Kirkkohistoria on tietenkin kuiva laji, mutta tähän pieni kappale sapattipohdiskelua, pääasiassa alkuseurakunnan ajalta.
Ensimmäinen havainto on se, että sapatti mainitaan UTssa käännösestä riippuen 55-60 kertaa. Näistä noin 45 on evankeliumeissa, joissa sapatti esitetään pääosin positiivisessa sävyssä. Jeesuksen elämäähän tässä kuvataan ja Jeesus teki asioita sapattisin. Mutta kysymys on samalla myös siitä, mikä oli ajankohtaista kerrottavaa evankeliumien kirjoitusaikana useita vuosikymmeniä Jeesuksen kuoleman ja helluntaipäivän jälkeen.
Evankeliumien kirjoittajille oli tärkeää osoittaa, että juutalaisen lakihenkisen sapatin aika on päättynyt ja he kuvaavat huolella sen, ettei Jeesus pitänyt sapattia fariseusten tapaan. Sapattiin liittyy uusi vapaus, Jeesus parantaa sapattina, hän ei pidä pahana viljantähkien poimimista sapattina sen enempää kuin hädänalaisen eläimen tai ihmisen auttamista sapattina. Juutalaisten sapattiin liittyvien liikkumisrajoitusten aika on myös päättynyt.
Asian ymmärtämiseksi täytyy huomioida se, että evankeliumit kirjoitettiin aikavälillä 60-90 jKr, eli aikaisimmillaan noin kolmekymmentä vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen.
Esimerkkejä merkittävistä sapattiteksteistä:
”Ihmisen poika on sapatin herra.” (Mt 12.8; Mk 2.28)
”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.” (Mk 2.27)
”Rukoilkaa, ettette joutuisi pakomatkalle talvisaikaan tai sapattina” (Mt 24.20)
Pidän erityisen merkittävänä sitä, että Luukas, joka kirjoittaa evankeliuminsa pakanakäännynnäisille ja jolla itsellään ei ehkä ollut juutalaistaustaa, (Paavali tekee eron ympärileikattujen veljien ja Luukkaan välillä) kirjoittaa sapatista hyvin myönteisesti.
”Jeesus... meni sapattina tapansa mukaan synagoogaan.” (Lk 4.16)
”Palattuaan kaupunkiin he [naiset, jotka olivat Jeesuksen kanssa palanneet Galileasta] hankkivat tuoksuvia öljyjä ja voiteita, mutta sapatin he viettivät levossa lain käskyn mukaan.” (Lk 23.56)
On vaikea kuvitella, että sapatista kirjoitettaisiin evankeliumeissa näin, ellei alkuseurakunta olisi kirjoitusaikaan, kolme-neljä vuosikymmentä Kristuksen kuoleman jälkeen viettänyt sapattia.
Tälle näkökulmalle on toinenkin perustelu. Kirkkohistorioitsijat eivät yleensä ole huomioineet kunnolla sitä kuinka suuri osa ensimmäisen vuosisadan kristityistä tuli juutalaistaustasta.
Helluntaina kääntyneet 3000 ihmistä olivat kaikki diasporasta palanneita juutalaisia. (Ap.t 2.5) Ja kaikista niistä yhteensä useasta tuhannesta kristitystä joiden kääntymistä kuvataan apostolien tekojen alkuluvuissa olivat juutalaisia. Etiopialainen hoviherra oli jonkunmoinen juutalainen, mitä hän muuten olisi tehnyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla. (Ap.t. 8.27) Cornelius oli myös juutalaisuuteen kääntynyt jo kääntynyt ennen tuloaan kristityksi. (Ap.t. 10.2)
No tuohan on ymmärrettävää, kun lähetyskenttä oli juutalaisella maaperällä, mutta kun jatkaa tästä eteenpäin tilanne ei ratkaisevasti muutu.
Paavalin lähetysmatkoilla kääntyy sekä juutalaisia että kreikkalaisia. Yksi tapa saada jonkinlainen käsitys siitä kuinka suuri osa näistä käännynnäisistä oli juutalaisia ja kuinka suuri osa oli pakanoita on vaikkapa tehdä luettelo kaikista Paavalin lähetysmatkojen yhteydessä ja hänen kirjeissään mainittujen henkilöiden nimistä, ja havaita, että lähes puolella kaikista mainituista yhteensä usealla kymmenellä henkilöllä on juutalainen nimi.
Mutta ei tässä kaikki, heti ensimmäisenä mieleen tuleva kreikkalaista nimeä kantava henkilö, Apollos onkin juutalainen, ja sama koskee latinalaista nimeä kantavaa Aqilasta ja ehkä myös hänen vaimoaan Priscillaa.
Päätelmä on siis se, että vähintäänkin puolet tai todennäköisesti enemmistä Paavalin lähetysmatkojen käännynnäisistä oli syntyperältään juutalaisia.
