Olen tulossa hulluksi.Olen juuri valmistunut 28v sairaanhoitaja,enkä ole pitänyt lomaa neljään vuoteen.Kaikki kesät ja joulut jne töissä.En osaa kieltäytä töistä ja teen aina tuplavuoroja jos joku pyytää.Erosin pitkäaikaisesta parisuhteesta puolisen vuotta sitten,jonka jälkeen muutin toiseen kaupunkiin ja olen tehnyt töitä koko ajan. Pidän työstäni,mutta vuorotyö alkaa väsyttämään: en saa nukutuksi ja joskus joudun ottamaan nukahtamislääkkeitä. Lisäkis minulla on nykyään vaikeuksia rentoutua,en osaa olla "aloillani" Vapaa-ajallani käytän runsaasti alkoholia ja joskus "pahan päivän" jälkeen saatan juoda yksin kotonakin.Kavereita minulla on paljon ja sosiaalinen elämä vilkasta,mutta viime viikkoina olen huomannut olevani totaalisen kyllästynyt kaikkeen. En jaksa olla iloinen enkä "mukava",kun töissä pitää aina jaksaa auttaa ja kuunnella muita.En koe enää mielekkyyttä missään. Ruoka ei maistu,lähinnä oksettaa. Itkeskelen usein ja saatan miettiä miten tappaisin itseni,en ole kuitenkaan uskaltanut sitä toteuttaa. Olen myös miettinyt,että voisin elää vielä ehkä noin 5-7 vuotta,jonka jälkeen olisi jo hyvä kuolla.En näe itselläni tulevaisuutta. Pitäisikö hakea apua..
Sairaanhoitaja sekoamisen partaalla
36
4774
Vastaukset
- rahaa
rahaahan siitä tulee runsain mitoin kun noin töitä painaa.jonku viikon loman otat välillä ja siinä vaikka kunnolla miestä niin sitähän taas nuori nainen jaksaa vaikka mitä.
ajattele kuinka huonosti monilla muilla on ei rahaa ei toimeentuloa ei mitään ja silti pitää pärjätä - "kohtalotoveri"
älä välitä tuosta äskeisestä kommentista. olet selvästi työuupumuksesta masentunut, ihmekös tuo. olet tehnyt töitä tauotta jo lähes 4v. ihmisen täytyy saada levätä välillä kunnolla, miettiä mitä haluaa, kuunnella itseään. ei kukaan muu estä sinua ottamasta liikaa työvuoroja kuin sinä itse. oletko liian kiltti ja tunnollinen ihminen? et voi koskaan olla hyvä muille ellet ole ensin hyvä itsellesi.
ihmisen on pakko olla välillä itsekäs. kuuntele itseäsi. ota lomaa, kyllä ne työt siellä odottaa. töitä voit tehdä vaikka koko loppuelämäsi. elät vain kerran.. sairaanhoitoalalla varmaan töitäkin riittää.
itse olen opiskelija joka käy töissä, sosiaalinen ja iloinen ihminen näin muuten, mutta sairastan masennusta jo toista vuotta (ilman mitään syytä, ilmeisesti perinnöllistä)tosin osaan myös väsyttää itseni hyvn töilä, koululla ja muulla suorittamisella.
sinulla kuitenkin vaikuttaa olevan syy masennukseesi, joten yritä hoitaa sitä. et halua kuitenkaan kuolla. ne ovat vain ajatuksia jotka kuuluvat masennukseen, mikään ei tunnu miltään jne..
puhu siis läheisillesi ja tsemppiä :) kyllä se siitä.- "kohtalotoveri"
on muuten tosi tärkeää että puhut läheisille asiasta, he jaksavat auttaa jos et itse jaksa. ja haeammattilaisapua jos tunuu siltä. se auttaa. jos joku asia häiritsee elämää, se on ongelma, ja se pitää eliminoida.
- alkup.kirj
"kohtalotoveri" kirjoitti:
on muuten tosi tärkeää että puhut läheisille asiasta, he jaksavat auttaa jos et itse jaksa. ja haeammattilaisapua jos tunuu siltä. se auttaa. jos joku asia häiritsee elämää, se on ongelma, ja se pitää eliminoida.
