Kuinka Vanha on Rig-Veda?

viesteissäsi ei olisi mitään järkevää.

Muuten kirjoitti:

viesteissäsi ei olisi mitään järkevää.

kunnioittavasti kumarrumme lusikka kädessä :)

krishnan armosta kirjoitti:

kunnioittavasti kumarrumme lusikka kädessä :)

Vyasadeva (Vyasa, Vedavyasa) on Krishnan kirjallinen (kirjallisuuden) inkarnaatio (avatar).

Vyasa on titteli, joka tarkoittaa "sitä, joka jakaa" tai "sitä, joka selittää yksityiskohtaisesti". Vedat kirjanneen Vyasadevan koko nimi on Krishna Dwajpayana Vyasa.... Vyasadeva asuu edelleen Badarikashramissa, Himalajalla, mutta ei näyttäydy, koska hän on todellisuuden toisessa ulottuvuudessa. Yksi hänen tittelistään on Śāśvata, "kuolematon".

https://vrindavanactnow.org/wp-content/uploads/Srila-Vyasadeva.jpg

Anonyymi00029 kirjoitti:

Vyasadeva (Vyasa, Vedavyasa) on Krishnan kirjallinen (kirjallisuuden) inkarnaatio (avatar).

Vyasa on titteli, joka tarkoittaa "sitä, joka jakaa" tai "sitä, joka selittää yksityiskohtaisesti". Vedat kirjanneen Vyasadevan koko nimi on Krishna Dwajpayana Vyasa.... Vyasadeva asuu edelleen Badarikashramissa, Himalajalla, mutta ei näyttäydy, koska hän on todellisuuden toisessa ulottuvuudessa. Yksi hänen tittelistään on Śāśvata, "kuolematon".

https://vrindavanactnow.org/wp-content/uploads/Srila-Vyasadeva.jpg

Lue lisää

Tutkijat kiistelevät siitä, milloin Vedat on kirjoitettu. Mutta Vedat eivät ole syntyneet kirjoittamisen kautta, vaan ne ovat ajattomia ja aina olemassa olleita. Noin 5000 vuotta sitten, Kali Yugan alkaessa, nämä ikuiset opetukset saatettiin uudelleen kirjalliseen muotoon, jotta ne olisi mahdollista säilyttää ja välittää eteenpäin. Aiemmin Vedat välitettiin suullisesti paramparan eli opettajalinjan kautta. Tämä järjestäminen tehtiin nykyistä aikakautta varten, koska kyseisen aikakauden ihmisillä on aiempiin aikakausiin verrattuna heikompi muisti ja matalampi tietoisuuden taso. Vedat ovat aina olleet olemassa, ja noin 5000 vuotta sitten ne järjestettiin ja saatettiin kirjalliseen muotoon.

Tässä universumissa yli 5000 vuotta sitten Vedavyasa kokosi ja jäsensi Vedat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, vaikka Vedat on aina olleet olemassa. Hän jakoi Vedat neljään osaan Kali Yugan ihmisiä varten, sillä he eivät olisi kyenneet ymmärtämään tai omaksumaan Vedoja kokonaisuudessaan sellaisina kuin ne ovat.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Tutkijat kiistelevät siitä, milloin Vedat on kirjoitettu. Mutta Vedat eivät ole syntyneet kirjoittamisen kautta, vaan ne ovat ajattomia ja aina olemassa olleita. Noin 5000 vuotta sitten, Kali Yugan alkaessa, nämä ikuiset opetukset saatettiin uudelleen kirjalliseen muotoon, jotta ne olisi mahdollista säilyttää ja välittää eteenpäin. Aiemmin Vedat välitettiin suullisesti paramparan eli opettajalinjan kautta. Tämä järjestäminen tehtiin nykyistä aikakautta varten, koska kyseisen aikakauden ihmisillä on aiempiin aikakausiin verrattuna heikompi muisti ja matalampi tietoisuuden taso. Vedat ovat aina olleet olemassa, ja noin 5000 vuotta sitten ne järjestettiin ja saatettiin kirjalliseen muotoon.

Tässä universumissa yli 5000 vuotta sitten Vedavyasa kokosi ja jäsensi Vedat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, vaikka Vedat on aina olleet olemassa. Hän jakoi Vedat neljään osaan Kali Yugan ihmisiä varten, sillä he eivät olisi kyenneet ymmärtämään tai omaksumaan Vedoja kokonaisuudessaan sellaisina kuin ne ovat.

Lue lisää

Seuraavan Kali-yugan aikakauden alussa, tai Dvapara-yugan lopussa, miljoonia vuosia myöhemmin, uusi Vyāsadeva (Krishnan kirjallisuuden avatara) toistaa saman asian — seuraavaa aikakausia varten.

Tässä universumissa.

Ennen sitä tapahtuu monia maailmanlaajuisia katastrofeja,siis planeetallamme.

Meidän universumimme on yksi pienimmistä miljardien muun universumien joukoista, verrattuna siis muihin universumeihin.

Sama tapahtuu myös muissa universumeissa.
Kali-yugan aikakauden alussa, tai Dvapara-yugan lopussa, aina uusi Vyāsadeva (Krishnan kirjallisuuden avatara) toistaa saman asian.

Muissakin universumeissa.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Seuraavan Kali-yugan aikakauden alussa, tai Dvapara-yugan lopussa, miljoonia vuosia myöhemmin, uusi Vyāsadeva (Krishnan kirjallisuuden avatara) toistaa saman asian — seuraavaa aikakausia varten.

Tässä universumissa.

Ennen sitä tapahtuu monia maailmanlaajuisia katastrofeja,siis planeetallamme.

Meidän universumimme on yksi pienimmistä miljardien muun universumien joukoista, verrattuna siis muihin universumeihin.

Sama tapahtuu myös muissa universumeissa.
Kali-yugan aikakauden alussa, tai Dvapara-yugan lopussa, aina uusi Vyāsadeva (Krishnan kirjallisuuden avatara) toistaa saman asian.

Muissakin universumeissa.

Lue lisää

Vedat ovat ikuisia (apauruṣeya):
niitä ei ole luotu tai kirjoitettu alkujaan, vaan ne ovat aina olleet olemassa kosmisena tietona.

Ihmiset eivät “keksi” tietoa, vaan vastaanottavat ja välittävät sitä oman aikakautensa kyvykkyyden mukaan.

Tämä erottaa tekstin selvästi:

akateemis-historiallisesta näkökulmasta

ja asettaa sen metafyysiseen / teologiseen kehykseen


Kali Yuga ja tiedon rappeutuminen



Aikakaudet (yugat) heikentävät ihmisen kykyä ymmärtää todellisuutta.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Vedat ovat ikuisia (apauruṣeya):
niitä ei ole luotu tai kirjoitettu alkujaan, vaan ne ovat aina olleet olemassa kosmisena tietona.

Ihmiset eivät “keksi” tietoa, vaan vastaanottavat ja välittävät sitä oman aikakautensa kyvykkyyden mukaan.

Tämä erottaa tekstin selvästi:

akateemis-historiallisesta näkökulmasta

ja asettaa sen metafyysiseen / teologiseen kehykseen


Kali Yuga ja tiedon rappeutuminen



Aikakaudet (yugat) heikentävät ihmisen kykyä ymmärtää todellisuutta.

Lue lisää

Vedat ovat kokonaisuutena liian laajat ja syvät Kali Yugan ihmisille

→ Siksi Vyāsa jakaa ne neljään osaan

→ Tämä ei ole tiedon muuttamista, vaan pedagoginen sovitus

Tämä on sisäisesti johdonmukainen.


Vyāsa ei “kirjoittajana” vaan ilmentäjänä

Tekstissä tehdään tärkeä käsitteellinen erottelu:

Vyāsa ei ole alkuperäinen tekijä

Hän on manifestoija /uudelleen ilmentäjä

Tämä ratkaisee näennäisen ristiriidan:

“Vedat eivät ole koskaan kirjoitettu”
vs.
“Vyāsa kirjoitti ne”

Anonyymi00033 kirjoitti:

Vedat ovat kokonaisuutena liian laajat ja syvät Kali Yugan ihmisille

→ Siksi Vyāsa jakaa ne neljään osaan

→ Tämä ei ole tiedon muuttamista, vaan pedagoginen sovitus

Tämä on sisäisesti johdonmukainen.


Vyāsa ei “kirjoittajana” vaan ilmentäjänä

Tekstissä tehdään tärkeä käsitteellinen erottelu:

Vyāsa ei ole alkuperäinen tekijä

Hän on manifestoija /uudelleen ilmentäjä

Tämä ratkaisee näennäisen ristiriidan:

“Vedat eivät ole koskaan kirjoitettu”
vs.
“Vyāsa kirjoitti ne”

Lue lisää

“Vedat eivät ole koskaan kirjoitettu”
vs.
“Vyāsa kirjoitti ne”

→ “kirjoittaminen” tarkoittaa tässä ilmentämistä historiallisessa ajassa, ei alkuperäistä luomista.

Anonyymi00034 kirjoitti:

“Vedat eivät ole koskaan kirjoitettu”
vs.
“Vyāsa kirjoitti ne”

→ “kirjoittaminen” tarkoittaa tässä ilmentämistä historiallisessa ajassa, ei alkuperäistä luomista.

Lue lisää

Syklisyyttä laajennetaan universumien tasolle


ei vain ajallisesti (yugat)

vaan kosmisesti (useat universumit)


Universumeja on miljardeja

Meidän universumimme on pieni

Jokaisessa universumissa:

on omat yugat

omat katastrofit

oma Vyāsa joka ilmestyy oikeaan aikaan

Tämä tekee järjestelmästä:

ei-maakeskeisen

ei-ainutkertaisen

täysin toistuvan ja universaalin


Katastrofit osana kosmista sykliä

Maailmanlaajuiset katastrofit eivät ole poikkeus vaan:

Anonyymi00035 kirjoitti:

Syklisyyttä laajennetaan universumien tasolle


ei vain ajallisesti (yugat)

vaan kosmisesti (useat universumit)


Universumeja on miljardeja

Meidän universumimme on pieni

Jokaisessa universumissa:

on omat yugat

omat katastrofit

oma Vyāsa joka ilmestyy oikeaan aikaan

Tämä tekee järjestelmästä:

ei-maakeskeisen

ei-ainutkertaisen

täysin toistuvan ja universaalin


Katastrofit osana kosmista sykliä

Maailmanlaajuiset katastrofit eivät ole poikkeus vaan:

Lue lisää

tiedon uudelleenjärjestämisen “esinäytös”

Kosmisen rytmin seuraus.

Anonyymi00036 kirjoitti:

tiedon uudelleenjärjestämisen “esinäytös”

Kosmisen rytmin seuraus.

Universumeja on miljardeja

Meidän universumimme on pieni

Jokaisessa universumissa:

on omat yugat

omat katastrofit

oma Vyāsa joka ilmestyy oikeaan aikaan

Tämä tekee järjestelmästä:

ei-maakeskeisen

ei-ainutkertaisen

täysin toistuvan ja universaalin


Sisäisesti johdonmukainen metafyysinen järjestelmä

Ratkaisee tiedon alkuperän, säilymisen ja rappeutumisen

Skaalautuu ajallisesti ja kosmisesti

Anonyymi00037 kirjoitti:

Universumeja on miljardeja

Meidän universumimme on pieni

Jokaisessa universumissa:

on omat yugat

omat katastrofit

oma Vyāsa joka ilmestyy oikeaan aikaan

Tämä tekee järjestelmästä:

ei-maakeskeisen

ei-ainutkertaisen

täysin toistuvan ja universaalin


Sisäisesti johdonmukainen metafyysinen järjestelmä

Ratkaisee tiedon alkuperän, säilymisen ja rappeutumisen

Skaalautuu ajallisesti ja kosmisesti

Lue lisää

ENTROPIA:

Kyse ei ole hengellisen alamäen vaikutuksesta sinänsä, vaan aikakausien vaihtumisesta, jolloin ihmiset tulevat yhä alhaisemmilla haluilla. Aikakaudet muuttuvat degradaation suuntaan entropian yleisen lain mukaisesti, joka sanoo, että "epäjärjestys suljetuissa järjestelmissä kasvaa ajan myötä". Yksinkertaisesti sanottuna tämä entropian laki kuuluu näin: "aloitimme hyvin, päätimme huonosti". Ja tämä laki koskee kaikkia materiaalisia prosesseja tässä maailmassa.

Ajan energian muodostavat kolmen guñan impulsseista, ja nämä guñat etenevät vakiosarjassa: hyve -> intohimo -> tietämättömyys. Kaikki herää aluksi (hyve), sitten kehittyy (into) ja vähitellen tuhoutuu (tietämättömyys).

Mitä tulee Kalin toimintaan, hän toimii kuten mikä tahansa hallitsija, lähettiläidensä välityksellä, jotka eivät ehkä edes tiedä siitä.

Anonyymi00038 kirjoitti:

ENTROPIA:

Kyse ei ole hengellisen alamäen vaikutuksesta sinänsä, vaan aikakausien vaihtumisesta, jolloin ihmiset tulevat yhä alhaisemmilla haluilla. Aikakaudet muuttuvat degradaation suuntaan entropian yleisen lain mukaisesti, joka sanoo, että "epäjärjestys suljetuissa järjestelmissä kasvaa ajan myötä". Yksinkertaisesti sanottuna tämä entropian laki kuuluu näin: "aloitimme hyvin, päätimme huonosti". Ja tämä laki koskee kaikkia materiaalisia prosesseja tässä maailmassa.

Ajan energian muodostavat kolmen guñan impulsseista, ja nämä guñat etenevät vakiosarjassa: hyve -> intohimo -> tietämättömyys. Kaikki herää aluksi (hyve), sitten kehittyy (into) ja vähitellen tuhoutuu (tietämättömyys).

Mitä tulee Kalin toimintaan, hän toimii kuten mikä tahansa hallitsija, lähettiläidensä välityksellä, jotka eivät ehkä edes tiedä siitä.

Lue lisää

Katkelma B. S. Swamin, fyysikon, luennosta, käännösvorheet suomen kielellä:


Kysymys: Hengellisyys ja tiede itsessään ovat täysin ristiriidassa keskenään, kuten tiedemaailmassa usein korostetaan. Onko synteesiä mahdollista tehdä? Ja voiko hengellisyyttä sellaisenaan kutsua tieteeksi, vai onko se eräänlainen uskomus, oletus, pohdinta?


B.S. Swami, fyysikko: Nykyisessä paradigmassa, joka hyväksytään, henkisyys ei tietenkään ole tiedettä, koska henkisyys viittaa ihmisen subjektiiviseen maailmaan eli havaintojen, aistimusten maailmaan. Tässä mielessä jokaisella on oma henkisyytensä - minä tunnen näin, sinä tunnet näin, eivätkä subjektiiviset todellisuutemme risteä millään tavalla, niissä ei ole mitään objektiivista. Joillakin ihmisillä on tämä Jumala, toisilla on tuo Jumala, eli Luoja on siirretty subjektiivisen kokemuksen alueelle.



Siksi uskonnon ja tieteen välillä ei nykyään ole tällaista ristiriitaa: voit olla tiedemies, tutkia objektiivisia luonnonlakeja. Ja se, mihin uskot, ei kuulu kenellekään, se on persoonallisuutesi subjektiivinen puoli. Tämä on tilanne nyt.

Mutta jos ymmärrämme, että tieteessä on paljon subjektiivisuutta - on olemassa tiettyjä paradigmoja, tiettyjä käsityksiä, kuten Thomas Clune kerran kirjoitti kirjassaan tieteellisestä kehityksestä - tieteelliset teoriat eivät katoa tieteen kehityksen vuoksi vaan niiden luojien lähdön vuoksi. Tämä kertoo tieteellisen prosessin subjektiivisuudesta.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Katkelma B. S. Swamin, fyysikon, luennosta, käännösvorheet suomen kielellä:


Kysymys: Hengellisyys ja tiede itsessään ovat täysin ristiriidassa keskenään, kuten tiedemaailmassa usein korostetaan. Onko synteesiä mahdollista tehdä? Ja voiko hengellisyyttä sellaisenaan kutsua tieteeksi, vai onko se eräänlainen uskomus, oletus, pohdinta?


B.S. Swami, fyysikko: Nykyisessä paradigmassa, joka hyväksytään, henkisyys ei tietenkään ole tiedettä, koska henkisyys viittaa ihmisen subjektiiviseen maailmaan eli havaintojen, aistimusten maailmaan. Tässä mielessä jokaisella on oma henkisyytensä - minä tunnen näin, sinä tunnet näin, eivätkä subjektiiviset todellisuutemme risteä millään tavalla, niissä ei ole mitään objektiivista. Joillakin ihmisillä on tämä Jumala, toisilla on tuo Jumala, eli Luoja on siirretty subjektiivisen kokemuksen alueelle.



Siksi uskonnon ja tieteen välillä ei nykyään ole tällaista ristiriitaa: voit olla tiedemies, tutkia objektiivisia luonnonlakeja. Ja se, mihin uskot, ei kuulu kenellekään, se on persoonallisuutesi subjektiivinen puoli. Tämä on tilanne nyt.

Mutta jos ymmärrämme, että tieteessä on paljon subjektiivisuutta - on olemassa tiettyjä paradigmoja, tiettyjä käsityksiä, kuten Thomas Clune kerran kirjoitti kirjassaan tieteellisestä kehityksestä - tieteelliset teoriat eivät katoa tieteen kehityksen vuoksi vaan niiden luojien lähdön vuoksi. Tämä kertoo tieteellisen prosessin subjektiivisuudesta.

Lue lisää

Mutta jos ymmärrämme, että tieteessä on paljon subjektiivisuutta - on olemassa tiettyjä paradigmoja, tiettyjä käsityksiä, kuten Thomas Clune kerran kirjoitti kirjassaan tieteellisestä kehityksestä - tieteelliset teoriat eivät katoa tieteen kehityksen vuoksi vaan niiden luojien lähdön vuoksi. Tämä kertoo tieteellisen prosessin subjektiivisuudesta.

Toisaalta henkisyydellä on objektiivinen perusta. Otetaan esimerkiksi tunnettu tieteellinen laki - termodynamiikan toinen periaate, jonka mukaan jos aineellinen järjestelmä on suljettu, se pyrkii tuhoutumaan eli entropia kasvaa. Tämä viittaa siihen, että aine itsessään ei kykene luomiseen, globaalin harmonian järjestämiseen jne. Tämä on mahdollista vain, jos jokin aineeton vaikuttaa siihen ulkopuolelta.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Mutta jos ymmärrämme, että tieteessä on paljon subjektiivisuutta - on olemassa tiettyjä paradigmoja, tiettyjä käsityksiä, kuten Thomas Clune kerran kirjoitti kirjassaan tieteellisestä kehityksestä - tieteelliset teoriat eivät katoa tieteen kehityksen vuoksi vaan niiden luojien lähdön vuoksi. Tämä kertoo tieteellisen prosessin subjektiivisuudesta.

Toisaalta henkisyydellä on objektiivinen perusta. Otetaan esimerkiksi tunnettu tieteellinen laki - termodynamiikan toinen periaate, jonka mukaan jos aineellinen järjestelmä on suljettu, se pyrkii tuhoutumaan eli entropia kasvaa. Tämä viittaa siihen, että aine itsessään ei kykene luomiseen, globaalin harmonian järjestämiseen jne. Tämä on mahdollista vain, jos jokin aineeton vaikuttaa siihen ulkopuolelta.

Lue lisää

Jos ajatellaan, että on olemassa vain ainetta, syntyy tunnettu paradoksi, jonka mukaan maailmankaikkeuden pitäisi pyrkiä lämpökuolemaan, eli sen entropian pitäisi jatkuvasti kasvaa. Mutta silloin herää kysymys - mistä maailmankaikkeuden harmonia on peräisin, jos on vain ainetta, ja tämä aine pyrkii lisäämään entropiaa. Herää kysymys - mistä tämä kauneus ja harmonia ovat peräisin?
Tämä on perustavanlaatuinen kysymys. Ja vastaukset tähän kysymykseen saadaan henkisestä tiedosta. Se sanoo, että on olemassa kaksi energiaa - tietoisuuden energia ja tiedostamattoman energian (aineen) energia. Näin ollen tietoisuus luo aineen. On olemassa Luojan ja luomisen periaate - on olemassa Se, joka luo, ja on olemassa se, mikä luodaan, eli materia.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Jos ajatellaan, että on olemassa vain ainetta, syntyy tunnettu paradoksi, jonka mukaan maailmankaikkeuden pitäisi pyrkiä lämpökuolemaan, eli sen entropian pitäisi jatkuvasti kasvaa. Mutta silloin herää kysymys - mistä maailmankaikkeuden harmonia on peräisin, jos on vain ainetta, ja tämä aine pyrkii lisäämään entropiaa. Herää kysymys - mistä tämä kauneus ja harmonia ovat peräisin?
Tämä on perustavanlaatuinen kysymys. Ja vastaukset tähän kysymykseen saadaan henkisestä tiedosta. Se sanoo, että on olemassa kaksi energiaa - tietoisuuden energia ja tiedostamattoman energian (aineen) energia. Näin ollen tietoisuus luo aineen. On olemassa Luojan ja luomisen periaate - on olemassa Se, joka luo, ja on olemassa se, mikä luodaan, eli materia.

Lue lisää

Toisaalta henkisyydellä on objektiivinen perusta. Otetaan esimerkiksi tunnettu tieteellinen laki - termodynamiikan toinen periaate, jonka mukaan jos aineellinen järjestelmä on suljettu, se pyrkii tuhoutumaan eli entropia kasvaa. Tämä viittaa siihen, että aine itsessään ei kykene luomiseen, globaalin harmonian järjestämiseen jne. Tämä on mahdollista vain, jos jokin aineeton vaikuttaa siihen ulkopuolelta.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Toisaalta henkisyydellä on objektiivinen perusta. Otetaan esimerkiksi tunnettu tieteellinen laki - termodynamiikan toinen periaate, jonka mukaan jos aineellinen järjestelmä on suljettu, se pyrkii tuhoutumaan eli entropia kasvaa. Tämä viittaa siihen, että aine itsessään ei kykene luomiseen, globaalin harmonian järjestämiseen jne. Tämä on mahdollista vain, jos jokin aineeton vaikuttaa siihen ulkopuolelta.

Lue lisää

Vaishnavat ei pyri mihinkään taivaisiin tai paratiiseihin,

Kaikki sellainen on infantilismia, materialismia, oman edun tavoittelua, tee näin ja pääset paratiisiin, taivaaseen? Mitä se sellainen on? Aikuiset eivät puhu noin,

Itse asiassa se on uskontoa alimmalla tasollaan, suorastaan rikollisella tasolla. Kyse on vain oman edun tavoittelusta, paratiisin nautinnoista ja ikuisen helvetin pelosta. Ja sellaisesta puhuvat aikuiset ihmiset?

Anonyymi00043 kirjoitti:

Vaishnavat ei pyri mihinkään taivaisiin tai paratiiseihin,

Kaikki sellainen on infantilismia, materialismia, oman edun tavoittelua, tee näin ja pääset paratiisiin, taivaaseen? Mitä se sellainen on? Aikuiset eivät puhu noin,

Itse asiassa se on uskontoa alimmalla tasollaan, suorastaan rikollisella tasolla. Kyse on vain oman edun tavoittelusta, paratiisin nautinnoista ja ikuisen helvetin pelosta. Ja sellaisesta puhuvat aikuiset ihmiset?

Lue lisää

Vaishnavismi alkaa siitä, mihin neljä Vedaa loppuu, siis Rig, Yajur, Sama ja Atharva Veda.

Tämä vaihe on jo ohitettu.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Vaishnavismi alkaa siitä, mihin neljä Vedaa loppuu, siis Rig, Yajur, Sama ja Atharva Veda.

Tämä vaihe on jo ohitettu.

Yli 90 prosenttia Veda-tiedosta on aineellista tietoa, vain loput, alle 10 prosenttia on henkistä.


Nämä neljä Vedaa ovat pääasiassa ihmisille, jotka haluavat jatkaa nauttimista tässä maailmassa eivätkä lainkaan siirtyä henkimaailmaan.

Viimeksi mainitut ovat harvinaisia

Kaikki muut ovat enimmäkseen materialisteja, jotka haluavat tietää, miten elää kunnolla tässä maailmassa ilman suurempia kärsimystä, miten nauttia, miten olla rikkomatta kosmisia lakeja ja silti nauttia.

Tätä varten ihmisille on annettu käytävä, jota pitkin kulkea. Jos ette riko kosmisia lakeja, ette kärsi paljon, mutta voitte nauttia.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Yli 90 prosenttia Veda-tiedosta on aineellista tietoa, vain loput, alle 10 prosenttia on henkistä.


Nämä neljä Vedaa ovat pääasiassa ihmisille, jotka haluavat jatkaa nauttimista tässä maailmassa eivätkä lainkaan siirtyä henkimaailmaan.

Viimeksi mainitut ovat harvinaisia

Kaikki muut ovat enimmäkseen materialisteja, jotka haluavat tietää, miten elää kunnolla tässä maailmassa ilman suurempia kärsimystä, miten nauttia, miten olla rikkomatta kosmisia lakeja ja silti nauttia.

Tätä varten ihmisille on annettu käytävä, jota pitkin kulkea. Jos ette riko kosmisia lakeja, ette kärsi paljon, mutta voitte nauttia.

Lue lisää

Vaisnavat eivät välitä edes vapautuksesta, muktista, joita on ainakin viittä erilaista, ja impersonalistinen vapautus on vaishnaveille pahempaa kuin mikään helvetti. Ei todellakaan mitään sellaista.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Vaisnavat eivät välitä edes vapautuksesta, muktista, joita on ainakin viittä erilaista, ja impersonalistinen vapautus on vaishnaveille pahempaa kuin mikään helvetti. Ei todellakaan mitään sellaista.

Lue lisää

Sridhar Swami sanoo: ”Kaikki lähteet hylätään täysin, hylätään siinä määrin, että myös vapaus mayasta - mukti - hylätään.” Yleensä ihmiset ajattelevat, että totuus ilmestyksestä antaa meille pelastuksen, vapautuksen mayan kahleista. Tätä voimme odottaa vedalaiselta opilta - mukti: meidät vapautetaan kaikista vaikeuksista. Tämä on jumalallisesti ilmoitettujen kirjoitusten lahja. Mutta hän [Sridhar Swami] sanoo: jopa tämä ilmiö hylätään ehdoitta. Mukti ei ole mitään. Se on ”tyhjät kädet”. Jos käsissä on myrkkyä, myrkky voidaan heittää pois, silloin kädet pysyvät tyhjinä.



Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00047 kirjoitti:

Sridhar Swami sanoo: ”Kaikki lähteet hylätään täysin, hylätään siinä määrin, että myös vapaus mayasta - mukti - hylätään.” Yleensä ihmiset ajattelevat, että totuus ilmestyksestä antaa meille pelastuksen, vapautuksen mayan kahleista. Tätä voimme odottaa vedalaiselta opilta - mukti: meidät vapautetaan kaikista vaikeuksista. Tämä on jumalallisesti ilmoitettujen kirjoitusten lahja. Mutta hän [Sridhar Swami] sanoo: jopa tämä ilmiö hylätään ehdoitta. Mukti ei ole mitään. Se on ”tyhjät kädet”. Jos käsissä on myrkkyä, myrkky voidaan heittää pois, silloin kädet pysyvät tyhjinä.



Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Mukti ei ole mitään. Se on ”tyhjät kädet”. Jos käsissä on myrkkyä, myrkky voidaan heittää pois, silloin kädet pysyvät tyhjinä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00048 kirjoitti:

Mukti ei ole mitään. Se on ”tyhjät kädet”. Jos käsissä on myrkkyä, myrkky voidaan heittää pois, silloin kädet pysyvät tyhjinä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Sridhar Swami sanoo: ”Kaikki lähteet hylätään täysin, hylätään siinä määrin, että myös vapaus mayasta - mukti - hylätään.” Yleensä ihmiset ajattelevat, että totuus ilmestyksestä antaa meille pelastuksen, vapautuksen mayan kahleista. Tätä voimme odottaa vedalaiselta opilta - mukti: meidät vapautetaan kaikista vaikeuksista. Tämä on jumalallisesti ilmoitettujen kirjoitusten lahja. Mutta hän [Sridhar Swami] sanoo: jopa tämä ilmiö hylätään ehdoitta. Mukti ei ole mitään. Se on ”tyhjät kädet”. Jos käsissä on myrkkyä, myrkky voidaan heittää pois, silloin kädet pysyvät tyhjinä.

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
------------------
Käännösvirheet suomen kielellä.

Katkelma luennosta.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Sridhar Swami sanoo: ”Kaikki lähteet hylätään täysin, hylätään siinä määrin, että myös vapaus mayasta - mukti - hylätään.” Yleensä ihmiset ajattelevat, että totuus ilmestyksestä antaa meille pelastuksen, vapautuksen mayan kahleista. Tätä voimme odottaa vedalaiselta opilta - mukti: meidät vapautetaan kaikista vaikeuksista. Tämä on jumalallisesti ilmoitettujen kirjoitusten lahja. Mutta hän [Sridhar Swami] sanoo: jopa tämä ilmiö hylätään ehdoitta. Mukti ei ole mitään. Se on ”tyhjät kädet”. Jos käsissä on myrkkyä, myrkky voidaan heittää pois, silloin kädet pysyvät tyhjinä.

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
------------------
Käännösvirheet suomen kielellä.

Katkelma luennosta.

Lue lisää

"Oliko Max Müller kristittyjen fundamentalistien asialla kun hän sijoitti Rig-vedan tietylle ajanjaksolle?"

Oli, mutta vain aluksi. Myöhemmin hän lumoutui kokonaan Vedoissa piilevästä viisaudesta, ja lopulta hän ”uppoutui” täysin myös näihin Veda-aarteisiin.

Anonyymi00050 kirjoitti:

"Oliko Max Müller kristittyjen fundamentalistien asialla kun hän sijoitti Rig-vedan tietylle ajanjaksolle?"

Oli, mutta vain aluksi. Myöhemmin hän lumoutui kokonaan Vedoissa piilevästä viisaudesta, ja lopulta hän ”uppoutui” täysin myös näihin Veda-aarteisiin.

Lue lisää

Srila Sridhar Maharaj: Hegelin ajattelussa Totuus kehittyy dynaamisesti teesin, antiteesin ja synteesin kautta.
…
Ensin tulee teesi, sitten sen antiteesi, sitten ne yhdistyvät - syntyy synteesi, ja siitä tulee uusi teesi. Sitten taas antiteesi ja korkeampi harmonia synteesissä. Totuus on dynaaminen, se kehittyy. Ja Hegel puhuu Totuuden kehityksestä. Ehkä kaikkien länsimaisten filosofien joukosta hän erottuu erityisen syvällisen ajattelunsa ansiosta. Saksalainen koulukunta on itse asiassa kuuluisa monista merkittävistä ajattelijoista, kuten Max Mülleristä. Saksalaiset kunnioittivat ja rakastivat intialaista kulttuuria niin paljon, että Saksasta voi löytää muinaisia intialaisia tekstejä, jotka ovat olleet pitkään kadoksissa itse Intiassa. Intia ei koskaan ollut Saksan siirtomaa, mutta saksalaiset ovat aina olleet kiinnostuneita sen kulttuuriperinnöstä. Saksan sodasta huolimatta he säilyttivät monia ainutlaatuisia tekstejä, jotka olivat peruuttamattomasti kadonneet Intiassa.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Srila Sridhar Maharaj: Hegelin ajattelussa Totuus kehittyy dynaamisesti teesin, antiteesin ja synteesin kautta.
…
Ensin tulee teesi, sitten sen antiteesi, sitten ne yhdistyvät - syntyy synteesi, ja siitä tulee uusi teesi. Sitten taas antiteesi ja korkeampi harmonia synteesissä. Totuus on dynaaminen, se kehittyy. Ja Hegel puhuu Totuuden kehityksestä. Ehkä kaikkien länsimaisten filosofien joukosta hän erottuu erityisen syvällisen ajattelunsa ansiosta. Saksalainen koulukunta on itse asiassa kuuluisa monista merkittävistä ajattelijoista, kuten Max Mülleristä. Saksalaiset kunnioittivat ja rakastivat intialaista kulttuuria niin paljon, että Saksasta voi löytää muinaisia intialaisia tekstejä, jotka ovat olleet pitkään kadoksissa itse Intiassa. Intia ei koskaan ollut Saksan siirtomaa, mutta saksalaiset ovat aina olleet kiinnostuneita sen kulttuuriperinnöstä. Saksan sodasta huolimatta he säilyttivät monia ainutlaatuisia tekstejä, jotka olivat peruuttamattomasti kadonneet Intiassa.

Lue lisää

Hyvän ja pahan ulottuvuudet – Moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia

Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf
Ilmaiseksi netistä.

Kirja on vapaasti jaossa verkkosivulla.

Toinen kirja, myös netistä ilmaiseksi:
https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä"


https://www.suhotraswami.net/library/The_six_systems_of_Vedic_philosophy.pdf
Six Systems of Vedic Philosophy – compiled by Suhotra Swami
Nyaya, Vaisesika, Samkhya, Yoga, Karma-mimamsa and Vedanta.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Hyvän ja pahan ulottuvuudet – Moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia

Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf
Ilmaiseksi netistä.

Kirja on vapaasti jaossa verkkosivulla.

Toinen kirja, myös netistä ilmaiseksi:
https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä"


https://www.suhotraswami.net/library/The_six_systems_of_Vedic_philosophy.pdf
Six Systems of Vedic Philosophy – compiled by Suhotra Swami
Nyaya, Vaisesika, Samkhya, Yoga, Karma-mimamsa and Vedanta.

Lue lisää

https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä

Anonyymi00053 kirjoitti:

https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä

Lue lisää

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia ​​vastauksia ihmistilanteeseen

Anonyymi00054 kirjoitti:

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia ​​vastauksia ihmistilanteeseen

Lue lisää

Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

***********************

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Anonyymi00055 kirjoitti:

Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

***********************

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Lue lisää

Kosminen ohjelmisto. Uni unessa
Anonyymi-ap
2026-04-04 19:24:35

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Yritän kääntää sen jotenkin, mutta tietysti siinä on paljon käännösvirheitä suomen kielssä.
Muutama katkelma eri paikoista:

A. Mahārāj
Kosminen ohjelmisto | Uni unessa

Tietokoneessa on käyttöjärjestelmä "Windows" — nämä ovat kuvia. Niiden takana on käyttöliittymä. Tällä hetkellä yritetään luoda kolmiulotteisia virtuaalikehoja. Jumalalla on sellaisia kykyjä, että Hän luo sinun kehosi, ainutlaatuisen käyttöjärjestelmän ja antaa sinulle ainutlaatuisen avatarin, egon. Kuvittele, millaisia tietokoneita on avaruudessa! Esimerkiksi Brahman kehossa, kuin bakteerit, elää miljardeja joogeja, jotka ovat saavuttaneet maha-siddhin. Eli Brahma, joka luo maailmankaikkeuden, ei ole vain yksi elävä olento: kaikki suuret joogit pääsevät hänen kosmiseen kehoonsa, yhdistyvät hänen "tietoverkkoonsa" ja visualisoivat tämän maailman niin, että se ei juurikaan eroa todellisesta.


Jokainen tuntemuksesi, jokainen hermosi — kaikki on määritelty skripteillä. Mutta ohjelmoijat ovat todella taitavia, eivät ukrainalaisia tai intialaisia — nämä ovat ohjelmoijia, jotka luovat maailmankaikkeuden. Kun suljet tietokoneen, se menee nukkumaan, siirtyy "ilmaantumattomaan". Mustat aukot ovat ilmentymättömiä maailmankaikkeuksia, jotka ovat "pudonneet kasaan". Maailmankaikkeudet "avautuvat" ja "sulkeutuvat".

Anonyymi00056 kirjoitti:

Kosminen ohjelmisto. Uni unessa
Anonyymi-ap
2026-04-04 19:24:35

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Yritän kääntää sen jotenkin, mutta tietysti siinä on paljon käännösvirheitä suomen kielssä.
Muutama katkelma eri paikoista:

A. Mahārāj
Kosminen ohjelmisto | Uni unessa

Tietokoneessa on käyttöjärjestelmä "Windows" — nämä ovat kuvia. Niiden takana on käyttöliittymä. Tällä hetkellä yritetään luoda kolmiulotteisia virtuaalikehoja. Jumalalla on sellaisia kykyjä, että Hän luo sinun kehosi, ainutlaatuisen käyttöjärjestelmän ja antaa sinulle ainutlaatuisen avatarin, egon. Kuvittele, millaisia tietokoneita on avaruudessa! Esimerkiksi Brahman kehossa, kuin bakteerit, elää miljardeja joogeja, jotka ovat saavuttaneet maha-siddhin. Eli Brahma, joka luo maailmankaikkeuden, ei ole vain yksi elävä olento: kaikki suuret joogit pääsevät hänen kosmiseen kehoonsa, yhdistyvät hänen "tietoverkkoonsa" ja visualisoivat tämän maailman niin, että se ei juurikaan eroa todellisesta.


Jokainen tuntemuksesi, jokainen hermosi — kaikki on määritelty skripteillä. Mutta ohjelmoijat ovat todella taitavia, eivät ukrainalaisia tai intialaisia — nämä ovat ohjelmoijia, jotka luovat maailmankaikkeuden. Kun suljet tietokoneen, se menee nukkumaan, siirtyy "ilmaantumattomaan". Mustat aukot ovat ilmentymättömiä maailmankaikkeuksia, jotka ovat "pudonneet kasaan". Maailmankaikkeudet "avautuvat" ja "sulkeutuvat".

Lue lisää

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Yritän kääntää sen jotenkin, mutta tietysti siinä on paljon käännösvirheitä suomen kielssä.
Muutama katkelma eri paikoista:

A. Mahārāj
Kosminen ohjelmisto | Uni unessa

jatkuu:

On sanottu, että kaikki elämän muodot ja kaikki ylipäätään jo olemassa, kuten esiasetukset ohjelmista, ja Krishna ei ole siihen liittyvä. Hän luo yhden ohjelmoijan — Brahman, joka luo kaiken. Mutta tietysti Jumala on läsnä kaikessa kuten Vishnu. Tämä on mielenkiintoinen ajatus. Esimerkiksi Descartes mainitsee sanonnan "uni unessa". Ja Šrīla Śrīdhar Mahārāj selittää kirjassaan "Tietoisuuden evoluutio" hienon ajatuksen: Vishnu nukkuu, ja me elämme Vishnun unessa miljoonien elämien ajan.



Vishnu ei harjoita illuusiota, tämä maailma on alistunut Shivalle, Parvatille (mahalle) — miehen ja naisen hienovaraisille materiaalitavoille. Ja tämän illuusion voima ilmenee täällä sukupuolten suhteissa. Nämä suhteet muistuttavat kovasti rakkautta, mutta eivät ole sitä. Me kaikki haluamme löytää näistä suhteista jotakin aitoa, mutta ne itse eivät ole aitoja. Silti näissäkin suhteissa on olemassa erilaisia asteita. Japanissa rakkaus ei ole symboloitu nuorukaisella ja tytöllä, vaan isoäidillä ja isoisällä.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Yritän kääntää sen jotenkin, mutta tietysti siinä on paljon käännösvirheitä suomen kielssä.
Muutama katkelma eri paikoista:

A. Mahārāj
Kosminen ohjelmisto | Uni unessa

jatkuu:

On sanottu, että kaikki elämän muodot ja kaikki ylipäätään jo olemassa, kuten esiasetukset ohjelmista, ja Krishna ei ole siihen liittyvä. Hän luo yhden ohjelmoijan — Brahman, joka luo kaiken. Mutta tietysti Jumala on läsnä kaikessa kuten Vishnu. Tämä on mielenkiintoinen ajatus. Esimerkiksi Descartes mainitsee sanonnan "uni unessa". Ja Šrīla Śrīdhar Mahārāj selittää kirjassaan "Tietoisuuden evoluutio" hienon ajatuksen: Vishnu nukkuu, ja me elämme Vishnun unessa miljoonien elämien ajan.



Vishnu ei harjoita illuusiota, tämä maailma on alistunut Shivalle, Parvatille (mahalle) — miehen ja naisen hienovaraisille materiaalitavoille. Ja tämän illuusion voima ilmenee täällä sukupuolten suhteissa. Nämä suhteet muistuttavat kovasti rakkautta, mutta eivät ole sitä. Me kaikki haluamme löytää näistä suhteista jotakin aitoa, mutta ne itse eivät ole aitoja. Silti näissäkin suhteissa on olemassa erilaisia asteita. Japanissa rakkaus ei ole symboloitu nuorukaisella ja tytöllä, vaan isoäidillä ja isoisällä.

Lue lisää

Kun Šrīdhara Mahārājilta kysyttiin, mitä ovat sukupuolten suhteet tässä maailmassa, hän nauroi: "Te... ette ymmärrä, mitä rakkaus on. Meillä, vedisessä järjestelmässä, rakastaa vain yksi — nainen, ja hän uhraa kaiken rakastettunsa puolesta." Eli Vedoissa miehellä ei ole kykyä rakastaa oikeasti, häneltä puuttuu tämä kyky. Hän voi rakastaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta vain nainen pystyy ilmaisemaan rakkauden täydellisesti (materiaalimaailmassa).

Anonyymi00058 kirjoitti:

Kun Šrīdhara Mahārājilta kysyttiin, mitä ovat sukupuolten suhteet tässä maailmassa, hän nauroi: "Te... ette ymmärrä, mitä rakkaus on. Meillä, vedisessä järjestelmässä, rakastaa vain yksi — nainen, ja hän uhraa kaiken rakastettunsa puolesta." Eli Vedoissa miehellä ei ole kykyä rakastaa oikeasti, häneltä puuttuu tämä kyky. Hän voi rakastaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta vain nainen pystyy ilmaisemaan rakkauden täydellisesti (materiaalimaailmassa).

Lue lisää

Tämä maailma on māyā-dhāma, materiaalinen. Meille on annettu tietyt mahdollisuudet, halusimme "hallita" ja päädyimme tähän virtuaalitodellisuuteen. Vika on siinä, että täällä kaikki ovat samanlaisia, joskus he yhdistyvät — "ukropit", "kolorat", "Louis XVI:n puolesta!", ...
...
Ajan mittaan. He ymmärtävät, että yksin ei selviä, joten he pakotetaan yhdistymään sukupuoleen, kansallisuuteen perustuen. Yhteinen selviytyminen, yhteinen vapaus — kuten merirosvot, jotka yhdistyvät ryöstääkseen yhdessä.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Tämä maailma on māyā-dhāma, materiaalinen. Meille on annettu tietyt mahdollisuudet, halusimme "hallita" ja päädyimme tähän virtuaalitodellisuuteen. Vika on siinä, että täällä kaikki ovat samanlaisia, joskus he yhdistyvät — "ukropit", "kolorat", "Louis XVI:n puolesta!", ...
...
Ajan mittaan. He ymmärtävät, että yksin ei selviä, joten he pakotetaan yhdistymään sukupuoleen, kansallisuuteen perustuen. Yhteinen selviytyminen, yhteinen vapaus — kuten merirosvot, jotka yhdistyvät ryöstääkseen yhdessä.

Lue lisää

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Yritän kääntää sen jotenkin, mutta tietysti siinä on paljon käännösvirheitä suomen kielssä.
Muutama katkelma eri paikoista:

A. Mahārāj
Kosminen ohjelmisto | Uni unessa

jatkuu:

Me näemme, että materiaalinen maailma on hyväksikäytön maailma. Täällä eri elävät olennot ottavat eri asemia, mutta missä tahansa oletkin, Krishna sanoo:


...


sarva-dharmān parityajya
mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja…

[Sarva-dharmān parityajya mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja / ahaṁ tvāṁ sarva-pāpebhyo mokṣayiṣyāmi mā śuchaḥ — ”Jätä kaikki muut velvollisuudet ja antaudu kokonaan Minulle. Minä vapautan sinut kaikista syntiesi seuraamuksista. Älä vaivu epätoivoon” (Bhāgavad-gita, 18.66).]


Jätä jopa maallinen uskonto — taivaan saavuttaminen. Se on rakennettu periaatteelle "minä — sinulle, sinä — minulle": tee jotain hyvää ja nouse varmasti. Kuten sanotaan lapsille: opi erinomaisesti — saat karkkia.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Yritän kääntää sen jotenkin, mutta tietysti siinä on paljon käännösvirheitä suomen kielssä.
Muutama katkelma eri paikoista:

A. Mahārāj
Kosminen ohjelmisto | Uni unessa

jatkuu:

Me näemme, että materiaalinen maailma on hyväksikäytön maailma. Täällä eri elävät olennot ottavat eri asemia, mutta missä tahansa oletkin, Krishna sanoo:


...


sarva-dharmān parityajya
mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja…

[Sarva-dharmān parityajya mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja / ahaṁ tvāṁ sarva-pāpebhyo mokṣayiṣyāmi mā śuchaḥ — ”Jätä kaikki muut velvollisuudet ja antaudu kokonaan Minulle. Minä vapautan sinut kaikista syntiesi seuraamuksista. Älä vaivu epätoivoon” (Bhāgavad-gita, 18.66).]


Jätä jopa maallinen uskonto — taivaan saavuttaminen. Se on rakennettu periaatteelle "minä — sinulle, sinä — minulle": tee jotain hyvää ja nouse varmasti. Kuten sanotaan lapsille: opi erinomaisesti — saat karkkia.

Lue lisää

Jätä jopa maallinen uskonto — taivaan saavuttaminen. Se on rakennettu periaatteelle "minä — sinulle, sinä — minulle": tee jotain hyvää ja nouse varmasti. Kuten sanotaan lapsille: opi erinomaisesti — saat karkkia.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00061 kirjoitti:

Jätä jopa maallinen uskonto — taivaan saavuttaminen. Se on rakennettu periaatteelle "minä — sinulle, sinä — minulle": tee jotain hyvää ja nouse varmasti. Kuten sanotaan lapsille: opi erinomaisesti — saat karkkia.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Sama Maharaj puhuu tässä videossa:

Elämmekö simulaatiossa?
https://www.youtube.com/watch?v=giZA9NZQ8Mc

Videolla puhuu SCS Mathin Guru

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Teksti videon alla:

Miten sielu tulee aineelliseen maailmaan?
Ensinnäkin tarkastellaan yksinkertaista tietokoneperiaatetta: ajatellaan tätä maailmaa tietokoneen kaltaisena simulaationa, ikään kuin suurena peliympäristönä.

Jotta pääsisit peliin, sinulla täytyy olla pelissä identiteetti. Tarvitset hahmon tai kehon, jolla pelaat tässä pelissä. Tätä kutsutaan aineelliseksi kehoksi.

Tällä aineellisella keholla on tietenkin monimutkainen järjestelmä: mielen järjestelmä, tunne-elämän järjestelmä jne. On monia monia kehon tasoja, jotka peittävät sielun ennen sitä. Sielu on viimeinen — se, joka pelaa peliä.

Siksi voimme sanoa, että sielu ei oikeastaan ole läsnä pelissä. Mutta kun pelaamme näytön edessä, tietoisuutemme on pelissä — vaikka itse olemme pelin ulkopuolella. Voimme siis sanoa, että elävän olennon jumalallinen tietoisuus, huomiomme, on suunnattu tähän virtuaalitodellisuuspeliin, jota kutsutaan aineelliseksi elämäksi. Siksi et voi oikeastaan tappaa ketään etkä tulla tapetuksi, koska et ole todellisuudessa läsnä tässä maailmassa.

Et myöskään voi sanoa, ettei tämä maailma olisi todellinen. Kun puhumme pelistä — sillä on varsin merkittävä ympäristö, jonka ovat rakentaneet ohjelmistosuunnittelijat ja taiteilijat. Pelissä on juoni ja tavoitteet.

Jotkut ihmiset pelaavat peliä pelin itsensä vuoksi. Mutta pelin todellinen päämäärä on palata takaisin hengelliseen todellisuuteen — takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo.

Siksi on hyvin vaikea myöntää, mutta yksi todellinen kokemus, joka meillä on, on se, ettemme voi olla täysin tyytyväisiä tässä aineellisen maailman kaltaisessa virtuaalitodellisuudessa, koska meillä on täysin erilainen hengellinen luonne. Etsimme todellista rakkautta, todellista täyttymystä, todellista ystävyyttä ja todellista nautintoa — joita emme oikeastaan löydä tästä maailmasta.

Tämä maailma on tarkoitettu — aivan kuten tietokonepeli, tai kuten sitä nykyään kutsutaan, “kokemukseksi” — meidän muutokseemme. Tämä maailma ei ole kärsimyksen maailma eikä nautinnon maailma, vaikka usein ajattelemme niin. Nautimme ja kärsimme pelin sääntöjen mukaan. Tämä on muutosprosessi, peli nimeltä elämä — ihmiselämä.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Sama Maharaj puhuu tässä videossa:

Elämmekö simulaatiossa?
https://www.youtube.com/watch?v=giZA9NZQ8Mc

Videolla puhuu SCS Mathin Guru

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Teksti videon alla:

Miten sielu tulee aineelliseen maailmaan?
Ensinnäkin tarkastellaan yksinkertaista tietokoneperiaatetta: ajatellaan tätä maailmaa tietokoneen kaltaisena simulaationa, ikään kuin suurena peliympäristönä.

Jotta pääsisit peliin, sinulla täytyy olla pelissä identiteetti. Tarvitset hahmon tai kehon, jolla pelaat tässä pelissä. Tätä kutsutaan aineelliseksi kehoksi.

Tällä aineellisella keholla on tietenkin monimutkainen järjestelmä: mielen järjestelmä, tunne-elämän järjestelmä jne. On monia monia kehon tasoja, jotka peittävät sielun ennen sitä. Sielu on viimeinen — se, joka pelaa peliä.

Siksi voimme sanoa, että sielu ei oikeastaan ole läsnä pelissä. Mutta kun pelaamme näytön edessä, tietoisuutemme on pelissä — vaikka itse olemme pelin ulkopuolella. Voimme siis sanoa, että elävän olennon jumalallinen tietoisuus, huomiomme, on suunnattu tähän virtuaalitodellisuuspeliin, jota kutsutaan aineelliseksi elämäksi. Siksi et voi oikeastaan tappaa ketään etkä tulla tapetuksi, koska et ole todellisuudessa läsnä tässä maailmassa.

Et myöskään voi sanoa, ettei tämä maailma olisi todellinen. Kun puhumme pelistä — sillä on varsin merkittävä ympäristö, jonka ovat rakentaneet ohjelmistosuunnittelijat ja taiteilijat. Pelissä on juoni ja tavoitteet.

Jotkut ihmiset pelaavat peliä pelin itsensä vuoksi. Mutta pelin todellinen päämäärä on palata takaisin hengelliseen todellisuuteen — takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo.

Siksi on hyvin vaikea myöntää, mutta yksi todellinen kokemus, joka meillä on, on se, ettemme voi olla täysin tyytyväisiä tässä aineellisen maailman kaltaisessa virtuaalitodellisuudessa, koska meillä on täysin erilainen hengellinen luonne. Etsimme todellista rakkautta, todellista täyttymystä, todellista ystävyyttä ja todellista nautintoa — joita emme oikeastaan löydä tästä maailmasta.

Tämä maailma on tarkoitettu — aivan kuten tietokonepeli, tai kuten sitä nykyään kutsutaan, “kokemukseksi” — meidän muutokseemme. Tämä maailma ei ole kärsimyksen maailma eikä nautinnon maailma, vaikka usein ajattelemme niin. Nautimme ja kärsimme pelin sääntöjen mukaan. Tämä on muutosprosessi, peli nimeltä elämä — ihmiselämä.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE

Mind: We Have Met the Enemy
Mieli: Olemme tavanneet vihollisen

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00063 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE

Mind: We Have Met the Enemy
Mieli: Olemme tavanneet vihollisen

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Vyasadeva (Vyasa, Vedavyasa) on Krishnan kirjallinen (kirjallisuuden) inkarnaatio (avatar).

Vyasa on titteli, joka tarkoittaa "sitä, joka jakaa" tai "sitä, joka selittää yksityiskohtaisesti". Vedat kirjanneen Vyasadevan koko nimi on Krishna Dwajpayana Vyasa.... Vyasadeva asuu edelleen Badarikashramissa, Himalajalla, mutta ei näyttäydy, koska hän on todellisuuden toisessa ulottuvuudessa. Yksi hänen tittelistään on Śāśvata, "kuolematon".

https://vrindavanactnow.org/wp-content/uploads/Srila-Vyasadeva.jpg

Tutkijat kiistelevät siitä, milloin Vedat on kirjoitettu. Mutta Vedat eivät ole syntyneet kirjoittamisen kautta, vaan ne ovat ajattomia ja aina olemassa olleita. Noin 5000 vuotta sitten, Kali Yugan alkaessa, nämä ikuiset opetukset saatettiin uudelleen kirjalliseen muotoon, jotta ne olisi mahdollista säilyttää ja välittää eteenpäin. Aiemmin Vedat välitettiin suullisesti paramparan eli opettajalinjan kautta. Tämä järjestäminen tehtiin nykyistä aikakautta varten, koska kyseisen aikakauden ihmisillä on aiempiin aikakausiin verrattuna heikompi muisti ja matalampi tietoisuuden taso. Vedat ovat aina olleet olemassa, ja noin 5000 vuotta sitten ne järjestettiin ja saatettiin kirjalliseen muotoon.

Tässä universumissa yli 5000 vuotta sitten Vedavyasa kokosi ja jäsensi Vedat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, vaikka Vedat on aina olleet olemassa. Hän jakoi Vedat neljään osaan Kali Yugan ihmisiä varten, sillä he eivät olisi kyenneet ymmärtämään tai omaksumaan Vedoja kokonaisuudessaan sellaisina kuin ne ovat.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Vyasadeva (Vyasa, Vedavyasa) on Krishnan kirjallinen (kirjallisuuden) inkarnaatio (avatar).

Vyasa on titteli, joka tarkoittaa "sitä, joka jakaa" tai "sitä, joka selittää yksityiskohtaisesti". Vedat kirjanneen Vyasadevan koko nimi on Krishna Dwajpayana Vyasa.... Vyasadeva asuu edelleen Badarikashramissa, Himalajalla, mutta ei näyttäydy, koska hän on todellisuuden toisessa ulottuvuudessa. Yksi hänen tittelistään on Śāśvata, "kuolematon".

https://vrindavanactnow.org/wp-content/uploads/Srila-Vyasadeva.jpg

Tutkijat kiistelevät siitä, milloin Vedat on kirjoitettu. Mutta Vedat eivät ole syntyneet kirjoittamisen kautta, vaan ne ovat ajattomia ja aina olemassa olleita. Noin 5000 vuotta sitten, Kali Yugan alkaessa, nämä ikuiset opetukset saatettiin uudelleen kirjalliseen muotoon, jotta ne olisi mahdollista säilyttää ja välittää eteenpäin. Aiemmin Vedat välitettiin suullisesti paramparan eli opettajalinjan kautta. Tämä järjestäminen tehtiin nykyistä aikakautta varten, koska kyseisen aikakauden ihmisillä on aiempiin aikakausiin verrattuna heikompi muisti ja matalampi tietoisuuden taso. Vedat ovat aina olleet olemassa, ja noin 5000 vuotta sitten ne järjestettiin ja saatettiin kirjalliseen muotoon.

