Mihin katosi rakkaus?

Toistaalta varmaan noinkin, mutta hieman lennosta taisit tuon kommentin viskata.Toiselle vapauden antaminen lapsiperheen arjessa on mielenkiintoinen ajatus.... Voisin vaikka alkaa kokeilla itse. Maistuis se vapaus minullekin!

Siljuska kirjoitti:

Toistaalta varmaan noinkin, mutta hieman lennosta taisit tuon kommentin viskata.Toiselle vapauden antaminen lapsiperheen arjessa on mielenkiintoinen ajatus.... Voisin vaikka alkaa kokeilla itse. Maistuis se vapaus minullekin!

Lue lisää

vapauteen kyllä kuuluu vastuuntuntoa itse kullekkin, jos sulle vapaus merkitsee vaikka uskottomuutta, niin missä silloin onkaan se rakkaus.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Rakkaussuhde solmitaan usein omien toiveiden ja senhetkisten tarpeiden pohjalta - rakastutaan vaikkapa kauniisiin silmiin ja ajatellaan, että "kyllä tuon ihmisen täytyy olla muutenkin ihana kun on noin kauniit silmät, hän on siis juuri täydellinen minulle". Eli pistetään koko suhteen onnistuminen tiedostamatta toisen vastuulle.

Olin itse kerran pitkässä suhteessa itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa. Olin hänen "ensirakkautensa" ja hän latasi kaikki odotuksensa (kun kerran nyt sitten oli vihdoin rakastunut) tämän suhteen ja minun varaani. Kun sitten parin vuoden jälkeen suhde ei ollutkaan sitä samaa intohimoa kuin oli joskus ollut, niin mies oli aivan hukassa ja syytteli tästä enemmän minua kuin itseään. Minulle itselleni ei ollut koskaan ollut epäselvää, että jossain vaiheessa suhdetta alkaa arki ja siinä vaiheessa pitäsi sitten myös sen "todellisen rakkauden" alkaa näkyä, jos sitä siis onkaan...

..kyllä se on myös sitoutumista toiseen. Ehkä juuri siitä syytä nykyään avioliitot hajoavat, kun ei uskalleta sitoutua. Halutaan säilyttää oma vapaus. Tällaisten ei pitäisi ollenkaan mennä avio- tai avoliittoon. Miksi mennä naimisiin, ellei elä siinä liitossa ja toiselle ja tietysti myös itselleen. Tilan antaminen on tärkeää, toista ei voi omistaa tai sitoa omiin päämääriinsä.

Rakkaus on vastuun ottamista, toisesta välittämistä, myös itsestään tietysti, myötätuntoa, tunteita, kaiken jakamista, USKOLLISUUTTA, lähimmäisyyttä. Vastuuta lapsista ja heidän kasvattamisestaan, rakkaus ja rajojen asettaminen on edelleen toimivin kasvatustapa.

..kuten kirjoitit kirjoitti:

..kyllä se on myös sitoutumista toiseen. Ehkä juuri siitä syytä nykyään avioliitot hajoavat, kun ei uskalleta sitoutua. Halutaan säilyttää oma vapaus. Tällaisten ei pitäisi ollenkaan mennä avio- tai avoliittoon. Miksi mennä naimisiin, ellei elä siinä liitossa ja toiselle ja tietysti myös itselleen. Tilan antaminen on tärkeää, toista ei voi omistaa tai sitoa omiin päämääriinsä.

Rakkaus on vastuun ottamista, toisesta välittämistä, myös itsestään tietysti, myötätuntoa, tunteita, kaiken jakamista, USKOLLISUUTTA, lähimmäisyyttä. Vastuuta lapsista ja heidän kasvattamisestaan, rakkaus ja rajojen asettaminen on edelleen toimivin kasvatustapa.

Lue lisää

Ei voi sanoa, että rakastaa, jos ei uskalla ottaa vastuuta elämästään ja tekemisistään. Kyllä se kirkon myötä- ja vastamäet on ihan oikeaa elämää.
Suhteessa pari ensimmäistä vuotta mennään rakastumisen huumassa, mutta kun rakastuminen loppuu, nähdään, mihin rakkaus riittää. Ja siihen se yleensä pikku hiljaa hiipuu. Ei jakseta tehdä töitä sen rakkauden eteen!

-meri- kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Rakkaussuhde solmitaan usein omien toiveiden ja senhetkisten tarpeiden pohjalta - rakastutaan vaikkapa kauniisiin silmiin ja ajatellaan, että "kyllä tuon ihmisen täytyy olla muutenkin ihana kun on noin kauniit silmät, hän on siis juuri täydellinen minulle". Eli pistetään koko suhteen onnistuminen tiedostamatta toisen vastuulle.

Olin itse kerran pitkässä suhteessa itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa. Olin hänen "ensirakkautensa" ja hän latasi kaikki odotuksensa (kun kerran nyt sitten oli vihdoin rakastunut) tämän suhteen ja minun varaani. Kun sitten parin vuoden jälkeen suhde ei ollutkaan sitä samaa intohimoa kuin oli joskus ollut, niin mies oli aivan hukassa ja syytteli tästä enemmän minua kuin itseään. Minulle itselleni ei ollut koskaan ollut epäselvää, että jossain vaiheessa suhdetta alkaa arki ja siinä vaiheessa pitäsi sitten myös sen "todellisen rakkauden" alkaa näkyä, jos sitä siis onkaan...

Lue lisää

Ollaan oltu yhdessä ja, no, mies on mies eli hän nyt istuskelee koneella tai tekee musiikkia ja on päivisin töissä. Itse kun teen kotityöt (tietysti sillä haluan siistin kodin) ja hän on usein väsynyt kotiin tullessaan.

Sitten tulee ne kaverit ja naapurit ja kukaties mitä ja joskushan sitä tuntuu et mitäköhän tuo mies nyt tollai aina muiden kanssa ja itse melkein koskaan kuule edes kiitosta vaikka olen "koko päivän" itsekkin ollut kiireinen ja silti aina halailen häntä välillä yms..

Mutta kyllä hän silloin iloisesti yllättää ja kaappaa syliin ja suukottaa ja kertoo rakastavansa. Kuten eilen hän oli todella suloinen ja sanoi että kun olin kertonut että se on semmonen "tyttöjen juttu" et tykätään et toinen vähänväliä jotain ihanaa sanoo :D Eli puhuminen auttaa! Kuhan uskaltaa itse sanoa mitä kaipaa toiselta arjen keskellä ;)

Se on sitä että arki tulee aina mut jos ei siitä nyt ota sit itseensä tai parisuhteeseen sillä ei se elämä ole sitä että aina ollaan umpimähkässä toiseen, työ, ystävät, omat jutut yms kuuluu elämään ja rakastuminen ja rakastaminen ovat ihan eri asia. Kunhan muistaa mistä se rakkaus alkoi ja ne "syyt" pysyy aina :)

Jos toinen ei sitä arkea kestä niin sitten se oli vain rakastamisen huumaa eikä oikeaa rakkautta...

Käy usein, ei aina ;)

Nim. 22v tyttö joka muutti Hollantiin miehensä luokse :)

muikkumies kirjoitti:

vapauteen kyllä kuuluu vastuuntuntoa itse kullekkin, jos sulle vapaus merkitsee vaikka uskottomuutta, niin missä silloin onkaan se rakkaus.

Eihän oikealla rakkaudella ja seksillä ole mitään tekoa keskenään. rakastat äitiäsi muttet sekstaa hänen kanssaan--tai lapset....
On jonkinlainen ylimääräinen bonus jos pystyy harrastamaan seksiä rakastamansa ihmisen kanssa mutta nuo eivät ole kummatkaan välttämättömiä toisilleen. Oikea rakkaus vaatii työtä ja arjen eloa.. välittämistä. Seksiä saa kuka mistäkin.. omasta kädestä, huorista, satunnaisita suhteista, vaimosta jne...

mies 30v naimisissa kirjoitti:

Eihän oikealla rakkaudella ja seksillä ole mitään tekoa keskenään. rakastat äitiäsi muttet sekstaa hänen kanssaan--tai lapset....
On jonkinlainen ylimääräinen bonus jos pystyy harrastamaan seksiä rakastamansa ihmisen kanssa mutta nuo eivät ole kummatkaan välttämättömiä toisilleen. Oikea rakkaus vaatii työtä ja arjen eloa.. välittämistä. Seksiä saa kuka mistäkin.. omasta kädestä, huorista, satunnaisita suhteista, vaimosta jne...

Lue lisää

Itseasiassa rakkautta voidaan jaotella kolmenlaiseksi: perheeseen, ystäviin ja puolisoon kohdistuva rakkaus. Eli ei ole sama asia rakastaa vanhempiaan kuin rakastaa puolisoaan. Olen itse vähän sitä mieltä, että jos parisuhteesta katoaa seksi, on se rakkauskin aika vaikeaa olkoonkin, että seksi nyt on vaan se "bonus". Johan sen seksin kaimanimet esim. suomalaisittain rakastella tai englantilaisittain making love kertoo aika hyvin, mistä on kysymys.

Siitä oon samaa mieltä, että rakkaus on kukka, joka vaatii paljon aikaa ja huomiota. Se ei elä vain sillä, että se on.

Plus sitten tietenkin se, että rakkaus ja rakastuminen on taas ihan kaksi eri asiaa. Rakastua voi syvästi ja intohimoisesti, mutta rakkaus punnitaan kyllä siinä vaiheessa, kun se syvänpunainen verho rupeaa siitä toisesta katoamaan ja alta paljastuu oikea ihminen KAIKKINE vikoineen.

Siljuska kirjoitti:

Toistaalta varmaan noinkin, mutta hieman lennosta taisit tuon kommentin viskata.Toiselle vapauden antaminen lapsiperheen arjessa on mielenkiintoinen ajatus.... Voisin vaikka alkaa kokeilla itse. Maistuis se vapaus minullekin!

Lue lisää

Ootkos koskaan kuullut ehkäisystä? Ei niitä kakaroita ole tarkoitus hankkia vain tavan vuoksi!

..kuten kirjoitit kirjoitti:

..kyllä se on myös sitoutumista toiseen. Ehkä juuri siitä syytä nykyään avioliitot hajoavat, kun ei uskalleta sitoutua. Halutaan säilyttää oma vapaus. Tällaisten ei pitäisi ollenkaan mennä avio- tai avoliittoon. Miksi mennä naimisiin, ellei elä siinä liitossa ja toiselle ja tietysti myös itselleen. Tilan antaminen on tärkeää, toista ei voi omistaa tai sitoa omiin päämääriinsä.

Rakkaus on vastuun ottamista, toisesta välittämistä, myös itsestään tietysti, myötätuntoa, tunteita, kaiken jakamista, USKOLLISUUTTA, lähimmäisyyttä. Vastuuta lapsista ja heidän kasvattamisestaan, rakkaus ja rajojen asettaminen on edelleen toimivin kasvatustapa.

Lue lisää

Minä käsitin tällä vapaudella parisuhteessa sitä että ihminen ymmärtää että kumpikin on siinä suhteessa omasta tahdostaan. Puolisoni on täysin vapaa tulemaan suhteeseen ja lähtemään pois suhteesta jos siltä tuntuu. En haluaisi ikinä sitä että suhde tuntuisi vankilalta. Asuntolaina on maksettava ja lapset on hoidettava mutta minun kanssani ei ole pakko olla.

mies 30v naimisissa kirjoitti:

Eihän oikealla rakkaudella ja seksillä ole mitään tekoa keskenään. rakastat äitiäsi muttet sekstaa hänen kanssaan--tai lapset....
On jonkinlainen ylimääräinen bonus jos pystyy harrastamaan seksiä rakastamansa ihmisen kanssa mutta nuo eivät ole kummatkaan välttämättömiä toisilleen. Oikea rakkaus vaatii työtä ja arjen eloa.. välittämistä. Seksiä saa kuka mistäkin.. omasta kädestä, huorista, satunnaisita suhteista, vaimosta jne...

Lue lisää

huumaa ja muu on kiintymystä

-meri- kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Rakkaussuhde solmitaan usein omien toiveiden ja senhetkisten tarpeiden pohjalta - rakastutaan vaikkapa kauniisiin silmiin ja ajatellaan, että "kyllä tuon ihmisen täytyy olla muutenkin ihana kun on noin kauniit silmät, hän on siis juuri täydellinen minulle". Eli pistetään koko suhteen onnistuminen tiedostamatta toisen vastuulle.

Olin itse kerran pitkässä suhteessa itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa. Olin hänen "ensirakkautensa" ja hän latasi kaikki odotuksensa (kun kerran nyt sitten oli vihdoin rakastunut) tämän suhteen ja minun varaani. Kun sitten parin vuoden jälkeen suhde ei ollutkaan sitä samaa intohimoa kuin oli joskus ollut, niin mies oli aivan hukassa ja syytteli tästä enemmän minua kuin itseään. Minulle itselleni ei ollut koskaan ollut epäselvää, että jossain vaiheessa suhdetta alkaa arki ja siinä vaiheessa pitäsi sitten myös sen "todellisen rakkauden" alkaa näkyä, jos sitä siis onkaan...

Lue lisää

Mutta kaikkihan eivät rakastu koskaan ja miten sitä voi tietää jos ei sitä huumaa ole kokenut.

omasta tahdostaan kirjoitti:

Minä käsitin tällä vapaudella parisuhteessa sitä että ihminen ymmärtää että kumpikin on siinä suhteessa omasta tahdostaan. Puolisoni on täysin vapaa tulemaan suhteeseen ja lähtemään pois suhteesta jos siltä tuntuu. En haluaisi ikinä sitä että suhde tuntuisi vankilalta. Asuntolaina on maksettava ja lapset on hoidettava mutta minun kanssani ei ole pakko olla.

Lue lisää

Hyvin kiteytit sanomasi. Olen samaa mieltä.

omasta tahdostaan kirjoitti:

Minä käsitin tällä vapaudella parisuhteessa sitä että ihminen ymmärtää että kumpikin on siinä suhteessa omasta tahdostaan. Puolisoni on täysin vapaa tulemaan suhteeseen ja lähtemään pois suhteesta jos siltä tuntuu. En haluaisi ikinä sitä että suhde tuntuisi vankilalta. Asuntolaina on maksettava ja lapset on hoidettava mutta minun kanssani ei ole pakko olla.

Lue lisää

Hyvin kirjoitettu, oon samaa mieltä! Mielestäni rakkaus on syviä tunteita ja sitä, että haluaa toiselle pelkkää hyvää. Kun molemmat tahtovat toistensa olevan onnellisia ja yrittävät parhaansa tämän eteen niin molemmat ovat onnellisi ja itsekin on, kun tietää että saa toisen onnelliseksi :) Mielestäni ei kuulu rajoittaa puolisoa, jos se lähtee pettään tms niin siinähän lähtee, ei se sitten enää välitä ja thats it -sitten ei olla yhdessäkään. Jos puoliso todella välittää ja rakastaa niin ei tarvitse paeta, salailla tai pidätellä toista..

et rakkaudesta kirjoitti:

Mutta kaikkihan eivät rakastu koskaan ja miten sitä voi tietää jos ei sitä huumaa ole kokenut.

Että nyt ihan ymmärsit tai sitten en osaa kunnollista suomea kirjoittaa enää...

Jos mielestäsi on kyse vain kiintymyksestä jos asutaan yhdessä ja hoidetaan kotiasiat ja suunnitellaan yhteistä lasta yms ei ole kyse rakkaudesta..?
Pitäisi kait meidänkin ihan jossain pilvilinnoissa elellä vaan ja antaa koko kodin ja raha-yms asioiden mennä tuuliajolle kun olisimme aivan liian kiireisiä jatkuvasti paneskelemassa ja ulkona kävelemässä huudellen kaikille miten rakastuneita nyt olemme.....

Toisekseen, kyllä KAIKKI joskus rakastuvat, ihan varmasti kerran elämässään, muttei kaikki osaa rakastaa pitkässä suhteessa...Tai sitten pitää ihmisellä olla suuria tunne-ongelmia mikä on aihe erikseen eikä kuulu keskusteluun "Mihin rakkaus katosi?" ja itse puhut aiheen vierestä siis...


Luulen ettet vain käsitä tai ehkä olet vain kateellinen...
Juuri sinun kaltaistesi ihmisten vuoksi olenkin erittäin onnellinen etten enää asu suomessa, eihän suomalaisia voi käsittää... Aina ollaan happamia,yksinäisiä mustasukkaisia kaikille kaikesta jotka eivät sure loputtomiin joka pikku asiasta. Mielestäni elämä on todellakin liian lyhyt ainaiseen murehtimiseen..

Sano mitä sanot, minä menen nyt laittamaan rakkaalle miehelleni ruokaa jonka sitten vielä menen pyöräillen hänelle töihin tuomaan.

Kyllä, niin "kiintyneitä" siis olemme toisiimme :D

Vielä hyvät päivänjatkot ja toivon että sait nyt edes hymyn naamallesi.

Terv. Sini

mies 30v naimisissa kirjoitti:

Eihän oikealla rakkaudella ja seksillä ole mitään tekoa keskenään. rakastat äitiäsi muttet sekstaa hänen kanssaan--tai lapset....
On jonkinlainen ylimääräinen bonus jos pystyy harrastamaan seksiä rakastamansa ihmisen kanssa mutta nuo eivät ole kummatkaan välttämättömiä toisilleen. Oikea rakkaus vaatii työtä ja arjen eloa.. välittämistä. Seksiä saa kuka mistäkin.. omasta kädestä, huorista, satunnaisita suhteista, vaimosta jne...

Lue lisää

mielenkiintoista kuinka rakkaus pilkotaan, hämäräksi ja epämääräiseksi käsitteeksi, johon ei liity minkäänlaista vastuuta, rakkaudesta yritetään tehdä markkinatavaraa, säälittävää, rakkaus ei ole väärintekijöiden hyysäämistä, enemmänkin tien näyttämistä oikeaan suuntaan, valhe synnyttää valhetta, jne, rakkaus ei ole valehtelua

jumalan opit kirjoitti:

mielenkiintoista kuinka rakkaus pilkotaan, hämäräksi ja epämääräiseksi käsitteeksi, johon ei liity minkäänlaista vastuuta, rakkaudesta yritetään tehdä markkinatavaraa, säälittävää, rakkaus ei ole väärintekijöiden hyysäämistä, enemmänkin tien näyttämistä oikeaan suuntaan, valhe synnyttää valhetta, jne, rakkaus ei ole valehtelua

Lue lisää

paikoista ja usein petymme, koska etsimämme ei ole oikeastaan sitä, mitä haluamme. Rakkauden sijasta haluamme olla arvostettuja, haluamme jonkun kertovan tai osoittavan meille, että olemme upeita ja ansaitsemme heidän huomionsa, että olemme lahjakkaita ja taitavia ja meillä on jotain sellaista tarjottavana, mitä joku toinen haluaa, ja hän on valmis antamaan meille rakkautensa vastineeksi ponnisteluistamme. Etsimme siis näitä asioita joka tilanteesta ja otamme vastaan vaativia työtehtäviä, ihmissuhteita ja elämäntilanteita tietäen, että jos kamppailemme riittävän kovasti, löydämme lopulta etsimämme rakkauden. Mutta me myös pelkäämme - emme itse rakkautta, vaan sitä ettemme saa sitä. Rakkaudenpelkomme voi olla suurempaa kuin halumme saada sitä.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000059&posting=22000000036145632

empä usko.. kirjoitti:

Että nyt ihan ymmärsit tai sitten en osaa kunnollista suomea kirjoittaa enää...

Jos mielestäsi on kyse vain kiintymyksestä jos asutaan yhdessä ja hoidetaan kotiasiat ja suunnitellaan yhteistä lasta yms ei ole kyse rakkaudesta..?
Pitäisi kait meidänkin ihan jossain pilvilinnoissa elellä vaan ja antaa koko kodin ja raha-yms asioiden mennä tuuliajolle kun olisimme aivan liian kiireisiä jatkuvasti paneskelemassa ja ulkona kävelemässä huudellen kaikille miten rakastuneita nyt olemme.....

Toisekseen, kyllä KAIKKI joskus rakastuvat, ihan varmasti kerran elämässään, muttei kaikki osaa rakastaa pitkässä suhteessa...Tai sitten pitää ihmisellä olla suuria tunne-ongelmia mikä on aihe erikseen eikä kuulu keskusteluun "Mihin rakkaus katosi?" ja itse puhut aiheen vierestä siis...


Luulen ettet vain käsitä tai ehkä olet vain kateellinen...
Juuri sinun kaltaistesi ihmisten vuoksi olenkin erittäin onnellinen etten enää asu suomessa, eihän suomalaisia voi käsittää... Aina ollaan happamia,yksinäisiä mustasukkaisia kaikille kaikesta jotka eivät sure loputtomiin joka pikku asiasta. Mielestäni elämä on todellakin liian lyhyt ainaiseen murehtimiseen..

Sano mitä sanot, minä menen nyt laittamaan rakkaalle miehelleni ruokaa jonka sitten vielä menen pyöräillen hänelle töihin tuomaan.

Kyllä, niin "kiintyneitä" siis olemme toisiimme :D

Vielä hyvät päivänjatkot ja toivon että sait nyt edes hymyn naamallesi.

Terv. Sini

Lue lisää

oletan että olet sama nikki kuin tuo -meri- jolle kiirusti vastailin ennen unosia. Sulle ikävää, kun et Suomessa asu täällä on paljon ihania ihmisiä. Haluan kommentoida muutamia otteita kirjoituksestsi. Ps. jos tulee kirjoitusvirheitä pahoittelen olen enemmän matemaatikko kuin proosaihminen! :) :

1. " Juuri sinun kaltaistesi ihmisten vuoksi olenkin erittäin onnellinen etten enää asu suomessa, eihän suomalaisia voi käsittää... Aina ollaan happamia,yksinäisiä mustasukkaisia kaikille kaikesta jotka eivät sure loputtomiin joka pikku asiasta."

Jos puhutaan vaikka vain minusta, koska käytit termiä kaltaisesi. Kerronpa jotain itsestäni: Päivääkään en ole asunut yksi elämäni aikana ja suoraa kotoa lensi ensirakkauteni hoiviin olimme muuten molemmat neitseelisiä ja ensi näkemästä rakastuneita! Rakastin häntä niin paljon että oisin voinut kuolla jos se ois hänet pelastanut. Harvinaista, koska emme ole erityisen uskovaisia. Itse odotin sitä elämän suurta rakkautta ja älä luule ettei minulla ois ollut sitä ennen poikakavereita. Voi niitä oli hm.. 5, mutta heistä kaikista tiesi he eivät olleet se ainut oikea, jonka kanssa elämän vois elää loppuun asti.

