Mun tarina lyhyesti:
Tapahtui seitsemän vuotta sitten.
Meitä oli alussa kaksi. Suht nopeasti meistä tuli kolme. Tuli oma asunto, velkaa, arki, velvollisuuksia, vastuuta, työtä, yhteisiä asioita, läheisyys loppui, hyväilyt loppui, seksi loppui.... tuli vain arki joka sujui...
Kaksi kuukautta sitten hän päätti lähteä. Rakkaus hänellä oli kuollut. Ei ollut eikä ole ketään toista miestä...
Hänellä nyt hyvä olla yksin. Minulla kamala kaipuu häntä tai siis meitä kolmea. Multa vietiin tämä perhe viikossa. Poikaanin saan toki luokseni joka toinen viikko.
Nyt seuraa kysymys...
Miten Helvetissä hän pystyy hajottaman meidän perheen ihan tosta vain. Tiän että koville ottaa hänelläkin, mutta ei näytä sitä. Hänellä on nyt se vapus mitä on kaivannut. Täälä vain tuntuu hajoavan pää.
Jep. olen hakenut apua ulkopuolelta. Olen puhunut asiasta jo mielestäni liikaakin. Tiän että aika parantaa jne...
Kävikö täs nyt niin, että olin liian kiltti ja sinisilmäinen mies. Miksi kaipaan häntä, jos hän ei rakasta mua enää. Vai rakastaako sittenkin, mutta ei uskalla, ei pysty, ja miksi ei pysty?
Miksi asiat on niin helppo ajatella järjellä,mutta tunne ei jätä rauhaan...
Jos meillä ei olisi meidän Rakasta poika, olisin
varmaan vaihtanut jo maisemaa.
NIIN KOVAA TÄÄ SATTUU !!!
toista
oma pää sekaisin
17
3246
Vastaukset
- wilma60
Tuotahan se arki taitaa olla jokaisessa lapsiperheessä. Toisille se riittää, toisille ei. Valitettavasti meidän puolisomme ovat niitä joille tuo arki ei riittänyt. Sinulla siinä mielessä helpompaa, ettei ole ketään kolmatta. Se sattuu tosi paljon, kun saa tietää että joku toinen onkin rakkaampi kuin minä. Mutta siitäkin selviää, olen huomannut.
Aika auttaa, sen sinä tiedätkin. Elämä jatkuu jok päivä, tosin erilaisena kuin ennen mutta jatkuu kuitenkin. Ja se voi jatkua jopa hyvänä elämänä. Tsemppiä sinulle!- ...mutta päästä irti.
Ei arjen tarvitse olla seksitöntä, tai "vaan elämistä" ilman läheisyyttä, iloa ja onnea.
Se menee juuri niin, että sitä saa, mitä tilaa. Enkä ymmärrä, miksi huonoon parisuhteeseen tai ns. vähempään tyytyminen tekisi kenestäkään parempaa ihmistä sellaiseen verrattuna, joka ei tyydy epätyydyttävään.
Ihminen, joka uskaltaa luopua vanhasta ja epätyydyttävästä, on rohkea ja vahva ihminen. Kun kyllähän myös "jättäjä" hyppää tuntemattomaan yhtä lailla kuin "jätettykin".
Ja oikeasti jos miestään tai vaimoaan rakastaa, niin haluaa hänen olevan onnellinen, vaikka sitten jonkun toisen kanssa, kuin onneton juuri minun itseni kanssa. - perttu73
...mutta päästä irti. kirjoitti:
Ei arjen tarvitse olla seksitöntä, tai "vaan elämistä" ilman läheisyyttä, iloa ja onnea.
Se menee juuri niin, että sitä saa, mitä tilaa. Enkä ymmärrä, miksi huonoon parisuhteeseen tai ns. vähempään tyytyminen tekisi kenestäkään parempaa ihmistä sellaiseen verrattuna, joka ei tyydy epätyydyttävään.
Ihminen, joka uskaltaa luopua vanhasta ja epätyydyttävästä, on rohkea ja vahva ihminen. Kun kyllähän myös "jättäjä" hyppää tuntemattomaan yhtä lailla kuin "jätettykin".
