Paniikki saada vauva!

alko sydämen rytmihäiriöt. Sitä ennen sain tehdä mitä vaan ja kuinka paljon tahansa, syödä mitä tahansa ja energiaa oli. Ehkä olisi turvallista hankkia lapset alle 30 vuotiaana.

että opiskella voi myöhemminkin mutta lapsia ei niin vaan tehdäkään silloin kun se itselle sopii. Eli mieti kumpi on tärkeämpää. Eikä se puhti ainakaan lisäänny vanhemmiten...

Lapsi on tärkein. Opiskelu ja mies tulee
sitten toisena ja kolmantena.

Suorastaan naurettavaa pullamössösukupolven uikutusta!
Kuivtteletko,että 60-70 -luvuilla tai jopa aikaisemmilla vuosikymmenillä oli tarjolla jotain vauvantekovapaaiaa!Höpölöpö.elämäntahti oli vielä uuvuttavampaa ja huolta arkipäivän sujumisesta sai kantaa aivan toisella tasolla kuin tämän päivän nuorilla on edes pienintäkään aavistusta.
Lapset tehdään, kun siltä tuntuu tai niitä vaan rupeaa tulemaan ja elämä järjestetään sen mukaan.
Nykyaan on luxusäitiys-isyyslomia ja kaiken karvaisia hoitovapaita,joista ennen ei edes osattu haaveilla.Päivähoitopaikka on automaattisesti selvä.
Koeta kestää,kyllä se siitä!

JOs menet työelämään juuri valmistuneena, sulla katsotaan olevan tuoreimmat tiedot (tosin en tiedä alaasi... sekin vaikuttaa), joten lapset vois tehdä opiskelujen välissä ja valmistua myöhemmin. Mutta jos opintojen loppuunsaattamisella on sitten kiire kun lapsukainen on vasta vuoden vanha ja sulla tulee paineita laittaa pallero liian nuorena tarhaan, niin EI HYVÄ! 2-vuotiaatkin on vielä ihan orpoja tarhassa.

Toinen juttu on sisarusten ikäero. Mitä pienempi, sitä parempi.

``missä välissä ehdin hankkimaa vauvan?!``

no sähä se kiireinen nainen olet jos et ees ehdi sänkyy mennä miehes kans! peiton alle illalla suit suit ja siinä se sit onki jo 9kk pääst :D
so simple!

Kyllä niitä opiskeluja pystyy lykkäämään ja opiskelee,vaikka on lapsiki... ite sain lapseni 19vuotiaana, ehdin käydän lukion loppuun ennen pojun syntymää ja nyt olen 25vuotias ja valmistun vuoden päästä.. Olin siiis 3vuotta kotona muksun kanssa ja hyvin on mennyt nytkin, vaikka yöt meneekin lukemiseen,kun yksinhuoltajana ei sitä lapsenvahtia oiken ole:)

Naimisiin sitten lapsia saa tulla jos on tullakseen täälä 7 lasta saatu naimisissa 10v oltu kohta..Lapset on ihania!..

Tein ainoan lapseni nuorempana kuin sinä, enkä olisi koskaan toista lasta voinut tehdä vaikka olisin kuinka halunnut. Opiskellut olen aikuisena, enkä ole koskaan itkenyt elämätöntä nuoruutta.Nyt kun lapseni on aikuinen ja itse olen vielä "nuori" olen mennyt ja matkustanut ihan tarpeeksi.
Elämä ei aina mene niin kuin itse suunnittelee,eikä niitä lapsiakaan tule aina silloin kun itse haluaa. Ehkä sinun aikasi on nyt. Viiden vuoden päästä et edes halua lapsia tai et saisi?

Asiat tärkeysjärjestykseen!

No jalkojen välissä on se oikea väli. Sinne työnnetään, ja sieltä punnerretaan. Simple (but true).

Vanhin tyttäreni on nyt 30v. hän sai ensimmäinen lapsensa 24v. Nuorin on 24v. ja hänellä on ihana
pieni 6kk. ikäinen tyttö. Molemmilla on tosin ammatit mutta se ei vielä kerro kaikkea. Lapsia ei tosiaankaan tehdä, mitä myöhempään ne jättää, niin voi käydä, että ei kaikki onnistukkaan. Sinä ehdit vielä opiskella vaikka mitä lapsi ei ole esteenä. Onhan ihanaa, että lapsilla on nuoret vanhemmat kun koittaa koulut ym. Sinulla on oletettavasti fiksu mies, eli voit pitää tauon opiskelussasi ja jatkaa sitä kun sen aika on.
Onnea jo etukäteen! Mikään ei ole ihanampaa kuin lapsen tuoksu ja katse vanhemmilleen. t. 4 lastenlapsen ONNELLINEN mummi!!

Pidähän varasi, sillä ne vaan voivat jäädä saamatta; Koskaan ei ollut hyvä aika saada lapsia; kumppanit vaihtuivat (olen ollut kahdesti naimisissa), työssä oli aika, että oli näytettävä kyntensä ja saatava ura alkuun (minulla on jo kolmas ammatti menossa) jne. Sitten kun viimein tapasin nykyisen mieheni ja kun talouteni muut työjutut olivat ihan ok jo olisin uskaltanut alkaa hommaamaan vauvoja.... Niin; mieheni sanoi "ehdottomasti ei". Hänellähän on jo kaksi lasta ex-vaimonsa kanssa, eikä hän halunnut enää missään tapauksessa lisää.
Sillä lailla. Olen nyt 42v. ja tämä oli tässä; Aika loppui.

vasta sitten hankkimaan lasta. Kihlaushan tarkoittaa avioliittolupausta. Ensin häät ja sitten vauva! Lapset on parasta hankkia heti opiskelun päätyttyä. Jos rupeaa ensin luomaan uraa on helposti nelikymppinen ensisynnyttäjä.

Tein työurani alalla, jossa jäädään eläkkeelle hyvin varhain. Mahdollisuus olisi ollut jatkaa muissa tehtävissä, mutta olimme mieheni kanssa päättäneet, että teemme lapset sitten kun minulla on aikaa ja olen "eläkkeellä". Olin 44-vuotias saadessani esikoiseni. Ongelmallisen raskauden takia lapsi jäi ainokaiseksi, mutta vielä sitä ehtii tässä iässäkin ja kunto ei välttämättä ole iästä kiinni. Lapseni aloitti koulun tänä syksynä. Olen iloinen siitä, että sain nauttia äitiydestäni lapsen ollessan pieni ilman työ- ja urapaineita.

Älä kiirehdi, älä stressaa.

Minä olen mies 46, vaimo on 38. Olemme akateemisia ja vaimolla 2 tutkintoa. Minulla vain yksi. Meillä on 5 lasta. Viimeisin syntyi 10 päivää sitten. Ei opintovelkaa enää, ei asuntovelkaa koska oma on myyty. Töitä huononlaisesti, mutta silti olemme aika onnellisia. Onnellisia etenkin siitä, että lapset tehtiin ajallaan ja vieläkin olisi mahdollisuus tehdä lisää. Eka synty silloin kun vaimo oli 26.
Jumala pitää omistaan huolen, oli töitä tai ei. Työttömyyskorvausta emme kumpikaan saa, oma yritykseni kitkuttelee jotenkuten eteenpäin velattomana onneksi sekin. Vaimo saa Kelan etuudet 5 lapsesta ja äitiysrahan - ei muuta.
Oma mielipiteeni on, että vasta lapsi mittaa avioliiton pysyvyyden ja kestävyyden. Vasta lapsi lähentää perheen. Tai sitten toisinpäin. Lapset myös karsivat ihmisen luontaista itsekkyyttä. Lasten ehdoilla mennään.
On myös mieliinpainuva kokemus mennä isolla perheellä vaikka Kanarialle lomailemaan kuten Toukokuussa teimme. Muistelimme nuoruusajan matkoja jotka teimme kahdestaan. Ero oli kuin yöllä ja päivällä. Nyt kun itsellä on 5 lasta sitä alkaa nostaa hattua pohjanmaan lestadiolasperheille. On se melkoista vipinää, mutta varmasti myös palkitsevaa. Itse emme ole lestadiolasia vaan normaaleja uskovia.

tee lapset heti,olet nuori, jaksat myös opiskella. voi olla että sairastut etkä voi sitten saada lapsia,,joudut katumaan loppu elämäsi,,uraa kerkeää rakentamaan myöhemminkin jos se nyt on tärkeää,,elämässä on monia tärkeämpiäkin asioita,,

Itse olentenyt lapseni alle 26-vuotiaana,ekan saadessani olin 22-vee.Nyt 40-vuotiaana nautin aikuisesta lapsestani ja murkkuikäisestä tyttärestäni täysin rinnoin,olematta vanha ja väsynyt mummoikäinen äiti. Olin jo opiskellut ja ollut töissäkin ennen kuin sain lapseni. Sulle sanon,ett lapsia ei tehdä silloin kun halutaan vaan anna luonnon hoitaa lapsien tulo ja ota vastaan silloin ku lapset ovat tullakseen...opiskella kekiät myöhemminkin,mutt töissä olis hyvä olla,jotta saisit edes jonkinlaista äitiyspäivärahaa.

Moikka minä en koskaan aikaillu lapsissa olen 24vuotias ja odotan viidettäni en epäröiny hankkia suloisia lapsiani koskaan kaikki ovat tulleet vuoden välein eli olen onnellinen kotiäiti ja tällä hetkellä en muuta kaipaa

Ei tähän maailmaan enää lisää lapsia, ei todellakaan. Maailma ei ole enää elämisen arvoinen paikka 50 vuoden päästä...

Suoritat rauhassa opintosi loppuun ja luot uraa vaikkapa pari vuotta, niin sitten katsot tilannetta ja päätät että millon tehdään ne lapset.
Minun äitini sai minut ollessaan 29-vuotias ja oikein energinen hän vieläkin on. :)

Tee ihmeessä opiskelut loppuun! Itse kuvittelin tekeväni gradun lapsenhoidon yhteydessä, mutta haaveeksi jäi. Nyt tuntuu tärkeämmältä olla työelämässä, kuin opiskella. En taida olla aivan ainut nainen, jolle näin on käynyt.

Mutta tietysti jos tunnet olevasi aikaansaava ja tavallista enemmän töitä tekevä, voi sinusta ollakin opiskeluun ja lastenhoitoon. Valitettavasti vaan vauvasta ei voi suunnitteluvaiheessa tietää, tuleeko siitä ns. helppo vai ihan jotain muuta.

Se on kyllä yksilöllistä, milloin nainen kokee olevansa valmis äidiksi ja milloin sen lapsen haluaa. Minun kohdallani 23-v raskaus olisi ollut kamala järkytys (varmastikin olisin lapsen silti pitänyt), koska minulle oli tärkeätä opiskella itselleni se unelma-ammatti, joka veikin sitten 6 v. Nyt jatkotutkinnon ( 7 v) jälkeen hieman päälle 30-vuotiaana on tullut hetki lapsenteolle. Silti ura-asiat vielä arveluttavat, naisen asema työelämässä on niin hauras, pitää olla parempi kuin mies, että on tasa-arvoinen. Kyllä nykyaikana uskaltaa odottaa yli 3-kymppiseksi, kunhan muistaa että naisen hedelmällisyys alkaa heiketä 25-v jälkeen ja roima pudotus alkaa 35-vuotiaana. Iän ja uran ohella lapsentekoon vaikuttavat niin monet muutkin asiat mm. parisuhde. 23-vuotiaana on vielä turva panikoida, minusta. Ikä tuo äitiyteen erilaista perspektiiviä. En sano, että nuorempi tai vanhempi äiti on parempi, mutta eroja varmasti on. Vanhemmat vanhemmat voivat turvata lapselleen tiettyjä mahdollisuuksia, joita opsikelijavanhemmilla ei ole tarjota.

jos lykkäät lasten hankintaa yli 30-v niin riski lapsen vammaisuudesta kasvaa myös muut komplikaatiot.Myös hedelmällisyys alkaa laskea.Ei tietenkään päde kaikkien kohdalla,mutta yksi asia mikä kannattaa ottaa huomioon.Itse olen hankkinut kolme lastani suht nuorena, en ole katunut.
Itsellä valmistuminen ammattiin nyt 32-v,mutta silti olen aina töitä saanut äitiyslomien välissä.Ja jos olemme mieheni kanssa/yksin halunnut lähteä vapaalle sekin on onnistunut.
Mutta loppujen lopuksi tärkeintä on se, että jos koet olevasi valmis lapsen saantiin aika on oikea.

Kannattaa opiskella loppuun ja sitten sitä vauvaa. :P No mun vanhemmat hankki silloi kun äiti oli 15. Mut sai sit 16 vuotiaana sen ekan ja siitä se lähti. Se lopetti koulut siihen . ny se on 31 ja 5 lasta. Ja nykyään postissa töissä... ... Mut kannattaa käydä sun kannalta opiskelut loppuun. D

Vauvakuumeessa olisi hyyvä muistaa ottaa huomioon, ettet ole hankkimassa "vauvaa", vaan vauvasta kasvaa pikkulapsi, koululainen, murkkuikäinen... Ja jokaiseen ikävaiheeseen liittyvät omat tarpeensa ja erilaiset paineet vanhempia kohtaan. Eli jos tosiaan podet "vauva"kuumetta, niin kannattaisi harkita vielä muutamaan kertaan.

Mutta jos haluat lapsia, niin siinä tapauksessa kannattaisi ehkä ryhtyä tuumasta toimeen. Lasten hankkimisessa/saamisessa opiskeluaikana on nimittäin aika monta hyvää puolta. Jos nimittäin tarkoituksesi on tehdä "uraa", niin hyvin todennäköisesti olet tuon urasi myähemmässä vaiheessa sen verran kiireinen, että työn ja perheen (etenkin pienten lasten tarpeiden!) yhteensovittaminen voi olla vaikeaa, kun työpäivät eivät välttämättä tahdo pysyä säännöllisinä. Sen sijaan opiskeluaikana ja aivan työuran alussa on helpompi joustaa lastenkin tarpeiden takia ja tehdä tarvittaessa vaikkapa hieman lyhyempää työpäivää.

Ja kaikella kunnioituksella noita "aikaansa seuraavia" kypsiä äitejä kohtaan: kyllä nelikymppinen jaksaa (ja osaa!) ihan eri tavalla suhtautua murrosikäisten kiukutteluun ja toilailuun kuin kuusikymppinen. (Kokemusta on omasta ystäväpiiristä, jossa ensimmäisen lapsen synnytysikä on vaihdellut 17 ja 39 välillä...)

Ja unohtaa ei tietysti kannata sitäkään, ettei lastenhankinta ole mikään "automaatti". Saatat saada sen ensimmäisen lapsesu viiden vuoden kuluttua (tai et koskaan...), vaikka panisit "tilauksen sisään" tänään. Mutta todennäköisyys sille, että toimitusaika venyy, tai tarvitset mahdollisesti erilaisia hedelmöityshoitoja - tai et saa lasta lainkaan - kasvaa kyllä koko ajan iän mukana.

Tähän ei varmasti ole yhtä oikeaa vastausta! Samanlaisten ajatusten kanssa olen aikoinani (no ei siitä nyt niin pitkään ole)pyörinyt...Mieheni kanssa keskustelimme ja pohdimme asiaa ja tulimme siihen tulokseen, että lapset ja perhe on arvojärjestyksessämme ykkönen. Luon uraa sitten vaikka loppuelämän, jos onnemme on saada lapsukaisia. Arvojärjestys tähdentyi entisestään, koska lapsemme eivät ole itsestäänselvyyksiä. Keskenmenoja on takana 4 ja kaksi vaikeaa raskautta ja synnytystä. Ja kolmas raskaus alkaa nyt olla lopuillaan, syyskuussa on laskettu aika.