Mukavaa,että täältä saa joskus myös asiallisia vastauksia..Olen aina ollut "kiltti" ihminen,minulla on jostain syystä ihmeellinen tarve esittää iloista ja optimisista ihm istä,vaikka tosiasiassa olisin aivan maassa.Nuorempana kärsin vakavasta masennuksesta sekä syömishäiriöstä.Vaikka ongelmat on jollakin tasolla jo selätetty,ne varjostavat kuitenkin elämää.Töissä ollessani ei jää aikaa omien ongelmien miettimiseen,kun auttaa toisia. Lisäksi tunnen syyllisyyttä ongelmistani:minullahan on työ ja moni asia hyvin verrattuna muihin,valitan tyhjästä. Siitä huolimatta nytkin,olen valvonut koko yön ja miettinyt tosissani kuolemaa:(
- kollegasi
alkup.kirj kirjoitti:
Mukavaa,että täältä saa joskus myös asiallisia vastauksia..Olen aina ollut "kiltti" ihminen,minulla on jostain syystä ihmeellinen tarve esittää iloista ja optimisista ihm istä,vaikka tosiasiassa olisin aivan maassa.Nuorempana kärsin vakavasta masennuksesta sekä syömishäiriöstä.Vaikka ongelmat on jollakin tasolla jo selätetty,ne varjostavat kuitenkin elämää.Töissä ollessani ei jää aikaa omien ongelmien miettimiseen,kun auttaa toisia. Lisäksi tunnen syyllisyyttä ongelmistani:minullahan on työ ja moni asia hyvin verrattuna muihin,valitan tyhjästä. Siitä huolimatta nytkin,olen valvonut koko yön ja miettinyt tosissani kuolemaa:(
Moi! Ystävät ovat korvaamamton apu silloin kun on vaikeaa ja onkin hienoa että niitä sulla on. Kannattaa ilmanmuuta pitää heihin yhteyttä ja parhaiden kans jakaa asoitaan. Sinun tekstisi kuulostaa kyl siltä ettei ystävät voi sua ehkä juuri nyt auttaa ystävinä. He luultavasti kehottaisivat /taluttaisivat sinut ammattilaisten avun äärelle. Sinua neuvoisin menemään työterveyslääkärille, jotta saa ainakin lääkkeellisestä ensiapua ja lähetteen mielenterveysalan ihmisten pakeille. Hyvä on että tiedostat tilanteesi ja olet huolissasi itsestäsi. Ja taustalla sulla on kokemukset nuorempana joista selviydyit iha ok; se on osoitus siitä että näistä asioista voi selvitä ja apua on kyllä saatavissa. Menehän yrittämään nukkumista, mutta yritä sinnitellä normaalirytmissä kaikesta huolimatta. Ja sit aikaa varamaan apua varten! Ihme tyyppejä muuten täällä kommentoimassa.. jätetään ne omaan arvoonsa!
- ja miettinyt tosissasi kuol...
alkup.kirj kirjoitti:
Mukavaa,että täältä saa joskus myös asiallisia vastauksia..Olen aina ollut "kiltti" ihminen,minulla on jostain syystä ihmeellinen tarve esittää iloista ja optimisista ihm istä,vaikka tosiasiassa olisin aivan maassa.Nuorempana kärsin vakavasta masennuksesta sekä syömishäiriöstä.Vaikka ongelmat on jollakin tasolla jo selätetty,ne varjostavat kuitenkin elämää.Töissä ollessani ei jää aikaa omien ongelmien miettimiseen,kun auttaa toisia. Lisäksi tunnen syyllisyyttä ongelmistani:minullahan on työ ja moni asia hyvin verrattuna muihin,valitan tyhjästä. Siitä huolimatta nytkin,olen valvonut koko yön ja miettinyt tosissani kuolemaa:(
olet todellakin masentunut, hoidoksi tarvitset sekä ammattiapua että todennäköisesti mielialalääkityksen. Vaikka masennus olisi johtunut pääasiassa liiallisesta työnteosta, tarvitset muutakin hoitoa kuin juttelemista työkavereille tai viikon loman.
