Mihin on kadonnut REV?

Vaan ei kukko käskien laula eikä kana kaakata. Sananen sitten kun siltä tuntuu ja yllyke yllättää.

Kävelin usvaisella suolla ja ne pienet valohahmot vetivät minut suon sisälle. Siellä ei ollut pimeää, koska ne pienet valohahmot, joita nimitin tuikuiksi valaisivat suon sisällä. Löysin suon sisältä, onkalosta kirkkaan läpikuultavan kiven, joka oli sininen. Kun löysin sen kiven, se valaisi koko luolan niin kirkkaasti, että silmäni sokaistuivat ja vajosin autuaaseen tietämättömyyteen luolan lattialle, jos sitä lattiaksi nyt voisi edes nimittää, koska se oli pehmeää ja upottavaa ja sen yläpuolella leiui usva polviin saakka. Kun heräsin lopulta tuosta tajuttomuuteni tilasta, kuulin lintujen äänen ja aurinko häikäisi silmiäni ja puusta putoili lehtiä, joista yksi laskeutui poskelleni. Avasin silmäni ja katselin ylös kohti taivasta. Silloin musta pilvi peitti auringon ja alkoi satamaan vettä. Lintu lakkasi juuri ennen sadetta laulamasta ja minun oli noustava ylös etsiäkseni sateensuojaa. Astuin jonkun kovan päälle ja huomasin maassa kirkkaan tummansinisen läpikuultavan kiven. Sateensuojaa etsiessäni löysinkin suuren paksun ja tuuhean kuusen, jonka oksat olivat niin suuret, että niiden alla oli paljon kuivaa tilaa. Odotin puun alla sateen loppumista, mutta siitä ei loppua tuntunut tulevan. Orava pudotti kuusen oksalta kävyn raadon päähäni ja säkätti vihaisesti. Lopulta en jaksanut enää sitä oravaa, joka pommitti minua käpyjen raadoilla ja säkätti koko ajan, vaan läksin sateesta huolimatta kävelemään valitsemaani ilmansuuntaan. Kävelin siis myötätuuleen, eli itään, niin ainakin uskoin, sillä länsituuli tuo sateen.

tarina jatkuu...

T: Filia (Etsivä N)

Ps. Olen palannut

Etsivä N kirjoitti:

Kävelin usvaisella suolla ja ne pienet valohahmot vetivät minut suon sisälle. Siellä ei ollut pimeää, koska ne pienet valohahmot, joita nimitin tuikuiksi valaisivat suon sisällä. Löysin suon sisältä, onkalosta kirkkaan läpikuultavan kiven, joka oli sininen. Kun löysin sen kiven, se valaisi koko luolan niin kirkkaasti, että silmäni sokaistuivat ja vajosin autuaaseen tietämättömyyteen luolan lattialle, jos sitä lattiaksi nyt voisi edes nimittää, koska se oli pehmeää ja upottavaa ja sen yläpuolella leiui usva polviin saakka. Kun heräsin lopulta tuosta tajuttomuuteni tilasta, kuulin lintujen äänen ja aurinko häikäisi silmiäni ja puusta putoili lehtiä, joista yksi laskeutui poskelleni. Avasin silmäni ja katselin ylös kohti taivasta. Silloin musta pilvi peitti auringon ja alkoi satamaan vettä. Lintu lakkasi juuri ennen sadetta laulamasta ja minun oli noustava ylös etsiäkseni sateensuojaa. Astuin jonkun kovan päälle ja huomasin maassa kirkkaan tummansinisen läpikuultavan kiven. Sateensuojaa etsiessäni löysinkin suuren paksun ja tuuhean kuusen, jonka oksat olivat niin suuret, että niiden alla oli paljon kuivaa tilaa. Odotin puun alla sateen loppumista, mutta siitä ei loppua tuntunut tulevan. Orava pudotti kuusen oksalta kävyn raadon päähäni ja säkätti vihaisesti. Lopulta en jaksanut enää sitä oravaa, joka pommitti minua käpyjen raadoilla ja säkätti koko ajan, vaan läksin sateesta huolimatta kävelemään valitsemaani ilmansuuntaan. Kävelin siis myötätuuleen, eli itään, niin ainakin uskoin, sillä länsituuli tuo sateen.

tarina jatkuu...