Tässä universumissa yli 5000 vuotta sitten Vedavyasa kokosi ja jäsensi Vedat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, vaikka Vedat on aina olleet olemassa. Hän jakoi Vedat neljään osaan Kali Yugan ihmisiä varten, sillä he eivät olisi kyenneet ymmärtämään tai omaksumaan Vedoja kokonaisuudessaan sellaisina kuin ne ovat.

Lue lisää

Transkriptio.
Kuvittele, että koko elämäsi on unta. Näet unia, heräät, käyt töissä, rakastat ja kärsit. Mutta entä jos nukut yhä juuri nyt? Entä jos on olemassa joku, joka tarkkailee sinua syvän hiljaisuuden keskeltä eikä ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole?

... Intian metsissä viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet. He eivät rakentaneet temppeleitä, vaan etsivät sitä, joka katsoo sisimmästä.

Tämä ei ole filosofiaa. Tämä on kartta todellisesta olemuksestasi. Tervetuloa Upaniṣadeihin. Tervetuloa kotiin.

Portaali muinaisuuteen. Ääniä hiljaisuudesta.

On kysymyksiä, jotka ennemmin tai myöhemmin nousevat jokaisen ihmisen eteen riippumatta siitä, missä maassa hän on syntynyt, mitä kieltä hän puhuu tai kuinka paljon rahaa hänen pankkitilillään on. Kuka minä olen? Miksi olen täällä? Miksi elämässäni on kipua ja kärsimystä, vaikka näyttää siltä, että minulla on kaikki, mitä onnellisuuteen tarvitaan?

Mitä tapahtuu sille minälle, jota kutsun omaksi itsekseni, kun keho lakkaa hengittämästä? Nämä kysymykset eivät synny sattumalta. Ne tulevat hiljaisina hetkinä, kun olemme kahden itsemme kanssa, kun juhlat päättyvät, kun lapset kasvavat aikuisiksi, kun tavoitteet on saavutettu, mutta sisälle jää silti outo tyhjyys, jota eivät ostokset, uudet ihmissuhteet tai työpaikan vaihtaminen pysty täyttämään.

Upaniṣadit ovat ihmiskunnan vanhin tunnettu vastaus näihin kysymyksiin. Niiden vastaukset eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia – eivät sellaisia, jotka voi lukea oppikirjasta ja unohtaa. Ne ovat vastauksia, jotka vaativat ihmiseltä rohkeutta: rohkeutta katsoa oman sisimpänsä syvimpään kuiluun kääntämättä katsettaan pois.

Kun puhumme Upaniṣadeista, on tärkeää ymmärtää yksi yksinkertainen asia. Näitä tekstejä ei kirjoitettu kirjoituspöydän ääressä kirjastojen hiljaisuudessa. Upaniṣadit syntyivät aivan toisin.

Kuvittele Intia kolmetuhatta vuotta sitten. ...

Oli loputtomia metsiä täynnä villieläimiä. Oli jokia, jotka virtasivat Himalajalta.

Taivas muuttui öisin valtavaksi kupoliksi, joka oli täynnä miljardeja tähtiä. Ja oli ihmisiä, jotka lähtivät pois kylien hälystä näihin metsiin etsimään vastauksia.

Heitä kutsuttiin ṛṣi-viisaiksi. He istuivat puiden alla, nuotioiden äärellä ja pyhien jokien rannoilla ja alkoivat esittää kysymyksiä – eivät kirjoille eivätkä opettajille, vaan itse maailmankaikkeudelle. Ja maailmankaikkeus vastasi heille. Ei äänellä eikä taivaasta jylisevällä ukkosella, vaan sisäisellä sanattomalla tiedolla, joka äkkiä avautuu sydämessä kuin kukka.

Upaniṣadit ovat muistiinmerkittyjä keskusteluja – keskusteluja ihmisen ja äärettömyyden välillä, keskusteluja oppilaan ja opettajan välillä, opettajan, joka itsekin oli kerran ollut oppilas ja saanut tämän tiedon suoraan hiljaisuuden käsistä.

Itse sana Upaniṣad kuulostaa salaperäiseltä, mutta sen merkitys on itse asiassa hyvin yksinkertainen ja jopa koskettava. Sanskritissa upaniṣad tarkoittaa "istua lähellä". Kuvittele oppilas, joka istuutuu opettajan jalkojen juureen. Hän ei vain istu tämän vieressä, vaan istuutuu täydellisessä luottamuksessa, sydän avoinna ja valmiina luopumaan kaikista käsityksistään maailmasta voidakseen kuulla jotakin todellista.

Upaniṣadit eivät ole pelkästään tekstejä. Ne ovat itse tiedon välittämisen ilmapiiriä – tiedon siirtymistä sydämestä sydämeen. Tätä tietoa ei koskaan julistettu toreilla. Se välitettiin kuiskaten niille, jotka olivat kypsyneet, jotka olivat läpäisseet koetukset ja osoittaneet olevansa valmiita vaihtamaan kaikki maalliset nautinnot yhden ainoan totuuden löytämiseen.

Ja tänäänkin, kun luemme Upaniṣadeja tai kuuntelemme niistä, meistä tulee osa tätä ikivanhaa perinnettä, jossa istutaan opettajan jalkojen juuressa. Istumme huoneidemme hiljaisuudessa, laitamme kuulokkeet korvillemme, ja vuosituhansien halki meitä tavoittaa sama viisaiden kuiskaus, joka ei ole menettänyt voimaansa vähääkään.

Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.

Upaniṣadit ovat tämän valtameren syvin ydin. Ei ole sattumaa, että niitä kutsutaan Vedāntaksi, mikä tarkoittaa "Vedan loppua". Loppu ei tässä tarkoita päättymistä, vaan huippua, korkeinta kohtaa ja päämäärää. Se on tiedon osa, jossa ihminen lakkaa katsomasta ulospäin ja kääntää katseensa ensimmäistä kertaa omaan sisimpäänsä.

Rituaalit ovat hyviä, ja niillä on oma paikkansa tietyssä kehitysvaiheessa. Mutta Upaniṣadit sanovat, että ennemmin tai myöhemmin sinun on jätettävä kaikki ulkoiset tukirakenteet ja kohdattava todellisuus kasvotusten. Ja huomaat, ettei tuo todellisuus olekaan pelottava. Se osoittautuu omiksi kasvoiksesi – kasvoiksi, joita et ole koskaan ennen nähnyt, koska olet aina katsonut peiliin etkä sen silmiin, joka seisoo peilin takana.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Transkriptio.
Kuvittele, että koko elämäsi on unta. Näet unia, heräät, käyt töissä, rakastat ja kärsit. Mutta entä jos nukut yhä juuri nyt? Entä jos on olemassa joku, joka tarkkailee sinua syvän hiljaisuuden keskeltä eikä ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole?

... Intian metsissä viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet. He eivät rakentaneet temppeleitä, vaan etsivät sitä, joka katsoo sisimmästä.

Tämä ei ole filosofiaa. Tämä on kartta todellisesta olemuksestasi. Tervetuloa Upaniṣadeihin. Tervetuloa kotiin.

Portaali muinaisuuteen. Ääniä hiljaisuudesta.

On kysymyksiä, jotka ennemmin tai myöhemmin nousevat jokaisen ihmisen eteen riippumatta siitä, missä maassa hän on syntynyt, mitä kieltä hän puhuu tai kuinka paljon rahaa hänen pankkitilillään on. Kuka minä olen? Miksi olen täällä? Miksi elämässäni on kipua ja kärsimystä, vaikka näyttää siltä, että minulla on kaikki, mitä onnellisuuteen tarvitaan?

Mitä tapahtuu sille minälle, jota kutsun omaksi itsekseni, kun keho lakkaa hengittämästä? Nämä kysymykset eivät synny sattumalta. Ne tulevat hiljaisina hetkinä, kun olemme kahden itsemme kanssa, kun juhlat päättyvät, kun lapset kasvavat aikuisiksi, kun tavoitteet on saavutettu, mutta sisälle jää silti outo tyhjyys, jota eivät ostokset, uudet ihmissuhteet tai työpaikan vaihtaminen pysty täyttämään.

Upaniṣadit ovat ihmiskunnan vanhin tunnettu vastaus näihin kysymyksiin. Niiden vastaukset eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia – eivät sellaisia, jotka voi lukea oppikirjasta ja unohtaa. Ne ovat vastauksia, jotka vaativat ihmiseltä rohkeutta: rohkeutta katsoa oman sisimpänsä syvimpään kuiluun kääntämättä katsettaan pois.

Kun puhumme Upaniṣadeista, on tärkeää ymmärtää yksi yksinkertainen asia. Näitä tekstejä ei kirjoitettu kirjoituspöydän ääressä kirjastojen hiljaisuudessa. Upaniṣadit syntyivät aivan toisin.

Kuvittele Intia kolmetuhatta vuotta sitten. ...

Oli loputtomia metsiä täynnä villieläimiä. Oli jokia, jotka virtasivat Himalajalta.

Taivas muuttui öisin valtavaksi kupoliksi, joka oli täynnä miljardeja tähtiä. Ja oli ihmisiä, jotka lähtivät pois kylien hälystä näihin metsiin etsimään vastauksia.

Heitä kutsuttiin ṛṣi-viisaiksi. He istuivat puiden alla, nuotioiden äärellä ja pyhien jokien rannoilla ja alkoivat esittää kysymyksiä – eivät kirjoille eivätkä opettajille, vaan itse maailmankaikkeudelle. Ja maailmankaikkeus vastasi heille. Ei äänellä eikä taivaasta jylisevällä ukkosella, vaan sisäisellä sanattomalla tiedolla, joka äkkiä avautuu sydämessä kuin kukka.

Upaniṣadit ovat muistiinmerkittyjä keskusteluja – keskusteluja ihmisen ja äärettömyyden välillä, keskusteluja oppilaan ja opettajan välillä, opettajan, joka itsekin oli kerran ollut oppilas ja saanut tämän tiedon suoraan hiljaisuuden käsistä.

Itse sana Upaniṣad kuulostaa salaperäiseltä, mutta sen merkitys on itse asiassa hyvin yksinkertainen ja jopa koskettava. Sanskritissa upaniṣad tarkoittaa "istua lähellä". Kuvittele oppilas, joka istuutuu opettajan jalkojen juureen. Hän ei vain istu tämän vieressä, vaan istuutuu täydellisessä luottamuksessa, sydän avoinna ja valmiina luopumaan kaikista käsityksistään maailmasta voidakseen kuulla jotakin todellista.

Upaniṣadit eivät ole pelkästään tekstejä. Ne ovat itse tiedon välittämisen ilmapiiriä – tiedon siirtymistä sydämestä sydämeen. Tätä tietoa ei koskaan julistettu toreilla. Se välitettiin kuiskaten niille, jotka olivat kypsyneet, jotka olivat läpäisseet koetukset ja osoittaneet olevansa valmiita vaihtamaan kaikki maalliset nautinnot yhden ainoan totuuden löytämiseen.

Ja tänäänkin, kun luemme Upaniṣadeja tai kuuntelemme niistä, meistä tulee osa tätä ikivanhaa perinnettä, jossa istutaan opettajan jalkojen juuressa. Istumme huoneidemme hiljaisuudessa, laitamme kuulokkeet korvillemme, ja vuosituhansien halki meitä tavoittaa sama viisaiden kuiskaus, joka ei ole menettänyt voimaansa vähääkään.

Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.

Upaniṣadit ovat tämän valtameren syvin ydin. Ei ole sattumaa, että niitä kutsutaan Vedāntaksi, mikä tarkoittaa "Vedan loppua". Loppu ei tässä tarkoita päättymistä, vaan huippua, korkeinta kohtaa ja päämäärää. Se on tiedon osa, jossa ihminen lakkaa katsomasta ulospäin ja kääntää katseensa ensimmäistä kertaa omaan sisimpäänsä.

Rituaalit ovat hyviä, ja niillä on oma paikkansa tietyssä kehitysvaiheessa. Mutta Upaniṣadit sanovat, että ennemmin tai myöhemmin sinun on jätettävä kaikki ulkoiset tukirakenteet ja kohdattava todellisuus kasvotusten. Ja huomaat, ettei tuo todellisuus olekaan pelottava. Se osoittautuu omiksi kasvoiksesi – kasvoiksi, joita et ole koskaan ennen nähnyt, koska olet aina katsonut peiliin etkä sen silmiin, joka seisoo peilin takana.

Lue lisää

Heidän luokseen tuli nuoria ihmisiä, jotka olivat väsyneet kylien levottomuuteen ja jotka olivat alkaneet aavistaa, että elämässä on jotakin suurempaa kuin ruoka, seksi ja turvallisuus.

Ja niin opetus alkoi. Mutta tämä opetus ei muistuttanut koulujamme eikä yliopistojamme. Upaniṣadien metsäkoulussa ei ollut oppikirjoja, arvosanoja eikä kokeita siinä merkityksessä kuin me ne tunnemme. Oli vain opettaja, oppilas ja nuotio, jonka äärellä he istuivat iltaisin.

Opettaja ei pitänyt luentoja. Hän esitti kysymyksiä, kertoi tarinoita tai oli yksinkertaisesti hiljaa. Juuri tuossa hiljaisuudessa oppilas alkoi kuulla sellaista, mitä ei voi välittää sanoin.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Heidän luokseen tuli nuoria ihmisiä, jotka olivat väsyneet kylien levottomuuteen ja jotka olivat alkaneet aavistaa, että elämässä on jotakin suurempaa kuin ruoka, seksi ja turvallisuus.

Ja niin opetus alkoi. Mutta tämä opetus ei muistuttanut koulujamme eikä yliopistojamme. Upaniṣadien metsäkoulussa ei ollut oppikirjoja, arvosanoja eikä kokeita siinä merkityksessä kuin me ne tunnemme. Oli vain opettaja, oppilas ja nuotio, jonka äärellä he istuivat iltaisin.

Opettaja ei pitänyt luentoja. Hän esitti kysymyksiä, kertoi tarinoita tai oli yksinkertaisesti hiljaa. Juuri tuossa hiljaisuudessa oppilas alkoi kuulla sellaista, mitä ei voi välittää sanoin.

Lue lisää

Upaniṣadit ovat täynnä tällaisia hetkiä. Oppilas tulee kysymyksen kanssa, opettaja vastaa vertauksella. Oppilas ei ymmärrä, ja opettaja kertoo uuden vertauskuvan. Oppilas ei vieläkään ymmärrä. Silloin opettaja vaikenee, ja juuri tuossa hiljaisuudessa tieto siirtyy itsestään, sillä todellinen tieto ei ole sanoissa.

Sanat ovat vain sormi, joka osoittaa Kuuta. Tyhmä katsoo sormea, viisas katsoo Kuuta.

Upaniṣadit opettavat meitä olemaan takertumatta sanoihin, vaan näkemään sen, mikä on sanojen takana.

Yksi tärkeimmistä ajatuksista, jonka Upaniṣadit juurruttavat oppilaan mieleen heti alusta lähtien, on se, että elämme unessa....
...
Tavallinen tietoisuudentilamme, jossa olemme hereillä, syömme, työskentelemme, riitelemme ja sovimme, on vain yksi todellisuuden tasoista – eikä suinkaan korkein.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Upaniṣadit ovat täynnä tällaisia hetkiä. Oppilas tulee kysymyksen kanssa, opettaja vastaa vertauksella. Oppilas ei ymmärrä, ja opettaja kertoo uuden vertauskuvan. Oppilas ei vieläkään ymmärrä. Silloin opettaja vaikenee, ja juuri tuossa hiljaisuudessa tieto siirtyy itsestään, sillä todellinen tieto ei ole sanoissa.

Sanat ovat vain sormi, joka osoittaa Kuuta. Tyhmä katsoo sormea, viisas katsoo Kuuta.

Upaniṣadit opettavat meitä olemaan takertumatta sanoihin, vaan näkemään sen, mikä on sanojen takana.

Yksi tärkeimmistä ajatuksista, jonka Upaniṣadit juurruttavat oppilaan mieleen heti alusta lähtien, on se, että elämme unessa....
...
Tavallinen tietoisuudentilamme, jossa olemme hereillä, syömme, työskentelemme, riitelemme ja sovimme, on vain yksi todellisuuden tasoista – eikä suinkaan korkein.

Lue lisää

Upaniṣadit opettavat, että on olemassa tietoisuudentiloja, jotka ovat niin paljon syvempiä, todellisempia ja täynnä olemista, että niihin verrattuna valveillaolomme on vain varjo, pelkkä uni. Mutta emme tiedä sitä, koska emme ole koskaan todella heränneet.

Kuvittele ihminen, joka on elänyt koko elämänsä pimeässä luolassa eikä ole koskaan nähnyt aurinkoa. Hän luulee, että maailma koostuu luolan seinistä ja nuotion hehkusta. Hän ei tiedä, että luolan ulkopuolella on äärettömiä niittyjä, vuoria, valtameriä ja taivas.

Upaniṣadit ovat kutsu tuosta ulkopuolisesta maailmasta. Ne ovat sen ääni, joka on astunut ulos luolasta ja palannut kertomaan muille: "Nouskaa! Siellä on aivan toisenlainen maailma. Siellä on todellinen elämä."

Ongelma on kuitenkin siinä, että luolassa olevat eivät usko. Tai vaikka uskoisivatkin, he pelkäävät lähteä ulos, sillä tuntematon pelottaa enemmän kuin tuttu pimeys.

Upaniṣadit vaativat rohkeutta – rohkeutta herätä.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Upaniṣadit opettavat, että on olemassa tietoisuudentiloja, jotka ovat niin paljon syvempiä, todellisempia ja täynnä olemista, että niihin verrattuna valveillaolomme on vain varjo, pelkkä uni. Mutta emme tiedä sitä, koska emme ole koskaan todella heränneet.

Kuvittele ihminen, joka on elänyt koko elämänsä pimeässä luolassa eikä ole koskaan nähnyt aurinkoa. Hän luulee, että maailma koostuu luolan seinistä ja nuotion hehkusta. Hän ei tiedä, että luolan ulkopuolella on äärettömiä niittyjä, vuoria, valtameriä ja taivas.

Upaniṣadit ovat kutsu tuosta ulkopuolisesta maailmasta. Ne ovat sen ääni, joka on astunut ulos luolasta ja palannut kertomaan muille: "Nouskaa! Siellä on aivan toisenlainen maailma. Siellä on todellinen elämä."

Ongelma on kuitenkin siinä, että luolassa olevat eivät usko. Tai vaikka uskoisivatkin, he pelkäävät lähteä ulos, sillä tuntematon pelottaa enemmän kuin tuttu pimeys.

Upaniṣadit vaativat rohkeutta – rohkeutta herätä.

Lue lisää

Upaniṣadit eivät ole pelkästään tekstejä. Ne ovat itse tiedon välittämisen ilmapiiriä – tiedon siirtymistä sydämestä sydämeen. Tätä tietoa ei koskaan julistettu toreilla. Se välitettiin kuiskaten niille, jotka olivat kypsyneet, jotka olivat läpäisseet koetukset ja osoittaneet olevansa valmiita vaihtamaan kaikki maalliset nautinnot yhden ainoan totuuden löytämiseen.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Upaniṣadit eivät ole pelkästään tekstejä. Ne ovat itse tiedon välittämisen ilmapiiriä – tiedon siirtymistä sydämestä sydämeen. Tätä tietoa ei koskaan julistettu toreilla. Se välitettiin kuiskaten niille, jotka olivat kypsyneet, jotka olivat läpäisseet koetukset ja osoittaneet olevansa valmiita vaihtamaan kaikki maalliset nautinnot yhden ainoan totuuden löytämiseen.

Lue lisää

Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.


Rituaalit ovat hyviä, ja niillä on oma paikkansa tietyssä kehitysvaiheessa. Mutta Upaniṣadit sanovat, että ennemmin tai myöhemmin sinun on jätettävä kaikki ulkoiset tukirakenteet ja kohdattava todellisuus kasvotusten. Ja huomaat, ettei tuo todellisuus olekaan pelottava. Se osoittautuu omiksi kasvoiksesi – kasvoiksi, joita et ole koskaan ennen nähnyt, koska olet aina katsonut peiliin etkä sen silmiin, joka seisoo peilin takana.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.


Rituaalit ovat hyviä, ja niillä on oma paikkansa tietyssä kehitysvaiheessa. Mutta Upaniṣadit sanovat, että ennemmin tai myöhemmin sinun on jätettävä kaikki ulkoiset tukirakenteet ja kohdattava todellisuus kasvotusten. Ja huomaat, ettei tuo todellisuus olekaan pelottava. Se osoittautuu omiksi kasvoiksesi – kasvoiksi, joita et ole koskaan ennen nähnyt, koska olet aina katsonut peiliin etkä sen silmiin, joka seisoo peilin takana.

Lue lisää

Opettaja ei pitänyt luentoja. Hän esitti kysymyksiä, kertoi tarinoita tai oli yksinkertaisesti hiljaa. Juuri tuossa hiljaisuudessa oppilas alkoi kuulla sellaista, mitä ei voi välittää sanoin.



Upaniṣadit opettavat, että on olemassa tietoisuudentiloja, jotka ovat niin paljon syvempiä, todellisempia ja täynnä olemista, että niihin verrattuna valveillaolomme on vain varjo, pelkkä uni. Mutta emme tiedä sitä, koska emme ole koskaan todella heränneet.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Opettaja ei pitänyt luentoja. Hän esitti kysymyksiä, kertoi tarinoita tai oli yksinkertaisesti hiljaa. Juuri tuossa hiljaisuudessa oppilas alkoi kuulla sellaista, mitä ei voi välittää sanoin.



Upaniṣadit opettavat, että on olemassa tietoisuudentiloja, jotka ovat niin paljon syvempiä, todellisempia ja täynnä olemista, että niihin verrattuna valveillaolomme on vain varjo, pelkkä uni. Mutta emme tiedä sitä, koska emme ole koskaan todella heränneet.

Lue lisää

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------

Upaniṣadit (sanskritiksi "keskusteluja viisaiden kanssa") ovat pyhiä kirjoituksia, joissa esitetään filosofinen oppi ennen kaikkea Absoluutin kaiken läpäisevästä persoonattomasta aspektista (Brahman), sielusta (ātmā) ja Korkeimmasta Sielusta (Paramātmā), joka läpäisee koko maailmankaikkeuden sekä on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa. Kanoniseen kokoelmaan kuuluu sata kahdeksan Upaniṣadia. Sana Upaniṣad on substantiivi, joka on johdettu verbistä upaniṣad ja merkitsee kirjaimellisesti "istua alhaalla vieressä". Sen filosofinen merkitys on: "tieto, joka saavutetaan henkisen opettajan jalkojen juuressa nöyrän kuuntelemisen kautta".

Anonyymi00072 kirjoitti:

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------

Upaniṣadit (sanskritiksi "keskusteluja viisaiden kanssa") ovat pyhiä kirjoituksia, joissa esitetään filosofinen oppi ennen kaikkea Absoluutin kaiken läpäisevästä persoonattomasta aspektista (Brahman), sielusta (ātmā) ja Korkeimmasta Sielusta (Paramātmā), joka läpäisee koko maailmankaikkeuden sekä on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa. Kanoniseen kokoelmaan kuuluu sata kahdeksan Upaniṣadia. Sana Upaniṣad on substantiivi, joka on johdettu verbistä upaniṣad ja merkitsee kirjaimellisesti "istua alhaalla vieressä". Sen filosofinen merkitys on: "tieto, joka saavutetaan henkisen opettajan jalkojen juuressa nöyrän kuuntelemisen kautta".

Lue lisää

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------

Kanoniset sata kahdeksan Upaniṣadia kuuluvat neljän Vedan kokonaisuuteen, minkä vuoksi ne luetaan śruti-kirjallisuuteen ("kuultu ilmoitus"). Niiden taso on kuitenkin korkeampi kuin Vedojen rituaalisen osan (saṁhitā eli hymnien kokoelma), sillä ne edustavat "tämän maailman ulkopuolista viisautta". Lukuisten puolijumaluuksien palvontaan tähtäävät vedalaiset rituaalit kuuluvat karma-kāṇḍan piiriin, eli toimintaan, joka tuottaa vain väliaikaisia hyötyjä syntymän ja kuoleman maailmassa.


Sen sijaan Upaniṣadien ilmoitus kuuluu jñāna-kāṇḍan piiriin, eli tiedon, joka johtaa vapautumiseen aineellisesta maailmasta.

Upaniṣadeissa tarkastellaan yksinomaan filosofisia kysymyksiä. Lähtökohtana on, että brāhmaṇojen... tulee itse olla jñāna-kāṇḍan korkeammalla tasolla Upaniṣadeja tutkimalla.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------

Kanoniset sata kahdeksan Upaniṣadia kuuluvat neljän Vedan kokonaisuuteen, minkä vuoksi ne luetaan śruti-kirjallisuuteen ("kuultu ilmoitus"). Niiden taso on kuitenkin korkeampi kuin Vedojen rituaalisen osan (saṁhitā eli hymnien kokoelma), sillä ne edustavat "tämän maailman ulkopuolista viisautta". Lukuisten puolijumaluuksien palvontaan tähtäävät vedalaiset rituaalit kuuluvat karma-kāṇḍan piiriin, eli toimintaan, joka tuottaa vain väliaikaisia hyötyjä syntymän ja kuoleman maailmassa.


Sen sijaan Upaniṣadien ilmoitus kuuluu jñāna-kāṇḍan piiriin, eli tiedon, joka johtaa vapautumiseen aineellisesta maailmasta.

Upaniṣadeissa tarkastellaan yksinomaan filosofisia kysymyksiä. Lähtökohtana on, että brāhmaṇojen... tulee itse olla jñāna-kāṇḍan korkeammalla tasolla Upaniṣadeja tutkimalla.

Lue lisää

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------
Upaniṣadeja yhdessä Bhagavad-gītān ja Vedānta-sūtran kanssa kutsutaan Vedāntaksi ("Vedojen korkein viisaus"). Vedānta-sūtran aforismeissa Vedojen ja Upaniṣadien opetus on esitetty tiiviissä ja järjestelmällisessä muodossa (Bhagavad-gītā 13.5).

Kaikkien Upaniṣadien ydin on kuitenkin Kṛṣṇan esittämä Bhagavad-gītāssa, jota kutsutaan myös nimellä Gītopaniṣad. Tätä kuvataan vertauskuvallisesti seuraavasti:

Jñāna — 1. Yleisessä merkityksessä »tieto» tai »tuntemus». Tätä merkitystä käytetään esimerkiksi Bhagavad-gītāssa jakeissa 9.12, 14.6 ja 18.19.

— Bhagavad-gītā – Idän viisauden helmi / Nimien ja termien sanasto:

Tiedon viisi tasoa

Näin ollen on olemassa viisi jñānaan perustuvaa tiedon tasoa: pratyakṣa, parokṣa, aparokṣa, adhokṣaja ja aprākṛta.

— Meidän opettajamme / Osa 2. Nykyajan ācāryat / Luku 3....



Tieto voidaan jakaa viiteen luokkaan.

Alin tiedon taso on se, jonka hankimme aistiemme välityksellä. Tätä kutsutaan pratyakṣaksi. Se on ensimmäinen taso.

Seuraava, korkeampi tiedon taso on tieto, jota emme ole saaneet omien aistikokemustemme kautta, vaan muiden kokemuksia hyödyntämällä. Tätä kutsutaan parokṣaksi. Esimerkiksi tiedemiehillä on omia havaintojaan, ja me saamme tietoa heidän tutkimustensa ja löytöjensä kautta.