Ensimmäinen poikamme syntyi kun olin 26 v., toinen kun olin 30 v. ja tämä kolmas syntyy kun olen 31 v. Helppoa ei ole kotiäitinäkään olo, mutta päivääkään en antaisi pois. Parisen vuotta varmaan menee vielä kotona ja sitten palaan takaisin akateemiseen maailmaan. Enhän mä sitten ole kuitenkaan kuin 33 v. ja onnenani on jo kolme lasta. Kyllä ehdin mielestäni tekemään uraa kyllästymiseen asti reilut 30 vuotta!

Mutta kuten alkuun totesin, tähän ei ole oikeaa vastausta. Jokainen kuuntelee itseään ja miettii omalle kohdalleen sopivan ratkaisun. :)

Jos tuntuu, että on paniikki, se tarkoittaa sitä, että olet valmis äidiksi. Jokainen joka on kypsä äidiksi, antaa lasten tulla, oli sitten 40-tai 20-vuotias. Opiskelujen tai työn ei pitäisi olla este, sillä lapsissa ja lastenlapsissa on elämän suola ja rikkaus. Itse sain lapseni nuorena, silti ehdin kouluun ja töihin, joskin uraa ei silloin luotu. Päätökseni tein sitä myöten, että aikaa riittäisi pikkuisille. Nyt olen 50-vuotias nuori mummi, ja vanhemmalla lapsella on jo omat lapset. Hänenkin opiskelut viivähtävät hieman, mutta linja on sama kuin minulla. Kaikesta huolimatta olen nyt "urani" huipulla työelämässä, enkä kuitenkaan altistu oravanpyörään, sillä surren seuraan niitä yksinäisiä 50v. naisia, jotka kärttyävät, stressaavat ja kiirehtivät kun muuta ei ole. Realiteetit pysyvät kasassa kun seuraan jälkipolven elämää iloissa ja suruissa, ja hellin miestäni. Mummoilu nuorena on ihanaa!!!

Sinuna kävisin opinnot loppuun ja vasta sitten lapset.Työtä kyllä ehtii saada. Itse sain esikoisen 29 vee ja mielestäni jaksoin hyvin ja olin energinen.Nyt olen kahden lapsen äiti. Ja lapsia ei hankita, niitä saadaan.Ne on Luojan lahjoja.

Juu no mie oon nähnyt kuinka monet mamit järjestää ajan käytön lasten mukaan.
Itsellänikin oli työpaikka kuukauden verran ja ihan hyvin meni vaikka olin töissä, olin lasten kanssa ja jos ukko ei kerenyt hoitaa lapsia niin oli lapsenlikka siihen asti kunnes jompikumpi tuli kotiin.
Eipä siinä sen kummempaa ole, se on vain 3v ja sitten tarhaan lapsi. Sen jälkeen pystyy ihan hyvin näyttämään vielä kyntensä työelämässä. Mieki aion vielä töihin lähteä jossain vaiheessa, äitiyslomani loppuu 8.9 tänä vuonna, nuorimmaiseni on 10kk silloin. Vanhin lapsistani aloittaa tarhan ens vkon ti ja on alle 2v.
Itsellänikin on siunattu omaa aikaa, omalle harrastukselle, näkemistä kavereiden kanssa ja voin olla kui pitkää haluan ulkona, se on vain kirjaimellisesti ajan käytön hallinta :) Itse ole 25v. Sain esikoiseni vuonna 2006

lapsikin nuoresta ja energisestä äidistä joka paahtaa töissä ja koulussa, kun ei muuten rahat riitä. Järki käteen koulu ensin sitten vakkaripaikka ja heti perään lapsia. Niin riittää perheelläkin rahaa elättää se lapsi ja jaksaa äitikin olla energinen lapsen kanssa kun ei tarvii käydä töissä.

Vastaan sinulle äitinä ja mummina. En ole lukenut minkälaisia vastauksia olet saanut. Mutta, yhden "ehdotuksen" antaisin.

Kerrot sinulla olevan vielä kolme vuotta opiskelua jäljellä. Mielestäni nyt on hyvä aika hankkia lapsi. Miksikö? Ensinnäkin opiskelusi viivästyy "vain" vuodella ja sen jälkeen saat lapsesi edulliseen päivähoitoon. Tosin pieni lapsi sairastaa yleensä enemmän kuin jo päivähoitoon tottunut isompi lapsi. Tämä lisää tietysti poissaoloja opiskelusta. Senkin voi vuorotella puolison kanssa. Niin ja, opiskelijana on hyvät mahdollisuudet eri tukimuotoihin, joten sekään ei ole este.
Kun olet valmistunut, haet työpaikkaa ja sinulla on lapsi valmiina, jolloin ei ehkä heti ole "tarvetta" hankkia lisää lapsia ja jäädä äitiyslomalle. Tämä on etu siinä mielessä, että voit olla työssä ennen uuden lapsen syntymää ja suunnitella kaveria lapselle vasta hiukan myöhemmin. Tällöin myös ansaitessasi palkkaa vaikkapa parin vuoden verran, ovat tulosikin jo niin isot, että sekin vaikuttaa tulevaan päivärahaasi. Tietysti tämä nyt on vaina teoriaa ja ainoastaan minun, vanhemman ihmisen ajatuksia.
Mietippä tätä ajatusta ja tsemppiä elämääsi ja ratkaisuihisi.

Tyttäreni on 23 v, hänellä on samantyyppistä murhetta: hän haluaisi perheen ja lapsia. Opiskelut on vain kesken ja pari vuotta kestänyt avoliittokin päättyi juuri.

Kuvitelmat, että lapset haluaa nuoret vanhemmat tai että nuorena jaksaa jotenkin enemmän ja eri lailla kuin vanhana, ovat molemmat humpuukia.

Olin 20v ja 23 v kun ensimmäiset lapseni sain, ja siinä vaiheessa kun lapset olivat teini-iässä ja minä vähän yli 30 v, olin heidän mielestään ikäloppu kehäraakki, muinaisjäänne kivikaudelta, mistään mitään ymmärtämätön tiukkapipo tylsimys.
ja kuitenkin: harrastin lumilautailua, moottoripyöräilyä, olin elänyt nuoruuteni Uuden aallon ja punk-rokin aikakaudella. Mutta olin äiti, ja teinin silmissä vanha. Sukupolvien välinen kuilu siis on ja niin kuuluu ollakin.

Nyt olen mukavasi yli 40 v, ja kotona pyörii kaksi pientä iltatähteä, 5 ja 1 vuotiaat.

Periaatteessa mikään ei ole 20 vuodessa muuttunut, enpä paljoa minäkään.

Joten turha hötkyillä. Kannattaa nauttia ensin nuoruudesta, ja tietynlaisesta vapaudesta, mikä lapsettomana on. Sitä ei saa takaisin sitten kun lapsia on.

Lapset ennättää tehdä. Meitä "vanhoja vanhempia" on tänä päivänä tosi paljon, joten 10 vuoden kuluttua pienen vauvan äitinä et ole mikään kummajainen - ja huomaat, ettet ole edes mitenkään vanha.

Jaksaminen ei ole iästä kiinni.

Tosin, minä en olekaan mitään uraa tehnyt, vaikka opiskellut olenkin (lapset helmoissani, en suosittele kellekään). Työni ja ammattini ovat ihan tavallista rivihommaa, siinä ei edetä mihinkään suuntaan, korkeintaan ikälisät ja vuosittaiset palkankorotukset.

Olemme tulevan mieheni kanssa olleet yhdessä 6,5 vuotta. Naimisiin mennään 2010 kesällä.

Minulla on ollut vauvakuumetta jo monta vuotta. Olen valmis äidiksi. Olen 27 vuotta. Valmistun nyt syksyllä. Vakipaikka tiedossa kun valmistun.

Haluamme mieheni kanssa olla järkeviä. Ensin koulu ja vakituinen työ, sitten vasta lapsi/lapset. Haluamme voida tarjota jälikasvulle paremman lapsuuden kuin itsellämme on ollut (molemmat elettiin köyhä lapsuus vähävaraisten vanhempien perheissä).

Rakkaus toisia kohtaan on tietenkin tärkeintä. Meillä riittää rakkautta myös tuleville lapsille, joiden aika koittaa pian...

Kun valmistumisen jälkeen aloitan työt parin-kolmen kuukauden kuluttua, rupeamme säästämään rahaa asuntoa ja perheenlisäystä varten. Kun avioidumme 2010, meillä on tarjota tarjota lapselle turvallinen ja hyvä lapsuus taloudellisesti vakaassa pereheessä. Ei meistä tietenkään rikkaita tule, asuntovelat ja opintolaoinatpitää maksaa pois, mutta olemme laskeneet että meillä riittää rahaa normaaliin asumiseen, elämiseen, harrastuksiin ja lomamatkoihinkin.

Mielestäni kannattaa olla järkevä. Vaikka vauvakuume on minullakin, ja olisin valmis äidiksi vaikka heti, en usko että hedelmällisyyteni loppuu parin vuoden odotuksella. Meillä ei suvussa ole lapaettomuutta kuin ei myöskään mieheni puolella. Ja jos jostain syystä ei tärppää parin vuoden yrityksellä, niin sitten mietitään vaihtoehtoja.
Olen sitä mieltä että kärsivällisyys kannattaa ja pitää ajatella minkälaiseen tilanteeseen lapsen synnyttää. Pitää olla paljon rakkautta, aikaa lapselle ja vakaa talous!

Olet vuotta nuorempi kuin minä kun valmistut. En voi enkä halua neuvoa, mutta kannattaa miettiä. On helpompi käydä koulu loppuun ja saada työtä nyt kun vielä ei ole lapsia.. Tiedän kyllä tunteen, että aika loppuu kesken.. On kuitenkin todella suuri todennäköisyys sille että lapsia voit saada yhtä hyvin tuon kolmen vuoden jälkeenkin kuin tällä hetkellä, ja silloin sinulla olisi tarjota lapselle muutakin kuin rakastava syli. Totuus on kuitenkin että valmistumisen jälkeen on helpompi saada töitä ja töistä saa sitä rahaa, joka on toki toisarvoista, mutta helpottaa elämää ja mahdollistaa monia asioita..

Uskon, että maltti on valttia ainakin omalla kohdallani.. Jokainen tekee toki omat ratkaisunsa.

Hyvä tyttölapsi! Olet vasta 23.v ja elämä vielä edessä ja mikä tärkeintä opiskelut kesken.

ja itsellä 8 ja 12-vuotiaat lapset. Ennen lapsia olin suunnitellut elämänkulun suht valmiiksi,koulu,työ ja sitten vasta lapsia. Noh kuten useasti,ei kaikki mene aina suunnitelmien mukaan.Minä tein kaiken päinvastoin...lapset,työ ja nyt olen vielä koulussakin,töiden ohella. Rankkaa on,mutta tämä on vain elämää. Positiivinen asenne kuitenki kantaa tosi pitkälle :) Niin ja jäin myös leskeksi jokunen vuosi sitten. Tsemppiä teille...

Se milloin lapsia haluaa on jokaisen oma valinta. Toiselle se on nuorena ja toinen tekee sitten hieman vanhempana. Ainut mikä tarvii muistaa on, että lapsia ei tehdä vaan niitä saadaan. Lapsi mullistaa elämän ja tekee siitä aivan toisenlaisen. Itse tulin yllättäen raskaaksi kun olin 22 ja koulut kesken. Vaikka tiesin jääväni yksinhuoltajaksi halusin pitää lapsen, aina ei ole ollut kovin helppoa koska rahaa ei puussa kasva, mutta ihan ok on pärjätty ja koulunkin sain opiskeltua loppuun. Nyt opiskelen AMK:ssa ja väliin on hankalampaa hoitaa kotia ja koulua, kun kaikki kaatuu päälle yhtäaikaa, mutta nähdessäni kauniin tyttäreni valloittavan hymyn jaksaa taas jatkaa matkaa eteenpäin. Lapsi tuli yllättäen ja moneen kertaan mietin onko minusta äidiksi, mutta hetkeäkään en ole katunut että lapsen pidin, vaikka väliin vähän vaikempaa onkin. Vanha totuushan on, että kukaan ei ole vanhempi valmiiksi vaan siihen kasvetaan sitä mukaa kun lapsikin kasvaa. Lapsi on kaikessa niin hyvässä kuin pahassakin yhteinen, eikä sen hoito saa jäädä vain äidin harteille vaan molempien on siihen osallistuttava näin lapella on kaksi jaksavaa vanhempaa. Tee valinta sen mukaan mitä sydämesi sanoo, siihen minäkin olen luottanut.

Niin, sinä sanot olevasi 23v, mutta minä olen 27 ja olen saman asian kanssa paininut. Sanottakoot, että ONNEKSENI huomasin edellisestä miehestä ettei hän ollutkaan minulle se "oikea" vaikka se veikin 6v (emme edes kihloissa olleet, mutta asuimme kyllä yhdessä).
Nyt minulla on mies (ollu jo 2v) jolla on saman ikäinen poika kuin suhteemme, se vaan ei ole MINUN.. mutta ihana lapsi onkin.
Minäkin voisin kysyä samaa, KOSKA teen lapsen(-ia).
Olemme kyllä aloittaneet "yrittämisen" mutta ei ole vielä tärpännyt.

Sanoisin sinulle että LASTEN AIKA ON KUN NIITÄ ON TULLAKSEEN. Ei kannattane ennalta panikoida sillä siitä saa vaan itselleen "harmaita hiuksia" ja turhaa stressiä.
=)
Zemppiä ja hyvää alkavaa syksyä ;)

Hanki lapsia silloin kun olet siihen itse valmis. Toiset haluaa lapset aikaisemmin ja toiset myöhemmin .Luulen ettei kukaan varmaankaan kadu päätöksiään. Ns. oikeaa ajankohtaa ei ole.

Siinä sivussa kun miettii, haluaako lapsia, kannattaa myös pohtia, haluaako lapsi sinut. Lapset ovat onnellisia, kun vanhemmatkin ovat keskenään eli jos olette onnellinen pari niin ei muuta kuin lapsia vaan. Kaiken muun saa kyllä järjestettyä siinä sivussa.

Miksi pitää saada lapsia,ei ole mikään pakko jos ei ehi tai halua.Kyllä ilman lapsiakin on ihan hyvä olla,ei se jos kaverit tai vanhemmat painostaa lapsen hankintaan,ole syy hankkia.
Älä stressaa,ilman lapsiakin on ihan hyvä olla.

teidän sängylle perse pystyssä ja anna miehen tehdä temput.Odotat joitakin kuukausia,niin huomaat kuinka vatsan seutusi alkaa turvota ja pian maailmaan putkahtaa tenava.Näin pääset vauvakuumeesta ja kun vauva valvottaa, sitten alkaa uusi vitutus,josta voit sitten tänne foorumille kirjoitella.

Koskaan ei ole oikea aika "hankkia" lapsia. Itselläni on ollut aina jokin "este": opiskelut, määräaikainen työpaikka, haasteellinen työtilanne, taloudellinen tilanne (tuore auto- ja asuntolaina), laihdutuskuuri yms. Joten ainoa oikea vastaus on mielestäni se, että anna lapselle mahdollisuus, kun sydän sanoo niin. Käytännön asiat järjestyvät kyllä aina.

