Pitkä ja raskas päätös täytyi tehdä, ja meidän prinsessa nukutettiin eilen ikiuneen.
Onko muilla kokemusta vastaavanlaisista ärhäköistä japaninpystykorvista. Meillä on ennenkin koiria ollut, mutta neiti oli ensimmäinen japaninpystykorvamme.
Pentuna käyttäytyi ihan normaalisti, mutta kasvaessa agressiivisuus aina vain lisääntyi ja lisääntyi. Kiellot/rangaistukset eivät tehonneet vaan iski minuun ja mieheeni useamman kerran hampaansa kiinni. Ei meinannut päästää vieraita sisälle/lähtemään, joitakin purikin ja lenkkienkin aikana yritti hyökkäillä ihmisten/eläinten kimppuun. Yli puoleentoista vuoteen meillä ei ole vieraita käynyt koiran takia.
Koira saattoi heiluttaa häntää ja olla innoissaan vieraista, mutta varoittamatta iskikin kiinni jalkaan/käteen. Verta vuotavia haavoja tuli, ei mitään pintanaarmuja kun murisi ja puri todella lujaa.
Koira oli meillä yli kolme vuotta ja käytimme useammalla lääkärillä tutkimuksissa, ettei vain olisi kyse mistään fyysisestä sairaudesta. Mutta mitään ei koskaan löytynyt. Eläinlääkäreiden mukaan pikkuiseni oli pahasti luonnevikainen, ja suosittelivat lopetusta jo kun oli reilun vuoden ikäinen. Mutta halusimme uskoa että tilanne paranee, että se on vain ohimenevää vaikka lääkärit muuta vakuuttelivat. Käytimme myös eräällä koirien ongelmakouluttajalla ja totesi koiran olevan "toivoton tapaus".
Mutta tuo lopetus päätös oli niin hemmetin vaikea vaikka sitä on kauan mietitty, kerran aiemmin ajan varasimme mutta lopussa peruimme. Kaipaan pikkuista vaikka se niin vaikea/vihainen olikin. Silti minulle niin älyttömän rakas, ja tätä on monen niin vaikea ymmärtää.. Joskus ihan kiltisti saattoi sohvalla istua vieressä telkkaria katsomassa, välillä taas aivan raivopää. Sitä syyttää itseään vaikka uskon että vika ei meissä ollut. Olen kuullut että samasta pentueesta on yksi aiemmin lopetettu samasta syystä ja lukenut nettisivuilta että toisenkin pennun kanssa on erittäin vakavia ongelmia.
Onko tuollainen käytös yleistä japaninpystykorvilla? Jostain olen kaivanut tietoa että on suht. yleistä mutta enemmän sitä esiintyy uroksilla.
Todennäköisesti meille vielä joskus koira tulee, kun aina niitä on ollut, mutta mietin uskallanko enää toista tämän rotuista ottaa...
Japaninpystykorvani
20
4174
Vastaukset
- ------+
Moiset luonne- ja fyysiset vinoutumat ovat vain ihmisen harjoittaman rodunjalostuksen sivutuotteita, kun rotujen geneettinen kanta aina vain kapenee, ja sairaudet rotukoirissa aina vain rikastuvat perinnöllisiksi.
Tätä ei Kennelliitto tietenkään myönnä.- tosiaan kyse ihan
rodunomaisesta sairaasta piirteestä. Ei ole yksikään edes vaivautunut rotua puolustelemaan kuten yleensä.
- plz223344
tosiaan kyse ihan kirjoitti:
rodunomaisesta sairaasta piirteestä. Ei ole yksikään edes vaivautunut rotua puolustelemaan kuten yleensä.
Tai sitten voi olla että ehkä meillä japsien omistajilla on muutakin tekemist ku roikkua täällä sulle japaninpysykorvia puollustelemassa.
- sunny bei
tosiaan kyse ihan kirjoitti:
rodunomaisesta sairaasta piirteestä. Ei ole yksikään edes vaivautunut rotua puolustelemaan kuten yleensä.
En ole kuullut että kyseinen rotu olisi kovin agressiivinen, itselläni on japsi herra joka on erittäin sympaattinen tapaus ja käyttäytyy ystävällisesti niin tuttuja kuin vieraitakin kohtaan. Meidän pitää vain muistaa että myös jokainen koira on yksilö niinkuin me ihmisetkin :)
- Yksi japaninpystykorvan omi...