Historia osoittaa roomalaisten kaupunkien olleen varsin ahtaita ja ghettoutuneita. Esimerkiksi Antiokiaa ei vain ympäröinyt kaupunkia kiertänyt muuri vaan valtakunnan muuttopolitiikan vuoksi kaupungissa asui noin kolmestakymmeneen eri kansallisuuteen tai etniseen ryhmään kuuluneita ihmisiä ja selkkausten estämiseksi kaupunki oli jaettu sisäisillä muureilla kahdeksaantoista eri sektoriin. Ja missä oli Antiokian kristittyjen kokoontumispaikka? Juutalaighetossa.
Itse asiassa kaikki tunnetut kristilliset kokoontumispaikat kirkon ensimmäiseltä sadalta vuodelta (ja vähän ylikin?) olivat juutalaiskaupunginosissa ja myös kristittyjen hautapaikat juutalaisen hautausmaan yhteydessä.
Näin vahvistuu edellä mainittu Apostolien Teoistakin heijastuva tosiasia. Kristillisen kirkon alkuaikana ei vain Palestiinan maaperällä vaan myös sen ulkopuolella kristinuskoon kääntyneistä oli alkuun enemmistö ja pitkään suuri osa sellaisia, jotka tulivat juutalaistaustasta.
Juutalaiset eivät tietenkään pitäneet siitä, että heidän reviirilleen oli tullut dynaaminen hengen täyttämä kristillinen kirkko ja tätä juutalaisuuden ja kristillisyyden myöhempää kriisiä saattaa heijastella se, että niin monta kertaa evankeliumit kuvaavat Jeesuksen ja fariseusten erimielisyyttä sapatin suhteen. Esimerkkinä Mt 12, Mk 2, Joh 5 ja 9, jotka vain osoittavat, ettei kristillinen sapatti ole sama kuin juutalainen sapatti.
Millainen ensimmäisten kristittyjen jumalanpalvelus sitten oli? Vastaus, jonka jumalanpalveluksen historiaa tutkineet kysymykseen antavat, on se, että koska apostolit ja suuri osa ensimmäisistä kristityistä tuli juutalaistaustasta, alkuseurakunnan jumalanpalvelus oli uusi versio juutalaisesta synagoogajumalanpalveluksesta. Jumalanpalvelus oli kuitenkin täysin uudistunut. Tärkeimpänä uutena elementtinä oli mukana laulua ja jopa musiikki-instrumenttien käyttö, jotka synagoogajumalanpalveluksessa olivat kiellettyjä. Paavalin kuvaus jumalanpalveluksesta 1Kor 14 luvussa osoittaa tilaisuuden olleen myös paljon juutalaista palvelusta spontaanimpi ja hengellisempi.
Mutta kun muistaa sen, että seurakunnista suuri osa tuli juutalaistaustasta, on mahdoton kuvitella etteikö jumalanpalveluksen päivä olisi säilynyt entisellään. Asiasta olisi muuten kirjoitettu paljon jo Uudessa Testamentissa.
Tätä taustaa vasten voi sitten katsoa niitä tusinaa sapattitekstejä, jotka löytyvät Apostolien teoista tai Paavalilta.
Paavalille meno synagoogaan oli tapa ja tietenkin myös mahdollisuus todistaa Kristuksesta. Hyvinä esimerkkeinä tapaukset Apostolien tekojen luvuissa 13 ja 17. Ja on mielenkiintoista kuinka esim 18.4 kertoo Paavalin ”joka sapatti” taivutelleen uskoon niin juutalaisia kuin (HUOM!) kreikkalaisiakin.
UTn todistus sapatista ja täydellinen vaitolo mistään mistään muutoksesta (paitsi sen suhteen, että sapattia ei vietetty juutalaiseen tapaan) olisi täysin käsittämätön, jos päivä olisi vaihtunut.
On kuitenkin vielä kerran toistettava, että UTn sapattiin ja sen viettoon liittyy vapauden periaate, joka merkitsi, ettei ketään saanut tuomita syömisestä tai juomisesta tai juhlista enempää kuin sapatinvietostakaan - Kol 2.16 – mikä sattuu olemaan ainoa sapattiteksti Paavalin kirjeissä.
Edelläesitetty johtopäätös vain vahvistuu, kun katsoo UTn sunnuntaitekstejä, joita löytyy kahdeksan.
Kuusi tekstiä on evankeliumeissa ja liittyy Jeesuksen ylösnousemuksen kuvaukseen. Yksikään näistä teksteistä ei vihjaa, että päivällä nyt olisi uusi lepopäivämerkitys. Niissä vain kerrotaan kuinka viikon ensimmäisen päivän aamuna naiset menivät haudalle jne.
Jäljellä olevat kaksi tekstiä eivät nekään anna sunnuntaille mitään erityistä asemaa. Apostolien tekojen 20.7 kertoo jäähyväiskokoontumisesta viikon ensimmäisen päivän iltana (ei ainakaan ensilukemalla tunnu normaalilta viikkojumalanpalvelukselta) ja 1Kor 16.2 puolestaan kehottaa panemaan rahaa syrjään kolehtia varten. Tämäkään teksti ei paina kovin paljoa, koska rahankeruuseen varautuminen tapahtui todennäköisemmin kotona eikä jumalanpalvelusajasta tai keruun toteuttamisajasta puhuta mitään.