Itse olen 28-vuotias, minulla on nyt vakituinen työpaikka ja palkkakehitys on ollut niin hyvä, että saan äitiyslomallakin ihan kohtalaisen tilin (opiskelujen jälkeenhän äitiyspäiväraha on minimaalliinen). Mielestäni 30-vuotias ei ole liian vanha saamaan lapsia. Kuvitellaan vaikka, että haluaisit kolme lasta: ensimmäisen saisit 24 vuotiaana, toisen 27-vuotiaana ja kolmannen 30-vuotiaana. Ison perheen perustaja saa luonnollisesti kuopuksensa aikalailla vanhempana kuin ensimmäisensä.

Mutta jos haluat olla nuori äiti, anna palaa!

mitä sitä tekemää lapsia tähän paskaa maailmaan enää??

Ensin tutkinto, sitten hyvä vakituinen työpaikka ja sitten naimisiin ja sitten vasta lapset. Ehkä tuossa iässä ei vielä osaa miettiä kaikkia asioita järjellä. Olet vielä viiden-kymmenenkin vuoden päästä ihan riittävän nuori äidiksi. Eläkää hieman ensin ja kasvakaa itse. Tuo vauvakuume jo osoittaa että et ehkä ole aivan kypsä ajattelemaan mm. sitä, että lapsen elättäminen ja kasvattaminen ei ole ilmaista. Mitä mieltä kihlattusi asiasta on? Et ole tilanteessa yksin. Muistakaa, että lapsi vaatii huomiota 24 h vuorokaudessa!

Ei sitä nyt kannata hankkia,jos on opiskelut kesken,se on kuitenkin vaikeaa keskittyä sitten opiskeluun ja helpompihan se olis tehdä asiat järjestyksessä muutenkin,sitten kun olet opiskelut saanut loppuun ja ollut töissä.Tietenkin meneehän se aina jotenkin,kyllä asiat siitä lutviutuu,teitpä miten teit,jos siltä kantilta asiaa ajattelet,voihan aina olla,että jotakin sattuu sitten,kun asioiden "piti" olla järjestyksessä,eli ei siihen yhtä ainoaa totuutta ole! Järjellä mie aattelisin,oot nuori vielä 30ksi asti!!!!!

Jos ei ole varma,on silloin epävarma ja turha enää kirjoitella tälle palstalle,pääsi on kuin haminan kaupunki sen jälkeen,arvotko,kenen mielipiteen mukaan elät vai mikä olikaan tarkoituksesi?

Suosittelisin että älä hanki lapsta tai lapsia kun itsekkin olen aika nuori äidiksi. Ole valmistumisesi jälkeen 3-5 vuotta töissa niin saat riittävän työkokemuksen ja pääset kunnon tienisteihin että voitte elättää itsenne ja lapsenne niin ettie tarvitse kituuttaa. Ensin oma asunto sitä kannatta maksaa 5- vuotta ja sitten lapsia. Suosittelen että olisitte uli kolmekymppisiä kun yritätte lasta ettei tule jälkeenpäin ajatuksia että jäin nuoruus elämättä.
Liian nuorena kun tekee lapset niin 35 vitosina ollaaa jo erottu ja karattu kun ihminen rupeaa 30 jäkeen itsenäistymään eikä toisen pillin mukaan. Itse olin 34 vuotias kun avovaomoni synnytti jä hän oli 37v. Nyt lapsa on 14v itse olen 47 vuotias ja kullä lapsi pitää nuorekkaana eikä ukkoudu liian nuorena.

Eikö elämää voi ajatella nimenomaan hieman inhimillisemmästä kulmasta juuri mahdollisen lapsesi vuoksi. Ja jos vielä jatkaisit tuota tarinaasi, niin varmaan lapsi heitettäisiin päivähoitoon heti äitiysloman jälkeen tai jopa aiemminkin... jotta uraputki voi jatkua. Näitä myös uraputkessa kasvaneita "ongelmanuoria" meillä alkaa olla jo riittävästi. Tulevaisuutta voi suunnitella myös toisenlaisista asioista unelmoiden.

Unohda lapsen teko haaveet vielä jos olet niin epävarma, että täältä joudut tuota asiaa utelemaan.
Lapsi tulee sitten aikanaan ja elämä muuttuu sitten kokonaan lapsen ehdoilla tapahtuvaksi. Tärkeintä olisi, että kävisit nyt koulusi loppuun ja nautiskelisit muutenkin nuoruudestasi. Lapset sitten, kun elämä on vakiintunut.

Miksi ihminen juoksee halujensa perässä ?
Mikä luulet olevasi että sinun halusi olisi
jotenkin tärkeää .HALU HALUAN ?? Mitä sitten?

pitää tehdä juuri silloin kun siltä tuntuu. Opiskella ehdit koko elämäsi. Olen jo itse 45v ja en enää voi saada lasta. Toki olen jo 3 lasta tehnyt ja isoja ovat jo. Olin 21 kun sain ekan, enkä kadu. Oli ihanaa olla nuori äiti. Jaksoi pitkään painaa sitä rumbaa jota lasten kanssa on.
Jos nyt mietit järkevästi niinkuin jotkut täällä sanoo et pitäs olla urat ja rahat ja asunnot sun muut ensin, niin ikinä ei ole kyllin hyvin että voit lapsen tehdä. Sitä aikaa ei vaan tule. Sydämmen mukaan tee, jos haluaa lapsen niin tekee. Kaikki muu voi odottaa.
Sitä paitsi voihan olla myös niinkin et työnantaja myöhemmin toteaa sinun jo tehneen lapsesi, ja voit keskittyä nyt työntekoon.

lapset tulee jos on tullakseen. voi lopettaa estelemisen ja katsoa jos tärppää. ei kannata liikaa stressata. opiskeluja kun voi aina lykätä. en ymmärrä miks kaikki pitää aina niin tarkkaan suunnitella. voi vaan elää hetkessä kiinni ja tottakai on hyvä olla tavoitteita mutta turhaa paineita kannata ottaa. ja oot vasta 23 vuotias eli kerkeet kyllä vielä niitä lapsia tekemään.

don't worry, be happy!

minulla on vähän samanlainen tilanne kuin sinulla. itse olen myös 23v ja poikaystäväni 26. Seurustelua takana 4v josta ollaan asuttu yhdessä 2v. Minulla on opiskeluja jäljellä vajaa vuosi, jonka jälkeen vielä diplomityö ja poikaystävälläni koulua on edessä hieman enemmän. Tänä kesänä ollaan mietitty että joko olisi perheenlisäyksen aika. Ei ole olemassa "oikeaa hetkeä" hankkia lasta vaan oikeastaan se on ihmisistä kiinni. Toisilla oikea aika on 20v ja toisilla 40v. Itse en halua olla 30 ensisynnyttäjä vaan olen aina tiennyt haluavani perheen nuorena. Toisaalta jos ei nyt yritettäisi perheenlisäystä niin sitten se venähtäisi usealla vuodella: koulu valmiiksi jonka jälkeen vähän työelämässä ja sitten päätettäisiinkin ottaa lainaa, joka olisi myös "huono hetki".. Yhtäkkiä sitä sitten olisikin jo 30 ja olisi sitä ihan perustilastoa.jos taas rahatilanne huolestuttaa voin lohduttaa : yleensä asiaoilla on tapana järjestyä! Vauvalle ei tarvitse ostaa kaikkia muodikkaimpia ja kalleimpia tavaroita.

Olisit nyt ensiksi onnellinen, että olet ensinnäkin kihloissa, vakituisessa parisuhteessa jne. Minä, kohta 23 vuotta täyttävä, en elä vakituisessa parisuhteessa, yksi koulutus takana, sen jälkeen vain tehnyt töitä ja töitä. Vauvakuume on armoton, mutta en voisi kuvitella esim. yhdenyön jutun kanssa tulevani raskaaksi.

Olisit onnellinen tilanteestasi. Sinulla on mies joka haluaa myös lapsia, minulla ne kaikki juoksevat karkuun heti...

hei!

Minä olen 19v ja saan lapsen ens vuonna.
Ei mulla ole mitään ammattia mutta töitä on. ei se ammatti oo aina tärkein.
Vaan sen lapsen kanssa oleminen ja että sittä rakastaa ja on varaa elää. Ja että sun mies on sinä
aina tukena ja turvana ei molemat tarvii tehä töitä ja olla mikään hieno ammatti!

Ei tarvii olla niin täydelinen aina! OIKESTI!

Jos ajattelet, että MISSÄ VÄLISSÄ ehtii hankkia lapsia kannattaa luopua koko ajatuksesta!! Mitä teet sitten kun olet hankkinut lapsen?? Missä välissä ehdit hoitaa lasta?? Lapsi ei ole lelu. Lasta et voi laittaa hyllylle kun häneen kyllästyt. Lapsessa ei ole on/off nappia jota voi painaa kun lapsen itku alkaa käydä hermoille. Lapsesta huolehtiminen ei lopu senkään jälkeen kun olet päättänyt jatkaa opintoja tai mennä töihin. Lapsi tulee olemaan aina elämässäsi ja sinun velvollisuutesi on kasvattaa häntä ja olla hänen lähellään. Sinulla tulee olla aikaa lapsellesi.

Hoitopaikkoja on nykyään hyvin saatavilla. Mielestäni alle kolme vuotiaan lapsen hoitopaikka on kuitenkin kotona. Lapsi tarvitsee omia vanhempiaan ja hoitovastuu on heillä. On suorastaan järkyttävää kun alle vuoden ikäisiä lapsia aletaan jo kiikuttamaan hoitoon, että vanhemmat pääsevät töihin tai opiskelemaan!!

Jos olet päättänyt hankkia lapsen, ole myös valmis hoitamaa häntä kotona ainakin kolme ensimmäistä vuotta. Katso sitten tilanne uudestaan ja etsi vaikka se hoitopaikka, että voit mennä töihin. Muista kuitenkin että lapsi on elämässäsi nro 1!

Olet 23! Sinulla on vääristynyt kuva ihmisen elämän pituudesta.Kaiken ei tarvitse olla valmiina heti,kun murkkuvuosista pääsee. Olet nuori aikuinen,juuri ja juuri. Omalla ikäiselläsi pojalla on raks,mutt akeskittyvät molemmat lähinnä pallopeleihin ja elämän ihanuuteen,samalla miettien,minkä ammatin loppujen lopuksi haluavat,jotta elämä sujuu.
Lapsi ei ole meriitti,suorite,joka merkitään
papereihin. Lapsi, on se ,jolle sinullaon oltava enitenhenkistä annettavaa,josta olet vastuuss aloppuelämäsi. Et voi häntä palauttaa kuin viallista huonekalua,kun kyllästyt. Lisäksi lapsi vaatii paljon talouden tasapainoa, stressittömyyttä.Itse aloitin lasten teon 26-vuotiana,kesken opiskelujen ja työnteon,kaikki limittyi. Kolme sain.Elämä on ollut selviytymistä. Mutta niin se oli jo lapsesta alkaen.
Jotenkin tuntuu,että sinä olet päässyt todella vähällä ja syntynyt kultalusikka suussa, hanki elämänkokemusta ja sitten lapsi.

Kaikkea ei voi saada. Oletko varma, voitko edes SAADA lasta.
Ennen kun ehkäisykeinot olivat hatarat lapsi tuli aina "väärään aikaan". Meidän perheen lapset hankaloittivat tulollaan esim. talon rakennusta ja äidin paluuta työelämään ja siten rahan tuloa.
Jos pidät lasta hankintana, niin voin kertoa, että rahaa menee enemmän kuin tulee. Joten jätä homma sellaisille, jotka pitävät lasta suurena lahjana.

jalkojenvälistä se alkaa. mahassa kasvaa ja vahvistuu. jalkojen välistä syntyy. siellävälissä se elämän alku siis on.

mutta mutta, en suosittele lapsien hankkimista (yleensäkään). varsinkaan kun sulla näyttää olevan niin kiire. et ehdi niitä hoitaa, seuraavaa 20vuotta. joten unohda lapset..ainaski toistaiseksi.

Kuulostaa vähän siltä!
Lelukaupasta saa mm. Annabelle-nimistä vauvanukkea, joka jokeltaa ja itkee ja imee tuttia. Mikä parasta siinä on on-off nappula.
Muista ostaa paristot.

Sinusta tuntuu.
Itse olen pari vuotta vanhempi ja ajattelen ihan samoin. Ei vanhempana jaksa niin hyvin ja ei välttämättä muista enää niin hyvin mitä on olla lapsi/nuori joka lisää riskiä nalkuttamiseen/yms.

Mutta kannattaa miettiä miltä itsestä tuntuu ja että on sinut sen päätöksen kanssa.

Voimia kuitenkin päätöksen tekoon ja onnea tulevaisuuteen :)

Moi!Mun mielestä,sun tartte hankkiasitälasta!!!Koska sitten voi olla myöhäistä.Mä en ymmärä miksi suomalaisilla täytyy aina olla ensin uraa,työpaikka ja kaikkea,mutta ei lapsi etusijalla.Kun kaupungissa tulee äiti lapsen kanssa,sä et sitten ymmärä onko se äiti tai mummo,koska ne näyttävät niin vanhoilla.Ja mun mielestä saada ensimmäistälasta 35 v. Seon todella typerä,koska ihmiset ovat itsekkäitä,ajattelevat vain itseään,mutta saavatko ne sitten lapsia,ne alkaa miettia kun lääkäri heillesanoo että,VOI ANTEEKS mutta liian myöhäistä,ja sitten heillä alkaa se paniikki.
Tee se lapsi nyt,ja olet todella onnellinen siitä,usko minua.

Voihan tostakin tietty panikoida, mutta taitaa olla vaan huomion hakemista. Monella sun ikäsellä ja vanhemmallakaan ei oo noinkaan paljoa ja silti pärjää oikein hyvin. Ei sitä rivaripätkää tai kihlattua, ei ehkä seurustelukumppania ollenkaan, eikä todellakaan aikaa panikoida jonkun pennun hankkimista. Lyökään pullat uuniin ja toivokaa kolmosia, saat säkin jotain oikeeta tekemistä :D

Lapsenteko ei ole koskaan liian myöhäistä!=)Mutta jos haluat olla nuori äiti niinkuin minä niin tee se vaikka heti , opiskelut voi aina keskeyttää!=))Sitä paitsi kihlattusihan voi käydä töissä ja sinä huolehtialapsesta vaikka 1v ja sitten laittaa lapsen hoitoon ja jatkaa opiskelua..

Eiköhän seihan sun oma harkintas, turhaan sitä täältä kyselet

Minä olin vielä 17 kun aloin esikoistani odottamaan ja 18 olin kun lapsukaiseni syntyi nyt minulla on mitä ihastuttavin 1.8v tyttö ja parin kuukauden päästä on masuasukin laskettuaika..
minulle on ollu itsestään selvää että minä haluan lapset nuorena kaikki muu oli toisella sialla vaikka rahaa meillä ei äärettömästi ole mutta olen silti onnellinen minulla on oma talo,auto,mies ja ennenkaikkiaan lapset.koulua olisi vielä puolivuotta jäljellä jonka olen suunnitellut käyväni vuodessa ettei olisi niin kova paine ja kiirus koulun käynnillä kun on kuitenkin lapsia mutta kouluunkaan en aijo heti rynnätä vaan odotan että lapseni ovat kyllin isoja että raskin heidät hoitoon laittaa.!(=
En ole tilannettani katunut päivääkään päin vastoin olen onnellinen päätöksestäni ja sitten kun nämä kaksi on isompia ja olen koulun käynyt ja työelämässä jonku aikaa ollut on sitten sen kolmannen vuoro jos minulle sellainen onni suodaan.(=

Anna lapsen tulla nyt, lapsi on lahja, joka ottaa paikkansa. Se tapahtuu ihan luonnollisesti, ei siitä mitään ongelmaa tule. Voit jatkaa opiskelujasi pienen tauon jälkeen. Sitten voitkin vaikka tehdä toisen tai kuten luultavasti kävisi, valmistuisit ja menisit töihin. Sitten myöhemmin ehdit vielä hyvin tehdä lapsen tai lapsia. Tauko työssä on ihan tervetullut. Itse olen tehnyt ensimmäisen lapseni 22 - vuotiaana. Ehdin lopettaa opiskelut ja olla töissäkin pitkään ennen kuin tein toisen lapsen. Olen oikein tyytyväinen, äitiysloma tuli ihan kivasti keskeyttämään jo aika pitkää yhtenäistä työputkea. Toisen lapsen jälkeen vaihdoin työpaikkaakin ja olen entistä tyytyväisempi. Jos lapsen tekee aikoinaan on myös varaa suunnitella, jos sen jättää myöhäiseen, saattaa loppua jopa aika, jos vaikka tulee erokin siihen. Tunnen ihan liian monta vajaa nelikymppistä naista, jotka ovat eronneet kerran tai kaksi, lapset on tekemättä ja biologinen kello huutaa. Naisen miehen elämä ei siinä mielessä ole samanlaista. Naisen lapsentekokausi on rajallinen.

