Skeptismin tieteellisyys ja rajatieteellisyys

Skeptismin mittakaluina ovat tieteen hyväksytyt metodit. Ne näyttävät tieteen tekijöiden mukaan tehokkailta. Skeptikko yleensä vetoaa astronomiaan, fysikkaan, kemiaan, matematiikkaan(empirismi, kokeellisuus fyysisessä maastossa), psykologiaan, lääketieteeseen perustellessaan tieteen kohtaamista rajatieteiden kanssa. Lukiessaan skeptikon käsikirjaa rajatieteilijä huomaa, jotta tiede tai skeptikkorintama ei ole saanut tieteellistä todistusta useimmista asioista.

Rajapsykologia(korjatkaa termi, jos meni väärin) on tutkinut ihmisen psyykettä. 100 vuotta ollaan tehty tutkimuksia meedioistunnoista yms asioista. "no effects found" on yleisin kommentti, kun kuulee rajatiedettä tutkivan tieteen henkilön tai skeptikon sanoja. Psykologia yleensä materialistisen tieteen ajalla on outo tiede ihmisen kannalta. Psyko eli psyyke, tiede, joka analysoi ihmisen psyykettä, kieltää psyykkeen, mutta käyttää silti sanaa. Sotkee oudosti sanoja, reduktoi ihmisen psyyke/fyysisen kokonaisuuden kahteen palaan, saattaa jonkun rajatieteilijän mietteliääksi. Mikä on tämä tieteellinen todistus, että ihmisen voi jakaa kahteen osaan, fyysiseen ja psyykkeeseen? Jopa niinkin, että psykologia nimensä mukaisesti tutkii ihmisen psyykettä, mutta sanoo, "no effects found"?

Kun tulemme skeptikon sanoihin "ihmiset eivät ajattele tarpeeksi kriittisesti", toisinaan tästä ei voi olla varma. Voisiko olla, että on eräitä tiede- että rajatiedemiehiä, jotka onnistuvat hyvinkin yhdistämään asioita oikein. Voisiko olla ihmisiä, jotka lukee skeptikon raamattua ja toteaa, "no efects found siellä, efects found täällä". Voisiko olla ihmisiä myös, jotka toteaa, "minulla on täällä elämässäni aikaa nyt tämä aika". En tule tutkimaan näitä hidastelevalla tieteen metodeilla, koska he eivät ole löytäneet edistystä sadassa vuodessa tai toisaalta heillä ei ole edes rohkeutta tarttua ohjeisiin ja tehdä rajatieteen tavoilla.

Mikä on rajatieteen ja tieteen ero?
Se on joidenkin ihmisten mielissä melkein ei mitään. Sitä voisi kuvailla sillä, että tiede luottaa aistimuksiin, näköaistiinsa sähköruudussa. Onko sähkölaite, jonka ihminen on kehittänyt välttämättä tarpeeksi kehittynyt mittaamaan kaikkea tarkasti? Tässä on tosiaankin kaksi puolta. Rajatietelijät puhuvat juuri tieteen rajallisuudesta, kun taas tieteen nimissä puhutaan hallusinaatioista rajatieteitä kohtaan. Molemmat tieteet kuitenkin kehittyvät omalla puolillaan. Tieteilijät puhuvat pseudo-tieteestä käsitellessä rajatiedettä. Toisaalta kuinka moni asia tieteessä on varma(luonnontieteissä)? Jotkut asiat ovat selkeästi oletuksia, teoreemoja, joiden päälle ollaan tehty jo todistuksia. Voiko tällainen tiede nimittää toista pseudotieteeksi sen helpommin kuin itseään? Toisaalta, johonkin pitää vetää raja tieteen nykyisessä tietoisuudessa. Eräs tieteen teoreema on, että aineesta on syntynyt äly tai tietoisuus. Tähän on haastettu tiedettäkin(krisna-liike kirjassa elämän tiede) todistamaan, että elämä todellakin syntyy aineesta. Todistus on silti jäänyt uupumaan. Krishna-liikkeen mukaan matearilistisen tieteen huippusuoritus saattaisi olla todistus anti-aineesta. Sen olemassaolosta ja tarkoituksesta.

Tiede, rajatiede ja uskonnot
Näiden kolmen käsitteen tarkastelu, johtaa monenlaisiin näkökulmiin. Tiedemies saattaa esimerkiksi vetää uskonnon ja rajatieteet saman soppaan. Tarkastelu tieteen näkökulmasta katsottuna on jotenkin ollut epähedelmällistä (melkein) aina. On alattu tiedepiireissäkin kysymään, että "olemmeko laatineet ns. objektio-tavoitteen väärään suuntaan?". Tieteellä on pyrkimys kovin "näyttöön" sanan objektiivis-taivoite merkityksessä. Tavoite tai ns. vaadittu tulos voi olla välillä liian korkea tai alhainen sopivalle suoritustasoillekin. Tiede pyrkii tekemään oletuksia, todistuksia hedelmälliseen suuntaan. Toisaalta rotutiede, naistutkimus, geeniteknologia tieteinä ovat arvelluttavia. Moni asia onkin. Varmasti tiede kompastelee, kuin myös rajatiedekin välillä. Kukahan voisi sanoa viimeisen sanan?