Kolmas taso on ihmisen kokemuksen ylittävä tieto, aparokṣa. Sitä voidaan verrata syvän unen tilaan. Herättyämme sanomme: »Nukuin hyvin — uni oli todella syvä.» Mutta silloin, kun olemme syvässä unessa ilman unia, emme ole tietoisia tuosta tilasta. Herättyämme pystymme kuvailemaan kokemusta jollakin tavoin, mutta kuvaus jää hyvin epämääräiseksi. Tällainen on aparokṣa — hämärä ja epäselvä kokemus, jossa subjekti ja aineellinen kohde sulautuvat yhteen, ja aineellinen kohde häviää subjektin tietoisuuteen. Juuri tähän asti suuri impersonalismin opettaja Śaṅkarācārya kuvaa tietoisuuden asteittaista kehitystä.

Toisaalta suuri oppinut Jumalan palvoja Rāmānujācārya, samoin kuin muut vaiṣṇava-ācāryat, katsovat, että tämän yläpuolella on vielä neljäs taso. Tätä tasoa kutsutaan adhokṣajaksi — transsendentaaliseksi

Anonyymi00076 kirjoitti:

Jñāna — 1. Yleisessä merkityksessä »tieto» tai »tuntemus». Tätä merkitystä käytetään esimerkiksi Bhagavad-gītāssa jakeissa 9.12, 14.6 ja 18.19.

— Bhagavad-gītā – Idän viisauden helmi / Nimien ja termien sanasto:

Tiedon viisi tasoa

Näin ollen on olemassa viisi jñānaan perustuvaa tiedon tasoa: pratyakṣa, parokṣa, aparokṣa, adhokṣaja ja aprākṛta.

— Meidän opettajamme / Osa 2. Nykyajan ācāryat / Luku 3....



Tieto voidaan jakaa viiteen luokkaan.

Alin tiedon taso on se, jonka hankimme aistiemme välityksellä. Tätä kutsutaan pratyakṣaksi. Se on ensimmäinen taso.

Seuraava, korkeampi tiedon taso on tieto, jota emme ole saaneet omien aistikokemustemme kautta, vaan muiden kokemuksia hyödyntämällä. Tätä kutsutaan parokṣaksi. Esimerkiksi tiedemiehillä on omia havaintojaan, ja me saamme tietoa heidän tutkimustensa ja löytöjensä kautta.

Kolmas taso on ihmisen kokemuksen ylittävä tieto, aparokṣa. Sitä voidaan verrata syvän unen tilaan. Herättyämme sanomme: »Nukuin hyvin — uni oli todella syvä.» Mutta silloin, kun olemme syvässä unessa ilman unia, emme ole tietoisia tuosta tilasta. Herättyämme pystymme kuvailemaan kokemusta jollakin tavoin, mutta kuvaus jää hyvin epämääräiseksi. Tällainen on aparokṣa — hämärä ja epäselvä kokemus, jossa subjekti ja aineellinen kohde sulautuvat yhteen, ja aineellinen kohde häviää subjektin tietoisuuteen. Juuri tähän asti suuri impersonalismin opettaja Śaṅkarācārya kuvaa tietoisuuden asteittaista kehitystä.

Toisaalta suuri oppinut Jumalan palvoja Rāmānujācārya, samoin kuin muut vaiṣṇava-ācāryat, katsovat, että tämän yläpuolella on vielä neljäs taso. Tätä tasoa kutsutaan adhokṣajaksi — transsendentaaliseksi

Lue lisää

Śrīla Siddhānta Sarasvatī Ṭhākuran opetuksen ja käytännön ainutlaatuisuus sekä selkeys ulottuvat kaikkeen. Tätä voidaan havainnollistaa seuraavilla esimerkeillä.

Kerran Paramahaṁsa Ṭhākura kuvaili oikeaa suhtautumista Korkeimpaan Totuuteen seuraavasti:

Älä pyri paljastamaan Korkeimman Totuuden luonnetta oman mielikuvituksesi voimalla. Älä yritä käsittää tätä Totuutta tämän katoavaisen maailman kokemuksen avulla. Älä keksi omaa totuuttasi tyydyttääksesi vääriä taipumuksiasi. Älä kiirehdi pitämään totuutena sellaista, mikä vain vastaa omia mieltymyksiäsi. Älä pidä totuutena sitä, minkä sinun kaltaisesi ihmiset ovat luoneet tai minkä enemmistö heistä hyväksyy, äläkä pidä epätotena sitä, minkä valtaenemmistö hylkää. Kirjoituksissa sanotaan, että kymmenistätuhansista ihmisistä vain yksi todella palvoo tätä Korkeinta Totuutta, eikä sellaista ihmistä ole helppo löytää. Se, minkä kaikki tämän maailman ihmiset yksimielisesti hyväksyvät totuutena, voi milloin tahansa osoittautua valheeksi. Sen vuoksi älä missään tapauksessa haasta Totuutta äläkä yritä vallata sitä rynnäköllä. Sellainen ylimielinen asenne vie sinut vain kauemmas Totuudesta. Totuutta voidaan lähestyä ainoastaan täydellisen itsensä luovuttamisen hengessä. Korkeinta Totuutta on kuunneltava syvällä kunnioituksella. Totuus ilmoittaa itsensä itse ja vasta silloin, kun Se armollisesti niin haluaa. Vain silloin Korkeimman Totuuden todellinen luonto paljastuu meille — ei millään muulla tavalla.

— The Harmonist, XXV-10 / Ācāryan erityiset ominaisuudet (osa 1)



Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------

Anonyymi00077 kirjoitti:

Śrīla Siddhānta Sarasvatī Ṭhākuran opetuksen ja käytännön ainutlaatuisuus sekä selkeys ulottuvat kaikkeen. Tätä voidaan havainnollistaa seuraavilla esimerkeillä.

Kerran Paramahaṁsa Ṭhākura kuvaili oikeaa suhtautumista Korkeimpaan Totuuteen seuraavasti:

Älä pyri paljastamaan Korkeimman Totuuden luonnetta oman mielikuvituksesi voimalla. Älä yritä käsittää tätä Totuutta tämän katoavaisen maailman kokemuksen avulla. Älä keksi omaa totuuttasi tyydyttääksesi vääriä taipumuksiasi. Älä kiirehdi pitämään totuutena sellaista, mikä vain vastaa omia mieltymyksiäsi. Älä pidä totuutena sitä, minkä sinun kaltaisesi ihmiset ovat luoneet tai minkä enemmistö heistä hyväksyy, äläkä pidä epätotena sitä, minkä valtaenemmistö hylkää. Kirjoituksissa sanotaan, että kymmenistätuhansista ihmisistä vain yksi todella palvoo tätä Korkeinta Totuutta, eikä sellaista ihmistä ole helppo löytää. Se, minkä kaikki tämän maailman ihmiset yksimielisesti hyväksyvät totuutena, voi milloin tahansa osoittautua valheeksi. Sen vuoksi älä missään tapauksessa haasta Totuutta äläkä yritä vallata sitä rynnäköllä. Sellainen ylimielinen asenne vie sinut vain kauemmas Totuudesta. Totuutta voidaan lähestyä ainoastaan täydellisen itsensä luovuttamisen hengessä. Korkeinta Totuutta on kuunneltava syvällä kunnioituksella. Totuus ilmoittaa itsensä itse ja vasta silloin, kun Se armollisesti niin haluaa. Vain silloin Korkeimman Totuuden todellinen luonto paljastuu meille — ei millään muulla tavalla.

— The Harmonist, XXV-10 / Ācāryan erityiset ominaisuudet (osa 1)



Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------

Lue lisää

Max Muller oli saksalainen. Länsimaisista oppineista Max Muller oli ensimmäinen, joka ylisti vedalaista opetusta, Upanishadeja.


Hän sanoi: Intian aarrekammiossa on niin suuria rikkauksia, että jos koko maailma hankkii nämä aarteet, koko maailma rikastuu, mutta aarrekammio ei siitä vähene.


Rikkaudet, aarre ei vähene, mutta koko maailma rikastuu - niin suuria aarteita Intialla on varastossaan, Upanishadien aarrekammiossa. Tällainen oli saksalaisen Max Müllerin mielipide.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Max Muller oli saksalainen. Länsimaisista oppineista Max Muller oli ensimmäinen, joka ylisti vedalaista opetusta, Upanishadeja.


Hän sanoi: Intian aarrekammiossa on niin suuria rikkauksia, että jos koko maailma hankkii nämä aarteet, koko maailma rikastuu, mutta aarrekammio ei siitä vähene.


Rikkaudet, aarre ei vähene, mutta koko maailma rikastuu - niin suuria aarteita Intialla on varastossaan, Upanishadien aarrekammiossa. Tällainen oli saksalaisen Max Müllerin mielipide.

Lue lisää

"Oliko Max Müller kristittyjen fundamentalistien asialla kun hän sijoitti Rig-vedan tietylle ajanjaksolle?"

Oli, mutta vain aluksi. Myöhemmin hän lumoutui kokonaan Vedoissa piilevästä viisaudesta, ja lopulta hän ”uppoutui” täysin myös näihin Veda-aarteisiin.


Hän omisti vuosikymmeniä Vedojen tutkimiselle, hän ihaili niiden historiallista ja kielellistä merkitystä, hän piti niitä korvaamattomina lähteinä ihmiskunnalle.

Anonyymi00079 kirjoitti:

"Oliko Max Müller kristittyjen fundamentalistien asialla kun hän sijoitti Rig-vedan tietylle ajanjaksolle?"

Oli, mutta vain aluksi. Myöhemmin hän lumoutui kokonaan Vedoissa piilevästä viisaudesta, ja lopulta hän ”uppoutui” täysin myös näihin Veda-aarteisiin.


Hän omisti vuosikymmeniä Vedojen tutkimiselle, hän ihaili niiden historiallista ja kielellistä merkitystä, hän piti niitä korvaamattomina lähteinä ihmiskunnalle.

Lue lisää

Friedrich Max Müller oli saksalainen, vaikka hänen merkittävin tieteellinen uransa tapahtui Englannissa.

Hän ilmaisi erittäin suurta arvostusta Upanishadit kohtaan. Eräs hänen tunnetuimmista lausunnoistaan kuuluu suunnilleen näin:

"Jos minulta kysyttäisiin, mikä kirjallisuus on kehittänyt ihmismieltä kaikkein eniten... osoittaisin Intiaan."

Anonyymi00080 kirjoitti:

Friedrich Max Müller oli saksalainen, vaikka hänen merkittävin tieteellinen uransa tapahtui Englannissa.

Hän ilmaisi erittäin suurta arvostusta Upanishadit kohtaan. Eräs hänen tunnetuimmista lausunnoistaan kuuluu suunnilleen näin:

"Jos minulta kysyttäisiin, mikä kirjallisuus on kehittänyt ihmismieltä kaikkein eniten... osoittaisin Intiaan."

Lue lisää

Toisessa usein lainatussa kohdassa hän kirjoitti, että Upanishadit olivat hänen mielestään:

"the source of the Vedanta philosophy, the most sublime philosophy the world has ever known"

Anonyymi00081 kirjoitti:

Toisessa usein lainatussa kohdassa hän kirjoitti, että Upanishadit olivat hänen mielestään:

"the source of the Vedanta philosophy, the most sublime philosophy the world has ever known"

Lue lisää

Toisessa usein lainatussa kohdassa hän kirjoitti, että Upanishadit olivat hänen mielestään:

"Vedanta-filosofian alkulähde – ylevin filosofia, jonka maailma on koskaan tuntenut."

Friedrich Max Müller

Anonyymi00082 kirjoitti:

Toisessa usein lainatussa kohdassa hän kirjoitti, että Upanishadit olivat hänen mielestään:

"Vedanta-filosofian alkulähde – ylevin filosofia, jonka maailma on koskaan tuntenut."

Friedrich Max Müller

Lue lisää

Max Müller myös ennusti, että Upanishadien tutkiminen vaikuttaisi tulevaisuudessa eurooppalaiseen ajatteluun samalla tavoin kuin kreikkalainen filosofia ja kristinusko olivat siihen vaikuttaneet.

Anonyymi00083 kirjoitti:

Max Müller myös ennusti, että Upanishadien tutkiminen vaikuttaisi tulevaisuudessa eurooppalaiseen ajatteluun samalla tavoin kuin kreikkalainen filosofia ja kristinusko olivat siihen vaikuttaneet.

Lue lisää

Max Müller piti Vedoja ja erityisesti Upanishadeja ihmiskunnan henkisen historian poikkeuksellisen arvokkaana perintönä, jonka tutkiminen hyödyttäisi koko maailmaa. Hänen tavoitteensa oli tuoda Intian klassinen kirjallisuus länsimaisen tieteen ja yleisön ulottuville.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Max Müller piti Vedoja ja erityisesti Upanishadeja ihmiskunnan henkisen historian poikkeuksellisen arvokkaana perintönä, jonka tutkiminen hyödyttäisi koko maailmaa. Hänen tavoitteensa oli tuoda Intian klassinen kirjallisuus länsimaisen tieteen ja yleisön ulottuville.

Lue lisää

Hänen tavoitteensa oli tuoda Intian klassinen kirjallisuus länsimaisen tieteen ja yleisön ulottuville.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Hänen tavoitteensa oli tuoda Intian klassinen kirjallisuus länsimaisen tieteen ja yleisön ulottuville.

"Oliko Max Müller kristittyjen fundamentalistien asialla kun hän sijoitti Rig-vedan tietylle ajanjaksolle?"

Oli, mutta vain aluksi. Myöhemmin hän lumoutui kokonaan Vedoissa piilevästä viisaudesta, ja lopulta hän ”uppoutui” täysin myös näihin Veda-aarteisiin.


Max Müller oli ensimmäinen länsimainen tutkija, joka teki Vedat ja Upanishadit laajalti tunnetuiksi Euroopassa. Hän omisti vuosikymmeniä niiden tutkimiseen, kääntämiseen ja julkaisemiseen ja piti niitä ihmiskunnan vanhimpina ja merkittävimpinä teksteinä.


Hänen mukaansa vedalainen kirjallisuus avasi ainutlaatuisen näkymän ihmiskunnan varhaisimpaan uskonnolliseen, kielelliseen ja filosofiseen ajatteluun – sellaiseen, jolle ei hänen mielestään löytynyt vastinetta mistään muusta kulttuurista.

Anonyymi00086 kirjoitti:

"Oliko Max Müller kristittyjen fundamentalistien asialla kun hän sijoitti Rig-vedan tietylle ajanjaksolle?"

Oli, mutta vain aluksi. Myöhemmin hän lumoutui kokonaan Vedoissa piilevästä viisaudesta, ja lopulta hän ”uppoutui” täysin myös näihin Veda-aarteisiin.


Max Müller oli ensimmäinen länsimainen tutkija, joka teki Vedat ja Upanishadit laajalti tunnetuiksi Euroopassa. Hän omisti vuosikymmeniä niiden tutkimiseen, kääntämiseen ja julkaisemiseen ja piti niitä ihmiskunnan vanhimpina ja merkittävimpinä teksteinä.


Hänen mukaansa vedalainen kirjallisuus avasi ainutlaatuisen näkymän ihmiskunnan varhaisimpaan uskonnolliseen, kielelliseen ja filosofiseen ajatteluun – sellaiseen, jolle ei hänen mielestään löytynyt vastinetta mistään muusta kulttuurista.

Lue lisää

Hänen mukaansa vedalainen kirjallisuus avasi ainutlaatuisen näkymän ihmiskunnan varhaisimpaan uskonnolliseen, kielelliseen ja filosofiseen ajatteluun – sellaiseen, jolle ei hänen mielestään löytynyt vastinetta mistään muusta kulttuurista.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Hänen mukaansa vedalainen kirjallisuus avasi ainutlaatuisen näkymän ihmiskunnan varhaisimpaan uskonnolliseen, kielelliseen ja filosofiseen ajatteluun – sellaiseen, jolle ei hänen mielestään löytynyt vastinetta mistään muusta kulttuurista.

Lue lisää

Erityisen korkealle Müller arvosti Upanishadeja. Hän kutsui niitä Vedanta-filosofian lähteeksi ja kirjoitti, että Vedanta on "ylevin filosofia, jonka maailma on koskaan tuntenut". Hänen mukaansa eurooppalainen sivistys voisi rikastua tutkimalla Intian viisautta samalla tavoin kuin se oli rikastunut antiikin Kreikan ajattelusta. Hän lausui myös kuuluisat sanat, että jos häneltä kysyttäisiin, mistä kirjallisuudesta ihmiskunta voisi ammentaa syvintä hengellistä ja filosofista täydennystä, hän osoittaisi Intiaan.

Vaikka Müller säilyi koko elämänsä kristittynä, hänen kirjoituksistaan välittyy syvä kunnioitus Intian henkistä perintöä kohtaan. Hän piti Vedoja ja Upanishadeja koko ihmiskunnan yhteisenä aarteena, jonka tutkiminen voisi rikastuttaa kaikkia kansoja ja laajentaa ihmisen ymmärrystä uskonnosta, filosofiasta ja ihmisyydestä.

Anonyymi00088 kirjoitti:

Erityisen korkealle Müller arvosti Upanishadeja. Hän kutsui niitä Vedanta-filosofian lähteeksi ja kirjoitti, että Vedanta on "ylevin filosofia, jonka maailma on koskaan tuntenut". Hänen mukaansa eurooppalainen sivistys voisi rikastua tutkimalla Intian viisautta samalla tavoin kuin se oli rikastunut antiikin Kreikan ajattelusta. Hän lausui myös kuuluisat sanat, että jos häneltä kysyttäisiin, mistä kirjallisuudesta ihmiskunta voisi ammentaa syvintä hengellistä ja filosofista täydennystä, hän osoittaisi Intiaan.

Vaikka Müller säilyi koko elämänsä kristittynä, hänen kirjoituksistaan välittyy syvä kunnioitus Intian henkistä perintöä kohtaan. Hän piti Vedoja ja Upanishadeja koko ihmiskunnan yhteisenä aarteena, jonka tutkiminen voisi rikastuttaa kaikkia kansoja ja laajentaa ihmisen ymmärrystä uskonnosta, filosofiasta ja ihmisyydestä.

Lue lisää

Erityisen korkealle Müller arvosti Upanishadeja. Hän kutsui niitä Vedanta-filosofian lähteeksi ja kirjoitti, että Vedanta on "ylevin filosofia, jonka maailma on koskaan tuntenut". Hänen mukaansa eurooppalainen sivistys voisi rikastua tutkimalla Intian viisautta samalla tavoin kuin se oli rikastunut antiikin Kreikan ajattelusta. Hän lausui myös kuuluisat sanat, että jos häneltä kysyttäisiin, mistä kirjallisuudesta ihmiskunta voisi ammentaa syvintä hengellistä ja filosofista täydennystä, hän osoittaisi Intiaan.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Erityisen korkealle Müller arvosti Upanishadeja. Hän kutsui niitä Vedanta-filosofian lähteeksi ja kirjoitti, että Vedanta on "ylevin filosofia, jonka maailma on koskaan tuntenut". Hänen mukaansa eurooppalainen sivistys voisi rikastua tutkimalla Intian viisautta samalla tavoin kuin se oli rikastunut antiikin Kreikan ajattelusta. Hän lausui myös kuuluisat sanat, että jos häneltä kysyttäisiin, mistä kirjallisuudesta ihmiskunta voisi ammentaa syvintä hengellistä ja filosofista täydennystä, hän osoittaisi Intiaan.

Lue lisää

Vaikka Müller säilyi koko elämänsä kristittynä, hänen kirjoituksistaan välittyy syvä kunnioitus Intian henkistä perintöä kohtaan. Hän piti Vedoja ja Upanishadeja koko ihmiskunnan yhteisenä aarteena, jonka tutkiminen voisi rikastuttaa kaikkia kansoja ja laajentaa ihmisen ymmärrystä uskonnosta, filosofiasta ja ihmisyydestä.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Vaikka Müller säilyi koko elämänsä kristittynä, hänen kirjoituksistaan välittyy syvä kunnioitus Intian henkistä perintöä kohtaan. Hän piti Vedoja ja Upanishadeja koko ihmiskunnan yhteisenä aarteena, jonka tutkiminen voisi rikastuttaa kaikkia kansoja ja laajentaa ihmisen ymmärrystä uskonnosta, filosofiasta ja ihmisyydestä.

Lue lisää

Vaishnavismi alkaa siitä, mihin neljä Vedaa loppuu, siis Rig, Yajur, Sama ja Atharva Veda.

Anonyymi00091 kirjoitti:

Vaishnavismi alkaa siitä, mihin neljä Vedaa loppuu, siis Rig, Yajur, Sama ja Atharva Veda.

"Luet itsekin vedoja"

Vedat ei ole vain hengellistä tietoa, suuri osa, yli 90 prosenttia on kokonaan aineellista tietoa.

Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille. Tätä kutsutaan usein kolmeksi pääsuuntaukseksi: karma-kāṇḍa (toiminta ja rituaalit), jñāna-kāṇḍa (filosofinen tiedostaminen ja erottelu) sekä upāsanā-kāṇḍa.


Alemmilla tasoilla Veda todella tarjoaa ohjeita siihen, miten ihminen voi elää tässä maailmassa: miten toimia oikein, miten välttää kärsimystä, miten saavuttaa hyvinvointia.

Tätä ei kuitenkaan pidetä “turhana” tai “vähempiarvoisena”, vaan pikemminkin lähtötasona, joka vastaa ehdollistuneen mielen tarpeisiin. Kun tietoisuus on vielä sidottu aineellisiin haluihin, Veda ei kiellä niitä, vaan ohjaa niitä säädeltyyn muotoon, jotta ihminen ei uppoa täysin anarkiaan tai kärsimyksen syihin.

Anonyymi00092 kirjoitti:

"Luet itsekin vedoja"

Vedat ei ole vain hengellistä tietoa, suuri osa, yli 90 prosenttia on kokonaan aineellista tietoa.

Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille. Tätä kutsutaan usein kolmeksi pääsuuntaukseksi: karma-kāṇḍa (toiminta ja rituaalit), jñāna-kāṇḍa (filosofinen tiedostaminen ja erottelu) sekä upāsanā-kāṇḍa.


Alemmilla tasoilla Veda todella tarjoaa ohjeita siihen, miten ihminen voi elää tässä maailmassa: miten toimia oikein, miten välttää kärsimystä, miten saavuttaa hyvinvointia.

Tätä ei kuitenkaan pidetä “turhana” tai “vähempiarvoisena”, vaan pikemminkin lähtötasona, joka vastaa ehdollistuneen mielen tarpeisiin. Kun tietoisuus on vielä sidottu aineellisiin haluihin, Veda ei kiellä niitä, vaan ohjaa niitä säädeltyyn muotoon, jotta ihminen ei uppoa täysin anarkiaan tai kärsimyksen syihin.

Lue lisää

"Luet itsekin vedoja"

Tätä pidetään eräänlaisena pedagogisena järjestyksenä: kuten lapselle annetaan ensin perusohjeita ennen kuin hänelle opetetaan syvällistä filosofiaa, samoin Veda johdattaa vähitellen kohti korkeinta ymmärrystä.

Kaikki muut ohjeet ovat lopulta tarkoitettu ohjaamaan tietoisuus pois pelkästä nautinnonhakuisesta elämänasenteesta kohti heräämistä.

Anonyymi00093 kirjoitti:

"Luet itsekin vedoja"

Tätä pidetään eräänlaisena pedagogisena järjestyksenä: kuten lapselle annetaan ensin perusohjeita ennen kuin hänelle opetetaan syvällistä filosofiaa, samoin Veda johdattaa vähitellen kohti korkeinta ymmärrystä.

Kaikki muut ohjeet ovat lopulta tarkoitettu ohjaamaan tietoisuus pois pelkästä nautinnonhakuisesta elämänasenteesta kohti heräämistä.

Lue lisää

"Luet itsekin vedoja"

Niille, jotka ovat vahvasti kiinnittyneet aineelliseen nautintoon, Veda tarjoaa käytävän eli säädellyn tavan elää ilman liiallista kärsimystä, mutta tämä ei ole lopullinen päämäärä, vaan välivaihe. Se on kuin varjeltu polku, joka estää lankeamisen syvempään tietämättömyyteen ja samalla antaa mahdollisuuden vähitellen kohota kohti puhtaampaa tietoisuutta.

Anonyymi00094 kirjoitti:

"Luet itsekin vedoja"

Niille, jotka ovat vahvasti kiinnittyneet aineelliseen nautintoon, Veda tarjoaa käytävän eli säädellyn tavan elää ilman liiallista kärsimystä, mutta tämä ei ole lopullinen päämäärä, vaan välivaihe. Se on kuin varjeltu polku, joka estää lankeamisen syvempään tietämättömyyteen ja samalla antaa mahdollisuuden vähitellen kohota kohti puhtaampaa tietoisuutta.

Lue lisää

Materiaalinenkin ohjeistus nähdään osana pedagogista rakennetta. Kun tietoisuus on vielä täysin kiinnittynyt aistinautintoon, suora puhe puhtaasta henkisyydestä ei ole käytännöllistä, jos tietoisuuden taso ei ole vastaavaa.

Siksi Veda antaa ensin muodon, jossa halut kanavoidaan säädellysti dharman kautta.

Koska tietoisuus (caitanya) ei ole staattinen vaan suuntautunut. Sama ihminen voi lukea Veda-ohjeita joko nautinnon välineenä tai vapautumisen porttina riippuen siitä, mihin hänen tietoisuutensa on kiinnittynyt. Siksi aineellisuus ei ole pelkästään sisällön ominaisuus, vaan myös lukijan tason projekti.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Materiaalinenkin ohjeistus nähdään osana pedagogista rakennetta. Kun tietoisuus on vielä täysin kiinnittynyt aistinautintoon, suora puhe puhtaasta henkisyydestä ei ole käytännöllistä, jos tietoisuuden taso ei ole vastaavaa.

Siksi Veda antaa ensin muodon, jossa halut kanavoidaan säädellysti dharman kautta.

Koska tietoisuus (caitanya) ei ole staattinen vaan suuntautunut. Sama ihminen voi lukea Veda-ohjeita joko nautinnon välineenä tai vapautumisen porttina riippuen siitä, mihin hänen tietoisuutensa on kiinnittynyt. Siksi aineellisuus ei ole pelkästään sisällön ominaisuus, vaan myös lukijan tason projekti.

Lue lisää

caitanya - tietoisuus perusperiaatteena, elävä tietoisuus
cetanā - tietoisuuden kokemus / havaitseva mieli
cit - puhdas tietoisuus (ātmanin luonne)
jñāna - tieto / ymmärrys (ei itse tietoisuus)

Anonyymi00096 kirjoitti:

caitanya - tietoisuus perusperiaatteena, elävä tietoisuus
cetanā - tietoisuuden kokemus / havaitseva mieli
cit - puhdas tietoisuus (ātmanin luonne)
jñāna - tieto / ymmärrys (ei itse tietoisuus)

Lue lisää

"Luet itsekin vedoja"

Vedat ei ole vain hengellistä tietoa, suuri osa, yli 90 prosenttia on kokonaan aineellista tietoa.

Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille. Tätä kutsutaan usein kolmeksi pääsuuntaukseksi: karma-kāṇḍa (toiminta ja rituaalit), jñāna-kāṇḍa (filosofinen tiedostaminen ja erottelu) sekä upāsanā-kāṇḍa.