Jos tilasi johtaa burn outiin, voi olla että vuosi menee toipuessa, joten pelin on pakko puhaltaa nyt poikki. Työterveyspalveluihin kuuluu usein psykologin palvelut, joten varaa aika jo huomenna ellet ole sitä jo tehnyt. Opettele myös sanomaan ei työtarjouksille, sinun on aika hoitaa nyt vaihteeksi itseäsi ennenkuin sattuu mitään ikävää... :/
Terv: toinen hoitaja
- saikkari vaan
Olen myös sairaanhoitaja ja tiedän, miten raskasta työ on! Henkinen kuorma sekä fyysinen on valtava. Jatkuvasti saat vastailla kysymyksiin sekä toisten työntekijöiden että potilaiden. Joka päivä pitäisi osata olla ystävällinen ja huomaavainen. Joka päivä joudut olemaan tarkkaavainen, ettet tee lääkevirheitä ja olet muistanut hoitaa kaikki asiat. Lisäksi joudut hoitamaan verinäytteet yms. näytteet (riippuen tietysti työpaikasta). Lisäski joudut olemaan mukana täysipainoisesti hoitotyössä, koska henkilökuntaa on niin vähän. Kyllä meinaan hermot alkaa helposti kiristyä! Kumma juttu, että henkilökuntaakaan ei saada tarpeeksi ja pienellä porukalla mennään. Minun mielestä sairaanhoitajan ei pitäsi olla ollenkaan tekemässä vuodepesuja yms, koska sairaanhoitajan omiin työtehtäviin ei jää tarpeeksi aikaa! Ennen vanhaan sairaanhoitajat hoitivat vain sairaanhoidolliset työt ja potilaat olivat tyytväisiä. Nykyään sairaanhoitajia pidetään työkoneina eikä ihmisinä ollenkaan! Itse olen ajatellut vaihtaa työpaikkaa tai jopa ammattia, koska työtaakka on niin valtava!
- saikkari vaan
Sanon vaan, että kyllä tuo oireilusi ihan työstä johtuu! Kannattaa ottaa sairaslomaa ja miettiä, mitä siirtoja elämässäsi teet. Ei kannata kuluttaa itseään loppuun!
- alkup.kirj.
Oli ihanaa lkea asiallisia viestejä,eikä mitään "hanki mies"-kommentteja,sillä ei tässä nyt mistään miehen puuttesta kyse ole. Jotenkin töissä ollessani en mieti omia ongelmia,vaan keskityn muiden ongelmiin.Olen lapsesta asti ollut ylikiltti ja "kaikille mukva" Tajusin tänään,että elämäni on todella suorituskeskeistä. Opiskelin aikoinaan yliopistossa,mutta lopetin opinnot,sillä en vaan jaksanut vapaamuotoista opiskelua ja tajusin myös,etten niillä papereilla olisi edes työllistynyt,joten päätin ryhtyä hoitajaksi.Pidän kyllä työstäni,meillä on hyvä porukka työpaikalla ja kaikki ihania ihmisiä ja varmasti ymmärtäisivät..Jotenkin olen vaan rakentanut itselleni ajatusmallin,että minun on päärjättävä ilman apua,autanhan työssäni muita.Töissä on kuitenkin aina kiire,hoitakia liian vähän ja vastuu suuri.n vaan haettava apua ja sairaslomaakin,että saan itseni taas kasaan.Ei kai hoitajienkaan tarvitse mitään yli-ihmisiä olla..:/ Kiitos teille! :)
- yksvaann
Laita lentokoneessa happinaamari ensin itsellesi ja vasta sitten lapselle.
Sinun pitää pitää itsestäsi huolta.
Väsyneenä et voi auttaa sairaita ja apua tarvitsevia.
Työ tulee kyllä tehtyä.
On muitakin tekemässä sitä työtä kuin sinä.
Minä olen tehnyt töitä vasta puolitoista kuukautta.
Ja siinä kyllä väsyi.
Et nyt viikonloppu on vapaa et saan levättyy ees vähän aikaa ennen koulujen alkua. - jmp35
Ota nyt järki Käteen,et ole pyhimys älä rupea marttyyriksi,sinulla on oikeus olla heikko, sinäkin olet ihminen sen työasusi alla. Mitä teet hyvällä liksalla, jos näivetyt hengiltä,ihminen ei ole kone,itse yritin sinnitellä töissä,vaikka en saanut nukuttua,kun tyttöystävässä oli todettu syöpä, ja muuton jäljiltä oli kaikki sekaisin.SE oli virhe, itsestäänkin täytyy pitää huolta, Jää ehdottomasti sairaslomalle, vaikka pariksi viikoksi,jotta voit koota itseäsi, Terveys kun menee,siitä voi tulla elinikäinen riesa. Lähde matkalle johonkin uuteen paikkaan,vaikka jonkun kaukaisen kaverin luo.
- stoppi tuohon
Samalla alalla ja sama tilanne oli.
Onneksi työterveyslääkäri oli todella tomera, melkein paiskasin oven kiinni ja ajattelin, että täysin epäpätevä.