Jos lapsen haluat, silloin se on tervetullut ja ihan oikea valinta :) Elämä järjestyy kyllä..

30 lähistöllä iskee sinulle ja/tai miehellesi kriisi. Tässäkö tämä nyt on, tätäkö tämä on hamaan loppuun, jne. Ihmiset muuttuu, jotkut eroaa ja osasta tulee YH, jne.

Ajatus tuntuu tietenkin tässä vaiheessa täysin mahdottomalta.

Tuntuu olevan ihmissuhteet lujilla lapsiperheissä, jos valituksen määrä kuuntelee työpaikalla (miehet). Osa tuntuu viihtyvän hyvin työn rauhassa, kun kotona odottaa huutavat kakarat ja vaimo. Kovin tuntuu olleen lapsenhankinta vaimo lähtöistä puheissa :)

Täytyy vain ymmärtää, ettei kaikki miehet jaksa tuota pelkkää elättäjän roolia loputtomiin.

Eli kun niin kovasti haluatte vauvaa niin miettikää lähtökohtia miksi haluatte, haluaako puoliso, kestääkö suhde ja onko huonoja puolia tullut mietittyä.

Ei niitä lapsia tule suunnittelemalla vaan tekemällä! Ura vai lapset? Molempia ei voi täysipainoisesti hoitaa. Jos sitä pitää miettiä, niin on parempi ottaa se ura ja jättää vauvat muille.

tosiaan sitä, että teette sen vauvan opiskelujenväliin. On huomattavasti helpompaa saada töitä vasta valmistumisen jälkeen kuin vuoden päästä valmistumisesta. Muutenkin lapset kannattaa hankkia nuorina, se on minun mielipiteeni. Olin 22, kun sain ensimmäisen ja 30, kun neljännen.

Eli kysymykseesi missä välissä tehdä lapset. Ihan vaikka jonain iltana tai viikonloppuna tai yönä. Ja joku pyhäpäiväkin kelpaa. Loppu sujuu sitten omalla painollaan.

Minä olin 26 kun sain ensimmäiseni ja 38 kun sain viimeisen lapsemme. Energiaa kyllä riitti vielä silloin 38 vuotiaanakin. Ja riittää kyllä vieläkin vaikka olenkin yli 40 ja lapsikiintiö täynnä. Joskus kysyin nuorimmaiseltamme, että miltä hänestä tuntuu, kun olen vanhempi kuin hänen luokkakavereidensa äidit. Nuorimmainen vastasi, että sähän oot vielä nuori :)
Kyllä te nuoret murehditte ihan turhista. Nauttikaa elämästä ja lapsista sitten kun niitä tulee, ennemmin tai myöhemmin.

Älä hanki lapsia. Niistä on vain turhaa vaivaa, ja todella paljon haittaa urakehityksellesi.

Oletko valmis pilaamaan loppuelämäsi lapsien takia?

Minkä ihmeen takia haluat kuluttaa itsesi uraputkessa ja tehdä lapsia keskelle ympäristökatastrofia? Kun lapsesi ovat sen ikäisiä kun sinä nyt, maailma on hyvin paljon raadollisempi paikka.
Opiskele!

Itse olen syntynyt 1986 ja on ihanat tytöt 6vee,4vee ja 2vee. Mukavasti jaksaa tehdä kaikkea muksujen kans eikä ikä rasita. Opiskeluita jatkan kun siihen tulee mahdollisuus eli ens vuonna. Nuorena ne tehdä täytyy.

JANAKKALASTA. OTTAA HELLÄSTI TAKAAPÄIN. TAKUUNA VARMA ÄPÄRÄ. KOKEMUSTA ON...

Eikö elämässäsi ole tosiaankaan mitääm muuta, kuin puida päässä tollasta,,, eipä käy kateeks. Voi helvetti.

Kerron 3. tositarinaa.

1.Olen samanikäinen sinun kanssasi ja 9kuukautisen suloisen tytön äiti (koulua käymättä 2.jaksoa, ne kyllä kerkee viellä). Emme tarkoituksella yrittäneet lasta, vaan päätimme että se siunataan meille, jos niin on tarkoitettu. Vuoden päästä sain kuulla olevani raskaana. Meitä onnisti, valmistumisen siirsin mieluusti eteenpän=) (Jouduin sairaalaan kesken raskausta, anemian takia ja loppuraskaus oli vaikea.)

2.Tuttavani yritti miehensä kanssa VUOSIA tulla raskaaksi, heitä onnisti vasta 39vuotiaana ja he ovat täynnä energiaa!=) (Kävivät läpi ainakin yhden keskenmenon, mutta viimeinen raskaus meni todella hyvin.)

3.Mieheni tuttava, sai myöskin 38vuotiaana ensimmäisensä. Hän tai siis he, olivat tarkoituksella siirtäneet lapsentekoa. Myös he ovat täynnä energiaa. (Hänellä oli vaikea raskaus.)

Raskauden vaikeus ei aina johdu IÄSTÄ. Eikä aina osaa sanoa koska onnistaa, jos onnistaa lainkaan.

Älkää murehtiko koulustasi ja muista, älkääkä suunnitelko lasta. Antakaa sen tulla jos on tullakseen!

Semppiä! Toivottavasti teitä onnistaa=)

me ollaan ukkoni kans yritetty lasta jo pian vuoden eikä mitään ole tapahtunut.. sinänsä eri tilanne kuin sinulla mutta sitten kun niitä yritätte ja kun tärppää nii ole onnellinen siitä! kaikille ei suoda samaa onnea.. :(
Itse myös haluan lapsia nuorena mutta kun ei niin ei, tässä on ruennut jo toivo menemään...

Kuten tästäkin viestiketjusta (siis asiallisista vastauksista) näkee, vaihtoehtoja on laidasta laitaan. Ja teetpä niin tai näin, joku tulee jossain vaiheessa kuitenkin moittimaan tai syyllistämään valinnastasi. Valitettavasti. Mutta kyse on kuitenkin sinun ja perheesi valinnoista ja elämästä. Lue muiden kertomuksia, mieti mahdollisuuksia, keskustele kumppanisi kanssa. Muista myös, että lapsia ei aina _hankita_, kyllä niitä saadaan. Ikä ei ole ainoa kriteeri, joka määrittää lapsen kanssa jaksamisen taikka ei-jaksamista: myös nuori äiti voi olla jaksamatta tai "vanha" äiti jaksaa energisenä. Se on yksilöstä kiinni.

Itse sain ensimmäisen lapseni 37-vuotiaana, ei hetkeäkään liian aikaisin tai liian myöhään. Syyllistäminen ja mm. lapsen vammaisuudella pelottelu ulottui myös minuun, mutta huihai, lapseni on kaikin puolin ihana ja täydellinen, sairaalassa täyden 10 pisteen tyttö. Miten teini-ikäseen lapseeni suhtaudun aikanaan, eiköhän siinä näe ympärillä esimerkkejä erilaisista kasvatusmenetelmistä sen verran että terveellä maalaisjärjellä pärjään.

Tsemppiä pohdintoihin ja onnellistä äitiyttä, ennemmin tai myöhemmin!

itse olin 21 kun sain ensimmäisen ja viikon päästä toisen taaperon Laskettu aika . Samaa mieltä kanssasi lapset tehdäännuorena ei eläke iässä!!

Ei ole mitään paniikkia tuon lapsen saamisasian suhteen. Mietitkö mitä panikoit siinä lapsen hankkimisessa. Onko lapsi jonkunlainen "lemmikki" tai näyttelyesine, jolla voit osoittaa arvosi naisena ihmisenä? Hoida ihan rauhassa opinnot ja vasta sitten anna lapsen tulla, jos on tullakseen.

Itse täytän loppuvuodesta 25 vuotta. Päätin lopullisesti jo noin 18-19 vuotiaana, että en halua lapsia. En siis aio koskaan hankkia lapsia. Yritän toimia niin, että en koskaan tule raskaaksi, mutta jos joskus tulen raskaaksi niin teen varmaan abortin. Onneksi en ole koskaan ollut raskaana. Lapset tuhoavat ihmisen elämän. Inhoan sitä, että jos vähänkin lähtee kotinsa ulkopuolelle niin vastaan tulee huonosti käyttäytyviä lapsia. Erityisesti ulkomaalaisten lapset riuhuvat julkisilla paikoilla paljon, mutta eivät suomalaiset paljon huonommaksi jää. Olen ruma ja ylipainoinen, mutta ollessani kerran perjantai-iltana kaksikerroksisen marketin liukuportaissa menossa ylöspäin samaan aikaan alaspäin tulossa ollut pikkulapsi sanoi äidilleen minusta ja jostakin toisesta naisesta "katso äiti, noi oli rumia tyttöjä".

Muutenkin inhoan noita "perheidylleitä". Totuushan on se,että miehet ovat sikoja, jotka luulevat voivansa tehdä mitä vaan ja kaikki jää naisen vastuulle.

Yhteiskunnan käsittämättömän toiminnan takia joudun varmasti elämään lapsuudenkodissani, inhoamani isäni ja paljon minua paremmaksi itsensä kuvittelevan, kaiken tosta noin saavan pikkusiskoni kanssa. Pikkusiskoni aloittaa abivuotensa ensi viikolla. Hän ei kerro minulle asioistaan, mutta ei hänellä myöskään ole mitään sääntöjä. Itse en 18-kesäisenä olisi saanut tehdä mitään sellaista, mitä pikkusiskoni tekee nyt. Pikkusiskoni on aina ollut isäni suosikki. Hauskaa se ei ole. Nytkin pikkusiskoni on kahden viikon ulkomaanmatkalla. Minä yritin estää häntä lähtemästä, mutta tuloksetta.

Itse olen joutunut kokemaan yhteiskunnan hylkäyksen ja minut on jätetty omilleni. Minulla on jo ylioppilastutkinto ja ammatti. Syksyllä aloitan toisen vuoden amk:ssa. Harkitsen myös toista amk-tutkintoa. Vaikka en olekaan koskaan ollut palkkatyössä ja olen ollut työttömänä yhteensä reilut 2,5 vuotta kahteen eri otteeseen, haaveilen urasta ja hyvästä työpaikasta.

Olen itse ei-toivottu lapsi. Tämä on lisäksi yksi syy lisää siihen, miksi en itse halua lapsia. Koska olen itse kokenut kovia, eikä kukaan välitä minusta, en minäkään voisi kuvitella rakastavani ketään. Pahimmat asiat, jotka voisin itselleni kuvitella tapahtuvan ovat työttömyys (tapahtunut jo kahdesti), sairastuminen vakavasti (lähinnä syöpään, perintörasite), mutta myös lapsen saaminen.

Maailma on paha paikka ja täällä on jo ennestään liikaa ihmisiä. Lapsi vaatii niin paljon ja äiti väsyy. Mietin tosissani sitä, miksi joku haluaa tuhota oman elämänsä lapselle. Lopulta sitä vain huomaa olevansa loppuunpalanut köyhä yksinhuoltaja kaikkea kinuvan pienen lapsen kanssa ilman toivoa omasta elämästä. Näin ei tarvitse käydä kenellekään. Muutenkin naiset joutuvat liian usein uhrautumaan ja kantamaan niskassaan suuret murheet ja paineet ilman kenenkään apua. Kyllä naisillakin on oikeus käyttäytyä niin kuin miehetkin tekevät eli välittää vain itsestään. Maailma olisi niin paljon parempi paikka ilman miehiä.

Oma tavoitteeni on siis olla lapseton urasinkku. Ja lopuksi, ei tarvitse olla mikään Freud ymmärtääkseen, miksi en pidä miehistä, enkä halua itselleni miestä. Isästäni se johtuu. Isäni kun on syyllistynyt kaikkeen sellaiseen, mistä miehiä syytän. En tiedä, miksi sellaisia kuin minä edes kutsutaan, minä kun en ole kiinnostunut miehistä, enkä naisista. En siis ole hetero, bi, enkä lesbokaan.

Jokainen välittää lopulta vain itsestään. Miksi väittää tai yrittää muuta ?

...kaikista POSITIIVISISTA ja kannustavista vastauksista, vaikka sekaan mahtui paljon kuraa. Lukemisen ymmärtäminen ei ilmeisesti ole kaikilla se vahvin ala... :)
No joo, muutamaa vastausta kommentoidakseni halusin mainita, että mieheni on samoilla linjoilla tässä lapsi-asiassa. Ja kyllä, molemmat ymmärrämme, että vauvasta kasvaa aikuinen ihminen. Vissiin samaan tapaan kuin tuosta ottamastamme koiranpennusta kasvoi aikuinen koira? :D Ja ei, en vertaa tässä nyt koiranpentua ihmisvauvaan, älkäämme takertuko siihen. Opiskelen graafiseksi suunnittelijaksi ja uraa olisin luomassa mainosalalla. Hieman jäi kyllä kummastuttamaan monen ajatus, ettei ura-äiti ole hyvä äiti.. Jos minua kiinnostaa ura ja työelämä, miksi sen pitäisi tarkoittaa sitä, ettei minua kiinnosta lapseni hyvinvointi ja hoivaaminen?! Fakta kuitenkin on, että tämä ala minua suuresti kiinnostaa ja se tuntuu olevan minun juttu, kotiäitiä ei minusta taitaisi saada tekemälläkään...

Heipä hei!
Jos Luoja suo, ei kun heti vaan vauvaa odottelemaan. Töitä ehtii tehdä myöhemminkin. Ja opiskella voit loppuun lapsen kanssakin. Itse opiskelen työn ohessa ja lapsen kanssa, mikä on rankkaa, mutta onnistuu!!!

Olet todella nuori vielä. Kypsyytesi äidiksi kasvaa iän myötä huimasti..

Jos panikoit vuosien päässä olevia asioita (työelämään pääseminen tms.), tulet huomaamaan vielä ettei sillä saa kuin päänsä sekaisin. Voimme vaikuttaa asioihin jonkin verran tämän hetkisillä valinnoillamme, mutta loppupeleissä tulevaisuus on niin monen sattuman summa, että tuollaisia "Saanko uran, jos olen äiti siinä ja siinä vaiheessa" on turha miettiä.
Päivä kerrallaan eteenpäin, asioilla on tapana järjestyä.