Olen sellainen persoona joka tykkää mielummin antaa, kuin saada joten kateellinen ja mustasukkainen en koskaan ole ollut. Olisin jopa antanut kumppanilleni syrjähypyn anteeksi, mutta karanteesiin hän ois joutunut tautipelon takia. Yleensäkin iloitsen yli-innokkaasti toisen onnen puolesta.

2." "Mihin rakkaus katosi?" ja itse puhut aiheen vierestä siis... "

Jutun aloittajalle minulla oli aikaa kommentoida aihetta olisin tietysti voinut kopioida vastaukseni häneltä sinulle, mutta pidin sitä tarpeettomana. Mikäli asia askarruttaa sinua kannttaa perehtyä aiheesta kirjoitettuihin kirjoihin. Helpottaa suunnattomasti ja alkuun pääse, kun luet nimimerkki muikumiehen hyvän vinkin siihen: evoluutio ja suvun jatkaminen. Rakkaus siis kestää tasan sen ajan, kun pari haluaa jatkaa lasten tekoa. Niin minullekin kävi: Kun mies sanoi olevansa jo liian vanha vielä yhdelle lapselle alkoi rakkaus häneen hiipua. Sitä kesti lähes kasikymmentä vuotta, kun ero tuli. Elän uudessa rakkausuhteessa se ei kuitenkaan ole sitä samaa mitä oli, kun oli tuo tarve lisääntyä. Se on syvää kiintymystä ja ihan erilaista rakkautta.

Suosittelen sinullekin pidä suhdetta yllä muullakin tavoin. Sillä paneskelemalla ei pitkälle elellä yhdessä. Kun se himo häviää täytyisi olla jotain yhteistä mitä tehdään muuten ajaudutaan erilleen. Niin ja vinkkinä ois kassa se parempi pysyä erossa eroavista pareista ja eronneista (ei tule itselle vastaavia himoja, jos tulee niitä huonoja aikoja)

3: "Toisekseen, kyllä KAIKKI joskus rakastuvat, ihan varmasti kerran elämässään"

Elät pilvilinnoissa, jos luulet että asia ois noin. Olen tavannut ihmisiä, jotka eivät ole koskaan olleet kenenkään kanssa rakkaudesta puhumattakaan. Syy kait siksi, että eihän kukaan tuu sua kotoa hakemaan ja jos elät vain vanhemmillesi ja heidän kanssaan ei tule sitä omaa elämää.

hyvin monista kirjoitti:

paikoista ja usein petymme, koska etsimämme ei ole oikeastaan sitä, mitä haluamme. Rakkauden sijasta haluamme olla arvostettuja, haluamme jonkun kertovan tai osoittavan meille, että olemme upeita ja ansaitsemme heidän huomionsa, että olemme lahjakkaita ja taitavia ja meillä on jotain sellaista tarjottavana, mitä joku toinen haluaa, ja hän on valmis antamaan meille rakkautensa vastineeksi ponnisteluistamme. Etsimme siis näitä asioita joka tilanteesta ja otamme vastaan vaativia työtehtäviä, ihmissuhteita ja elämäntilanteita tietäen, että jos kamppailemme riittävän kovasti, löydämme lopulta etsimämme rakkauden. Mutta me myös pelkäämme - emme itse rakkautta, vaan sitä ettemme saa sitä. Rakkaudenpelkomme voi olla suurempaa kuin halumme saada sitä.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000059&posting=22000000036145632

Lue lisää

http://www.youtube.com/watch?v=CwTBCvb_4zo

omasta tahdostaan kirjoitti:

Minä käsitin tällä vapaudella parisuhteessa sitä että ihminen ymmärtää että kumpikin on siinä suhteessa omasta tahdostaan. Puolisoni on täysin vapaa tulemaan suhteeseen ja lähtemään pois suhteesta jos siltä tuntuu. En haluaisi ikinä sitä että suhde tuntuisi vankilalta. Asuntolaina on maksettava ja lapset on hoidettava mutta minun kanssani ei ole pakko olla.

Lue lisää

...kaksi asuntoa jo valmiiksi?

..kuten kirjoitit kirjoitti:

..kyllä se on myös sitoutumista toiseen. Ehkä juuri siitä syytä nykyään avioliitot hajoavat, kun ei uskalleta sitoutua. Halutaan säilyttää oma vapaus. Tällaisten ei pitäisi ollenkaan mennä avio- tai avoliittoon. Miksi mennä naimisiin, ellei elä siinä liitossa ja toiselle ja tietysti myös itselleen. Tilan antaminen on tärkeää, toista ei voi omistaa tai sitoa omiin päämääriinsä.

Rakkaus on vastuun ottamista, toisesta välittämistä, myös itsestään tietysti, myötätuntoa, tunteita, kaiken jakamista, USKOLLISUUTTA, lähimmäisyyttä. Vastuuta lapsista ja heidän kasvattamisestaan, rakkaus ja rajojen asettaminen on edelleen toimivin kasvatustapa.

Lue lisää

että vapausko on pettämistä, vastuuttomuutta, välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä, kylmyyttä, erillisyyttä, lapsista luopumista..?
mielenkiintoinen käsitys vapaudesta.

vapaus voisi ehkä olla myös vastuuta, sen tietämistä mitä on valinnut ja sen käsittämistä, että sen on valinnut itse. vastuuta teoistaan ja päätöksistään. vapaus voisi olla sitoutumista: kun olet sitoutunut, olet sitoutunut, olet vapaa valinnan vaikeudesta siinä kohtaa. olet vapaa irtonaisuudesta. vapaus voisi olla vapaus valita, ainahan voi valita myös rakkaudella, ja tiedostaa sen.

eikö täydellinen vapaus voisi olla vastuuta itsestä ja toisesta, täysillä rakastamista ja uskollisuutta, valintojen tajuamista ja niitte tekemistä täydellä rakkaudella ja vapaudessa voisi myös saada jotain: itsekunnioitusta, rehellisyyttä, puhtaan oman tunnon, itsetuntemusta ja haasteita.

ne lapset jotka eivät saa rajoja, ovat pelokkaita, epävarmoja, "kunniattomia" jne. ja sekö on vapautta? eikö vapaus olisi toisen parhaaksi toimimista ja että lapset saisivat täydellisen vapaasti olla turvassa, lapsia ja vapaasti testata rajoja ja rakkauden kestävyyttä, joka kestää, koska se on vapaasta tahdosta valittu, kerta toisensa jälkeen.

joten miten niin rakkaus ei ole täyttä vapautta?? ja miten niin luettelemasi asiat ovat jotain muuta kun vapautta. ihminen on sokea ja tyhmä, jos luulee, että vapaus on yksiselitteisesti baarissa kännäämistä, irtosuhteita, vastuuttomuutta ja ajattelemattomuutta: kuinka monta sellaista tasapainoista, onnen täyttämää ja harmoniassa elävää ihmistä tunnet?
ja mitä vapautta on epätoivo, yksinäisyys, sekoilu, pettäminen ja valheessa eläminen. sellaisten ihmisten pitäisi nimenomaan mennä naimisiin tajuten hankkivansa itselleen vapauden rakastaa haasteellisesti, päivästä toiseen, ja saaden työn mikä ei lopu koskaan.

vapauden voi saada myös yksin ollessaan, aivan yhtä hyvin kun parisuhteessakin, mutta ei niillä asioilla, mitä alussa oli lueteltu, vaan rauhan ja hyväksymisen kautta. (ja siis, siinä kun vapaus ei tarkoita vasttuuttomuutta, ei rauha tarkoita harmaata elämää ja ilottomuutta, vaan sisäistä rauhaa ja hyväksyntää siitä, mikä on, silloin voi bilettääkin vapaammin :) )

oikeudenmukaisuutta ! kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=CwTBCvb_4zo

Ote kirjasta Staying In Alignment (= harmoniassa pysyminen)

Siitä aloittaminen, missä olemme nyt

Evoluutio vaatii pieniä ja vakaita askelia, mihin liittyy yhdistyminen
korkeammalla värähtelevään askelmaan kullakin tasolla. Emme voi
päästä minnekään, ennen kuin yhdistymme täysin siihen ja saamme
valmiiksi sen, missä tällä hetkellä olemme. Näin energia toimii.
Niinpä meidän on aloitettava siitä, missä olemme. Miten voimme
tietää oman erityistarkoituksemme ja intohimomme? Miten voimme olla
siinä mahdollisimman paljon? Miten voimme määritellä ja tunnistaa
sen toisissa?

- Taas kerran, seuraa sitä polkua, joka tuntuu hyvältä ja oikealta,
koska se mikä tuntuu hyvältä, on harmoniassa sielumme tarkoituksen
kanssa.

- Voimme viettää mahdollisimman paljon aikaa harrastustemme ja
luovien kanavien parissa. Kun meiltä katoaa ajantaju, olemme todella
elementissämme.

- Määrittele ne kiinnostus- ja toimintamallisi, jotka ovat
itsepintaisesti pysyneet pisimmän aikaa. Se mihin jatkuvasti palaat,
sopii sinulle kuin mukavin kenkäparisi.

- Arvioi kotiasi ja ulkonäköäsi ja päätä, heijastavatko ne sitä,
joka uskot olevasi. Ovatko ne ilmentymiä omasta ainutlaatuisesta
ilmaisumuodostasi ja suunnitelmastasi? Itsemme ympäröiminen
mahdollisimman paljon "itsemme näköisillä asioilla",
auttaa kovasti meitä pysymään harmoniassa.

- Seuraa kiinnostuksenkohteitasi mahdollisimman paljon. Mikä sinua
innostaa? Mistä haluat tietää enemmän? Mistä tiedät eniten nyt?
Mitä toisen ihmisen pitäisi tehdä, että haluaisit seurata häntä
jonkin aikaa, olla hänen seurassaan tai "oppipoikanaan"?
Mistä puhuminen saa sinut innostumaan ja intohimoiseksi, kun kuvailet
asiaa toisille? Innostuminen ja intohimoisuus jostain asiasta saattavat
värähtelyä ylöspäin useita pykäliä ja asettaa meidät
korkeammalla värähtelevään tilaan.

- Mihin keskityt, kun tulet ryhmään? Miten yleensä hyödytät
kokonaisuutta? Mitä energiaa luonnostaan ja vaivattomasti aina
päädyt säteilemään?

- Mitä rakastat toisissa? Mitkä ominaisuudet saavat olosi aina
tuntumaan hyvältä? Kun tarvitset apua tai tukea, mikä kussakin
ihmisessä auttaa sinua eniten? Näiden piirteiden tunteminen toisissa
ja niiden näkeminen ja tukeminen mahdollisimman paljon samalla, kun
sallitaan toisten värähdellä omalla ainutlaatuisella tavallaan
mahdollisimman paljon, asettaa meidät kaikki harmoniaan.

- Kun kohtaat toisia, kysytkö heiltä heistä itsestään? Kysytkö,
miltä he haluavat elämänsä näyttävän ja mitä he ovat aina
halunneet luoda? Kun tiedämme tämän toisista, voimme tukea heitä
saamaan sen, kun olemme heidän kanssaan yhteydessä. Voimme olla
heidän ilonsa tilassa. Huomaat päällekkäisten, toisiaan puoleensa
vetävien energioiden kautta, että kun toiset tietävät meidän
intohimomme ja tarkoituksemme ja kun me tiedämme heistä saman,
tehdään ehdotuksia, tapahtuu verkottumista ja annetaan ja
vastaanotetaan viestejä, jotka kovasti tukevat intohimojamme ja
tarkoitustamme.

- Jos sinulla on painetta ja taakkaa, anna itsellesi vapaapäivä vain
itseäsi varten. Tämä kertoo maailmankaikkeudelle, että sinä tulet
ensimmäisenä, ja näin maailmankaikkeus ymmärtää viestin ja
hyppää mukaan ohjelmaan. Ota päivä vapaata ja puuhaile kotonasi tai
tontillasi ja tee asioita, joita olet halunnut pitkään tehdä. Tee
luovia projekteja. Virity erilaiseen todellisuuteen, missä on kyse
vain sinusta ja siitä, minkä tekemistä rakastat. Jos voit, vain
päästä irti ja unohda kaikki muu. Voit sanoa itsellesi, että Jumala
on virallisesti määrännyt tämän ajan sinua varten ja noudatat
pelkästään määräyksiä.

Pysyminen harmoniassa tarkoituksemme kanssa asettaa meidät jatkuvasti
tilaan, missä ihmeet lisääntyvät. Toisinaan meistä voi tuntua
siltä, ettemme pysty ilmentämään mitään, mikään ei avaudu tai
mene meidän tavallamme. Mutta kun jokin liittyy omaan ainutlaatuiseen
tarkoitukseemme tai seuraavaan askeleeseemme tällä alueella, ovia
näyttää lentävän auki ja meidät sananmukaisesti työnnetään
läpi.

Sen tietäminen kuka olemme ja mikä meitä ilahduttaa, saa aina olomme
tuntumaan oikein mukavaksi omissa nahoissamme. Olemme silloin oikeilla
raiteilla ja täysin harmoniassa Lähde-energian kanssa. Tällä
tavalla olemme kovasti hyödyksi kokonaisuudelle, kun autamme
jatkuvasti planeetan värähtelyn nostamisessa vain olemalla sitä,
kuka luonnostaan olemme."

http://www.youtube.com/watch?v=e4BG5ZeM__g&feature=related

välikysymys kirjoitti:

että vapausko on pettämistä, vastuuttomuutta, välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä, kylmyyttä, erillisyyttä, lapsista luopumista..?
mielenkiintoinen käsitys vapaudesta.

vapaus voisi ehkä olla myös vastuuta, sen tietämistä mitä on valinnut ja sen käsittämistä, että sen on valinnut itse. vastuuta teoistaan ja päätöksistään. vapaus voisi olla sitoutumista: kun olet sitoutunut, olet sitoutunut, olet vapaa valinnan vaikeudesta siinä kohtaa. olet vapaa irtonaisuudesta. vapaus voisi olla vapaus valita, ainahan voi valita myös rakkaudella, ja tiedostaa sen.

eikö täydellinen vapaus voisi olla vastuuta itsestä ja toisesta, täysillä rakastamista ja uskollisuutta, valintojen tajuamista ja niitte tekemistä täydellä rakkaudella ja vapaudessa voisi myös saada jotain: itsekunnioitusta, rehellisyyttä, puhtaan oman tunnon, itsetuntemusta ja haasteita.

ne lapset jotka eivät saa rajoja, ovat pelokkaita, epävarmoja, "kunniattomia" jne. ja sekö on vapautta? eikö vapaus olisi toisen parhaaksi toimimista ja että lapset saisivat täydellisen vapaasti olla turvassa, lapsia ja vapaasti testata rajoja ja rakkauden kestävyyttä, joka kestää, koska se on vapaasta tahdosta valittu, kerta toisensa jälkeen.

joten miten niin rakkaus ei ole täyttä vapautta?? ja miten niin luettelemasi asiat ovat jotain muuta kun vapautta. ihminen on sokea ja tyhmä, jos luulee, että vapaus on yksiselitteisesti baarissa kännäämistä, irtosuhteita, vastuuttomuutta ja ajattelemattomuutta: kuinka monta sellaista tasapainoista, onnen täyttämää ja harmoniassa elävää ihmistä tunnet?
ja mitä vapautta on epätoivo, yksinäisyys, sekoilu, pettäminen ja valheessa eläminen. sellaisten ihmisten pitäisi nimenomaan mennä naimisiin tajuten hankkivansa itselleen vapauden rakastaa haasteellisesti, päivästä toiseen, ja saaden työn mikä ei lopu koskaan.

vapauden voi saada myös yksin ollessaan, aivan yhtä hyvin kun parisuhteessakin, mutta ei niillä asioilla, mitä alussa oli lueteltu, vaan rauhan ja hyväksymisen kautta. (ja siis, siinä kun vapaus ei tarkoita vasttuuttomuutta, ei rauha tarkoita harmaata elämää ja ilottomuutta, vaan sisäistä rauhaa ja hyväksyntää siitä, mikä on, silloin voi bilettääkin vapaammin :) )

Lue lisää

suurinta vapautta käyttämällä - muuten se ei ole edes mahdollista.
Jos vain noudatat jonkun toisen sääntöjä, et ole kasvanut vaan olet vain totellut.

" et rakkaudesta" kirjoitti:

oletan että olet sama nikki kuin tuo -meri- jolle kiirusti vastailin ennen unosia. Sulle ikävää, kun et Suomessa asu täällä on paljon ihania ihmisiä. Haluan kommentoida muutamia otteita kirjoituksestsi. Ps. jos tulee kirjoitusvirheitä pahoittelen olen enemmän matemaatikko kuin proosaihminen! :) :

1. " Juuri sinun kaltaistesi ihmisten vuoksi olenkin erittäin onnellinen etten enää asu suomessa, eihän suomalaisia voi käsittää... Aina ollaan happamia,yksinäisiä mustasukkaisia kaikille kaikesta jotka eivät sure loputtomiin joka pikku asiasta."

Jos puhutaan vaikka vain minusta, koska käytit termiä kaltaisesi. Kerronpa jotain itsestäni: Päivääkään en ole asunut yksi elämäni aikana ja suoraa kotoa lensi ensirakkauteni hoiviin olimme muuten molemmat neitseelisiä ja ensi näkemästä rakastuneita! Rakastin häntä niin paljon että oisin voinut kuolla jos se ois hänet pelastanut. Harvinaista, koska emme ole erityisen uskovaisia. Itse odotin sitä elämän suurta rakkautta ja älä luule ettei minulla ois ollut sitä ennen poikakavereita. Voi niitä oli hm.. 5, mutta heistä kaikista tiesi he eivät olleet se ainut oikea, jonka kanssa elämän vois elää loppuun asti.

Olen sellainen persoona joka tykkää mielummin antaa, kuin saada joten kateellinen ja mustasukkainen en koskaan ole ollut. Olisin jopa antanut kumppanilleni syrjähypyn anteeksi, mutta karanteesiin hän ois joutunut tautipelon takia. Yleensäkin iloitsen yli-innokkaasti toisen onnen puolesta.

2." "Mihin rakkaus katosi?" ja itse puhut aiheen vierestä siis... "

Jutun aloittajalle minulla oli aikaa kommentoida aihetta olisin tietysti voinut kopioida vastaukseni häneltä sinulle, mutta pidin sitä tarpeettomana. Mikäli asia askarruttaa sinua kannttaa perehtyä aiheesta kirjoitettuihin kirjoihin. Helpottaa suunnattomasti ja alkuun pääse, kun luet nimimerkki muikumiehen hyvän vinkin siihen: evoluutio ja suvun jatkaminen. Rakkaus siis kestää tasan sen ajan, kun pari haluaa jatkaa lasten tekoa. Niin minullekin kävi: Kun mies sanoi olevansa jo liian vanha vielä yhdelle lapselle alkoi rakkaus häneen hiipua. Sitä kesti lähes kasikymmentä vuotta, kun ero tuli. Elän uudessa rakkausuhteessa se ei kuitenkaan ole sitä samaa mitä oli, kun oli tuo tarve lisääntyä. Se on syvää kiintymystä ja ihan erilaista rakkautta.

Suosittelen sinullekin pidä suhdetta yllä muullakin tavoin. Sillä paneskelemalla ei pitkälle elellä yhdessä. Kun se himo häviää täytyisi olla jotain yhteistä mitä tehdään muuten ajaudutaan erilleen. Niin ja vinkkinä ois kassa se parempi pysyä erossa eroavista pareista ja eronneista (ei tule itselle vastaavia himoja, jos tulee niitä huonoja aikoja)

3: "Toisekseen, kyllä KAIKKI joskus rakastuvat, ihan varmasti kerran elämässään"

Elät pilvilinnoissa, jos luulet että asia ois noin. Olen tavannut ihmisiä, jotka eivät ole koskaan olleet kenenkään kanssa rakkaudesta puhumattakaan. Syy kait siksi, että eihän kukaan tuu sua kotoa hakemaan ja jos elät vain vanhemmillesi ja heidän kanssaan ei tule sitä omaa elämää.

Lue lisää

En ole kyseinen -meri vaan ihan Sini (ainakin siis viimeksi kun passini tarkistin :D) ja toisekseen en ryhdy rakkaudesta puhumaan ihmisen kanssa joka syrjähypyn anteeksi antaisi, kerran pettää, aina pettää.
En tiedä mitä luulet tietäväsi minusta tai meidän elämästämme mutten näe syytä miksi oma elämäsi olisi ainakaan parempi kuin minun.
Enkä juuri tätä kyseistä seikkaa tule ihmisissä käsittämään (on sitten suomalainen tai ei) että aina pitää todistaa että toinen on väärässä tai jossain nettipalstalla mollata.

Halusin vain oman tarinani kertoa, siinä kaikki.

Olen siis todella pahoillani jos nyt osuin arkaan paikkaan omalla kertomuksella meidän suhteen tilasta...

Kaikkea hyvää sinulle ja onnea vielä niiden "ihanien suomalaisten ihmisten" kanssa myöskin.
Itse en ole kovinkaan monta tavannut, ja et niin kovin ihana itsekään vaikuta olevan jos et osaa antaa ihmisten omia mielipieitään rauhassa ilmaista.

Provoa minkä jaksat, mutta itse en mukanasi temppuile. On parempaakin tekemistä, koska on elämä kodin ulkopuolella ja sinne menenkin nyt kävelylle.

Sini

mies 30v naimisissa kirjoitti:

Eihän oikealla rakkaudella ja seksillä ole mitään tekoa keskenään. rakastat äitiäsi muttet sekstaa hänen kanssaan--tai lapset....
On jonkinlainen ylimääräinen bonus jos pystyy harrastamaan seksiä rakastamansa ihmisen kanssa mutta nuo eivät ole kummatkaan välttämättömiä toisilleen. Oikea rakkaus vaatii työtä ja arjen eloa.. välittämistä. Seksiä saa kuka mistäkin.. omasta kädestä, huorista, satunnaisita suhteista, vaimosta jne...