Ylösnousemus on tietenkin valtava ja keskeinen asia, mutta alkuseurakunta ei sitä juhlinut lepopäivällä vaan esimerkiksi ehtoollisen ja kasteen yhteydessä.
Ja vielä kerran toistaen: UTn hiljaisuuden sapatin suhteen ymmärtää sitä taustaa vasten, että suurin osa UTn kirjoitusajan kristiyistä oli taustaltaan juutalaisia, joille sapattina kokoontuminen oli luonnollinen juttu. Mikäli päivä olisi muuttunut, olisi UTn hiljaisuus sunnuntain suhteen täysin käsittämätön.
No sapatin teologia ja lain asema UTssa on sitten ihan toinen juttu, johon en tässä ota kantaa. En myöskään väitä, että sapatti ketään pelastaisi. Kauhistus! Eihän meille ole muuta nimea annettu kuin Herran Jeesuksen nimi, jossa pelastumme!
Kai
Sapatin historiaa
18
629
Vastaukset
Edellä taisin jo sanoa, mitä halusin, mutta lisätään vielä joku sana siitä, miten ja milloin jumalanpalveluspäivä muuttui sapatista sunnuntaille.
Ensiksi on todettava, ettei muutos tapahtunut keisari Konstantinuksen sen enempää kuin Rooman piispankaan käskystä. Konstantinus vain vahvisti sen, mikä oli hänen aikanaan yleinen kristillinen käytäntö ja jos joku paavi on joskus väittänyt katolisen kirkon muuttaneen päivän, on tainnut valehdella, koska historiallisesti se ei pidä paikkaansa.
Toiselta vuosisadalta on kirkkoisiltä selviä ja varmoja sunnuntaitekstejä, mitkä osoittavat muutoksen tapahtuneen ennenkuin mitään paaveja tai katolisuutta oli edes olemassa. Esimerkkinä vaikkapa Justinut Marttyyrin kirjoitukset vähän ennen toisen vuosisadan puoliväliä.
Muutos tapahtui joskus sata luvun alussa, kun monin paikoin pakanakäännynnäisten määrä ylitti seurakunnassa juutalaistaustasta tulleiden määrän. Tämä tapahtui ensimmäiseksi Rooman valtakunnan länsiosissa ja ensimmäiseksi suurissa kaupungeissa (Kristinusko oli alkuun kaupunkiuskonto, jolla oli vain vähän kannatusta maaseudulla).
Täytyy muistaa, ettei tähän aikaan Uutta Testamenttia vielä ollut. Sen sijaan oli Vanha Testamentti ja kokoelma käsikirjoituksia ja kirjeitä, joiden määrä ja laatu vaihteli seurakunnasta toiseen.
Monin paikoin kristityillä oli halu irrottautua juutalaisen lahkon maineestaan ja viimeistään Bar Kokhba kapinan aikaan, jolloin juutalaiset olivat vainon kohteena a (vuoden 130 paikkeilla) sunnuntain vietto yleistyi niin, että sapattia pitävät seurakunnan olivat harvinaisia - paitsi valtakunnan itäosissa, jossa juutalaiskristittyjen määrä oli suurempi.
Muutos tapahtui ensin suurissa kaupungeissa, Roomassa, Antiokiassa ja Aleksandriassa, mutta eteni hyvin nopeasi kaikkialle. Kuitenkin vielä toisen vuosisadan puolivälissä esimerkiksi Polykarpuksen marttyyrikuoleman kuvauksen yhteydessä mainitaan, että hänet pidätettiin sapattina.
Kaikilta vuosisadoilta tämän jälkeenkin löytyy mainintoja ryhmistä, jotka pitivät sapattia. Yksi mielenkiintoisimmista on se, että vielä 1054, suuren skisman aikaan (idän ja lännen kirkon erotessa toisistaan), paavin legaatti Humbertus syytti Konstantinopolin patriarkkaa Mikael Kerulariusta siitä, että tämä piti sapattia. No patriarkkahan (ja varmaan tuhannet idän kirkon alueella) piti tietenkin kahta lepopäivää, sapattia ja sunnuntaita.
Historiaa voisi tietenkin jatkaa radikaaliuskonpuhdistukseen, seitsemännen päivän baptisteihin ja sieltä adventisteihin, mutta tämä riittänee. Adventtikirkon sapatti ei siis ole mikään ellensapatti (sapatin tuomisesta adventisteille vastasivat Oates, Wheeler ja Bates, EGW tuli mukaan jälkijunassa) vaan sitä voi perustellusti pitää jatkona alkuseurakunnan sapatinvietolle.
Iloa Herrassa kaikille toivottelee
Kai- vinkuintiassa
lämmintä? Tää on koko kesän tullut vettä kuin esterin perseestä ;))
- Adventismin tunnussinetti
/// Adventtikirkon sapatti ei siis ole mikään ellensapatti \\\
Kyllä Suomen Adventtikirkon sapatti on ellensapatti.
Sillä siihen liittyy saumattomasti opppi sapatin
pelastavasta sinetistä ja sunnuntain kadottavasta
sinetistä. Oppi on SDA:n yksinoikeus ja koettavat
saada yksinoikeuden (lakiteitse) myös EGW:n nimeen. Adventismin tunnussinetti kirjoitti:
/// Adventtikirkon sapatti ei siis ole mikään ellensapatti \\\
Kyllä Suomen Adventtikirkon sapatti on ellensapatti.
