Maagiset kasvit

Saag Paneer

On tulossa sadonkorjuun aika.

Olen kehitellyt omaa noidan puutarhaani vuosien ajan ja se alkaa olla nyt kohtalaisen hyvässä kuosissa. Joitain keskeisiä kasveja en ole ikävä kyllä voinut kasvatella, koska ne saattaisivat kiinnittää naapurien ja virkavallan huomiota.

Puutarhaa rakentaessani olen myös systemaattisesti kerännyt tietoa kasvien käyttötavoista, historiasta ja vaikutuksista.

Aiheesta ei ole liiemmin tuota alempana olevaa datura-juttua ja joitain aiempia sieni- ja kannabis-tarinoita lukuunottamatta käyty keskustelua. Wicca-palstalla annoin joskus vinkkejä "savuja, suitsukkeita ja sähikäisiä" -käyttöön, mutta muuten jutut ovat käsitelleet lähes poikkeuksetta eri tekniikoita, joilla sekoittaa päänsä. Entä lääkinnällinen käyttö? Miten hyödynnätte kasveja ja millaisin rituaalein? Itselleni on tuottanut eniten ongelmia löytää virallinen termi monille sukuni käyttämille murrenimityksille. Esimerkiksi murrenimi "karra" tarkoittaa takiaista, mutta mikä hemmetti on esimerkiksi "rämpimäruoho", jota esivanhempani käyttivät mm. veren seisauttamiseen?

Onko kenelläkään vastaavanlaisia ongelmia? Yhdessä näihin voisi saada paremmin selvyyttä.

57

3686

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Vanamo.....

      sama kuin rämpimäruoho.

      • Saag Paneer

        Rautalehti eli ratamo on myös hyvä haavojen hoidossa. Se on toinen yleinen ensiapu varsinkin pikkuisissa haavaumissa. "Rämpimäruohoa" isoäidin isoisä taas kuvasi "Maata pitkin kasvava naru, jossa on kuusen neulasia. Pehmeä, kasvaa varjoisissa mutta kosteissa metsissä. Hyvä hauteena moneen vaivaan."

        Kun olin pieni, isoisä keräsi rämpimäruohoja lihassärkyihinsä. Vanamo se taitaa tosiaan olla. Tuo Jalasjärven kasvistosivun loppuosassa näyttää olevan useampikin paikallinen nimitys, jotka ovat tulleet itselleni lapsuudessa tutuiksi. Ihan hyvä löytö, vaikkakin paikallisnimityket ovat sellaisia, että ne vaihtelevat jopa paikkakunnittain. Siinä suhteessa Jalasjärven paikallishistoriaan kannattaa kiinnittää huomiota, että siellä ovat toimineet aikoinaan monet hyvin osaavat noidat. Osa heistä kävi myös lapin noitien opissa. Yksi parhaista ja pahamaineisimmista taisi olla Mutilainen, joka rahasta teki melkein mitä tahansa.

        Tässä harrastuksen alkuun pari erinomaista sivua:
        http://www.yrttitarha.com/
        http://www.tts.fi/Eliaksenyrttitarha/Aloita.htm
        http://www.varjojenkirja.com/yrtit.html

        Noilla pärjää jo melko pitkälle.


      • Filia FeRUS
        Saag Paneer kirjoitti:

        Rautalehti eli ratamo on myös hyvä haavojen hoidossa. Se on toinen yleinen ensiapu varsinkin pikkuisissa haavaumissa. "Rämpimäruohoa" isoäidin isoisä taas kuvasi "Maata pitkin kasvava naru, jossa on kuusen neulasia. Pehmeä, kasvaa varjoisissa mutta kosteissa metsissä. Hyvä hauteena moneen vaivaan."

        Kun olin pieni, isoisä keräsi rämpimäruohoja lihassärkyihinsä. Vanamo se taitaa tosiaan olla. Tuo Jalasjärven kasvistosivun loppuosassa näyttää olevan useampikin paikallinen nimitys, jotka ovat tulleet itselleni lapsuudessa tutuiksi. Ihan hyvä löytö, vaikkakin paikallisnimityket ovat sellaisia, että ne vaihtelevat jopa paikkakunnittain. Siinä suhteessa Jalasjärven paikallishistoriaan kannattaa kiinnittää huomiota, että siellä ovat toimineet aikoinaan monet hyvin osaavat noidat. Osa heistä kävi myös lapin noitien opissa. Yksi parhaista ja pahamaineisimmista taisi olla Mutilainen, joka rahasta teki melkein mitä tahansa.

        Tässä harrastuksen alkuun pari erinomaista sivua:
        http://www.yrttitarha.com/
        http://www.tts.fi/Eliaksenyrttitarha/Aloita.htm
        http://www.varjojenkirja.com/yrtit.html

        Noilla pärjää jo melko pitkälle.

        vahvasti Vanamon kannalla, kuusenneulasista kirjoittaessasi vielä olen varmempi, että kyseessä on Vanamo. Kauniit kukat... Vanamossa.

        Itse kykenen seisauttamaan veret (vuotavat haavat, ainakin itsestäni) tahdonvoimalla ilman yrttejä.


    • cybo-ceronimo-cabriel-61

      //Entä lääkinnällinen käyttö?//

      - Maagisia tuloksia olen saanut aikaan mustalla pippurilla.

      Jos oikein kova ripuli on päällä, ota kourallinen musta-pippuria, pureksi ne mössöksi ja niele vatsaasi, vatsa paranee tunneissa.

      • Saag Paneer

        >>Jos oikein kova ripuli on päällä, ota kourallinen musta-pippuria, pureksi ne mössöksi ja niele vatsaasi, vatsa paranee tunneissa.


      • cybo-ceronimo-cabriel-61
        Saag Paneer kirjoitti:

        >>Jos oikein kova ripuli on päällä, ota kourallinen musta-pippuria, pureksi ne mössöksi ja niele vatsaasi, vatsa paranee tunneissa.

        //Varmaankin yleisin "taika" on monen äidin vieläkin käyttämä tapa puhaltaa lapsen kipu pois, kun jälkikasvu on kolhinut vaikkapa päätään. Kummallista kyllä se myös toimii. Osasyynä on äidin tuoma läheisyys ja turva, ja toisaalta plasebo-vaikutus, mutta homma toimii myös aikuisilla. Mihinköhän sekin perustuu?//

        - Syli Äidin turvassa käsien näiden polvi vaahtoava verinen ei kirvele yli keston sen minkä antaa voima syli Äidin

        //Eräs eteläamerikkalainen kaveri taas kertoi paikallisten syövän kahmalokaupalla ketsuppia ennen kunnon ryyppäjäisiä.//

        - Syöminen on tärkeä osa juomis-riittiä, ja krapulan saa ohuilla-siivuilla-vahvaa-viinaa laventumaan huomaamattomasti[itse-kuria toki vaaditaan ;)].


      • Qad

        Pippuri, ilmeisesti melkein mikä tahansa pippuri, kuulemani mukaan todellakin auttaa vatsavaivoihin. Olen pari kertaa kokeillut sellaiseen myllerrysoloon jossa ikäänkuin ulostuttaa mutta ei sitten kuitenkaan saa mitään ulos (ällöttävä tunne). Ainakin jokusen kerran on auttanutkin.

        Lapsena muistan kaivaneeni pihastamme ylös voikukan juuria ja järsineeni niitä vatsakipuihin. En tiedä mistä kuulin niiden auttavan, enkä muista auttoivatko (ehkä).

        Poimulehden pitäisi auttaa kuukautiskipuihin. Suoliston/elimistön hiivaa puolestaan rajoittaa tai häätää valkosipuli, oliivi, nokkonen, kylmä- eli neitsytpuristettu kookosöljy, kaneli ja tietenkin hiilihydraattien välttäminen.

        Noin ylipäätään suhtaudun nykyään penseästi kulttuurimme vimmaan tunkea vehnää ja sokeria kitaan jokaisessa mahdollisessa välissä - vaikka en sitten itsekään ole siitä turmelluksesta eroon päässyt.


      • cybo-ceronimo-cabriel-61
        Qad kirjoitti:

        Pippuri, ilmeisesti melkein mikä tahansa pippuri, kuulemani mukaan todellakin auttaa vatsavaivoihin. Olen pari kertaa kokeillut sellaiseen myllerrysoloon jossa ikäänkuin ulostuttaa mutta ei sitten kuitenkaan saa mitään ulos (ällöttävä tunne). Ainakin jokusen kerran on auttanutkin.

        Lapsena muistan kaivaneeni pihastamme ylös voikukan juuria ja järsineeni niitä vatsakipuihin. En tiedä mistä kuulin niiden auttavan, enkä muista auttoivatko (ehkä).

        Poimulehden pitäisi auttaa kuukautiskipuihin. Suoliston/elimistön hiivaa puolestaan rajoittaa tai häätää valkosipuli, oliivi, nokkonen, kylmä- eli neitsytpuristettu kookosöljy, kaneli ja tietenkin hiilihydraattien välttäminen.

        Noin ylipäätään suhtaudun nykyään penseästi kulttuurimme vimmaan tunkea vehnää ja sokeria kitaan jokaisessa mahdollisessa välissä - vaikka en sitten itsekään ole siitä turmelluksesta eroon päässyt.

        Kokemuksesta voi myös todeta tuon pippuri-pläjäyksen auttavan.

        //ylipäätään suhtaudun nykyään penseästi kulttuurimme vimmaan tunkea vehnää ja sokeria kitaan jokaisessa mahdollisessa välissä - vaikka en sitten itsekään ole siitä turmelluksesta eroon//

        - Olen keliaakikko, kaiken sisä-tautisen muun vaivan lisäksi, joten viljaa en laita missään muodossa sisuksiini[onneksi on Kukko kaljaa ;)].

        Keliakia on muuten kansan-sairaus, se pitäisi tutkituttaa kaikilta, kuten rinnat ja kohdut etc., sillä syöpä-riski nousee hoitamattomana keliaakikolla 11kertaiseksi terveeseen nähden.

        Luonnon-lääkkeistä on ollut apua moneen vaivaan, mm. allergiat ovat hävinneet pojiltani "maagisen veden", eli hakatun veden ansiosta, jota saksasta rouva Zimmerman[homeopatian&kirurgian erikois-lääkäri] meille tuotti.

        Sokeri on puhdasta energiaa, sen avulla hetkelliset ponnistukset menevät hyvin ylitse, sohvalla maaten sokerin energia tietysti kertyy tuohon vyötärön seudulle itse kullakin.

        Sama läsän kanssa, sillä pärjää metsä-töissä ja ojan kaivuussa, mutta sitä ei tarvita Serranon perhettä tuijotettaessa, eli tankkaus kulutuksen mukaiseksi vettä päälle.


      • Filia FeRUS

        syöttänyt koirilleni banaania ja juustoa hyvällä menestyksellä ripuliin.

        Itse käytän flunssaan muiden yrttien ohella sitruunapippuria. Ripuliin käytän itse mustikkaa, banaania, juustoa. Myös keitetty kananmuna kovettaa vatsaa.
        Vatsani ei kestäisi teelusikallistakaan pippuria, saati sitten kourallista.

        Sinulla täytyy olla terästä se vatsasi.


      • Filia FeRUS
        Qad kirjoitti:

        Pippuri, ilmeisesti melkein mikä tahansa pippuri, kuulemani mukaan todellakin auttaa vatsavaivoihin. Olen pari kertaa kokeillut sellaiseen myllerrysoloon jossa ikäänkuin ulostuttaa mutta ei sitten kuitenkaan saa mitään ulos (ällöttävä tunne). Ainakin jokusen kerran on auttanutkin.

        Lapsena muistan kaivaneeni pihastamme ylös voikukan juuria ja järsineeni niitä vatsakipuihin. En tiedä mistä kuulin niiden auttavan, enkä muista auttoivatko (ehkä).

        Poimulehden pitäisi auttaa kuukautiskipuihin. Suoliston/elimistön hiivaa puolestaan rajoittaa tai häätää valkosipuli, oliivi, nokkonen, kylmä- eli neitsytpuristettu kookosöljy, kaneli ja tietenkin hiilihydraattien välttäminen.

        Noin ylipäätään suhtaudun nykyään penseästi kulttuurimme vimmaan tunkea vehnää ja sokeria kitaan jokaisessa mahdollisessa välissä - vaikka en sitten itsekään ole siitä turmelluksesta eroon päässyt.

        "Noin ylipäätään suhtaudun nykyään penseästi kulttuurimme vimmaan tunkea vehnää ja sokeria kitaan jokaisessa mahdollisessa välissä - vaikka en sitten itsekään ole siitä turmelluksesta eroon päässyt. "

        Minäkin yritän minimoida vehnän, sokerin ym. haitallisen elintarvikkeen käytön. Sokerinkäytön olen jo kahvissa puolittanut (vähennys vielä jatkuu) ja jättänyt aika päiviä sitten limukat pannaan. Vehnää pyrin välttämään ja riisissä suosin tummaa kokojyväriisiä. Myöskin perunaa olen vähentänyt, sen sisältämän suuren tärkkelyspitoisuuden vuoksi. Leipoessani käytän mielelläni leivinjauhetta tai soodaa. Hiivan käyttöä yritän välttää.
        Kaikenkaikkiaan yritän kuunnella mitä kehoni yrittää minulle sinne tunkemastani mössöstä kertoa.

        Mutta... Ostin juuri kaupasta Fazerin suklaapatukan, 45g (Puolustus: Suklaa on terveellistä ja se auttaa juuri nyt potemaani migreeniin). Suklaa sisältää Teobromiinia.
        http://fi.wikipedia.org/wiki/Teobromiini

        http://www.youtube.com/watch?v=AXhCUGhwiDI


      • cybo-ceronimo-cabriel-61
        Filia FeRUS kirjoitti:

        syöttänyt koirilleni banaania ja juustoa hyvällä menestyksellä ripuliin.

        Itse käytän flunssaan muiden yrttien ohella sitruunapippuria. Ripuliin käytän itse mustikkaa, banaania, juustoa. Myös keitetty kananmuna kovettaa vatsaa.
        Vatsani ei kestäisi teelusikallistakaan pippuria, saati sitten kourallista.

        Sinulla täytyy olla terästä se vatsasi.

        //syöttänyt koirilleni banaania ja juustoa hyvällä menestyksellä ripuliin//

        - Toimii juu, omat koirani aikoinaan saivat keitettyä riisiä ja jotain kaupan jauhetta, siitä on niin kauan että,,,.

        //Sinulla täytyy olla terästä se vatsasi//

        - Ihan kauheen huono, verta tulee joskus pöntän täydeltä, onneksi nyt harvemmin kun tuo keliakia on saatu aisoihin ja laktoosi hommakin on jotenkin kurissa hyla tuotteiden ansiosta.

        Pippuri juttua olen kokeillut kerran, "hieman" pahan makuistahan se oli, mutta vatsa rauhottui.


      • Filia Ferus & niin edel...
        cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

        //syöttänyt koirilleni banaania ja juustoa hyvällä menestyksellä ripuliin//

        - Toimii juu, omat koirani aikoinaan saivat keitettyä riisiä ja jotain kaupan jauhetta, siitä on niin kauan että,,,.

        //Sinulla täytyy olla terästä se vatsasi//

        - Ihan kauheen huono, verta tulee joskus pöntän täydeltä, onneksi nyt harvemmin kun tuo keliakia on saatu aisoihin ja laktoosi hommakin on jotenkin kurissa hyla tuotteiden ansiosta.

        Pippuri juttua olen kokeillut kerran, "hieman" pahan makuistahan se oli, mutta vatsa rauhottui.

        kokeilla sitä pippuria?


      • cybo-ceronimo-cabriel-61
        Filia Ferus & niin edel... kirjoitti:

        kokeilla sitä pippuria?

        Kuulin siitä eräältä mieheltä, joka oli 1900-luvun alussa ollut sota-väessä venäjällä, hänen koko joukkueesa oli ollut ripulilla ja huonossa kunnossa.

        Siinä kaupungissa oli ollut siihen aikaan sellainen paikallinen kylä-hullu, tietäjä, joka kulki ja liihotteli punainen viittaa hartioillaan kuin batman konsanaan pitkin katuja.

        Tuolta kansan-mieheltä oli tämä nuori sotilas-poika saanut tuon pippuri neuvon, joka oli luultavsti pelastanutkin hänen laiffinsa.


    • Saag Paneer

      Todettakoon tässä heti aluksi, että - jälleen kerran - rohtosormustinkukka eli digitalis on TAPPAVAN MYRKYLLINEN. Puhutaan vieläkin pienemmistä määristä kuin hulluruohon tapauksessa. Rohtosormustinkukasta valmistetaan sydänlääkkeitä ja lievimmillään myrkytysoireet saavat aikaan sydämen vajaatoimintaa ja rytmihäiriöitä.

      Joissain noituuden historiaa käsittelevissä kirjoissa kerrotaan kuitenkin, että Britanniassa ja Norjassa, jossa kukka kasvaa luonnonvaraisena siitä olisi valmistettu ns. lentosalvaa terälehdistä uuttamalla. Viittaus aiheeseen löytyy mm. heppoisesta "Noidat ja noituus" -opuksesta, jota en tosin suosittelisi kenellekään. Varsinkin kirjan kasviosio vaikuttaa aika asiantuntemattomalta.

      Lieneekö sattumaa, mutta rohtosormustinkukka on säännöllisesti jätetty pois kaikista internetissä julkaistuista lääkekasviluetteloista. Tapaturmariski saattaa olla liian suuri.

      Suomalaisessa perinnenoituudessa on aina käytetty "samankaltaisuuden periaatetta" eli paha lähtee sillä, joka sen on aiheuttanutkin. Aina tämä ei toimi ihan noin yksinkertaisesti: kotipaikkakunnallani kerrotaan tarinaa mm. kansanparantajasta, joka lääkitsi piikatytön vatsakramppeja juottamalla tälle "keisan maitoa" eli myrkkykeison nestettä sillä seurauksella, että piika kuoli.

    • Revlover

      //Joitain keskeisiä kasveja en ole ikävä kyllä voinut kasvatella, koska ne saattaisivat kiinnittää naapurien ja virkavallan huomiota.//

      Miten olisi keskeisten kasvien sisäkasvatus stealth-tekniikalla? Horuksen imperiumin tyhmät säännöt ja byrokratia eivät noitaa pidättele...

      Mielipide: Sääli sääntöjä, koska ulkokasvatus olisi ekologisempaa ja paloturvallisempaa.

      //olen myös systemaattisesti kerännyt tietoa kasvien käyttötavoista//

      Tuo on todella arvokasta työtä. Oletko miettinyt, kuinka voisit jakaa tietoasi myös muiden hyväksi?