T: Filia (Etsivä N)

Ps. Olen palannut

Lue lisää

Rämmittyäni aikani metsässä aivan litimärkänä aukesi eteeni pieni peltoaukeama, jonka toisella puolella häämötti maalaamaton vanha hirsinen mökki. Mökin ympärillä oli viinimarjapuskia ja niissä näkyi olevan vielä syötäviä marjoja. Koputin mökin oveen, mutta kukaan ei tullut avaamaan sitä. Kokeilin itse avata ovea ja se aukesi. Ruosteiset saranat narisivat avatessani sitä ja se oli raskas. Sisällä oli vanhanaikaisia kalusteita, joita ei ollut maalattu ollenkaan. Tuvassa oli puu-uuni jonka ympärillä oli kattiloita kuivumassa, pirttipöytä penkkeineen ja nurkassa oli jakkara jonka edessä oli vanha rukki, jossa oli villat ja värttinä. Huoneen perällä keskellä oli ovi jonka varovasti aukaisin. Huoneessa oli suuri tamminen sänky, jossa oli puhtaat valkoiset puuvillaiset lakanat ja tyynyliinat. Peittona oli raskas viininpunainen täkki, jonka alapuolelta oli kietaistu lakanan pää sen etupuolelle taittaen sen peiton pään puoleisen päädyn päälle. Ikkunan edessä oli lipasto ja oven puoleisella seinällä oli suuri vaatekaappi. Koska vaatteeni olivat märät, avasin kaapin oven ja etsin sieltä sopivaa kuivaa vaatetusta. Löysin vanhan mustan hameen sekä valkoisen puseron. Kaapissa oli myös musta hupullinen viitta, jonka kiedoin myös päälleni, koska tärisin kylmyydestä. Vaihdettuani vaatteet, jotka tuoksuivat naftaliinille menin takaisin tuvan puolelle ja ryhdyin tutkimaan kaappien sisältöä, koska vatsaani kalvoi karmiva nälkä ja se murisi vaativasti jotakin sulatettavaa. Löysin ison valkoisen sinikukallisen posliiniastian, jonka otin mukaani ja menin pihalle poimimaan niitä näkemiäni viinimarjoja. Miksei kukaan ollut poiminut niitä punaisia viinimarjoja? Missä oli hirsimökin asukas tai sen asukkaat? Miksi oli niin hiljaista? Miksei lintujen laulukaan enää kuulunut? Missä minä olin?

T: Filia (Etsivä N)

Etsivä N kirjoitti:

Rämmittyäni aikani metsässä aivan litimärkänä aukesi eteeni pieni peltoaukeama, jonka toisella puolella häämötti maalaamaton vanha hirsinen mökki. Mökin ympärillä oli viinimarjapuskia ja niissä näkyi olevan vielä syötäviä marjoja. Koputin mökin oveen, mutta kukaan ei tullut avaamaan sitä. Kokeilin itse avata ovea ja se aukesi. Ruosteiset saranat narisivat avatessani sitä ja se oli raskas. Sisällä oli vanhanaikaisia kalusteita, joita ei ollut maalattu ollenkaan. Tuvassa oli puu-uuni jonka ympärillä oli kattiloita kuivumassa, pirttipöytä penkkeineen ja nurkassa oli jakkara jonka edessä oli vanha rukki, jossa oli villat ja värttinä. Huoneen perällä keskellä oli ovi jonka varovasti aukaisin. Huoneessa oli suuri tamminen sänky, jossa oli puhtaat valkoiset puuvillaiset lakanat ja tyynyliinat. Peittona oli raskas viininpunainen täkki, jonka alapuolelta oli kietaistu lakanan pää sen etupuolelle taittaen sen peiton pään puoleisen päädyn päälle. Ikkunan edessä oli lipasto ja oven puoleisella seinällä oli suuri vaatekaappi. Koska vaatteeni olivat märät, avasin kaapin oven ja etsin sieltä sopivaa kuivaa vaatetusta. Löysin vanhan mustan hameen sekä valkoisen puseron. Kaapissa oli myös musta hupullinen viitta, jonka kiedoin myös päälleni, koska tärisin kylmyydestä. Vaihdettuani vaatteet, jotka tuoksuivat naftaliinille menin takaisin tuvan puolelle ja ryhdyin tutkimaan kaappien sisältöä, koska vatsaani kalvoi karmiva nälkä ja se murisi vaativasti jotakin sulatettavaa. Löysin ison valkoisen sinikukallisen posliiniastian, jonka otin mukaani ja menin pihalle poimimaan niitä näkemiäni viinimarjoja. Miksei kukaan ollut poiminut niitä punaisia viinimarjoja? Missä oli hirsimökin asukas tai sen asukkaat? Miksi oli niin hiljaista? Miksei lintujen laulukaan enää kuulunut? Missä minä olin?

T: Filia (Etsivä N)

Lue lisää

kuulla tarinaa lisää? (Missä minä siis olin, kun en ollut täällä).

Etsivä N kirjoitti:

kuulla tarinaa lisää? (Missä minä siis olin, kun en ollut täällä).

