Elämätön elämä

En ole kenenkään ainakaan vielä kuullut itse sanovan, että olisi elänyt jotenkin elämättömän elämän, yleensä sanojana on aina joku muu, joka ruotii toisen ihmisen elämää.

Kyllähän se saattaa jotenkin noin mennä...
Siis siinä tapauksessa ehkä voisin tuota ajatella jonkinlaisena elämättömänä elämänä, jos olisi ollut mahdollisuuksia viettää toisenlaista elämää... Ei, en sittenkään, kyllä minusta tuntuu sittenkin, että kyse voisi olla esim. siitä, että yhtäkkiä huomaa ajan kuluneen ja iän karttuvan ja tulee kiire hankkia niitä kaikkia kokemuksia ja toteuttaa täyttymättömiä toiveita. Vai?

iivee kirjoitti:

Kyllähän se saattaa jotenkin noin mennä...
Siis siinä tapauksessa ehkä voisin tuota ajatella jonkinlaisena elämättömänä elämänä, jos olisi ollut mahdollisuuksia viettää toisenlaista elämää... Ei, en sittenkään, kyllä minusta tuntuu sittenkin, että kyse voisi olla esim. siitä, että yhtäkkiä huomaa ajan kuluneen ja iän karttuvan ja tulee kiire hankkia niitä kaikkia kokemuksia ja toteuttaa täyttymättömiä toiveita. Vai?

Lue lisää

Juuri tuota tarkoitin - esimerkkini vain oli se tavanomaisin muutosten kohde! Jos ympärillesi katsot, niin keski-ikäisethän ne juuri alkavat katsovat sitä tuttua naamaa vierellään ja monikin alkaa myös syyttää sitä toista kahleista.

Toki on yksinäisiäkin, pariutumattomia, joiden kohdalla taas tulee kiire perheen perustamiseen. Kokevat etteivät ole eläneet ollenkaan kun eivät tiedä normiarjesta mitään.

Ja elämättömäksi elämäkseen kokevat nekin elämänsä kun ovat kaikkensa paahtaneet kotinurkissaan ja kun vaikkapa vakava sairaus löytyy, tulee kiire lähteä katsomaan maailmalta juuri niitä kohteita jotka oli ajatellut toteuttavansa vasta eläkkeellä!

Niinpä ainoa neuvoa kai on, että elä täysillä tätä päivää äläkä jätä huomiselle mitään, minkä voisit toteuttaa jo tänään kunhan vain otat itseäsi niskasta kiinni.

eri sanoin! kirjoitti:

Juuri tuota tarkoitin - esimerkkini vain oli se tavanomaisin muutosten kohde! Jos ympärillesi katsot, niin keski-ikäisethän ne juuri alkavat katsovat sitä tuttua naamaa vierellään ja monikin alkaa myös syyttää sitä toista kahleista.

Toki on yksinäisiäkin, pariutumattomia, joiden kohdalla taas tulee kiire perheen perustamiseen. Kokevat etteivät ole eläneet ollenkaan kun eivät tiedä normiarjesta mitään.

Ja elämättömäksi elämäkseen kokevat nekin elämänsä kun ovat kaikkensa paahtaneet kotinurkissaan ja kun vaikkapa vakava sairaus löytyy, tulee kiire lähteä katsomaan maailmalta juuri niitä kohteita jotka oli ajatellut toteuttavansa vasta eläkkeellä!

Niinpä ainoa neuvoa kai on, että elä täysillä tätä päivää äläkä jätä huomiselle mitään, minkä voisit toteuttaa jo tänään kunhan vain otat itseäsi niskasta kiinni.

Lue lisää

tahtoo olla hieman tapana joissain jutuissa siirrellä suunnitelman toteutusta aina tulevaisuuteen päin, pitäisi varmaan suorittaa jonkin sortin ryhdistäytyminen...
Tuota yksinäisten ihmisten juttua minäkin olen joskus miettinyt. Onneksi nykyään sentään ei enää pidetä sitäkään elämäntapaa mitenkään outona, on ainakin se paine pois niskasta. Toiset pitävät sitä hyvinkin mukavana ja täytenä elämänä, mutta ne, jotka olisivat halunneet tai haluaisivat puolison, kenties perheen yms eivätkä jostain syystä niitä ole saaneet, tuntevat ehkä melkoista tyhjyyttä elämässään. Se on aika iso aukko täytettäväksi jollain muulla.

että uskon ikuiseen elämään. Omasta mielestäni tiedän :)

tietysti paljastuu kirjoitti:

että uskon ikuiseen elämään. Omasta mielestäni tiedän :)

Elämätön elämä on minun mielestä jotain sellaista kun ihminen ei ole voinut toteuttaa itseään tai ei ole ymmärtänyt mahdollisuuksiaan siihen.

Tätini hoiti omaa äitiään, eikä mennyt koskaan työelämään, avioliitossa kyllä, ei lapsia, joita hän ei tahtonutkaan.
Nyt hän on yli 70 ja tavattoman katkera koska ei ole päässyt kotoaan pois.
Päässyt?
Hän olisi tahtonut tulla kuvataiteilijaksi, mutta se äitinsä hoitaminen koko ajan vei kaiken eikä hän antanut mahdollisuuksia itselleen harrastaa taidetta.
Lahjoja oli ja on.
Hän on alkanut jankuttaa "kun minä olisin halunnut...."
" kyllä minä äitini kunnialla hautaan hoidin..."

Katkeruus on noussut pintaan ja ympärillä olevat syyllistyvät.
Minä en.
Häenelle on annettu mahdollisuuksia harrastuksiin, itsensä toteuttamiseen, en tiedä kuvataideopinnoista, pohjakoulutus jäi kansakouluun.
Mutta taiteilijaksi voi tulla ilman kouluja, tiedän eräänkin vanhan rouvan rouva on ihan oikea taiteilija, maalaa naivistisia tauluja.
(muisti pätkii en muista kuka.)

Mitä se pitää sisällään? Ymmärränkö oikein, jos arvelen sinun tarkoittavan, että se elämätön elämä olisi jotenkin tyhjää elämää?

ihan itse kirjoitti:

Elämätön elämä on minun mielestä jotain sellaista kun ihminen ei ole voinut toteuttaa itseään tai ei ole ymmärtänyt mahdollisuuksiaan siihen.

Tätini hoiti omaa äitiään, eikä mennyt koskaan työelämään, avioliitossa kyllä, ei lapsia, joita hän ei tahtonutkaan.
Nyt hän on yli 70 ja tavattoman katkera koska ei ole päässyt kotoaan pois.
Päässyt?
Hän olisi tahtonut tulla kuvataiteilijaksi, mutta se äitinsä hoitaminen koko ajan vei kaiken eikä hän antanut mahdollisuuksia itselleen harrastaa taidetta.
Lahjoja oli ja on.
Hän on alkanut jankuttaa "kun minä olisin halunnut...."
" kyllä minä äitini kunnialla hautaan hoidin..."

