Kellokosken nuorisopsykiatria, kokemuksia

Koska olit siellä?

alkuperäinenkirjoittaja kirjoitti:

Koska olit siellä?

10 vuotta sitten..
Erään ystäväni tytär oli siellä pari vuotta sitten 8 viikkoa ja ei ainakaan silloin ollut paikka vielä kauheesti muuttunut.

Mutta eivät ne lääkärit aina tiedä parhaiten.. Se on todistettu.. Silloin ku minä olin siellä ni ei kukaan välittänyt tai kuunnellut.. Lääkkeitä vaan annettiin monia erillaisia( lopetin kun pääsin sairaalasta ja olo koheni) Hoitajat ei ollu muusta kiinnostunu ku kahvittelusta.. Jos on sairas ni ei välttämättä ymmärrä millaista se loppupeleissä on mutta jos joutuu tommoseen paikkaan esim. masennuksen tai jonkun tarkkaavaisuushäiriön takia niin voi olla todella rankkaa.. Välillä tuntui että itsekkin oli tulossa sekopäiseksi.. Silloin tarvitsee tukea ja joku joka kuuntelee eikä tuommoista mielisairaitten huutelua, rajoituksia ja vapauden riistämistä..

lekurit.. kirjoitti:

Mutta eivät ne lääkärit aina tiedä parhaiten.. Se on todistettu.. Silloin ku minä olin siellä ni ei kukaan välittänyt tai kuunnellut.. Lääkkeitä vaan annettiin monia erillaisia( lopetin kun pääsin sairaalasta ja olo koheni) Hoitajat ei ollu muusta kiinnostunu ku kahvittelusta.. Jos on sairas ni ei välttämättä ymmärrä millaista se loppupeleissä on mutta jos joutuu tommoseen paikkaan esim. masennuksen tai jonkun tarkkaavaisuushäiriön takia niin voi olla todella rankkaa.. Välillä tuntui että itsekkin oli tulossa sekopäiseksi.. Silloin tarvitsee tukea ja joku joka kuuntelee eikä tuommoista mielisairaitten huutelua, rajoituksia ja vapauden riistämistä..

Lue lisää

Itsekkin menin sinne vaan tämmöseen tarkkailuun ja tutkimuksiin ja esim. koulunkäyntiä se auttoi koska siellä todettiin että minulla oli dysleksia..

Ihan että vain tiedät ettei tule shokkina.. Tuo tutkimusjakso yleensä venyy aika paljon.. En tiedä miten nykyään mutta silloin kun minä olin siellä niin 6-8 viikon tutkimusjakso venyi 33 kk ilman mitään perusteltua syytä.. Samoin muitten siellä olleiden kanssa.. Minulla oli tuttava silloin siellä joki oli koulun takia sinne mennyt tutkimusjaksolle.. Nohh.. siellä sitten todettiin että kun on niin paha tarkkaavaisuushäiriö ja ajatusmaailma ei ihan niinkuin pitäis niin hän joutuikin sitten käymään siinä koulussa reilun vuoden.. Sanottiin vaan että hän ei kykene eikä pysty käymään normaali koulua.
Saanko kysyä että minkä ikäinen tytär sulla on? Ja tiedätkö että millaselle osastolle hän on menossa? Kuinka pitkä tutkimusjakso nykyään on? Koulu on hyvä mutta noi osastot eivät ole.. SIellä on paljon mielisairaita ja usein (on käynyt monelle) käy niin että jos on hajanaisuutta ajatusmaailmassa niin tuollainen hullujenhuone VOI (en sano että kaikille käy niin) sekoittaa sen ajatusmaailman kokonaan..

Silloin kun jouduin sairaalaan minulla todettiin aika samat kuin tyttärelläsi.. Harrastuksia ei ollut koska itsetunto oli niin alhaalla.. Ei kavereita, koulu meni huonosti ja kuten ensimmäisessä viestissä mainitsi minulla oli masennus joka johtui näistä ylläolevista.
Muista että jos hän menee sinne tutkimusjaksolle ja paperit on kirjoitettu ja hän on siellä.. Niin jos lääkärit ovat sitä mieltä että hänen on parempi siellä niin se sit on niin.. sen jälkeen et voi kauheesti tehdä enään asialle mitään..

vastaus.. kirjoitti:

Silloin kun jouduin sairaalaan minulla todettiin aika samat kuin tyttärelläsi.. Harrastuksia ei ollut koska itsetunto oli niin alhaalla.. Ei kavereita, koulu meni huonosti ja kuten ensimmäisessä viestissä mainitsi minulla oli masennus joka johtui näistä ylläolevista.
Muista että jos hän menee sinne tutkimusjaksolle ja paperit on kirjoitettu ja hän on siellä.. Niin jos lääkärit ovat sitä mieltä että hänen on parempi siellä niin se sit on niin.. sen jälkeen et voi kauheesti tehdä enään asialle mitään..