      //Aiheesta ei ole liiemmin tuota alempana olevaa datura-juttua ja joitain aiempia sieni- ja kannabis-tarinoita lukuunottamatta käyty keskustelua.//

      Minä en ole vielä kuin hieman raottanut sanaista arkkuani, mutta avaisin sen mielelläni jos tästä aiheesta halutaan keskustella. Se on myös yhä ajankohtaisempi, koska psykoaktiivisten kasvien oikea ja väärä käyttö ovat yleistyneet Suomessakin.

      Olin positiivisesti yllättynyt kun Qad kertoi lukevansa Terence McKennaa. Diggailen kybällä äijän tyyliä ajatella, ja elämäntyönään hän teki paljon hyvää lääkekasvien hyväksi, mm. ylläpiti laajaa puutarhaa ja keräsi tietoa jne, hieman samaa kuin sinäkin, mutta kenties laajemmassa mittakaavassa.

      //Wicca-palstalla annoin joskus vinkkejä "savuja, suitsukkeita ja sähikäisiä" -käyttöön, mutta muuten jutut ovat käsitelleet lähes poikkeuksetta eri tekniikoita, joilla sekoittaa päänsä.//

      Minä olen monesti nähnyt sellaista unta, että olen käyttänyt erinäisiä kasveja ihan menestyksekkäästi henkisen kehityksen työvälineenä, ennustukseen ja meditaation syventämiseen.

      Joskus ero pään sekoittamisen ja selventämisen välillä on vaikea tehdä, koska luovuus on kuin hallittua hulluutta. Mutta kyllä sellainen ero kuitenkin on. Kasvi- & sienitaikuus on voimakas noituuden alue, jossa ylilyöntien mahdollisuus on todellinen, mutta potentiaali hyvään on myös aivan uskomaton.

      //Entä lääkinnällinen käyttö? Miten hyödynnätte kasveja ja millaisin rituaalein?//

      Kannabis on minusta sellainen perustyökalu ja apulaisyrtti, joka palvelee niin monella tapaa ja niin monessa tukalassa tilanteessa, että sen käyttömahdollisuuksista tulisi pitkä lista. Itse olen kiitollinen tuolle kasville viime talvesta, jolloin näin unta, että sairastin syöpää ja polttelin kannabista sytostaattien aiheuttamaan pahoinvointiin. Neljä kuukautta hoitoa meni lopulta aika mukavasti kitaraa soittaen ja meditoiden ja magia-palstalle kirjoitellen. :-)

      Kannabis toimii myös scryingiin, eli näkyjen hakemiseen mustaa kiiltävää pintaa katsomalla. Näyt tulevat helposti ja ne ovat paljon mielenkiintoisempia ja puhuvampia kuin selvin päin. Mitä pienempi toleranssi aineelle, sitä suurempi potentiaali maagiseen työskentelyyn, eli sitä trippaavampi kokemus.

      Kannabis on paitsi terveellistä syötävää, myös tehokas lääkeyrtti, noidan ja psykonautin työkalu, sosiaalinen päihde yms. Mutta kyllähän se vähän hidastaisi menoa jatkuvammin käytettynä, sitä en kiellä.

      Sienet ja muut entheogeenit... herättävät suurta kunnioitusta. Eniten kokemusta mulla on sienistä (näen joskus unta niiden syömisestä), ja aivan rehellisesti: En voi kuin langeta polvilleni ja nöyrästi kiittää Teonanacatlia kaikesta mitä se on tehnyt hyväkseni. Tämä on todellinen opettajakasvi, ja vieläpä niin lempeä kuin mitä nyt tämän kasvikategorian opettaja voi olla (on joskus hyvin vaativakin).

      Keskisuurilla ja isoilla annoksilla (unisieniä) rituaalinen konteksti on minusta välttämätön turvaverkko, joka myös antaa työskentelylle suuntaa, intentiota ja integriteettiä (ryöstöviljelläkseni vähän turhia sivistyssanoja näin aamutuimaan).

      Olen varma, että kasuaali ja intentiota vailla oleva käyttö voi kuitenkin johtaa epätoivottuun kehitykseen. Noidan tai soturin pieteetillä sienikulttiin osallistuminen on eri asia, ja voi tuoda käytännön hyötyä.

      On hyvä tietää mitkä rajani ovat tällä hetkellä, kuinka pitkälle Käsittämättömään sisäinen voimani jaksaa kantaa menettämättä tasapainoa. Hyvä tietää, kuinka pieni muurahainen olen tämän maailman ja luonnon jumalten varpaissa. Tiivistäisin saadun kokemuksen sanoihin: "En olisi ikimaailmassa voinut kuvitellakaan, että... öö, että... öö, miten sen nyt voisi sanoa...".

      Saamani oppi kiteytyy tällä hetkellä Avarakatseisuuden ja Myönteisyyden transmissioon, klassiseen animistiseen gaia-henkeen, sekä ennenkaikkea nondualistiseen perspektiiviin, joka yhteenliittää kaikki polariteetit.

      Minulle tässä työssä tulee isommilla annoksilla vastaan sellainen kokemus, etten uskalla katsoa pitemmälle. Valtava kauhun tunne, etten ole valmis vastaanottamaan sitä, mitä nyt annetaan. Silloin opettaa porkkanan sijaan keppi. Mutta uskon, ettei ole muuta pelättävää, kuin pelko itse (ja pelko voi tappaa).

      Kun Teonanacatl tarjoaa veistä, minä pelkään haavoja. Kun se säälii minua ja tarjoaa pehmeitä tyynyjä, minä pelkään hukkuvani niihin... Ongelma on kokonaan minun. :-) Mutta kuten sanoin, olen kokenut sen hyvin pehmeäksi opettajaksi, joka ei rankaise turhan takia, ja jolla olisi todella tärkeää asiaa kaikille ihmisille, jonka se haluaisi kertoa ja julistaa maailmalle.

      Tuolla metsässä madonlakitkin oikein huutavat, että tulkaa maistamaan, meillä on tärkeää asiaa. Mutta ihmiset eivät uskalla kuunnella, koska se mitä he saattaisivat kuulla, veisi pohjan heidän koko elämältään, joka perustuu materialismiin, individualismiin, hedonismiin ja luonnonvarojen riistämiseen.

      Luonto itseasiassa viestittää meille lukemattomia kanavia myöten tätä samaa asiaa, jolta valtaosa meistä vain sulkee korvansa.

      Minusta se, ettemme pysty ennustamaan tai täysin hallitsemaan entheogeenien vaikutuksia on osa juuri sitä hyvää ominaisuutta, joka tekee niistä niin hyödyllisiä. Ennalta-arvaamattomuus ei ole bugi, vaan ominaisuus.

      (Unissani) ekoilla tripeillä sienet skannas tyypin päästä varpaisiin, tekei viruskannaukset ja kovalevyn eheytystä ja optimointia... ja opettaa vähän rentoutumaan ja nauramaan ja pitämään hauskaa.

      Mutta kun aika on kypsä, Teonanacatl zoomasikin suoraan päin heikkoa kohtaani ja tarjosi juuri sitä asiaa, mille olin ollut kaikkein sokein.

      Tällainen oli (uni-)kokemukseni monien muiden tapaan. Olen kokenut sienen hyvin järjestelmälliseksi opettajaksi, jolla on jo valmis opintosuunnitelma olemassa ihmisiä varten ja paljon tietoa meistä.

      Sienen henki on minulle Toteemi, kauan sitten unohdettu ystävä kaukaa varhaiskivikaudelta, voimakas itsen ulkopuolinen älykkyys joka joskus opasti ihmiskuntaa ja auttoi pitämään meidät harmoniassa luonnon järjestyksen kanssa.

      Kun vain puhuu näistä kokemuksista avoimesti, saa kyllä hullun sieniprofeetan leiman otsaan missä seurassa tahansa, mutta en enää voi pitää kaikkea tätä transmissiota itselläni leimautumisen pelossa, vaan on pakko sanoa ääneen, kaikkien hyödyksi.

      Uskon, että ihmisten ja sienien välillä vallitsee eräänlainen symbioosi, joka lienee peräisin jo niiltä ajoilta kun ihmisestä on kehittynyt kulttuurinen olento. Ihme juttu, mutta sieniä syömällä voi oppia olemaan enemmän ihminen. Minä olen kokenut, että se osoittaa mielen sille lähteelle, josta inhimillinen tietoisuus, abstrakti ajattelu, kulttuuri, taide ja uskonto alunperinkin nousivat. Takaisin juurille ja rihmastoille, maan mustaan kohtuun...

      Mutta nyt täytyy jo kiireesti lähteä töihin toimistolle.

      • Filia FeRUS

      • Qad

        Asiasta pitää vielä kirjoittaman, mutta paremmalla ajalla joskus viikon loppupuolella. Jokatapauksessa noin ensialkuun tulee mieleen että jossain vaiheessa ihmisen on ilmeisesti aivan pakko ottaa asiat omiin käsiinsä jos aikoo Tiellä edetä. On unohdettava kaikki pintapuoliset ei-eit mitä muilta ihmisiltä tulee, ja keskityttävä siihen informaatioon mikä oikeasti antaa aineksia tuleviin toimiin. Ei voisi kai enempää korostaa että viihde ja vakavat aikeet tavoitella Transkendenssia ovat aivan eri asioita.


      • Saag Paneer

        >>Miten olisi keskeisten kasvien sisäkasvatus stealth-tekniikalla? Horuksen imperiumin tyhmät säännöt ja byrokratia eivät noitaa pidättele... >>//olen myös systemaattisesti kerännyt tietoa kasvien käyttötavoista// -----
        Tuo on todella arvokasta työtä. Oletko miettinyt, kuinka voisit jakaa tietoasi myös muiden hyväksi? Olin positiivisesti yllättynyt kun Qad kertoi lukevansa Terence McKennaa. Diggailen kybällä äijän tyyliä ajatella, ja elämäntyönään hän teki paljon hyvää lääkekasvien hyväksi, mm. ylläpiti laajaa puutarhaa ja keräsi tietoa jne, hieman samaa kuin sinäkin, mutta kenties laajemmassa mittakaavassa.>Minä olen monesti nähnyt sellaista unta, että olen käyttänyt erinäisiä kasveja ihan menestyksekkäästi henkisen kehityksen työvälineenä, ennustukseen ja meditaation syventämiseen.>Joskus ero pään sekoittamisen ja selventämisen välillä on vaikea tehdä, koska luovuus on kuin hallittua hulluutta.> Kasvi- & sienitaikuus on voimakas noituuden alue, jossa ylilyöntien mahdollisuus on todellinen, mutta potentiaali hyvään on myös aivan uskomaton.>Kannabis on minusta sellainen perustyökalu ja apulaisyrtti, joka palvelee niin monella tapaa ja niin monessa tukalassa tilanteessa, että sen käyttömahdollisuuksista tulisi pitkä lista.>Kannabis toimii myös scryingiin, eli näkyjen hakemiseen mustaa kiiltävää pintaa katsomalla. Näyt tulevat helposti ja ne ovat paljon mielenkiintoisempia ja puhuvampia kuin selvin päin.>Sienet ja muut entheogeenit... herättävät suurta kunnioitusta. Eniten kokemusta mulla on sienistä (näen joskus unta niiden syömisestä), ja aivan rehellisesti: En voi kuin langeta polvilleni ja nöyrästi kiittää Teonanacatlia kaikesta mitä se on tehnyt hyväkseni. Tämä on todellinen opettajakasvi, ja vieläpä niin lempeä kuin mitä nyt tämän kasvikategorian opettaja voi olla (on joskus hyvin vaativakin).>Kun Teonanacatl tarjoaa veistä, minä pelkään haavoja. Kun se säälii minua ja tarjoaa pehmeitä tyynyjä, minä pelkään hukkuvani niihin...>Tuolla metsässä madonlakitkin oikein huutavat, että tulkaa maistamaan, meillä on tärkeää asiaa. Mutta ihmiset eivät uskalla kuunnella, koska se mitä he saattaisivat kuulla, veisi pohjan heidän koko elämältään, joka perustuu materialismiin, individualismiin, hedonismiin ja luonnonvarojen riistämiseen.>Luonto itseasiassa viestittää meille lukemattomia kanavia myöten tätä samaa asiaa, jolta valtaosa meistä vain sulkee korvansa.>Minusta se, ettemme pysty ennustamaan tai täysin hallitsemaan entheogeenien vaikutuksia on osa juuri sitä hyvää ominaisuutta, joka tekee niistä niin hyödyllisiä. Ennalta-arvaamattomuus ei ole bugi, vaan ominaisuus.>Mutta kun aika on kypsä, Teonanacatl zoomasikin suoraan päin heikkoa kohtaani ja tarjosi juuri sitä asiaa, mille olin ollut kaikkein sokein.>Kun vain puhuu näistä kokemuksista avoimesti, saa kyllä hullun sieniprofeetan leiman otsaan missä seurassa tahansa, mutta en enää voi pitää kaikkea tätä transmissiota itselläni leimautumisen pelossa, vaan on pakko sanoa ääneen, kaikkien hyödyksi.>Minä olen kokenut, että se osoittaa mielen sille lähteelle, josta inhimillinen tietoisuus, abstrakti ajattelu, kulttuuri, taide ja uskonto alunperinkin nousivat. Takaisin juurille ja rihmastoille, maan mustaan kohtuun...>Mutta nyt täytyy jo kiireesti lähteä töihin toimistolle


      • nasu-9000

        "Tuolla metsässä madonlakitkin oikein huutavat, että tulkaa maistamaan"

        Ei ne missään metsässä huuda, pässi.


      • Revlover
        Qad kirjoitti:

        Asiasta pitää vielä kirjoittaman, mutta paremmalla ajalla joskus viikon loppupuolella. Jokatapauksessa noin ensialkuun tulee mieleen että jossain vaiheessa ihmisen on ilmeisesti aivan pakko ottaa asiat omiin käsiinsä jos aikoo Tiellä edetä. On unohdettava kaikki pintapuoliset ei-eit mitä muilta ihmisiltä tulee, ja keskityttävä siihen informaatioon mikä oikeasti antaa aineksia tuleviin toimiin. Ei voisi kai enempää korostaa että viihde ja vakavat aikeet tavoitella Transkendenssia ovat aivan eri asioita.

        //Asiasta pitää vielä kirjoittaman, mutta paremmalla ajalla joskus viikon loppupuolella.//

        Hyvä.

        //jossain vaiheessa ihmisen on ilmeisesti aivan pakko ottaa asiat omiin käsiinsä jos aikoo Tiellä edetä.//

        Onhan ne ilmiselvästi otettava omiin käsiin, kulkipa mitä tietä hyvänsä. Kuka muu ne ottaisi meidän puolestamme? Muuten maailma vie ja ihminen vikisee, ja löytää itsensä siitä "valmiiksi tehdystä maailmasta", jossa joudut hiljentämään sydämesi syvimmät toiveet.

        Kävi miten kävi, voimme lohduttautua sillä, että elämä on lyhyt. Menipä se hyvin tai vituiksi, se jokatapaukssa on kohta ohi. Tästä ehkä karmean kuuloisesta ajatuksesta voi löytää lohdun...

        Mitä tietä sitten kulkeekaan, mitä valintoja tekeekään, kuinka isolla mörssärillä varustettuja mörköjä uskaltaa kohdata ja kuinka pian, se on täysin henkilökohtainen valinta minun mielestäni.

        Tunnen ihmisiä, jotka ovat tehneet initiaationsa eteen tekoja, joita en ikimaailmassa uskaltaisi itse. Ja tunnen ihmisiä, jotka eivät ikimaailmassa tekisi niitä asioita mitä minä olen tehnyt. Jostain syystä vaikuttaa olevan niin, että ihmisiä pelottaa eniten se mitä muut tekevät. Yksikin kaveri harrastaa melko vaarallisissa paikoissa kiipeilyä, mitä minä en uskaltaisi. Mutta hän kokee minun sienikokeiluni yhtä pelottavaksi asiaksi kuin benji-hyppy ilman köyttä. Se on niin henkilökohtaista, mitä kukin pelkää ja mitä riskejä on valmis ottamaan pysäyttääkseen maailman.

        //Ei voisi kai enempää korostaa että viihde ja vakavat aikeet tavoitella Transkendenssia ovat aivan eri asioita.//

        Tämän pohtimista ei kannata koskaan lopettaa. Olen tavannut niin henkistyneesti käyttäytyviä ja henkistyneesti pukeutuvia ihmisiä, että voisi luulla heidän olevan pitkällekin edenneitä, mutta pian homman takaa on paljastunut jokin kultti, jossa on opeteltu valmiit jutut ja pukeutumistyyli ja alettu esittämään henkistynyttä. En voi mitenkään lähteä sellaiseen.

        Minun henkinen materialismini naamioitunee sitten johonkin toiseen asuun. Ei siitä heti eroonkaan pääse. Me ihmiset taidamme olla vähän sellaisia show-eläimiä. Teeskentelyn osaaminen on selviytymisetu...


      • Revlover
        nasu-9000 kirjoitti:

        "Tuolla metsässä madonlakitkin oikein huutavat, että tulkaa maistamaan"

        Ei ne missään metsässä huuda, pässi.

        //Ei ne missään metsässä huuda, pässi.//

        Onpa tiukkaa kritiikkiä nasu. En tosiaan tullutkaan ajatelleeksi, että olen pässi. Sehän ilman muuta negatoi argumenttini automaattisesti.


