KAIKKENI ole LAPSENI eteen tehnyt ja siitä huolimatta

mitä en ikinä ole tehnyt. Tämä tuli siitä, että lapsi oli sairas. Sairauden syy selvisi kolme vuotta huostasta. Siitä ei välitetty. Olen tehnyt kantelun, olen tehnyt muistutuksia, olen raivonnut.

Ensi vuoden alussa lähtee käyntiin huostanpurku. Siihen asti elämä on pelkkä parku.

Miksi voidaan ihmistä ja perhettä näin riepotella. Vaikka lapseni tulee joka tapauksessa vuoden kuluttua kotiin, ei tämä rääkki ikinä lopu omasta mielestä.

huostattiin kirjoitti:

mitä en ikinä ole tehnyt. Tämä tuli siitä, että lapsi oli sairas. Sairauden syy selvisi kolme vuotta huostasta. Siitä ei välitetty. Olen tehnyt kantelun, olen tehnyt muistutuksia, olen raivonnut.

Ensi vuoden alussa lähtee käyntiin huostanpurku. Siihen asti elämä on pelkkä parku.

Miksi voidaan ihmistä ja perhettä näin riepotella. Vaikka lapseni tulee joka tapauksessa vuoden kuluttua kotiin, ei tämä rääkki ikinä lopu omasta mielestä.

Lue lisää

huostassaoloaika yhteensä muodostuu?

Vähän samantapainen juttu kuin nimmari Kentauri on kertonut täällä, että lapsen mustelmia luultiin lääkärissä kotona tapahtuneen pahoinpitelyn aiheuttamiksi ja lapsi huostattiin. Ja kas kummaa: Mustelmat eivät loppuneet sijaishuollossakaan!

Nyt lääkärit eivät näe mitään aihetta huostassaoloon, mutta eipähän sitä vain millään pureta.

Mitä enemmän näitä asioita alkaa ajattelemaan, sitä vihaisemmaksi tulee, joten ymmärrän siis raivosi. Aiheeton huostaanotto on rikos lapsen ihmisyyttä ja koko perhettä vastaan. Olenkin sitä mieltä, että valtion pitäisi maksaa muhkeat korvaukset joka perheelle aiheettomasta huostaanotosta, niin esim. Ranskassa tapahtuu.

Mutta SUOMESSA tämä on liian ARKA AIHE käsiteltäväksi julkisuudessa rehellisesti. Liian moni isokenkäinen menettäisi kasvonsa ja eihän se ole soveliasta ollenkaan. Lapsista tietysti viis, mitä he ovat joutuneet kokemaan.

Miten pitkäksi kirjoitti:

huostassaoloaika yhteensä muodostuu?

Vähän samantapainen juttu kuin nimmari Kentauri on kertonut täällä, että lapsen mustelmia luultiin lääkärissä kotona tapahtuneen pahoinpitelyn aiheuttamiksi ja lapsi huostattiin. Ja kas kummaa: Mustelmat eivät loppuneet sijaishuollossakaan!

Nyt lääkärit eivät näe mitään aihetta huostassaoloon, mutta eipähän sitä vain millään pureta.

Mitä enemmän näitä asioita alkaa ajattelemaan, sitä vihaisemmaksi tulee, joten ymmärrän siis raivosi. Aiheeton huostaanotto on rikos lapsen ihmisyyttä ja koko perhettä vastaan. Olenkin sitä mieltä, että valtion pitäisi maksaa muhkeat korvaukset joka perheelle aiheettomasta huostaanotosta, niin esim. Ranskassa tapahtuu.

Mutta SUOMESSA tämä on liian ARKA AIHE käsiteltäväksi julkisuudessa rehellisesti. Liian moni isokenkäinen menettäisi kasvonsa ja eihän se ole soveliasta ollenkaan. Lapsista tietysti viis, mitä he ovat joutuneet kokemaan.

Lue lisää

on ollut hdl:ää, terapiaa ja terapiaa. Alunperin terapian tarve oli ÄIDIN LAIMINLYÖNNEISTÄ JOHTUVA MASENNUS. Mitenkäs sellaista tautia parantaa, kun sitä lapsella ei edes ole ollut. Ja eikö se 7 vuodessa jo olisi pitänyt parantua?

huostassa kirjoitti:

on ollut hdl:ää, terapiaa ja terapiaa. Alunperin terapian tarve oli ÄIDIN LAIMINLYÖNNEISTÄ JOHTUVA MASENNUS. Mitenkäs sellaista tautia parantaa, kun sitä lapsella ei edes ole ollut. Ja eikö se 7 vuodessa jo olisi pitänyt parantua?

Lue lisää

olisi kiinnostunut, miten lapsi parannetaan aiheettoman huostassaolon aikaansaannoksista?

7 v, mutta kukahan kirjoitti:

olisi kiinnostunut, miten lapsi parannetaan aiheettoman huostassaolon aikaansaannoksista?

korjattua.

Lapseni on kaikkien tuttujeni mukaan erittäin fiksu.

Itse näen laitostumisen ongelmat: aloitekyvyttömyys, ei pysty sanomaan suoraan vastaan ja jonkinasteinen masennus (en ole lääkäri, mutta se vain jotenkin näkyy).

Kotiin hän haluaa ja niin pian kuin mahdollista.

Miten pitkäksi kirjoitti:

huostassaoloaika yhteensä muodostuu?

Vähän samantapainen juttu kuin nimmari Kentauri on kertonut täällä, että lapsen mustelmia luultiin lääkärissä kotona tapahtuneen pahoinpitelyn aiheuttamiksi ja lapsi huostattiin. Ja kas kummaa: Mustelmat eivät loppuneet sijaishuollossakaan!

Nyt lääkärit eivät näe mitään aihetta huostassaoloon, mutta eipähän sitä vain millään pureta.

Mitä enemmän näitä asioita alkaa ajattelemaan, sitä vihaisemmaksi tulee, joten ymmärrän siis raivosi. Aiheeton huostaanotto on rikos lapsen ihmisyyttä ja koko perhettä vastaan. Olenkin sitä mieltä, että valtion pitäisi maksaa muhkeat korvaukset joka perheelle aiheettomasta huostaanotosta, niin esim. Ranskassa tapahtuu.

Mutta SUOMESSA tämä on liian ARKA AIHE käsiteltäväksi julkisuudessa rehellisesti. Liian moni isokenkäinen menettäisi kasvonsa ja eihän se ole soveliasta ollenkaan. Lapsista tietysti viis, mitä he ovat joutuneet kokemaan.

Lue lisää

http://www.turunsanomat.fi/?ts=1,3:1000:0:0,4:1:0:1:2008-11-16,104:1:576867,1:0:0:0:0:0:
.....................
Turkulainen asianajaja Katarina Harjulahti-Sarainmaa, joka ajoi tämän jutun purkua hallinto-oikeusvaiheessa, toteaa,
että huostaanotoissa voi tapahtua virheitä,
mutta sosiaaliviranomaisten näyttää olevan mahdoton myöntää sitä.

- Tuntuu myös olevan äärimmäisen sattumanvaraista, kuka joutuu näiden sinänsä hyvää tarkoittavien lastensuojelutoimien kohteeksi, Harjulahti-Sarainmaa sanoo.


______________________________


http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2008-11-16,104:12:576839,1:0:0:0:0:0:

Julkaistu 16.11.2008 1:30:38 (Päivitetty 16.11.2008 14:12:52)

TS/Jori Liimatainen
Tyttö on lastenkotisijoituksen ja kadulla elämisen jälkeen ajatellut uudella tavalla kodistaan, vaikka äidin kanssa onkin tullut rajusti riideltyä. – En ole ikinä niin kiitollinen ollut siitä, että mulla on äiti ja sisko.

Huostassa mutta heitteillä
* Siinä he istuvat ihan tavallisen keittiönpöydän ääressä, kuin ketkä tahansa äiti ja tytär, kertovat tarinaansa, joka on käsittämätön ja uskomaton.
* Kuusitoistavuotias tyttö otettiin huostaan vastoin omaa ja vanhempiensa tahtoa. Tyttö karkasi lastenkodista ja eli sen jälkeen seitsemän ja puoli kuukautta kadulla, pultsarien ja nisten maailmassa.
* Nuori sanoo, että sosiaalihuollon toimimaton järjestelmä varasti häneltä vuoden nuoruudesta.

Kahden tyttären yksinhuoltajaäiti sanoo, että hänen tarinansa syrjäytymisestä on sikäli epätavallinen, että hän on korkeasti koulutettu, sikäli tavallinen, että kuvioon liittyy nuoren häiriökäyttäytymistä ja nyt myös huoltajan työttömyyttä.
Tarina alkaa tytön kiusaamisesta, jota jatkui koko ala-asteen ajan. Äiti yritti puuttua siihen kaikin keinoin.
- Mä olen aina ollut erikoinen, räiskyvä persoona. Erotun joukosta, tyttö pohtii nyt 17-vuotiaana kiusaamisen syitä.

Kymmenvuotiaana tyttö sairastui borrelioosiin, joka parin vuoden kuluttua aiheutti kasvohalvauksen ja aivokudoksen tulehduksen. Sivulöydöksenä aivoissa havaittiin kudosmuutos, jota on viisi vuotta kuvannettu.
Äiti uskoo, että borrelioosi ja aivomuutos osaltaan ovat vaikuttaneet lapsen käytökseen. Asian tutkiminen on kesken.


Lapsiperhe ei hevin saa apua

Yläasteella tyttö käänsi sopeutumattomuutensa kovisrooliksi. ”Kova jätkä” oli oppilaiden keskuudessa suosittu mutta opettajien painajainen: lintsasi, tupakoi, häiriköi ja soitti suuta.
- Joitakin opettajia kohtaan olin hirveän törkeä, tyttö katuu nyt.

Ensimmäisen lastensuojeluilmoituksen teki opettaja. Hän oli kuullut jutun, että tyttö olisi kehunut käyttävänsä huumeita.
- Mut vietiin huumeseuloihin, jotka oli puhtaat!
- Suutuin ja rupesin kapinoimaan opettajia vastaan. Ja sitten niitä ilmoituksia vasta tulikin!

Äiti ajatteli, että antaa tulla vaan: ehkä näin saadaan apua. Hän tiesi parista aiemmasta kokemuksesta, ettei Turussa lapsiperheille hevin apua heltiä.
Esimerkiksi vuonna 2004 yksinhuoltaja oli anonut tukea, kun tarjolla oli virka kauempaa samaan aikaan, kun tyttö oli levoton kotona ja koulussa. Silloin vastattiin, etteivät Turussa edes syöpäsairaat yksinhuoltajat saa apua. Muuttoauton pois olisivat maksaneet.

Äiti jättäytyi alkuvuonna 2006 pois säännöllisestä työelämästä voidakseen hoitaa oireilevaa nuortaan.
Alkuvuodesta 2007 aloitettiin lastensuojeluilmoituksien pohjalta perhetyö.
Kaksi työntekijää kävi keskustelemassa vuoroviikoin, yhteensä 38 tunnin ajan. Se oli hyödyllistä, vaikka tyttö heittikin tilanteet överiksi.
- Hän oli vihainen, kun sossut tuli tänne, ja uhosi ”joo mä tapan itteni ja mä viiltelen itseäni”.
Tyttö poistui usein kotoa perhetyön ajaksi.

Kuuleminen oli enää muodollisuus

Toukokuussa 2007 kysyttiin, haluaisiko äiti, että tytöstä tehdään huostaanottoselvitys. Kerrottiin selvityksestä, johon kerätään lääkärien ja koulun lausunnot, joiden pohjalta tilannetta arvioidaan.

