Olen aivan sekaisin kun totesin yllättäen olevani raskaana. Kuvittelin että vaihdevuodet ovat jo tulossa, kun kuukautiset jäivät pois. uskottavahan se sitten oli että raskaana ollaan kun testi näytti positiivistä. Minkäänlaisia muita oireita ei kuitenkaan ole. Kaksi lasta on ennestään ja nuorin on 10 vuotta. Mies ilmoitti heti että tehdään abortti, koska hän ei halua enää aloittaa uudestaan pikkuvauavn elämää vaan haluaa panostaa uraan ja matkusteluun yms ja ei halua olla 60 vuotias ennenkuin lapsi on täysiikäinen eli hänen mielestään omaa aikaa tulisi vasta eläkkeellä mihin asti hän ei halua odottaa. Minullakin samansuuntaisia ajatuksia, mutta ehkä kuitenkin naisena hoivavietti vähän sanoisi että voisihan se olla kiva, mutta kun miehen asenne on noin jyrkkä Ei niin ei sitä yksinhuoltajaksikaan haluaisi ruveta enkä välttämättä saisi mitään apuja mieheltä vauvanhoidossa, joten ei sellainen ajatuskaan olisi hyvä. Toinen mikä mietityttää myös, että jos lapsi ei ole terve kun on jo tätä ikääkin niin miten sitä sitten yksin selviäisi. Onhan lapsi kuitenkin yhteinen asia... Olisi kiva kuulla onko kellään ollut samanlaista tilannetta ja mihin olette päätyneet? Tai muuten olette mitä mieltä asiasta?
yli 40 vuotias ja raskaana
37
17869
Vastaukset
- Wanha äitee
Mielestäni 40 ei ole ikä eikä mikään saada lapsi. jos olet raskaaksi tullut, olet oikean ikäinen saamaan lapsen. kyllä meidät naiset on niin nerokkaasti suunniteltu, että kun olemme liian vanhoja, emme raskaaksikaan enää tule!
Lapsi on suunnaton lahja ja jos nyt pidätte lapsen, olette hänestä vielä suunnattoman kiitollisia ja ihmettelette miten saatoitte jotain muuta edes ajatella!- Huomhuomhuom
"jos olet raskaaksi tullut, olet oikean ikäinen saamaan lapsen"
Tuo on kyllä vähän löyhä perustelu, ottaen huomioon että nainen saavuttaa fyysisesti sukukypsyyden keskimäärin joskus ehkä 13-vuotiaana, elikkä silloin on sen ikäinen että voi saada lapsia. Fyysikan pelittäminen ei ole tae sille että olisi sopiva aika lapsille.
Ei sillä, ettäkö 40v olisi liian vanha siihen hommaan, mutta tuo elimistön toiminnan kannalta perustelu ei vakuuta.
- ei vanha
Meillä poika 9 v ja tyttö 1,7 v. Itse täytin kesällä 40 v ja mies on 54 v. Raskaus oli meille yllätys, mutta ihana sellainen. Sovittiin jo alkuvaiheessa että menen lapsivesipunktioon ja jos siinä ilmenee jotain, niin raskaus keskeytetään. Meille ei lapset ole ikinä tulleet helpolla, joten mä en suostunut edes miettimään raskauden keskeytystä mun tai miehen iän takia. Mun mies ois myös halunnut jo omaa aikaa enemmän, eikä ois niin hirveesti kaivannut "vauvaikäisiä" taloon. Hyvin tää kuiteskin on mennyt. Mies ei kyllä juurikaan osallistu lapsenhoitoon. No pääsen mä välillä käymään kaupoissa yksin tai asioilla. Yötä ei suostu hoitamaan tyttöä. Kuulemma sitten kun tyttö on isompi. Eli mä saan yksin hoitaa melkein tytön. Pojan kanssa touhuaa kyllä ja kuskaa harrastuksiin. Välillä miehellä menee hermot tytön kitinään tai lasten meteliin. Mutta mä olen ajatellut että ei tää vauvaikä kauan kestä ja tää aika menee kuiteskin nopeesti ohi kun tyttö on pieni. Kyllä mä itse olen iloinen että saatiin vielä tyttö, että lapsia on nyt kaksi. Tää jää meidän viimeiseksi lapseksi ja osaan nauttia tästä kotona olo ajasta täysin rinnoin. Raha kyllä on tiukalla, mutta hyvin on pärjätty. Itse en kyllä iän takia päätyis raskauden keskeytykseen, mutta jokainen tekee niin miten parhaaksi näkee. Kaikkea hyvää mitä päätättekin.
- 40-v miehellä vauvakuume
sanoit että mies ilmoitti heti että abortti.
Tässä tilanteessa kuitenkin kannattanee ottaa aikalisä eikä tehdä hätiköityjä päätöksiä ensimmäisen järkytyksen iskiessä.
Meillä mies ilmoitti aikoinaan ettei iltatähtösiä missään tapauksessa. Nyt hänellä on kova vauvakuume ja ikää 40. Lapset ikähaitarilla 12-7 v. Mieli voi kummasti muuttua kun asiaa ajattelee...- arle
Itseasiassa korjaisin vähän sanomaani eli mies sanoi ensin että raskaus ok, mutta mietittyään muutaman päivän sanoi jyrkästi ei, eli oli abortin kannalla näiden syiden perusteella mitä aikaisemmin kirjoittelin. Kysyinkin että mistä mielen muutos niin sanoi että hän on miettinyt asioita eikä oikein silloin ollut miettinyt asiaa kun sponttaanisti ilmoitti raskaustesin jälkeen että sopii, joten en kai tätä projektia yksinkään halua jatkaa. Mieheni luonteen tuntie hän olisi erittäin pettynyt minuun jos itsekkäästi päätän jotain muuta ilman hänen suostumustaan, joten aivan epätietoinen olen.