Koirasi on valitettavasti ollut jollain lailla "viallinen" yksilö. Itselleni tuli 3 vuotias japsityttö sisareltani vaikean elämän tilanteen vuoksi, oli ollut sisarallani pennusta saakka. Koira oli kiltti, ja kultainen myös erittäin ihmisrakas jopa vieraita ihmisiä kohtaan, mikä ei ole rotumääritelmän mukaan kovin ominaista japseille. Kuitenkin muutettuaan luoksemme, rivitalosta kerrostaloon ja alku sopeutumisen jälkeen, joka oli n: 1 viikko piti jo tervehtiä kaikki pihan mummot ja muut vastaan tulijat hännänheilutuksilla, ja kerjätä rapsutuksia mitkä koira antoi kernaasti tehdä, ja suorastaan odotti ja vaati niitä, olisi siinä sitten istuskellut vaikka kuinka pitkään kun vain joku jaksoi kehua ja rapsutella. Ainoastaan suuret riehakkaat koirat, ja kova-ääniset koneet traktorit ym. sai vastaansa älätule tänne haukkut.
Turkinhoito, ja kynsien leikkaus sujui aina ongelmitta ja murinoitta. Eli todella kiltti ja hurmaava kaveri oli ainakin oma koirani, myös muutamia muita ihmisiä tunnen joilla on ollut, tai on edelleenkin japaninpystykorva, kenelläkään heistä en tiedä tuollaista kokemusta rodusta olleen. Tämän kirjoituksen laadin kyynelten kanssa. Oma rakas koiraystäväni menehtyi 11.12.08 sydän vaivan vuoksi 10,5 vuotiaana. Suru ei hevillä helpota, ja uuden karvakuonon hankintaa harkitsen, mutta edesmennyt koirani säilyy sydämmessäni aina.- kiva rotu
Minulla on ollu japseja monta vuotta ja todella kilttejä ja viisaita.
Ei minkään laista vihaisuutta.
Mutta nyt minulla kyl on aika hurja tapaus.
Hain sen kasvattajalta niin emoa ei näytetty oli olevinaan sijoitus koira. ?
Hirveän arka, pelkää ihmisiä ym. Ja ärhäkkä eli aivan erinlainen mitä mul aikasemmin on ollut.
Jos tällainen japsi ois aikaisemmin ollut niin oisin vaihtannut rotua.
Aina kun pentu ostetaan pitää nähdä äiti pennun kanssa. Siitä huomaa heti onko äiti reipas rohkea ja kiltti.
Perityy meinaan lapsiinsa.
- Japsi kiinnostaa
Jottei osu omalle kohdalle
- POM POM
Itselläni oli pommi 8v, jonka jouduimme sairauden vuoksi päästämää enkelten luo 2.1 2009.. Koira oli koko ikänsä tietyistä asioista omaa mieltä ja sen sai tosiaan tuntea nahoissaan, sylissä ei viihtyny ensimmäisestä päivästä lähtien turkin hoito kynsienleikkaus, koiralla oli kroonin korvatulehus, mitä piti sitten päivittäin hoitaa ja pesut oli ihan hirveitä, lääkärikäynnit oli yhtä painajaista jota jouduimmekin harrastaa viimesen vuoden melkein joka viikko, joka kerran jouduttiin rauhoittaa ja kun oli niin itepäinen, niin kun päätti ettei nuku niin lääläri joutu antaa moninkertasen määrän rauhotetta.. Mutta koira oli niin rakas meille, että viimeseen asti yritettiin pitämään.. Muuten koira oli ihan kiltti vieraille ja omalle väellekkin, mutta oli niin itepäinen, tietyt asiat kun ei ollu mieleen niin se näytettiin..Vieläkin tulee itku (ikävästä) kun muistelen vaikka vuosi on kulunut..
Ihmiset vaan ei ymmärrä miten kova paikka se on, minullekkin on moni sanonu että jäihän sinulle vielä kaksi, mutta kun se kolmas puuttuu :(
Tosiaan jäi minulle kaksi pommia , mitkä on niin lempeitä ja kilttijä eivät ole koskaan näyttäny edes hampaitaan. Koiria on luonteeltaan niin monia niinkuin on ihmisiäkin..
Jaksamisia vaan kaikille kohtalotovereille..
Ja niille jotka koiraa yleensä on hankkimassa , niin olkaa tosiaan seuraamassa miten emä ja pentu käyttäytyy keskenään ja antaako emä koskea pentuun, itse tehtiin ensimmäisen koiran kohdalla just se virhe ettei tajuttu kun kasvattaja kielti ettei saa mennä lähellekkään emää, voi olla äkänen.. Sillon ois pitäny hälytyskellot soida , mutta kun sitä oli keltanokka ja ei ollu sillon nettiä mistä tietoo ois etsiny..- japsinisti
Meillä on kanssa japseja - ja molemmat on tosi ihania ja ihmisrakkaita.