Sillä siihen liittyy saumattomasti opppi sapatin
pelastavasta sinetistä ja sunnuntain kadottavasta
sinetistä. Oppi on SDA:n yksinoikeus ja koettavat
saada yksinoikeuden (lakiteitse) myös EGW:n nimeen.
- näitä!
Matteuksen evankeliumi:
24:20 Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina.
Markuksen evankeliumi:
13:18 Mutta rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvella. - kertoa
Miksi tämä raamatunlause ei ole kokonaisuudessaan voimassa?
Jesaja:
58:13 Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,
Adventtikirkon sivuilta
# myöhemmin hän käyttää siitä nimitystä 'minun pyhä päiväni' ja 'Herran pyhä päivä' (Jes. 58:13)#- miksei..
olisi?
miksei.. kirjoitti:
olisi?
Vanha Testamentti oli alkuseurakunnan Raamattu. He näkivät VT Kristuksesta ja pelastuksesta kertovana kirjana (esim. Lk 4.25-27), mutta eivät lakikokoelmana, joka sitoo kristittyjä esim. Ap.t. 15.22-29).
Jeesuksen sapattiin sopii kuitenkin tulla kutsutuksi "ilonpäiväksi," joten ihan hyvähän tuo Jesajan teksti on.
Kai
Kai Arasolan kirjoitus vastaa aika hyvin tällä palstalla olleita kirjoituksia.
Eteen nousee kuitenkin muutamia eriäviä näköaloja esim. Ellenin auringonlasku sapatista kun ottaa huomioon, että Ellenin haudalla on Obeliski.
Eikö juuri Aleksandriasta ole kotoisin tuo Obeliskin kärkikolmio, jonka keskellä auringonsilmä komeilee Dollarin setelin keskellä ja yläpuolella lukee me uskomme Jumalaan.
Washingtonissa ja Roomassa tuo symbooli kohoaa katseltavaksi ja luo yhteyden pakanuuden ja kristinuskon välille ja luo puitteet auringonpäivälle, eli sunnuntaille pyhitettäväksi .
On totta ettei paavi ole syyllinen lepopäivän muutokseen, vaan hän hyväksyi Keisari Konstantiinuksen tekemän aloitteen yhdistää pakanuus ja kristin uskon keskenään.
Katolinen kirkko eikä paavi ole antanut vieläkään lupaa Luterilaiselle kirkolle muuttaa sapattia sunnuntaille niinkuin Luterilainen kirkko teki vuonna 1973 . Katso Rooman kalenteria ja sabato seisoo paikallaan lauantain kohdalla.
Luther piti paavin hyväksymää muutosta lepopäivästä niin suurena, että piti paavia antikristuksena. 1910 paavi Pius X, apostolisessa siunauksessaan sanoo sapatin muuttamiskysymyksestä , lauantai on sapatti ja muita paavien lausuntoja pyhäpäivän muutoksesta ja säilymisestä löytyy kyllä viljalti suuntaan ja toiseen.- ihan höpöjä
"ellen auringonlaskusapatti"??? Etkö ole lukenut Raamatusta, että vuorokausi vaihtii auringon laskiessa eikä keskiyöllä raamatullisessa ajanlaskussa.
se sen "obeliskis" on tasan tavallinen 1800-luvun amerikkalainen hautamuistomerkki eikä mikään obeliski. - KUN???
"ELLEN VALITSI"hautamuistomerkkinsä?
Tämä nyt liippaa jo melko pitkältä aiheeni ohi, mutta "ilta" tai "auringonlasku" on Raamatun, ei EGWn määritelmä.
Obeliskilla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä ja koko juttu on hömppää, niinkuin olen joskus aiemmassa kirjoituksessani osoittanut. Eikä sillä taatusti ole mitään tekemistä sapatin sen enempää kuin sunnuntainkaan kanssa. Sorry!
Miksi luterilainen kirkko haluaisi muuttaa sapattia sunnuntaille ja tarvitsisi siihen Paavin lupaa???
Vuonna 1973 ISO eli kansainvälinen standardisoimisjärjestö suositti maanantaista alkavaa ja sunnuntaihin päättyvää viikkomallia kalentereihin, mutta eihän sillä ole mitään tekemistä luterilaisuuden sen enempää kuin katolisuudenkaan kanssa. Eivätkä kaikki maat (esim USA) ole mainittua suositusta toteuttaneet.
Sabato on kaiketi italiaa ja tarkoittaa lauantaita, enkä oikein tajua kuinka paavilla sen enempää kuin luterilaisilla olisi mitään intressiä määritellä italian kielen sanavalintoja tai oikeinkirjoitusta.
Paavithan voivat puhua monenlaista, mutta sapatti oli vaihtunut kauan ennen ensimmäistä paavia, oli se ensimmäinen sitten Gregorius Suuri, Leo I, tai vaikkapa paavi Damaskus I. Mutta jos Paaveja lasketaan katoliseen tapaan niin, että aletaan Pietarista, niin silloin tietenkin muutos tapahtui hyvän aikaa Pietarin jälkeen. Kukaan ei kuitenkaan voi osoittaa tekstiä, joka kertoisi että muutos olisi joltakin Rooman piispalta.
