kieliongelmasta selviytyminen

Olen itsekkin ihmetellyt hyvin paljon samaa.
Suomalaiset salskeat viikinki miehet kun menevät naimisiin Venäläisten, Eestiläisten ,Thaimaalaisten ym. tummien sirojen kaunottarien kanssa.
Millä ihmeen kielellä he kommunikoivat avioliitossaan.?
Heillähän on vaimot heti mukana, koska he usein menevät naimisiin vaimon kotimaassaan.
En ole koskaan tavannut suomalaista miestä joka puhuu sujuvasti thai kieltä , venäjää tai viroa.
Päivän uutis aiheista , politiikkaa, katselevat tv:stä vaimonsa kotimaan kanavia.

Minulla on niin hyvä onni , että mieheni on engalnnin kielisestä maasta.
Puhumme täydellistä britti englantia jota rakastan yli kaiken.
Kielitaito on kehittynyt ja hioutunut avioliiton myötä.
Sanakirja on tietysti esillä , sanontoja viljellään ja kaskuja.
Katselemme yhdessä BBC:tä ja CNN kanavia.
Kyllä omia taitoja pitää parantaa.

Itse en olisi koskaan edes seurustellut muun kuin englantia kotikielenään puhuvan ihmisen kanssa.
Tuntuu kuin olisi tekemisissä 3- vuotiaan lapsen kanssa ,kun joku puhuu hataraa kieltä kuin pienelle lapselle tai kuuntelee huonoa suomea.

Halusin itselleni aikuisen miehen en lapsen tasolla olevaa aikuista jolle voi sanoa teletappien tapaan ,uudestaan.
Riippuu kai siitä mitä elämässään haluaa.
Tunnen erään suomalaisen naisen joka on asunut ja ollut avioliitossa Ranskalaisen miehen kanssa yli 10- vuotta.
Sitä ranskan kielen taitoa , puheen rytmiä sekä nopeutta ei voi kuin ihastella, ihmetellä.
Se vaatii vuosia.
Mamma puhuu kuin konekivääri.

Aikoinaan tutustuin nuoreen ranskankieliseen mieheen, joka ei puhunut englantia kovinkaan paljon. Minulta sujuu englanti,mutta ranskaa puhun aivan kauheaa sekasotkua,vaikka olen asunut ennen ranskankielisessä maassa. Hän vaikutti todella mukavalta, tapailimme muutaman kerran,mutta todellakin totesin hyvin pian,ettei hänestä ole muuta kuin kaveriksi,kun keskustelusta ei tullut mitään! Huomasin tosin,että hän oppi suomeakin todella helposti ja nopeasti,mutta hän oli tuolloin lähdössä pois Suomesta,joten en edes viitsinyt ajatella,voisiko jutusta tulla jotain jos meillä olisi vahvempi yhteinen kieli kommunikoida.

Tästä on jo muutamia vuosia, hän asuu muualla kuin Suomessa,mutta olemme pitäneet yhteyttä silloin tällöin..Nykyisin hän puhuu todella hyvin englantia ja espanjaa, soittaessaan kysyy kuulumiset yms suomeksi!

Enpä usko,että mistään suhteesta voi tulla syvällisempi ja pitkäaikainen jos ei sitä yhteistä kieltä opettele paremmin.....

Mikä on syvällisyyksistä puhuminen?

No omasta mielestä kaikista vaativinta on huumorin ja vitsien, vitsailun ymmärtäminen ja ylipäätänsä se, että huomaa toisen kertoman olleen vain vitsi.

