Kellokosken nuorisopsykiatria, kokemuksia

onneton äiti

Kertokaa,mitä kokemusta Teillä on ollut sairaalasta, koulusta (Kalliomaan koulu) ja henkilökunnasta?
Tyttäreni sai lähetteen tuonne tutkimuksiin ja pelottaa paikka. Kyllähän sitä nuorena kuuli, että ootko Kellokoskelta karannut....jne jne...

Kiitoksia etukäteen....

36

7859

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kokemus..

      Voin kertoa että itse olin 12-13 vuotiaana kellokosken nuorisopsykiatrisella.. (masennuksen takia 3kk) Siellä vietin elämäni hirveimmät ajat. Hoitajat siellä ihan hirveitä, lääkkeitä vaan naamaan ja uloskaan ei pääse.. Siellä on monia eri syistä.. Muistan että minulla oli niin sanotusti ''lievin'' syy olla siellä.. Eli siis kaikilla muilla oli maanisdepressiivisyyttä, skitsofreniaa ja myös huumeidenkäyttäjiä löytyi.. Koulu oli kyllä suhteellisen mukava (osasyynä että ne ''sairaimmat'' eivät saaneet käydä koulua muiden oppilaitten takia. Opettajat olivat mukavia. Koulussa pääsi erittäin helpolla. Eli siin kun oli vaikeaa niin opettajat oikesti auttoivat ja yrittivät olla tukena.
      En keksi juuri nyt muuta mutta kysy ihmeessä jos haluat tietää jotakin :) 3 kk aikana kumminkin oppii tietämään kaikenlaista.

      • alkuperäinenkirjoittaja

        Koska olit siellä?


      • vastaaja..
        alkuperäinenkirjoittaja kirjoitti:

        Koska olit siellä?

        10 vuotta sitten..
        Erään ystäväni tytär oli siellä pari vuotta sitten 8 viikkoa ja ei ainakaan silloin ollut paikka vielä kauheesti muuttunut.


    • tukihenkilö-ystävä

      Olen tavannut nuoren, joka sai hyvää ja asiantuntevaa apua. Ehkä ne jotka toipuvat hyvin, kantavat parempia muistoja paikasta mielessään -kaikkiaán kriisit ja sairastamiset jättävät pahoja muistoja, jotka ehkä halutaan jättää sairaalan seinien sisään. Eihän kukaan sairalaan ilokseen mene. Tilanne on silloin aina paha. Kaikki eivät parane riittävästi parhaista yrityksistäkään huolimatta, ei ne hoitajat ja lääkärit mitään jumalia ole.

      Sitä paitsi on ihan typerää demonisoida lääkkeitä, ne kuuluvat hoitoon siinä missä terapiakin -ainakin jos niin vaikeasta sairaudesta on kyse, että sairaalaa tarvitaan. Mieluummin söisin antibioottikuurin kuin antaisin keuhkokuumeen runnella keuhkoni, vastaavasti mieluummin söisin psykoosilta suojaavaa lääkettä kuin antaisin psykoosin surkastuttaa aivosoluja.

      Ei ihminen ole pelkkää eetteriä, eikä pelkkää materiaakaan. Aika aikaansa kutakin, ja paljon tukea ja rakkautta läheisiltä, kestämistä ja kärsivällisyyttä. Hyväksyntää, ei ennakkoluuloja.

      • lekurit..

        Mutta eivät ne lääkärit aina tiedä parhaiten.. Se on todistettu.. Silloin ku minä olin siellä ni ei kukaan välittänyt tai kuunnellut.. Lääkkeitä vaan annettiin monia erillaisia( lopetin kun pääsin sairaalasta ja olo koheni) Hoitajat ei ollu muusta kiinnostunu ku kahvittelusta.. Jos on sairas ni ei välttämättä ymmärrä millaista se loppupeleissä on mutta jos joutuu tommoseen paikkaan esim. masennuksen tai jonkun tarkkaavaisuushäiriön takia niin voi olla todella rankkaa.. Välillä tuntui että itsekkin oli tulossa sekopäiseksi.. Silloin tarvitsee tukea ja joku joka kuuntelee eikä tuommoista mielisairaitten huutelua, rajoituksia ja vapauden riistämistä..


      • jep.
        lekurit.. kirjoitti:

        Mutta eivät ne lääkärit aina tiedä parhaiten.. Se on todistettu.. Silloin ku minä olin siellä ni ei kukaan välittänyt tai kuunnellut.. Lääkkeitä vaan annettiin monia erillaisia( lopetin kun pääsin sairaalasta ja olo koheni) Hoitajat ei ollu muusta kiinnostunu ku kahvittelusta.. Jos on sairas ni ei välttämättä ymmärrä millaista se loppupeleissä on mutta jos joutuu tommoseen paikkaan esim. masennuksen tai jonkun tarkkaavaisuushäiriön takia niin voi olla todella rankkaa.. Välillä tuntui että itsekkin oli tulossa sekopäiseksi.. Silloin tarvitsee tukea ja joku joka kuuntelee eikä tuommoista mielisairaitten huutelua, rajoituksia ja vapauden riistämistä..

        Itsekkin menin sinne vaan tämmöseen tarkkailuun ja tutkimuksiin ja esim. koulunkäyntiä se auttoi koska siellä todettiin että minulla oli dysleksia..


    • ......

      Kyse on nimenomaan nuoresta jolla on tarkkaavaisuushäiriötä ja hajanaisuutta ajatusmaailmassa. Kaverisuhteiden puute hankaloittaa tilannetta, kaverit on vain koulussa eikä sen ulkopuolella. Harrastustakaan ei ole päästy jatkamaan itsetunnon puutteesta (pelkää muiden katseita ja arviointia suorituksesta LIIKAA.) Psykologi on huolissaan kun terapia ei etene kun jätin lääkkeet pois (lääkärin lopulta suostuttua). Tajuan nyt että se lääkitys on hyvä olla koska se auttoi osin. Oikea lääke kun löytyy niin uskon NYT etta auttaa.
      No, olen nyt puhunut tyttäreni kanssa ja nähtävästi olen suostumassa siihen, että hän menee TUTKIMUSJAKSOLLE. Enempään EN suostu kosken kestä, että äitiys menettäisi merkityksen (ymmärtänette mitä tarkoitan).
      Tyttäreni on tottunut jo ruljansseihin joten kaip tämä sitten onnistuu hänenkin osaltaan. On huolissaan vain mitä kouluun kerrotaan ja mitä tapahtuu ystäville, joihin mahdollisesti tutustuu sairaalassa...Unohtuvatko sitten.