Jos nyt teet lapsen, miten aiot hoitaa koulusi loppuun pienen vauvan kanssa, jos hän valvottaakin sinua kaikki yöt? Kolmevuotiaatkin voivat vielä vaatia melkoista unikoulua ja tenttiviikolla sellainen jokailtainen 2 tunnin unillelaitto yöheräämisineen voi olla työläs. Lukemaan et ehdi ennenkuin lapsi nukkuu, usko pois. Entä jos lapsen nukutus menee 23 asti? Luetko yöllä, ja olet reipas äiti ja koululainen seuraavana päivänä, annat parastasi?

Entä jos lapsi saa tarhasta jatkuvasti tauteja? Se on ihan normaalia, että tauteja on vähän väliä. Kun yksi rokko menee ohi, on liikkellä vatsatautia.
Tenttiviikolla oksennustauti tai kova kuume, tai vaikka kaikkea sekaisin? Koulumenestys voi kärsiä paljon, entä jos saat huonon todistuksen? Miten sitten aiot hakea hyviä uraputki paikkoja?

Äitiyden ja uran yhdistäminen on vaikea asia. Molemmat eivät voi, eivätkä saa olla yhtä aikaa yhtä tärkeitä. Sinun on sitten joskus perheen saatuasi valittava kumpi on tärkeämpää. Lapsille pitää olla läsnä, aina.

Jos teet lapsesi koulusta valmistumisen jälkeen, olet mielestäsi vaarassa pudota "putkesta". Jos teet lapsen nyt, olet äiti joka tapauksessa töihin mennessäsi. Olet työnantajan silmissä ihan samassa tilanteessa, olet pienen lapsen äiti.

Minä en ottaisi mitään stressiä lapsensaanti asiasta, vaan antaisin asioiden mennä omalla painollaan. Raskaaksi tuleminen ei ole helppo nakki, meillä meni kolme vuotta lapsen saamiseen. (Useampi keskenmeno sun muuta siinä välissä.)Lasten tekemisen ajankohtaa emme me päätä, emme vaikka nuorempana luulin itsekin että lapset tulevat kun niin itse päätän.

Olen tällä hetkellä korkeakoulussa, ja aion joskus tehdä töitäkin vielä. :D Olin ennen lasta 10 vuotta työelämässä mukana, ja tämä aika näytti sen ettei se onni ja autuus löydy sieltä. Se löytyy kotoa. Se asia minusta olisi hyvä jokaisen oppia ihan omakohtaisesti.

Ja haloo, 26 vuotias on vielä aika nuori tekijä työelämässä. Eläkkeeseen liki 40 vuotta!
Jos ei siinä ajassa ehdi uraa luoda, niin jo pitää olle hidas uraputki!! Vaihda alaa, jos noin heikolta näyttää. Monet luovat tuossa ajassa MONTA, siis oikeasti monta uraa ja eri aloilla.

Kun koette puolisosi kanssa olevanne valmiita äidiksi ja isäksi, jätä ehkäisy pois. Harmi vaan että puhut pelkästään "minä"-muodossa asioista. Teitä on kaksi ja miehesi osuus on asiassa yhtä tärkeä, kuin omasi.
Kaikenkaikkiaan minusta sinun hyvä Tyttö1985 kannattaisi rauhoittua ja miettiä asiaa yhdessä miehesi kanssa. Ilman mitään paineita ja hössöttämistä asioista, joihin et voi vaikuttaa. Elämä on hurjan paljon mielekkäämpää, kun jättää joitakin asioita sattuman ratkaistavaksi. :)

Kyl niitä lapsia kannattaa hankkia jo nuorena eikä odottaa.Itse olin nuorena lapsia vastaan(hankkimista)..Nyt olis halua ja niin sanotut taloudelliset asiat ok..Mut ei se enää ookkaan niin helppoa tässä iässä lisääntyä..Et tehkää lapsenne vaan ajoissa enkä nyt tarkoita et heti kun on rippikoulu käyty vaan sitten kun on aikuistuttu ja osataan myös huolehtia lapsista..
Ps. on mulla onneks kolme ihanaa kummilasta..

En ymmärrä kysymystä tahallisesti oikein. Miten on voiko lapsen todellakin hankkia, kuten vaippa-paketin, esim prisman hyllystä, typärä kysymyksen aihe ? ? ?

itse olen 22 wee ja moon kans ajatellu jotta vois pian tehä lapsia. ollaan piretty 4vuotta yhtä jotta siinäki suhtees olis jo hyvä aika tehä.
toivotan teille onnea matkaan=)teette varmasti oikean päätöksen,kun teette lapset nyt. uraa kerkeää kyllä tehä myöhemminki:)
niin ja sen olen kyllä huomannut ku oon ollu töis muutamas paikas niin niissä piretään tämän ikäistä niin nuorena eikä oteta vakavasti ollenkaa.senki takia täs iäs on hyvä tehä lapsia ehkä sitte otetaan eres jollakilailla vakavasti.

Onpas sinulla piruparalla ongelma ja tunnut vain paisuttelevan sitä entisestään. Kaikkea et voi saada elämässäsi. Valitse siis jompi kumpi; joko ura tai lapset.

Sinulla on pakkomielle elää "täydellistä" elämää. Armahda junttisisko itseäsi ja ota elämä sellaisena kuin se on.

hankkikaa joku ressukka intiasta tai kiinasta geenit taatusti huippuluokkaa ja samalla hidastatte väestöräjahdyksen alkua

Onko tullu mieleen,että mitäs jos et voi saada lapsia?? Ei asioita voi suunnitella noin tarkkaan.

Minä olen vasta 20.. ja myöskin 2,5 vuotta koulua jälkellä.. sitte olen jo 22-vuotias.. ja haluun sen lapsen jo nyt.. Ei ole kyllä miestäkään että vielä suurempi paniikki ja hätätilanne.. en tiedä todellakaan mihin väliin sen lapsen sijoitan.. ja koska sijoitan.. Haluan mahdollisimman nopeasti ja nuorena sen lapsen... ainakin ensimmäisen.. sitte ei haittaa vaikka olis vähän väliäkin ja vasta sitte lisää hommais.. olis silti vielä nuori...
Pakkomielle on kova... Ymmärrän sinua siis täysin.. mutta en osaa auttaa... Sanoisin että koulu ehtii odottaa.. lapset ei.. mutta toisaalta.. kouluun on aina vaikeampi palata jos on se lapsi...

Aikansa kaikella. Jos mietit,ehtisinkö kuolla kun on niin paljon tekemistä,niin jos vain kuolisit,niin kaikki järjestyisi siitä huolimatta. Aivan samoin on,jos annat lapsen tulla jos se on tullakseen,niin asiat järjestyvät ihan omalla painollaan. Usko tai älä. Lapset pitää tehdä/saada nuorena.

Tota noin, mun mielestä ajatus "varman päälle pelaamisesta" ei toimi enää. Tarkoitan tällä sitä, että harva pitää sen saman ammatin tai työpaikan esim. sun tapauksessa 26 -vuotiaasta sinne 65 -vuotiaaksi. Sama juttu kumppanin kanssa; nykysin kait jo puolet perheistä on uusperheitä, joissa on lapsia muista avioliitoista tai sit jommalla kummalla on jo ennestään lapsia.

Kun tilanne on tällainen, sä voit ilman lapsen hankkimistakin löytää ittes sellaisesta tilanteesta, et oot ilman lasta jo kolmannessa avioliitossa ja ammattiakin on jo ehditty vaihtamaan. Tai sitten sulla voi olla se lapsi siinä mukana :) Näkisinkin, et sun kantsis höllätä omia elämänasenteita, relata, ja hyväksyä se tosiasia, että elämä nyt vaan on tällaista, ennakoimatonta ja jos sä oot 23-vuotias, niin onhan tuota aikaa vielä runsaasti.

Jos nyt teet opiskeluaikana lapsia, sun äitiyspväraha tulee olemaan todella pieni, jos sulla ei ole tuloja ed. vuosilta. Itse tein lapset opiskeluaikana ja silloin äitiyspväraha oli pienempi kuin Kelan tyött.korvaus, siis ihan naurettava korvaus. Lasketa Kelassa sun korvauksesi arvio, ehkä se antaa osviittaa päätöksellesi.

Mutta, jos rahalla ei ole väliä, sitten ajalla ei niin väliä. Mutta, kotiläksyt takaa myös sen, että äitiyslomaa sulla ei ole. Suosittelen, et käy koulu loppuun, hae töitä ja tee mukulat paremmalla korvauksella sitten. Näin voit nauttia äitiyslomastasi parhaiten.

Lapset eivät aina tule tilauksesta. Mieti, mikä tärkeintä? Jos et nyt anna lapselle mahdollista, se voi olla opiskelujesi päätyttyä myöhäistä. Ja lapsettomuushan lisääntyy koko ajan, jos otat tollasen paniikin lapsenteosta nyt, niin voi olla ettet tulekaan raskaaksi, kun panikoit. Minä olen 25v. Sain lapsen 20-vuotiaana, sen jälkeen olemme yrittäneet toista viiden vuoden ajan, mut eipä ole mitään kuulunut.. Lapsen hankinta ei ole aina niin yksinkertaista. Lapsia voi haluta, mutta niitä ei tehdä, vaan ne saadaan!

Tuonnempana oli ainoa oikea vastaus: kun sydän sanoo niin, on oikea aika :)
Lapset voi tehdä minkä ikäisenä niin haluaa. Toisille on tärkeämpää tänään ura ja huomenna perhe,, tai päinvastoin. Mitä kukakin painottaa kulloisessa elämäntilanteessaan. Voithan esim. harkita opiskelujen vedättämistä ja lopullista valmistumista jos teillä on siihen varaa, ja tehdä lapset nyt. Silloin pystyisit aloittamaan ja jatkamaan suoraan työelämässä, etenemään ehkä helpommin. Opiskelujen vedättäminen saattaisi myös auttaa tietojen päivitysongelmissa joita saattaa synty vuosien poissaolojen vuoksi myöhemmin. Riippuu paljon alastakin. Joka tapuksessa, sinulla on aikaa jotta älä huoli. 10 vuoden kuluttua olet vielä sopivan ikäinen lapsen tekoa ajatellen. Siihen mennessä olet valmis ja edennetkin mahdollisesti urallasi. Molemmissa on hyvät puolensa. Toiset tulevat äideiksi vasta yli 40-kymppisinä, siinäkään ei ole mitään vikaa. Kyllä 40-kymppinen jaksaa lapsien kanssa aivan loistavasti. Kaikkeen nähkääs tottuu. Hyvät jatkot.

Mulla on hiukan sama tilanne. Olen 24. vuosi sitten tuli ero. Onneksi en oo pätkääkään kiinnostunut itseni kouluttamisessa muussa mielessä kuin siihen rooliin että joskus musta tulee kunnollinen kotiäiti. Eli kaiken energian pistän siihen miehen etsintään. Itselle on tärkeämpää että saan pitää lapset turvassa ja opettaa heille kunnon moraalia ja jakamista mikä tämän ajan aikuisiltakin puuttuu. On tärkeämpiäkin asioita kuin se että tenavat saa harrastaa sitä mitä haluaa. Haluan perheen jossa perheen jäsenet rakastaa toisiaan ja joilla on aikaa toisilleen. Itse haluan olla kotona kun lapset pääsee koulusta, ettei tartte tyhjään kotiin tulla.


no joo tuli purettua taas ahdistusta mutta kyllä tässä alkaa kiirettä olemaan jos en kohta tule raskaaksi.. kun koko ajan alitajunnassa kasvaa ajatus jos ei koskaan tule saamaan lasta. Se on se ainut unelma. ollut alta 12-vuotiaasta asti. jos vain löytäisi samalla lailla ajattelevan miehen. en siis semmosta joka sanoo että hylkää lapsi ja mee töihin. näin kokisin sen omalta kohdalta vaikka kunnioitankin naisia jotka antaa oman lapsensa toiselle ihmiselle siksi aikaa kun itse menee töihin.

Haluan kertoa sinulle oman ratkaisuni - ehkä siitä on sinulle hyötyä:

Olen tehnyt kolme lasta viiden vuoden välein. Ensimmäisen sain 23-vuotiaana kesken opintojen. Vain viimeiseltä olen ollut 3 vuotta kotona ja siitäkin ison osan tein etäopintoja. Kahdelta ensimmäiseltä oli kotona vain äitiyslomat ja lähdin sen jälkeen töihin tai jatkoin opintoja.

Olen sitä mieltä, että jos aiot tehdä uraa, tämä oma mallini toimii hyvin. Jokainen lapsi saa olla vauva ja perheen pikkuinen riittävän pitkä ajan eikä ole kahden vaippaikäisen rumbaa. Pinna kestää, kun vauvan tultua isommat ovat jo hiukan omatoimisia. Lapsista ei kauheasti ole ollut toistensa leikkikavereiksi, mutta ystäviä löytyy naapuristakin.

Opintojen lykkääminen onnistuu kyllä perhesyistä aina, jos niin tahtoo, mutta monta välivuotta on huono juttu. Pahin ratkaisu mielestäni on tehdä monta lasta peräkkäin ja olla vuosikausia kotona putkeen. Minulla olisi ainakin pinna palanut pelkkää vaipparumbaa pyörittäessä. Tarvitsen opiskelu- työelämän haasteita ollakseni tasapainossa.

Kun tekee uraa ja kasvattaa lapsia, ei vapaa-aikaan saa ladata liikaa toimintaa, vierailuja ja virikkeitä. Lapset tarvitsevat rauhallisia viikonloppuja kotona - pitkään nukkumista, kiireettömiä aterioita ja vaikkapa yhdessä ulkoilua.

Teetpä minkä ratkaisun hyvänsä, muista, että sinä itse päätät elämästäsi miehesi kanssa. Kaikella on hintansa, mutta jos sen itse maksaa, muilla ei ole siihen sanomista.

Kun vauvakuume iskee, sehän iskee. Silloin menee järki. Ainakin itse koin niin, kun 2,5vuoden harkinnan jälkeen alettiin yrittää, 1,5 vuoden päästä vasta tärppäsi eikä sekään ole pitkä aika aikana. Kun tämä odotettu lapsi syntyi, olin 23v ja juuri valmistunut, mies 26v. Mikäli olisi oman suunnitelman mukaan mennyt, opinnot olisivat jääneet kesken, eikä sekään huono ois ollut. Uraa aloin tekemään heti esikoisen ollessa 11kk, tuli toinen, uraa taas tehtiin heti äitiysloman jälkeen vuoden, mutta sitten tuli totaalinen uupumus, joksi sitä itse kutsun ja jäin hoitovapaalle. Huom, tein määräaikaisia työsuhteita silloin. Kolmas tuli ja kun hän oli 7 kk, taas töihin. Sitä työputkea onkin sitten kertynyt eri työnantajilla ja sain sitten kauan haaveilemani virankin, jota toimeksi nykyään kutsutaan. Nyt olen onnellinen 4 lapsen äiti ja tiedän palaavani töihin, kun olen siihen valmis. ehkä vuoden päästä. Mistään en ole paitsi jäänyt, töitä olen tehnyt, lapset ja uran!!En olekaan haahuilija, vaan elän tässä ja nyt tyyppi. Mutta en ole perinteinen kaikki lapsille tyyppikään, omia harrastuksiakin löytyy sekä minulla että miehelläni ja lapsia rakastan yli kaiken. Aluksi suunnitelmissa oli vain 2 lasta, kuume iski kerta toisensa jälkeen uudestaan. Nyt jälleen ajattelemme, että 4 riittää, kuka tietää iskeekö kuume enää!?Todella haikeana katselen vauvaamme, jos tämä nyt sitten onkin viimeinen. Ikää minulla nyt 31 v. Vauvat ovat ihania, leikki-ikäiset mainioita ja huumori lentää, eskarilaisessa haastetta ja tokaluokkalainen on jo fiksu reipas menijä. Ainut mistä on tingitty, on kahdenkeskinen aika puolison kanssa. Kuitenkin jaksetaan uskoa, että sitäkin vuosien päästä löytynee enemmän. Tärkeintä koko lapsiperhe-ura kuvioihin on OMA ASENNE, ei toisten!!