No meidän kommunikaatiokieli ei ole englanti vaan toinen eurooppalainen kieli. Hän puhuu sitä äidinkielenään, minä vieraana, mutta olen asunut aikaisemmin maassa muutaman vuoden ja taitaa jossain vaiheessa tulla kielestä ammattikin. Monet kysyvät juuri, että eikö se ole hankalaa, kun ei pysty kertomaan omalla kielellään, mutta sanoisin että mulla ei ole vaikeuksia tai edes tunnetta, että ei jaksaisi. Minusta on ihanaa puhua tuota kieltä ja olen siitä kiinnostunut. Kun motivaatiota riittää, niin kyllä kielen oppii niin hyvin, että pärjää oikein hyvin ja voi keskustella mistäpä vaan. Varmasti on aiheita, joita en tunne tai josta minulla ei ole sanavarastoa. Se on asia erikseen. Mutta jos puhutaan kumppanien kommunikaatiosta, niin mulla ei ainakaan ole ongelmia sen suhteen.

Minä kun en usko kenenkään täydelliseen minkään kielen taitoon parisuhteessa:)
Toisekseen en ymmärrä, sitä ettei molemmat osapuolet yritä opetella toistensa äidin kieltä. Vaikka sitä ei osaisi likikään täydellisesti, on se erinomainen apua kaikentasoisten asioitten ymmärrätämisessä.

Tunnen yhden pariskunnan, (mies kyproslainen ja nainen Ukrainasta) joilla naimisiinmennessään ei ollut yhteistä kieltä. Mies puhui kyllä kreikkaa ja englantia, mutta nainen ainoastaan venäjää. Muistan, kuinka heidän piti kaikki katsoa sanakirjasta ja nainen monesti käytti elekieltä, ilmaistakseen esimerkiksi että hänellä on nälkä.

Nyt kuitenkin neljässä vuodessa nainen on oppinut todella hyvin kreikkaa ja heidän kommunikointinsa sujuu suht sujuvasti, ainakin alkuun verrattuna ;)

En tiedä olisinko itse tuollaista tilannetta kestänyt, hermot kun tuppasi mennä jo oman mieheni kanssa, vaikka hän sentään jonkin verran englantia osasi tavatessamme vuosia sitten.

No niin provokatiivisesta aloituskysymyksestäni huolimatta aion olla oma ärsyttävä antifeministi promokunisti itseni tässäkin vastauksessa.

Syvällisyys on aika vaikea käsite, sillä yleensä tarkoitettanee arkipuheesta poikkeavaa asioiden analysointia tai arkipuheessa tapahtuvaa tunteiden tai kokemusten erittelyä ja esittämistä.

Esimerkiksi
N- Otatsä kaljaa?
M- No voi mie!

Ei ole siis syvällistä puhetta mutta kaljan äärellä käyty keskustelu vaikkapa ihmissuhteen tilasta tai tulevaisuuden pohtiminen (pitkin potentiaalisin ilmaisuin) voidaan tulkita syvälliseksi keskusteluksi (paitsi ei tällä palstalla mikäli mies on kehitysmaasta ja nainen suomalainen (joskus toisin päin riippuu täysin mies kirjoittajan palstallisesta statuksesta onko hän macho tai nuija tai homo tai juntti tai...);D

Suomisuomi pareissa kaljan pyytäminen ja työpaikan ongelmista käytävä vuoropuhe on tulkittavissa syvälliseksi miehen ja naisen väliseksi kommunikaatioksi (tämän palstan ilmapiirin huomioissa)).

Kommunikaatiota ei siis ole seuraava

M- Kulti meidä kebab kone meni rikki. Tarvi huomenna ostaa uusi terä, voisitko sinä herättää minut klo 9, että kerkiän kauppaan ennen kuin liikkeen avaamista.
N- voiha mie pistee kellon soimmaa ja voihan mie olla laittamattaki
M- nii, että laitat sie sen?
N - njoo kai mie laitan jos muistan
M - hyvä

Sen sijaan tämä on keskustelua

M - Kulti, huomenna minulla on aamulla tärkeä kokous voisitko herättää minut puoli yhdeksältä, että kerkiän varmasti, auto vähän on reistaillut pelkään, että se sammuu tielle kokonaan.
N - Voihan mie laittooki jos muistan
M- Olet ihana ja kultainen kun teet sen
N- Entäs jos en tee?
M- Rakastan sinua silti;D

Mikä ero naissä sitten oli, palstan miehet ainakin huomaavat sen heti.