      Kellokoskesta olen googlannut tietoa ja olen hakenut vertaistukea.
      Sain eräästä palstalta hyvää neuvoa, käy tutustumassa paikkaan, ota yhteyttä sinne ja kysy, tunnustele minkälainen paikka se tänä päivänä on.
      Siellä on kuulema tapahtunut muutoksia siltä ajalta kun ensimäinen vastaaja on ollut siellä.
      Ollut väsymistä hoitohenkilökunnan puolelta ja johto ollut peestä...

      Itse olen pitänyt mielikuvaa Kellokoskesta vain hullujen huoneena. Kyllähän niitä siellä myös on, mutta kuten tuossa jo alussa kirjoitin, tyttöni on vain tutkimusjaksossa ja sen tarkoitus on vain hakea oikeita tapoja miten edetään aikuisuuteen pääsyssä....
      tyttö on fiksu ja kaikki eväät on mutta mutta...tavat niiden löytymiseen on ollut vaikeita...
      meiliosoitteeni on, jos jotain kiinnostas enemmän kirjoittaa on rolliseukko@suomi24.fi...
      Kaikkea kun tänne ei voi kirjoittaa...

      Kiitos kaikille asiallisista mielipiteistä...ja mielellään kuulen lisää...

      • älä laske ajan mukaan..

        Ihan että vain tiedät ettei tule shokkina.. Tuo tutkimusjakso yleensä venyy aika paljon.. En tiedä miten nykyään mutta silloin kun minä olin siellä niin 6-8 viikon tutkimusjakso venyi 33 kk ilman mitään perusteltua syytä.. Samoin muitten siellä olleiden kanssa.. Minulla oli tuttava silloin siellä joki oli koulun takia sinne mennyt tutkimusjaksolle.. Nohh.. siellä sitten todettiin että kun on niin paha tarkkaavaisuushäiriö ja ajatusmaailma ei ihan niinkuin pitäis niin hän joutuikin sitten käymään siinä koulussa reilun vuoden.. Sanottiin vaan että hän ei kykene eikä pysty käymään normaali koulua.
        Saanko kysyä että minkä ikäinen tytär sulla on? Ja tiedätkö että millaselle osastolle hän on menossa? Kuinka pitkä tutkimusjakso nykyään on? Koulu on hyvä mutta noi osastot eivät ole.. SIellä on paljon mielisairaita ja usein (on käynyt monelle) käy niin että jos on hajanaisuutta ajatusmaailmassa niin tuollainen hullujenhuone VOI (en sano että kaikille käy niin) sekoittaa sen ajatusmaailman kokonaan..


      • vastaus..

        Silloin kun jouduin sairaalaan minulla todettiin aika samat kuin tyttärelläsi.. Harrastuksia ei ollut koska itsetunto oli niin alhaalla.. Ei kavereita, koulu meni huonosti ja kuten ensimmäisessä viestissä mainitsi minulla oli masennus joka johtui näistä ylläolevista.
        Muista että jos hän menee sinne tutkimusjaksolle ja paperit on kirjoitettu ja hän on siellä.. Niin jos lääkärit ovat sitä mieltä että hänen on parempi siellä niin se sit on niin.. sen jälkeen et voi kauheesti tehdä enään asialle mitään..


      • alkuperäinen mamma
        vastaus.. kirjoitti:

        Silloin kun jouduin sairaalaan minulla todettiin aika samat kuin tyttärelläsi.. Harrastuksia ei ollut koska itsetunto oli niin alhaalla.. Ei kavereita, koulu meni huonosti ja kuten ensimmäisessä viestissä mainitsi minulla oli masennus joka johtui näistä ylläolevista.
        Muista että jos hän menee sinne tutkimusjaksolle ja paperit on kirjoitettu ja hän on siellä.. Niin jos lääkärit ovat sitä mieltä että hänen on parempi siellä niin se sit on niin.. sen jälkeen et voi kauheesti tehdä enään asialle mitään..

        ...kiitos. Hyvä kun tulee toisenlaista mielipidettä kanssa että osaan ottaa heti asiasta selville.
        Otan yhteyttä koulun rehtoriin, sain meiliosoitteen hänelle. Luulen että hänen kauttaan saan tietoa miten yhteyttä mm saan toimintapoihin sairaalan puolella. On kuulema ok, mukava reksi. EN todellakaan suostu siihen, että hoitojakso venyisi. Ennalta otan kyllä asiasta selville ennen kuin lähden sopimaan.

        Tyttö on 13 vuotias. Ihan äidin mussukka vielä monessa asiassa, murkkuikä kyllä repii jo narujani irti paapomisesta.

        Saanko vuorostani kysyä, miten Sinulla tänään menee? Ihan noin yleensä (ei tarvitse kertoa tarkkaan :)) Itselleni kerrottiin, ellen toimisi, tyttärelleni voi käydä niin, ettei sopeudu aikuisten maailmaan ....ja tarvitsee aina apua...sitä en todellakaan halua.
        Tottakai haluan että hän opiskelisi ja saisi ammatin...Ja muuttaisi myös kotoa perustamaan oman "sirkuksen" ,.,,
        Eväät on olemassa joka lohduttaa..

        Olen keskustellut monen ihmisen kanssa tästä asiasta ja kaikki on sitä mieltä, että kannattaisi ottaa mielipide vakavasti ja olla aktiivinen ottamaan epäkohdista selvää...

        Maanantaina selviää, miten käy. Menemmekö jonoon.

