Initaatiot unissa

Pitäisi siis kai kokeilla ihan tosissaan järjettömyyttä. Itselläni kuitenkin sattuu olemaan niin kaiken järjestävä pää että analysointiprosessi lähtee aina käyntiin mitä hyvänsä ikinä koenkin. En usko että kysymys on varsinaisesti pelosta outouksia kohtaan (semminkin kun oikein himoan niitä), vaan jostain skeptisyyden linnakkeesta joka edellyttää että kaikki pitää jotenkin selittää että voi präntätä sen leiman HYVÄKSYTTY siihen päälle. Mistä skeptisyys sitten johtuu? Huonosta itsetunnosta, siitä että kokee ettei tule hyväksytyksi ellei noudata kaavamaisuuksia (muiden määrittelemiä prosesseja). Toisaalta fanitukseni CC:sta kohtaan on juuri hinkua tuntemattoman perään, mutta kun niissäkin tarinoissa on näitä kaikenlaisia järjestelmiä eikä niille anneta kunnolla monoa missään vaiheessa (vaikka puhutaan inventointilistan hävittämisestä, ellen väärin muista), niin ainakaan CC:n avulla en pääse järjestelemisestä eroon. Järjestelmän pitää olla tarpeeksi jäykkä ja tylsä että se alkaa inhottaa, josta esimerkki vaikkapa Urantia.

Rakkaudessa ei oikeastaan ole tolkkua joten se on tavallaan yksi tie.

Qad kirjoitti:

Pitäisi siis kai kokeilla ihan tosissaan järjettömyyttä. Itselläni kuitenkin sattuu olemaan niin kaiken järjestävä pää että analysointiprosessi lähtee aina käyntiin mitä hyvänsä ikinä koenkin. En usko että kysymys on varsinaisesti pelosta outouksia kohtaan (semminkin kun oikein himoan niitä), vaan jostain skeptisyyden linnakkeesta joka edellyttää että kaikki pitää jotenkin selittää että voi präntätä sen leiman HYVÄKSYTTY siihen päälle. Mistä skeptisyys sitten johtuu? Huonosta itsetunnosta, siitä että kokee ettei tule hyväksytyksi ellei noudata kaavamaisuuksia (muiden määrittelemiä prosesseja). Toisaalta fanitukseni CC:sta kohtaan on juuri hinkua tuntemattoman perään, mutta kun niissäkin tarinoissa on näitä kaikenlaisia järjestelmiä eikä niille anneta kunnolla monoa missään vaiheessa (vaikka puhutaan inventointilistan hävittämisestä, ellen väärin muista), niin ainakaan CC:n avulla en pääse järjestelemisestä eroon. Järjestelmän pitää olla tarpeeksi jäykkä ja tylsä että se alkaa inhottaa, josta esimerkki vaikkapa Urantia.

Rakkaudessa ei oikeastaan ole tolkkua joten se on tavallaan yksi tie.

Lue lisää

Vaikuttaa, että sulla ei ole välttämättä pyrkimys jotain kohti, vaan jostain pois. Maagikko toimii mieltymyksestä äärettömään ja usein tämä tapahtuu siten, että immanentista objektista muodostuu jonkinlainen transkendentti subjekti. Äärimmäisen kurinalaisesti, siis.

On joitain asioita, joita toistat tällä palstallakin esimerkkeinä negatiivisista puolista itsessäsi. Luetteloi ne (vaikka tänne) ja katso minkälaisia kätkettyjä voimavaroja niihin sisältyy.

Saag Paneer kirjoitti:

Vaikuttaa, että sulla ei ole välttämättä pyrkimys jotain kohti, vaan jostain pois. Maagikko toimii mieltymyksestä äärettömään ja usein tämä tapahtuu siten, että immanentista objektista muodostuu jonkinlainen transkendentti subjekti. Äärimmäisen kurinalaisesti, siis.

On joitain asioita, joita toistat tällä palstallakin esimerkkeinä negatiivisista puolista itsessäsi. Luetteloi ne (vaikka tänne) ja katso minkälaisia kätkettyjä voimavaroja niihin sisältyy.

Lue lisää

Voisi olla vinkeää kuulla mitä näistä voisi saada irti:

Aggressiivisuus, epäluuloisuus, hyväuskoisuus eli naivius, vaikeus hyväksyä itseään sellaisena kuin on ja suvaitsemattomuus niin itseä kuin aika usein muitakin kohtaan (oikeastaan jonkinlaisen rentouden puute!), pessimismi ja pelko siitä ettei mikään olekaan oikein mitään (sisäiset tyhjyyden tunteet), kärsimättömyys, nopea kyllästyminen kaikkeen ja siinä vaiheessa itsekurin puute kun ei jaksa jatkaa aloittamaansa projektia sen jälkeen kun kuherruskuukausi intohimoisen innostuksen kanssa on ohi, neuroottisuus, kireys (oikeastaan oli tuolla jo rentouden puutteena)...

Tuossa vaikka ensialkuun. Kaikkein eniten rassaa henkisellä saralla kai että olen antanut itseni aivopeseytyä uskomaan ihmeisiin ja äkkimuutoksiin, joita kuitenkaan ei koskaan ilmene ja joihin en itse kykene. Tai sitten kärsimättömyyttäni en pysty olemaan mihinkään tyytyväinen - kuitenkin sentään koen että olen tässä vuosien varrella jonninverran viisastunut ja kenties saanut joitakin paranoidisia prosesseja hivenen kuriin.

Mistä voisin tietää millaista kamaa muiden ihmisten päissä pyörii? Olen tässä männävuosina yllättynyt useitakin kertoja siitä että ei se muillakaan ihan kaikki niin kondiksessa ole. Kellä on mitäkin, ja loppujen lopuksi minulla on kaikin puolin siedettävä elämä. Kunhan vain sietäisin itseänikin.

Sijoittamalla itseni osaksi ääretöntä, osaksi kokonaisuutta, ei olisi tarvista paeta omaa itseään, koska on osa sitä Salaperäistä jota kaipaa.

Qad kirjoitti:

Voisi olla vinkeää kuulla mitä näistä voisi saada irti:

Aggressiivisuus, epäluuloisuus, hyväuskoisuus eli naivius, vaikeus hyväksyä itseään sellaisena kuin on ja suvaitsemattomuus niin itseä kuin aika usein muitakin kohtaan (oikeastaan jonkinlaisen rentouden puute!), pessimismi ja pelko siitä ettei mikään olekaan oikein mitään (sisäiset tyhjyyden tunteet), kärsimättömyys, nopea kyllästyminen kaikkeen ja siinä vaiheessa itsekurin puute kun ei jaksa jatkaa aloittamaansa projektia sen jälkeen kun kuherruskuukausi intohimoisen innostuksen kanssa on ohi, neuroottisuus, kireys (oikeastaan oli tuolla jo rentouden puutteena)...

Tuossa vaikka ensialkuun. Kaikkein eniten rassaa henkisellä saralla kai että olen antanut itseni aivopeseytyä uskomaan ihmeisiin ja äkkimuutoksiin, joita kuitenkaan ei koskaan ilmene ja joihin en itse kykene. Tai sitten kärsimättömyyttäni en pysty olemaan mihinkään tyytyväinen - kuitenkin sentään koen että olen tässä vuosien varrella jonninverran viisastunut ja kenties saanut joitakin paranoidisia prosesseja hivenen kuriin.

Mistä voisin tietää millaista kamaa muiden ihmisten päissä pyörii? Olen tässä männävuosina yllättynyt useitakin kertoja siitä että ei se muillakaan ihan kaikki niin kondiksessa ole. Kellä on mitäkin, ja loppujen lopuksi minulla on kaikin puolin siedettävä elämä. Kunhan vain sietäisin itseänikin.

Sijoittamalla itseni osaksi ääretöntä, osaksi kokonaisuutta, ei olisi tarvista paeta omaa itseään, koska on osa sitä Salaperäistä jota kaipaa.

Lue lisää

"Aggressiivisuus"

Sanotaan että pelko luo aggressiivisuutta. Pelkoa on taas sekä perusteltua, että irrationaalista. Mikäli aggressiivisuutesi on mielestäsi perusteetonta, on kyse irrationaalisuudesta; pelko ( ja ehkä toivo) kohdata jotain omasta maailmankuvasta poikeavaa?

"epäluuloisuus"

Epäluuloisuus on tervettä. Kyse on itsesuojeluvaistosta.

"hyväuskoisuus eli naivius"

Pidät itseäsi hyväuskoisena, mutta onko sille minkäänlaista perustetta? Miten hyväuskoisuutesi ilmenee, vai onko kyseessä sittenkin USKOMUKSESI että olet liian hyväuskoinen?

"vaikeus hyväksyä itseään sellaisena kuin on"

En tunne kovinkaan montaa ihmistä, jotka hyväksyisivät itsensä juuri sellaisina kuin ovat. Kyse on myös tarpeesta kehittyä ja muuttua eli tarve muuttua on itse asiassa liikkeellepaneva voima.

"suvaitsemattomuus"

Missä suhteessa? Mielestäni olet ollut ainakin näillä palstoilla suvaitsematon aivan oikeiden asioiden suhteen. Suvaitsevaisuus ei ole mikään itseisarvo ja hyvä asia sinällään.

"pessimismi"

Pessimismi on pahasta, mikäli se estää sinua toimimasta. Onko näin?

"kärsimättömyys"

"Kärsimättömän" vastakohta on "kärsivä". Mielestäni se ei ole mikään positiivinen tavoite.

"itsekurin puute"

Kurittomuus on vapautta. Koko ympäröivä maailma ohjaa meitä kurinalaisuuteen ja toitottaa, että se on ainoa tapa saavuttaa jotain. Mielestäni ihminen voi olla kuriton, mikäli on tarpeeksi lahjakas siihen.

"neuroottisuus"

Monessa tapauksessa neuroosi on liikkeelle paneva voima, jota ei kannata jättää hyödyntämättä. En tunne montaakaan taiteilijaa, joka EI olisi jollain tavoin neuroottinen.

"kireys"

Nyt pistit pahan. Tuolle en voi mitään. Taidat olla toivoton tapaus.

Saag Paneer kirjoitti:

"Aggressiivisuus"

Sanotaan että pelko luo aggressiivisuutta. Pelkoa on taas sekä perusteltua, että irrationaalista. Mikäli aggressiivisuutesi on mielestäsi perusteetonta, on kyse irrationaalisuudesta; pelko ( ja ehkä toivo) kohdata jotain omasta maailmankuvasta poikeavaa?

"epäluuloisuus"

Epäluuloisuus on tervettä. Kyse on itsesuojeluvaistosta.

"hyväuskoisuus eli naivius"

Pidät itseäsi hyväuskoisena, mutta onko sille minkäänlaista perustetta? Miten hyväuskoisuutesi ilmenee, vai onko kyseessä sittenkin USKOMUKSESI että olet liian hyväuskoinen?

"vaikeus hyväksyä itseään sellaisena kuin on"

En tunne kovinkaan montaa ihmistä, jotka hyväksyisivät itsensä juuri sellaisina kuin ovat. Kyse on myös tarpeesta kehittyä ja muuttua eli tarve muuttua on itse asiassa liikkeellepaneva voima.

"suvaitsemattomuus"

Missä suhteessa? Mielestäni olet ollut ainakin näillä palstoilla suvaitsematon aivan oikeiden asioiden suhteen. Suvaitsevaisuus ei ole mikään itseisarvo ja hyvä asia sinällään.

"pessimismi"

Pessimismi on pahasta, mikäli se estää sinua toimimasta. Onko näin?

"kärsimättömyys"

"Kärsimättömän" vastakohta on "kärsivä". Mielestäni se ei ole mikään positiivinen tavoite.

"itsekurin puute"

Kurittomuus on vapautta. Koko ympäröivä maailma ohjaa meitä kurinalaisuuteen ja toitottaa, että se on ainoa tapa saavuttaa jotain. Mielestäni ihminen voi olla kuriton, mikäli on tarpeeksi lahjakas siihen.

"neuroottisuus"

Monessa tapauksessa neuroosi on liikkeelle paneva voima, jota ei kannata jättää hyödyntämättä. En tunne montaakaan taiteilijaa, joka EI olisi jollain tavoin neuroottinen.

"kireys"

Nyt pistit pahan. Tuolle en voi mitään. Taidat olla toivoton tapaus.

Lue lisää

"Aggressiivisuus"

Sanotaan että pelko luo aggressiivisuutta. Pelkoa on taas sekä perusteltua, että irrationaalista. Mikäli aggressiivisuutesi on mielestäsi perusteetonta, on kyse irrationaalisuudesta; pelko ( ja ehkä toivo) kohdata jotain omasta maailmankuvasta poikeavaa?

- Mitä tulee ihmisiin liittämääni pelkoon, niin tuskin voinee sanoa että haluan kohdata raiskaajan tai sosiopaatin joka taas kerran hyppyyttää oman mielensä mukaan. Pelkäänkö jotain muuta kuin ihmisiä? Tulta ja kuolemaa, muuta ei tule mieleen. Ja tietenkin hulluksi tuloa jos ihmispelko menee tosi pahaksi.

"epäluuloisuus"

Epäluuloisuus on tervettä. Kyse on itsesuojeluvaistosta.

- Gyyd.

"hyväuskoisuus eli naivius"

Pidät itseäsi hyväuskoisena, mutta onko sille minkäänlaista perustetta? Miten hyväuskoisuutesi ilmenee, vai onko kyseessä sittenkin USKOMUKSESI että olet liian hyväuskoinen?

- Kohdatessani ihmisiä minun on vaikea uskoa että heillä olisi jotain omintakeisia agendoja toimiensa taustalla, ja helposti ajattelen että jokainen haluaa olla ihmisiksi ja elää muita satuttamatta. Tämä oletustilani on aiheuttanut useita kertoja minulle pahaa mieltä huomatessani että oikeasti kaikki eivät halua kaikille pelkkää hyvää.

"vaikeus hyväksyä itseään sellaisena kuin on"

En tunne kovinkaan montaa ihmistä, jotka hyväksyisivät itsensä juuri sellaisina kuin ovat. Kyse on myös tarpeesta kehittyä ja muuttua eli tarve muuttua on itse asiassa liikkeellepaneva voima.

- Juu. Tämä juttu ottaa minua erityisesti päähän koska se on niin banaalinen yleinen juttu; mutta toisaalta parannusta on tullut parin vuoden sisällä.

"suvaitsemattomuus"

Missä suhteessa? Mielestäni olet ollut ainakin näillä palstoilla suvaitsematon aivan oikeiden asioiden suhteen. Suvaitsevaisuus ei ole mikään itseisarvo ja hyvä asia sinällään.

- Omalta kannaltani katson että en suvaitse ketään joka kävelee toisten ihmisten itsemääräämisoikeuden yli, eli jaksan rutkuttaa esim. ympärileikkaamista ja sen sellaista vastaan netissä. Koska tämä helposti kytkeytyy maahanmuuttajiin, minua on jo kertaalleen sanottu natsiksi ja aivan juuri taannoin teroitettiin että olen suvaitsevaisuudesta vielä valovuosien päässä koska en suostu tajuamaan että on erilaisia kulttuureita ja tapoja, eikä ole mitään absoluuttista oikeaa tapaa elää. Vaikka ehkä zenin myötä tännekin on tuotu se ajattelutapa että ei ole olemassa oikeaa ja hyvää ja kaikki on suhteellista, niin on edelleen olemassa asioita jotka minua nappaavat ja pahasti. Tosin en kauheasti pane sille painoa olenko kenties jonkun mielestä totaalisen suvaitsematon suhtautuessani ihmisrääkkäykseen nuivasti. _Jos_ olen muuten xenofoobi eli suhtaudun varovaisesti muukalaisiin, niin sehän on oikeastaan aika eläimellinen juttu. Ei susilaumaankaan paiskata uutta yksilöä tuosta noin vaan että pusi pusi ja heippa.

"pessimismi"

Pessimismi on pahasta, mikäli se estää sinua toimimasta. Onko näin?

Joskus ja toisinaan sitten taas ei.

"kärsimättömyys"

"Kärsimättömän" vastakohta on "kärsivä". Mielestäni se ei ole mikään positiivinen tavoite.

- Heureka! :)

"itsekurin puute"

Kurittomuus on vapautta. Koko ympäröivä maailma ohjaa meitä kurinalaisuuteen ja toitottaa, että se on ainoa tapa saavuttaa jotain. Mielestäni ihminen voi olla kuriton, mikäli on tarpeeksi lahjakas siihen.

- Vaikea sanoa puuttuuko vaiko eikö.

"neuroottisuus"

Monessa tapauksessa neuroosi on liikkeelle paneva voima, jota ei kannata jättää hyödyntämättä. En tunne montaakaan taiteilijaa, joka EI olisi jollain tavoin neuroottinen.

- Voipi olla.

"kireys"

Nyt pistit pahan. Tuolle en voi mitään. Taidat olla toivoton tapaus.

- Juu nääs. Esim. rentoutusharjoitukset menevät säännöllisesti vituralleen juuri tuon vuoksi. Jollainlailla minun pitäisi saada nuijittua mieleni mureaksi, niin eiköhän se kroppakin seuraa perässä. Muuten tulee hyvin helposti se tunne että mieleni olisi ok, mutta kropasta lähtee hälytyssignaaleja. Mutta voisiko se keho muka ominpäin päättää että meillä (keholla mielellä) pitää hysteria oleman...?

Qad kirjoitti:

"Aggressiivisuus"

Sanotaan että pelko luo aggressiivisuutta. Pelkoa on taas sekä perusteltua, että irrationaalista. Mikäli aggressiivisuutesi on mielestäsi perusteetonta, on kyse irrationaalisuudesta; pelko ( ja ehkä toivo) kohdata jotain omasta maailmankuvasta poikeavaa?

- Mitä tulee ihmisiin liittämääni pelkoon, niin tuskin voinee sanoa että haluan kohdata raiskaajan tai sosiopaatin joka taas kerran hyppyyttää oman mielensä mukaan. Pelkäänkö jotain muuta kuin ihmisiä? Tulta ja kuolemaa, muuta ei tule mieleen. Ja tietenkin hulluksi tuloa jos ihmispelko menee tosi pahaksi.

"epäluuloisuus"

Epäluuloisuus on tervettä. Kyse on itsesuojeluvaistosta.

- Gyyd.

"hyväuskoisuus eli naivius"

Pidät itseäsi hyväuskoisena, mutta onko sille minkäänlaista perustetta? Miten hyväuskoisuutesi ilmenee, vai onko kyseessä sittenkin USKOMUKSESI että olet liian hyväuskoinen?

- Kohdatessani ihmisiä minun on vaikea uskoa että heillä olisi jotain omintakeisia agendoja toimiensa taustalla, ja helposti ajattelen että jokainen haluaa olla ihmisiksi ja elää muita satuttamatta. Tämä oletustilani on aiheuttanut useita kertoja minulle pahaa mieltä huomatessani että oikeasti kaikki eivät halua kaikille pelkkää hyvää.

"vaikeus hyväksyä itseään sellaisena kuin on"

En tunne kovinkaan montaa ihmistä, jotka hyväksyisivät itsensä juuri sellaisina kuin ovat. Kyse on myös tarpeesta kehittyä ja muuttua eli tarve muuttua on itse asiassa liikkeellepaneva voima.

- Juu. Tämä juttu ottaa minua erityisesti päähän koska se on niin banaalinen yleinen juttu; mutta toisaalta parannusta on tullut parin vuoden sisällä.

"suvaitsemattomuus"

Missä suhteessa? Mielestäni olet ollut ainakin näillä palstoilla suvaitsematon aivan oikeiden asioiden suhteen. Suvaitsevaisuus ei ole mikään itseisarvo ja hyvä asia sinällään.

- Omalta kannaltani katson että en suvaitse ketään joka kävelee toisten ihmisten itsemääräämisoikeuden yli, eli jaksan rutkuttaa esim. ympärileikkaamista ja sen sellaista vastaan netissä. Koska tämä helposti kytkeytyy maahanmuuttajiin, minua on jo kertaalleen sanottu natsiksi ja aivan juuri taannoin teroitettiin että olen suvaitsevaisuudesta vielä valovuosien päässä koska en suostu tajuamaan että on erilaisia kulttuureita ja tapoja, eikä ole mitään absoluuttista oikeaa tapaa elää. Vaikka ehkä zenin myötä tännekin on tuotu se ajattelutapa että ei ole olemassa oikeaa ja hyvää ja kaikki on suhteellista, niin on edelleen olemassa asioita jotka minua nappaavat ja pahasti. Tosin en kauheasti pane sille painoa olenko kenties jonkun mielestä totaalisen suvaitsematon suhtautuessani ihmisrääkkäykseen nuivasti. _Jos_ olen muuten xenofoobi eli suhtaudun varovaisesti muukalaisiin, niin sehän on oikeastaan aika eläimellinen juttu. Ei susilaumaankaan paiskata uutta yksilöä tuosta noin vaan että pusi pusi ja heippa.

"pessimismi"

Pessimismi on pahasta, mikäli se estää sinua toimimasta. Onko näin?

Joskus ja toisinaan sitten taas ei.

"kärsimättömyys"

"Kärsimättömän" vastakohta on "kärsivä". Mielestäni se ei ole mikään positiivinen tavoite.

- Heureka! :)

"itsekurin puute"

Kurittomuus on vapautta. Koko ympäröivä maailma ohjaa meitä kurinalaisuuteen ja toitottaa, että se on ainoa tapa saavuttaa jotain. Mielestäni ihminen voi olla kuriton, mikäli on tarpeeksi lahjakas siihen.

- Vaikea sanoa puuttuuko vaiko eikö.

"neuroottisuus"

Monessa tapauksessa neuroosi on liikkeelle paneva voima, jota ei kannata jättää hyödyntämättä. En tunne montaakaan taiteilijaa, joka EI olisi jollain tavoin neuroottinen.

- Voipi olla.

"kireys"

Nyt pistit pahan. Tuolle en voi mitään. Taidat olla toivoton tapaus.

- Juu nääs. Esim. rentoutusharjoitukset menevät säännöllisesti vituralleen juuri tuon vuoksi. Jollainlailla minun pitäisi saada nuijittua mieleni mureaksi, niin eiköhän se kroppakin seuraa perässä. Muuten tulee hyvin helposti se tunne että mieleni olisi ok, mutta kropasta lähtee hälytyssignaaleja. Mutta voisiko se keho muka ominpäin päättää että meillä (keholla mielellä) pitää hysteria oleman...?

Lue lisää

>>>- Mitä tulee ihmisiin liittämääni pelkoon, niin tuskin voinee sanoa että haluan kohdata raiskaajan tai sosiopaatin joka taas kerran hyppyyttää oman mielensä mukaan. Pelkäänkö jotain muuta kuin ihmisiä? Tulta ja kuolemaa, muuta ei tule mieleen. Ja tietenkin hulluksi tuloa jos ihmispelko menee tosi pahaksi.>- Kohdatessani ihmisiä minun on vaikea uskoa että heillä olisi jotain omintakeisia agendoja toimiensa taustalla, ja helposti ajattelen että jokainen haluaa olla ihmisiksi ja elää muita satuttamatta. Tämä oletustilani on aiheuttanut useita kertoja minulle pahaa mieltä huomatessani että oikeasti kaikki eivät halua kaikille pelkkää hyvää. >- Omalta kannaltani katson että en suvaitse ketään joka kävelee toisten ihmisten itsemääräämisoikeuden yli, eli jaksan rutkuttaa esim. ympärileikkaamista ja sen sellaista vastaan netissä. Koska tämä helposti kytkeytyy maahanmuuttajiin, minua on jo kertaalleen sanottu natsiksi... Jollainlailla minun pitäisi saada nuijittua mieleni mureaksi, niin eiköhän se kroppakin seuraa perässä.>Muuten tulee hyvin helposti se tunne että mieleni olisi ok, mutta kropasta lähtee hälytyssignaaleja.