- ajattelua
arle kirjoitti:
Itseasiassa korjaisin vähän sanomaani eli mies sanoi ensin että raskaus ok, mutta mietittyään muutaman päivän sanoi jyrkästi ei, eli oli abortin kannalla näiden syiden perusteella mitä aikaisemmin kirjoittelin. Kysyinkin että mistä mielen muutos niin sanoi että hän on miettinyt asioita eikä oikein silloin ollut miettinyt asiaa kun sponttaanisti ilmoitti raskaustesin jälkeen että sopii, joten en kai tätä projektia yksinkään halua jatkaa. Mieheni luonteen tuntie hän olisi erittäin pettynyt minuun jos itsekkäästi päätän jotain muuta ilman hänen suostumustaan, joten aivan epätietoinen olen.
se, että tuossa vaiheessa puhutaan päättämisistä ja suostumuksista raskauden suhteen.
Luontoäiti on jo päättänyt sen asian - teidän innokkaalla myötävaikutuksellanne.
Ainoa päätös, mikä on harkinnassanne, on päätös tehdä abortti. Siihen tarvitaan teidän suostumuksenne - varsinkin sinun, jonka kroppaan siinä kajotaan. Sinuna en suostuisi.
Vannon kautta kiven ja kannon, että kuusikymppisenä olet iloinen parikymppisestä kuopuksestasi. Ja joka päivä sitä ennen kasvavasta ja kehittyvästä lapsestasi.
Olen itse kuusikymppinen, ja nuorimmaiseni täyttää kohta 25. Olisi hirveää, jos häntä ei olisi. Ja kovin mielelläni haluaisin, että täällä tyhjyyttään kolisevassa talossamme liikkuisi ja eläisi vielä joku nuorempikin. Jos olisin tehnyt abortin, tuntuisi nyt hirmuiselta muistella sitä ja miettiä, millainen hänestä olisi voinut tulla. Käy melkein kateeksi se, että sinä olet vielä siinä elämänvaiheessa, että moinen yllätys on mahdollinen. Se aika menee niin nopeasti ohi eikä palaa koskaan.
Se, että annat raskautesi jatkua, ei ole itsekästä, vaan normaalia elämää. Abortti on sen sijaan mieheltäsi erittäin itsekäs vaatimus ja sinulta liian suuri uhraus, jota kadut ja joka lopulta pilaa suhteesi mieheesi.
Miehiä otetaan - ja jätetään -, lapsia saadaan. - täysillä!
ajattelua kirjoitti:
se, että tuossa vaiheessa puhutaan päättämisistä ja suostumuksista raskauden suhteen.
Luontoäiti on jo päättänyt sen asian - teidän innokkaalla myötävaikutuksellanne.
Ainoa päätös, mikä on harkinnassanne, on päätös tehdä abortti. Siihen tarvitaan teidän suostumuksenne - varsinkin sinun, jonka kroppaan siinä kajotaan. Sinuna en suostuisi.
Vannon kautta kiven ja kannon, että kuusikymppisenä olet iloinen parikymppisestä kuopuksestasi. Ja joka päivä sitä ennen kasvavasta ja kehittyvästä lapsestasi.
Olen itse kuusikymppinen, ja nuorimmaiseni täyttää kohta 25. Olisi hirveää, jos häntä ei olisi. Ja kovin mielelläni haluaisin, että täällä tyhjyyttään kolisevassa talossamme liikkuisi ja eläisi vielä joku nuorempikin. Jos olisin tehnyt abortin, tuntuisi nyt hirmuiselta muistella sitä ja miettiä, millainen hänestä olisi voinut tulla. Käy melkein kateeksi se, että sinä olet vielä siinä elämänvaiheessa, että moinen yllätys on mahdollinen. Se aika menee niin nopeasti ohi eikä palaa koskaan.
Se, että annat raskautesi jatkua, ei ole itsekästä, vaan normaalia elämää. Abortti on sen sijaan mieheltäsi erittäin itsekäs vaatimus ja sinulta liian suuri uhraus, jota kadut ja joka lopulta pilaa suhteesi mieheesi.
Miehiä otetaan - ja jätetään -, lapsia saadaan.Itse olen 43v 1vuotiaan pojan onnellinen äiti. Eipä olis tullut mieleenkään luopua lapsesta minkään ukon takia. Ei todellakaan.
Edellises lapseni ovat jo 19 ja 20 vuotiaita. - yhäiskä
arle kirjoitti:
Itseasiassa korjaisin vähän sanomaani eli mies sanoi ensin että raskaus ok, mutta mietittyään muutaman päivän sanoi jyrkästi ei, eli oli abortin kannalla näiden syiden perusteella mitä aikaisemmin kirjoittelin. Kysyinkin että mistä mielen muutos niin sanoi että hän on miettinyt asioita eikä oikein silloin ollut miettinyt asiaa kun sponttaanisti ilmoitti raskaustesin jälkeen että sopii, joten en kai tätä projektia yksinkään halua jatkaa. Mieheni luonteen tuntie hän olisi erittäin pettynyt minuun jos itsekkäästi päätän jotain muuta ilman hänen suostumustaan, joten aivan epätietoinen olen.