Kun Rooman piispat ensimmäistä kertaa sunnuntaista lepopöivänä puhuvat, oli kristikunnan enemistö jo kauan ennen luopunut sapatista. Mutta voihan sitä panna sormet ristiin ja toivoa, että jostakin putkahtaa vaikkapa Klemens Roomalaisen (4. paavi) tai jonkun muun Rooman piispan kirjoitus, jossa kaikkia sapattia pitäviä määrätään vaihtamaan sunnuntaille...
Tällä hetkellä sellaista tekstiä ei ole.
No tällä nyt ei merkitystä ole, mutta Luther ei ollut kovin innostunut sapatista ja piti paavia antikristuksena ihan muista syistä.
Hyvä mies kuitenkin ja kysyi ihan hauskasti, että mistä se pahin paavi ja antikristus mahtaisi löytyä? Totesi vastauksessaan, ettei se niin kaukana ole, koska sehän on oma minä, vanha aatu... joka on siis pahempi kuin se roomalainen!
Kai- laskuja seuraa adventtikirkko?
Kai_A kirjoitti:
Tämä nyt liippaa jo melko pitkältä aiheeni ohi, mutta "ilta" tai "auringonlasku" on Raamatun, ei EGWn määritelmä.
Obeliskilla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä ja koko juttu on hömppää, niinkuin olen joskus aiemmassa kirjoituksessani osoittanut. Eikä sillä taatusti ole mitään tekemistä sapatin sen enempää kuin sunnuntainkaan kanssa. Sorry!
Miksi luterilainen kirkko haluaisi muuttaa sapattia sunnuntaille ja tarvitsisi siihen Paavin lupaa???
Vuonna 1973 ISO eli kansainvälinen standardisoimisjärjestö suositti maanantaista alkavaa ja sunnuntaihin päättyvää viikkomallia kalentereihin, mutta eihän sillä ole mitään tekemistä luterilaisuuden sen enempää kuin katolisuudenkaan kanssa. Eivätkä kaikki maat (esim USA) ole mainittua suositusta toteuttaneet.
Sabato on kaiketi italiaa ja tarkoittaa lauantaita, enkä oikein tajua kuinka paavilla sen enempää kuin luterilaisilla olisi mitään intressiä määritellä italian kielen sanavalintoja tai oikeinkirjoitusta.
Paavithan voivat puhua monenlaista, mutta sapatti oli vaihtunut kauan ennen ensimmäistä paavia, oli se ensimmäinen sitten Gregorius Suuri, Leo I, tai vaikkapa paavi Damaskus I. Mutta jos Paaveja lasketaan katoliseen tapaan niin, että aletaan Pietarista, niin silloin tietenkin muutos tapahtui hyvän aikaa Pietarin jälkeen. Kukaan ei kuitenkaan voi osoittaa tekstiä, joka kertoisi että muutos olisi joltakin Rooman piispalta.
Kun Rooman piispat ensimmäistä kertaa sunnuntaista lepopöivänä puhuvat, oli kristikunnan enemistö jo kauan ennen luopunut sapatista. Mutta voihan sitä panna sormet ristiin ja toivoa, että jostakin putkahtaa vaikkapa Klemens Roomalaisen (4. paavi) tai jonkun muun Rooman piispan kirjoitus, jossa kaikkia sapattia pitäviä määrätään vaihtamaan sunnuntaille...
Tällä hetkellä sellaista tekstiä ei ole.
No tällä nyt ei merkitystä ole, mutta Luther ei ollut kovin innostunut sapatista ja piti paavia antikristuksena ihan muista syistä.
Hyvä mies kuitenkin ja kysyi ihan hauskasti, että mistä se pahin paavi ja antikristus mahtaisi löytyä? Totesi vastauksessaan, ettei se niin kaukana ole, koska sehän on oma minä, vanha aatu... joka on siis pahempi kuin se roomalainen!
KaiKyllä se EGW:n ajoilta tulee auringonlaskujen seuraaminen. Alussa ei tainnut olla, mutta sitten siihen siirryttiin. En muista tarkkaan.
Ilta tulee ajallaan. Se ei näillä leveysasteilla tule auringon laskiessa tai tosi harvoin auringon lasku ja ilta kohtaavat.
Raamatun alkulehdiltä voimme lukea, että tuli ehtoo, tuli aamu, vaikka ei vielä aurinkoa ollutkaan.
SAPATTI EI OLLUT VAIHTUNUT, EIKÄ VIELÄKÄÄN OLE VAIHTUNUT mihinkään sunnuntaihin.
Tosin jotkut sekoittavat sapatin sunnuntaihin, kun niin sekavia puhutaan, kun sinäkin. Luterilainen kirkko halusi, että kalenterit näyttäisivät, että sunnuntai on viikon 7:s päivä. Tähän kalenterimuutokseen on antanut arkkipiispa Wkiström valtuudet aikanaan. Oletko ollut Suomessa siihen aikaan, kun keskustelua käytiin?