      • Revlover
        Saag Paneer kirjoitti:

        >>Miten olisi keskeisten kasvien sisäkasvatus stealth-tekniikalla? Horuksen imperiumin tyhmät säännöt ja byrokratia eivät noitaa pidättele... >>//olen myös systemaattisesti kerännyt tietoa kasvien käyttötavoista// -----
        Tuo on todella arvokasta työtä. Oletko miettinyt, kuinka voisit jakaa tietoasi myös muiden hyväksi? Olin positiivisesti yllättynyt kun Qad kertoi lukevansa Terence McKennaa. Diggailen kybällä äijän tyyliä ajatella, ja elämäntyönään hän teki paljon hyvää lääkekasvien hyväksi, mm. ylläpiti laajaa puutarhaa ja keräsi tietoa jne, hieman samaa kuin sinäkin, mutta kenties laajemmassa mittakaavassa.>Minä olen monesti nähnyt sellaista unta, että olen käyttänyt erinäisiä kasveja ihan menestyksekkäästi henkisen kehityksen työvälineenä, ennustukseen ja meditaation syventämiseen.>Joskus ero pään sekoittamisen ja selventämisen välillä on vaikea tehdä, koska luovuus on kuin hallittua hulluutta.> Kasvi- & sienitaikuus on voimakas noituuden alue, jossa ylilyöntien mahdollisuus on todellinen, mutta potentiaali hyvään on myös aivan uskomaton.>Kannabis on minusta sellainen perustyökalu ja apulaisyrtti, joka palvelee niin monella tapaa ja niin monessa tukalassa tilanteessa, että sen käyttömahdollisuuksista tulisi pitkä lista.>Kannabis toimii myös scryingiin, eli näkyjen hakemiseen mustaa kiiltävää pintaa katsomalla. Näyt tulevat helposti ja ne ovat paljon mielenkiintoisempia ja puhuvampia kuin selvin päin.>Sienet ja muut entheogeenit... herättävät suurta kunnioitusta. Eniten kokemusta mulla on sienistä (näen joskus unta niiden syömisestä), ja aivan rehellisesti: En voi kuin langeta polvilleni ja nöyrästi kiittää Teonanacatlia kaikesta mitä se on tehnyt hyväkseni. Tämä on todellinen opettajakasvi, ja vieläpä niin lempeä kuin mitä nyt tämän kasvikategorian opettaja voi olla (on joskus hyvin vaativakin).>Kun Teonanacatl tarjoaa veistä, minä pelkään haavoja. Kun se säälii minua ja tarjoaa pehmeitä tyynyjä, minä pelkään hukkuvani niihin...>Tuolla metsässä madonlakitkin oikein huutavat, että tulkaa maistamaan, meillä on tärkeää asiaa. Mutta ihmiset eivät uskalla kuunnella, koska se mitä he saattaisivat kuulla, veisi pohjan heidän koko elämältään, joka perustuu materialismiin, individualismiin, hedonismiin ja luonnonvarojen riistämiseen.>Luonto itseasiassa viestittää meille lukemattomia kanavia myöten tätä samaa asiaa, jolta valtaosa meistä vain sulkee korvansa.>Minusta se, ettemme pysty ennustamaan tai täysin hallitsemaan entheogeenien vaikutuksia on osa juuri sitä hyvää ominaisuutta, joka tekee niistä niin hyödyllisiä. Ennalta-arvaamattomuus ei ole bugi, vaan ominaisuus.>Mutta kun aika on kypsä, Teonanacatl zoomasikin suoraan päin heikkoa kohtaani ja tarjosi juuri sitä asiaa, mille olin ollut kaikkein sokein.>Kun vain puhuu näistä kokemuksista avoimesti, saa kyllä hullun sieniprofeetan leiman otsaan missä seurassa tahansa, mutta en enää voi pitää kaikkea tätä transmissiota itselläni leimautumisen pelossa, vaan on pakko sanoa ääneen, kaikkien hyödyksi.>Minä olen kokenut, että se osoittaa mielen sille lähteelle, josta inhimillinen tietoisuus, abstrakti ajattelu, kulttuuri, taide ja uskonto alunperinkin nousivat. Takaisin juurille ja rihmastoille, maan mustaan kohtuun...>Mutta nyt täytyy jo kiireesti lähteä töihin toimistolle

        //Miksi?//

        Toimistolle on mentävä, koska DEAD-LINE lähestyy ja mulle on luvattu iso palkkio isosta hommasta, joka mun pitäisi nyt hoitaa kunnialla loppuun viikon sisään. Siitä tulisi sellainen potti euroja, että voinkin sitten enimmäkseen hörhöillä loppuvuoden. :-)

        Toimistolla oleminen tuntuu myös viihteelliseltä, hieman kuin television katselu. Se on melkein kuin olisi tullut sisään johonkin televisiokomediaan, mikä sijoittuu toimistoon. Joka päivä samat naamat uudelleen, samat läpät uudelleen vähän eri teemojen kautta... Sama kokemus joka päivä, astun sisään kulisseihin ja olen "siellä". Huomaan, että päälleni on langennut niinkutsuttu identiteetti, että näyttelen siinä sitcomissa jotakin roolia, jonka osittain voin itse valita, osittain en.


      • nasu-9000
        Revlover kirjoitti:

        //Ei ne missään metsässä huuda, pässi.//

        Onpa tiukkaa kritiikkiä nasu. En tosiaan tullutkaan ajatelleeksi, että olen pässi. Sehän ilman muuta negatoi argumenttini automaattisesti.

        "npa tiukkaa kritiikkiä nasu. En tosiaan tullutkaan ajatelleeksi, että olen pässi. Sehän ilman muuta negatoi argumenttini automaattisesti."

        Tosta ekasta lauseesta unohtu pilkku.


      • Saag Paneer
        Revlover kirjoitti:

        //Miksi?//

        Toimistolle on mentävä, koska DEAD-LINE lähestyy ja mulle on luvattu iso palkkio isosta hommasta, joka mun pitäisi nyt hoitaa kunnialla loppuun viikon sisään. Siitä tulisi sellainen potti euroja, että voinkin sitten enimmäkseen hörhöillä loppuvuoden. :-)

        Toimistolla oleminen tuntuu myös viihteelliseltä, hieman kuin television katselu. Se on melkein kuin olisi tullut sisään johonkin televisiokomediaan, mikä sijoittuu toimistoon. Joka päivä samat naamat uudelleen, samat läpät uudelleen vähän eri teemojen kautta... Sama kokemus joka päivä, astun sisään kulisseihin ja olen "siellä". Huomaan, että päälleni on langennut niinkutsuttu identiteetti, että näyttelen siinä sitcomissa jotakin roolia, jonka osittain voin itse valita, osittain en.

        >>Toimistolle on mentävä, koska DEAD-LINE lähestyy ja mulle on luvattu iso palkkio isosta hommasta, joka mun pitäisi nyt hoitaa kunnialla loppuun viikon sisään. Siitä tulisi sellainen potti euroja, että voinkin sitten enimmäkseen hörhöillä loppuvuoden.>Toimistolla oleminen tuntuu myös viihteelliseltä, hieman kuin television katselu. Se on melkein kuin olisi tullut sisään johonkin televisiokomediaan...


      • kirjis
        Saag Paneer kirjoitti:

        >>Toimistolle on mentävä, koska DEAD-LINE lähestyy ja mulle on luvattu iso palkkio isosta hommasta, joka mun pitäisi nyt hoitaa kunnialla loppuun viikon sisään. Siitä tulisi sellainen potti euroja, että voinkin sitten enimmäkseen hörhöillä loppuvuoden.>Toimistolla oleminen tuntuu myös viihteelliseltä, hieman kuin television katselu. Se on melkein kuin olisi tullut sisään johonkin televisiokomediaan...

        Aika jännää, mulle on ollut pienestä pitäen selvää, että en tule tekemään päivääkään sellaista työtä jotka olisi suuremman kokonaisuuden kannalta syvällisesti väärin. Enkä ole tehnyt. Buddhalaistyyppinen "oikean elannon" eettinen velvoite on siis ollut jotenniin myötäsyntyistä. Taiteilijapaskan hommissa olen saanut sen laadun kunnianhimoni eli "merkkini jälkipolville" jokseenkin tyydytettyä (enimmäkseen EVP eli eläen vaimonsa palkalla, mikä auliisti myönnettäköön), joten nyt on uranvaihto edessä, aloitan tässä kuussa puutarhuriopinnot. Eikä puutarhanhoito ja kirjoitushommat, jos niihinkin näihinkin vielä paloa riittää, ole tietenkään ristiriidassa.

        En muista onko tullut aiemmin puheeksi, ovatko magiapalstan äijät eli saag ja rev muuten intin käyneitä pehmoja, väkivaltaa palvovia sivarimilitantteja vai jottain muuta?


      • kirjis
        nasu-9000 kirjoitti:

        "Tuolla metsässä madonlakitkin oikein huutavat, että tulkaa maistamaan"

        Ei ne missään metsässä huuda, pässi.

        Oli sitten metässä tai pellolla tai ties missä, ei ne huuda vaan loistaa.

        Eli kaverit on kertonu, että kun sieniä metsästäessä popsii muutaman ensimmäisen löydökin, niin hetikohta loput heimolaisensa alkavat heinikon seasta sädehtiä, että TÄÄLLÄ TÄÄLLÄ!


      • Filia Ferus Fabulosus LFFS
        kirjis kirjoitti:

        Oli sitten metässä tai pellolla tai ties missä, ei ne huuda vaan loistaa.

        Eli kaverit on kertonu, että kun sieniä metsästäessä popsii muutaman ensimmäisen löydökin, niin hetikohta loput heimolaisensa alkavat heinikon seasta sädehtiä, että TÄÄLLÄ TÄÄLLÄ!

        mieleen muumien Hattivatit...
        Nekin loistaaaaaaaa.....


      • Filia Ferus FLFFS
        kirjis kirjoitti:

        Aika jännää, mulle on ollut pienestä pitäen selvää, että en tule tekemään päivääkään sellaista työtä jotka olisi suuremman kokonaisuuden kannalta syvällisesti väärin. Enkä ole tehnyt. Buddhalaistyyppinen "oikean elannon" eettinen velvoite on siis ollut jotenniin myötäsyntyistä. Taiteilijapaskan hommissa olen saanut sen laadun kunnianhimoni eli "merkkini jälkipolville" jokseenkin tyydytettyä (enimmäkseen EVP eli eläen vaimonsa palkalla, mikä auliisti myönnettäköön), joten nyt on uranvaihto edessä, aloitan tässä kuussa puutarhuriopinnot. Eikä puutarhanhoito ja kirjoitushommat, jos niihinkin näihinkin vielä paloa riittää, ole tietenkään ristiriidassa.

        En muista onko tullut aiemmin puheeksi, ovatko magiapalstan äijät eli saag ja rev muuten intin käyneitä pehmoja, väkivaltaa palvovia sivarimilitantteja vai jottain muuta?

        http://www.suomiseksia.com/mp3/Tulin_Mina_Kaapista-nayte.mp3
        ;)


      • Saag Paneer
        kirjis kirjoitti:

        Aika jännää, mulle on ollut pienestä pitäen selvää, että en tule tekemään päivääkään sellaista työtä jotka olisi suuremman kokonaisuuden kannalta syvällisesti väärin. Enkä ole tehnyt. Buddhalaistyyppinen "oikean elannon" eettinen velvoite on siis ollut jotenniin myötäsyntyistä. Taiteilijapaskan hommissa olen saanut sen laadun kunnianhimoni eli "merkkini jälkipolville" jokseenkin tyydytettyä (enimmäkseen EVP eli eläen vaimonsa palkalla, mikä auliisti myönnettäköön), joten nyt on uranvaihto edessä, aloitan tässä kuussa puutarhuriopinnot. Eikä puutarhanhoito ja kirjoitushommat, jos niihinkin näihinkin vielä paloa riittää, ole tietenkään ristiriidassa.

        En muista onko tullut aiemmin puheeksi, ovatko magiapalstan äijät eli saag ja rev muuten intin käyneitä pehmoja, väkivaltaa palvovia sivarimilitantteja vai jottain muuta?

        Olin nuorna miesnä kovasti poliittinen henkilö ja kiinnostunut mm. RAF:n ja Brigate Rossen edesottamuksista. Kummallista kyllä kiinnostus psykologiaan, manipulointiin ja propagandaan vei minut lopulta mainonnan pariin. Taiteilijapaska minusta kehityyi vasta kun tajusin, että samoja lahjoja voisi käyttää toisinkin. Nykyään olenkin tehnyt sitten täydellisen käännöksen ja minua viehättääkin ajatus käyttää mainos- ja mediaosaamistani jotenkin fiksummalla tavalla. Tavallaan palata takas siihen kuvioon, joka mulla oli silloin nuorna miesnä.

        >>ovatko magiapalstan äijät eli saag ja rev muuten intin käyneitä pehmoja, väkivaltaa palvovia sivarimilitantteja vai jottain muuta?


      • kirjis
        Saag Paneer kirjoitti:

        Olin nuorna miesnä kovasti poliittinen henkilö ja kiinnostunut mm. RAF:n ja Brigate Rossen edesottamuksista. Kummallista kyllä kiinnostus psykologiaan, manipulointiin ja propagandaan vei minut lopulta mainonnan pariin. Taiteilijapaska minusta kehityyi vasta kun tajusin, että samoja lahjoja voisi käyttää toisinkin. Nykyään olenkin tehnyt sitten täydellisen käännöksen ja minua viehättääkin ajatus käyttää mainos- ja mediaosaamistani jotenkin fiksummalla tavalla. Tavallaan palata takas siihen kuvioon, joka mulla oli silloin nuorna miesnä.

        >>ovatko magiapalstan äijät eli saag ja rev muuten intin käyneitä pehmoja, väkivaltaa palvovia sivarimilitantteja vai jottain muuta?

        Kuuskytluvun lapsi, faija tasilainen, mutsi jossain vaiheessa kokoomuksen kunnallisvaaliehdokas, oma poliittinen filosofia ja elämänkokemus kulkenut 80-luvun perusvihreyden pohjalta osakeyhtiön toimitusjohtajuuden ja ja vallankumouksellisen trotskilaispuolueen jäsenyyden kautta aatesuuntaan, jota nykyisin kategorisoidaan anarkoprimitivismiksi.

        Terrorismi vois muuten olla okei, mutta se on vaan niin perhanan tehotonta (kuten kaikki terrorisoitujen projisointi).


      • Saag Paneer
        kirjis kirjoitti:

        Kuuskytluvun lapsi, faija tasilainen, mutsi jossain vaiheessa kokoomuksen kunnallisvaaliehdokas, oma poliittinen filosofia ja elämänkokemus kulkenut 80-luvun perusvihreyden pohjalta osakeyhtiön toimitusjohtajuuden ja ja vallankumouksellisen trotskilaispuolueen jäsenyyden kautta aatesuuntaan, jota nykyisin kategorisoidaan anarkoprimitivismiksi.

        Terrorismi vois muuten olla okei, mutta se on vaan niin perhanan tehotonta (kuten kaikki terrorisoitujen projisointi).

        Kokoomus on sentään kyennyt säilyttämään paikkansa sydämessäni puolueena, jonka kaksinaismoralismi on aivan omaa luokkaansa. Ällötys numero 1. On ollut ja tulee aina olemaan.

        Minun juureni ovat duunariperheessä, jossa politiikasta ei juuri puhuttu ja jossa annettiin kaikkien kukkien kukkia. Sitä oltiin yhteisössä kuitenkin aina hieman altavastaajan asemassa. Koulussa sen varsinkin aisti, millaista oli olla Ulrike Meinhoffia diggaileva taiteellisesti lahjakas postmodernisti keskellä maatalouspitäjää, jossa ihmisen arvo laskettiin maitolitroissa ja peltohehtaareissa.

        Sitten tuli tietty nämä Kasvikset ja Oraansuojelijat kuvioihin, Uuden Ajan Aura, punk-kauden Uusi Laulu, Alternative Press Syndicate jne.jne. MUU ry, performance-kuviot, taidemaailma, mainosmaailma, 80-luku, firmakuvioita, kansainvälistä meininkiä... Sitten lopullinen kyllästyminen hektiseen juoksuun ja jatkuvaan endorfiinihumalaan.

        Ja nyt sitten tässä. Onnellisena, jonkinlaisen tasapainon elämäänsä löytäneenä ihmettelijänä.


      • Qad
        Revlover kirjoitti:

        //Asiasta pitää vielä kirjoittaman, mutta paremmalla ajalla joskus viikon loppupuolella.//

        Hyvä.

        //jossain vaiheessa ihmisen on ilmeisesti aivan pakko ottaa asiat omiin käsiinsä jos aikoo Tiellä edetä.//

        Onhan ne ilmiselvästi otettava omiin käsiin, kulkipa mitä tietä hyvänsä. Kuka muu ne ottaisi meidän puolestamme? Muuten maailma vie ja ihminen vikisee, ja löytää itsensä siitä "valmiiksi tehdystä maailmasta", jossa joudut hiljentämään sydämesi syvimmät toiveet.

        Kävi miten kävi, voimme lohduttautua sillä, että elämä on lyhyt. Menipä se hyvin tai vituiksi, se jokatapaukssa on kohta ohi. Tästä ehkä karmean kuuloisesta ajatuksesta voi löytää lohdun...

        Mitä tietä sitten kulkeekaan, mitä valintoja tekeekään, kuinka isolla mörssärillä varustettuja mörköjä uskaltaa kohdata ja kuinka pian, se on täysin henkilökohtainen valinta minun mielestäni.

        Tunnen ihmisiä, jotka ovat tehneet initiaationsa eteen tekoja, joita en ikimaailmassa uskaltaisi itse. Ja tunnen ihmisiä, jotka eivät ikimaailmassa tekisi niitä asioita mitä minä olen tehnyt. Jostain syystä vaikuttaa olevan niin, että ihmisiä pelottaa eniten se mitä muut tekevät. Yksikin kaveri harrastaa melko vaarallisissa paikoissa kiipeilyä, mitä minä en uskaltaisi. Mutta hän kokee minun sienikokeiluni yhtä pelottavaksi asiaksi kuin benji-hyppy ilman köyttä. Se on niin henkilökohtaista, mitä kukin pelkää ja mitä riskejä on valmis ottamaan pysäyttääkseen maailman.

        //Ei voisi kai enempää korostaa että viihde ja vakavat aikeet tavoitella Transkendenssia ovat aivan eri asioita.//

        Tämän pohtimista ei kannata koskaan lopettaa. Olen tavannut niin henkistyneesti käyttäytyviä ja henkistyneesti pukeutuvia ihmisiä, että voisi luulla heidän olevan pitkällekin edenneitä, mutta pian homman takaa on paljastunut jokin kultti, jossa on opeteltu valmiit jutut ja pukeutumistyyli ja alettu esittämään henkistynyttä. En voi mitenkään lähteä sellaiseen.

        Minun henkinen materialismini naamioitunee sitten johonkin toiseen asuun. Ei siitä heti eroonkaan pääse. Me ihmiset taidamme olla vähän sellaisia show-eläimiä. Teeskentelyn osaaminen on selviytymisetu...

        Olen jo vuosikausia ollut varttia vaille valmis ottamaan melkein mitä tahansa ainetta mikäli se avaa mielen portit, eikä aiheuta keholle mitään pysyviä vaurioita. Minulle kehon vaurioituminen on aikamoinen mörkö (johtuen ehkä muutaman läheisen ihmisen syöksykierteestä viinan tai viinan ja pillereiden johdolla). Mutta sosiaalisen verkoston köyhyyden vuoksi ja toisaalta taas sen vuoksi etten halua mitään viranomaisia kimppuuni homma tyssähtää älyllisen näpertelyn asteelle.