Ja oikeasti jos miestään tai vaimoaan rakastaa, niin haluaa hänen olevan onnellinen, vaikka sitten jonkun toisen kanssa, kuin onneton juuri minun itseni kanssa.Ollaan keskusteltu meidän kriisistä hänen kanssaan paljon. Ollaan etitty syitä itsestämme,
olosuhteista, lapsuudesta ym.
Hänen on omasta mielestään vaikea elää parisuhteessa kenenkään kanssa. Aikaisemmistakin suhteistahän hän on lähtenyt aina. Nämä asiat, ettei pysty ja halua sitoutua elämään toisen ihmisen kanssa on ahdistanut meidän suhdeta jo pitkään. Minusta on vain niin helvetin epäreilua, että hän on tarkoituksella kylmettänyt itsensä minulta, koska pelkää jotain joka ei ole edes minun syytäni. Häntä ahdistaa vastuu. Ahdistaa kun en aina kuunnellu häntä tai huolehtinut tarpeeksi kodin siisteydestä. Olen toki tehnyt paljon muuta meidän yhteisen entisen onnen eteen.
Hänellä oli todella ahdistavia jaksoja meidän suhteen loppuvaiheissa, muttei saanut sitä ajoissa sanottua. Enkä minä TYHMÄ tajunut sitä ajoissa kysyä.
Nyt on harjoiteltu yksinoloa. Pelkään vaan sitäkin, että ellei hän saa pahaa oloaan pois, mikä hänen sisällään vieläkin on, ei hän pystyelämään parisuhteessa kenenkään kanssa.
Oikesti vituttaa tässä eniten se. Että tämä laiva ajoi karille paljolti myös meistä itsestämme riippumattomista syistä.
Sanokaa millä saan taltutettua näitä vihan tunteita häntä kohtaan. Vaikka sisimmässäni haluan rakastaa häntä poikani äitinä ja hyvänä ystävänä. - yksi jättäjä
perttu73 kirjoitti:
Ollaan keskusteltu meidän kriisistä hänen kanssaan paljon. Ollaan etitty syitä itsestämme,
olosuhteista, lapsuudesta ym.
Hänen on omasta mielestään vaikea elää parisuhteessa kenenkään kanssa. Aikaisemmistakin suhteistahän hän on lähtenyt aina. Nämä asiat, ettei pysty ja halua sitoutua elämään toisen ihmisen kanssa on ahdistanut meidän suhdeta jo pitkään. Minusta on vain niin helvetin epäreilua, että hän on tarkoituksella kylmettänyt itsensä minulta, koska pelkää jotain joka ei ole edes minun syytäni. Häntä ahdistaa vastuu. Ahdistaa kun en aina kuunnellu häntä tai huolehtinut tarpeeksi kodin siisteydestä. Olen toki tehnyt paljon muuta meidän yhteisen entisen onnen eteen.
Hänellä oli todella ahdistavia jaksoja meidän suhteen loppuvaiheissa, muttei saanut sitä ajoissa sanottua. Enkä minä TYHMÄ tajunut sitä ajoissa kysyä.
Nyt on harjoiteltu yksinoloa. Pelkään vaan sitäkin, että ellei hän saa pahaa oloaan pois, mikä hänen sisällään vieläkin on, ei hän pystyelämään parisuhteessa kenenkään kanssa.
Oikesti vituttaa tässä eniten se. Että tämä laiva ajoi karille paljolti myös meistä itsestämme riippumattomista syistä.
Sanokaa millä saan taltutettua näitä vihan tunteita häntä kohtaan. Vaikka sisimmässäni haluan rakastaa häntä poikani äitinä ja hyvänä ystävänä.Hei, ei tarvitse yrittää taltuttaa, sillä vihan pitää antaa purkautua, muuten se jää hierämään ja purkautuu räjähtämällä ja silloi voidaan rikkoa hetkessä paljon. suositteln lukemiseksi Bruce Fisherin kirjaa jälleenrakennus , kun suhteesi päättyy. auttaa selkiyttämään ajatuksia ja ehkä ymmärtämään paremmin itseään ja sitä toista.