Kannattaa hiukan tosiaan kattoo mistä sen ottaa, parhaita on sellaiset kasvattajat joilla on ihan kotikenneli - eli että ne pennut asuu ihan kotona ja jos on lapsia perheessä niin on vaan plussaa, näin pennut oppii jo pienestä asti kaikkeen hälinään ja menoon.
Myös tuo että pentujen emoa on mahdollisuus nähdä, ja miten käyttäytyy - sitä kannattaa käyttää hyväksi tuossa kun käy katsomassa pentua ennen luovutusta.
Meidän uusin tulokas on turusta sellaisesta kennelistä kuin jemeritan ja olen todella tyytyväinen!
Pentu on reipas ja sisäsiisti, oli jo tullessaan opetettu paperille - tietenkin vahinkoja sattui, mutta koitti aina ehtiä paprulle, osasi nimensä - joka saatiin keksiä itse tietyin ehdoin, siellä oli lapsia ja emo joka oli tosi ystävällinen kaikille, muutenkin leppoisa ilmapiiri ja pennut olivat muun perheen mukana elämässä ja pentuaitaus oli olohuoneessa ja virikkeitä oli paljon.
Nyt kutsuu näyttelyt keväällä, odottelen innolla tulevaa tämän uuden kanssa. Vanhempi koira on jo eläkkeellä aktiivisesta näyttelyurastaan.
Tuo muuten on myös huomion arvoinen juttu, että pennut saavat virikkeitä kasvatuskodissaan.
- semmoista se
jalostukset tuotosta. Geeneissä käytöshäiriöt siirtyvät pentuihin. Vastuuntuntoinen kasvattaja luonnetestauttaa koiransa samoin kuvauttaa lonkat yms. Eivätkä käytä kasvatukseen koiria joilta jotain vikaa löytyy. Toiset taas eivät ajattelevat kuin vain rahaa tai täydellisä linjoja jolloin millään ei ole väliä, kunhan ollaan mahdollisimman täydellisessä rotumääritelmässä.Täytyy hirveän tarkkaan katsoa mistä pennun ostaa. Suuret kennelit ainakaa omasta mielestä ole niitä parhaita. Siellä pennut eivät saa tarpeeksi ihmiskontakteja joita ne tarvitsevat loppuelämäkseen tullakseen ihmisten kanssa toimeen. Meidän japsi pojalla on myös pientä lievää käytöshäiriätä. Se nimittäin valitsee ihmiset. Toisista se pitää vallan hirveästi, häntä heiluu ja itku pääsee pelkästä näkemisen riemusta. Osalle ihmisista se taas näyttää kaikki hampaansa ja on täynnä raivoa. Tehnyt sitä pennusta lähtien. Sitä on pakko pitää kiinni ja lukita toiseen huoneeseen, puree aivan varmasti. Muuten aivan ihan poika. Omiaan rakastava. Emme anna pienen vian häiritä. Ei ole onneksi kehittynyt pahempaan. Koiralla jo ikää 7vuotta.
Oman koiramme ostimme ihan yksityiseltä ihmiseltä. Perheessä oli lapsia ja muutama muukin koira. Vaikutti hyvältä paikalta hankkia koira epäilyksiä ei herännyt mistään, mutta aina ei voi tietää mitä geeneissä periytyy. - japaninpystykorva-98
Tietääkseni se ei ole japaninpystykorvilla kovin yleistä. Tiedän 3 japaninpystykorvaa ja kaksi niistä on uroksia, kummallakaan ei ole mitään sellaista ongelmaa kuin teidän entisellä koirallanne (toinen uroksista kyllä on jo lopetettu ;()
- japaninpystykorva-98
Tohon ei pitäny tulla tollasta otsikkoo :D ;D
- japsimania
Meilläkin on japaninpystykorva, luonteeltaan aivan ihana sosiaalinen ja hymyilevä...Pippurisuutta löytyy mutta ei kuitenkaan liikaa. Siinä teidän koirassa on tullut kasvattajalle huti kun on risteyttänyt todennäköisesti kaksi kovapäistä mallia, kasvattajan pitää tietää koirien luonne ennen pennutusta.
itse voin ehdottomasti suositella tätä Lumivyöryn kenneliä, siellä ainakin hallitaan koirien jalostus ja tunnetaan omat koirat jotta saadaan mahdollisimman hyväluontoiset jälkeläiset.
