Joka vuosi noin 40 prosenttia maamme nuoresta ikäluokasta joutuu valitsemaan, vannooko ”kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan nimeen” vaiko vakuuttaa ”kunnian ja omantunnon kautta” joukossa ääneen lausuen. Tämmoinen valinta pitää jokaisen varusmiehen tehdä perinteisen alokasajan päättyessä, jolloin annetaan sotilasvakuutus tai vannotaan sotilasvala.
Kuinka reilu ja vapaa on valinta noiden kahden vaihtoehdon välillä? Uuden lain ja asetuksen mukaan vaihtoehdot ovat tasa-arvoisia ja valinta täysin vapaa. Toisaalta ns. kirkollisella työllä on Puolustusvoimissa vanhva asema ja vahvat perinteet. Vuosikymmeniä organisaatio on käytännössä asettanut uskonnollisen valan etulyöntiasemaan aiemmin tarjolla olleeseen ns. juhlalliseen vakuutuksen verrattuna.
Lähetin asiasta kirjeen pääesikuntaan, ja sieltä saamani vastauksen perustella tilanne ei välttämättä ole aivan reilu ja vapaa.
Yleinen Palveluohjesääntö näyttää suhtautuvan epäsymmetrisesti sotilasvakuutukseen ja sotilasvalaan. Sotilasvakuutuksen antajat saatetaan panna seuraamaan uskonnollista valaa ja joukkorukoiluttamista. Rukoilu saattaa sisältyä paraatiin, jonka pitäisi kuitenkin olla yhteistä ohjelmaa.
Pakolliseen valintaan alokkaita johdatellaan ”valaoppitunnilla”, jonka saattaa pitää sotilaspastori. Armeijan palkkaamat ja sotilasarvon omaavat kirkolliset työntekijät pitävät myös muita oppitunteja.
Toisaalta monissa joukko-osastoissa (esim. Etelä-Suomi ja merivoimien Upinniemi) on kuitenkin jo selvästi pyritty sotilasvakuutuksen ja sotilasvalan tasa-arvoiseen ja yhtäläiseen juhlistamiseen, ja kummatkin osallistuvat yhteiseen paraatiin ja ohimarssiin.
Mikähän on tilanne eri puolella Suomea olevissa varuskunnissa?
Kuinka reilu ja vapaa on valinta noiden kahden vaihtoehdon välillä? Uuden lain ja asetuksen mukaan vaihtoehdot ovat tasa-arvoisia ja valinta täysin vapaa. Toisaalta ns. kirkollisella työllä on Puolustusvoimissa vanhva asema ja vahvat perinteet. Vuosikymmeniä organisaatio on käytännössä asettanut uskonnollisen valan etulyöntiasemaan aiemmin tarjolla olleeseen ns. juhlalliseen vakuutuksen verrattuna.
Lähetin asiasta kirjeen pääesikuntaan, ja sieltä saamani vastauksen perustella tilanne ei välttämättä ole aivan reilu ja vapaa.
Yleinen Palveluohjesääntö näyttää suhtautuvan epäsymmetrisesti sotilasvakuutukseen ja sotilasvalaan. Sotilasvakuutuksen antajat saatetaan panna seuraamaan uskonnollista valaa ja joukkorukoiluttamista. Rukoilu saattaa sisältyä paraatiin, jonka pitäisi kuitenkin olla yhteistä ohjelmaa.
Pakolliseen valintaan alokkaita johdatellaan ”valaoppitunnilla”, jonka saattaa pitää sotilaspastori. Armeijan palkkaamat ja sotilasarvon omaavat kirkolliset työntekijät pitävät myös muita oppitunteja.
Toisaalta monissa joukko-osastoissa (esim. Etelä-Suomi ja merivoimien Upinniemi) on kuitenkin jo selvästi pyritty sotilasvakuutuksen ja sotilasvalan tasa-arvoiseen ja yhtäläiseen juhlistamiseen, ja kummatkin osallistuvat yhteiseen paraatiin ja ohimarssiin.