Saag Paneer kirjoitti:

>>>- Mitä tulee ihmisiin liittämääni pelkoon, niin tuskin voinee sanoa että haluan kohdata raiskaajan tai sosiopaatin joka taas kerran hyppyyttää oman mielensä mukaan. Pelkäänkö jotain muuta kuin ihmisiä? Tulta ja kuolemaa, muuta ei tule mieleen. Ja tietenkin hulluksi tuloa jos ihmispelko menee tosi pahaksi.>- Kohdatessani ihmisiä minun on vaikea uskoa että heillä olisi jotain omintakeisia agendoja toimiensa taustalla, ja helposti ajattelen että jokainen haluaa olla ihmisiksi ja elää muita satuttamatta. Tämä oletustilani on aiheuttanut useita kertoja minulle pahaa mieltä huomatessani että oikeasti kaikki eivät halua kaikille pelkkää hyvää. >- Omalta kannaltani katson että en suvaitse ketään joka kävelee toisten ihmisten itsemääräämisoikeuden yli, eli jaksan rutkuttaa esim. ympärileikkaamista ja sen sellaista vastaan netissä. Koska tämä helposti kytkeytyy maahanmuuttajiin, minua on jo kertaalleen sanottu natsiksi... Jollainlailla minun pitäisi saada nuijittua mieleni mureaksi, niin eiköhän se kroppakin seuraa perässä.>Muuten tulee hyvin helposti se tunne että mieleni olisi ok, mutta kropasta lähtee hälytyssignaaleja.

Lue lisää

Kokemuksesta voin vakuuttaa, että patalaiskoille ruhon runottaminen pelkällä "egoistisella" oman pään selvittelymotivaatiolla harvoin toimii tyyliin "salille reenaamaan" tai "dojoon ottaan daijuun". Tarttee laajempaa katsantoa ja ns. "ulkoisia" tekijöitä, kuten varsinkin hyötyliikunnan motivaatiota, ruhon rääkkäämistä niinku on tarkoitus, jotta saes pötyä pöytään.

patalaiska kirjis kirjoitti:

Kokemuksesta voin vakuuttaa, että patalaiskoille ruhon runottaminen pelkällä "egoistisella" oman pään selvittelymotivaatiolla harvoin toimii tyyliin "salille reenaamaan" tai "dojoon ottaan daijuun". Tarttee laajempaa katsantoa ja ns. "ulkoisia" tekijöitä, kuten varsinkin hyötyliikunnan motivaatiota, ruhon rääkkäämistä niinku on tarkoitus, jotta saes pötyä pöytään.

Lue lisää

>>Tarttee laajempaa katsantoa ja ns. "ulkoisia" tekijöitä, kuten varsinkin hyötyliikunnan motivaatiota, ruhon rääkkäämistä niinku on tarkoitus, jotta saes pötyä pöytään.

Saag Paneer kirjoitti:

>>>- Mitä tulee ihmisiin liittämääni pelkoon, niin tuskin voinee sanoa että haluan kohdata raiskaajan tai sosiopaatin joka taas kerran hyppyyttää oman mielensä mukaan. Pelkäänkö jotain muuta kuin ihmisiä? Tulta ja kuolemaa, muuta ei tule mieleen. Ja tietenkin hulluksi tuloa jos ihmispelko menee tosi pahaksi.>- Kohdatessani ihmisiä minun on vaikea uskoa että heillä olisi jotain omintakeisia agendoja toimiensa taustalla, ja helposti ajattelen että jokainen haluaa olla ihmisiksi ja elää muita satuttamatta. Tämä oletustilani on aiheuttanut useita kertoja minulle pahaa mieltä huomatessani että oikeasti kaikki eivät halua kaikille pelkkää hyvää. >- Omalta kannaltani katson että en suvaitse ketään joka kävelee toisten ihmisten itsemääräämisoikeuden yli, eli jaksan rutkuttaa esim. ympärileikkaamista ja sen sellaista vastaan netissä. Koska tämä helposti kytkeytyy maahanmuuttajiin, minua on jo kertaalleen sanottu natsiksi... Jollainlailla minun pitäisi saada nuijittua mieleni mureaksi, niin eiköhän se kroppakin seuraa perässä.>Muuten tulee hyvin helposti se tunne että mieleni olisi ok, mutta kropasta lähtee hälytyssignaaleja.

Lue lisää

Raiskaajat, ympärileikkaajat ja sosiopaatit ovat kaikki tyyppejä jotka menevät toisten ihmisten äärirajoista läpi niin että humahtaa. Ympärileikkaaja (oli muuten miesten leikkelystä taannoin kyse kun pitkään asian parissa ähräsin, joten kenenkään ei kannata kuvitella että välitän vain naisista - ei olisi johdonmukaista jättää poikalapset silvottavaksi...) runtelee toisen ihmisen kehon ja päättää itse mitä toinen saa kokea ja mitä ei. Raiskaaja ei pysty vioittamaan toista pysyvästi (jos ei nyt saksien ja teräaseiden kanssa riehuvia oteta lukuun), mutta käytännössä niin vaikuttaa usein käyvän sillä uhri heijastaa enää mielessään olevan tuskan kehoonsa ja suhtautuu kehoon kuin "saastutettuun" (tosin en tiedä miten miespuoliset uhrit asian kokevat, kun olen kuullut vain naisten juttuja). Sosiopaatti sensijaan raiskailee toisen ihmisen mieltä.

Sosiopatia pelottaa eniten, koska siitä on kokemuksia ja toisinaan tulee mielijohteita että ehkä minussa on samaa verta kuin heissä. Toisinaan sitä tietää että pystyisi täysin samaan jos vähäisinkin myönteinen mielenkiinto muita eläviä olentoja kohtaan (en pysty erittelemään siten että ihmiset ovat täysin eri asia kuin kaikki muu elävä, vaikka suuren osan aikaa pidänkin kaikesta muusta elävästä mutta en ihmisistä).

Mutta olen todellakin Kala hyvässä ja pahassa: pystyn samaistumaan oikeastaan kehen tahansa. Heittäkää pahin pedofiili tähän, hirvein murhaaja, silpoja, kuka tahansa, ja minä voin samaistua häneen. SE minua pelottaakin välillä niin helvetisti!

Saag Paneer kirjoitti:

>>Tarttee laajempaa katsantoa ja ns. "ulkoisia" tekijöitä, kuten varsinkin hyötyliikunnan motivaatiota, ruhon rääkkäämistä niinku on tarkoitus, jotta saes pötyä pöytään.

Tämä laiskis on harkinnut 3. kissan ottoa, mutta tässä on juuri takana sellainen kokemus että uusi kissaehdokas olisi välittömästi halunnut ottaa pomon aseman ja toinen kissoistamme ei moiseen suostunut. Toinen pysyi koko koeajon ajan piilossa, joten se ei saanut kuonoonsakaan (tuli kunnon rähinät). Jatko on avoin, mutta tämä koeajokissa piti palauttaa vaikka ihmisosapuolia harmittikin. Mutta minkäs teet.

Periaatteessa kissat ovat varsinaisia raukkiksia ja pelkureita. Ja se ns. itsenäisyys on suhteellista. Yksinäinen kissa syö vaikka verhot ikkunasta tylsistyneisyyttään, mutta kaksi kissaa _jotka hyväksyvät toisensa_ viihtyvät hyvin ja talokin pysyy pystyssä.

Minua ihastuttaa kissoissa se että pystyn samaistumaan niihin (kuvittelen jopa olleeni viimeisessä inkarnaatiossani ennen ihmisyyttä kissapeto), se että ne ovat yksilöitä, se että ne näyttävät hyvältä ja se että ne eivät nuole naamaa, hypi silmille ja niitä ei tarvitse kusettaa pihalla.

Tiedän että olen aivan irstaan laiska. Jos meillä olisi omakotitalo, niin ehkä ukko piiskaisi työhön touhuun, mutta KT:ssa ei tartte eväänsä lotkauttaa. Minusta(kin) tuntuu että energiaa on oikeastaan silloin eniten kun sitä pistää haisemaankin eli menemään oikein vimmatusti. Jos ei tee mitään, ei edes pysty tekemään mitään. Tulee patoutumia, ummetusta, estoja, pystyynkuoleminen.

Saag Paneer kirjoitti:

>>>- Mitä tulee ihmisiin liittämääni pelkoon, niin tuskin voinee sanoa että haluan kohdata raiskaajan tai sosiopaatin joka taas kerran hyppyyttää oman mielensä mukaan. Pelkäänkö jotain muuta kuin ihmisiä? Tulta ja kuolemaa, muuta ei tule mieleen. Ja tietenkin hulluksi tuloa jos ihmispelko menee tosi pahaksi.>- Kohdatessani ihmisiä minun on vaikea uskoa että heillä olisi jotain omintakeisia agendoja toimiensa taustalla, ja helposti ajattelen että jokainen haluaa olla ihmisiksi ja elää muita satuttamatta. Tämä oletustilani on aiheuttanut useita kertoja minulle pahaa mieltä huomatessani että oikeasti kaikki eivät halua kaikille pelkkää hyvää. >- Omalta kannaltani katson että en suvaitse ketään joka kävelee toisten ihmisten itsemääräämisoikeuden yli, eli jaksan rutkuttaa esim. ympärileikkaamista ja sen sellaista vastaan netissä. Koska tämä helposti kytkeytyy maahanmuuttajiin, minua on jo kertaalleen sanottu natsiksi... Jollainlailla minun pitäisi saada nuijittua mieleni mureaksi, niin eiköhän se kroppakin seuraa perässä.>Muuten tulee hyvin helposti se tunne että mieleni olisi ok, mutta kropasta lähtee hälytyssignaaleja.

Lue lisää

>Jees. Pointti on se, että SINÄ katsot, että ympärileikkaus on paska juttu. Tämä on myös se AINOA näkökulma, jonka länsimaalaisuus ja feminismi aiheeseen tarjoaa. Joku nais-inehmo kuitenkin ihan oikeasti saattaa kuvitella, että tätä Allah haluaa ja saa sitä kautta henkiset orgasmit... Tyypillisenä Kalana sinulle nousee tärkeään rooliin seksuaalisuus ja se ohittaa mm. uskonnollisuuden. Jollekin muulle prioriteetit ovat kuitenkin erilaiset: kyse ei aina ole sovinistien salajuonesta...

En olekaan ajatellut että tyttöjä silpovat harvahampaiset ämmät olisivat shovinisteja, enkä myöskään näe poikavauvojen esinahkojen kimpussa olevia ihmisiä shovinisteina, ainoastaan oman uskonnollisen tapakulttuurinsa tahdottomina sätkyukkoina ja tavallaan siis uhreina.

Ei kannata sotkea sitä feminismiä joka paikkaan, vaikka tasa-arvoa itse kannatankin. Ihmisten kehon pilaamista voi vastustaa aivan reippaasti ihan ilman feminismiäkin, taikka vaikka olisi mieskin. Olen toisella palstalla noita miespuolisia vastustajia enemmän tavannutkin.

Sinulla kun on Saag itselläsi ulkomaalaisia ystäviä, niin pyrit olemaan heitä kohtaan suvaitsevainen ja alat sitten pohdiskella kaiken suhteellisuutta. Itse kyllä ymmärrän että toisessa paikassa, kulttuurissa ja ajassa kaikki on aina toisin, mutta minulla on myös tämä sisäinen oikeudentuntoni (senhän vuoksi pidin aikoinani sunnuntaisaarnoja kristittyjä vastaan!) ja sille alaikäisen viiltely on ultimaatumi hirvitys. (Eikä tietenkään vähiten että yksi inkarnaationi sisältää sellaisen leikkelyn, tosin en ollut lapsi.)

Ei kaikkea tarvitse suvaita. Voin mainiosti suvaita ihmiset yksilöinä, mutta typeriä perinnetapoja en suvaitse silloin kun ne vahingoittavat ihmisen eheyttä ja silloin kun niihin liittyy se että joku toinen päättää jonkun toisen puolesta mitkä kokemukset hänelle mahdollistuvat aikuisessa elämässä. Okei, kaikkihan aivopesevät pentujaan sen minkä ehtivät, mutta jotain rajaa siihenkin. Meillä on Suomessa rippikoulu joka on joillekin sellainen kynnyskysymys että jos kakara ei sitä käy, sukulaiset, tädit, naapurit, tutut lentävät silmille. (Veljeni ei käynyt sitä ja äitini sai kuulla kunniansa, sittemmin veljeni vaimo pakotti veljeni sen käymään että saatiin kirkkohäät...)

Ainoastaan poikien leikkely käsittääkseni on uskonnollinen toimenpide, mutta voin mainiosti vastustaa sitä katsomuksellisista syistä. Tyttöjen leikkely on taloudellinen toimenpide, ja materiaalista ahneutta maailmassa riittää täällä länsimaissakin - sitä voi periaatteessa vastustaa kaikkialla, kaikkina itsensä ja muiden myymisen muotoina eikä sille mitään mahda, mutta perhana vie jos ei edes teoriassa saa vastustaa vaan pitää vain määkiä suvaitsevaiskuoron kanssa idioottimaisuuksia välittämättä tippaakaan oikeasti toimenpiteiden kohteista.

Nyt on niin pirullista, että eihän silvottu ihminen voi muuta kuin elää sitä elämäänsä ja keksiä syitä miksi tilanne on ok, miksi hänen pitää lapsilleenkin järjestää tämä tilanne ja miksi kaikkien muiden ihmisten on kunnioitettava heidän kansansa tilannetta. Ne jotka eivät sopeudu, kuten miehet jotka pyrkivät kehittämään keinotekoisin konstein "uuden" esinahan tai naiset jotka kertovat avoimesti kokemuksistaan, kirjoittaen ehkä kirjankin, ovat tietenkin suuren massan silmissä kiusallisia ihmsisiä jotka saisivat tukkia turpansa että uskonnollisen ja kulttuurillisen suvaitsevaisuuden hegemonia saisi rulettaa entiseen malliin.

Mitä me tässäkin maassa niin kauheasti pelkäämme jos ilmenee että olemme eri mieltä jostakin asiasta, jonkun kansan tai kulttuurin tavasta? Eikö olisi aika teennäistä lipevästi esittää että on se ihan ok? Mielestäni oikeastaan kunnioittaa paremmin muita ihmisiä kun on valmis suoraan sanomaan heille että se ja se mitä sinä kannatat on minulle se mitä en voi kannattaa. Ylenmääräistä nyyhkyveisuakaan ei kannata järjestää, eli voihkia leikellyille siitä että voi voi kun te olette uhreja. Koska itse vihaan ihmisen kehoon kajoamista niin kovin, minun on vähän vaikea olla tulistumatta noiden ihmisten puolesta _halusivat he tai eivät_. Jos oikeasti kohtaisin leikeltyjä ihmisiä (sitähän en voi tietää olenko kenties kohdannut jo, eihän näitä suoraan kysytä) niin kommenttieni sävy voisi olla toisenlainen kuin tulenpalavissa kirjoitelmissani, mutta sehän kumma on jo kuuna kullan valkeana päätän että on ihan ok että aikuinen käy lapsen kimppuun veitsi tanassa!

>Joku nais-inehmo kuitenkin ihan oikeasti saattaa kuvitella, että tätä Allah haluaa ja saa sitä kautta henkiset orgasmit...

Kumman osapuolen operoinnista puhut? Minun on vaikea käsittää tätä tilannetta että nainen haluaa miehen tulevan ympärileikatuksi koska Allah haluaa. Mutta _tässä_ toki hiipiikin mieleeni miten vittumainen järjestelmä patriarkaatti on, siinä eivät kukoista sen paremmin naiset kuin miehetkään. Kummastakin tulee katsomuksen tahdoton sätkynukke.

Tyttöjen leikkelyllä taas ei tosiaankaan ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, ehkei siinä mielessä että joku kuvittelee tyttärestään tulevan siveä kun se on typistetty. Mutta eikö kuitenkin ole virallinen näkemys että islam ei vaadi tyttöjen silvontaa?

Joskus minua hivenen ihmetyttää että mikä siinä sitten on niin kamalaa että ihmisellä on vielä jotain periaatteita tässä kokoajan kyynistyvässä maailmassa. Hassua tietenkin on että lapsiaan leikkelyttävillä ON nimenomaan periaatteita, ja toimintaa vastustavilla myös. Kaikki muut haluaisivat että koko juttu jotenkin unohdettaisiin ja katoaisi hokkuspokkus.

...Ja joo joo, tiedän että olen tekopyhä sanoessani että toisen ihmisen kehoon ei saa kajota, olenhan minäkin kajonnut, nyrkein. Paasatessani niitä näitä pyrin aina mieltämään että en ole itsekään ihmiskunnan yläpuolella. Paremminkin olen vain idealisti joka haluaisi yllyttää ihmisiä pyrkimään siihen fantasiamaailmaan jossa kenelläkään ei ole mitään tarvetta olla toisten kimpussa - kun omakin napa on niin mielenkiintoinen (vai)? Tsh...

Qad kirjoitti:

>Jees. Pointti on se, että SINÄ katsot, että ympärileikkaus on paska juttu. Tämä on myös se AINOA näkökulma, jonka länsimaalaisuus ja feminismi aiheeseen tarjoaa. Joku nais-inehmo kuitenkin ihan oikeasti saattaa kuvitella, että tätä Allah haluaa ja saa sitä kautta henkiset orgasmit... Tyypillisenä Kalana sinulle nousee tärkeään rooliin seksuaalisuus ja se ohittaa mm. uskonnollisuuden. Jollekin muulle prioriteetit ovat kuitenkin erilaiset: kyse ei aina ole sovinistien salajuonesta...

En olekaan ajatellut että tyttöjä silpovat harvahampaiset ämmät olisivat shovinisteja, enkä myöskään näe poikavauvojen esinahkojen kimpussa olevia ihmisiä shovinisteina, ainoastaan oman uskonnollisen tapakulttuurinsa tahdottomina sätkyukkoina ja tavallaan siis uhreina.

Ei kannata sotkea sitä feminismiä joka paikkaan, vaikka tasa-arvoa itse kannatankin. Ihmisten kehon pilaamista voi vastustaa aivan reippaasti ihan ilman feminismiäkin, taikka vaikka olisi mieskin. Olen toisella palstalla noita miespuolisia vastustajia enemmän tavannutkin.

Sinulla kun on Saag itselläsi ulkomaalaisia ystäviä, niin pyrit olemaan heitä kohtaan suvaitsevainen ja alat sitten pohdiskella kaiken suhteellisuutta. Itse kyllä ymmärrän että toisessa paikassa, kulttuurissa ja ajassa kaikki on aina toisin, mutta minulla on myös tämä sisäinen oikeudentuntoni (senhän vuoksi pidin aikoinani sunnuntaisaarnoja kristittyjä vastaan!) ja sille alaikäisen viiltely on ultimaatumi hirvitys. (Eikä tietenkään vähiten että yksi inkarnaationi sisältää sellaisen leikkelyn, tosin en ollut lapsi.)

Ei kaikkea tarvitse suvaita. Voin mainiosti suvaita ihmiset yksilöinä, mutta typeriä perinnetapoja en suvaitse silloin kun ne vahingoittavat ihmisen eheyttä ja silloin kun niihin liittyy se että joku toinen päättää jonkun toisen puolesta mitkä kokemukset hänelle mahdollistuvat aikuisessa elämässä. Okei, kaikkihan aivopesevät pentujaan sen minkä ehtivät, mutta jotain rajaa siihenkin. Meillä on Suomessa rippikoulu joka on joillekin sellainen kynnyskysymys että jos kakara ei sitä käy, sukulaiset, tädit, naapurit, tutut lentävät silmille. (Veljeni ei käynyt sitä ja äitini sai kuulla kunniansa, sittemmin veljeni vaimo pakotti veljeni sen käymään että saatiin kirkkohäät...)

Ainoastaan poikien leikkely käsittääkseni on uskonnollinen toimenpide, mutta voin mainiosti vastustaa sitä katsomuksellisista syistä. Tyttöjen leikkely on taloudellinen toimenpide, ja materiaalista ahneutta maailmassa riittää täällä länsimaissakin - sitä voi periaatteessa vastustaa kaikkialla, kaikkina itsensä ja muiden myymisen muotoina eikä sille mitään mahda, mutta perhana vie jos ei edes teoriassa saa vastustaa vaan pitää vain määkiä suvaitsevaiskuoron kanssa idioottimaisuuksia välittämättä tippaakaan oikeasti toimenpiteiden kohteista.

Nyt on niin pirullista, että eihän silvottu ihminen voi muuta kuin elää sitä elämäänsä ja keksiä syitä miksi tilanne on ok, miksi hänen pitää lapsilleenkin järjestää tämä tilanne ja miksi kaikkien muiden ihmisten on kunnioitettava heidän kansansa tilannetta. Ne jotka eivät sopeudu, kuten miehet jotka pyrkivät kehittämään keinotekoisin konstein "uuden" esinahan tai naiset jotka kertovat avoimesti kokemuksistaan, kirjoittaen ehkä kirjankin, ovat tietenkin suuren massan silmissä kiusallisia ihmsisiä jotka saisivat tukkia turpansa että uskonnollisen ja kulttuurillisen suvaitsevaisuuden hegemonia saisi rulettaa entiseen malliin.

Mitä me tässäkin maassa niin kauheasti pelkäämme jos ilmenee että olemme eri mieltä jostakin asiasta, jonkun kansan tai kulttuurin tavasta? Eikö olisi aika teennäistä lipevästi esittää että on se ihan ok? Mielestäni oikeastaan kunnioittaa paremmin muita ihmisiä kun on valmis suoraan sanomaan heille että se ja se mitä sinä kannatat on minulle se mitä en voi kannattaa. Ylenmääräistä nyyhkyveisuakaan ei kannata järjestää, eli voihkia leikellyille siitä että voi voi kun te olette uhreja. Koska itse vihaan ihmisen kehoon kajoamista niin kovin, minun on vähän vaikea olla tulistumatta noiden ihmisten puolesta _halusivat he tai eivät_. Jos oikeasti kohtaisin leikeltyjä ihmisiä (sitähän en voi tietää olenko kenties kohdannut jo, eihän näitä suoraan kysytä) niin kommenttieni sävy voisi olla toisenlainen kuin tulenpalavissa kirjoitelmissani, mutta sehän kumma on jo kuuna kullan valkeana päätän että on ihan ok että aikuinen käy lapsen kimppuun veitsi tanassa!

>Joku nais-inehmo kuitenkin ihan oikeasti saattaa kuvitella, että tätä Allah haluaa ja saa sitä kautta henkiset orgasmit...

Kumman osapuolen operoinnista puhut? Minun on vaikea käsittää tätä tilannetta että nainen haluaa miehen tulevan ympärileikatuksi koska Allah haluaa. Mutta _tässä_ toki hiipiikin mieleeni miten vittumainen järjestelmä patriarkaatti on, siinä eivät kukoista sen paremmin naiset kuin miehetkään. Kummastakin tulee katsomuksen tahdoton sätkynukke.

Tyttöjen leikkelyllä taas ei tosiaankaan ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, ehkei siinä mielessä että joku kuvittelee tyttärestään tulevan siveä kun se on typistetty. Mutta eikö kuitenkin ole virallinen näkemys että islam ei vaadi tyttöjen silvontaa?