Sehän kuulosti järkevältä.
- Tällaista selvitystä ei kuitenkaan tehty, vaan sosiaalilautakunta teki huostaanottopäätöksen, perusteena perhetyöntekijöiden keräämät ”perhelehdet”. Niitä oli noin 20 sivua.
En saanut niitä nähtäväksi.
Näimme ”perhelehdet” vasta huostaanoton kuulemistilanteessa, joka oli enää pelkkä muodollisuus, äiti sanoo.

”Perhelehdet” tarkoittivat kahden työntekijän muistiinpanoja perhetyön ajalta, jolloin tyttö oli äidin mukaan ollut provosoituneessa mielentilassa.

Äidin asianajaja arveli, että päätökseen vaikuttivat myös äidin 1990-luvun puolivälin alkoholiongelmasta ja silloisista tukitoimista sosiaalitoimen rekistereihin tehdyt merkinnät, vaikka äiti kertoi ongelmien olevan ohi. Tilannetta tulkittiin jatkumona, vaikka esimerkiksi äidin hyvä työura todisti toista.

Äiti näkee, että huostaanotto survottiin kasaan nopeasti, kun sosiaalityöntekijä oli lähtemässä kesälomalle.
Huostaanoton kuulemistilaisuudessa tyttö oli hyytelönä pelosta eikä lukihäiriön takia saanut tolkkua paperinipusta, joka piti tarkistaa.
Äiti, lapsi ja perheestä avioeron jälkeen etääntynyt isä panivat rastin ruutuun ”vastustaa huostaanottoa”. Siksi päätös piti alistaa Turun hallinto-oikeudelle.

Lastensuojelulain mukaan huostaanottoon voidaan ryhtyä, jos puutteet huolenpidossa tai kodin olot uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai lapsi itse vaarantaa niitä käyttämällä päihteitä.

Tytön huostaanoton perusteissa viitataan perhetyössä havaittuihin äidin ja nuoren tulehtuneisiin väleihin sekä jatkuvaa riitelyyn. Tytöstä todetaan ”viiltelee itseään”, mikä äidin mukaan perustui tytön sanomisiin, sekä ”kokeilee huumetta”.

Tyttö myöntää, että hän oli kerran ottanut bileissä puolitoista tablettia jotain, josta huumeseula näytti plussaa. Hän kysyy, ettei kai yksi kerta riitä huostaanottoon?
- Kun mut huostaanotettiin, en käyttänyt päihteitä. Joka ikisessä sossupaperissa on kuitenkin lukenut ”kokeilee huumetta”.
- Miten mä voin olla tässä kodissa vaarassa, jos mun sisko ei ole? tyttö vielä kysyy.
Lain mukaan huostaanoton ehto on sekin, että avohuollon tuki on osoittautunut riittämättömiksi.
Äidin mukaan apua tuli liian vähän ja liian myöhään.


Suljettu osasto vei lopunkin luottamuksen
Tyttö lähtee itkien pois, kun tullaan kysymykseen, miten tapahtui 16-vuotiaan vastentahtoinen huostaanotto.
Äiti kertoo tuosta heinäkuun 2007 päivästä:
Tyttö vietiin ensin vastaanottokotiin, joka on kuin vankila sähkölukko-ovineen.
Siellä sai työntekijän vahtimana käydä ulkona tupakalla, ilman kenkiä, ettei pääse karkaamaan.
- Sen viikon aikana hän kyllä rupesi itseään viiltelemään, äiti sanoo.

Varsinaisessa lastenkodissa olot olivat paremmat. Sai olla ulkona ja käydä ammattikoulua.
- Koulu oli ainoa vapaus, joten mä lintsasin minkä kerkesin, tyttö myöntää.

Syksyllä 2007 hän lähti parille päivän mittaiselle karkureissulle. Niistä ensimmäiseltä äiti palautti tytön lastenkotiin ja vietti illalla pari tuntia hänen kanssaan. Puolitoista tuntia myöhemmin tyttö soitti kauhuissaan, että häntä viedään jonnekin eikä kohta voi enää soittaa. Oltiin menossa psykiatriseen sairaalaan.
- Semmoisissa saatanan ranne- ja nilkkaketjuissa! tyttö kuvailee kiehuen.
- Kun ei ollut vapaita huoneita, pantiin eristysselliin, jatkaa äiti.

Lastenkodin työntekijä kertoi äidille jälkeenpäin syyksi sen, että tyttö oli ollut itkuinen ja uhitteleva karkumatkan jälkeen.
Johtajan mukaan taas oli jo etukäteen päätetty, että löytymisen jälkeen tyttö viedään psykiatrin arvioitavaksi.

Äiti ihmettelee, miksei tyttöä viety tutkittavaksi paikalla olleen huoltajansa kanssa.
Oliko tämä rangaistus karkaamisesta?
Tyttö oli sairaalassa viisi päivää. Lausunnossa todettiin lopulta ”ei suisidiaalinen” (itsetuhoinen).
Psykiatrista jatkohoitoa piti järjestää, mutta niin ei tapahtunut. Niin ikään ADHD-epäilyn tutkimukset ja aivomuutoksen kuvantaminen keskeytyivät huostaanoton ajaksi.

Lastenkoti kadotti lapsen
Marraskuussa 2007 tyttö karkasi, lopullisesti. Äiti lamaantui kauhusta, kun ei saanut hänestä kolmeen viikkoon elonmerkkiäkään.
Nuoren tytön matka Turun kaduille, roskiksiin, rappukäytäviin sekä satunnaisten tuttavien, pultsarien ja nistien maailmaan tuli kestämään seitsemän ja puoli kuukautta. Hän elätti itseään varastamalla ja alkoholia välittämällä ja muunteli koko ajan ulkonäköään, jotta viranomaiset eivät löytäisi.
- En halua puhua siitä... On tapahtunut liikaa mun ikäiselle ihmiselle.

Joulun 2007 alla hallinto-oikeus hylkäsi äidin huostaanotosta tekemän valituksen ja päätti, että huostaanoton edellytykset ovat yhä voimassa, vaikka oikeus tiesi tytön olleen kateissa toista kuukautta.
Äidin valituksen mukaan sijoitus lastenkotiin ja mielisairaalajakso ovat vahingoittaneet lasta ja järkyttäneet hänen luottamustaan viranomaisiin. Lapsi on joutunut sellaiseen vaaraan, joka ei häntä kotona uhannut.

Lastensuojelulain mukaan sosiaalihuollolla on oikeus päättää huostaanotetun olinpaikasta, hoidosta, kasvatuksesta ja valvonnasta, mihin äiti ironisoi, ettei näköjään velvollisuuksia hoitaa lasta.

Aluksi äiti etsi lastaan epätoivoisena, autolla ja kävellen. Lastenkodin rekisterien mukaan sen väki etsi lasta pari kertaa, ja kerran asialla oli poliisi. Poliisi teki yhden etsinnän kotiin, kylläkin vasta puolisen vuotta katoamisen jälkeen.
- Löysin tytön tammikuussa nukkumasta meidän autosta. Olin ensin niin lainkuuliainen, etten uskaltanut päästää kotiin, vaan sanoin, että sinun pitää mennä lastenkotiin. Asianajajani sitten sanoi, että sinun velvollisuutesi on antaa ruokaa omalle lapsellesi.

Tyttö nukkui yli seitsemän kuukauden pakoilun aikana kotona vajaat kymmenen yötä, aina vaatteet päällä, jotta pääsisi äkkiä karkuun ikkunasta, jos poliisit tulevat hakemaan.
Maaliskuussa, kun tyttö oli villieläimen tapaan ollut liikkeellä neljä kuukautta, äiti valitti huostaanotosta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Sieltä ei kahdeksan kuukauden jälkeenkään ole tullut päätöstä.

Tukitoimet äidin vastuulla
Keväällä äiti huomasi lastensuojelulaissa kohdan, jonka mukaan sosiaalihuollon johtava viranhaltija voi lopettaa huostaanoton. Viranhaltija päättikin, että tyttö saa tulla kotiin kuuden kuukauden koelomalle, jos suostuu esiin.
Ihmisten ilmoille tuli henkisesti rikkinäinen, laihtunut rääpäle, joka ei pystynyt nukkumaan eikä syömään.

Tytön koeloma kotona päättyy joulun alla. Hän yrittää toipua ja käydä koulua. Äitiä työllistävät ”tukitoimet” eli nuoren käynnit lääkäreillä, seuloissa ja omahoitajan luona lastenkodissa.
Joka senttiä venyttävälle työttömälle ei ole annettu varoja toimiin, jotka edellyttävät puhelinaikaa ja autoa. Lisäksi hän tappelee byrokratian kanssa lapsilisästä, toimeentulotuesta ja elatusmaksusta karkumatkan ajalta.

Nuori ei saanut lastenkodilta karkumatkansa aikaisia käyttövaroja, joita lain mukaan pitäisi saada vähintään kolmasosaa elatustuen määrästä, siis 43 euroa kuussa.
- Sosiaalitoimessa katsottiin, että hän on ”elättänyt itsensä”, äiti ihmettelee. Hän on kuitenkin joutunut samalta ajalta maksamaan huostaanoton kustannuksina noin 60 euroa kuussa.

Perhettä huolestuttaa koeloman epämääräinen kirjaus: ”Jos koeloman aikana tulee huoli (tytön nimi) tilanteesta tai koeloman loppuessa todetaan, että ennalta asetetut tavoitteet eivät ole toteutuneet, (nimi) sijoitetaan Turun ulkopuolelle”. Äiti näkee, että ”huoli” nyt voi tulla vaikka hammassärystä.

Tyttö vannoo, ettei enää suostu lastenkotiin. Hän on siltä turvassa ensi vuonna, kun on täyttänyt 18 vuotta.
Äidin ja lasten terveys on heikentynyt, ja perheen talous on kuralla. Osa tuttavista on lakannut tervehtimästä.
Kokemansa pohjalta äiti tuntee, että sosiaalitoimen järjestelmässä piilee eräänlainen pahuus:
se tuottaa sarjan toimia, jotka ovat ”vähän sinne päin”, mutta siltä puuttuu aito kiinnostus oireilevaan ihmiseen.

RITVA SETÄLÄ

.......................... kirjoitti:

http://www.turunsanomat.fi/?ts=1,3:1000:0:0,4:1:0:1:2008-11-16,104:1:576867,1:0:0:0:0:0:
.....................
Turkulainen asianajaja Katarina Harjulahti-Sarainmaa, joka ajoi tämän jutun purkua hallinto-oikeusvaiheessa, toteaa,
että huostaanotoissa voi tapahtua virheitä,
mutta sosiaaliviranomaisten näyttää olevan mahdoton myöntää sitä.

- Tuntuu myös olevan äärimmäisen sattumanvaraista, kuka joutuu näiden sinänsä hyvää tarkoittavien lastensuojelutoimien kohteeksi, Harjulahti-Sarainmaa sanoo.


______________________________


http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2008-11-16,104:12:576839,1:0:0:0:0:0:

Julkaistu 16.11.2008 1:30:38 (Päivitetty 16.11.2008 14:12:52)

TS/Jori Liimatainen
Tyttö on lastenkotisijoituksen ja kadulla elämisen jälkeen ajatellut uudella tavalla kodistaan, vaikka äidin kanssa onkin tullut rajusti riideltyä. – En ole ikinä niin kiitollinen ollut siitä, että mulla on äiti ja sisko.

Huostassa mutta heitteillä
* Siinä he istuvat ihan tavallisen keittiönpöydän ääressä, kuin ketkä tahansa äiti ja tytär, kertovat tarinaansa, joka on käsittämätön ja uskomaton.
* Kuusitoistavuotias tyttö otettiin huostaan vastoin omaa ja vanhempiensa tahtoa. Tyttö karkasi lastenkodista ja eli sen jälkeen seitsemän ja puoli kuukautta kadulla, pultsarien ja nisten maailmassa.
* Nuori sanoo, että sosiaalihuollon toimimaton järjestelmä varasti häneltä vuoden nuoruudesta.