Luterilaisessa kirkossa vietetään Jeesuksen ylösnousemusjuhlaa virallisesti, eli viikon ensimmäistä päivää, mutta jostain syystä se halutaan näyttävän sapatilta, tai että ihmiset sekaantuisivat.
Monelle on niin käynyt.
Obeliskilla on tekemistä pakanuuden ja auringon palvonnan kanssa. Pakanuus yhdistettiin kristinuskoon ottamalla sama auringonpäivä, jota pakanat olivat tottuneet juhlimaan. ”UnaFortuna” on monet hyvät kirjoitukset kirjoittanut pakanuuden yhdistymisestä kristinuskoon.
Obeliski komeilee vieläkin ev.lut. kirkon alttarin yläpuolella ja löytyy niitä paaluja hautausmaaltakin.
USA:sta oli ainakin vuosi sitten kalentereita, jotka alkavat sunnuntaista. Onko USA ottanut käyttöön, viikkojärjestyksen muutoksen?
Brasilian ja Italian kalenterit myös alkavat sunnuntaista, että tätä ei paavi ole rohjennut tehdä, että muuttaisi kalenteria.
Kukaan ei ole semmoista väittänytkään, että sunnuntai olisi tullut vasta paavin ilmestyttyä.
Miksi sitten otti roomalaiskatollinen kirkko sunnuntain, jota sanoo valtansa merkiksi?
””Vietämme sunnuntaita lauantain sijaan siksi, että katolinen kirkko Laodikean kirkolliskokouksessa (364 JKR.) siirsi sen pyhyyden lauantailta sunnuntaille." - 2. painos, s. 50.””
Eikö se ole paavin vallan alla ollut kirkko, joka on ottanut ohi raamatun lepopäivän viralliseen käyttöön.
Niin, ja tämän seuraajia ovat olleet protestanttiset kirkot.
Niinhän siinä Lutherin virressä sanotaan, että Jumalan käskyi vastaan räiskyi (paavi antikristus, joka itsensä nosti valoks…) laskuja seuraa adventtikirkko? kirjoitti:
Kyllä se EGW:n ajoilta tulee auringonlaskujen seuraaminen. Alussa ei tainnut olla, mutta sitten siihen siirryttiin. En muista tarkkaan.
Ilta tulee ajallaan. Se ei näillä leveysasteilla tule auringon laskiessa tai tosi harvoin auringon lasku ja ilta kohtaavat.
Raamatun alkulehdiltä voimme lukea, että tuli ehtoo, tuli aamu, vaikka ei vielä aurinkoa ollutkaan.
SAPATTI EI OLLUT VAIHTUNUT, EIKÄ VIELÄKÄÄN OLE VAIHTUNUT mihinkään sunnuntaihin.
Tosin jotkut sekoittavat sapatin sunnuntaihin, kun niin sekavia puhutaan, kun sinäkin. Luterilainen kirkko halusi, että kalenterit näyttäisivät, että sunnuntai on viikon 7:s päivä. Tähän kalenterimuutokseen on antanut arkkipiispa Wkiström valtuudet aikanaan. Oletko ollut Suomessa siihen aikaan, kun keskustelua käytiin?
Luterilaisessa kirkossa vietetään Jeesuksen ylösnousemusjuhlaa virallisesti, eli viikon ensimmäistä päivää, mutta jostain syystä se halutaan näyttävän sapatilta, tai että ihmiset sekaantuisivat.
Monelle on niin käynyt.
Obeliskilla on tekemistä pakanuuden ja auringon palvonnan kanssa. Pakanuus yhdistettiin kristinuskoon ottamalla sama auringonpäivä, jota pakanat olivat tottuneet juhlimaan. ”UnaFortuna” on monet hyvät kirjoitukset kirjoittanut pakanuuden yhdistymisestä kristinuskoon.
Obeliski komeilee vieläkin ev.lut. kirkon alttarin yläpuolella ja löytyy niitä paaluja hautausmaaltakin.
USA:sta oli ainakin vuosi sitten kalentereita, jotka alkavat sunnuntaista. Onko USA ottanut käyttöön, viikkojärjestyksen muutoksen?
Brasilian ja Italian kalenterit myös alkavat sunnuntaista, että tätä ei paavi ole rohjennut tehdä, että muuttaisi kalenteria.
Kukaan ei ole semmoista väittänytkään, että sunnuntai olisi tullut vasta paavin ilmestyttyä.
Miksi sitten otti roomalaiskatollinen kirkko sunnuntain, jota sanoo valtansa merkiksi?
””Vietämme sunnuntaita lauantain sijaan siksi, että katolinen kirkko Laodikean kirkolliskokouksessa (364 JKR.) siirsi sen pyhyyden lauantailta sunnuntaille." - 2. painos, s. 50.””
Eikö se ole paavin vallan alla ollut kirkko, joka on ottanut ohi raamatun lepopäivän viralliseen käyttöön.
Niin, ja tämän seuraajia ovat olleet protestanttiset kirkot.