Joskus minua hivenen ihmetyttää että mikä siinä sitten on niin kamalaa että ihmisellä on vielä jotain periaatteita tässä kokoajan kyynistyvässä maailmassa. Hassua tietenkin on että lapsiaan leikkelyttävillä ON nimenomaan periaatteita, ja toimintaa vastustavilla myös. Kaikki muut haluaisivat että koko juttu jotenkin unohdettaisiin ja katoaisi hokkuspokkus.

...Ja joo joo, tiedän että olen tekopyhä sanoessani että toisen ihmisen kehoon ei saa kajota, olenhan minäkin kajonnut, nyrkein. Paasatessani niitä näitä pyrin aina mieltämään että en ole itsekään ihmiskunnan yläpuolella. Paremminkin olen vain idealisti joka haluaisi yllyttää ihmisiä pyrkimään siihen fantasiamaailmaan jossa kenelläkään ei ole mitään tarvetta olla toisten kimpussa - kun omakin napa on niin mielenkiintoinen (vai)? Tsh...

Lue lisää

>>Ei kaikkea tarvitse suvaita. Voin mainiosti suvaita ihmiset yksilöinä, mutta typeriä perinnetapoja en suvaitse silloin kun ne vahingoittavat ihmisen eheyttä ja silloin kun niihin liittyy se että joku toinen päättää jonkun toisen puolesta mitkä kokemukset hänelle mahdollistuvat aikuisessa elämässä.

Qad kirjoitti:

Raiskaajat, ympärileikkaajat ja sosiopaatit ovat kaikki tyyppejä jotka menevät toisten ihmisten äärirajoista läpi niin että humahtaa. Ympärileikkaaja (oli muuten miesten leikkelystä taannoin kyse kun pitkään asian parissa ähräsin, joten kenenkään ei kannata kuvitella että välitän vain naisista - ei olisi johdonmukaista jättää poikalapset silvottavaksi...) runtelee toisen ihmisen kehon ja päättää itse mitä toinen saa kokea ja mitä ei. Raiskaaja ei pysty vioittamaan toista pysyvästi (jos ei nyt saksien ja teräaseiden kanssa riehuvia oteta lukuun), mutta käytännössä niin vaikuttaa usein käyvän sillä uhri heijastaa enää mielessään olevan tuskan kehoonsa ja suhtautuu kehoon kuin "saastutettuun" (tosin en tiedä miten miespuoliset uhrit asian kokevat, kun olen kuullut vain naisten juttuja). Sosiopaatti sensijaan raiskailee toisen ihmisen mieltä.

Sosiopatia pelottaa eniten, koska siitä on kokemuksia ja toisinaan tulee mielijohteita että ehkä minussa on samaa verta kuin heissä. Toisinaan sitä tietää että pystyisi täysin samaan jos vähäisinkin myönteinen mielenkiinto muita eläviä olentoja kohtaan (en pysty erittelemään siten että ihmiset ovat täysin eri asia kuin kaikki muu elävä, vaikka suuren osan aikaa pidänkin kaikesta muusta elävästä mutta en ihmisistä).

Mutta olen todellakin Kala hyvässä ja pahassa: pystyn samaistumaan oikeastaan kehen tahansa. Heittäkää pahin pedofiili tähän, hirvein murhaaja, silpoja, kuka tahansa, ja minä voin samaistua häneen. SE minua pelottaakin välillä niin helvetisti!

Lue lisää

>>Heittäkää pahin pedofiili tähän, hirvein murhaaja, silpoja, kuka tahansa, ja minä voin samaistua häneen. SE minua pelottaakin välillä niin helvetisti!

Qad kirjoitti:

Tämä laiskis on harkinnut 3. kissan ottoa, mutta tässä on juuri takana sellainen kokemus että uusi kissaehdokas olisi välittömästi halunnut ottaa pomon aseman ja toinen kissoistamme ei moiseen suostunut. Toinen pysyi koko koeajon ajan piilossa, joten se ei saanut kuonoonsakaan (tuli kunnon rähinät). Jatko on avoin, mutta tämä koeajokissa piti palauttaa vaikka ihmisosapuolia harmittikin. Mutta minkäs teet.

Periaatteessa kissat ovat varsinaisia raukkiksia ja pelkureita. Ja se ns. itsenäisyys on suhteellista. Yksinäinen kissa syö vaikka verhot ikkunasta tylsistyneisyyttään, mutta kaksi kissaa _jotka hyväksyvät toisensa_ viihtyvät hyvin ja talokin pysyy pystyssä.

Minua ihastuttaa kissoissa se että pystyn samaistumaan niihin (kuvittelen jopa olleeni viimeisessä inkarnaatiossani ennen ihmisyyttä kissapeto), se että ne ovat yksilöitä, se että ne näyttävät hyvältä ja se että ne eivät nuole naamaa, hypi silmille ja niitä ei tarvitse kusettaa pihalla.

Tiedän että olen aivan irstaan laiska. Jos meillä olisi omakotitalo, niin ehkä ukko piiskaisi työhön touhuun, mutta KT:ssa ei tartte eväänsä lotkauttaa. Minusta(kin) tuntuu että energiaa on oikeastaan silloin eniten kun sitä pistää haisemaankin eli menemään oikein vimmatusti. Jos ei tee mitään, ei edes pysty tekemään mitään. Tulee patoutumia, ummetusta, estoja, pystyynkuoleminen.

Lue lisää

>>Tiedän että olen aivan irstaan laiska

Saag Paneer kirjoitti:

>>Ei kaikkea tarvitse suvaita. Voin mainiosti suvaita ihmiset yksilöinä, mutta typeriä perinnetapoja en suvaitse silloin kun ne vahingoittavat ihmisen eheyttä ja silloin kun niihin liittyy se että joku toinen päättää jonkun toisen puolesta mitkä kokemukset hänelle mahdollistuvat aikuisessa elämässä.

Lue lisää

Jaa-a on yksi toistuvimpia otsikoitani, ja nyt vielä enemmän kuin konsanaan on täydellinen jaa-a -fiilis. Mietityttää todella paljon se että mikä hallusinogeenissa varsinaisesti on Se Jokin, varsinkin kun itselläni on taustalla aivan spontaanisti ja ilman mitään itseni ulkopuolelta tuotuja komponentteja tapahtuneita kohtaamisia transkendentin kanssa.

Onko niin että kun oma ego on täysin jumissa, tarvitaan ennenkaikkea symbolinen teko joka räjäyttää liat pellolle, jossa mielessä oikeastaan mikä tahansa egolle hivenen pelottava tsydeemi toimisi?

Pitäisi tietää varmuudella onko psykotroppien kanssa menossa aivotoiminnaltaan sekaisin, vai voiko käydä niin että valmiiksi sekaisin oleva toiminta palautuu normaaliksi (joka normaali tila minun mielestäni kuuluisi itselläni olla luova ja runsaasti sisäistä materiaalia pintaan tuova). Vai käykö niin että sekainen menee entistä sekaisemmin, tai eri tavalla sekaisin missä tietenkin olisi uutuudenviehätyksensä, mutta aikanaan sekin häipyisi.

Tätä täytyy vielä huolella miettiä - ja siihen tarvittava aika on täydellisen avoin.

Saag Paneer kirjoitti:

>>Tiedän että olen aivan irstaan laiska

Noh, tämä irstas laiskuus taas on kovin suhteellista. Kesäisin kyllä liikun yleensä reippaahkostikin ja talvisin silloin kun huvittaa, mutta kaikenlaisten hm... pontevampien projektien aloittaminen tuppaa jäämään helposti alkuunsa tai menee kesken jo ennen alkamistaan.

Tsekkaan jossain vaiheessa Stanislavskit läpi.

Qad kirjoitti:

>Jees. Pointti on se, että SINÄ katsot, että ympärileikkaus on paska juttu. Tämä on myös se AINOA näkökulma, jonka länsimaalaisuus ja feminismi aiheeseen tarjoaa. Joku nais-inehmo kuitenkin ihan oikeasti saattaa kuvitella, että tätä Allah haluaa ja saa sitä kautta henkiset orgasmit... Tyypillisenä Kalana sinulle nousee tärkeään rooliin seksuaalisuus ja se ohittaa mm. uskonnollisuuden. Jollekin muulle prioriteetit ovat kuitenkin erilaiset: kyse ei aina ole sovinistien salajuonesta...

En olekaan ajatellut että tyttöjä silpovat harvahampaiset ämmät olisivat shovinisteja, enkä myöskään näe poikavauvojen esinahkojen kimpussa olevia ihmisiä shovinisteina, ainoastaan oman uskonnollisen tapakulttuurinsa tahdottomina sätkyukkoina ja tavallaan siis uhreina.

Ei kannata sotkea sitä feminismiä joka paikkaan, vaikka tasa-arvoa itse kannatankin. Ihmisten kehon pilaamista voi vastustaa aivan reippaasti ihan ilman feminismiäkin, taikka vaikka olisi mieskin. Olen toisella palstalla noita miespuolisia vastustajia enemmän tavannutkin.

Sinulla kun on Saag itselläsi ulkomaalaisia ystäviä, niin pyrit olemaan heitä kohtaan suvaitsevainen ja alat sitten pohdiskella kaiken suhteellisuutta. Itse kyllä ymmärrän että toisessa paikassa, kulttuurissa ja ajassa kaikki on aina toisin, mutta minulla on myös tämä sisäinen oikeudentuntoni (senhän vuoksi pidin aikoinani sunnuntaisaarnoja kristittyjä vastaan!) ja sille alaikäisen viiltely on ultimaatumi hirvitys. (Eikä tietenkään vähiten että yksi inkarnaationi sisältää sellaisen leikkelyn, tosin en ollut lapsi.)

Ei kaikkea tarvitse suvaita. Voin mainiosti suvaita ihmiset yksilöinä, mutta typeriä perinnetapoja en suvaitse silloin kun ne vahingoittavat ihmisen eheyttä ja silloin kun niihin liittyy se että joku toinen päättää jonkun toisen puolesta mitkä kokemukset hänelle mahdollistuvat aikuisessa elämässä. Okei, kaikkihan aivopesevät pentujaan sen minkä ehtivät, mutta jotain rajaa siihenkin. Meillä on Suomessa rippikoulu joka on joillekin sellainen kynnyskysymys että jos kakara ei sitä käy, sukulaiset, tädit, naapurit, tutut lentävät silmille. (Veljeni ei käynyt sitä ja äitini sai kuulla kunniansa, sittemmin veljeni vaimo pakotti veljeni sen käymään että saatiin kirkkohäät...)

Ainoastaan poikien leikkely käsittääkseni on uskonnollinen toimenpide, mutta voin mainiosti vastustaa sitä katsomuksellisista syistä. Tyttöjen leikkely on taloudellinen toimenpide, ja materiaalista ahneutta maailmassa riittää täällä länsimaissakin - sitä voi periaatteessa vastustaa kaikkialla, kaikkina itsensä ja muiden myymisen muotoina eikä sille mitään mahda, mutta perhana vie jos ei edes teoriassa saa vastustaa vaan pitää vain määkiä suvaitsevaiskuoron kanssa idioottimaisuuksia välittämättä tippaakaan oikeasti toimenpiteiden kohteista.

Nyt on niin pirullista, että eihän silvottu ihminen voi muuta kuin elää sitä elämäänsä ja keksiä syitä miksi tilanne on ok, miksi hänen pitää lapsilleenkin järjestää tämä tilanne ja miksi kaikkien muiden ihmisten on kunnioitettava heidän kansansa tilannetta. Ne jotka eivät sopeudu, kuten miehet jotka pyrkivät kehittämään keinotekoisin konstein "uuden" esinahan tai naiset jotka kertovat avoimesti kokemuksistaan, kirjoittaen ehkä kirjankin, ovat tietenkin suuren massan silmissä kiusallisia ihmsisiä jotka saisivat tukkia turpansa että uskonnollisen ja kulttuurillisen suvaitsevaisuuden hegemonia saisi rulettaa entiseen malliin.

Mitä me tässäkin maassa niin kauheasti pelkäämme jos ilmenee että olemme eri mieltä jostakin asiasta, jonkun kansan tai kulttuurin tavasta? Eikö olisi aika teennäistä lipevästi esittää että on se ihan ok? Mielestäni oikeastaan kunnioittaa paremmin muita ihmisiä kun on valmis suoraan sanomaan heille että se ja se mitä sinä kannatat on minulle se mitä en voi kannattaa. Ylenmääräistä nyyhkyveisuakaan ei kannata järjestää, eli voihkia leikellyille siitä että voi voi kun te olette uhreja. Koska itse vihaan ihmisen kehoon kajoamista niin kovin, minun on vähän vaikea olla tulistumatta noiden ihmisten puolesta _halusivat he tai eivät_. Jos oikeasti kohtaisin leikeltyjä ihmisiä (sitähän en voi tietää olenko kenties kohdannut jo, eihän näitä suoraan kysytä) niin kommenttieni sävy voisi olla toisenlainen kuin tulenpalavissa kirjoitelmissani, mutta sehän kumma on jo kuuna kullan valkeana päätän että on ihan ok että aikuinen käy lapsen kimppuun veitsi tanassa!

>Joku nais-inehmo kuitenkin ihan oikeasti saattaa kuvitella, että tätä Allah haluaa ja saa sitä kautta henkiset orgasmit...

Kumman osapuolen operoinnista puhut? Minun on vaikea käsittää tätä tilannetta että nainen haluaa miehen tulevan ympärileikatuksi koska Allah haluaa. Mutta _tässä_ toki hiipiikin mieleeni miten vittumainen järjestelmä patriarkaatti on, siinä eivät kukoista sen paremmin naiset kuin miehetkään. Kummastakin tulee katsomuksen tahdoton sätkynukke.

Tyttöjen leikkelyllä taas ei tosiaankaan ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, ehkei siinä mielessä että joku kuvittelee tyttärestään tulevan siveä kun se on typistetty. Mutta eikö kuitenkin ole virallinen näkemys että islam ei vaadi tyttöjen silvontaa?

Joskus minua hivenen ihmetyttää että mikä siinä sitten on niin kamalaa että ihmisellä on vielä jotain periaatteita tässä kokoajan kyynistyvässä maailmassa. Hassua tietenkin on että lapsiaan leikkelyttävillä ON nimenomaan periaatteita, ja toimintaa vastustavilla myös. Kaikki muut haluaisivat että koko juttu jotenkin unohdettaisiin ja katoaisi hokkuspokkus.

...Ja joo joo, tiedän että olen tekopyhä sanoessani että toisen ihmisen kehoon ei saa kajota, olenhan minäkin kajonnut, nyrkein. Paasatessani niitä näitä pyrin aina mieltämään että en ole itsekään ihmiskunnan yläpuolella. Paremminkin olen vain idealisti joka haluaisi yllyttää ihmisiä pyrkimään siihen fantasiamaailmaan jossa kenelläkään ei ole mitään tarvetta olla toisten kimpussa - kun omakin napa on niin mielenkiintoinen (vai)? Tsh...

Lue lisää

Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.

Ja huomattakoon, on hyvin eri asia tuomita ylhäältäpäin ns. suuressa viisaudessaan ja vain kuunnella omaatuntoa, jos ja kun se vihjaa että ei kiitos, jätänpä tämän touhun väliin tällä kertaa.

Jeesus kirjoitti:

Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.

Ja huomattakoon, on hyvin eri asia tuomita ylhäältäpäin ns. suuressa viisaudessaan ja vain kuunnella omaatuntoa, jos ja kun se vihjaa että ei kiitos, jätänpä tämän touhun väliin tällä kertaa.

Lue lisää

Ja jos ja kun silti tuomituttaa:

Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.

Jeesus kirjoitti:

Ja jos ja kun silti tuomituttaa:

Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.

Noinhan se tietysti on. Eikä kaikki omantuntoni oma tunteilu asiaan vaikuta sitä tahi tätä.

Ei vain viitsi pelkästään olla suu supussa vähät kaikesta välittäen, koska sitähän maailman väki enimmäkseen on: ei kuumia eikä kylmiä, vaan haaleita. Ja kuitenkin jossain vaiheessa ei voi muuta kuin antaa kuolleiden haudata kuolleensa.

Qad kirjoitti:

Jaa-a on yksi toistuvimpia otsikoitani, ja nyt vielä enemmän kuin konsanaan on täydellinen jaa-a -fiilis. Mietityttää todella paljon se että mikä hallusinogeenissa varsinaisesti on Se Jokin, varsinkin kun itselläni on taustalla aivan spontaanisti ja ilman mitään itseni ulkopuolelta tuotuja komponentteja tapahtuneita kohtaamisia transkendentin kanssa.

Onko niin että kun oma ego on täysin jumissa, tarvitaan ennenkaikkea symbolinen teko joka räjäyttää liat pellolle, jossa mielessä oikeastaan mikä tahansa egolle hivenen pelottava tsydeemi toimisi?

Pitäisi tietää varmuudella onko psykotroppien kanssa menossa aivotoiminnaltaan sekaisin, vai voiko käydä niin että valmiiksi sekaisin oleva toiminta palautuu normaaliksi (joka normaali tila minun mielestäni kuuluisi itselläni olla luova ja runsaasti sisäistä materiaalia pintaan tuova). Vai käykö niin että sekainen menee entistä sekaisemmin, tai eri tavalla sekaisin missä tietenkin olisi uutuudenviehätyksensä, mutta aikanaan sekin häipyisi.

Tätä täytyy vielä huolella miettiä - ja siihen tarvittava aika on täydellisen avoin.

Lue lisää

>>voiko käydä niin että valmiiksi sekaisin oleva toiminta palautuu normaaliksi (joka normaali tila minun mielestäni kuuluisi itselläni olla luova ja runsaasti sisäistä materiaalia pintaan tuova).

Saag Paneer kirjoitti:

>>voiko käydä niin että valmiiksi sekaisin oleva toiminta palautuu normaaliksi (joka normaali tila minun mielestäni kuuluisi itselläni olla luova ja runsaasti sisäistä materiaalia pintaan tuova).

Lue lisää

...ettei tyhjästä mitään nyhjäistä. Tein ekan romaanin kohdalla sen "virheen" että ängin siihen kaiken mahdollisen. Kuulema jotkut aloittelijat nimenomaan heittäytyvät sellaiseen että harjoittavat ns. runsaudenpulaa, niin että lopulta lukijakin läkähtyy että taas sitä mennään jossain toisaalla ja edellisetkin vaiheet vielä kesken. Kirjani on totta vieköön avainromaani joka kuvaa omaa kärsimätöntä ja missään viihtymätöntä luonnettani!

Nyt kirjoitti mitä hyvänsä, päätyy väistämättä itsensä toistamiseen. Olen tälläkin palstalla joskus vittuillut että taiteilijat ne vain toistavat itseään, maalarit maalaavat samaa taulua ja kirjoittajat kirjoittavat samaa kirjaa. Tylsämielistä touhua, mutta ehkä yksi ihminen ei pysty muuhun. Ehkä minun kannattaisi tutkia suuremman kuvion yksittäisiä osatekijöitä, mutta toisaalta älyllisyys ei ole mikään lempilajini. Mieluiten maalailisin maisemia jotka lukijasta alkavat tuntua riivatun todellisilta, ja kuvailisin tapahtumia jotka potkaisevat kunnolla. Ei mitään pinnallista liirumilaarumia siis, sivukaupalla pälätystä jonkun ihmisen mielijohteista, vaan kunnon äksöniä hivenen unenomaisissa puitteissa kenties.

Ehkä se CC kummittelee tässäkin. Olen niin lääpälläni kuviin joita tulee itse pusertamatta; uniin, näkyihin... Jos CC olisi kirjoittanut vain puisevaa jäkätijäkää jossa käsketään suorasanaisesti lukijan tehdä niin ja noin, olisin varmaan haukotellut hänen kirjoilleen mennen tullen.

Qad kirjoitti:

...ettei tyhjästä mitään nyhjäistä. Tein ekan romaanin kohdalla sen "virheen" että ängin siihen kaiken mahdollisen. Kuulema jotkut aloittelijat nimenomaan heittäytyvät sellaiseen että harjoittavat ns. runsaudenpulaa, niin että lopulta lukijakin läkähtyy että taas sitä mennään jossain toisaalla ja edellisetkin vaiheet vielä kesken. Kirjani on totta vieköön avainromaani joka kuvaa omaa kärsimätöntä ja missään viihtymätöntä luonnettani!

Nyt kirjoitti mitä hyvänsä, päätyy väistämättä itsensä toistamiseen. Olen tälläkin palstalla joskus vittuillut että taiteilijat ne vain toistavat itseään, maalarit maalaavat samaa taulua ja kirjoittajat kirjoittavat samaa kirjaa. Tylsämielistä touhua, mutta ehkä yksi ihminen ei pysty muuhun. Ehkä minun kannattaisi tutkia suuremman kuvion yksittäisiä osatekijöitä, mutta toisaalta älyllisyys ei ole mikään lempilajini. Mieluiten maalailisin maisemia jotka lukijasta alkavat tuntua riivatun todellisilta, ja kuvailisin tapahtumia jotka potkaisevat kunnolla. Ei mitään pinnallista liirumilaarumia siis, sivukaupalla pälätystä jonkun ihmisen mielijohteista, vaan kunnon äksöniä hivenen unenomaisissa puitteissa kenties.

Ehkä se CC kummittelee tässäkin. Olen niin lääpälläni kuviin joita tulee itse pusertamatta; uniin, näkyihin... Jos CC olisi kirjoittanut vain puisevaa jäkätijäkää jossa käsketään suorasanaisesti lukijan tehdä niin ja noin, olisin varmaan haukotellut hänen kirjoilleen mennen tullen.

Lue lisää

Kirjoita sitten tavalla, joka potkaisee itseäsi persuksille niin kovaa, että kauhusta paska jäykkänä tuhrit pikkuhoususi.

Kuulostat siltä, kuin haluaisit järkyttää, viihdyttää jne. tms. jotain kuvitteellista kirjallista yleisöä (esim. kaupallista kustantajaa) pelkästään huomion- ja kiitoksenkipeydestä, kuin kuka tahansa wannabe-taiteilija. Mukautuen jo etukäteen enemmän tai vähemmän kuviteltuihin odotuksiin, joita kuvittelet kirjallisuusinstituutioiden taiteelliselta tuototkselta odottavan.

Kirjoittamisen sääntö nro. yksi:
Ainoa lukija, jolle kirjoitus kirjoittuu, on se joka kirjoittaa eli ensiksi lukee mitä paperille tai näyttöpäätteelle ilmestyy. Aluksi ja lopuksi kirjoitat vain itselle(si), eikä ole mitään muuta tapaa kirjoittaa kuin kirjoittaa sellaista tekstiä, jota itse - tavalla tai toisella - haluaa lukea. Jos kirjallinen makusi sattuu olemaan niin huono, ettei itsesi lisäksi yksikään toinen ihminen maailmassa viitsi lukea räpellystäsi riviä pitemmälle, niin voit lohduttautua sillä, että olet kuitenkin kirjoittanut jotain, jota "kirjoittajana" eli ensimmäisenä lukijana jaksat vielä toistekin lukea.

Ymmärrettäköön tämä kirjoituksesta: kirjoituksen jumala on isompi kuin se, jota kautta kirjoitus kirjoittuu, niinkuin kieli on isompi kuin kielen puhuja, joka pahimmassa tapauksessa saattaa jopa kuvitella "käyttävänsä" kieltä. Kirjoittaminen on kirjoitukseen ja kieleen heittäytymistä, antautumista isompien voimien vietäväksi ja heiteltäväksi.