Kahden tyttären yksinhuoltajaäiti sanoo, että hänen tarinansa syrjäytymisestä on sikäli epätavallinen, että hän on korkeasti koulutettu, sikäli tavallinen, että kuvioon liittyy nuoren häiriökäyttäytymistä ja nyt myös huoltajan työttömyyttä.
Tarina alkaa tytön kiusaamisesta, jota jatkui koko ala-asteen ajan. Äiti yritti puuttua siihen kaikin keinoin.
- Mä olen aina ollut erikoinen, räiskyvä persoona. Erotun joukosta, tyttö pohtii nyt 17-vuotiaana kiusaamisen syitä.

Kymmenvuotiaana tyttö sairastui borrelioosiin, joka parin vuoden kuluttua aiheutti kasvohalvauksen ja aivokudoksen tulehduksen. Sivulöydöksenä aivoissa havaittiin kudosmuutos, jota on viisi vuotta kuvannettu.
Äiti uskoo, että borrelioosi ja aivomuutos osaltaan ovat vaikuttaneet lapsen käytökseen. Asian tutkiminen on kesken.


Lapsiperhe ei hevin saa apua

Yläasteella tyttö käänsi sopeutumattomuutensa kovisrooliksi. ”Kova jätkä” oli oppilaiden keskuudessa suosittu mutta opettajien painajainen: lintsasi, tupakoi, häiriköi ja soitti suuta.
- Joitakin opettajia kohtaan olin hirveän törkeä, tyttö katuu nyt.

Ensimmäisen lastensuojeluilmoituksen teki opettaja. Hän oli kuullut jutun, että tyttö olisi kehunut käyttävänsä huumeita.
- Mut vietiin huumeseuloihin, jotka oli puhtaat!
- Suutuin ja rupesin kapinoimaan opettajia vastaan. Ja sitten niitä ilmoituksia vasta tulikin!

Äiti ajatteli, että antaa tulla vaan: ehkä näin saadaan apua. Hän tiesi parista aiemmasta kokemuksesta, ettei Turussa lapsiperheille hevin apua heltiä.
Esimerkiksi vuonna 2004 yksinhuoltaja oli anonut tukea, kun tarjolla oli virka kauempaa samaan aikaan, kun tyttö oli levoton kotona ja koulussa. Silloin vastattiin, etteivät Turussa edes syöpäsairaat yksinhuoltajat saa apua. Muuttoauton pois olisivat maksaneet.

Äiti jättäytyi alkuvuonna 2006 pois säännöllisestä työelämästä voidakseen hoitaa oireilevaa nuortaan.
Alkuvuodesta 2007 aloitettiin lastensuojeluilmoituksien pohjalta perhetyö.
Kaksi työntekijää kävi keskustelemassa vuoroviikoin, yhteensä 38 tunnin ajan. Se oli hyödyllistä, vaikka tyttö heittikin tilanteet överiksi.
- Hän oli vihainen, kun sossut tuli tänne, ja uhosi ”joo mä tapan itteni ja mä viiltelen itseäni”.
Tyttö poistui usein kotoa perhetyön ajaksi.

Kuuleminen oli enää muodollisuus

Toukokuussa 2007 kysyttiin, haluaisiko äiti, että tytöstä tehdään huostaanottoselvitys. Kerrottiin selvityksestä, johon kerätään lääkärien ja koulun lausunnot, joiden pohjalta tilannetta arvioidaan.

Sehän kuulosti järkevältä.
- Tällaista selvitystä ei kuitenkaan tehty, vaan sosiaalilautakunta teki huostaanottopäätöksen, perusteena perhetyöntekijöiden keräämät ”perhelehdet”. Niitä oli noin 20 sivua.
En saanut niitä nähtäväksi.
Näimme ”perhelehdet” vasta huostaanoton kuulemistilanteessa, joka oli enää pelkkä muodollisuus, äiti sanoo.

”Perhelehdet” tarkoittivat kahden työntekijän muistiinpanoja perhetyön ajalta, jolloin tyttö oli äidin mukaan ollut provosoituneessa mielentilassa.

Äidin asianajaja arveli, että päätökseen vaikuttivat myös äidin 1990-luvun puolivälin alkoholiongelmasta ja silloisista tukitoimista sosiaalitoimen rekistereihin tehdyt merkinnät, vaikka äiti kertoi ongelmien olevan ohi. Tilannetta tulkittiin jatkumona, vaikka esimerkiksi äidin hyvä työura todisti toista.

Äiti näkee, että huostaanotto survottiin kasaan nopeasti, kun sosiaalityöntekijä oli lähtemässä kesälomalle.
Huostaanoton kuulemistilaisuudessa tyttö oli hyytelönä pelosta eikä lukihäiriön takia saanut tolkkua paperinipusta, joka piti tarkistaa.
Äiti, lapsi ja perheestä avioeron jälkeen etääntynyt isä panivat rastin ruutuun ”vastustaa huostaanottoa”. Siksi päätös piti alistaa Turun hallinto-oikeudelle.

Lastensuojelulain mukaan huostaanottoon voidaan ryhtyä, jos puutteet huolenpidossa tai kodin olot uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai lapsi itse vaarantaa niitä käyttämällä päihteitä.

Tytön huostaanoton perusteissa viitataan perhetyössä havaittuihin äidin ja nuoren tulehtuneisiin väleihin sekä jatkuvaa riitelyyn. Tytöstä todetaan ”viiltelee itseään”, mikä äidin mukaan perustui tytön sanomisiin, sekä ”kokeilee huumetta”.

Tyttö myöntää, että hän oli kerran ottanut bileissä puolitoista tablettia jotain, josta huumeseula näytti plussaa. Hän kysyy, ettei kai yksi kerta riitä huostaanottoon?
- Kun mut huostaanotettiin, en käyttänyt päihteitä. Joka ikisessä sossupaperissa on kuitenkin lukenut ”kokeilee huumetta”.
- Miten mä voin olla tässä kodissa vaarassa, jos mun sisko ei ole? tyttö vielä kysyy.
Lain mukaan huostaanoton ehto on sekin, että avohuollon tuki on osoittautunut riittämättömiksi.
Äidin mukaan apua tuli liian vähän ja liian myöhään.


Suljettu osasto vei lopunkin luottamuksen
Tyttö lähtee itkien pois, kun tullaan kysymykseen, miten tapahtui 16-vuotiaan vastentahtoinen huostaanotto.
Äiti kertoo tuosta heinäkuun 2007 päivästä:
Tyttö vietiin ensin vastaanottokotiin, joka on kuin vankila sähkölukko-ovineen.
Siellä sai työntekijän vahtimana käydä ulkona tupakalla, ilman kenkiä, ettei pääse karkaamaan.
- Sen viikon aikana hän kyllä rupesi itseään viiltelemään, äiti sanoo.

Varsinaisessa lastenkodissa olot olivat paremmat. Sai olla ulkona ja käydä ammattikoulua.
- Koulu oli ainoa vapaus, joten mä lintsasin minkä kerkesin, tyttö myöntää.

Syksyllä 2007 hän lähti parille päivän mittaiselle karkureissulle. Niistä ensimmäiseltä äiti palautti tytön lastenkotiin ja vietti illalla pari tuntia hänen kanssaan. Puolitoista tuntia myöhemmin tyttö soitti kauhuissaan, että häntä viedään jonnekin eikä kohta voi enää soittaa. Oltiin menossa psykiatriseen sairaalaan.
- Semmoisissa saatanan ranne- ja nilkkaketjuissa! tyttö kuvailee kiehuen.
- Kun ei ollut vapaita huoneita, pantiin eristysselliin, jatkaa äiti.

Lastenkodin työntekijä kertoi äidille jälkeenpäin syyksi sen, että tyttö oli ollut itkuinen ja uhitteleva karkumatkan jälkeen.
Johtajan mukaan taas oli jo etukäteen päätetty, että löytymisen jälkeen tyttö viedään psykiatrin arvioitavaksi.

Äiti ihmettelee, miksei tyttöä viety tutkittavaksi paikalla olleen huoltajansa kanssa.
Oliko tämä rangaistus karkaamisesta?
Tyttö oli sairaalassa viisi päivää. Lausunnossa todettiin lopulta ”ei suisidiaalinen” (itsetuhoinen).
Psykiatrista jatkohoitoa piti järjestää, mutta niin ei tapahtunut. Niin ikään ADHD-epäilyn tutkimukset ja aivomuutoksen kuvantaminen keskeytyivät huostaanoton ajaksi.

Lastenkoti kadotti lapsen
Marraskuussa 2007 tyttö karkasi, lopullisesti. Äiti lamaantui kauhusta, kun ei saanut hänestä kolmeen viikkoon elonmerkkiäkään.
Nuoren tytön matka Turun kaduille, roskiksiin, rappukäytäviin sekä satunnaisten tuttavien, pultsarien ja nistien maailmaan tuli kestämään seitsemän ja puoli kuukautta. Hän elätti itseään varastamalla ja alkoholia välittämällä ja muunteli koko ajan ulkonäköään, jotta viranomaiset eivät löytäisi.
- En halua puhua siitä... On tapahtunut liikaa mun ikäiselle ihmiselle.

Joulun 2007 alla hallinto-oikeus hylkäsi äidin huostaanotosta tekemän valituksen ja päätti, että huostaanoton edellytykset ovat yhä voimassa, vaikka oikeus tiesi tytön olleen kateissa toista kuukautta.
Äidin valituksen mukaan sijoitus lastenkotiin ja mielisairaalajakso ovat vahingoittaneet lasta ja järkyttäneet hänen luottamustaan viranomaisiin. Lapsi on joutunut sellaiseen vaaraan, joka ei häntä kotona uhannut.

Lastensuojelulain mukaan sosiaalihuollolla on oikeus päättää huostaanotetun olinpaikasta, hoidosta, kasvatuksesta ja valvonnasta, mihin äiti ironisoi, ettei näköjään velvollisuuksia hoitaa lasta.

Aluksi äiti etsi lastaan epätoivoisena, autolla ja kävellen. Lastenkodin rekisterien mukaan sen väki etsi lasta pari kertaa, ja kerran asialla oli poliisi. Poliisi teki yhden etsinnän kotiin, kylläkin vasta puolisen vuotta katoamisen jälkeen.
- Löysin tytön tammikuussa nukkumasta meidän autosta. Olin ensin niin lainkuuliainen, etten uskaltanut päästää kotiin, vaan sanoin, että sinun pitää mennä lastenkotiin. Asianajajani sitten sanoi, että sinun velvollisuutesi on antaa ruokaa omalle lapsellesi.

Tyttö nukkui yli seitsemän kuukauden pakoilun aikana kotona vajaat kymmenen yötä, aina vaatteet päällä, jotta pääsisi äkkiä karkuun ikkunasta, jos poliisit tulevat hakemaan.
Maaliskuussa, kun tyttö oli villieläimen tapaan ollut liikkeellä neljä kuukautta, äiti valitti huostaanotosta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Sieltä ei kahdeksan kuukauden jälkeenkään ole tullut päätöstä.

Tukitoimet äidin vastuulla
Keväällä äiti huomasi lastensuojelulaissa kohdan, jonka mukaan sosiaalihuollon johtava viranhaltija voi lopettaa huostaanoton. Viranhaltija päättikin, että tyttö saa tulla kotiin kuuden kuukauden koelomalle, jos suostuu esiin.
Ihmisten ilmoille tuli henkisesti rikkinäinen, laihtunut rääpäle, joka ei pystynyt nukkumaan eikä syömään.

Tytön koeloma kotona päättyy joulun alla. Hän yrittää toipua ja käydä koulua. Äitiä työllistävät ”tukitoimet” eli nuoren käynnit lääkäreillä, seuloissa ja omahoitajan luona lastenkodissa.
Joka senttiä venyttävälle työttömälle ei ole annettu varoja toimiin, jotka edellyttävät puhelinaikaa ja autoa. Lisäksi hän tappelee byrokratian kanssa lapsilisästä, toimeentulotuesta ja elatusmaksusta karkumatkan ajalta.