Katkeruus on noussut pintaan ja ympärillä olevat syyllistyvät.
Minä en.
Häenelle on annettu mahdollisuuksia harrastuksiin, itsensä toteuttamiseen, en tiedä kuvataideopinnoista, pohjakoulutus jäi kansakouluun.
Mutta taiteilijaksi voi tulla ilman kouluja, tiedän eräänkin vanhan rouvan rouva on ihan oikea taiteilija, maalaa naivistisia tauluja.
(muisti pätkii en muista kuka.)

Lue lisää

on melkoinen matkatoveri, se kyllä vie ihmiseltä viimeisetkin mahdollisuudet hienosti sanottuna "kasvaa ihmisenä".
On se sääli, että ihmisten täytyy iän karttuessa syyllistää itseään ja muita sellaisillakin asioilla,joille ei silloin nuorempana ehkä voinut mitään, tai osannut, tai ei ollut mahdollisuuksia ja iän, kokemusten ja järjen lisääntyessä ymmärtää, että olisikin voinut tehdä toisin.

Ihan hienosti ajateltu. Mutta mikä onkaan "täyden elämän" vastakohta. Olisiko se vaikka elämätön elämä ? Eikä sinusta turha kuitenkaan... kuten ei Siperiakaan. Hmmm , täytyy miettiä....

iivee kirjoitti:

on melkoinen matkatoveri, se kyllä vie ihmiseltä viimeisetkin mahdollisuudet hienosti sanottuna "kasvaa ihmisenä".
On se sääli, että ihmisten täytyy iän karttuessa syyllistää itseään ja muita sellaisillakin asioilla,joille ei silloin nuorempana ehkä voinut mitään, tai osannut, tai ei ollut mahdollisuuksia ja iän, kokemusten ja järjen lisääntyessä ymmärtää, että olisikin voinut tehdä toisin.

Lue lisää

vastuussa äidistäni. Taide on mielenkiintoista, mutta tarvitaan aito inspiraatio. Sitten alkaa syntyä jotain. Ei se mielestäni voi riippua siitä hoitaako samalla vanhempaansa vai ei. Vai onko se kellon ympäri?

iivee kirjoitti:

Mitä se pitää sisällään? Ymmärränkö oikein, jos arvelen sinun tarkoittavan, että se elämätön elämä olisi jotenkin tyhjää elämää?

siellä ei voi esimerkiksi solmia suhteita vastakkaiseen sukupuoleen, perustaa perhettä, vaikka haluaisi. No eri asia on, jos ei edes kiinnosta. Lisäksi vankeudessa maisemat ovat aika samanlaiset joka päivä. Toisaalta niin on myös tavallisella duunarilla. Mutta vankeudessa ei ole valinnanvaraa senkään vertaa. Varsinkaan Siperiassa?

Werner64 kirjoitti:

Ihan hienosti ajateltu. Mutta mikä onkaan "täyden elämän" vastakohta. Olisiko se vaikka elämätön elämä ? Eikä sinusta turha kuitenkaan... kuten ei Siperiakaan. Hmmm , täytyy miettiä....

Lue lisää

se mikä on aidan toisella puolella eli vihreämpää. Pitäisi elää yhtä aikaa montaa elämää. Omat ympyrät saattavat alkaa kyllästyttää vähitellen jokaista.

Werner64 kirjoitti:

Ihan hienosti ajateltu. Mutta mikä onkaan "täyden elämän" vastakohta. Olisiko se vaikka elämätön elämä ? Eikä sinusta turha kuitenkaan... kuten ei Siperiakaan. Hmmm , täytyy miettiä....

Lue lisää

mukaan. Muuta ei voi. Ihan täysillä mennään.

vankilaa kirjoitti:

siellä ei voi esimerkiksi solmia suhteita vastakkaiseen sukupuoleen, perustaa perhettä, vaikka haluaisi. No eri asia on, jos ei edes kiinnosta. Lisäksi vankeudessa maisemat ovat aika samanlaiset joka päivä. Toisaalta niin on myös tavallisella duunarilla. Mutta vankeudessa ei ole valinnanvaraa senkään vertaa. Varsinkaan Siperiassa?

Lue lisää

Niin, kaikissa olosuhteissa ei oikein taida olla mahdollisuutta tehdä kauheasti valintoja...
Kai se sitten olisi vain yritettävä sellaisissa oloissa pärjäillä niillä virikkeillä mitä on, onneksi nyt ainakin vankiloissa nykyisin on jo mahdollisuuksia mielekkääseen ajankäyttöön. Mutta sehän kai se lienee hieman tarkoituskin, kun rangaistusta määrätään suorittamaan vankilaan...ei silloin ole vapaa tekemään asioita ja elämään samalla lailla kuin vapaudessa.

Sinähän olet tehnyt niitä päätöksiä silloin sillä kokemuksella, niillä mahdollisuuksilla, resursseilla, järjellä jne. mitä sinulla on silloin ollut. Eli ei minusta sekään elämä ole elämätöntä ollut, jos olet parhaasi tehnyt niillä keinoin, jotka ovat olleet silloin käytettävissä.
Juu, ei tule uusintoja. Siksi on oikeastaan aika turhaa haaskausta miettiä mitä kaikkea on jättänyt tekemättä ja tekee tulevaisuudessa mitä pystyy niillä resursseilla, jotka on käytössä.

elämän pikajunassa silmät kiinni ja aivan sama onko selkä meno- vai tulosuuntaan... Surullista. Se on kai sitä tyhjää elämää. On vissiin puuttunut rohkeutta tai jotain hankkia sisältöä niihin vuosiin.

sano joskus näin että elämä ylä ja alamäkeä. Niitä huippuja on harvassa, mutta niistä kannattaa iloita. Ja oliko se vielä niin, että ne aallonpohjat on pidempiä.

tutun tutun tuttu kirjoitti:

sano joskus näin että elämä ylä ja alamäkeä. Niitä huippuja on harvassa, mutta niistä kannattaa iloita. Ja oliko se vielä niin, että ne aallonpohjat on pidempiä.

sen mukaan voi ehkä päätellä onko täyttä elämää elänyt.

tutun tutun tuttu kirjoitti:

sano joskus näin että elämä ylä ja alamäkeä. Niitä huippuja on harvassa, mutta niistä kannattaa iloita. Ja oliko se vielä niin, että ne aallonpohjat on pidempiä.

se menee, just ko oot selvinny jostain koettelemuksesta ja oot hengähtäny ja ehkä hetken nauttinu, niin uusi haaste on jo ovella ;)

sitä kiertokulkua ei voi väistellä, se on osa meitä!

tilasto kirjoitti:

sen mukaan voi ehkä päätellä onko täyttä elämää elänyt.

jokin sellainen ohjekirjanen, josta voisi aina tarkistaa, että on varmasti suorittanut ne kaikki vaiheet ja hankkinut ne kokemukset, jotka kussakin ikävaiheessa "kuuluu" hankkia.
Hmm...valhe, emävalhe, tilasto ;-)

sohtrop kirjoitti:

se menee, just ko oot selvinny jostain koettelemuksesta ja oot hengähtäny ja ehkä hetken nauttinu, niin uusi haaste on jo ovella ;)

sitä kiertokulkua ei voi väistellä, se on osa meitä!