Lue lisää

...kiitos. Hyvä kun tulee toisenlaista mielipidettä kanssa että osaan ottaa heti asiasta selville.
Otan yhteyttä koulun rehtoriin, sain meiliosoitteen hänelle. Luulen että hänen kauttaan saan tietoa miten yhteyttä mm saan toimintapoihin sairaalan puolella. On kuulema ok, mukava reksi. EN todellakaan suostu siihen, että hoitojakso venyisi. Ennalta otan kyllä asiasta selville ennen kuin lähden sopimaan.

Tyttö on 13 vuotias. Ihan äidin mussukka vielä monessa asiassa, murkkuikä kyllä repii jo narujani irti paapomisesta.

Saanko vuorostani kysyä, miten Sinulla tänään menee? Ihan noin yleensä (ei tarvitse kertoa tarkkaan :)) Itselleni kerrottiin, ellen toimisi, tyttärelleni voi käydä niin, ettei sopeudu aikuisten maailmaan ....ja tarvitsee aina apua...sitä en todellakaan halua.
Tottakai haluan että hän opiskelisi ja saisi ammatin...Ja muuttaisi myös kotoa perustamaan oman "sirkuksen" ,.,,
Eväät on olemassa joka lohduttaa..


Olen keskustellut monen ihmisen kanssa tästä asiasta ja kaikki on sitä mieltä, että kannattaisi ottaa mielipide vakavasti ja olla aktiivinen ottamaan epäkohdista selvää...

Maanantaina selviää, miten käy. Menemmekö jonoon.

:)

alkuperäinen mamma kirjoitti:

...kiitos. Hyvä kun tulee toisenlaista mielipidettä kanssa että osaan ottaa heti asiasta selville.
Otan yhteyttä koulun rehtoriin, sain meiliosoitteen hänelle. Luulen että hänen kauttaan saan tietoa miten yhteyttä mm saan toimintapoihin sairaalan puolella. On kuulema ok, mukava reksi. EN todellakaan suostu siihen, että hoitojakso venyisi. Ennalta otan kyllä asiasta selville ennen kuin lähden sopimaan.

Tyttö on 13 vuotias. Ihan äidin mussukka vielä monessa asiassa, murkkuikä kyllä repii jo narujani irti paapomisesta.

Saanko vuorostani kysyä, miten Sinulla tänään menee? Ihan noin yleensä (ei tarvitse kertoa tarkkaan :)) Itselleni kerrottiin, ellen toimisi, tyttärelleni voi käydä niin, ettei sopeudu aikuisten maailmaan ....ja tarvitsee aina apua...sitä en todellakaan halua.
Tottakai haluan että hän opiskelisi ja saisi ammatin...Ja muuttaisi myös kotoa perustamaan oman "sirkuksen" ,.,,
Eväät on olemassa joka lohduttaa..


Olen keskustellut monen ihmisen kanssa tästä asiasta ja kaikki on sitä mieltä, että kannattaisi ottaa mielipide vakavasti ja olla aktiivinen ottamaan epäkohdista selvää...

Maanantaina selviää, miten käy. Menemmekö jonoon.

:)

Lue lisää

Elikkäs aloitetaan siitä että olin masentunut (lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa tapahtui pahoja ja minua koulukiusattiin), itseluottamukseni oli todella huono (en edes kauppaan uskaltanut mennä) Ajattelin myös aina mitä muut minusta ajattelee ja juuri että he ajattelevat pahaa.. Koulu meni huonosti vaikka kuinka tsemppasin. Tilanteeni sitten romahti enkä koulussakaan pystynyt oleen niin menin tuonne sairaalaan. Se oli osittain hyvä ja osittain huono kokemus. Sanotaan näin että ne hoitajat ja lääkärit eivät osanneet yhtään auttaa mutta ne muut nuoret osastoilla osasivat.. Kuten sanoin olin yksinäinen ja oli huono itseluottamus mutta siellä kellokoskella minusta tuli todella suosittu ja kaikki pitivät minusta (enkä oikein vieläkään tiedä miksi)
Olin sen 6-8 viikkoa siellä ja todettiin sitten että käyn 7 luokan loppuun siellä (pääsin sitten pois koulujen loputtua, olin siellä sen 3kk)
Sen jälkeen, lääkityksiä jatkettiin ja olin niin sanotusti avohoidossa, eli kävin terapiassa.. Aloitin lähihoitajaopiskelut peruskoulun päätyttyä ja opiskelin puolivuotta mutta lääkityksen ja vointini takia en pystynyt jatkamaan opintoja.. En jaksanut ja kaikki tuntui vastenmieliseltä.
KUNNES 16 vuotiaana päätin että nyt loppui.. Lopetin ensin lääkkeet (kenenkään tietämättä) ja pari viikkoa myöhemmin lopetin terapian. Siitä tuli aikamoinen haloo ja uhkailtiin että joudun takaisin sairaalaan..
Alku oli todella hankalaa mutta siitä pikkuhiljaa pääsin perheen ja tuttavien tuella eteenpäin ja itseluottamus kasvoi..