Nuori ei saanut lastenkodilta karkumatkansa aikaisia käyttövaroja, joita lain mukaan pitäisi saada vähintään kolmasosaa elatustuen määrästä, siis 43 euroa kuussa.
- Sosiaalitoimessa katsottiin, että hän on ”elättänyt itsensä”, äiti ihmettelee. Hän on kuitenkin joutunut samalta ajalta maksamaan huostaanoton kustannuksina noin 60 euroa kuussa.

Perhettä huolestuttaa koeloman epämääräinen kirjaus: ”Jos koeloman aikana tulee huoli (tytön nimi) tilanteesta tai koeloman loppuessa todetaan, että ennalta asetetut tavoitteet eivät ole toteutuneet, (nimi) sijoitetaan Turun ulkopuolelle”. Äiti näkee, että ”huoli” nyt voi tulla vaikka hammassärystä.

Tyttö vannoo, ettei enää suostu lastenkotiin. Hän on siltä turvassa ensi vuonna, kun on täyttänyt 18 vuotta.
Äidin ja lasten terveys on heikentynyt, ja perheen talous on kuralla. Osa tuttavista on lakannut tervehtimästä.
Kokemansa pohjalta äiti tuntee, että sosiaalitoimen järjestelmässä piilee eräänlainen pahuus:
se tuottaa sarjan toimia, jotka ovat ”vähän sinne päin”, mutta siltä puuttuu aito kiinnostus oireilevaan ihmiseen.

RITVA SETÄLÄ

Lue lisää

luojat, korvapalvelun tuottajat, ..ä istujat,
ainoat murrosikäisen ja mahdollisestikin myös sairauden takia oireilevan nuoren
avohuollon tukitoimet?
???????

.......................... kirjoitti:

http://www.turunsanomat.fi/?ts=1,3:1000:0:0,4:1:0:1:2008-11-16,104:1:576867,1:0:0:0:0:0:
.....................
Turkulainen asianajaja Katarina Harjulahti-Sarainmaa, joka ajoi tämän jutun purkua hallinto-oikeusvaiheessa, toteaa,
että huostaanotoissa voi tapahtua virheitä,
mutta sosiaaliviranomaisten näyttää olevan mahdoton myöntää sitä.

- Tuntuu myös olevan äärimmäisen sattumanvaraista, kuka joutuu näiden sinänsä hyvää tarkoittavien lastensuojelutoimien kohteeksi, Harjulahti-Sarainmaa sanoo.


______________________________


http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2008-11-16,104:12:576839,1:0:0:0:0:0:

Julkaistu 16.11.2008 1:30:38 (Päivitetty 16.11.2008 14:12:52)

TS/Jori Liimatainen
Tyttö on lastenkotisijoituksen ja kadulla elämisen jälkeen ajatellut uudella tavalla kodistaan, vaikka äidin kanssa onkin tullut rajusti riideltyä. – En ole ikinä niin kiitollinen ollut siitä, että mulla on äiti ja sisko.

Huostassa mutta heitteillä
* Siinä he istuvat ihan tavallisen keittiönpöydän ääressä, kuin ketkä tahansa äiti ja tytär, kertovat tarinaansa, joka on käsittämätön ja uskomaton.
* Kuusitoistavuotias tyttö otettiin huostaan vastoin omaa ja vanhempiensa tahtoa. Tyttö karkasi lastenkodista ja eli sen jälkeen seitsemän ja puoli kuukautta kadulla, pultsarien ja nisten maailmassa.
* Nuori sanoo, että sosiaalihuollon toimimaton järjestelmä varasti häneltä vuoden nuoruudesta.

Kahden tyttären yksinhuoltajaäiti sanoo, että hänen tarinansa syrjäytymisestä on sikäli epätavallinen, että hän on korkeasti koulutettu, sikäli tavallinen, että kuvioon liittyy nuoren häiriökäyttäytymistä ja nyt myös huoltajan työttömyyttä.
Tarina alkaa tytön kiusaamisesta, jota jatkui koko ala-asteen ajan. Äiti yritti puuttua siihen kaikin keinoin.
- Mä olen aina ollut erikoinen, räiskyvä persoona. Erotun joukosta, tyttö pohtii nyt 17-vuotiaana kiusaamisen syitä.

Kymmenvuotiaana tyttö sairastui borrelioosiin, joka parin vuoden kuluttua aiheutti kasvohalvauksen ja aivokudoksen tulehduksen. Sivulöydöksenä aivoissa havaittiin kudosmuutos, jota on viisi vuotta kuvannettu.
Äiti uskoo, että borrelioosi ja aivomuutos osaltaan ovat vaikuttaneet lapsen käytökseen. Asian tutkiminen on kesken.


Lapsiperhe ei hevin saa apua

Yläasteella tyttö käänsi sopeutumattomuutensa kovisrooliksi. ”Kova jätkä” oli oppilaiden keskuudessa suosittu mutta opettajien painajainen: lintsasi, tupakoi, häiriköi ja soitti suuta.
- Joitakin opettajia kohtaan olin hirveän törkeä, tyttö katuu nyt.

Ensimmäisen lastensuojeluilmoituksen teki opettaja. Hän oli kuullut jutun, että tyttö olisi kehunut käyttävänsä huumeita.
- Mut vietiin huumeseuloihin, jotka oli puhtaat!
- Suutuin ja rupesin kapinoimaan opettajia vastaan. Ja sitten niitä ilmoituksia vasta tulikin!

Äiti ajatteli, että antaa tulla vaan: ehkä näin saadaan apua. Hän tiesi parista aiemmasta kokemuksesta, ettei Turussa lapsiperheille hevin apua heltiä.
Esimerkiksi vuonna 2004 yksinhuoltaja oli anonut tukea, kun tarjolla oli virka kauempaa samaan aikaan, kun tyttö oli levoton kotona ja koulussa. Silloin vastattiin, etteivät Turussa edes syöpäsairaat yksinhuoltajat saa apua. Muuttoauton pois olisivat maksaneet.

Äiti jättäytyi alkuvuonna 2006 pois säännöllisestä työelämästä voidakseen hoitaa oireilevaa nuortaan.
Alkuvuodesta 2007 aloitettiin lastensuojeluilmoituksien pohjalta perhetyö.
Kaksi työntekijää kävi keskustelemassa vuoroviikoin, yhteensä 38 tunnin ajan. Se oli hyödyllistä, vaikka tyttö heittikin tilanteet överiksi.
- Hän oli vihainen, kun sossut tuli tänne, ja uhosi ”joo mä tapan itteni ja mä viiltelen itseäni”.
Tyttö poistui usein kotoa perhetyön ajaksi.

Kuuleminen oli enää muodollisuus

Toukokuussa 2007 kysyttiin, haluaisiko äiti, että tytöstä tehdään huostaanottoselvitys. Kerrottiin selvityksestä, johon kerätään lääkärien ja koulun lausunnot, joiden pohjalta tilannetta arvioidaan.

Sehän kuulosti järkevältä.
- Tällaista selvitystä ei kuitenkaan tehty, vaan sosiaalilautakunta teki huostaanottopäätöksen, perusteena perhetyöntekijöiden keräämät ”perhelehdet”. Niitä oli noin 20 sivua.
En saanut niitä nähtäväksi.
Näimme ”perhelehdet” vasta huostaanoton kuulemistilanteessa, joka oli enää pelkkä muodollisuus, äiti sanoo.

”Perhelehdet” tarkoittivat kahden työntekijän muistiinpanoja perhetyön ajalta, jolloin tyttö oli äidin mukaan ollut provosoituneessa mielentilassa.

Äidin asianajaja arveli, että päätökseen vaikuttivat myös äidin 1990-luvun puolivälin alkoholiongelmasta ja silloisista tukitoimista sosiaalitoimen rekistereihin tehdyt merkinnät, vaikka äiti kertoi ongelmien olevan ohi. Tilannetta tulkittiin jatkumona, vaikka esimerkiksi äidin hyvä työura todisti toista.

Äiti näkee, että huostaanotto survottiin kasaan nopeasti, kun sosiaalityöntekijä oli lähtemässä kesälomalle.
Huostaanoton kuulemistilaisuudessa tyttö oli hyytelönä pelosta eikä lukihäiriön takia saanut tolkkua paperinipusta, joka piti tarkistaa.
Äiti, lapsi ja perheestä avioeron jälkeen etääntynyt isä panivat rastin ruutuun ”vastustaa huostaanottoa”. Siksi päätös piti alistaa Turun hallinto-oikeudelle.

Lastensuojelulain mukaan huostaanottoon voidaan ryhtyä, jos puutteet huolenpidossa tai kodin olot uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai lapsi itse vaarantaa niitä käyttämällä päihteitä.

Tytön huostaanoton perusteissa viitataan perhetyössä havaittuihin äidin ja nuoren tulehtuneisiin väleihin sekä jatkuvaa riitelyyn. Tytöstä todetaan ”viiltelee itseään”, mikä äidin mukaan perustui tytön sanomisiin, sekä ”kokeilee huumetta”.

Tyttö myöntää, että hän oli kerran ottanut bileissä puolitoista tablettia jotain, josta huumeseula näytti plussaa. Hän kysyy, ettei kai yksi kerta riitä huostaanottoon?
- Kun mut huostaanotettiin, en käyttänyt päihteitä. Joka ikisessä sossupaperissa on kuitenkin lukenut ”kokeilee huumetta”.
- Miten mä voin olla tässä kodissa vaarassa, jos mun sisko ei ole? tyttö vielä kysyy.
Lain mukaan huostaanoton ehto on sekin, että avohuollon tuki on osoittautunut riittämättömiksi.
Äidin mukaan apua tuli liian vähän ja liian myöhään.


Suljettu osasto vei lopunkin luottamuksen
Tyttö lähtee itkien pois, kun tullaan kysymykseen, miten tapahtui 16-vuotiaan vastentahtoinen huostaanotto.
Äiti kertoo tuosta heinäkuun 2007 päivästä:
Tyttö vietiin ensin vastaanottokotiin, joka on kuin vankila sähkölukko-ovineen.
Siellä sai työntekijän vahtimana käydä ulkona tupakalla, ilman kenkiä, ettei pääse karkaamaan.
- Sen viikon aikana hän kyllä rupesi itseään viiltelemään, äiti sanoo.

Varsinaisessa lastenkodissa olot olivat paremmat. Sai olla ulkona ja käydä ammattikoulua.
- Koulu oli ainoa vapaus, joten mä lintsasin minkä kerkesin, tyttö myöntää.

Syksyllä 2007 hän lähti parille päivän mittaiselle karkureissulle. Niistä ensimmäiseltä äiti palautti tytön lastenkotiin ja vietti illalla pari tuntia hänen kanssaan. Puolitoista tuntia myöhemmin tyttö soitti kauhuissaan, että häntä viedään jonnekin eikä kohta voi enää soittaa. Oltiin menossa psykiatriseen sairaalaan.
- Semmoisissa saatanan ranne- ja nilkkaketjuissa! tyttö kuvailee kiehuen.
- Kun ei ollut vapaita huoneita, pantiin eristysselliin, jatkaa äiti.

Lastenkodin työntekijä kertoi äidille jälkeenpäin syyksi sen, että tyttö oli ollut itkuinen ja uhitteleva karkumatkan jälkeen.
Johtajan mukaan taas oli jo etukäteen päätetty, että löytymisen jälkeen tyttö viedään psykiatrin arvioitavaksi.

