Mieli, havainto ja metakognitio

Jatka samaan malliin.

Saag Paneer kirjoitti:

Jatka samaan malliin.

Eikö sulla ole muuta kommentoitavaa sitä kaipaavalle?

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

Eikö sulla ole muuta kommentoitavaa sitä kaipaavalle?

>>Eikö sulla ole muuta kommentoitavaa sitä kaipaavalle?

Saag Paneer kirjoitti:

>>Eikö sulla ole muuta kommentoitavaa sitä kaipaavalle?

Höpö-löpö sulle mies.

on valikoiva?

Jos menen jääkaapille hakemaan maitoa, saatan nähdä itseni ulkopuolisen silmin.

Mutta jos olen mielikuvissa miehen kanssa, näen kyllä itseni siinä tilanteessa vähän toisella tapaan. Samoin jos haaveilen riippuliidosta tai muusta vastaavasta.

Mieli on valikoiva. Asia ei ole niin tärkeä (maitopurkin hakeminen) kuin esim. joku mieluinen juttu, rakastelu tai riippuliito.

Kaikki on suhteellista ja yksoikoista sääntöä ei mielellä ole.

>>- Kun luin koko tekstin sulkeissa olevaa kohtaa myöten, näin itseni ulkopuolelta katsoen. Kun keskityin tekstiin ja jätin sulkeissa olevan lauseen pois, näin sen mitä näkisin omien silmieni takaa katsoen.

Saag Paneer kirjoitti:

>>- Kun luin koko tekstin sulkeissa olevaa kohtaa myöten, näin itseni ulkopuolelta katsoen. Kun keskityin tekstiin ja jätin sulkeissa olevan lauseen pois, näin sen mitä näkisin omien silmieni takaa katsoen.

Lue lisää

Olen tosiaan aika huono visualisoimaan omaa itseäni, joten en pysty näkemään kokonaista liikesarjaa. Ainoastaan sellainen vilahdus jossa olen juuri jääkaapilla käsi ovessa kiinni. Näen itseni kulmittain itseni takaa vähän kuin seisoisin siinä vieressä, mutta jos yrittäisin kääntää itseni suoraan lärvi vasten lärviä, niin se menee vaikeaksi. Lähinnä tämä vilahdus on kai tosiaan valokuvista apinoitu epämääräinen massa hiuksiani ja vaatteisiin verhottua kehoani. (Ei meidän jääkaapille kyllä alasti mentäisikään kun se on aivan ikkunan vieressä.) Tärähtänyt epäselvä valokuva olisi ehkä paras verrokki. Kaiken kaikkiaan tämä on siis valo- ja peilikuviin perustuvaa kuvittelua.

***

Unissani olen toisinaan mies, mutta sitä ei esitellä mitenkään konkreettisesti elimin sun muin härpäkkein, läsnä on vain se tietoisuus että mies ollaan. Yleensä noihin uniin liittyy jonkinlainen dekkaritouhu tai vaikka Fox Mulder Salaisista kansioista, eli ilmeisesti mieleni yhdistää tutkimisen enemmän miehenä olemiseen. Sekä miehenä että naisena olen aina kehoni sisällä katselemassa maailmaa siten kuin katselen normaalistikin päivän aikana.

Mutta on myös sellaisia unia joita katson kuin elokuvaa tv:stä. Joskus kommentoin näkemääni jollekulle, esim. miehelleni. Toisinaan katsottuani tarinaa loikkaan johonkin hahmoon sisälle ja saatan vielä jatkaa matkaa hahmosta toiseen.

Ollessani itse joku fyysinen keho on sikäli sivuseikka että sekä itseni että muiden ihmisten kehoihin minun on vaikea saada unissa aikaiseksi mitään ulokkeita kuten genitaaleja, pujopartaa tms.

Tietoiset unet koen nimenomaan näköaistin terävöitymisenä, tavallisissa unissa läsnäolevat kohteet ja ihmiset ikäänkuin konkretisoituvat vähän kuin likinäköinen laittaisi lasit päähän. Itseasiassa olen useissa tietoisissa unissa alkanut terästää näköäni tekemällä kaikenlaisia temppuja, esim. asettamalla sormet "kiikariksi" silmien eteen (pantomiimia ikäänkuin). Joskus kuva häipyy täysin ja jää vain mustaa, jossa pystyn olemaan tietoinen vain hetken ilman että nukahdan tavalliseen uneen tai herään kokonaan. Tietoisissa unissa on joskus sellaisia elementtejä joita ei ole ikinä tavallisissa unissa, ja jos tavallisiin uniin tulee jotain todella merkillistä, siitä on periaatteessa helppo ponnistaa tietoiseen uneen jos se vain valkenee minulle, viime aikoina olen monta kertaa valinnut olla tulematta tietoiseksi koska minua alkaa unessa tympäistä se että sitä katseltavaa kamaa on aina niin helvetisti ja sitten se "pitää" kaikki muistaa ja kirjoittaa ylös kun herään.

***

>Kuvitelmia ja hallusinaatioita ei siis pitäisi missään tapauksessa sekoittaa keskenään, koska ne ovat myös havaintopsykologisesti täysin eri asioita.

Nimenomaan. Kuvittelu itselläni on aktiivista asioiden pyörittelyä, kun taas hallut tulevat silloin kun niitä huvittaa tulla ja minä vain passiivisesti todistan niitä. Toki otolliset olosuhteet pitää olla, mutta onnistun todella harvoin niitä itse vartavasten luomaan.

Hallu on huono sana, mutta jos puhuu visioista, se helposti sotkee asioita koska visualisointi on taas aivan eri juttu kuin tuo kuva mikä muodostuu päässä ja projisoituu ikäänkuin tiettyyn pisteeseen kasvojen edessä yläviistoon ja näkyy niin silmät auki kuin kiinnikin. Kummitukset sitten taas ilmeisesti eivät näy jos laittaa silmät kiinni (en ole ollut siinä tilanteessa että olisin voinut kokeilla)? Tietääköhän joku muu siitä...