        :)


      • ihan mukavasti :)
        alkuperäinen mamma kirjoitti:

        ...kiitos. Hyvä kun tulee toisenlaista mielipidettä kanssa että osaan ottaa heti asiasta selville.
        Otan yhteyttä koulun rehtoriin, sain meiliosoitteen hänelle. Luulen että hänen kauttaan saan tietoa miten yhteyttä mm saan toimintapoihin sairaalan puolella. On kuulema ok, mukava reksi. EN todellakaan suostu siihen, että hoitojakso venyisi. Ennalta otan kyllä asiasta selville ennen kuin lähden sopimaan.

        Tyttö on 13 vuotias. Ihan äidin mussukka vielä monessa asiassa, murkkuikä kyllä repii jo narujani irti paapomisesta.

        Saanko vuorostani kysyä, miten Sinulla tänään menee? Ihan noin yleensä (ei tarvitse kertoa tarkkaan :)) Itselleni kerrottiin, ellen toimisi, tyttärelleni voi käydä niin, ettei sopeudu aikuisten maailmaan ....ja tarvitsee aina apua...sitä en todellakaan halua.
        Tottakai haluan että hän opiskelisi ja saisi ammatin...Ja muuttaisi myös kotoa perustamaan oman "sirkuksen" ,.,,
        Eväät on olemassa joka lohduttaa..

        Olen keskustellut monen ihmisen kanssa tästä asiasta ja kaikki on sitä mieltä, että kannattaisi ottaa mielipide vakavasti ja olla aktiivinen ottamaan epäkohdista selvää...

        Maanantaina selviää, miten käy. Menemmekö jonoon.

        :)

        Elikkäs aloitetaan siitä että olin masentunut (lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa tapahtui pahoja ja minua koulukiusattiin), itseluottamukseni oli todella huono (en edes kauppaan uskaltanut mennä) Ajattelin myös aina mitä muut minusta ajattelee ja juuri että he ajattelevat pahaa.. Koulu meni huonosti vaikka kuinka tsemppasin. Tilanteeni sitten romahti enkä koulussakaan pystynyt oleen niin menin tuonne sairaalaan. Se oli osittain hyvä ja osittain huono kokemus. Sanotaan näin että ne hoitajat ja lääkärit eivät osanneet yhtään auttaa mutta ne muut nuoret osastoilla osasivat.. Kuten sanoin olin yksinäinen ja oli huono itseluottamus mutta siellä kellokoskella minusta tuli todella suosittu ja kaikki pitivät minusta (enkä oikein vieläkään tiedä miksi)
        Olin sen 6-8 viikkoa siellä ja todettiin sitten että käyn 7 luokan loppuun siellä (pääsin sitten pois koulujen loputtua, olin siellä sen 3kk)
        Sen jälkeen, lääkityksiä jatkettiin ja olin niin sanotusti avohoidossa, eli kävin terapiassa.. Aloitin lähihoitajaopiskelut peruskoulun päätyttyä ja opiskelin puolivuotta mutta lääkityksen ja vointini takia en pystynyt jatkamaan opintoja.. En jaksanut ja kaikki tuntui vastenmieliseltä.
        KUNNES 16 vuotiaana päätin että nyt loppui.. Lopetin ensin lääkkeet (kenenkään tietämättä) ja pari viikkoa myöhemmin lopetin terapian. Siitä tuli aikamoinen haloo ja uhkailtiin että joudun takaisin sairaalaan..
        Alku oli todella hankalaa mutta siitä pikkuhiljaa pääsin perheen ja tuttavien tuella eteenpäin ja itseluottamus kasvoi..

        Koulun penkille en ole vielä jaksanut mennä koska en oikein tiedä sitä omaa alaanikaan, mutta töitä teen, seurustelen ja itseluottamus on kasvanut kovasti :) kyllä se voisi parempi olla mutta pärjään kumminkin..
        Paras apuni oli että muut tukivat ja olivat ymmärtäväisiä ja kärsivällisiä.. Tyttäresi on saman ikäinen kun minä olin silloin.. Joskus vaan ehkä tarvii vähän enemmän aikaa :) esim. uskon että tyttäresi itseluottamus tulee nousemaan samallatavalla kuin minullan Kunhan hänelle vain annetaan aikaa ja tukea :) Hänet pitää vain saada yrittämään ja pitää muistaa kannustaa :)


      • LISÄYS LISÄYS
        ihan mukavasti :) kirjoitti:

        Elikkäs aloitetaan siitä että olin masentunut (lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa tapahtui pahoja ja minua koulukiusattiin), itseluottamukseni oli todella huono (en edes kauppaan uskaltanut mennä) Ajattelin myös aina mitä muut minusta ajattelee ja juuri että he ajattelevat pahaa.. Koulu meni huonosti vaikka kuinka tsemppasin. Tilanteeni sitten romahti enkä koulussakaan pystynyt oleen niin menin tuonne sairaalaan. Se oli osittain hyvä ja osittain huono kokemus. Sanotaan näin että ne hoitajat ja lääkärit eivät osanneet yhtään auttaa mutta ne muut nuoret osastoilla osasivat.. Kuten sanoin olin yksinäinen ja oli huono itseluottamus mutta siellä kellokoskella minusta tuli todella suosittu ja kaikki pitivät minusta (enkä oikein vieläkään tiedä miksi)
        Olin sen 6-8 viikkoa siellä ja todettiin sitten että käyn 7 luokan loppuun siellä (pääsin sitten pois koulujen loputtua, olin siellä sen 3kk)
        Sen jälkeen, lääkityksiä jatkettiin ja olin niin sanotusti avohoidossa, eli kävin terapiassa.. Aloitin lähihoitajaopiskelut peruskoulun päätyttyä ja opiskelin puolivuotta mutta lääkityksen ja vointini takia en pystynyt jatkamaan opintoja.. En jaksanut ja kaikki tuntui vastenmieliseltä.
        KUNNES 16 vuotiaana päätin että nyt loppui.. Lopetin ensin lääkkeet (kenenkään tietämättä) ja pari viikkoa myöhemmin lopetin terapian. Siitä tuli aikamoinen haloo ja uhkailtiin että joudun takaisin sairaalaan..
        Alku oli todella hankalaa mutta siitä pikkuhiljaa pääsin perheen ja tuttavien tuella eteenpäin ja itseluottamus kasvoi..