Lapsia?? :D Miksi helvetissä?

Itse en todellakaan ole hankkimassa lapsia ikinä. Pilaavat vain oman elämän kulun jnejne. En tarvitse lapsia. Olen itse asiassa allerginen niille. Olen 26 vuotias.

Tiedän tunteen erinomaisen hyvin mutta usko wanhan ja kokeneen neuvoa:Käy ensin koulu loppuun.Aika kuluu nopeasti ja olet vielä nuori kun valmistut.Sen jälkeen voit hankkia lapsia.Kyllä ne mukelot ihmeesti sopivat kuvioon ja soljuvat mukaan arkielämään sitten aikanaan.Jos meikäläinenkin olisi suunnittelemalla ruvennut tekemään niin tekemättä olis jääneet.Hyvin porskuttivat mukana kukin vuorollaan ja ovat jo aikuisia.Mutta OPISKELUT LOPPUUN.Ne tahtovat jäädä jos nyt rupeat kikkailemaan.

Jokaisen tulisi kuunnella omaa "sisäistä ääntään" näissä elämän suurissa kysymyksissä. Itse sain lapset 26 - 30 vuotiaana, olin yhteensä 6 vuotta heidän kanssaan kotona. Sen jälkeen olen hankkinut 2 tutkintoa ja nyt hyvässä valtion virassa. Tiedän, että ilman lapsiani olisin itsekäs, kapeakatseinen kiipijä. Lapseni ovat suurin asia elämässäni. Mainittakoon, etten ole pullaa paistava mamma, vaan mulla on aina ollut myös omia harrastuksia ja suhtaudun elämään edelleen uteliaasti ja innolla. Tiedän myös, että sekoan, kun aikanaan saan lapsenlapsia...Siis; kuuntele itseäsi, älä muita! Asioilla on taipumus järjestyä.

..sain ensimmäisen lapseni vajaa vuosi sitten. Minulla on ensimmäinen vuosi opiskeluja jo toisessa opiskelupaikassa takana (täytän vasta 21). Opiskelupaikassani ymmärrettiin hyvin haluni jatkaa vanhempainvapaata vielä puolivuotta, sillä haluan lapseni olevan hiukan vanhempi mennessään hoitopaikkaansa. En tosin millään haluaisi jatkaa opiskeluja, sillä tuntuu jotenkin julmalta laittaa oma lapsi jonkun toisen ihmisen hoitoon...

Oma mielipiteeni on, että kannattaa "tehdä" (lapsia saadaan, ei tehdä) lapsi opiskelujen aikana. Opiskeluja voi venyttää, mutta ei lapsen saantia.

Unohda pakkomielteet ja tehkää lapset jos siltä tuntuu. Ei sitä aikaisemminkaan suunniteltu kalenterin kanssa mihin väliin lapset tehdään. Ne tuli kun tuli ja elämä jatkui juuri sellaisena kaaoksena,lämpönä,tapahtumina kuin elämän kuuluukin.

Lapset syntyivät elämän keskelle ja vielä kun vanhemmat olivat nuoria.

Ei ole biologisestikaan tarkoitettu että 40 synnyttelee lapsia,kyllä se paras ikä on ennen 30 vuotta.

30vuotiaana lapsi jolla on riparit kun olet 45vuotias. Mieti sitä taustaa vasten.
40-senä lapsi jolla on 10 vuotiaana 5kymppisiä viettävät vanhemmat. Ei sen kuulu niin mennä.

On tarkoituksen mukaista että vanhemmat tekevät lapset nuorina eikä vanhuksina.

Sitäpaitsi jos liikaa suunnitellaan sopivaa rakoa ja siirretään lapsentekoa, voi olla että kun sinä ja miehesi olette siihen valmiita, ette saakaan lapsia. Silloin liika suunnittelu ja siirtäminen voi koitua lopunikäiseksi lapsettomuudeksi.

Hus, hus toimeen siitä,,kyllä elämä kantaa:)

ehdit kyllä vielä sitten opiskella ku lapsi täyttää vuoden ja menee tarhaan.Ite 40 v ja lapset 15 ja 19.

kyllä se vauveli tulee kun sen aika on.Parempi tietysti nuorempana kuin vanhana,tosi on kuin vesi,silloin jaksaa paremmin.
Itse olen 35,lapset 15v ja 12v,seitsemän vuotta olin lasten kanssa kotona,niin että vanhempi lähti kouluun kun palasin työhön takaisin.Välillä oli rahallisesti tiukkaakin,mutta päivääkään en kadu,oli se vaan ainutkertainen juttu :) Ehdit kyllä vielä opiskella myöhemminkin,olet sen verran nuori.

Kuules, ehdit tehdä töitä vielä monta kymmentä vuotta, joten unohda jalan saaminen oven väliin. Eikun vaan annatte vauvalle luvan tulla vaikka sitten, kun opiskelut alkavat olla loppusuoralla!Ja sitä kun ei koskaan tiedä, tuleeko vauva heti, vai esim kahden vuoden kuluttua. Itse olin 28 kun esikoinen syntyi, siitä vajaan kahden vuoden päästä toinen. Olin tosin ehtinyt olla jo työelämässä, edelleen samassa paikassa. Ja työikää on jäljellä vielä 30 vuotta.... Töitä varmasti löytyy!!

Itse olin 21 kun sain ensimmäiseni, ja 23 kun toinen syntyi. Lähdin opiskelemaan vasta kun lapset aloittivat päivähoidon. Tämä oli mielestäni erittäin hyvä ratkaisu, nyt saan helpommin töitäkin kun lapset on jo tehty. Monelle työnantajalle se kun on valitettavasti punainen vaate.. Ja nuorena sitä jaksaa paremmin. En voisi kuvitellakaan, että tekisin lapsia enää 35-vuotiaana. Kun lapseni ovat täysi-ikäisiä, itse olen vasta reilu 40v. :)

Noin sanoisin minä...koulua jäljellä vielä vuosi...jatko-opinnot kiinnostavat niin kovasti ja olisin 35 kun valmistun..lapset hankkimatta.
Ura vai lapsi? Töitäkin olisi kiva jossain välissä tehdä..ahdistavaa!

Ei paniikkia, vauvat tulee kun ovat tullakseen... Itse sain kaksi lasta opiskelu aikana ja olen nyt 24v lapset 3v ja 2v. Työelämässä olen menestynyt kuten muutkin eikä lasten hankinta opiskeluaikana venuttanut opiskeluja kuin vuoden. Tsemppiä =)

noh kannattaa olla kunnon työ alla ja sit muksu

Semmottistahan se on, elämä. Kaikki on aina just väärinpiun ja vinollaan. Itsekin virkkailin opiskeluaikoinani ensimmäselle lapselleni tarkoitettua peittoa about viisi vuotta.

Sen verran pitkään olen esikoistani joutunut odotttelemaan minäkin.

Naisella on paniikki sekä saada lapsia että samalla aikaa luoda omaa uraansa. Mistähän miehen paniikki koostuu?

OLET HELVETIN TYHMÄ AKKA!!!!! POAKKO PAKKO PAKKOO SAADA LAPSIA, EI SAATAN MITEN AIVOPESTY LEHMÄ. SINUA EN SIETÄSI PÄIVÄÄKÄÄN.....ETKÖ ITSE YMMÄRRÄ ETTÄ OLET TÄMÄN YHTEIKUNAN TYHMÄ NUKKE; TEET JA AJATTELET JUURI NIIN KUIN SINUN HALUTAAN!

Puheesi ahdistuksesta ja paniikista antaa vähän sen kuvan, että vauvan hankkiminen tuntuu velvollisuudelta joko itseäsi tai muita kohtaan. Toisaalta voihan sinulla olla vain kova vauvakuume ja ahdistaa siksi, kun tuntuu että elämän olennaisin osa puuttuu.

Mieti ITSE, mitä SINÄ haluat. Se ei ole itsekkyyttä, vaan kunnioitusta jälkikasvuasi kohtaan. Äitinä oleminen on luonnollinen asia, ja kuten tässä on monet sanoneet, jokainen on yksilö, eikä hyvä äiteys katso ikää. MUTTA on muita asioita, jotka vaikuttavat hyvään vanhemmuuteen. Lapselle on tosi tärkeätä, että vanhemmat ovat kiinnostuneita hänestä, jaksavat oikeasti paneutua lapseensa, eivätkä vain totea töistä tullessaan että "mitäs kulta" ja pistä lasta leikkimään itsekseen. On normaalia että lapsi viedään hoitoon ja vanhemmilla on omaa aikaa, mutta liian liikkuva elämä ja jatkuva paikanvaihto ei sovi useimmille lapsille (nimim. kokemusta löytyy). Lapsella pitää olla oikeus olla myös vaan kotona oman perheen kanssa rauhassa. Sen lisäksi että olet valmis jaksamaan ja ehtimään koulun/työn, lapsen ja oman elämäsi kanssa, oletko valmis myös asettumaan aloillesi tarpeeksi usein?

Ja vielä tuosta suunnitelmasta, että pidennät opiskeluvuotta että ehdit tehdä lapsen. Kannattaa muistaa, että sitten kun alkaisit hivuttamaan jalkaasi työelämään, muksusi oppii juuri kävelemään ja vie aikaasi kaksin verroin vauva-aikaan verrattuna. Työelämään astuminen ja uusi vauva ovat isoja asioita, mutta jos tuntuu että pystyt hoitamaan molemmat, mikä ettei.

En tarkoita että vauvan tekemisestä pitää tehdä kamalaa numeroa, täydellisiä perheitä ei ole ja ihan hyvin meistä useimmat pärjää. Toivon vaan että kun lapsi tehdään, uutinen on iloinen, eikä tunnu samalta kuin vaikean kokeen suorittaminen, ja että niitä lapsia tehdään niiden itsensä vuoksi, eikä velvollisuudentunnosta.

olen nyt hiukka vanhempi jo kuin sä, mutta tilanne oli aikanaan sama. Kyllä se aikansa toimi, mutta en tiedä onko hyvin järkeä hankkia lasta ennen työpaikkaa. On raskasta yrittää etsiä töitä, kun on pieni lapsi, valmistumisesta aikaa ja ei kokemusta ko alalta vielä.

Lapsen ehtii hankkimaan. Mielummin tehkää niinpäin, että kiristät opiskelutahtia (jos sulla siis on kiire sen lapsen kanssa) ja menet työelämään ja kun on vakituinen työ niin sitten se lapsi. On mukavempi kun on paikka minne palata äitiysloman jälkeen!

Ja esim 29 vuotiaana olet vielä kohtuullisen nuori ja taatusti löytyy sitä energiaa. Ja olet siten ehtinyt jo työelämässä olemaan ja saanut varmasti aikaa omille menoillesi yms ja valmiimpi ottamaan myös vastuun. Tietenkään en tiedä minkä tyylinen ihminen olet ja mitä haluat itsesi kanssa vielä toteuttaa.

Olet nuori vielä niin on sulla aikaa miettiä ja ei pidä hoppuilla. On myös todella raskasta olla kotona lapsen kanssa jos rahat on yli tiukilla ja olet minimi äitiyspäivärahalla..

Niinpä, minullakin aivan kauhee vauvakuume ja paniikki saada lisää lapsia! Minä olen kuusivuotiaan yksinhuoltaja eli mies tarvittais tähän:D mietin etten halua olla pienen lapsen äiti forever, eli tarkoitan että olen 38 vee ku tämä tyttö on aikunen, mitä jos mä vielä sitte olen jonkun vaippaikäisen kanssa kotona eikä mulle sallita enää omaa elämää..vaikka ne lapset ovatkin elämän suola ja sokeri:)
Pian menee kyl siihen et tsekkaan jonku komeen koulutetun ja vietän sen kanssa iltaa ;)
Sinuna hankkisin jo, teillähän on jo kaikki hyvin, oma koti jne ja opiskella ehdit lapsenkin kanssa (minä valmistun maisteriksi pian), sanoisin että se on helpompaa kun lapset on tehty kun astut työelämään..

Kävisin kouluani ja vikana vuonna sopivaan aikaan? jättäisin ehkäisyn pois. Hyvällä onnella lapsi voi tulla koulun loputtua tai pian sen jälkeen. Tai sitten tekisin näin: kävisin koulun loppuun ja hakisin töitä ja jättäisin ehkäisyn pois samoihin aikoihin.

Monet tuttuni sanoo, että oli virhe jättää koulu kesken ja jatkaa sitä, kun lapsi on pieni. Tehtävien teko kävi tosi rankaksi!

Itse sain esikoiseni 25 vuotiaana, minulle sopivaan aikaan, kouluni käytyä. Lasten välissä ja nyt jälkeen olen ollut toissä.

Töissä kyllä ehtii olla lasten välissä tai/ja jälkeen!! Koulua voi olla vaikeampi käydä juuri niiden tehtävien takia. Töistä harvemmin saa tehtäviä kotiin.

Näin minä luultavasti tekisin!
Tsemppiä kouluun ja onnea ja lapsen saamiseen!

eihä siihe mee ku minuutti ku hankkiudut paksux..

Jos olet jo kypsä äidiksi niin miksei jo nyt? kaipa sitä parasta aikaa lapsen hankkimiselle ei tule koskaan olemaan. Hankitte vauvan ja voit venyttää opiskelua tai pitää siitä väliä vuoden tai kaksi että lapsi on sen ikäinen että pärjää päiväkodissa.. opiskella ehtii kyllä vielä vanhemmaksikin jos se opiskeluaika vaan on venytettävissä. jos olet vasta aloittanut opiskelun niin sen helpompi?

tääl olis 16cm lihaa, jos se ei riitä niin saat 3 jälkeläistä kuiten.

...kuin kesken opiskelun, mutta itsehän päätät. Se vaan on niin, että moni yllättyy lapsia saatuaan, kuinka sitovaa ja täysäiväistä se hoito on, vaikka kuinka olisi onnellinen lapsistaan. Pitää varautua yövalvomisiin, vaipanvaihtoihin, syöttämiseen. Harvoin omaa aikaa jää. Suosittelen hoitamaan opiskelut alta pois ja hankkimaan työkokemusta jonkin verran, sillä nuori olet vielä. Pieni lapsi ja opiskelu on aika raskas yhtälö. Lapsi vaatii aikaa ja niin opiskelukin.

että joka haluaa tehdä lapsia niin tehköön ja ne jotka ei halua tehdä lapsia niin ne sitten eivät tee ja sillä selvä. Kyllähän niitä lapsia varmasti moni haluaa hankkia mutta se onkin sitten eri juttu, että osaako niitä hoitaa.

Lapsesta joutuu kantaan todella ison vastuun ja juuri sen takia minä en hetken mielijohteesta ala niitä hankkimaan. Enemmän olen sitä mieltä, että lapsia ei hankita vaan niitä saadaan jos saadaan.