Lue lisää

No onpas erikoinen ajatus. Itse kyllä koen, että parisuhderakkautta ei voi, eikä pidä mennä sekoittamaan vanhempain- lapsen- sisarusrakkauksiin. Tai mihinkään muuhunkaan. Parisuhderakkaus on uniikki, joka on joka päivä omilla teoillani ansaittava siltä toiselta osapuolelta ja seksi on parisuhteen liima. Jos yhteinen seksi sujuu, niin juuri se voi olla se viimeinen tekijä, mikä saa parin pitämään kiinni suhteestaan, kun kaikki muu tuntuu ratkeavan liitoksistaan. Yhteinen hyvä seksielämä voi olla se tekijä, jonka vuoksi pari on valmis uudelleen tekemään töitä suhteessa ja löytämään toisensa. Jos seksin erottaa rakkaussuhteesta pois ajatuksella, et saa sitä muualtakin, niin silloin tuskin on rakkaudesta ollut koskaan kysekään. Intohimo omaa rakastaan kohtaan kun on eräs rakkauden edellytys parisuhteessa.

vie tosiaankin paljon mennessään. Rakkauden, kiinostuksen toista kohtaan ylipäätänsä. En saa mennä mihinkään "ilonpitoon" kun jo uhataan mustasukkaisuuksissaan erolla! Nytpä olen kuitenkin päättänyt mennä...mieheni kyllä saa mennä niin paljon kuin "sielu sietää". Jos haluaa erota niin siitä vaan, eihän meillä kuitenkaan ole muuta kuin yhteiset lapset sekä asunto....Vaan ero on niin vaikeaa....lapsienkin kannalta...

mustasukkaisuus kirjoitti:

vie tosiaankin paljon mennessään. Rakkauden, kiinostuksen toista kohtaan ylipäätänsä. En saa mennä mihinkään "ilonpitoon" kun jo uhataan mustasukkaisuuksissaan erolla! Nytpä olen kuitenkin päättänyt mennä...mieheni kyllä saa mennä niin paljon kuin "sielu sietää". Jos haluaa erota niin siitä vaan, eihän meillä kuitenkaan ole muuta kuin yhteiset lapset sekä asunto....Vaan ero on niin vaikeaa....lapsienkin kannalta...

Lue lisää

Meillä avoliitto päättyi miehen petturuuteen. En ole mitenkään erityisen mustasukkainen. Vaan kun miehen housun taskuista löytyi naisen etunimi ja puh.nro housuja pesuun laittaessani, epäilykset alkoivat herätä. Vielä soittaessani naiselle ja tiedustellessani asiaa, hän kertoi seurustelevansa mieheni kanssa. Kysyin mieheltäni taskusta löytyvästä lapusta. Silloinkin hän vielä sanoi sen olevan työasiaan liittyvä asiakkaan nimi ja numero. Valehtelu siis jatkui. Kerroin suoraan tietäväni hänen seurustelusuhteestaan. Siinä vaiheessa miehellä meni jauhot suuhun ja hän lupasi lopettaa suhteen, rakasti muka vain minua jne. puutaheinää. Mieheni oli valmis jatkamaan kanssani, mutten voinut enään luottaa häneen, joten laitoin pisteen suhteellemme. Enkä kadu.

mustasukkaisuus kirjoitti:

vie tosiaankin paljon mennessään. Rakkauden, kiinostuksen toista kohtaan ylipäätänsä. En saa mennä mihinkään "ilonpitoon" kun jo uhataan mustasukkaisuuksissaan erolla! Nytpä olen kuitenkin päättänyt mennä...mieheni kyllä saa mennä niin paljon kuin "sielu sietää". Jos haluaa erota niin siitä vaan, eihän meillä kuitenkaan ole muuta kuin yhteiset lapset sekä asunto....Vaan ero on niin vaikeaa....lapsienkin kannalta...

Lue lisää

liian vaikeaa. Lasten takia yhteistä "perheyritystä" on pidettävä koossa. Mutta sitten kun lapset lentävät pesästä, on totuuden hetki. Löytyykö silloin enää halua olla yhdessä? Minäkin otan aina "ilonpitoon" lähtiessäni riskin (tietoisen), että puoliso on "turpa rullalla". Puoliso olisi hyvin tervetullut mukaani tansseihin muttei halua. Niinpä katson oikeuteni olevan mennä yksin eikä jäädä samaan tylsään surkeuteen mieheni kanssa. Kai minulla on oikeus???Kyselee nimimerkki "kuitenkin hieman epävarma oikeuksistaan"

vaan kun sitä on pakko oppia luottamaan.
itsekkin viime syksy meni ainaisessa mustasukkaisuudessa. ei enää, oli pakko luottaa kun välimatka kasvo 30 km. ensin 500 ja sitten 800 km.
nyt elämme onnellisessa suhteessa joka arkipäiväistyi

ero olisi kirjoitti:

liian vaikeaa. Lasten takia yhteistä "perheyritystä" on pidettävä koossa. Mutta sitten kun lapset lentävät pesästä, on totuuden hetki. Löytyykö silloin enää halua olla yhdessä? Minäkin otan aina "ilonpitoon" lähtiessäni riskin (tietoisen), että puoliso on "turpa rullalla". Puoliso olisi hyvin tervetullut mukaani tansseihin muttei halua. Niinpä katson oikeuteni olevan mennä yksin eikä jäädä samaan tylsään surkeuteen mieheni kanssa. Kai minulla on oikeus???Kyselee nimimerkki "kuitenkin hieman epävarma oikeuksistaan"

Lue lisää

Minusta on hirveän itsekästä se, että vanhemmat piiloutuvat huonossa avioliitossa lastensa taakse. Ajatellaan, että pitää pysyä yhdessä huonossakin liitossa lasten takia. Kun lapset elävät epäaidossa, mahdollisesti rakkaudettomassa ilpaiirissä, niin he voivat huonosti. Ottavat omaan elämääsä mallin vanhempien liitosta, jossa ehkä toinen vanhempi alistuu henkiselle väkivallalle. Tällainen sukupolvien jatkuva kierre pitäisi ymmärtää lopettaa lasten edun vuoksi. Parempi on erota, kun elää huonossa liitossa.

Think2 kirjoitti:

Minusta on hirveän itsekästä se, että vanhemmat piiloutuvat huonossa avioliitossa lastensa taakse. Ajatellaan, että pitää pysyä yhdessä huonossakin liitossa lasten takia. Kun lapset elävät epäaidossa, mahdollisesti rakkaudettomassa ilpaiirissä, niin he voivat huonosti. Ottavat omaan elämääsä mallin vanhempien liitosta, jossa ehkä toinen vanhempi alistuu henkiselle väkivallalle. Tällainen sukupolvien jatkuva kierre pitäisi ymmärtää lopettaa lasten edun vuoksi. Parempi on erota, kun elää huonossa liitossa.

Lue lisää

Hyvin sanottu! Koskaan ei pidä olla huonossa suhteessa ns`lasten vuoksi. Lapsi aistoaa herkästi ja muistaa aika pienestä äiin tai isän pahan mielen ja jos sitä pahaa mieltä riittää niin tosiaan lapsellaei ole hyvä olla. Tiedän kokemuksesta. toinen tytär oli 4 ja toinen 7 vanha ja he kyllä muistavat minun paniikin ja huonon olon kun kello lähestyi aikaa jolloin aviomies tulee kotiin. vaikka ei oikeastaan paljon riidelty mutta ahdistus näkyy. Ja antaa lapsille huonon esimerkin parisuhteesta. Ne ovat aikanaan samassa koukussa kun luulevat sen olevan normaalia,erosta on 8 vuotta vaikka tiukkaa on ollut rahallisesti niin paljon onnellisempi olen ja olen antanut paljon enemmän lapsilleni olemalla itse onnellinen. Erosta on kohta 9 vuotta kun olen vahemman tyttäreni kohta 17 täyttävä puhunut asiasta niin on sanonut monesti että paljon ihanampaa meillä on ollut kolmestaan ja se on itselle ja omalle päätökselleni kiitos. Joten älkää hyvät ihmiset pilatko elämäänne ja antako toisen kohdella teitä epäkunnioittavasti lasten varjolla. Kaikkea hyvää, voimia tehdä päätöksiä itsensä ja lasten hyväksi. Olipa sitten kyseessä mies tai nainen.

mayanilainen kirjoitti:

Hyvin sanottu! Koskaan ei pidä olla huonossa suhteessa ns`lasten vuoksi. Lapsi aistoaa herkästi ja muistaa aika pienestä äiin tai isän pahan mielen ja jos sitä pahaa mieltä riittää niin tosiaan lapsellaei ole hyvä olla. Tiedän kokemuksesta. toinen tytär oli 4 ja toinen 7 vanha ja he kyllä muistavat minun paniikin ja huonon olon kun kello lähestyi aikaa jolloin aviomies tulee kotiin. vaikka ei oikeastaan paljon riidelty mutta ahdistus näkyy. Ja antaa lapsille huonon esimerkin parisuhteesta. Ne ovat aikanaan samassa koukussa kun luulevat sen olevan normaalia,erosta on 8 vuotta vaikka tiukkaa on ollut rahallisesti niin paljon onnellisempi olen ja olen antanut paljon enemmän lapsilleni olemalla itse onnellinen. Erosta on kohta 9 vuotta kun olen vahemman tyttäreni kohta 17 täyttävä puhunut asiasta niin on sanonut monesti että paljon ihanampaa meillä on ollut kolmestaan ja se on itselle ja omalle päätökselleni kiitos. Joten älkää hyvät ihmiset pilatko elämäänne ja antako toisen kohdella teitä epäkunnioittavasti lasten varjolla. Kaikkea hyvää, voimia tehdä päätöksiä itsensä ja lasten hyväksi. Olipa sitten kyseessä mies tai nainen.

Lue lisää

Avioliitosta on tehty pyhäinsituutio, joka saataa vääristää ihmisen oikeat tarpeet. Jos avioliitto ei toimi ja sitä ei saada yrityksistä huolimatta toimimaan, niin on ehdottomasti parempi että eroaa. Huono liitto ei ole kummankaan puolison, eikä lasten etu. Ei kukaan saa sädekehää päänsä päälle siitä, että on sinnitellyt elämänsä huonossa liitossa. Toki onnistuneitakin liittoja on, mutta hyvin harva on aidosti onnellinen.

Jokainen haluaa arvostusta, turvaa, hellyyttä ja jos niitä ei ole, niin liitto on huono. Tosiasia on, että voi valita väärän kumppanin ja usein niin käykin, tai ihmiset kehittyvät eri aikaan henkisesti ja yhteys kumppaniin katoaa. Kirkko ja esim. vanhemmat ihmiset ovat sitä mieltä, että kun kerran on naimisiin mennyt, niin kaikki pitäisi kestää. Tämä vääristää. Nyrkkiä, henkistä väkivaltaa, pettämistä, arvostuksen puutetta, hellyyttä jne. ilman ei tarvitse elää. Kyllä jokaisen pitäisi arvostaa edes sen verran itseään, että ei alistu huonossa suhteessa. Ennen vanhaan avioliitot olivat pk-yrityksiä. Maatilaa pyöritettiin ja ei ollut mahdollisuutta erota taloudellisesti. Tuo malli on sitten periytynyt seuraavalle sukupolvelle. Itse olen syntynyt 60-luvulla ja vanhempani olivat vielä sitä sukupolvea, joka sinnitteli huonossa liitossa "lasten takia" ja sen vuoksi, että äiti oli monta vuotta kotona hoitamassa meitä lapsia. Nykyisin on sellaiset tukiverkot, että kenenkään ei tarvitse taloudellisessa mielessä jäädä huonoon avioliittoon ja missään tapauksessa siinä pysyminen ei ole ainakaan lasten etu. Vielä vaan moni äiti ja isä menee piiloon todellisuutta lastensa taakse, uskottelemalla itselleen, että eroan sitten tästä paskasta liitosta, kun lapset ovat isompia.

Yhteiskunnan taholta pitäisi puuttua hanakammin siihen, että myös isällä on mahdollisuus saada lähihuoltajuus, kun nykyisin se on lähes automaattisesti äiti. Nykyajan isät ovat paljon enemmän lasten arjessa mukana kuin esim. 70-luvulla. Isä kykenee tarjoamaan saman turvan ja huolenpidon kuin äitikin. Nykyrakanenteita pitäisi vavisuttaa, niin että ei ole itsestään selvää, että lähivanhempi on äiti. Vuoroviikko -systeemi on minusta hyvä, jos se järjestetään hyvin.

Monessa erossa otetaan lapset kiistakapulaksi ja niiden avulla yritetään pitää perhe kasassa ja sehän ei ole kenenkään etu. Itse eronneena äitinä pidän erityisen tärkeänä lasten oikeutta molempiin vanhempiin eronkin jälkeen. Ja tiedän, että moni nainen kiristää ja syyllistää miestään lasten avulla ja näin pitkittää väistämätöntä eroa. Tällaisiin tapauksiin pitäisi yhteiskunnan taholta ehdottomasti puuttua. Sosiaalitoimi valitettavasti on vaan niin naisvaltainen, että isä on aika orpona heidän kanssaan asioidessaan ja äiti kykenee mustamaalaamaan hyväkin isän uskottavasti.

Think2 kirjoitti:

Avioliitosta on tehty pyhäinsituutio, joka saataa vääristää ihmisen oikeat tarpeet. Jos avioliitto ei toimi ja sitä ei saada yrityksistä huolimatta toimimaan, niin on ehdottomasti parempi että eroaa. Huono liitto ei ole kummankaan puolison, eikä lasten etu. Ei kukaan saa sädekehää päänsä päälle siitä, että on sinnitellyt elämänsä huonossa liitossa. Toki onnistuneitakin liittoja on, mutta hyvin harva on aidosti onnellinen.

Jokainen haluaa arvostusta, turvaa, hellyyttä ja jos niitä ei ole, niin liitto on huono. Tosiasia on, että voi valita väärän kumppanin ja usein niin käykin, tai ihmiset kehittyvät eri aikaan henkisesti ja yhteys kumppaniin katoaa. Kirkko ja esim. vanhemmat ihmiset ovat sitä mieltä, että kun kerran on naimisiin mennyt, niin kaikki pitäisi kestää. Tämä vääristää. Nyrkkiä, henkistä väkivaltaa, pettämistä, arvostuksen puutetta, hellyyttä jne. ilman ei tarvitse elää. Kyllä jokaisen pitäisi arvostaa edes sen verran itseään, että ei alistu huonossa suhteessa. Ennen vanhaan avioliitot olivat pk-yrityksiä. Maatilaa pyöritettiin ja ei ollut mahdollisuutta erota taloudellisesti. Tuo malli on sitten periytynyt seuraavalle sukupolvelle. Itse olen syntynyt 60-luvulla ja vanhempani olivat vielä sitä sukupolvea, joka sinnitteli huonossa liitossa "lasten takia" ja sen vuoksi, että äiti oli monta vuotta kotona hoitamassa meitä lapsia. Nykyisin on sellaiset tukiverkot, että kenenkään ei tarvitse taloudellisessa mielessä jäädä huonoon avioliittoon ja missään tapauksessa siinä pysyminen ei ole ainakaan lasten etu. Vielä vaan moni äiti ja isä menee piiloon todellisuutta lastensa taakse, uskottelemalla itselleen, että eroan sitten tästä paskasta liitosta, kun lapset ovat isompia.

Yhteiskunnan taholta pitäisi puuttua hanakammin siihen, että myös isällä on mahdollisuus saada lähihuoltajuus, kun nykyisin se on lähes automaattisesti äiti. Nykyajan isät ovat paljon enemmän lasten arjessa mukana kuin esim. 70-luvulla. Isä kykenee tarjoamaan saman turvan ja huolenpidon kuin äitikin. Nykyrakanenteita pitäisi vavisuttaa, niin että ei ole itsestään selvää, että lähivanhempi on äiti. Vuoroviikko -systeemi on minusta hyvä, jos se järjestetään hyvin.

Monessa erossa otetaan lapset kiistakapulaksi ja niiden avulla yritetään pitää perhe kasassa ja sehän ei ole kenenkään etu. Itse eronneena äitinä pidän erityisen tärkeänä lasten oikeutta molempiin vanhempiin eronkin jälkeen. Ja tiedän, että moni nainen kiristää ja syyllistää miestään lasten avulla ja näin pitkittää väistämätöntä eroa. Tällaisiin tapauksiin pitäisi yhteiskunnan taholta ehdottomasti puuttua. Sosiaalitoimi valitettavasti on vaan niin naisvaltainen, että isä on aika orpona heidän kanssaan asioidessaan ja äiti kykenee mustamaalaamaan hyväkin isän uskottavasti.

Lue lisää

Puhut todella asiaa. Olen samaa mieltä kanssasi. Itsekkin olen 60-luvulla syntynyt ja vanhempani riiteli jatkuvasti tai isä riiteli ja kävi vieraissa äiti nieli kaiken. Ja kai itsekkin aluksi luulin omassa liitossani että niin se pitää olla mies määrää ja nainen on hiljaa. Mutta oppi ja ikä kaikki ja olen omille tyttärilleni sanonut monta kertaa että itseään pitää rakastaa ja kunnioitta niin paljon ettei anna toisen olla epäkunnioittava itseään kohtaan. Toivottavasti he oppivat kun näkivät minun tilanteen ja että eikä toista voi syyttää ja haukkua jokainen on mikä onjoten turha täällä on puolisoaan haukkua kun itse päätät mitä annat itsellesi tehdä. Sen ainakin olen oppinut
Joten voit olla lapsillesi hyvä äiti tai isä jos turha riitely jää pois kun lähdetään sovulla eri teille.

mayanilainen kirjoitti:

Puhut todella asiaa. Olen samaa mieltä kanssasi. Itsekkin olen 60-luvulla syntynyt ja vanhempani riiteli jatkuvasti tai isä riiteli ja kävi vieraissa äiti nieli kaiken. Ja kai itsekkin aluksi luulin omassa liitossani että niin se pitää olla mies määrää ja nainen on hiljaa. Mutta oppi ja ikä kaikki ja olen omille tyttärilleni sanonut monta kertaa että itseään pitää rakastaa ja kunnioitta niin paljon ettei anna toisen olla epäkunnioittava itseään kohtaan. Toivottavasti he oppivat kun näkivät minun tilanteen ja että eikä toista voi syyttää ja haukkua jokainen on mikä onjoten turha täällä on puolisoaan haukkua kun itse päätät mitä annat itsellesi tehdä. Sen ainakin olen oppinut
Joten voit olla lapsillesi hyvä äiti tai isä jos turha riitely jää pois kun lähdetään sovulla eri teille.

Lue lisää

Jos vanhemmat osaavat olla riitelemättä ja yhä tykkäävät toisistaan, on ehdottmasti parempi pysyä erossa. Opettajana voin sanoa, että yksinhuoltajaäitien pojat ovat poikkeuksetta(itseni mukaan lukien) äitiin ripustautuvia mammanpoikia, luusereita, jotka joko häiriköivät tai ovat ylikompensoidun kilttejä ja kunnollisia isänmallin puutteessa.

Jos mies on hyvä isä ja aviomies, joka ei lyö, ei ryyppää, ei möykkää(eikä nainen vihaa häntä pettämisen vuoksi) voi sitä yhdessäkin pysyä, jos haluaa. sitten on eri asia, jos lapset ja vanhemmat kärsivät yhtä lailla kuin helvetissä.

Rakkaus on valinta.
Rakkautta voisi verrata tiskaamiseen tai siivoamiseen, molemmat tarvitsevat työtä joka päivä. Kun tiskivuori on kattoon asti, tai roskaussit tyhjentämättä päivä kaupalla, niin ei tarvitse kuin avata kodin ovi, ja tekisi mieli paeta kodista. Jos taas kodista on huolehdittu, niin sinne on ihana tulla. Samoin on rakkauden kanssa, jos siitä huolehtii niin se ei mihinkään katoa.

Rakkaus on siitä vaativampi, ettei voi ostaa siivoojaa joka huolehtisi siitä omasta puolesta. Ulkopuolinen voi antaa neuvoja, mutta ei tehdä rakkautta, se jää jokaisen omaksi tehtäväksi.
Rakkaus on pieniä tekoja ja toisen huomioon ottamista arjen keskellä. Rakkaus on sitä, että haluaa viettää kaiken mahdollisen aikansa rakastetunsa seurassa.

............. kirjoitti:

Rakkaus on valinta.
Rakkautta voisi verrata tiskaamiseen tai siivoamiseen, molemmat tarvitsevat työtä joka päivä. Kun tiskivuori on kattoon asti, tai roskaussit tyhjentämättä päivä kaupalla, niin ei tarvitse kuin avata kodin ovi, ja tekisi mieli paeta kodista. Jos taas kodista on huolehdittu, niin sinne on ihana tulla. Samoin on rakkauden kanssa, jos siitä huolehtii niin se ei mihinkään katoa.

Rakkaus on siitä vaativampi, ettei voi ostaa siivoojaa joka huolehtisi siitä omasta puolesta. Ulkopuolinen voi antaa neuvoja, mutta ei tehdä rakkautta, se jää jokaisen omaksi tehtäväksi.
Rakkaus on pieniä tekoja ja toisen huomioon ottamista arjen keskellä. Rakkaus on sitä, että haluaa viettää kaiken mahdollisen aikansa rakastetunsa seurassa.

Lue lisää

"Rakkaus on sitä, että haluaa viettää kaiken mahdollisen aikansa rakastetunsa seurassa."

Ei kyllä ole näin. Auttamatta tarvii myös omaa aikaa ja tekemistä. Mutta jos rakkautta löytyy niin vähän aikaa kun on tehnyt omia juttujaan niin alkaa jo ikävöimään rakastaan. Tällöin rakkaus on tallella. Sen sijaan yhteen ja samaan tylsistyminen toisinaan on täysin normaalia.

............. kirjoitti:

Rakkaus on valinta.
Rakkautta voisi verrata tiskaamiseen tai siivoamiseen, molemmat tarvitsevat työtä joka päivä. Kun tiskivuori on kattoon asti, tai roskaussit tyhjentämättä päivä kaupalla, niin ei tarvitse kuin avata kodin ovi, ja tekisi mieli paeta kodista. Jos taas kodista on huolehdittu, niin sinne on ihana tulla. Samoin on rakkauden kanssa, jos siitä huolehtii niin se ei mihinkään katoa.

Rakkaus on siitä vaativampi, ettei voi ostaa siivoojaa joka huolehtisi siitä omasta puolesta. Ulkopuolinen voi antaa neuvoja, mutta ei tehdä rakkautta, se jää jokaisen omaksi tehtäväksi.
Rakkaus on pieniä tekoja ja toisen huomioon ottamista arjen keskellä. Rakkaus on sitä, että haluaa viettää kaiken mahdollisen aikansa rakastetunsa seurassa.

Lue lisää

Se on rakastumista, kun haluaa viettää kaiken aikansa rakastettunsa kanssa. Myöhemmin mukaan tuleva RAKKAUS sallii ihmiselle myös oman ajankäytön

Kiva kiva! Kiinnostukseni kohteina olikin tilaneet joissa tunteita ei ole.

Mies syyttää seksittömyyttä rahahuolilla.
Rahahuolet ne on mullakin, ja ihan samoista laskuista murehditaan. Rakastan miestäni.
Mutta vituttaa olla näkymätön. Koko yhdessä olon ajan mies ei oikein mitää yhteistä ole halunnut tehdä. Tekosyitä kyllä riittää...

kun.... kirjoitti:

Mies syyttää seksittömyyttä rahahuolilla.
Rahahuolet ne on mullakin, ja ihan samoista laskuista murehditaan. Rakastan miestäni.
Mutta vituttaa olla näkymätön. Koko yhdessä olon ajan mies ei oikein mitää yhteistä ole halunnut tehdä. Tekosyitä kyllä riittää...