        Koulun penkille en ole vielä jaksanut mennä koska en oikein tiedä sitä omaa alaanikaan, mutta töitä teen, seurustelen ja itseluottamus on kasvanut kovasti :) kyllä se voisi parempi olla mutta pärjään kumminkin..
        Paras apuni oli että muut tukivat ja olivat ymmärtäväisiä ja kärsivällisiä.. Tyttäresi on saman ikäinen kun minä olin silloin.. Joskus vaan ehkä tarvii vähän enemmän aikaa :) esim. uskon että tyttäresi itseluottamus tulee nousemaan samallatavalla kuin minullan Kunhan hänelle vain annetaan aikaa ja tukea :) Hänet pitää vain saada yrittämään ja pitää muistaa kannustaa :)

        Aina jotakin unohtuu :D
        Oli vielä tarkoitus sanoa että uskon että tuo ongelma tulee taantumaan iän myötä. Vaikka itselläni on vieläkin hieman huono itsetunto, olen levoton ja murehdin kaikkea niin silti pystyn tekemään työtä.. Ja olen vielä kaikenlisäksi asiakaspalveliana joten noita asioita tarvitaan.. joskus pitänee vaan yrittää ylittää itsensä mutta EI saa odottaa eikä vaatia nuorelta semmoista. Kuten sanoin tarvitaan aikaa :)
        Hän tulee löytämään oman paikkansa ajan myötä ja oppii asioita omaan tahtiinsa.
        itse olen vieläkin todella huono hankkimaan ystäviä ja harrastuksiakaan minulla ei ole..
        Sanotaan että yleensä sosiaaliset ongelmat pahenevat iän myötä MUTTA se ei aina mene niin.. Vaikka minulla ei ole kasapäin ystäviä niin minulla on silti pari hyvää ystävää jotka ovat olleet alusta asti tukena. Ja vaikka ystäviä ei ole niin jostain kumman syystä kyllä olen saanut poikaystävän itselleni :D
        Kyllä asiat aina jotenkin järjestyy :) Ja en todellakaan usko että tyttäresi tulee tarvitsemaan apua myöhemmin. Joskus vaikeampaa joskus menee paremmin. Uskon myös että hän pärjää todella hyvin elämässä ja varsinkin jos hän todella kovasti haluaa jotakin niin hän tekee asialle jotain, ylittää itsensä ja oppii rauhoittamaan itseään omalla tavalla. Vaikutat erittäin mukavalta ja hyvältä äidiltä joka on tyttärensä tukena.. Uskon että jo sinä pystyt tekemään ihmeitä kunhan vaan muistat sen että hän tarvitsee aikaa, tukea ja pientä opastusta oikeaan suuntaan :) PALJON TSEMPPIÄ! :)

        p.s. En uskalla sanoa tuon kellokosken suhteen mitään. Se oli elämäni vaikeinta aikaa mutta kyllä ne muut nuoret saivat itseluottamukseni hiukan korkeammalle(vaikka sairaita olivatkin)Se on kyllä voinut muuttua aikalailla sen jälkeen kun itse olin siellä, joten paha sanoa voisko auttaa. Jos hän menee tutkimusjaksolle niin tee ehdottomaksi selväksi se asia että hän on vain sen ajan siellä.


      • alkuperäinen mamma
        LISÄYS LISÄYS kirjoitti:

        Aina jotakin unohtuu :D
        Oli vielä tarkoitus sanoa että uskon että tuo ongelma tulee taantumaan iän myötä. Vaikka itselläni on vieläkin hieman huono itsetunto, olen levoton ja murehdin kaikkea niin silti pystyn tekemään työtä.. Ja olen vielä kaikenlisäksi asiakaspalveliana joten noita asioita tarvitaan.. joskus pitänee vaan yrittää ylittää itsensä mutta EI saa odottaa eikä vaatia nuorelta semmoista. Kuten sanoin tarvitaan aikaa :)
        Hän tulee löytämään oman paikkansa ajan myötä ja oppii asioita omaan tahtiinsa.
        itse olen vieläkin todella huono hankkimaan ystäviä ja harrastuksiakaan minulla ei ole..
        Sanotaan että yleensä sosiaaliset ongelmat pahenevat iän myötä MUTTA se ei aina mene niin.. Vaikka minulla ei ole kasapäin ystäviä niin minulla on silti pari hyvää ystävää jotka ovat olleet alusta asti tukena. Ja vaikka ystäviä ei ole niin jostain kumman syystä kyllä olen saanut poikaystävän itselleni :D
        Kyllä asiat aina jotenkin järjestyy :) Ja en todellakaan usko että tyttäresi tulee tarvitsemaan apua myöhemmin. Joskus vaikeampaa joskus menee paremmin. Uskon myös että hän pärjää todella hyvin elämässä ja varsinkin jos hän todella kovasti haluaa jotakin niin hän tekee asialle jotain, ylittää itsensä ja oppii rauhoittamaan itseään omalla tavalla. Vaikutat erittäin mukavalta ja hyvältä äidiltä joka on tyttärensä tukena.. Uskon että jo sinä pystyt tekemään ihmeitä kunhan vaan muistat sen että hän tarvitsee aikaa, tukea ja pientä opastusta oikeaan suuntaan :) PALJON TSEMPPIÄ! :)

        p.s. En uskalla sanoa tuon kellokosken suhteen mitään. Se oli elämäni vaikeinta aikaa mutta kyllä ne muut nuoret saivat itseluottamukseni hiukan korkeammalle(vaikka sairaita olivatkin)Se on kyllä voinut muuttua aikalailla sen jälkeen kun itse olin siellä, joten paha sanoa voisko auttaa. Jos hän menee tutkimusjaksolle niin tee ehdottomaksi selväksi se asia että hän on vain sen ajan siellä.