Koulun penkille en ole vielä jaksanut mennä koska en oikein tiedä sitä omaa alaanikaan, mutta töitä teen, seurustelen ja itseluottamus on kasvanut kovasti :) kyllä se voisi parempi olla mutta pärjään kumminkin..
Paras apuni oli että muut tukivat ja olivat ymmärtäväisiä ja kärsivällisiä.. Tyttäresi on saman ikäinen kun minä olin silloin.. Joskus vaan ehkä tarvii vähän enemmän aikaa :) esim. uskon että tyttäresi itseluottamus tulee nousemaan samallatavalla kuin minullan Kunhan hänelle vain annetaan aikaa ja tukea :) Hänet pitää vain saada yrittämään ja pitää muistaa kannustaa :)

ihan mukavasti :) kirjoitti:

Elikkäs aloitetaan siitä että olin masentunut (lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa tapahtui pahoja ja minua koulukiusattiin), itseluottamukseni oli todella huono (en edes kauppaan uskaltanut mennä) Ajattelin myös aina mitä muut minusta ajattelee ja juuri että he ajattelevat pahaa.. Koulu meni huonosti vaikka kuinka tsemppasin. Tilanteeni sitten romahti enkä koulussakaan pystynyt oleen niin menin tuonne sairaalaan. Se oli osittain hyvä ja osittain huono kokemus. Sanotaan näin että ne hoitajat ja lääkärit eivät osanneet yhtään auttaa mutta ne muut nuoret osastoilla osasivat.. Kuten sanoin olin yksinäinen ja oli huono itseluottamus mutta siellä kellokoskella minusta tuli todella suosittu ja kaikki pitivät minusta (enkä oikein vieläkään tiedä miksi)
Olin sen 6-8 viikkoa siellä ja todettiin sitten että käyn 7 luokan loppuun siellä (pääsin sitten pois koulujen loputtua, olin siellä sen 3kk)
Sen jälkeen, lääkityksiä jatkettiin ja olin niin sanotusti avohoidossa, eli kävin terapiassa.. Aloitin lähihoitajaopiskelut peruskoulun päätyttyä ja opiskelin puolivuotta mutta lääkityksen ja vointini takia en pystynyt jatkamaan opintoja.. En jaksanut ja kaikki tuntui vastenmieliseltä.
KUNNES 16 vuotiaana päätin että nyt loppui.. Lopetin ensin lääkkeet (kenenkään tietämättä) ja pari viikkoa myöhemmin lopetin terapian. Siitä tuli aikamoinen haloo ja uhkailtiin että joudun takaisin sairaalaan..
Alku oli todella hankalaa mutta siitä pikkuhiljaa pääsin perheen ja tuttavien tuella eteenpäin ja itseluottamus kasvoi..

Koulun penkille en ole vielä jaksanut mennä koska en oikein tiedä sitä omaa alaanikaan, mutta töitä teen, seurustelen ja itseluottamus on kasvanut kovasti :) kyllä se voisi parempi olla mutta pärjään kumminkin..
Paras apuni oli että muut tukivat ja olivat ymmärtäväisiä ja kärsivällisiä.. Tyttäresi on saman ikäinen kun minä olin silloin.. Joskus vaan ehkä tarvii vähän enemmän aikaa :) esim. uskon että tyttäresi itseluottamus tulee nousemaan samallatavalla kuin minullan Kunhan hänelle vain annetaan aikaa ja tukea :) Hänet pitää vain saada yrittämään ja pitää muistaa kannustaa :)

