lapsuuden trauma

edelleen lapsuuden traumoista ja koulukiusaamisesta, en ala niistä tässä yhteydessä sen enempää kertomaan, tulisi vain itselle liian paha olo. Aina kun on stressiä ja minulta vaaditaan likaa tulee helposti mieleen kaikki tuo paha ja aiemmin koettu. Olen uskossa ja rukoilen, että saisin voimia jaksaa, joskus tämä paha olo tuntuu kohtuuttoman kovalta. Kaikista pahinta elämässä on väkivalta fyysinen ja henkinen se jättää aina jälkensä, eikä koskaan täysin poistu mielestä. Voimia ja jaksamista sinulle. Tänään tuli taas pitkästä aikaa paha olo, pitkän hyvän jakson jälkeen :(

Valitettavasti minusta ei taida olla yhtään apua sinulle, mutta pakko on sanoa, että tekstisi on kuin suoraan omasta lapsuudestani. ainoa ero, että vanhempani erosivat lopullisesti viime keväänä kun viimeinenkin lintu (lapsi) lensi pesästä omille teilleen. Itse olen miettinyt ihan samaa.. että onko keinoja päästä niistä jotenkin yli, on varmaan joitain paikkoja joista voisi pyytää apua mutta itsellä ainakin ajatus, että kehtaako ja onko tämä nyt niin vakavaa että menisin jne.. vaikka oikeastihan ne on hyvin vakavia asioita. Itse en käytä mitään masennuslääkkeitä tms. mutta masennuksen, väsymyksen ja stressin oireita, sekä uniongelmia on ollut jo vuosia ja monesti meinannut mennä pyytämään apua, mutta aina viime tipassa ajatellutkin, että jos kuitenkin vielä odottaisin.. Omalla kohdallani vielä kamalaa ja järkyttävää on ollut se, että "pienehköä" väkivaltaa ja hurjia riitoja olen saanut nähdä myös omassa vuosien mittaisessa suhteessani! tuntuu, että se on jo liikaa, mutta tyhmä kun olen, niin en osaa tehdä asialle mitään..

Toivottavasti sinä pärjäät paremmin ja voimia sinulle! Minulle saa myös kirjoitella jos se yhtään helpottaa oloa: [email protected]

Miten päästä lapsuuden traumoista yli?

Suomalaisessa terapiassa ja psykologiassa kumman harvoin korostetaan tätä, että on mahdollisuus toipua kokemuksistaan ( piristävä poikkeus joku Furmanin "Ei koskaan liian myöhästä hankkia onnellinen lapsuus"-kirja)

Ensimmäinen askel yli pääsemiseen on sen tiedostaminen että kyse on valinnoista.
Ja varsinkin tästä, että kenen valinnoista ja millaisista valinnoista on kyse.

Isäsi teki aikoinaan valinnan kohdellessaan vaimoaan ja lapsiaan huonosti. Vastuu tästä oli vain ja ainoastaan hänellä itsellään.
Äitisi teki valinnan soputuessaan ja osaltaan siis hyväksyvänsä moisen kohtelun osaksi elämäänsä ja lastensa elämää. Tämä oli täysin hänen vastuullaan.
Lapsilla ei ollut valintaa, eikä mahdollisuutta vaikuttaa. Lapsia ei voi vastuuttaa missään määrin, eikä missään järjellisissä mittakaavoissa.

Aikuisena omaa valintaa ei voi kukaan ottaa pois. Ellei sitten luovuta vastuuta omasta elämästään toisen määriteltäväksi. Tai ala identifioida itseään pysyvästi siksi "lapseksi joka joutui kärsimään ja pelkäämään".

Voit itse valita, millaisen elämän rakennat, mitä siihen kuuluu. Tällöin on mahdollista löytää vihdoin (ja tunnustaa!) se oma MINÄ joka on kaiken moskan alla.

Lähtökohtana on erottaa omat valintansa vanhempien valinnoista.
Tätä kautta myös pääsee irti syyllisyyden ja voimattomuuden taakasta, jota väkivaltaisen kodin lapset, täysin syyttä, sisimmässään kantavat.