        KIITOS!
        Oli mukava kirjoitella kanssasi! Tähän asti.
        Itseasiassa oli kiva lukea, että ne sairaat nuoret sairaalassa ottivat Sinut hyvin vastaan. Ja kun pelkään enemmän äitinä niitä. Henkilökunnan toimintaan uskoisin pystyväni puuttumaan.
        Tyttäreni oli lastenlinnassa 2,5 vuotta jo jossa oli hyvä yhteishenki ja he pitivät minua erittäin yhteistyöhaluisena ja usko pois, olen aikas kärkäs ottamaan asioista selvää ja protestoimaan epäkohdista.
        Olen työssäni nähnyt päätöksiä mm huostaanotoista ja mm Kellokoskikin on tullut papereiden mukana tutuksi....Tiedän, että nuoret voi huonosti. Kyllähän sen mediastakin huomaa kun kaikkea ikävää tapahtuu. Ja keskustellaan nuorten pahasta olosta ja kuntien tavoista hoitaa asiaa...
        Tyttäreni omatoimisuutta olen tukahduttanut, myönnän. Paapon liikaa, kun jokin asia ei luonnistu toivotulla tavalla.
        Esim tänään. Tyttären hiukset on pitkät ja on yön ponnarilla. Aamulla unohdin MUISTUTTAA harjaamisesta ja olen varma, ettei sitä tapahdu. Olen saanut jo kuulla että tytön hiukset on takussa ja epäsiistit koulussa. Yläasteella tulee merkityksi jos asia ei onnistu.
        Tyttäreni toistaiseksi on kiusaamiselta välttynyt. Kaveriporukoista koulussa on välillä tipahtanut pelkästään oman toiminnan vuoksi. Eristäytynyt kun ei ole suostunut mukaan. Mutta nyt on jakso siellä se, että ei ole ollut ongelmia. Joskus siis on huonommin asiat.

        Kirjoittelen tänne kun asiaan tulee uutta, lähinnä haluaisin kertoa miten meni tuo maanantai ja ehkäpä kerron mitä sitten tapahtui.

        Hienoa että olet "kelvannut" aikuisten maailmaan!!!! Olet jo näin kirjoituksesi perusteella hieno ihminen. Sinulla on oma vahvuutesi kuten meillä kaikilla. Ja hienoa kun se asia on tullut esille ja auttanut eteenpäin. Löytynyt ystäviä ja rakkaus. Ystävien määrä ei ole tärkeetä vaan se laatu :-)
        Täytyy jatkaa töitä.
        Kiitoksia...


      • mutta,mutta
        alkuperäinen mamma kirjoitti:

        ...kiitos. Hyvä kun tulee toisenlaista mielipidettä kanssa että osaan ottaa heti asiasta selville.
        Otan yhteyttä koulun rehtoriin, sain meiliosoitteen hänelle. Luulen että hänen kauttaan saan tietoa miten yhteyttä mm saan toimintapoihin sairaalan puolella. On kuulema ok, mukava reksi. EN todellakaan suostu siihen, että hoitojakso venyisi. Ennalta otan kyllä asiasta selville ennen kuin lähden sopimaan.

        Tyttö on 13 vuotias. Ihan äidin mussukka vielä monessa asiassa, murkkuikä kyllä repii jo narujani irti paapomisesta.

        Saanko vuorostani kysyä, miten Sinulla tänään menee? Ihan noin yleensä (ei tarvitse kertoa tarkkaan :)) Itselleni kerrottiin, ellen toimisi, tyttärelleni voi käydä niin, ettei sopeudu aikuisten maailmaan ....ja tarvitsee aina apua...sitä en todellakaan halua.
        Tottakai haluan että hän opiskelisi ja saisi ammatin...Ja muuttaisi myös kotoa perustamaan oman "sirkuksen" ,.,,
        Eväät on olemassa joka lohduttaa..

        Olen keskustellut monen ihmisen kanssa tästä asiasta ja kaikki on sitä mieltä, että kannattaisi ottaa mielipide vakavasti ja olla aktiivinen ottamaan epäkohdista selvää...

        Maanantaina selviää, miten käy. Menemmekö jonoon.

        :)

        sinähän et edes äitinä voi päättää hoitojaksosta,jos sairaalassa katsotaan tytön tarvitsevan pidempää jaksoa.
        "Alle 18-vuotias henkilö voidaan määrätä tahdostaan riippumattomaan psykiatriseen hoitoon myös vakavan mielenterveyshäiriön perusteella. Nuoren henkilön kohdalla varsinaisen mielisairauden kriteerien ei siis välttämättä tule täyttyä."

        Eli kun annat sinne heidän arvioitavaksi,he päättävät silloin,et sinä.


      • Lepo

        Kyllä neurolepteja tarvitaan ja suositaan eri vahvuutta eri vaikuttavia aineita eri kestoja eri potilaille eri metodit KUNNES katsotaan onko koostunut kotiuuskuntoon...tai ei. Ja kahvitteluun mitä tulee, potilaat myös kahvittelee. Eihän muuta kuin KAHVIA ja TUPAKKAA kulukkaan hoidossa, useinmiten. Ne jotka hoitoa tarvitsee hoidettakoon. Joskus kuulostaa ronskilta. Mutta, se on heidän parasta. Tuskin moni tahtoo vajakuntoisia 'kuntoutujia' kadullle hämmentämään ja olemaan vaaraksi itselle ja ikävä kyllä useinmiten muille.


    • ....

      Tahtoisin vain sanoa sen, että jos suinkin on mahdollista, että tyttäresi saa apua avohoidossa, suosittelen sitä laitoshoidon sijaan. Tunnen samanikäisenä Kellokosken nuorisopsykiatriselle joutuneen, joka on yhä mielisairaalassa, vaikkakin nyt hieman suuremmassa. Hän on jo aikuinen. Hänellä ei koskaan kokeiltu avohoitoa, vaan hänet laitettiin suoraan sairaalaan. Olen yhä vakuuttunut siitä, että suurin osa hänen oireistaan syntyi sairaalan tarkkailujakson aikana. Oikeastaan tiedän sen siksi, että olin hänen paras ystävänsä ja luotettunsa. Siellä hän oppi, miten ollaan sairaalanuori ja miten siellä saa huomiota: hän oppi toisilta nuorilta käyttämään huumeita, karkailemaan, viiltelemään itseään, oppi ihannoimaan saatanpalvojia. Siellä oli samalla osastolla nuoria, joilla oli todella rankkoja kokemuksia. Ainoana erona vain oli, että monet näistä nuorista pääsivät elämässään eteenpäin. Vastaanottavainen ystäväni ei koskaan päässyt. Hän olisi tarvinnut apua jo paljon aikaisemmin, mutta vasta sairaala teki hänestä todella sairaan.