Sinulla sama tilanne eli haet hyväksyntää, itsetuntosi on heikko (aivan ymmärrettävää nuorella hoitajalla), nyt sinun on opittava sanomaan EI.
Jopa työtoverit arvostavat kolleegaa, joka suostuu ylitöihin vain silloin, kun hänelle sopii, ei jää kalvamaan, että hyväksikäyttää.
Ensimmäisellä kerralla EI tuntuu tunnin hyvältä ja sitten kiltti ihminen katuu ja ajattelee, että olisin mä kuitenkin voinut suostua. Kymmenen kerran jälkeen alkaa tuntua jopa luonnolliselta. Se on kova koulu, mutta olet parempi hoitaja ja työntekijä jaksavana kuin "hulluksi tulleena".
Sosiaalisissa suhteissa pätee sama, aina ei tarvitse suostua, oikea ystävä ei katoa, jos ilmoittaa, ettei nyt jaksa, muut saavat mennä.
Vedä hartiat taakse ja ole ylpeä ammatistasi ja ota elämä haltuun, kyllä niitä hiiriä, jotka hakevat aina hyväksyntää ja suostuvat kaikkeen riittää, valitettavasti.- Yli-ihmiseksi
Juu, olen myös saikkari ja olen kylä ottanut oman linjan työntekoon. En rupea yli-ihmiseksi ja suostu kaikkeen. Teen sen minkä jaksan ja pystyn. Helposti pompotetaan ja teetetään liikaa töitä hoitoalalla! Jos on vielä vähemmistönä eli suurin osa lähi/peruhoitsuja, niin kyllä saat painaa työtä. Lähärit saattaa ajatella kaikesta, että ei kuulu mulle ja saikkarillehan liikaa työtä jää. Saikkari painaa sairaanhoidolliset työt, sekä lisäks vielä hoitaa potilaat alusta loppuun! Olisin kyl johonkin muuhun ammattiin lukenut, jos olisin tiennyt työ raskaudesta jotain!
- "Hoituri"
Olen hoiturimies,paiskinut samoja töitä 19 vuotta.
Ammattitaitoni,empaattisuuteni ja jaksamiseni salaisuus on rationaalinen ajattelu työstä.
Teen parhaani, enkä yhtään enenpää.On tärkeätä
rakentaa itselleen elämä missä viihtyy.Perhe,
vaimo,lapset,harrastukset,kaverit.Minä hyvin
useasti töitä tehdessä saatan makustella menneellä
kuten prätkäni puksutusta ilta-ajelulla,poikani
kanssa päiväunia, vaimoni peppua.Näin sitä jaksaa
eikä RESSAANNU. - toinen sairaanhoitaja
ehdottomasti nyt kuuluu levätä ja rauhoittua
sairaslomalle!!
-olen kymmenen vuotta sinusta vanhempi sairaanhoitaja, en tee ollenkaan noin hulluja päiviä ja silti olen äärimmäisen väsynyt työpäivieni päätteeksi ja viikonloppuisin - en yhtään ihmettele että olet loppu - mutta nyt sinun on oikeesti pysähdyttävä, sillä olet jo vaarallinen itsellesi, ympäristöllesi ja potilaille -- sairaslomaa menet nyt hakemaan,jos et vielä ole ehtinyt - ja saikulla et kato töihin päinkään ------ - Alkuperäinen kirjoittaja
En ole koskaan pitänyt itseäni yli-ihmisenä tai halunnut olla mikään marttyyri tms.En ajattele potilaiden ongelmia vapaa-ajalla,en todellakaan! Empatiaa riittää,mutta ei mielestäni yhtään"liikaa".Osaan tavallaan suhtautua työhöni rationaalisesti.En suostu ylitöihin siksi,että haluan toteuttaa jotain "hoivaviettiä" tai kuvittelisin olevani joku pyhimys.yms,vaan siksi,ettei silloin tarvitse olla yksin eikä kelata omia ongelmia.Tiedän,että minulla on paljon käsittelemättömiä ongelmia,joita vaan en jaksa/halua miettiä.Ehkäpä on aika kohdata nämä ongelmat..
- ehkä terapiaa..
..vaikeiden asioiden käsittelyyn.
Saattaisi se mieskin hyvää tehdä (vrt. muutakin elämää, kuin pelkkää työtä)...
- ..oravanpyörästä!!