Äiti ihmettelee, miksei tyttöä viety tutkittavaksi paikalla olleen huoltajansa kanssa.
Oliko tämä rangaistus karkaamisesta?
Tyttö oli sairaalassa viisi päivää. Lausunnossa todettiin lopulta ”ei suisidiaalinen” (itsetuhoinen).
Psykiatrista jatkohoitoa piti järjestää, mutta niin ei tapahtunut. Niin ikään ADHD-epäilyn tutkimukset ja aivomuutoksen kuvantaminen keskeytyivät huostaanoton ajaksi.

Lastenkoti kadotti lapsen
Marraskuussa 2007 tyttö karkasi, lopullisesti. Äiti lamaantui kauhusta, kun ei saanut hänestä kolmeen viikkoon elonmerkkiäkään.
Nuoren tytön matka Turun kaduille, roskiksiin, rappukäytäviin sekä satunnaisten tuttavien, pultsarien ja nistien maailmaan tuli kestämään seitsemän ja puoli kuukautta. Hän elätti itseään varastamalla ja alkoholia välittämällä ja muunteli koko ajan ulkonäköään, jotta viranomaiset eivät löytäisi.
- En halua puhua siitä... On tapahtunut liikaa mun ikäiselle ihmiselle.

Joulun 2007 alla hallinto-oikeus hylkäsi äidin huostaanotosta tekemän valituksen ja päätti, että huostaanoton edellytykset ovat yhä voimassa, vaikka oikeus tiesi tytön olleen kateissa toista kuukautta.
Äidin valituksen mukaan sijoitus lastenkotiin ja mielisairaalajakso ovat vahingoittaneet lasta ja järkyttäneet hänen luottamustaan viranomaisiin. Lapsi on joutunut sellaiseen vaaraan, joka ei häntä kotona uhannut.

Lastensuojelulain mukaan sosiaalihuollolla on oikeus päättää huostaanotetun olinpaikasta, hoidosta, kasvatuksesta ja valvonnasta, mihin äiti ironisoi, ettei näköjään velvollisuuksia hoitaa lasta.

Aluksi äiti etsi lastaan epätoivoisena, autolla ja kävellen. Lastenkodin rekisterien mukaan sen väki etsi lasta pari kertaa, ja kerran asialla oli poliisi. Poliisi teki yhden etsinnän kotiin, kylläkin vasta puolisen vuotta katoamisen jälkeen.
- Löysin tytön tammikuussa nukkumasta meidän autosta. Olin ensin niin lainkuuliainen, etten uskaltanut päästää kotiin, vaan sanoin, että sinun pitää mennä lastenkotiin. Asianajajani sitten sanoi, että sinun velvollisuutesi on antaa ruokaa omalle lapsellesi.

Tyttö nukkui yli seitsemän kuukauden pakoilun aikana kotona vajaat kymmenen yötä, aina vaatteet päällä, jotta pääsisi äkkiä karkuun ikkunasta, jos poliisit tulevat hakemaan.
Maaliskuussa, kun tyttö oli villieläimen tapaan ollut liikkeellä neljä kuukautta, äiti valitti huostaanotosta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Sieltä ei kahdeksan kuukauden jälkeenkään ole tullut päätöstä.

Tukitoimet äidin vastuulla
Keväällä äiti huomasi lastensuojelulaissa kohdan, jonka mukaan sosiaalihuollon johtava viranhaltija voi lopettaa huostaanoton. Viranhaltija päättikin, että tyttö saa tulla kotiin kuuden kuukauden koelomalle, jos suostuu esiin.
Ihmisten ilmoille tuli henkisesti rikkinäinen, laihtunut rääpäle, joka ei pystynyt nukkumaan eikä syömään.

Tytön koeloma kotona päättyy joulun alla. Hän yrittää toipua ja käydä koulua. Äitiä työllistävät ”tukitoimet” eli nuoren käynnit lääkäreillä, seuloissa ja omahoitajan luona lastenkodissa.
Joka senttiä venyttävälle työttömälle ei ole annettu varoja toimiin, jotka edellyttävät puhelinaikaa ja autoa. Lisäksi hän tappelee byrokratian kanssa lapsilisästä, toimeentulotuesta ja elatusmaksusta karkumatkan ajalta.

Nuori ei saanut lastenkodilta karkumatkansa aikaisia käyttövaroja, joita lain mukaan pitäisi saada vähintään kolmasosaa elatustuen määrästä, siis 43 euroa kuussa.
- Sosiaalitoimessa katsottiin, että hän on ”elättänyt itsensä”, äiti ihmettelee. Hän on kuitenkin joutunut samalta ajalta maksamaan huostaanoton kustannuksina noin 60 euroa kuussa.

Perhettä huolestuttaa koeloman epämääräinen kirjaus: ”Jos koeloman aikana tulee huoli (tytön nimi) tilanteesta tai koeloman loppuessa todetaan, että ennalta asetetut tavoitteet eivät ole toteutuneet, (nimi) sijoitetaan Turun ulkopuolelle”. Äiti näkee, että ”huoli” nyt voi tulla vaikka hammassärystä.

Tyttö vannoo, ettei enää suostu lastenkotiin. Hän on siltä turvassa ensi vuonna, kun on täyttänyt 18 vuotta.
Äidin ja lasten terveys on heikentynyt, ja perheen talous on kuralla. Osa tuttavista on lakannut tervehtimästä.
Kokemansa pohjalta äiti tuntee, että sosiaalitoimen järjestelmässä piilee eräänlainen pahuus:
se tuottaa sarjan toimia, jotka ovat ”vähän sinne päin”, mutta siltä puuttuu aito kiinnostus oireilevaan ihmiseen.

RITVA SETÄLÄ

Lue lisää

väitettiin olleen, on aikalailla mittava. Vaikka mottona oli ensin lapsi, sitten työ.

.......................... kirjoitti:

http://www.turunsanomat.fi/?ts=1,3:1000:0:0,4:1:0:1:2008-11-16,104:1:576867,1:0:0:0:0:0:
.....................
Turkulainen asianajaja Katarina Harjulahti-Sarainmaa, joka ajoi tämän jutun purkua hallinto-oikeusvaiheessa, toteaa,
että huostaanotoissa voi tapahtua virheitä,
mutta sosiaaliviranomaisten näyttää olevan mahdoton myöntää sitä.

- Tuntuu myös olevan äärimmäisen sattumanvaraista, kuka joutuu näiden sinänsä hyvää tarkoittavien lastensuojelutoimien kohteeksi, Harjulahti-Sarainmaa sanoo.


______________________________


http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2008-11-16,104:12:576839,1:0:0:0:0:0:

Julkaistu 16.11.2008 1:30:38 (Päivitetty 16.11.2008 14:12:52)

TS/Jori Liimatainen
Tyttö on lastenkotisijoituksen ja kadulla elämisen jälkeen ajatellut uudella tavalla kodistaan, vaikka äidin kanssa onkin tullut rajusti riideltyä. – En ole ikinä niin kiitollinen ollut siitä, että mulla on äiti ja sisko.

Huostassa mutta heitteillä
* Siinä he istuvat ihan tavallisen keittiönpöydän ääressä, kuin ketkä tahansa äiti ja tytär, kertovat tarinaansa, joka on käsittämätön ja uskomaton.
* Kuusitoistavuotias tyttö otettiin huostaan vastoin omaa ja vanhempiensa tahtoa. Tyttö karkasi lastenkodista ja eli sen jälkeen seitsemän ja puoli kuukautta kadulla, pultsarien ja nisten maailmassa.
* Nuori sanoo, että sosiaalihuollon toimimaton järjestelmä varasti häneltä vuoden nuoruudesta.

Kahden tyttären yksinhuoltajaäiti sanoo, että hänen tarinansa syrjäytymisestä on sikäli epätavallinen, että hän on korkeasti koulutettu, sikäli tavallinen, että kuvioon liittyy nuoren häiriökäyttäytymistä ja nyt myös huoltajan työttömyyttä.
Tarina alkaa tytön kiusaamisesta, jota jatkui koko ala-asteen ajan. Äiti yritti puuttua siihen kaikin keinoin.
- Mä olen aina ollut erikoinen, räiskyvä persoona. Erotun joukosta, tyttö pohtii nyt 17-vuotiaana kiusaamisen syitä.

Kymmenvuotiaana tyttö sairastui borrelioosiin, joka parin vuoden kuluttua aiheutti kasvohalvauksen ja aivokudoksen tulehduksen. Sivulöydöksenä aivoissa havaittiin kudosmuutos, jota on viisi vuotta kuvannettu.
Äiti uskoo, että borrelioosi ja aivomuutos osaltaan ovat vaikuttaneet lapsen käytökseen. Asian tutkiminen on kesken.


Lapsiperhe ei hevin saa apua

Yläasteella tyttö käänsi sopeutumattomuutensa kovisrooliksi. ”Kova jätkä” oli oppilaiden keskuudessa suosittu mutta opettajien painajainen: lintsasi, tupakoi, häiriköi ja soitti suuta.
- Joitakin opettajia kohtaan olin hirveän törkeä, tyttö katuu nyt.

Ensimmäisen lastensuojeluilmoituksen teki opettaja. Hän oli kuullut jutun, että tyttö olisi kehunut käyttävänsä huumeita.
- Mut vietiin huumeseuloihin, jotka oli puhtaat!
- Suutuin ja rupesin kapinoimaan opettajia vastaan. Ja sitten niitä ilmoituksia vasta tulikin!

Äiti ajatteli, että antaa tulla vaan: ehkä näin saadaan apua. Hän tiesi parista aiemmasta kokemuksesta, ettei Turussa lapsiperheille hevin apua heltiä.
Esimerkiksi vuonna 2004 yksinhuoltaja oli anonut tukea, kun tarjolla oli virka kauempaa samaan aikaan, kun tyttö oli levoton kotona ja koulussa. Silloin vastattiin, etteivät Turussa edes syöpäsairaat yksinhuoltajat saa apua. Muuttoauton pois olisivat maksaneet.

Äiti jättäytyi alkuvuonna 2006 pois säännöllisestä työelämästä voidakseen hoitaa oireilevaa nuortaan.
Alkuvuodesta 2007 aloitettiin lastensuojeluilmoituksien pohjalta perhetyö.
Kaksi työntekijää kävi keskustelemassa vuoroviikoin, yhteensä 38 tunnin ajan. Se oli hyödyllistä, vaikka tyttö heittikin tilanteet överiksi.
- Hän oli vihainen, kun sossut tuli tänne, ja uhosi ”joo mä tapan itteni ja mä viiltelen itseäni”.
Tyttö poistui usein kotoa perhetyön ajaksi.

Kuuleminen oli enää muodollisuus

Toukokuussa 2007 kysyttiin, haluaisiko äiti, että tytöstä tehdään huostaanottoselvitys. Kerrottiin selvityksestä, johon kerätään lääkärien ja koulun lausunnot, joiden pohjalta tilannetta arvioidaan.

Sehän kuulosti järkevältä.
- Tällaista selvitystä ei kuitenkaan tehty, vaan sosiaalilautakunta teki huostaanottopäätöksen, perusteena perhetyöntekijöiden keräämät ”perhelehdet”. Niitä oli noin 20 sivua.
En saanut niitä nähtäväksi.
Näimme ”perhelehdet” vasta huostaanoton kuulemistilanteessa, joka oli enää pelkkä muodollisuus, äiti sanoo.

”Perhelehdet” tarkoittivat kahden työntekijän muistiinpanoja perhetyön ajalta, jolloin tyttö oli äidin mukaan ollut provosoituneessa mielentilassa.

Äidin asianajaja arveli, että päätökseen vaikuttivat myös äidin 1990-luvun puolivälin alkoholiongelmasta ja silloisista tukitoimista sosiaalitoimen rekistereihin tehdyt merkinnät, vaikka äiti kertoi ongelmien olevan ohi. Tilannetta tulkittiin jatkumona, vaikka esimerkiksi äidin hyvä työura todisti toista.