***

Jaa-a noiden äänien kanssa, mutta äkkiseltään sanoisin että äänet päässäni kuvittelen aivojen keskipisteessä. (Kuvittelen? Eiväthän ne ole kuvia.)

Keskustelua provosoiva Rev-kritiikkini magiafiksönin enklanniksi lukemista kohtaan (joka on pois sohvaperunateoreettisesta äksönistä) liittyy kielirelativismiin (vrt. vapaasti aksioomia assosioivan matematiikan topos-relativismi), että eri kielillä on eri luonnot, jotka eivät ole yhteismitallisia (kuin enintään majuskelikissakategorian CAT-tasolla, ja että indoeurooppalaiset kielet ja niistä erityiseti enklanti subjekti-objekti -fiksaatioineen ovat kielirelativisten metalingvistiikan luonnonhavainnoitumisen tasolla huomattavasti vähemmän maagisesti kiinnostavia kuin suomi ja suomen samaaniset juuret, jotka ovat etymologian ym. tasolla vielä edelleen maagis-runollisesti kuultavissa.

Ruoho ei ole aina vihreämpää aidan takana, meikäläiset eripuraheimot valloittaneet ja valtakunnaksi alistaneet ja tukholmansyndroomoineet eurooppalaiset valloittajaheimot eivät ole suomeksi havainnoiville noituudesta mitään opettaneet eivätkä voi opettaa, kuin ehkä Luonnosta vieraantuneen oman rajallisen näkökulmansa universaaliudestaan haaveilevan toiseutensa kautta, negaationa.

kirjis kirjoitti:

Keskustelua provosoiva Rev-kritiikkini magiafiksönin enklanniksi lukemista kohtaan (joka on pois sohvaperunateoreettisesta äksönistä) liittyy kielirelativismiin (vrt. vapaasti aksioomia assosioivan matematiikan topos-relativismi), että eri kielillä on eri luonnot, jotka eivät ole yhteismitallisia (kuin enintään majuskelikissakategorian CAT-tasolla, ja että indoeurooppalaiset kielet ja niistä erityiseti enklanti subjekti-objekti -fiksaatioineen ovat kielirelativisten metalingvistiikan luonnonhavainnoitumisen tasolla huomattavasti vähemmän maagisesti kiinnostavia kuin suomi ja suomen samaaniset juuret, jotka ovat etymologian ym. tasolla vielä edelleen maagis-runollisesti kuultavissa.

Ruoho ei ole aina vihreämpää aidan takana, meikäläiset eripuraheimot valloittaneet ja valtakunnaksi alistaneet ja tukholmansyndroomoineet eurooppalaiset valloittajaheimot eivät ole suomeksi havainnoiville noituudesta mitään opettaneet eivätkä voi opettaa, kuin ehkä Luonnosta vieraantuneen oman rajallisen näkökulmansa universaaliudestaan haaveilevan toiseutensa kautta, negaationa.

Lue lisää

Tsekkasin tuolta miten se menikään:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000216&posting=22000000036637429

Käsittääkseni kyseessä ei ollut fiktio eli kaunokirjallisuus.

Englanninkielessä on kaikenlaisia ärsyttävyyksiä, mutta jos anglit jaksavat vääntää kaikenlaisia tieto-, tiede- ja vaihtoehtotiedekirjoja ja muun kieliset eivät, niin minkäs teet.

Henkilökohtaisesti minua ärsyttävät mukaviisaat suomalaiset Lapin Noidat jotka töhrivät naamansa noealla ja höpisevät outoja, jotkut sitten jopa kirjojakin kirjoittelevat. Esim. muuan ufo-kontakteillaan retosteleva nainen väitti huonolaatuisessa mukamas todellisuuteen perustuvassa romaanissaan olleensa avaruusveljiensä aluksella juuri silloin kun nämä täräyttivät paskaksi kokonaisen vihollisplaneetan. (On näemmä tullut katsottua Star Wars.)

No joo. Kyllähän noita tillintallintarinoita varmasti pääsee julkaistavaksi asti englanninkielisenäkin, ei vaan tule _siihen_ sontakasaan käsiään upotettua kun tulee luettua ihan muita höpökirjoja. Esim. nyt sitten viimeisimmäksi tätä McKennaa, joka tosiaan antaa ajattelemisen aihetta näissä ajankohtaiseksi tälläkin palstalla pätkähtäneissä kasvikeskusteluissa.

Jokatapauksessa en pidä juntti-ilveilystä ja selvästi päästään sekaisin olevien suomalaisten horinoista. Vaikka olisi kuinka sekaisin päästään pitää kirjoittaa sellaista minkä voi ottaa tai melkein ottaa tosissaan. Pitää kirjoittaa jotain oikeasti kiehtovaa, tai unohtaa koko juttu. Ja mikä se on näissä Lapin Noidissa kun eivät tunnu ihmisenä olemisesta löytävän mitään muuta kuin värkkinsä pöksyistään, eli kaikki aina pärähtää pikkutuhmuuksien puolelle. Sitten ollaan poronsarvi perseessä ja Luostholla tavataan. Mutta ei, eihän se ole edes se genitaalinen vaihe mihin suomalaiset juuttuvat, vaan oraalinen. Kaljapullo siellä perseessä on pystyssä ja kotiin mennään kaikkien baarien kautta.

Ainakaan McKennan alkoholikulttuurin kritiikkiin en sano mitään vastaan...

Qad kirjoitti:

Tsekkasin tuolta miten se menikään:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000216&posting=22000000036637429

Käsittääkseni kyseessä ei ollut fiktio eli kaunokirjallisuus.