Japaninpystykorva on luonteeltaan kyllä melko kovapäinen eikä sille saa antaa harhaluuloa että olisi jollaintavoin laumassa ylimpänä.- japsifani
Meilläkin japsi ja otettu myös Lumivyöryn kennelistä. Meillä näkyy se etten ole riittävästi pentuna sosiaalistanut japsiamme vaikka meillä olikin jo yksi koira ennestään. Meidän japsimme hieman arka ja varautunut ja on aika ärhäkkä olemaan pomona jos annetaan. Pari kertaa yrittänyt yllättäen purra tilanteissa jossa säikähtänyt ja toisena osapuolena ollut lapsi joka arkaillut koiraa, näiden tapausten jälkeen olen kyllä opettanut japsiamme hieman nöyremmäksi. Kynsien leikkuussa kuin lammas mutta turkin harjauksessa pitää aina katsoa että minä määrään, ei japsimme. Joten itsepäisyyttä löytyy mutta ei aggressiivisuutta varsinaisesti. Japsien arkuus tai epäluuloisuus vaatii kyllä sosiaalistamista ja itsepäisyys tiukkaa kuria. Japsit ovat niin suloisia koiria - sanon aina että ulkonäkö pettää... Mutta en omaa koiraa vaihtaisi pois.
- Japsimania
japsifani kirjoitti:
Meilläkin japsi ja otettu myös Lumivyöryn kennelistä. Meillä näkyy se etten ole riittävästi pentuna sosiaalistanut japsiamme vaikka meillä olikin jo yksi koira ennestään. Meidän japsimme hieman arka ja varautunut ja on aika ärhäkkä olemaan pomona jos annetaan. Pari kertaa yrittänyt yllättäen purra tilanteissa jossa säikähtänyt ja toisena osapuolena ollut lapsi joka arkaillut koiraa, näiden tapausten jälkeen olen kyllä opettanut japsiamme hieman nöyremmäksi. Kynsien leikkuussa kuin lammas mutta turkin harjauksessa pitää aina katsoa että minä määrään, ei japsimme. Joten itsepäisyyttä löytyy mutta ei aggressiivisuutta varsinaisesti. Japsien arkuus tai epäluuloisuus vaatii kyllä sosiaalistamista ja itsepäisyys tiukkaa kuria. Japsit ovat niin suloisia koiria - sanon aina että ulkonäkö pettää... Mutta en omaa koiraa vaihtaisi pois.
Meillä on P-pentueesta. Välillä yrittää komennella mutta kun ei yhtään huomioi näitä yrityksiä niin lopettaa todella nopeaan. Ruokaakaan ei anneta "ilmaiseksi" eli jotain on tehtävä aina ennenkuin menee kupille meillä tämä on ainakin toiminut ja koira oppi jo pikkupentuna oikean nokkimisjärjestyksen. Koskaan ei ole yrittänyt purra tai edes uhkaillut puremisella.
- high energy dog
Japsimania kirjoitti:
Meillä on P-pentueesta. Välillä yrittää komennella mutta kun ei yhtään huomioi näitä yrityksiä niin lopettaa todella nopeaan. Ruokaakaan ei anneta "ilmaiseksi" eli jotain on tehtävä aina ennenkuin menee kupille meillä tämä on ainakin toiminut ja koira oppi jo pikkupentuna oikean nokkimisjärjestyksen. Koskaan ei ole yrittänyt purra tai edes uhkaillut puremisella.
Meillä on 4,5 v uros, joka on korkeaenerginen ja todella hurmaava kaveri. Suhtautumisemme koiriin/koiraamme on muuttunut melko tavalla luettuamme Suomen TV:ssäkin viime aikoina seikkailleen Cesar Millanin kirjoittamat Koirakuiskaaja-kirjat. Kieltämättä tämän ketjun ensimmäinen viesti herätti melko lailla ajatuksia... Runsas liikunta- määrätietoinen johtajuus- hellyys ja laumanjohtajan rauhallinen energia vaikuttaa ainakin meillä positiiviisesti koiran käyttäytymiseen, joka muuten voi olla joskus liiankin riehakasta ja dominoivaa.