Lue lisää

Kuinka kauan luulet jaksavasi rakastaa yksin? Ennemmin tai myohemmin vastaan tulee joku joka tarjoaa parempaa... Kenen silloin on syy???

Siinä olen eri mieltä kanssasi, että kyllä rakkautta voi antaa ja saada ja nimenomaan ANTAA. Antaessaan SAA aina! Hienoa, että liittonne ja rakkautenne on kestänyt ja juuri nuo tekijät, mitkä liittonne ovat kasassa pitäneet, ovat ne tärkeät, joilla onnistuu.

Lähtökohdat itse elämään ovat tärkeitä: onneton lapsuus ja nuoruus, kuten itselläni, ja vanhempien rakkaudeton kasvatus vaikuttavat siten, että mitkään nais- ja miessuhteet ei onnistu aikuisenakaan. Kun ihmisestä on tehty rikkinäinen ja tunnevammainen, mikään liitto ei onnistu. Näin se vaan on. Aina se ei ole itsestä kiinni, vaan taustat vaikuttavat paljon.

Onnettomassa liitossa elävä nainen.

onnitteluni teille! kirjoitti:

Siinä olen eri mieltä kanssasi, että kyllä rakkautta voi antaa ja saada ja nimenomaan ANTAA. Antaessaan SAA aina! Hienoa, että liittonne ja rakkautenne on kestänyt ja juuri nuo tekijät, mitkä liittonne ovat kasassa pitäneet, ovat ne tärkeät, joilla onnistuu.

Lähtökohdat itse elämään ovat tärkeitä: onneton lapsuus ja nuoruus, kuten itselläni, ja vanhempien rakkaudeton kasvatus vaikuttavat siten, että mitkään nais- ja miessuhteet ei onnistu aikuisenakaan. Kun ihmisestä on tehty rikkinäinen ja tunnevammainen, mikään liitto ei onnistu. Näin se vaan on. Aina se ei ole itsestä kiinni, vaan taustat vaikuttavat paljon.

Onnettomassa liitossa elävä nainen.

Lue lisää

Mua sitten vituttaa tollaset menneisyydessä roikkujat jotka aina repivät joka tilanteeseen sen onnettoman lapsuuden.
Jos elämässään epäonnistuu oli asia sitten mikä hyvänsä niin aina ollaan syyttämässä sitä onnetonta lapsuutta vaikka vika on oikeasti ihan ihmisessä itessään,eikä siinä menneisyydessä.

Oman lapsuuteni elin alkoholisti vanhempiani kanssa,joista toinen käytti viellä seksuaalisesti hyväkseen.Vaan eipä musta tullutkaan mikään menneisyyttään vatvova ihmisraunio,päin vastoin.
Minä en pienestä hatkahda ja siksi olenkin pärjännyt niin hyvin elämässäni.Kaiken mitä olen halunnut olen myös saanut.Töitä on toki pitänyt tehdä,mutta kukapa sitä ilmaseksi mitään sais.

Lopettappas sinäkin se menneisyyden vatvominen,niin huomaat että minuutesi ei ole lapsuudestasi kiinni.

Olemme olleet aviossa 23 vuotta, yhdessä jo 27 vuotta. Olemme saaneet 4 lasta ja rahallisesti on ollut tiukkaa. Ei ole ollut mahdollisuuksia lomien viettoon muutoin kuin kesämökeillä (minun vanhempien ja mieheni vanhempien). Emme ole päässeet kahdenkeskisille lomille ja ehkä se suhteen hoitaminenkin on ollut täysin arjen pyörityksen armoilla. Mutta... siltikin olemme molemmat rakastuneet tulisesti toisiimme. Olemme mieheni kanssa keskustelleet asiasta ja vähän miettineetkin kuinka rakkaus vain syvenee vuosien saatossa. Rakkaus on kuin muuttanut muotoaan. Nuorempana se oli jotenkin pinnallisempaa (johtuneeko pienistä lapsista ympärillä), mutta nyt se on syventynyt sisältäen luottamuksen, ystävyyden, kumppanuuden, intohimon ja suuren rakkauden.
Olemme erittäin onnellinen aviopari, näytämme tunteemme myös lastemme läsnäollessa ja se ei mielestäni ole heille haitaksi;)

Aurora08 kirjoitti:

Kuinka kauan luulet jaksavasi rakastaa yksin? Ennemmin tai myohemmin vastaan tulee joku joka tarjoaa parempaa... Kenen silloin on syy???

mä oon miettiny ihan samoja asioita..olen reilu 10 vuotta suhteessa ollut..alkuun kyllä tuli huomioimisia ja hassuteltiin ja nautittiin yhdessä ja olitiin melkein kun uusia lapsia..sitten astuio avioliitto kuvioihin ja sen myötä lapset..pikku hiljaa asiat alkoi mennä hiipumisen puolelle..keskusteluja käytiin-aina aloittaja taho olin minä..sanoin aina että jos kaikki tuo merkityksellinen jää pois suhteemme kuolee kasaan.. näiden keskustelujen jälkeen aina asiat meni ihan hyvin jonkin aikaa ja taas ikäänkuin kaikki unohtui..saman kaavan mukaan aina tähän päivään asti menty..hetken hommat toimii pitkien keskustelujen jälkeen mutta alan olemaan väsynyt kun ollaan aina samassa tilanteessa..yleensä ne on miehet ketkä luulee että nainen ei tarvitse enään rakkaudentunnustuksia ym..tietää sen pitkän suhteen jälkeen muutenkin..asia ei todellakaan ole noin..niitä tarvitsee päivittäin kun ulkonäkökään ei aina välttämättä omaa silmää hivele usean lapsen jälkeen..hyvinä päivänä rakastaminen ei ole vaikeaa mutta huonoina päivinä kun lapset olleet vaikeita,laskut ja kotityöt painaa päälle -sitä tarvitsisi tuplamäärän toisen hellyyttä ja läheisyyttä -vaan silloin toinen menee juuri pois.-ettei vaan häiritsisi..tuntuu etten kanssa jaksa enään ja kenen on sitten syy..luin tuossa kerran artikkelin missä oli maininta jostain gallupista että ensin valitaan vaimo tai mies jonka kanssa perustetaan perhe sille annetaan kaikki ja sitä hellitään.-vuodet kuluu ja vaimo tai mies pysyy kotona tekee hommat kiltisti kaikki muu on jäänyt-mieskin sitä kaipaa joten tilalle on otettu kakkossuhde joka ei missään nimessä kelpaisi perheen perustajaksi vaan leikkikaveri .-mutta joka vuorostaan saa sen mitä tuo vaimopolo tai miespolo ei enään saa vaan halajaa sitä vain unelmissaan..toinen menee omilla teillään..voimia kaikille..ehkä jossain vielä rakkauskin odottaa..

Aurora08 kirjoitti:

Kuinka kauan luulet jaksavasi rakastaa yksin? Ennemmin tai myohemmin vastaan tulee joku joka tarjoaa parempaa... Kenen silloin on syy???

On totta että yksipuolinen rakkaus on vaikeaa.
Teidän on pyrittävä puhumaan asioista ensin, riitelemättä. Kannattaa hankkia esim kirja joka kertoo pariviestinnästä ja tutustua siihen. Viestintä kun on yksi kaikkein vaikeimpia asioita suhteessa. Kaikki keskustelut päättyvät aina riitaan? Kuullaan toisen sanomassa asiassa jotain mitä hän ei ole sanonut? Tulkitaan hiljaisuuden tarkoittavan että...? Miksi sinä aina... Miksi et koskaan...

Kommunikointi on taidetta ja kun saatte sen toiminaan niin että kumpikin pystyy avautumaan toisilleen syvimmistä tunteistaan tarvitsematta pelätä tulevansa tyrmätyksi, niin paljon on jo voitettu :)

Rakkauden kielten opiskelu ja selville saaminen on yksi avainsanoja avioliitossa. Vielä pitäisi myös jaksaa ja muistaa käyttää niitä. Jos itse pidät lahjoista ja hyväilyistä niin toiselle ne eivät välttämättä merkitse mitään. Täytyy selvittää mitkä asiat vaikuttavat siihen että toinen tuntee olevansa rakastettu ja hyväksytty.

Rakkaus ja avioliitto on molempien työmaa. Se ei etene omalla painollaan vaan molempien on sitä hoidettava ja ruokittava. Miesten kanssa se on joskus hankalaa saada heidät ymmärtämään tämä asia, mutta kannattaa yrittää!

Yksi hyvin hoidettu avioliitto peittoaa mennen tullen 7 huonosti hoidettua uusioavioliittoa. Jos yhdessä suhteessa on ongelmia on melko todennäköistä että ne siirtyvät seuraavaankin. Ottakaa nyt itseänne ja tarvittaessa toisianne niskasta kiinni ja yhdessä lähtekää vaikka johonkin kurssille tai lukekaa aihetta käsitteleviä kirjoja. Työtä rakkauden ja avioliiton hoitaminen on, mutta se kannattaa.

Pörssit ja talous voi romahtaa, mutta hoidettu rakkaus ja avioliitto ei romahda koskaan!

-mies-

Juusoppijutska kirjoitti:

On totta että yksipuolinen rakkaus on vaikeaa.
Teidän on pyrittävä puhumaan asioista ensin, riitelemättä. Kannattaa hankkia esim kirja joka kertoo pariviestinnästä ja tutustua siihen. Viestintä kun on yksi kaikkein vaikeimpia asioita suhteessa. Kaikki keskustelut päättyvät aina riitaan? Kuullaan toisen sanomassa asiassa jotain mitä hän ei ole sanonut? Tulkitaan hiljaisuuden tarkoittavan että...? Miksi sinä aina... Miksi et koskaan...

Kommunikointi on taidetta ja kun saatte sen toiminaan niin että kumpikin pystyy avautumaan toisilleen syvimmistä tunteistaan tarvitsematta pelätä tulevansa tyrmätyksi, niin paljon on jo voitettu :)

Rakkauden kielten opiskelu ja selville saaminen on yksi avainsanoja avioliitossa. Vielä pitäisi myös jaksaa ja muistaa käyttää niitä. Jos itse pidät lahjoista ja hyväilyistä niin toiselle ne eivät välttämättä merkitse mitään. Täytyy selvittää mitkä asiat vaikuttavat siihen että toinen tuntee olevansa rakastettu ja hyväksytty.

Rakkaus ja avioliitto on molempien työmaa. Se ei etene omalla painollaan vaan molempien on sitä hoidettava ja ruokittava. Miesten kanssa se on joskus hankalaa saada heidät ymmärtämään tämä asia, mutta kannattaa yrittää!

Yksi hyvin hoidettu avioliitto peittoaa mennen tullen 7 huonosti hoidettua uusioavioliittoa. Jos yhdessä suhteessa on ongelmia on melko todennäköistä että ne siirtyvät seuraavaankin. Ottakaa nyt itseänne ja tarvittaessa toisianne niskasta kiinni ja yhdessä lähtekää vaikka johonkin kurssille tai lukekaa aihetta käsitteleviä kirjoja. Työtä rakkauden ja avioliiton hoitaminen on, mutta se kannattaa.

Pörssit ja talous voi romahtaa, mutta hoidettu rakkaus ja avioliitto ei romahda koskaan!

-mies-

Lue lisää

kyllä se on suht helppoa ouhua asioista ja kertoa rakkaudentunnustuksia ja vaikka asioista kuinka puhutaankin ja yhtä mieltä asioista oltaisiin niin toimii hienosti --vaan ei enään käytännössä..jää puhetasolle..

puhua ja sanoa kirjoitti:

kyllä se on suht helppoa ouhua asioista ja kertoa rakkaudentunnustuksia ja vaikka asioista kuinka puhutaankin ja yhtä mieltä asioista oltaisiin niin toimii hienosti --vaan ei enään käytännössä..jää puhetasolle..

Lue lisää

Niin siinä sitä ollaankin sitten ongelman ytimessä. Me tehtiin aikoinaan sopimuksia joistakin asioista ja harjoiteltiin niitä käytännössä. Kun sovittiin asiasta niin molemmat tiesivät missä mennään ja asiaan voitiin palata ellei sopimusta täytetty.

Voisi kannattaa kokeilla tehdä yhdessä paperi jossa kirjattaisiin vaikka seuraavaa viikkoa koskien asioita joita luvataan tehdä suhteen hoitamiseksi. Tasapuolisesti kumpaakin koskien. Paperin voi kiinnittää jääkaapin oveen ja siitä seurata missä päivässä mennään ja mitä tänään oli vuorossa.

Jos mies vaikka tiskaa ja imuroi, voi vaimo lähteä vaikka miehen kanssa seuraamaan jotakin peliä yms. Tietenkin oman liiton lähtökohdista valiten. Mikä kenellekin on tärkeää. Edelleenkin tähdennän rakkauden kielien tunnistamisen ja tuntemisen tärkeyttä.

Rakkaus on tekoja, ei pelkkiä sanoja!

Tsemppiä suhteeseen ja molemmat töihin suhteen hoitamiseksi!

:)

Aviopari kirjoitti:

Olemme olleet aviossa 23 vuotta, yhdessä jo 27 vuotta. Olemme saaneet 4 lasta ja rahallisesti on ollut tiukkaa. Ei ole ollut mahdollisuuksia lomien viettoon muutoin kuin kesämökeillä (minun vanhempien ja mieheni vanhempien). Emme ole päässeet kahdenkeskisille lomille ja ehkä se suhteen hoitaminenkin on ollut täysin arjen pyörityksen armoilla. Mutta... siltikin olemme molemmat rakastuneet tulisesti toisiimme. Olemme mieheni kanssa keskustelleet asiasta ja vähän miettineetkin kuinka rakkaus vain syvenee vuosien saatossa. Rakkaus on kuin muuttanut muotoaan. Nuorempana se oli jotenkin pinnallisempaa (johtuneeko pienistä lapsista ympärillä), mutta nyt se on syventynyt sisältäen luottamuksen, ystävyyden, kumppanuuden, intohimon ja suuren rakkauden.
Olemme erittäin onnellinen aviopari, näytämme tunteemme myös lastemme läsnäollessa ja se ei mielestäni ole heille haitaksi;)

Lue lisää

upeaa, olen kateellinen :-)

Aviopari kirjoitti:

Olemme olleet aviossa 23 vuotta, yhdessä jo 27 vuotta. Olemme saaneet 4 lasta ja rahallisesti on ollut tiukkaa. Ei ole ollut mahdollisuuksia lomien viettoon muutoin kuin kesämökeillä (minun vanhempien ja mieheni vanhempien). Emme ole päässeet kahdenkeskisille lomille ja ehkä se suhteen hoitaminenkin on ollut täysin arjen pyörityksen armoilla. Mutta... siltikin olemme molemmat rakastuneet tulisesti toisiimme. Olemme mieheni kanssa keskustelleet asiasta ja vähän miettineetkin kuinka rakkaus vain syvenee vuosien saatossa. Rakkaus on kuin muuttanut muotoaan. Nuorempana se oli jotenkin pinnallisempaa (johtuneeko pienistä lapsista ympärillä), mutta nyt se on syventynyt sisältäen luottamuksen, ystävyyden, kumppanuuden, intohimon ja suuren rakkauden.
Olemme erittäin onnellinen aviopari, näytämme tunteemme myös lastemme läsnäollessa ja se ei mielestäni ole heille haitaksi;)

Lue lisää

parisuhtelle.meilläkin on ollut elämässä vaikeuksia vaikka muille jakaa.mutta suhtemme on kestänyt ja todellakin syventynyt vuosien varrella.vaikeudet on annettu meille sitä varten että ne yhdessä ratkaistaan,ja yhdessä mennään vaikka mikä olis vastassa

kun.... kirjoitti:

Mies syyttää seksittömyyttä rahahuolilla.
Rahahuolet ne on mullakin, ja ihan samoista laskuista murehditaan. Rakastan miestäni.
Mutta vituttaa olla näkymätön. Koko yhdessä olon ajan mies ei oikein mitää yhteistä ole halunnut tehdä. Tekosyitä kyllä riittää...

Lue lisää

Toi kuulostaa ihan liian tutulta!
Ollaan oltu reilu 2v yhessä ja nyt tuntuu ettei täst oo mihinkään!
Meillä ei oo yhteis aikaa ja jos on ni käydään jossain kylässä MINUN käskystä..joka yleensä on sit mieheni vanhemmat.
Lapset jos saan yö-kylään ja meillä olis vapaa ilta ni tää pässi istuu koneella ja jos ehdotan et mentäs vaikka yhelle tai parille ni voi vittu että muuttuu äijä nihkeeks.
Mä en kaipaa mitään baari kierrosta johon uppois liikaa rahaa vaan et joskus tehtäis jotain tai mentäs jonnekki.
Hellyyttä täällä on erittäin vähän..sillon mies erehtyy hellimään ku toosaa haluu.

Oon täs miettiny salarakastaki jolta saisin mitä kotona en saa!
Olen aikasemmin yrittäny pettää mut vetäsin liinat kiinni ennen ku tein mitään..sanoin vaan et sorry en pysty =/ that's it.

Nyt tutustuin uuteen tuttavuuteen jonka tapasin pari pv sitte duunin ulkopuolella ja jolta sain huomioo niin ku suhteessa kuuluis saada!!!
Ja nyt sit alko kiinnostamaan tämä mies..ihana pakkaus. Oma on ihan saamaton lahna siihen verrattuna. Makoiltiin ja juteltiin ihan kaikesta..oli jokseenki hämäävää ku joku makas vieressä ja katseli ku puhuin..eli sain 100% huomion. Tollast ei oo ollu ikinä tässä suhteessa!!!
Nyt mietinki jos laittais oman kiertoon ja ottais jotain aivan upeeta tilalle.
Ja mikä outoo ni mua ei edes kaduta..
Välillä helähtää tunteita että rakastan miestäni enkä halua ikinä jättää mut useemmiten nykyään ei tunnu miltään!
Oon sanonukki usein et vittu ku täst ei tuu mitään ni sit alkaa tulla vipinää miehen kinttuun. Sitä kestääki sit viikon kaks ja taas hyytyy.
Taitaa olla liikaa vaadittu että aloite tulis toiselta puolelta välillä...tai tuleehan se sillon ku haluu erotiikkaa.

Tais tulla sekava juttu mut olkoon! =)

Nainen on aina saamapuolella parisuhteessa.

Miehet häviävät parisuhteessa kirjoitti:

Nainen on aina saamapuolella parisuhteessa.

Kolme pitkää suhdetta takana ja yhdessäkään en ole ollut saamapuolella. Nyt pitkästä aikaa ollut sinkku ja alan olla vihdoinkin onnellinen. Parisuhde ei anna lapsia saaneelle, kauniille, älykkäälle ja itsenäiselle naiselle yhtään mitään. Ehkä joku sellainen nainen, joka ei seuraa saa kovin helposti eikä kovin hyvää palkkaakaan saa, voisi teoriassa jotain hyötyä parisuhteesta. Olettaen, että miehen palkkapussi tuo vähän lisäarvoa siihen talouteen. Kotityöt kyllä lisääntyy, joten eikö sekin ole sitten yhtä tyhjän kanssa. Juu, ei kiitos. Ainakin voisi eri osoitteissa asua niin sitten voisin harkita parisuhdetta. Mutten nyt vähään aikaan. Nyt on elämästä nauttimisen aika.

T. Onnellinen muttei yksinäinen sinkku ;)

Älä nuolaise ennenkuin tipahtaa....
Avo Avioliitto ei ole leikkiä...
montakohan minuuttia sinulla on takana..noin niinkuin
aikuisten oikeesti!! saispa nähdä,miten on mennyt kun noin uskallat ...ja mitenkä menee....nim. yleensä ylpeys on lankeemuksen edellä!!katokkin että pysyt
liitossa,,,ettet vaan petä itteäs.

tolle ryhtyy se sinä et kyllä ymmärä rakkaudesta mitään mielestäni rakkaus ei ole mitään pienten lasten leikkiä se on sitoutumista

Mentiin naimisiin, saatiin lapset, suoritettiin elämää. Enää emme katso toisiamme silmiin. Enää emme kosketa toisiamme. Enää en odota toista kotiin töistä. Rakkaus ilman tekoja on kuollut. Oliko sitä edes?

raukkaa!
Elämä edessä...älä jää odottelemaan!
Itse odottelin muutaman vuoden ja sitten reilu 10 v suhde loppui.Nyt olen 35v ja nautin uuden miehen kanssa elämästä!!
Kannattaa muistaa kappale:Elän vain kerran!

Suomalainen mies on jörö eikä puhu jos ei ole pakko tai jotakin asiaa. Jos on kerran sanottu että rakastetaan niin se riittää. Kerrotaan sitten jos asiaan tulee muutos!

Yksi avioliiton peruskivi on kommunikointi. Ilman kunnon kommunikaatiota avioliitto ei voi hyvin. Tässä on opiskeltavaa varmasti kaikilla. Jos ei kommunikoida niin tulee oletuksia että toinen on jostakin asiasta jotakin mieltä vaikka näin ei välttämättä ole.

Nyt otat itseäsi ja tarvittaessa miestäsikin niskasta kiinni ja etsitte mistä löytyy seuraava avioliittokurssi tai pariviestinnän kurssi ja menette sinne. Miestä (joskus naisiakin) on joskus vaikea saada ymmärtämään näitä asioita.

Avioliitto ei parane vaihtamalla vaan hoitamalla. Jos et hoida kukkapenkkiä niin se kuolee aina vaikka vaihtaisit siihen kukat. Hetken ne kukoistaa, mutta samat ongelmat on edessä kohta.

esim 5-7.12 on joululahja avioliitolle viikonloppu kiponniemessä (http://www.kiponniemi.fi/toiminta.php)

Erittäin suositeltava viikonlopun mittainen kurssi löytyy osoitteesta: http://www.memennaaneteenpain.fi/

NMKY järjestää omia kurssejaan ja moni muu.
Lähtekää hyvät ihmiset ajoissa matkaan niin moni turha tuska jää kokematta! Miehet huoltavat auton ajoissa ja vaihtavat siihen öljyt ennenkun moottori leikkaa kiinni. Sama asia on avioliiton hoitamisessa. Se on molempien vastuulla!

Rohkeasti eteenpäin ja miehetkin pitää pistää puhumaan vaikka välillä koville ottaa :)

T:Juha

p.s avioliittoa 7 vuotta takana ja minäkin olen oppinut jo vähän kommunikoimaan :)

juusoppijutska kirjoitti:

Suomalainen mies on jörö eikä puhu jos ei ole pakko tai jotakin asiaa. Jos on kerran sanottu että rakastetaan niin se riittää. Kerrotaan sitten jos asiaan tulee muutos!