Eli sun pitäisi taipua miehesi tahtoon eli tehdä abortti, mutta mies ei missään nimessä voi tehdä niin kuin sinä haluat? Tuossa on aika iso ristiriita, ihan kuin mies saisi päättää kaikesta. Lapsi on kuitenkin iso asia. Itse tulin myös "vahingossa" raskaaksi, mies ei lasta halunnut, päätin pitää kuitenkin lapsen. Erohan siitä tuli ja nyt olen sitten pikkuisen poitsun yksinhuoltaja. Raskasta on kun mies ei isyyttään halua missään nimessä tunnustaa, mutta enpä voi sanoa katuvani. Poika on suloinen ja rakas. =)
En kuitenkaan voi ehdoin tahdoin suositella yh:ksi ryhtymistä, itse on pakko tunnustaa, etten ehkä toista kertaa tähän alkaisi. Jos tulisin taas raskaaksi ja mies jättäisi, niin varmaan aborttia miettisin itsekin.. niin kauhealta kuin tuntuu se sanoakin.
Mutta jos haluat lapsen pitää, niin minusta ei kannata aborttia miehen takia tehdä. Jos taas itsekin olet sitä mieltä että ei enää lapsia, niin... - zappa-kissa
arle kirjoitti:
Itseasiassa korjaisin vähän sanomaani eli mies sanoi ensin että raskaus ok, mutta mietittyään muutaman päivän sanoi jyrkästi ei, eli oli abortin kannalla näiden syiden perusteella mitä aikaisemmin kirjoittelin. Kysyinkin että mistä mielen muutos niin sanoi että hän on miettinyt asioita eikä oikein silloin ollut miettinyt asiaa kun sponttaanisti ilmoitti raskaustesin jälkeen että sopii, joten en kai tätä projektia yksinkään halua jatkaa. Mieheni luonteen tuntie hän olisi erittäin pettynyt minuun jos itsekkäästi päätän jotain muuta ilman hänen suostumustaan, joten aivan epätietoinen olen.
..koska SINÄ yksinään todella päätät siitä mitä kehollesi tehdään ja mitä siinä tapahtuu ja SINÄ päätät myös raskaudesta! Se on sama kuin jos ajattelisi että oma keho ei ole itsen hallinnassa, vaan sitä voi tarjota esim. seksuaalisesti kelle tahansa epämiellyttäville henkilöille! Todella julmaa puhetta mieheltäsi!Minusta yksikää mies maailmassa ei ole sen arvoinen että keskeyttäisin raskauden miehen takia. Voi olla että loppuelämäsi vihaat miestäsi päätöksen takia jos teet sen miehen takia.
Itse jouduin raskauden keskeytys tilanteeseen, kun 38 vuotiaana todettiin että sikiöllä oli downin syndrooma. Suoraan sanoen sanon että se oli karmeaa, ja sellaista tuskaa en ole koskaan kokenut edes läheisten kuoleman tapausten kohdalla. Sitten kävikin ilmi operaatiossa että sikiö olikin jo ollut kuolleena pitkään mahassa.
Asian vakavuutta ei tajua kuin vasta sitten kun on todella sen edessä. Kyseessä ei ole mikään hampaan poisto, vaan ihmisen alun.
Harkitse nyt todella tarkkaan! Minusta miehesi on todella itsekäs kun ajattelee vaan omaa mukavuuttaan , kuinka hänellä olisi mukavampi olla sitten vanhempana. Hän on valmis uhraamaan toisen elämän oman "mukavuutensa" takia.Olisi sitten ehkäissyt etukäteen syntyneen tilanteen jos haluaa olla niin mukavasti.
Jos elää elämänsä niin että pyrkii miellyttämään toisia niin että toisilla on mahdollisimman "mukava" olo ja unohtaa itsensä, on se karhunpalvelus omalle itselle.
Omalta kohdaltani sanoisin että toiste en päätyisi raskauden keskeytykseen enää ainoastaan siinä tapauksessa jos olisi aivan pakko painavien lääketieteellisten syiden vuoksi. Silläkin uhalla että jäisin yksin lapsen kanssa. Yksikään mies ei ole tässä maailmassa sen arvoinen eikä kenelläkään miehellä ole oikeutta sanoa mitä teen asioille joita kehossani tapahtuu!Minähän se olen joka sen lapsen maailmaan kehossaan tuottaa! Nyt olen 42 ja raskaana, 26 viikko menossa ja tähän olen päässyt monen vuoden tuskan kautta ja lääkärien avulla. Minua ei huoleta mitkään iät kuinka vanha olen kun lapsi on murrosikäinen yms.Minusta tämä on rikkautta ja vaikka minulla on ennestään 15 v poika (Olen ollut hänen yksinhuoltajanaan 12 v), olen lapsestani huolimatta aina päässyt liikkumaan niin kuin haluan ja melko vapaasti saanut elää. Aina voi hankkia lapselle hoitajia! Oma poikani on jo siinä iässä että hänkin voi hoitaa.
Nyt tässä iässä ei enää menokenkä niin purista ja sinkku baarit ja kaikenmaailman hörhöt siellä koettu, niin lapsi on todella tervetullut!