Niinhän siinä Lutherin virressä sanotaan, että Jumalan käskyi vastaan räiskyi (paavi antikristus, joka itsensä nosti valoks…)Eihän sapatin alkuaikaan liity ongelmaa - paitsi jos nimenomaan haluaa siitä sellaisen tehdä. Raamattu liittää sapatin aloitukseen kaksi määrettä: Ilta ja auringonlasku.
Ilta on näistä ensisijainen määre - eli vaikka aurinko laskeisi keskellä päivää (tai aamupäivällä niinkuin pohjois Norjassa :) ei sapatti ala ennenkuin illalla, milloin se ilta sitten onkaan. (Norjalaisten mielestä ei koskaan ennen klo 15...)
Kristityistä valtaosa oli pitänyt sunnuntaita lepopäivänään jo yli 200 vuotta ennen Laodikean kirkolliskokousta. Mutta se, että Laodikeassa asiasta piti päättää, osoittaa, että varsinkin valtakunnan itäosissa oli vielä merkittävä määrä sapatin pitäjiä.
Kai- esiin
Kai_A kirjoitti:
Eihän sapatin alkuaikaan liity ongelmaa - paitsi jos nimenomaan haluaa siitä sellaisen tehdä. Raamattu liittää sapatin aloitukseen kaksi määrettä: Ilta ja auringonlasku.
Ilta on näistä ensisijainen määre - eli vaikka aurinko laskeisi keskellä päivää (tai aamupäivällä niinkuin pohjois Norjassa :) ei sapatti ala ennenkuin illalla, milloin se ilta sitten onkaan. (Norjalaisten mielestä ei koskaan ennen klo 15...)
Kristityistä valtaosa oli pitänyt sunnuntaita lepopäivänään jo yli 200 vuotta ennen Laodikean kirkolliskokousta. Mutta se, että Laodikeassa asiasta piti päättää, osoittaa, että varsinkin valtakunnan itäosissa oli vielä merkittävä määrä sapatin pitäjiä.
Kairaamatusta ohjeet, milloin viikottainen neljännen käskyn ellensapatti pitäisi aloittaa ja milloin lopettaa.
## Mutta kun muistaa sen, että seurakunnista suuri osa tuli juutalaistaustasta, on mahdoton kuvitella etteikö jumalanpalveluksen päivä olisi säilynyt entisellään. Asiasta olisi muuten kirjoitettu paljon jo Uudessa Testamentissa. ##
Sapatista ja kymmenyksistä puhutaan muutama kerta
Uudessa Testamentissa ja silloinkin vain sivumennen,
muun asian yhteydessä. Sillä Uuden Testamentin,
uuden liiton, tarkoits on kääntää mielet ulkoisista
asioista sisäisiin. Sisäisestä levosta ja antamisesta Uusi Testamentti puhuu korostetusti.
Tietysti Jeesuksella oli tapana mennä synagoogaan
sapattia, koska silloin synagoogan ovat olivat
auki ja siellä oli ihmisiä.
Paavalillakin oli tapana mennä synagoogaan juuri
sapattina, tietystä syystä.
Mutta kun Paavali erotettiin juutalaisesta
yhteisöstä ja synagoogiin pääsy estettiin, niin
ei Paavali lauantain peräään enää haikaillut.
On ilmeistä ja jokunen historioitsijakin vahvistaa
että jo 1. vuosisadan kristityt kokoontuivat
jumalanpalvelukseen varsinkin viikon ensimmäisenä
päivänä, sunnuntaina, ylösnousemuspäivänä.
Vain pari esimerkkiä löytyy apostolien teoista.
Sivumennen sanottuja nekin, joten mitään lakia ei
sovi tehdä, ei sapatista eikä sunnuntaista.
ESIMERKKI SAPATISTA JA SUNNUNTAISTA
Ap. t. 16:13
Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille.
Filippissä oli juutalainen siirtokunta, mutta
Silas ja Paavali etsivät synagoogan sijasta kristittyjen rukouspaikkaa.
Arvelivat kristittyjen Filippissäkin pitävän
rukouskokouksia sapattina. Ei varsinaista
jumalanpalvelusta.
Apt 20:1-6 kertoo mestarikuvaaja Luuukas
tavanneensa seurueensa kanssa Paavalia seurueineen
Troaksessa viikon ajan. Luukas pitää huomionarvoisena mainita "sapatin menneen",
muttei välitä kertoa, nautittiinko sapattiaaton
ateria tai pidettiinkö sapattikokous.
Sapatin pitäminen itsessään ei Luukasta kiinnostanut, muistaminen kylläkin.
Paavalikaan ei tahtonut sapattina lähteä, eikä
sunnuntaina.
Huomionarvoista on se, että
ehtoollisjumalanpalvelus pidettiin sunnuntaina
eikä lauantaina.
Apt 20:7 (Uusi käännös)
Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää.
Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, puhui koolla oleville, ja puhe pitkittyi puoleenyöhön saakka. [Ap. t. 2:46 ]
Vanha käännös, 1938, ei mainitse tuossa sapattia lainkaan.
Ei myöskään Biblia 1776 ("Ensimmäisenä viikonpäivänä ...")
Raamattukommentaarit, kuten Novum, toteavat:
"Viikon ensimmäisenä päivänä, Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä, olí tapana kokoontua
jumalanpalvelukseen".
