Luethan minut :)!!!!

ensimmäistä kertaa elämässäni kosinnasta ja häistä. Haaveilen, että sinä ihana mies kosisit minua vielä jonain kauniina päivänä. Pienestä tytöstä asti olen haaveillut päivästä, jolloin sanoisin Tahdon sille ainoalle oikealle. Lupautuisin toiselle ja se oikeasti tuntuisi oikealta ja tekisi meidät molemmat onnellisiksi. Nyt sinä olet tullut vihdoinkin elämääni, kun sinua vähiten osasin odottaa. Tulit silloin, kun olin nuorena ja tyhmänä tehnyt jo elämäni virheen ja ottanut sormuksen vastaan väärältä ihmiseltä. Tein sen vain, koska olin liian kiltti, tein mitä muut odottivat ja mitä minun muiden mielestä kuuluikin tehdä. Olimmehan olleet aina yhdessä. Aina. Kaikki odottivat seuraavaa askelta. Kihlautumista, häitä ja lapsia. Ja minua ahdisti. Ahdisti niin paljon. Luulin jo, ettei sitä oikeaa olekaan olemassa minulle. Tai haaveilinhan minä sinusta, mutta sinä kuuluit jo toiselle naiselle. Kun laitoin sormuksen sormeeni, jonka väärältä ihmiseltä sain, tuntui, kuin olisin menettänyt vapauteni ja samalla myös itseni. Ahdisti ja sydän hakkasi. Tiesin, että en sormusta oikeasti halunnut ja halusin sen pois. Halusin ottaa sen pois sormestani ja heittää mereen. Mutta, en tehnyt sitä, koska olin niin heikko. Tiesin, että olisi väärin ottaa sormus, kun en sitä oikeasti halunnut, mutta tein sen silti ja kaikki olivat onnellisia. Niin, kaikki muut, paitsi minä. Minä olin surullisempi, kuin koskaan. Olinhan juuri menettänyt vapauteni. Siitä tunteesta tiesin, että nyt olin väärältä mieheltä sormuksen saanut. Olin saanut sen vain kaverilta. Lapsesta asti olimme olleet yhdessä ja kasvaneet yhdessä aikuisiksi. Yhdessä itkeneet ja nauraneet. Mutta silloin tiesin, että olit vain ystävä ja olit aina ollut. Et muuta. Et tulisi koskaan olemaan aviomieheni tai lapseni isä. Tiesin sen. En haaveillut häistä kanssasi, en sitten koskaan. En edes haaveillut koko elämästä yhdessä. Olin häkissä. Päivät tuli ja meni ja sormus ahdisti ja painoi, kuin ankkuri sormessani. Lopulta ahdisti niin paljon, että tuskin sain enää henkeä. Silloin tulit sinä. Se oikea mies. Sinä, josta olin aina haaveillut. Vain sinun kanssasi olin haaveillut häistämme. Olin jo rakastunut sinuun. Ja sormus sormessani, oli toiselta mieheltä, kaverilta. Halusin ottaa sormuksen pois ja heittää niin kauas, kuin jaksaisin. Välillä otinkin sen jo pois. Välillä se alkoi tippua ihan itsestään. Hassua, ei se aikaisemmin ollut tippunut koskaan itsestään sormestani. Lopulta avasin häkkini oven ja lensin vapauteen. Laskin sormuksen keittiömme pöydälle ja kirjoitin kirjeen. Olit vain ystävä minulle, nyt ja aina. Siihen se sormus ja ahdistukseni jäi. Keittiön pöydälle, joka ei siitä päivästä lähtien enää ollut, kuin sinun keittiösi pöytä. Enää minua ei ahdistanut. Olin vihdoin vapaa ja rakastunut oikeasti. Toivoin ja uskoin, että molemmat meistä vielä jonain päivänä laittaisivat sormuksen sormeen oikeasta rakkaudesta.