- myös kunnon mies
Vaimoni oli samanlainen. Etsii yhä sitä täydellistä rakkautta. Tänään saan kuulla totuuden. Nyt 8 kk kautta erilleen muutosta. Ja olen muuttamassa omaan asuntoon pois vahojen muistojen luota. Ex:llä ei ollut kolmatta pyörää oli monia miehiä samaan aikaan. Baareissa ja työmatkoilla. Muuten tarina on sama. Lähtenyt aina suhteistaan. Nyt pitää suhdetta varattuun mieheen. Olin ja samanlainen hölmö. En tajunnut.
Me kiltit aviomiehet yleensä muutumme 10 vuodessa tylsiksi. Lopeta ainakin itsesyyttely ja sen vatvominen mikä meni vikaan. Alussa viha/rakkaus tunteet ovat tietenkin päällimmäisinä ja aiheuttaen sen ettei itsekään tiedä miten päin olisi. Suurin haasteesi nyt on pystyä asioimaan exäsi kanssa asiallisesti. Jos siihen pystyt, säästyt monelta harmilta. Sen neuvon antaisin että älä ala piiaksi exälle. Muuttakoon ite ja hoitakoon muutenkin asiansa itse. Varaudu koviin taloudellisiin vaateisiin kohtapuoliin. Hae rohkeasti tässä alkuvaiheessa apuva, vaikka lääkäriltä ja ystäviltä, niin helpottaa jonkunajan kuluttua. Haluan myös varoittaa että yleensä se kolmas pyörä on siellä taustalla aina (kun kiltti tylsä mies jätetään), sellainen jännittävä ja rock tyyppi. Ei yhtään lohduta että kun vaimo huomaa ettei tästä oikein tullutkaan mitään, niin paluuta vanhaan ei enään ole (näin minulla kävi). Jatkoa ajatellen lohdutan sinua sillä että kunnolliset omillaan toimeen tulevat miehet ovat tätänykyä kuitenkin kovaa valuuttaa, olen huomannut. Ole mies !
- perttu73
sanoistasi! On varmaan viisasta jo nyt varautua siihen, että se uusi jännittävä rock-heppu ilmestyy kuvioihin. Samalla voin olla siitä täysin varma, että uutta seurustelusuhdetta ei tule kummalkaan olemaan pitkään aikaan ihan poikammekin tähden 5v. Taloudelliset asiat on jo sovittu niin, etä molemmat pärjäisivät. Enemmän on tullut joustoa jättäjän puolelta.
Nyt vaan täytyisi päästä tilanteen päälle, purra hammasta ja olla hänelle nyt se aikuinen, joka minun olisi pitänyt olla jo aiemmin.
Ja kun laittaa ajatusissa etusijalle lapsen. On tää vähä helpompi kestää...
Ystävyys, mitä kumpikin toivoo ei voi vielä olla totta. Se voi olla aitoa silloin, kun molemmilla tai ainakin mulla on elmässä uusi rakkaus. Sekin päivä tulee vielä!!!
Kaikkea hyvää!!
- Saman kokenut
Mulle kävi just samanlailla, ainoo ero on siinä että olen nainen ja mieheni ilmoitti kuukausi takaperin, ettei rakasta enää, hänellä ei ole mitään tunteita minua kohtaan..
Olemme uusioperhe, hänellä edellisestä liitosta poika, minulla tyttö, onhan meillä vielä yhteinenkin..
7 vuotta meilläkin, siihen mahtuu lapsen sairastuminen, oma sairastuminen, talon rakentaminen..
Luin tosta sun jutusta ihan itseeni. On "kiva" huomata, että jollekin muullekin on käynyt näin.
Mikä parasta oon oikeestaan yllättynyt, että mies pystyy noin kirjoittamaan.
Olemme tyttöjeni kanssa muuttamassa pois yhteisestä kodistamme, tuntuu raskaalta.