Esimerkkejä oikeasta syvällisestä keskustelusta on mahdotonta antaa kkoska syvällienn keskustelu käsittä piiitkää asioiden läpi käyntiä enkä usko että kukaan jaksaa pitkiä esimerkkejä.

Lyhyesti:
Keskustelu Intian sotahistoriasta ja nykytilanteesta ei ole syvällistä keskustelua mutta Suomen ulkopolitiikan ja Tarja Halosen haukkuminen on;D

Meillä miehen kanssa oli siitä onnellinen tilanne että mies ymmärsi, että voidakseen puhua minulle ja kanssani hänen täytyi opetella suomen kieli. Miehen englantikaan ei ole ikinä ollut I like you tasolla kuitenkin on omassa maassaan lukion käynyt että ei perus luku ja kirjoitustaidoton riksakuski
(ääntämisessä on toki simpsoneiden abu-korostus mutta se nyt tuskin estää ketään keskustelemasta vaikkapa bengalin kielen rakenteesta).
Melkein voin väittää, että mies osaa nykyään suomea paremmin kuin englantia (eikä ihme koska eihän puhuessaan suomalaisten kanssa juurikaan käytä englantia, silti lukeminen ja kirjoittaminen englanniksi näyttää luonnistuvan paremmin kuin suomeksi. Poikkeuksena tästä on se että hakiessaan c-korttia mies pääsi läpi suomen kielellä tehdyistä kysymyksistä mutta missasi ensimmäisellä kerralla englannin kielellä tehdyt vaikka olikin bangladeshilainen tulkki mukana))

Syvällisyys (lukuun ottamatta huomioon, sitä että itse määrite on soviteltavissa) keskusteluissa ilmentää mielestäni suhteen tasoa. suhteessa, jossa ei keskustella muuta kuin alustavia työasioita tai päiväntapahtumia ei olla vielä niin pitkällä kuin suhteessa jossa vastapuolet voivat käydä keskustelua omista tuntemuksistaan ja kokemuksistaan ja vertailla näitä. Sen takia myös suhteen lujittuessa kommunikaatio paranee (ellei jokin kiellellisen tajun heikkous tai ujous puhumiseen, estä tämän tason kehittymistä).

Toisilla on myös vähäisempi kommunikaation tarve
Itse tiedän pariskuntia (suomisuomi pareja ja suomi ulkkis pareja) jotka "keskustelevat" suurin piirtein otatsä kaljaa voin mä ottaakin tyyliin (ainakin vieraiden länä ollessa ehkä peiton alla asioita käsitellään laajemmin).

Itse näkisin että suhteen kehittyessä ja molempien tukiessa kehitystä ja halutessa tukea sen kehitystä kommunikaatio seuraa mukana.

Eihän sitä heti kättelyssä aleta tuntemattomille kertoa elämästään (moi mä oon bidral ja iso huora), ensin haistellaan ilmapiiriä kysytään työjuttuja ja sitten aletaan märsyämään ilkeistä peruskoulun opettajista ja entisistä ihastuksista;D

Aluksi kommunikoin ranskalaisen mieheni kanssa "3v lukioranskalla" ja vähän paremmallla englannilla. Tuli hassuja hetkiä vastaan, kun mies kysyi "are you hungry?" mutta ei ranskalaisena lausunut "h" -kirjainta, joten käsitin että "are you angry?" eli suurin piirtein "taasko sä mökötät?" Siitä tietenkin loukkaannuin ja mies ihmetteli mitä pahaa siinä nyt oli. Tilanne paisui ja purkautui sitten nauruun, kun asia selvisi.