Käytännön neuvo: varasta. Varasta ja varasta ja varasta kaikki mikä tuntuu varastamisen arvoiselta, niin itseltä kuin muilta. Pyyhi "tekijänoikeuksilla" perseesi somemmaksi. Jos kärsit aihepulasta, kirjoita vaikkapa unenomaista äksöniä "kuvitteellisen" kirjailijaminäsi tempauksista ja kolhuista magiapalstalla, leikkaa liimaa muokkaa tätä matskua täällä ja kirjoita missä muodossa tai muodottomuudessa sitten suvaitsetkin, niinkuin juttu mielessäsi "oikeasti" menee. Ei "fiktiivisesti" (jos fiktio oikeasti kiinnostaa, sen kun tienaamaan Jerry Cottonien väsääjänä) vaan ihan oikeasti, niin kuin keskustelujen ja ihmmissuhdesekoilujen ja niihin liittyvien sisäisen dialogin angstien olisi pitänyt mennä ja menevätkin sillä hetkellä, kun ne paperille kirjoittuvat. Taiteilijan vapaus on luojan vapautta, luovuutta. Maailma ON niinkuin se kirjoittuu. Kirjoita siis vaikkapa aluksi novellintapainen traagisen yksipuolisesta nettirakkaudestasi vaikkapa johonkin Babulos-nimiseen nimimerkkiin... ja katso mihin juttu lipeää, jos on livetäkseen.

Ja jumankauta, lopeta jo toi marmatus! Tosi kirjoittaja ei sääli itseään vaan lähtee siitä, että joka sana on elämän ja kuoleman kysymys, ja siksi ne ei sääli muitakaan vaan on vittumaisen itsekeskeisiä sadistipaskoja ja masokistirunkkareita, joista kukaan aito terve ihminen ei tykkää eikä piittaa. Älä kuvittele muuta. Kirjoittaminen lähtee vihasta ja vihan voimalla kirjoitus kirjoittuu. Ei se muuten luonnu.

kirjis kirjoitti:

Kirjoita sitten tavalla, joka potkaisee itseäsi persuksille niin kovaa, että kauhusta paska jäykkänä tuhrit pikkuhoususi.

Kuulostat siltä, kuin haluaisit järkyttää, viihdyttää jne. tms. jotain kuvitteellista kirjallista yleisöä (esim. kaupallista kustantajaa) pelkästään huomion- ja kiitoksenkipeydestä, kuin kuka tahansa wannabe-taiteilija. Mukautuen jo etukäteen enemmän tai vähemmän kuviteltuihin odotuksiin, joita kuvittelet kirjallisuusinstituutioiden taiteelliselta tuototkselta odottavan.

Kirjoittamisen sääntö nro. yksi:
Ainoa lukija, jolle kirjoitus kirjoittuu, on se joka kirjoittaa eli ensiksi lukee mitä paperille tai näyttöpäätteelle ilmestyy. Aluksi ja lopuksi kirjoitat vain itselle(si), eikä ole mitään muuta tapaa kirjoittaa kuin kirjoittaa sellaista tekstiä, jota itse - tavalla tai toisella - haluaa lukea. Jos kirjallinen makusi sattuu olemaan niin huono, ettei itsesi lisäksi yksikään toinen ihminen maailmassa viitsi lukea räpellystäsi riviä pitemmälle, niin voit lohduttautua sillä, että olet kuitenkin kirjoittanut jotain, jota "kirjoittajana" eli ensimmäisenä lukijana jaksat vielä toistekin lukea.

Ymmärrettäköön tämä kirjoituksesta: kirjoituksen jumala on isompi kuin se, jota kautta kirjoitus kirjoittuu, niinkuin kieli on isompi kuin kielen puhuja, joka pahimmassa tapauksessa saattaa jopa kuvitella "käyttävänsä" kieltä. Kirjoittaminen on kirjoitukseen ja kieleen heittäytymistä, antautumista isompien voimien vietäväksi ja heiteltäväksi.

Käytännön neuvo: varasta. Varasta ja varasta ja varasta kaikki mikä tuntuu varastamisen arvoiselta, niin itseltä kuin muilta. Pyyhi "tekijänoikeuksilla" perseesi somemmaksi. Jos kärsit aihepulasta, kirjoita vaikkapa unenomaista äksöniä "kuvitteellisen" kirjailijaminäsi tempauksista ja kolhuista magiapalstalla, leikkaa liimaa muokkaa tätä matskua täällä ja kirjoita missä muodossa tai muodottomuudessa sitten suvaitsetkin, niinkuin juttu mielessäsi "oikeasti" menee. Ei "fiktiivisesti" (jos fiktio oikeasti kiinnostaa, sen kun tienaamaan Jerry Cottonien väsääjänä) vaan ihan oikeasti, niin kuin keskustelujen ja ihmmissuhdesekoilujen ja niihin liittyvien sisäisen dialogin angstien olisi pitänyt mennä ja menevätkin sillä hetkellä, kun ne paperille kirjoittuvat. Taiteilijan vapaus on luojan vapautta, luovuutta. Maailma ON niinkuin se kirjoittuu. Kirjoita siis vaikkapa aluksi novellintapainen traagisen yksipuolisesta nettirakkaudestasi vaikkapa johonkin Babulos-nimiseen nimimerkkiin... ja katso mihin juttu lipeää, jos on livetäkseen.

Ja jumankauta, lopeta jo toi marmatus! Tosi kirjoittaja ei sääli itseään vaan lähtee siitä, että joka sana on elämän ja kuoleman kysymys, ja siksi ne ei sääli muitakaan vaan on vittumaisen itsekeskeisiä sadistipaskoja ja masokistirunkkareita, joista kukaan aito terve ihminen ei tykkää eikä piittaa. Älä kuvittele muuta. Kirjoittaminen lähtee vihasta ja vihan voimalla kirjoitus kirjoittuu. Ei se muuten luonnu.

Lue lisää

Miten voi olla egoton Hengen seuraaja jos on samaan aikaan ambitioita saavuttaa jotain julkisella kentällä?! Kuink' hemmetissä nämä isketään yhteen ja samaan pakettiin? _Tätä_ en ole koskaan tajunnut ja tämä on kai se missä alkaa viimeistään vituttaa koko oma olemassaolo.

Inhoan kaikkia saatanan taiteilijoita koko helvetin maailmassa. Se mitä vastustan kokoajan on olla samanlainen kuin he. Ihan kuin ei voisi olla mitään muuta kuin iso paska tai pikku paska. Jos olen vaan pikku paska niin harmittaa ettei ole iso paska, ja sitten alkaa harmittaa että pitää ylipäänsä olla paska.

Miten se estetään ettei ego ole mukana luomisprosessissa, vai voiko sitä ylipäätään estää?

Qad kirjoitti:

Miten voi olla egoton Hengen seuraaja jos on samaan aikaan ambitioita saavuttaa jotain julkisella kentällä?! Kuink' hemmetissä nämä isketään yhteen ja samaan pakettiin? _Tätä_ en ole koskaan tajunnut ja tämä on kai se missä alkaa viimeistään vituttaa koko oma olemassaolo.

Inhoan kaikkia saatanan taiteilijoita koko helvetin maailmassa. Se mitä vastustan kokoajan on olla samanlainen kuin he. Ihan kuin ei voisi olla mitään muuta kuin iso paska tai pikku paska. Jos olen vaan pikku paska niin harmittaa ettei ole iso paska, ja sitten alkaa harmittaa että pitää ylipäänsä olla paska.

Miten se estetään ettei ego ole mukana luomisprosessissa, vai voiko sitä ylipäätään estää?

Lue lisää

//Miten se estetään ettei ego ole mukana luomisprosessissa, vai voiko sitä ylipäätään estää?//


- Jos nyt "ihana", saa vieras mies vieraalle naiselle sanoa :P.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Mutta itse asiaan, kaikessa luomisessa prosessi vaatii egoa ja ego siinä puhuu, kun tuodaan kokemuksistaan,hahmotuksestaan esiin tunteita,kokemuksia,fiilistä ja jotkut saarnaavaa puoltakin.

Lisäksi taitaa nyky-akana olla niin, että itse ego on esillä enemmän kuin egosta ammennettu taide.
Tilanne on yhtä korni kuin se, että olkoon ohjelma,kilpailu, tai mikä tahansa juontajaa vaativa ohjelma,niin tuntuu ja näyttää siltä, että juontajat näyttävät olevan enemmän esissä kuin itse pää-osan-esittäjäksi markkeeratut.

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

//Miten se estetään ettei ego ole mukana luomisprosessissa, vai voiko sitä ylipäätään estää?//


- Jos nyt "ihana", saa vieras mies vieraalle naiselle sanoa :P.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Mutta itse asiaan, kaikessa luomisessa prosessi vaatii egoa ja ego siinä puhuu, kun tuodaan kokemuksistaan,hahmotuksestaan esiin tunteita,kokemuksia,fiilistä ja jotkut saarnaavaa puoltakin.

Lisäksi taitaa nyky-akana olla niin, että itse ego on esillä enemmän kuin egosta ammennettu taide.
Tilanne on yhtä korni kuin se, että olkoon ohjelma,kilpailu, tai mikä tahansa juontajaa vaativa ohjelma,niin tuntuu ja näyttää siltä, että juontajat näyttävät olevan enemmän esissä kuin itse pää-osan-esittäjäksi markkeeratut.

Lue lisää

Tiätty se että minun pitää edes tuollaista kysyä varmaan merkkaa sitä että minulla on paha egomyrkytys. Olen tässä useammallakin taholla törmännyt tähän ego vs. luomisen himo -juttuun (on ollut keskustelua taiteilijoista) ja huomaan että minun on kamalan vaikea hyväksyä sitä että luomisen eli siis lähinnä taiteen nimissä ihminen voi tehdä ihan mitä tahansa. Ymmärrän kyllä että jos oikein tulee inspiraatio (Henki sisään) niin eihän sitä voi muuta kuin vikistä ja olla vietävänä, mutta minkä ihmeen takia nämä luovuuden riepottamat tyypit vaikuttavat sitten egoina olevan sietämättömiä paskiaisia muita ihmisiä kohtaan? Onko sen tosiaan pakko olla niin?

Qad kirjoitti:

Tiätty se että minun pitää edes tuollaista kysyä varmaan merkkaa sitä että minulla on paha egomyrkytys. Olen tässä useammallakin taholla törmännyt tähän ego vs. luomisen himo -juttuun (on ollut keskustelua taiteilijoista) ja huomaan että minun on kamalan vaikea hyväksyä sitä että luomisen eli siis lähinnä taiteen nimissä ihminen voi tehdä ihan mitä tahansa. Ymmärrän kyllä että jos oikein tulee inspiraatio (Henki sisään) niin eihän sitä voi muuta kuin vikistä ja olla vietävänä, mutta minkä ihmeen takia nämä luovuuden riepottamat tyypit vaikuttavat sitten egoina olevan sietämättömiä paskiaisia muita ihmisiä kohtaan? Onko sen tosiaan pakko olla niin?

Lue lisää

//minkä ihmeen takia nämä luovuuden riepottamat tyypit vaikuttavat sitten egoina olevan sietämättömiä paskiaisia muita ihmisiä kohtaan? Onko sen tosiaan pakko olla niin?//



- Tuntemani taiteilijat,muusikot,maalarit[ei lankku] ja niin edelleen ovat yleensä niin omassaan kiinni, ettei aikaa,tapojakaan 'olla oikein' läsnä jää edes läheisille.
Toiseksi vaikuttaa siltä, etteivät tuskaiset hetket ilman tarkoitusta, eli luomis-prosesseja suju ilman päihteitä, jotka tasoittavat heidän henkistä krapulaansa silloin kun joudutaan olemaan hetkikin tylsässä arjessa.

Pakko niin ei ole olla, vaihto-ehto nimittäin on olemassa, se on hulluus.

ps.toki "taide" on joillekin syy pitää häpiä koko elämä, eli olla jurrissa, tai muuten holtiton, mutta ei kai me heistä puhuttu ;D

Saag Paneer kirjoitti:

>>Ei kaikkea tarvitse suvaita. Voin mainiosti suvaita ihmiset yksilöinä, mutta typeriä perinnetapoja en suvaitse silloin kun ne vahingoittavat ihmisen eheyttä ja silloin kun niihin liittyy se että joku toinen päättää jonkun toisen puolesta mitkä kokemukset hänelle mahdollistuvat aikuisessa elämässä.

Lue lisää

Kaikenlaista olen tässä punninnut viime aikoina, ja tämä on aivan varteenotettava seikka tämä: vaikka jokin tapa olisikin sukupolvia vanha, vaikka se olisi vuosituhansia vanha, se ei vielä ole tae siitä että tapa on järkevä, hyvä ja kaikille suotuisa.

Kolme "alan" tiimoilta lukemaani kirjaa ovat ehkä antaneet liian myönteisen kuvan sienimetsällä käymisestä. McKennahan on voimallisesti psilon puolestapuhuja - ehkä liiankin? Hänen mielestään Amanita on aivan tyhjän väärtti. Madonlakkien metsästys kuitenkin vaikuttaa aivan mahdottomalta touhulta tällä seudulla missä asun, enkä ole valmis elämään niin vaarallisesti että Isoveli pääsee kimppuuni tunkiessaan karvaisen kouransa niihin välityspalveluihin joita joutuisin käyttämään. Tiedän yhden ihmisen joka varmaan osaisi auttaa asiassa, mutta ei sitä viitsi ottaa vuosien takaa tuttuun ihmiseen yhteyttä vain vision questin ahneuttaan.

Toinen lukemistani kirjoista taas ylisti Amanitan niin arvoon arvaamattomaan että se olisikin psilon kanssa tasaveroisesti alkusyy suurinpiirtein ihmiskunnan henkisyydelle, Amanita vielä erityisesti tietyille kristinuskolle keskeisille symboleille!

Netistä tutkimani aineisto tympii, koska se on niin voimallisesti viihdepuoleen painottunutta. Jälleen kerran havaitsen telmiväni nuorten miesten seassa ihan kuin muka olisin nuori mies, mutta KUN EN OLE. Ehkä minulla pitäisikin olla aivan oma juttuni?

Päätin niin tai näin tulevaisuudessa, siihen tulee vaikuttamaan erittäin monta tekijää. Onko nyt aivan varma etten tule meditoimalla saamaan päätäni auki? Viimeaikojen kokemukset ympäristön näkemisestä silmäluomet suljettuina ovat kyllä olleet rohkaisevia, mutta olen erittäin kyllästynyt hitaalta vaikuttavaan kehitykseeni.

Entä onko ylipäänsä olemassa mitään kehitystä vai ovatko materialistit sittenkin oikeassa että (blaa blaa blaa)...?

Suurin pelkoni sienien parissa on se että en kokisikaan yhtikäs mitään. Ruokamyrkytyskin olisi sentään joku reaktio josta voisi vaikka päätellä että ei ole mun juttu, mutta jos ei tule minkäänlaista pään aukeamista niin en tiedä olenko kenties valmis jo romuttamolle. Kuulostaa vähän epätoivoiselta, mutta nyt on taas vaihteeksi nämä fiilikset ja en vaan kertakaikkiaan kestä elämää ilman Yhteyttä. Ilman sitä että sisäpuolisen voi kokea ulkopuolisena ja ulkopuolisen sisäpuolisena.

Ehkä haluaisin vain varmistua siitä että Siellä Ulkona tosiaan on jotain muutakin kuin vain pelkästään ihmisten mielikuvituksen tuotteita? Mistä sen sitten voi olla varma, vaikka jonkun kokemuksen saisikin?

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

//minkä ihmeen takia nämä luovuuden riepottamat tyypit vaikuttavat sitten egoina olevan sietämättömiä paskiaisia muita ihmisiä kohtaan? Onko sen tosiaan pakko olla niin?//



- Tuntemani taiteilijat,muusikot,maalarit[ei lankku] ja niin edelleen ovat yleensä niin omassaan kiinni, ettei aikaa,tapojakaan 'olla oikein' läsnä jää edes läheisille.
Toiseksi vaikuttaa siltä, etteivät tuskaiset hetket ilman tarkoitusta, eli luomis-prosesseja suju ilman päihteitä, jotka tasoittavat heidän henkistä krapulaansa silloin kun joudutaan olemaan hetkikin tylsässä arjessa.

Pakko niin ei ole olla, vaihto-ehto nimittäin on olemassa, se on hulluus.

ps.toki "taide" on joillekin syy pitää häpiä koko elämä, eli olla jurrissa, tai muuten holtiton, mutta ei kai me heistä puhuttu ;D

Lue lisää

Onko luovuus luovuutta vai sairautta, sitä on varmaan pohdittu iän kaiken. Ex-mieheni haaveili joskus jonkinlaisesta yhteisöstä joka olisi muodostettu monen eri sortin taiteilijoista, mutta sehän olisi varmaan ollut varsinainen helvetti Maan päällä...

Emmä tiä. Ehkä olen vain tiukkaperseinen nutturatäti, kun minua ottaa erityisesti aivoon joku äijä joka panee sekä akkaansa että tämän siskoa ja tekee molemmille lapsille. En edes muista oliko kyseessä kuvataiteilija vai kirjailija; ehkä molemmista löytyy eksämppeli.

Toisaalta voi kysyä että mitä pirua varten kukaan ryhtyy sellaisen tyypin muijaksi...?

Qad kirjoitti:

Kaikenlaista olen tässä punninnut viime aikoina, ja tämä on aivan varteenotettava seikka tämä: vaikka jokin tapa olisikin sukupolvia vanha, vaikka se olisi vuosituhansia vanha, se ei vielä ole tae siitä että tapa on järkevä, hyvä ja kaikille suotuisa.

Kolme "alan" tiimoilta lukemaani kirjaa ovat ehkä antaneet liian myönteisen kuvan sienimetsällä käymisestä. McKennahan on voimallisesti psilon puolestapuhuja - ehkä liiankin? Hänen mielestään Amanita on aivan tyhjän väärtti. Madonlakkien metsästys kuitenkin vaikuttaa aivan mahdottomalta touhulta tällä seudulla missä asun, enkä ole valmis elämään niin vaarallisesti että Isoveli pääsee kimppuuni tunkiessaan karvaisen kouransa niihin välityspalveluihin joita joutuisin käyttämään. Tiedän yhden ihmisen joka varmaan osaisi auttaa asiassa, mutta ei sitä viitsi ottaa vuosien takaa tuttuun ihmiseen yhteyttä vain vision questin ahneuttaan.

Toinen lukemistani kirjoista taas ylisti Amanitan niin arvoon arvaamattomaan että se olisikin psilon kanssa tasaveroisesti alkusyy suurinpiirtein ihmiskunnan henkisyydelle, Amanita vielä erityisesti tietyille kristinuskolle keskeisille symboleille!

Netistä tutkimani aineisto tympii, koska se on niin voimallisesti viihdepuoleen painottunutta. Jälleen kerran havaitsen telmiväni nuorten miesten seassa ihan kuin muka olisin nuori mies, mutta KUN EN OLE. Ehkä minulla pitäisikin olla aivan oma juttuni?

Päätin niin tai näin tulevaisuudessa, siihen tulee vaikuttamaan erittäin monta tekijää. Onko nyt aivan varma etten tule meditoimalla saamaan päätäni auki? Viimeaikojen kokemukset ympäristön näkemisestä silmäluomet suljettuina ovat kyllä olleet rohkaisevia, mutta olen erittäin kyllästynyt hitaalta vaikuttavaan kehitykseeni.

Entä onko ylipäänsä olemassa mitään kehitystä vai ovatko materialistit sittenkin oikeassa että (blaa blaa blaa)...?

Suurin pelkoni sienien parissa on se että en kokisikaan yhtikäs mitään. Ruokamyrkytyskin olisi sentään joku reaktio josta voisi vaikka päätellä että ei ole mun juttu, mutta jos ei tule minkäänlaista pään aukeamista niin en tiedä olenko kenties valmis jo romuttamolle. Kuulostaa vähän epätoivoiselta, mutta nyt on taas vaihteeksi nämä fiilikset ja en vaan kertakaikkiaan kestä elämää ilman Yhteyttä. Ilman sitä että sisäpuolisen voi kokea ulkopuolisena ja ulkopuolisen sisäpuolisena.

Ehkä haluaisin vain varmistua siitä että Siellä Ulkona tosiaan on jotain muutakin kuin vain pelkästään ihmisten mielikuvituksen tuotteita? Mistä sen sitten voi olla varma, vaikka jonkun kokemuksen saisikin?

Lue lisää

Olen itse ollut nuppi turvoksissa ja kokenut kummallisia. Olen myös käynyt oikeasti lentsikalla Borneolla ja Balilla ja ne olivat kyllä ihan yhtä kummallisia kokemuksia.

En hirveesti osaa antaa arvoa madonlakkien ja töffötupakin avaamille uusille mahdollisuuksille. Sellaisia ne eivät mielestäni edes ole. Mitä vanhemmaksi tulen sitä vakuuttuneempi olen hyvin yksinkertaisten, maanläheisten ja jopa tylsien menetelmien kaikkivoipaisuudesta.

Monikaan Teneriffalla käynyt ei juurikaan osaa sanoa juuta taikka jaata paikallisesta kulttuurista. Sama koskee sieniturismia.

kirjis kirjoitti:

Kirjoita sitten tavalla, joka potkaisee itseäsi persuksille niin kovaa, että kauhusta paska jäykkänä tuhrit pikkuhoususi.

Kuulostat siltä, kuin haluaisit järkyttää, viihdyttää jne. tms. jotain kuvitteellista kirjallista yleisöä (esim. kaupallista kustantajaa) pelkästään huomion- ja kiitoksenkipeydestä, kuin kuka tahansa wannabe-taiteilija. Mukautuen jo etukäteen enemmän tai vähemmän kuviteltuihin odotuksiin, joita kuvittelet kirjallisuusinstituutioiden taiteelliselta tuototkselta odottavan.

Kirjoittamisen sääntö nro. yksi:
Ainoa lukija, jolle kirjoitus kirjoittuu, on se joka kirjoittaa eli ensiksi lukee mitä paperille tai näyttöpäätteelle ilmestyy. Aluksi ja lopuksi kirjoitat vain itselle(si), eikä ole mitään muuta tapaa kirjoittaa kuin kirjoittaa sellaista tekstiä, jota itse - tavalla tai toisella - haluaa lukea. Jos kirjallinen makusi sattuu olemaan niin huono, ettei itsesi lisäksi yksikään toinen ihminen maailmassa viitsi lukea räpellystäsi riviä pitemmälle, niin voit lohduttautua sillä, että olet kuitenkin kirjoittanut jotain, jota "kirjoittajana" eli ensimmäisenä lukijana jaksat vielä toistekin lukea.

Ymmärrettäköön tämä kirjoituksesta: kirjoituksen jumala on isompi kuin se, jota kautta kirjoitus kirjoittuu, niinkuin kieli on isompi kuin kielen puhuja, joka pahimmassa tapauksessa saattaa jopa kuvitella "käyttävänsä" kieltä. Kirjoittaminen on kirjoitukseen ja kieleen heittäytymistä, antautumista isompien voimien vietäväksi ja heiteltäväksi.

Käytännön neuvo: varasta. Varasta ja varasta ja varasta kaikki mikä tuntuu varastamisen arvoiselta, niin itseltä kuin muilta. Pyyhi "tekijänoikeuksilla" perseesi somemmaksi. Jos kärsit aihepulasta, kirjoita vaikkapa unenomaista äksöniä "kuvitteellisen" kirjailijaminäsi tempauksista ja kolhuista magiapalstalla, leikkaa liimaa muokkaa tätä matskua täällä ja kirjoita missä muodossa tai muodottomuudessa sitten suvaitsetkin, niinkuin juttu mielessäsi "oikeasti" menee. Ei "fiktiivisesti" (jos fiktio oikeasti kiinnostaa, sen kun tienaamaan Jerry Cottonien väsääjänä) vaan ihan oikeasti, niin kuin keskustelujen ja ihmmissuhdesekoilujen ja niihin liittyvien sisäisen dialogin angstien olisi pitänyt mennä ja menevätkin sillä hetkellä, kun ne paperille kirjoittuvat. Taiteilijan vapaus on luojan vapautta, luovuutta. Maailma ON niinkuin se kirjoittuu. Kirjoita siis vaikkapa aluksi novellintapainen traagisen yksipuolisesta nettirakkaudestasi vaikkapa johonkin Babulos-nimiseen nimimerkkiin... ja katso mihin juttu lipeää, jos on livetäkseen.