Englanninkielessä on kaikenlaisia ärsyttävyyksiä, mutta jos anglit jaksavat vääntää kaikenlaisia tieto-, tiede- ja vaihtoehtotiedekirjoja ja muun kieliset eivät, niin minkäs teet.

Henkilökohtaisesti minua ärsyttävät mukaviisaat suomalaiset Lapin Noidat jotka töhrivät naamansa noealla ja höpisevät outoja, jotkut sitten jopa kirjojakin kirjoittelevat. Esim. muuan ufo-kontakteillaan retosteleva nainen väitti huonolaatuisessa mukamas todellisuuteen perustuvassa romaanissaan olleensa avaruusveljiensä aluksella juuri silloin kun nämä täräyttivät paskaksi kokonaisen vihollisplaneetan. (On näemmä tullut katsottua Star Wars.)

No joo. Kyllähän noita tillintallintarinoita varmasti pääsee julkaistavaksi asti englanninkielisenäkin, ei vaan tule _siihen_ sontakasaan käsiään upotettua kun tulee luettua ihan muita höpökirjoja. Esim. nyt sitten viimeisimmäksi tätä McKennaa, joka tosiaan antaa ajattelemisen aihetta näissä ajankohtaiseksi tälläkin palstalla pätkähtäneissä kasvikeskusteluissa.

Jokatapauksessa en pidä juntti-ilveilystä ja selvästi päästään sekaisin olevien suomalaisten horinoista. Vaikka olisi kuinka sekaisin päästään pitää kirjoittaa sellaista minkä voi ottaa tai melkein ottaa tosissaan. Pitää kirjoittaa jotain oikeasti kiehtovaa, tai unohtaa koko juttu. Ja mikä se on näissä Lapin Noidissa kun eivät tunnu ihmisenä olemisesta löytävän mitään muuta kuin värkkinsä pöksyistään, eli kaikki aina pärähtää pikkutuhmuuksien puolelle. Sitten ollaan poronsarvi perseessä ja Luostholla tavataan. Mutta ei, eihän se ole edes se genitaalinen vaihe mihin suomalaiset juuttuvat, vaan oraalinen. Kaljapullo siellä perseessä on pystyssä ja kotiin mennään kaikkien baarien kautta.

Ainakaan McKennan alkoholikulttuurin kritiikkiin en sano mitään vastaan...

Lue lisää

http://www.netn.fi/198/netn_198_pylkko.html

Artikkeli "Suomen kieli on vetäytymässä ja jättämässä meidät rauhaan toisiltamme" alkaa näin:

"Voimmeko kokea muiden ihmisten kokemuksia? Kysymys on jotenkin kummallinen, ellei suorastaan älytön. Sillä, jos nuo kokemukset, joita yritämme kokea ovat muiden, niin tietenkään emme voi kokea niitä sellaisinaan. Voimmeko ehkä kokea jotakin, mikä yhdistää kokemuksemme muihin? Monet vastaisivat myönteisesti: juuri se, minkä muiden ihmisten kokemuksista tavoitamme, on jotakin esillä olevaa, meidän ja muiden välissä liikkuvaa, jaettua tai yhteistä. Ehkä jotakin esineellistettyä tai käsitteellistettyä. Mutta oikeastaan en yrittänyt kysyä mitään sellaista, mihin tuo olisi vastaus. Jokin meidän ja muiden välissä oleva ei ole oikein sitä, mitä tarkoitan muiden ihmisten kokemusten kokemisella. Kieli vain johdatti minut kysymään sitä, koska se, mitä yritän kysyä, on vailla tuttua tai totuttua kieltä. Se ei kuitenkaan ole välttämättä kielen ulkopuolella.

Yritin kysyä: miten lähellä voimme olla muita ihmisiä kokemuksellisesti? Voimmeko ehkä osallistua muiden kokemukseen? Tai kuulua sinne? Näyttää siltä, että jos lähdemme ajattelemaan siihen suuntaan, että muut ovat meidän ulkopuolellamme olevia esineitä ja muiden ajatukset ovat muiden ihmisten pään sisällä, emme tietenkään voi kokea muiden kokemuksia, siis sitä, mikä tapahtuu muiden sisällä. Tästä syystä useimmat meistä ajattelevat, että tarvitaan jotakin, mikä ikäänkuin liikkuu meidän ja muiden välissä. Mutta jos taas se, mitä tällä tavoin tavoitan, on vain minun ja muiden välissä, esimerkiksi käyttäytymisessä, ruumiin liikkeissä, eleissä, ilmeissä ja äänissä, niin kysymys taas menettää sen merkityksen, jota olen tavoittelemassa."

kirjis kirjoitti:

http://www.netn.fi/198/netn_198_pylkko.html

Artikkeli "Suomen kieli on vetäytymässä ja jättämässä meidät rauhaan toisiltamme" alkaa näin:

"Voimmeko kokea muiden ihmisten kokemuksia? Kysymys on jotenkin kummallinen, ellei suorastaan älytön. Sillä, jos nuo kokemukset, joita yritämme kokea ovat muiden, niin tietenkään emme voi kokea niitä sellaisinaan. Voimmeko ehkä kokea jotakin, mikä yhdistää kokemuksemme muihin? Monet vastaisivat myönteisesti: juuri se, minkä muiden ihmisten kokemuksista tavoitamme, on jotakin esillä olevaa, meidän ja muiden välissä liikkuvaa, jaettua tai yhteistä. Ehkä jotakin esineellistettyä tai käsitteellistettyä. Mutta oikeastaan en yrittänyt kysyä mitään sellaista, mihin tuo olisi vastaus. Jokin meidän ja muiden välissä oleva ei ole oikein sitä, mitä tarkoitan muiden ihmisten kokemusten kokemisella. Kieli vain johdatti minut kysymään sitä, koska se, mitä yritän kysyä, on vailla tuttua tai totuttua kieltä. Se ei kuitenkaan ole välttämättä kielen ulkopuolella.