Harkitse ratkaisusi tarkkaan siilä päätöksen kanssa joudut elämään loppuelämäsi
- Miina I
Itse sain kuopukseni 46-vuotiaana. Edellinen lapsemme oli kuusivuotias, kun tämä nuorimmaisemme syntyi. Olen 64 vuotias, kun tämä iltatähti tulee täysi-ikäiseksi. Töissä aion olla 68-vuotiaaksi, jos terveys pysyy hyvänä.
Puhu miehellesi järkeä. Abortti on raskas taakka omallatunnolla, kun taas iltatähdestä koituu varmasti paljon iloa. Miksi muuten alaikäisten lasten vanemmilla ei muka olisi omaa aikaa? Meillä ainakin on. Kuopus on nyt 13v. - jaksaminen
Jos toinen ei lasta tahdo niin silloin pitää miettiä.Mä ajattelen,että onko oikein,että lapsella on kouluun mennessään lähes isovanhemman ikäiset vanhemmat?Lapset tarvitsevat vanhempiaan vielä30-kymppisinäkin.Vanhat äidit ja isät ovat ehkä jo hoitokodissa tai kuolleet tuolloin.Oma jaksaminen on vähäisempää kuin nuorempana ja sitä omaa aikaa ja elämääkin pitäisi saada/osata elää.Itse tekisin abortin (onneksi ei ole vuosiin tarvinnut miettiä ,kun olen steriloitu) mutta en tekisi vaikka mitä olisi muka luoja päättänyt
- vanhuus ja viisus
Ikä tuo kokemusta. Ikä tuo varmuutta. Ikä tuo viisautta. Kaksikymppisenä olin kovin kokematon äiti. Hermostuin helposti lapsen itkusta, tuntui etten pärjää. Voimat tuntuivat loppuvat.
Olen kohta 40 ja minulla on 2 vuotias ja kohta saan taas vauvan. Kaikki on niin paljon helpompaa nyt kuin silloin nuorena! Jaksan itkut, valvomiset ja kiukuttelut tyynesti. Minua ei enää neuvota joka käänteessä kuten nuorena. Minuun luotetaan. Tiedän, millainen äiti olen ja millainen äiti haluan olla. Minun ei enää tarvitse etsiä äiti-identiteettiäni kuten nuorena.
Äitini on saanut siskoni nelikymppisenä. Ei ole ollut ongelmaa. Siskoni on nyt itsenäistynyt ja vanhemmat jaksavat hyvin vielä tukea. Ja jos eivät jaksa, me sisarukset tuemme toisiamme. Siihen meidät on kasvatettu! Nuoretkin vanhemmat voivat sairastua, vammautua tai kuolla. Elämä ei koskaan ole itsestäänselvää. Tunnen myös ihmisiä jotka eivät ole koskaan saaneet nuorilta vanhemmiltaan juuri minkäänlaista tukea elämäänsä.
Työni puolesta tiedän, että lapsia saadaan eri ikäisenä. Kaikki vanhemmat voivat silti olla hyviä, eikä "vanha" äiti ole mitenkään erikoinen esim koulun vanhempainilloissa.
Ja kuka määrittelee mikä on "isovanhemman ikäinen". Isovanhempi voi olla kolmekymppinen tai isovanhemmaksi voidaan tulla vasta 70- tai 80-vuotiaana. Isovanhemmaksi tulee saamalla lapsenlapsi, ei ikä tee isovanhemmaksi! - vanhempia tarvitse
Nuori ihminen on henkisesti aikuinen viimeistään 25 vuotiaana. Kun lapset ovat aikuisia vanhemmat voivat kuolla pois -tai muuttaa ulkomaille ja viettää siellä eläkepäivänsä.
- kjfnlsakjnlakf
vanhuus ja viisus kirjoitti:
Ikä tuo kokemusta. Ikä tuo varmuutta. Ikä tuo viisautta. Kaksikymppisenä olin kovin kokematon äiti. Hermostuin helposti lapsen itkusta, tuntui etten pärjää. Voimat tuntuivat loppuvat.
Olen kohta 40 ja minulla on 2 vuotias ja kohta saan taas vauvan. Kaikki on niin paljon helpompaa nyt kuin silloin nuorena! Jaksan itkut, valvomiset ja kiukuttelut tyynesti. Minua ei enää neuvota joka käänteessä kuten nuorena. Minuun luotetaan. Tiedän, millainen äiti olen ja millainen äiti haluan olla. Minun ei enää tarvitse etsiä äiti-identiteettiäni kuten nuorena.
Äitini on saanut siskoni nelikymppisenä. Ei ole ollut ongelmaa. Siskoni on nyt itsenäistynyt ja vanhemmat jaksavat hyvin vielä tukea. Ja jos eivät jaksa, me sisarukset tuemme toisiamme. Siihen meidät on kasvatettu! Nuoretkin vanhemmat voivat sairastua, vammautua tai kuolla. Elämä ei koskaan ole itsestäänselvää. Tunnen myös ihmisiä jotka eivät ole koskaan saaneet nuorilta vanhemmiltaan juuri minkäänlaista tukea elämäänsä.
Työni puolesta tiedän, että lapsia saadaan eri ikäisenä. Kaikki vanhemmat voivat silti olla hyviä, eikä "vanha" äiti ole mitenkään erikoinen esim koulun vanhempainilloissa.
Ja kuka määrittelee mikä on "isovanhemman ikäinen". Isovanhempi voi olla kolmekymppinen tai isovanhemmaksi voidaan tulla vasta 70- tai 80-vuotiaana. Isovanhemmaksi tulee saamalla lapsenlapsi, ei ikä tee isovanhemmaksi!Ei se ikä sitä äitiys-varmuutta yleensä tuo vaan kokemus. Oli ikä mitä tahansa.