Nykyään, vuosien intensiivikurssien sekä arki- ja työelämän ansiosta puhun ranskaa niin hyvin, että ranskalaiset korkeintaan joskus kysyvät olenko Belgiasta tai Sveitsistä tms. Ei kieli ole mielestäni niitä suurimpia parisuhteen kompastuskiviä. Kielen oppii opettelemalla, muita vikoja onkin jo hankalampi hioa pois. Pelottaa tosin tilanne, missä ei toisen älykkyydestä pääse kieliongelmien vuoksi perille.. Itselleni on tärkeää, että mies on välkky, älykäs ja hänellä on tilannekomiikan tajua, sitä on tietenkin vaikeampi havaita, jos ei ole yhteistä kieltä. Toisen ystäväpiiristä, mielenkiinnonkohteista, opinnoista ja työnkuvasta voi tietenkin tehdä omat johtopäätöksensä.

Kiitos miehelleni siitä, että jaksoi kanssani silloin alkuaikojen hankaluuksissa ja väsymättä opetti ja neuvoi ymmärtämään äidinkielensä kiemuroita.

Tätä minäkin olen sivusta seuranneena ihmetellyt. Aikaisemmin viikolla satuin ruokakauppaan samaan aikaan kuin noin 50-60 vuotias suomalaismies ja nuorennäköinen aasialaismorsio. Takaapäin katsottuna luulin heitä isäksi ja tyttäreksi, kunnes hoksasin että mies taluttaa naista varsin epä-isälliseen tapaan ;)

Samalle hyllylle osuttiin tämän epäsuhtaisen näköisen pariskunnan kanssa usemapaan kertaan ja heillä ei todellakaan ollut yhteistä kieltä. Siinä osoiteltiin, mies puhui osaksi suomea ja osaksi kaameaa englantia muistuttavaa möngerrystä. Nainen hymyili ja nyökytteli vieressä... huh!

En oikein koskaan ole ollut sitä mieltä, että meillä olisi mitään kieliongelmaa. Puhumme lähinnä englantia ja venäjää, suomea silloin kun mies innostuu harjoittelemaan. Molemmilla sujuva englanti, minulla melko sujuva venäjä ja miehellä ok/auttava suomi (sekin ruostumassa...).
Itse puhun sitten vielä muutamaa muuta kieltä, mutta mieheni kielitaito jääkin tuohon.

Puhumme edelleen englantia, koska se on siltikin minulle helpompaa ja sujuvampaa kuin venäjäksi kommunikointi. Jos vaikka koulusta tai bussista soitan miehelleni, puhun yleensä venäjää, koska minua ärsyttää suomalaisten ikävä tapa eli korvien höristely heti, kun kuulevat jotain vierasta kieltä. Silloin huomaa, että kaikki ympärillä kuuntelevat. Se on vähän epämukavaa, joten hoidamme nuo puhelut ja kaupassa juttelemiset venäjäksi. Ihmiset edelleen kuuntelevat, mutta tällä kertaa harvat ymmärtävät :-)

Mikä on mielestäsi syvällistä keskustelua? Puhuminen filosofiasta? Maailmanpolitiikasta? Ydinfysiikasta? Riittänee vastaukseksi, että me puhumme aikesta, mistä mieli tekee puhua. Mistäköhän "syvällisestä" olemme tänään keskustelleet...? Hmm. Juttelimme äsken ruokapöydässä Galapagos-saarista (luin Tieteen Kuvalehteä, ja siinä oli matka-mainos) ja niiden eläinlajeista sekä kommentoin muutamaa lehden artikkelia miehelleni, aiemmin tänään lingvistiikasta ja Benjamin Franklinin kirjallisuudesta. Mies taas höpötti jostain Home Serveristä, mitä nyt rakentaa. Ai niin, ja keskusteltiinhan sitä luonnollisesti Kauhajoen tragediastakin. Ei tuollaisia asioita edes pidä mitenkään syvällisinä, kun ne meille ovat kuitenkin ihan jokapäiväisiä.