Lue lisää

tämä elämä olisikin, jos se ei olisi niitä kuoppia ja kukkuloita

Hei soturi! Taas pähkäillään!

Paljon elämiä myös loppuu hyvinkin varhain, lapsuus- tai nuoruusiässä. Voikohan heidän elämistään käyttää sanontaa "elämätön elämä"?
Minun mielestäni ei voi. Sitä tulevaisuutta, jota ei koskaan tullutkaan, voidaan surra, mutta ei se lyhyt elämä ollut elämätöntä elämää. Sehän useimmiten oli elämää täynnä. Ja kyllä sellainenkin elämä on minusta arvokas, joka kestää vain hetken ja sammuu pois.

Ja mitä voi elämältä vaatia? Että se ei olisi elämätöntä. Ja mitä ihmiset voivat vaatia itseltään? Täyttävätkö he omia tarpeitaan vai etsivätkö he esim. hyväksyntää tai arvostusta tai "yleisen mielipiteen" mukaista elämää?
Tai tyytyykö ihminen vaikka siihen, että hän elää omien arvojensa ja ihanteidensa mukaista elämää, tuntee elävänsä tasapainoista elämää,vaikka se näyttäisi toisten silmissä...tuota...oudolta?...tai vaatimattomalta?

Kyllä kai useimmilla ihmisillä on jonkinasteisia pelkoja tai muita, jotka estävät heitä täysillä ottamasta elämältä sen, mitä olisi tarjolla.
Joillakin ihmisillä isoin tavoite on pysyä hengissä, jotkut eivät jaksa tavoitella edes sitä. Surullista.

No, oikeasti minä kyllä kuvittelen tietäväni, että ne, jotka tästä elämättömästä elämästä puhuvat, tarkoittanevat usein sitä, että ihmisen elinkaareen kuuluu tiettyjä vaiheita ja tapahtumia, jotka olisi hyvä käydä läpi, että voisi kokea eläneensä sen ns "täyden elämän", eikä tarvitsisi kipuilla sellaisten tekemättömien ja kokemattomien asioiden takia myöhemmin.
Minä en vaan täysin usko tuohon. Kyllä minusta ihminen yleensä tekee parhaansa sen hetkisten mahdollisuuksien ja voimavarojen mukaan. Ja minusta on aivan turha tuntea syyllisyyttä kenenkään siitä, että ei parikymppisenä ehkä osannut tehdä niitä ratkaisuja tai päätöksiä, jotka tuntuisivat järkeviltä neli- tai viisikymppisen järjellä tai kokemuksella.

Ai niin, tämähän oli keskustelupalsta... Ne romaanithan kirjoitellaan eri paikkaan...

Loppukevennys? Joo, tulee:

"Luonnon suuren lapsukaiset avaruuden alla,
nauttikaamme elämätä iloll' ihanalla!
Pois, pois karvaus!
Vältä, veikko, huolet!
Pois, pois valitus!
Taita tuskan nuolet!
.
.
Missä lienee muuttumata olo maamme päällä?
Tyytyväisyys ombi vasta onnen täyte täällä.
Pois, pois viipykön
murhepäivä meildä!
Pois, pois pysykön
itku ilon teildä!"

Ai niin, ei tämä tainnut olla runaopalstakaan...;-)

iivee kirjoitti:

Hei soturi! Taas pähkäillään!

Paljon elämiä myös loppuu hyvinkin varhain, lapsuus- tai nuoruusiässä. Voikohan heidän elämistään käyttää sanontaa "elämätön elämä"?
Minun mielestäni ei voi. Sitä tulevaisuutta, jota ei koskaan tullutkaan, voidaan surra, mutta ei se lyhyt elämä ollut elämätöntä elämää. Sehän useimmiten oli elämää täynnä. Ja kyllä sellainenkin elämä on minusta arvokas, joka kestää vain hetken ja sammuu pois.

Ja mitä voi elämältä vaatia? Että se ei olisi elämätöntä. Ja mitä ihmiset voivat vaatia itseltään? Täyttävätkö he omia tarpeitaan vai etsivätkö he esim. hyväksyntää tai arvostusta tai "yleisen mielipiteen" mukaista elämää?
Tai tyytyykö ihminen vaikka siihen, että hän elää omien arvojensa ja ihanteidensa mukaista elämää, tuntee elävänsä tasapainoista elämää,vaikka se näyttäisi toisten silmissä...tuota...oudolta?...tai vaatimattomalta?

Kyllä kai useimmilla ihmisillä on jonkinasteisia pelkoja tai muita, jotka estävät heitä täysillä ottamasta elämältä sen, mitä olisi tarjolla.
Joillakin ihmisillä isoin tavoite on pysyä hengissä, jotkut eivät jaksa tavoitella edes sitä. Surullista.

No, oikeasti minä kyllä kuvittelen tietäväni, että ne, jotka tästä elämättömästä elämästä puhuvat, tarkoittanevat usein sitä, että ihmisen elinkaareen kuuluu tiettyjä vaiheita ja tapahtumia, jotka olisi hyvä käydä läpi, että voisi kokea eläneensä sen ns "täyden elämän", eikä tarvitsisi kipuilla sellaisten tekemättömien ja kokemattomien asioiden takia myöhemmin.
Minä en vaan täysin usko tuohon. Kyllä minusta ihminen yleensä tekee parhaansa sen hetkisten mahdollisuuksien ja voimavarojen mukaan. Ja minusta on aivan turha tuntea syyllisyyttä kenenkään siitä, että ei parikymppisenä ehkä osannut tehdä niitä ratkaisuja tai päätöksiä, jotka tuntuisivat järkeviltä neli- tai viisikymppisen järjellä tai kokemuksella.

Ai niin, tämähän oli keskustelupalsta... Ne romaanithan kirjoitellaan eri paikkaan...

