sairasloman pituus masennuksessa?

Masennuksen takia annettava sairasloma on aina vähän hankala juttu. Varsinkin jos ei ole tilanne sellainen että olisi vielä mitään tarkkaa historiaa paperilla ja selkeää diagnoosia. Ja vaikka ne olisivatkin niin silti voi tulla probleemia.

Pari selkeää syytä miksi lääkärit ovat hyvin varovaisia näissä asioissa, on että ensinnäkin väärinkäytöksiä on paljon. Masennushan kun on vähän sellainen asia että KOSKAAN ei todellisuudessa voi olla aivan sataprosenttisen varma mitä toisen ihmisen päässä liikkuu. Valtaosa kun lääkärilletulijoista on päälle päin ihan ok, kertovat itse olevansa masentuneita, ja mahdollisesti mainitsevat jotakin aiempaa siihen liittyvää.

Siinä on sitten lääkäri aikamoisen vastuun edessä että mitä tekee, koskaanhan ei voi tietää jos ei mitään aivan selkeää ole ennestään merkintää että onko siinä nyt todellisuudessa masentunut tai muuten mielenhäiriöinen vai onko sitten vain kysymys jostakusta joka haluaa pitää kettumaisesta duunista lomaa ja yrittää tehdä sen sairasloman muodossa.

Meinaan on olemassa erittäin taitavia ihmisiä tässäkin asiassa jotka onnistuvat hämäämään kokeneitakin lääkäreitä vuosikaudet ja silti osaavat "pitää varansa" ettei papereihin tule merkintää mahdollisista mielenterveysongelmista. Esim. käyvät aina eri lääkärin luona yms. Keinoja kyllä löytyy jos haluaa vain venkoilla.

Toinen asia on että jos lääkärin on tällaisessa pikatilanteessa tehtävä päätös miten toimii niin moni ei uskallakaan ottaa vastuuta vaan kyllä se sitten usein on niin että saa sen n. viikon ja sanotaan että ei sitten voi enempää kirjoittaa että seuraava osoite on mielenterveystoimisto. Sinne sitten tietysti taas on pitkät jonot pahimmillaan eli tilanne voi olla aika kinkkinen.

Täällä omassa kotikaupungissa on yleinen juttu että edes omaisen kuolintapauksessa jos nyt tarvii siksi pitää vähän lomaa, annetaan juuri 5 päivää seuraava viikonloppu ja sitten jos menee takaisin vielä niin tarvii olla jo aika selvästi (mistä hyvänsä nyt sitten onkin aiheutunut) jotakin fyysistäkin mukana että lisää saisi.

Tosin monella jo pelkkä stressi surukin aiheuttaa niin moninaisia oireita että lomaa irtoaa hieman lisää. Yleensä toisen loman jälkeen sitten ohjataan jo muualle eli yksikään yleislääkäri ei enää suostu lisää antamaan.

Sekin on niin suhteellista, itse kun viimeksi kuoli perheestä ihminen niin hain 3 pv sairaslomaa ja senkin oikeastaan vaín siksi että sattui olemaan kova flunssakin samalla.

Jo tälläinkin todetiin että "stressiä voi tietenkin olla mukana mutta täältä ei oikein voida sitten enää lomaa antaa jos ei flunssa enää vaivaa". No, itse paranin ja en hakenut enää lomaa lisää mutta alle viikko nyt voi olla jollekulle surustakin jo pelkästään toipumiseen aika lyhyt aika.

ELi asioilla on monta puolta aina.

Jeppe kirjoitti:

Masennuksen takia annettava sairasloma on aina vähän hankala juttu. Varsinkin jos ei ole tilanne sellainen että olisi vielä mitään tarkkaa historiaa paperilla ja selkeää diagnoosia. Ja vaikka ne olisivatkin niin silti voi tulla probleemia.