HERÄÄMINEN ON TÄRKEINTÄ
Sitten seuraa vielä tärkeämmät jakeet, 7-12.
Ylösnousemuspäivän saarnan vaikana kuolee eräs.
Surullista tuollaisena päivänä varsinkin.
Mutta Paavali ei salli hätääntymistä, vaan
herättää pojan takaisin elämään.
Sitten vietetään se ehtoollinen. Ja ymmärretään.
Niin sapattina kuin sunnuntaina on merkitystä
vain sillä, mitä Jeesus tekee, ylösnousemusvoima.No toki, onhan kirkkohistorioitsijoita, jotka ovat sitä mieltä, että sunnuntainvietto alkaa pian helluntain jälkeen. Ties vaikka enemistö. Mutta mutta perusteet ovat kuitenkin heikot, koska he eivät ole huomioineet kunnolla UTn kirjoitusajankohtaa tai juutalaisten merkittävää osuutta alkuseurakunnassa, jolloin lepopäivän muutoksesta olisi väistämättä käyty enemmän keskustelua.
Apostolit mursivat leipää kodeissa päivittäin (Ap.t. 2.46), joten ei jää avoimeksi oliko 20.7 mainittu tilaisuus enemmän jumalanpalvelus kuin vaikkapa luvussa 16 mainittu tilaisuus.
Mutta asian ydinhän on, niinkuin sanot, mitä Herra tekee. Monet UTn ihmeet tapahtuvat sapattina, mutta niinkuin mainitset Eutykos herätetään kuolleista sunnuntaina... ja ties mikä viikonpäivä se oli, kun Dorkas herätettiin henkiin tai kun Pietari paransi ramman. Eli Herra taitaa olla elävä Jumala joka päivä!
Kai- - - - - - - -
Kai_A kirjoitti:
No toki, onhan kirkkohistorioitsijoita, jotka ovat sitä mieltä, että sunnuntainvietto alkaa pian helluntain jälkeen. Ties vaikka enemistö. Mutta mutta perusteet ovat kuitenkin heikot, koska he eivät ole huomioineet kunnolla UTn kirjoitusajankohtaa tai juutalaisten merkittävää osuutta alkuseurakunnassa, jolloin lepopäivän muutoksesta olisi väistämättä käyty enemmän keskustelua.
Apostolit mursivat leipää kodeissa päivittäin (Ap.t. 2.46), joten ei jää avoimeksi oliko 20.7 mainittu tilaisuus enemmän jumalanpalvelus kuin vaikkapa luvussa 16 mainittu tilaisuus.
Mutta asian ydinhän on, niinkuin sanot, mitä Herra tekee. Monet UTn ihmeet tapahtuvat sapattina, mutta niinkuin mainitset Eutykos herätetään kuolleista sunnuntaina... ja ties mikä viikonpäivä se oli, kun Dorkas herätettiin henkiin tai kun Pietari paransi ramman. Eli Herra taitaa olla elävä Jumala joka päivä!
KaiMahtaisiko tämän “sapattihömpän” taustalla olla kehäpäättelyharha? Ensinnäkin luomiskertomus ei viittaa meidän kalenterimme viikonpäiviin vaan kerronnassa mainitaan ainoastaan ensimmäinen, toinen … seitsemäs päivä. Ei ole olemassa mitään rationaalista perustetta väittää luomiskertomuksessa mainitun ensimmäisen päivän olevan meidän viikkojärjestyksen sunnuntai. Toinen irrationaalinen argumentointiperuste liittyy Mooseksen lakiin. Lepopäiväsäädöksessä ei mainita tiettyä viikonpäivää (lauantaita) vaan laki viittaa siihen, että lepopäivää tulisi viettää seitsemän päivän sykleissä. Kolmas argumentti, että juutalaisten lauantaina viettämä lepopäiväperinne saa vahvistuksensa varhaiskristillisessä käytännössä, ei ole todennettavissa historiallisesta lähdeaineistosta. Päinvastoin, juutalaisen lepopäiväperinteen syrjäytynyt asema mahdollisti kristillisen perinteen synnyn.
Niinpä väite juutalaisen sapatin siirtämisestä kristilliselle sunnuntaille on käsitteellinen ankka. Kristinuskon piirissä ”sunnuntai-sapatti” esiintyy vasta uskonpuhdistuksen jälkimainingeissa, eli se on todella jälkijättöinen konsepti, joka ei perustu perinteiselle kristilliselle eksegetiikalle. Adventistinen lauantai-lepopäivä argumentaatio on 180 asteisesti poissulkeva Paavalin argumentaatioon verrattuna (Gal 2.14). Sen sanottua, Paavali kuitenkin mitä ilmeisimmin sietäisi adventisteja, kunhan he eivät sälyttäisi lauantai-lepopäivä näkemyksiänsä kristityn vapauden esteeksi. Kristitty toteuttaa Raamatun lepopäiväasetusta lain hengen mukaisesti, eikä perinteen sitomana.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.34286521 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12551Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill692328- 1791945
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161522Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91371- 1121337
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181791307RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j601300Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j421207