Loppukevennys? Joo, tulee:

"Luonnon suuren lapsukaiset avaruuden alla,
nauttikaamme elämätä iloll' ihanalla!
Pois, pois karvaus!
Vältä, veikko, huolet!
Pois, pois valitus!
Taita tuskan nuolet!
.
.
Missä lienee muuttumata olo maamme päällä?
Tyytyväisyys ombi vasta onnen täyte täällä.
Pois, pois viipykön
murhepäivä meildä!
Pois, pois pysykön
itku ilon teildä!"

Ai niin, ei tämä tainnut olla runaopalstakaan...;-)

Lue lisää

lai...sanaa ei pysty käyttään, liittyy manselaiseen lätkään, ei taivu, ei millään ;)

niinpä, sanaa elämätön voi tulkita niin monella tavalla. jokainen elävänä syntynyt on toden totta elänyt, mutta ei ole välttämättä "ELÄNYT". ei kannata vääntää peistä ;) enempää, jokainen tulkitkoon sanan omalla tavallaan.

samaa mieltä niistä turhista syyllisyys tunteista, mutta ihmisen mieli on vaan sellainen,että toiset palaa vanhoihin aina uudestaan ja uudestaan. siksi olisikin, kuten sanoit, aika-ajoin hyvä pohtia näitä asioita ja miettiä mitä ja miten haluaa, jotta saa mielensä pidettyä kohtuullisen tyytyväisenä ja ns."kylläisenä".

moni asia on niin itsestäänselvyys, kunnes joku muutosvoima avaa silmät ja havahduttaa näkemään aivan erilailla. riippuen näköharha illuusion syvyydestä, saattaa ajatus hajota atomeiksi ja saako palat enää kerättyä kokonaisuudeksi, on toinen kysymys.näistä helposti nousee se tyytymätömyys ja katkeruus pintaan ja aiheutuu tuskaa ja surua itselle ja ympäristölle.

sohtrop kirjoitti:

lai...sanaa ei pysty käyttään, liittyy manselaiseen lätkään, ei taivu, ei millään ;)

niinpä, sanaa elämätön voi tulkita niin monella tavalla. jokainen elävänä syntynyt on toden totta elänyt, mutta ei ole välttämättä "ELÄNYT". ei kannata vääntää peistä ;) enempää, jokainen tulkitkoon sanan omalla tavallaan.

samaa mieltä niistä turhista syyllisyys tunteista, mutta ihmisen mieli on vaan sellainen,että toiset palaa vanhoihin aina uudestaan ja uudestaan. siksi olisikin, kuten sanoit, aika-ajoin hyvä pohtia näitä asioita ja miettiä mitä ja miten haluaa, jotta saa mielensä pidettyä kohtuullisen tyytyväisenä ja ns."kylläisenä".

moni asia on niin itsestäänselvyys, kunnes joku muutosvoima avaa silmät ja havahduttaa näkemään aivan erilailla. riippuen näköharha illuusion syvyydestä, saattaa ajatus hajota atomeiksi ja saako palat enää kerättyä kokonaisuudeksi, on toinen kysymys.näistä helposti nousee se tyytymätömyys ja katkeruus pintaan ja aiheutuu tuskaa ja surua itselle ja ympäristölle.

Lue lisää

...harjoitus tekee mestarin, nääs ;-)
Kun noita totuuden sanojakin päästelet noin sujuvasti.
Kun sitä jotenkin oppisikin kulkemaan avoimin mielin ja katselemaan ympärilleen niin, että huomaisi oikeasti mitä kaikkea ympärillä oikein on ja tapahtuu ja minkälaisia tilaisuuksia ja mahdollisuuksia voi olla tarjolla... Niitä ei vaan ehkä näe, kun kulkee pää riipuksissa laput silmillä.
Sitähän voisi reenata :-) Saataisi vielä oppiakin jotain.

iivee kirjoitti:

...harjoitus tekee mestarin, nääs ;-)
Kun noita totuuden sanojakin päästelet noin sujuvasti.
Kun sitä jotenkin oppisikin kulkemaan avoimin mielin ja katselemaan ympärilleen niin, että huomaisi oikeasti mitä kaikkea ympärillä oikein on ja tapahtuu ja minkälaisia tilaisuuksia ja mahdollisuuksia voi olla tarjolla... Niitä ei vaan ehkä näe, kun kulkee pää riipuksissa laput silmillä.
Sitähän voisi reenata :-) Saataisi vielä oppiakin jotain.

Lue lisää

kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran on vinha perä ;)

mitä enemmän kokee ja näkee, on ainakin vaihtoehtoja valita mieleisensä. se on pitkä aika vaikka 40 vuotta mennä samalla tyylillä ja tehdä asioita tietyllä kaavalla ja sitten havaita jotain mitä ei kohdattuaan voi enää vastustaa tai ohittaa.

siksi mä kannustan kaikkia nuoria kokeilemaan kaikkea erilaista ja varsinkin matkustelu ja tutustuminen erilaisiin ihmisiin, kulttureihin ja menetelmiin on kuin rahaa pankkiin laittais ;)

monesti surkutellaan nuorien katkenneita rakkaussuhteita, ne sattavat olla jopa maanis depressiivisiä kokemuksia, mutta on niissä aina jotain hyvääkin. kahta samanlaista ihmistä ei ole ja näin oppii myös ihmissuhdepuolella tapoja, tyylejä arkielämän askareissa kuin rakkaudessa ja hellimisessä.

ei pidä kuitenkaan lähteä suhteeseen vain oppimaan ja lähteä lätkimään ensimmäisissä vastoinkäymisissä, mutta parempi tutustua toiseen kunnolla ennenkuin syöksyy avioon, pyöräyttää lapsia ja toteaa kymmenen vuoden jälkeen, että me ei taideta sopia toisillemme.

no niin nyt eksyin jo sivupoluille ja tarkoitus ei todellakaan ollut moralisoida ketään tai kenenkään päätöksiä, kaikkea voi aina sattua ja tapahtua, vaikka kuinka yrittää ja parastansa laittaa. maailma ja tunnot muuttuvat ja muuttavat ihmistä, mikään ei ole ikuista, eikä pysyvää.

mun pointti, oli että, kun lähes kaikkea on edes "maistanut" on helpompi valita oma tyylinsä, tietää mitä haluaa ja saada se rauhallinen mieli ja hyvänolon tunne.eikös me kaikki sitä hyvää fiilistä haeta jokaiselle päivälle, arkeen sekä juhlaan?

sohtrop kirjoitti:

kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran on vinha perä ;)

mitä enemmän kokee ja näkee, on ainakin vaihtoehtoja valita mieleisensä. se on pitkä aika vaikka 40 vuotta mennä samalla tyylillä ja tehdä asioita tietyllä kaavalla ja sitten havaita jotain mitä ei kohdattuaan voi enää vastustaa tai ohittaa.