Äiti näkee, että huostaanotto survottiin kasaan nopeasti, kun sosiaalityöntekijä oli lähtemässä kesälomalle.
Huostaanoton kuulemistilaisuudessa tyttö oli hyytelönä pelosta eikä lukihäiriön takia saanut tolkkua paperinipusta, joka piti tarkistaa.
Äiti, lapsi ja perheestä avioeron jälkeen etääntynyt isä panivat rastin ruutuun ”vastustaa huostaanottoa”. Siksi päätös piti alistaa Turun hallinto-oikeudelle.

Lastensuojelulain mukaan huostaanottoon voidaan ryhtyä, jos puutteet huolenpidossa tai kodin olot uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai lapsi itse vaarantaa niitä käyttämällä päihteitä.

Tytön huostaanoton perusteissa viitataan perhetyössä havaittuihin äidin ja nuoren tulehtuneisiin väleihin sekä jatkuvaa riitelyyn. Tytöstä todetaan ”viiltelee itseään”, mikä äidin mukaan perustui tytön sanomisiin, sekä ”kokeilee huumetta”.

Tyttö myöntää, että hän oli kerran ottanut bileissä puolitoista tablettia jotain, josta huumeseula näytti plussaa. Hän kysyy, ettei kai yksi kerta riitä huostaanottoon?
- Kun mut huostaanotettiin, en käyttänyt päihteitä. Joka ikisessä sossupaperissa on kuitenkin lukenut ”kokeilee huumetta”.
- Miten mä voin olla tässä kodissa vaarassa, jos mun sisko ei ole? tyttö vielä kysyy.
Lain mukaan huostaanoton ehto on sekin, että avohuollon tuki on osoittautunut riittämättömiksi.
Äidin mukaan apua tuli liian vähän ja liian myöhään.


Suljettu osasto vei lopunkin luottamuksen
Tyttö lähtee itkien pois, kun tullaan kysymykseen, miten tapahtui 16-vuotiaan vastentahtoinen huostaanotto.
Äiti kertoo tuosta heinäkuun 2007 päivästä:
Tyttö vietiin ensin vastaanottokotiin, joka on kuin vankila sähkölukko-ovineen.
Siellä sai työntekijän vahtimana käydä ulkona tupakalla, ilman kenkiä, ettei pääse karkaamaan.
- Sen viikon aikana hän kyllä rupesi itseään viiltelemään, äiti sanoo.

Varsinaisessa lastenkodissa olot olivat paremmat. Sai olla ulkona ja käydä ammattikoulua.
- Koulu oli ainoa vapaus, joten mä lintsasin minkä kerkesin, tyttö myöntää.

Syksyllä 2007 hän lähti parille päivän mittaiselle karkureissulle. Niistä ensimmäiseltä äiti palautti tytön lastenkotiin ja vietti illalla pari tuntia hänen kanssaan. Puolitoista tuntia myöhemmin tyttö soitti kauhuissaan, että häntä viedään jonnekin eikä kohta voi enää soittaa. Oltiin menossa psykiatriseen sairaalaan.
- Semmoisissa saatanan ranne- ja nilkkaketjuissa! tyttö kuvailee kiehuen.
- Kun ei ollut vapaita huoneita, pantiin eristysselliin, jatkaa äiti.

Lastenkodin työntekijä kertoi äidille jälkeenpäin syyksi sen, että tyttö oli ollut itkuinen ja uhitteleva karkumatkan jälkeen.
Johtajan mukaan taas oli jo etukäteen päätetty, että löytymisen jälkeen tyttö viedään psykiatrin arvioitavaksi.

Äiti ihmettelee, miksei tyttöä viety tutkittavaksi paikalla olleen huoltajansa kanssa.
Oliko tämä rangaistus karkaamisesta?
Tyttö oli sairaalassa viisi päivää. Lausunnossa todettiin lopulta ”ei suisidiaalinen” (itsetuhoinen).
Psykiatrista jatkohoitoa piti järjestää, mutta niin ei tapahtunut. Niin ikään ADHD-epäilyn tutkimukset ja aivomuutoksen kuvantaminen keskeytyivät huostaanoton ajaksi.

Lastenkoti kadotti lapsen
Marraskuussa 2007 tyttö karkasi, lopullisesti. Äiti lamaantui kauhusta, kun ei saanut hänestä kolmeen viikkoon elonmerkkiäkään.
Nuoren tytön matka Turun kaduille, roskiksiin, rappukäytäviin sekä satunnaisten tuttavien, pultsarien ja nistien maailmaan tuli kestämään seitsemän ja puoli kuukautta. Hän elätti itseään varastamalla ja alkoholia välittämällä ja muunteli koko ajan ulkonäköään, jotta viranomaiset eivät löytäisi.
- En halua puhua siitä... On tapahtunut liikaa mun ikäiselle ihmiselle.

Joulun 2007 alla hallinto-oikeus hylkäsi äidin huostaanotosta tekemän valituksen ja päätti, että huostaanoton edellytykset ovat yhä voimassa, vaikka oikeus tiesi tytön olleen kateissa toista kuukautta.
Äidin valituksen mukaan sijoitus lastenkotiin ja mielisairaalajakso ovat vahingoittaneet lasta ja järkyttäneet hänen luottamustaan viranomaisiin. Lapsi on joutunut sellaiseen vaaraan, joka ei häntä kotona uhannut.

Lastensuojelulain mukaan sosiaalihuollolla on oikeus päättää huostaanotetun olinpaikasta, hoidosta, kasvatuksesta ja valvonnasta, mihin äiti ironisoi, ettei näköjään velvollisuuksia hoitaa lasta.

Aluksi äiti etsi lastaan epätoivoisena, autolla ja kävellen. Lastenkodin rekisterien mukaan sen väki etsi lasta pari kertaa, ja kerran asialla oli poliisi. Poliisi teki yhden etsinnän kotiin, kylläkin vasta puolisen vuotta katoamisen jälkeen.
- Löysin tytön tammikuussa nukkumasta meidän autosta. Olin ensin niin lainkuuliainen, etten uskaltanut päästää kotiin, vaan sanoin, että sinun pitää mennä lastenkotiin. Asianajajani sitten sanoi, että sinun velvollisuutesi on antaa ruokaa omalle lapsellesi.

Tyttö nukkui yli seitsemän kuukauden pakoilun aikana kotona vajaat kymmenen yötä, aina vaatteet päällä, jotta pääsisi äkkiä karkuun ikkunasta, jos poliisit tulevat hakemaan.
Maaliskuussa, kun tyttö oli villieläimen tapaan ollut liikkeellä neljä kuukautta, äiti valitti huostaanotosta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Sieltä ei kahdeksan kuukauden jälkeenkään ole tullut päätöstä.

Tukitoimet äidin vastuulla
Keväällä äiti huomasi lastensuojelulaissa kohdan, jonka mukaan sosiaalihuollon johtava viranhaltija voi lopettaa huostaanoton. Viranhaltija päättikin, että tyttö saa tulla kotiin kuuden kuukauden koelomalle, jos suostuu esiin.
Ihmisten ilmoille tuli henkisesti rikkinäinen, laihtunut rääpäle, joka ei pystynyt nukkumaan eikä syömään.

Tytön koeloma kotona päättyy joulun alla. Hän yrittää toipua ja käydä koulua. Äitiä työllistävät ”tukitoimet” eli nuoren käynnit lääkäreillä, seuloissa ja omahoitajan luona lastenkodissa.
Joka senttiä venyttävälle työttömälle ei ole annettu varoja toimiin, jotka edellyttävät puhelinaikaa ja autoa. Lisäksi hän tappelee byrokratian kanssa lapsilisästä, toimeentulotuesta ja elatusmaksusta karkumatkan ajalta.

Nuori ei saanut lastenkodilta karkumatkansa aikaisia käyttövaroja, joita lain mukaan pitäisi saada vähintään kolmasosaa elatustuen määrästä, siis 43 euroa kuussa.
- Sosiaalitoimessa katsottiin, että hän on ”elättänyt itsensä”, äiti ihmettelee. Hän on kuitenkin joutunut samalta ajalta maksamaan huostaanoton kustannuksina noin 60 euroa kuussa.

Perhettä huolestuttaa koeloman epämääräinen kirjaus: ”Jos koeloman aikana tulee huoli (tytön nimi) tilanteesta tai koeloman loppuessa todetaan, että ennalta asetetut tavoitteet eivät ole toteutuneet, (nimi) sijoitetaan Turun ulkopuolelle”. Äiti näkee, että ”huoli” nyt voi tulla vaikka hammassärystä.

Tyttö vannoo, ettei enää suostu lastenkotiin. Hän on siltä turvassa ensi vuonna, kun on täyttänyt 18 vuotta.
Äidin ja lasten terveys on heikentynyt, ja perheen talous on kuralla. Osa tuttavista on lakannut tervehtimästä.
Kokemansa pohjalta äiti tuntee, että sosiaalitoimen järjestelmässä piilee eräänlainen pahuus:
se tuottaa sarjan toimia, jotka ovat ”vähän sinne päin”, mutta siltä puuttuu aito kiinnostus oireilevaan ihmiseen.

RITVA SETÄLÄ

Lue lisää

lapsi vaan hatkaan ja koti-hatkaan. Sen jälkeen pääsee kokonaan kotiin.

On äärimmäisen sattumanvaraista, ken huostan joutuu kokemaan. Pieni vaakakuppi heilahtaa hyväosaisten onneksi ja lapsi viedään, SYYTTÄ.

.......................... kirjoitti:

http://www.turunsanomat.fi/?ts=1,3:1000:0:0,4:1:0:1:2008-11-16,104:1:576867,1:0:0:0:0:0:
.....................
Turkulainen asianajaja Katarina Harjulahti-Sarainmaa, joka ajoi tämän jutun purkua hallinto-oikeusvaiheessa, toteaa,
että huostaanotoissa voi tapahtua virheitä,
mutta sosiaaliviranomaisten näyttää olevan mahdoton myöntää sitä.

- Tuntuu myös olevan äärimmäisen sattumanvaraista, kuka joutuu näiden sinänsä hyvää tarkoittavien lastensuojelutoimien kohteeksi, Harjulahti-Sarainmaa sanoo.


______________________________


http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2008-11-16,104:12:576839,1:0:0:0:0:0:

Julkaistu 16.11.2008 1:30:38 (Päivitetty 16.11.2008 14:12:52)

TS/Jori Liimatainen
Tyttö on lastenkotisijoituksen ja kadulla elämisen jälkeen ajatellut uudella tavalla kodistaan, vaikka äidin kanssa onkin tullut rajusti riideltyä. – En ole ikinä niin kiitollinen ollut siitä, että mulla on äiti ja sisko.

Huostassa mutta heitteillä
* Siinä he istuvat ihan tavallisen keittiönpöydän ääressä, kuin ketkä tahansa äiti ja tytär, kertovat tarinaansa, joka on käsittämätön ja uskomaton.
* Kuusitoistavuotias tyttö otettiin huostaan vastoin omaa ja vanhempiensa tahtoa. Tyttö karkasi lastenkodista ja eli sen jälkeen seitsemän ja puoli kuukautta kadulla, pultsarien ja nisten maailmassa.
* Nuori sanoo, että sosiaalihuollon toimimaton järjestelmä varasti häneltä vuoden nuoruudesta.

Kahden tyttären yksinhuoltajaäiti sanoo, että hänen tarinansa syrjäytymisestä on sikäli epätavallinen, että hän on korkeasti koulutettu, sikäli tavallinen, että kuvioon liittyy nuoren häiriökäyttäytymistä ja nyt myös huoltajan työttömyyttä.
Tarina alkaa tytön kiusaamisesta, jota jatkui koko ala-asteen ajan. Äiti yritti puuttua siihen kaikin keinoin.
- Mä olen aina ollut erikoinen, räiskyvä persoona. Erotun joukosta, tyttö pohtii nyt 17-vuotiaana kiusaamisen syitä.