Yritin kysyä: miten lähellä voimme olla muita ihmisiä kokemuksellisesti? Voimmeko ehkä osallistua muiden kokemukseen? Tai kuulua sinne? Näyttää siltä, että jos lähdemme ajattelemaan siihen suuntaan, että muut ovat meidän ulkopuolellamme olevia esineitä ja muiden ajatukset ovat muiden ihmisten pään sisällä, emme tietenkään voi kokea muiden kokemuksia, siis sitä, mikä tapahtuu muiden sisällä. Tästä syystä useimmat meistä ajattelevat, että tarvitaan jotakin, mikä ikäänkuin liikkuu meidän ja muiden välissä. Mutta jos taas se, mitä tällä tavoin tavoitan, on vain minun ja muiden välissä, esimerkiksi käyttäytymisessä, ruumiin liikkeissä, eleissä, ilmeissä ja äänissä, niin kysymys taas menettää sen merkityksen, jota olen tavoittelemassa."

Lue lisää

Tavallaan kuvittelen käsittäväni sen mitä haet takaa ja tavallaan tuntuu että en, koska se jokin tuntuu lipsuvan kuin saippua käsistä. Mikäs ihme se tietenkään on jos askaroidaan jossain kielen tuolla puolen, ihmisten välisessä jokin-on-melkein-olemassa-mutta-ei-ihan-mutta-kuitenkin-on -substanssissa.

Saadessani jatkuvasti täsmälleen samat sanat päähäni jotka mieheni tuotapikaa sanoo ääneen meillä korostuu se että saamme tosiaankin saman lauseen mieleemme. Emme mielikuvaa jonka sanoisimme kumpikin omilla sanoillamme, vaan samat sanat. Olisikin helkkarin mielenkiintoista tietää voisiko sama systeemi toimia jonkun ulkomaalaisen kanssa, mutta tuollainen toinen ihminen ei tietenkään olisi minulle niin tärkeä ja läheinen kuin kumppanini.

Mitä tulee englanninkielen mahdollisiin puutteisiin, niin en ehkä osaa niitä niin mieltää koska joskus unissani puhun englantia, eli se kieli on minua niin lähellä ja tavallaan rakas etten ehkä näe sen virheitä kovin selkeästi.

(Enkä tietenkään ole mikään kielitieteilijä, jossa mielessä olen toki väärä ihminen tästä täällä ylipäätään puhumaan. Mutta puhutaanhan täällä nykyään ruoastakin...)

Mutta jokatapauksessa Jeesus sanoi että missä teitä on kaksi tai kolme läsnä, siellä minä olen. Kokonaisuus on aina enemmän kuin osiensa summa.

kirjis kirjoitti:

Keskustelua provosoiva Rev-kritiikkini magiafiksönin enklanniksi lukemista kohtaan (joka on pois sohvaperunateoreettisesta äksönistä) liittyy kielirelativismiin (vrt. vapaasti aksioomia assosioivan matematiikan topos-relativismi), että eri kielillä on eri luonnot, jotka eivät ole yhteismitallisia (kuin enintään majuskelikissakategorian CAT-tasolla, ja että indoeurooppalaiset kielet ja niistä erityiseti enklanti subjekti-objekti -fiksaatioineen ovat kielirelativisten metalingvistiikan luonnonhavainnoitumisen tasolla huomattavasti vähemmän maagisesti kiinnostavia kuin suomi ja suomen samaaniset juuret, jotka ovat etymologian ym. tasolla vielä edelleen maagis-runollisesti kuultavissa.

Ruoho ei ole aina vihreämpää aidan takana, meikäläiset eripuraheimot valloittaneet ja valtakunnaksi alistaneet ja tukholmansyndroomoineet eurooppalaiset valloittajaheimot eivät ole suomeksi havainnoiville noituudesta mitään opettaneet eivätkä voi opettaa, kuin ehkä Luonnosta vieraantuneen oman rajallisen näkökulmansa universaaliudestaan haaveilevan toiseutensa kautta, negaationa.

Lue lisää

Hyviä pointteja kirjis.

Mutta en suinkaan suositellut englanninkielisten kirjojen lukemista sen vuoksi, että englanti olisi parempi kieli, vaan siksi, että valikoima on suurempi.

Vieraisiin kieliin tutustuminen, siinä missä kaikki rajanylitykset, ovat minusta mielenkiintoisia liminaalitiloja ja sikäli arvokas osa maagikon homeopaattisen holistista kurrikuluumia. :-)

En tietenkään tarkoittanut, että omat juuret pitäisi hylätä, tai uskotella ettei oma äidinkieli olisi itselle muita kieliä arvokkaampi. Minun maaginen kieleni on suomi ja sillä kirjoitan kaikki loitsuni, rukoukseni ja runoni. En ole lingvistikko, mutta uskon, kuten sinäkin, että kyse on myös suomen kielen juurevasta rakenteesta, eikä vain tottumuksesta siihen.

Ruoho ei ehkä ole vihreämpää aidan toisella puolella, mutta se on kuitenkin ruohoa, eikä siltä ole minusta mitään syytä kansallisylpeydessä sulkea silmiään, vaikka se oma ruoho vatsassa helpoimmin sulaakin. Ajatus- ja kielivatsaakin on hyvä treenata, jottei se laiskistu.

Analyysisi menee osin yli hilseen, mutta uskoakseni ymmärsin jollain lailla pääpointtisi yleisfiiliksen...