Veda-tekstejä voi kuvata järjestelmänä, jossa tieto on jakautunut useisiin haaroihin ihmisen elämän eri tasojen ja tarpeiden mukaan. Se ei ole yksi yhtenäinen oppi, vaan kokonainen tiedon “ekosysteemi”, jossa eri osa-alueet tukevat sekä käytännöllistä elämää että henkistä kehitystä.
Varsinainen Veda-runko koostuu neljästä Veda-kokoelmasta.
Tämän rungon ympärille kehittyy niin sanottu Vedāṅga-järjestelmä, joka sisältää tarkentavia tieteenaloja. Näissä näkyy Veda-perinteen tieteellinen ja järjestelmällinen puoli. Esimerkiksi Jyotiṣa käsittelee tähtitiedettä ja ajanlaskua, ja sen avulla määritettiin tarkasti rituaalien ajankohdat. Śikṣā käsittelee ääntämistä ja fonetiikkaa, mikä tekee sanskritin äänteistä tarkan ja matemaattisen järjestelmän. Vyākaraṇa on kielioppi, on erittäin tarkka kielellinen “logiikkajärjestelmä”, jota on verrattu jopa moderniin formaaliin kieliteoriaan.
Näiden lisäksi on käytännöllisiä ja soveltavia tieteenaloja, joita kutsutaan usein Upavedoiksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi Āyurveda, joka käsittelee terveyttä, kehoa ja sairauksien hoitoa; Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan; sekä Gāndharvaveda, joka käsittelee musiikkia, rytmiä, laulua ja tanssia esteettisenä tieteenä. Myös arkkitehtuuri ja rakennustiede liittyvät Sthāpatyaveda-perinteeseen, jossa kuvataan temppelien ja rakennusten mittasuhteita, suuntauksia ja harmonista suunnittelua.
jne.
jne.
Matematiikka ja geometria - Śulba-sūtra -teksteissä, joissa käytetään tarkkoja mittasuhteita ja geometrisia laskelmia. Näitä pidetään varhaisina esimerkkeinä systemaattisesta geometrisesta ajattelusta.
Kaikki nämä haarat eivät ole irrallisia maallisia tieteitä, vaan saman tiedon eri sovelluksia eri tietoisuuden tasoille. Alemmilla tasoilla ne palvelevat ihmisen elämän järjestämistä, hyvinvointia ja nautinnon säätelyä, mutta korkeammassa ymmärryksessä niiden tarkoitus on tukea tietoisuuden puhdistumista.
Siksi Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla.

Anonyymi00097 kirjoitti:

"Luet itsekin vedoja"

Vedat ei ole vain hengellistä tietoa, suuri osa, yli 90 prosenttia on kokonaan aineellista tietoa.

Veda sisältää eri tasoja opetusta eri tietoisuuden tasoille. Tätä kutsutaan usein kolmeksi pääsuuntaukseksi: karma-kāṇḍa (toiminta ja rituaalit), jñāna-kāṇḍa (filosofinen tiedostaminen ja erottelu) sekä upāsanā-kāṇḍa.

Veda-tekstejä voi kuvata järjestelmänä, jossa tieto on jakautunut useisiin haaroihin ihmisen elämän eri tasojen ja tarpeiden mukaan. Se ei ole yksi yhtenäinen oppi, vaan kokonainen tiedon “ekosysteemi”, jossa eri osa-alueet tukevat sekä käytännöllistä elämää että henkistä kehitystä.
Varsinainen Veda-runko koostuu neljästä Veda-kokoelmasta.
Tämän rungon ympärille kehittyy niin sanottu Vedāṅga-järjestelmä, joka sisältää tarkentavia tieteenaloja. Näissä näkyy Veda-perinteen tieteellinen ja järjestelmällinen puoli. Esimerkiksi Jyotiṣa käsittelee tähtitiedettä ja ajanlaskua, ja sen avulla määritettiin tarkasti rituaalien ajankohdat. Śikṣā käsittelee ääntämistä ja fonetiikkaa, mikä tekee sanskritin äänteistä tarkan ja matemaattisen järjestelmän. Vyākaraṇa on kielioppi, on erittäin tarkka kielellinen “logiikkajärjestelmä”, jota on verrattu jopa moderniin formaaliin kieliteoriaan.
Näiden lisäksi on käytännöllisiä ja soveltavia tieteenaloja, joita kutsutaan usein Upavedoiksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi Āyurveda, joka käsittelee terveyttä, kehoa ja sairauksien hoitoa; Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan; sekä Gāndharvaveda, joka käsittelee musiikkia, rytmiä, laulua ja tanssia esteettisenä tieteenä. Myös arkkitehtuuri ja rakennustiede liittyvät Sthāpatyaveda-perinteeseen, jossa kuvataan temppelien ja rakennusten mittasuhteita, suuntauksia ja harmonista suunnittelua.
jne.
jne.
Matematiikka ja geometria - Śulba-sūtra -teksteissä, joissa käytetään tarkkoja mittasuhteita ja geometrisia laskelmia. Näitä pidetään varhaisina esimerkkeinä systemaattisesta geometrisesta ajattelusta.
Kaikki nämä haarat eivät ole irrallisia maallisia tieteitä, vaan saman tiedon eri sovelluksia eri tietoisuuden tasoille. Alemmilla tasoilla ne palvelevat ihmisen elämän järjestämistä, hyvinvointia ja nautinnon säätelyä, mutta korkeammassa ymmärryksessä niiden tarkoitus on tukea tietoisuuden puhdistumista.
Siksi Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla.

Lue lisää

Sama ihminen voi lukea Veda-ohjeita joko nautinnon välineenä tai vapautumisen porttina riippuen siitä, mihin hänen tietoisuutensa on kiinnittynyt. Siksi aineellisuus ei ole pelkästään sisällön ominaisuus, vaan myös lukijan tason projekti.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Sama ihminen voi lukea Veda-ohjeita joko nautinnon välineenä tai vapautumisen porttina riippuen siitä, mihin hänen tietoisuutensa on kiinnittynyt. Siksi aineellisuus ei ole pelkästään sisällön ominaisuus, vaan myös lukijan tason projekti.

Lue lisää

Näiden lisäksi on käytännöllisiä ja soveltavia tieteenaloja, joita kutsutaan usein Upavedoiksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi Āyurveda, joka käsittelee terveyttä, kehoa ja sairauksien hoitoa; Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan; sekä Gāndharvaveda, joka käsittelee musiikkia, rytmiä, laulua ja tanssia esteettisenä tieteenä. Myös arkkitehtuuri ja rakennustiede liittyvät Sthāpatyaveda-perinteeseen, jossa kuvataan temppelien ja rakennusten mittasuhteita, suuntauksia ja harmonista suunnittelua.
jne.
jne.
Matematiikka ja geometria - Śulba-sūtra -teksteissä, joissa käytetään tarkkoja mittasuhteita ja geometrisia laskelmia. Näitä pidetään varhaisina esimerkkeinä systemaattisesta geometrisesta ajattelusta.
Kaikki nämä haarat eivät ole irrallisia maallisia tieteitä, vaan saman tiedon eri sovelluksia eri tietoisuuden tasoille. Alemmilla tasoilla ne palvelevat ihmisen elämän järjestämistä, hyvinvointia ja nautinnon säätelyä, mutta korkeammassa ymmärryksessä niiden tarkoitus on tukea tietoisuuden puhdistumista.
Siksi Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla.

Anonyymi00099 kirjoitti:

Näiden lisäksi on käytännöllisiä ja soveltavia tieteenaloja, joita kutsutaan usein Upavedoiksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi Āyurveda, joka käsittelee terveyttä, kehoa ja sairauksien hoitoa; Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan; sekä Gāndharvaveda, joka käsittelee musiikkia, rytmiä, laulua ja tanssia esteettisenä tieteenä. Myös arkkitehtuuri ja rakennustiede liittyvät Sthāpatyaveda-perinteeseen, jossa kuvataan temppelien ja rakennusten mittasuhteita, suuntauksia ja harmonista suunnittelua.
jne.
jne.
Matematiikka ja geometria - Śulba-sūtra -teksteissä, joissa käytetään tarkkoja mittasuhteita ja geometrisia laskelmia. Näitä pidetään varhaisina esimerkkeinä systemaattisesta geometrisesta ajattelusta.
Kaikki nämä haarat eivät ole irrallisia maallisia tieteitä, vaan saman tiedon eri sovelluksia eri tietoisuuden tasoille. Alemmilla tasoilla ne palvelevat ihmisen elämän järjestämistä, hyvinvointia ja nautinnon säätelyä, mutta korkeammassa ymmärryksessä niiden tarkoitus on tukea tietoisuuden puhdistumista.
Siksi Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla.

Lue lisää

Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla.

Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan

Anonyymi00100 kirjoitti:

Vedat - tiede, taide, filosofia - saman todellisuuden eri ilmentymiä eri kehitystasoilla.

Dhanurveda, joka liittyy sodankäyntiin, aseisiin ja strategiaan

Hyvän ja pahan ulottuvuudet – Moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia

Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf

Anonyymi00077 kirjoitti:

Śrīla Siddhānta Sarasvatī Ṭhākuran opetuksen ja käytännön ainutlaatuisuus sekä selkeys ulottuvat kaikkeen. Tätä voidaan havainnollistaa seuraavilla esimerkeillä.

Kerran Paramahaṁsa Ṭhākura kuvaili oikeaa suhtautumista Korkeimpaan Totuuteen seuraavasti:

Älä pyri paljastamaan Korkeimman Totuuden luonnetta oman mielikuvituksesi voimalla. Älä yritä käsittää tätä Totuutta tämän katoavaisen maailman kokemuksen avulla. Älä keksi omaa totuuttasi tyydyttääksesi vääriä taipumuksiasi. Älä kiirehdi pitämään totuutena sellaista, mikä vain vastaa omia mieltymyksiäsi. Älä pidä totuutena sitä, minkä sinun kaltaisesi ihmiset ovat luoneet tai minkä enemmistö heistä hyväksyy, äläkä pidä epätotena sitä, minkä valtaenemmistö hylkää. Kirjoituksissa sanotaan, että kymmenistätuhansista ihmisistä vain yksi todella palvoo tätä Korkeinta Totuutta, eikä sellaista ihmistä ole helppo löytää. Se, minkä kaikki tämän maailman ihmiset yksimielisesti hyväksyvät totuutena, voi milloin tahansa osoittautua valheeksi. Sen vuoksi älä missään tapauksessa haasta Totuutta äläkä yritä vallata sitä rynnäköllä. Sellainen ylimielinen asenne vie sinut vain kauemmas Totuudesta. Totuutta voidaan lähestyä ainoastaan täydellisen itsensä luovuttamisen hengessä. Korkeinta Totuutta on kuunneltava syvällä kunnioituksella. Totuus ilmoittaa itsensä itse ja vasta silloin, kun Se armollisesti niin haluaa. Vain silloin Korkeimman Totuuden todellinen luonto paljastuu meille — ei millään muulla tavalla.

— The Harmonist, XXV-10 / Ācāryan erityiset ominaisuudet (osa 1)



Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------

Lue lisää

Saadaksesi transsendentaalista tietoa lähesty itsensä toteuttanutta sielua, hyväksy hänet henkiseksi opettajaksesi ja vastaanota häneltä vihkimys. Esitä hänelle nöyrästi kysymyksiä ja palvele häntä. Itsensä toteuttaneet sielut voivat antaa sinulle tietoa, sillä he ovat nähneet Totuuden

Anonyymi00102 kirjoitti:

Saadaksesi transsendentaalista tietoa lähesty itsensä toteuttanutta sielua, hyväksy hänet henkiseksi opettajaksesi ja vastaanota häneltä vihkimys. Esitä hänelle nöyrästi kysymyksiä ja palvele häntä. Itsensä toteuttaneet sielut voivat antaa sinulle tietoa, sillä he ovat nähneet Totuuden

Lue lisää

Paripraśna tarkoittaa rehellistä ja vilpitöntä kysymistä.

Meidän tulee palvella tuota korkeampaa tietoa, emmekä yrittää alistaa sitä omiin tarkoituksiimme. Muussa tapauksessa meille ei anneta pääsyä siihen ...

Anonyymi00103 kirjoitti:

Paripraśna tarkoittaa rehellistä ja vilpitöntä kysymistä.

Meidän tulee palvella tuota korkeampaa tietoa, emmekä yrittää alistaa sitä omiin tarkoituksiimme. Muussa tapauksessa meille ei anneta pääsyä siihen ...

Lue lisää

Totuuden tuntemisen menetelmä eroaa täysin siitä tavasta, jolla opitaan tuntemaan se, mikä ei ole Totuus. Ensin on petyttävä siihen, mikä ei ole totta. Siinä määrin kuin ihminen kykenee irrottautumaan epätodesta, Totuus ilmenee hänessä spontaanisti samassa määrin.

Heissä ei ole henkilökohtaisia kunnianhimoja eikä halua todistaa olevansa oikeassa. He muistuttavat itse luontoa: voimakkaita, yksinkertaisia ja äärettömän syvällisiä.

Lukiessamme Upaniṣadeja emme kosketa jonkin muinaisen ihmisen mielipidettä, vaan itse olemassaolon rakennetta. Se on kuin atomit alkaisivat yhtäkkiä puhua ja kertoisivat, kuinka maailmankaikkeus on järjestynyt, tai kuin sydämemme alkaisi yhtäkkiä laulaa laulua siitä, mitä elämä on.

Yksi Upaniṣadien suurimmista paradokseista on se, että ne puhuvat siitä, mitä ei voida ilmaista sanoin.

Kuinka kuvailisit väriä ihmiselle, joka on ollut sokea syntymästään asti? Kuinka selittäisit mangon maun ihmiselle, joka ei ole koskaan maistanut hedelmiä?

Upaniṣadit käyttävät sanoja, vertauskuvia, kertomuksia ja vuoropuheluja – kaikkea mahdollista johdattaakseen mielen tekemään hypyn mielen tuolle puolen. Ne ovat kuin ponnahduslauta. Juokset sanojen muodostamaa lautaa pitkin, mutta lopussa on hypättävä hiljaisuuteen. Jos jäät kiinni sanoihin, et ole ymmärtänyt mitään. Jos hyppäät, olet ymmärtänyt kaiken.

Siksi Upaniṣadit korostavat niin painokkaasti opettajan merkitystä.

On lähes mahdotonta saavuttaa tämä tila yksin kirjoja lukemalla. Tarvitaan joku, joka on jo tehnyt tämän hypyn ja palannut, joka tuntee tien ja voi johdattaa toisen sitä pitkin.

Upaniṣadien perinteessä opettaja ei ole luennoitsija, joka vain välittää tietoa. Hän on totuuden elävä ilmentymä. Oppilas elää opettajan läheisyydessä ja omaksuu hänen sanojensa lisäksi myös hänen hiljaisuutensa, katseensa ja hengityksensä. Vähitellen, vuosien tällaisen yhteyden myötä, myös oppilaassa alkaa herätä sisäinen näkemys.

Hänestäkin tulee oma ṛṣinsä.

Salaisuus, joka ei ole salaisuus.

Monet ajattelevat, että Upaniṣadit ovat valituille tarkoitettua esoteerista oppia – jotakin salattua, joka on vain vihittyjen saavutettavissa.

Tämä on kuitenkin totta vain osittain. Kyllä, tätä tietoa välitettiin salassa, mutta ei siksi, että sitä olisi haluttu pitää itsekkäästi omana, vaan siksi, että tämä tieto on vaarallista – vaarallista valmistautumattomalle mielelle.

Kuvittele, että annat pienelle lapselle terävän veitsen. Lapsi voi vahingoittaa sekä itseään että muita.

Samalla tavoin tieto siitä, että olet kuolematon tietoisuus, voi horjuttaa sellaisen ihmisen psyykettä, joka ei ole puhdistanut halujaan, hillinnyt mieltään eikä kehittänyt erottelukykyään.

Sellainen ihminen voi vajota ylpeyteen: "Minä olen Jumala." Tai nihilismiin: "Kaikki on kuitenkin harhaa, joten voin tehdä mitä tahansa." Tai epätoivoon: "Jos en ole keho, kuka minä sitten olen?"

Siksi Upaniṣadien opetukset annettiin aina vähitellen.

Ensin oppilaan täytyi osoittaa olevansa valmis: palvella opettajaansa, työskennellä itsensä kehittämiseksi, puhdistaa luonnettaan ja kehittää hyveitään.

Vasta kun opettaja näki oppilaan kypsyneen, hän välitti tälle suuren totuuden. Usein tämä välittäminen tapahtui yhdessä ainoassa lauseessa, yhdessä sanassa tai jopa yhdessä kosketuksessa, sillä kun oppilas on valmis, hänelle ei tarvita paljon sanoja.

Anonyymi00104 kirjoitti:

Totuuden tuntemisen menetelmä eroaa täysin siitä tavasta, jolla opitaan tuntemaan se, mikä ei ole Totuus. Ensin on petyttävä siihen, mikä ei ole totta. Siinä määrin kuin ihminen kykenee irrottautumaan epätodesta, Totuus ilmenee hänessä spontaanisti samassa määrin.

Heissä ei ole henkilökohtaisia kunnianhimoja eikä halua todistaa olevansa oikeassa. He muistuttavat itse luontoa: voimakkaita, yksinkertaisia ja äärettömän syvällisiä.

Lukiessamme Upaniṣadeja emme kosketa jonkin muinaisen ihmisen mielipidettä, vaan itse olemassaolon rakennetta. Se on kuin atomit alkaisivat yhtäkkiä puhua ja kertoisivat, kuinka maailmankaikkeus on järjestynyt, tai kuin sydämemme alkaisi yhtäkkiä laulaa laulua siitä, mitä elämä on.

Yksi Upaniṣadien suurimmista paradokseista on se, että ne puhuvat siitä, mitä ei voida ilmaista sanoin.

Kuinka kuvailisit väriä ihmiselle, joka on ollut sokea syntymästään asti? Kuinka selittäisit mangon maun ihmiselle, joka ei ole koskaan maistanut hedelmiä?

Upaniṣadit käyttävät sanoja, vertauskuvia, kertomuksia ja vuoropuheluja – kaikkea mahdollista johdattaakseen mielen tekemään hypyn mielen tuolle puolen. Ne ovat kuin ponnahduslauta. Juokset sanojen muodostamaa lautaa pitkin, mutta lopussa on hypättävä hiljaisuuteen. Jos jäät kiinni sanoihin, et ole ymmärtänyt mitään. Jos hyppäät, olet ymmärtänyt kaiken.

Siksi Upaniṣadit korostavat niin painokkaasti opettajan merkitystä.

On lähes mahdotonta saavuttaa tämä tila yksin kirjoja lukemalla. Tarvitaan joku, joka on jo tehnyt tämän hypyn ja palannut, joka tuntee tien ja voi johdattaa toisen sitä pitkin.

Upaniṣadien perinteessä opettaja ei ole luennoitsija, joka vain välittää tietoa. Hän on totuuden elävä ilmentymä. Oppilas elää opettajan läheisyydessä ja omaksuu hänen sanojensa lisäksi myös hänen hiljaisuutensa, katseensa ja hengityksensä. Vähitellen, vuosien tällaisen yhteyden myötä, myös oppilaassa alkaa herätä sisäinen näkemys.

Hänestäkin tulee oma ṛṣinsä.

Salaisuus, joka ei ole salaisuus.

Monet ajattelevat, että Upaniṣadit ovat valituille tarkoitettua esoteerista oppia – jotakin salattua, joka on vain vihittyjen saavutettavissa.

Tämä on kuitenkin totta vain osittain. Kyllä, tätä tietoa välitettiin salassa, mutta ei siksi, että sitä olisi haluttu pitää itsekkäästi omana, vaan siksi, että tämä tieto on vaarallista – vaarallista valmistautumattomalle mielelle.

Kuvittele, että annat pienelle lapselle terävän veitsen. Lapsi voi vahingoittaa sekä itseään että muita.

Samalla tavoin tieto siitä, että olet kuolematon tietoisuus, voi horjuttaa sellaisen ihmisen psyykettä, joka ei ole puhdistanut halujaan, hillinnyt mieltään eikä kehittänyt erottelukykyään.

Sellainen ihminen voi vajota ylpeyteen: "Minä olen Jumala." Tai nihilismiin: "Kaikki on kuitenkin harhaa, joten voin tehdä mitä tahansa." Tai epätoivoon: "Jos en ole keho, kuka minä sitten olen?"

Siksi Upaniṣadien opetukset annettiin aina vähitellen.

Ensin oppilaan täytyi osoittaa olevansa valmis: palvella opettajaansa, työskennellä itsensä kehittämiseksi, puhdistaa luonnettaan ja kehittää hyveitään.

Vasta kun opettaja näki oppilaan kypsyneen, hän välitti tälle suuren totuuden. Usein tämä välittäminen tapahtui yhdessä ainoassa lauseessa, yhdessä sanassa tai jopa yhdessä kosketuksessa, sillä kun oppilas on valmis, hänelle ei tarvita paljon sanoja.

Lue lisää

Tämä on kuitenkin totta vain osittain. Kyllä, tätä tietoa välitettiin salassa, mutta ei siksi, että sitä olisi haluttu pitää itsekkäästi omana, vaan siksi, että tämä tieto on vaarallista – vaarallista valmistautumattomalle mielelle.

Kuvittele, että annat pienelle lapselle terävän veitsen. Lapsi voi vahingoittaa sekä itseään että muita.

Samalla tavoin tieto siitä, että olet kuolematon tietoisuus, voi horjuttaa sellaisen ihmisen psyykettä, joka ei ole puhdistanut halujaan, hillinnyt mieltään eikä kehittänyt erottelukykyään.

Anonyymi00105 kirjoitti:

Tämä on kuitenkin totta vain osittain. Kyllä, tätä tietoa välitettiin salassa, mutta ei siksi, että sitä olisi haluttu pitää itsekkäästi omana, vaan siksi, että tämä tieto on vaarallista – vaarallista valmistautumattomalle mielelle.

Kuvittele, että annat pienelle lapselle terävän veitsen. Lapsi voi vahingoittaa sekä itseään että muita.

Samalla tavoin tieto siitä, että olet kuolematon tietoisuus, voi horjuttaa sellaisen ihmisen psyykettä, joka ei ole puhdistanut halujaan, hillinnyt mieltään eikä kehittänyt erottelukykyään.

Lue lisää

Vasta kun opettaja näki oppilaan kypsyneen, hän välitti tälle suuren totuuden. Usein tämä välittäminen tapahtui yhdessä ainoassa lauseessa, yhdessä sanassa tai jopa yhdessä kosketuksessa, sillä kun oppilas on valmis, hänelle ei tarvita paljon sanoja.

Anonyymi00106 kirjoitti:

Vasta kun opettaja näki oppilaan kypsyneen, hän välitti tälle suuren totuuden. Usein tämä välittäminen tapahtui yhdessä ainoassa lauseessa, yhdessä sanassa tai jopa yhdessä kosketuksessa, sillä kun oppilas on valmis, hänelle ei tarvita paljon sanoja.

Lue lisää

Nykyään meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus. Upaniṣadit on käännetty monille kielille, ja ne ovat kaikkien saatavilla. Mutta tämä saavutettavuus on harhaanjohtavaa.

Voi lukea kaikki Upaniṣadit, opetella ne ulkoa, lainata niitä sanskritiksi ja silti pysyä yhtä ehdollistuneena, ahneena ja vihaisena kuin ennenkin.

Upaniṣadien tieto ei ole informaatiota – se on transformaatiota.

Se alkaa vaikuttaa vasta silloin, kun emme ainoastaan lue, vaan myös elämme sen todeksi, kun jokainen sana putoaa sydämen valmisteltuun maaperään.

Nyt me istuudumme yhdessä muinaisten ṛṣien jalkojen juureen. Seuraavien kolmen tunnin ajaksi meistä tulee oppilaita metsäkoulussa. Ympärillämme ei ole tiikereitä eikä norsuja, vaan omien huoneidemme tutut seinät. Mutta sillä ei ole merkitystä.

Tärkeää on jokin aivan muu. Olemmeko valmiita edes hetkeksi jättämään syrjään omat käsityksemme ja kyynisyytemme? Olemmeko valmiita kuulemaan sen, mikä voi mullistaa koko elämämme?

Juuri sitä Upaniṣadit tekevät.

Ne eivät tarjoa lohtua heikoille, vaan antavat voimaa vahvoille. Ne repivät pois kaikki naamiot ja näyttävät paljaan todellisuuden. Ja se, joka kestää tämän, saavuttaa jotakin sellaista, mitä eivät mitkään jumalat eikä kuolema voi häneltä riistää.



Äärettömyyden kutsu

Jokaisessa Upaniṣadissa, jokaisessa kertomuksessa ja jokaisessa vuoropuhelussa kuuluu sama kutsu.

Se on kutsu heräämiseen.

Me nukumme ja näemme painajaisia. Näemme unta siitä, että olemme pieniä, heikkoja ja kuolevaisia. Näemme unta siitä, että maailma on vihamielinen, että meidän täytyy taistella ja selviytyä.

Mutta tämän unen takana loistaa todelliset kasvomme – itse Ātmanin kasvot: puhtaat, ikuiset ja pelottomat.

Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.

Kysymys on vain yhdestä asiasta: haluammeko herätä?

Uni voi nimittäin olla makeaa. Joskus jopa painajainen tuntuu paremmalta kuin heräämisen tuntemattomuus.

Olemme tottuneet kärsimykseemme. Siitä on tullut meille läheinen.

Pidämme kiinni ongelmistamme. Ne antavat meille tunteen siitä, että olemme merkityksellisiä.

"Kuka minä olen ilman kärsimystäni? Kuka minä olen ilman omaa tarinaani?"

Upaniṣadit vastaavat...

Anonyymi00107 kirjoitti:

Nykyään meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus. Upaniṣadit on käännetty monille kielille, ja ne ovat kaikkien saatavilla. Mutta tämä saavutettavuus on harhaanjohtavaa.

Voi lukea kaikki Upaniṣadit, opetella ne ulkoa, lainata niitä sanskritiksi ja silti pysyä yhtä ehdollistuneena, ahneena ja vihaisena kuin ennenkin.

Upaniṣadien tieto ei ole informaatiota – se on transformaatiota.

Se alkaa vaikuttaa vasta silloin, kun emme ainoastaan lue, vaan myös elämme sen todeksi, kun jokainen sana putoaa sydämen valmisteltuun maaperään.

Nyt me istuudumme yhdessä muinaisten ṛṣien jalkojen juureen. Seuraavien kolmen tunnin ajaksi meistä tulee oppilaita metsäkoulussa. Ympärillämme ei ole tiikereitä eikä norsuja, vaan omien huoneidemme tutut seinät. Mutta sillä ei ole merkitystä.

Tärkeää on jokin aivan muu. Olemmeko valmiita edes hetkeksi jättämään syrjään omat käsityksemme ja kyynisyytemme? Olemmeko valmiita kuulemaan sen, mikä voi mullistaa koko elämämme?

Juuri sitä Upaniṣadit tekevät.

Ne eivät tarjoa lohtua heikoille, vaan antavat voimaa vahvoille. Ne repivät pois kaikki naamiot ja näyttävät paljaan todellisuuden. Ja se, joka kestää tämän, saavuttaa jotakin sellaista, mitä eivät mitkään jumalat eikä kuolema voi häneltä riistää.



Äärettömyyden kutsu

Jokaisessa Upaniṣadissa, jokaisessa kertomuksessa ja jokaisessa vuoropuhelussa kuuluu sama kutsu.

Se on kutsu heräämiseen.

Me nukumme ja näemme painajaisia. Näemme unta siitä, että olemme pieniä, heikkoja ja kuolevaisia. Näemme unta siitä, että maailma on vihamielinen, että meidän täytyy taistella ja selviytyä.

Mutta tämän unen takana loistaa todelliset kasvomme – itse Ātmanin kasvot: puhtaat, ikuiset ja pelottomat.

Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.

Kysymys on vain yhdestä asiasta: haluammeko herätä?