Yksi avioliiton peruskivi on kommunikointi. Ilman kunnon kommunikaatiota avioliitto ei voi hyvin. Tässä on opiskeltavaa varmasti kaikilla. Jos ei kommunikoida niin tulee oletuksia että toinen on jostakin asiasta jotakin mieltä vaikka näin ei välttämättä ole.

Nyt otat itseäsi ja tarvittaessa miestäsikin niskasta kiinni ja etsitte mistä löytyy seuraava avioliittokurssi tai pariviestinnän kurssi ja menette sinne. Miestä (joskus naisiakin) on joskus vaikea saada ymmärtämään näitä asioita.

Avioliitto ei parane vaihtamalla vaan hoitamalla. Jos et hoida kukkapenkkiä niin se kuolee aina vaikka vaihtaisit siihen kukat. Hetken ne kukoistaa, mutta samat ongelmat on edessä kohta.

esim 5-7.12 on joululahja avioliitolle viikonloppu kiponniemessä (http://www.kiponniemi.fi/toiminta.php)

Erittäin suositeltava viikonlopun mittainen kurssi löytyy osoitteesta: http://www.memennaaneteenpain.fi/

NMKY järjestää omia kurssejaan ja moni muu.
Lähtekää hyvät ihmiset ajoissa matkaan niin moni turha tuska jää kokematta! Miehet huoltavat auton ajoissa ja vaihtavat siihen öljyt ennenkun moottori leikkaa kiinni. Sama asia on avioliiton hoitamisessa. Se on molempien vastuulla!

Rohkeasti eteenpäin ja miehetkin pitää pistää puhumaan vaikka välillä koville ottaa :)

T:Juha

p.s avioliittoa 7 vuotta takana ja minäkin olen oppinut jo vähän kommunikoimaan :)

Lue lisää

potkia puhumaan.Itse en ole vielä saanut opetetuksi.Mikähän lienee se konsti.

Ko. nimim. kirjoitti todella viisaasti. Itse olen seurustellut n. 2 vuotta ollut naimisissa kohta 1 1/2 vuotta, ja Rakkaus tuntuu näyttää aina vain kasvavan..!
Mikään suhde ei tietenkään ole ongelmaton. Mutta pyytäkää Rakkautta parisuhteeseen Jumalalta, sillä Hän itse on Rakkaus! Todellinen ja puhdas rakkaus tulee siis häneltä.

P.S. Hän loi ihmisen mieheksi ja naiseksi..!

nuori vaimo kirjoitti:

Ko. nimim. kirjoitti todella viisaasti. Itse olen seurustellut n. 2 vuotta ollut naimisissa kohta 1 1/2 vuotta, ja Rakkaus tuntuu näyttää aina vain kasvavan..!
Mikään suhde ei tietenkään ole ongelmaton. Mutta pyytäkää Rakkautta parisuhteeseen Jumalalta, sillä Hän itse on Rakkaus! Todellinen ja puhdas rakkaus tulee siis häneltä.

P.S. Hän loi ihmisen mieheksi ja naiseksi..!

Lue lisää

voi sua. no jos tuolla eteenpin pset...
oletko nähnyt jumalan.....minä en ,,,,vaikka yrittnyt olen....mutta aina vaan tulee ...jotakin....eteen...
nytkin siskontytön leukemiasyöpä...rakasta siinä sitten jumalaa...hah,ja hah ja hahaaaa...jumala,höh.
..niin ja kvin oikein kirkossakin rukoilemassa ja jätin ihan esirukouksenkin iiton puolesta ja ...skat...ei se JUMALA kuullut tai kuunnellut...jeh. jumalau...

"pitkä parisuhde antaa paljon enemmän, kuin miljoona lyhyttä suhdetta. "

Saattaa olla noin, mutta ei ollenkaan välttämättä. Suuri osa ihmisistä on yhdessä tavan ja tottumuksen takia - ja mikäs siinä niin kauan kuin ovat jotakuinkin tyytyväisiä. Moni suhde on olemassa pelkästään muodollisesti: Asutaan yhdessä, mutta ei välttämättä edes nähdä kuin joskus vilaukselta iltaisin. Silloinkaan ei puhuta sanaakaan tai sitten puhutaan asioista, joita voisi yhtä hyvin sanoa kenelle tahansa. Pelkästään pitkä parisuhde ei anna yhtään mitään. Suhteessa kuin suhteessa pitää olla sisältöä. Siksi lyhyestäkin suhteesta voi saada enemmän kuin vuosia kestäneestä.

Rakkaus muuttuu ajan kanssa, intohimo haalistuu ja muut asiat parisuhteessa tulevat tärkeämmiksi, kuten turvallisuus ja lapset. Jokaisen on vaan mietittävä, haluaako yrittää olla aina saman kumppanin kanssa vaiko kokeileeko vaihtamista välillä. Ongelmat yleensä ovat kaikissa parisuhteissa samoja.. Vaihto ei välttämättä paranna tilannetta, riippuu niin ihmisistä !

Jos kysyt psykologian tieteilijöiltä, niin he sanovat tuon olevan vain puolitotuutta.

Unohdat, että ihmisellä on geenien lisäksi olemassa psyykeessä sellainen erittäin vahva määrääjä kuin super-ego, joka useimmilla meistä määrää olemaan yksiavioinen jos se vaan mitenkään on psyyken mielekkyysperiaatteen kanssa linjassa.

Biologit ovat minusta lähinnä huvittavia etsiessään kaikkeen vastausta perimästä tai siitä, mikä on evolutiivisesti edullista. He unohtavat jatkuvasti, ettei evoluutiota ohjaa mikään järkevä tapa, ja ne ominaisuudet, mitä sattumanvaraisten mutaatioiden kautta kasautuu, eivät suinkaan aina ole suvun jatkamisen tai hengissäpysymisen takeita enää sitten kun niitä on tarpeeksi kasautunut.

huora häpeää;)

Niin... Ei siinä paljon auta yksin olla kypsä ja "aikuinen", jos toinen osapuoli ei ole valmis samanlaiseen sitoutumiseen. Miehellä loppui paukut kymmenen avioliittovuoden jälkeen. Yritin olla vitun epäitsekäs, taistella ja rakastuin joka päivä uudelleen, mutta kun toista osapuolta ei kiinnostanut.

Turha lapsitella. Ei kaikilla olla yhtä hyvin kuin sinulla. Tuskin tuo otskkovirstin kirjoittaja olisi ketjua aloittanut, jos homma olisi niin yksinkertaista kun sinulla!!!

Älä lapsettele enää... v-tuttaa tuollainen lapsellisuus!

Naurettavaa kirjoitti:

Niin... Ei siinä paljon auta yksin olla kypsä ja "aikuinen", jos toinen osapuoli ei ole valmis samanlaiseen sitoutumiseen. Miehellä loppui paukut kymmenen avioliittovuoden jälkeen. Yritin olla vitun epäitsekäs, taistella ja rakastuin joka päivä uudelleen, mutta kun toista osapuolta ei kiinnostanut.

Turha lapsitella. Ei kaikilla olla yhtä hyvin kuin sinulla. Tuskin tuo otskkovirstin kirjoittaja olisi ketjua aloittanut, jos homma olisi niin yksinkertaista kun sinulla!!!

Älä lapsettele enää... v-tuttaa tuollainen lapsellisuus!

Lue lisää

No jopas kakara kiskaisi herneen anukseensa ja ilman mitään syytä. Olisiko sinun viisainta mennä lataamoon? Moinen kiroilu julkisella foorumilla osoittaa sen että jos oletkin aikuinen, niin ainakin henkisesti lapsen tasolla. Ei edes peruskoulun ala-asteen oppilaat käytä moista kieltä.

Älä minulle raivoa jos olet epäonnistunut elämässäsi. En yhtään ihmettele että miehesi jätti kaltaisesi pahvipään, mikä oli aivan oikea teko. Sinunlaiselle ihmiselle löytyy tuskin koskaan kumppania. Siispä kiroile ja uhoa yksinäsi ja kompuroi omaa onnetonta tietäsi.

Hymyilevä mies kirjoitti:

No jopas kakara kiskaisi herneen anukseensa ja ilman mitään syytä. Olisiko sinun viisainta mennä lataamoon? Moinen kiroilu julkisella foorumilla osoittaa sen että jos oletkin aikuinen, niin ainakin henkisesti lapsen tasolla. Ei edes peruskoulun ala-asteen oppilaat käytä moista kieltä.

Älä minulle raivoa jos olet epäonnistunut elämässäsi. En yhtään ihmettele että miehesi jätti kaltaisesi pahvipään, mikä oli aivan oikea teko. Sinunlaiselle ihmiselle löytyy tuskin koskaan kumppania. Siispä kiroile ja uhoa yksinäsi ja kompuroi omaa onnetonta tietäsi.

Lue lisää

On varmaan vaikeaa tajuta toisen ihmisen tilannetta jollei ole joutunut itse kokemaan. Minusta on aika rohkeaa alkaa vet. johtop. esim omasta tilanteestani. En olettanut muuten tunteiden automaattisesti haalistuvan kaikissa suhteissa. Kysely oli heille joilla on kokemusta asiasta, ei sellasilille joilla pyyhkii hienosti.

Hymyilevä mies kirjoitti:

No jopas kakara kiskaisi herneen anukseensa ja ilman mitään syytä. Olisiko sinun viisainta mennä lataamoon? Moinen kiroilu julkisella foorumilla osoittaa sen että jos oletkin aikuinen, niin ainakin henkisesti lapsen tasolla. Ei edes peruskoulun ala-asteen oppilaat käytä moista kieltä.

Älä minulle raivoa jos olet epäonnistunut elämässäsi. En yhtään ihmettele että miehesi jätti kaltaisesi pahvipään, mikä oli aivan oikea teko. Sinunlaiselle ihmiselle löytyy tuskin koskaan kumppania. Siispä kiroile ja uhoa yksinäsi ja kompuroi omaa onnetonta tietäsi.

Lue lisää

En ole kirjoittaja jolle vastasit mutta oma käytöksesi ja asenteesi on vallan läpinäkyvää..niin itserakasta ja ylvästä että naurattaa..

Kielenkäytöllä nyt ei ole mitään iän kanssa.."ala-asteikäiset.." hahahah.

Vedä itsesi vaikka jojoon.

Minä olen ihan suomalainen nainen ja minä olisin tarvinnut miestä moneenkin ja seksiäkin harrastaisin mielellään joka päivä. Valitettavasti se oli suomalainen mies, jota ei seksi kiinnostanut, ei lapset, eikä sitoutuminen,arki tai perhe.
Suomalainen mies (onneksi ei kaikkia) on kaljamahainen plösö, joka tykkää siksi noista itämaisista naisista, ettei niiden tarvitse itse tehdä mitään muuta kuin maata ja itänainen ottaa suihin. Suomalaionen nainen haluaa sängyssä muutakin. Kyllä myös suihin ottoa, mutta myös aktiivisuutta ja kunnon panoa.

Vai on tasa-arvo syypää tähän, jos tasa-arvoa ei olisi koskaan tullut niin silloinhan maailma olisi täynnä vain huoria eli pakotettuja ja alistettuja naisia joilta ei kysytä mitä haluaa.
mitä viehättävyyteen tulee niin kyllä suomalainen nainen osaa olla viehättävä siinä missä muun maalaisetkin entäs te suomalaiset kaljamahaiset, hielle haisevat lökäpöksyt, missä teidän viehättävyys on?

Suomalainen nainen kirjoitti:

Minä olen ihan suomalainen nainen ja minä olisin tarvinnut miestä moneenkin ja seksiäkin harrastaisin mielellään joka päivä. Valitettavasti se oli suomalainen mies, jota ei seksi kiinnostanut, ei lapset, eikä sitoutuminen,arki tai perhe.
Suomalainen mies (onneksi ei kaikkia) on kaljamahainen plösö, joka tykkää siksi noista itämaisista naisista, ettei niiden tarvitse itse tehdä mitään muuta kuin maata ja itänainen ottaa suihin. Suomalaionen nainen haluaa sängyssä muutakin. Kyllä myös suihin ottoa, mutta myös aktiivisuutta ja kunnon panoa.

Lue lisää

Jopas virtahepo raivoaa ja oikein kunnolla :-) Jos minun muijani olisi tuollainen paksuperse kuin sinä, niin en viitsisi edes kusta niskaasi. Olet tyypillinen lähiökuppilan tuulipukuinen, ahavoitunut ja elämässään epäonnistunut ja alkoholisoitunut nainen joita tuntuu riittävän.

Olisiko viisainta käydä nuo panokeskustelut vaikka siellä lähiökuppilan spurgujen kanssa, eikä tulla tänne aukomaan päätään.

hihhuli kirjoitti:

Vai on tasa-arvo syypää tähän, jos tasa-arvoa ei olisi koskaan tullut niin silloinhan maailma olisi täynnä vain huoria eli pakotettuja ja alistettuja naisia joilta ei kysytä mitä haluaa.
mitä viehättävyyteen tulee niin kyllä suomalainen nainen osaa olla viehättävä siinä missä muun maalaisetkin entäs te suomalaiset kaljamahaiset, hielle haisevat lökäpöksyt, missä teidän viehättävyys on?

Lue lisää

Olisiko sinun käydä ensin suihkussa ja sitten katsoa peiliin millainen rupsahtaneen kulahtanut akka sieltä tuijottaa verestävin silmin. Missä sinun viehättävyytesi on? Luulen että miehet karttavat sinua kuin ruttoa, koska ei kukaan halua saada sinusta hyppykuppaa, joka ei lähde hepin päästä smirgelilläkään.

Jos olisit edes älyllisesti viehättävä, niin ei sinun tarvitsisi tulla tänne uhoamaan. Ikävä kyllä kuulut siihen väliinputoajien kastiin, jolla ei koskaan ole mahdollisuuksia löytää mitään elämäänsä.

Hohhhoijjaa kirjoitti:

Olisiko sinun käydä ensin suihkussa ja sitten katsoa peiliin millainen rupsahtaneen kulahtanut akka sieltä tuijottaa verestävin silmin. Missä sinun viehättävyytesi on? Luulen että miehet karttavat sinua kuin ruttoa, koska ei kukaan halua saada sinusta hyppykuppaa, joka ei lähde hepin päästä smirgelilläkään.

Jos olisit edes älyllisesti viehättävä, niin ei sinun tarvitsisi tulla tänne uhoamaan. Ikävä kyllä kuulut siihen väliinputoajien kastiin, jolla ei koskaan ole mahdollisuuksia löytää mitään elämäänsä.

Lue lisää

tässä sitä huomataan "älyllisyyden" määrä sinullakin....
Itse asiassa minun viehättävyyteni on hyvinkin tallella, on onnellinen avioliitto, lapset ja koti sekä ystäviä joiden kanssa käymme hyvinkin älyllisiä keskusteluja joihin ilmeisesti sinun älyllä ei kyetä kun ei näytä tuo oikeinkirjoituskaan toimivan ja mitä tulee viittaamisiisi sukupuolitauteihin niin eipä ole tämän elämän aikana kokemusta karttunut tuolta saralta (niinkuin ilmeisesti sinulla)....
Silmäni ei verestä ja hygieenisyyteni on kyllä paremmassa kunnossa kuin monella muulla suomalaisella vai puhuitko itsestäsi...
Oletkos itse löytänyt elämääsi mitään?
Minun elämäni on kyllä hyvin rikasta ja rakasta! ;-)

hihhuli kirjoitti:

tässä sitä huomataan "älyllisyyden" määrä sinullakin....
Itse asiassa minun viehättävyyteni on hyvinkin tallella, on onnellinen avioliitto, lapset ja koti sekä ystäviä joiden kanssa käymme hyvinkin älyllisiä keskusteluja joihin ilmeisesti sinun älyllä ei kyetä kun ei näytä tuo oikeinkirjoituskaan toimivan ja mitä tulee viittaamisiisi sukupuolitauteihin niin eipä ole tämän elämän aikana kokemusta karttunut tuolta saralta (niinkuin ilmeisesti sinulla)....
Silmäni ei verestä ja hygieenisyyteni on kyllä paremmassa kunnossa kuin monella muulla suomalaisella vai puhuitko itsestäsi...
Oletkos itse löytänyt elämääsi mitään?
Minun elämäni on kyllä hyvin rikasta ja rakasta! ;-)

Lue lisää

Mikäs räyhähengetär täällä uhoaa? Eikö sinun olisi viisainta tosiaan istua olutlasin ääressä siellä räkäisessä lähiökuppilassasi ja jättää nämä keskustelut niille, jotka niitä osaavat käydä.

Sinulla on suuri tarve todistella miten "erinomaista" elämäsi on. Ihmiset, joiden elämä on kohdallaan, eivät tule tänne todistelemaan yhtään mitään. Sanoisinko että olet juuri niin umpiluukalloinen kelopää kuin tekstistäsi voi päätellä :-) Sinulla on mies ja perhe pelkästään mielikuvituksessasi. Kukaan täysijärkinen mies ei sinunlaisen alemman keskiluokan edustajan kanssa ryhdy edes keskusteluihin saatikka parisuhteeseen.

Mitä tulee omaan elämääni, niin se on kaikin puolin kunnossa. Vaimollani ja minulla on kaksi kaunista lasta ja elämme tasapainoista ja onnellista perhe-elämää. Mistä saataisiin sinulle elämä?

Suspection kirjoitti:

Mikäs räyhähengetär täällä uhoaa? Eikö sinun olisi viisainta tosiaan istua olutlasin ääressä siellä räkäisessä lähiökuppilassasi ja jättää nämä keskustelut niille, jotka niitä osaavat käydä.

Sinulla on suuri tarve todistella miten "erinomaista" elämäsi on. Ihmiset, joiden elämä on kohdallaan, eivät tule tänne todistelemaan yhtään mitään. Sanoisinko että olet juuri niin umpiluukalloinen kelopää kuin tekstistäsi voi päätellä :-) Sinulla on mies ja perhe pelkästään mielikuvituksessasi. Kukaan täysijärkinen mies ei sinunlaisen alemman keskiluokan edustajan kanssa ryhdy edes keskusteluihin saatikka parisuhteeseen.

Mitä tulee omaan elämääni, niin se on kaikin puolin kunnossa. Vaimollani ja minulla on kaksi kaunista lasta ja elämme tasapainoista ja onnellista perhe-elämää. Mistä saataisiin sinulle elämä?

Lue lisää

minulla ei ole mitään tarvetta todistella kenellekkään mitään ja niinkuin sanoit että ne joiden elämä on kohdallaan niin niiden ei tarvitse tulla tänne todisteleen yhtään mitään... mitäs sinä sitten teet?
Toisekseen en käy kuppiloissa enkä juo olutta, ja kalloni todellakin on luuta ja aika todentuntuinen näyttää olevan tuo minun "mielikuvitukseni" miehestä ja perheestä...
Vai yritätkö kertoa että sinulla ei ole elämää joten joudut kuvittelemaan tuon tasapuolisen ja onnellisen perhe-elämäsi...

Mitä sinä kenestäkään tiedät näkemättä ja tuntematta, ihmettelen vaan.......

Suspection kirjoitti:

Mikäs räyhähengetär täällä uhoaa? Eikö sinun olisi viisainta tosiaan istua olutlasin ääressä siellä räkäisessä lähiökuppilassasi ja jättää nämä keskustelut niille, jotka niitä osaavat käydä.

Sinulla on suuri tarve todistella miten "erinomaista" elämäsi on. Ihmiset, joiden elämä on kohdallaan, eivät tule tänne todistelemaan yhtään mitään. Sanoisinko että olet juuri niin umpiluukalloinen kelopää kuin tekstistäsi voi päätellä :-) Sinulla on mies ja perhe pelkästään mielikuvituksessasi. Kukaan täysijärkinen mies ei sinunlaisen alemman keskiluokan edustajan kanssa ryhdy edes keskusteluihin saatikka parisuhteeseen.

Mitä tulee omaan elämääni, niin se on kaikin puolin kunnossa. Vaimollani ja minulla on kaksi kaunista lasta ja elämme tasapainoista ja onnellista perhe-elämää. Mistä saataisiin sinulle elämä?

Lue lisää

Miten huonosti pitää asioiden olla, että aikuset ihmiset viitsivät tänne tulla sadattelemaan toisiaan ja todistelemaan paremmuuttaan. Samanlaisia kuolevaisia olette -Olit sitten vaikka Euroopan omistaja tai kulmakuppilan Lissu. Rakastakaa hyvät ihmiset toisianne älkääkä jatkuvasti vihatko, nälvikö ja haukkuko. Kai tässä nykymaailmassa on monella pahaolla muutenkin. Jokainen elää omanlaisensa elämän eikä meidän kuolevaisten tehtävä ole tuomita toisiamme, kun meillä ei siihen ole oikeutta.

hihhuli kirjoitti:

Vai on tasa-arvo syypää tähän, jos tasa-arvoa ei olisi koskaan tullut niin silloinhan maailma olisi täynnä vain huoria eli pakotettuja ja alistettuja naisia joilta ei kysytä mitä haluaa.
mitä viehättävyyteen tulee niin kyllä suomalainen nainen osaa olla viehättävä siinä missä muun maalaisetkin entäs te suomalaiset kaljamahaiset, hielle haisevat lökäpöksyt, missä teidän viehättävyys on?

Lue lisää

Tasa-arvo on mennyt liian pitkälle Suomessa. Se on mennyt jo ohi miesten. Miehet ovat lattialuutia ns. uranaisille, jotka tienaavat sen siivojan palkan ja pätevät sillä. Naisellisuus on kadottunut tyystin tästä maasta. Terveisiä tuulipukuisille naisille, menkää euroopasta ottamaan mallia, miten pukeudutaan ja miten seurustellaan! Esimerkiksi Ruotsissa naiset tervehtivät ja ovat aina iloisia. Täällä Kossujen maassa on vain perseeseen ammuttuja

hihhuli kirjoitti:

minulla ei ole mitään tarvetta todistella kenellekkään mitään ja niinkuin sanoit että ne joiden elämä on kohdallaan niin niiden ei tarvitse tulla tänne todisteleen yhtään mitään... mitäs sinä sitten teet?
Toisekseen en käy kuppiloissa enkä juo olutta, ja kalloni todellakin on luuta ja aika todentuntuinen näyttää olevan tuo minun "mielikuvitukseni" miehestä ja perheestä...
Vai yritätkö kertoa että sinulla ei ole elämää joten joudut kuvittelemaan tuon tasapuolisen ja onnellisen perhe-elämäsi...

Mitä sinä kenestäkään tiedät näkemättä ja tuntematta, ihmettelen vaan.......

Lue lisää

menks nyt lenkille...hitsaatte kohta kiinni...ja teillhän on perhettäkin molemmilla,,annoitte ymmärtää..relatkaa ny jo!!!
tai tehkää treffit!!voi sujua hienostikkin...nuo kemiat...ja hei, katsokaa alkuperäinen viesti....tämä nyt on taas mennyt toisten arvosteluksi aika syvältä nekin ja gallupin tekijä ei saa oikeaa materiaalia...ainkaan kysymykseensä!! Ois varmaan tauon paikka ja puhukaa jollekkin,molemmilla on ongelma,..oikeesti!! ja ik oli????!