        Joten älyllistelen nyt sitten: olen alkanut ajatella että ihmismieli on eräällä tavalla "puhdas" lapsuudessa, ja eletyt vuosikymmenet sotkevat tuon puhtauden (vaiko vastaanottavaisuuden?) lähinnä kai siten että ego-installaatio vahvistuu aivan kuin jonkinlainen kova kuori kehittyisi puhtaan mielen ympärille niin ettei enää saa yhteyttä siihen puoleen itseään jolla on huomattavasti laajempi aistimuspotentiaali hallussaan.

        Omalla kohdallani kuitenkin parinkympin molemmin puolin sain ilman mitään aineita eksämppelin varmaan melkein kaikesta mahdollisesta mitä esim. madonlakkien avulla kerrotaan olevan koettavissa, totaalista ykseystilaa lukuunottamatta. En nyt kumminkaan hautaani asti jaksaisi haaveilla menneistä ajoista, vaan saada taas yhteyden siihen mikä kyselemättä ja pyytämättä oli minuun yhteydessä aivan au naturel.

        Alustavasti lukemani ihmisten kokemukset esim. sienistä saavat homman vaikuttamaan vähän turhan epäsakraalilta minun silmiini. Oma tarkoitukseni ei ole saada mitään viikonloppujännää, vaan kokemuksia joihin katson tavallaan olevani oikeutettu siksi koska niitä on jo ollut muutenkin. Haluan siis oikeastaan löytää itseni joka kerran olin.

        Varsinaisesti sieniasia hivenen konkretisoitui löydettyäni Akateemiselta mielenkiintoisen kirjan aiheesta, ja se taas johti McKennan löytämiseen. Mikäli miehen näkemys siitä että sienet tekivät (apina-)ihmisestä ihmisen on totta, on varsin kökköä että nykyihmiskunta vouhottaa korvikkeeksi luotujen uskontojensa kanssa ja vakuuttelee keskenään että kyllä se taivastila koittaa sitten kun henki on heitetty. Kuka pentele siihen asti jaksaa odottaa? Taivas eli korkein mahdollinen tietoisuudentila on kokoajan tässä ja nyt, mutta suttuinen mieli peittää näkymät taakseen. Olettaisin näin.

        Erityisen kiinnostava oli McKennan ajatus siitä että nykyisen Saharan alue olisi ollut paratiisi jossa papit ja papittaret syövät sieniä niin että napa paukkuu. Alueen aavikoituminen olisi ajanut ihmiset Eedenistä itään ja McKennan mielestä enkelien paratiisin portille asettama tulinen miekka olisi yksinkertaisesti autiomaan aurinko. Varsin kornia että erinäiset kansat ovat syyllistäneet naiset "lankeamuksesta" joka ei sitten olisikaan mitään muuta kuin aavikoitumisen aiheuttama ajolähtö! Intiasta puolestaan kuuluu kummia somasta, sitä tiesin jo entuudestaan ajatellun Amanitaksi, mutta sille McKenna ei lämpene psilosybiinidiggailussaan.

        Oma ajatukseni siinä vaiheessa kun luin sienen siniharmaasta maidosta: mitähän kummaa nimitys "siniverinen" alunperin tarkoittikaan... Ilmastomuutosten vuoksi sieniä on ollut aina vain vähemmän tarjolla ja McKennan mukaan on siirrytty pikkuhiljaa alkoholiin (sieniä säilöttiin hunajaan, hunaja kävi ja kun sieniä oli aina vain vähemmän, alkoholia sitten kului sitäkin enemmän). Jossain vaiheessa varmaankin sieniä on ollut varaa syöttää vain henkisille ja maallisille johtajille eli juuri "siniverisille". Noh, ehkä kaukaa haettu ajatus.


      • Revlover
        Saag Paneer kirjoitti:

        >>Toimistolle on mentävä, koska DEAD-LINE lähestyy ja mulle on luvattu iso palkkio isosta hommasta, joka mun pitäisi nyt hoitaa kunnialla loppuun viikon sisään. Siitä tulisi sellainen potti euroja, että voinkin sitten enimmäkseen hörhöillä loppuvuoden.>Toimistolla oleminen tuntuu myös viihteelliseltä, hieman kuin television katselu. Se on melkein kuin olisi tullut sisään johonkin televisiokomediaan...

        //Joko a) olet tehnyt saatanasti töitä koko alkuvuoden, b) valehtelet, c) elät vähällä tai d) olet asettanut elämäsi prioriteetit oikein.//

        No kato alkuvuosi ja viime vuoden loppuhan menivät kätevästi sairaspäivärahalla. Viimeiset kolme kuukautta on sitten ollut vähittäistä paluuta työelämään sovitetun ansiopäivärahan merkeissä. Rahasta ei oikeastaan ole tarvinnut välittää koko vuonna.

        Ja saan tosiaan kerrankin tästä free-hommasta oikeasti hyvän palkkion (hinnoittelin itseni niin ylös, etteivät he ehkä olisikaan ottaneet minua, mutta he perhana vieköön suostuivat tarjoukseeni... (ovatko nämä babylonin viimeiset kiusaukset).

        En tietenkään tekisi tätä keskellä kesää jos mahdollista, mutta minkäs teet, työtarjoukset tulee milloin tulee, ne täytyy joko ottaa tai jättää.

        Lisäksi on totta, että pärjään vähällä ja arvostan enemmän terveyttä, ystäviä ja vapaa-aikaa, kuin tuloksen tekemistä. Jos raha riittää siihen mitä sillä hetkellä tarvitsen, en turhaan ota enempää töitä.

        Koen pärjääväni ihan hyvin sillä ansiosidonnaisellakin (niin kauan kuin sitä hupia kestää), ja käytännössä jos minulla on kaksikin viikkoa töitä kuussa, se riittää kaikkeen mitä haluan tehdä. Olen ehkä kermapersealalla työskentelevä hippi...

        //Kun tein aikoinani - kymmenen vuotta - täyspäiväisesti mainoksia, perustelin tekemistäni ja olemistani juuri noin.//

        Hehee. En todellakaan mielelläni olisi palannut takaisin täsmälleen siihen samaan elämään jota ennen vietin, mutta ei auta muu kuin jatkaa uusin suuntimin siitä mihin jäin. Aikomuksenani on kyllä vaihtaa alaa mahdollisesti ensi vuonna paremmin luonteelleni sopivaksi, sellaiseksi johon tuntisin enemmän luontaista kunnianhimoa ja kiinnostusta.

        //Moni nuorempi ystäväni edelleen haaveilee mainostoimistourasta.//

        Minä olen jo nuorena haaveillut, että kun saisi työpaikan jostain muualta kuin mainostoimistosta.

        //En voi muuta kuin todeta: jos haluatte alalle, kehittäkää itsellenne helvetin hyvä valhe, jolla perustelette tekemisenne ja eläkää sitä.//

        Juu, ei pysty. Läikkyy yli. Mutta moni pystyy, ja saa kuvansa aikakauslehden "selvisin hermoromahduksesta" reportaasiin. Tai eivät edes sitä. Mitä raha lohduttaa, jos tuntee lopulta hukanneensa elämänsä?

        //Toinen vaihtoehto on oikeasti jättää jälkensä historiaan ja tehdä jotain oikeasti merkityksellistä.//

        Tai vain tehdä jotain merkityksellistä. On aina parempi, jos ammatti voi olla osa sitä minkä kokee elämäntehtäväksi, niin ei tarvitse jakaa itseään osiin.


      • Revlover
        Saag Paneer kirjoitti:

        Olin nuorna miesnä kovasti poliittinen henkilö ja kiinnostunut mm. RAF:n ja Brigate Rossen edesottamuksista. Kummallista kyllä kiinnostus psykologiaan, manipulointiin ja propagandaan vei minut lopulta mainonnan pariin. Taiteilijapaska minusta kehityyi vasta kun tajusin, että samoja lahjoja voisi käyttää toisinkin. Nykyään olenkin tehnyt sitten täydellisen käännöksen ja minua viehättääkin ajatus käyttää mainos- ja mediaosaamistani jotenkin fiksummalla tavalla. Tavallaan palata takas siihen kuvioon, joka mulla oli silloin nuorna miesnä.

        >>ovatko magiapalstan äijät eli saag ja rev muuten intin käyneitä pehmoja, väkivaltaa palvovia sivarimilitantteja vai jottain muuta?

        //Kummallista kyllä kiinnostus psykologiaan, manipulointiin ja propagandaan vei minut lopulta mainonnan pariin.//

        Ihan loogistahan tuo on. Kiinnostus noihin asioihin vie nähdäkseni aina joko mainosalalle tai kulttijohtajaksi.

        (Haluuksä tähän disclaimerin? Kyllä mä tiedän kärjistäväni, teen sen paitsi huumorimielessä, myös laiskuuttani)

        Mainonnasta tuli mieleeni suoramarkkinointi kaduilla. Kaikki tietävät, että kadulla lähestyvä myyjä on ärsyttävä ja haluaa vain myydä. Silti heidän suostuttelutekniikkansa toimivat.

        Tutkin joskus näitä menetelmiä lukemalla kirjoja ja antautumalla tarkoituksella myyntitilanteisiin kadulla. Olen alkanut nauttimaan niistä tilanteista... jollain tavalla. :-) Olen mainosmiehille ja harekrhisnoille kuin kävelevä maamiina, joka vain odottaa pahaa-aavistamatonta myyjää.

        Kun esimerkiksi saan käteeni jonkin tarjouslapun, jään lukemaan sitä huolellisesti ja esitän aidosti kiinnostunutta. Luen erityisesti pienellä painetun, valitsen sieltä kaikkein arveluttavimman kohdan ja kysyn kohteliaasti mitä se merkitsee. Yleensä myyjä ei tiedä eikä osaa vastata ja haluaa heti minusta eroon. Mutta ei pääsekään niin helposti! Ensin hän saa maistaa omaa lääkettään. :-D

        Hare Krishnoihin minulla on erityismenetelmät, koska heidän suostuttelutekniikkansakin ovat niin fakkiintuneita (ja usein alkeellisia, osa heistä on surkeita suostuttelijoita). Lähestyn heitä aina täysipainoisesti henkistyneenä ja uskonnollisena ihmisenä, joka tietää suurinpiirtein kaiken sen mitä hekin tietävät, mutta ajattelee siitä vain hieman eri tavalla. Tämä on monille heistä vaikea hyväksyä.

        Helpompi olisi sivuuttaa ihminen joka ei "lainkaan kässää tätä juttuu", kuin sellainen joka kuitenkin osaa siteerata patanjalin joogasutria ulkomuistista (tai ainakin osaa esittää osaavansa siteerata).

        Eräskin useamman kerran vastaan tullut kaljupää on minulle jo riemun aihe... joka pian varmaan juoksee minua pakoon nähdesään. Hän tuntee minut nimellä "Se esoteerinen jätkä" ja on aina tullut innoissaan myymään minulle kirjoja ja pähkinöitä ynnämuuta, mutta keskustelu päättyy aina siihen että tyyppi laittaa kädet korville ja juoksee pakoon.

        Kerran ihan kirjaimellisesti kävi näin, hän lähti pois ja laittoi kädet korville ja huusi ettei halua tietää, kun kysyin haluaako hän kuulla kuinka uskon saavani Krishnan siunauksen. Sanoi, että on niin syvällä omassa jutussaan, ettei halua tietää mitä minä ajattelen. Rehellistä puhetta sentään, täytyy myöntää. Muutoinn kaveri on vaikuttanut lähes patologiselta (huonolta) valehtelijalta.

        Kerran hän kuitenkin myönsi, että Patanjalin joogasutrissa "on jotain", vaikkei se mitenkään vedäkään vertoja hänen jutulleen.

        Mutta vakuutus- ja kuntosalijäsenyysmyyjät ynnämuut ovat usein älykkäämpää ja kouluttua jengiä, joilla voi olla menetelmät hyvin hallussa. Hyviä oppimiskokemuksia. Siinä minäkin saan laittaa kaiken peliin, jotta pystyn pysymään tilanteessa niskan päällä. Se on kuitenkin mahdollista, koska "asiakas on aina oikeassa" ja muuta paskaa. ;-)

        Tämä kohtaamisharrastus lähti käyntiin aikoinaan juuri siitä, että halusin oppia jotain mitä sinä ehkä kutsuisit metakognitioksi? Työskentelin silloin Gurdjieffin viitoittamalla "itsen muistamisen" tiellä, koska halusin vapautua Castanedan ikeestä, mutta kuitenkin jatkaa saman suuntaista Työtä.

        Suostuttelutekniikoista ja aivopesumenetelmistä lukeminen auttoi myös ymmärtämään oman mieleni toimintaa ja aloin huomaamaan, kuinka paljon työskentelymahdollisuuksia jokainen arkinenkin hetki tarjoaa. Ettei aina kannatakaan viitata kintaalla kaikelle uhkaavalle, vaan että voi antaa sen myyjäihmisen tulla niin lähelle kuin se uskaltaa, ja sitten olla sille niin ihminen, ettei hän yksinkertaisesti pysty pitämään omaa naamariaan.

        Puhelinmyyjät ovat siitä hankalampia, että ne alkavat paasaamaan heti niinkuin puhuisivat seinälle, eikä siihen saa edes sanaa väliin. Siitä puuttuu pitkälti se koko kohtaamisen riemu, minkä voi katutilanteessa kokea kaikkien hyödyksi.


      • Revlover
        kirjis kirjoitti:

        Aika jännää, mulle on ollut pienestä pitäen selvää, että en tule tekemään päivääkään sellaista työtä jotka olisi suuremman kokonaisuuden kannalta syvällisesti väärin. Enkä ole tehnyt. Buddhalaistyyppinen "oikean elannon" eettinen velvoite on siis ollut jotenniin myötäsyntyistä. Taiteilijapaskan hommissa olen saanut sen laadun kunnianhimoni eli "merkkini jälkipolville" jokseenkin tyydytettyä (enimmäkseen EVP eli eläen vaimonsa palkalla, mikä auliisti myönnettäköön), joten nyt on uranvaihto edessä, aloitan tässä kuussa puutarhuriopinnot. Eikä puutarhanhoito ja kirjoitushommat, jos niihinkin näihinkin vielä paloa riittää, ole tietenkään ristiriidassa.

        En muista onko tullut aiemmin puheeksi, ovatko magiapalstan äijät eli saag ja rev muuten intin käyneitä pehmoja, väkivaltaa palvovia sivarimilitantteja vai jottain muuta?

        //En muista onko tullut aiemmin puheeksi, ovatko magiapalstan äijät eli saag ja rev muuten intin käyneitä pehmoja, väkivaltaa palvovia sivarimilitantteja vai jottain muuta?//

        Minä vältin koko paskan sillä, että oli nuorena lieviä epilepsian oireita. Näytin ikivanhaa lääkärintodistusta ja liioittelin hieman pakkoliikkeitäni kutsuntalääkärille (siinä iässä oli vielä lievää nykimistä), ja sain vapautuksen rauhan ajaksi. Oikeat syyt olivat enemmän eettiset ja psykologiset (olen aivan liian kiltti ja herkkä sotilaaksi).

        Jos tuo ei olisi toiminut, olisin sitten mennyt sivariin. Armeija ei ikimaailmassa olisi mun juttu. Liian hapokasta mun kehotyypille.

        Niin nuorena minulla ei sitäpaitsi ollut sellaisia psyykkisiä työkaluja kuin nyt, enkä uskoakseni olisi selvinnyt sieltä ihan terveenä. Jotenkin tiedostin sen ja halusin luistaa koko jutusta, ja tunsin tietenkin itseni vähän muita huonommaksi sen takia, mutta nyt ymmärrän miksi se oli hyvä ratkaisu.


      • Revlover
        Qad kirjoitti:

        Olen jo vuosikausia ollut varttia vaille valmis ottamaan melkein mitä tahansa ainetta mikäli se avaa mielen portit, eikä aiheuta keholle mitään pysyviä vaurioita. Minulle kehon vaurioituminen on aikamoinen mörkö (johtuen ehkä muutaman läheisen ihmisen syöksykierteestä viinan tai viinan ja pillereiden johdolla). Mutta sosiaalisen verkoston köyhyyden vuoksi ja toisaalta taas sen vuoksi etten halua mitään viranomaisia kimppuuni homma tyssähtää älyllisen näpertelyn asteelle.

        Joten älyllistelen nyt sitten: olen alkanut ajatella että ihmismieli on eräällä tavalla "puhdas" lapsuudessa, ja eletyt vuosikymmenet sotkevat tuon puhtauden (vaiko vastaanottavaisuuden?) lähinnä kai siten että ego-installaatio vahvistuu aivan kuin jonkinlainen kova kuori kehittyisi puhtaan mielen ympärille niin ettei enää saa yhteyttä siihen puoleen itseään jolla on huomattavasti laajempi aistimuspotentiaali hallussaan.

        Omalla kohdallani kuitenkin parinkympin molemmin puolin sain ilman mitään aineita eksämppelin varmaan melkein kaikesta mahdollisesta mitä esim. madonlakkien avulla kerrotaan olevan koettavissa, totaalista ykseystilaa lukuunottamatta. En nyt kumminkaan hautaani asti jaksaisi haaveilla menneistä ajoista, vaan saada taas yhteyden siihen mikä kyselemättä ja pyytämättä oli minuun yhteydessä aivan au naturel.

        Alustavasti lukemani ihmisten kokemukset esim. sienistä saavat homman vaikuttamaan vähän turhan epäsakraalilta minun silmiini. Oma tarkoitukseni ei ole saada mitään viikonloppujännää, vaan kokemuksia joihin katson tavallaan olevani oikeutettu siksi koska niitä on jo ollut muutenkin. Haluan siis oikeastaan löytää itseni joka kerran olin.

        Varsinaisesti sieniasia hivenen konkretisoitui löydettyäni Akateemiselta mielenkiintoisen kirjan aiheesta, ja se taas johti McKennan löytämiseen. Mikäli miehen näkemys siitä että sienet tekivät (apina-)ihmisestä ihmisen on totta, on varsin kökköä että nykyihmiskunta vouhottaa korvikkeeksi luotujen uskontojensa kanssa ja vakuuttelee keskenään että kyllä se taivastila koittaa sitten kun henki on heitetty. Kuka pentele siihen asti jaksaa odottaa? Taivas eli korkein mahdollinen tietoisuudentila on kokoajan tässä ja nyt, mutta suttuinen mieli peittää näkymät taakseen. Olettaisin näin.