Avioero on harkinta-ajalla. Huh, en koskaan ajatellut että voisi käydä näin! - Vanha haituu
Älä hyvä mies, makaa tulessa. Lähde hakemaan uutta naista itsellesi.
- perttu73
Tiedän, että uusi ihastuminen tai rakastuminen pyyhkii vanhan pois. Vielä ei ole sen aika. Haluan surra vanhan kunnolla pois. Sit kun huomaan, että oikeasti olen antanut anteeksi hänelle ja itselleni, voin lähteä etsimään uusia.
En oikein jaksa uskoa, että yhden illan jututkaan tekee asiasta yhtään helpompaa kun tunteet on vielä näin vahvasti pelissä. Haluan uskoa siihen että aika auttaa tässäkin asiassa.
Tiedän, että seuraava välikuolema koettaa silloin, jos hän sattuu ihastumaan johonkin toiseen ja on onnellinen hänen kanssaan. Olen kuitenkin pättänyt, että silloin purraan hammasta perkele ja edes esitetään onnelista hänen puolestaan. Se on sitä oikeaa rakkautta ja välittämistä...
Ja tämä kaikki poikamme takia... - mutta joskus sitä kaipaa va...
perttu73 kirjoitti:
Tiedän, että uusi ihastuminen tai rakastuminen pyyhkii vanhan pois. Vielä ei ole sen aika. Haluan surra vanhan kunnolla pois. Sit kun huomaan, että oikeasti olen antanut anteeksi hänelle ja itselleni, voin lähteä etsimään uusia.
En oikein jaksa uskoa, että yhden illan jututkaan tekee asiasta yhtään helpompaa kun tunteet on vielä näin vahvasti pelissä. Haluan uskoa siihen että aika auttaa tässäkin asiassa.
Tiedän, että seuraava välikuolema koettaa silloin, jos hän sattuu ihastumaan johonkin toiseen ja on onnellinen hänen kanssaan. Olen kuitenkin pättänyt, että silloin purraan hammasta perkele ja edes esitetään onnelista hänen puolestaan. Se on sitä oikeaa rakkautta ja välittämistä...
Ja tämä kaikki poikamme takia...Kyllä tämä yksinäisuuden pelko 14 vuoden jälkeen on välillä niin hirveää, että tekisi melkein mitä tahansa jos sais hetken olla jonkun sylissä..
- Eroa harkitseva vaimo
Kuulostaa hyvin tutulta. Vaimollasi ei välttämättä uutta, hän on vain väsynyt arkeen, ahdistunut, helpointa olla erossa sinusta, ei enää jaksa yrittää kun on niin monta kertaa yrittänyt, ehkä rakkaus vain lopahti, niin voi käydä. Ja ymmärrän, että hän haluaa joskus omaa aikaa, jos hän pyöritti arkea teillä?, hän saa aikaa nyt joka toinen viikonloppu jos poika sinulla. Mietin itse nyt samaa ratkaisua, väsyneenä.
- kannattaa aina
rikkoa perhe jos on mälsää.
Ei tulis aivan heti mieleen ensimmäisenä toimenpiteenä. - omaan asuntoon muutan
kannattaa aina kirjoitti:
rikkoa perhe jos on mälsää.
Ei tulis aivan heti mieleen ensimmäisenä toimenpiteenä.Mielestäni itse ainakin olen riittävästi yrittänyt, väsyin ainaiseen venymiseen ja tuuliviirin armoilla olemiseen. Aikani sanoin, eikä ottanut tosissaan sitten olikin jo liian myöhäistä. Pahoja virheitä tein minäkin en sitä kiellä, mutta yksin en tähän soppaan ole syyllinen, enkä niin paha kuin (tuleva) ex väittää. Olis pitänyt hänki elimensä housuissaan tai edes tunnustanut aikanaan.
- M40+
Melko lailla samanlainen kohtalo oli itselläkin muutama kuukausi sitten. Ensi alkuun tuntui järkyttävän pahalta, tuntui siltä, että elämä on ohi ja narun jatkoksi joutaisi.