Mikähän on tilanne eri puolella Suomea olevissa varuskunnissa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tarvitseeko vielä perustella lisää? Luulisi jo selviävän tuosta, prkl!
jos se on islamin eduksi.
Sitä ei koskaan tiedä millaisen hourupään
hommiin muuten joutuu.Historia tahtoo toistaa itseään ja sieltä löytyy kyllä esimerkkejä kansalle,kuten muuan josef,aatu,aminin idi,,ym ym ym ym...
Kannattaa pitää ylin päätösvalta itsellä,tyhmää luovuttaa sitä muille.
kävin intin meille ei annettu mitään vaihtoehtoa, vaan kirkkoon kuuluvalle vala oli pakollinen. Samoin kaikkiin iltahartauksiin ym. osallistuminen oli pakollista. Valitettavan usein iltahartaudet oli lähinnä simputusta. Näin asia siis oli eräässä lennostossa 1992. Olisi todella hienoa, jos kirkkoon kuuluvakin voisi valita juhlallisen vakuutuksen taikka sen haluaako osallistua iltahartauksiin.
Kun intissä on vannonut uskonnollisen sotilasvalan ja myöhemmin eroaa kirkosta niin mitä merkitystä valalla enää on?
Sotilasvalalla ei voi estää eroamasta kirkosta. Kirkosta eroamiseen voi liittyä vakaa harkinta ja maailmankuvan perusteellinen uudelleenarviointi. Kun sotilasvala on tehty siinä edellisessä elämässä uskonnon pohjalta jonka jälkeen se uskonnollinen pohja on romahtanut niin mihin sotilasvala enää velvoittaa? Valaa ei ole tehty "kunnian ja omantunnon kautta", vaan se on tehty jumalalle joka onkin sitten pufff hävinnyt olemattomiin.
sita sanotaan taqiyyaksi.
Siksi mikään ei ole niin vahva tae ihmisen uskollisuudesta kuin Jumalan nimissä tehty sotilasvala; siitäkin huolimatta että UT:n opetus sisältää selkeän vannomiskiellon. Tästä Jumalan sanan sisältämästä vannokiellosta eivät piittaa ne piirit, jotka siis valoja Jumalan nimissä vannottavat: optimaalisen sotilaalisen uskollisuuden aikaansaamiseksi.
Olet niin oikeassa... olin mukana valanvannomistilanteessa ja haluaisin perua sen... mitä voisin tehdä?? Armeija on paha... miten sorruinkaan siihen..
Voiko sellainen vala olla sitova joka on pakon edessä tehty? Siis, jos et suorita sotilasvalaa tai vakuutusta olet aikamoisessa kusessa. Ei varmaan menisi oikeudessa läpi, viimeistään euroopan ihmisoikeusistuin antaisi vapauttavan päätöksen.
Tiedän muuten pari kaveria jotka eivät ole suorittaneet sotilasvalaa tai vakuutusta, olivat muualla silloin ja asia pääsi unohtumaan.
perua ja sukua miekkalähetykselle: se on valtion sallimaa ja kirkon ylläpitämää saatanallista "sodan enkelien" pakkovaltaa.
Kylläpä sitä otetaan asioita vakavasti, vaikka niihin ei uskokaan ;)
minä uskon!!!
Maanpuolustustahdon henkinen vahvuus, kantti, on kyseessä. Maanpuolustustahto tiivistyi viime sotien aikaan sanoihin "Koti, uskonto ja isänmaa". Uskonto on siinä olennaisesti mukana yhtenä kolmesta tukijalasta. Juttu toimi Talvisodassa ja myös Jatkosodan aikana. Voitaneen hyvin perustein todeta, että uskonnon merkitys oli suuri viime sotien aikana kansakunnan henkisen selkärangan olennaisena osana.
Kun olemme tutkineet historiaa, niin suoranaisena sääntönä on ollut, että kahden sotivan osapuolen henkistä selkärankaa on kummallakin puolella "terästetty" rukoilemalla. Näsäviisaasti tilannetta tarkastelemalla tulee mieleen kysymys, että on siinä ollut Isä Jumalalla miettimistä. Aika on muuttanut suhtautumisiamme ja asenteitamme täällä Koti-Suomessakin. Uskonnolla ei ole enää samaa statusta kuin viime sotiemme aikana. Voisi hyvinkin olla muutoksen aika.