        Erityisen kiinnostava oli McKennan ajatus siitä että nykyisen Saharan alue olisi ollut paratiisi jossa papit ja papittaret syövät sieniä niin että napa paukkuu. Alueen aavikoituminen olisi ajanut ihmiset Eedenistä itään ja McKennan mielestä enkelien paratiisin portille asettama tulinen miekka olisi yksinkertaisesti autiomaan aurinko. Varsin kornia että erinäiset kansat ovat syyllistäneet naiset "lankeamuksesta" joka ei sitten olisikaan mitään muuta kuin aavikoitumisen aiheuttama ajolähtö! Intiasta puolestaan kuuluu kummia somasta, sitä tiesin jo entuudestaan ajatellun Amanitaksi, mutta sille McKenna ei lämpene psilosybiinidiggailussaan.

        Oma ajatukseni siinä vaiheessa kun luin sienen siniharmaasta maidosta: mitähän kummaa nimitys "siniverinen" alunperin tarkoittikaan... Ilmastomuutosten vuoksi sieniä on ollut aina vain vähemmän tarjolla ja McKennan mukaan on siirrytty pikkuhiljaa alkoholiin (sieniä säilöttiin hunajaan, hunaja kävi ja kun sieniä oli aina vain vähemmän, alkoholia sitten kului sitäkin enemmän). Jossain vaiheessa varmaankin sieniä on ollut varaa syöttää vain henkisille ja maallisille johtajille eli juuri "siniverisille". Noh, ehkä kaukaa haettu ajatus.

        Tuo siniverisyys onkin mielenkiintoinen huomio. Lisään korvan taakse...

        //Olen jo vuosikausia ollut varttia vaille valmis ottamaan melkein mitä tahansa ainetta mikäli se avaa mielen portit, eikä aiheuta keholle mitään pysyviä vaurioita.//

        Eu-tutkimustenkin mukaan vaarallisimmat päihteet ovat metamphetamiini, heroiini, alkoholi ja tupakka. Sienet ovat lähes myrkyttömiä. Kielto johtuu vain niiden tajuntaa laajentavasta vaikutuksesta, mikä ei ole omiaan konservoimaan yhteiskuntamme tämänhetkistä arvomaailmaa ja valtarakenteita. Lisäksi on inhimillinen ja aivan ymmärrettävä pelko tuntematonta kohtaan, jota toki onkin syytä kunnioittaa siinä määrin kuin se suojelee mielenterveyttämme.

        Mutta sieniä pelätään ihan hirveästi, aivan kohtuuttomasti. Ne ovat monille abjekti, johon projisoidaan yleinen tuntemattoman pelko. Sitä ei osata ajatella yhtenä kokemuksena tai asiana muiden joukossa.

        Sienistä pyritään saamaan aikaan joko täysin positiivinen tai negatiivinen tulkinta. Ikäänkuin pitäisi pystyä uskomaan niistä joko pelkästään hyvää tai pahaa. Tämä kertoo minulle sitä, että ne ovat pyhä, tabu.

        Minä kannatan neutraalia suhtautumista. Olen myös sitä mieltä, että jos ei ole kokenut sitä kokemusta itse, ei voi YHTÄÄN tietää mistä puhutaan. Sen perusteella mitä olen itse kokenut väitän, ettei sitä kokemusta voi mitenkään simuloida muilla keinoin, eikä siitä voi tietää mitään epäsuorasti tai älyllisen pohdinnan avulla. Ellei sitä ole kokenut, ei tiedä siitä mitään. Nada.

        Minäkin tutkin aihetta niin paljon kuin voin ensin ja luin kaiken mitä löysin. En lähtenyt siihen suinpäin, vaan mietin asiaa noin kymmenen vuotta, ennenkuin uskalsin heittäytyä kokemukseen ja "riskeerata objektiivisuuteni" (mikä osoittautui turhaksi huoleksi).

        Oikea kokemus näytti, ettei mikään mitä olin siitä lukenut tai kuullut olisi voinut millään lailla valmistaa minua siihen. Siis aivan kuin yrittäisi kertoa sokealle miltä punainen näyttää. Yhtä mahdotonta.

        //Mutta sosiaalisen verkoston köyhyyden vuoksi ja toisaalta taas sen vuoksi etten halua mitään viranomaisia kimppuuni homma tyssähtää älyllisen näpertelyn asteelle.//

        Voit kasvattaa sienet itsekin. Se voi kuulostaa vaikealta, vaikkei se ole. Netistä löytyy ohjeet kuvineen kaikkineen ja forumeita niin suomeksi kuin englanniksi. Stealthia hommaa, kiinnijäämisen riski olematon. Tai voit vain käydä keräämässä pellolta muutaman madonlakin ja se on siinä. Ei se sen vaikeampi asia ole.

        //Alustavasti lukemani ihmisten kokemukset esim. sienistä saavat homman vaikuttamaan vähän turhan epäsakraalilta minun silmiini.//

        Monet hakevat niistä vain visuaaleja tai "oloja" ja siinä kaikki. He eivät ole samalla tavalla henkistymistä kaipaavia ihmisiä kuin sinä. Niitä mielenkiintoisempia kokemuksia voi myös olla mahdotonta selittää verbaalisesti. Varsinkin netissä on helpompaa jutella niistä triviaalimmista vaikutuksista. Mutta joillekin tämäkin on vain viihdettä, ei voi mitään. Onhan joogakin joillekin vain venyttelyä tai rentoutumista ja siinä kaikki.

        McKennan ajatukset voivat olla kaukaa haettuja. Mutta niissä voi olla perääkin. Minusta hän on visionääri, joka ei ole turhaan pelännyt ajatuksia. Hepulla oli paljon tietoa, ja antoi itselleen vielä luvan spekuloida täysin pidäkkeettömästi. Eihän mitään ajatusta tai ideaa tarvitse pelätä. Kaikkea voi miettiä ja kaikkia ajatuksia voi tutkia, jne.

        Mielikuvitus on noidan työkalu.


      • Revlover
        nasu-9000 kirjoitti:

        "npa tiukkaa kritiikkiä nasu. En tosiaan tullutkaan ajatelleeksi, että olen pässi. Sehän ilman muuta negatoi argumenttini automaattisesti."

        Tosta ekasta lauseesta unohtu pilkku.

        //Tosta ekasta lauseesta unohtu pilkku.//

        Ah, sori. Mun moka. :-)


      • Qad
        Revlover kirjoitti:

        Tuo siniverisyys onkin mielenkiintoinen huomio. Lisään korvan taakse...

        //Olen jo vuosikausia ollut varttia vaille valmis ottamaan melkein mitä tahansa ainetta mikäli se avaa mielen portit, eikä aiheuta keholle mitään pysyviä vaurioita.//

        Eu-tutkimustenkin mukaan vaarallisimmat päihteet ovat metamphetamiini, heroiini, alkoholi ja tupakka. Sienet ovat lähes myrkyttömiä. Kielto johtuu vain niiden tajuntaa laajentavasta vaikutuksesta, mikä ei ole omiaan konservoimaan yhteiskuntamme tämänhetkistä arvomaailmaa ja valtarakenteita. Lisäksi on inhimillinen ja aivan ymmärrettävä pelko tuntematonta kohtaan, jota toki onkin syytä kunnioittaa siinä määrin kuin se suojelee mielenterveyttämme.

        Mutta sieniä pelätään ihan hirveästi, aivan kohtuuttomasti. Ne ovat monille abjekti, johon projisoidaan yleinen tuntemattoman pelko. Sitä ei osata ajatella yhtenä kokemuksena tai asiana muiden joukossa.

        Sienistä pyritään saamaan aikaan joko täysin positiivinen tai negatiivinen tulkinta. Ikäänkuin pitäisi pystyä uskomaan niistä joko pelkästään hyvää tai pahaa. Tämä kertoo minulle sitä, että ne ovat pyhä, tabu.

        Minä kannatan neutraalia suhtautumista. Olen myös sitä mieltä, että jos ei ole kokenut sitä kokemusta itse, ei voi YHTÄÄN tietää mistä puhutaan. Sen perusteella mitä olen itse kokenut väitän, ettei sitä kokemusta voi mitenkään simuloida muilla keinoin, eikä siitä voi tietää mitään epäsuorasti tai älyllisen pohdinnan avulla. Ellei sitä ole kokenut, ei tiedä siitä mitään. Nada.

        Minäkin tutkin aihetta niin paljon kuin voin ensin ja luin kaiken mitä löysin. En lähtenyt siihen suinpäin, vaan mietin asiaa noin kymmenen vuotta, ennenkuin uskalsin heittäytyä kokemukseen ja "riskeerata objektiivisuuteni" (mikä osoittautui turhaksi huoleksi).

        Oikea kokemus näytti, ettei mikään mitä olin siitä lukenut tai kuullut olisi voinut millään lailla valmistaa minua siihen. Siis aivan kuin yrittäisi kertoa sokealle miltä punainen näyttää. Yhtä mahdotonta.

        //Mutta sosiaalisen verkoston köyhyyden vuoksi ja toisaalta taas sen vuoksi etten halua mitään viranomaisia kimppuuni homma tyssähtää älyllisen näpertelyn asteelle.//

        Voit kasvattaa sienet itsekin. Se voi kuulostaa vaikealta, vaikkei se ole. Netistä löytyy ohjeet kuvineen kaikkineen ja forumeita niin suomeksi kuin englanniksi. Stealthia hommaa, kiinnijäämisen riski olematon. Tai voit vain käydä keräämässä pellolta muutaman madonlakin ja se on siinä. Ei se sen vaikeampi asia ole.

        //Alustavasti lukemani ihmisten kokemukset esim. sienistä saavat homman vaikuttamaan vähän turhan epäsakraalilta minun silmiini.//

        Monet hakevat niistä vain visuaaleja tai "oloja" ja siinä kaikki. He eivät ole samalla tavalla henkistymistä kaipaavia ihmisiä kuin sinä. Niitä mielenkiintoisempia kokemuksia voi myös olla mahdotonta selittää verbaalisesti. Varsinkin netissä on helpompaa jutella niistä triviaalimmista vaikutuksista. Mutta joillekin tämäkin on vain viihdettä, ei voi mitään. Onhan joogakin joillekin vain venyttelyä tai rentoutumista ja siinä kaikki.

        McKennan ajatukset voivat olla kaukaa haettuja. Mutta niissä voi olla perääkin. Minusta hän on visionääri, joka ei ole turhaan pelännyt ajatuksia. Hepulla oli paljon tietoa, ja antoi itselleen vielä luvan spekuloida täysin pidäkkeettömästi. Eihän mitään ajatusta tai ideaa tarvitse pelätä. Kaikkea voi miettiä ja kaikkia ajatuksia voi tutkia, jne.

        Mielikuvitus on noidan työkalu.

        Ihmiset tosiaan pelkäävät ihan mitä tahansa, jopa omia ajatuksiaankin. Ehkä juuri sen vuoksi hakemalla haetaan järjestelmiä jotka ajattelevat ihmisen itsensä puolesta. Uskonnot, ideologiat, intohimoiset harrastukset... Ja toiminnalle ristiriitaiset impulssit painetaan jonnekin tiedostamattomaan mistä ne änkevät esiin korkeintaan unien muodossa. Tai pakonomaisena käytöksenä jossa ihminen ei enää kykene ottamaan vastuuta teoistaan ja saattaa loppuun asti jopa kieltää kaiken tekemänsä koska se ei sovi hänen julkipersoonallisuuteensa.

        Jouduttuani vuositolkulla sietämään mitä omituisimpia ajatuksia ja varsinkin sitä matskua minkä liitän ed. elämiin olen jo ollut tekemisissä niin monenmoisen "saastan" kanssa että tuntuu merkilliseltä että oikein yhtään mikään omassa itsessäni jaksaisi minua enää säikyttää, _jos_ siis oletetaan että sienet puskisivat jotain salasälää liikenteeseen. Mutta leuhkimatta paras, jos alkaa olettaa tuntevansa itsensä 100 %:sti, niin ehkä se juuri onkin tae siitä että ei takuulla tunne.

        Minulle se että joku muu haluaa päättää mitä päässäni liikkuu ei sovi, se kuristaa ja ahdistaa. Seuraava askel on tietenkin se että tuleekohan minun itsenikään edes pyrkiä sitä päättämään mitä päässäni liikkuu. Olen huomannut etten edes nytkään aina päätä, ja oikeastaan silloin mitään todellisia rajoja ei enää ole - voi yhtähyvin tehdä jonkun asian A tai asian B tai jättää tekemättä. Kunhan joku tolkku kuitenkin löytyy, ja minulla lopullinen raja on kai se etten voisi ikinä vahingoittaa itseäni heikompaa olentoa (kuin syömistarkoituksessa, jos sivilisaatio päätyy siihen tilaan että pitää itse metsästää ruokansa). Äärimmäisen vaikea kuvitella että menisin tuosta rajasta yli minkään syyn tai tekosyyn nojalla.


      • Revlover
        kirjis kirjoitti:

        Oli sitten metässä tai pellolla tai ties missä, ei ne huuda vaan loistaa.

        Eli kaverit on kertonu, että kun sieniä metsästäessä popsii muutaman ensimmäisen löydökin, niin hetikohta loput heimolaisensa alkavat heinikon seasta sädehtiä, että TÄÄLLÄ TÄÄLLÄ!

        //..niin hetikohta loput heimolaisensa alkavat heinikon seasta sädehtiä, että TÄÄLLÄ TÄÄLLÄ!//

        Hähhää, word!

        Minä olen varma, että tässä on kysymyksessä ikivanha symbioosi ihmisen ja tuollaisen rihmastoeliön kanssa. Ne maan päälle ilmestyvät tatit eivät ole vain sienten lisääntymistä varten.

        Minä uskon, että niille on evoluutiossa kehittynyt sen lisäksi sekundaarinen funktio keskustelun välineenä. Minusta se on sienen (ovela) tapa nykäistä meitä hihasta. Ne kun eivät puhu suomea, ja niillä on (tottakai) oma lehmä ojassa siinä mielessä miten me kohtelemme luontoa jne. Me olemme samassa veneessä, sienet ja ihmiset.

        Koska ne eivät puhu suomea, kommunikaatio sienirihmastojen kanssa edellyttää kemiallista yhteensulautumista, millä on tietysti hintansa, kuten kaikella. Mutta elämää sekin vain on ja kokemus muiden joukossa.


      • Filia Ferus Fabulosus...
        Revlover kirjoitti:

        //Tosta ekasta lauseesta unohtu pilkku.//

        Ah, sori. Mun moka. :-)

        viilata sitä pilkkua? Mitä yhdestä pilkusta? Ei saa heittäytyä perfektionistiksi.
        Onko horoskooppimerkkisi Neitsyt? Tuli vain mieleen tosta perfektionistikäsitteestä.

        Jatkan potemista (päänsärky) ilman buranaa,


      • kontrollifriikki
        Qad kirjoitti:

        Ihmiset tosiaan pelkäävät ihan mitä tahansa, jopa omia ajatuksiaankin. Ehkä juuri sen vuoksi hakemalla haetaan järjestelmiä jotka ajattelevat ihmisen itsensä puolesta. Uskonnot, ideologiat, intohimoiset harrastukset... Ja toiminnalle ristiriitaiset impulssit painetaan jonnekin tiedostamattomaan mistä ne änkevät esiin korkeintaan unien muodossa. Tai pakonomaisena käytöksenä jossa ihminen ei enää kykene ottamaan vastuuta teoistaan ja saattaa loppuun asti jopa kieltää kaiken tekemänsä koska se ei sovi hänen julkipersoonallisuuteensa.

        Jouduttuani vuositolkulla sietämään mitä omituisimpia ajatuksia ja varsinkin sitä matskua minkä liitän ed. elämiin olen jo ollut tekemisissä niin monenmoisen "saastan" kanssa että tuntuu merkilliseltä että oikein yhtään mikään omassa itsessäni jaksaisi minua enää säikyttää, _jos_ siis oletetaan että sienet puskisivat jotain salasälää liikenteeseen. Mutta leuhkimatta paras, jos alkaa olettaa tuntevansa itsensä 100 %:sti, niin ehkä se juuri onkin tae siitä että ei takuulla tunne.

        Minulle se että joku muu haluaa päättää mitä päässäni liikkuu ei sovi, se kuristaa ja ahdistaa. Seuraava askel on tietenkin se että tuleekohan minun itsenikään edes pyrkiä sitä päättämään mitä päässäni liikkuu. Olen huomannut etten edes nytkään aina päätä, ja oikeastaan silloin mitään todellisia rajoja ei enää ole - voi yhtähyvin tehdä jonkun asian A tai asian B tai jättää tekemättä. Kunhan joku tolkku kuitenkin löytyy, ja minulla lopullinen raja on kai se etten voisi ikinä vahingoittaa itseäni heikompaa olentoa (kuin syömistarkoituksessa, jos sivilisaatio päätyy siihen tilaan että pitää itse metsästää ruokansa). Äärimmäisen vaikea kuvitella että menisin tuosta rajasta yli minkään syyn tai tekosyyn nojalla.

        //Minulle se että joku muu haluaa päättää mitä päässäni liikkuu ei sovi, se kuristaa ja ahdistaa.//

        Näennäisen kontrollin menettämisen pelko. Suuri sieni jyrää.


      • nasu-9000
        Filia Ferus Fabulosus... kirjoitti:

        viilata sitä pilkkua? Mitä yhdestä pilkusta? Ei saa heittäytyä perfektionistiksi.
        Onko horoskooppimerkkisi Neitsyt? Tuli vain mieleen tosta perfektionistikäsitteestä.

        Jatkan potemista (päänsärky) ilman buranaa,

        ihan rennosti vaan...


      • Qad
        kontrollifriikki kirjoitti:

        //Minulle se että joku muu haluaa päättää mitä päässäni liikkuu ei sovi, se kuristaa ja ahdistaa.//

        Näennäisen kontrollin menettämisen pelko. Suuri sieni jyrää.

        ...voi menettää sellaista mitä ei ole koskaan ollutkaan?


      • Revlover
        Qad kirjoitti:

        Ihmiset tosiaan pelkäävät ihan mitä tahansa, jopa omia ajatuksiaankin. Ehkä juuri sen vuoksi hakemalla haetaan järjestelmiä jotka ajattelevat ihmisen itsensä puolesta. Uskonnot, ideologiat, intohimoiset harrastukset... Ja toiminnalle ristiriitaiset impulssit painetaan jonnekin tiedostamattomaan mistä ne änkevät esiin korkeintaan unien muodossa. Tai pakonomaisena käytöksenä jossa ihminen ei enää kykene ottamaan vastuuta teoistaan ja saattaa loppuun asti jopa kieltää kaiken tekemänsä koska se ei sovi hänen julkipersoonallisuuteensa.