Ja hermoheikkoja ja pallohukkaisia löytyy kaikista ikäryhmistä, ei vähiten niistä nelikymppisistä ensareista jotka ovat jo kymmenen vuotta innoissaan lukeneet kirjoista miten lapset kasvatetaan - ne kirjat kun on usein kaukana todellisuudesta :) Kyllä ne rehellisyyden nimissä on olleet "kypsempiä" äitejä joiden kanssa on neuvolassa pohdittu kuukauden ikäisen vauvan virikkeiden tarvetta tai miten sitä korvakuumemittaria käytetäänkään. Pakottava ja tervettä järkeä häiritsevä tarve tehdä kaikki "oikein" on enemmän aikuisten ensisynnyttäjien kuin nuorempien pulma. Ei sillä, etteikö nuorilla olisi omat pulmansa. Ja tämä kaikki keskimäärin, yksilötasolla olemme kaikki yksilöitä, eikä nuori tai vanha ikä ole missään nimessä este erinomaiselle äitiydelle.
Toki aina jos on tokaa kertaa kierroksella - iästä viis - niin on viisaampi kuin ekalla kerralla :)
- Tiuku49
Älä tee aborttia. Miehet nyt saattaa sanoa mitä sattuu, älä ota niin vakavasti. Omalletunnolle ei kannata ottaa niin raskasta taakkaa mitä abortin teettäminen aiheuttaa. Luontoäiti on päättänyt, että juuri sinä olet sopiva tämän lapsen äidiksi. Sijassasi en edes harkitsisi aborttia, koska se olisi henkisesti liian kestämätöntä. Tuttavani sai 43-vuotiaana kaksospojat, ennestään oli jo neljä lasta. Kypsemmällä iällä nauttii äitiydestä enemmän.
- eikä 60v. ole ikäloppu
Tunnen monta jotka ovat saaneet lapsen 40v. ja sen jälkeen .
Ei missään nimessä aborttia .Antaisitko miehellesi anteeksi jos hän nyt painostaa sinut siihen ja kärsit sen takia lopun ikäsi ?
Mies sopeutuu /sopeutukoot .
Abortin ei pitäisi olla vaihtoehto .
Eihän se lapsi elämää lopeta .- lapseton, mutta lapsia
voi, voi, sentään, me olemme yli 55-vuotiaita, ja meille tuli vauva ihan laitokselta suoraan, ja hyvin on mennyt, ei tosin oma, mutta kuitenkin, miksi olisit liian vanha.
Meillä on mennyt kaikinpuolin hyvin, lapsi on tulossa, älkää häntä hyljätkö, ettehän. - enää nuori
Tuohon oli pakko kommentoida, ei kai kukaan voi rehellisesti todeta 40 vuotiaan olevan NUORI!
- 40 vee edessä
enää nuori kirjoitti:
Tuohon oli pakko kommentoida, ei kai kukaan voi rehellisesti todeta 40 vuotiaan olevan NUORI!
Korkea ikä ei tarkoita sitä etteikö ihminen voisi tuntea itseään nuoreksi. Kyllä voin itsekin sanoa että elämä aloin todella nauttia kun ylitin kolmenkympin iän :)
- saatiin just
eka lapsi.
aborttia en tekis mistään hinnasta. siitä mulle jäis elinikäiset traumat ja koen sen ahdistavana ajatuksena.
mulle on samantekevää mitä mies sanois, todella, aborttia en tekis. voisin kuunnella ajatuksiaan mut aborttiin ei saa ketään painostaa.
mä pitäisin lapsen, vaikkahinta olis ero.
mene istukkabiopsiaan vkolla 13 about tehdään, siinä selviää onko lapsi terve. mulle tehtiin ja terve tyttö tuli. - ole yhteinen
päätös vaan molemmat saa siihen vaikuttaa mutta päätös on loppukädessä sinun.
Itselläni 11v poika ja sain syövän 34v jonka jälkeen sanottiin että en saa enää lasta. Sitä ennen 5 keskenmenoa. Meille jumala kuitenkin lahjoitti iltatähden jonka sain nelikymppisenä.
Meillä mies innostui asiasta mutta jos ei olisi innostunut olisin halunnut lapsen silti.
Lapsi on lahja ei mitään hirveää mistä hankkiudutaan eroon. Eikä kaikille asioille ole oikeaa aikataulua elämä myös potkii välillä.
1,5 v ihanan poikalapsen äiti- ihana juttu
Olen 42 ja hoitelen 9kk ikäistä tyttövauvaa. Isojen sisarusten iät on 11-17v. Pikkuisemme on meidän kaikkien ilo ja lemmikki, nyt tuntuu että elämästä puuttuisi jotain jos emme olisi saaneet häntä. Nykyään ei ikä merkitse yhtään mitään, eivätkä ihmiset vanhene niinkuin ennen. Ja sitten kun vanhemmista aikanaan aika jättää, jää iltatähdellemme iso lauma vanhempia sisaruksia joihin elämän karikoissa turvata, mutta todennäköisesti tyttö on jo 40 - 50v sitten....