Kerro vain lisää.

R.E.V. kirjoitti:

Kerro vain lisää.

täällä pikaisesti piipahdan. Jatkan tarinaa kun ehdin. OK? Kiva tietää sinustakin, että olet OK.

Etsivä N kirjoitti:

Rämmittyäni aikani metsässä aivan litimärkänä aukesi eteeni pieni peltoaukeama, jonka toisella puolella häämötti maalaamaton vanha hirsinen mökki. Mökin ympärillä oli viinimarjapuskia ja niissä näkyi olevan vielä syötäviä marjoja. Koputin mökin oveen, mutta kukaan ei tullut avaamaan sitä. Kokeilin itse avata ovea ja se aukesi. Ruosteiset saranat narisivat avatessani sitä ja se oli raskas. Sisällä oli vanhanaikaisia kalusteita, joita ei ollut maalattu ollenkaan. Tuvassa oli puu-uuni jonka ympärillä oli kattiloita kuivumassa, pirttipöytä penkkeineen ja nurkassa oli jakkara jonka edessä oli vanha rukki, jossa oli villat ja värttinä. Huoneen perällä keskellä oli ovi jonka varovasti aukaisin. Huoneessa oli suuri tamminen sänky, jossa oli puhtaat valkoiset puuvillaiset lakanat ja tyynyliinat. Peittona oli raskas viininpunainen täkki, jonka alapuolelta oli kietaistu lakanan pää sen etupuolelle taittaen sen peiton pään puoleisen päädyn päälle. Ikkunan edessä oli lipasto ja oven puoleisella seinällä oli suuri vaatekaappi. Koska vaatteeni olivat märät, avasin kaapin oven ja etsin sieltä sopivaa kuivaa vaatetusta. Löysin vanhan mustan hameen sekä valkoisen puseron. Kaapissa oli myös musta hupullinen viitta, jonka kiedoin myös päälleni, koska tärisin kylmyydestä. Vaihdettuani vaatteet, jotka tuoksuivat naftaliinille menin takaisin tuvan puolelle ja ryhdyin tutkimaan kaappien sisältöä, koska vatsaani kalvoi karmiva nälkä ja se murisi vaativasti jotakin sulatettavaa. Löysin ison valkoisen sinikukallisen posliiniastian, jonka otin mukaani ja menin pihalle poimimaan niitä näkemiäni viinimarjoja. Miksei kukaan ollut poiminut niitä punaisia viinimarjoja? Missä oli hirsimökin asukas tai sen asukkaat? Miksi oli niin hiljaista? Miksei lintujen laulukaan enää kuulunut? Missä minä olin?

T: Filia (Etsivä N)

Lue lisää

Poimiessani viinimarjoja posliiniastiaan iskin jalkani johonkin kovaan ja terävään, joka pilkisti viinimarjapuskien ja mullan alta. Jätin marjojen poimimisen, sillä olihan minulla jo astia melkein täynnä ja ryhdyin kaivamaan mullan seasta pilkistävää terävää kulmaa. Outo teräväkulmainen esine paljastui tummuneeksi hopealippaaksi. Se oli raskas ja mielenkiintoisen näköinen ja se oli hienosti koristeltu.
Vein ensimmäiseksi lippaan sisälle ja puhdistettuani sen laitoin sen pöydälle ja hain marja-astian pihalta. Olin niin utelias lippaasta ja sen sisällöstä, ettei minulle marjat enää maistuneet. Olin syönyt ulkona niitä jo ihan tarpeeksi, ennen niiden poimimista. Sivelin siinä sitten lippaan pintaa ja yritin avata sitä. Mutta ei se auennut, koska se oli lukittu ja minulla ei ollut siihen avainta. Menin takaisin ulos ja yritin etsiä avainta lippaan löytöpaikan läheltä, mutta luovutin sen pian, koska se oli aika työlästä ja käteni olivat likaiset.
Katselin ympärilleni ja kävelin talon pihamaan laidoilla ja menin hieman metsänkin puolelle. Siellä näin pienen lammen ja suunnistin sitä kohden. Pesin lammessa käteni ja totesin veden mitä kirkkaimmaksi, sillä näin sen pohjaa ihan rannan tuntumassa. Kauempana rantapenkereestä lammenpohjassa näin jotain kiiltävää ja minun oli saatava tietää, mikä siellä kiilteli. Niinpä riisuin vaatteeni kylmästä ilmasta huolimatta ja menin veteen. Pohjassa oli pieniä kiviä, joten se ei ollut peloittavaa. Metsässä alkoi olla jo hämärää, mutta täysikuu valaisi juuri sitä kohtaa lammesta, jossa olin. Upotin jalkani penkereeltä veteen ja vesi oli heti jo metrin syvyistä. Se oli jäätävän kylmää ja haukoin henkeäni. Kastelin ensin itseni kyykistymällä ja ponnahdin takaisin haukkoen henkeä. Hetken päästä sukelsin lammen syvyyksiin kohti kimaltavaa esinettä. Koskin esineeseen ja otin sen käteeni ja sukelsin pinnalle ja nousin ylös vedestä. Ihoani kuumotti. Puin vaatteeni nopeasti päälle, koska tärisin kylmän tuulen puhaltaessa. Kuulin risun naksahtavan poikki ja säikähdin. Kuuntelin ja katselin, mutta en nähnyt mitään, enkä kuullut enään yhtään ääniä. Juoksin takaisin talolle ja sisälle. Lipas oli tallessa pöydällä. Putsasin rasian ja se paljastui pieneksi hopearasiaksi, jossa oli samat kuviot kuin lippaassa. Olisiko avain sen sisällä. Siinä ei ollut lukkoa, vaan pieni haka ja se avautui helposti mutta jäykästi. Siellä ei ollut avainta...