        Jouduttuani vuositolkulla sietämään mitä omituisimpia ajatuksia ja varsinkin sitä matskua minkä liitän ed. elämiin olen jo ollut tekemisissä niin monenmoisen "saastan" kanssa että tuntuu merkilliseltä että oikein yhtään mikään omassa itsessäni jaksaisi minua enää säikyttää, _jos_ siis oletetaan että sienet puskisivat jotain salasälää liikenteeseen. Mutta leuhkimatta paras, jos alkaa olettaa tuntevansa itsensä 100 %:sti, niin ehkä se juuri onkin tae siitä että ei takuulla tunne.

        Minulle se että joku muu haluaa päättää mitä päässäni liikkuu ei sovi, se kuristaa ja ahdistaa. Seuraava askel on tietenkin se että tuleekohan minun itsenikään edes pyrkiä sitä päättämään mitä päässäni liikkuu. Olen huomannut etten edes nytkään aina päätä, ja oikeastaan silloin mitään todellisia rajoja ei enää ole - voi yhtähyvin tehdä jonkun asian A tai asian B tai jättää tekemättä. Kunhan joku tolkku kuitenkin löytyy, ja minulla lopullinen raja on kai se etten voisi ikinä vahingoittaa itseäni heikompaa olentoa (kuin syömistarkoituksessa, jos sivilisaatio päätyy siihen tilaan että pitää itse metsästää ruokansa). Äärimmäisen vaikea kuvitella että menisin tuosta rajasta yli minkään syyn tai tekosyyn nojalla.

        //Minulle se että joku muu haluaa päättää mitä päässäni liikkuu ei sovi, se kuristaa ja ahdistaa.//

        No totta helvetissä sellanen ahdistaa.

        //tuntuu merkilliseltä että oikein yhtään mikään omassa itsessäni jaksaisi minua enää säikyttää//

        Entä jokin itsen ulkopuolinen?

        //_jos_ siis oletetaan että sienet puskisivat jotain salasälää liikenteeseen.//

        Paha mennä sanomaan mitä ne kenelläkin panevat liikenteeseen tai liikkumattomuuteen. Ne ovat niin henkilökohtainen juttu.

        Minulle ne antoivat ensin tunteen siitä, että ikäänkuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä, sellaisen pysyvän oloisen helpotuksen tunteen, oivalluksen elossa olemisen perushyvyydestä ja tyydyttävyydestä. Tuntuu entistä helpommalta nauraa itselle ja nauttia hetkestä ja pienistä iloista. Kun tietää, kuinka typerä sitä onkaan tämän äärettömän universumin edessä, ei voi kuin nauraa ja pistää lisää kahvia tulemaan. Teemme usein itse elämästämme helvetin vaikeaa.

        Mutta viime jouluna tuli 100% vakuuttava kokemus itseni ulkopuolisen itseäni suuremman ei-inhimillisen (mutta luonnollisen) älykkyyden kohtaamisesta ja yhteensulautumisesta sen kanssa. Tunnen saaneeni voimalahjan, josta nyt hyödyn päivittäin arkielämäni tilanteissa, kykynä suhtautua kaikkeen avoimemmin, ja kykynä käsittää yhä useampien kokemuksien sosiaalisen luonteen.

        Siis suunta on ollut pois solipsismista, johon "korkeampi itse" tyyppinen ajattelu voi yhdessä laiskuuden mielenlaadun kanssa vahingollisesti johtaa.

        Ylipäätään tämä on vahvistanut sitä käsitystäni, joka minulla on ollut jo pitempään, että meidän tulee etsiä rohkeammin itsemme ulkopuolelta, eikä pelätä.

        Juujuu itsestä kaikki tulee ja itseen pitää mennä ja itsensä löytää ja muista jne jne tottakai. Mutta jengi tuntuu hirveästi vierastavan ja pelkäävän theurgista lähestymistapaa todellisuuteen, jossa lähdetään avautumaan itsen ulkopuolisille asioille. Siinä jos missä kuulemma takuulla kilahtaa.

        Voi myös olla, että etsimällä ikäänkuin itsen ulkopuolelta, löytääkin itsensä, koska silloin tulet jallittaneeksi itsesi oman egosi ulkopuolelle (mutta et itsesi). Tällainenkin postmoderni ajattelutapa käy minusta järkeen, jos theurgia ei tunnu luontevalta.


      • Qad
        Revlover kirjoitti:

        //Minulle se että joku muu haluaa päättää mitä päässäni liikkuu ei sovi, se kuristaa ja ahdistaa.//

        No totta helvetissä sellanen ahdistaa.

        //tuntuu merkilliseltä että oikein yhtään mikään omassa itsessäni jaksaisi minua enää säikyttää//

        Entä jokin itsen ulkopuolinen?

        //_jos_ siis oletetaan että sienet puskisivat jotain salasälää liikenteeseen.//

        Paha mennä sanomaan mitä ne kenelläkin panevat liikenteeseen tai liikkumattomuuteen. Ne ovat niin henkilökohtainen juttu.

        Minulle ne antoivat ensin tunteen siitä, että ikäänkuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä, sellaisen pysyvän oloisen helpotuksen tunteen, oivalluksen elossa olemisen perushyvyydestä ja tyydyttävyydestä. Tuntuu entistä helpommalta nauraa itselle ja nauttia hetkestä ja pienistä iloista. Kun tietää, kuinka typerä sitä onkaan tämän äärettömän universumin edessä, ei voi kuin nauraa ja pistää lisää kahvia tulemaan. Teemme usein itse elämästämme helvetin vaikeaa.

        Mutta viime jouluna tuli 100% vakuuttava kokemus itseni ulkopuolisen itseäni suuremman ei-inhimillisen (mutta luonnollisen) älykkyyden kohtaamisesta ja yhteensulautumisesta sen kanssa. Tunnen saaneeni voimalahjan, josta nyt hyödyn päivittäin arkielämäni tilanteissa, kykynä suhtautua kaikkeen avoimemmin, ja kykynä käsittää yhä useampien kokemuksien sosiaalisen luonteen.

        Siis suunta on ollut pois solipsismista, johon "korkeampi itse" tyyppinen ajattelu voi yhdessä laiskuuden mielenlaadun kanssa vahingollisesti johtaa.

        Ylipäätään tämä on vahvistanut sitä käsitystäni, joka minulla on ollut jo pitempään, että meidän tulee etsiä rohkeammin itsemme ulkopuolelta, eikä pelätä.

        Juujuu itsestä kaikki tulee ja itseen pitää mennä ja itsensä löytää ja muista jne jne tottakai. Mutta jengi tuntuu hirveästi vierastavan ja pelkäävän theurgista lähestymistapaa todellisuuteen, jossa lähdetään avautumaan itsen ulkopuolisille asioille. Siinä jos missä kuulemma takuulla kilahtaa.

        Voi myös olla, että etsimällä ikäänkuin itsen ulkopuolelta, löytääkin itsensä, koska silloin tulet jallittaneeksi itsesi oman egosi ulkopuolelle (mutta et itsesi). Tällainenkin postmoderni ajattelutapa käy minusta järkeen, jos theurgia ei tunnu luontevalta.

        Mainitsit jossain päin ketjuja olleesi nuorempana epileptinen? Se oli mielenkiintoinen juttu sikäli että omassa suvussanihan on epilepsiaa ja itselläni on ollut yksi (ainoa) lievä kohtaus noin 25-vuotiaana. Tästähän voisi tietysti repiä taas vaikka mitä aivokamaa että pitää olla päässä vähintäänkin fyysistä häikkää että näkyjä näkyy ja tuntoja tuntuu. Vaihtoehtoinen näkemys on erinäisiä vuosisatoja sitten viljelty ajatus että epileptikoilla eli kaatumatautisilla on yhteys jumaliin...

        Mainitsin tuosta tässä kun nykyään todellakin on muodissa selittää kaikki mahdollinen vähänkin oudompi ihmisen mielen kommervinkeillä eli siis suomeksi sanottuna aivoilla. Olen antanut itseni tulla kosiskelluksi materialismiin päin fanittaessani tieteitä, mutta joku jalka on kumminkin aina oven välissä sinne päin missä nuoruus kuitenkin tuli vietettyä. Spiritualisuuteen tai mihin lie (hittojako sitä tässä taas enemmän veivaamaan, kylä sää tiärät).

        Koska tämä aivoraivotila on nyt nykyihmisille kaikki kaikessa, ei ole mikään ihme että kaikki oman itsen ulkopuolinen on pelottavampaa kuin koskaan aiemmin. Aiemmin sentään ruikutettiin jumalien edessä ja tunnettiin itsensä tyytyväiseksi koska ajateltiin että lepyttelemällä tuntematonta asiat ovat kondiksessa. Nykyään tuntematon nauretaan pelistä pois tai selitellään ihmisen ihan omaksi keskinäiseksi sekoiluksi.

        Oma ongelmani ei liene se ettenkö voisi uskoa tai pitää mahdollisena olevan mitä ihmeellisempiä ihmisen oman pään ulkopuolisia asioita, vaan kaiketi sitten kai kumminkin pelko. Pelko orjuutetuksi tulemisesta. Kuitenkin, kuten lienen jo maininnutkin, niihin installaatioihin joita nimitän edellisiksi elämikseni kuuluu ainakin yksi henkisessä orjuudessa vietetty elämä (vieras tahto määrää tekemisistäni). Voisin positiivisesti ajatella että se oli sellainen rokotus että ei ehkä tarvitse pelätä että systeemi toistuu, mutta jonkinlaista hyväuskoista hölmöyttä minussa mielestäni edelleenkin on, jonka vuoksi sitten välillä olen hyvinkin epäluuloinen kaiken maailman olentoja ja varsinkin ihmisiä kohtaan. Ei kai se vaadi kuin vain itsevarmuuden lisäämistä tietää että selviän kyllä; vaikka piru tanssiin kutsuisi niin minulla on kyky sanoa jo että kiitos ei tai ainakin rajoittaa sitä valssaamista sen verran ettei vallan pökerry pyörteissä.

        Kaikkein veemäisintähän on tietenkin jos ei kukaan edes kysykään että lähdetkö parketille pyörähtelemään. Ilman kiusauksia ja houkutuksia ihmisestä tulee vain läjä pas-, no jotain epämääräistä ja ryhditöntä kumminkin.


      • Qad

        ...mietityttää, että missä määrin hän vetää mutkat suoraksi. Kyllähän se aika viehättävältä ajatukselta tosiaan tuntuu että kaikki olisi ok kunhan vain ihmiskunta palaa juurilleen missä kaikki on Yhtä kun nautitaan _todellista_ ehtoollista jolla on oikeasti jotain merkitystä ja seuraamuksia. Ehkä juuri sienten viihdekäyttö josta eniten löytyy netistä juttua panee miettimään että onko paluu jonkinlaiseen kaikkiyhteysautuuteen tosiaan niin helppoa että kunhan vain sientä nappaat...?

        Jokatapauksessa McKennan vetämät yhteydet esim. sokerin ja orjuuden välille olivat kiintoisia (historian opiskelijathan varmaan tietävät nämä ihan alkeinaan jo). Ja se miten mielivaltaisesti sivilisaatio nostaa ja torjuu milloin minkin kasvin tai yhdisteen käyttöä. Kun ymmärtää yhteiskunnan kaksinaismoralismin ja suoranaisen typeryyden, saa enemmän buustia kulkea omaa tietään. (Tosin olen edelleen varsin arka tekemään ihan tasan mitä itse haluan, tai sitten en vain tiedä mitä haluan tai mitä kannattaisi haluta.)

        Tulin sienten kanssa tutuksi tai en, niin minuakin kiinnostaa olla ensisijaisesti neutraali. En tässä rupsahtaneessa iässäni enää jaksa innostua parikymppisen tavoin ihan mistä vaan mikä sattuu vastaan osumaan, mutta en myöskään halua urautua kulahtaneisiin näkemyksiin joissa ei lopulta ole mitään pointtia vaikka tekopyhä yhteiskuntamme muuta väittäisikin.


      • nasu-9000
        Qad kirjoitti:

        ...voi menettää sellaista mitä ei ole koskaan ollutkaan?

        nonii.

        mut sen näennäisyys voi paljastua.

        poks.


      • Revlover
        Saag Paneer kirjoitti:

        >>Miten olisi keskeisten kasvien sisäkasvatus stealth-tekniikalla? Horuksen imperiumin tyhmät säännöt ja byrokratia eivät noitaa pidättele... >>//olen myös systemaattisesti kerännyt tietoa kasvien käyttötavoista// -----
        Tuo on todella arvokasta työtä. Oletko miettinyt, kuinka voisit jakaa tietoasi myös muiden hyväksi? Olin positiivisesti yllättynyt kun Qad kertoi lukevansa Terence McKennaa. Diggailen kybällä äijän tyyliä ajatella, ja elämäntyönään hän teki paljon hyvää lääkekasvien hyväksi, mm. ylläpiti laajaa puutarhaa ja keräsi tietoa jne, hieman samaa kuin sinäkin, mutta kenties laajemmassa mittakaavassa.>Minä olen monesti nähnyt sellaista unta, että olen käyttänyt erinäisiä kasveja ihan menestyksekkäästi henkisen kehityksen työvälineenä, ennustukseen ja meditaation syventämiseen.>Joskus ero pään sekoittamisen ja selventämisen välillä on vaikea tehdä, koska luovuus on kuin hallittua hulluutta.> Kasvi- & sienitaikuus on voimakas noituuden alue, jossa ylilyöntien mahdollisuus on todellinen, mutta potentiaali hyvään on myös aivan uskomaton.>Kannabis on minusta sellainen perustyökalu ja apulaisyrtti, joka palvelee niin monella tapaa ja niin monessa tukalassa tilanteessa, että sen käyttömahdollisuuksista tulisi pitkä lista.>Kannabis toimii myös scryingiin, eli näkyjen hakemiseen mustaa kiiltävää pintaa katsomalla. Näyt tulevat helposti ja ne ovat paljon mielenkiintoisempia ja puhuvampia kuin selvin päin.>Sienet ja muut entheogeenit... herättävät suurta kunnioitusta. Eniten kokemusta mulla on sienistä (näen joskus unta niiden syömisestä), ja aivan rehellisesti: En voi kuin langeta polvilleni ja nöyrästi kiittää Teonanacatlia kaikesta mitä se on tehnyt hyväkseni. Tämä on todellinen opettajakasvi, ja vieläpä niin lempeä kuin mitä nyt tämän kasvikategorian opettaja voi olla (on joskus hyvin vaativakin).>Kun Teonanacatl tarjoaa veistä, minä pelkään haavoja. Kun se säälii minua ja tarjoaa pehmeitä tyynyjä, minä pelkään hukkuvani niihin...>Tuolla metsässä madonlakitkin oikein huutavat, että tulkaa maistamaan, meillä on tärkeää asiaa. Mutta ihmiset eivät uskalla kuunnella, koska se mitä he saattaisivat kuulla, veisi pohjan heidän koko elämältään, joka perustuu materialismiin, individualismiin, hedonismiin ja luonnonvarojen riistämiseen.>Luonto itseasiassa viestittää meille lukemattomia kanavia myöten tätä samaa asiaa, jolta valtaosa meistä vain sulkee korvansa.>Minusta se, ettemme pysty ennustamaan tai täysin hallitsemaan entheogeenien vaikutuksia on osa juuri sitä hyvää ominaisuutta, joka tekee niistä niin hyödyllisiä. Ennalta-arvaamattomuus ei ole bugi, vaan ominaisuus.>Mutta kun aika on kypsä, Teonanacatl zoomasikin suoraan päin heikkoa kohtaani ja tarjosi juuri sitä asiaa, mille olin ollut kaikkein sokein.>Kun vain puhuu näistä kokemuksista avoimesti, saa kyllä hullun sieniprofeetan leiman otsaan missä seurassa tahansa, mutta en enää voi pitää kaikkea tätä transmissiota itselläni leimautumisen pelossa, vaan on pakko sanoa ääneen, kaikkien hyödyksi.>Minä olen kokenut, että se osoittaa mielen sille lähteelle, josta inhimillinen tietoisuus, abstrakti ajattelu, kulttuuri, taide ja uskonto alunperinkin nousivat. Takaisin juurille ja rihmastoille, maan mustaan kohtuun...>Mutta nyt täytyy jo kiireesti lähteä töihin toimistolle

        Vastaaminen vähän kesti, sillä halusin kirjoittaa sinulle ajan kanssa.

        //Liian paljon menetettävää.//

        Niinpä. No onneksi jokaisen ei tarvitse olla uusi Terence McKenna. Kaikenlaisia tyyppejä tarvitaan.

        //Riittäisikö sinulla muuten pokkaa saattaa naamasi julkisuuteen?//

        Ei riitä. Liian iso stigma, suhteessa siihen, ettei minulla ole sellaista titteliä nimen perässä, että kukaan kuitenkaan pitäisi mielipidettäni tällaisesta asiasta minkään arvoisena. En voi kertoa edes kaikille ystävilleni, kuinka sitten koko maailmalle.

        //kannabis ja sienet alkavat olla jo niin koluttu aihe, että olisi mielenkiintoista lukaista myös jotain vaihtoehtoista - edes erilaisesta näkökulmasta.//

        Kannabista ja sieniä ei silti tule aliarvioida, vaikka ne ovat "koluttuja". Kannabiksesta saa paljonkin irti jos sitä käyttää vain harvoin, eli lähes nollatoleranssilla ja tuo sen mukaan johonkin henkiseen harjoitteluun, jota jo ennestään osaa.

        Tai sen avulla voi löytää kokonaan uusia psykosomaattisia (tai somapsykoottisia) mahdollisuuksia. Tuskin mitään mihin kouliintunut tai chi mestari ei pystyisi, mutta on se kiva mennä oikotietä onneen... treenaan kyllä lajejakin. :-)

        Esimerkiksi kerran uneksiessani paukuista huomasin, että viemällä mieleni ensin sydämeen, on mahdollista hetkessä sitä kautta saada se menemään kaikkialle kehoon antamalla sen mennä sydämen pumppaaman veren virran mukana. Kun tämä onnistuu, tulee mukavan lämmin olo. Olen havainnut, että kaikki tuollainen minkä saa ensin toimimaan paukuissa, saa kyllä toimimaan myös selvin päin, kunhan sitä jaksaa ahkerasti harjoitella selvin päin.