Entä nykyään? Tuossa kolmiyhteydessä "Koti, uskonto ja isänmaa" nimen omaan uskonto on se heikoin lenkki tänä aikana v. 2010. Mahtaisiko jo olla aika muotoilla siltä osin tuota maanpuolustustahdon slogania uuteen uskoon?Jos kirkolliset menot poistettaiisiin Puolustusvoimien sisältä ja henkinen maanpulustustahto rakentuisi uudella tavalla, niin miten asia olisi järjestettävä? Mieleen tulee, että yksilötasolla kansalaiskuntoisuuteen kuuluisi oman kotitanhuan puolustamisen henkinen tahto ja valmius vihamielisiä aikomuksia vastaan. Kun se tahto ja valmius olisi yhteistä, niin silloin se olisi myös koko kansakunnan yhteistä tahtoa ja valmiutta uskonnosta riippumatta.
Valtiolla on nykyään sekulaareja, ei-uskonnollisia arvoja, kuten demokratia, ihmisoikeudet, sananvapaus yms. Valtion ideologinen - väärä, vanhentunut, epäyhdenvertainen - suhtautuminen näkyy selkeästi siinä, että armeijassa kirkollisella työllä on erityinen erioikeusasema sotilapappeineen ja kenttäpiispoineen.
Nämä virat vievät resursseja tarpeellisilta sosiaalikuraattoreilta ja psykologeilta, joista on pulaa. Varusmiesten keskyttämisprosentit ovat karseita, joten sotilaspastorien tukityön tulokset eivät ole hyviä (- siis ulos;-). Armeijassa kuitenkin pitäisi olla tunnustukettomia kriisi- ja traumapalveluja, eikä teologia anna siihen toimintaan parhaita eväitä.
Eikä teologia anna myöskään vankeinhoidossa parhaita eväitä vankien tukemiseen ja vapautumisen jälkeiseen elämään valmistautumiseen. Vankilapastorin virat pitäisi muuttaa tunnustuksettomiksi virkanimikkeiksi, niin että niihin voisi hakea esim. psykologin ja sosiaalityöntekijän koulutuksella, ehkä myös ammattikorkeakoulu- eli AMK-koulutuksella. Todellista osaamista teologian tilalle vankilaan ja armeijaan!
Toki moni vankilapastori tai sotilaspappikin voi olla sinänsä "hyvä jätkä", mutta jonkun yksittäisen henkilön mahdollinen henkilökohtainen kivuus ei oikeuta sitä, että teologeilla ja papeilla on erityinen rooli ja erioikeus armeijan ja vankilan "ammattiauttamisjärjestelmässä".
Tammikuun saapumiserä astuu palvelukseen maantaina 10.1. Kirkkoon kuulumattomien varusmiesten, joita alokkaiksi kutsutaan, kannattaa heti kättelyssä tehdä selväksi, että eivät kuulu kirkkoon ja että eivät osallistu ns. kirkollisen työn toimintoihin. Se on ihan normali menettely, eikä sen pitäisi aiheuttaa mitään ongelmia missään joukko-osastossa. Jos aiheuttaa, kertokaa tännekin. Pääesikunta pohtii parhaillaan eduskunnan oikeusasiamiehen pyynnöstä, miten Yleistä palveluohjesääntöä voisi kehittää siltä osin, että ei synnyt tilanteita, jossa kiskolliseen työhön yleisesti osallistumattomat joutuisivat kuitenkin jotenkin osallistumaan uskonnon harjoittamiseen. Tältä osin ongelmia on nyt mm. paraatikatselmukseen liittyen. Mutta siis kaikista hartauksista ja jumalanpalvelukist voi jäädä surutta pois. Myös upseerien joukossa on nykyään melko paljon kirkkoon kuulumattomia.