Lue lisää

Aina jotakin unohtuu :D
Oli vielä tarkoitus sanoa että uskon että tuo ongelma tulee taantumaan iän myötä. Vaikka itselläni on vieläkin hieman huono itsetunto, olen levoton ja murehdin kaikkea niin silti pystyn tekemään työtä.. Ja olen vielä kaikenlisäksi asiakaspalveliana joten noita asioita tarvitaan.. joskus pitänee vaan yrittää ylittää itsensä mutta EI saa odottaa eikä vaatia nuorelta semmoista. Kuten sanoin tarvitaan aikaa :)
Hän tulee löytämään oman paikkansa ajan myötä ja oppii asioita omaan tahtiinsa.
itse olen vieläkin todella huono hankkimaan ystäviä ja harrastuksiakaan minulla ei ole..
Sanotaan että yleensä sosiaaliset ongelmat pahenevat iän myötä MUTTA se ei aina mene niin.. Vaikka minulla ei ole kasapäin ystäviä niin minulla on silti pari hyvää ystävää jotka ovat olleet alusta asti tukena. Ja vaikka ystäviä ei ole niin jostain kumman syystä kyllä olen saanut poikaystävän itselleni :D
Kyllä asiat aina jotenkin järjestyy :) Ja en todellakaan usko että tyttäresi tulee tarvitsemaan apua myöhemmin. Joskus vaikeampaa joskus menee paremmin. Uskon myös että hän pärjää todella hyvin elämässä ja varsinkin jos hän todella kovasti haluaa jotakin niin hän tekee asialle jotain, ylittää itsensä ja oppii rauhoittamaan itseään omalla tavalla. Vaikutat erittäin mukavalta ja hyvältä äidiltä joka on tyttärensä tukena.. Uskon että jo sinä pystyt tekemään ihmeitä kunhan vaan muistat sen että hän tarvitsee aikaa, tukea ja pientä opastusta oikeaan suuntaan :) PALJON TSEMPPIÄ! :)

p.s. En uskalla sanoa tuon kellokosken suhteen mitään. Se oli elämäni vaikeinta aikaa mutta kyllä ne muut nuoret saivat itseluottamukseni hiukan korkeammalle(vaikka sairaita olivatkin)Se on kyllä voinut muuttua aikalailla sen jälkeen kun itse olin siellä, joten paha sanoa voisko auttaa. Jos hän menee tutkimusjaksolle niin tee ehdottomaksi selväksi se asia että hän on vain sen ajan siellä.

LISÄYS LISÄYS kirjoitti:

Aina jotakin unohtuu :D
Oli vielä tarkoitus sanoa että uskon että tuo ongelma tulee taantumaan iän myötä. Vaikka itselläni on vieläkin hieman huono itsetunto, olen levoton ja murehdin kaikkea niin silti pystyn tekemään työtä.. Ja olen vielä kaikenlisäksi asiakaspalveliana joten noita asioita tarvitaan.. joskus pitänee vaan yrittää ylittää itsensä mutta EI saa odottaa eikä vaatia nuorelta semmoista. Kuten sanoin tarvitaan aikaa :)
Hän tulee löytämään oman paikkansa ajan myötä ja oppii asioita omaan tahtiinsa.
itse olen vieläkin todella huono hankkimaan ystäviä ja harrastuksiakaan minulla ei ole..
Sanotaan että yleensä sosiaaliset ongelmat pahenevat iän myötä MUTTA se ei aina mene niin.. Vaikka minulla ei ole kasapäin ystäviä niin minulla on silti pari hyvää ystävää jotka ovat olleet alusta asti tukena. Ja vaikka ystäviä ei ole niin jostain kumman syystä kyllä olen saanut poikaystävän itselleni :D
Kyllä asiat aina jotenkin järjestyy :) Ja en todellakaan usko että tyttäresi tulee tarvitsemaan apua myöhemmin. Joskus vaikeampaa joskus menee paremmin. Uskon myös että hän pärjää todella hyvin elämässä ja varsinkin jos hän todella kovasti haluaa jotakin niin hän tekee asialle jotain, ylittää itsensä ja oppii rauhoittamaan itseään omalla tavalla. Vaikutat erittäin mukavalta ja hyvältä äidiltä joka on tyttärensä tukena.. Uskon että jo sinä pystyt tekemään ihmeitä kunhan vaan muistat sen että hän tarvitsee aikaa, tukea ja pientä opastusta oikeaan suuntaan :) PALJON TSEMPPIÄ! :)

p.s. En uskalla sanoa tuon kellokosken suhteen mitään. Se oli elämäni vaikeinta aikaa mutta kyllä ne muut nuoret saivat itseluottamukseni hiukan korkeammalle(vaikka sairaita olivatkin)Se on kyllä voinut muuttua aikalailla sen jälkeen kun itse olin siellä, joten paha sanoa voisko auttaa. Jos hän menee tutkimusjaksolle niin tee ehdottomaksi selväksi se asia että hän on vain sen ajan siellä.