Hyppää hitossa pois tuosta oravan pyörästä. Tiedän mitä tuo on, itse olin pätkätyöläinen 8 vuotta. Ihan samat oireet oli mulla kun sinullakin.Kaikki kesät töissä, kaikki juhlapyhät töissä, ei koskaan kesälomaa. Harvoina vapaapäivinä? (= työttömyys päivinäkin) sai kytätä puhelinta. Aamuyöstä en saanut nukuttua, kun ei välillä tiennyt soitetaanko aamuvuoroon vai ei. Mistään en enää pystynyt nauttimaan. Koko elämä pyöri kolmivuoro työn ympärillä. Kotona en jaksanut tehdä oikein mitään.En pystynyt harrastamaan. Vatsa yövuoroissa älyttömän kipeä. Tiedän kyl senkin, että helppo ei ole hypätä oravanpyörästä pois. Itelläni se kävi niin, että jäin vauvalomalle. Hoitovapaalla ollessa mieheni kuoli yllättäin. Oli niin kova paukku, että päätin jäädä hoitamaan kotiin lastani. Omakotitalossa kun on paljon työtä kotonakin. Olin viellä kaksi vuotta kotona mieheni kuoleman jälkeen. (yhteensä olin siis 4,5 vuotta kotona) Minulle avautui sitten mahdollisuus lähteä kokonaan toisenlaiseen työhön, vaikkakin on puolipäivä työ. Olen ollut pian kaksi vuotta toisessa työssä. Nyt olen tyytyväinen elämääni. Jaksan työssä ja kotonakin yh:na. Ja pääsen harrastuksiinkin. Olet nuori, kuuntele itseäsi, millaisia asioita haluat elämältäsi.Rohkeutta sinulle. Uskalla kieltäytyä, jos sinua kutsutaan töihin. Ollessani hoitovapaalla, ensimmäisen kerran itse kieltäydyin töihin menosta, kun minua pyydettiin tekemään muutama vuoro. Tunsin ylpeyttä, kun uskalsin kieltäytyä. Kyllä sinua kutsutaan viellä monta, monta kertaa uudelleen, vaikka kieltäytyisitkin. Tilaa aika lääkäriltä (vaikka yksityiseltä)ja kerro että olet väsynyt. Sairaslomaa sulle kuulus. Tuo alkon käyttö on vähän huono juttu, se ei ainakaan auta tilanteeseesi. Itse olen viellä iskostanut ajatteluuni, että ihmisen arvoa ei mitata työllä, jota hän tekee. Siksi nautin joutilaisuudestakin, ajatelkoot muut ihan mitä lystää!!! Ihan kamalasti tsemppiä sullekkin! Mun motto on muuten: Apua vaikka harmaan kiven alta!
- ewreytyi
Itse tein hommia monta vuotta putkeen. En ole sairaanhoitaja, mutta kuitenkin stressaavaa tyota.
Sairastuin masennukseen, mutta kuitenkin jatkoin toissa. Ainoat vapaat oli mielisairaalassa viettamani ajat. Toita tein lahinna laakkeiden avulla.
Nyt kuitenkin kavi sen verran onnellisesti, etta sain uuden tyon, ja sita ennen olin lomalla kolme kuukautta. Loma oli kylla hyva juttu. Lopetin laakkeet ja rentouduin. - sh kanssa
Olen samassa tilanteessa, opiskelua ja lomat töitä viimeiset 10-vuotta. Opiskelin ensin lähihoitajaksi ja sitten sairaanhoitajaksi. Olen asunut monessa paikkaa suomessa ja välillä ulkomailla. Viimeisen 1/2 vuoden aikana muutto uuteen kaupunkiin, 3 työpaikan vaihdosta (olen tehnyt sijaisuuksia), uusien ystävien hankkiminen, muutto täällä uudessa kaupungissa. Olen niin poikki ettei mitään rajaa. Saan tehdä työtä josta pidän, mutta se on ainoa posittivinen asia.
Oireita on alkanut tulla siis erityisesti nyt opiskelujeiden loppuessa, kun olin valmiiksi ihan poikki ja menin suoraan töihin ja stressaannuin siitä lisää. Oireita on vaikka joka sormelle, kuten hallitsematon ahminta, refluksi tauti, joka nyttemmin on varmaan jo bulimiaa, hartia,- selkä- ja niska säryt, hiusten tippuminen ja kuukautisten pois jääminen. Olen fyysisesti ihan rikki, vaikka yritänkin kompensoida stressiä urheiluun. Olen normaaliopainoinen, mutta tuskin kauaa, kun tuntuu, että voisin syödä jatkuvasti. Alkoholia en juurikaan nykyisin juo, koska en kestä krapuloita. Särkylääkkeitä tosin menee järkyttävät määrät. Burana 600mg 1-3 x vrk ja panacodia ja tramaleita n. 2-3 x vko. Pelkään olevani kohta opiaattikoukussa. Yritän ottaa tramaleita niin vähän kuin mahd ja sinitellä kipujen (ja vitutuksen) kanssa.