Ensimmäiset voimat elämän jatkumiseen antoivat tietysti lapset. Kuten sinäkin olet jo huomannut. Isyys on hieno juttu ja yritä nähdä poikaasi vähän useamminkin kuin 2 viikon välein. Olet hänelle aina se ainoa oikea isä ja kun lapsi kasvaa, niin hän haluaa todennäköisesti olla kanssasi paljon enemmän, jos nyt jaksat toimia ja antaa hänelle rakkautta ja läsnäoloa heti alusta alkaen.
Asioita kannattaa pohdiskella kaikessa rauhssa. Sinulla on ainutlaatuinen tilaisuus kasvaa ihmisenä uuteen olemiseen. Kokemuksista oppiminen on elämän suurinta iloa. Tulet ehkä huomaamaan, että oma onnellisuutesi ei voi olla kenenkään toisen ihmisen varassa, vaan sen on tultava sinun omasta sisimmästäsi. Ehkä jopa huomaat, että olekaan aidosti rakastanut exääsi. Egosi on ollut pikemminkin riippuvainen hänestä. Näin ainakin omalla kohdallani oli.
Yritä löytää itsestäsi se hyvä sisin ja jätä egon ruikutukset, viha, katkeruus taaksesi. Et kai halua antaa toiselle ihmisille tehdä itsestäsi vihaista ja katkeraa. Siitä ei ole sinulle itsellesi mitään hyötyä, vaan pelkkää haittaa.
Lähde liikkumaan, ulkoilemaan luonnosta, tapaamaan ihmisiä. Olet saanut yllättävän vapauden, josta kannattaa nauttia. Tapaa uusia ihmisiä, tee jotain sellaista, mitä et ole seitsemään vuoteen tehnyt arjen, työn ja lapsenhoidon keskellä.
Älä pidä kiirettä uusien vakavien parisuhteiden kanssa. Ne päätyvät tilanteessasi vain samanlaisiin riippuvuuksiin kuin aiemmat.
Keskity rakentamaan itsestäsi ehjä ihminen, joka kunnioittaa ja rakastaan itseään puutteistaan huolimatta. Tämän kun olet tehnyt, niin oikea(t) ystävät ja elämänkumppani kävelee vastaasi ihan huomaamatta.
Maailma on hieno ja kaunis paikka (mene vaikka ulos tänään kävelemään). Elämä on hieno lahja. Älä tuhlaa sitä vihaan, murehtimiseen ja katkeruuteen.
On luonnollista tuntea surua ja vihaakin jonkin aikaa. Käy nämä tunteet läpi ja älä pakene niitä. Muista kuitenkin, että älä ruoki negatiivisia tunteita kuukausi- ja vuositolkulla. Suru menee kyllä ohi viimeistään puolessa vuodessa, jos vain uskallat sen aidosti kohdata. Kun välillä tuuli käy omaan otsaan, niin se käy, sille ei mitään mahda. Mutta jos se jossain vaiheessa lohduttaa, kovakin tuuli tyyntyy pikkuhiljaa.
Sinulla on nyt edessäsi yksi suurimpia selviytymiskamppailuja, ja niin valitettavaa kun se onkin, ei tule olemaan kovinkaan miellyttävä kokemus ainakaan alkumetreillä. Koet pettymystä itseesi ja exääsi, mietit mitä olisi pitänyt tehdä toisin, kuvittelet kuinka hyvä teillä olisi, jos olisit käyttäytynyt toisella tavalla, palvonut vaimoasi jne jne jne... Never ending story.
Noita asioita pitää ja kannattaakin miettiä, ei siksi, että ne miettimällä mihinkään menneisyydessä muuttuisi, vaan siksi, että osaat välttää samoja tapahtumia tulevaisuudessa. Tulevaisuutta sinulla kuitenkin on, niinkuin meillä kaikilla eronneilla. Käy läpi vihasi rauhassa, kirjoita ajatuksiasi ja tuntemuksiasi ylös, puhu ystävien/kavereiden/sukulaisten/lääkärin/psykologin kanssa, puhu niin paljon, että lopulta tunnet puhuneesi ulos ja ääneen kaikken.