Lue lisää

KIITOS!
Oli mukava kirjoitella kanssasi! Tähän asti.
Itseasiassa oli kiva lukea, että ne sairaat nuoret sairaalassa ottivat Sinut hyvin vastaan. Ja kun pelkään enemmän äitinä niitä. Henkilökunnan toimintaan uskoisin pystyväni puuttumaan.
Tyttäreni oli lastenlinnassa 2,5 vuotta jo jossa oli hyvä yhteishenki ja he pitivät minua erittäin yhteistyöhaluisena ja usko pois, olen aikas kärkäs ottamaan asioista selvää ja protestoimaan epäkohdista.
Olen työssäni nähnyt päätöksiä mm huostaanotoista ja mm Kellokoskikin on tullut papereiden mukana tutuksi....Tiedän, että nuoret voi huonosti. Kyllähän sen mediastakin huomaa kun kaikkea ikävää tapahtuu. Ja keskustellaan nuorten pahasta olosta ja kuntien tavoista hoitaa asiaa...
Tyttäreni omatoimisuutta olen tukahduttanut, myönnän. Paapon liikaa, kun jokin asia ei luonnistu toivotulla tavalla.
Esim tänään. Tyttären hiukset on pitkät ja on yön ponnarilla. Aamulla unohdin MUISTUTTAA harjaamisesta ja olen varma, ettei sitä tapahdu. Olen saanut jo kuulla että tytön hiukset on takussa ja epäsiistit koulussa. Yläasteella tulee merkityksi jos asia ei onnistu.
Tyttäreni toistaiseksi on kiusaamiselta välttynyt. Kaveriporukoista koulussa on välillä tipahtanut pelkästään oman toiminnan vuoksi. Eristäytynyt kun ei ole suostunut mukaan. Mutta nyt on jakso siellä se, että ei ole ollut ongelmia. Joskus siis on huonommin asiat.

Kirjoittelen tänne kun asiaan tulee uutta, lähinnä haluaisin kertoa miten meni tuo maanantai ja ehkäpä kerron mitä sitten tapahtui.

Hienoa että olet "kelvannut" aikuisten maailmaan!!!! Olet jo näin kirjoituksesi perusteella hieno ihminen. Sinulla on oma vahvuutesi kuten meillä kaikilla. Ja hienoa kun se asia on tullut esille ja auttanut eteenpäin. Löytynyt ystäviä ja rakkaus. Ystävien määrä ei ole tärkeetä vaan se laatu :-)
Täytyy jatkaa töitä.
Kiitoksia...

alkuperäinen mamma kirjoitti:

...kiitos. Hyvä kun tulee toisenlaista mielipidettä kanssa että osaan ottaa heti asiasta selville.
Otan yhteyttä koulun rehtoriin, sain meiliosoitteen hänelle. Luulen että hänen kauttaan saan tietoa miten yhteyttä mm saan toimintapoihin sairaalan puolella. On kuulema ok, mukava reksi. EN todellakaan suostu siihen, että hoitojakso venyisi. Ennalta otan kyllä asiasta selville ennen kuin lähden sopimaan.

Tyttö on 13 vuotias. Ihan äidin mussukka vielä monessa asiassa, murkkuikä kyllä repii jo narujani irti paapomisesta.

Saanko vuorostani kysyä, miten Sinulla tänään menee? Ihan noin yleensä (ei tarvitse kertoa tarkkaan :)) Itselleni kerrottiin, ellen toimisi, tyttärelleni voi käydä niin, ettei sopeudu aikuisten maailmaan ....ja tarvitsee aina apua...sitä en todellakaan halua.
Tottakai haluan että hän opiskelisi ja saisi ammatin...Ja muuttaisi myös kotoa perustamaan oman "sirkuksen" ,.,,
Eväät on olemassa joka lohduttaa..


Olen keskustellut monen ihmisen kanssa tästä asiasta ja kaikki on sitä mieltä, että kannattaisi ottaa mielipide vakavasti ja olla aktiivinen ottamaan epäkohdista selvää...

Maanantaina selviää, miten käy. Menemmekö jonoon.

:)

Lue lisää

sinähän et edes äitinä voi päättää hoitojaksosta,jos sairaalassa katsotaan tytön tarvitsevan pidempää jaksoa.
"Alle 18-vuotias henkilö voidaan määrätä tahdostaan riippumattomaan psykiatriseen hoitoon myös vakavan mielenterveyshäiriön perusteella. Nuoren henkilön kohdalla varsinaisen mielisairauden kriteerien ei siis välttämättä tule täyttyä."

Eli kun annat sinne heidän arvioitavaksi,he päättävät silloin,et sinä.