Pari selkeää syytä miksi lääkärit ovat hyvin varovaisia näissä asioissa, on että ensinnäkin väärinkäytöksiä on paljon. Masennushan kun on vähän sellainen asia että KOSKAAN ei todellisuudessa voi olla aivan sataprosenttisen varma mitä toisen ihmisen päässä liikkuu. Valtaosa kun lääkärilletulijoista on päälle päin ihan ok, kertovat itse olevansa masentuneita, ja mahdollisesti mainitsevat jotakin aiempaa siihen liittyvää.

Siinä on sitten lääkäri aikamoisen vastuun edessä että mitä tekee, koskaanhan ei voi tietää jos ei mitään aivan selkeää ole ennestään merkintää että onko siinä nyt todellisuudessa masentunut tai muuten mielenhäiriöinen vai onko sitten vain kysymys jostakusta joka haluaa pitää kettumaisesta duunista lomaa ja yrittää tehdä sen sairasloman muodossa.

Meinaan on olemassa erittäin taitavia ihmisiä tässäkin asiassa jotka onnistuvat hämäämään kokeneitakin lääkäreitä vuosikaudet ja silti osaavat "pitää varansa" ettei papereihin tule merkintää mahdollisista mielenterveysongelmista. Esim. käyvät aina eri lääkärin luona yms. Keinoja kyllä löytyy jos haluaa vain venkoilla.

Toinen asia on että jos lääkärin on tällaisessa pikatilanteessa tehtävä päätös miten toimii niin moni ei uskallakaan ottaa vastuuta vaan kyllä se sitten usein on niin että saa sen n. viikon ja sanotaan että ei sitten voi enempää kirjoittaa että seuraava osoite on mielenterveystoimisto. Sinne sitten tietysti taas on pitkät jonot pahimmillaan eli tilanne voi olla aika kinkkinen.

Täällä omassa kotikaupungissa on yleinen juttu että edes omaisen kuolintapauksessa jos nyt tarvii siksi pitää vähän lomaa, annetaan juuri 5 päivää seuraava viikonloppu ja sitten jos menee takaisin vielä niin tarvii olla jo aika selvästi (mistä hyvänsä nyt sitten onkin aiheutunut) jotakin fyysistäkin mukana että lisää saisi.

Tosin monella jo pelkkä stressi surukin aiheuttaa niin moninaisia oireita että lomaa irtoaa hieman lisää. Yleensä toisen loman jälkeen sitten ohjataan jo muualle eli yksikään yleislääkäri ei enää suostu lisää antamaan.

Sekin on niin suhteellista, itse kun viimeksi kuoli perheestä ihminen niin hain 3 pv sairaslomaa ja senkin oikeastaan vaín siksi että sattui olemaan kova flunssakin samalla.

Jo tälläinkin todetiin että "stressiä voi tietenkin olla mukana mutta täältä ei oikein voida sitten enää lomaa antaa jos ei flunssa enää vaivaa". No, itse paranin ja en hakenut enää lomaa lisää mutta alle viikko nyt voi olla jollekulle surustakin jo pelkästään toipumiseen aika lyhyt aika.

ELi asioilla on monta puolta aina.

Lue lisää

Minä sain aluksi 2 viikkoa sairaslomaa masennuksen takia. Sen jälkeen kuukauden ja lomaa jatkettiin vielä 6 kuukautta. Pian sekin on loppusuoralla ja todennäköisesti lääkäri kirjoittaa lisää sairaslomaa. Sairaslomani tulee näillä näkymin olemaan ainakin vuoden mittainen. Masennuksesta ei todellakaan toivu hetkessä... Omaa toipumistani hidastaa vielä oikean lääkkeen metsästys.

helkax kirjoitti:

Minä sain aluksi 2 viikkoa sairaslomaa masennuksen takia. Sen jälkeen kuukauden ja lomaa jatkettiin vielä 6 kuukautta. Pian sekin on loppusuoralla ja todennäköisesti lääkäri kirjoittaa lisää sairaslomaa. Sairaslomani tulee näillä näkymin olemaan ainakin vuoden mittainen. Masennuksesta ei todellakaan toivu hetkessä... Omaa toipumistani hidastaa vielä oikean lääkkeen metsästys.