Kavereita ja ystäviä on muttei tässä kaupungissa. Kukaan ei tiedä miten päin helvettiä minulla on asiat. En tiedä mistä hakea apua. Kävin kerran työterveyshuollossa ja siellä lääkäri oli sairaslomatodistuksen ja reseptin kanssa ovella vastassa ja lähetti niine hyvineni jatkamaan matkaa, vaikken edes halunnut sairalomaa. Jotenkin tuntuu väärältä olla saikulla kun ei ole esim. kuumetta. Muistan kun soitin 2 päivän sairaslomastani töihin.. olin ihan rikki ja säryissä, silti tunsin valtavaa huonoa omaatuntoa.- Ja suuret tulot
Niin varmaan ja moni kadehtii, eipä tarvi, sen verran pitkää ja kiireistä päivää, ei omaa elämää.
Olen myös ylitunnollinen ja tarkka työssäni, lomaa en ole juuri pitänyt aiemmin. Kolmena vuonna vajaa kaksi viikkoa, tänä vuonna ruhtinaalliset kolme ja ikää 43, oli jo pakko tehdä jotain, alkaa elämä leviämään käsiin. Henkisesti aivan loppu.
Vuosi takaperin marraskuussa totesin olevani niin kulunut että on aivan pakko tehdä jotain. Todella suuren ponnistuksen vaati olla vastaamatta puhelimeen, heitin sen laatikkoon ja tein työtä mitä jakson, sellaiset 3-4 tuntia per päivä ja jatkuu edelleen, saa nähdä miten kauan. Ulospäin pystyn pitämään kulissia yllä joten juuri kukaan ei tilaani tiedä ja joille olen kertonut, eivät tästä syystä ilmeisesti ymmärrä vakavuutta.
Jos työtä alkaa pakkautumaan niin paniikki iskee eli ns blackout, vetää sumeaksi silmissä ja tulee olo ettei selviä tuosta työmäärästä, vaan jos olisin kunnossa, sen tekeminen olisi aivan normaali työsuoritus.
Outoa on se että ymmärrän tämän mutten voi olotilalle mitään. Ainoa keino on laittaa puhelimen vastaaja päälle ja laatikkoon, silloin voi vetää henkeä, tosin tietoisuus soittajista painaa sekin tunnollista luonnettani.
Yrittäjä ei oikein voi lähteä sairaslomalle joten vaihtoehtoina ilmeisesti jokin lääkitys tai psykologin pakeille. Löytyisikö neuvoa asiaan. - duunAri-L
Ja suuret tulot kirjoitti:
Niin varmaan ja moni kadehtii, eipä tarvi, sen verran pitkää ja kiireistä päivää, ei omaa elämää.
Olen myös ylitunnollinen ja tarkka työssäni, lomaa en ole juuri pitänyt aiemmin. Kolmena vuonna vajaa kaksi viikkoa, tänä vuonna ruhtinaalliset kolme ja ikää 43, oli jo pakko tehdä jotain, alkaa elämä leviämään käsiin. Henkisesti aivan loppu.
Vuosi takaperin marraskuussa totesin olevani niin kulunut että on aivan pakko tehdä jotain. Todella suuren ponnistuksen vaati olla vastaamatta puhelimeen, heitin sen laatikkoon ja tein työtä mitä jakson, sellaiset 3-4 tuntia per päivä ja jatkuu edelleen, saa nähdä miten kauan. Ulospäin pystyn pitämään kulissia yllä joten juuri kukaan ei tilaani tiedä ja joille olen kertonut, eivät tästä syystä ilmeisesti ymmärrä vakavuutta.
Jos työtä alkaa pakkautumaan niin paniikki iskee eli ns blackout, vetää sumeaksi silmissä ja tulee olo ettei selviä tuosta työmäärästä, vaan jos olisin kunnossa, sen tekeminen olisi aivan normaali työsuoritus.
Outoa on se että ymmärrän tämän mutten voi olotilalle mitään. Ainoa keino on laittaa puhelimen vastaaja päälle ja laatikkoon, silloin voi vetää henkeä, tosin tietoisuus soittajista painaa sekin tunnollista luonnettani.