Kyllä neurolepteja tarvitaan ja suositaan eri vahvuutta eri vaikuttavia aineita eri kestoja eri potilaille eri metodit KUNNES katsotaan onko koostunut kotiuuskuntoon...tai ei. Ja kahvitteluun mitä tulee, potilaat myös kahvittelee. Eihän muuta kuin KAHVIA ja TUPAKKAA kulukkaan hoidossa, useinmiten. Ne jotka hoitoa tarvitsee hoidettakoon. Joskus kuulostaa ronskilta. Mutta, se on heidän parasta. Tuskin moni tahtoo vajakuntoisia 'kuntoutujia' kadullle hämmentämään ja olemaan vaaraksi itselle ja ikävä kyllä useinmiten muille.

Tuo on muuten ihan totta.. Vaikka olinkin teini silloin ku minä olin siellä niin olin kumminki aika kiltti.. Siellä laitoin ensimmäistä kertaa tupakan suuhun ja kuuntelin muitten murheita.. Esim. siellä oli 2 tyttöä jotka olivat tullut raskaaksi vaikka toisten huoneisiin oli kielettyä mennä.. SIellä myös moni otti niin sanotusti ''hatkat'' eli karvasivat sieltä ja sitten tultiin käsiraudoissa poliisinopastuksella takaisin ja heti mentiin eristykseen.. (itse en koskaan karkanut)
Siellä minuakin yllytettiin menemään jonkun kanssa hissiin ja kokeilemaan huumeita ja viiltelemään.. Vaikka sanoinkin että ne nuoret auttoivat paljon niin kyllä ne pahaakin teki..

kokemuksia vastaillut! kirjoitti:

Tuo on muuten ihan totta.. Vaikka olinkin teini silloin ku minä olin siellä niin olin kumminki aika kiltti.. Siellä laitoin ensimmäistä kertaa tupakan suuhun ja kuuntelin muitten murheita.. Esim. siellä oli 2 tyttöä jotka olivat tullut raskaaksi vaikka toisten huoneisiin oli kielettyä mennä.. SIellä myös moni otti niin sanotusti ''hatkat'' eli karvasivat sieltä ja sitten tultiin käsiraudoissa poliisinopastuksella takaisin ja heti mentiin eristykseen.. (itse en koskaan karkanut)
Siellä minuakin yllytettiin menemään jonkun kanssa hissiin ja kokeilemaan huumeita ja viiltelemään.. Vaikka sanoinkin että ne nuoret auttoivat paljon niin kyllä ne pahaakin teki..

Lue lisää

Ok...hyvä tietää. Olen tässä muuttanut ees taas ajatuksiani ja voitte olla varmoja, että otan asioista selvää. Täytyy sanoa tähän, että lääkäri joka suosittelee tänne menoa, itse kertoi olleensa siellä aikaisemmin lääkärinä pyöritelleen silmiä!!! Tarkoitan, että kertoessaan jo antoi kuvan paikasta minkälaista siellä oli...joo.
Nuoret jotka ovat olleet siellä, on valaissut minua miettimään asiaa tarkkaan. Kiitos siitä, virhettä en halua tehdä. Tyttöni on herkkä mutta aikas kiivas asioista: mm minun tupakointi ärsyttää häntä suunnattomasti ja inhoaa meikkaamista....vielä.
Tietty uudet asiat ovat tyrkyllä (kaveripiirin sisälle pääsyyn voi tulla velvotteita...)
Kiitoksia taas

alkuperäinen mamma kirjoitti:

Ok...hyvä tietää. Olen tässä muuttanut ees taas ajatuksiani ja voitte olla varmoja, että otan asioista selvää. Täytyy sanoa tähän, että lääkäri joka suosittelee tänne menoa, itse kertoi olleensa siellä aikaisemmin lääkärinä pyöritelleen silmiä!!! Tarkoitan, että kertoessaan jo antoi kuvan paikasta minkälaista siellä oli...joo.
Nuoret jotka ovat olleet siellä, on valaissut minua miettimään asiaa tarkkaan. Kiitos siitä, virhettä en halua tehdä. Tyttöni on herkkä mutta aikas kiivas asioista: mm minun tupakointi ärsyttää häntä suunnattomasti ja inhoaa meikkaamista....vielä.
Tietty uudet asiat ovat tyrkyllä (kaveripiirin sisälle pääsyyn voi tulla velvotteita...)
Kiitoksia taas

Lue lisää

pitäääkö kellokoskea pelätä olen taistelut mielenterveysongelmienkanssa vuosia ja monenlaista toktoriaa tavannut, meneekö hermo, onko liian pelottavaa, meneekö itsemääräysoikeus painostuksessa? mitä siellä ihmiselle tehdään? hajoonko kotona vai lähenkö sinne? terveisin paskana-täti

ihme täti kirjoitti:

pitäääkö kellokoskea pelätä olen taistelut mielenterveysongelmienkanssa vuosia ja monenlaista toktoriaa tavannut, meneekö hermo, onko liian pelottavaa, meneekö itsemääräysoikeus painostuksessa? mitä siellä ihmiselle tehdään? hajoonko kotona vai lähenkö sinne? terveisin paskana-täti

