Tohtori Zhivago (spoilaa)

Aluksi kai kannattaa sanoa että en ole lukenut kirjaa joten arvostelen elokuvaa pelkästään elokuvallisten ansioiden perusteella, tiedän että kirja olisi varmaankin parempi ja ainakin laajempi. Ja tiedän että osa kirjan tapahtumista tapahtuivat kirjoittajan omassa elämässäkin.

Heti alkukin oli heikko. Ekat viisi minuuttia oli prologia, musiikki kuului mutta ruudulla ei näkynyt kuin sana prologue. Ja vasta sen jälkeen alkutekstit. Kysynpähän vaan että miksi vitussa? Kun kerran pikakelauksen makuun päästiin niin suurin osa tylsän näköisestä hautajaisjaksosta meni samaa vauhtia enkä kyllä usko mitään menettäneeni.

Pikkuhiljaa päästiin filmiin. Päähenkilöt esiteltiin pikapuoliin kun Alec Guinnessin esittämä tyyppi tuli etsimään tyttöä joka oli näiden lapsi. Ja sitä romanssia saikin sitten odottaa. Ehti venäjän keisarikuntakin kaatua siinä välissä.

Vallankumous oli sinänsä kiinnostavaa katsottavaa vaikka suurin osa tapahtumista olikin ennestään tuttua. Mitään suurempia tunteita se ei saanut aikaan. Alun Nelosdraamastakin (Komorovsky, äiti, tytär ja poikaystävä) olisi luullut saavan paljon enemmän irti.

Koko filmi oli vähän etäännyttävästi kuvattu. Suuri osahan sitä kuvattiin Tohtori Zhivagon tarkkailijan näkökulmasta ja katsojalle jäi sama näkökulma sen sijaan että olisi eläytynyt tapahtumiin.

Ja sitten se romanssi Laran ja Zhivagon välillä. Kun siihen asti vihdoin päästiin niin Zhivagolla oli jo palvova vaimo ja lapsi. Koita siinä nyt siinä sitten eläytyä moisen pettäjän asemaan. Ei onnistu meikäläisen selkärangalla. Julie Christien Lara oli kyllä kieltämättä upea nainen, juuri meikäläisen ihannetyyppiä, että rakastumisen sinänsä ymmärrän.

Jännitys nousi kun paljastui että Laran aviomies olikin elossa ja oli noussut kovaan asemaan. Sitä odotti että nyt miesten välillä tulee kova yhteenotto jossain vaiheessa mutta varsinainen antikliimaksi oli kun Komorovsky tulikin kertomaan että Stenkarov olikin kuollut. Se siitä yhteenotosta.

Manasin Zhivagon typeryyttä siinä vaiheessa kun alkoi näyttää sekä hän että Lara joutuvat vaikeuksiin puolueen kanssa, henki saattaa mennä mutta tämä vain heittää avuntarjoajan pihalle. Mutta mitäs pienistä, eihän se haittaa vaikka parhaassakin tapauksessa joutuu eroon rakastajattarestaan ja omasta lapsesta kunhan vaan saa pidettyä vanhaa vihaa päällä avuntarjoajaa kohtaan.

Sitten tämä pässi menee ja jättää menemättä junaan millä Lara ja lapsi lähtevät. Jooh, on siinä meillä hieno mies.

Loppuarvosana 3/5 mistä suuri kiitos hienoille maisemille ja lavastuksille.


ps. Toinen klassikko eli Tuulen viemää oli vielä heikompi tapaus. Sekään ei kyllä auttanut että katsoin eka tokan puolen käännettävästä dvd:stä ja sitten vasta alun. Mutta kun Scarlett oli semmoinen oikutteleva pikkuprinsessa ettei moiseen noitaan olisi kiinnostanut tutustua pätkääkään, vaikka olikin kaunis. Kun ei välittänyt vähääkään moisen päähenkilön lemmensotkuista niin elokuvanautintoakaan ei sitten ollut nimeksikään. Vaikka onko se sitten hyvän elokuvan merkki että päähenkilö saa katsojassa moisia tunteita aikaiseksi? Saattaa olla, mutta ei ainakaan hyvän romanttisen elokuvan merkki.