        Tullut sitä kautta myös paljon oppia käsillä hoitamisesta, joka on vuodessa alkanut toimia niin täpöllä kybällä, että luomukaupan täti jonka hartioita hoidin tänään muutaman minuutin verran kertoi tunteneensa sähköiskuja kun kosketin häntä ja että sitten oli alkaneet lihasjumit oikein korvin kuultavasti paukkua auki oikealla ja vasemmalla. :-) Täytyy nyt vähän hehkuttaa kun olen kerrankin niin murskaavan pätevä.

        Minusta kasveilta voi saada sellaisia elämyksiä, joita haluaisin kutsua voimalahjoiksi. Mutta vain harjoitus tekee sen mestarin.

        Toinen juttu. Olen joogaillut ja tehnyt tai chi ja chi kung harjoituksia vuosia, mutta vasta kun eräänä yönä (jolloin olin nähnyt unta kannabiksen lehdistä) kävelin yksin ulkona rauhallista katua pitkin, keskittyen tuntemaan jokaisen askeleeni, tulin tietoiseksi siitä, että jännitän tiedostamattani tiettyjä alaselän lihaksia. En ollut koskaan aikaisemmin huomannut sitä. Aloin selvin päin kävellessäni viemään mieltäni sinne paikkaan, jonka tuloksena muutamassa viikossa ryhtini silminnähtävästi suoristui hieman.

        Jos peruskaura kyllästyttää, googlaa salvia divinorum. On se veikeä...

        //Esimerkiksi minun unissani kannabis on silkka "tokkura-nortti", joka ei edistä yhtään mitään.//

        Valitsee vähemmän tokkuraisen lajikkeen, käyttää vain minimitoleransseilla ja polttaa vain lehteä, ja tekee huolellisesti kaikki muut asiaankuuluvat rituaalit tietenkin? Tai voi kokeilla jotain miedompaa... vaikkapa rohtovuohennokkaa teenä.

        //Tunnen turhan monta entistä luovaa hullua, jotka nykyään ovat pelkkiä hulluja.//

        Olisi mielenkiintoista tietää, mitkä ovat ne tekijät, jotka ovat ohjanneet heillä prosessia tuohon suuntaan. Tämä olisi oikeasti hyödyllistä tietoa minulle ja monille muillekin. Eihän kukaan oikeasti halua olla hullu, eikä tee tarkoituksella huonoja valintoja.

        //Mielestäni kyse on nimenomaan fiksaatioiden purkamisesta, maailmankuvan muuttamisesta, totutun ja opitun rikkomisesta//

        Niin minäkin sanoisin. Lahota ajatus ja löydät kokonaisen maailman sen takaa.

        //Mielestäni kannabiksen apuja myös selkeästi liioitellaan.//

        Voi olla. Tämä ylenpalttinen arvostus voi johtua siitä, että kasvilla on niin paljon näitä arkisempiakin hyötykäyttöjä. Esimerkiksi kun käytin sitä pahoinvointilääkkeenä sytostaattihoidon aikana, en juuri miettinyt mikä sen arvo mahtaa olla meditaatiossa tai ennustuksessa, koska hain siitä jotain ihan muuta, ja olin hyvin kiitollinen siitä miten se jeesasi minua.

        Minua se auttaa viemään mielen kehoon tai vaikka yhteen pieneen pisteeseen siinä, jopa luiden sisään. Jotain se tekee lihasten uudelleen hermotukselle, koska minua on auttaut oppimaan joitakin juttuja, kuten kitaransoittoa. Se tekee jotain ihan uniikkia sille, miten voin aistia oman käteni ja sormeni soittaessani. Auttoi minua kohdistamaan sormien voimavektorit oikealla tavalla kitaran kaulaan nähden, että soitto onnistuu minumaalisella voiman käytöllä. Tällaisissa jutuissa se todella loistaa, mutta kohtuus toleransseissa on se avain näihin hyötyihin.

        Jostain syystä aina kun uneksin pakuista soitaessani kitaraa, löydän intuitiivisesti jonkin ihan uuden soinnun tai "tutkimuskentän", pelkästään spontaanisti siirtämällä sormeni johonkin täysin hatusta heitettyyn asentoon, joka "tuntuu hyvältä". Yhteys soittimeen on tuolla hetkellä todella syvä. Otelauta tuntuu kartalta, joka on täynnä salaisia maailmoja... joihin vain notkeimmat ja nokkelimmat sormet voivat löytää. Mutta tämän kannabis-kitara yhdistelmän toimivuuden kai ovat monet muutkin huomanneet...

        Kenties kannabiksen lahjat ovat pääsääntöisesti aika arkisia ja joskus triviaalejakin, mutta eivät ne minusta suinkaan arvottomia ole. Vaikkei siihen kannata kohtuuttomia odotuksia laittaa, ja kohtuus on hyvä muistaa, niin jotain hyvää on jo siinäkin, että on olemassa yrtti, josta tulee kireäpipoiselle rento olo ilman mitään todella vakavia sivuvaikutuksia.

        //Nonniih! Vihdoinkin aiheeseen! Kerropas lisää aiheesta "scrying".//

        Noniin. Minä näin unta, että toleranssin ollessa aivan nollissa poltin hieman blue mystic lajikkeen lehteä. Pian tunsin, että huone jossa olin, on kaikki mitä on. Jos avaisin oven, siellä olisi pelkkää tyhjää. Päättelin, että juuri näin asia onkin, koska kokemani todellisuus on vain rajallinen havainto, ei itse todellisuus. Meditoin kunnes leijailu hieman rauhoittui ja aloin hommiin.

        Käytin silloin vanhaa kreikkalais-roomalaista scrying loitsua, jossa on aika hullunkurisenkin kuuloisia sanoja. Pienen repeilyn jälkeen sain kuitenkin asianmukaiset rituaalit hoidettua ja keskityin katsomaan mustaa peiliä, jonka olin valmistanut spraymaalaamalla suuren lasilautasen alapuolelta mustaksi ja täyttämällä astian vedellä.

        Näkyjen näkeminen ei ole vahvimpia puoliani, joten en odottanut kovin suuria. Katsomiseni tarkoitus oli saada vastaus kysymykseen "mitä on sydämessäni". Tuloksena oli varmaan parinkymmenen minuutin ajan jatkuvia näkyjä erilaisista ohjuksista, pommeista ja luodeista, jotka etenivät suoraan kohteisiinsa. Näitä näkyjä rytmitti ajoittain toinen täysin päinvastainen näky, jossa yksi ainoa vesipisara putoaa järven pintaan, johon muodostuu rengas. Nuo näyt kuvastivat hyvin silloista ristiriitaista sisäistä tilaani, jota en ollut vielä tajunnut kyseenalaistaa. Minulla oli voimakkaita mutta vääriä pyrkimyksiä ja kovaa lähes väkisin vääntämistä, joka ei ollut johtamassa mihinkään, mutta aiheutti minulle stressiä. Samalla nuo visiot tuntuivat myönteisiltä sikäli, että ne jo sellaisenaan tarjosivat myös ratkaisumallin niihin ongelmiin, joita ne symboloivat. Olen vähään tyytyväinen... saan paljon irti metaforista.

        Ystäväni joka myös osallistui työskentelyyn näki suuren joukon käveleviä jalkoja ja kuuli yhä uudelleen saman lauseen "Kaikki kärsivät", joka oli myös hänelle merkityksellinen.

        Meillä ei kummallakaan ollut aikaisemmin ollut yhtä intensiivisiä visioita peiliä katsomalla, vaikka olimme yhteistuumin harjoitelleet sitä viikkokausia selvin päin.

        Olisin kyllä iloinen jos sinulla olisi hyviä vinkkejä, kuinka saada tämä toimimaan tykimmin niillä muilla keinoilla.

        //Sulkeeko todella? Vai onko kyse sittenkin elämän prioriteeteistä?//

        Voi se johtua prioriteeteistäkin. Ruokaa ja suojaa on saatava nyt, planeetta voidaan säästää huomenna... mutta huomennakin ruokaa ja suojaa on saatava heti, ja luonnon hätähuutoja voi kuunnella ylihuomenna.

        //Eli...?//

        Sitä kohti, että luulin aina olleeni avaramielinen ihminen, mutta sain huomata, etten todellakaan ollut ollut ollenkaan niin avaramielinen kuin minä olin itseäni pitänyt. Avoimuuden hyve sai entistä laajemman merkityksen, ja minä sain sienihengeltä kotiläksyn, jota olen tehnyt viimeiset kahdeksan kuukautta.

        Itse kokemusta on vaikeaa kuvailla niin ettei se kuulostaisi akuankalta. Sanat tuntuvat kuin neliskanttisilta pyöriltä, jotka pitävät kummallista melua.

        haluat tietää... minusta vaikutti siltä, että jokin vuoren kokoinen yleisväritykseltään punavihreä olento lähestyi minua jollakin todellisuuden toisella ulottuvuudella, jonka nyt kykenin havaitsemaan. Sillä näytti olevan tuhansia ellei miljoonia silmiä ja se liikkui edessäni.

        Katselin aikani sitä vellovaa silmien ja suiden ja kielien merta ja koetin luoda suhdetta siihen. Aluksi se oli vaikeaa. Tunsin olevani tekemisissä jonkin täysin vieraan asian kanssa, joka oli kuitenkin hitaasti sulautumassa osaksi minua. Kun yhteensulautuminen eteni, tunsin saavani yhä paremman telepaattisen yhteyden tuohon itseni ulkopuoliseen älyyn, joka vaihe vaiheelta tuli sisemmäs ja sulautui yhä täydellisemmin yhteen kanssani.

        Olennon silmiinpistävin piirre oli silmien tolkuton määrä. Niinpä kysyin montako silmää sillä on. Se vastasi, että niitä on niin monta, ettei se itsekään muista montako niitä on. Tajusin että se on sekä vitsi, että totta, ja me nauroimme ajatukselle ratkiriemukkaasti.

        Siitä ne karkelot sitten alkoivat. Olento alkoi kertoa tarinoita silmistään... likaisen hauskoja vitsejä ja vertauskuvallisia juttuja. Kaikki tuli aina "monen" näkökulmasta suhteessa "yhteen". Sitten vertailtiin ihmisiä ja sieniä keskenään ja naureskeltiin eroavaisuuksille. Koin saavani vähän uutta perspektiiviä siihen, mitä on olla ihminen, kun tarkastelin itseäni sienen näkökulmasta.

        En olisi ikinä arvannut kuinka hauskaa olisi keskustella hyväntahtoisen avaruusolion kanssa, joka ulkomuodoltaan on kuin suoraan H. P. Lovecraftin kirjoista. Pää ei kuitenkaan täyttynyt mistään ufojutuista. Tajusin, että ajatteluni on pikemminkin ollut tarpeettoman monimutkaista ja abstraktia, ja että olen hakenut kysymyksiini vastauksia liian kaukaa.

        Välillä se halusi puolestaan itse kuulla minun kertovan jotain mielenkiintoista omasta elämästäni, joten kerroin mehukkaimmat jutut mitä tiesin ja kyllähän ne upposi, ja niitäkin käsittelemällä saatiin aikaiseksi jotain uutta ajatusta elämän tueksi.

        Kaikkeen mitä kysyin se vastasi yleensä välittömästi, mutta ei mitään sellaista, mitä en olisi periaatteessa voinut itsekin keksiä tai tietää, jos sen vain olisi juolahtanut mieleeni. Mutta monet niistä jutuista eivät olisi ikinä juolahtaneet. Minusta tuntui siltä, kuin "tuttuun näytelmään" olisi vaihdettu jokin tuntematon käsikirjoitus, joka sisälsi älykkäästi laadittua, hauskaa ja törkeääkin kritiikkiä vanhaa kohtaan.

        Se aloitti usein kommenttinsa ajatuksella: "NO, minun näkökulmastani...". Siis se teki jatkuvasti selväksi sitä, että senkin näkemykset ovat vain näkökulma, vaikkakin laajempi.

        Se vaati koko huomioni, ja muuttui synkän väriseksi jos yritin keskittyä johonkin muuhun saadakseni hengähtää vähän. Kun "käännyin sen puoleen" ja taas puhuin (siis ajattelin) sille, ilmapiiri muuttui heti myönteiseksi. Tämä sisäavaruuden sosiaalinen show oli jaksettava loppuun saakka. Ikäänkuin "sille" olisi ollut hyvin tärkeää, ettemme hukkaa hetkeäkään mihinkään triviaaliin, vaan käytämme jokaisen minuutin tärkeiden asioiden läpikäymiseen.

        Kokemukseni on kieltämättä aika kummallinen, ja voihan se olla mielikuvitustakin. Olipa se mitä hyvänsä, se oli kuitenkin eheyttävä ja virkistävä kokemus, johon sisältyi opetus.

        Kerrohan nyt mitä tuumaat.


    • kirjis

      yrttitarha.com on yksi varsin kelvollinen paikka kerätä tietoa, ja netti ja kirjastot ja kirjakaupat ovat pullollaan tietoa suullisen perimätiedon täydennykseksi. Monet ns. rikkaruohot ovat perinteisiä rohdoskasveja, esim. rakas vuohenputki tunnetaan myös nimellä kihtiruoho, mihin käyttöön viittaa myös kasvin latinankielinen nimi. Vuohenputkikylvyillä on myös hoidettu väsymystä.

      Omalla puutarhapalstallani viihtyy muiden rikkaruohojen muassa erityisesti peltokorte, sitkeä sissi. Sillä on monia rohdoskäyttöjä diureettisten ja verenvuotoa tyrehdyttävien ominaisuuksiensa ansiosta, ja peltokortekeite nokkosveden kanssa on omiaan tuholaisten torjuntaan ja lannoittamiseen.

      Mitenkäs muuten on, löytyykö noidan puutarhasta aitoelämänlankaa tai päivänsineä? :)

      • Saag Paneer

        Sääli ettei ole kihtiä. Munkit toivat aikoinaan vuohenputken Suomeen lääkkeeksi ja salaattitarpeeksi. Yritin kerran tehdä siitä salaattia, mutta siitä tuli aika pirun kitkerää.

        Elämänlankaa löytyy vaivaksi asti. Se kasvaa aina sinne minne sen ei pitäisi ja toisaalta se ei ota koskaan itääkseen siellä, missä se olisi toivottavaa. Voin suositella pyöräilymatkaa pitkin Vantaanjoen rantoja: siellä elämänlanka on vallannut isoja alueita ja se on aika eksoottisen näköistä.

        Päivänsineä löytyy, mutta sitäkin pitää viljellä hieman matalalla profiililla. Kasvi on lähes hulluruohoon verrattava legenda. Muutamat pösilöt tunnistavat kyllä kasvin, enkä haluaisi löytää puutarhastani laumaa narkomaaneja repimästä tarkasti varjelemiani kukkasia. Muutenkin on ikävää, että kukka- ja siemenkaupat joutuvat nykyään myymään tämän tästä "tiskin alta" ja valikoimaan asiakkaitaan. Ei ole niin kovin pitkä aika, kun muuan kukkakauppias ihmetteli, miksi hänen kuivakukkasetelmiaan osteltiin ja varasteltiin nopeammin kuin hän ehti niitä väsätä; myöhemmin ilmeni, että kaasupäät keittelivät niistä itselleen juovuttavaa teetä. Narkkarit alkavat olla ongelma jo siirtolapuutarhapalstoillakin.

        Tällä hetkellä minua kiehtoo lähinnä tupakka ja sen rituaalinen käyttö. Suomalaiset ovat kessulla torjuneet syntejä, mutta uskon että tuossakin on kyse lähinnä kristinuskon mukaiseen muotoon vääntyneestä muinaissuomalaisesta rituaalista. Millä tavoin tupakkaa on käytetty Suomessa alunperin, en ole löytänyt tietoa (en ole tosin vielä pahemmin ehtinyt etsiäkään).

        Tupakka ei sekoita nuppia, mutta sen savu toimii meditaation apuvälineenä. Intiaaneille tupakan savu on pyhää ja eteläamerikkalaiset shamaanit torjuvat sillä pahoja henkiä ja "puhdistavat" sairaita puhallellen savua pitkin potilaan kehoa.

        Kasvattelin jokin vuosi sitten kessuja, mutta en hallinnut kuivaustekniikkaa ja koko sato meni vituiks.


      • kirjis
        Saag Paneer kirjoitti:

        Sääli ettei ole kihtiä. Munkit toivat aikoinaan vuohenputken Suomeen lääkkeeksi ja salaattitarpeeksi. Yritin kerran tehdä siitä salaattia, mutta siitä tuli aika pirun kitkerää.

        Elämänlankaa löytyy vaivaksi asti. Se kasvaa aina sinne minne sen ei pitäisi ja toisaalta se ei ota koskaan itääkseen siellä, missä se olisi toivottavaa. Voin suositella pyöräilymatkaa pitkin Vantaanjoen rantoja: siellä elämänlanka on vallannut isoja alueita ja se on aika eksoottisen näköistä.

        Päivänsineä löytyy, mutta sitäkin pitää viljellä hieman matalalla profiililla. Kasvi on lähes hulluruohoon verrattava legenda. Muutamat pösilöt tunnistavat kyllä kasvin, enkä haluaisi löytää puutarhastani laumaa narkomaaneja repimästä tarkasti varjelemiani kukkasia. Muutenkin on ikävää, että kukka- ja siemenkaupat joutuvat nykyään myymään tämän tästä "tiskin alta" ja valikoimaan asiakkaitaan. Ei ole niin kovin pitkä aika, kun muuan kukkakauppias ihmetteli, miksi hänen kuivakukkasetelmiaan osteltiin ja varasteltiin nopeammin kuin hän ehti niitä väsätä; myöhemmin ilmeni, että kaasupäät keittelivät niistä itselleen juovuttavaa teetä. Narkkarit alkavat olla ongelma jo siirtolapuutarhapalstoillakin.

        Tällä hetkellä minua kiehtoo lähinnä tupakka ja sen rituaalinen käyttö. Suomalaiset ovat kessulla torjuneet syntejä, mutta uskon että tuossakin on kyse lähinnä kristinuskon mukaiseen muotoon vääntyneestä muinaissuomalaisesta rituaalista. Millä tavoin tupakkaa on käytetty Suomessa alunperin, en ole löytänyt tietoa (en ole tosin vielä pahemmin ehtinyt etsiäkään).

        Tupakka ei sekoita nuppia, mutta sen savu toimii meditaation apuvälineenä. Intiaaneille tupakan savu on pyhää ja eteläamerikkalaiset shamaanit torjuvat sillä pahoja henkiä ja "puhdistavat" sairaita puhallellen savua pitkin potilaan kehoa.

        Kasvattelin jokin vuosi sitten kessuja, mutta en hallinnut kuivaustekniikkaa ja koko sato meni vituiks.