Itse olen työtön ja opiskelut oon opiskellu loppuun, joten millään työmarkkinatuella ei lapsia elätetä. Itseäni en miellä itsekkääksi, kun en kerran halua hankkia lapsia epävarmana aikana jolloin ei ole tuloja. Jos nyt alkaisin väsäämään lapsia ja tuloja ei ole niin sillon pitäisin itseäni todella vastuuttomana ihmisenä.
Se pitää olla varma tulonlähde sillon kun niitä lapsia hankitaan/saadaan. Näin on näreet.

ite ainakin mietin nuorena näin että ensin lapset ja sitte ura ja ekan lapsen sain 22.v ja toisen 25.v musta on älytöntä olla 30-40.v ennen ku hankkii lapsen kos sillon ei ole niin energinen enää ja onko kivaa käydä esim vaikka kaupassa jos oot ite vanha ja muut ajattelee että jaaha lapsi on taas mummon kanssa kaupassa vaikka ois todellisuudessa äiti. Ite jo 30.v ja näin on että nuorena kannattaa lapsia hommata jos niitä vaan saa se kun ei ole itsestään selvyys tämäkään. jokanen tyylillään mutta itse ainakin joskus päätin että 25.v jälkeen en enää tee lapsia kun tulee kaiken maailman riskit ja päätös on pitänyt.

Vai että paniikki jo 23-vuotiaana lapsen hankinnasta! Itse sain stressin samasta aiheesta täytettyäni 30 vuotta. Ja nyt onkin esikoinen ihan pian tulossa. Opiskelin tätä ennen itseni maisteriksi, menin naimisiin ja ehdin saada koulutusta vastaavan, vakinaisen työpaikan ennen lapsen suunnittelua. Elikkä tosi turvalliseen malliin kaikki hoidettu... Joskus kaksikymppisenä halusin kuitenkin elää vielä nuoren ihmisen vapaata elämää, oppia kaikkea uutta ja raskaus olisi tuntunut lähinnä katastrofilta. Mutta en omistanutkaan rivaria ja poikaystävätkin vaihtuivat aika tiuhaan. Kyllä kolmikymppinenkin on ihan tarpeeksi virkeä äiti, tosin vähitellen ja viimeistään neljääkymmentä lähestyessä tietysti kaikki riskit kasvaa ja raskaaksitulokin vaikeutuu.

Mutta jos on kova kiire äidiksi, niin eihän noita kaikkia edellä mainittuja etappeja tarvitse ensin saavuttaa, vaan voi varmasti tehdä toisin ja ihan oikein silti. Mutta jos näitä yhteiskunnallisia aspekteja miettii, niin lapsen ehdoilla opiskelu varmasti tuottaisi ihan uudenlaisia haasteita, mutta näinhän ei vissiin ollutkaan tarkoitus lasta ajoittaa. Sen sijaan tuleva työnantaja varmasti tykkää, jos olet tehnyt ensin lapset ja sitten vasta menet töihin.

Olet kypsä äidiksi vasta sitten kun lopetat laskemisen,että on rivitaloa yms. Sitten kun lapsi on tärkein ja luovut iltariennoista valittamatta ja huomaamatta...Kun olet valmis suojelemaan ja ohjaamaan lastasi elämässä eteenpäin antamalla tilaa hänelle elää omaa elämäänsä...

Nythän on niin ettei vauvat tule tilauksesta sillon ku äidille sopii. Sitä ei voi päättää koska vauva tulee, sen vaan voi millon ei tule. Ite sain ekan 20 vuotiaana ja sen jälkeen niitä on tullu 4 lisää, nyt oon 35. Kerkesin kyllä opiskelee valmiix, mut töissä en oo paljoakaan kerenny olee ku oon kokenu tärkeex olla lapsieni kanssa sillon ku ovat olleet pieniä. Nyt mulla vasta alkaa uraputki urkenemaan, ja vielä kerkiän paljon ennen eläkeikää. Elä panikoi, anna elämän kuljettaa. Mieti mikä on sulle elämässä tärkeintä ja unohda liika suunnittelu...

Ensin lapset ja sitten opiskelu! Meidän iltatähti-tyttömme syntyi opiskeluiden välissä. Aina ehtii opiskella, mutta äidiksi tulemiselle varattu aika on naisella rajallista ja nuorena ne lapset kannattaa tehdä, että jaksaa kunnolla ne hoitaakin!!

hei!
mulla on itellä koht 1v lapsi :) olen itse 23 tai sitten tänään vuonna olen 24. olen opiskellut mutta sitten päätin hankkia lapsen aviomiehen kanssa.joten työt kutsuu sitten kun lapsi on vähän päälle vuos ja päiväkotiin.. silloin kerkee olla töissä ja lapsen kanssa ;) onnea teille

Ehkä laittaisit oman elämäs ekaks kuntoon ja sitten katselette yhdessä sun rakkaas (??????) kanssa tilannetta ihan uudestaan uusin silmin vai haluatko tehdä elämästä nyt molemmille pakkopullaa, joka kestää vain vuoden, HALOO NUIJA???? Kyllä sitä herkku torsoa ehtii myöhemminkin vonkaamaan ihan tosissaan, muussa tapauksessa oot valmis psykiatriseen hoitoon, usko tää kerralla!!!!!

Hei, minä painin saman asian kanssa opiskeluaikoina. Muistan monet kerrat kuin asiaa mietittiin. Teidän "ongelmaan" tiedätte ratkaisun parhaiten te itse, sillä vain te tiedätte, mikä teille on hyvä.
Tässä kuitenkin meidän tarinaamme, jos siitä olis jotain apua suuntaan tai toiseen.
Me siis mietimme lapsia jo opiskeluaikana ja lopulta musta tuntui vahvasti siltä, että haluan valmistua ensin, olla töissä hetken aikaa ja sitten alkaa yrittämään lasta. Täytän tänä vuonna 30v. ja minulla on kohta kaksivuotias ihana tyttö :) Taidan olla sellainen "vanha" äiti, jollaiseksi et halua tulla :) Itse halusin myös nuoreksi äidiksi mutta nyt olen onnellinen, että ehdimme elää mieheni kanssa kahdenkesken monta vuotta. Siitä että tuntee puolisonsa hyvin ja on kasvanut yhteen on paljon apua silloin kun elämä vauvan kanssa on raskasta. Sillä raskaita päiviä ja viikkoja, ehkä kuukausiakin tulee vauvaperheeseen varmasti.
Kun me mieheni kanssa opiskeluaikana mietimme lapsia niin pidin MINULLE järkevänä ratkaisuna opiskelujen suorittamista loppuun ensiksi, sillä opiskelusta lapsen/lastenhoidon ohella ei olisi tullut mitään. Mikäli uskot, että saat opinnot suoritettua lapsenhoidon ohessa niin mun mielestä teidän suunnitelmanne on oikein hyvä! Lapset ovat ihana asia, iloa riittää jokaiselle päivälle ja huolta myös.
Valmistumisen jälkeen sain heti töitä opettajan sijaisena vuoden ajaksi. Tulin raskaaksi 2006 vuoden alussa ja töitä oli siis kesään saakka. Onnekseni sain vakituisen työpaikan kevään aikana ja kun syksyllä aloitin työt, ehdin olla töissä kaksi kuukautta ennen äitiyslomalle jäämistä. Siinä vaiheessa kun aloimme yrittämään lasta en siis tiennyt tulevista töistä mitään. Meille oli silloin tärkeämpää saada lapsi kuin varmuus minun töistäni tulevaisuudessa. Näitä asioita kannattaa toki miettiä, siis sitä mikä on teille ja erityisesti sinulle tärkeää. Lapsen saaminen, raha ja työt, uralla eteneminen? Mä olen ehtinyt olla töissä valmistumisen jälkeen reilun vuoden ja välillä kaipaan sitä ihan kamalasti. Samalla kuitenkin ymmärrän, etten haluaisi menettää tyttöni elämästä hetkeäkään. Töihin paluu ja lasten hoitoon laittaminen ovat usein taloudellisia kysymyksiä ja myös sellaisia, joihin etsitään oikein-väärin vastauksia. Jokainen elää kuitenkin omalla tavallaan eli jos sinä haluat töihin etkä halua jäädä kotiäidiksi niin siihen sinulla on täysi oikeus eikä kukaan tällä palstalla tai kukaan muukaan voi sitä ratkaisua mitenkään halveksia. Sitä sinun ei onneksi tarvitse vielä päättää, sen päätöksen voit tehdä sitten kun vauva on maailmassa ja äitiysloma lopuillaan.

Tyttäreni siis täyttää tänä vuonna kaksi vuotta ja ole ja olemme alkaneet yrittää hänelle pikkusiskoa tai -veljeä. Mikäli meitä onnistaa tulen olemaan kotona vielä monta vuotta ennen töihin paluuta. Kyselit, miten muut yhdistävät uran ja lapset. Mä olen kaikesta kunnianhimostani ja ihanasta työstäni huolimatta laittanut lasten kanssa kotonaolon ykköseksi ja hyväksynyt sen, että tämä päätös tulee vaikuttamaan myöhemmin, esim. eläkkeeseen. Mä uskon, että nämä kotivuodet tulee antamaan mulle paljon enemmän kuin työssäolo.
Tämä oli siis meidän elämää. Laitahan viestiä jos joku jäi mietityttämään.

Oikea aika vauvan tuloon. Sitäkään asiaa ei pitäisi liikaa järkeillä, esteitä löytyy aina. Meillä on viisi lasta ja kuudes kuoli ennen syntymäänsä. Meidän perheeseen lapset ovat syntyneet omalla ajallaan senkummemmin suunnittelematta. Elämä on hakenut uomansa, vaikka raskaus on usein yllättänytkin. Olemme olleet avioliitossa 30 vuotta ja kaikki lapset ovat meidän yhteisiä.

Käy opiskelusi loppuu, hanki työtä ja tee uraa, ei tämä paha maailma lapsia kaipaa...elä miehesi kanssa, matkustelkaa ja nauttikaa toisistanne...ei yövalvomisia, tulee vartalon menetystä..mies lähtee nuorempiin ja synnyttämättömiin naisiin kun näkee löyhän ja revityn alapääsi, riippuvat rinnat ja löysän vatsanahkan, se on faktaa...mieti todella tarkoin ennen kun alat millekään lasten teon suhteen...siinä on loppu elämäksi huolta jos lapsen hommaat....Naiseus katoaa samoin seksi elämä...ei jää mitään nautintoja lapsen teon jälkeen....

reppanaa, ajattelet aivan oikein ja ajattele vielä näinkin: ura ja koulu ei saa olla ne tärkeimmät jos lapsia haluaa, venytä sitä koulua niin minäkin olen tenhyt ja olen 26v ja odotan jo neljättä, toki on jo yksi ammatti plakkarissa ja toista suoritan, vuosi jää sitä jäljelle kun tämä neljäs syntyy joulukuussa.
koulu voi odottaa lapsi ei.

Olen itse 21-vuotias enkä mitenkään pysty kuvittelemaan tilannetta, että hankkisin lapsen nyt saatika vielä sinun iässäsi. Saattaa olla etten koskaan. Mitä enemmän yhteiskuntaa tarkkailen, sitä epätodennäköisemmeltä lapsen hankinta tuntuu. Ainoastaan mikäli minusta todella tuntuisi, että lapsen haluaisin, sen hankkisin, mutta tähänkään ei pelkkä halu riittäisi. Näen, että tiettyjen perusasioiden on oltava kunnossa, jotta lapsenhankintaa kannattaisi harkita.Mielestäni kuitenkaan meidän yhteiskuntamme, Oy Suomi Ab, ei varsinaisesti tue lastenhankintaa, - etenkään nuorena. Äitien ja osittain myös lapsien asema on laissa huonosti turvattu.

Olin vastikään kesätöissä, jossa työkyavereinani oli suuri määrä monilapsisia äitejä, yksinhuoltajaäitejä, eronneita… - kaikki hyvin pienellä palkalla, näin akateemisesta näkökulmasta katsottuna (kuussa netto ehkä 1100). Maksetaanko tästä viiden lapsen ruoka harrastuksista puhumattakaan? Äidit välittivät todella näistä lapsistaan, mutta huoli suiden ruokkimisesta ja töiden riittämisestä oli silti kova. Ja varmasti tiukat olosuhteet heijastuivat myös kotien ilmapiiriin ja lapsiin, - jo pienetkin lapset ymmärtävät monia asioita. Taustasta riippumatta lapset suojelevat vanhempiaan. Köyhyyden jättämät jäljet näkyvät kuitenkin viimeistään myöhemmin elämässä. Mietin monesti, että tulevatko työkaverienie lapset maailmalle lähtiessään saamaan reppuunsa mitään evästä, niin henkistä kuin fyysistä. Kun pelkkä rakkaus ei aina taida riittää. Köyhyyden on todettu jättävän lapsiin jälkensä ja köyhyyden on todettu olevan nykyisellään myös sukupolvelta toiselle siirtyvä ongelma. Talouslehdissä ekonomistit kehottavat suuria ikäluokkia antamaan omaisuutta ennakkoperintönä tai perintönä luopumisena, jotta nuoret saisivat perustan edes siihen ensiasuntoon. En haluaisi nähdä lapseni kituvan ja katkeroituvan sen takia, etten ole hänelle pystynyt perusturvallista huoletonta lapsuutta rakentamaan. Puhumattakaan etten pystyisi häntä mitenkään auttamaan siinä vaiheessa kun pesästä lentämisen aika koittaa.

"Tytöllä kävi hyvä tuuri, kun pääsi rikkaisiin naimisiin." Vitsi vitsinä, leikki leikkinä! Stakesin tutkimuksen mukaan nuorten naisten köyhyys on muita yleisempää. Yli viisikymmentä prosenttia heistä lukeutuu köyhiin. Tämän köyhyyden kuitenkin todetaan olevan väliaikaista, opiskeluihin sijoittuvaa.(Missä opiskelevat miehet?) Kuitenkin tilastoja katsoessa huomaa, että tilanne palaa ennalleen myöhemmässä vaiheessa elämää. Joka kolmas avioliitto Suomessa päättyy eroon. Pääkaupunkiseudulla, jossa asuu myös viidennes Suomen väestöstä, avioeroluku on lähenee 50 prosenttia, eli noin puolet solmituista avioliitoista päättyy eroon. Joka kolmas mies katkaisee yhteyden lapsiinsa avioeron koittaessa. Näihin lukuihin mahtuu ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista ja me kaikki olemme osa tätä tilastollista faktaa, - halusimme tai emme. Avioerolla on huomattavia negatiivisia vaikutuksia niin lasten kuin vanhempienkin, -valitettavan usein äidin - hyvinvointiin ja sosiaaliseen asemaan. Naisen tulotaso ei parane hänen hankkiessaan lapsia, koska jokainen lapsi hidastaa ura- ja samalla myös palkkakehitystä. Suomessa naiselle ei myöskään keräänny eläkettä siitä, että hän jää kotiin hoitamaan lapsia. Näin on laita esimerkiksi Saksassa, jossa naisten kotiinjäämisellä ovat olleet pitkät perinteet. Toisin kun oletetaan, tulevaisuudessa fiksu mies solmii avioehdon, jolloin pesä ei enää menekään puoliksi avioerossa. Pahimmassa tapauksessa naisen kohtalo on siis elää työelämästä syrjäytyneenä, köyhyysrajan alapuolella, pelkän kansaneläkkeen varassa. Ja näin onkin. Toisena merkittävänä köyhyysryhmänä Stakes nostaa esille yli 64-vuotiaat naiset. Suomessa pelkän kansaneläkkeen varassa eläviä naisia on noin 35 000, - miehillä vastaava luku on 4000! Tällaisen tulevaisuudenko pitäisi kiinnostaa...?