Yrittäjä ei oikein voi lähteä sairaslomalle joten vaihtoehtoina ilmeisesti jokin lääkitys tai psykologin pakeille. Löytyisikö neuvoa asiaan.Jokainen on ammattinsa valinnut - tai yrittäjyyden. Tervetuloa vaan tänne duunariksi, meillähän on niin hyvät liksat ja vapaat ja sairaslomat. Ei ole mikään pakko olla yrittäjä, jos se on noin vaikeaa, kyllä Suomessa löytyy vapaita työpaikkoja, ja työvoimaa tarvitaankin.
Uskomatonta, että vielä tänä päivänä kuulee tuota yrittäjien valittamista, "ei omaa elämää" huh, "ei lomaa" huh,
Minä voin kyllä neuvoa: rupea duumariksi! - Myötätunnosta
duunAri-L kirjoitti:
Jokainen on ammattinsa valinnut - tai yrittäjyyden. Tervetuloa vaan tänne duunariksi, meillähän on niin hyvät liksat ja vapaat ja sairaslomat. Ei ole mikään pakko olla yrittäjä, jos se on noin vaikeaa, kyllä Suomessa löytyy vapaita työpaikkoja, ja työvoimaa tarvitaankin.
Uskomatonta, että vielä tänä päivänä kuulee tuota yrittäjien valittamista, "ei omaa elämää" huh, "ei lomaa" huh,
Minä voin kyllä neuvoa: rupea duumariksi!Taas hyvä esimerkki duunarin asenteesta, kiitos vielä kerran.
Joskus vain on ollut niin että työpaikka on itse tehty kun sitä ei ole ollut.
Että haista vittu vaan, sanon sen suoraan mitä itse et kirjoittanut. - Arin kaveri
Myötätunnosta kirjoitti:
Taas hyvä esimerkki duunarin asenteesta, kiitos vielä kerran.
Joskus vain on ollut niin että työpaikka on itse tehty kun sitä ei ole ollut.
Että haista vittu vaan, sanon sen suoraan mitä itse et kirjoittanut.No NYT on kyllä työpaikkoja tarjolla, tervetuloa joukkoon. Paitsi tuolla kiroilevalla käytökselläsi et ehkä pärjää työyhteisössä.
- kutsusta
Arin kaveri kirjoitti:
No NYT on kyllä työpaikkoja tarjolla, tervetuloa joukkoon. Paitsi tuolla kiroilevalla käytökselläsi et ehkä pärjää työyhteisössä.
Harkinnassa lopettaminen on, huolettaaa vain ne viisi työpaikkaa mitkä päättyvät samalla päätöksellä.
Kyllä kirota saa jos on syytä, ja jos rivien välistä luet niin Arihan haistatteli. Lue Arin kirjoitus kuin lukisit ventovieraan vastauksen niin ymmärrät kyllä.
Jos Ari pärjää työyhteisössä ei minulla ole mitään hätää;) - L.ari
kutsusta kirjoitti:
Harkinnassa lopettaminen on, huolettaaa vain ne viisi työpaikkaa mitkä päättyvät samalla päätöksellä.
Kyllä kirota saa jos on syytä, ja jos rivien välistä luet niin Arihan haistatteli. Lue Arin kirjoitus kuin lukisit ventovieraan vastauksen niin ymmärrät kyllä.
Jos Ari pärjää työyhteisössä ei minulla ole mitään hätää;)5 työpaikkaa sinne tänne, joka päivähän me saamme kuulla uutisia miten se ja se tehdas lakkautetaan ja irtisanotaan satoja ihmisiä, ja tätä on jatkunut jo vuosikymmen ainakin.
Mukavia työnantajia ovat :( - tuo
L.ari kirjoitti:
5 työpaikkaa sinne tänne, joka päivähän me saamme kuulla uutisia miten se ja se tehdas lakkautetaan ja irtisanotaan satoja ihmisiä, ja tätä on jatkunut jo vuosikymmen ainakin.
Mukavia työnantajia ovat :(niin parempi irtisanoa.
Ja montako työpaikkaa ovat tehneet;) siis työn Antajat. Työntekijä ei työpaikkaa tee;) - M.ari
tuo kirjoitti:
niin parempi irtisanoa.