Ja jumankauta, lopeta jo toi marmatus! Tosi kirjoittaja ei sääli itseään vaan lähtee siitä, että joka sana on elämän ja kuoleman kysymys, ja siksi ne ei sääli muitakaan vaan on vittumaisen itsekeskeisiä sadistipaskoja ja masokistirunkkareita, joista kukaan aito terve ihminen ei tykkää eikä piittaa. Älä kuvittele muuta. Kirjoittaminen lähtee vihasta ja vihan voimalla kirjoitus kirjoittuu. Ei se muuten luonnu.

Lue lisää

On se vaan hienoo nähdä ja lukea, miten yksi sanataiteilija taas selittää miten kaikki oikeasti toimii ja miten maa makaa. Ei uutta auringon alla.

Samat tarinat käytiin läpi jo 80-luvun alussa Oriveden Opiston sanataidelinjalla. Kosti Sironen itki muusansa perään ja jokaisella oli tarkka käsitys siitä että itelleen kirjuutetaan ja egon kanssa kamppaillaan, varastetaan, kopioidaan eikä millään oo muutenkaa mitään välii.

Kesti aivan vitun kauan päästä eroon tuosta kaikenkattavasta ja lukkiuttavasta kaikkitietävyydestä, jota joka helevetin kylähullu kahdenkirjan ihme tuli ja selitti maailmanselityksinään. Onneksi löysin sitten muitakin tapoja ilmaista itseäni. Taiteilijanpaskana pidän tällä hetkellä itseäni. Elätän sillä itseni ja kiitän kaikkia mahdollisia jumalia siitä, että osasin aikoinani kyseenalaistaa eräidenkin keski-ikäisten juoppojen seliselit.

Saag Paneer kirjoitti:

On se vaan hienoo nähdä ja lukea, miten yksi sanataiteilija taas selittää miten kaikki oikeasti toimii ja miten maa makaa. Ei uutta auringon alla.

Samat tarinat käytiin läpi jo 80-luvun alussa Oriveden Opiston sanataidelinjalla. Kosti Sironen itki muusansa perään ja jokaisella oli tarkka käsitys siitä että itelleen kirjuutetaan ja egon kanssa kamppaillaan, varastetaan, kopioidaan eikä millään oo muutenkaa mitään välii.

Kesti aivan vitun kauan päästä eroon tuosta kaikenkattavasta ja lukkiuttavasta kaikkitietävyydestä, jota joka helevetin kylähullu kahdenkirjan ihme tuli ja selitti maailmanselityksinään. Onneksi löysin sitten muitakin tapoja ilmaista itseäni. Taiteilijanpaskana pidän tällä hetkellä itseäni. Elätän sillä itseni ja kiitän kaikkia mahdollisia jumalia siitä, että osasin aikoinani kyseenalaistaa eräidenkin keski-ikäisten juoppojen seliselit.

Lue lisää

On se hauskaa mitä kaikkea saadaan irti whinettämisestäni täällä kun Sedät kertoo miten asiat makaa. Sedät kertoo sen vaikka toisilleenkin, ja siitä se ilo toki irtoaakin.

Ehkä nämä stoorit tavalla tai toisella vielä päätyvät jotenkin johonkin... Mistä sitä ikinä tietää. ;)

Saag Paneer kirjoitti:

Olen itse ollut nuppi turvoksissa ja kokenut kummallisia. Olen myös käynyt oikeasti lentsikalla Borneolla ja Balilla ja ne olivat kyllä ihan yhtä kummallisia kokemuksia.

En hirveesti osaa antaa arvoa madonlakkien ja töffötupakin avaamille uusille mahdollisuuksille. Sellaisia ne eivät mielestäni edes ole. Mitä vanhemmaksi tulen sitä vakuuttuneempi olen hyvin yksinkertaisten, maanläheisten ja jopa tylsien menetelmien kaikkivoipaisuudesta.

Monikaan Teneriffalla käynyt ei juurikaan osaa sanoa juuta taikka jaata paikallisesta kulttuurista. Sama koskee sieniturismia.

Lue lisää

Pelkkien kuvien myötä ei välttämättä samalla lirahda kalloon viisautta siinä samalla. Ihan ilman mitään (aineita) saamistani kuvistakin osa on jäänyt tyystin mysteeriksi, ja ehkei ole edes tarkoituskaan niille sen kummemmin selityksiä kaivaa. Jos esim. keskellä päivää kurkkaa ikkunasta ulos ja näkee että sadetakkiin pukeutunut nainen kipittää tiellä, niin höhlähän sitä on jos alkaa etsiä näkemästään jotain syvällistä merkitystä subjektiivessa mielessä, selittelee näkemäänsä oman henkilöhistoriansa valossa tai näkee sen enteenä joka tarkoittaa asiaa A tahi B tahi C...

Joskus on syytä tajuta että asiat voivat vaan pelkästi _olla_, ilman että ne liittyvät omaan itseen mitenkään. Jos nyt minäkin jonkun kuvajaisen näkisin, keinolla millä hyvänsä, niin onko se välttämättä se viisautta uhkuva vision quest jonka perässä nyt olen alkanut jo oikein kieli pitkällä laukata? Tai entä jos sellaisia ei edes ole kuin tietty lukumäärä per lärvi ja meikäläisen kuvat on jo nähty (revi siitä sitten...)

Jos en koe elämääni järin maagiseksi edes kököttäessäni järven aaltoja katselemassa, niin auttaako vaikka iskisin itseäni luudalla päähän ja huutaisin ananasakäämä... tiedä häntä. No, pähkäily jatkuu.

Saag Paneer kirjoitti:

On se vaan hienoo nähdä ja lukea, miten yksi sanataiteilija taas selittää miten kaikki oikeasti toimii ja miten maa makaa. Ei uutta auringon alla.

Samat tarinat käytiin läpi jo 80-luvun alussa Oriveden Opiston sanataidelinjalla. Kosti Sironen itki muusansa perään ja jokaisella oli tarkka käsitys siitä että itelleen kirjuutetaan ja egon kanssa kamppaillaan, varastetaan, kopioidaan eikä millään oo muutenkaa mitään välii.

Kesti aivan vitun kauan päästä eroon tuosta kaikenkattavasta ja lukkiuttavasta kaikkitietävyydestä, jota joka helevetin kylähullu kahdenkirjan ihme tuli ja selitti maailmanselityksinään. Onneksi löysin sitten muitakin tapoja ilmaista itseäni. Taiteilijanpaskana pidän tällä hetkellä itseäni. Elätän sillä itseni ja kiitän kaikkia mahdollisia jumalia siitä, että osasin aikoinani kyseenalaistaa eräidenkin keski-ikäisten juoppojen seliselit.

Lue lisää

No mitäs menit Oriveden Opistoon, turha tulla mulle noita kaikenmaailman konilätäköissä uitettuja traumojas itkemään.

Ite en oo kurssiloita käyny vaan ihan ominpäin suunnistanut. Siil silkkaa hyvää hyvyyttäni ja ihan ilmatteks vielä kaupan päälle täällä kokemukseen perustuvia ajatuksia jakelen - ystävälle joka kirjoittajan blockejaan tuskailee ja näkyville tarjoilee. Asianmukaisin kuluttajaviraston sanelemin varoituksin, että ei pieni pää aina välttämättä vauhdissa mukana kestä, jos taiteen huippuja ja syövereitä tiukemmin ottein kurvailee. Kirjoittamisen blokki voi olla mm. kiltteyden vaatimus, josta tuolla ylempänä on puhetta, mutta enempi kiinnostaa nyt omat mietteesi kirjoittamisen vastuusta?

kirjis kirjoitti:

No mitäs menit Oriveden Opistoon, turha tulla mulle noita kaikenmaailman konilätäköissä uitettuja traumojas itkemään.

Ite en oo kurssiloita käyny vaan ihan ominpäin suunnistanut. Siil silkkaa hyvää hyvyyttäni ja ihan ilmatteks vielä kaupan päälle täällä kokemukseen perustuvia ajatuksia jakelen - ystävälle joka kirjoittajan blockejaan tuskailee ja näkyville tarjoilee. Asianmukaisin kuluttajaviraston sanelemin varoituksin, että ei pieni pää aina välttämättä vauhdissa mukana kestä, jos taiteen huippuja ja syövereitä tiukemmin ottein kurvailee. Kirjoittamisen blokki voi olla mm. kiltteyden vaatimus, josta tuolla ylempänä on puhetta, mutta enempi kiinnostaa nyt omat mietteesi kirjoittamisen vastuusta?

Lue lisää

Jaa. Ja mä kun näin sussa oikein perusäijän jakamassa osaamistaan - opistolla tai palstalla, niin tai näin. Ainakin sävelet oli samat. Ei loppujen lopuksi edes ne opettajat, vaan ne opiskelijanpaskat. Kukaan niistä ei saanu sitte loppujen lopuks mitään todellista aikaseks. Kuhan elivät taideopiskelijoina siihen saakka kunnes saivat lapsia ja menivät paikallislehteen töihin. Niin, paitsi Hietalan Antti, josta tuli Q-teatterin dramaturgi. Ja tietysti mä.

Oon pyöriny aika laveesti tuolla taiteen tekemisen saralla ja täytyy myöntää, että missään muussa seurassa jengi ei oo niin helevetin tukahduttavaa kuin sanataideosastolla. Jotenkin tekeminen hyytyy heti lähtökuoppiinsa ja kaikki puretaan niin puhki, että loppujen lopuksi ja kaikkien konsensuksena kukaan ei tee mitään, kuhan marmattaa vaan.

Saag Paneer kirjoitti:

Jaa. Ja mä kun näin sussa oikein perusäijän jakamassa osaamistaan - opistolla tai palstalla, niin tai näin. Ainakin sävelet oli samat. Ei loppujen lopuksi edes ne opettajat, vaan ne opiskelijanpaskat. Kukaan niistä ei saanu sitte loppujen lopuks mitään todellista aikaseks. Kuhan elivät taideopiskelijoina siihen saakka kunnes saivat lapsia ja menivät paikallislehteen töihin. Niin, paitsi Hietalan Antti, josta tuli Q-teatterin dramaturgi. Ja tietysti mä.

Oon pyöriny aika laveesti tuolla taiteen tekemisen saralla ja täytyy myöntää, että missään muussa seurassa jengi ei oo niin helevetin tukahduttavaa kuin sanataideosastolla. Jotenkin tekeminen hyytyy heti lähtökuoppiinsa ja kaikki puretaan niin puhki, että loppujen lopuksi ja kaikkien konsensuksena kukaan ei tee mitään, kuhan marmattaa vaan.

Lue lisää

Sä taidat nähdä perusäijän jakamassa osaamistaan vähän kaikkialla... niin et voishan siitä peilistään vilkuilla toisinaan toisiinkin suuntiin. :)

Mutta voihan sen niinkin nähdä, että viime vuosikymmenet on sanataideosastolla olleet varsin masentavia ja tukahduttavia, kustannusmaailmalmassa ja sen ympärillä varsinkin - siihen maailmaan haikailijoista puhumattakaan. Onnekseni olen niistä ympyröistä - joihin maailma eikä edes kirjallisuus suinkaan lopu - päässyt jo kokonaan eroon.

Saag Paneer kirjoitti:

>>Ei kaikkea tarvitse suvaita. Voin mainiosti suvaita ihmiset yksilöinä, mutta typeriä perinnetapoja en suvaitse silloin kun ne vahingoittavat ihmisen eheyttä ja silloin kun niihin liittyy se että joku toinen päättää jonkun toisen puolesta mitkä kokemukset hänelle mahdollistuvat aikuisessa elämässä.

Lue lisää

//Revlover vetää nuppinsa turvoksiin hallusinogeenejä//

Anteeksi nyt, mutta milloin sinä olet ensinnäkään nähnyt minun nuppiani, mistä tiedät kuinka turvoksissa se on tai ei ole, tai kuinka paljon tai usein minä jotain "vedän". Olisit voinut keksiä minkä tahansa muun esimerkin todistaaksesi pointtisi, mutta valitsit tarkoituksella sellaisen, joka loukkaa ja mustamaalaa minua. Olisit voinut valita olla asiallinen ja kohtelias, mutta valitsit toisin.

Selität sitä kuinka hallusinogeenit "sekoittavat päätä" ja niillä "vedetään nuppi turvoksiin". Tosi älykästä. Mihin unohtuivat sinun normaalisti korkeat älylliset standardisi? Etkö tajua, että käytät lennokasta retoriikkaa vain lapsellisen mustamaalaamisen välineenä?

En tiedä luitko edes selontekoani aiheesta aikaisemmasta ketjusta. Kerroit, että olisi mielenkiintoista kuulla jotain hieman eri näkökulmasta. Minä kirjoitin sinulle pitkän viestin jossa kerroin kokemuksistani, oikeista sellaisista. Puhtaasta sydämestäni, jakamisen halusta ja uteliaisuudesta, sen vuoksi että halusin kuulla näkymyksiäsi aiheen tiimoilta, koska haluan itsekin ymmärtää paremmin. Odotin vastaustasi mielenkiinnolla, jota ei tullut. Sen sijaan saan kuulla tällaista roskaa.

En tiedä luitko selontekoani, mutta jos luit ja tässä on kaikki mitä ajatuksia se sinussa herätti, minä joudun ottamaan opikseni ja pitämään vastaisuudessa turpani kiinni.

Myönteisen kertominen on kai väärin, koska on myös kielteistä. Huonosta on luvallista puhua, hyvästä ei, olemmehan suomalaisia.

Olen pettynyt ennakkoluuloiseen asenteeseesi ja kadun koko keskustelun aloittamista, ja toivon, että jättäisit minut edes rauhaan uskomuksineni, mikäli ne eivät kiinnosta sinua. Olin aivan valmis pohtimaan yhdessä asioita avoimesti kaikista näkökulmista ja kriittisestikin tottakai. Mutta linja jota nyt vedät tuntuu todella pahalta, enkä halua enää keskustella.

Saat olla mitä mieltä hyvänsä haluat, mutta get off my back, please.

Qad kirjoitti:

Pelkkien kuvien myötä ei välttämättä samalla lirahda kalloon viisautta siinä samalla. Ihan ilman mitään (aineita) saamistani kuvistakin osa on jäänyt tyystin mysteeriksi, ja ehkei ole edes tarkoituskaan niille sen kummemmin selityksiä kaivaa. Jos esim. keskellä päivää kurkkaa ikkunasta ulos ja näkee että sadetakkiin pukeutunut nainen kipittää tiellä, niin höhlähän sitä on jos alkaa etsiä näkemästään jotain syvällistä merkitystä subjektiivessa mielessä, selittelee näkemäänsä oman henkilöhistoriansa valossa tai näkee sen enteenä joka tarkoittaa asiaa A tahi B tahi C...

Joskus on syytä tajuta että asiat voivat vaan pelkästi _olla_, ilman että ne liittyvät omaan itseen mitenkään. Jos nyt minäkin jonkun kuvajaisen näkisin, keinolla millä hyvänsä, niin onko se välttämättä se viisautta uhkuva vision quest jonka perässä nyt olen alkanut jo oikein kieli pitkällä laukata? Tai entä jos sellaisia ei edes ole kuin tietty lukumäärä per lärvi ja meikäläisen kuvat on jo nähty (revi siitä sitten...)

Jos en koe elämääni järin maagiseksi edes kököttäessäni järven aaltoja katselemassa, niin auttaako vaikka iskisin itseäni luudalla päähän ja huutaisin ananasakäämä... tiedä häntä. No, pähkäily jatkuu.

Lue lisää

//Pelkkien kuvien myötä ei välttämättä samalla lirahda kalloon viisautta siinä samalla.//

Pelkkien kuvien?

//Jos esim. keskellä päivää kurkkaa ikkunasta ulos ja näkee että sadetakkiin pukeutunut nainen kipittää tiellä, niin höhlähän sitä on jos alkaa etsiä näkemästään jotain syvällistä merkitystä//

Minusta tuntuu syvälliseltä katsella tuota ihmistä, katsoa kuinka hän kipittää, minkälainen ilme hänellä on, mitä hänen ympärillään tapahtuu ja miettiä mihin hän on ehkä menossa, mistä tulossa tai minkälainen hänen elämänsä on, ja mitä siitä voi tässä nähdä, nyt kun häntä katselen. Voin katsoa kuinka häntä katson, nähdä itseni hänessä ja vielä kaiken kukkuraksi panna enteet ja synkronisiteetit pakettiin ja korvan taakse, jos niitä ilmeni. Olla arkipäivän Sherlock Holmes... Revloverin holistinen etsivätoimisto.

Jos etsit nimenomaan syvällistä merkitystä ja hylkäät pinnallisen, se on minusta sama kuin et menisi veteen, koska rannasta se ei ole syvää, ja jäät hiekalle. Kun menet veteen, se syvenee.

Veteen menijöistä jotkut hukkuvat aaltoihin tai joutuvat hain suihin. Toiset saavat nähdä kauniita koralleja tai löytää kadonneita kaupunkeja. Sellaista on elämä.

//henkilöhistoriansa valossa tai näkee sen enteenä joka tarkoittaa asiaa A tahi B tahi C...//

Minä menin tuossa aika pitkälle joitakin vuosia sitten. Minusta se oli hyvää tarkkaavaisuus- ja assosiaatioharjoittelua, ja vaikka uskonkin enteisiin, mielestäni liika tulkitseminen sulkee mielen. Se on kuin nielaisisi ennekuin on pureskellut. Vanha kunnon: Tulkinnan lykkääminen.

Revlover kirjoitti:

//Pelkkien kuvien myötä ei välttämättä samalla lirahda kalloon viisautta siinä samalla.//

Pelkkien kuvien?

//Jos esim. keskellä päivää kurkkaa ikkunasta ulos ja näkee että sadetakkiin pukeutunut nainen kipittää tiellä, niin höhlähän sitä on jos alkaa etsiä näkemästään jotain syvällistä merkitystä//

Minusta tuntuu syvälliseltä katsella tuota ihmistä, katsoa kuinka hän kipittää, minkälainen ilme hänellä on, mitä hänen ympärillään tapahtuu ja miettiä mihin hän on ehkä menossa, mistä tulossa tai minkälainen hänen elämänsä on, ja mitä siitä voi tässä nähdä, nyt kun häntä katselen. Voin katsoa kuinka häntä katson, nähdä itseni hänessä ja vielä kaiken kukkuraksi panna enteet ja synkronisiteetit pakettiin ja korvan taakse, jos niitä ilmeni. Olla arkipäivän Sherlock Holmes... Revloverin holistinen etsivätoimisto.

Jos etsit nimenomaan syvällistä merkitystä ja hylkäät pinnallisen, se on minusta sama kuin et menisi veteen, koska rannasta se ei ole syvää, ja jäät hiekalle. Kun menet veteen, se syvenee.

Veteen menijöistä jotkut hukkuvat aaltoihin tai joutuvat hain suihin. Toiset saavat nähdä kauniita koralleja tai löytää kadonneita kaupunkeja. Sellaista on elämä.

//henkilöhistoriansa valossa tai näkee sen enteenä joka tarkoittaa asiaa A tahi B tahi C...//

Minä menin tuossa aika pitkälle joitakin vuosia sitten. Minusta se oli hyvää tarkkaavaisuus- ja assosiaatioharjoittelua, ja vaikka uskonkin enteisiin, mielestäni liika tulkitseminen sulkee mielen. Se on kuin nielaisisi ennekuin on pureskellut. Vanha kunnon: Tulkinnan lykkääminen.

Lue lisää

Varsinainen tulkinnan lykkääminen ei taida onnistua kuin ns. sisäisen dialogin lakatessa - helpommin sanottu kuin tehty.

Helpompi konsti on tiettyyn tulkintaan takertumattomuus, tulkinta-avaruuksien jatkuva laajentuminen ja aukipitäminen - keskeinen juttu mm. kirjoittamisen ja lukemisen liikkeessä.

Arkipäivän yhteiseloa helpottaa taasen ns. hyväntahtoisen tulkinnan taito, joka on läheistä sukua tulkintaan takertumattomuudelle, esim. välttämällä sellaiseen tulkintaan takertumista, josta vetää porot sieraimeensa, samalla kun pitää auki tulkintamahdollisuuksia, jotka sallivat mielen tyyneyden.

kirjis kirjoitti:

Varsinainen tulkinnan lykkääminen ei taida onnistua kuin ns. sisäisen dialogin lakatessa - helpommin sanottu kuin tehty.

Helpompi konsti on tiettyyn tulkintaan takertumattomuus, tulkinta-avaruuksien jatkuva laajentuminen ja aukipitäminen - keskeinen juttu mm. kirjoittamisen ja lukemisen liikkeessä.

Arkipäivän yhteiseloa helpottaa taasen ns. hyväntahtoisen tulkinnan taito, joka on läheistä sukua tulkintaan takertumattomuudelle, esim. välttämällä sellaiseen tulkintaan takertumista, josta vetää porot sieraimeensa, samalla kun pitää auki tulkintamahdollisuuksia, jotka sallivat mielen tyyneyden.

Lue lisää

...komppaavat mainiosti sitä miten juuri tänään tuli puhetta kotona ns. Holmesin harhasta. Eli että maalista voi osua ohi menemällä liian pitkälle. Ei totta maar kannata kauheasti takertua mihinkään yksittäiseen "johtolankaan", tai jää kaikki muut piuhat havaitsematta.

Revlover kirjoitti:

//Revlover vetää nuppinsa turvoksiin hallusinogeenejä//

Anteeksi nyt, mutta milloin sinä olet ensinnäkään nähnyt minun nuppiani, mistä tiedät kuinka turvoksissa se on tai ei ole, tai kuinka paljon tai usein minä jotain "vedän". Olisit voinut keksiä minkä tahansa muun esimerkin todistaaksesi pointtisi, mutta valitsit tarkoituksella sellaisen, joka loukkaa ja mustamaalaa minua. Olisit voinut valita olla asiallinen ja kohtelias, mutta valitsit toisin.

Selität sitä kuinka hallusinogeenit "sekoittavat päätä" ja niillä "vedetään nuppi turvoksiin". Tosi älykästä. Mihin unohtuivat sinun normaalisti korkeat älylliset standardisi? Etkö tajua, että käytät lennokasta retoriikkaa vain lapsellisen mustamaalaamisen välineenä?

En tiedä luitko edes selontekoani aiheesta aikaisemmasta ketjusta. Kerroit, että olisi mielenkiintoista kuulla jotain hieman eri näkökulmasta. Minä kirjoitin sinulle pitkän viestin jossa kerroin kokemuksistani, oikeista sellaisista. Puhtaasta sydämestäni, jakamisen halusta ja uteliaisuudesta, sen vuoksi että halusin kuulla näkymyksiäsi aiheen tiimoilta, koska haluan itsekin ymmärtää paremmin. Odotin vastaustasi mielenkiinnolla, jota ei tullut. Sen sijaan saan kuulla tällaista roskaa.

En tiedä luitko selontekoani, mutta jos luit ja tässä on kaikki mitä ajatuksia se sinussa herätti, minä joudun ottamaan opikseni ja pitämään vastaisuudessa turpani kiinni.