      • kokemuksia vastaillut!

        Tuo on muuten ihan totta.. Vaikka olinkin teini silloin ku minä olin siellä niin olin kumminki aika kiltti.. Siellä laitoin ensimmäistä kertaa tupakan suuhun ja kuuntelin muitten murheita.. Esim. siellä oli 2 tyttöä jotka olivat tullut raskaaksi vaikka toisten huoneisiin oli kielettyä mennä.. SIellä myös moni otti niin sanotusti ''hatkat'' eli karvasivat sieltä ja sitten tultiin käsiraudoissa poliisinopastuksella takaisin ja heti mentiin eristykseen.. (itse en koskaan karkanut)
        Siellä minuakin yllytettiin menemään jonkun kanssa hissiin ja kokeilemaan huumeita ja viiltelemään.. Vaikka sanoinkin että ne nuoret auttoivat paljon niin kyllä ne pahaakin teki..


      • alkuperäinen mamma
        kokemuksia vastaillut! kirjoitti:

        Tuo on muuten ihan totta.. Vaikka olinkin teini silloin ku minä olin siellä niin olin kumminki aika kiltti.. Siellä laitoin ensimmäistä kertaa tupakan suuhun ja kuuntelin muitten murheita.. Esim. siellä oli 2 tyttöä jotka olivat tullut raskaaksi vaikka toisten huoneisiin oli kielettyä mennä.. SIellä myös moni otti niin sanotusti ''hatkat'' eli karvasivat sieltä ja sitten tultiin käsiraudoissa poliisinopastuksella takaisin ja heti mentiin eristykseen.. (itse en koskaan karkanut)
        Siellä minuakin yllytettiin menemään jonkun kanssa hissiin ja kokeilemaan huumeita ja viiltelemään.. Vaikka sanoinkin että ne nuoret auttoivat paljon niin kyllä ne pahaakin teki..

        Ok...hyvä tietää. Olen tässä muuttanut ees taas ajatuksiani ja voitte olla varmoja, että otan asioista selvää. Täytyy sanoa tähän, että lääkäri joka suosittelee tänne menoa, itse kertoi olleensa siellä aikaisemmin lääkärinä pyöritelleen silmiä!!! Tarkoitan, että kertoessaan jo antoi kuvan paikasta minkälaista siellä oli...joo.
        Nuoret jotka ovat olleet siellä, on valaissut minua miettimään asiaa tarkkaan. Kiitos siitä, virhettä en halua tehdä. Tyttöni on herkkä mutta aikas kiivas asioista: mm minun tupakointi ärsyttää häntä suunnattomasti ja inhoaa meikkaamista....vielä.
        Tietty uudet asiat ovat tyrkyllä (kaveripiirin sisälle pääsyyn voi tulla velvotteita...)
        Kiitoksia taas


      • ihme täti
        alkuperäinen mamma kirjoitti:

        Ok...hyvä tietää. Olen tässä muuttanut ees taas ajatuksiani ja voitte olla varmoja, että otan asioista selvää. Täytyy sanoa tähän, että lääkäri joka suosittelee tänne menoa, itse kertoi olleensa siellä aikaisemmin lääkärinä pyöritelleen silmiä!!! Tarkoitan, että kertoessaan jo antoi kuvan paikasta minkälaista siellä oli...joo.
        Nuoret jotka ovat olleet siellä, on valaissut minua miettimään asiaa tarkkaan. Kiitos siitä, virhettä en halua tehdä. Tyttöni on herkkä mutta aikas kiivas asioista: mm minun tupakointi ärsyttää häntä suunnattomasti ja inhoaa meikkaamista....vielä.
        Tietty uudet asiat ovat tyrkyllä (kaveripiirin sisälle pääsyyn voi tulla velvotteita...)
        Kiitoksia taas

        pitäääkö kellokoskea pelätä olen taistelut mielenterveysongelmienkanssa vuosia ja monenlaista toktoriaa tavannut, meneekö hermo, onko liian pelottavaa, meneekö itsemääräysoikeus painostuksessa? mitä siellä ihmiselle tehdään? hajoonko kotona vai lähenkö sinne? terveisin paskana-täti


      • paskana täti kauhuissaan
        ihme täti kirjoitti:

        pitäääkö kellokoskea pelätä olen taistelut mielenterveysongelmienkanssa vuosia ja monenlaista toktoriaa tavannut, meneekö hermo, onko liian pelottavaa, meneekö itsemääräysoikeus painostuksessa? mitä siellä ihmiselle tehdään? hajoonko kotona vai lähenkö sinne? terveisin paskana-täti

        Mitennmkäy? vastatkaa joku joka on hereillä. lääkärit tahtois että meen kellikselle. ei mitään hajua mikä siellä odottaa, pelkään lääkäreitä,sairaanhoitajia mutta myös pelkään että kokomperhe hajoo,jos enhae apua. en uskalla ryhmäkokoontumisia, pelkään lääkäreitä ja pakkolääkitystä. onko parempi vaan sinnitellä. psykoottiset oireet tuluulu takaisin. keeliiksellä mikä odottaa. ihmisjoukkoja ja rhmiä palkään kanssa, auta jos oot hereillä.