siksi mä kannustan kaikkia nuoria kokeilemaan kaikkea erilaista ja varsinkin matkustelu ja tutustuminen erilaisiin ihmisiin, kulttureihin ja menetelmiin on kuin rahaa pankkiin laittais ;)

monesti surkutellaan nuorien katkenneita rakkaussuhteita, ne sattavat olla jopa maanis depressiivisiä kokemuksia, mutta on niissä aina jotain hyvääkin. kahta samanlaista ihmistä ei ole ja näin oppii myös ihmissuhdepuolella tapoja, tyylejä arkielämän askareissa kuin rakkaudessa ja hellimisessä.

ei pidä kuitenkaan lähteä suhteeseen vain oppimaan ja lähteä lätkimään ensimmäisissä vastoinkäymisissä, mutta parempi tutustua toiseen kunnolla ennenkuin syöksyy avioon, pyöräyttää lapsia ja toteaa kymmenen vuoden jälkeen, että me ei taideta sopia toisillemme.

no niin nyt eksyin jo sivupoluille ja tarkoitus ei todellakaan ollut moralisoida ketään tai kenenkään päätöksiä, kaikkea voi aina sattua ja tapahtua, vaikka kuinka yrittää ja parastansa laittaa. maailma ja tunnot muuttuvat ja muuttavat ihmistä, mikään ei ole ikuista, eikä pysyvää.

mun pointti, oli että, kun lähes kaikkea on edes "maistanut" on helpompi valita oma tyylinsä, tietää mitä haluaa ja saada se rauhallinen mieli ja hyvänolon tunne.eikös me kaikki sitä hyvää fiilistä haeta jokaiselle päivälle, arkeen sekä juhlaan?

Lue lisää

No, jääköön sanomatta.

Olet oikeassa, 40 vuotta on todella pitkä aika, jos elämä on mielenkiinnotonta ja tylsää. Ja silti sekin aika varmaan on mennyt nopeasti...
Ihmeellinen tuo ajan käsite, kuinka voi jokin aika olla niin pitkä ja kuitenkin kulua niin nopeasti.

Kyllä olen myös sitä mieltä, että uusia kokemuksia asiassa kuin asiassa, melkein, on hyvä hankkia. Tulee hieman lisää perspektiiviä ajatella asioita useammalta kantilta.
Ja ehkä se auttaa myös silloin, kun tuleekin eteen sellainen asia, jossa täytyy tehdä esim. päätös ilman minkäänlaista kokemusta tai mahdollisuutta kysyä neuvoa keneltäkään. Silloin tällöin niitä tulee, luulen, että jokaiselle. Tai voi olla, että jotkut selviävät elämänsä tarvitsematta vaivata päätään sellaisilla asioilla. Ja joskus joutuu tekemään isojakin päätöksiä jonkun toisen puolesta. Kyllä silloinkin varmaan auttaa, jos on oppinut ajattelemaan asioita monipuolisesti.

Tavoittelemisen arvoinen asia tuo, että jokaisesta päivästä saisi tehtyä sellaisen, että tuntisi onnistuneensa ja olisi hyvä olla. Aina se ei ole mahdollista, mutta sitä kannattaa tavoitella. Ja kun on oikein synkkiä ja mustia päiviä, niin voisi edes toivoa ja luottaa siihen, että vielä se aurinkoinenkin päivä koittaa.

Voisi olla mielenkiintoista pujahtaa joksikin aikaa esim. sata vuotta sitten eläneen ihmisen nahkoihin ja kuullostella miten he silloin kokivat elämänsä. Minusta tuntuu, että ei se ihan näin monimutkaista ollut. Tietysti suurin osa aikaa meni lähinnä selviytymiseen ihan perusjutuista ja elämä vanhensi heidät nopeasti, mutta mitähän ne tavalliset ihmiset silloin oikein elämästään ajattelivat. Asia, jota en koskaan saa tietää... Kestän sen kyllä.

Se on sitten työpaikan vaihto edessä... Joudun nimittäin myös työkseni pohtimaan näitä :-)
Ja aika paljon pohdin juuri mm. yli kasikymppisten kanssa, monien kanssa siinä vaiheessa, kun elämä on loppumassa. Ja kyllä minun mielestäni näitä asioita on hyvä pohtia muutenkin, ainakin jos ei ole tyytyväinen elämäänsä tai on vaikka muuten aikomusta esim. tehdä joitain muutoksia omassa elämässään. Ei siihen ikä vaikuta.

iivee kirjoitti:

Se on sitten työpaikan vaihto edessä... Joudun nimittäin myös työkseni pohtimaan näitä :-)
Ja aika paljon pohdin juuri mm. yli kasikymppisten kanssa, monien kanssa siinä vaiheessa, kun elämä on loppumassa. Ja kyllä minun mielestäni näitä asioita on hyvä pohtia muutenkin, ainakin jos ei ole tyytyväinen elämäänsä tai on vaikka muuten aikomusta esim. tehdä joitain muutoksia omassa elämässään. Ei siihen ikä vaikuta.

Lue lisää

että kasikymppisenä voi jo huoletta alkaa tekemään tiliä elettyjen vuosien tasosta.
Mutta liian nuorena ei kannata ainakaan lähteä mukaan yleiseen "itsensätoteuttamis" -hysteriaan.
Se aiheuttaa paineita ja tyytymättömyyttä tämänhetkiseen elämään. Vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja lepoonkin on varattava aikaa.

Mutta jos "hukkaan valuvan elämän" pohdiskelu tarkoittaa pyrkimystä sisäiseen tasapainoon, silloin se on suositeltavaa.

Sanoo tasapainoilija. :)

sanoo_suttura* kirjoitti:

että kasikymppisenä voi jo huoletta alkaa tekemään tiliä elettyjen vuosien tasosta.
Mutta liian nuorena ei kannata ainakaan lähteä mukaan yleiseen "itsensätoteuttamis" -hysteriaan.
Se aiheuttaa paineita ja tyytymättömyyttä tämänhetkiseen elämään. Vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja lepoonkin on varattava aikaa.

Mutta jos "hukkaan valuvan elämän" pohdiskelu tarkoittaa pyrkimystä sisäiseen tasapainoon, silloin se on suositeltavaa.

Sanoo tasapainoilija. :)

Lue lisää

Hus, hus, pois se minusta... Kyllä tässä elämässä on ihan tarpeeksi tekemistä ja miettimistä ilman turhaa kouhotustakin:-)
"Järjen ja tunteen tasapaino on onnellisen elämän perusta" -sitä kohti siis!