Myönteisen kertominen on kai väärin, koska on myös kielteistä. Huonosta on luvallista puhua, hyvästä ei, olemmehan suomalaisia.

Olen pettynyt ennakkoluuloiseen asenteeseesi ja kadun koko keskustelun aloittamista, ja toivon, että jättäisit minut edes rauhaan uskomuksineni, mikäli ne eivät kiinnosta sinua. Olin aivan valmis pohtimaan yhdessä asioita avoimesti kaikista näkökulmista ja kriittisestikin tottakai. Mutta linja jota nyt vedät tuntuu todella pahalta, enkä halua enää keskustella.

Saat olla mitä mieltä hyvänsä haluat, mutta get off my back, please.

Lue lisää

Ihan oikeasti minua aina ottaa päähän seurata miten jotkut arvostamani ihmiset joutuvat törmäyskurssille. Tekisi mieli ryhtyä sovittelijaksi, mutta siinä postissa saa yleensä sitten molemmat kimppuunsa.

Mutta tuntui tämä nyt kenestä hyvänsä miltä hyvänsä, niin joskus minusta tuntuu että lapsia tehneiden ja lapsettomien välillä on _todellinen_ kuilu. Menköön ihan hiivatin castanedaksi, mutta vanhemmuuteen päätyneillä/joutuneilla on aina joku tietty jarru päällä asioissa joissa vähänkin voisi oma perhejärjestys mennä mullin mallin. Lapsettomilla taas on helpommin huoleton mentaliteetti, että tehdään mitä milloinkin hyvältä tuntuu - eihän siinä kukaan kärsi jos vaikka elämisen riemusta pomppaan vaikka katolta.

Olen itse yrittänyt tarkastella näitä hallusinogeeniasioita puolelta jos toiseltakin, ja toisaalta tiedän että varoittelijat tarkoittavat vain hyvää (joskin joskus muiden ihmisten kustannuksella), mutta elämässä voi tulla piste ettei kertakaikkiaan pääse eteenpäin kuin epätavallisin keinoin. En todellakaan tiedä mitä itse päätän ja ehkä odotankin vaikkapa jonkinlaista merkkiä Siltä Joltakin miten edetä. Sen verran Mysteerin koskettama kuitenkin katson olevani, että voisihan Se Jokin edes sen verran naista muistaa että heittää jotain vinkkiä. Siihen asti kuuntelen tasapuolisesti kaikkien näkemyksiä, tuomitsematta sen kummemmin mitään tahoa jota hyödyttää kuunnella. Sellaista äidillistä tai isällistä mentaliteettia johon kuuluu kaiken automaattinen etukäteen kieltäminen en fanita, mutta sellaista ihmistä voin kuunnella joka oikeasti tietää minua enemmän.

Nyt tällä hetkellä vaikuttaa että vaikka metsät täällä puskevatkin Amanitaa, niin en tiedä olisiko se minun juttuni kuitenkaan: lähinnä sen vuoksi että lukemani kokemukset ovat painottuneet hyvin fiilisten tasolle ja meitsiä ei nyt fiilikset kiinnosta, vaan Yhteys.

Mutta tämä hommeli tässä voi kyllä muhia ja hautua vaikka vuosiakin, joten kannattaakohan minun jokaista ajatustani ihan tänne vartavasten ylöskirjata.

Toivon kuitenkin että te rakkaat ihmiset täällä näette toistenne sydämet ja saatte jonkinlaisen yhteisymmärryksen aikaiseksi!

Revlover kirjoitti:

//Revlover vetää nuppinsa turvoksiin hallusinogeenejä//

Anteeksi nyt, mutta milloin sinä olet ensinnäkään nähnyt minun nuppiani, mistä tiedät kuinka turvoksissa se on tai ei ole, tai kuinka paljon tai usein minä jotain "vedän". Olisit voinut keksiä minkä tahansa muun esimerkin todistaaksesi pointtisi, mutta valitsit tarkoituksella sellaisen, joka loukkaa ja mustamaalaa minua. Olisit voinut valita olla asiallinen ja kohtelias, mutta valitsit toisin.

Selität sitä kuinka hallusinogeenit "sekoittavat päätä" ja niillä "vedetään nuppi turvoksiin". Tosi älykästä. Mihin unohtuivat sinun normaalisti korkeat älylliset standardisi? Etkö tajua, että käytät lennokasta retoriikkaa vain lapsellisen mustamaalaamisen välineenä?

En tiedä luitko edes selontekoani aiheesta aikaisemmasta ketjusta. Kerroit, että olisi mielenkiintoista kuulla jotain hieman eri näkökulmasta. Minä kirjoitin sinulle pitkän viestin jossa kerroin kokemuksistani, oikeista sellaisista. Puhtaasta sydämestäni, jakamisen halusta ja uteliaisuudesta, sen vuoksi että halusin kuulla näkymyksiäsi aiheen tiimoilta, koska haluan itsekin ymmärtää paremmin. Odotin vastaustasi mielenkiinnolla, jota ei tullut. Sen sijaan saan kuulla tällaista roskaa.

En tiedä luitko selontekoani, mutta jos luit ja tässä on kaikki mitä ajatuksia se sinussa herätti, minä joudun ottamaan opikseni ja pitämään vastaisuudessa turpani kiinni.

Myönteisen kertominen on kai väärin, koska on myös kielteistä. Huonosta on luvallista puhua, hyvästä ei, olemmehan suomalaisia.

Olen pettynyt ennakkoluuloiseen asenteeseesi ja kadun koko keskustelun aloittamista, ja toivon, että jättäisit minut edes rauhaan uskomuksineni, mikäli ne eivät kiinnosta sinua. Olin aivan valmis pohtimaan yhdessä asioita avoimesti kaikista näkökulmista ja kriittisestikin tottakai. Mutta linja jota nyt vedät tuntuu todella pahalta, enkä halua enää keskustella.

Saat olla mitä mieltä hyvänsä haluat, mutta get off my back, please.

Lue lisää

Olen pahoillani siitä että tulin loukanneeksi sinua. Tämä ei todellakaan ollut tarkoitus. Vielä vähemmän tarkoituksenani oli mustamaalata ketään. Heittoni oli asiaton ja toden totta loukkaava.

Lähtökohtani oli osoittaa Qadille uskoon liittyvän hulluuden suhteellisuus. Mitä olen vuosien myötä ymmärtänyt, Qad arvostaa mielipiteitäsi ja tekojasi ja pitää niitä jossain määrin esimerkillisinä, mitä tulee magiaan. Rinnastin juutalaisuudessa ja islamissa harjoitetun tahallisen ruumiin silpomisen hallusinogeeneillä harjoitettavaan "mielen silpomiseen", mitä en pidä juurikaan sen terveempänä ilmiönä. Uskoin, että lähelle tuleva ja provosoiva rinnastus saattaisi avata Qadille uuden näkökulman asiaan. En tiedä kävikö niin.

Pyydän joka tapauksessa nöyrimmästi anteeksi.

Keskustelun ja tämän tilanteen myötä vahvistui myös päätökseni, joka on mietityttänyt jo jonkin aikaa: lopetan kirjoittelun näille palstoille. Olen ollut sangen aktiivinen palstailija ainakin viimeiset viisi vuotta, mutta nyt tuntuu, että aika on ajanut joko minun tai tämän ajanvietteen ohi. Kenties haluan ripustautua menneeseen tai toistan itseäni, mutta en saa juurikaan mitään enää irti näistä keskusteluista. Magiapalsta ei ole enää aikoihin ollut entisensä. Ehkä sen ei pidäkään olla, mutta minua tuo kehitys ei kiehdo. Ehkä turhautuminen tilanteeseen nostaa minussa keskustelijana ajattelemattoman julmurin esiin. En tiiä.

Kanssanne oli hauskaa ja mielenkiintoista keskustella ja opin näistä keskusteluista enemmän kuin itse haluaisin edes myöntää. Kiitos teille, Tellu, Agwe ja Babu.

Revlover kirjoitti:

//Revlover vetää nuppinsa turvoksiin hallusinogeenejä//

Anteeksi nyt, mutta milloin sinä olet ensinnäkään nähnyt minun nuppiani, mistä tiedät kuinka turvoksissa se on tai ei ole, tai kuinka paljon tai usein minä jotain "vedän". Olisit voinut keksiä minkä tahansa muun esimerkin todistaaksesi pointtisi, mutta valitsit tarkoituksella sellaisen, joka loukkaa ja mustamaalaa minua. Olisit voinut valita olla asiallinen ja kohtelias, mutta valitsit toisin.

Selität sitä kuinka hallusinogeenit "sekoittavat päätä" ja niillä "vedetään nuppi turvoksiin". Tosi älykästä. Mihin unohtuivat sinun normaalisti korkeat älylliset standardisi? Etkö tajua, että käytät lennokasta retoriikkaa vain lapsellisen mustamaalaamisen välineenä?

En tiedä luitko edes selontekoani aiheesta aikaisemmasta ketjusta. Kerroit, että olisi mielenkiintoista kuulla jotain hieman eri näkökulmasta. Minä kirjoitin sinulle pitkän viestin jossa kerroin kokemuksistani, oikeista sellaisista. Puhtaasta sydämestäni, jakamisen halusta ja uteliaisuudesta, sen vuoksi että halusin kuulla näkymyksiäsi aiheen tiimoilta, koska haluan itsekin ymmärtää paremmin. Odotin vastaustasi mielenkiinnolla, jota ei tullut. Sen sijaan saan kuulla tällaista roskaa.

En tiedä luitko selontekoani, mutta jos luit ja tässä on kaikki mitä ajatuksia se sinussa herätti, minä joudun ottamaan opikseni ja pitämään vastaisuudessa turpani kiinni.

Myönteisen kertominen on kai väärin, koska on myös kielteistä. Huonosta on luvallista puhua, hyvästä ei, olemmehan suomalaisia.

Olen pettynyt ennakkoluuloiseen asenteeseesi ja kadun koko keskustelun aloittamista, ja toivon, että jättäisit minut edes rauhaan uskomuksineni, mikäli ne eivät kiinnosta sinua. Olin aivan valmis pohtimaan yhdessä asioita avoimesti kaikista näkökulmista ja kriittisestikin tottakai. Mutta linja jota nyt vedät tuntuu todella pahalta, enkä halua enää keskustella.

Saat olla mitä mieltä hyvänsä haluat, mutta get off my back, please.

Lue lisää

Tunnustetaan pois, mieluimmin sitten kuitenkin mahdollisimman pehmoisella turrutuksella, kun kerran kuitenkin ollaan menossa kipua päin. Yritetään totutella paniikkiin lievempinä annoksina ennen kuin se tosissaan iskee, mutta instant gratifikaatiosta tietenkään pätkääkään lipsumatta: senkun vain opitaan nauttimaan kaikesta mitä tehdään ja mihin joudutaan... myös siitä IIK! paniikista... :)

Keskustelu jatkuu:
http://www.theoildrum.com/node/4450

Saag Paneer kirjoitti:

Olen pahoillani siitä että tulin loukanneeksi sinua. Tämä ei todellakaan ollut tarkoitus. Vielä vähemmän tarkoituksenani oli mustamaalata ketään. Heittoni oli asiaton ja toden totta loukkaava.

Lähtökohtani oli osoittaa Qadille uskoon liittyvän hulluuden suhteellisuus. Mitä olen vuosien myötä ymmärtänyt, Qad arvostaa mielipiteitäsi ja tekojasi ja pitää niitä jossain määrin esimerkillisinä, mitä tulee magiaan. Rinnastin juutalaisuudessa ja islamissa harjoitetun tahallisen ruumiin silpomisen hallusinogeeneillä harjoitettavaan "mielen silpomiseen", mitä en pidä juurikaan sen terveempänä ilmiönä. Uskoin, että lähelle tuleva ja provosoiva rinnastus saattaisi avata Qadille uuden näkökulman asiaan. En tiedä kävikö niin.

Pyydän joka tapauksessa nöyrimmästi anteeksi.

Keskustelun ja tämän tilanteen myötä vahvistui myös päätökseni, joka on mietityttänyt jo jonkin aikaa: lopetan kirjoittelun näille palstoille. Olen ollut sangen aktiivinen palstailija ainakin viimeiset viisi vuotta, mutta nyt tuntuu, että aika on ajanut joko minun tai tämän ajanvietteen ohi. Kenties haluan ripustautua menneeseen tai toistan itseäni, mutta en saa juurikaan mitään enää irti näistä keskusteluista. Magiapalsta ei ole enää aikoihin ollut entisensä. Ehkä sen ei pidäkään olla, mutta minua tuo kehitys ei kiehdo. Ehkä turhautuminen tilanteeseen nostaa minussa keskustelijana ajattelemattoman julmurin esiin. En tiiä.

Kanssanne oli hauskaa ja mielenkiintoista keskustella ja opin näistä keskusteluista enemmän kuin itse haluaisin edes myöntää. Kiitos teille, Tellu, Agwe ja Babu.

Lue lisää

Haetko täältä sitten jotain muuta kuin kavereita joita kieroutunut huumorintajusi viihdyttää tai ainakin sitä sietävät, uskollisia lukijoita, keskustelukumppaneita? Hmm, minä en - tai ainakaan enää - ja pidän pidän kaikkia teitä ystävinäni (kuulostakoon vaikka kuinka säälittävältä), tulisi ikävä jos kokonaan jättäisit porukan.

Ja eikös täällä ole ollut aika leppoisaa tämä touhu viime aikoina?

Revlover kirjoitti:

//Revlover vetää nuppinsa turvoksiin hallusinogeenejä//

Anteeksi nyt, mutta milloin sinä olet ensinnäkään nähnyt minun nuppiani, mistä tiedät kuinka turvoksissa se on tai ei ole, tai kuinka paljon tai usein minä jotain "vedän". Olisit voinut keksiä minkä tahansa muun esimerkin todistaaksesi pointtisi, mutta valitsit tarkoituksella sellaisen, joka loukkaa ja mustamaalaa minua. Olisit voinut valita olla asiallinen ja kohtelias, mutta valitsit toisin.

Selität sitä kuinka hallusinogeenit "sekoittavat päätä" ja niillä "vedetään nuppi turvoksiin". Tosi älykästä. Mihin unohtuivat sinun normaalisti korkeat älylliset standardisi? Etkö tajua, että käytät lennokasta retoriikkaa vain lapsellisen mustamaalaamisen välineenä?

En tiedä luitko edes selontekoani aiheesta aikaisemmasta ketjusta. Kerroit, että olisi mielenkiintoista kuulla jotain hieman eri näkökulmasta. Minä kirjoitin sinulle pitkän viestin jossa kerroin kokemuksistani, oikeista sellaisista. Puhtaasta sydämestäni, jakamisen halusta ja uteliaisuudesta, sen vuoksi että halusin kuulla näkymyksiäsi aiheen tiimoilta, koska haluan itsekin ymmärtää paremmin. Odotin vastaustasi mielenkiinnolla, jota ei tullut. Sen sijaan saan kuulla tällaista roskaa.

En tiedä luitko selontekoani, mutta jos luit ja tässä on kaikki mitä ajatuksia se sinussa herätti, minä joudun ottamaan opikseni ja pitämään vastaisuudessa turpani kiinni.

Myönteisen kertominen on kai väärin, koska on myös kielteistä. Huonosta on luvallista puhua, hyvästä ei, olemmehan suomalaisia.

Olen pettynyt ennakkoluuloiseen asenteeseesi ja kadun koko keskustelun aloittamista, ja toivon, että jättäisit minut edes rauhaan uskomuksineni, mikäli ne eivät kiinnosta sinua. Olin aivan valmis pohtimaan yhdessä asioita avoimesti kaikista näkökulmista ja kriittisestikin tottakai. Mutta linja jota nyt vedät tuntuu todella pahalta, enkä halua enää keskustella.

Saat olla mitä mieltä hyvänsä haluat, mutta get off my back, please.

Lue lisää

stigmat

Saag Paneer kirjoitti:

Olen pahoillani siitä että tulin loukanneeksi sinua. Tämä ei todellakaan ollut tarkoitus. Vielä vähemmän tarkoituksenani oli mustamaalata ketään. Heittoni oli asiaton ja toden totta loukkaava.

Lähtökohtani oli osoittaa Qadille uskoon liittyvän hulluuden suhteellisuus. Mitä olen vuosien myötä ymmärtänyt, Qad arvostaa mielipiteitäsi ja tekojasi ja pitää niitä jossain määrin esimerkillisinä, mitä tulee magiaan. Rinnastin juutalaisuudessa ja islamissa harjoitetun tahallisen ruumiin silpomisen hallusinogeeneillä harjoitettavaan "mielen silpomiseen", mitä en pidä juurikaan sen terveempänä ilmiönä. Uskoin, että lähelle tuleva ja provosoiva rinnastus saattaisi avata Qadille uuden näkökulman asiaan. En tiedä kävikö niin.

Pyydän joka tapauksessa nöyrimmästi anteeksi.

Keskustelun ja tämän tilanteen myötä vahvistui myös päätökseni, joka on mietityttänyt jo jonkin aikaa: lopetan kirjoittelun näille palstoille. Olen ollut sangen aktiivinen palstailija ainakin viimeiset viisi vuotta, mutta nyt tuntuu, että aika on ajanut joko minun tai tämän ajanvietteen ohi. Kenties haluan ripustautua menneeseen tai toistan itseäni, mutta en saa juurikaan mitään enää irti näistä keskusteluista. Magiapalsta ei ole enää aikoihin ollut entisensä. Ehkä sen ei pidäkään olla, mutta minua tuo kehitys ei kiehdo. Ehkä turhautuminen tilanteeseen nostaa minussa keskustelijana ajattelemattoman julmurin esiin. En tiiä.

Kanssanne oli hauskaa ja mielenkiintoista keskustella ja opin näistä keskusteluista enemmän kuin itse haluaisin edes myöntää. Kiitos teille, Tellu, Agwe ja Babu.

Lue lisää

Juu pelko pois, vaikka arvostankin milloin ketäkin ihmistä, niin en sentään ole välittömästi tekemässä kaiken samoin kuin ko. henkilö. Joskus hidasteena ja esteenä toimii silkka laiskuuskin, joskus kykenemättömyyteni tehdä selkeää päätöstä suuntaan tai toiseen. Mutta sienijuttu on jokatapauksessa jotain mitä olen fundeerannut ihan omia aikojani jo ennen kuin edes kuulin näistä Revin jutuista (tai jos niistä on aikaisemmin ollut puhetta, ei ole jäänyt korvan taa). En todellakaan tiedä miten etenen, mutta oletan optimistisesti että tässä on vielä puoli elämää jäljellä tutkia kaikenlaisia mahdollisuuksia. :)

Erikoisen opettavaista on balttiarallaa ehkä reilun vuoden ajan ollut hahmottaa hivenen paremmin sitä että _kaikilla_ ihmisillä on useampia puolia. Kaikkea en kaikista tajua enkä edes hyväksy, ja sitten taas jokaisella kuitenkin voi olla oma antinsa siinä kuviossa josta yritän hahmottaa omaa tietäni - että kenties joskus aikanaan voin itsekin auttaa jotakuta toista joko tahattomasti tai tahallisesti. (Oli tuokin sanavalinta, mutta menköön.) Oman luonteeni vuoksi minun on kauhean vaikea mieltää itseni jatkuvasti kokonaisuuden osaksi, eikä joksikin avaruudella killuvaksi pääksi jolla ei ole mitään tekemistä muun olemassaolon kanssa. Tämä Magia-palsta ja varsinkin palstan magistit tai mitkä hyvänsä ovat olleet mukavasti apuna tässä integroitumisprosessissa joka varmaan kestää minulla hautahan asti. Ehkei hyödytä edes alkaa analysoida miksi alunperin aloin tuntea itseni muista erilliseksi. Onhan sitä kai tullut märehdittyäkin.

Olisi mielenkiintoista lueskella sinullekin ominaista tekstiä aina silloin tällöin, mutta minä jos kuka ymmärrän miltä tuntuu kun ei enää oikein tunnu eli hotsita, eikä mitään hyödytä väkisin. Tässä mielessä toivotan antoisaa Matkaa minne ikinä se sinulla viekään!

Qad kirjoitti:

Miten voi olla egoton Hengen seuraaja jos on samaan aikaan ambitioita saavuttaa jotain julkisella kentällä?! Kuink' hemmetissä nämä isketään yhteen ja samaan pakettiin? _Tätä_ en ole koskaan tajunnut ja tämä on kai se missä alkaa viimeistään vituttaa koko oma olemassaolo.

Inhoan kaikkia saatanan taiteilijoita koko helvetin maailmassa. Se mitä vastustan kokoajan on olla samanlainen kuin he. Ihan kuin ei voisi olla mitään muuta kuin iso paska tai pikku paska. Jos olen vaan pikku paska niin harmittaa ettei ole iso paska, ja sitten alkaa harmittaa että pitää ylipäänsä olla paska.

Miten se estetään ettei ego ole mukana luomisprosessissa, vai voiko sitä ylipäätään estää?

Lue lisää

Toivon oikeasti ettet pidättele enempää itseäsi.

Miten voi olla rakenteeton rakenteiden seuraaja?

Käytännön elämässä tee oikeasti työtä omien ajatustesi eteen. Ajattele mitä ajattelet.

Aivan jokapäiväiset ajatukset, joita sinulle tulee mieleen refleksinomaisesti aivan jokapäiväisistä asioista. Katsot ikkunasta ulkona tallustavaa mummoa ja aivan re-act omaisesti tai re-flect omaisesti ajattelet "jotain". Mieti mitä ajattelit juuri silloin ajatelleesi kuvanomaisesti ja jätä sikseen kuten nykyäänkin.
Opettele opettelemaan itsesi ohjaamista.

Tätä "elukkaa voi ajaa" eli tätä ruumista, jota henki/sielu/whatever ikäänkuin ohjaa (tämä on gnostilaisuuden tapa lähestyä) eikä se ole ollenkaan kaukana oman itsensä hallinnan käsitteestä. Oikeastaan helvetin hyvä käytännön elämää ajatellen.

Sitten on myös ajatus että Rakkaus on kaikki, joka sanojen kautta on enemmän kuin haasteellista hahmottaa. Helvetin helppoa väheksyä, josta monet ongelmat ovat juurensa juurtaneet. Juurikin tällä palstalla muutama sinulle ohjeisti että ala liikkumaan. Liityn seuraan valoisaan.

Qad kirjoitti:

Miten voi olla egoton Hengen seuraaja jos on samaan aikaan ambitioita saavuttaa jotain julkisella kentällä?! Kuink' hemmetissä nämä isketään yhteen ja samaan pakettiin? _Tätä_ en ole koskaan tajunnut ja tämä on kai se missä alkaa viimeistään vituttaa koko oma olemassaolo.

Inhoan kaikkia saatanan taiteilijoita koko helvetin maailmassa. Se mitä vastustan kokoajan on olla samanlainen kuin he. Ihan kuin ei voisi olla mitään muuta kuin iso paska tai pikku paska. Jos olen vaan pikku paska niin harmittaa ettei ole iso paska, ja sitten alkaa harmittaa että pitää ylipäänsä olla paska.

Miten se estetään ettei ego ole mukana luomisprosessissa, vai voiko sitä ylipäätään estää?

Lue lisää

Unohtui sanoa että olen enemmän kuin iloinen että olet :-)

WideBelief kirjoitti:

Toivon oikeasti ettet pidättele enempää itseäsi.

Miten voi olla rakenteeton rakenteiden seuraaja?

Käytännön elämässä tee oikeasti työtä omien ajatustesi eteen. Ajattele mitä ajattelet.