- jeggers
high energy dog kirjoitti:
Meillä on 4,5 v uros, joka on korkeaenerginen ja todella hurmaava kaveri. Suhtautumisemme koiriin/koiraamme on muuttunut melko tavalla luettuamme Suomen TV:ssäkin viime aikoina seikkailleen Cesar Millanin kirjoittamat Koirakuiskaaja-kirjat. Kieltämättä tämän ketjun ensimmäinen viesti herätti melko lailla ajatuksia... Runsas liikunta- määrätietoinen johtajuus- hellyys ja laumanjohtajan rauhallinen energia vaikuttaa ainakin meillä positiiviisesti koiran käyttäytymiseen, joka muuten voi olla joskus liiankin riehakasta ja dominoivaa.
mutta high energy dog, jos koiran kouluttaa Millanin tavoilla, voi olla varma että pilaa koiransa siihen paikkaan. Japsi on nimittäin tavallansa herkkä koira ja Millanin koulutusmenetelmät on tyylillä ALISTA ALISTA ALISTA. Kuka oikeasti haluaa koiran joka tottelee pelosta? Niin, en usko että kukaan.
- pohjoisen kommenttia
jeggers kirjoitti:
mutta high energy dog, jos koiran kouluttaa Millanin tavoilla, voi olla varma että pilaa koiransa siihen paikkaan. Japsi on nimittäin tavallansa herkkä koira ja Millanin koulutusmenetelmät on tyylillä ALISTA ALISTA ALISTA. Kuka oikeasti haluaa koiran joka tottelee pelosta? Niin, en usko että kukaan.
Samaa mieltä, vaikka ei Japanin pystykorvasta olekkaan kuin vasta 2kk kokemus.
Meille tuli uros koira 4v ensin hoitoon ja sitten jäi. Tutustui nopeasti kaikkiin ja oli heti kotonaan, myös kissan kanssa alkoi heti tekemään tuttavuutta. Kissa alkuun hieman osoitti mieltään mutta nyt nukkuvat vierekkäin, koira lattialla ja kissa sängyn reunalla.
Ulkoiluttamisessa huomasin heti että vetää, eikä ulkoiluttaminen ole silloin kummallekkaan kivaa.
Alkuun oltiin omalla pihalla ja uuden paikan haistelussa meni paljon aikaa, eikä ehtinyt säntäillä.
Ekaa kertaa kävelutielle ja tilanne oli toinen. Veti koko ajan, joten heti kun naru meni tiukalle pysähdyin, enkä kiinnittänyt koiraan huomiota, samoin vain ei vedä. Sitten kun naru löystyi liikkeelle lähfettiin kehujen kera. Noin kilometrin päässä käännyttiin takaisin ja piti enää kaksi kertaa sanoa, ei enää edes pysähtyä niin hihna löystyi ja koira hiljensi vauhtia tai hieman haisteli.
Pihalla opeteltiin sitten luokse tulemista, koirankeksi palkintona ja oppi nopeasti. Ei mitään vihaista komentoa tai pelottavaa käyttäytymistä. Ei perään juoksemista missään vaiheessa jos ei tottele, odottelua vaan että tulee ja sitten palkinto.
Nyt käydään lenkillä ilman hihnaa ja namun saa kun ollaan tultu sisälle. Ei ole aikaisemmin ollut kokemusta kuin spanielista, noutajasta ja kääpiö-colliesta, vuosien takaa. Sanoisin että on kyllä
ehdottomasti helpoin oira oppimaan ja nauttii kun saa huomiota ja tehtäviä, kehuineen.
- sunny bei
Itselläni on seitsemän vuotias japsi uros joka on erittäin kiltti ja iloinen tapaus. Itselläni ei ole rodusta muuta kokemusta muutako tämä yksilö ja uskon että tässäkin rodussa luonne on hyvin yksilöllinen. Tuttava perheelläni oli kans japsi narttu joka pitkän ja onnellisen elämän elettyään joutui parempaan paikkaan nukkumaan... Uskon että uskallat ottaa vielä kyseistä rodusta itsellesi kaverin! :)
- moi;p
Meillä on myös japaninpystykorva, mutta se ei ole mitenkään agressiivinen tai mitään sen tapaista, vaan se on iha kiltti. Ei suinkaan kaikki japaninpystykorvat ole sellaisia, se johtuu emosta/isästä tai sitten kun se oli pentu nii ette antaneet sen nukkua/jotain muuta vastaavaa.. meillä kasvattaja sano et japaninpystykorvista tulee helposti luonevikasia, ellei niiden anna olla rauhassa tai ei koko ajanole sörkkimässä :DD
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1424595- 932179
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152081Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi801968Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1431566Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541542VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1071410- 751336
- 1011327
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1201119