Eki68 kirjoitti:

Tasa-arvo on mennyt liian pitkälle Suomessa. Se on mennyt jo ohi miesten. Miehet ovat lattialuutia ns. uranaisille, jotka tienaavat sen siivojan palkan ja pätevät sillä. Naisellisuus on kadottunut tyystin tästä maasta. Terveisiä tuulipukuisille naisille, menkää euroopasta ottamaan mallia, miten pukeudutaan ja miten seurustellaan! Esimerkiksi Ruotsissa naiset tervehtivät ja ovat aina iloisia. Täällä Kossujen maassa on vain perseeseen ammuttuja

Lue lisää

hoitakaa lapset ja koti ja kaupassakäynti ja ravinnon teko yhdessä naistenne kanssa ja auttakaa,tukekaa heitä älkääkä luistako vastuistanne. Sieltä he sitten alkavat taas palaamaan ,ne enkelit,joita ruotsissa on ja muualla....suomi poika se on unohtanut kukkaladynsä hoitamatta (ei pelkkä lakanapolkka)ja sitten ihmettelee mihin hymy eukot on hävinneet...aloittakaa nyt ekaksi lahjakortilla johonkin muuhun leninki kauppaan kuin tuulipuku putiikkiin...kyllä se siitä...ja tämä on yhden hyvin pidetyn trillahame neidon idea:) unohtakaa tuo solvaaminen ja antakaa pusu! ja vapaata taloustöistä...edes viikoksi ja näyttäkä mihin pystytte...!

Suomalainen nainen kirjoitti:

Minä olen ihan suomalainen nainen ja minä olisin tarvinnut miestä moneenkin ja seksiäkin harrastaisin mielellään joka päivä. Valitettavasti se oli suomalainen mies, jota ei seksi kiinnostanut, ei lapset, eikä sitoutuminen,arki tai perhe.
Suomalainen mies (onneksi ei kaikkia) on kaljamahainen plösö, joka tykkää siksi noista itämaisista naisista, ettei niiden tarvitse itse tehdä mitään muuta kuin maata ja itänainen ottaa suihin. Suomalaionen nainen haluaa sängyssä muutakin. Kyllä myös suihin ottoa, mutta myös aktiivisuutta ja kunnon panoa.

Lue lisää

Olen oppinut niin itsenäiseksi pakostakin,koska suurin osa miehistä on juuri niitä joilla on sormi räkää kaivamassa ja toinen munissa.. Näitä näkee läheisilläkin paljon. Arjen vastuu jää naiselle ja siinä pitäisi sitten olla kiihottava ja aina valmis kun mies on tuollainen.

Tuntuu että suomalainen mies haluaa naisen joka vikisee kun viedään,hellan ja nyrkin väliin vain.

Eipä siinä paljoa parisuhde sitten käy mielessä;haukkukaa femakoksi vain,en ota sitä loukkauksena. En ole tarvinnut miestä aikoihin mihinkään..omat taidot arjessa ja dildo tai satunnaiset panot on paljon parempi. Eipähän ainakaan vittuile jos ruoka on myöhässä tai pyykit pesemättä ;)

Suspection kirjoitti:

Mikäs räyhähengetär täällä uhoaa? Eikö sinun olisi viisainta tosiaan istua olutlasin ääressä siellä räkäisessä lähiökuppilassasi ja jättää nämä keskustelut niille, jotka niitä osaavat käydä.

Sinulla on suuri tarve todistella miten "erinomaista" elämäsi on. Ihmiset, joiden elämä on kohdallaan, eivät tule tänne todistelemaan yhtään mitään. Sanoisinko että olet juuri niin umpiluukalloinen kelopää kuin tekstistäsi voi päätellä :-) Sinulla on mies ja perhe pelkästään mielikuvituksessasi. Kukaan täysijärkinen mies ei sinunlaisen alemman keskiluokan edustajan kanssa ryhdy edes keskusteluihin saatikka parisuhteeseen.

Mitä tulee omaan elämääni, niin se on kaikin puolin kunnossa. Vaimollani ja minulla on kaksi kaunista lasta ja elämme tasapainoista ja onnellista perhe-elämää. Mistä saataisiin sinulle elämä?

Lue lisää

heheh..pilkka tais osua sun omaan nilkkaan.. Olis taas saunan takana tilaa sun kaltaisilles.

Eki68 kirjoitti:

Tasa-arvo on mennyt liian pitkälle Suomessa. Se on mennyt jo ohi miesten. Miehet ovat lattialuutia ns. uranaisille, jotka tienaavat sen siivojan palkan ja pätevät sillä. Naisellisuus on kadottunut tyystin tästä maasta. Terveisiä tuulipukuisille naisille, menkää euroopasta ottamaan mallia, miten pukeudutaan ja miten seurustellaan! Esimerkiksi Ruotsissa naiset tervehtivät ja ovat aina iloisia. Täällä Kossujen maassa on vain perseeseen ammuttuja

Lue lisää

Voi pyhä yksinkertaisuus...

Jos nyt ihan pilkkua viilataan niin kyllä naiset edelleen tienaavat vähemmän kuin miehet ja mvaikka enemmän tienaisivatkin,MITÄ SE PARISUHTEESEEN vaikuttaa? Vai onko tosiaan miehen itsetunto noin heikko että lannistuu tuollaisestakin asiasta..

Teille kaljamahaisille juopoilleko meidän pitäisi hymyillä ja teitä varten pukeutua.

olet miehiään? Voi kiesus sun järkes juoksua!!! Millä nimillä itte oot nimitelly naisiasi? Kenties johonkin alentavaan nimeen viittaavilla, koska vaikutat että epäilet outo ihmistä. Tollohan sä olet, kasva aikuiseksi!

mikä sä kirjoitti:

olet miehiään? Voi kiesus sun järkes juoksua!!! Millä nimillä itte oot nimitelly naisiasi? Kenties johonkin alentavaan nimeen viittaavilla, koska vaikutat että epäilet outo ihmistä. Tollohan sä olet, kasva aikuiseksi!

Lue lisää

Mikäs sinua kahelia riivaa, kun tulet tänne aukomaan päätäsi ihmisille? Täysi tollohan sinä olet. Koeta käsittää että täällä on muillakin mielipiteensä kuin sinulla.

Millä oikeudella nimittelet ihmisiä täällä tolloiksi? Katso peiliin femakko ja laihduta vähintään 40 kg ja palaa sitten tänne repimään lärviäsi.

Niin se meilläkin, mies on kyllä minulle rakas vieläkin, mutta hänelle on rakkain pullo.
Mikään ei mene sen edelle, eli kyllä se rakkautta koettelee. Viina tuo niin paljon muuta pahaa mukanaan, sairauksia, vieraita naisia, raha pulaa, vihaa, kiukkua, ym

Oli kuin olisin lukenut omaa elämääni ja vuosiakin on lähes saman verran takana kuin sinulla .. mutta paljon likaisia yksityiskohtia mahtuu parisuhteeseeni, mitä ei viitsi mieheni toilailuista tuoda päivän valoon... mutta uskon että paha saa palkkansa . Olen upea nainen ja lapsi täyttää 18 ihan pian ja sitten on maksun aika sekä näytön paikka sitten katsotaan kuka kulkee ja missä, lisäksi kenen kanssa ...meinaan olla avoin kaikelle uudelle ja yrittää päästä vuosien nöyryytyksestä ja onhan tässä loppuelämä aikaa.. mutta harvoin nämä repaleet uskovat että "kiltti" vaimo voi tehdä mitään perhettä vahingoittavaa ;)) Hymyä huuleen

No täydellistä miestä et tule saamaankaan. Eikö se ole jo monesti kerrattu,että kukaan ihminen ei ole täydellinen, ja toisen kanssa jos haluu elää,niin on osattava hyväksyä myös vähemmän ihanat pualet, koska niitä ittestäkin löytyy!

hyvältä kuulostaa!

Itse olin avioliitossa 18 vuotta, mustasukkaisen miehen kanssa. En käynyt missään, riitojen pelossa. Aina sai tehdä selvityksen jopa kauppa reissusta. Sitten kävi niin että mies petti ja lähti. Luulin etten koskaan selviä siitä, mutta selvisin sain itsetuntoni takaisin. Kuitenkin tiesin että jonain päivänä hän katuu, niin kävikin. Neljä vuotta erosta ja hän haluaisi takaisin. En tiedä mitä tekisin, lapset varmaan olis tyytyväisiä jos olisimme yhdessä. Mutta en jaksa uskoa hänen muuttuneen. Niinkuin olen jo ensimmäiset merkit nähnyt kontrolloisemisesta, mustasukkaisuudesta, henkisestä väkivallasta. En kykene enää alistumaan sellaiseen kohteluun. Mutta tiedän myös että jos minä sanon etten voi ottaa häntä takaisin, hän kostaa. Olen pattitilanteessa. Odotan, että josko hän löytäisi jonkun muun. Taitaa olla turha toivo, hän muistaa kuinka hyvä opetettu koira olin. Ihmettelen mitä tämä hänen puoleltaan on, rakkauttako?
Ja mistä aikuinen ihminen löytäisi enää rakkauden, kun lapsetkin on jo tehty. Tiedän että ottajia olisi mutta en oikeen luota, tuntuu kuin olisivat vain hetken hurman perässä.

itsensä ja ottaa ainoastaan omastaan. Rakkaus ei omista
mitään eikä kukaan voi sitä omistaa. Sillä rakkaudelle riittää rakkaus.

Kun te rakastatte, älkää sanoko "Jumala on sydämessäni", vaan mieluummin
"Minä olen Jumalan sydämessä".

Älkääkä uskoko, että te voitte ohjata rakkauden teitä, sillä rakkaus ohjaa
teidän tienne, jos se pitää teitä sen arvoisina. Rakkaus ei halua muuta kuin
toteuttaa itsensä.

Mutta jos te rakastatte ettekä voi luopua toiveistanne, niin olkoon toiveenne
tämän kaltaiset: Sulaa ja muuttua virtaavan puron kaltaiseksi, joka laulaa yölle
omaa säveltään. Oppia tuntemaan liian suuren hellyyden tuskan. Haavoittua
käsittäessänne rakkauden. Ja vuotaa verta mielellään ja iloiten.

Herätä päivän sarastaessa sydämessään siivet ja kiittää uudesta
rakkauden päivästä. Levätä keskipäivällä ja miettiä rakkauden
hurmaa. Palata illalla kotiin kiitollisena. Ja sitten nukahtaa rukous
sydämessänne rakkaimpanne puolesta ja kiitoshymni huulillanne.

Elämänpolkumme on muistamista - kuka olemme, mistä olemme, mikä on voimamme, lahjamme ja jumaluutemme. Unohdamme - siihen saakka kunnes muistamme - että olemme ehdottoman rakkauden muoto; niin meidät luotiin ja siitä löydämme etsimämme rakkauden. Mutta siihen saakka kunnes muistamme - ja tämä voi kestää koko elämän - kulutamme elämämme etsien rakkautta ja todistetta siitä, että meitä rakastetaan, kaikesta mitä teemme ja jokaisesta johon olemme yhteydessä. Ongelmana on se, että etsimme sitä ulkopuoleltamme sen sijaan, että yhdistymme taas sisällämme ehdottoman rakkauden lähteeseen ja heijastamme sen maailmaan.

Löydämme rakkauden, kun olemme rakkaus, kun tiedämme epäilyksettä, että meillä on ehdottoman rakkauden lähde sisällämme. Miten monia pettymyksiä voisimme välttää ja miten paljon onnettomuutta voisimme estää itseämme kokemasta, jos vain voisimme muistaa tämän yhden asian. Olemme itse se rakkaus, jota etsimme. Mutta haluamme todisteen tästä rakkaudesta, ennen kuin uskomme sen olevan sisällämme. Ja etsimme sitä jokaisesta kohtaamastamme tilanteesta ja ihmisestä. Joskus löydämme sen, toisinaan taas emme. Mutta jatkamme etsimistä toivoen, että se lopulta löytää meidät ja meillä on todiste siitä, että ansaitsemme rakkautta ja olemme sen arvoisia.

Etsimme rakkauden todistetta kaikesta. Ja estimme myös todistetta siitä, että rakkautta ei ole tai sitä ei ole riittävästi tai sitä ei ole meitä varten, kun etsimme sitä ihmisistä ja tilanteista, jotka eivät anna tai voi antaa sitä, mitä tarvitsemme. Niissä ei ole mitään vikaa - ne antavat meille sen, mitä niillä on annettavana. Ja ne vain heijastavat oman rakkautemme takaisin meille. Jokainen tapaamamme ihminen yhdistyy meihin rakkausvärähtelymme kautta ja vastaa siihen tasoon, jolla rakastamme itseämme. Miksi emme etsisi todistetta siitä, miten paljon rakastamme itseämme, sen sijaan että etsimme rakkautta siitä tilasta, missä tarvitsemme todisteen toisilta?

Maailma on harhaa, mikä voi antaa meille todisteen rakkaudesta vain siinä määrin, miten rakastamme itseämme. Todisteen etsiminen rakkauden puutteen tilasta johtaa pettymystä tuottaviin tuloksiin. Sen sijaan voisimme etsiä rakkautta siitä syvästä, kestävästä ja rajattomasta ehdottoman rakkauden lähteestä, mikä on meidän jokaisen sisällä. Silloin maailmalla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin heijastaa tuo rakkaus takaisin meille.

Etsi tällä viikolla todistetta rakkaudesta elämässäsi, mutta sellaisesta tilasta, missä tiedät sinua rakastettavan ehdottomasti ja rajoituksetta. Näe, mitä maailma antaa sinulle todisteeksi, kun etsit rakkautta sellaisesta tilasta, missä olet rakkaus, sinulla on kaikki tarvitsemasi rakkaus ja sinua rakastetaan mittaamattomasti.    

   

Aika typerää toi sinun viestisi..kyllä se vaihtamalla paranee???. Jos on aitoa rakkautta se kestää eikä vaihtamalla parane! yiedän kokemuksen rintaäänellä, asuimme kuukausia erillämme kunnes ymmärsin etten halua menettää rakastani..tein kaiken mahdollisen ja nyt olemme onnellisia yhdessä ja osaamme arvostaa toisiamme.

Pera kirjoitti:

Aika typerää toi sinun viestisi..kyllä se vaihtamalla paranee???. Jos on aitoa rakkautta se kestää eikä vaihtamalla parane! yiedän kokemuksen rintaäänellä, asuimme kuukausia erillämme kunnes ymmärsin etten halua menettää rakastani..tein kaiken mahdollisen ja nyt olemme onnellisia yhdessä ja osaamme arvostaa toisiamme.

Lue lisää

hei. M I K Ä Ä N vastaus ja mielipide ei ole
typeä.

Se vain on omakohtainen tapahtuma.
Entistä vein eteenpin monin ja mitä ilmeisemmin kaikin tavoin ...ei auttanut.
Ei kannetussa kaivossa vesi pysy,jos toinen E I tule vastaan...sinä tulit,hienot sulle,mutta älä arvostele muita typeriksi tms.!
Minulla aivan oikeasti auttoi...vaihtamalla parani!Ja paljon!!
Kaipa se minunkin rakkaus siellä on...mutta jäädytetty ja saa ollakkin! Aina kun ex tulee mieleen...mietin KOKONAISUUTTA,,ja se jää siihen!
Kyllä se 26vuotta riitti sitä alistamista,vähättelyä,tyranniaa,joka hipoi psykopaatti tasoa,ja ne sisäiset mustelmat ovat vieläkin liki tuoreina ,fyysisten jo toki häipyessä...eli älkää lytätkö heitä,jotka ovat saaneet PAREMMAN VAIHTAMALLA.! Vaikkakin pohjaa on haavoitettu eli en usko ikuiseen parisuhteeseen...kaikki ne pettää,suurinosa, mutta hyvä jos sulla toimii ja hyvä, jos toinenkin pelittää samalla tasolla!Typeräksi sinulla ei,kuka lietkin,ole oikeutta ja edes taustatietoa haukkua,koska et tiedä mitenkä paljon on ``ohjaajia ja tietäjiä`koluttu väkisin ja ilman !!
Ja nyt : jatka elämääsi ja kuin myös minä. en kaipaa vastaustakaan ,kiitos. Katsotaan vielä se huominenkin,Jes!!!sitä paitsi se oli " kuisa" :) onnistunut sellainen ja totta kuitenkin!

Meillä mies on se mustasukkainen ja väkivaltainen.Ei kylläkään fyysiseti vaan henkisesti.Jatkuvaa kyyläämistä ja kyttäämistä,puhelimen tutkimista ja vaatekaapin sisällön penkomista (ihan tosi,aina kun en ole kotona niin vaatekaappini on pengottu).Missään en saa käydä varsinkaan ilman lapsia ilman että taas kysellään missä olit ja kenen kanssa.En saisi pitää yhteyttä omiin kavereihini,vain hänen ystävänsä ovat meille tervetulleita.Jatkunut jo liki kymmenen vuotta,ei ihan tosi jaksa enää...

Olen samaa mieltä, paitsi riippuu asioista miksi erotaan..jos petetään ymmärrän täysin..mut jos riidat jphtuvat rahasta tai muusta..niin ei se vaihtamalla parane!!

1. Kor 13

Kyllä ihmiset lähes poikkeuksetta valitsevat sen oikean. Arkiset huolet voivat himmentää hetkeksi rakkauden suurimman kirkkauden, mutta kun hetken miettii asioita, niin rakkaus tulee entistä suurempana.

tanakka kirjoitti:

1. Kor 13

tämä elämä noin yksinkertaista,ehkä sen pitäisi olla,mutta olisimme silloin paratiisissa kenties,ja Paavali puhuu rakkauden lahjasta,ehkä sitä ei ole kaikille annettu,ei minulle ainakaan,siltä tuntuu.

"Luonnon lait"Mielestäni kun puhut tuossa että tuntee toisen ei voi olla noin jos eroaa eihän sitä toista ihmistä tunne ollenkaan ainakin oma kokemukseni on noin jos olisin tuntenut hänet ei eroa olisi tullut

peetu 3 kirjoitti:

"Luonnon lait"Mielestäni kun puhut tuossa että tuntee toisen ei voi olla noin jos eroaa eihän sitä toista ihmistä tunne ollenkaan ainakin oma kokemukseni on noin jos olisin tuntenut hänet ei eroa olisi tullut

Lue lisää

enhän sanonutkaan että tuntee toisen läpikotaisin. Useimmiten vain käy niin että alkuun ei tunne toista lainkaan ja kun oppii tuntemaan häntä vähän niin huomaakin ettei olekaan sellainen ihminen mitä toivoi ja kuvitteli olevan.

yks niistä idiooteista UKOISTA joiden mielestä rakkauden määrä mitataan siinä kuinka paljon akka antaa pillua.Voi pyhä yksinkertasuus,mut minkäs sille teet ku ei ne niitten (lue ukkojen) "aivot" oo kovinkaan suuren suuret ja yleensäkään ne ei etes osaa käyttää niitä OIKEIN!!!!Tai sit mun kohalle ei sitä "oikeaa" siinä suhteessa vielä oo sattunu...

on taas kirjoitti:

yks niistä idiooteista UKOISTA joiden mielestä rakkauden määrä mitataan siinä kuinka paljon akka antaa pillua.Voi pyhä yksinkertasuus,mut minkäs sille teet ku ei ne niitten (lue ukkojen) "aivot" oo kovinkaan suuren suuret ja yleensäkään ne ei etes osaa käyttää niitä OIKEIN!!!!Tai sit mun kohalle ei sitä "oikeaa" siinä suhteessa vielä oo sattunu...

Lue lisää

Isäntä ryntäsi ulos rantaan ja alkoi vihapäissä soutamaan pois.
Emäntä huusi perään: Entäs talo? Myy perkele. Emäntä: Entäs karja? Lahtaa perkele.
Emäntä: Entä metsät? Hakkaa saatana!
Emäntä nosti hamettaan ja huusi:
Entä tämä? Isäntä kääntyi takaisin ja mutisi...ja saatana joskus vielä lähden.

on taas kirjoitti:

yks niistä idiooteista UKOISTA joiden mielestä rakkauden määrä mitataan siinä kuinka paljon akka antaa pillua.Voi pyhä yksinkertasuus,mut minkäs sille teet ku ei ne niitten (lue ukkojen) "aivot" oo kovinkaan suuren suuret ja yleensäkään ne ei etes osaa käyttää niitä OIKEIN!!!!Tai sit mun kohalle ei sitä "oikeaa" siinä suhteessa vielä oo sattunu...

Lue lisää

Törkeästihän toi sen ilmaisi, mutta minä ainakin ihan vaan RAKASTAN (suurilla kirjaimilla) rakkaani pillua ja sen makua, tuoksua.....

No, eipä mulla muu enää kelpaiskaan 7 yhteisen vuoden jälkeen.... (: Mutta kyllä SE miehen onnellisena pitää, ei sille mitään voi.

ja jos toinen vaan syö ja lihoo, ei välitä itsestään siinä mieles usein, rakastan sua, mutta kun tulee se metabolinen oireyhtymä, silloin ei pelaa mikään, vain puhe.
Kuka sitä vuosia jaksaa odotella, seisooko vai ei ja jos seisoo, niin sen sekunnin, eikä sitten tapahdu mitään, huhhuh!
No, ollaan kuin sisko ja sen veli yhdessä oltu nyt kaks vuotta, jos uhkaan lähteä pois, uhataan polttaa talo jne.!
Mitä hittoa enää teen, alistun, alistun, uhkailuihin vaan ja olen hiljaa kuin kusi sukassa?

ja ed. vastaukseen kirjoitti:

ja jos toinen vaan syö ja lihoo, ei välitä itsestään siinä mieles usein, rakastan sua, mutta kun tulee se metabolinen oireyhtymä, silloin ei pelaa mikään, vain puhe.
Kuka sitä vuosia jaksaa odotella, seisooko vai ei ja jos seisoo, niin sen sekunnin, eikä sitten tapahdu mitään, huhhuh!
No, ollaan kuin sisko ja sen veli yhdessä oltu nyt kaks vuotta, jos uhkaan lähteä pois, uhataan polttaa talo jne.!
Mitä hittoa enää teen, alistun, alistun, uhkailuihin vaan ja olen hiljaa kuin kusi sukassa?

Lue lisää

Arvosta itseäsi ja nosta kytkintä!

Nuo ovat jo kaiken kattavat syyt, perinteisen kaavan mukaiset suorastaan, paitsi tuo virtuaalinen pettäminen!!!

Miten voi virtuaalisesti pettää? Ei mitenkään, tun täytyy olla naisten juttuja...