Lue lisää

Minäpä en sairaslomaa saa. Tai saisin varmaan jos pystyisin pitämään mutta yrittäjän hommista ei luisteta noin vaan vaikka pää ei kestäkään. Tarvisin kyllä muutaman kuukauden lepoa näistä hommista mutta ei ole realistista. Jos tästä jotain hyvää hakee niin lääkitys on vihdoin saatu kohdalleen.

helkax kirjoitti:

Minä sain aluksi 2 viikkoa sairaslomaa masennuksen takia. Sen jälkeen kuukauden ja lomaa jatkettiin vielä 6 kuukautta. Pian sekin on loppusuoralla ja todennäköisesti lääkäri kirjoittaa lisää sairaslomaa. Sairaslomani tulee näillä näkymin olemaan ainakin vuoden mittainen. Masennuksesta ei todellakaan toivu hetkessä... Omaa toipumistani hidastaa vielä oikean lääkkeen metsästys.

Lue lisää

Sairaslomaa ei saa käyttä yhtäjaksoisesti kuin
11 kuukautta, tämän jälkeen on mentävä tutkimuksiin, joissa katsotaan onko henkilö vielä ns. loman tarpeessa, mikäli on määrättään yleensä määräaikainen työkyttömyyseläke.

Sairaspäivärahaan oikeutettu lomaa saa olla 300 päivää, tämän jälkeen se muuttuu työkyvyttömyyseläkkeeksi.

Jeppe kirjoitti:

Masennuksen takia annettava sairasloma on aina vähän hankala juttu. Varsinkin jos ei ole tilanne sellainen että olisi vielä mitään tarkkaa historiaa paperilla ja selkeää diagnoosia. Ja vaikka ne olisivatkin niin silti voi tulla probleemia.

Pari selkeää syytä miksi lääkärit ovat hyvin varovaisia näissä asioissa, on että ensinnäkin väärinkäytöksiä on paljon. Masennushan kun on vähän sellainen asia että KOSKAAN ei todellisuudessa voi olla aivan sataprosenttisen varma mitä toisen ihmisen päässä liikkuu. Valtaosa kun lääkärilletulijoista on päälle päin ihan ok, kertovat itse olevansa masentuneita, ja mahdollisesti mainitsevat jotakin aiempaa siihen liittyvää.

Siinä on sitten lääkäri aikamoisen vastuun edessä että mitä tekee, koskaanhan ei voi tietää jos ei mitään aivan selkeää ole ennestään merkintää että onko siinä nyt todellisuudessa masentunut tai muuten mielenhäiriöinen vai onko sitten vain kysymys jostakusta joka haluaa pitää kettumaisesta duunista lomaa ja yrittää tehdä sen sairasloman muodossa.

Meinaan on olemassa erittäin taitavia ihmisiä tässäkin asiassa jotka onnistuvat hämäämään kokeneitakin lääkäreitä vuosikaudet ja silti osaavat "pitää varansa" ettei papereihin tule merkintää mahdollisista mielenterveysongelmista. Esim. käyvät aina eri lääkärin luona yms. Keinoja kyllä löytyy jos haluaa vain venkoilla.

Toinen asia on että jos lääkärin on tällaisessa pikatilanteessa tehtävä päätös miten toimii niin moni ei uskallakaan ottaa vastuuta vaan kyllä se sitten usein on niin että saa sen n. viikon ja sanotaan että ei sitten voi enempää kirjoittaa että seuraava osoite on mielenterveystoimisto. Sinne sitten tietysti taas on pitkät jonot pahimmillaan eli tilanne voi olla aika kinkkinen.

Täällä omassa kotikaupungissa on yleinen juttu että edes omaisen kuolintapauksessa jos nyt tarvii siksi pitää vähän lomaa, annetaan juuri 5 päivää seuraava viikonloppu ja sitten jos menee takaisin vielä niin tarvii olla jo aika selvästi (mistä hyvänsä nyt sitten onkin aiheutunut) jotakin fyysistäkin mukana että lisää saisi.

Tosin monella jo pelkkä stressi surukin aiheuttaa niin moninaisia oireita että lomaa irtoaa hieman lisää. Yleensä toisen loman jälkeen sitten ohjataan jo muualle eli yksikään yleislääkäri ei enää suostu lisää antamaan.