- Lapsi on lahja
Minäkin olen miettinyt usein että onko 40 ja vähän yli jo liian vanha saamaan lapsia. Kun sitä on pohdiskellut ja tajunnut että ei ole liian vanha! Ihan harmittaa kun 5vuotta sitten tein sterilisaation nuorimman ja kolmannen lapsen synnyttyä.Nyt olen 40v. ja löysin uuden kumppanin erittäin huonon parisuhteen päätyttyä! Uudella mihelläni ei ole lapsia ja minäkin olisin kuitenkin valmis vielä kerta rutistukseen vaikka ikää jo on tuonkin verran. Minkäs teet, tyhmän valinnan tein 5 vuotta sitten... Minusta lapsenteko ikä on niin ihmisestä yksilönä kiinni ei ne vuodet aina ole este!kyllähän se tietysti tarkoittaa sitä että olet sitten melkein eläkeikään asti kiinni lapsessa kun sen iäkkäänä teet, Mutta lapsissa olet kuitenkin kiinni tavalla tai toisella lopun elämääsi olit sitten nuori tai vähän vanhempi kun niitä teet!Kyllähän se lapsen isäkin on oikeutettu sanomaan mielipiteensä asiaan, mutta kyllä se vaan on niin että nainen itse sen lapsen sisällään kantaa ja oman vartalonsa siihen käyttää sekä lopun elämänsä äitinä on, joten hän sen päättäköön!!!!Onnea sinulle, ihan kateeksi käy!
- Jahas....
Oikeesti, päätökseenhän pitäisi pystyä yhdessä kumppanin kanssa... Kuitenkin teidän täytyy yhdessä elää sen päätöksen kanssa. Ihte tiedän että aborttiin en suostuisi missään tapauksessa jos mieheni niin vaatisi. Eläisin sitten vaikka yh:na lapsen kanssa jos mies haluaisi mennä pois. Jokainen kuitenkin tekee päätökset itse ja omalle kohdalleen varmasti ne oikeat päätökset. Voimia!
- Kippu
Hei Arle
Olen 45-v ja viikolla 8 ja kauhuissani. Yritimme mieheni kanssa saada lasta vuosia ja lopetimme viime vuoden joulukuussa. Ironista. Aion kuitenkin nauttia lapsesta joka hetki, jos saan sen pitää ilman keskenmenoa. Toivottavasti pystytte miehesi kanssa keskustelemaan, koska abortin jälkeen olet varmasti pahoillasi. Toivon teille paljon rakkautta.- hetu
Hei Kippu, olen 43 v ja raskaana. Mekin yritimme lasta monta vuotta tuloksetta. Elämän kulku oli suunniteltu muilla jutuilla ja ajatukset lapsen saamisesta olin jo haudannut.Luulin vaihdevuosien iskeneen mutta se olikin iltatähtemme joka ilmoitti tulostaan! Ilolla hän otetaan vastaan! Ainoa huoli on lapsen terveys. Ensi viikolla menen niskaultraan, jännittää! Onnea myös sinulle odotukseen!
- Omalapsi
hetu kirjoitti:
Hei Kippu, olen 43 v ja raskaana. Mekin yritimme lasta monta vuotta tuloksetta. Elämän kulku oli suunniteltu muilla jutuilla ja ajatukset lapsen saamisesta olin jo haudannut.Luulin vaihdevuosien iskeneen mutta se olikin iltatähtemme joka ilmoitti tulostaan! Ilolla hän otetaan vastaan! Ainoa huoli on lapsen terveys. Ensi viikolla menen niskaultraan, jännittää! Onnea myös sinulle odotukseen!
..olet raskaana, sisälläsi kasvaa elämä ja se on hieno asia.
Ehkä pidätte lapsen tai jos lapsen synnyttyä päädytte siihen että ette halua lasta niin lapsen voi antaa adoptioon.
Mutta miettikää rauhassa doption miettiminen antaa lisäaikaa, ratkaisua ei tarvitse tehdä nyt. Ja ehkä odotusaikana miehesi hyväksyy lapsen...
- haikea
Ihanan kannustavaa lukea näitä, kun mietin vauvaa. 41v. täytän pian ja lapset 13v. ja 9v. En ole halunnut lapsia enempää eikä mieskään ole, mutta viime aikoina olen alkanut kovasti toivoa vielä yhtä lasta. Saisi vielä kerran elää sen kaiken, odotuksen, syntymän, imetyksen, vauvavuoden. En ole kenellekään mitään tästä puhunut ja yritän takoa järkeä päähäni, että hullutusta ja haihattelua. Mutta silti..
- jk
älä tee abortia
- nyt liian vanha
viisikymppisenä tiedän, ettei nelikymppinen ole vielä liian vanha synnyttämään, äidiksi, jos luoja näin on suonut, ja itsekin iloitsee raskaudesta ja lapsesta.
Itse päädyin sterilisaatioon 40ikäisenä, enkä katunut sitä missään vaiheessa. Jos näin en olisi valinnut, olisin varmaan yrittänyt vielä viidettä raskautta, mutta tällä hetkellä ajatellen olisin raskautuessani sitonut itseni väärään mieheen.
Tänään en enää haaveile lapsesta, olemassaolevat murkkuikäiset riittävät minulle, ja ihan vilpittömästi odotan päivää jolloin tämä urakka on ohi. Ehkä jos minulla olisi jotain kymmenen ikäinen lapsi, hän kuitenkin tasoittaisi elämää; nyt murkkujen äitinä tämä on melkoista vääntöä. Tietenkin siitä iltatähdestäkin vielä kehkeytyisi murkku, mutta hänelle olisin vielä pitkään äiti, en mutsi tai tuo tai se.
Elämä menee niinkuin se parhaaksi on.