      • Täällä taas :)
        alkuperäinen mamma kirjoitti:

        Ok...hyvä tietää. Olen tässä muuttanut ees taas ajatuksiani ja voitte olla varmoja, että otan asioista selvää. Täytyy sanoa tähän, että lääkäri joka suosittelee tänne menoa, itse kertoi olleensa siellä aikaisemmin lääkärinä pyöritelleen silmiä!!! Tarkoitan, että kertoessaan jo antoi kuvan paikasta minkälaista siellä oli...joo.
        Nuoret jotka ovat olleet siellä, on valaissut minua miettimään asiaa tarkkaan. Kiitos siitä, virhettä en halua tehdä. Tyttöni on herkkä mutta aikas kiivas asioista: mm minun tupakointi ärsyttää häntä suunnattomasti ja inhoaa meikkaamista....vielä.
        Tietty uudet asiat ovat tyrkyllä (kaveripiirin sisälle pääsyyn voi tulla velvotteita...)
        Kiitoksia taas

        Miten kävi? Ei ole mitään kuulunut? Mitä sitten päätit? :)
        p.s. ei kannata noit outoja viestejä lukea :)


      • alkuperäinen onneton äitee
        Täällä taas :) kirjoitti:

        Miten kävi? Ei ole mitään kuulunut? Mitä sitten päätit? :)
        p.s. ei kannata noit outoja viestejä lukea :)

        No joo. Täytyy tottakai varautua kaikenlaiseen kirjoitteluun täällä.
        Meillä siirtyi se käynti ensi tiistaille...ja isä vie hänet. Lähinnä nyt puhutaan ainoastaan lääkityksestä.
        Toivottavasti.
        Palaan asiaan kyllä!!! ;D


      • alkuperainen
        Täällä taas :) kirjoitti:

        Miten kävi? Ei ole mitään kuulunut? Mitä sitten päätit? :)
        p.s. ei kannata noit outoja viestejä lukea :)

        Tässä juttelin tyttären kanssa tuosta lääkitysvaihtoehdosta...ja hän heittää tavaroita ja syyttää että haluan ettei hänellä ole kavereita...
        Perustaa nyt ajatuksensa tuohon, että lääkitys karkoittaa vähäisetkin ystävät...Kuulema yksi kamu osaa lukea hänestä läpi kun tätä tulee kysymään. (on aikaisemmin kysynyt ja tyttöni on luottamuksella kertonut)
        Tytärtäni siis vaivaa se, mitä muut ajattelee..
        Tietenkin yritin sanoa, ettei KERRO siitä että syö. ei Se heille kuulu....mutta mutta...pelkää näitä sivuoireita ja niistä tulevia paljastumisvaaroja...(mm uneliaisuus)
        Tietty asia tiedetään, että vaihtuu tällöin lääke taas toiseen...
        Tulevan viikon tiistaina tuo tyttö menee lääkäriin yksin ja pelkäänpä ettei asia johda mihinkään. Psykologi kun kertoi, ettei hänen luonaan käytävä terapia yksin riitä. tytölleni tulee vaikea yläaste aika ja aikuistuminen voi viivästyä...Tukea tarttis...
        Toisaalta painostetaan minua äitinä toimimaan, olen ahdistunut tästä asiasta ja ajatukset pyörii niin kotona kuin töissä asiassa.
        Kotona tyttöni on erittäin ailahtelevainen. Kiukuttelee ja on herkkä heittämään jollain minua jos otan asioita esille,mitä hän ei halua kuulla. Muulloin on ok, ihana tyttö.
        Töissä kuulinkin, että olen joutunut tytön alaiseksi. Hän määrää ja minä vikisen...
        todellakin...


    • alkuperäinen mamma

      tytöllä meni hyvin käynti tuolla noin eli turhaan olin huolissani.
      Nyt kertoi, että lääkäri oli seikkaperäisesti kertonut lääkkeestä ja yllätys yllätys ottaa asian toisin.
      Lääkkeen nimi on
      Ketipinor ja 25 mg annoksilla aloitetaan.
      100 mg menee jos lääke auttaa.
      Olen tässä miettinyt että Kellis tulee kuvaan jos siis muu ei auta...

      :)

    • 16v. pojan äiti

      Hei!
      Meidän poikamme oli os.15 13-vuotiaana muutaman kuukauden. Hyvä hoito ja mukava henkilökunta. Ei kannata pelätä. Se on eri rakennuksessa, kuin varsinainen 'kellokoski'.

      • alkuperäinen äitee

        Ok. ainoa mikä tässä mietityttää on nämä kotilomat....Ilmeni ettei ne ole niin selviä, vaikka potilaan "ongelmat" ei olekkaan erityisen huolestuttavia...yksi yö tod.näköisempi kuin 2 yötä. Minulle erittäin vaikea asia hyväksyä.


      • 16-vuotiaan pojan äiti
        alkuperäinen äitee kirjoitti:

        Ok. ainoa mikä tässä mietityttää on nämä kotilomat....Ilmeni ettei ne ole niin selviä, vaikka potilaan "ongelmat" ei olekkaan erityisen huolestuttavia...yksi yö tod.näköisempi kuin 2 yötä. Minulle erittäin vaikea asia hyväksyä.

        Ei kannata huolestua, saat itse hieman hengähdystaukoa ja ainahan voit mennä vierailulle osastolle, kun haluat tavata nuortasi.Hyvässä hoidossa hän siellä on.


      • Loikalan kartano
        16-vuotiaan pojan äiti kirjoitti:

        Ei kannata huolestua, saat itse hieman hengähdystaukoa ja ainahan voit mennä vierailulle osastolle, kun haluat tavata nuortasi.Hyvässä hoidossa hän siellä on.

        Varokaa tuota paikkaa! Sieltä viedään lapsia lastensuojelulaitoksiin!


      • Nainen--99
        Loikalan kartano kirjoitti:

        Varokaa tuota paikkaa! Sieltä viedään lapsia lastensuojelulaitoksiin!

        Ystäväni on ollut osastolla masennuksen takia joskus.
        Olihan hänellä aika vapaata siellä ja käytiin usein katsomassa kaveria sielä.
        Nyt on hyvässä kunnossa, kotona asuu ja onnellinen nuori :)
        Parantui hyvin


      • Pirikukka
        Loikalan kartano kirjoitti:

        Varokaa tuota paikkaa! Sieltä viedään lapsia lastensuojelulaitoksiin!

        Niin vitusti tää


    • ADHD + käytöshäiriö

      Oma tyttäreni oli muutama vuosi sitten "Kelliksellä" syystä, että uhkaili itsemurhalla. Tyttö oli tuolloin 13-vee.
      Hän oli osastolla reilun kuukauden käyden välillä vkl kotona. Hän tykästyi sairaalakouluun ja esittikin toiveen sairaalajakson päättyessä, että saisi jatkaa tuolla koulussa. Valitettavasti se ei onnistunut.
      Minulla on pelkästään postitiivisia kokemuksia paikasta, henkilökunnasta ja koulusta. Toki jollakulla voi olla toisenlaisiakin tuntemuksia, mutta mielestäni hyvä paikka.