Sekin on niin suhteellista, itse kun viimeksi kuoli perheestä ihminen niin hain 3 pv sairaslomaa ja senkin oikeastaan vaín siksi että sattui olemaan kova flunssakin samalla.

Jo tälläinkin todetiin että "stressiä voi tietenkin olla mukana mutta täältä ei oikein voida sitten enää lomaa antaa jos ei flunssa enää vaivaa". No, itse paranin ja en hakenut enää lomaa lisää mutta alle viikko nyt voi olla jollekulle surustakin jo pelkästään toipumiseen aika lyhyt aika.

ELi asioilla on monta puolta aina.

Lue lisää

Asioilla on aina monta puolta. Lääkäri kyllä musta huomas heti että oon masentunu. Itkin ja valittelin ku en saa mitään tehtyä, mulla on elämässä vaan työtä, työtä, työtä.. Enkä jaksanu enää. Tein jonkun "pisteytystestin", siinäki meni kuulemma (keskivaikean-vaikean) masennuksen raja rikki. Kerroin että oon nuorempana ollu yli 3 vuotta masentunu (mut raiskattiin, jätin kahet opinnotkin kesken sen takia, mulla on huonot perhesuhteet ja ystävät kadonnu jne.), mutta en hakenu sillon mitään apua mistään.
Tällä hetkellä ite ku mietin, aion kyllä hakea lisää lomaa. Viikossa kun ei saa rästiin jääneitä kotitöitä, ulkoilua, rentoutumista yms. kaikkea suoritettua. Vieläpä kun mies kerto viime yönä että on pettäny mua alkukesällä. Ja uuden masennuslääkkeen sivuoireet on suorastaan kamalat (unettomuutta, pahaa pahoinvointia). Nyt tarvii aikaa..

Olet kyllä oikeassa. Juuri eilen puhuin miehelleni siitä, kuinka helposti jään vain sänkyyn päiväksi makaamaan kun ohjelmassa ei ole mitään muuta kuin kaksi terapiakäyntiä viikossa. On niin helppo laittaa kaikki saamattomuus sairauden piikkiin. Minullakin tilanne saattaisi, ei ehkä helpottua, mutta saada jonkinlaista apua siitä että kävisin päivät koulussa niin kuin kaikki muutkin opiskelijat. Silloin olisi ainakin sisältöä elämällä. Nyt kävelen päivät ympyrää kotona ja odotan, että pääsen takaisin nukkumaan. Olen hirveän jumissa, kun ei ole mitään tekemistä. Ilman minkäänlaista päiväjärjestystä tai toimintasuunnitelmaa lamaannun vain enemmän koko ajan.

Nangijala kirjoitti:

Olet kyllä oikeassa. Juuri eilen puhuin miehelleni siitä, kuinka helposti jään vain sänkyyn päiväksi makaamaan kun ohjelmassa ei ole mitään muuta kuin kaksi terapiakäyntiä viikossa. On niin helppo laittaa kaikki saamattomuus sairauden piikkiin. Minullakin tilanne saattaisi, ei ehkä helpottua, mutta saada jonkinlaista apua siitä että kävisin päivät koulussa niin kuin kaikki muutkin opiskelijat. Silloin olisi ainakin sisältöä elämällä. Nyt kävelen päivät ympyrää kotona ja odotan, että pääsen takaisin nukkumaan. Olen hirveän jumissa, kun ei ole mitään tekemistä. Ilman minkäänlaista päiväjärjestystä tai toimintasuunnitelmaa lamaannun vain enemmän koko ajan.

Lue lisää

Luulisin,että viikko on ihan hyvä alkuun,kannattaa yrittää jaksaa koulua/töitä,itsetunto pysyy parempana,kun voi osallistua toisten mukaan.Kotona olemalla se masennus ei yksistään lähde (sitäpaitsi,masennushan tulee joka paikkaan mukaan),mutta kyllä lepoakin tarvii,kun viehän se masennus fyysisiä voimia myös.Jaksamista toivon