Uni voi nimittäin olla makeaa. Joskus jopa painajainen tuntuu paremmalta kuin heräämisen tuntemattomuus.

Olemme tottuneet kärsimykseemme. Siitä on tullut meille läheinen.

Pidämme kiinni ongelmistamme. Ne antavat meille tunteen siitä, että olemme merkityksellisiä.

"Kuka minä olen ilman kärsimystäni? Kuka minä olen ilman omaa tarinaani?"

Upaniṣadit vastaavat...

Lue lisää

Juuri sitä Upaniṣadit tekevät.

Ne eivät tarjoa lohtua heikoille, vaan antavat voimaa vahvoille. Ne repivät pois kaikki naamiot ja näyttävät paljaan todellisuuden. Ja se, joka kestää tämän, saavuttaa jotakin sellaista, mitä eivät mitkään jumalat eikä kuolema voi häneltä riistää.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Juuri sitä Upaniṣadit tekevät.

Ne eivät tarjoa lohtua heikoille, vaan antavat voimaa vahvoille. Ne repivät pois kaikki naamiot ja näyttävät paljaan todellisuuden. Ja se, joka kestää tämän, saavuttaa jotakin sellaista, mitä eivät mitkään jumalat eikä kuolema voi häneltä riistää.

Lue lisää

Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.

Kysymys on vain yhdestä asiasta: haluammeko herätä?

Uni voi nimittäin olla makeaa. Joskus jopa painajainen tuntuu paremmalta kuin heräämisen tuntemattomuus.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.

Kysymys on vain yhdestä asiasta: haluammeko herätä?

Uni voi nimittäin olla makeaa. Joskus jopa painajainen tuntuu paremmalta kuin heräämisen tuntemattomuus.

Lue lisää

Se on liian yksinkertainen ja samalla liian suurenmoinen, jotta siihen voisi vain uskoa. Se täytyy oivaltaa itse. Se täytyy kokea.

Siksi matka Upaniṣadien parissa ei ole luento eikä viihdettä – se on kutsu.

Ovi on avoinna, mutta sen kynnyksen voi ylittää vain itse. Kukaan ei voi kulkea siitä puolestasi. Mikään guru, mikään teksti eikä mikään rituaali ei voi siirtää sinua kynnyksen toiselle puolelle. Ne voivat ainoastaan osoittaa, missä ovi on. Sen jälkeen on sinun vuorosi ottaa askel.

Ja ensimmäinen askel on yksinkertaisesti kuunnella.

Ei vain korvilla, vaan koko olemuksellaan. Antaa näiden ikivanhojen värähtelyjen tunkeutua kehon soluihin.


Älä kiirehdi hyväksymään äläkä kiistämään. Ole vain avoin, kuten metsän maa on avoin sateelle, kuten oppilas on avoin opettajan sanoille ja kuten yötaivas on avoin tähdille.

Upaniṣadit alkavat hiljaisuudesta ja johdattavat hiljaisuuteen. Näiden kahden hiljaisuuden välissä avautuu tietoisuuden suuri seikkailu.

Ja me olemme aivan sen alussa.

Olemme vasta istuutuneet opettajan jalkojen juureen. Olemme vasta sulkeneet silmämme. Olemme vasta vetäneet ensimmäisen henkäyksen.

Ja seuraavan uloshengityksen aikana voi tapahtua mitä tahansa.

Voi tapahtua ihme – itsensä tunnistamisen ihme.

Voi tapahtua se, minkä vuoksi miljoonat syntymät ovat olleet merkityksellisiä.

Sillä Upaniṣadit eivät ole vain muinaisia tekstejä.

Ne ovat oma todellinen luontomme, joka puhuu meille ikuisuuden kielellä.

Ne ovat sen ṛṣin ääni, joka elää jokaisessa meissä ja odottaa omaa hetkeään.

Se on juuri se sisäinen opettaja, joka ei koskaan kuole, ei koskaan erehdy eikä koskaan petä.

Upaniṣadit vain muistuttavat meitä siitä, minkä jo tiedämme, mutta minkä olemme unohtaneet.

Ne pyyhkivät pölyn peilin pinnalta, jotta voisimme viimein nähdä todelliset kasvomme.

Ja nyt olemme täällä.

Olemmeko valmiita näkemään?

Olemmeko valmiita muistamaan?

Olemmeko valmiita päästämään irti kaikesta, mikä estää meitä, ja sukeltamaan syvyyteen?

Jos vastaus on kyllä, Upaniṣadeista tulee meille kirjan sijasta elävää vettä.

Jos vastaus on ei, ne jäävät vain mielenkiintoiseksi filosofiaksi, mielen eksoottiseksi viihdykkeeksi.

Valinta on aina meidän.

Mutta jo se, että olemme lukeneet tänne asti, että kuuntelemme ja että olemme täällä, on itsessään merkki.

Merkki siitä, että jokin sisällämme on jo vastannut tähän kutsuun. Että jossakin syvällä sisimmässämme on jo syttynyt pieni liekki, joka ei sammu ennen kuin siitä tulee kirkas tuli.

Anonyymi00110 kirjoitti:

Se on liian yksinkertainen ja samalla liian suurenmoinen, jotta siihen voisi vain uskoa. Se täytyy oivaltaa itse. Se täytyy kokea.

Siksi matka Upaniṣadien parissa ei ole luento eikä viihdettä – se on kutsu.

Ovi on avoinna, mutta sen kynnyksen voi ylittää vain itse. Kukaan ei voi kulkea siitä puolestasi. Mikään guru, mikään teksti eikä mikään rituaali ei voi siirtää sinua kynnyksen toiselle puolelle. Ne voivat ainoastaan osoittaa, missä ovi on. Sen jälkeen on sinun vuorosi ottaa askel.

Ja ensimmäinen askel on yksinkertaisesti kuunnella.

Ei vain korvilla, vaan koko olemuksellaan. Antaa näiden ikivanhojen värähtelyjen tunkeutua kehon soluihin.


Älä kiirehdi hyväksymään äläkä kiistämään. Ole vain avoin, kuten metsän maa on avoin sateelle, kuten oppilas on avoin opettajan sanoille ja kuten yötaivas on avoin tähdille.

Upaniṣadit alkavat hiljaisuudesta ja johdattavat hiljaisuuteen. Näiden kahden hiljaisuuden välissä avautuu tietoisuuden suuri seikkailu.

Ja me olemme aivan sen alussa.

Olemme vasta istuutuneet opettajan jalkojen juureen. Olemme vasta sulkeneet silmämme. Olemme vasta vetäneet ensimmäisen henkäyksen.

Ja seuraavan uloshengityksen aikana voi tapahtua mitä tahansa.

Voi tapahtua ihme – itsensä tunnistamisen ihme.

Voi tapahtua se, minkä vuoksi miljoonat syntymät ovat olleet merkityksellisiä.

Sillä Upaniṣadit eivät ole vain muinaisia tekstejä.

Ne ovat oma todellinen luontomme, joka puhuu meille ikuisuuden kielellä.

Ne ovat sen ṛṣin ääni, joka elää jokaisessa meissä ja odottaa omaa hetkeään.

Se on juuri se sisäinen opettaja, joka ei koskaan kuole, ei koskaan erehdy eikä koskaan petä.

Upaniṣadit vain muistuttavat meitä siitä, minkä jo tiedämme, mutta minkä olemme unohtaneet.

Ne pyyhkivät pölyn peilin pinnalta, jotta voisimme viimein nähdä todelliset kasvomme.

Ja nyt olemme täällä.

Olemmeko valmiita näkemään?

Olemmeko valmiita muistamaan?

Olemmeko valmiita päästämään irti kaikesta, mikä estää meitä, ja sukeltamaan syvyyteen?

Jos vastaus on kyllä, Upaniṣadeista tulee meille kirjan sijasta elävää vettä.

Jos vastaus on ei, ne jäävät vain mielenkiintoiseksi filosofiaksi, mielen eksoottiseksi viihdykkeeksi.

Valinta on aina meidän.

Mutta jo se, että olemme lukeneet tänne asti, että kuuntelemme ja että olemme täällä, on itsessään merkki.

Merkki siitä, että jokin sisällämme on jo vastannut tähän kutsuun. Että jossakin syvällä sisimmässämme on jo syttynyt pieni liekki, joka ei sammu ennen kuin siitä tulee kirkas tuli.

Lue lisää

Siksi matka Upaniṣadien parissa ei ole luento eikä viihdettä – se on kutsu.

Ovi on avoinna, mutta sen kynnyksen voi ylittää vain itse. Kukaan ei voi kulkea siitä puolestasi. Mikään guru, mikään teksti eikä mikään rituaali ei voi siirtää sinua kynnyksen toiselle puolelle. Ne voivat ainoastaan osoittaa, missä ovi on. Sen jälkeen on sinun vuorosi ottaa askel.

Ja ensimmäinen askel on yksinkertaisesti kuunnella.

Ei vain korvilla, vaan koko olemuksellaan. Antaa näiden ikivanhojen värähtelyjen tunkeutua kehon soluihin.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Siksi matka Upaniṣadien parissa ei ole luento eikä viihdettä – se on kutsu.

Ovi on avoinna, mutta sen kynnyksen voi ylittää vain itse. Kukaan ei voi kulkea siitä puolestasi. Mikään guru, mikään teksti eikä mikään rituaali ei voi siirtää sinua kynnyksen toiselle puolelle. Ne voivat ainoastaan osoittaa, missä ovi on. Sen jälkeen on sinun vuorosi ottaa askel.

Ja ensimmäinen askel on yksinkertaisesti kuunnella.

Ei vain korvilla, vaan koko olemuksellaan. Antaa näiden ikivanhojen värähtelyjen tunkeutua kehon soluihin.

Lue lisää

paljasti hänelle suurimman salaisuuden, joka tässä maailmankaikkeudessa on olemassa.

Salaisuuden, jota ei voi kertoa, mutta jonka voi välittää.

Salaisuuden, joka voidaan ilmaista vain kolmella sanalla. Mutta jos nuo sanat putoavat valmistautuneeseen sydämeen, ihminen ei ole enää koskaan entisensä.

Anonyymi00112 kirjoitti:

paljasti hänelle suurimman salaisuuden, joka tässä maailmankaikkeudessa on olemassa.

Salaisuuden, jota ei voi kertoa, mutta jonka voi välittää.

Salaisuuden, joka voidaan ilmaista vain kolmella sanalla. Mutta jos nuo sanat putoavat valmistautuneeseen sydämeen, ihminen ei ole enää koskaan entisensä.

Lue lisää

...Mistä tässä oikeastaan puhutaan?

Mutta juuri tällaista kieltä Upaniṣadit käyttävät tarkoituksella. Ne haluavat murtaa tapamme takertua sanoihin ikään kuin ne olisivat lopullisia totuuksia.

Anonyymi00113 kirjoitti:

...Mistä tässä oikeastaan puhutaan?

Mutta juuri tällaista kieltä Upaniṣadit käyttävät tarkoituksella. Ne haluavat murtaa tapamme takertua sanoihin ikään kuin ne olisivat lopullisia totuuksia.

Lue lisää

Niiden pohjalta on kirjoitettu tuhansia kommentaareja, ja niiden merkityksestä on keskusteltu vuosituhansien ajan.

Mutta asian ydin on yksinkertainen:

Et ole se, miksi itseäsi luulet.

Sinä olet ääretön tietoisuus, joka leikkii rajallisuuden leikkiä.

Sinä olet valtameri, joka on ottanut aallon muodon.

Sinä olet aurinko, joka on piiloutunut pilven taakse ja unohtanut olevansa aurinko.

Upaniṣadien tehtävä ei ole antaa sinulle uutta tietoa, vaan poistaa tietämättömyyden pilvi, jotta muistaisit, kuka todella olet.

Anonyymi00114 kirjoitti:

Niiden pohjalta on kirjoitettu tuhansia kommentaareja, ja niiden merkityksestä on keskusteltu vuosituhansien ajan.

Mutta asian ydin on yksinkertainen:

Et ole se, miksi itseäsi luulet.

Sinä olet ääretön tietoisuus, joka leikkii rajallisuuden leikkiä.

Sinä olet valtameri, joka on ottanut aallon muodon.

Sinä olet aurinko, joka on piiloutunut pilven taakse ja unohtanut olevansa aurinko.

Upaniṣadien tehtävä ei ole antaa sinulle uutta tietoa, vaan poistaa tietämättömyyden pilvi, jotta muistaisit, kuka todella olet.

Lue lisää

Et ole se, miksi itseäsi luulet.

Sinä olet ääretön tietoisuus, joka leikkii rajallisuuden leikkiä.

Sinä olet valtameri, joka on ottanut aallon muodon.

Sinä olet aurinko, joka on piiloutunut pilven taakse ja unohtanut olevansa aurinko.

Anonyymi00115 kirjoitti:

Et ole se, miksi itseäsi luulet.

Sinä olet ääretön tietoisuus, joka leikkii rajallisuuden leikkiä.

Sinä olet valtameri, joka on ottanut aallon muodon.

Sinä olet aurinko, joka on piiloutunut pilven taakse ja unohtanut olevansa aurinko.

Lue lisää

Todellinen minä on se, joka katsoo tätä koko elokuvaa ja tietää sen olevan vain elokuva.

Kuvittele, että istut pimeässä elokuvateatterissa katsomassa kauhuelokuvaa.

Valkokankaalla murhaaja ajaa takaa uhriaan.

Painaudut tuoliisi.

Sydän hakkaa ja kämmenet hikoavat.

Mutta jos hetkeksi muistat, että kyseessä on vain valkokangas ja valon heijastus, että todellisuudessa olet täysin turvassa, jännitys hellittää.

Jatkat elokuvan katsomista, mutta et enää kärsi samalla tavalla.

Juuri tähän Upaniṣadit meitä kutsuvat.

Muistamaan, että elämä on kuin elokuva.

Elämään sitä vilpittömästi, mutta tietäen, että se on leikkiä.

Olemaan maailmassa, mutta olematta maailman sitoma.

Anonyymi00116 kirjoitti:

Todellinen minä on se, joka katsoo tätä koko elokuvaa ja tietää sen olevan vain elokuva.

Kuvittele, että istut pimeässä elokuvateatterissa katsomassa kauhuelokuvaa.

Valkokankaalla murhaaja ajaa takaa uhriaan.

Painaudut tuoliisi.

Sydän hakkaa ja kämmenet hikoavat.

Mutta jos hetkeksi muistat, että kyseessä on vain valkokangas ja valon heijastus, että todellisuudessa olet täysin turvassa, jännitys hellittää.

Jatkat elokuvan katsomista, mutta et enää kärsi samalla tavalla.

Juuri tähän Upaniṣadit meitä kutsuvat.

Muistamaan, että elämä on kuin elokuva.

Elämään sitä vilpittömästi, mutta tietäen, että se on leikkiä.

Olemaan maailmassa, mutta olematta maailman sitoma.

Lue lisää

Hän osallistuu elämän leikkiin, mutta ei enää erehdy pitämään sitä lopullisena todellisuutena.

Hän syö, mutta tietää, ettei todellinen Itse syö – keho syö.

Hän ajattelee, mutta tietää ajatusten tulevan ja menevän tietoisuuden avaruudessa koskematta itse tietoisuuteen.

Anonyymi00117 kirjoitti:

Hän osallistuu elämän leikkiin, mutta ei enää erehdy pitämään sitä lopullisena todellisuutena.

Hän syö, mutta tietää, ettei todellinen Itse syö – keho syö.

Hän ajattelee, mutta tietää ajatusten tulevan ja menevän tietoisuuden avaruudessa koskematta itse tietoisuuteen.

Lue lisää

...
Se on elämäsi ainoa pysyvä tekijä.
Kaikki muu muuttuu: keho, ajatukset, tunteet, olosuhteet.
Mutta tämä “minä” pysyy.
Upaniṣadit kehottavat:
“Kiinnitä huomiosi tähän minään.”
Ei siihen minään, joka sanoo “olen väsynyt” tai “olen onnellinen”, vaan siihen minään, joka tietää olevansa tietoinen väsymyksestä ja onnellisuudesta.
Tämä on Ātman.
Tämä on turiya.
Tämä olet sinä.

Anonyymi00118 kirjoitti:

...
Se on elämäsi ainoa pysyvä tekijä.
Kaikki muu muuttuu: keho, ajatukset, tunteet, olosuhteet.
Mutta tämä “minä” pysyy.
Upaniṣadit kehottavat:
“Kiinnitä huomiosi tähän minään.”
Ei siihen minään, joka sanoo “olen väsynyt” tai “olen onnellinen”, vaan siihen minään, joka tietää olevansa tietoinen väsymyksestä ja onnellisuudesta.
Tämä on Ātman.
Tämä on turiya.
Tämä olet sinä.

Lue lisää

Kosminen leikki
Kun alamme ymmärtää tätä todellisuuden rakennetta, avautuu hämmästyttävä näkymä.
Koko tämä valtava kosmos galakseineen, tähtiensä, planeettoineen, elämän ja kuoleman kiertokulkuineen, evoluutioineen ja involuutioineen – on vain tietoisuuden leikkiä.
Brahman leikkii piilosta itsensä kanssa.
Se unohtaa itsensä voidakseen nauttia muistamisesta.
Se muuttuu moninaisuudeksi voidakseen kokea ykseyden.
Se “putoaa” voidakseen nousta.
Se kärsii voidakseen tuntea autuuden.
Tässä yhteydessä Upaniṣadit selittävät jälleensyntymisen ilmiön.
Ne eivät opeta, että jokin sielu matkustaa kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin ikuisesti.
Tämä olisi niille liian karkea käsitys.
Ne puhuvat hienovaraisemmasta mekanismista.
On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Kosminen leikki
Kun alamme ymmärtää tätä todellisuuden rakennetta, avautuu hämmästyttävä näkymä.
Koko tämä valtava kosmos galakseineen, tähtiensä, planeettoineen, elämän ja kuoleman kiertokulkuineen, evoluutioineen ja involuutioineen – on vain tietoisuuden leikkiä.
Brahman leikkii piilosta itsensä kanssa.
Se unohtaa itsensä voidakseen nauttia muistamisesta.
Se muuttuu moninaisuudeksi voidakseen kokea ykseyden.
Se “putoaa” voidakseen nousta.
Se kärsii voidakseen tuntea autuuden.
Tässä yhteydessä Upaniṣadit selittävät jälleensyntymisen ilmiön.
Ne eivät opeta, että jokin sielu matkustaa kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin ikuisesti.
Tämä olisi niille liian karkea käsitys.
Ne puhuvat hienovaraisemmasta mekanismista.
On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.

Lue lisää

Tässä yhteydessä Upaniṣadit selittävät jälleensyntymisen ilmiön.
Ne eivät opeta, että jokin sielu matkustaa kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin ikuisesti.
Tämä olisi niille liian karkea käsitys.
Ne puhuvat hienovaraisemmasta mekanismista.
On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.

Anonyymi00120 kirjoitti:

Tässä yhteydessä Upaniṣadit selittävät jälleensyntymisen ilmiön.
Ne eivät opeta, että jokin sielu matkustaa kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin ikuisesti.
Tämä olisi niille liian karkea käsitys.
Ne puhuvat hienovaraisemmasta mekanismista.
On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.

Lue lisää

On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.
Se ei ole fyysinen kuori, vaan kokoelma vaikutelmia, haluja ja taipumuksia, joita olemme keränneet elämän aikana.
Sanskritiksi niitä kutsutaan vāsanoiksi.
Kuvittele tietokone.
Fyysinen keho on laitteisto – prosessori, muisti ja niin edelleen.
Hienovarainen keho on ohjelmisto: tiedostot, järjestelmä ja data.
Kun tietokone hajoaa – kun keho kuolee – tiedostot eli vāsanat eivät katoa.
Ne etsivät uuden “laitteiston”, uuden kehon, jossa jatkaa toimintaansa.
Ja tässä on olennainen kysymys:
Minne tämä hienovarainen keho päätyy kuoleman jälkeen?
Upaniṣadit vastaavat:
Sinne, minne vāsanat sitä vetävät.

Anonyymi00121 kirjoitti:

On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.
Se ei ole fyysinen kuori, vaan kokoelma vaikutelmia, haluja ja taipumuksia, joita olemme keränneet elämän aikana.
Sanskritiksi niitä kutsutaan vāsanoiksi.
Kuvittele tietokone.
Fyysinen keho on laitteisto – prosessori, muisti ja niin edelleen.
Hienovarainen keho on ohjelmisto: tiedostot, järjestelmä ja data.
Kun tietokone hajoaa – kun keho kuolee – tiedostot eli vāsanat eivät katoa.
Ne etsivät uuden “laitteiston”, uuden kehon, jossa jatkaa toimintaansa.
Ja tässä on olennainen kysymys:
Minne tämä hienovarainen keho päätyy kuoleman jälkeen?
Upaniṣadit vastaavat:
Sinne, minne vāsanat sitä vetävät.

Lue lisää

Upaniṣadit vastaavat:
Sinne, minne vāsanat sitä vetävät.
Jos ihminen on elänyt elämänsä rahan, ahneuden ja voitontavoittelun täyttämänä, hänen mielensä on ladattu näillä taipumuksilla.
Kuoleman jälkeen hän vetäytyy olosuhteisiin, joissa nämä samat teemat voivat jatkua.
Jos taas ihminen on elänyt hengellisen kaipuun ja taivaallisen onnen toivossa, hänen vāsanansa vievät hänet kokemaan näitä tiloja.
Mutta molemmat ovat väliaikaisia.
Sekä rikkaus että taivaalliset maailmat loppuvat aikanaan.
Silloin hienovarainen keho etsii jälleen uutta syntymää jatkaakseen matkaansa.
Tämä on jälleensyntymisen pyörä…

Anonyymi00122 kirjoitti:

Upaniṣadit vastaavat:
Sinne, minne vāsanat sitä vetävät.
Jos ihminen on elänyt elämänsä rahan, ahneuden ja voitontavoittelun täyttämänä, hänen mielensä on ladattu näillä taipumuksilla.
Kuoleman jälkeen hän vetäytyy olosuhteisiin, joissa nämä samat teemat voivat jatkua.
Jos taas ihminen on elänyt hengellisen kaipuun ja taivaallisen onnen toivossa, hänen vāsanansa vievät hänet kokemaan näitä tiloja.
Mutta molemmat ovat väliaikaisia.
Sekä rikkaus että taivaalliset maailmat loppuvat aikanaan.
Silloin hienovarainen keho etsii jälleen uutta syntymää jatkaakseen matkaansa.
Tämä on jälleensyntymisen pyörä…

Lue lisää

Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet.

Anonyymi00123 kirjoitti:

Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet.

Lue lisää

Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet.
Kun oivallat itsesi Ātmaniksi, kun näet että et ole keho, et mieli, et vāsanat etkä hienovarainen keho, vaan puhdas, kuolematon tietoisuus – silloin ei ole enää ketään, joka syntyisi tai kuolisi.
Vāsanat palavat tiedon tulessa kuin kuivat lehdet.
Halu menettää voimansa, koska käy ilmeiseksi, että se mitä etsin ulkopuolelta on jo valmiiksi sisälläni.
Ja silloin pyörä pysähtyy.
Tämä on mokša, vapautuminen.

Anonyymi00124 kirjoitti:

Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet.
Kun oivallat itsesi Ātmaniksi, kun näet että et ole keho, et mieli, et vāsanat etkä hienovarainen keho, vaan puhdas, kuolematon tietoisuus – silloin ei ole enää ketään, joka syntyisi tai kuolisi.
Vāsanat palavat tiedon tulessa kuin kuivat lehdet.
Halu menettää voimansa, koska käy ilmeiseksi, että se mitä etsin ulkopuolelta on jo valmiiksi sisälläni.
Ja silloin pyörä pysähtyy.
Tämä on mokša, vapautuminen.

Lue lisää

Me etsimme sitä, mitä jo olemme.

Juoksemme sen perässä, josta emme ole koskaan olleet erossa.

Yritämme tulla siksi, mitä olemme aina olleet.

Se on kuin kala, joka etsii valtamerta uiden siinä koko ajan.

Anonyymi00125 kirjoitti:

Me etsimme sitä, mitä jo olemme.

Juoksemme sen perässä, josta emme ole koskaan olleet erossa.

Yritämme tulla siksi, mitä olemme aina olleet.

Se on kuin kala, joka etsii valtamerta uiden siinä koko ajan.

Lue lisää

…ja syntyy itsestään. Jos tiedät, ettet ole keho, lakkaat paniikissa pelkäämästä kuolemaa. Jos tiedät, ettet ole mieli, lakkaat kärsimästä ajatuksista. Jos tiedät, että olet puhdas tietoisuus, alat elää tästä tiedosta käsin.

Ja kaikkein yllättävintä on se, ettei tätä varten tarvitse lisätä mitään siihen, mitä jo olet.

Ei tarvitse tulla paremmaksi, puhtaammaksi, älykkäämmäksi tai arvokkaammaksi.

Tarvitsee vain poistaa se, mitä et ole.

Anonyymi00126 kirjoitti:

…ja syntyy itsestään. Jos tiedät, ettet ole keho, lakkaat paniikissa pelkäämästä kuolemaa. Jos tiedät, ettet ole mieli, lakkaat kärsimästä ajatuksista. Jos tiedät, että olet puhdas tietoisuus, alat elää tästä tiedosta käsin.

Ja kaikkein yllättävintä on se, ettei tätä varten tarvitse lisätä mitään siihen, mitä jo olet.

Ei tarvitse tulla paremmaksi, puhtaammaksi, älykkäämmäksi tai arvokkaammaksi.

Tarvitsee vain poistaa se, mitä et ole.

Lue lisää

Täytyy irrottautua monimutkaisista samaistumisista.

Täytyy lakata uskomasta siihen pieneen tarinaan, jonka olet itsestäsi kertonut.

Ja silloin se, mikä jää jäljelle, on todellinen sinä.

Ja jäljelle jää puhdas oleminen.

Jäljelle jää valo.

Jäljelle jää rakkaus.

Jäljelle jää se, mitä Upaniṣadit kutsuvat: sat–cit–ānanda– oleminen, tietoisuus ja autuus.

Tämä ei ole kaukainen tavoite.

Tämä ei ole palkinto hyvästä käyttäytymisestä.

Tämä on sinun todellinen luontosi juuri nyt.

Anonyymi00127 kirjoitti:

Täytyy irrottautua monimutkaisista samaistumisista.

Täytyy lakata uskomasta siihen pieneen tarinaan, jonka olet itsestäsi kertonut.

Ja silloin se, mikä jää jäljelle, on todellinen sinä.

Ja jäljelle jää puhdas oleminen.

Jäljelle jää valo.

Jäljelle jää rakkaus.

Jäljelle jää se, mitä Upaniṣadit kutsuvat: sat–cit–ānanda– oleminen, tietoisuus ja autuus.

Tämä ei ole kaukainen tavoite.

Tämä ei ole palkinto hyvästä käyttäytymisestä.

Tämä on sinun todellinen luontosi juuri nyt.

Lue lisää

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Upanishadien tarkoitus ei ole kilpailla fysiikan, biologian jne. kanssa, vaan tarkastella ilmiöitä ensimmäisen persoonan kokemuksen näkökulmasta (fenomenologia).

Kun sanot, ettei niille ole todisteita, kyse on osittain siitä, millaista todistusaineistoa pidetään hyväksyttävänä. Luonnontieteissä painotetaan empiiristä evidenssiä, joka on toistettavissa riippumattomien tutkijoiden toimesta. Upanishadit taas perustuvat introspektiiviseen tutkimukseen ja väittävät, että tietoisuuden luonnetta voidaan tutkia ensisijaisesti kokemuksen kautta.