Aivan jokapäiväiset ajatukset, joita sinulle tulee mieleen refleksinomaisesti aivan jokapäiväisistä asioista. Katsot ikkunasta ulkona tallustavaa mummoa ja aivan re-act omaisesti tai re-flect omaisesti ajattelet "jotain". Mieti mitä ajattelit juuri silloin ajatelleesi kuvanomaisesti ja jätä sikseen kuten nykyäänkin.
Opettele opettelemaan itsesi ohjaamista.

Tätä "elukkaa voi ajaa" eli tätä ruumista, jota henki/sielu/whatever ikäänkuin ohjaa (tämä on gnostilaisuuden tapa lähestyä) eikä se ole ollenkaan kaukana oman itsensä hallinnan käsitteestä. Oikeastaan helvetin hyvä käytännön elämää ajatellen.

Sitten on myös ajatus että Rakkaus on kaikki, joka sanojen kautta on enemmän kuin haasteellista hahmottaa. Helvetin helppoa väheksyä, josta monet ongelmat ovat juurensa juurtaneet. Juurikin tällä palstalla muutama sinulle ohjeisti että ala liikkumaan. Liityn seuraan valoisaan.

Lue lisää

Kuten aina minulla, minun on kauhean vaikea jaotella itseäni osiin niin ettei joku toinen osa vaikuttaisi toiseen. Kotielämässä on vireillä yksi hemmetin ärsyttävä paikallaan seisova juttu joka ei ratkea (ei liity parisuhteeseeni) ja sekös ottaa aivoon. Tulee sitten tietenkin möläyteltyä netissäkin mitä sattuu. Näin jälkikäteen luettuna tietenkin liian rumasti ja pahasti. (Kävin vielä tsekkaamassa.)

Mutta tuo tietoinen itsensä ohjaaminen juuri hämmentää, eikö se tee kamalan itsetietoiseksi, niin häiritsevän tietoiseksi itsestään niin että ego suorastaan paisuu arvoon arvaamattomaan? Kun kuulen/näen esim. kovastikin itsensä kanssa kilvoittelevista joogeista, en näe mitään henkeviä ihania ihmisiä, vaan tyyppejä jotka hampaat irvessä yrittävät olla Jotakin. Minua väsyttää kaikki tuollainen väkinäinen jossa näennäisesti yritetään päästä minän orjuudesta ja sitten kupsahdetaankin vain kahta pahempaan allikkoon.

Ehkä ennemminkin relaaminen kiinnostaa enemmän, mutta tietenkin liikunta saa toki relaksi. Esim. tässä yksi päivä olin todella huonolla tuulella ja käytyäni uimassa olo oli kuin toisella ihmisellä. Kyllä ne liikuntajutut _toimii_, mutta meitsi ei kyllä tuonne kaatosateeseen sentään lähde kuin pyssyllä uhattuna.

Qad kirjoitti:

Kuten aina minulla, minun on kauhean vaikea jaotella itseäni osiin niin ettei joku toinen osa vaikuttaisi toiseen. Kotielämässä on vireillä yksi hemmetin ärsyttävä paikallaan seisova juttu joka ei ratkea (ei liity parisuhteeseeni) ja sekös ottaa aivoon. Tulee sitten tietenkin möläyteltyä netissäkin mitä sattuu. Näin jälkikäteen luettuna tietenkin liian rumasti ja pahasti. (Kävin vielä tsekkaamassa.)

Mutta tuo tietoinen itsensä ohjaaminen juuri hämmentää, eikö se tee kamalan itsetietoiseksi, niin häiritsevän tietoiseksi itsestään niin että ego suorastaan paisuu arvoon arvaamattomaan? Kun kuulen/näen esim. kovastikin itsensä kanssa kilvoittelevista joogeista, en näe mitään henkeviä ihania ihmisiä, vaan tyyppejä jotka hampaat irvessä yrittävät olla Jotakin. Minua väsyttää kaikki tuollainen väkinäinen jossa näennäisesti yritetään päästä minän orjuudesta ja sitten kupsahdetaankin vain kahta pahempaan allikkoon.

Ehkä ennemminkin relaaminen kiinnostaa enemmän, mutta tietenkin liikunta saa toki relaksi. Esim. tässä yksi päivä olin todella huonolla tuulella ja käytyäni uimassa olo oli kuin toisella ihmisellä. Kyllä ne liikuntajutut _toimii_, mutta meitsi ei kyllä tuonne kaatosateeseen sentään lähde kuin pyssyllä uhattuna.

Lue lisää

Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Möläyttele rauhassa vain, eiköhän arki ole arkea ihmisenä :-)

Eipäs kiltistellä siellä nyt taas. Saatan herkistyä :-D

"Mutta tuo tietoinen itsensä ohjaaminen juuri hämmentää, eikö se tee kamalan itsetietoiseksi, niin häiritsevän tietoiseksi itsestään niin että ego suorastaan paisuu arvoon arvaamattomaan? Kun kuulen/näen esim. kovastikin itsensä kanssa kilvoittelevista joogeista, en näe mitään henkeviä ihania ihmisiä, vaan tyyppejä jotka hampaat irvessä yrittävät olla Jotakin. Minua väsyttää kaikki tuollainen väkinäinen jossa näennäisesti yritetään päästä minän orjuudesta ja sitten kupsahdetaankin vain kahta pahempaan allikkoon.
"

No tekstissäsi viittaamasi henkilö en ole minä ;-) (voi olla että oletukset pe(i)laavat kysymyksiä enemmän) Itsestään tietoinen ihminen ja "itseriittoinen" ihminen ovat kuitenkin erilaisia riippuen katsantotavasta tahikka näkökulmasta.

Itseriittoisuus voi olla samanlainen työkalu kuin kiltteys kertomatta mitään ihmisestä sanojen takana kokonaisuutena.

Samoja dualistisia työkaluja on maailma pullollaan.

Jollei osaa antaa arvoa itselleen suhteessa elävään reaaliseen ja sitä kautta aitoon elinympäristöön päätyy monesti julistamaan taikka käpertymään ;-)

Kokonaisuus toimii silti.

WideBelief kirjoitti:

Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Möläyttele rauhassa vain, eiköhän arki ole arkea ihmisenä :-)

Eipäs kiltistellä siellä nyt taas. Saatan herkistyä :-D

"Mutta tuo tietoinen itsensä ohjaaminen juuri hämmentää, eikö se tee kamalan itsetietoiseksi, niin häiritsevän tietoiseksi itsestään niin että ego suorastaan paisuu arvoon arvaamattomaan? Kun kuulen/näen esim. kovastikin itsensä kanssa kilvoittelevista joogeista, en näe mitään henkeviä ihania ihmisiä, vaan tyyppejä jotka hampaat irvessä yrittävät olla Jotakin. Minua väsyttää kaikki tuollainen väkinäinen jossa näennäisesti yritetään päästä minän orjuudesta ja sitten kupsahdetaankin vain kahta pahempaan allikkoon.
"

No tekstissäsi viittaamasi henkilö en ole minä ;-) (voi olla että oletukset pe(i)laavat kysymyksiä enemmän) Itsestään tietoinen ihminen ja "itseriittoinen" ihminen ovat kuitenkin erilaisia riippuen katsantotavasta tahikka näkökulmasta.

Itseriittoisuus voi olla samanlainen työkalu kuin kiltteys kertomatta mitään ihmisestä sanojen takana kokonaisuutena.

Samoja dualistisia työkaluja on maailma pullollaan.

Jollei osaa antaa arvoa itselleen suhteessa elävään reaaliseen ja sitä kautta aitoon elinympäristöön päätyy monesti julistamaan taikka käpertymään ;-)

Kokonaisuus toimii silti.

Lue lisää

Tänään tuli 2. osa yhdestä Jim-kanavan kulttidokumentista, ja jälleen kerran saimme nähdä että turhautuneet taitelijat pykäävät mielellään kultin ympärilleen ja sitten se kultti syö lapsensa ihan vain turhiksen mieliksi, koska hän ei ikinä suostu tuhoutumaan yksinään.

Tuossa joogijutussa mielessäni kummitteli kuinka jossain oli joskus kuva joogin kasvoista joista puolet oli ikäänkuin näivettynyt ja toinen puoli eloisa. Ohessa oleva kirjoitus viittasi siihen että kyseinen mies oli harjoittanut itsessään toispuoleisesti maskuliinisia energioita ja jättänyt feminiiniset hunningolle. (Tukkaakin oli enemmän kasvojen toisella puolella.) Kun jo muutenkin suhtaudun valmiiksi nihkeästi äkäisen näköisiin yli-ihmisiin, niin tuo artikkelihan oli vain vettä kiukaalle ajatuksiini siitä että liiankin pitkälle voi mennä kun yrittää päästä tarpeeksi korkealle. :P

WideBelief kirjoitti:

Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Möläyttele rauhassa vain, eiköhän arki ole arkea ihmisenä :-)

Eipäs kiltistellä siellä nyt taas. Saatan herkistyä :-D

"Mutta tuo tietoinen itsensä ohjaaminen juuri hämmentää, eikö se tee kamalan itsetietoiseksi, niin häiritsevän tietoiseksi itsestään niin että ego suorastaan paisuu arvoon arvaamattomaan? Kun kuulen/näen esim. kovastikin itsensä kanssa kilvoittelevista joogeista, en näe mitään henkeviä ihania ihmisiä, vaan tyyppejä jotka hampaat irvessä yrittävät olla Jotakin. Minua väsyttää kaikki tuollainen väkinäinen jossa näennäisesti yritetään päästä minän orjuudesta ja sitten kupsahdetaankin vain kahta pahempaan allikkoon.
"

No tekstissäsi viittaamasi henkilö en ole minä ;-) (voi olla että oletukset pe(i)laavat kysymyksiä enemmän) Itsestään tietoinen ihminen ja "itseriittoinen" ihminen ovat kuitenkin erilaisia riippuen katsantotavasta tahikka näkökulmasta.

Itseriittoisuus voi olla samanlainen työkalu kuin kiltteys kertomatta mitään ihmisestä sanojen takana kokonaisuutena.

Samoja dualistisia työkaluja on maailma pullollaan.

Jollei osaa antaa arvoa itselleen suhteessa elävään reaaliseen ja sitä kautta aitoon elinympäristöön päätyy monesti julistamaan taikka käpertymään ;-)

Kokonaisuus toimii silti.

Lue lisää

...kuten Hitler. En nyt siis tarkoittanut että kaikki taitelijat ovat psykopaatteja, vaan että turhautuneista taiteilijoista voi sellaisia pahimmillaan tulla. Jos nyt sitten jotain Charles Mansonin musisointia varsinaisesti taiteena voi pitää. Mutta tämä David Koresh muistikuvani mukaan oli kanssa yrittänyt jotain taiteen saralla äheltää.

Qad kirjoitti:

Ihan oikeasti minua aina ottaa päähän seurata miten jotkut arvostamani ihmiset joutuvat törmäyskurssille. Tekisi mieli ryhtyä sovittelijaksi, mutta siinä postissa saa yleensä sitten molemmat kimppuunsa.

Mutta tuntui tämä nyt kenestä hyvänsä miltä hyvänsä, niin joskus minusta tuntuu että lapsia tehneiden ja lapsettomien välillä on _todellinen_ kuilu. Menköön ihan hiivatin castanedaksi, mutta vanhemmuuteen päätyneillä/joutuneilla on aina joku tietty jarru päällä asioissa joissa vähänkin voisi oma perhejärjestys mennä mullin mallin. Lapsettomilla taas on helpommin huoleton mentaliteetti, että tehdään mitä milloinkin hyvältä tuntuu - eihän siinä kukaan kärsi jos vaikka elämisen riemusta pomppaan vaikka katolta.

Olen itse yrittänyt tarkastella näitä hallusinogeeniasioita puolelta jos toiseltakin, ja toisaalta tiedän että varoittelijat tarkoittavat vain hyvää (joskin joskus muiden ihmisten kustannuksella), mutta elämässä voi tulla piste ettei kertakaikkiaan pääse eteenpäin kuin epätavallisin keinoin. En todellakaan tiedä mitä itse päätän ja ehkä odotankin vaikkapa jonkinlaista merkkiä Siltä Joltakin miten edetä. Sen verran Mysteerin koskettama kuitenkin katson olevani, että voisihan Se Jokin edes sen verran naista muistaa että heittää jotain vinkkiä. Siihen asti kuuntelen tasapuolisesti kaikkien näkemyksiä, tuomitsematta sen kummemmin mitään tahoa jota hyödyttää kuunnella. Sellaista äidillistä tai isällistä mentaliteettia johon kuuluu kaiken automaattinen etukäteen kieltäminen en fanita, mutta sellaista ihmistä voin kuunnella joka oikeasti tietää minua enemmän.

Nyt tällä hetkellä vaikuttaa että vaikka metsät täällä puskevatkin Amanitaa, niin en tiedä olisiko se minun juttuni kuitenkaan: lähinnä sen vuoksi että lukemani kokemukset ovat painottuneet hyvin fiilisten tasolle ja meitsiä ei nyt fiilikset kiinnosta, vaan Yhteys.

Mutta tämä hommeli tässä voi kyllä muhia ja hautua vaikka vuosiakin, joten kannattaakohan minun jokaista ajatustani ihan tänne vartavasten ylöskirjata.

Toivon kuitenkin että te rakkaat ihmiset täällä näette toistenne sydämet ja saatte jonkinlaisen yhteisymmärryksen aikaiseksi!

Lue lisää

//lukemani kokemukset ovat painottuneet hyvin fiilisten tasolle ja meitsiä ei nyt fiilikset kiinnosta, vaan Yhteys.//

Kokeile meditaatiota? Ensimmäiset kuukaudet kuluvat istuessa ja erilaisia fiiliksiä tarkkaillessa. Mistä ne tulevat ja mihin ne menevät? Mitä ne tarkoittavat? Kuka tietää.

Kun mieli oppii menemään kehoon, alat yhä selvemmin aistimaan tietoisuuden ja energian välisen keskustelun. Maistelet kokemustasi ja valitset jotkin sanat ilmaisemaan kokemustasi. Teet siitä joukon omia johtopäätöksiäsi.

Kun aloitin meditaation, sain kerran istuessani niin pahan tällin, että tuntui kuin olisi isketty valosirkkelillä aivoihin. Tunne oli epämukava. Pitkällä tähtäimellä meditaatio voi aiheuttaa mm. syvää ahdistusta, depersonalisaatiota ja outoja aistimuksia. Silti minä pidän siitä ja koen sen tekevän hyvää. Asioiden kohtaaminen on pelottavaa ja raskasta. Se vaatii yhtä aikaa kärsivällisyyttä ja taipumatonta intentiota sekä periksi antamista ja irti päästämistä.

Fiilikset kertovat siitä, että kuuntelet, että olet läsnä elämässäsi, että se koskettaa sinua ja merkitsee sinulle jotain, ettei elämä livahda ohitsesi.

Kaikilla on oma makunsa kokemusten suhteen. Hetki joka toiselle painuu syvälle mieleen ja opettaa jonkin läksyn voi toiselle olla yhdentekevä. Kuka voi sanoa, ettei jokin kokemus voisi olla yhdelle sovelias, vaikkei se olisi toiselle? Ja eikö joka tapauksessa jokainen hetki, viettipä sen selvin päin tai kännissä, ole potentiaalinen oivalluksen hetki, mahdollinen yhteyden hetki elämän tai itsen kanssa?

Intiassakin on kahdenlaisia sadhuja. Niitä jotka kaihtavat kaikkea juovuttavaa, ja niitä jotka eivät. Juovuttaviin asioihin lukeutuu mm. seksi, alkoholi ja ganja.

Minun mielestäni tässä on kysymys pohjimmiltaan siitä, kuinka me ylipäänsä suhtaudumme elämässämme niihin asioihin, joilla on meidän "fiiliksiimme" suuri vaikutus. Kuinka suhtaudumme niihin juovuttaviin voimiin, joilla on yhtälailla mahti sekä avata että sulkea silmämme.

Askeesin tie on ikäänkuin turvallisempi. Mutta mikä on loppujen lopuksi turvaa ja mikä on turvattomuutta? Minkälaisessa tilanteessa me oikeastaan olemme? Onko niin, että sänky palaa ja me vain nukumme? Tarvisemme ehkä kiireesti herätyskelloa, vaikka se sitten sattuisi korviimme. Vai voimmeko levätä turvassa?

10.9.2008 saamme tietää tuottiko CERNin uusi jättiläiskokoinen hiukkaskiihdytin vahingossa mustan aukon, joka nielee koko maailmamme. Jos niin käy, ranskalaiset lähtevät ensimmäisenä.

Saag Paneer kirjoitti:

Olen pahoillani siitä että tulin loukanneeksi sinua. Tämä ei todellakaan ollut tarkoitus. Vielä vähemmän tarkoituksenani oli mustamaalata ketään. Heittoni oli asiaton ja toden totta loukkaava.

Lähtökohtani oli osoittaa Qadille uskoon liittyvän hulluuden suhteellisuus. Mitä olen vuosien myötä ymmärtänyt, Qad arvostaa mielipiteitäsi ja tekojasi ja pitää niitä jossain määrin esimerkillisinä, mitä tulee magiaan. Rinnastin juutalaisuudessa ja islamissa harjoitetun tahallisen ruumiin silpomisen hallusinogeeneillä harjoitettavaan "mielen silpomiseen", mitä en pidä juurikaan sen terveempänä ilmiönä. Uskoin, että lähelle tuleva ja provosoiva rinnastus saattaisi avata Qadille uuden näkökulman asiaan. En tiedä kävikö niin.

Pyydän joka tapauksessa nöyrimmästi anteeksi.

Keskustelun ja tämän tilanteen myötä vahvistui myös päätökseni, joka on mietityttänyt jo jonkin aikaa: lopetan kirjoittelun näille palstoille. Olen ollut sangen aktiivinen palstailija ainakin viimeiset viisi vuotta, mutta nyt tuntuu, että aika on ajanut joko minun tai tämän ajanvietteen ohi. Kenties haluan ripustautua menneeseen tai toistan itseäni, mutta en saa juurikaan mitään enää irti näistä keskusteluista. Magiapalsta ei ole enää aikoihin ollut entisensä. Ehkä sen ei pidäkään olla, mutta minua tuo kehitys ei kiehdo. Ehkä turhautuminen tilanteeseen nostaa minussa keskustelijana ajattelemattoman julmurin esiin. En tiiä.

Kanssanne oli hauskaa ja mielenkiintoista keskustella ja opin näistä keskusteluista enemmän kuin itse haluaisin edes myöntää. Kiitos teille, Tellu, Agwe ja Babu.

Lue lisää

Kiitos Saag. Kaikki on minun puolestani täten sovitettu ja päällimmäiseksi minulle jää sinua kohtaan valtava kunnioituksen tunne.

Ehkä me olemme aina edustaneet täällä vastakkaisia voimia... vanhempi lukenut ja perheellinen mies, joka tuntee hyvin lähiperinteet, versus villi poikamiesokkultisti, joka on aina etsinyt itseään outojen juttujen kautta. Erilaisuus on rikkaus...

Minä puolestani toivotan sinulle parasta mahdollista kaikkea, koko sydämestäni ja kiitän sinua niistä vuosista jotka osallistuit keskusteluihin täällä, joihin toden totta annoit arvokkaan panoksesi.

kirjis kirjoitti:

Sä taidat nähdä perusäijän jakamassa osaamistaan vähän kaikkialla... niin et voishan siitä peilistään vilkuilla toisinaan toisiinkin suuntiin. :)

Mutta voihan sen niinkin nähdä, että viime vuosikymmenet on sanataideosastolla olleet varsin masentavia ja tukahduttavia, kustannusmaailmalmassa ja sen ympärillä varsinkin - siihen maailmaan haikailijoista puhumattakaan. Onnekseni olen niistä ympyröistä - joihin maailma eikä edes kirjallisuus suinkaan lopu - päässyt jo kokonaan eroon.

Lue lisää

Minäkin kurnutan mieluummin suolla sammakoiden kanssa.

Revlover kirjoitti:

//lukemani kokemukset ovat painottuneet hyvin fiilisten tasolle ja meitsiä ei nyt fiilikset kiinnosta, vaan Yhteys.//

Kokeile meditaatiota? Ensimmäiset kuukaudet kuluvat istuessa ja erilaisia fiiliksiä tarkkaillessa. Mistä ne tulevat ja mihin ne menevät? Mitä ne tarkoittavat? Kuka tietää.

Kun mieli oppii menemään kehoon, alat yhä selvemmin aistimaan tietoisuuden ja energian välisen keskustelun. Maistelet kokemustasi ja valitset jotkin sanat ilmaisemaan kokemustasi. Teet siitä joukon omia johtopäätöksiäsi.

Kun aloitin meditaation, sain kerran istuessani niin pahan tällin, että tuntui kuin olisi isketty valosirkkelillä aivoihin. Tunne oli epämukava. Pitkällä tähtäimellä meditaatio voi aiheuttaa mm. syvää ahdistusta, depersonalisaatiota ja outoja aistimuksia. Silti minä pidän siitä ja koen sen tekevän hyvää. Asioiden kohtaaminen on pelottavaa ja raskasta. Se vaatii yhtä aikaa kärsivällisyyttä ja taipumatonta intentiota sekä periksi antamista ja irti päästämistä.

Fiilikset kertovat siitä, että kuuntelet, että olet läsnä elämässäsi, että se koskettaa sinua ja merkitsee sinulle jotain, ettei elämä livahda ohitsesi.

Kaikilla on oma makunsa kokemusten suhteen. Hetki joka toiselle painuu syvälle mieleen ja opettaa jonkin läksyn voi toiselle olla yhdentekevä. Kuka voi sanoa, ettei jokin kokemus voisi olla yhdelle sovelias, vaikkei se olisi toiselle? Ja eikö joka tapauksessa jokainen hetki, viettipä sen selvin päin tai kännissä, ole potentiaalinen oivalluksen hetki, mahdollinen yhteyden hetki elämän tai itsen kanssa?

Intiassakin on kahdenlaisia sadhuja. Niitä jotka kaihtavat kaikkea juovuttavaa, ja niitä jotka eivät. Juovuttaviin asioihin lukeutuu mm. seksi, alkoholi ja ganja.

Minun mielestäni tässä on kysymys pohjimmiltaan siitä, kuinka me ylipäänsä suhtaudumme elämässämme niihin asioihin, joilla on meidän "fiiliksiimme" suuri vaikutus. Kuinka suhtaudumme niihin juovuttaviin voimiin, joilla on yhtälailla mahti sekä avata että sulkea silmämme.

Askeesin tie on ikäänkuin turvallisempi. Mutta mikä on loppujen lopuksi turvaa ja mikä on turvattomuutta? Minkälaisessa tilanteessa me oikeastaan olemme? Onko niin, että sänky palaa ja me vain nukumme? Tarvisemme ehkä kiireesti herätyskelloa, vaikka se sitten sattuisi korviimme. Vai voimmeko levätä turvassa?

10.9.2008 saamme tietää tuottiko CERNin uusi jättiläiskokoinen hiukkaskiihdytin vahingossa mustan aukon, joka nielee koko maailmamme. Jos niin käy, ranskalaiset lähtevät ensimmäisenä.

Lue lisää

-pärsyynät tässä taannoin haukuttuani joudun kuitenkin fundeeraamaan että silloin kun jonkin alan taiteilija ei saa pelkästään isoa pyörää heittämään niin että mikään ei enää vörki, vaan pysyy jotenkuten koossa, niin taiteilija saattaa elää elämän makuisemman elämän kuin mikään joogi tai muu tiukkaperse konsanaan. Idän touhuissa minua joskus oudoksuttaa ja ahdistaakin se mahdoton _itsekuri_ jota niin arvostetaan kovin. Itsekuria mitä varten? Että voi kuolla elävältä pystyyn? (No, tietenkin taas kerran että saa kuoleman jälkeen sen suuren Palkkion josta uskonto kuin uskonto jaksaa vouhottaa. Mutta entäs TÄSSÄ JA NYT?)