Syyllisen etsiminen on turhaa, ei yleensä parisuhteessa yksi ihminen pysty koko laivaa karille ohjaamaan. Ja vaikka syyllinen lopulta löytyisikin, mitä se silti muuttaa! Tekee vain entistä katkerammaksi, joka taas hankaloittaa uuden elämän alkamista.
Sinulla on hyvä suhde poikaasi, se on asia jonka vaalimiseen pitää ja kannattaa panostaa täysillä. Ja huomaa, vanhempien tehtävä ei ole "ostaa" lasta tai lapsia, vaan osoitettava oikeasti välittämisestä, huolenpidosta ja rakastamisesta. Itse huomasin tuossa jokin aika sitten, kun oikein asioita mietin, että tärkeimmät ihmiset elämässäni ovat olleet lapset, siitä pitäen kun ovat tähän maailmaan syntyneet. Emme me tietenkään lapsiamme omista, mutta antamalla heille mahdollisimman hyvät eväät tulevaa varten toivottavasti helpotamme heidän elämäänsä. Ja sitä kautta tietenkin omaakin elämää.
Kovia aikoja edessä sinulla veli hyvä, mutta on siellä aina jotain hyvääkin odottamassa. Töitä joudut tekemään itsesi kanssa, paljon. Mutta yleensä se palkitaan, tavalla tai toisella. Opettele nauttimaan olostasi yksin, panosta kaikkesi poikasi ja sinun yhteisiin hetkiin, lopeta itsesi syyttäminen ja pyrkimykset muuttaa mennyt maailma. Anna tunteittesi tulvia, niin hyvät kuin huonotkin. Opettele luottamaan itseesi ja säilytä usko siihen, että
"perkele, tästä selvitään"!
Mav- perttu73
Te ootte siis varmaan käyneet saman läpi. Mulla tää on eka ja toivottavasti vipa. joo, ei tää todellakaan helppoa ole, mut nääkin ajatukset mitä annoitte, kantaa eteenpäin ja ehkä ne tulevat paskimmatkin hetket ei enää tunnu niin paskalta.
Siit olen varma, että jos ei tästä ihminen kasva ja opi niin ei sitten mistään...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Eduskunnan setämiehet eivät häiritse
Porvariston sedät kertoivat kuorossa, että eivät tiedä häirinnästä mitään.2557157Jaguar i pace sähköauto hajosi. Jopa 100 tonnia akun vaihto. Edullisia kilometrejä
https://www.iltalehti.fi/autouutiset/a/fcaa5ae4-c04d-414d-ac54-dab991758b2e Tuo että sähköautossa ei lämmitys toimi on363747PropsApp Koodi
Haluatko ansaita ja kilpailla fiksusti samalla kun seuraat urheilua? Props tekee sen mahdolliseksi. Sovelluksessa pääset23298Persut yrittävät epätoivon vimmalla
kiertää häirintä asian https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/5389f072-60d9-4ef8-aa7b-c11f0eda66cf jonka muut puolueet a663071Muistakaa demarit, että TE petitte, ei vihreät tai vas.liitto
Te veitte eduskunnasta turvallisen tilan, veditte sen viemäristä alas. Te demarit, itsensä ylentäneet moraalinvartijat,1072758Tämä on persut
Persut kannattavat koko Suomen alueiden luovuttamista Venäjälle. Kannattavat myöskin väestönvaihtoa suomalaisten ja ven102656IL: "Kyykyttämistä, alistamista, painostamista, huutamista ja tiuskimista SDP:n
eduskuntaryhmässä." Häirintäkohu puolueen ympärillä paisuu. Iltalehden haastattelemien SDP-lähteiden mukaan eduskunta-422398Riikka runnoo: konkursseja eniten 30 vuoteen
Vuonna 2025 Suomessa haettiin konkurssiin yhteensä 3 906 yritystä. Konkurssiluku oli suurin sitten vuoden 1996.462165- 651908
- 961801