Tällaista lähestymistapaa ei voi automaattisesti kumota sillä perusteella, ettei sitä voi mitata laboratoriossa. Se tarkoittaa vain, että tutkimuskohde kuuluu eri tietoteoreettiseen kategoriaan.


Tiede tutkii pääasiassa objektiivisesti havaittavia ilmiöitä, kun taas Upanishadit tarkastelevat subjektiivisen kokemuksen perustaa. Molemmat voivat käyttää systemaattista tutkimusta, mutta niiden menetelmät ovat erilaisia.

Se, että jokin teoria on "uusi", ei tee siitä automaattisesti oikeaa.

Upanishadien väitteitä voidaan toki kritisoida, mutta mielekkään kritiikin tulisi kohdistua niiden argumentteihin, käsitteisiin ja sisäiseen johdonmukaisuuteen, ei pelkästään siihen, että ne eivät noudata luonnontieteellisen tutkimuksen metodologiaa.

Siksi en pidä niitä "vain vanhoina tarinoina". Pidän niitä filosofisena tutkimusperinteenä, joka tarkastelee kysymyksiä, joihin luonnontiede ei menetelmänsä vuoksi ota kantaa: mitä tietoisuus on, mikä on subjektin luonne ja mitä tarkoittaa olla olemassa. Se, hyväksyykö niiden johtopäätökset, on eri kysymys kuin se, ansaitsevatko ne tulla vakavasti arvioiduiksi.

Anonyymi00128 kirjoitti:

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Upanishadien tarkoitus ei ole kilpailla fysiikan, biologian jne. kanssa, vaan tarkastella ilmiöitä ensimmäisen persoonan kokemuksen näkökulmasta (fenomenologia).

Kun sanot, ettei niille ole todisteita, kyse on osittain siitä, millaista todistusaineistoa pidetään hyväksyttävänä. Luonnontieteissä painotetaan empiiristä evidenssiä, joka on toistettavissa riippumattomien tutkijoiden toimesta. Upanishadit taas perustuvat introspektiiviseen tutkimukseen ja väittävät, että tietoisuuden luonnetta voidaan tutkia ensisijaisesti kokemuksen kautta.

Tällaista lähestymistapaa ei voi automaattisesti kumota sillä perusteella, ettei sitä voi mitata laboratoriossa. Se tarkoittaa vain, että tutkimuskohde kuuluu eri tietoteoreettiseen kategoriaan.


Tiede tutkii pääasiassa objektiivisesti havaittavia ilmiöitä, kun taas Upanishadit tarkastelevat subjektiivisen kokemuksen perustaa. Molemmat voivat käyttää systemaattista tutkimusta, mutta niiden menetelmät ovat erilaisia.

Se, että jokin teoria on "uusi", ei tee siitä automaattisesti oikeaa.

Upanishadien väitteitä voidaan toki kritisoida, mutta mielekkään kritiikin tulisi kohdistua niiden argumentteihin, käsitteisiin ja sisäiseen johdonmukaisuuteen, ei pelkästään siihen, että ne eivät noudata luonnontieteellisen tutkimuksen metodologiaa.

Siksi en pidä niitä "vain vanhoina tarinoina". Pidän niitä filosofisena tutkimusperinteenä, joka tarkastelee kysymyksiä, joihin luonnontiede ei menetelmänsä vuoksi ota kantaa: mitä tietoisuus on, mikä on subjektin luonne ja mitä tarkoittaa olla olemassa. Se, hyväksyykö niiden johtopäätökset, on eri kysymys kuin se, ansaitsevatko ne tulla vakavasti arvioiduiksi.

Lue lisää

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"



Kysymys kuuluu oikeastaan siihen, mitä tarkoitamme sanalla "usko". Jos usko tarkoittaa väitteen hyväksymistä ilman perusteluja tai tutkimista, silloin Upanishadien keskeinen lähestymistapa ei ole ensisijaisesti uskoon perustuva.

Upanishadit eivät kehota hyväksymään väitteitään auktoriteetin perusteella. Ne kehottavat tutkimaan tietoisuutta itse. Niiden lähtökohta on, että välittömästi varmin tutkimuskohde ei ole ulkoinen maailma vaan oma tietoisuus, sillä kaikki havainnot ulkoisesta maailmasta ilmenevät tietoisuudessa. Tämä ei ole uskonnollinen väite vaan tietoteoreettinen lähtökohta (epistemologia ): ennen kuin voimme tietää mitään maailmasta, meidän on jo oltava tietoisia siitä.

Tästä syystä Upanishadit käyttävät introspektiivistä menetelmää. Sen tavoitteena ei ole rakentaa uskomusjärjestelmää vaan tutkia, mikä tietoisuudessa on muuttuvaa ja mikä mahdollisesti pysyvää. Menetelmä on erilainen kuin luonnontieteessä, mutta erilainen metodologia ei vielä tee siitä merkityksetöntä.


On myös kiinnostavaa, että väite "kaikki tämä on vain spekulaatiota" on itsekin filosofinen kannanotto. Se perustuu oletukseen, että vain empiirisesti todennettava tieto on mielekästä tietoa. Tämä ei kuitenkaan ole luonnontieteellinen tulos, vaan filosofinen oletus. Sitä ei voida todistaa laboratoriossa, koska se on väite tiedon luonteesta eikä havaittavasta ilmiöstä.

Siksi se ei oikeastaan ole tieteen ja uskonnon välinen, vaan kahden erilaisen tietoteorian välinen. Toinen katsoo, että vain objektiivisesti mitattava on tiedollisesti merkityksellistä. Toinen katsoo, että myös tietoisuuden välitön tutkiminen voi tuottaa perusteltua tietoa. Molemmat näkemykset ovat filosofisia lähtökohtia, eivät empiirisiä faktoja.

Ja mitä tulee ajatukseen "kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", en oikein tunnista sitä Upanishadeista. Niissä ei sanota, että sinun pitäisi uskoa johonkin pelastuaksesi. Päinvastoin, niissä kehotetaan tutkimaan, kysymään ja oivaltamaan itse. Ketään ei pakoteta uskomaan. Jos joku tutkii opetuksia ja päätyy siihen, etteivät ne vakuuta häntä, sekin on tutkimuksen mahdollinen lopputulos. Upanishadien näkökulmasta totuus ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo, vaan siitä, voidaanko se oivaltaa suorassa kokemuksessa (aparokṣa).



Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.

Niiden peruskysymys ei ole: "Mihin uskot?" vaan: "Mikä on totta?" ja vielä tarkemmin: "Kuka on se, joka kokee, tietää ja kysyy?" Tämä on filosofinen tutkimuskysymys, ei vaatimus omaksua tietty oppi.

Upanishadien mukaan totuus ei muutu sen perusteella, uskooko siihen yksi ihminen, miljoona ihmistä vai ei kukaan. Totuus ei ole mielipidekysymys eikä enemmistöpäätös. Se on löydettävissä, jos se on löydettävissä, tutkimalla tietoisuutta ja kokemusta riittävän syvällisesti. Jos taas joku tutkii rehellisesti eikä vakuutu, häntä ei uhata rangaistuksella. Tutkiminen itsessään on arvokasta.

Tässä mielessä Upanishadit ovat lähempänä filosofiaa kuin dogmaattista uskontunnustusta Ne eivät sano: "Usko, koska näin on ilmoitettu." Ne pikemminkin sanovat: "Tutki, havainnoi, kyseenalaista ja oivalla itse." Opettajan tehtävä on osoittaa suunta, ei korvata oppilaan omaa ymmärrystä.

Siksi väite, että kyse olisi vain "uskosta", osuu mielestäni harhaan. Upanishadien keskeinen menetelmä ei ole uskominen vaan itsehavainnointi ja välitön oivallus.

Merkittävin ero kristilliseen "pelastusoppeihin" on juuri siinä, ettei Upanishadeissa ihmistä määritellä sen perusteella, mitä hän tunnustaa uskovansa. Niissä ei ole ajatusta, että uskomattomuus olisi moraalinen rikkomus tai johtaisi ikuiseen helvettiin. Ihmisen vapautuminen ei riipu oikean tunnustuksen lausumisesta, vaan siitä, onko todellisuuden luonne todella ymmärretty.

Tästä syystä Upanishadeja voidaan lukea myös ilman, että "liittyy" mihinkään uskontoon. Ne eivät vaadi jäsenyyttä, kääntymystä tai valaa. Ne esittävät filosofisia väitteitä ja kutsuvat tutkimaan niitä. Jokainen saa hyväksyä ne, hylätä ne tai pitää ne avoimina kysymyksinä. Pakkoa ei ole, eikä rehellisestä epäilystä seuraa niiden mukaan ikuista rangaistusta.

Anonyymi00129 kirjoitti:

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"



Kysymys kuuluu oikeastaan siihen, mitä tarkoitamme sanalla "usko". Jos usko tarkoittaa väitteen hyväksymistä ilman perusteluja tai tutkimista, silloin Upanishadien keskeinen lähestymistapa ei ole ensisijaisesti uskoon perustuva.

Upanishadit eivät kehota hyväksymään väitteitään auktoriteetin perusteella. Ne kehottavat tutkimaan tietoisuutta itse. Niiden lähtökohta on, että välittömästi varmin tutkimuskohde ei ole ulkoinen maailma vaan oma tietoisuus, sillä kaikki havainnot ulkoisesta maailmasta ilmenevät tietoisuudessa. Tämä ei ole uskonnollinen väite vaan tietoteoreettinen lähtökohta (epistemologia ): ennen kuin voimme tietää mitään maailmasta, meidän on jo oltava tietoisia siitä.

Tästä syystä Upanishadit käyttävät introspektiivistä menetelmää. Sen tavoitteena ei ole rakentaa uskomusjärjestelmää vaan tutkia, mikä tietoisuudessa on muuttuvaa ja mikä mahdollisesti pysyvää. Menetelmä on erilainen kuin luonnontieteessä, mutta erilainen metodologia ei vielä tee siitä merkityksetöntä.


On myös kiinnostavaa, että väite "kaikki tämä on vain spekulaatiota" on itsekin filosofinen kannanotto. Se perustuu oletukseen, että vain empiirisesti todennettava tieto on mielekästä tietoa. Tämä ei kuitenkaan ole luonnontieteellinen tulos, vaan filosofinen oletus. Sitä ei voida todistaa laboratoriossa, koska se on väite tiedon luonteesta eikä havaittavasta ilmiöstä.

Siksi se ei oikeastaan ole tieteen ja uskonnon välinen, vaan kahden erilaisen tietoteorian välinen. Toinen katsoo, että vain objektiivisesti mitattava on tiedollisesti merkityksellistä. Toinen katsoo, että myös tietoisuuden välitön tutkiminen voi tuottaa perusteltua tietoa. Molemmat näkemykset ovat filosofisia lähtökohtia, eivät empiirisiä faktoja.

Ja mitä tulee ajatukseen "kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", en oikein tunnista sitä Upanishadeista. Niissä ei sanota, että sinun pitäisi uskoa johonkin pelastuaksesi. Päinvastoin, niissä kehotetaan tutkimaan, kysymään ja oivaltamaan itse. Ketään ei pakoteta uskomaan. Jos joku tutkii opetuksia ja päätyy siihen, etteivät ne vakuuta häntä, sekin on tutkimuksen mahdollinen lopputulos. Upanishadien näkökulmasta totuus ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo, vaan siitä, voidaanko se oivaltaa suorassa kokemuksessa (aparokṣa).



Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.

Niiden peruskysymys ei ole: "Mihin uskot?" vaan: "Mikä on totta?" ja vielä tarkemmin: "Kuka on se, joka kokee, tietää ja kysyy?" Tämä on filosofinen tutkimuskysymys, ei vaatimus omaksua tietty oppi.

Upanishadien mukaan totuus ei muutu sen perusteella, uskooko siihen yksi ihminen, miljoona ihmistä vai ei kukaan. Totuus ei ole mielipidekysymys eikä enemmistöpäätös. Se on löydettävissä, jos se on löydettävissä, tutkimalla tietoisuutta ja kokemusta riittävän syvällisesti. Jos taas joku tutkii rehellisesti eikä vakuutu, häntä ei uhata rangaistuksella. Tutkiminen itsessään on arvokasta.

Tässä mielessä Upanishadit ovat lähempänä filosofiaa kuin dogmaattista uskontunnustusta Ne eivät sano: "Usko, koska näin on ilmoitettu." Ne pikemminkin sanovat: "Tutki, havainnoi, kyseenalaista ja oivalla itse." Opettajan tehtävä on osoittaa suunta, ei korvata oppilaan omaa ymmärrystä.

Siksi väite, että kyse olisi vain "uskosta", osuu mielestäni harhaan. Upanishadien keskeinen menetelmä ei ole uskominen vaan itsehavainnointi ja välitön oivallus.

Merkittävin ero kristilliseen "pelastusoppeihin" on juuri siinä, ettei Upanishadeissa ihmistä määritellä sen perusteella, mitä hän tunnustaa uskovansa. Niissä ei ole ajatusta, että uskomattomuus olisi moraalinen rikkomus tai johtaisi ikuiseen helvettiin. Ihmisen vapautuminen ei riipu oikean tunnustuksen lausumisesta, vaan siitä, onko todellisuuden luonne todella ymmärretty.

Tästä syystä Upanishadeja voidaan lukea myös ilman, että "liittyy" mihinkään uskontoon. Ne eivät vaadi jäsenyyttä, kääntymystä tai valaa. Ne esittävät filosofisia väitteitä ja kutsuvat tutkimaan niitä. Jokainen saa hyväksyä ne, hylätä ne tai pitää ne avoimina kysymyksinä. Pakkoa ei ole, eikä rehellisestä epäilystä seuraa niiden mukaan ikuista rangaistusta.

Lue lisää

Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.


Minusta koko keskustelu "uskosta" menee tässä hieman ohi aiheen. En oikein ymmärrä, miksi siitä ylipäätään tehdään Upanishadien kohdalla keskeinen kysymys.

Missä Upanishadeissa ihmistä vaaditaan uskomaan johonkin rangaistuksen uhalla? Missä niissä sanotaan, että pelastuminen riippuu tunnustuksesta tai että epäilevä ihminen olisi tuomittu? Sellaista opetusta niistä ei yksinkertaisesti löydy.

Upanishadit eivät ole uskontunnustus vaan tutkimusmatka tietoisuuteen.

Niiden menetelmä perustuu kolmeen vaiheeseen: kuuntelemiseen (śravaṇa), kriittiseen pohdintaan (manana) sekä syvään kontemplaatioon (nididhyāsana). Jo tämä rakenne osoittaa, ettei sokea uskominen ole päämäärä. Jos pelkkä usko riittäisi, miksi korostettaisiin järkiperäistä tutkimista ja henkilökohtaista oivallusta?

Itse asiassa Upanishadit lähtevät siitä, että toisen kokemus ei voi korvata omaa ymmärrystä. Opettaja voi osoittaa suunnan, mutta hän ei voi siirtää oivallusta toiselle. Siksi ne eivät pyri tuottamaan uskovia vaan ymmärtäviä ihmisiä.

Tästä seuraa myös toinen tärkeä asia. Totuus ei riipu siitä, uskooko siihen kukaan. Jos jokin on totta, se on totta riippumatta ihmisten mielipiteistä. Jos taas jokin ei ole totta, siihen uskominen ei tee siitä totta. Tässä mielessä usko ei ole Upanishadeissa totuuden mittari. Totuus on olemassa ihmisistä ja uskost ja uskonnostaiippumatta.

Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA. Upanishadien näkökulmasta olennaisempaa olisi sanoa: "Kukin tutkikoon itse." Siinä ei ole pakkoa uskoa eikä pakkoa olla uskomatta. On vain kehotus tutkia.

Rehellinen epäily ei ole Upanishadeissa synti vaan usein tutkimisen alku. Kysyminen ei ole ongelma, vaan välttämätön osa tiedon syntyä. Siksi ateisti, agnostikko tai uskova voivat kaikki lähestyä Upanishadeja samalla tavalla: lukemalla, pohtimalla ja arvioimalla niiden argumentteja. Ketään ei suljeta ulos eikä ketään vaadita lausumaan uskontunnustusta.

Ehkä juuri tässä on niiden radikaalein piirre. Ne eivät pyri lisäämään uskomuksia vaan purkamaan niitä. Niiden mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole "väärä uskonto" vaan tietämättömyys (avidyā ). Vapautuminen (mokṣa) ei tapahdu siksi, että ihminen alkaa uskoa "oikein", vaan siksi, että hän näkee asian sellaisena kuin se on.

Siksi minusta olisi hedelmällisempää keskustella siitä, ovatko Upanishadien argumentit vakuuttavia tai ovatko niiden tietoisuutta koskevat analyysit perusteltuja. Pelkkä toteamus "se on vain uskoa" ei vielä kohtaa sitä, mitä tekstit itse väittävät. Kritiikki on aina tervetullutta, mutta sen olisi hyvä kohdistua siihen, mitä Upanishadit todella opettavat, eikä siihen, mitä niiden oletetaan opettavan.

Anonyymi00130 kirjoitti:

Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.


Minusta koko keskustelu "uskosta" menee tässä hieman ohi aiheen. En oikein ymmärrä, miksi siitä ylipäätään tehdään Upanishadien kohdalla keskeinen kysymys.

Missä Upanishadeissa ihmistä vaaditaan uskomaan johonkin rangaistuksen uhalla? Missä niissä sanotaan, että pelastuminen riippuu tunnustuksesta tai että epäilevä ihminen olisi tuomittu? Sellaista opetusta niistä ei yksinkertaisesti löydy.

Upanishadit eivät ole uskontunnustus vaan tutkimusmatka tietoisuuteen.

Niiden menetelmä perustuu kolmeen vaiheeseen: kuuntelemiseen (śravaṇa), kriittiseen pohdintaan (manana) sekä syvään kontemplaatioon (nididhyāsana). Jo tämä rakenne osoittaa, ettei sokea uskominen ole päämäärä. Jos pelkkä usko riittäisi, miksi korostettaisiin järkiperäistä tutkimista ja henkilökohtaista oivallusta?

Itse asiassa Upanishadit lähtevät siitä, että toisen kokemus ei voi korvata omaa ymmärrystä. Opettaja voi osoittaa suunnan, mutta hän ei voi siirtää oivallusta toiselle. Siksi ne eivät pyri tuottamaan uskovia vaan ymmärtäviä ihmisiä.

Tästä seuraa myös toinen tärkeä asia. Totuus ei riipu siitä, uskooko siihen kukaan. Jos jokin on totta, se on totta riippumatta ihmisten mielipiteistä. Jos taas jokin ei ole totta, siihen uskominen ei tee siitä totta. Tässä mielessä usko ei ole Upanishadeissa totuuden mittari. Totuus on olemassa ihmisistä ja uskost ja uskonnostaiippumatta.

Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA. Upanishadien näkökulmasta olennaisempaa olisi sanoa: "Kukin tutkikoon itse." Siinä ei ole pakkoa uskoa eikä pakkoa olla uskomatta. On vain kehotus tutkia.

Rehellinen epäily ei ole Upanishadeissa synti vaan usein tutkimisen alku. Kysyminen ei ole ongelma, vaan välttämätön osa tiedon syntyä. Siksi ateisti, agnostikko tai uskova voivat kaikki lähestyä Upanishadeja samalla tavalla: lukemalla, pohtimalla ja arvioimalla niiden argumentteja. Ketään ei suljeta ulos eikä ketään vaadita lausumaan uskontunnustusta.

Ehkä juuri tässä on niiden radikaalein piirre. Ne eivät pyri lisäämään uskomuksia vaan purkamaan niitä. Niiden mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole "väärä uskonto" vaan tietämättömyys (avidyā ). Vapautuminen (mokṣa) ei tapahdu siksi, että ihminen alkaa uskoa "oikein", vaan siksi, että hän näkee asian sellaisena kuin se on.

Siksi minusta olisi hedelmällisempää keskustella siitä, ovatko Upanishadien argumentit vakuuttavia tai ovatko niiden tietoisuutta koskevat analyysit perusteltuja. Pelkkä toteamus "se on vain uskoa" ei vielä kohtaa sitä, mitä tekstit itse väittävät. Kritiikki on aina tervetullutta, mutta sen olisi hyvä kohdistua siihen, mitä Upanishadit todella opettavat, eikä siihen, mitä niiden oletetaan opettavan.

Lue lisää

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.


Minusta koko kysymys uskosta tuntuu tässä vieraalta. En oikein ymmärrä, miksi keskustelu ylipäätään kehystetään uskomisen ympärille.

Miksi oletetaan, että ihmisen pitäisi omaksua jokin oikea uskomus? Miksi ajatellaan, että totuus riippuisi siitä, mitä ihminen tunnustaa uskovansa?

Upanishadien näkökulmasta tämä on väärä lähtökohta.


Siksi usko ei ole niiden mukaan totuuden lähde. Parhaimmillaan usko voi olla väliaikainen työskentelyhypoteesi, joka motivoi tutkimaan. Lopullinen päämäärä ei kuitenkaan ole uskoa enemmän, vaan ymmärtää paremmin.

Tästä syystä Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihminen jaettaisiin oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin. Niissä ei ole oppia, jonka mukaan väärä vakaumus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai oikea vakaumus automaattisesti pelastaisi. Se olisi ristiriidassa koko niiden tutkimuksellisen lähtökohdan kanssa.


Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.

Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta. Jos jokin todella ymmärretään, sitä ei enää "uskota" samassa merkityksessä kuin ennen – se tiedetään omasta kokemuksesta. Tämä muistuttaa arkista eroa sen välillä, että uskoo hunajan olevan makeaa ja sen välillä, että maistaa hunajaa itse. Maistamisen jälkeen kyse ei enää ole uskosta vaan kokemuksesta.

Ehkä juuri siksi en oikein tunnista ajatusta, että pitäisi "uskoa oikein". Se ei ole Upanishadien keskeinen kysymys. Niiden kysymys on paljon perustavampi.
Jos vastaus löytyy vain siksi, että joku käskee uskomaan, Upanishadien näkökulmasta tutkimus ei ole vielä päättynyt. Jos taas vastaus löytyy oman tutkimisen ja oivalluksen kautta, usko ei enää ole keskiössä lainkaan. Keskiössä on ymmärrys.

Anonyymi00131 kirjoitti:

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.


Minusta koko kysymys uskosta tuntuu tässä vieraalta. En oikein ymmärrä, miksi keskustelu ylipäätään kehystetään uskomisen ympärille.

Miksi oletetaan, että ihmisen pitäisi omaksua jokin oikea uskomus? Miksi ajatellaan, että totuus riippuisi siitä, mitä ihminen tunnustaa uskovansa?

Upanishadien näkökulmasta tämä on väärä lähtökohta.


Siksi usko ei ole niiden mukaan totuuden lähde. Parhaimmillaan usko voi olla väliaikainen työskentelyhypoteesi, joka motivoi tutkimaan. Lopullinen päämäärä ei kuitenkaan ole uskoa enemmän, vaan ymmärtää paremmin.

Tästä syystä Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihminen jaettaisiin oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin. Niissä ei ole oppia, jonka mukaan väärä vakaumus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai oikea vakaumus automaattisesti pelastaisi. Se olisi ristiriidassa koko niiden tutkimuksellisen lähtökohdan kanssa.


Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.

Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta. Jos jokin todella ymmärretään, sitä ei enää "uskota" samassa merkityksessä kuin ennen – se tiedetään omasta kokemuksesta. Tämä muistuttaa arkista eroa sen välillä, että uskoo hunajan olevan makeaa ja sen välillä, että maistaa hunajaa itse. Maistamisen jälkeen kyse ei enää ole uskosta vaan kokemuksesta.

Ehkä juuri siksi en oikein tunnista ajatusta, että pitäisi "uskoa oikein". Se ei ole Upanishadien keskeinen kysymys. Niiden kysymys on paljon perustavampi.
Jos vastaus löytyy vain siksi, että joku käskee uskomaan, Upanishadien näkökulmasta tutkimus ei ole vielä päättynyt. Jos taas vastaus löytyy oman tutkimisen ja oivalluksen kautta, usko ei enää ole keskiössä lainkaan. Keskiössä on ymmärrys.

Lue lisää

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.

Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta.

Anonyymi00132 kirjoitti:

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.

Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta.

Lue lisää

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Tästä seuraa yksi Upanishadien keskeisimmistä filosofisista erotteluista: ero uskomuksen ja tiedon välillä.

Uskomus on mielen hyväksymä väite. Se voi olla oikea tai väärä, hyvin perusteltu tai huonosti perusteltu, mutta se on silti käsitys todellisuudesta. Se kuuluu ajattelun alueelle. Tieto sen sijaan ei Upanishadien mukaan ole pelkkä käsitys tai mielipide, vaan oivallus, jossa todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.

Tämän vuoksi Upanishadit eivät pidä uskoa päämääränä. Jos jokin jää pelkäksi uskomukseksi, tutkimus on niiden näkökulmasta vielä kesken.

Ajatellaan yksinkertaista esimerkkiä. Voin uskoa, että aurinko on olemassa, mutta kun katson taivaalle kirkkaana päivänä, en enää usko siinä merkityksessä kuin ennen – havaitsen sen. Voin uskoa, että tuli polttaa, mutta kun kosketan kuumaa pintaa, asia muuttuu välittömäksi kokemukseksi. Kokemus ei enää lepää uskomuksen varassa.

Upanishadit väittävät, että myös tietoisuuden perimmäinen luonne kuuluu tähän jälkimmäiseen kategoriaan.
Tässä mielessä uskomus on vain väline, ei päämäärä. Se voi toimia alustavana hypoteesina, jonka perusteella ihminen alkaa tutkia itseään ja tietoisuuttaan. Mutta hypoteesin tarkoitus ei ole jäädä pysyväksi vakaumukseksi. Sen tarkoitus on joko vahvistua ymmärrykseksi tai osoittautua virheelliseksi. Molemmat lopputulokset ovat tutkimuksen kannalta hyväksyttäviä.

Tästä syystä Upanishadit eivät pyydä ihmistä uskomaan auktoriteetin vuoksi. Päinvastoin, ne suhtautuvat pelkkään toistettuun uskoon varauksella. Toisen ihmisen sanat, olivatpa ne kuinka arvovaltaisia tahansa, eivät voi korvata omaa oivallusta.


Siksi on hieman harhaanjohtavaa sanoa, että Upanishadit vaativat uskomaan. Niiden varsinainen pyrkimys on tehdä pelkästä uskomisesta tarpeetonta. Niiden mukaan todellinen tieto ei ole uskomuksen voimakkuutta vaan uskomuksen ylittämistä. Kun jokin ymmärretään välittömästi, sitä ei enää pidetä totena siksi, että siihen uskotaan, vaan siksi, että se on tullut ilmeiseksi omassa kokemuksessa.

Tässä mielessä Upanishadit eivät pyri lisäämään uskomusten määrää vaan vähentämään niiden tarvetta.

Oikea kysymys ei ole uskon sisältö vaan tiedon laatu. Voiko väite jäädä vain käsitteelliseksi uskomukseksi, vai voiko se muuttua välittömäksi ymmärrykseksi? Upanishadien vastaus on, että ilman tällaista ymmärrystä vapauttavaa tietoa (jñāna) ei synny – ja juuri siksi pelkkä uskominen ei ole niiden päämäärä.

Anonyymi00133 kirjoitti:

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Tästä seuraa yksi Upanishadien keskeisimmistä filosofisista erotteluista: ero uskomuksen ja tiedon välillä.

Uskomus on mielen hyväksymä väite. Se voi olla oikea tai väärä, hyvin perusteltu tai huonosti perusteltu, mutta se on silti käsitys todellisuudesta. Se kuuluu ajattelun alueelle. Tieto sen sijaan ei Upanishadien mukaan ole pelkkä käsitys tai mielipide, vaan oivallus, jossa todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.