Listaa elämän ikävyyksistä voisi jatkaa loputtomiin. Asuntojen hintojen kehitys suhteessa palkkakehitykseen (saako sitä omaa kotia koskaan säästettyä lapsia varten?), viinasta paljon pitävät opiskelijamiehet (tulevat isät?), korotetut päivähoitomaksut, naisten huono sijoittuminen työelämään…

Minä keskityn nyt opiskeluun ja sen jälkeen työpaikan saantiin. Lapsien hankinta tuntuu hyvin pelottavalta vaihtoehdolta, minulla kun ei niille tarjottavaa vielä ole. En tarvitse luksusta, mutta haluan perusturvallisen elämän: palkan jolla tulee toimeen ja josta pystyn säästämään myös eläkevakuutuksen, asunnon vanhuuden turvaksi, kunnon ruuan, vähän teatteria ja elokuvia silloin tällöin, ehkä myös muutama kulttuuriviikonloppu Euroopassa, laatua elämään… Lapsia tulee, jos yhteiskunta muuttuu ja elämäntilanne sen sallii. En koe adoptiotakaan huonona vaihtoehtona, vaan lähinnä nykyiseen rakennemuutokseen kuuluvana lieveilmiönä.

kotisivut.ainaratkaisu.fi/service/xpublisher/files/960.ppt

Lyhyesti, koska aikani on todella kallista...
Puhu ensin miehesi kanssa onko hän valmis ottamaan vastuuta ja hoitamaan lastasi opiskeluidesu aikana, esiin nousee myös monta tärkeää asiaa; talous, hoitopaikka, molempien tai toisen työmahdollisuus????... Lapsen hoitaminen ei aina ole helppoa se voi myös viedä perheen jos kaikkia asioita yritetään viedä nuorena läpi. Suositeltavin ikä olisi 25-34v. joka on tutkittu jos haluaa saada taspainoisen toimivan perheen. Suosittelen lämpimästi perhe neuvontaa terapiaa mikäli asia ei ratkea.
TÄMÄ ASIA ON NYT VARMASTI PUITU LOPPUUN, TÄMÄN VASTAUKSEN KAUTTA. KIITOS. Täman vastauksen jälkeen tulleet ovat asiantuntemattomia, älä suhtaudu niihin joten älä suhtaudu niinhin vakavasti. Käytä vain oikeaa tietolähdettä.

Eli tahdon sanoa että niitä lapsia tosiaan saadaan jos saadaan.Jätä siis suunnittelematta ja toivo vaan että tulet raskaaksi! Kaikki ei todellakaan tule ! Eli ihan herran haltuun ja ehkäisy pois vaan.
Kaikkea ehtii tehdä myöhemminkin..myös siis lapsia.Mutta jos jättää Liian myähäiseksi lasten teon,voi niiden lukumäärä jäädä hyvin pieneksi.Totta on myös tuo energia-aspekti,mutta työelämän stressi, ja valvomiset ym tulevat ihmissuhdeongelmat(=seksipulmat ym)väsyttävät äitiä eli naista,vaikka olisi 12-vuotias.

Onnea siis lapsirintamalla teille!

SIINÄ VÄLISSÄ OLISI HYVÄ TEHDÄ NIITÄ JA ASETTUA ALOILLEEN 29-36 < JA KOKEA SITÄ ENNEN PALJON JA HANKKIA VÄHÄN VARALLISUUTTAKIN < JA ÄIDIN IKÄ SAISI OLLA 28-37

Mitä helvettiä sitä mietit ei niitä pakko ole tehdä.Parempi vaan jos et tee,ei joudu lapset ajastasi kilpaileen työn kaa, ja sinäkin saat elää nuoruutta ja hulluutta ihan rauhassa,ei oo kakarat tiellä,koulua ja opiskelua voit jatkaa vaikka kuolemaan asti.Kapakkiinkin voit mennä miten itse haluat ei tarvii piikaa ettiin tai kakaroita yksin jättää.Juopotella voi kotona milloin haluaa,kakarat ei nää.Aikaa jos ei oo, ei kakaroita kannata hankkia kärsimään tähän kylmään maailmaan,mieti tarkkaan ennenkuin jatkat eteen päin.Ei lapset tänne ite halua,me aikuiset ne tehdää mitäään ajattelematta tänne?

Sun juttujes mukaan haluut sun tulevan EX-miehen pakko avioliittoon, loistavaa perhesuunnittelua tosiaan. Tuon ennusteen mukaan 1-2 vuotta ja fudut kokko jutulle. Eli jos nainen todella haluaa tuhota alkavan pyhän liiton, on alkaa ahdistamaan omaa miestänsä lapsen tekoon, se on samaa kuin uhkailemista. Kaikki miehet ei uskalla sanoa missä on kaapin paikka, aivottomille ajatuksille, herää nyt jo AIVOTON ÄÄLIÖ. Lapsi ei ole hetken viina houreiden ja myöhästyneen lapsuusajan pikaisen hetken kotileikki ajatus. Sulla ei ole vastuuta sen asian kantamiseen eikä tule, vain heittelle jättämiseen - ajatele vielä kerran ja AIKUSTU.

tai syöpää e-pillereistä

Olen kokemuksesta oppinut, että todellakin lapsia saadaan, eikä tehdä! Todellakaan ei voi suunnitella että sillon ja sillon alan niitä vääntämään, koska saamiseen voi mennä vuosia, ja välttämättä niitä ei saa ollenkaan. Mieheni kanssa ollaan "tehty" jo neljä vuotta. Ja ongelma taitaa olla yleisempi kuin tiesinkään...että sillee...Antakaa vaan tulla heti kun on tullakseen ja olkaa onnellisia! Paskapuhetta nää urat, lainat sun muut ensin...

ehdit kyllä

ehdit kyllä.

Mielipiteeni on että... Koulut kannattaa ensin loppuun kokonaan ja jalka oven väliin työssä. Sitten lapsia. Jos on kovin kiire jatka suunitelmia entiseen malliin, mutta oma etusi menee siinä ... hoida mielummin asiasi ensin eli opsikelu. Varmuuden vuoksi.

Minä en tee lapsia koskaan ei ole edes miestä -paitsi hyväksikäyttävä. Miksi lapsia pitäisi itsellä olla, ja miksi tässä maailmassa. Joskus mies käy lapsesta. Kuka niitä synnytys tuskia kestää myös.

Miksi et haluaisi saada lapsia "vasta" kolmivitosena? Ei se mikään maailmanloppu olisi. Ehkä kannattaa ihan pysähtyä miettimään, mitä haluaa elämältä. Työtä vai perhe-elämää vai esim. perhe-elämää osa-aikaista työtä/opiskelua? Kaikkea ei voi saada eikä kannatakaan haluta. Joku osa-alue kärsii aina jos sitä ei tietoisesti ota huomioon.

Niinhän tuo joku ministerikin sanoi että lapsia tulisi hankkia opiskeluaikana. En kehoittas hankkimaan/haluamaan kaikkea eli kokopäiväistä työtä lapsia. Se voi rasittaa liikaa ketä tahansa ja sitten tulee loppuunpalaminen. Voittehan venyttää tosiaan opiskeluja ja yrittää lasta nyt tai etsit sitten valmistuttuasi osa-aikaista työtä ja yritätte sitten lapsia.

Itse olen 35v. ja kun katson taaksepäin, on ihan hyvä etten oo vielä saanu lapsia tähän ikään. Toivoisin saavani niitä vielä tulevaisuudessa, yksikin riittäisi. Nyt alan olla vasta kypsäkään.

Piti vielä jatkaa. Kun pisti silmään ku oli oikein isolla kirjoitettu että entäs ne lapset? Kuulostaa jotenkin pahalta ku ihmiset puhuu esim. lapsista just että ne ja ihan kun lapset ois itsestäänselvyys ja pakko saada/hankkia. Tottakai lapset kuuluu jokaisen unelmiin ja toiveisiin, mutta että lapsista puhutaan termillä ne, ihan ku jostain puutarhakalusteista jotka nyt vaan kuuluu olla rivarin takapihalla.

Sisko hyvä,

A)vauvoja ei tehdä, ne saadaan B) Ne on aina kivuliaita saada, työläitä pitää yllä, ja kiittämättömiä kunhan pääsevät tiettyyn ikään, mieti vain omaa teini-ikääsi. =) lol. Itse sain omani, ainokaiseni kun olin hädin tuskin 21. Pellavapää on nyt menossa eskariin ja yksinhuoltajuutta harjotellaan jo toista vuotta peräkkäin. En ole korkeasti koulutettu (ainakaan vielä =) enkä tienaa tilastojen mukaan tarpeeksi pitääkseni yllä tätä kahden hengen yksikköä. Silti, ei meillä ole ollut hätää päivääkään. Ei edes lähellä. Kaikkea on, jopa luksusta ajoittain.

Jos ei nyt ihan sossupohjalta lähde lasta ponnistamaan, ei se erityisempää ajankohtaa tarvitse. Aina on varaa, ei se sen halvemmaksi tule, liksan kasvaessa ne tarpeet vaan kummasti kasvaa ja pienokainen puetaan ennemmin pradaan ku äitiyspakkauksen potkariin. =D Take care darling, ja toivottavasti annat sille vauvakuumeelle vallan ennekuin mahoksi muutut ja katkeroidut iäksi..

...tällaiseen epävakaaseen ja pahaan maailmaan viitsisi hankkia vielä lisää lapsia????

Nämä ovat niitä elämän valintakysymyksiä ja minä valitsin lapsettomuuden. Kaikkea ei voi saada, näin se vain on! Tajusin, että minun elämässäni ei lapsille ole käyttöä ja elämä itsessään on itseisarvo - ei se, että lisääntyy.

Miksi ihmeessä pitäisi olla ura? Itse olen 22vuotias, vm.-86. Valmistuin 3vuoden ammattikoulusta 06- tulin pian raskaaksi, synnytin esikoiseni 5/07, ja toisen lapseni 2viikkoa sitten. Mies opiskelee, itse en ole kerennyt vielä työelämään. Tukien varassa elämme, todella niukasti, mutta olen onnellinen. Koulun penkille voi aina palata, onhan sitä olemassa äitiyslomakin..

Aika samassa veneessä täällä. Olen 23-vuotias, pian 24-vuotias, opinnot loppusuoralla, vauvakuume vaivannut jo muutaman vuoden. Puoliso on yli kolmekymppinen, ja hänkin alkaisi olla kypsä lapselle. Ensin ajateltiin, että opinnot loppusuoralle ja sitten mut sitten ajattelin, että koulusta ei voi olla poissa kuin tyyliin sen lukukauden, eikä missään ole sanottu että raaskisin laittaa 9-kuisen hoitoon! Eli koulu ensin, että voi pitää hoitovapaata. Sitten tajusin, että jos ihan suoraan koulusta jään äitiyslomalle, on liian suuri kynnys lähteä töihin 2-3 vuoden kotonaolon jälkeen! Eli töissäkin pitäisi ehtiä olla edes hetki (ja se tekee äippärahallekin hyvää). Joten nyt strategia on se, että koska viimeinen vuosi opintoja on käytännössä kokonaan harjoittelua, niin kunhan opinnot loppuu niin niihin aikoihin ehkäisy jää. Toki voi olla, että raskausaikani on sellainen että en voikaan olla 6-7kk töissä (esim. pahoinvointi, ennenaik. supistukset tms.), ja hyvin todennäköistä on että en tulekaan raskaaksi heti joten ehdinkin olla töissä ehkä pidempään, eli vaikka tämä on suunniteltu niin ei missään ole sanottu että se niin menisi :)

Oma straegiani siis: ensin koulu, maistiainen työelämää, äippäloma hoitovapaa ja sitten töihin. Alani on onneksi sellainen, että voin tehdä satunnaista keikkaa säilyttääkseni edes jonkinlaista tuntumaa työelämään jos olen pidempään poissa, ja toisaalta työllistymisnäkymät ovat hyvät.

Mutta ei ole ollut yksinkertainen yhtälö. En ole niitä sissejä jotka opiskelisivat pienen lapsen kanssa, ja toisaalta jännitän muutenkin epänormaalin paljon uutta työpaikkaa, puhumattakaan mitä se on sitten äippäloman/hoitovapaan jälkeen... mutta nyt ei enää sydän anna periksi lykätä, vaikka järki käskisi odottaa vielä pari vuotta!

"Kun aikansa liottaa aivojaan viinassa, johan siinä geenivirhekin syntyy ja periyttää pahapäisyyden seuraavalle sukupolvelle. Naiset voivat aiheuttaa jo syntymättömälle sikiölle pahoja kehitysvaurioita ryypätessään odotusaikana, eikä tepsivää hoitoa saada järjestymään, sillä äidin yksilön oikeudet menevät lapsen oikeuksien edelle. Jos ei inhimillistä mittaamatonta kärsimystä tai suunnatonta vääryyttä lasta kohtaan tunnusteta, yhteiskunnan pitäisi edes säästöjen nimissä pakkohoitaa nämä äidit. Odotusajan hoito ei maksa niin paljon kuin elinikäinen vammaisuus.

Geenivirheeseen on varmaan paljon tänäkin jouluna vedottu, kun poliisit selvittelevät näitä kolmiodraamoja "mies, nainen ja viina." Surullisinta on, jos lapset joutuvat katselemaan tätä ja lukemaan lehdistä, että heille periytyy sama geenivirhe. Tutkimuksissa on tietysti perääkin ja johan sen voi havainnoidakin, mutta mikähän geenivirhe aiheuttaa vaikkapa kunniamurhat ja terrorismin. Nehän liitetään uskontoihin, joissa alkoholilla ei ainakaan pitäisi olla mitään sijaa.

Suomensukuiset kansat vaelsivat tänne pohjan perille varmaankin siksi, että täällä oli hyvä harjoittaa heidän Uralin tundralla ja taigalla oppimiaan luontaisia elinkeinoja : metsästystä ja kalastusta. Tarvittiin isot "läänit" niitä varten, asutus oli harvaa ja naapuri, sekä etenkin toinen heimo koettiin uhkaksi. Ei siinä iloinen yhteisöllisyys päässyt kehittymään. Olutta opittiin panemaan, korpikuusen kyyneliä tiputtamaan ja viina oli vaurauden merkki : jäi ylimääräistä viljaa."

Ensimmäiset lopun merkit

3 Kun Jeesus sitten istui Öljymäellä temppeliä vastapäätä, kyselivät Pietari, Jaakob, Johannes ja Andreas, jotka olivat hänen kanssaan: [Matt. 24:3-14; Luuk. 21:7-19 : Mark. 1:29]
4 "Milloin se kaikki tapahtuu? Kerro meille, mikä on merkkinä siitä, että sen toteutuminen on lähellä."
5 Jeesus alkoi puhua heille: "Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan. [Jer. 29:8; Ef. 5:6; Kol. 2:8; 2. Tess. 2:3; 1. Joh. 4:1]
6 Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: 'Minä se olen', ja eksyttävät monia.
7 Kun kuulette taistelun ääniä ja sanomia sodista, älkää pelästykö. Niin täytyy käydä, mutta se ei vielä merkitse loppua.
8 Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, joka puolella on maanjäristyksiä ja tulee nälänhätä. Tämä on synnytystuskien alkua. [2. Aik. 15:6; Jes. 19:2]
Tätä tapahtuu jo nyt.

www.millybride.co.uk offer 2012 Wedding Dresses, Bridesmaid Dresses, Evening Dresses ,2012 Prom Dresses ,Flower Girl Dresses And Mother Of The Bridal Dresses.
www.millybride.co.uk girl's love 2012 spring wedding dresses at
www.millybride.co.uk offer 2012 Wedding Dresses, Bridesmaid Dresses, Evening Dresses ,2012 Prom Dresses ,Flower Girl Dresses And Mother Of The Bridal Dresses.
www.millybride.co.uk