//suomi ja suomen samaaniset juuret, jotka ovat etymologian ym. tasolla vielä edelleen maagis-runollisesti kuultavissa.//

Olen fiilistellyt ihan samoja juttuja jo pitkän aikaa, ja voisin sanoa ihan samoin, vaikkei minulla olekaan samaa tietomäärää kuin sinulla. Niinpä otaksun, että konsensuaalisrelativistinen Rev-kritiikkisi ei voi olla täysin absoluuttis-holistista. En juuri käytä disclaimereita ja jos sanon jossain asian A, siitä ei seuraa, että ajattelen B tai varsinkaan C. Eli vaikkapa jos kehotan opiskelemaan vieraita kieliä, en tarkoita että ne ovat parempia kuin oma, enkä varmasti ole sanonut niin missään.

Tiedätkö jotain kansantajuista kirjaa, jossa kerrottaisiin näistä suomen kielen samaanisista juurista? Uskon niihin jo sikäli, että kieli puhuu puolestaan, mutta voisi olla hyvä saada lihaa luiden ympärille.

Eli kiitos kritiikistä, ja ollaan ny kamuja ja diggaillaan yhdessä samaanista suomenkieltä, niinku minäkin ihan oikeesti. Ettei tule sellainen käsitys, että Rev-Olveri on vihamielinen anglosaksi tai juutalainen joka metsät laivoiksi kaataa ja kaikkia neuvoo laulamaan riimuja tai elvistä ja negrospirituaaleja ja hakkaamaan öljytynnyreitä puukepeillä katujen kulmissa.

Hyvä pointti on sekin, ettei lähelle aina näe. Mutta sen mielessä pitäen, lähelle voi koettaa tulla kauankin kautta, jos ei likelle näköstäminen meinaa heti onnistua tässä kansallismielisyys- ja monikulttuurisuus-aatteiden pilaamassa maailmassa.

Qad kirjoitti:

Tavallaan kuvittelen käsittäväni sen mitä haet takaa ja tavallaan tuntuu että en, koska se jokin tuntuu lipsuvan kuin saippua käsistä. Mikäs ihme se tietenkään on jos askaroidaan jossain kielen tuolla puolen, ihmisten välisessä jokin-on-melkein-olemassa-mutta-ei-ihan-mutta-kuitenkin-on -substanssissa.

Saadessani jatkuvasti täsmälleen samat sanat päähäni jotka mieheni tuotapikaa sanoo ääneen meillä korostuu se että saamme tosiaankin saman lauseen mieleemme. Emme mielikuvaa jonka sanoisimme kumpikin omilla sanoillamme, vaan samat sanat. Olisikin helkkarin mielenkiintoista tietää voisiko sama systeemi toimia jonkun ulkomaalaisen kanssa, mutta tuollainen toinen ihminen ei tietenkään olisi minulle niin tärkeä ja läheinen kuin kumppanini.

Mitä tulee englanninkielen mahdollisiin puutteisiin, niin en ehkä osaa niitä niin mieltää koska joskus unissani puhun englantia, eli se kieli on minua niin lähellä ja tavallaan rakas etten ehkä näe sen virheitä kovin selkeästi.

(Enkä tietenkään ole mikään kielitieteilijä, jossa mielessä olen toki väärä ihminen tästä täällä ylipäätään puhumaan. Mutta puhutaanhan täällä nykyään ruoastakin...)

Mutta jokatapauksessa Jeesus sanoi että missä teitä on kaksi tai kolme läsnä, siellä minä olen. Kokonaisuus on aina enemmän kuin osiensa summa.

Lue lisää

//Mutta jokatapauksessa Jeesus sanoi että missä teitä on kaksi tai kolme läsnä, siellä minä olen.//

Tuo on mielenkiintoisen kuuloinen läppä, mutta keitä "teitä" se meinaa? Vähintään kahta ketä tahansa ihmistä, vaiko vähintään kahta kristittyä?

Revlover kirjoitti:

//Mutta jokatapauksessa Jeesus sanoi että missä teitä on kaksi tai kolme läsnä, siellä minä olen.//

Tuo on mielenkiintoisen kuuloinen läppä, mutta keitä "teitä" se meinaa? Vähintään kahta ketä tahansa ihmistä, vaiko vähintään kahta kristittyä?

Lue lisää

Unohtuu aina välillä että eiväthän muut ihmiset tiedä millaisia yhteyksiä olen omissa aivoissani askarrellut.

Tuota kyseistä Jeesuksen heittoa olen ajatellut siten että Jeesus olisi tuossa asettanut itsensä Hengen asemaan. Eli se on siis _Henki_ (energia, naguaali, yhdistävä linkki, Ykseys) mikä on läsnä kun 2 - 3 ihmistä kokoontuu tietyssä mielentilassa. Joka tietenkin on meditatiivinen - kun en nyt taas parempaakaan sanaa keksi.

Itse en oikein pidä Jeesus-jutuista juuri sen vuoksi että se Minä olen sitä sun tätä, minä minä minä (eli minä Jeesus) alkaa nopeasti tökkiä. Mutta olen alkanut ajatella että ehkä ne jutut on kirjoitettu siihen muotoon kuin on että massat veisivät niitä tarinoita eteenpäin Jeesusta jumaloiden jotta harvat ihmiset joilla se korva tosiaan on auki saavat viestin. Joka ei suinkaan ole että Jeesus on jumala piste, vaan jotain ihan muuta. Ennemminkin vaikka että me kaikki olemme jumalaa... kun en vieläkään hirveä sanoa että jumalia.

Asiaa pitää ehkä oikein jankuttaa itselleen niin kauan että se suggeroituu sinne aivojen perimmäiseenkin sopukkaan. Ei pysty ihmeisiin jos ei usko olevansa ihmeellinen.

Qad kirjoitti:

Unohtuu aina välillä että eiväthän muut ihmiset tiedä millaisia yhteyksiä olen omissa aivoissani askarrellut.