Jos neljässäkympissä on raskaana, kannattaa onnitella itseään ja olla riemuissaan lahjasta jonka on saanut. Ihan vilpittömästi. - <zc<xc<
Älkää nyt, hyvät aikuiset rakkautenne hedelmää, omaa lastanne tappako. Sillähän on kohta jo selvästi erottuvat kädet, jalat ja oma pikkuinen sydän sykkii! Teillä on aikaa sopeutua tulevaan ja kuten joku aiemmin sanoi, voitte käyttää varmasti enemmän lastenhoitajaa, niin että isukki pääsee "rientoihinsa" jos häntä nyt henkisesti ahdistaa vapaudenriistonsa. Yritä keskustella miehesi kanssa, onhan nyt sentään isosta asiasta kysymys-puntarissa ihmishenki. Itse 40 v ja lapset 3 ja 4. Mutta koko ajan sillä periaatteella mennään, että jos vahinko tapahtuisi niin ei se katastrofi olisi. Toki suunnitelmat menisivät uusiksi...
- onnellinen äiti
Olen viiden lapsen äiti ja todella onnellinen lapsistamme. Esikoisen sain 2 viikkoa ennen 25 vuotissynttäreitäni, kaksoset ollessani 27 vuotias. Tuolloin ajattelimme mieheni kanssa, että lapsemme ovat tässä. Ollessani 37-vuotias huomasin suureksi järkytykseksi olevani raskaana. Vastoin kaikkia odotuksia...
Ja ensimmäisenä mieleen tuli abortti. Mutta kun kävimme varmistamassa testin tuloksen ultrassa yhdessä mieheni kanssa, ajatus meidän rakkauden hedelmästä, yllätysvauvasta, alkoi pikkuhiljaa lämmetä. Tuntua siltä, että näin oli tarkoitettu. Ja miten ihanan tytön saimmekaan, mieheni oli aivan myyty. Jopa anoppi totesi, että nyt minun paikkani oli vienyt pikkuinen tyttäremme. Tämän tyttären ollessa n. 8 kk huomasin jälleen olevani raskaana. Olimme ajatelleet, että jos tärppää niin sitten tärppää (ei sekään enää 38 vuotiaana itsestään selvyys ole) ennen kuin täytän 40-v ja hyvällä tuurilla saamme iltatähtiprinsessallemme kaverin. Viides lapsemme syntyi minun ollessa 39-vuotias ja mies on minua pari vuotta vanhempi. Raskasta on ollut, enää ei jaksa samalla tavalla valvoa kuin nuorempana. Mutta näistä iltatähdistä olemme nauttineet suunnattomasti ja pikkuvauvavaihe menee kuitenkin nopeasti ohi. Suosittelen! - nyssykkä
Arle,
Luota siihen, että kaikki menee nyt niinkuin pitääkin. Eli, olet yli 40 v. ja raskaana, Onnea!
Kuitenkin ikä tuo tiettyjä juttuja, eli riskit ovat suuremmat.
Sain ainoani syksyllä 2009, kun olin hieman vaille 41 v. Poika syntyi suunnitellulla sektiolla, kun ei vain sitten kääntynyt. Sektiosta pari viikkoa olin jo täydessä terässä, eli ihmeen äkkiä siitä "parani".
Kuitenkin ikäni vuoksi otatin kaikki mahdolliset testit. Jos niissä olisi ilmennyt jotain, mikä viittaisi siihen, että lapsi ei olisi terve tai ei jostain syystä selviytyisi, olisin varmaankin siinä vaiheessa hankkiutunut raskaudenkeskeytykseen. Se olisi sitten mennyt niin. Vaikka, toisaalta, kenellä on oikeus päättää, syntyykö sairas lapsi vai ei, kun on kerran alkunsa saanut.
Mutta näin minä ajattelin.
Eikä tämä poika helpolla tullut, noin kolme vuotta siinä meni endometrioosineen ja tuulimunineen, mikä sekin oli raskas asia.
Miehelläni (43 v.) on entuudestaan kaksi poikaa, 8 v. ja 12 v. He eivät asu meillä.
Kuuntele itseäsi ja mieti, mitä Sinä yksin tekisit nyt tämän raskauden kanssa. Lapsi kasvaa Sinussa. - AJATTELEMATONTA..
Kyllä yli 40v vanhempien jo pitäisi käyttää järkeään jos sitä heille on annettu.Tuttaviini kuuluva nainen sai 4 lapsensa 41v ja nyt kun lapsi on 16v,on alkanut näkyä kaikenlaisia ongelmia kehityksessä.Lapsi häpeää päästää äitiään koulun juhliin ym,ym.Kallonkutistajalle suosittelen menemään yli 40 äitejä ja isejä.Niin paljon on kuultu näistä "iltatähdistä ".HUH HOIJAKKAA....
- Monimutkanen
Itse kuuntelisin kyllä tarkalla korvalla miehenkin tuntoja. Ei toki niin että mies saa päättä mitä asiassa tehtaäisiin mutta kuitenkin ymmärtämään hänenkin näkökulmiaan. Itse olen juuri nelikymppinen kahden lapsen isä (10v ja 7v). Olen aina ollut ns. osallistuva isä joka on herännyt yösyötöille, istunut hiekkalaatikon laidalla, käyttänyt neuvolassa ja lääkärissä, pelannut palloa pihalla ja pessyt, pyykännyt ja laittanut ruokaa. Monen silmissä varmaan "unelmaisä" mutta omasta mielestäni tehnyt vain sen mikä isän kuuluukin tehdä.