Kymmenvuotiaana tyttö sairastui borrelioosiin, joka parin vuoden kuluttua aiheutti kasvohalvauksen ja aivokudoksen tulehduksen. Sivulöydöksenä aivoissa havaittiin kudosmuutos, jota on viisi vuotta kuvannettu.
Äiti uskoo, että borrelioosi ja aivomuutos osaltaan ovat vaikuttaneet lapsen käytökseen. Asian tutkiminen on kesken.


Lapsiperhe ei hevin saa apua

Yläasteella tyttö käänsi sopeutumattomuutensa kovisrooliksi. ”Kova jätkä” oli oppilaiden keskuudessa suosittu mutta opettajien painajainen: lintsasi, tupakoi, häiriköi ja soitti suuta.
- Joitakin opettajia kohtaan olin hirveän törkeä, tyttö katuu nyt.

Ensimmäisen lastensuojeluilmoituksen teki opettaja. Hän oli kuullut jutun, että tyttö olisi kehunut käyttävänsä huumeita.
- Mut vietiin huumeseuloihin, jotka oli puhtaat!
- Suutuin ja rupesin kapinoimaan opettajia vastaan. Ja sitten niitä ilmoituksia vasta tulikin!

Äiti ajatteli, että antaa tulla vaan: ehkä näin saadaan apua. Hän tiesi parista aiemmasta kokemuksesta, ettei Turussa lapsiperheille hevin apua heltiä.
Esimerkiksi vuonna 2004 yksinhuoltaja oli anonut tukea, kun tarjolla oli virka kauempaa samaan aikaan, kun tyttö oli levoton kotona ja koulussa. Silloin vastattiin, etteivät Turussa edes syöpäsairaat yksinhuoltajat saa apua. Muuttoauton pois olisivat maksaneet.

Äiti jättäytyi alkuvuonna 2006 pois säännöllisestä työelämästä voidakseen hoitaa oireilevaa nuortaan.
Alkuvuodesta 2007 aloitettiin lastensuojeluilmoituksien pohjalta perhetyö.
Kaksi työntekijää kävi keskustelemassa vuoroviikoin, yhteensä 38 tunnin ajan. Se oli hyödyllistä, vaikka tyttö heittikin tilanteet överiksi.
- Hän oli vihainen, kun sossut tuli tänne, ja uhosi ”joo mä tapan itteni ja mä viiltelen itseäni”.
Tyttö poistui usein kotoa perhetyön ajaksi.

Kuuleminen oli enää muodollisuus

Toukokuussa 2007 kysyttiin, haluaisiko äiti, että tytöstä tehdään huostaanottoselvitys. Kerrottiin selvityksestä, johon kerätään lääkärien ja koulun lausunnot, joiden pohjalta tilannetta arvioidaan.

Sehän kuulosti järkevältä.
- Tällaista selvitystä ei kuitenkaan tehty, vaan sosiaalilautakunta teki huostaanottopäätöksen, perusteena perhetyöntekijöiden keräämät ”perhelehdet”. Niitä oli noin 20 sivua.
En saanut niitä nähtäväksi.
Näimme ”perhelehdet” vasta huostaanoton kuulemistilanteessa, joka oli enää pelkkä muodollisuus, äiti sanoo.

”Perhelehdet” tarkoittivat kahden työntekijän muistiinpanoja perhetyön ajalta, jolloin tyttö oli äidin mukaan ollut provosoituneessa mielentilassa.

Äidin asianajaja arveli, että päätökseen vaikuttivat myös äidin 1990-luvun puolivälin alkoholiongelmasta ja silloisista tukitoimista sosiaalitoimen rekistereihin tehdyt merkinnät, vaikka äiti kertoi ongelmien olevan ohi. Tilannetta tulkittiin jatkumona, vaikka esimerkiksi äidin hyvä työura todisti toista.

Äiti näkee, että huostaanotto survottiin kasaan nopeasti, kun sosiaalityöntekijä oli lähtemässä kesälomalle.
Huostaanoton kuulemistilaisuudessa tyttö oli hyytelönä pelosta eikä lukihäiriön takia saanut tolkkua paperinipusta, joka piti tarkistaa.
Äiti, lapsi ja perheestä avioeron jälkeen etääntynyt isä panivat rastin ruutuun ”vastustaa huostaanottoa”. Siksi päätös piti alistaa Turun hallinto-oikeudelle.

Lastensuojelulain mukaan huostaanottoon voidaan ryhtyä, jos puutteet huolenpidossa tai kodin olot uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai lapsi itse vaarantaa niitä käyttämällä päihteitä.

Tytön huostaanoton perusteissa viitataan perhetyössä havaittuihin äidin ja nuoren tulehtuneisiin väleihin sekä jatkuvaa riitelyyn. Tytöstä todetaan ”viiltelee itseään”, mikä äidin mukaan perustui tytön sanomisiin, sekä ”kokeilee huumetta”.

Tyttö myöntää, että hän oli kerran ottanut bileissä puolitoista tablettia jotain, josta huumeseula näytti plussaa. Hän kysyy, ettei kai yksi kerta riitä huostaanottoon?
- Kun mut huostaanotettiin, en käyttänyt päihteitä. Joka ikisessä sossupaperissa on kuitenkin lukenut ”kokeilee huumetta”.
- Miten mä voin olla tässä kodissa vaarassa, jos mun sisko ei ole? tyttö vielä kysyy.
Lain mukaan huostaanoton ehto on sekin, että avohuollon tuki on osoittautunut riittämättömiksi.
Äidin mukaan apua tuli liian vähän ja liian myöhään.


Suljettu osasto vei lopunkin luottamuksen
Tyttö lähtee itkien pois, kun tullaan kysymykseen, miten tapahtui 16-vuotiaan vastentahtoinen huostaanotto.
Äiti kertoo tuosta heinäkuun 2007 päivästä:
Tyttö vietiin ensin vastaanottokotiin, joka on kuin vankila sähkölukko-ovineen.
Siellä sai työntekijän vahtimana käydä ulkona tupakalla, ilman kenkiä, ettei pääse karkaamaan.
- Sen viikon aikana hän kyllä rupesi itseään viiltelemään, äiti sanoo.

Varsinaisessa lastenkodissa olot olivat paremmat. Sai olla ulkona ja käydä ammattikoulua.
- Koulu oli ainoa vapaus, joten mä lintsasin minkä kerkesin, tyttö myöntää.

Syksyllä 2007 hän lähti parille päivän mittaiselle karkureissulle. Niistä ensimmäiseltä äiti palautti tytön lastenkotiin ja vietti illalla pari tuntia hänen kanssaan. Puolitoista tuntia myöhemmin tyttö soitti kauhuissaan, että häntä viedään jonnekin eikä kohta voi enää soittaa. Oltiin menossa psykiatriseen sairaalaan.
- Semmoisissa saatanan ranne- ja nilkkaketjuissa! tyttö kuvailee kiehuen.
- Kun ei ollut vapaita huoneita, pantiin eristysselliin, jatkaa äiti.

Lastenkodin työntekijä kertoi äidille jälkeenpäin syyksi sen, että tyttö oli ollut itkuinen ja uhitteleva karkumatkan jälkeen.
Johtajan mukaan taas oli jo etukäteen päätetty, että löytymisen jälkeen tyttö viedään psykiatrin arvioitavaksi.

Äiti ihmettelee, miksei tyttöä viety tutkittavaksi paikalla olleen huoltajansa kanssa.
Oliko tämä rangaistus karkaamisesta?
Tyttö oli sairaalassa viisi päivää. Lausunnossa todettiin lopulta ”ei suisidiaalinen” (itsetuhoinen).
Psykiatrista jatkohoitoa piti järjestää, mutta niin ei tapahtunut. Niin ikään ADHD-epäilyn tutkimukset ja aivomuutoksen kuvantaminen keskeytyivät huostaanoton ajaksi.

Lastenkoti kadotti lapsen
Marraskuussa 2007 tyttö karkasi, lopullisesti. Äiti lamaantui kauhusta, kun ei saanut hänestä kolmeen viikkoon elonmerkkiäkään.
Nuoren tytön matka Turun kaduille, roskiksiin, rappukäytäviin sekä satunnaisten tuttavien, pultsarien ja nistien maailmaan tuli kestämään seitsemän ja puoli kuukautta. Hän elätti itseään varastamalla ja alkoholia välittämällä ja muunteli koko ajan ulkonäköään, jotta viranomaiset eivät löytäisi.
- En halua puhua siitä... On tapahtunut liikaa mun ikäiselle ihmiselle.

Joulun 2007 alla hallinto-oikeus hylkäsi äidin huostaanotosta tekemän valituksen ja päätti, että huostaanoton edellytykset ovat yhä voimassa, vaikka oikeus tiesi tytön olleen kateissa toista kuukautta.
Äidin valituksen mukaan sijoitus lastenkotiin ja mielisairaalajakso ovat vahingoittaneet lasta ja järkyttäneet hänen luottamustaan viranomaisiin. Lapsi on joutunut sellaiseen vaaraan, joka ei häntä kotona uhannut.

Lastensuojelulain mukaan sosiaalihuollolla on oikeus päättää huostaanotetun olinpaikasta, hoidosta, kasvatuksesta ja valvonnasta, mihin äiti ironisoi, ettei näköjään velvollisuuksia hoitaa lasta.

Aluksi äiti etsi lastaan epätoivoisena, autolla ja kävellen. Lastenkodin rekisterien mukaan sen väki etsi lasta pari kertaa, ja kerran asialla oli poliisi. Poliisi teki yhden etsinnän kotiin, kylläkin vasta puolisen vuotta katoamisen jälkeen.
- Löysin tytön tammikuussa nukkumasta meidän autosta. Olin ensin niin lainkuuliainen, etten uskaltanut päästää kotiin, vaan sanoin, että sinun pitää mennä lastenkotiin. Asianajajani sitten sanoi, että sinun velvollisuutesi on antaa ruokaa omalle lapsellesi.

Tyttö nukkui yli seitsemän kuukauden pakoilun aikana kotona vajaat kymmenen yötä, aina vaatteet päällä, jotta pääsisi äkkiä karkuun ikkunasta, jos poliisit tulevat hakemaan.
Maaliskuussa, kun tyttö oli villieläimen tapaan ollut liikkeellä neljä kuukautta, äiti valitti huostaanotosta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Sieltä ei kahdeksan kuukauden jälkeenkään ole tullut päätöstä.

Tukitoimet äidin vastuulla
Keväällä äiti huomasi lastensuojelulaissa kohdan, jonka mukaan sosiaalihuollon johtava viranhaltija voi lopettaa huostaanoton. Viranhaltija päättikin, että tyttö saa tulla kotiin kuuden kuukauden koelomalle, jos suostuu esiin.
Ihmisten ilmoille tuli henkisesti rikkinäinen, laihtunut rääpäle, joka ei pystynyt nukkumaan eikä syömään.

Tytön koeloma kotona päättyy joulun alla. Hän yrittää toipua ja käydä koulua. Äitiä työllistävät ”tukitoimet” eli nuoren käynnit lääkäreillä, seuloissa ja omahoitajan luona lastenkodissa.
Joka senttiä venyttävälle työttömälle ei ole annettu varoja toimiin, jotka edellyttävät puhelinaikaa ja autoa. Lisäksi hän tappelee byrokratian kanssa lapsilisästä, toimeentulotuesta ja elatusmaksusta karkumatkan ajalta.

Nuori ei saanut lastenkodilta karkumatkansa aikaisia käyttövaroja, joita lain mukaan pitäisi saada vähintään kolmasosaa elatustuen määrästä, siis 43 euroa kuussa.
- Sosiaalitoimessa katsottiin, että hän on ”elättänyt itsensä”, äiti ihmettelee. Hän on kuitenkin joutunut samalta ajalta maksamaan huostaanoton kustannuksina noin 60 euroa kuussa.