Revlover kirjoitti:

//lukemani kokemukset ovat painottuneet hyvin fiilisten tasolle ja meitsiä ei nyt fiilikset kiinnosta, vaan Yhteys.//

Kokeile meditaatiota? Ensimmäiset kuukaudet kuluvat istuessa ja erilaisia fiiliksiä tarkkaillessa. Mistä ne tulevat ja mihin ne menevät? Mitä ne tarkoittavat? Kuka tietää.

Kun mieli oppii menemään kehoon, alat yhä selvemmin aistimaan tietoisuuden ja energian välisen keskustelun. Maistelet kokemustasi ja valitset jotkin sanat ilmaisemaan kokemustasi. Teet siitä joukon omia johtopäätöksiäsi.

Kun aloitin meditaation, sain kerran istuessani niin pahan tällin, että tuntui kuin olisi isketty valosirkkelillä aivoihin. Tunne oli epämukava. Pitkällä tähtäimellä meditaatio voi aiheuttaa mm. syvää ahdistusta, depersonalisaatiota ja outoja aistimuksia. Silti minä pidän siitä ja koen sen tekevän hyvää. Asioiden kohtaaminen on pelottavaa ja raskasta. Se vaatii yhtä aikaa kärsivällisyyttä ja taipumatonta intentiota sekä periksi antamista ja irti päästämistä.

Fiilikset kertovat siitä, että kuuntelet, että olet läsnä elämässäsi, että se koskettaa sinua ja merkitsee sinulle jotain, ettei elämä livahda ohitsesi.

Kaikilla on oma makunsa kokemusten suhteen. Hetki joka toiselle painuu syvälle mieleen ja opettaa jonkin läksyn voi toiselle olla yhdentekevä. Kuka voi sanoa, ettei jokin kokemus voisi olla yhdelle sovelias, vaikkei se olisi toiselle? Ja eikö joka tapauksessa jokainen hetki, viettipä sen selvin päin tai kännissä, ole potentiaalinen oivalluksen hetki, mahdollinen yhteyden hetki elämän tai itsen kanssa?

Intiassakin on kahdenlaisia sadhuja. Niitä jotka kaihtavat kaikkea juovuttavaa, ja niitä jotka eivät. Juovuttaviin asioihin lukeutuu mm. seksi, alkoholi ja ganja.

Minun mielestäni tässä on kysymys pohjimmiltaan siitä, kuinka me ylipäänsä suhtaudumme elämässämme niihin asioihin, joilla on meidän "fiiliksiimme" suuri vaikutus. Kuinka suhtaudumme niihin juovuttaviin voimiin, joilla on yhtälailla mahti sekä avata että sulkea silmämme.

Askeesin tie on ikäänkuin turvallisempi. Mutta mikä on loppujen lopuksi turvaa ja mikä on turvattomuutta? Minkälaisessa tilanteessa me oikeastaan olemme? Onko niin, että sänky palaa ja me vain nukumme? Tarvisemme ehkä kiireesti herätyskelloa, vaikka se sitten sattuisi korviimme. Vai voimmeko levätä turvassa?

10.9.2008 saamme tietää tuottiko CERNin uusi jättiläiskokoinen hiukkaskiihdytin vahingossa mustan aukon, joka nielee koko maailmamme. Jos niin käy, ranskalaiset lähtevät ensimmäisenä.

Lue lisää

>Pitkällä tähtäimellä meditaatio voi aiheuttaa mm. syvää ahdistusta, depersonalisaatiota ja outoja aistimuksia.

Noita kun on pukannut muutenkin ja toisaalta meditaatio ei ole oikein tuntunut luonnistuvan, niin liekö sitten niin että kun saan näitä juttuja ihan ilmankin niin tavallaan en _tarvitse_ meditaatiota? _Jos_ siis noita juttuja _on_ tarpeellista käydä läpi. Kun en tiedä onko.

Qad kirjoitti:

-pärsyynät tässä taannoin haukuttuani joudun kuitenkin fundeeraamaan että silloin kun jonkin alan taiteilija ei saa pelkästään isoa pyörää heittämään niin että mikään ei enää vörki, vaan pysyy jotenkuten koossa, niin taiteilija saattaa elää elämän makuisemman elämän kuin mikään joogi tai muu tiukkaperse konsanaan. Idän touhuissa minua joskus oudoksuttaa ja ahdistaakin se mahdoton _itsekuri_ jota niin arvostetaan kovin. Itsekuria mitä varten? Että voi kuolla elävältä pystyyn? (No, tietenkin taas kerran että saa kuoleman jälkeen sen suuren Palkkion josta uskonto kuin uskonto jaksaa vouhottaa. Mutta entäs TÄSSÄ JA NYT?)

Lue lisää

Nega nega vouh. Kokeilepa ajatella hyvää ihmisistä. Joogi on okei. Taiteilija on okei. Sinä olet okei, minä olen okei. Kaikki okei. Kaikki voittaa, kaikki on parhaita, kaikilla on hauskaa ja kukin taaplaa tyylillään. Elämä on laiffia. Vittuuks tässä marmattaa jonkun toisen asioista.

Kaikki mitä voit ajatella on mahdollista. Senkun teet sen vain. Älä edes mieti mitä muut ovat, tekevät tai pitävät mahdollisena. Kuuntele itseäsi ja kulje omaa tietäsi.

Jos tarvitset oppia, kuuntele. Kuuntele joogejakin ja ota opiksesi. Valo pilaa silmän ja maku turmelee kitalaen. Jos haluat tehdä taidetta, unohda taide ja taiteilijat ja elä muutama viikko täydellisessä mediatyhjiössä. Jooga ei ole itsetarkoitus. Se on harjoitus.

Tai tee muutama vuosi "luovaa" työtä konsernin konttorissa, kuten minä. Luovuus syntyy lopulta jopa turhautumisesta ja sairastumisesta. Piirsin sunnuntaina koko yön vain naureskellen omille jutuilleni. Duunasin kuvia joita ei koskaan julkaisisi yksikään aikakauslehti.

Toisinaan luovuus syntyy hyvästä joutilaisuudesta. Haistata paskat kaikille ja painu vain jonnekin tekemään sitä mitä haluat. Helvettiäkö sinä mietit mitä muut tekevät, mitä sinun pitäisi olla tai ei pitäisi jne.

Idän touhuissa ei ole mitään ärsyyntymisen aihetta. Siellä palvotaan tuhansia jumalia, siellä tehdään tuhansia joogaharjoituksia. intiassa on niin paljon erilaisia ihmisiä, että juhlapäivisin ne joskus tallovat toisiaan kuoliaaksi. Tunnetko sinä heidät kaikki? Edes yhtäkään heistä?

Oletko nähnyt sadhua omin silmin ja kysynyt häneltä, kuinka hän voi hymyillä, vaikka ympärillä ruumiit kaatuvat kuolleina maahan. Kuinka itse kestäisit asua vuosia hautausmaalla, syöden riisiä, torakoita ja ihmislihaa? Siinä "puhtaiden" joukossa on heitäkin. Silti joogit ovat yhtä inhimillisiä ihmisiä kuin sinäkin.

Mitä sinä kuvittelet tietäväsi joogasta? Mitä sinä tiedät siitä, miltä oikeasta uskovaisesta tuntuu? Miltä taiteilijasta tuntuu? Kun et itse halua määritellä itseäsi miksikään ja kuitenkin vähäsen haluat, että sinut julkisesti tunnustettaisiin jonakin käsitteenä.

Ahdistaa A ja ahdistaa B ja ahdistaa C. Mikä siinä kaikessa ahdistaa? Ainoa loogisesti yhtenäinen piirre kaikissa näissä asioissa joita sinä kuumeisesti pohdit olet sinä itse.

Ei taiteilijalla tarvitse ison pyörän heittää. Ei tarvitse olla onneton ollakseen taiteilija. Se on ahdistuneiden taitailijoiden propagandaa, jonka voit unohtaa. Unohda myös onnellisten taiteilijoiden propaganda.

Ja tarvitseeko sinun olla kirjailija? Etkö voisi vain olla kirjoittaja? Miksi kuluttaa käsitteillä pois se raikas ilmatila jota muuten voisit hengittää? Ja nauttia elämästä täysin rinnoin.

En minäkään ole kirjailija, muusikko, laulaja enkä taiteilija. Minä vain kirjoitan, soitan, laulan ja piirrän. Mutta minä myös tanssin, puhun ja kerron puujalkavitsejä. Olen hare krishnojen kauhu ja kristittyjen risti. Enkä ole muuta kuin tavallinen tyyppi. Joku heppu. Ihan niinkuin kuka tahansa.

Mitä sinä oikein haluat olla? Etkö voisi vain olla mitä olet? Silloin ei ole mitään ongelmaa. Olet vapaa. Kun pääset siihen, yhtäkkiä haluat alkaa luomaan jotain. Ja yllätyt.

Qad kirjoitti:

>Pitkällä tähtäimellä meditaatio voi aiheuttaa mm. syvää ahdistusta, depersonalisaatiota ja outoja aistimuksia.

Noita kun on pukannut muutenkin ja toisaalta meditaatio ei ole oikein tuntunut luonnistuvan, niin liekö sitten niin että kun saan näitä juttuja ihan ilmankin niin tavallaan en _tarvitse_ meditaatiota? _Jos_ siis noita juttuja _on_ tarpeellista käydä läpi. Kun en tiedä onko.

Lue lisää

//Noita kun on pukannut muutenkin ja toisaalta meditaatio ei ole oikein tuntunut luonnistuvan, niin liekö sitten niin että kun saan näitä juttuja ihan ilmankin niin tavallaan en _tarvitse_ meditaatiota? _Jos_ siis noita juttuja _on_ tarpeellista käydä läpi. Kun en tiedä onko.//

Meditaatio auttaa käymään läpi niitä juttuja. Se on kuin kuume. Se tuntuu inhottavalta, mutta sen jälkeen on puhtaampi olo. Näkee selvemmin mitä ympärillä tapahtuu. Olet tietoisempi ajatuksistasi ja tunteistasi.

Joogi on sellainen, joka ajattelee, puhuu, tuntee ja tekee A. Ei-joogi täten on sellainen, joka ajattelee A, puhuu B, tuntee C ja tekee D.

Joogi ei siis ole sellainen, jolla on valkoinen turbaani, joka moralisoi sinun tupankointiasi tms. mitä hyvänä.

Tarpellista ja tarpeellista. Haluatko olla onnellinen? Mitä onnellisuuteen sitten kuuluu sinulle? Minulle siihen kuuluu mm. se, että ne kahdenksan kärrynpyörän puolapuuta ovat kaikki tallessa ja vieläpä yhdenmittaisia. Kierolla renkaalla meno on raffia.

Elämä ilman kärsimystä ja häiriöitä olisi teeskentelyä. Kaikki kiteytyy sinun omaan asenteesi sitä kohtaan, mitä tässä on.

Revlover kirjoitti:

Nega nega vouh. Kokeilepa ajatella hyvää ihmisistä. Joogi on okei. Taiteilija on okei. Sinä olet okei, minä olen okei. Kaikki okei. Kaikki voittaa, kaikki on parhaita, kaikilla on hauskaa ja kukin taaplaa tyylillään. Elämä on laiffia. Vittuuks tässä marmattaa jonkun toisen asioista.

Kaikki mitä voit ajatella on mahdollista. Senkun teet sen vain. Älä edes mieti mitä muut ovat, tekevät tai pitävät mahdollisena. Kuuntele itseäsi ja kulje omaa tietäsi.

Jos tarvitset oppia, kuuntele. Kuuntele joogejakin ja ota opiksesi. Valo pilaa silmän ja maku turmelee kitalaen. Jos haluat tehdä taidetta, unohda taide ja taiteilijat ja elä muutama viikko täydellisessä mediatyhjiössä. Jooga ei ole itsetarkoitus. Se on harjoitus.

Tai tee muutama vuosi "luovaa" työtä konsernin konttorissa, kuten minä. Luovuus syntyy lopulta jopa turhautumisesta ja sairastumisesta. Piirsin sunnuntaina koko yön vain naureskellen omille jutuilleni. Duunasin kuvia joita ei koskaan julkaisisi yksikään aikakauslehti.

Toisinaan luovuus syntyy hyvästä joutilaisuudesta. Haistata paskat kaikille ja painu vain jonnekin tekemään sitä mitä haluat. Helvettiäkö sinä mietit mitä muut tekevät, mitä sinun pitäisi olla tai ei pitäisi jne.

Idän touhuissa ei ole mitään ärsyyntymisen aihetta. Siellä palvotaan tuhansia jumalia, siellä tehdään tuhansia joogaharjoituksia. intiassa on niin paljon erilaisia ihmisiä, että juhlapäivisin ne joskus tallovat toisiaan kuoliaaksi. Tunnetko sinä heidät kaikki? Edes yhtäkään heistä?

Oletko nähnyt sadhua omin silmin ja kysynyt häneltä, kuinka hän voi hymyillä, vaikka ympärillä ruumiit kaatuvat kuolleina maahan. Kuinka itse kestäisit asua vuosia hautausmaalla, syöden riisiä, torakoita ja ihmislihaa? Siinä "puhtaiden" joukossa on heitäkin. Silti joogit ovat yhtä inhimillisiä ihmisiä kuin sinäkin.

Mitä sinä kuvittelet tietäväsi joogasta? Mitä sinä tiedät siitä, miltä oikeasta uskovaisesta tuntuu? Miltä taiteilijasta tuntuu? Kun et itse halua määritellä itseäsi miksikään ja kuitenkin vähäsen haluat, että sinut julkisesti tunnustettaisiin jonakin käsitteenä.

Ahdistaa A ja ahdistaa B ja ahdistaa C. Mikä siinä kaikessa ahdistaa? Ainoa loogisesti yhtenäinen piirre kaikissa näissä asioissa joita sinä kuumeisesti pohdit olet sinä itse.

Ei taiteilijalla tarvitse ison pyörän heittää. Ei tarvitse olla onneton ollakseen taiteilija. Se on ahdistuneiden taitailijoiden propagandaa, jonka voit unohtaa. Unohda myös onnellisten taiteilijoiden propaganda.

Ja tarvitseeko sinun olla kirjailija? Etkö voisi vain olla kirjoittaja? Miksi kuluttaa käsitteillä pois se raikas ilmatila jota muuten voisit hengittää? Ja nauttia elämästä täysin rinnoin.

En minäkään ole kirjailija, muusikko, laulaja enkä taiteilija. Minä vain kirjoitan, soitan, laulan ja piirrän. Mutta minä myös tanssin, puhun ja kerron puujalkavitsejä. Olen hare krishnojen kauhu ja kristittyjen risti. Enkä ole muuta kuin tavallinen tyyppi. Joku heppu. Ihan niinkuin kuka tahansa.

Mitä sinä oikein haluat olla? Etkö voisi vain olla mitä olet? Silloin ei ole mitään ongelmaa. Olet vapaa. Kun pääset siihen, yhtäkkiä haluat alkaa luomaan jotain. Ja yllätyt.

Lue lisää

Lyhyestä jos virsi kaunis niin haluan olla oma itseni. Tällä hetkellä siihen kai sitten kuuluu se että en ole kaikkea sitä mitä toivoisin olevani, mutta toiveen merkitys... mikä se lopulta on? Pitääkö tottavieköön aina haluta jotain muuta kuin sitä mitä _on_ läsnä? :)

Revlover kirjoitti:

//Noita kun on pukannut muutenkin ja toisaalta meditaatio ei ole oikein tuntunut luonnistuvan, niin liekö sitten niin että kun saan näitä juttuja ihan ilmankin niin tavallaan en _tarvitse_ meditaatiota? _Jos_ siis noita juttuja _on_ tarpeellista käydä läpi. Kun en tiedä onko.//

Meditaatio auttaa käymään läpi niitä juttuja. Se on kuin kuume. Se tuntuu inhottavalta, mutta sen jälkeen on puhtaampi olo. Näkee selvemmin mitä ympärillä tapahtuu. Olet tietoisempi ajatuksistasi ja tunteistasi.

Joogi on sellainen, joka ajattelee, puhuu, tuntee ja tekee A. Ei-joogi täten on sellainen, joka ajattelee A, puhuu B, tuntee C ja tekee D.

Joogi ei siis ole sellainen, jolla on valkoinen turbaani, joka moralisoi sinun tupankointiasi tms. mitä hyvänä.

Tarpellista ja tarpeellista. Haluatko olla onnellinen? Mitä onnellisuuteen sitten kuuluu sinulle? Minulle siihen kuuluu mm. se, että ne kahdenksan kärrynpyörän puolapuuta ovat kaikki tallessa ja vieläpä yhdenmittaisia. Kierolla renkaalla meno on raffia.

Elämä ilman kärsimystä ja häiriöitä olisi teeskentelyä. Kaikki kiteytyy sinun omaan asenteesi sitä kohtaan, mitä tässä on.

Lue lisää

Minä viisastun joogan sijasta telkkaridokumentteja katsomalla. Tänään taas viisastuttuani sen verran, että luonnossa ei ole pyöriä muuten kuin ihmisen (vai noidan?) keksimänä, koska pyörällä pääsee auttamattoman huonosti epätasaisessa maastossa. Mietin että kai sitä sitten oli pakko keksiä myös asvalttitiet ja golfkentät ja vetojuhdat ja polttomoottorit, niin että pyörälläkin pääsisi. Noidankehästä noidankehään, vaiko joko ihan muuallekin?

kirjis kirjoitti:

Minä viisastun joogan sijasta telkkaridokumentteja katsomalla. Tänään taas viisastuttuani sen verran, että luonnossa ei ole pyöriä muuten kuin ihmisen (vai noidan?) keksimänä, koska pyörällä pääsee auttamattoman huonosti epätasaisessa maastossa. Mietin että kai sitä sitten oli pakko keksiä myös asvalttitiet ja golfkentät ja vetojuhdat ja polttomoottorit, niin että pyörälläkin pääsisi. Noidankehästä noidankehään, vaiko joko ihan muuallekin?

Lue lisää

Usein ihminen tasoittaa tiensä niin sileäksi, ettei ole mitään kompastumisen vaaraa, muttei sitten ota askeltakaan.

mielenkiintoiset unet ja hyvin osaat kertoa niistä.

Se avain? Jos se on joku sulta piiloitettu asia elämässä. Vähäpätöiseltä tuntuva, mutta tärkeä?

FiliaFerusFabulosus kirjoitti:

mielenkiintoiset unet ja hyvin osaat kertoa niistä.

Se avain? Jos se on joku sulta piiloitettu asia elämässä. Vähäpätöiseltä tuntuva, mutta tärkeä?

Toisinaan on mielenkiintoiset unet, useimmiten ei. Tuo avain muistuttaa mielikuvieni mukaan sitä avainta joka minulla oli lapsuuteni ensimmäisen päiväkirjan lukkoon. Toisin kuin kaikki yli 20 muuta päiväkirjaa tuo ensimmäinen ei ole tallessa. :( Mutta kaikki oleellinen toki löytynee omasta päänupistani siltäkin ajalta... Tai ehkä tietoisuus tekee tepposet ja joskus tulen muistamaan jotain minkä olen unohtanut.

Qad kirjoitti:

Toisinaan on mielenkiintoiset unet, useimmiten ei. Tuo avain muistuttaa mielikuvieni mukaan sitä avainta joka minulla oli lapsuuteni ensimmäisen päiväkirjan lukkoon. Toisin kuin kaikki yli 20 muuta päiväkirjaa tuo ensimmäinen ei ole tallessa. :( Mutta kaikki oleellinen toki löytynee omasta päänupistani siltäkin ajalta... Tai ehkä tietoisuus tekee tepposet ja joskus tulen muistamaan jotain minkä olen unohtanut.

Lue lisää

tuo ensimmäinen päiväkirjasi. Se erittäin tärkeä. Siinä on asia, jonka olet jo unohtanut. Kaikkeahan ei voi muistaa. Muisti on valikoiva.

Mikäli et millään löydä päiväkirjaa, niin mene ajassa pikkuhiljaa taaksepäin ja yritä saada selville tuon avaimen salaisuus sitä kautta. Aukeaako sillä jokin lukko esim. jne.

Ja, Huomenta!

FiliaFerusFabulosus kirjoitti:

tuo ensimmäinen päiväkirjasi. Se erittäin tärkeä. Siinä on asia, jonka olet jo unohtanut. Kaikkeahan ei voi muistaa. Muisti on valikoiva.

Mikäli et millään löydä päiväkirjaa, niin mene ajassa pikkuhiljaa taaksepäin ja yritä saada selville tuon avaimen salaisuus sitä kautta. Aukeaako sillä jokin lukko esim. jne.

Ja, Huomenta!

Lue lisää

Pakko rassata päätään, sillä sitä kirjaa ei enää tule löytymään. Kaikki lapsuuteeni liittyvä omaisuus minkä suinkin jälkeeni jätin on siivousvimmaisen äitini hävittämää.

Mutta sen muistan etten siihen aikaan kirjoitellut päiväkirjaan juuri muuta kuin että leikin NN kanssa, sain Aku Ankan -taskukirjan, ostin jäätelöä tms. Tai ainakin oletan muistavani. Mutta jos vaikka unet näyttäisivät enemmän, mikäli aihetta. ;)

Qad kirjoitti:

Pakko rassata päätään, sillä sitä kirjaa ei enää tule löytymään. Kaikki lapsuuteeni liittyvä omaisuus minkä suinkin jälkeeni jätin on siivousvimmaisen äitini hävittämää.

Mutta sen muistan etten siihen aikaan kirjoitellut päiväkirjaan juuri muuta kuin että leikin NN kanssa, sain Aku Ankan -taskukirjan, ostin jäätelöä tms. Tai ainakin oletan muistavani. Mutta jos vaikka unet näyttäisivät enemmän, mikäli aihetta. ;)

Lue lisää

sitten joku selvittämätön asia? Se avain voi viitata siihenkin.

Filia Ferus etc. kirjoitti:

sitten joku selvittämätön asia? Se avain voi viitata siihenkin.

Henkilökohtainen ja vuosia rassannut selvittämätön tilanne on se että en keksi mistä kirjoittaa (fiktiota) ja sitten kun keksin, mielenkiintoni ja jaksamiseni ei pysy yllä. Tuima ihminen sanoisi varmaan että olen laiskaperse, tai liian vaativa tuotoksiani kohtaan joten en viitsi sitten kirjoittaa mitään etten vain kirjoita mitään shaissea. En tiedä.

Toisaalta ei kaiken tarvitse aina kieppua minun napani ympäri. Voihan olla että avain unessani symbolisoi sitäkin että on olemassa universaali informaation varasto johon olen jotenkin yhteydessä ja harkitsen saattaisiko sen kaikkien saataville. Periaatteessa kyllä koen kokoajan löpiseväni varsin avoimesti "maagisemmatkin" jutut, mutta kovin keskittynyttä ja ponnekasta ihmiskunnanvalistustyöni ei taida olla.

Tällä hetkellä ähellän (viimein) saamani 3. kissan parissa, joten kyllä tässä aktiviteetteja piisaa. :)

Hyvä huomio. Minulle sammakosta tulee usein mieleen Shunryu Suzukin ohje meditaatioon: "Istu niinkuin sammakko". Mutta miten voin istua "niin kuin"?

Useimmiten minä kellun niinkuin levä. Bioindikaattoreita molemmat.

Niin kuin.