Ennen tietokonetta " virtuaalisesti " petettiin, haluttiin seksiä muiden( -kin ) kanssa kuin oman puolison kanssa. Sitä toki ovat halunneet kummankin sukupuolen edustajat, ei voi yleistää, eikä saa yleistää että jokainen olisi uskoton, ei tuollaista saa yleistää " miesten vaivoiksi ". Ei tarvitse olla mikään frederik, kun tietää jotta naiset pettävät herkemmin kuin miehet, miehet taas menevät innokkaammin " äkkiä naimisiin " kun saavat lopulta jonkun naaraan pauloihinsa. Tahallani väännän tätä näin, olen kokenut ettei "! kaava " sovi kaikkiin, sillä me olemme jokainen ykslöitä ja toimimme yksilöllisellä tavalla, valintojemme mukaan monesti, sukupuolilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Virtuaali pettäminen. Kristinuskonne sanoo: Ei saa tehdä huorin, ei edes mielessään, tai ajatuksissaan. Virtuaalinen huoraaminenko siis teidän erotti??? Jos virtuaalinen huoraaminen on pettämistä ajatuksissa, ilman käytännön tekoja... eiköhän tuollaiseen kuitenkin yks jos toinenkin syyllisty joskus, onhan viaton flirttailukin tavallaan virtuaalista pettämistä vastaavaa, mutta eihän sekään pettämistä ole, vai onko flirttailu myös pettämistä???

Kun ei aikaa ole kahden kesken muutakun yöllä, kaiken muun ajan vie vammainen lapsi joka vie kaikki voimat ja lopulta hautaan ennen aikojaan jos tätä avioliittoa jatkaa, enkä juokse karkuun omaa lastani vaan lapsipuoleni on tuo joka mainittiin.

saada asioita toimimaan uskoen, että jos yrittäisimme kovemmin, antaisimme tilanteelle vielä yhden tilaisuuden tai muuttaisimme itseämme, niin saisimme etsimämme tyydytyksen. Ja joskus se toimii haluamallamme tavalla. Mutta maksamamme hinta on hyvin korkea. Joskus se ei toimi ja petymme uskoen, että olemme riittämättömiä jollain alueella, ettemme pysty saamaan etsimäämme tunnustusta emmekä löydä sitä arvoa, jonka toivomme meille annettavan vastineena ponnisteluistamme. Rakkaudenpelkomme on juuri osoitettu todeksi, ja uskomme, että emme ansaitse sitä tai emme saa sitä, vaikka kuinka kovasti yritämme.

Rakkaudenpelkomme ilmentyy monin tavoin. Valitsemme kumppaneita, jotka eivät pysty tyydyttämään rakkaudentarvettamme, emme tavoittele unelmiamme, emme ota vastaan haastavaa työtä epäonnistumisen pelosta, emme seuraa mahdollisuuksia, koska pelkäämme pettyvämme, olevamme riittämättömiä tai emme vain pysty siirtymään pois siitä, missä olemme. Tai voimme pelätä, että toiset eivät hyväksy meitä, ymmärrä meitä tai anna tunnustusta ponnisteluillemme. Rakkaudenpelko ilmentyy usein itsesabotointina, silloin kun estämme itseämme menestymästä peläten epäonnistumista.

Rakkaudenpelon voi parantaa ymmärtämällä todellisen syyn halullemme olla rakastettu, lakkaamalla keskittymästä rakkauden "tarvitsemiseen" kaikissa muodoissa ja "olemalla" rakkaus itsellemme. Maailma on harhaa, hologrammi uskomuksistamme, havainnoistamme, ajatuksistamme, sanoistamme ja kyllä, erityisesti peloistamme. Sitten kun tunnistamme ehdottoman rakkauden olemuksen jokaisessa olemisemme puolessa, kohtaamme maailman rakkautta virrattaen ja maailma heijastaa sen meille takaisin.

Mitä sinun rakkaudenpelkosi on? Missä kohtaa sinä pelkäät sitä, ettet saa tarvitsemaasi rakkautta arvon, hyväksynnän ja kunnioituksen muodossa? Päästä irti rakkaudentarpeestasi, ole itsellesi etsimäsi rakkaus ja katso rakkauden tulevan esiin jokaisessa todellisuutesi osassa.

olemme yrittäneet kirjoitti:

saada asioita toimimaan uskoen, että jos yrittäisimme kovemmin, antaisimme tilanteelle vielä yhden tilaisuuden tai muuttaisimme itseämme, niin saisimme etsimämme tyydytyksen. Ja joskus se toimii haluamallamme tavalla. Mutta maksamamme hinta on hyvin korkea. Joskus se ei toimi ja petymme uskoen, että olemme riittämättömiä jollain alueella, ettemme pysty saamaan etsimäämme tunnustusta emmekä löydä sitä arvoa, jonka toivomme meille annettavan vastineena ponnisteluistamme. Rakkaudenpelkomme on juuri osoitettu todeksi, ja uskomme, että emme ansaitse sitä tai emme saa sitä, vaikka kuinka kovasti yritämme.

Rakkaudenpelkomme ilmentyy monin tavoin. Valitsemme kumppaneita, jotka eivät pysty tyydyttämään rakkaudentarvettamme, emme tavoittele unelmiamme, emme ota vastaan haastavaa työtä epäonnistumisen pelosta, emme seuraa mahdollisuuksia, koska pelkäämme pettyvämme, olevamme riittämättömiä tai emme vain pysty siirtymään pois siitä, missä olemme. Tai voimme pelätä, että toiset eivät hyväksy meitä, ymmärrä meitä tai anna tunnustusta ponnisteluillemme. Rakkaudenpelko ilmentyy usein itsesabotointina, silloin kun estämme itseämme menestymästä peläten epäonnistumista.

Rakkaudenpelon voi parantaa ymmärtämällä todellisen syyn halullemme olla rakastettu, lakkaamalla keskittymästä rakkauden "tarvitsemiseen" kaikissa muodoissa ja "olemalla" rakkaus itsellemme. Maailma on harhaa, hologrammi uskomuksistamme, havainnoistamme, ajatuksistamme, sanoistamme ja kyllä, erityisesti peloistamme. Sitten kun tunnistamme ehdottoman rakkauden olemuksen jokaisessa olemisemme puolessa, kohtaamme maailman rakkautta virrattaen ja maailma heijastaa sen meille takaisin.

Mitä sinun rakkaudenpelkosi on? Missä kohtaa sinä pelkäät sitä, ettet saa tarvitsemaasi rakkautta arvon, hyväksynnän ja kunnioituksen muodossa? Päästä irti rakkaudentarpeestasi, ole itsellesi etsimäsi rakkaus ja katso rakkauden tulevan esiin jokaisessa todellisuutesi osassa.

Lue lisää

Me yritimme usein ja aina uskoin että onnistumme ja nyt lopulta käymme erittäin likaista eroa läpi.
Pakko sanoa, etten taida enää pysyvään parisuhteeseen uskaltaa, rakkauteen uskoa, vaikka sitä kovasti kaipaankin.

Kaipaan sitä syliä, hyviä keskusteluja ja niin paljoa muuta, mutta nyt vain on onneton ja itkuinen olo

Ehkä pelkään että taas epäonnistun ja tulen hylätyksi en tiedä... pahaa tekee kun suhteeseen panostaa ja sitten yksinkertaisesti epäonnistuu, se vain sattuu, niin vietävästi.
Ei tule mitään ajatuksia juuri nyt ulos, kun olen koko päivän joutunut suremaan huomista paluuta kotiin missä on myös toinen osapuoli jos ei muualta yösijaa saa kaksi viikkoa evakkoa takana minulla ja lapsilla, silmät punaisina itkusta.

Ehkäpä seuraavaksi opettelen rakastamaan vain itseäni

skorpparin nainen kirjoitti:

Me yritimme usein ja aina uskoin että onnistumme ja nyt lopulta käymme erittäin likaista eroa läpi.
Pakko sanoa, etten taida enää pysyvään parisuhteeseen uskaltaa, rakkauteen uskoa, vaikka sitä kovasti kaipaankin.

Kaipaan sitä syliä, hyviä keskusteluja ja niin paljoa muuta, mutta nyt vain on onneton ja itkuinen olo

Ehkä pelkään että taas epäonnistun ja tulen hylätyksi en tiedä... pahaa tekee kun suhteeseen panostaa ja sitten yksinkertaisesti epäonnistuu, se vain sattuu, niin vietävästi.
Ei tule mitään ajatuksia juuri nyt ulos, kun olen koko päivän joutunut suremaan huomista paluuta kotiin missä on myös toinen osapuoli jos ei muualta yösijaa saa kaksi viikkoa evakkoa takana minulla ja lapsilla, silmät punaisina itkusta.

Ehkäpä seuraavaksi opettelen rakastamaan vain itseäni

Lue lisää

On otettava riskejä. Vasta silloin ymmärrämme täysin elämän ihmeen, kun annamme odottamattoman tapahtua.

Joka päivä Jumala antaa meille hetken, niinkuin auringon nousu, jona on mahdollista muuttaa kaikki se, mikä tekee meistä onnettomia. Joka päivä yritämme teeskennellä, ettemme huomaa tätä hetkeä, että sitä ei ole olemassa, että tämä päivä on samanlainen kuin eilinen ja huomispäivä.

Mutta se, joka on valpas, löytää maagisen hetken. Se saattaa piillä hetkessä, jolloin työnnämme avaimen oveen aamulla, hiljaisessa tuokiossa illallisen jälkeen, niissä tuhansissa asioissa, jotka vaikuttavat meistä samanlaisilta. Hetki on olemassa - hetki, jona kaikki tähtien voima kulkee lävitsemme ja antaa meille kyvyn tehdä ihmeitä.

Onneton on se, joka pelkää ottaa riskejä. Hän ei ehkä milloinkaan koe pettymyksiä tai takaiskuja eikä kärsi kuten ne, joilla on unelma. Mutta kun hän katsoo taaksepäin - sillä me katsomme aina taaksepäin - hän kuulee sydämensä sanovan: "Mitä olet tehnyt ihmeille, joita Jumala on kylvänyt päivillesi? Mitä olet tehnyt lahjoilla, joita Mestarisi sinulle on uskonut? Olet haudannut ne syvään kuoppaan, sillä pelkäsit menettäväsi ne. Tässä on siis perintösi: varmuus siitä, että olet heittänyt hukkaan elämäsi." Onneton se, joka kuulee nämä sanat. Sillä hän uskoo ihmeisiin, mutta elämän maagiset hetket ovat ohi.

Toisinaan meidät valtaa suru, jota emme kykene hallitsemaan. Tajuamme, että päivän maaginen hetki on jo ohi, emmekä ole sitä huomanneet. Silloin elämä piilottaa taikansa ja taiteensa.

Meidän on kuunneltava lasta, joka aikoinaan olimme ja joka yhä asuu sisimmässämme. Lapsi ymmärtää maagisen hetken. Voimme vaimentaa sen itkun, mutta emme voi vaimentaa sen ääntä. Lapsi, joka kerran olimme, on yhä olemassa. Autuaita ovat lapset, sillä heidän on taivasten valtakunta. Jos emme synny uudesti, jos emme kohtaa elämää lapsuuden viattomuudella ja innolla, ei elämällä ole merkitystä.

Kuunnelkaamme sydämessämme asuvaa lasta. Älkäämme hävetkö hänen takiaan. Alkäämme antako hänen pelätä. Hän on yksin, eikä häntä yleensä koskaan kuunnella. Antakaamme hänen ottaa joskus olemassaolomme ohjakset käsiinsä. Lapsi tietää, että jokainen päivä on erilainen. Antakaamme hänen tuntea itsensä jälleen rakastetuksi. Tehkäämme hänelle mieliksi, vaikka meidän pitäisi toimia tavanomaisesta poiketen, ja vaikka se muiden silmissä näyttäisi typerältä. Muistakaa, että ihmisten viisaus on Jumalan edessä hulluutta. Jos kuuntelemme lasta, joka asuu sielussamme, silmämme alkavat jälleen loistaa. Jos pidämme yhteyttä tähän lapseen, emme menetä koketusta elämään.    

..ei VAIN itseä, vaan ENSIKSI ja sitten sinulla on rakkautta jaettavaksi;)

Selviät kyllä!
http://www.youaregodalso.com/fi/luoja-kortit

Se, mikä on objektiivista on yksinkertaisesti tosiasia - ja tosiasia ei ole totuus.
Tosiasia on totta vain tällä haavaa. Rakkaus on ikuista /loppumaton nykyhetki..

Suhteet ovat hedelmällistä maaperää henkilökohtaiselle ja henkiselle kasvullenne. Jokainen teistä on valinnut ihmissuhteensa, koska olette sielutasolla nähneet selvästi, että valitsemanne suhteet ovat paras tilaisuutenne kasvuun.

Sillä ei oikeastaan ole merkitystä, puhummeko romanttisista suhteista vai lapsi-vanhempisuhteista. Tai joistain muista suhteista.

Ystävät, kyse on vain kasvusta.

Monien ihmisten on kuitenkin vielä ymmärrettävä se, että elämässänne on kyse vain kasvamisesta. Ja kasvamisesta ILOSSA. Kuten olette meidän kuulleet usein sanovan, elämäntarkoituksenne on ILO. PISTE!

Teillä on vapaus valita mitä tahansa, mikä tuo teille iloa. Se mitä valitsettekin, tuo varmasti teille kasvua. Sillä ei ole merkitystä, jos jälkiviisaana tuomitsette valintanne hyviksi tai huonoiksi.

Hyviä tai huonoja, valintanne johtavat AINA suurimpaan henkilökohtaiseen ja henkiseen kasvuunne. AINA! POIKKEUKSETTA.

Sen sijaan että sätitte itseänne siitä, että olette valinneet esim. "huonon" rakastajan, riemuitkaa siitä, että valitsitte tuon rakastajan.

Miksi riemuita? Koska nyt tiedätte, millaista rakastajaa ETTE halua. Nyt tiedätte enemmän siitä, millaisen rakastajan HALUATTE.

Mitä vanhempiinne tulee, ette tietenkään voi palata taaksepäin valitsemaan uusia biologisia vanhempia. Mutta voitte luottaa korkeamman itsenne viisauteen silloin, kun korkeampana itsenänne valitsitte vanhempanne ennen inkarnoitumista.

Korkeamman itsenne valinta vanhemmiksenne oli ehdottoman täydellinen. Kuulitteko? TÄYDELLINEN!

Miksi täydellinen? Koska nuo vanhemmat olivat fyysisen syntymänne hetkellä suurin tilaisuutenne kasvuun tässä elämässä.

Ystävät, avain rakastavien suhteiden luomiseen - ja nykyisten suhteidenne muuttamiseen rakastavammiksi - on vain LUOTTAA, että kaikki on hyvin, riippumatta siitä missä olette. Avaimena on etsiä positiivisia asioita, tilaisuuksia kaikista suhteistanne riippumatta siitä, pidättekö niitä hyvinä vai huonoina.

Kun teette tämän, tiedätte sydämessänne ja sisuksissanne, mitkä ovat teille parhaita suhteita.

Valitkaa vain parhaat suhteet. Jättäkää muut taaksenne.

Ystävät, tämä on avain aina vain rakastavampien suhteiden luomiseen. Se on avain aina vain suuremman kasvun aikaansaamiseen. Mikä tärkeintä, se on avain suuremman ilon luomiseen.

ILO ON ELÄMÄNNE AINOA TARKOITUS.

Valitkaa ilo. OLKAA ILO.

Päällikkö Josef kirjoitti:

Suhteet ovat hedelmällistä maaperää henkilökohtaiselle ja henkiselle kasvullenne. Jokainen teistä on valinnut ihmissuhteensa, koska olette sielutasolla nähneet selvästi, että valitsemanne suhteet ovat paras tilaisuutenne kasvuun.

Sillä ei oikeastaan ole merkitystä, puhummeko romanttisista suhteista vai lapsi-vanhempisuhteista. Tai joistain muista suhteista.

Ystävät, kyse on vain kasvusta.

Monien ihmisten on kuitenkin vielä ymmärrettävä se, että elämässänne on kyse vain kasvamisesta. Ja kasvamisesta ILOSSA. Kuten olette meidän kuulleet usein sanovan, elämäntarkoituksenne on ILO. PISTE!

Teillä on vapaus valita mitä tahansa, mikä tuo teille iloa. Se mitä valitsettekin, tuo varmasti teille kasvua. Sillä ei ole merkitystä, jos jälkiviisaana tuomitsette valintanne hyviksi tai huonoiksi.

Hyviä tai huonoja, valintanne johtavat AINA suurimpaan henkilökohtaiseen ja henkiseen kasvuunne. AINA! POIKKEUKSETTA.

Sen sijaan että sätitte itseänne siitä, että olette valinneet esim. "huonon" rakastajan, riemuitkaa siitä, että valitsitte tuon rakastajan.

Miksi riemuita? Koska nyt tiedätte, millaista rakastajaa ETTE halua. Nyt tiedätte enemmän siitä, millaisen rakastajan HALUATTE.

Mitä vanhempiinne tulee, ette tietenkään voi palata taaksepäin valitsemaan uusia biologisia vanhempia. Mutta voitte luottaa korkeamman itsenne viisauteen silloin, kun korkeampana itsenänne valitsitte vanhempanne ennen inkarnoitumista.

Korkeamman itsenne valinta vanhemmiksenne oli ehdottoman täydellinen. Kuulitteko? TÄYDELLINEN!

Miksi täydellinen? Koska nuo vanhemmat olivat fyysisen syntymänne hetkellä suurin tilaisuutenne kasvuun tässä elämässä.

Ystävät, avain rakastavien suhteiden luomiseen - ja nykyisten suhteidenne muuttamiseen rakastavammiksi - on vain LUOTTAA, että kaikki on hyvin, riippumatta siitä missä olette. Avaimena on etsiä positiivisia asioita, tilaisuuksia kaikista suhteistanne riippumatta siitä, pidättekö niitä hyvinä vai huonoina.

Kun teette tämän, tiedätte sydämessänne ja sisuksissanne, mitkä ovat teille parhaita suhteita.

Valitkaa vain parhaat suhteet. Jättäkää muut taaksenne.

Ystävät, tämä on avain aina vain rakastavampien suhteiden luomiseen. Se on avain aina vain suuremman kasvun aikaansaamiseen. Mikä tärkeintä, se on avain suuremman ilon luomiseen.

ILO ON ELÄMÄNNE AINOA TARKOITUS.

Valitkaa ilo. OLKAA ILO.

Lue lisää

Itse valitsee yleensä kumppaninsa, se on normaalia.

Moni tuon tietää, rakkaasta kanaksi on kovin lyhyt matka, eli ihastuksesta vihastukseen on kovin lyhyt matka, jos sukset menevät ristiin pahemman kerran.

Oleellista olisikin, että osaa päästää irti, eli ettei jää roikumaan eikä myöskään ala mihinkään kosto elää -tempauksiin. uusia kun tulee varmasti ja vaikka viisaskin menisi vipuun, pikku hiljaa siinä oppii ja kasvaa, ei enää ole niin sinisilmäinen ja höpläytettävissä, eli oppii pitämään varansa.

Mikä myös on usein vika, jotta suhteet menevät kiville ja tunteet jäähtyvät. Syy on monesti se, että puoliskoa aletaan pitämään itsestään selvyytenä.

Kun kuvitellaan, tuon kanssa olen aviossa ja nyt sain ja mikään ei erota, niin on menty jo askel pahasti harhaan. Silti tämä toistuu, uusien parien kohdalla.

Kun itsestään selvyys tulee kuvioihin, katoaa helposti toistensa arvostaminen, tavallaan aletaan myös liian tuttavallisiksi, eli puhutaan mitä sattuu ja miten sattuu, pyritään alistamaan ja rajoittamaan toisen elämää, vaikka toinenkin on vapaaehtoisesti parisuhteessa, eikä mikään esine tai omistettava tavara.

Minulla ainakin nousee karvat pystyyn, jos nainen alkaa yrittämään muuttamaan minua tai alkaa tekemään jotain analyysia tai diagnoosia, mitä minussa on vialla ja millaiseksi minun tulisi muuttua. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia, sitä paitsi miäkin olen parisuhteessa omasta vapaasta tahdostani... jos se unohtuu ja minua aletaan " kouluttamaan " mieleisekseen, lähden erisuuntaan, sillä kukapa nyt haluaisi muuttua joksikin esineeksi, jonka voi laittaa pois silmistään kun ei tarvitse tai ottaa esiin kun on tarvetta. Miesten sanotaan kohtelevan naisiaan noin, vaan voin sanoa, olen huomannut eräiden naisten toimivan just tuollalailla, eli ei ole mikään sukupuoliasia, vaan kyse on yksilöistä ja yksilöiden henkilökohtaisesta kehityksestä tai sen puutteesta. Onko se tyhmyyttä? On ja ei, sillä tyhmyyttä se on, jos samat virheet toistuvat uusien ihmissuhteiden kanssa, mutta tyhmyyttä se ei ole, ainoastaan kokemattomuutta, kun se kauniisti ilmaistaan.

Yksi asia, joka taatusti särkee suhteen, on se kun uudelle kumppanille aletaan " kostamaan " edellisten aiheuttamia haavoja. En lähtisi sellaisen naisen kanssa yhtään mihinkään ( no kylässä keväällä kävin, mutta enpä pannut kuitenkaan, jokin roti se pitää olla ) joka kuvittelee että olisin joku sylkykuppi johon puretaan ex avioliittojen aiheuttamat vammat. En nimittäin ole millään tapaa syypää muiden miesten aiheuttamiin kolhuihin, joten en ole myöskään velvollinen asettumaan syyllisen osaan, tai sillä vastaan vain omista teoistani, enkä myöskään kuvittele että joku toinen mies olisi syyllinen minun särkemiin naisten sydämiin.

Eli toistensa arvostaminen jos lakkaa, tai sitä ei koskaan oikeasti ollutkaan, ovat syitä miksi suhteet ovat lakanneet, tai niitä ei ole enää syntynyt lainkaan.

Kuinka lässytykseltä kuulostaakaan ajatus toistensa arvostamisesta, kunnioittamisesta, huomioimisesta... vaan kuinka merkittäviä nuo seikat ovatkaan suhteiden säilymisen kannalta. Jos ajatellaan kuinka ystävyyssuhteet säilyvät, niissäkin tulee olla toistensa arvostaminen, hyväksyminen, kunnioittaminen ja huomioiminen koko ajan olemassa, muuten huomaa pian ettei ole enää yhtään ystäviä. Kuinka siis parisuhteessa nuo asiat muka olisivat yhtään vähemmän merkittäviä? Päin vastoin, sillä kuvioissa kuitenkin on mukana myös seksi, joka tekee suhteesta paljon intiimimmän kuin pelkkä ystävyyssuhde.