      • ohhohh

        Kun se menisikin näin:O

        Ihanaa kuulla noin "tavallinen" hyvä hoitokokemus :)

        - Hoitoihin liittyy miltei aina jotain loukkaavaa pakottamista niin että lasta tai nuorta nöyryytetään. Sellaista sanovat sitten joksikin rajojenlaittamiseksi >:(
        Samoin aikuispotilaita kohdellaan kuin heillä ei olisi ihmisinä minkäänlaista itseisarvoa.

        Jos tuollanen sairaalakoulumuoto ja hyvä ope olisikin saatavilla ilman muuta, niin SE olisi OIKEA "LAPSEN ETU".


    • 1234

      Paha paikka olen ollut

    • lintti

      Hei. itse olin kyseisessä sairaalassa v. 2008-2009 masennuksen takia. suurimmaksi osaksi on vain hyvää sanottavaa. mitään varsinaisesti pahaa sanottavaa ei ole. siellä tapasin paljon niin aitoja ihmisiä, joiden kanssa olen vieläkin tekemisissä :)

    • merikarhu1

      Uskomattomia juttuja !! On kylläkin totta että paikka on muuttunut ja hoito tavat ovat muuttuneet. Nykyään nuoret ovat siellä kuukausia, ja siinä ajassa lääkitään ja käydään kouluja. Varmaan rankkaa. Iten olin siellä 80-90 luvulla ja kyllä vietin tuossa laitoksessa 3 VUOTTA ! Tuo oli normaali aika siihen aikaan. Kävimme koulun siellä ja saimme hoitoa eli jutella ja meitä kuunneltiin EI LÄÄKITTY kuin osaa. Tottakait meitä vitutti kun oltiin sisään lukittu ja valvottuja sekä leimattuja. Ai mitä teemme tänään ? Ite olen merikapteeni ja kaverini on poliisi, juu siitä viereisestä huoneesta. Miku on taas juristi. Eli ihan normaaleja meistä kuitenkin tuli.
      Jos joku Kalliomaasta lukee niin terkkuja TAISTON oppilaalta, osastolta 14
      JA KATI B OTA YHTEYTTÄ !! (Ex.Johtaja)

      • Anonyymi

        Samaa mieltä, että hoidot muuttuu, terapiamuodot muuttuu ja kaikki vuosien varrella. Itsellä oli siellä ihan helvetin vaikeaa ja rankkaa. Aloitin itse Ohkolan sairaalasta 2009 ja pääsin avohoitoon 2017 aikuisosastolta. Niiden vuosien aikana kävin paljon läpi... pahan syömishäisiön, vakavan masennuksen, traumahoitojen, psykoottisten oireiden ja lukuisten itsemurhayrityste kautta. Nyt olen tässä hetkessä... avohoidossa, ammatti, käyn töissä, paljon kavereita, jne. Jos en olisi saanut apua ja hyvää hoitoa/keskusteluapua omienhoitajien kanssa, päässyt toimintaterapiaan ja mukaan työtoimintaan sairaalanpuutarhalle, sekä sairaalan liikuntahallille yhteisiin ryhmävuoroihin tai vapaille kuntosalivuoroille jossa huippu liikunnanohjaajat neuvomassa, auttamassa ja juttelemassa muuten vaan, niin EN OLISI NYT TÄSSÄ! 8-VUOTTA OLI PITKÄ AIKA JA VEI USEAT KERRAT TEHOLLE KUOLEMAN LIEPEILLE, mutta Kellokoskensairaalalta saamani avun kautta olen nyt tässä ja avohoidossa. PS. Allan Seppänen ylilääkäri hoitaa siellä oikeasti asiat hyvin ja kuuntelee potilasta.😊


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Seiska: Sofia Belorf haki terapeutilta apua - Avautuu Stefan Thermanista: "Räjähdysherkkä ilotulite"

      Sofia Belórf avautuu miesystäviensä Stefan Thermanin ja Niko Ranta-ahon yhteisistä piirteistä Seiskalle. Therman heitti Sofian tavarat ulos ikkunasta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      63
      3008
    2. Raju tilitys Stefan T, nyt aloitti Sofia haukkumiset ja käy terapiassa.

      Siitä nähtiin taas, Sofia alkoi heti syyttelyt ja kaikki kertonut Seiskassa,ei osannut tätäkään nainen pitää suutaan kiinni erosta.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      374
      2414
    3. Sofia ilmestyi eilen illalla instaansa, on silmät surulliset ja koko kasvojen olemus .

      Ei ole koskaan helppoa eroa olemassa, vaikka kuinka sitä toisin jotkut väittävät.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      1628
    4. Voitko kertoa rakas

      mikä sen muutoksen sinussa aiheutti?
      Ikävä
      130
      1345
    5. Marin jälleen poliittisia irtopisteitä keräämässä, matkusti Ukrainaan

      Saamme varmasti kuvasarjoja liikuttuneesta Marinista itkemässä ja surkuttelemasta ukrainalaisia. Loistava tilaisuus taas kerätä itselleen
      Maailman menoa
      370
      939
    6. Varoituksen sana

      Älkää satuttako sitä ihmistä ketä rakastatte. Jos niin teette, edessä on katumuksen täyteinen pitkä yksinäisyys. Itsellä se varmaan jatkuu koko loppue
      Ikävä
      70
      858
    7. Tampereen sanna lähti lomalle Ukrainaan

      Suomessakin olisi asioita hoidettavana, ja siellä vaan ulkomailla patsastelee. Milloin on seuraavat eduskuntavaalit? Valtion velkaantumisen on loputt
      Tampere
      247
      844
    8. Mies eikä me voitas nähdä

      viikonloppuna? :) ai niin ootko muuten varattu?
      Ikävä
      108
      778
    9. Tekis mieli kertoa

      Miten pahalta tää on tuntunut ja mitä mietin mut en uskalla ottaa riskiä että sattuu vaan yhä enemmän. Ei näille tunteille voi mitään. Olisin vaan toi
      Ikävä
      28
      768
    Aihe