No yhden asian voin sinulle kertoa kun se minulle annettiin ohjeeksi ja pistin sen käyttöön ja se toimi apuna minulle. Sinun pitää karsia niitä ihmisiä ympäriltäsi jotka tekevät olosi pahaksi, ota oma elämäsi omaan kontrolliin, vältä tilanteita jotka tekevät olosi huonoksi. Jos kyläily vanhempiesi luokse tekee sinut noin pahanoloiseksi niin olisiko aika lopettaa, etkö voisi alkaa pyytää vaikka äitiäsi käymään sinun luonasi tai ehkä tavata häntä jossain kahvilassa tai muualla hänen lähellään ilman vanhaan kotiisi menoa missä on huonoja muistoja?.
Minulla ne ongelmat olivat ja ovat sisaruksieni kanssa ja ennen vanhempieni kanssa ennen kuin kuolivat, nyt asun kaukana sisaruksistani ja kesti kauan ennen kun tajusin että minun ei pidä ottaa vastaan heidän soittoja tai käyntejä koska niistä tuli aina paniikki kohtauksia ja riitaa ja pahaa mieltä ja pahoja muistoja, teen sitä yhteydenpitoa minun mukaan niin että olen se minä joka olen kontrollissa. Sinun pitää alkaa yksinkertaisesti suojelemaan itseäsi, vaikka hassulta kuulostaa niin toimii kun sen tajuu. Tiedän että ei ole helppoa kun ovat kuitenkin sinun vanhempasi mutta jos haluat normaalia elämää niin sinun pitää jotain tehdä sen hyväksi. Muistahan että oli isäsi ja äitisi päätös olla ja käyttäytyä noin he olivat niitä aikuisia ja teillä lapsilla ei ollut valinnan varaa, nyt sinä olet aikuinen, tee sinä oikein.

Moi luin juuri tuon sun jutun ittellä samanlainen kokemus toi on todella traumaattista itte kans kärsin saman tyyppisestä masennuksesta pidän sitä sisälläni suurin riitely mun porukoitten kaa loppu kun muutettiin turvakotiin kun isä oli työ matkalla ja toi sisällä pidettävä masennus älä vaan tee sitä mä itte oon saanut ton masennuksen muuttuneen kokoaikaseks vihaks

En voi karsia kun sit mul ei ois ketään t. samallaista kokenut kuin aloittaja (ja traumassa elän, aika pahassakin)

Hei!

Ketju on aloitettu jo marraskuussa, haluan kuitenkin kirjoittaa jotain.
Myötätuntoa. Olen pahoillani siitä, mitä ketjun aloittaja – ja muut omasta elämästään kirjoittaneet – on kokenut.

Minua ilahduttaa se, että niin moni on halunnut olla tukena. Sentään löytyy ihmisiä, jotka haluavat ymmärtää ja auttaa. Olet myös saanut hyviä neuvoja, minustakin tuntuu, että sinun kannattaa hakeutua niiden ihmisten seuraan, joiden läsnäolosta saat voimaa elämääsi.

Minäkin haluaisin rohkaista sinua etsimään apua, voit saada paljon korjattua, olet nuori ja sinulla varmasti on paljon voimavaroja. Mutta tarvitset apua; kuuntelijaa, keskustelijaa, terapiaa. Uskon, että teet viisaasti, jos juuri nyt otat etäisyyttä vanhempiisi. Kun olet itse selvittänyt oman elämäsi kriisit, voit ehkä olla myös tukena äidillesi.

Kaikki kokemasi voi kääntyä vahvuudeksi elämässäsi.

Siunausta sinulle
Päivi-pappi Hämeestä

AP: kirjoituksesi on kuin omasta elämästäni, mutta äitini lähti ja erosi kun olin teini-iässä. Isäni on löytänyt uuden naisen, jota pompottelee, mutta en usko hänen koskaan käyneen käsiksi. MInua uhkailee, humalassa voisi tappaa, olen jo aikuinen. Poliiseja on soiteltu. Ehkä tietty raja on ylitetty silloin kun otetaan poliisit mukaan perhe-elämään. KEHOITAN sinua soittamaan /tai ainakin uhkaamaan soittaa poliisit ja tekemään rikosilmoituksen KAIKESTA mitä isäsi tekee väärin sinua tai äitiäsi kohtaan. Äitisi on liian uhriutunut, aivan kuten oma äitinikin oli, tosin siitä on vuosia, silloin oli ajat toiset.Katso äitisi perään, sano ettet siedä häneen kohdistuvaa uhkailua vaan soitat aina poliisit ja teet rikosilmoituksen jos äitisi ei osaa. TÄmä on ainoa tie, ja paras muutenkin. Älä katso ikinä läpi sormien isäsi tekoja. Henkeen kohdistuva uhkaus on lain mukaan rikos. puhu äidillesi kahdestaan ja sano että tekee rikosilmoituksen tai ainakin käy poliisilla vuosikausia jatkuneiden hakaamisten pohjalta ja myös psykologilla jos on tarve. Joskus oli juttua IS:ssa kun pappi oli hakannut vaimoaan koko elämän, ja lapset todisti sitä vastaan, menetti työnsä. Kyllä kai se siis onnistuu myöhemminkin.väkivalta jatkuu niin kauan kun uhrit soittaa poliisit mukaan.Se voi muuttaa monen hakkaajan tajuamaan tekonsa: eihän kukaan halua istua putkassa tai joutua oikeutueen, maksaa oik. käyntikuluja, saada rikosrekisteriä.

Moi mulla oli paha perhekriisi eli äiti vetää ja otaa tiukasti ranteesta ja isä lyö ja sit muistelenki alkaa itkettää ja nyt ole 16 ja taas kävi sama juttu mut iskä jä äiti Eros eli vaan äiti kiusaa mua

Tää on ollu ihan ehdoton: www.sielukirjoittaminen.fi