Ja montako työpaikkaa ovat tehneet;) siis työn Antajat. Työntekijä ei työpaikkaa tee;)"Maailmassa monta on ihmeellistä aasiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kuulkijaa..."
hih - sua on kiva härnää kun noin ärsyynnyt ;) - kuuluu tietysti
M.ari kirjoitti:
"Maailmassa monta on ihmeellistä aasiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kuulkijaa..."
hih - sua on kiva härnää kun noin ärsyynnyt ;)juuri tänne, näiden otsikoiden alle.
Työskentelet ilmeisesti muulla kuin terveydenhuoltoalalla sillä koulutuksesi ei yllä näihin keskusteluihin.
Älä naurata, ärsyynnyit itse ensin, lue vaikka ylläoleva, ja nyt yrität pelastaa sen mitä voit;)
Tarpeeksi ylös kun katselee, kompastuu. - S.Ari
kuuluu tietysti kirjoitti:
juuri tänne, näiden otsikoiden alle.
Työskentelet ilmeisesti muulla kuin terveydenhuoltoalalla sillä koulutuksesi ei yllä näihin keskusteluihin.
Älä naurata, ärsyynnyit itse ensin, lue vaikka ylläoleva, ja nyt yrität pelastaa sen mitä voit;)
Tarpeeksi ylös kun katselee, kompastuu.Hih - katsos vaan, ei malttanut olla jatkamatta ;D
Ja ottaa vielä noin tosissaan, seli-seli. - ammattitaidoton
S.Ari kirjoitti:
Hih - katsos vaan, ei malttanut olla jatkamatta ;D
Ja ottaa vielä noin tosissaan, seli-seli.Keksi jotain uutta, samaa toistamalla kerrot pääsi tyhjyydestä ja siitä ettet itse malttanut olla jatkamatta, jatkamatta, jatkamatta...
Tarpeeksi ylös kun katselee niin kompastuu;) - Saam.Ari
ammattitaidoton kirjoitti:
Keksi jotain uutta, samaa toistamalla kerrot pääsi tyhjyydestä ja siitä ettet itse malttanut olla jatkamatta, jatkamatta, jatkamatta...
Tarpeeksi ylös kun katselee niin kompastuu;)meni juttu liian pitkälle. No ei tämä ollut ensimmäinen kerta myönnän;)
Psykologillakin olen käynyt ja hakenut apua pakkomielle oireyhtymääni mutta oikeanlaista lääkettä ei vielä vain ole löytynyt ja alan siis todella turhautumaan, tuo ärsyyntyminen ja varsinkin sen kontrolloimattomuus alkaa vaikeuttaan sosiaalista elämääni, kaverit kaikkoo. Toivottavasti nyt kukaan tuttu ei tunnista - Hih!
Joten sorry vielä kerran, kaikkea hyvää sulle! T kiel.Ari - J,Ari
Saam.Ari kirjoitti:
meni juttu liian pitkälle. No ei tämä ollut ensimmäinen kerta myönnän;)
Psykologillakin olen käynyt ja hakenut apua pakkomielle oireyhtymääni mutta oikeanlaista lääkettä ei vielä vain ole löytynyt ja alan siis todella turhautumaan, tuo ärsyyntyminen ja varsinkin sen kontrolloimattomuus alkaa vaikeuttaan sosiaalista elämääni, kaverit kaikkoo. Toivottavasti nyt kukaan tuttu ei tunnista - Hih!
Joten sorry vielä kerran, kaikkea hyvää sulle! T kiel.AriKiitos, toi oli tosi hyvä ;D
- tää nyt on?
J,Ari kirjoitti:
Kiitos, toi oli tosi hyvä ;D
kirjoitteleko yksin? You lose Your marbles.
Toivottavasti saat itsesi kasaan ennen työvuoroa. - K.ari
tää nyt on? kirjoitti:
kirjoitteleko yksin? You lose Your marbles.
Toivottavasti saat itsesi kasaan ennen työvuoroa.Kyllä mä just ja just sain itseni koottua, huh, otti kyllä vähän koville, mut ihanaa hei kun jaksat huolehtia lähimmäisestäsi, kun on tää pakkomiellekin ja kaikenlaista.
- HIUKSET-PAKSUT
Oireita on vaikka joka sormelle, kuten hallitsematon ahminta, refluksi tauti, joka nyttemmin on varmaan jo bulimiaa, hartia,- selkä- ja niska säryt, hiusten tippuminen ja kuukautisten pois jääminen. Olen fyysisesti ihan rikki, vaikka ...
...
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1155965Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta324067- 823352
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä182986Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2522054Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?882004- 1431795
Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui431787Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81696Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881569