Jatkuu...

Etsivä N kirjoitti:

Poimiessani viinimarjoja posliiniastiaan iskin jalkani johonkin kovaan ja terävään, joka pilkisti viinimarjapuskien ja mullan alta. Jätin marjojen poimimisen, sillä olihan minulla jo astia melkein täynnä ja ryhdyin kaivamaan mullan seasta pilkistävää terävää kulmaa. Outo teräväkulmainen esine paljastui tummuneeksi hopealippaaksi. Se oli raskas ja mielenkiintoisen näköinen ja se oli hienosti koristeltu.
Vein ensimmäiseksi lippaan sisälle ja puhdistettuani sen laitoin sen pöydälle ja hain marja-astian pihalta. Olin niin utelias lippaasta ja sen sisällöstä, ettei minulle marjat enää maistuneet. Olin syönyt ulkona niitä jo ihan tarpeeksi, ennen niiden poimimista. Sivelin siinä sitten lippaan pintaa ja yritin avata sitä. Mutta ei se auennut, koska se oli lukittu ja minulla ei ollut siihen avainta. Menin takaisin ulos ja yritin etsiä avainta lippaan löytöpaikan läheltä, mutta luovutin sen pian, koska se oli aika työlästä ja käteni olivat likaiset.
Katselin ympärilleni ja kävelin talon pihamaan laidoilla ja menin hieman metsänkin puolelle. Siellä näin pienen lammen ja suunnistin sitä kohden. Pesin lammessa käteni ja totesin veden mitä kirkkaimmaksi, sillä näin sen pohjaa ihan rannan tuntumassa. Kauempana rantapenkereestä lammenpohjassa näin jotain kiiltävää ja minun oli saatava tietää, mikä siellä kiilteli. Niinpä riisuin vaatteeni kylmästä ilmasta huolimatta ja menin veteen. Pohjassa oli pieniä kiviä, joten se ei ollut peloittavaa. Metsässä alkoi olla jo hämärää, mutta täysikuu valaisi juuri sitä kohtaa lammesta, jossa olin. Upotin jalkani penkereeltä veteen ja vesi oli heti jo metrin syvyistä. Se oli jäätävän kylmää ja haukoin henkeäni. Kastelin ensin itseni kyykistymällä ja ponnahdin takaisin haukkoen henkeä. Hetken päästä sukelsin lammen syvyyksiin kohti kimaltavaa esinettä. Koskin esineeseen ja otin sen käteeni ja sukelsin pinnalle ja nousin ylös vedestä. Ihoani kuumotti. Puin vaatteeni nopeasti päälle, koska tärisin kylmän tuulen puhaltaessa. Kuulin risun naksahtavan poikki ja säikähdin. Kuuntelin ja katselin, mutta en nähnyt mitään, enkä kuullut enään yhtään ääniä. Juoksin takaisin talolle ja sisälle. Lipas oli tallessa pöydällä. Putsasin rasian ja se paljastui pieneksi hopearasiaksi, jossa oli samat kuviot kuin lippaassa. Olisiko avain sen sisällä. Siinä ei ollut lukkoa, vaan pieni haka ja se avautui helposti mutta jäykästi. Siellä ei ollut avainta...

Jatkuu...

Lue lisää

Haluatteko tarinan jatkuvan vai enkö enää jatka?
A) jatka vaan
B) Älä jatka

Etsivä N kirjoitti:

Haluatteko tarinan jatkuvan vai enkö enää jatka?
A) jatka vaan
B) Älä jatka

bee