Tuota kyseistä Jeesuksen heittoa olen ajatellut siten että Jeesus olisi tuossa asettanut itsensä Hengen asemaan. Eli se on siis _Henki_ (energia, naguaali, yhdistävä linkki, Ykseys) mikä on läsnä kun 2 - 3 ihmistä kokoontuu tietyssä mielentilassa. Joka tietenkin on meditatiivinen - kun en nyt taas parempaakaan sanaa keksi.

Itse en oikein pidä Jeesus-jutuista juuri sen vuoksi että se Minä olen sitä sun tätä, minä minä minä (eli minä Jeesus) alkaa nopeasti tökkiä. Mutta olen alkanut ajatella että ehkä ne jutut on kirjoitettu siihen muotoon kuin on että massat veisivät niitä tarinoita eteenpäin Jeesusta jumaloiden jotta harvat ihmiset joilla se korva tosiaan on auki saavat viestin. Joka ei suinkaan ole että Jeesus on jumala piste, vaan jotain ihan muuta. Ennemminkin vaikka että me kaikki olemme jumalaa... kun en vieläkään hirveä sanoa että jumalia.

Asiaa pitää ehkä oikein jankuttaa itselleen niin kauan että se suggeroituu sinne aivojen perimmäiseenkin sopukkaan. Ei pysty ihmeisiin jos ei usko olevansa ihmeellinen.

Lue lisää

Juupajoopa. Jostain syystä Jeesusta ei siis ilmene siellä, missä on vain yksi ihminen...

Tämä asettaa Jeesuksen ihan uuteen valoon.

Kenties kahden tai useamman ihmisen yhdessäoleminen on universaalin rakkauden tai myötätunnon ilmentymä sosiaalisella tasolla. Toisaalta, tällaiset tulkinnat jäävät helposti Minä Olen -lehden jorinoitten tasolle, sillä en minä nyt tunne Raamattua edes niin hyvin kuin sinä.

Mutta ajattelen, että on ihan mielenkiintoista pohtia, mitä Jeesus voisi olla, ennemmin kuin mitä sen täytyy olla.

Mitenhän eläimet ja kasvit sitten. Jos ihminen, sika ja timotei kokoontuvat pellolla, onko siellä Jeesusta ilmassa? :-) Minusta voisi hyvinkin olla.

Toisaalta, kun jeesusjengi on niin kotiinpäinvetävää kuin se on, eikä aina niin suvaitsevaista muita uskontoja ja ajatuksia kohtaan, niin voi olla, että tämä "jeesus-energia" (kauheeta new age lätinää mä heitän) olisi nimenomaan samanlaisten ja samankaltaisten yhdessäoloa ja omien joukkoon palaamista, erilaisten kuulumattomuutta joukkoon. Jeesushan oli paimen, joka kutsui kadonneita lampaita joukkoon. Mistä loogisesti johdan, että metsässä on susi... sellainen kuin Fenris Lokin poika, joka edustaa kaaoksen ja petoksen (tarpeellisia) voimia.

Historian sivu monien maagikkojen jumalat eivät ole olleet niitä kilteimpiä heppuja, vaan taikavoimia on pyydetty jännemmiltä kavereilta, eikä niiltä kotikissojen hengiltä. Egyptissä oli Setin kultti, Etelä-Amerikassa Tezcatlipoca ja Kojootti. Intiassa ja tiibetissä tunnetaan myös kaikenlaisia hurjia ja pelottavia Jumalia, jotka kuitenkin käsitetään joko hyväntahtoisiksi tai vähintäänkin tarpeellisiksi.

Missä me olisimme ilman keppiä ja porkkanaa? ;-)

//Ei pysty ihmeisiin jos ei usko olevansa ihmeellinen.//

Jees. Voit jopa ajatella, että olet ihmeellisempi kuin osaat ikinä edes kuvitella, ja että ennakkokäsityksesi ihmeellisyydestä on kuin ajattelisit hernettä kuullessas universumista. Silloin avaudut tietoisesti minkä tahansa mahdollisuudelle, laajimpaan mahdolliseen vastaanottavaiseen tilaan. Tai, no ajattelun lisäksi se täytyy tietenkin saada aikaan somapsykoottisesti. Mutta ajatuksesta kaikki kuitenkin lähtee. Alussa on hyvä idea... ja siitä jatketaan.

Revlover kirjoitti:

Juupajoopa. Jostain syystä Jeesusta ei siis ilmene siellä, missä on vain yksi ihminen...

Tämä asettaa Jeesuksen ihan uuteen valoon.

Kenties kahden tai useamman ihmisen yhdessäoleminen on universaalin rakkauden tai myötätunnon ilmentymä sosiaalisella tasolla. Toisaalta, tällaiset tulkinnat jäävät helposti Minä Olen -lehden jorinoitten tasolle, sillä en minä nyt tunne Raamattua edes niin hyvin kuin sinä.

Mutta ajattelen, että on ihan mielenkiintoista pohtia, mitä Jeesus voisi olla, ennemmin kuin mitä sen täytyy olla.

Mitenhän eläimet ja kasvit sitten. Jos ihminen, sika ja timotei kokoontuvat pellolla, onko siellä Jeesusta ilmassa? :-) Minusta voisi hyvinkin olla.

Toisaalta, kun jeesusjengi on niin kotiinpäinvetävää kuin se on, eikä aina niin suvaitsevaista muita uskontoja ja ajatuksia kohtaan, niin voi olla, että tämä "jeesus-energia" (kauheeta new age lätinää mä heitän) olisi nimenomaan samanlaisten ja samankaltaisten yhdessäoloa ja omien joukkoon palaamista, erilaisten kuulumattomuutta joukkoon. Jeesushan oli paimen, joka kutsui kadonneita lampaita joukkoon. Mistä loogisesti johdan, että metsässä on susi... sellainen kuin Fenris Lokin poika, joka edustaa kaaoksen ja petoksen (tarpeellisia) voimia.