Lue lisää

Mitennmkäy? vastatkaa joku joka on hereillä. lääkärit tahtois että meen kellikselle. ei mitään hajua mikä siellä odottaa, pelkään lääkäreitä,sairaanhoitajia mutta myös pelkään että kokomperhe hajoo,jos enhae apua. en uskalla ryhmäkokoontumisia, pelkään lääkäreitä ja pakkolääkitystä. onko parempi vaan sinnitellä. psykoottiset oireet tuluulu takaisin. keeliiksellä mikä odottaa. ihmisjoukkoja ja rhmiä palkään kanssa, auta jos oot hereillä.

alkuperäinen mamma kirjoitti:

Ok...hyvä tietää. Olen tässä muuttanut ees taas ajatuksiani ja voitte olla varmoja, että otan asioista selvää. Täytyy sanoa tähän, että lääkäri joka suosittelee tänne menoa, itse kertoi olleensa siellä aikaisemmin lääkärinä pyöritelleen silmiä!!! Tarkoitan, että kertoessaan jo antoi kuvan paikasta minkälaista siellä oli...joo.
Nuoret jotka ovat olleet siellä, on valaissut minua miettimään asiaa tarkkaan. Kiitos siitä, virhettä en halua tehdä. Tyttöni on herkkä mutta aikas kiivas asioista: mm minun tupakointi ärsyttää häntä suunnattomasti ja inhoaa meikkaamista....vielä.
Tietty uudet asiat ovat tyrkyllä (kaveripiirin sisälle pääsyyn voi tulla velvotteita...)
Kiitoksia taas

Lue lisää

Miten kävi? Ei ole mitään kuulunut? Mitä sitten päätit? :)
p.s. ei kannata noit outoja viestejä lukea :)

Täällä taas :) kirjoitti:

Miten kävi? Ei ole mitään kuulunut? Mitä sitten päätit? :)
p.s. ei kannata noit outoja viestejä lukea :)

No joo. Täytyy tottakai varautua kaikenlaiseen kirjoitteluun täällä.
Meillä siirtyi se käynti ensi tiistaille...ja isä vie hänet. Lähinnä nyt puhutaan ainoastaan lääkityksestä.
Toivottavasti.
Palaan asiaan kyllä!!! ;D

Täällä taas :) kirjoitti:

Miten kävi? Ei ole mitään kuulunut? Mitä sitten päätit? :)
p.s. ei kannata noit outoja viestejä lukea :)

Tässä juttelin tyttären kanssa tuosta lääkitysvaihtoehdosta...ja hän heittää tavaroita ja syyttää että haluan ettei hänellä ole kavereita...
Perustaa nyt ajatuksensa tuohon, että lääkitys karkoittaa vähäisetkin ystävät...Kuulema yksi kamu osaa lukea hänestä läpi kun tätä tulee kysymään. (on aikaisemmin kysynyt ja tyttöni on luottamuksella kertonut)
Tytärtäni siis vaivaa se, mitä muut ajattelee..
Tietenkin yritin sanoa, ettei KERRO siitä että syö. ei Se heille kuulu....mutta mutta...pelkää näitä sivuoireita ja niistä tulevia paljastumisvaaroja...(mm uneliaisuus)
Tietty asia tiedetään, että vaihtuu tällöin lääke taas toiseen...
Tulevan viikon tiistaina tuo tyttö menee lääkäriin yksin ja pelkäänpä ettei asia johda mihinkään. Psykologi kun kertoi, ettei hänen luonaan käytävä terapia yksin riitä. tytölleni tulee vaikea yläaste aika ja aikuistuminen voi viivästyä...Tukea tarttis...
Toisaalta painostetaan minua äitinä toimimaan, olen ahdistunut tästä asiasta ja ajatukset pyörii niin kotona kuin töissä asiassa.
Kotona tyttöni on erittäin ailahtelevainen. Kiukuttelee ja on herkkä heittämään jollain minua jos otan asioita esille,mitä hän ei halua kuulla. Muulloin on ok, ihana tyttö.
Töissä kuulinkin, että olen joutunut tytön alaiseksi. Hän määrää ja minä vikisen...
todellakin...