Toki,toki, taidan ymmärtää. Ja siinäpä oiva keskustelun avaus: Minkälaisen jäljen haluat jättää itsestäsi tai elämästäsi jälkeesi? Taidan laittaa sen kohta tuonne, jos jollakulla olisi hyviä ideoita. Tuotahan joutuu oikein pohtimaan. En ole ajatellutkaan koskaan tuota, vaikka aina kun kuulen esim. laulun "Maa on niin kaunis", tiedät varmaan?, niin siinä kohdassa "kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan", alkaa sieluni silmissä vilistä kuvia edellisten sukupolvien vaiheista, ne on varmaan niitä elämän jättämiä jälkiä...
Minulla vielä toistaiseksi elämän jäljet näkyvät lähinnä peilistä ;-)

iivee kirjoitti:

Toki,toki, taidan ymmärtää. Ja siinäpä oiva keskustelun avaus: Minkälaisen jäljen haluat jättää itsestäsi tai elämästäsi jälkeesi? Taidan laittaa sen kohta tuonne, jos jollakulla olisi hyviä ideoita. Tuotahan joutuu oikein pohtimaan. En ole ajatellutkaan koskaan tuota, vaikka aina kun kuulen esim. laulun "Maa on niin kaunis", tiedät varmaan?, niin siinä kohdassa "kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan", alkaa sieluni silmissä vilistä kuvia edellisten sukupolvien vaiheista, ne on varmaan niitä elämän jättämiä jälkiä...
Minulla vielä toistaiseksi elämän jäljet näkyvät lähinnä peilistä ;-)

Lue lisää

semmonen kutina että ei vaan peilissä

kälähäkkä kirjoitti:

semmonen kutina että ei vaan peilissä

Kannattaa hoitaa ajoissa...
Nyyh, vain peilissä!

Sehän voisi olla juuri sitä elämätöntä elämää, että elää tavallaan toisen elämää, jonkun toisen toiveiden ja mielihalujen mukaan, tai miten kuvittelee toisen haluavan... Ja unohtaa elää omaa elämäänsä. Kaikki eivät kai osaa/uskalla/pysty ottamaan vastuuta omasta elämästään? Ja tehdä päätöksiä ja valintoja sen mukaan minkä itse kokevat oikeaksi tai tärkeäksi? Juu, tuo kuullostaa elämättömältä elämältä kyllä.

iivee kirjoitti:

Sehän voisi olla juuri sitä elämätöntä elämää, että elää tavallaan toisen elämää, jonkun toisen toiveiden ja mielihalujen mukaan, tai miten kuvittelee toisen haluavan... Ja unohtaa elää omaa elämäänsä. Kaikki eivät kai osaa/uskalla/pysty ottamaan vastuuta omasta elämästään? Ja tehdä päätöksiä ja valintoja sen mukaan minkä itse kokevat oikeaksi tai tärkeäksi? Juu, tuo kuullostaa elämättömältä elämältä kyllä.

Lue lisää

omakohtaista kokemusta, siten joku sanoin yhden kerran liikaa "Jos minä pystyn, mikset sinä pystyisi?" lauseen.

Sen jälkeen alkoi oma elämä ja enemmän omaa elämää tuli, kun tarvittaessa oppi sanomaan "Ei!"

runontaja kirjoitti:

omakohtaista kokemusta, siten joku sanoin yhden kerran liikaa "Jos minä pystyn, mikset sinä pystyisi?" lauseen.

Sen jälkeen alkoi oma elämä ja enemmän omaa elämää tuli, kun tarvittaessa oppi sanomaan "Ei!"

Lue lisää

reenasin tuossa minäkin sitä eitä hieman...

Onneksi olen kuitenkin jotain oppinut minäkin tuosta, että ihminen pystyy tekemään melkoisia asioita, kun päättää ja haluaa. Joskus vaan tuntuu, että pääsee helpommalla, kun ei viitsi edes yrittää. Menee yli siitä missä aita on matalin.
Mutta kun huomaa osaavansa ja selviävänsä eri asioista, niin on hyvin tyytyväinen itseensä ja voi taputella itseään selkään ja kehua kunnolla.

vanha fatalisti minussa nostaa päätään...Minäkin olen ollut taipuvainen uskomaan jonkinlaiseen kohtaloon ja siihen, että elämä menee jonkinlaisen ennalta määrätyn suunnitelman mukaisesti. Minusta siinä vaan piilee se vaara, että sillä voi siirtää vastuuta elämästään jonnekin muualle, ei tarvitsekaan yrittää itse niin paljoa, kun kaikki on jo ennalta määrättyä. Siksi olen hieman pyrkinyt eroon noista fatalistisista ajatuksista. Ja olen minä kyllä sen verran realistikin, että minun on hyvin vaikea uskoa, että olisi joku paikka tai miksi sitä nyt kutsuisikaan, vaikka taivas, jossa meidän elämämme suunniteltaisiin etukäteen.
Mene ja tiedä, kyllä sen sitten aikanaan näkee...

Tuollainen voisi olla sitä elämätöntä elämää, että elää jonkun toisen elämää ja unohtaa elää omaa elämäänsä.

iivee kirjoitti:

vanha fatalisti minussa nostaa päätään...Minäkin olen ollut taipuvainen uskomaan jonkinlaiseen kohtaloon ja siihen, että elämä menee jonkinlaisen ennalta määrätyn suunnitelman mukaisesti. Minusta siinä vaan piilee se vaara, että sillä voi siirtää vastuuta elämästään jonnekin muualle, ei tarvitsekaan yrittää itse niin paljoa, kun kaikki on jo ennalta määrättyä. Siksi olen hieman pyrkinyt eroon noista fatalistisista ajatuksista. Ja olen minä kyllä sen verran realistikin, että minun on hyvin vaikea uskoa, että olisi joku paikka tai miksi sitä nyt kutsuisikaan, vaikka taivas, jossa meidän elämämme suunniteltaisiin etukäteen.
Mene ja tiedä, kyllä sen sitten aikanaan näkee...

Tuollainen voisi olla sitä elämätöntä elämää, että elää jonkun toisen elämää ja unohtaa elää omaa elämäänsä.