Mutta vaikka viihdynkin isän roolissa ja olen saanut isyydestä varmaan enemmän kuin koskaan kuvitelinkaan, en silti enää olisi oikein valmis saamaan enää pientä vauvaa perheeseen. Olen näiden lapsivuosien aikana nimittäin myös huomannut sen miten helposti esim. parisuhde solahtaa vain tuttuun isi-äiti kuvioon ja aktiivisesta yrittämisestä huolimatta se entinen läheisyys ja yhteys puolisoon on koetuksella. Samoin harrastusten jääminen ja ystäväpiirin kaventuminen voi mennä jo sille asteelle että monipuoliset kodin ulkopuoliset ihmiskontakstit uhkaavat jäädä liian vähälle. Nyt olemme kuitenkin vihdoin päässeet aikaan jolloin meillä on mahdollisuus myös yhteiseen aikaan vaimon kanssa ja harrastuksiin niin lasten kanssa kuin ilmankin. Kaikenkaikkiaan elämä on nyt paljon paremmin tasapainossa kaikkien elämänalueiden kesken ja itse voin paremmin kuin silloin kun pienet lapset täyttivät koko elämän. Ja olen varmaan nyt myös parempi isä kuin silloin kun välillä uupumus oli lähellä ja välillä pinna kireällä. Siksi tuntuisi pelottavalta jos joutuisi jälleen elämään vauva- ja pikkulapsiajat uudelleen vaikka tiedänkin että niistä selviäisin ja osallistuisin kuten ennenkin. Kuitenkin voisi olla että tuntisin alitajuisesti jonkinlaista katkeruutta tätä nuorinta kohtaan koska olisin taas menettänyt sen helpomman elämän jonka jo sain takaisin. Enkä haluaisi sitäkään hänen kohdalleen sillä jokainen lapsi ansaitsee olla täydellisesti toivottu ja haluttu osa elämää.- Salla-71
Minä olen kohta 40-v huomasin muutama viikko sitten olevani raskaana,lapsia ennestään on neljä pojat 17v,13v,12v ja tytär 8v,ensi ristiriidoista toivuttua otin asian vastaan aika huolettomasti ja ilolla,en ollutkaan tajunnut olevani niin hiton vanha ;D on pysynyt mieli muksujen ja eläinten kera erittäin virkeänä ja pirteänä :D nyt on hieman paniikkia ruvennut hiipimään takaraivoon johtuen kaikesta lukemastani ja suuren iän tuomista riskeistä!!! Itse olen menettänyt vanhempani parin viime vuoden aikana,vaikka äitini oli 17v kun synnyin ja isäni 24v...kummallakin oli huonot elintavat ja he olivatkin eronneet jo ollessani pieni,invaliidi isääni jouduin hoitamaanvaikkei hän ikääni näheden kovin vanha ollutkaan...joten ei yleistetä ja josko me vanhat äiditkin osaamme ottaa huomioon lasten tunteet sitten kouluiässä,jotteivat joudu meitä häpeämään :)voimia ja iloa kaikille vanhoille akoille odotukseen:)
- Salla-71
Salla-71 kirjoitti:
Minä olen kohta 40-v huomasin muutama viikko sitten olevani raskaana,lapsia ennestään on neljä pojat 17v,13v,12v ja tytär 8v,ensi ristiriidoista toivuttua otin asian vastaan aika huolettomasti ja ilolla,en ollutkaan tajunnut olevani niin hiton vanha ;D on pysynyt mieli muksujen ja eläinten kera erittäin virkeänä ja pirteänä :D nyt on hieman paniikkia ruvennut hiipimään takaraivoon johtuen kaikesta lukemastani ja suuren iän tuomista riskeistä!!! Itse olen menettänyt vanhempani parin viime vuoden aikana,vaikka äitini oli 17v kun synnyin ja isäni 24v...kummallakin oli huonot elintavat ja he olivatkin eronneet jo ollessani pieni,invaliidi isääni jouduin hoitamaanvaikkei hän ikääni näheden kovin vanha ollutkaan...joten ei yleistetä ja josko me vanhat äiditkin osaamme ottaa huomioon lasten tunteet sitten kouluiässä,jotteivat joudu meitä häpeämään :)voimia ja iloa kaikille vanhoille akoille odotukseen:)
ja Onnea alkuperäisen ratkaisuun! on se sitten mikä tahansa!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olit niin lähellä
Taas söpis olit siinä ihan käden etäisyydellä❤️ Jos sinä ja minä olisimme olleet kahden, olisin hypännyt sun kaulaan. Sa1185181- 472849
Kun me näemme taas
Siihen on viikkoja, korkeintaan kuukausia. Jännite välillemme vetää meidät ennemmin tai myöhemmin toistemme läheisyyteen332802Haleja ja pusuja
Päivääsi kulta 🤗🤗💋❤️❤️❤️ kaipaan sinua Tänäänkin.. Miksikäs se tästä muuttuisi kun näin kauan jatkunut 🥺302498Onko mukava nähdä minua töissä?
Onko mukava nähdä minua töissä vai ei? Itse ainakin haluan nähdä sinut 🤭231879- 1181647
En kirjoita sulle tänne
Enään nainen. Olen kyllä kiltisti enkä ala mihinkään kuin tosirakkaudesta. Kanssasi sitten jos se on mahdollista ja pidä101640- 961389
Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle231385Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli101348