Tammikuun saapumiserän osalta sotilasvakuutuksen ja -valan antotilaisuudet ovat ihan lähiviikkoina, ylensä viikon lopun lähellä. Kaikissa paikoissa on sotilasvakuutuksen antomahdolllisuus, vaikka joukkoosastojen tai varuskuntien nettisivuilla noin otsikkotasolla onkin ilmennyt puutteita Varusmienen on vielä on mahdollista ilmoittaa hoitavansa homman "vain" kunnian ja omantunnon kautta ilman kaikkitetäviin uskomista. Ja sukulaiset ja kaverit voivat tukea hätä ja mennä katsomaankin tapahtumaa.
Pakko kirjoittaa tähän saapumiserässä 2/11 aloittaneen pojan äitinä tuosta valasta ja vakuutuksesta. En ensin tiennyt noiden eroa ja kysyin asiaa varuskunnan tiedottajalta samalla kun kysyin muuta, mutta minulle vastattiin, että pojat saavat kyllä ohjeet valasta ja vakuutuksesta. Eli eivät vastanneet minulle suoraan ja jouduin selvittämään asian netistä, paitsi että pojat osallistuvat vain jompaan kumpaan. Eli ainakaan tuossa varuskunnassa ei kai sitten joudu vakuutuksen antaja vielä kuuntelemaan valaa (ellei halua).
Poikani on vapautettu kaikista uskonnollisista jutuista, koska ei kuulu kirkkoon, mutta hän saa kuitenkin vapaasti valita kumman ottaa päinvastoin kuin ennen, jolloin kirkkoon kuulumattomat saivat vain tehdä vakuutuksen.
Mutta voitteko kuvitella, että tuossa varuskunnassa vala järjestetään jossain kentällä, mutta tämä uskonnoton vakuutus kirkossa! Onkohan tämä armeijan piilov*lua?
Itse pidän tuota vakuutusta (oikeudessa todistajankin) paljon "voimakkaampana" kuin valaa. Kun vakuutan kunnian ja omantunnon kautta, otan itse vastuun, mutta jos vannon Jumalan edessä, niin eipä kyllä tunnu kovin vakuuttavalta. Finlexistä löysin tuon sanamuodon (Valtioneuvoston asetus asevelvollisuudesta 28.12.2007/1443):
"Minä N. N. lupaan ja vakuutan
Valassa: kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä,
Vakuutuksessa: kunniani ja omantuntoni kautta
olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen...."
Yhtä hyvin voisi vannoa vaikkapa Stockmannin edessä tai Johnny Deppin edessä, jos ei vanno oman kunniansa ja omantuntonsa kautta, eikö...
Heinäkuun saapumiserän sotilasvakuutuksen ja -valan antotilaisuudet ovat muutamissa joukko-osastoissa jo pe 12. elokuuta, mutta melko monessa ne ovat ovat vasta 26. elokuuta. Selasin nettisivuja ja ilmeni, että joissakin joukko-osastoissa mainitaan joko sotilasvalan ja -vakuutuksen antopäivästä, siis ihan oikein, mutta sitten miltei yhtä monessa nettisivuilla puhutaan vain valapäivästä tai sotilasvalasta. Armeija syrjii uskonnollisesti neutraalia vaihtoehtoa ja suosii uskonnollista valaa, johon liittyy kenttähartaus. Taustalla on ns. kirkollisen työn ylikorostus.
Kenttähartauden liittyminen paraatiin on kuulemma 200 vuotta vanha sotilasperinne. Pitkä historia ei ole pelkkä vahvuus, sillä 200 vuotta sitten Suomessa oli myös yleinen kirkossakäyntipakko, jota tehostettiin jalkapuurangaistuksen uhalla. Nyt 200-luvulla tällainen kirkkossakäyntipakko on enää Suomen raskaassa ja sielläkin vain kirkkoon kuuluvilla, ns. palveluvelvoillisuutena, mikä kylläkin on vastoin Perustuslain 11 §.
Perustuslain viimeiset päiväykset ovat tulleet voimaan 2000-luvulla...