Tämän vuoksi Upanishadit eivät pidä uskoa päämääränä. Jos jokin jää pelkäksi uskomukseksi, tutkimus on niiden näkökulmasta vielä kesken.

Ajatellaan yksinkertaista esimerkkiä. Voin uskoa, että aurinko on olemassa, mutta kun katson taivaalle kirkkaana päivänä, en enää usko siinä merkityksessä kuin ennen – havaitsen sen. Voin uskoa, että tuli polttaa, mutta kun kosketan kuumaa pintaa, asia muuttuu välittömäksi kokemukseksi. Kokemus ei enää lepää uskomuksen varassa.

Upanishadit väittävät, että myös tietoisuuden perimmäinen luonne kuuluu tähän jälkimmäiseen kategoriaan.
Tässä mielessä uskomus on vain väline, ei päämäärä. Se voi toimia alustavana hypoteesina, jonka perusteella ihminen alkaa tutkia itseään ja tietoisuuttaan. Mutta hypoteesin tarkoitus ei ole jäädä pysyväksi vakaumukseksi. Sen tarkoitus on joko vahvistua ymmärrykseksi tai osoittautua virheelliseksi. Molemmat lopputulokset ovat tutkimuksen kannalta hyväksyttäviä.

Tästä syystä Upanishadit eivät pyydä ihmistä uskomaan auktoriteetin vuoksi. Päinvastoin, ne suhtautuvat pelkkään toistettuun uskoon varauksella. Toisen ihmisen sanat, olivatpa ne kuinka arvovaltaisia tahansa, eivät voi korvata omaa oivallusta.


Siksi on hieman harhaanjohtavaa sanoa, että Upanishadit vaativat uskomaan. Niiden varsinainen pyrkimys on tehdä pelkästä uskomisesta tarpeetonta. Niiden mukaan todellinen tieto ei ole uskomuksen voimakkuutta vaan uskomuksen ylittämistä. Kun jokin ymmärretään välittömästi, sitä ei enää pidetä totena siksi, että siihen uskotaan, vaan siksi, että se on tullut ilmeiseksi omassa kokemuksessa.

Tässä mielessä Upanishadit eivät pyri lisäämään uskomusten määrää vaan vähentämään niiden tarvetta.

Oikea kysymys ei ole uskon sisältö vaan tiedon laatu. Voiko väite jäädä vain käsitteelliseksi uskomukseksi, vai voiko se muuttua välittömäksi ymmärrykseksi? Upanishadien vastaus on, että ilman tällaista ymmärrystä vapauttavaa tietoa (jñāna) ei synny – ja juuri siksi pelkkä uskominen ei ole niiden päämäärä.

Lue lisää

Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.

Tämä on tärkeä filosofinen ero.

Jos totuus todella on totta, sen ei pitäisi tarvita tuekseen pelottelua. Jos jokin näkemys on oikea, sen pitäisi kestää tutkimista, kysymyksiä, epäilyä ja kriittistä pohdintaa. Upaniṣadit lähtevät juuri tästä


Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.


Niiden opettajat eivät sano: "Usko, tai sinut tuomitaan." Sen sijaan he kysyvät: "Kuka sinä olet? Mikä on tietoisuuden luonne? Mikä on muuttumatonta kaiken muutoksen keskellä?" Oppilasta ei vaadita luopumaan ajattelustaan, vaan käyttämään sitä mahdollisimman syvällisesti.


Tästä syystä Upaniṣadien menetelmä perustuu kuuntelemiseen (śravaṇa), järkiperäiseen pohdintaan (manana) ja syvään sisäiseen oivallukseen (nididhyāsana). Pelkkä uskominen ei riitä. Opetus saa täyden merkityksensä vasta silloin, kun ihminen ymmärtää sen itse.

Anonyymi00134 kirjoitti:

Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.

Tämä on tärkeä filosofinen ero.

Jos totuus todella on totta, sen ei pitäisi tarvita tuekseen pelottelua. Jos jokin näkemys on oikea, sen pitäisi kestää tutkimista, kysymyksiä, epäilyä ja kriittistä pohdintaa. Upaniṣadit lähtevät juuri tästä


Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.


Niiden opettajat eivät sano: "Usko, tai sinut tuomitaan." Sen sijaan he kysyvät: "Kuka sinä olet? Mikä on tietoisuuden luonne? Mikä on muuttumatonta kaiken muutoksen keskellä?" Oppilasta ei vaadita luopumaan ajattelustaan, vaan käyttämään sitä mahdollisimman syvällisesti.


Tästä syystä Upaniṣadien menetelmä perustuu kuuntelemiseen (śravaṇa), järkiperäiseen pohdintaan (manana) ja syvään sisäiseen oivallukseen (nididhyāsana). Pelkkä uskominen ei riitä. Opetus saa täyden merkityksensä vasta silloin, kun ihminen ymmärtää sen itse.

Lue lisää

Jos totuus todella on totta, sen ei pitäisi tarvita tuekseen pelottelua. Jos jokin näkemys on oikea, sen pitäisi kestää tutkimista, kysymyksiä, epäilyä ja kriittistä pohdintaa. Upaniṣadit lähtevät juuri tästä


Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.

Anonyymi00135 kirjoitti:

Jos totuus todella on totta, sen ei pitäisi tarvita tuekseen pelottelua. Jos jokin näkemys on oikea, sen pitäisi kestää tutkimista, kysymyksiä, epäilyä ja kriittistä pohdintaa. Upaniṣadit lähtevät juuri tästä


Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.

Lue lisää

Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.

Tämä on tärkeä filosofinen ero.

Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.

Siellä ei ole sellaista: usko ja älä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin!


On huomionarvoista, ettei Upaniṣadeissa löydy opetusta, jonka mukaan ihminen joutuisi ikuiseen rangaistukseen siksi, että hän ei hyväksy niiden opetuksia. Niissä ei esitetä, että rehellinen epäily olisi synti tai että kriittinen ajattelu olisi vaarallista. Päinvastoin, kysymykset ja tutkiminen ovat olennainen osa tiedon tietä.
Tämä liittyy myös siihen, millaisena ihminen nähdään. Upaniṣadien mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole väärä uskontunnustus vaan tietämättömyys (avidyā). Tietämättömyyttä ei poisteta pakottamalla ihmistä uskomaan, vaan tutkimalla, oivaltamalla ja näkemällä todellisuus sellaisena kuin se on.
Siksi vapautuminen (mokṣa) ei ole palkinto oikeista mielipiteistä eikä oikeaoppisuudesta. Se on seurausta tiedosta (jñāna), joka syntyy, kun todellisuuden luonne tulee välittömästi ymmärretyksi. Kukaan ei voi uskoa toisen puolesta eikä kukaan voi saavuttaa tällaista ymmärrystä pelkästään toistamalla opinkappaleita.
Anonyymi00126
2026-06-30 12:27:02

Anonyymi00125 kirjoitti:

Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.

Tämä on tärkeä filosofinen ero.

Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.

Siellä ei ole sellaista: usko ja älä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin!


On huomionarvoista, ettei Upaniṣadeissa löydy opetusta, jonka mukaan ihminen joutuisi ikuiseen rangaistukseen siksi, että hän ei hyväksy niiden opetuksia. Niissä ei esitetä, että rehellinen epäily olisi synti tai että kriittinen ajattelu olisi vaarallista. Päinvastoin, kysymykset ja tutkiminen ovat olennainen osa tiedon tietä.
Tämä liittyy myös siihen, millaisena ihminen nähdään. Upaniṣadien mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole väärä uskontunnustus vaan tietämättömyys (avidyā). Tietämättömyyttä ei poisteta pakottamalla ihmistä uskomaan, vaan tutkimalla, oivaltamalla ja näkemällä todellisuus sellaisena kuin se on.
Siksi vapautuminen (mokṣa) ei ole palkinto oikeista mielipiteistä eikä oikeaoppisuudesta. Se on seurausta tiedosta (jñāna), joka syntyy, kun todellisuuden luonne tulee välittömästi ymmärretyksi. Kukaan ei voi uskoa toisen puolesta eikä kukaan voi saavuttaa tällaista ymmärrystä pelkästään toistamalla opinkappaleita.

On huomionarvoista, ettei Upaniṣadeissa löydy opetusta, jonka mukaan ihminen joutuisi ikuiseen rangaistukseen siksi, että hän ei hyväksy niiden opetuksia. Niissä ei esitetä, että rehellinen epäily olisi synti tai että kriittinen ajattelu olisi vaarallista. Päinvastoin, kysymykset ja tutkiminen ovat olennainen osa tiedon tietä.

Anonyymi00136 kirjoitti:

Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.

Tämä on tärkeä filosofinen ero.

Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.

Siellä ei ole sellaista: usko ja älä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin!


On huomionarvoista, ettei Upaniṣadeissa löydy opetusta, jonka mukaan ihminen joutuisi ikuiseen rangaistukseen siksi, että hän ei hyväksy niiden opetuksia. Niissä ei esitetä, että rehellinen epäily olisi synti tai että kriittinen ajattelu olisi vaarallista. Päinvastoin, kysymykset ja tutkiminen ovat olennainen osa tiedon tietä.
Tämä liittyy myös siihen, millaisena ihminen nähdään. Upaniṣadien mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole väärä uskontunnustus vaan tietämättömyys (avidyā). Tietämättömyyttä ei poisteta pakottamalla ihmistä uskomaan, vaan tutkimalla, oivaltamalla ja näkemällä todellisuus sellaisena kuin se on.
Siksi vapautuminen (mokṣa) ei ole palkinto oikeista mielipiteistä eikä oikeaoppisuudesta. Se on seurausta tiedosta (jñāna), joka syntyy, kun todellisuuden luonne tulee välittömästi ymmärretyksi. Kukaan ei voi uskoa toisen puolesta eikä kukaan voi saavuttaa tällaista ymmärrystä pelkästään toistamalla opinkappaleita.
Anonyymi00126
2026-06-30 12:27:02

Anonyymi00125 kirjoitti:

Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.

Tämä on tärkeä filosofinen ero.

Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.

Siellä ei ole sellaista: usko ja älä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin!


On huomionarvoista, ettei Upaniṣadeissa löydy opetusta, jonka mukaan ihminen joutuisi ikuiseen rangaistukseen siksi, että hän ei hyväksy niiden opetuksia. Niissä ei esitetä, että rehellinen epäily olisi synti tai että kriittinen ajattelu olisi vaarallista. Päinvastoin, kysymykset ja tutkiminen ovat olennainen osa tiedon tietä.
Tämä liittyy myös siihen, millaisena ihminen nähdään. Upaniṣadien mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole väärä uskontunnustus vaan tietämättömyys (avidyā). Tietämättömyyttä ei poisteta pakottamalla ihmistä uskomaan, vaan tutkimalla, oivaltamalla ja näkemällä todellisuus sellaisena kuin se on.
Siksi vapautuminen (mokṣa) ei ole palkinto oikeista mielipiteistä eikä oikeaoppisuudesta. Se on seurausta tiedosta (jñāna), joka syntyy, kun todellisuuden luonne tulee välittömästi ymmärretyksi. Kukaan ei voi uskoa toisen puolesta eikä kukaan voi saavuttaa tällaista ymmärrystä pelkästään toistamalla opinkappaleita.

On huomionarvoista, ettei Upaniṣadeissa löydy opetusta, jonka mukaan ihminen joutuisi ikuiseen rangaistukseen siksi, että hän ei hyväksy niiden opetuksia. Niissä ei esitetä, että rehellinen epäily olisi synti tai että kriittinen ajattelu olisi vaarallista. Päinvastoin, kysymykset ja tutkiminen ovat olennainen osa tiedon tietä.

Lue lisää

Upaniṣadit eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.


Niissä ei esiinny ajatusta: "Usko äläkä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin."


Päinvastoin, oppilasta rohkaistaan kysymään, pohtimaan ja oivaltamaan itse.

Anonyymi00137 kirjoitti:

Upaniṣadit eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.


Niissä ei esiinny ajatusta: "Usko äläkä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin."


Päinvastoin, oppilasta rohkaistaan kysymään, pohtimaan ja oivaltamaan itse.

Lue lisää

Upaniṣadit eivät puhu "pelastuksesta" samassa merkityksessä kuin ikuisen kidutuksen uskonto (sensuroinnin jälkeinen).

Ongelma ei ole ātmanissa vaan tietämättömyydessä (avidyā). Ihminen samaistaa itsensä kehoon, mieleen ja muuttuvaan persoonallisuuteen eikä tunnista todellista luontoaan. Siksi Upaniṣadien mukaan vapautuminen (mokṣa) ei tarkoita sitä, että jokin pelastettaisiin tuholta tai ikuiselta rangaistukselta, vaan sitä, että tietämättömyys väistyy tiedon (jñāna) myötä.

Anonyymi00138 kirjoitti:

Upaniṣadit eivät puhu "pelastuksesta" samassa merkityksessä kuin ikuisen kidutuksen uskonto (sensuroinnin jälkeinen).

Ongelma ei ole ātmanissa vaan tietämättömyydessä (avidyā). Ihminen samaistaa itsensä kehoon, mieleen ja muuttuvaan persoonallisuuteen eikä tunnista todellista luontoaan. Siksi Upaniṣadien mukaan vapautuminen (mokṣa) ei tarkoita sitä, että jokin pelastettaisiin tuholta tai ikuiselta rangaistukselta, vaan sitä, että tietämättömyys väistyy tiedon (jñāna) myötä.

Lue lisää

Upaniṣadien sanoma ei perustu pelkoon. Niissä ei sanota: "Usko äläkä kyseenalaista, tai sinua odottaa ikuinen kidutus, koska Taivaan Isukki on niin hyvä".

Sen sijaan ne kutsuvat ihmistä tutkimaan, kysymään, pohtimaan ja oivaltamaan.
Tämä ei ole sattumaa, vaan seuraa niiden koko tietokäsityksestä. Totuutta ei pidetä asiana, joka syntyy uskomalla, vaan asiana, joka voidaan oivaltaa. Siksi kysymykset eivät ole uhka vaan välttämätön osa tiedon syntymistä.


Rehellinen epäily ei ole vihollinen, vaan usein ensimmäinen askel syvempään ymmärrykseen.

Anonyymi00139 kirjoitti:

Upaniṣadien sanoma ei perustu pelkoon. Niissä ei sanota: "Usko äläkä kyseenalaista, tai sinua odottaa ikuinen kidutus, koska Taivaan Isukki on niin hyvä".

Sen sijaan ne kutsuvat ihmistä tutkimaan, kysymään, pohtimaan ja oivaltamaan.
Tämä ei ole sattumaa, vaan seuraa niiden koko tietokäsityksestä. Totuutta ei pidetä asiana, joka syntyy uskomalla, vaan asiana, joka voidaan oivaltaa. Siksi kysymykset eivät ole uhka vaan välttämätön osa tiedon syntymistä.


Rehellinen epäily ei ole vihollinen, vaan usein ensimmäinen askel syvempään ymmärrykseen.

Lue lisää

Upaniṣadien sanoma ei perustu pelkoon. Niissä ei sanota: "Usko äläkä kyseenalaista, tai sinua odottaa ikuinen kidutus, koska Taivaan Isukki on niin hyvä".

Anonyymi00140 kirjoitti:

Upaniṣadien sanoma ei perustu pelkoon. Niissä ei sanota: "Usko äläkä kyseenalaista, tai sinua odottaa ikuinen kidutus, koska Taivaan Isukki on niin hyvä".

Jos jokin on totta, sen ei tarvitse suojautua kysymyksiltä eikä turvautua pelotteluun.

Totuus kestää tutkimisen.

Se ei muutu epätodeksi siksi, että sitä epäillään, eikä todeksi siksi, että siihen uskotaan.


Siksi Upaniṣadit eivät pyri pakottamaan ketään uskomaan. Ne kutsuvat jokaista tutkimaan itse. Opettaja voi osoittaa suunnan, mutta oivallusta ei voi korvata auktoriteetilla eikä uskontunnustuksella. Totuus on jokaisen löydettävä itse.

Anonyymi00141 kirjoitti:

Jos jokin on totta, sen ei tarvitse suojautua kysymyksiltä eikä turvautua pelotteluun.

Totuus kestää tutkimisen.

Se ei muutu epätodeksi siksi, että sitä epäillään, eikä todeksi siksi, että siihen uskotaan.


Siksi Upaniṣadit eivät pyri pakottamaan ketään uskomaan. Ne kutsuvat jokaista tutkimaan itse. Opettaja voi osoittaa suunnan, mutta oivallusta ei voi korvata auktoriteetilla eikä uskontunnustuksella. Totuus on jokaisen löydettävä itse.

Lue lisää

"Oliko Max Müller kristittyjen fundamentalistien asialla kun hän sijoitti Rig-vedan tietylle ajanjaksolle?"

Oli, mutta vain aluksi. Myöhemmin hän lumoutui kokonaan Vedoissa piilevästä viisaudesta, ja lopulta hän ”uppoutui” täysin myös näihin Veda-aarteisiin.


Hän omisti vuosikymmeniä Vedojen tutkimiselle, hän ihaili niiden historiallista ja kielellistä merkitystä, hän piti niitä korvaamattomina lähteinä ihmiskunnalle.




"Oliko Max Müller kristittyjen fundamentalistien asialla kun hän sijoitti Rig-vedan tietylle ajanjaksolle?"

Oli, mutta vain aluksi. Myöhemmin hän lumoutui kokonaan Vedoissa piilevästä viisaudesta, ja lopulta hän ”uppoutui” täysin myös näihin Veda-aarteisiin.


Hän omisti vuosikymmeniä Vedojen tutkimiselle, hän ihaili niiden historiallista ja kielellistä merkitystä, hän piti niitä korvaamattomina lähteinä ihmiskunnalle.

Friedrich Max Müller oli saksalainen, vaikka hänen merkittävin tieteellinen uransa tapahtui Englannissa.

Hän ilmaisi erittäin suurta arvostusta Upanishadit kohtaan. Eräs hänen tunnetuimmista lausunnoistaan kuuluu suunnilleen näin:

"Jos minulta kysyttäisiin, mikä kirjallisuus on kehittänyt ihmismieltä kaikkein eniten... osoittaisin Intiaan."

Anonyymi00142 kirjoitti:

"Oliko Max Müller kristittyjen fundamentalistien asialla kun hän sijoitti Rig-vedan tietylle ajanjaksolle?"

Oli, mutta vain aluksi. Myöhemmin hän lumoutui kokonaan Vedoissa piilevästä viisaudesta, ja lopulta hän ”uppoutui” täysin myös näihin Veda-aarteisiin.


Hän omisti vuosikymmeniä Vedojen tutkimiselle, hän ihaili niiden historiallista ja kielellistä merkitystä, hän piti niitä korvaamattomina lähteinä ihmiskunnalle.




"Oliko Max Müller kristittyjen fundamentalistien asialla kun hän sijoitti Rig-vedan tietylle ajanjaksolle?"

Oli, mutta vain aluksi. Myöhemmin hän lumoutui kokonaan Vedoissa piilevästä viisaudesta, ja lopulta hän ”uppoutui” täysin myös näihin Veda-aarteisiin.


Hän omisti vuosikymmeniä Vedojen tutkimiselle, hän ihaili niiden historiallista ja kielellistä merkitystä, hän piti niitä korvaamattomina lähteinä ihmiskunnalle.

Friedrich Max Müller oli saksalainen, vaikka hänen merkittävin tieteellinen uransa tapahtui Englannissa.

Hän ilmaisi erittäin suurta arvostusta Upanishadit kohtaan. Eräs hänen tunnetuimmista lausunnoistaan kuuluu suunnilleen näin:

"Jos minulta kysyttäisiin, mikä kirjallisuus on kehittänyt ihmismieltä kaikkein eniten... osoittaisin Intiaan."

Lue lisää

Toisessa usein lainatussa kohdassa hän kirjoitti, että Upanishadit olivat hänen mielestään:

"Vedanta-filosofian alkulähde – ylevin filosofia, jonka maailma on koskaan tuntenut."

Friedrich Max Müller

Max Müller myös ennusti, että Upanishadien tutkiminen vaikuttaisi tulevaisuudessa eurooppalaiseen ajatteluun samalla tavoin kuin kreikkalainen filosofia ja kristinusko olivat siihen vaikuttaneet.

Anonyymi00143 kirjoitti:

Toisessa usein lainatussa kohdassa hän kirjoitti, että Upanishadit olivat hänen mielestään:

"Vedanta-filosofian alkulähde – ylevin filosofia, jonka maailma on koskaan tuntenut."

Friedrich Max Müller

Max Müller myös ennusti, että Upanishadien tutkiminen vaikuttaisi tulevaisuudessa eurooppalaiseen ajatteluun samalla tavoin kuin kreikkalainen filosofia ja kristinusko olivat siihen vaikuttaneet.

Lue lisää

Max Müller oli ensimmäinen länsimainen tutkija, joka teki Vedat ja Upanishadit laajalti tunnetuiksi Euroopassa. Hän omisti vuosikymmeniä niiden tutkimiseen, kääntämiseen ja julkaisemiseen ja piti niitä ihmiskunnan vanhimpina ja merkittävimpinä teksteinä.


Hänen mukaansa vedalainen kirjallisuus avasi ainutlaatuisen näkymän ihmiskunnan varhaisimpaan uskonnolliseen, kielelliseen ja filosofiseen ajatteluun – sellaiseen, jolle ei hänen mielestään löytynyt vastinetta mistään muusta kulttuurista.

Anonyymi00144 kirjoitti:

Max Müller oli ensimmäinen länsimainen tutkija, joka teki Vedat ja Upanishadit laajalti tunnetuiksi Euroopassa. Hän omisti vuosikymmeniä niiden tutkimiseen, kääntämiseen ja julkaisemiseen ja piti niitä ihmiskunnan vanhimpina ja merkittävimpinä teksteinä.


Hänen mukaansa vedalainen kirjallisuus avasi ainutlaatuisen näkymän ihmiskunnan varhaisimpaan uskonnolliseen, kielelliseen ja filosofiseen ajatteluun – sellaiseen, jolle ei hänen mielestään löytynyt vastinetta mistään muusta kulttuurista.

Lue lisää

Erityisen korkealle Müller arvosti Upanishadeja. Hän kutsui niitä Vedanta-filosofian lähteeksi ja kirjoitti, että Vedanta on "ylevin filosofia, jonka maailma on koskaan tuntenut". Hänen mukaansa eurooppalainen sivistys voisi rikastua tutkimalla Intian viisautta samalla tavoin kuin se oli rikastunut antiikin Kreikan ajattelusta. Hän lausui myös kuuluisat sanat, että jos häneltä kysyttäisiin, mistä kirjallisuudesta ihmiskunta voisi ammentaa syvintä hengellistä ja filosofista täydennystä, hän osoittaisi Intiaan.

Vaikka Müller säilyi koko elämänsä kristittynä, hänen kirjoituksistaan välittyy syvä kunnioitus Intian henkistä perintöä kohtaan. Hän piti Vedoja ja Upanishadeja koko ihmiskunnan yhteisenä aarteena, jonka tutkiminen voisi rikastuttaa kaikkia kansoja ja laajentaa ihmisen ymmärrystä uskonnosta, filosofiasta ja ihmisyydestä.


Vaikka Müller säilyi koko elämänsä kristittynä, hänen kirjoituksistaan välittyy syvä kunnioitus Intian henkistä perintöä kohtaan. Hän piti Vedoja ja Upanishadeja koko ihmiskunnan yhteisenä aarteena, jonka tutkiminen voisi rikastuttaa kaikkia kansoja ja laajentaa ihmisen ymmärrystä uskonnosta, filosofiasta ja ihmisyydestä.

Anonyymi00145 kirjoitti:

Erityisen korkealle Müller arvosti Upanishadeja. Hän kutsui niitä Vedanta-filosofian lähteeksi ja kirjoitti, että Vedanta on "ylevin filosofia, jonka maailma on koskaan tuntenut". Hänen mukaansa eurooppalainen sivistys voisi rikastua tutkimalla Intian viisautta samalla tavoin kuin se oli rikastunut antiikin Kreikan ajattelusta. Hän lausui myös kuuluisat sanat, että jos häneltä kysyttäisiin, mistä kirjallisuudesta ihmiskunta voisi ammentaa syvintä hengellistä ja filosofista täydennystä, hän osoittaisi Intiaan.

Vaikka Müller säilyi koko elämänsä kristittynä, hänen kirjoituksistaan välittyy syvä kunnioitus Intian henkistä perintöä kohtaan. Hän piti Vedoja ja Upanishadeja koko ihmiskunnan yhteisenä aarteena, jonka tutkiminen voisi rikastuttaa kaikkia kansoja ja laajentaa ihmisen ymmärrystä uskonnosta, filosofiasta ja ihmisyydestä.


Vaikka Müller säilyi koko elämänsä kristittynä, hänen kirjoituksistaan välittyy syvä kunnioitus Intian henkistä perintöä kohtaan. Hän piti Vedoja ja Upanishadeja koko ihmiskunnan yhteisenä aarteena, jonka tutkiminen voisi rikastuttaa kaikkia kansoja ja laajentaa ihmisen ymmärrystä uskonnosta, filosofiasta ja ihmisyydestä.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE

Mind: We Have Met the Enemy

https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE

Mieli: Olemme tavanneet vihollisen

Anonyymi00146 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE

Mind: We Have Met the Enemy

https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE

Mieli: Olemme tavanneet vihollisen

Lue lisää

Kuvittele, että koko elämäsi on unta. Näet unia, heräät, käyt töissä, rakastat ja kärsit. Mutta entä jos nukut yhä juuri nyt? Entä jos on olemassa joku, joka tarkkailee sinua syvän hiljaisuuden keskeltä eikä ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole?

... Intian metsissä viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet. He eivät rakentaneet temppeleitä, vaan etsivät sitä, joka katsoo sisimmästä.

Tämä ei ole filosofiaa. Tämä on kartta todellisesta olemuksestasi. Tervetuloa Upaniṣadeihin. Tervetuloa kotiin.

Portaali muinaisuuteen. Ääniä hiljaisuudesta.

Anonyymi00147 kirjoitti:

Kuvittele, että koko elämäsi on unta. Näet unia, heräät, käyt töissä, rakastat ja kärsit. Mutta entä jos nukut yhä juuri nyt? Entä jos on olemassa joku, joka tarkkailee sinua syvän hiljaisuuden keskeltä eikä ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole?

... Intian metsissä viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet. He eivät rakentaneet temppeleitä, vaan etsivät sitä, joka katsoo sisimmästä.

Tämä ei ole filosofiaa. Tämä on kartta todellisesta olemuksestasi. Tervetuloa Upaniṣadeihin. Tervetuloa kotiin.

Portaali muinaisuuteen. Ääniä hiljaisuudesta.

Lue lisää

viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet. He eivät rakentaneet temppeleitä, vaan etsivät sitä, joka katsoo sisimmästä.

Anonyymi00148 kirjoitti:

viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet. He eivät rakentaneet temppeleitä, vaan etsivät sitä, joka katsoo sisimmästä.

Lue lisää

Tämä ei ole filosofiaa. Tämä on kartta todellisesta olemuksestasi. Tervetuloa Upaniṣadeihin. Tervetuloa kotiin.

Portaali muinaisuuteen. Ääniä hiljaisuudesta.

Anonyymi00149 kirjoitti:

Tämä ei ole filosofiaa. Tämä on kartta todellisesta olemuksestasi. Tervetuloa Upaniṣadeihin. Tervetuloa kotiin.

Portaali muinaisuuteen. Ääniä hiljaisuudesta.

Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.

Anonyymi00150 kirjoitti:

Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.

Lue lisää

Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri .

Anonyymi00151 kirjoitti:

Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri .

Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... j

Anonyymi00152 kirjoitti:

Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... j

Aivan!