Historian sivu monien maagikkojen jumalat eivät ole olleet niitä kilteimpiä heppuja, vaan taikavoimia on pyydetty jännemmiltä kavereilta, eikä niiltä kotikissojen hengiltä. Egyptissä oli Setin kultti, Etelä-Amerikassa Tezcatlipoca ja Kojootti. Intiassa ja tiibetissä tunnetaan myös kaikenlaisia hurjia ja pelottavia Jumalia, jotka kuitenkin käsitetään joko hyväntahtoisiksi tai vähintäänkin tarpeellisiksi.

Missä me olisimme ilman keppiä ja porkkanaa? ;-)

//Ei pysty ihmeisiin jos ei usko olevansa ihmeellinen.//

Jees. Voit jopa ajatella, että olet ihmeellisempi kuin osaat ikinä edes kuvitella, ja että ennakkokäsityksesi ihmeellisyydestä on kuin ajattelisit hernettä kuullessas universumista. Silloin avaudut tietoisesti minkä tahansa mahdollisuudelle, laajimpaan mahdolliseen vastaanottavaiseen tilaan. Tai, no ajattelun lisäksi se täytyy tietenkin saada aikaan somapsykoottisesti. Mutta ajatuksesta kaikki kuitenkin lähtee. Alussa on hyvä idea... ja siitä jatketaan.

Lue lisää

Ajattelin itse enemmän sitä että eräänlainen Kristus-substanssi, Buddha-luonto, Tao, Henki - siis personoimaton energia olisi läsnä kun ihmisiä kokoontuu kimppaan tietyllä mielellä. Nimityksellä ei olisi niin väliä, mutta Jeesuksen seuraajat ovat halunneet korostaa että se on Jeesus kun on läsnä. Aivan kuten Hare Krishnat ajattelevat että Krishna on kaikessa, taolaiset Taosta kaiketi samaa jne.

Mutta miksei joku tiettykin voi olla "omiaan" avustamassa kun nämä kokoontuvat erityisesti tiettyä nimeä ajatellen, olisiko tämä sitten sellainen invokaatio...

Eihän Jeesuksessa kai sinänsä vikaa ole (ellei sitten ollutkin Johannes K:n irtopään kanssa askarrellut musta maagi niin kuin eräs teoria vihjaa). Se miten tiukasti hänet on omittu tietylle tasolle tiettyihin piiriin vain jotenkin tökkii. Joko sitä sitten tahallaan lukee Raamattua kuten omalle itselle sopii (toisinaan näin teen) tai sitten unohtaa koko kultapossukerhon ja tutkii muita mahdollisuuksia. Jonkinlaista politiikkaahan se pinnallisemmalla tasollaan on, "valitse minut guruksesi niin voit odottaa sitä sun tätä jne." Eikä tässä välttämättä nämä menneet ja tulevat gurut keskenään tappele, ehkä ovat hyviäkin kavereita keskenään. Se on ne seuraajat kun huutavat hyeenana kukin oman suosikkinsa puolesta lisää lössiä omaan kerhoonsa.

Kuinkahan moni itsensä vakavasti (heh) ottava maagi muuten tapaa kutsua vaikka joissain tietyissä operaatioissa nimenomaan Jeesuksen apua, vaikkei noin muuten olekaan itseään rajoittanut nimenomaan Jeesus-kerholaisuuteen...

Qad kirjoitti:

Ajattelin itse enemmän sitä että eräänlainen Kristus-substanssi, Buddha-luonto, Tao, Henki - siis personoimaton energia olisi läsnä kun ihmisiä kokoontuu kimppaan tietyllä mielellä. Nimityksellä ei olisi niin väliä, mutta Jeesuksen seuraajat ovat halunneet korostaa että se on Jeesus kun on läsnä. Aivan kuten Hare Krishnat ajattelevat että Krishna on kaikessa, taolaiset Taosta kaiketi samaa jne.

Mutta miksei joku tiettykin voi olla "omiaan" avustamassa kun nämä kokoontuvat erityisesti tiettyä nimeä ajatellen, olisiko tämä sitten sellainen invokaatio...

Eihän Jeesuksessa kai sinänsä vikaa ole (ellei sitten ollutkin Johannes K:n irtopään kanssa askarrellut musta maagi niin kuin eräs teoria vihjaa). Se miten tiukasti hänet on omittu tietylle tasolle tiettyihin piiriin vain jotenkin tökkii. Joko sitä sitten tahallaan lukee Raamattua kuten omalle itselle sopii (toisinaan näin teen) tai sitten unohtaa koko kultapossukerhon ja tutkii muita mahdollisuuksia. Jonkinlaista politiikkaahan se pinnallisemmalla tasollaan on, "valitse minut guruksesi niin voit odottaa sitä sun tätä jne." Eikä tässä välttämättä nämä menneet ja tulevat gurut keskenään tappele, ehkä ovat hyviäkin kavereita keskenään. Se on ne seuraajat kun huutavat hyeenana kukin oman suosikkinsa puolesta lisää lössiä omaan kerhoonsa.

Kuinkahan moni itsensä vakavasti (heh) ottava maagi muuten tapaa kutsua vaikka joissain tietyissä operaatioissa nimenomaan Jeesuksen apua, vaikkei noin muuten olekaan itseään rajoittanut nimenomaan Jeesus-kerholaisuuteen...

Lue lisää

//Kuinkahan moni itsensä vakavasti (heh) ottava maagi muuten tapaa kutsua vaikka joissain tietyissä operaatioissa nimenomaan Jeesuksen apua, vaikkei noin muuten olekaan itseään rajoittanut//

No minä esimerkiksi. Olen kokeeksi rukoillut kaikenlaisia jumalia Jeesuksesta Tezcatlipocaan. Ainahan sitä voi kokeilla jos niiltä saisi edes turpiinsa.