Lue lisää

Juu, tottakai on asioita joihin voi itse vaikuttaa. Ei täällä nyt ihan tahdottomia vapaamatkustajia olla.Eikä kaikesta voi syyttää kohtaloa tai kuten nykyään on tapana yhteiskuntaa... Mutta on myös paljon mihin et voi vaikuttaa. Et voi valita vanhempiasi, Etkä sitä missä lapsena asut ely ympäristöä mistä imet vaikutteita itseesi ja joka osittain määrää tulevaisuutesi. Et voi paljoakaan itse vaikuttaa mitä lahjoja sinulla on. Jos olet lyhytjalkainen ja kömpelö sinusta ei voi tulla satasen MM juoksijaa vaikka kuinka haluaisit ym. Tai jos ei ole lukupäätä sinusta ei voi tulla lakimiestä tai opettajaa vaikka ne olisivat olleet lapsuutesi haaveita. Voit myös joutua onnettomuuteen ja joutua pyörätuoliin tai sairastua vaikka kuinka päättäisit muuta. Työpaikastakin voi saada potkut vaikka olisit miten hyvä työntekijä ja tässä iässä on vaikea saada enää uutta työtä. Ja kun ei ole rahaa et matkustele tai osta unelmiesi asuntoa ym. Lista on loputon. Sellaiselle ihmiselle joka luulee, että elämä menee juuri niinkuin hän itse haluaa on todella kova pudotus kun tulee eteen asia, johon ei voikkaan itse vaikuttaa. ja valitettava tosiasia on se, että toinen syntyy onnellisempien tähtien alla kuin toinen.

vp. kirjoitti:

Juu, tottakai on asioita joihin voi itse vaikuttaa. Ei täällä nyt ihan tahdottomia vapaamatkustajia olla.Eikä kaikesta voi syyttää kohtaloa tai kuten nykyään on tapana yhteiskuntaa... Mutta on myös paljon mihin et voi vaikuttaa. Et voi valita vanhempiasi, Etkä sitä missä lapsena asut ely ympäristöä mistä imet vaikutteita itseesi ja joka osittain määrää tulevaisuutesi. Et voi paljoakaan itse vaikuttaa mitä lahjoja sinulla on. Jos olet lyhytjalkainen ja kömpelö sinusta ei voi tulla satasen MM juoksijaa vaikka kuinka haluaisit ym. Tai jos ei ole lukupäätä sinusta ei voi tulla lakimiestä tai opettajaa vaikka ne olisivat olleet lapsuutesi haaveita. Voit myös joutua onnettomuuteen ja joutua pyörätuoliin tai sairastua vaikka kuinka päättäisit muuta. Työpaikastakin voi saada potkut vaikka olisit miten hyvä työntekijä ja tässä iässä on vaikea saada enää uutta työtä. Ja kun ei ole rahaa et matkustele tai osta unelmiesi asuntoa ym. Lista on loputon. Sellaiselle ihmiselle joka luulee, että elämä menee juuri niinkuin hän itse haluaa on todella kova pudotus kun tulee eteen asia, johon ei voikkaan itse vaikuttaa. ja valitettava tosiasia on se, että toinen syntyy onnellisempien tähtien alla kuin toinen.

Lue lisää

joskus...tai usein epäreilua. Aika paljon riippuu ihan sattumista, tai huonosta tuurista (tai hyvästä tuurista) ja geeneistä ja vielä kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin onhan tämä joskus melkoista arpapeliä. Siinä kun yrittää parhaansa mukaan tehdä oikeita ratkaisuja tai päätöksiä, niin huh huh, ei ihme, että ihmiset ovat joskus aika hukassa.
Onneksi ikä tuo ainakin jotain sellaista ymmärrystä ja kokemusta, että osaa edes jotenkin suhtautua moniin asioihin rauhallisemmin ja ymmärtää edes hieman, että kaikki asiat eivät ole ihan musta-valkoisia. Että löytyy myös muita sävyjä.

ainakin on varmaa, että jokainen tekee virheitä, virhearviointeja, vääriä päätöksia, ne luultavasti kuuluvat elämään. Kai sillä lailla jotenkin kehittyy ja harva ainakaan samoja virheitä uudelleen tekee.
Jos tuntuu siltä, että elää omaa elämäänsä, tekee itse päätöksensä, käyttää aikaansa mielekkäästi ja on pääasiallisesti onnellinen, tyytyväinen ja tasapainoinen olo, niin ei kai sitä sen lisäksi mitään ihmetemppuja tarvitse tehdäkään...kai ;-)

iivee kirjoitti:

ainakin on varmaa, että jokainen tekee virheitä, virhearviointeja, vääriä päätöksia, ne luultavasti kuuluvat elämään. Kai sillä lailla jotenkin kehittyy ja harva ainakaan samoja virheitä uudelleen tekee.
Jos tuntuu siltä, että elää omaa elämäänsä, tekee itse päätöksensä, käyttää aikaansa mielekkäästi ja on pääasiallisesti onnellinen, tyytyväinen ja tasapainoinen olo, niin ei kai sitä sen lisäksi mitään ihmetemppuja tarvitse tehdäkään...kai ;-)

Lue lisää

Tuosta olen erimieltä. Suurin osa ihmisistä ei opi virheistään, vaan tekee ne kerta toisensa jälkeen uudestaan...Vai miten on selitettävissä vaikka 3 avioeroa eihän olisi kun yksi ero jos oppisi virheistään...ym.

vali,vali kirjoitti:

Tuosta olen erimieltä. Suurin osa ihmisistä ei opi virheistään, vaan tekee ne kerta toisensa jälkeen uudestaan...Vai miten on selitettävissä vaikka 3 avioeroa eihän olisi kun yksi ero jos oppisi virheistään...ym.

Lue lisää

Kun hieman tarkemmin ajattelee, niinhän se on. Tosin minun mielestäni kaikki avioerot eivät johdu välttämättä tehdyistä virheistä...
Kun oikein miettii, niin huomaan ainakin itse toistaneeni jotain samaa virhettä useita kertoja ymmärtämättä, että toimin jotenkin virheellisesti.

Kovasti kuullostaa tyhjältä elämältä. Voi olla aika ahdistavaa...

iivee kirjoitti:

Kovasti kuullostaa tyhjältä elämältä. Voi olla aika ahdistavaa...

elää kapeakatseiseta elämää,elää miehensä/lasten kautta elämäänsä ja uhrautuu,ei ole uskaltannut olla rehellinen itselleen ja kysyä mitä itse haluaa elämältään.
Oman itsen kasvaminen jää hyvin vaillinaiseksi.
on monia muitakin syitä,miksi ihminen huomaa eläneensä elämättömää elämää:(

meistä kirjoitti:

elää kapeakatseiseta elämää,elää miehensä/lasten kautta elämäänsä ja uhrautuu,ei ole uskaltannut olla rehellinen itselleen ja kysyä mitä itse haluaa elämältään.
Oman itsen kasvaminen jää hyvin vaillinaiseksi.
on monia muitakin syitä,miksi ihminen huomaa eläneensä elämättömää elämää:(

Lue lisää

on kai ilmeisesti yhtä paljon, kuin on niitä "elämättömiä elämiäkin..." :-(

Sitä paitsi neljänkympin kriisiin kuuluu elämän tarkoituksen pohtiminen.
Minut julistettiin neljänkympin kriisissä 2009 tarpeettomaksi, joten minun ei olisi kuulunut syntyä.