Ok. ainoa mikä tässä mietityttää on nämä kotilomat....Ilmeni ettei ne ole niin selviä, vaikka potilaan "ongelmat" ei olekkaan erityisen huolestuttavia...yksi yö tod.näköisempi kuin 2 yötä. Minulle erittäin vaikea asia hyväksyä.

alkuperäinen äitee kirjoitti:

Ok. ainoa mikä tässä mietityttää on nämä kotilomat....Ilmeni ettei ne ole niin selviä, vaikka potilaan "ongelmat" ei olekkaan erityisen huolestuttavia...yksi yö tod.näköisempi kuin 2 yötä. Minulle erittäin vaikea asia hyväksyä.

Lue lisää

Ei kannata huolestua, saat itse hieman hengähdystaukoa ja ainahan voit mennä vierailulle osastolle, kun haluat tavata nuortasi.Hyvässä hoidossa hän siellä on.

16-vuotiaan pojan äiti kirjoitti:

Ei kannata huolestua, saat itse hieman hengähdystaukoa ja ainahan voit mennä vierailulle osastolle, kun haluat tavata nuortasi.Hyvässä hoidossa hän siellä on.

Varokaa tuota paikkaa! Sieltä viedään lapsia lastensuojelulaitoksiin!

Loikalan kartano kirjoitti:

Varokaa tuota paikkaa! Sieltä viedään lapsia lastensuojelulaitoksiin!

Ystäväni on ollut osastolla masennuksen takia joskus.
Olihan hänellä aika vapaata siellä ja käytiin usein katsomassa kaveria sielä.
Nyt on hyvässä kunnossa, kotona asuu ja onnellinen nuori :)
Parantui hyvin

Loikalan kartano kirjoitti:

Varokaa tuota paikkaa! Sieltä viedään lapsia lastensuojelulaitoksiin!

Niin vitusti tää

16-vuotiaan pojan äiti kirjoitti:

Ei kannata huolestua, saat itse hieman hengähdystaukoa ja ainahan voit mennä vierailulle osastolle, kun haluat tavata nuortasi.Hyvässä hoidossa hän siellä on.

Jouduin 13 vuotiaana avo-osastolle ja se meni kiinni homeongelman vuoksi ja jouduin suljetulle. Joka keskiviikko piti anoa lomaa että pääsee kotiin perjantaina. Oli kalteri-ikkunat ja sänky. Panssarilasiovi ja kaksi kertaa yritettiin tappaa. Kerran fileerointiveitsi kurkulla ja toinen kerta oli kun laitettiin teipillä kiinni tuoliin jonka jälkeen teipattiin suu ja nenä. Hoitaja pääsi juuri pelastamaan. Menin 4 viikon jaksolle ja sitä pidennettiin kokoajan ja lopulta olin 1.5 vuotta. Nyt 40 -vuotias ja pahat traumat.

Kun se menisikin näin:O

Ihanaa kuulla noin "tavallinen" hyvä hoitokokemus :)

- Hoitoihin liittyy miltei aina jotain loukkaavaa pakottamista niin että lasta tai nuorta nöyryytetään. Sellaista sanovat sitten joksikin rajojenlaittamiseksi >:(
Samoin aikuispotilaita kohdellaan kuin heillä ei olisi ihmisinä minkäänlaista itseisarvoa.

Jos tuollanen sairaalakoulumuoto ja hyvä ope olisikin saatavilla ilman muuta, niin SE olisi OIKEA "LAPSEN ETU".

Samaa mieltä, että hoidot muuttuu, terapiamuodot muuttuu ja kaikki vuosien varrella. Itsellä oli siellä ihan helvetin vaikeaa ja rankkaa. Aloitin itse Ohkolan sairaalasta 2009 ja pääsin avohoitoon 2017 aikuisosastolta. Niiden vuosien aikana kävin paljon läpi... pahan syömishäisiön, vakavan masennuksen, traumahoitojen, psykoottisten oireiden ja lukuisten itsemurhayrityste kautta. Nyt olen tässä hetkessä... avohoidossa, ammatti, käyn töissä, paljon kavereita, jne. Jos en olisi saanut apua ja hyvää hoitoa/keskusteluapua omienhoitajien kanssa, päässyt toimintaterapiaan ja mukaan työtoimintaan sairaalanpuutarhalle, sekä sairaalan liikuntahallille yhteisiin ryhmävuoroihin tai vapaille kuntosalivuoroille jossa huippu liikunnanohjaajat neuvomassa, auttamassa ja juttelemassa muuten vaan, niin EN OLISI NYT TÄSSÄ! 8-VUOTTA OLI PITKÄ AIKA JA VEI USEAT KERRAT TEHOLLE KUOLEMAN LIEPEILLE, mutta Kellokoskensairaalalta saamani avun kautta olen nyt tässä ja avohoidossa. PS. Allan Seppänen ylilääkäri hoitaa siellä oikeasti asiat hyvin ja kuuntelee potilasta.😊