Olisi varmasti hyvä, jos vuosikymmeniäkin yhdessä oleva pari kohtelisi toisiaan samoin kuin seurustelun alkuaikoina, tai ennen sen alkua. Silloinhan ollaan niin mielin kielin ja kilttiä, huomioivia ja kaikkea muuta kaunista toisiaan kohtaan... miksi siis sama ei saa säilyä vuodesta toiseen? Laiskuusko se on syy, vai onko se vain se vanha juoni... nainen keimailee ja tekee mitä vain, jotta mies jää, ja mies ostaa lahjoja ja muuta ihmeellistä, jotta nainen jää. Sitten kun jännitys katoaa, tulee rutiini, ei enää lahjoja, ei enää seksiä, alkaa valitus ja toistensa muokkaaminen mieluisammaksi, katoaa arvostus, aletaan omistamaan toisiaan, suhde väljähtyy... sitten itketään ja ihmetellään, missä vika ja juostaan terapiassa... ja sukupolvesta toiseen jatkuva oravanpyörä rullaa vauhdikkaasti.
No thanks. reilu kolme vuotta selibaattia teki ihan hyvää, ei naishuolia, ei seksiä, ei huolia, mutta ehti ajatella asioita ja oppia omista ja ehkä muidenkin virheistä. Elämä on hyvä paikka opiskella elämää, jota kasvuksi tuossa edellä mainitaan.

Virheistä ei tule suuttua, vaan oppia sillä se helpottaa omaa elämää ja on onnenportti tulevaisuutta silmällä pitäen, ja avoinna aivan jokaiselle.

QuisQusee kirjoitti:

Itse valitsee yleensä kumppaninsa, se on normaalia.

Moni tuon tietää, rakkaasta kanaksi on kovin lyhyt matka, eli ihastuksesta vihastukseen on kovin lyhyt matka, jos sukset menevät ristiin pahemman kerran.

Oleellista olisikin, että osaa päästää irti, eli ettei jää roikumaan eikä myöskään ala mihinkään kosto elää -tempauksiin. uusia kun tulee varmasti ja vaikka viisaskin menisi vipuun, pikku hiljaa siinä oppii ja kasvaa, ei enää ole niin sinisilmäinen ja höpläytettävissä, eli oppii pitämään varansa.

Mikä myös on usein vika, jotta suhteet menevät kiville ja tunteet jäähtyvät. Syy on monesti se, että puoliskoa aletaan pitämään itsestään selvyytenä.

Kun kuvitellaan, tuon kanssa olen aviossa ja nyt sain ja mikään ei erota, niin on menty jo askel pahasti harhaan. Silti tämä toistuu, uusien parien kohdalla.

Kun itsestään selvyys tulee kuvioihin, katoaa helposti toistensa arvostaminen, tavallaan aletaan myös liian tuttavallisiksi, eli puhutaan mitä sattuu ja miten sattuu, pyritään alistamaan ja rajoittamaan toisen elämää, vaikka toinenkin on vapaaehtoisesti parisuhteessa, eikä mikään esine tai omistettava tavara.

Minulla ainakin nousee karvat pystyyn, jos nainen alkaa yrittämään muuttamaan minua tai alkaa tekemään jotain analyysia tai diagnoosia, mitä minussa on vialla ja millaiseksi minun tulisi muuttua. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia, sitä paitsi miäkin olen parisuhteessa omasta vapaasta tahdostani... jos se unohtuu ja minua aletaan " kouluttamaan " mieleisekseen, lähden erisuuntaan, sillä kukapa nyt haluaisi muuttua joksikin esineeksi, jonka voi laittaa pois silmistään kun ei tarvitse tai ottaa esiin kun on tarvetta. Miesten sanotaan kohtelevan naisiaan noin, vaan voin sanoa, olen huomannut eräiden naisten toimivan just tuollalailla, eli ei ole mikään sukupuoliasia, vaan kyse on yksilöistä ja yksilöiden henkilökohtaisesta kehityksestä tai sen puutteesta. Onko se tyhmyyttä? On ja ei, sillä tyhmyyttä se on, jos samat virheet toistuvat uusien ihmissuhteiden kanssa, mutta tyhmyyttä se ei ole, ainoastaan kokemattomuutta, kun se kauniisti ilmaistaan.

Yksi asia, joka taatusti särkee suhteen, on se kun uudelle kumppanille aletaan " kostamaan " edellisten aiheuttamia haavoja. En lähtisi sellaisen naisen kanssa yhtään mihinkään ( no kylässä keväällä kävin, mutta enpä pannut kuitenkaan, jokin roti se pitää olla ) joka kuvittelee että olisin joku sylkykuppi johon puretaan ex avioliittojen aiheuttamat vammat. En nimittäin ole millään tapaa syypää muiden miesten aiheuttamiin kolhuihin, joten en ole myöskään velvollinen asettumaan syyllisen osaan, tai sillä vastaan vain omista teoistani, enkä myöskään kuvittele että joku toinen mies olisi syyllinen minun särkemiin naisten sydämiin.

Eli toistensa arvostaminen jos lakkaa, tai sitä ei koskaan oikeasti ollutkaan, ovat syitä miksi suhteet ovat lakanneet, tai niitä ei ole enää syntynyt lainkaan.

Kuinka lässytykseltä kuulostaakaan ajatus toistensa arvostamisesta, kunnioittamisesta, huomioimisesta... vaan kuinka merkittäviä nuo seikat ovatkaan suhteiden säilymisen kannalta. Jos ajatellaan kuinka ystävyyssuhteet säilyvät, niissäkin tulee olla toistensa arvostaminen, hyväksyminen, kunnioittaminen ja huomioiminen koko ajan olemassa, muuten huomaa pian ettei ole enää yhtään ystäviä. Kuinka siis parisuhteessa nuo asiat muka olisivat yhtään vähemmän merkittäviä? Päin vastoin, sillä kuvioissa kuitenkin on mukana myös seksi, joka tekee suhteesta paljon intiimimmän kuin pelkkä ystävyyssuhde.

Olisi varmasti hyvä, jos vuosikymmeniäkin yhdessä oleva pari kohtelisi toisiaan samoin kuin seurustelun alkuaikoina, tai ennen sen alkua. Silloinhan ollaan niin mielin kielin ja kilttiä, huomioivia ja kaikkea muuta kaunista toisiaan kohtaan... miksi siis sama ei saa säilyä vuodesta toiseen? Laiskuusko se on syy, vai onko se vain se vanha juoni... nainen keimailee ja tekee mitä vain, jotta mies jää, ja mies ostaa lahjoja ja muuta ihmeellistä, jotta nainen jää. Sitten kun jännitys katoaa, tulee rutiini, ei enää lahjoja, ei enää seksiä, alkaa valitus ja toistensa muokkaaminen mieluisammaksi, katoaa arvostus, aletaan omistamaan toisiaan, suhde väljähtyy... sitten itketään ja ihmetellään, missä vika ja juostaan terapiassa... ja sukupolvesta toiseen jatkuva oravanpyörä rullaa vauhdikkaasti.
No thanks. reilu kolme vuotta selibaattia teki ihan hyvää, ei naishuolia, ei seksiä, ei huolia, mutta ehti ajatella asioita ja oppia omista ja ehkä muidenkin virheistä. Elämä on hyvä paikka opiskella elämää, jota kasvuksi tuossa edellä mainitaan.

Virheistä ei tule suuttua, vaan oppia sillä se helpottaa omaa elämää ja on onnenportti tulevaisuutta silmällä pitäen, ja avoinna aivan jokaiselle.

Lue lisää

Todella hyvin ilmaistu totuus elämästä. Allekirjoitan tuon ehdottomasti.

Elämänkoululainen kirjoitti:

Todella hyvin ilmaistu totuus elämästä. Allekirjoitan tuon ehdottomasti.

En minä itse asiassa niitä aplodeja ansaitse, vaan kouluttajani, elämä. Olen vain ja ainoastaan elämän oppikoululainen, aivan samoin kuin meistä jokainen ja elämä on ollut kasvattajani ja kouluttajani, samoin kuin se kasvattaa ja kouluttaa meistä jokaisen.

Elämä, joskus se nöyryyttää, satuttaa, itkettää, mutta myös naurattaa, opettaa, tuottaa iloa, vaikka tuulen taas kääntyessä saattaa viedä kaiken pois jonka oli suonutkin.

Nuorempana janosin elämää ja sain lopulta siltä paljon, elontie on ollut myrskyisä, riemunkirjava, iloineen ja suruineen. Lopulta elämä myös väsytti ja vanhensi, mutta vanhaksi se ei tehnyt, nuori olen vieläkin, vaikka jo rauhallisempi tuuliviiri yhä kumminkin.

Opin rakastamaan elämää, vaikka enää en janoa sitä, elän yhä siinä. Elämä minut opetti ja kasvatti, aplodit eivät siis kuulu minulle, vaan elämälle, näin sen olen oivaltanut.

QuisQusee kirjoitti:

En minä itse asiassa niitä aplodeja ansaitse, vaan kouluttajani, elämä. Olen vain ja ainoastaan elämän oppikoululainen, aivan samoin kuin meistä jokainen ja elämä on ollut kasvattajani ja kouluttajani, samoin kuin se kasvattaa ja kouluttaa meistä jokaisen.

Elämä, joskus se nöyryyttää, satuttaa, itkettää, mutta myös naurattaa, opettaa, tuottaa iloa, vaikka tuulen taas kääntyessä saattaa viedä kaiken pois jonka oli suonutkin.

Nuorempana janosin elämää ja sain lopulta siltä paljon, elontie on ollut myrskyisä, riemunkirjava, iloineen ja suruineen. Lopulta elämä myös väsytti ja vanhensi, mutta vanhaksi se ei tehnyt, nuori olen vieläkin, vaikka jo rauhallisempi tuuliviiri yhä kumminkin.

Opin rakastamaan elämää, vaikka enää en janoa sitä, elän yhä siinä. Elämä minut opetti ja kasvatti, aplodit eivät siis kuulu minulle, vaan elämälle, näin sen olen oivaltanut.

Lue lisää

Elämä on opettanut viisaita asioita sinulle. Itse olen vielä matkalla, mutta oppinut olen minäkin rankkojen kokemusten kautta. Mitään en vaihtaisi kuitenkaan pois, koska kokemukset ovat kasvattaneet ymmärtämään elämää. On ollut iloja ja suruja, jatkossakin on.

Tämä kyllä jo poikkeaa melkolailla täysin aloittajan kysymyksistä ja aiheestakin, mutta on kieltämättä mielenkiintoinen ja loputon aiheena. Ja kun se pitkistyy, se myös mutkistuu, säikeitä on niin monia, mikä kenellekin on se oikea?

Henkilökohtaisesti itse pidän optimistisena ja rakentaja tyyppisenä ihmisenä, jotta on oikein pyrkiä toimimaan niin, että on parempi auttaa kuin kampittaa, elää ilossa eikä surussa, uskoa huomiseen eikä eiliseen, sytyttää valo eikä sammuttaa sitä.

Tästä huolimatta ivallan ja tiedän, ettei se ole ainoa tapa, sillä on muitakin tapoja, vaikka ne eivät ole omia tapojani.

Sisälläni on aurinko ja annan sen valaista, se näkyy siten että hymyilen paljon, olen avoin ja iloinen, auttavainen. Se jolla onni on, se onnen kätkekööt... kätkenhän minä, mutta en laita sitä vakan alle piiloon, vaikka en esiinkään nosta, kuljen keskitietä.

Tästä huolimatta oivallan, että on kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka rakentavat ja niitä jotka rikkovat. Kuin yin ja yan.

Tuleekin oivaltaa, vaikka omasta mielestään on oikein rakastaa ja rakentaa, maailmaan mahtuu myös heitä joiden mielestä oikein on olla rakastamatta ja olla rakentamatta. Sitten vielä on heitäkin, joiden mielestä on oikein särkeä ja ja vihata, kuin myös heitäkin on joiden mielestä niin suorastaan pitää toimiakin. Maailmamme on meissä itsessämme, mutta me elämme ympäröivän maailman kanssa samassa maailmassa, jossa elävät nuo me/he/ne kaikki muutkin. Vastavoimat on luodut ja ne vaikuttavat toinen toisiinsa, mutta myös itse itseensä ruokkimalla itseään, tai imemällä energiaa toisistaan tai tuottamalla ja jakamalla sitä. Energia imurit ovat tuttu käsite, ne ovat olioita ja asioita, jotka uuvuttavat ja vievät voimavarojamme, jokainen taitaa tuntea ainakin yhden sellaisen asian tai ihmisen, joka ottaa enemmän kuin antaa.

Pitääkö plus miinusta itseään tyhmempänä, tai onko miinus yhtään vähäisempi kuin plus? Matematiikassa vastaus on selvää, koska lisääminen on enemmän kuin vähentäminen, mutta kun puhutaan voimista, lopulta huomataan ettei oikea ole eriarvoinen kuin vasen, eikä plus ole yhtään enemmän kuin miinus, ne ovat vain erilaisia, eivät eri arvoisia.

Filosofiaa, mutta käytännössä oikeaksi havaittavaa, riippuu vain kuinka se halutaan ymmärtää ja tuodaan esiin. Sama erilaisuus koskee eri yksilöitä. Ei ole sukupuoli erojen tai ikäkuilujen syy, jos ihmiset eivät toisiaan ymmärrä, ei kyse ole kulttuurieroista ( ellei asioita sellaisiksi tekemällä tehdä ) eikä kyse ole viisaudesta tai tyhmyydestä, vaan erilaisuudesta. Jos maalataan sinisellä ja punaisella yhtä aikaa, ei saada sinistä eikä punaista, vaan syntyy lila. Millainen sävy? Se riippuu siitä, mitkä ovat sinisen ja punaisen määrän suhde toisiinsa. Ollaan luotu erilaisuus, eikä erilaisuus ole viisautta tai tyhmyyttä, vaan monimuotoisuutta.

Ellei olisi naisia, ei olisi miehiä. Ellei miehiä olisi, olisiko naisiakaan? raamatussanne puhutaan puoliskoista joiden tulisi täydentää toisiaan.

Onko täydentää sama kuin tukea ja pönkittää, olla yksi toiselle tukipuu ilman että osat koskaan vaihtuisivat? kristinuskon mukaanhan kaiketi ajatellaan, mies on enemmän kuin naaras, että uros on se jonka vuoksi naaras elää. Toisaalta, eihän itämainen ( esim Thaimaalainen ) kasvatus ole kristinuskoon perustuvaa, joten uskonto ja kristinusko vapautettiin syytteestä, ei voidakaan syyttää ev.lut. uskoa ihmisten kieroon kasvattamisesta, vaikka useinhan tällaistakin tapahtuu.

Jos mies ja nainen luotiin tasa-arvoisiksi, tulisi tasa-arvon toteutua myös yhteiskunnassa, kuin yhteiskunnassa nimeltään perhe. On tietenkin olemassa erilaisia yhteiskuntia, ei kukaan tai mikään pysty määräämään, kuinka perheen sisäisten asioiden tulisi toimia tai mitkä ovat perheen omat tavat. MUTTA, on laki, joka määrittää rajat, sissä rajoissa perheen sisällä saa toimia, ihan mitä tahansa ei voida siis tehdä, sama koskee kumpaakin sukupuolta.

Tästä päästiin takaisin aiheeseen. Miksi parit eroavat? Jos parit muodostuvat kuvitelmiin perustuvien luulojen varaisesti, keskenään vieraat ihmiset tulevat yhdeksi ja luulevat että kaikki on sillä saletti ja niin helppoa nyt ja aina... totuuden valkenemisen myötä huomataan, ei se mitään helppoa ollutkaan, vaan on astuttu taivaasta helvettiin, eikä vielä oikeastaan ole mitään vielä opittu, vasta aletaan aavistamaan kuinka vaikeaa on vaikea ja siitä on vain saatu hiukan esimakua.

Itsensä tunteminen olisi kaiken a ja o, välissä l ja k, vasta itsensä tuntemaan opittuaan ihminen on henkisesti sukukypsä jos vielä silloinkaan, eikä matka avioliittoon vielä ole alussakaan, sillä eihän itsensä kanssa avioon olla menossa. Itsensä tuntemiseen menee vuosikymmenet, ja vasta silloin tunnetaan minä. Sitten tulisi löytää parittelukumppani, joka myös pitäisi ehtiä tulla tuntemaan... siihen kuluukin loppu elämä, aika ei riitä ja jos se oikea ei ole edes se, jonka tuntemiseen käytti elämästään vuosikymmenet... ei ole aikaa etsiä toistakaan vaihtoehtoa.

Jälkiviisastelua on, ne parit jotka pysyivät yhdessä ja vieläpä jollain tapaa iloisina ja onnellisina toisistaan, itsestään ja historiastaan olivat ne pariskunnat, jotka olivat toisilleen ne oikeat. Tuon voi huomata vasta jälkikäteen, ei koskaan etukäteen, vaikka sellaistakin luullaan.

Kuinka usein siis tunne perustuukaan luuloon, ei tietoon, eikä edes järkeen?

Siinä siis syy, minkä vuoksi ihmiset eivät löydä onnea, vaikka kuinka tosissaan ja kovasti sitä etsisivät... he ovat toisilleen liian erilaiset, eri asioita arvostavia ja haluavia. Tyhmyydellä tai viisaudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa, erilaiset ihmiset vain eivät sovi yhteen, saman tapaiset saattavat menestyä yhdessä, jopa saman katon alla, ehkä. Aika näyttää.

" IHMISKEHON ASEMA, SEN TERVEYDENTILA, ON OMISTAJANSA ELÄMÄNFILOSOFIAN PEILIKUVA. "

Tuohon voi sanoa, poikkeus vahvistaa säännön, millään tapaa väheksymättä luule Viima:n elämäntyötä ja elämää.

Poikkeus nimeltään epäitsekäs saattaa lyödä itsensä laimin, myös terveytensä laimin, uhrautuessaan muiden puolesta. Silloin se kyllä näkyy myös peilikuvasta siten, että on omistajansa elämänfilosofian näköinen, mutta muiden silmin nähtynä kaikkea muuta kuin onnellinen, terve, itsestään huolehtineen näköinen, vaikka elämän filosofia olisi kuinka elämänmyönteinen ja valoisa.

Hän osui oikeaan, mutta se tulee myös oivaltaa molemmissa merkityksissään.

My way 2 kirjoitti:

Elämä on opettanut viisaita asioita sinulle. Itse olen vielä matkalla, mutta oppinut olen minäkin rankkojen kokemusten kautta. Mitään en vaihtaisi kuitenkaan pois, koska kokemukset ovat kasvattaneet ymmärtämään elämää. On ollut iloja ja suruja, jatkossakin on.

Lue lisää

Elämänoppikoulu opettaa ja matka yhä jatkuu. Se minkä elämä on opettanut, on paljon, mutta on vasta häivähdys ja vasta alkumatka on taivallettuna. Riittävän monesti suomensa polttanut ei uskalla taputtaa kovaa, ainoastaan hiljaa, kuin varoen ettei aiheuta lumivyöryä liian kovasti taputtaen, siten minä yhdyn aplodeeraamaan, hillityn hiljaa, kuin varoen ettei mitään säry, mutta täydellä kunnioituksella elämää kohtaan.

QuisQusee kirjoitti:

En minä itse asiassa niitä aplodeja ansaitse, vaan kouluttajani, elämä. Olen vain ja ainoastaan elämän oppikoululainen, aivan samoin kuin meistä jokainen ja elämä on ollut kasvattajani ja kouluttajani, samoin kuin se kasvattaa ja kouluttaa meistä jokaisen.

Elämä, joskus se nöyryyttää, satuttaa, itkettää, mutta myös naurattaa, opettaa, tuottaa iloa, vaikka tuulen taas kääntyessä saattaa viedä kaiken pois jonka oli suonutkin.

Nuorempana janosin elämää ja sain lopulta siltä paljon, elontie on ollut myrskyisä, riemunkirjava, iloineen ja suruineen. Lopulta elämä myös väsytti ja vanhensi, mutta vanhaksi se ei tehnyt, nuori olen vieläkin, vaikka jo rauhallisempi tuuliviiri yhä kumminkin.

Opin rakastamaan elämää, vaikka enää en janoa sitä, elän yhä siinä. Elämä minut opetti ja kasvatti, aplodit eivät siis kuulu minulle, vaan elämälle, näin sen olen oivaltanut.

Lue lisää

pakko sanoa et ihana, ja jokaisen kaipaama

jokaisella on omanlaisensa historia ja sen mukaan tekee valintoja, jopa luonne on erilainen, erilaisista olosuhteista ja geeneistä johtuva. Tottakai karjalaiset on iloluontoisia, mutta sit, kun täytyy osata olla empaattinen, nauru toisen asioille on kun lyötyä lyötäis!!!!! Samanlaiset ihmiset jos valitsevat toisensa, oletan, että heidän ymmärryksensä toisiaan kohtaan on helpompaa.

Kukahan noita juttuja uskoo...aika paksua edes kirjoitettavaksi.
Sä oot spectre.

Anteeksi, mutta minun om ihan pakko kysyä, oliko vaimosi yksin naimisissa?
Eikö suhteeseen tarvita aina 2 osapuolta, yrititkö keskustella vaimosi käytöksestä hänen kanssaan asian oikeilla nimillä ja oikealla hetkellä?
Muisitko itse välillä kehua ja antaa kiitosta...
Miten on jos tuo olikin vain sinun tunteesi.
Toivottavasti löydät vielä tasa-arvoisen rakkauden

Skorpparin nainen kirjoitti:

Anteeksi, mutta minun om ihan pakko kysyä, oliko vaimosi yksin naimisissa?
Eikö suhteeseen tarvita aina 2 osapuolta, yrititkö keskustella vaimosi käytöksestä hänen kanssaan asian oikeilla nimillä ja oikealla hetkellä?
Muisitko itse välillä kehua ja antaa kiitosta...
Miten on jos tuo olikin vain sinun tunteesi.
Toivottavasti löydät vielä tasa-arvoisen rakkauden

Lue lisää

Hän ei ollut yksin naimisissa vaan minun kanssa eli suhteeseessa oli 2 osapuolta; yksin on vaikea olla suhteessa.
Keskustelin asiasta 10 vuoden ajan säännöllisesti mutta en tiedä oliko hetket valittu oikein ja oikein nimetyt. En tiedä milloin on hyvä hetki, minulle se on silloin kun kysyn jotakin.
Kyse ei ollut tunteesta vaan kuvaus tapahtuneesta.
Kiitos toivotuksista samaa toivon myös itselleni ja sinulle.

me näytämme,
eikä se,
mitä me aikaan saamme,
merkitse
sen rinnalla
mitään,
mitä me olemme
toinen
toisellemme.

http://www.cs.helsinki.fi/u/tztanner/tuikku/runot.htm