//Ajattelin itse enemmän sitä että eräänlainen Kristus-substanssi, Buddha-luonto, Tao, Henki - siis personoimaton energia olisi läsnä kun ihmisiä kokoontuu kimppaan tietyllä mielellä.//

Aivan. Kyllä minäkin uskon siihen, että on jotain, joka välittyy sydämestä sydämeen (mihin tietysti vaaditaan vähintään kaksi ihmistä). Kenties juuri se välittymisen/jakamisen prosessi itsessään on Jeesus, mutta se energia mikä välittyy on Pyhä Henki, kun taas Jumala on absoluuttinen tietoisuus. Tai jotain sinne päin. Sillä tavoin minä ajattelen tuon hommelin, vaikkei se ehkä vastaa ollenkaan sitä mitä Raamatussa sanotaan.

Jeesushan jakoi myös ruokaa (energiaa), josta riitti hämmästyttävän monelle, vaikka sitä näytti olevan vain vähän. Samalla tavalla sydämestään voi jakaa ilman että mitään itse menettää.

Mutta tämä on jälleen ihan vapaata assosiointia. En tunne Jeesuksen myyttiä kovin perusteellisesti. Mutta radio dein ohjelmassa sanottiin, että se viikunapuu, jonka Jeesus kirosi, edustaa Israelia...

Revlover kirjoitti:

//Kuinkahan moni itsensä vakavasti (heh) ottava maagi muuten tapaa kutsua vaikka joissain tietyissä operaatioissa nimenomaan Jeesuksen apua, vaikkei noin muuten olekaan itseään rajoittanut//

No minä esimerkiksi. Olen kokeeksi rukoillut kaikenlaisia jumalia Jeesuksesta Tezcatlipocaan. Ainahan sitä voi kokeilla jos niiltä saisi edes turpiinsa.

//Ajattelin itse enemmän sitä että eräänlainen Kristus-substanssi, Buddha-luonto, Tao, Henki - siis personoimaton energia olisi läsnä kun ihmisiä kokoontuu kimppaan tietyllä mielellä.//

Aivan. Kyllä minäkin uskon siihen, että on jotain, joka välittyy sydämestä sydämeen (mihin tietysti vaaditaan vähintään kaksi ihmistä). Kenties juuri se välittymisen/jakamisen prosessi itsessään on Jeesus, mutta se energia mikä välittyy on Pyhä Henki, kun taas Jumala on absoluuttinen tietoisuus. Tai jotain sinne päin. Sillä tavoin minä ajattelen tuon hommelin, vaikkei se ehkä vastaa ollenkaan sitä mitä Raamatussa sanotaan.

Jeesushan jakoi myös ruokaa (energiaa), josta riitti hämmästyttävän monelle, vaikka sitä näytti olevan vain vähän. Samalla tavalla sydämestään voi jakaa ilman että mitään itse menettää.

Mutta tämä on jälleen ihan vapaata assosiointia. En tunne Jeesuksen myyttiä kovin perusteellisesti. Mutta radio dein ohjelmassa sanottiin, että se viikunapuu, jonka Jeesus kirosi, edustaa Israelia...

Lue lisää

Minulle oli tuon viikunapuun tapaus jäänytkin varsin avoimeksi. Sen verran vain lukenut asiasta että Barbara G. Walkerin mielestä kyseessä oli misogyynien idea laittaa sellainen kohta sinne UT:iin, koska viikuna edustaa jumalatarta (en nyt muista mitä niistä vaiko kaikkia).

Noin ylipäätään kumpaankin Raamatun osioon lienee tungettu niin monenlaista materiaalia että siinä on helisemässä kun yrittää tietää mitä mikin alunperin on tarkoittanut. Maallikot voivat oikeastaan aivan vapaasti kukin tulkita kohtia tavallaan eikä kukaan ole sen oikeammaksi. Jotkuthan toki lähtevät oikein teologiaakin lukemaan ja heiltä varmaan saisi mitä mielenkiintoisimpia vinkkejä; se heidän juttunsa vaan lähtee kiertämään yleensä niin pitkille reiteille ettei oikein jaksa enää pysyä kärryillä.

...mikä tietenkin koskee kaikkea akateemista tutkimusta. Harmi kyllä. Mutta popularistisen bestseller-kirjallisuuden vaarat kyllä minäkin, jopa, jo tunnen nekin.

>>//Miten tietoinen olet havaintojen tekemisestä unissasi ja muistissasi?//
--- Muistissa... mitä tarkoitat? >Näin itseni ensin ulkopuolisen silmin, kuin katsoisin itseäni filmiltä. Mutta kuva ei ollut kovin tarkka.>Ja se tuli kuva kerrallaan, ei sulavana elokuvana.>Kun kokeilin visualisoida toisella tavalla, sain aikaan jonkinlaisen hapuilevan kamera-ajon jääkaapille menemisestä, mutta se tuntui vaikeammalta kuin ensimmäinen.>Kenties on vaikeampaa tuoreeltaan luoda simulaatio jostain, jota ei ole vielä tapahtunut, joten siitä tulee fiktiivinen visio, jossa katselen itseäni ulkopuolisen silmin. Jos taas kävisin jääkaapilla ja palauttaisin mieleeni sitä kokemusta sen jälkeen, oletettavasti näkisin sen sitten helpommin ensimmäisessä persoonassa, koska tuo kokemus olisi tuoreessa muistissa.>Tuo oli hyvä kysymys, kuinka paljon vaikkapa peilit tai elokuvat muuttavat kokemustame maailmasta. Minä uskon, että kyllä ne siihen vaikuttavat.>Tämä sanoo minulle, kuinka vaikeaa on tehdä ero tulkinnan ja itse kokemuksen välille.