Toki silloin tällöin on sana, joka ei heti tule englanniksi mieleen, tai jota ei yksinkertaisesti tiedä. Silloin auttaa se, että sanoo sanan venäjäksi tai suomeksi (jos mies sattuisi sen tietämään) tai kaikista parhaiten se, että yksinkertaisesti selittää asian muin sanoin. Jos se on mahdotonta, niin onhan sanakirjat keksitty. En kyllä muista milloin viimeksi olisimme sanakirjaan turvautuneet. Olemmekohan ikinä?

No itse olen seurustellut mieheni kanssa vuoden verran ja olemme tunteneet toisemme parin vuoden ajan. Mies puhuu omaa äidinkieltään jonkin verran ja sen lisäksi saksaa,englantia ja suomea. Meillä yhteinen kieli on pääasiassa englanti, mutta toisinaan puhumme myös suomea koska mies joutuu puhumaan töissä suomea ja suurimpana haaveena jatkaa lakiopintoja täällä kun osaa riittävästi (omassa kotimaassaan lakimies). Yleensä meillä ei ole ongelmia toistemme ymmärtämisessä mutta tuleehan toki tilanteita milloin emme aina ymmärrä täydellisesti toisiamme ja silloin ei auta muu kuin ottaa elekieli käyttön tai käyttää saksaa osittain.

Olin jo valmiiksi Saksassa töissä, kun tapasin täällä mieheni. Eli kotikieli on saksa, joskus siihen laitetaan ripaus englantia väliin. Varsinkin joku tekninen työsanasto on selkeämpi englanniksi, jos nimittäin haluaa kotona työasioita kelata.

En usko, että avio-ongelmia tulee siitä, etteikö voitaisi puhua "syvällisiä". Kuinka moni aviopari ylipäätään puhuu syvällisiä? Minä puhun syvällisiä lähinnä parhaan ystäväni kanssa ja senkin englanniksi, sillä se on hänen äidinkielensä. Pääasia, että arki sujuu, ne harvat syvälliset jutut kyllä menevät siinä mukana, jos perustavaa tasoa oleva yhteisymmärrys on pohjana.

Omilla suomi-suomi vanhemmillani oli täydellinen kommunikaatiokatkos asiasta kuin asiasta, vaikka äidinkieli oli yhteinen. Minulle siis yhteinen äidinkieli ei ollut TOP10 listalla aviopuolisonvalinnassa. Kielen kyllä oppii ajan mittaan, jos vain haluaa.

Sanoisin, että etusijalla on sen maan kieli missä asutaan, jo käytännön syistäkin. Minusta olisi outoa asua maassa, missä en esimerkiksi ymmärrä kuulutuksista miten paljon juna on myöhässä tms, tai muu tärkeä asioiminen olisi tulkkauksen varassa. Tai vaihtoehtoisesti paikallinen aviopuoliso joutuisi hoitamaan yksin kaikki käytännön asiat. Tunnen Saksassa mokupareja, jotka asuvat täällä ns. kolmannessa maassa, heidän yhteinen kotikielensä on myös saksa eikä toisen äidinkieli.

Meillä ei alkuun ollut ongelmia kun molemmat puhuivat kohtuullisen hyvää englantia vaimoni aloitti intensiiviset suomen kielen opiskelut jo kotimaassaan. Mutta kun hän oli ollut Suomessa puoli vuotta, hän halusi että kotikielenä aletaan käyttää suomea ja englanti jää vain "hätävaraksi".
Tuokin vaihe oli vielä suht koht helppo, mutta kun hän oli ollut vuoden Suomessa, hän halusi että meidän perheessä puhutaan PELKÄSTÄÄN suomea.
Suoraan sanoen tuo vaihe oli aika raskas kummallekkin ja monta kertaa teki mieli vaihtaa englanniksi mutta sopimuksessa pysyttiin :).
Näin jälkeen päin ajateltuna kuitenkin tosi viisas päätös koska tuosta muodostui vaimolleni sellainen kielikylpy ettei paremmasta väliksi.

Opetelkaa ensin se kieli ja vasta sitten harkitsette suhdetta. Ei tule ongelmia kielen vuoksi.