Miksi annat kenenkään tehdä itsestäsi julistuksia? Se on vain ja ainoastaan sinun hommasi, kukaan muu ei tiedä sinusta mitään. Ainakaan oleellisinta ja relevanteinta. - Nm. Älä höpsi

Jos suostuu tuollaiseen, ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään. - Nm. Kynnysmattojen aika on ohi

Joskus jotkut saattavat kommentoida tuntemistaan tai jostakin tuntemastaan henkilöstä, että hän elää tai vaikuttaa elävän elämänsä ohi, "ei tee mitään, polkee paikallaan, ei omaa suunnitelmia" jne.

Elämä koostuu erilaisista kompromisseistä, mutta sekin on vielä eri asia kuin elämänsä ohi eläminen.

Mutta useimmiten kyse on henkilön omasta havahtumisesta, jossa jossakin vaiheessa toetaa itselleen eläneensä osittain tai jopa suureltakin osin oman elämänsä ohi syistä tai toisista, eli ei ole elänyt siten kuin todellisuudessa olisi halunnut. Tämä siis omien mahdollisuuksien raameissa toteuttamattomana.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus jotkut saattavat kommentoida tuntemistaan tai jostakin tuntemastaan henkilöstä, että hän elää tai vaikuttaa elävän elämänsä ohi, "ei tee mitään, polkee paikallaan, ei omaa suunnitelmia" jne.

Elämä koostuu erilaisista kompromisseistä, mutta sekin on vielä eri asia kuin elämänsä ohi eläminen.

Mutta useimmiten kyse on henkilön omasta havahtumisesta, jossa jossakin vaiheessa toetaa itselleen eläneensä osittain tai jopa suureltakin osin oman elämänsä ohi syistä tai toisista, eli ei ole elänyt siten kuin todellisuudessa olisi halunnut. Tämä siis omien mahdollisuuksien raameissa toteuttamattomana.

Lue lisää

Eivätkö ihmiset aika yleisesti kommentoi toisten elämiä ja asioita siitäkin huolimatta, ettei mitään todellista tietoa aiheista ole. Omaa elämää, jota paremmin tuntisi (?), ei sitten kommentoida juuri lainkaan.

No. havahtuminen, herääminen on se juttu, joka täytyy tapahtua ja päässä poksahtaa, että ihminen hoksaa, missä ja miten oma elämä etenee ja menee ja onko se omanlaista. Ehkä kaikki eivät tätä hetkeä koe tai tunnista.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus jotkut saattavat kommentoida tuntemistaan tai jostakin tuntemastaan henkilöstä, että hän elää tai vaikuttaa elävän elämänsä ohi, "ei tee mitään, polkee paikallaan, ei omaa suunnitelmia" jne.

Elämä koostuu erilaisista kompromisseistä, mutta sekin on vielä eri asia kuin elämänsä ohi eläminen.

Mutta useimmiten kyse on henkilön omasta havahtumisesta, jossa jossakin vaiheessa toetaa itselleen eläneensä osittain tai jopa suureltakin osin oman elämänsä ohi syistä tai toisista, eli ei ole elänyt siten kuin todellisuudessa olisi halunnut. Tämä siis omien mahdollisuuksien raameissa toteuttamattomana.

Lue lisää

Eivätkö ihmiset aika yleisesti kommentoi toisten elämiä ja asioita siitäkin huolimatta, ettei mitään todellista tietoa aiheista ole. Omaa elämää, jota paremmin tuntisi (?), ei sitten kommentoida juuri lainkaan.

No. havahtuminen, herääminen on se juttu, joka täytyy tapahtua ja päässä poksahtaa, että ihminen hoksaa, missä ja miten oma elämä etenee ja menee ja onko se omanlaista. Ehkä kaikki eivät tätä hetkeä koe tai tunnista.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus jotkut saattavat kommentoida tuntemistaan tai jostakin tuntemastaan henkilöstä, että hän elää tai vaikuttaa elävän elämänsä ohi, "ei tee mitään, polkee paikallaan, ei omaa suunnitelmia" jne.

Elämä koostuu erilaisista kompromisseistä, mutta sekin on vielä eri asia kuin elämänsä ohi eläminen.

Mutta useimmiten kyse on henkilön omasta havahtumisesta, jossa jossakin vaiheessa toetaa itselleen eläneensä osittain tai jopa suureltakin osin oman elämänsä ohi syistä tai toisista, eli ei ole elänyt siten kuin todellisuudessa olisi halunnut. Tämä siis omien mahdollisuuksien raameissa toteuttamattomana.

Lue lisää

Eivätkö ihmiset aika yleisesti kommentoi toisten elämiä ja asioita siitäkin huolimatta, ettei mitään todellista tietoa aiheista ole. Omaa elämää, jota paremmin tuntisi (?), ei sitten kommentoida juuri lainkaan.

No. havahtuminen, herääminen on se juttu, joka täytyy tapahtua ja päässä poksahtaa, että ihminen hoksaa, missä ja miten oma elämä etenee ja menee ja onko se omanlaista. Ehkä kaikki eivät tätä hetkeä koe tai tunnista.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus jotkut saattavat kommentoida tuntemistaan tai jostakin tuntemastaan henkilöstä, että hän elää tai vaikuttaa elävän elämänsä ohi, "ei tee mitään, polkee paikallaan, ei omaa suunnitelmia" jne.

Elämä koostuu erilaisista kompromisseistä, mutta sekin on vielä eri asia kuin elämänsä ohi eläminen.

Mutta useimmiten kyse on henkilön omasta havahtumisesta, jossa jossakin vaiheessa toetaa itselleen eläneensä osittain tai jopa suureltakin osin oman elämänsä ohi syistä tai toisista, eli ei ole elänyt siten kuin todellisuudessa olisi halunnut. Tämä siis omien mahdollisuuksien raameissa toteuttamattomana.

Lue lisää

Eivätkö ihmiset aika yleisesti kommentoi toisten elämiä ja asioita siitäkin huolimatta, ettei mitään todellista tietoa aiheista ole. Omaa elämää, jota paremmin tuntisi (?), ei sitten kommentoida juuri lainkaan.

No. havahtuminen, herääminen on se juttu, joka täytyy tapahtua ja päässä poksahtaa, että ihminen hoksaa, missä ja miten oma elämä etenee ja menee ja onko se omanlaista. Ehkä kaikki eivät tätä hetkeä koe tai tunnista.

Niiih, rakkautta on vain niiin monenlaista ja se merkitsee eri ihmisille eri asioita.