        Vai ei tupakka sekoita nuppia... heh. No eipä juuri jos ja kun on nikotinistin tolet, mutta kyllä nuorukaisen ekat henkisauhut tapaavat viedä lähes jalat alta.

        Lueskelin kesälukemisenä Mauno Karjalaisen muisteloita viime vuosisadan alkupuolen omavaraistaloudesta Etelä-Savossa ja (maa)talouden murroksesta, kessu yleistyi ja tuli suosituksi vasta kun "venäjänlehteä" (nykyisin sanottaisiin kai mahorkkaa) ei ollut saatavilla sotatilan vuoksi. Mutta isännällä piippu paloi iltapuhteiden parissa, joka tapauksessa.

        Kessua voisin laittaa omallekin kasvimaalle. Kun on tuttavapiirissä todella asiantuntevia kannabinistejä, niin eiköhän kuivaustekniikkaankin neuvot löydy... mitenkä muuten onnistuit oman satosi pilaamaan?


      • Saag Paneer
        kirjis kirjoitti:

        Vai ei tupakka sekoita nuppia... heh. No eipä juuri jos ja kun on nikotinistin tolet, mutta kyllä nuorukaisen ekat henkisauhut tapaavat viedä lähes jalat alta.

        Lueskelin kesälukemisenä Mauno Karjalaisen muisteloita viime vuosisadan alkupuolen omavaraistaloudesta Etelä-Savossa ja (maa)talouden murroksesta, kessu yleistyi ja tuli suosituksi vasta kun "venäjänlehteä" (nykyisin sanottaisiin kai mahorkkaa) ei ollut saatavilla sotatilan vuoksi. Mutta isännällä piippu paloi iltapuhteiden parissa, joka tapauksessa.

        Kessua voisin laittaa omallekin kasvimaalle. Kun on tuttavapiirissä todella asiantuntevia kannabinistejä, niin eiköhän kuivaustekniikkaankin neuvot löydy... mitenkä muuten onnistuit oman satosi pilaamaan?

        >>Vai ei tupakka sekoita nuppia... heh. No eipä juuri jos ja kun on nikotinistin tolet, mutta kyllä nuorukaisen ekat henkisauhut tapaavat viedä lähes jalat alta.>viime vuosisadan alkupuolen omavaraistaloudesta Etelä-Savossa ja (maa)talouden murroksesta, kessu yleistyi ja tuli suosituksi vasta kun "venäjänlehteä" (nykyisin sanottaisiin kai mahorkkaa) ei ollut saatavilla sotatilan vuoksi.>Kun on tuttavapiirissä todella asiantuntevia kannabinistejä, niin eiköhän kuivaustekniikkaankin neuvot löydy... mitenkä muuten onnistuit oman satosi pilaamaan?


      • kirjis
        Saag Paneer kirjoitti:

        >>Vai ei tupakka sekoita nuppia... heh. No eipä juuri jos ja kun on nikotinistin tolet, mutta kyllä nuorukaisen ekat henkisauhut tapaavat viedä lähes jalat alta.>viime vuosisadan alkupuolen omavaraistaloudesta Etelä-Savossa ja (maa)talouden murroksesta, kessu yleistyi ja tuli suosituksi vasta kun "venäjänlehteä" (nykyisin sanottaisiin kai mahorkkaa) ei ollut saatavilla sotatilan vuoksi.>Kun on tuttavapiirissä todella asiantuntevia kannabinistejä, niin eiköhän kuivaustekniikkaankin neuvot löydy... mitenkä muuten onnistuit oman satosi pilaamaan?

        >>>Niin, paitsi jos on aloittanut pössyttelyn ganjalla ja siirtynyt tupakkaan vasta jälkeenpäin. Joku on kuulemma joskus tehnyt niinnii... >Saattaa olla että Savossa talous on ollut enemmän sidoksissa Venäjään kuin Pohjanmaalla, jonka tervasatamissa saksalaiset ja ruotsalaiset asioivat tiuhaan. Joka tapauksessa, venäjänlehti ei käsittääkseni ole sama kuin mahorkka, jonka hajusta aina tunnettiin laukkurit.>Kannan kuivaus on hieman eri taiteenlaji, kun tarkoitus on pitää THC-arvot tapissa eikä hähhä saa koskaan kuivua ihan ritiratikoppuraksi.>Kessu taas ei kauaa kestä, mikäli siinä on yhtään kosteutta. Lehdet ovat isokokoisia ja paksuja ja mädäntyvät ja keräävät hometta helposti. Mitä ilmeisemmin kessun kuivauksessa nopeus on valttia ja tämä oli juuri minun mokani. Papparaisten kerrotaan kuivanneen kessunsa saunanlauteilla - mitä ilmeisimmin sen ollessa lämmin. Itse ripustelin kessunlehdet ilmavaan ja kuivaan varjoisaan paikkaan, mutta ne eivät kuivuneet, vaan mätänivät.


      • Revlover
        kirjis kirjoitti:

        >>>Niin, paitsi jos on aloittanut pössyttelyn ganjalla ja siirtynyt tupakkaan vasta jälkeenpäin. Joku on kuulemma joskus tehnyt niinnii... >Saattaa olla että Savossa talous on ollut enemmän sidoksissa Venäjään kuin Pohjanmaalla, jonka tervasatamissa saksalaiset ja ruotsalaiset asioivat tiuhaan. Joka tapauksessa, venäjänlehti ei käsittääkseni ole sama kuin mahorkka, jonka hajusta aina tunnettiin laukkurit.>Kannan kuivaus on hieman eri taiteenlaji, kun tarkoitus on pitää THC-arvot tapissa eikä hähhä saa koskaan kuivua ihan ritiratikoppuraksi.>Kessu taas ei kauaa kestä, mikäli siinä on yhtään kosteutta. Lehdet ovat isokokoisia ja paksuja ja mädäntyvät ja keräävät hometta helposti. Mitä ilmeisemmin kessun kuivauksessa nopeus on valttia ja tämä oli juuri minun mokani. Papparaisten kerrotaan kuivanneen kessunsa saunanlauteilla - mitä ilmeisimmin sen ollessa lämmin. Itse ripustelin kessunlehdet ilmavaan ja kuivaan varjoisaan paikkaan, mutta ne eivät kuivuneet, vaan mätänivät.

        //Oikeaan aikaan haaroitustarkoituksessa korjatut lehdet ovat (kuulemma?) henkisesti ykköspäästä; itte ainakin tykkään lehdistä(kin) enkä kauheesti arvosta semmoista kilvoitteluu, että kuka tuottaa tykeimpää kukkaa. Homeopaattiset sauhut, jeah...//

        Kas, on siis muitakin, jotka arvostavat lehtiä. Minäkin uskon henkisavuihin, ja minusta on aina tuntunut, että lehdissä on lahja. Mutta kun puhun siitä, jengi vähän kummeksuu. Nehän eivät ole suuri makunautinto.


    • Rohomu

      Karra on sitte niinku pelto-ohareke. Ja tua sun toinen vinkuheinä on vissihin syyläjuuri, jolla ennen parannettihin ehkäpä juuri ihosairauksia.
      Näinhän se vissihin menöö "Topu"?
      En oo lukenu nuata muita kiriootuksia, laitoin vain näin ekstempperoo...
      Viäläkö sullen kelepaa muuten Oldfield?

    • ego_punishment

      itse käytän nuoita lähinnä terapeuttisessa merkityksessä ja hauskanpidon/villin meiningin etsimisen nimessä..oon huomannut että kyllä voi tulla tosi ihme juttuja fiiliksiä psykedeeleistä etenkin semmosia mistä' voi ammentaa positiivista ajattelukykyä tms hyvää ..tärkeintä on myötäelää kokemus..hyväksyä muuttunut ja koittaa jotenki fiksoitua ja kyetä päästämään irti menneestä jos sen havaitseekin turhana hyväksyä ymmärtää ja kuitenkin pysyä valppaana ettei lähde viirauksiin

      itse_hullunmiehen_höpöheinistä:

      uskoisin että sienten käyttö on jotenkin yhteydessä maanpintavoimaan ja komedia_spirittiin
      yhdessä biisissä kuvailtiin pahaa trippiä "endless hallucinogenic panic" näistä voi käydä hassusti etenki jos vetää kuurin, tietty oikea sienishamaani joka on oppinut sienistä kaiken näin pystyy tekemään silleen et homma menee ok mutta alottelijan tuuria on se jos ekan sienitripin seuraaman ihastuksen seurauksena kiskaisee viikon putken ja ei päädy neurolepti lääkitykselle , sienet voi paljon käytettynä olla myös haitallisia munuaisille

      päivänsini taas yhteydessä luonnon kauneuden ja sielun puhtauden vaalimiseen sydämmellistä stuffia
      ihan oma juttunsa näissä mielenkiintoinen kokemus oli että ikinä ennen en ollut digannut yhtään mistään runo jutuista ja sit yhtäkkiä vaikutuksen alaisena keksin ruonon joka tuntui tulevan todella syvältä ja oli todella valaiseva kokemus
      jos siemeniä ei käsittele trippiin voi sisältyä esim pahoinvointia sillä siemenissä jotain lieviä myrkkyjä

      daturan aiheuttaman tilan uskoisin jotenkin liittyvän unimaailman/deliriumin tms havaitsemiseen päivätajunnassa, isot annokset aiheuttaa siirtymisen harhamaailmaan jossa ei tiedosta ollenkaan hallujen olevan halluja siksi tää olisi hyvä tehä niin että on "tripsitteri" messissä ettei tapahdu mitään kauheuksia esim parvekkeelta hyppääminen trampoliiniin jota ei todellisuudessa ole
      DATURA ON HYVIN HENGENVAARALLINEN kasvi jonka käyttöä useissa lähteissä ei suositella vaikka kaikki varotoimanpiteet tehtäisiin!! !! ! eli siis ihan omalla vastuulla ja ainakin äärimmäisen huolellisesti (tärkeää on hankkia tieto kasvimateriaalin pitoisuuksista eri lajikkeet sisältää ihan eri määriä toisiinsa suhteessa vaikuttavia aineita joista kaikki tappavan myrkyllisiä, tämän lisäksi vaikka olisi sama lajike niin yksilöstä riippuen pitoisuudet voi vaihdella todella paljon) itse uskoisin että suht turvallinen tapa olla daturan kanssa tekemisissä se on nauttia vain pieniä annoksia kokeilemalla kasvimateriaalin pitoisuus lähtemällä ÄÄRIMMÄISEN pienestä aloitusannoksesta ja jos homma ei toimi tai toimii yllättävänkin hyvin niin ei vitussakaan kannata koheltaa ja ottaa heti lisää, vaikka vaikutus olisi kiva niin ei mene tuosta pienestä annoksesta isoon !!useat kuvailee vaikutukset psyykkisesti( psykoosi ) ja fyysisesti( varmaan 10 eri oiretta esim täydellinen suun kuvuminen, krampit, halvaantuminen yms)!!

      ayahuasca näytti tietoisuudentason(tai siis olin siellä) jossa on hemmetin kirkasta suhde aikaan on muuttunut tila oli jotenkin ihan mieletön vaikka kyllä tiesi ottaneensa psykedeeliä mutta ei tosissaan ollut tästä maailmasta ne jutut mitkä silloin myllersi(ja se oli tod aika mieletöntä myllerrystä) niillä jutuilla ei ollut nimeä käsitettä tripillä ei vallinnut logiikka ollenkaan (trippiä voisi kuvailla intensiivisemmäksi kun esim päivänsini)
      joillakin olen kuulenut toimivan enemmän euforisemmin, blueberry leffassa pari kuvausta mitä käy kun ottaa isoja annoksia ayahuascaa, ehkä hieman liioiteltuja uskoisin, psykedeeleihin monesti liittyy suuruuskuvitelmia että ne olisi joku elämää kovempi juttu tai että niistä voisi jäädä se trippitila päälle pysyvästi/auttamatta sekoaisi vaikka tietty on heitä keille on tässä touhussa käynyt huonosti ..) TEKSTIN TARKOITUS ON KERTOA NÄISTÄ KASVEISTA TIEDON JYVIÄ NIILLE KETKÄ KIINNOSTUNEITA AIHEESTA, vaikka tässä on hehkutuksen makua EN VÄITÄ ETTÄ PSYKEDEELIT LAAJENTAISIVAT TAJUNTAA ILMAN ETTÄ ON VALMIS HENKISEEN KASVAMISEEN..itse tykkään niistä koska aiheuttavat nautittavia oloja mielentiloja KUNNON SHAKE IT BABY meininkii siis its all about meininki KYSEESSÄ ON MIELEN TYÖKALUJA JOILLA VOI PILATA MIELENTERVEYTENSÄ TAI TAPPAA ITSENSÄ TAI LÄHEISENSÄ ja uskoisin että vaikka lähtisi touhuun puhtain motiivein kehittyä henkisesti ja tekisi homman juuri niin hyvin kun mahdollista ON SILTI RISKI että homma kusee pahasti tai vielä pahemmin, uskoisin..kaikkein parhaiten homma varmaankin toimisi jonkun kokeneen shamaanin avustuksella, KURINALAISUUDESTA ja KÄRSIVÄLLISYYDESTÄ on varmasti hyötyä jos haluaa oikeasti tapahtuvan kiintoisaa muutosta henkisessä/fyysisessä elämässä (kokemuksen ODOTTAMINEN siihen VALMISTAUTUMINEN sen mahdollisesti myöhemmäksi siirtäminen ja TÄRKEÄÄ ON MYÖS kokemuksen käsitteleminen jälkeenpäin )
      tietty iham puhtaasti nautinto motiiveillakin suoritetut kokemukset voivat veivata pulttia löysemmälle tai jopa oikeasti parantaa jostain vaivasta kyllä hyvästä matkasta yleensä jää hyvä parhaimmassa tapauksessa rakastunut fiilis jälkeenpäin, tietty voi käydä myös niin et niin kauan ku on vaikutukset päällä on ihan mielettömän hyvä fiilis ja sit ku tulee takasin todellisuuteen nii alkaa esim masis/tulee joku määrittelemätön romahdus)

      sitten yksi yrtti on salvia mikä aiheuttaa 10min vaikutuksen joka voi tuntua vaikka 2 tunnilta menee kuulemma ihan eri todellisuuteen kaikki aistihavainnot täysin muuttunut yms itse en ole kokeillut vaan frendi kertoi päätyneensä ihan eri paikkaan hetkeksi ja jouduttiin läpsimään hereille)

      kärpässienet(punaiset ja 3x vahvempi pantteri) aiheuttaa monenlaisia vaikutuksia riippuen henkilöstä isoilla annoksilla voi toimia voimakkaasti (enemmän delirium kamaa kun varsinaiset psykedeelit)

      kannabis voi aiheuttaa kanssa monenlaisia vaikutuksia jotkut kokevat vaikutukset psykedeelisinä jotkut taas unettavina itse käytän lähinnä koska tekee sielun kylläiseksi ja saa musiikin kuulostamaan hyvälle/safkan maistumaan paremmalle missä ei sinänsä ole mitään kovinkaan magiaan liittyvää

      5-meo-dmt:n (uutetaan monista kasveista) kertoi kaveri ja monet muut saaneensa tunteen että kuolee ..tää perustuu kai jotenkin siihen että kuolevan ihmisen aivoissa on sanottu erittävän kuolemaa tehdessä paljon dmt:tä
      ehkä siis dmt:n käyttö voi olla jonkinlaista kuoleman pelon kohtaamista

      luontaistuotekaupasta saa kanervateetä joka vaikuttaa etenkin ensimmäisellä kerralla käytettynä rentouttavasti sitten kun käyttää useammin reseptorit ei enää reagoi kasviin eikä toimi niin hyvin(mutu tietoa) itse ja kaveri koettiin mieto rentoutus tuosta

      passionflowerin joka mao-inhibiittori(luontaistuotekaupoista tai kukkakaupasta siemenet ja..) on sanottu tehostavan lsan(päivänsini ja sienten vaikutusta) näin tekee myös kannabis(toimii tripillä erilailla ku normaalitilassa)

      sitten on tietty kemikaaliset psykedeelit mutta niistähän tässä ei kysytty..TÄMÄ SIIS TIETOISKU!EI KEHOITUS KÄYTTÄÄ NÄITÄ AINEITA JOIDEN KÄYTTÄMINEN -VOI OLLA HYVÄ JUTTU VOI OLLA PAHA JUTTU-

      oisitko kiinnostunu antaa jotain vinkkii noista tuntemattomimmista yrteistä esim mailin välityksellä??

      • infoaja

        Valitettavasti ketjun aloittaja ei ole enää keskuudessamme eli hän ei enää esiinny tällä palstalla.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jorma Uotisen ex, julkkis-povipommi, Suomen tunnetuin kauppias... Farmi Suomi -kisaajat julki!

      No nyt on aikamoista jengiä! Mitä mieltä olet kisaajista, ovatko mieleesi? Katso tästä, ketkä kaikki julkkikset ovat mukana Farmi Suomi -realityssä:
      Suomalaiset julkkikset
      35
      4199
    2. Suutuitko mulle mies

      Nyt lopullisesti?
      Ikävä
      123
      1870
    3. Ikuinen hiljaisuus

      On aina parempi kuin kaikki turha draama. Joten kuuntele nainen nyt enää sitä, sillä hiljaisuus vastaa jokaiseen kysymykseesi minusta.
      Tunteet
      173
      1094
    4. Martinan kirja myyntilistan ykkönen!!

      Kyllä ostajia löytyy ja taas rahaa kilisee Martinalle.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      191
      918
    5. Mulla on niin ikävä sua mies

      taas senki hunajakipon mies. Tai aina :)
      Ikävä
      169
      874
    6. Sofian vastenmielinen menneisyys ja nykyisyys

      Sofia oli jo teininä vastenmielinen jopa omien vanhempiensa mielestä ja lensi kotoa pihalle kuin leppäkeihäs. Sen jälkeen vastenmielisyys miesten hyvä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      117
      868
    7. Saanks mä kultanalle

      juoda vähän viiniä tänään? Valkkaria? Ei mulla nyt muuta ookaan vaikka yleensä tykkään punasesta enempi. Rakastan.
      Ikävä
      164
      726
    8. Mä niin tarvin sua mies..

      Kumpa laittaisit viestiä
      Ikävä
      40
      722
    9. Mies, kun kohtaaminen vihdoinkin tapahtuu

      - Mitä odotat/toivot näkeväsi?
      Ikävä
      36
      715
    10. Sellaista........

      Nyt tähän puuttuu muutkin🤷‍♀️...mä en kestä.
      Ikävä
      50
      677
    Aihe