Perhettä huolestuttaa koeloman epämääräinen kirjaus: ”Jos koeloman aikana tulee huoli (tytön nimi) tilanteesta tai koeloman loppuessa todetaan, että ennalta asetetut tavoitteet eivät ole toteutuneet, (nimi) sijoitetaan Turun ulkopuolelle”. Äiti näkee, että ”huoli” nyt voi tulla vaikka hammassärystä.

Tyttö vannoo, ettei enää suostu lastenkotiin. Hän on siltä turvassa ensi vuonna, kun on täyttänyt 18 vuotta.
Äidin ja lasten terveys on heikentynyt, ja perheen talous on kuralla. Osa tuttavista on lakannut tervehtimästä.
Kokemansa pohjalta äiti tuntee, että sosiaalitoimen järjestelmässä piilee eräänlainen pahuus:
se tuottaa sarjan toimia, jotka ovat ”vähän sinne päin”, mutta siltä puuttuu aito kiinnostus oireilevaan ihmiseen.

RITVA SETÄLÄ

Lue lisää

Täällä jatkuvasti esiintyville kyselijöille huostaanottojen syistä:
Kehotan lukemaan Turun tapauksen!

.......................... kirjoitti:

http://www.turunsanomat.fi/?ts=1,3:1000:0:0,4:1:0:1:2008-11-16,104:1:576867,1:0:0:0:0:0:
.....................
Turkulainen asianajaja Katarina Harjulahti-Sarainmaa, joka ajoi tämän jutun purkua hallinto-oikeusvaiheessa, toteaa,
että huostaanotoissa voi tapahtua virheitä,
mutta sosiaaliviranomaisten näyttää olevan mahdoton myöntää sitä.

- Tuntuu myös olevan äärimmäisen sattumanvaraista, kuka joutuu näiden sinänsä hyvää tarkoittavien lastensuojelutoimien kohteeksi, Harjulahti-Sarainmaa sanoo.


______________________________


http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2008-11-16,104:12:576839,1:0:0:0:0:0:

Julkaistu 16.11.2008 1:30:38 (Päivitetty 16.11.2008 14:12:52)

TS/Jori Liimatainen
Tyttö on lastenkotisijoituksen ja kadulla elämisen jälkeen ajatellut uudella tavalla kodistaan, vaikka äidin kanssa onkin tullut rajusti riideltyä. – En ole ikinä niin kiitollinen ollut siitä, että mulla on äiti ja sisko.

Huostassa mutta heitteillä
* Siinä he istuvat ihan tavallisen keittiönpöydän ääressä, kuin ketkä tahansa äiti ja tytär, kertovat tarinaansa, joka on käsittämätön ja uskomaton.
* Kuusitoistavuotias tyttö otettiin huostaan vastoin omaa ja vanhempiensa tahtoa. Tyttö karkasi lastenkodista ja eli sen jälkeen seitsemän ja puoli kuukautta kadulla, pultsarien ja nisten maailmassa.
* Nuori sanoo, että sosiaalihuollon toimimaton järjestelmä varasti häneltä vuoden nuoruudesta.

Kahden tyttären yksinhuoltajaäiti sanoo, että hänen tarinansa syrjäytymisestä on sikäli epätavallinen, että hän on korkeasti koulutettu, sikäli tavallinen, että kuvioon liittyy nuoren häiriökäyttäytymistä ja nyt myös huoltajan työttömyyttä.
Tarina alkaa tytön kiusaamisesta, jota jatkui koko ala-asteen ajan. Äiti yritti puuttua siihen kaikin keinoin.
- Mä olen aina ollut erikoinen, räiskyvä persoona. Erotun joukosta, tyttö pohtii nyt 17-vuotiaana kiusaamisen syitä.

Kymmenvuotiaana tyttö sairastui borrelioosiin, joka parin vuoden kuluttua aiheutti kasvohalvauksen ja aivokudoksen tulehduksen. Sivulöydöksenä aivoissa havaittiin kudosmuutos, jota on viisi vuotta kuvannettu.
Äiti uskoo, että borrelioosi ja aivomuutos osaltaan ovat vaikuttaneet lapsen käytökseen. Asian tutkiminen on kesken.


Lapsiperhe ei hevin saa apua

Yläasteella tyttö käänsi sopeutumattomuutensa kovisrooliksi. ”Kova jätkä” oli oppilaiden keskuudessa suosittu mutta opettajien painajainen: lintsasi, tupakoi, häiriköi ja soitti suuta.
- Joitakin opettajia kohtaan olin hirveän törkeä, tyttö katuu nyt.

Ensimmäisen lastensuojeluilmoituksen teki opettaja. Hän oli kuullut jutun, että tyttö olisi kehunut käyttävänsä huumeita.
- Mut vietiin huumeseuloihin, jotka oli puhtaat!
- Suutuin ja rupesin kapinoimaan opettajia vastaan. Ja sitten niitä ilmoituksia vasta tulikin!

Äiti ajatteli, että antaa tulla vaan: ehkä näin saadaan apua. Hän tiesi parista aiemmasta kokemuksesta, ettei Turussa lapsiperheille hevin apua heltiä.
Esimerkiksi vuonna 2004 yksinhuoltaja oli anonut tukea, kun tarjolla oli virka kauempaa samaan aikaan, kun tyttö oli levoton kotona ja koulussa. Silloin vastattiin, etteivät Turussa edes syöpäsairaat yksinhuoltajat saa apua. Muuttoauton pois olisivat maksaneet.

Äiti jättäytyi alkuvuonna 2006 pois säännöllisestä työelämästä voidakseen hoitaa oireilevaa nuortaan.
Alkuvuodesta 2007 aloitettiin lastensuojeluilmoituksien pohjalta perhetyö.
Kaksi työntekijää kävi keskustelemassa vuoroviikoin, yhteensä 38 tunnin ajan. Se oli hyödyllistä, vaikka tyttö heittikin tilanteet överiksi.
- Hän oli vihainen, kun sossut tuli tänne, ja uhosi ”joo mä tapan itteni ja mä viiltelen itseäni”.
Tyttö poistui usein kotoa perhetyön ajaksi.

Kuuleminen oli enää muodollisuus

Toukokuussa 2007 kysyttiin, haluaisiko äiti, että tytöstä tehdään huostaanottoselvitys. Kerrottiin selvityksestä, johon kerätään lääkärien ja koulun lausunnot, joiden pohjalta tilannetta arvioidaan.

Sehän kuulosti järkevältä.
- Tällaista selvitystä ei kuitenkaan tehty, vaan sosiaalilautakunta teki huostaanottopäätöksen, perusteena perhetyöntekijöiden keräämät ”perhelehdet”. Niitä oli noin 20 sivua.
En saanut niitä nähtäväksi.
Näimme ”perhelehdet” vasta huostaanoton kuulemistilanteessa, joka oli enää pelkkä muodollisuus, äiti sanoo.

”Perhelehdet” tarkoittivat kahden työntekijän muistiinpanoja perhetyön ajalta, jolloin tyttö oli äidin mukaan ollut provosoituneessa mielentilassa.

Äidin asianajaja arveli, että päätökseen vaikuttivat myös äidin 1990-luvun puolivälin alkoholiongelmasta ja silloisista tukitoimista sosiaalitoimen rekistereihin tehdyt merkinnät, vaikka äiti kertoi ongelmien olevan ohi. Tilannetta tulkittiin jatkumona, vaikka esimerkiksi äidin hyvä työura todisti toista.

Äiti näkee, että huostaanotto survottiin kasaan nopeasti, kun sosiaalityöntekijä oli lähtemässä kesälomalle.
Huostaanoton kuulemistilaisuudessa tyttö oli hyytelönä pelosta eikä lukihäiriön takia saanut tolkkua paperinipusta, joka piti tarkistaa.
Äiti, lapsi ja perheestä avioeron jälkeen etääntynyt isä panivat rastin ruutuun ”vastustaa huostaanottoa”. Siksi päätös piti alistaa Turun hallinto-oikeudelle.

Lastensuojelulain mukaan huostaanottoon voidaan ryhtyä, jos puutteet huolenpidossa tai kodin olot uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai lapsi itse vaarantaa niitä käyttämällä päihteitä.

Tytön huostaanoton perusteissa viitataan perhetyössä havaittuihin äidin ja nuoren tulehtuneisiin väleihin sekä jatkuvaa riitelyyn. Tytöstä todetaan ”viiltelee itseään”, mikä äidin mukaan perustui tytön sanomisiin, sekä ”kokeilee huumetta”.

Tyttö myöntää, että hän oli kerran ottanut bileissä puolitoista tablettia jotain, josta huumeseula näytti plussaa. Hän kysyy, ettei kai yksi kerta riitä huostaanottoon?
- Kun mut huostaanotettiin, en käyttänyt päihteitä. Joka ikisessä sossupaperissa on kuitenkin lukenut ”kokeilee huumetta”.
- Miten mä voin olla tässä kodissa vaarassa, jos mun sisko ei ole? tyttö vielä kysyy.
Lain mukaan huostaanoton ehto on sekin, että avohuollon tuki on osoittautunut riittämättömiksi.
Äidin mukaan apua tuli liian vähän ja liian myöhään.


Suljettu osasto vei lopunkin luottamuksen
Tyttö lähtee itkien pois, kun tullaan kysymykseen, miten tapahtui 16-vuotiaan vastentahtoinen huostaanotto.
Äiti kertoo tuosta heinäkuun 2007 päivästä:
Tyttö vietiin ensin vastaanottokotiin, joka on kuin vankila sähkölukko-ovineen.
Siellä sai työntekijän vahtimana käydä ulkona tupakalla, ilman kenkiä, ettei pääse karkaamaan.
- Sen viikon aikana hän kyllä rupesi itseään viiltelemään, äiti sanoo.

Varsinaisessa lastenkodissa olot olivat paremmat. Sai olla ulkona ja käydä ammattikoulua.
- Koulu oli ainoa vapaus, joten mä lintsasin minkä kerkesin, tyttö myöntää.

Syksyllä 2007 hän lähti parille päivän mittaiselle karkureissulle. Niistä ensimmäiseltä äiti palautti tytön lastenkotiin ja vietti illalla pari tuntia hänen kanssaan. Puolitoista tuntia myöhemmin tyttö soitti kauhuissaan, että häntä viedään jonnekin eikä kohta voi enää soittaa. Oltiin menossa psykiatriseen sairaalaan.
- Semmoisissa saatanan ranne- ja nilkkaketjuissa! tyttö kuvailee kiehuen.
- Kun ei ollut vapaita huoneita, pantiin eristysselliin, jatkaa äiti.

Lastenkodin työntekijä kertoi äidille jälkeenpäin syyksi sen, että tyttö oli ollut itkuinen ja uhitteleva karkumatkan jälkeen.
Johtajan mukaan taas oli jo etukäteen päätetty, että löytymisen jälkeen tyttö viedään psykiatrin arvioitavaksi.

Äiti ihmettelee, miksei tyttöä viety tutkittavaksi paikalla olleen huoltajansa kanssa.
Oliko tämä rangaistus karkaamisesta?
Tyttö oli sairaalassa viisi päivää. Lausunnossa todettiin lopulta ”ei suisidiaalinen” (itsetuhoinen).
Psykiatrista jatkohoitoa piti järjestää, mutta niin ei tapahtunut. Niin ikään ADHD-epäilyn tutkimukset ja aivomuutoksen kuvantaminen keskeytyivät huostaanoton ajaksi.

Lastenkoti kadotti lapsen
Marraskuussa 2007 tyttö karkasi, lopullisesti. Äiti lamaantui kauhusta, kun ei saanut hänestä kolmeen viikkoon elonmerkkiäkään.
Nuoren tytön matka Turun kaduille, roskiksiin, rappukäytäviin sekä satunnaisten tuttavien, pultsarien ja nistien maailmaan tuli kestämään seitsemän ja puoli kuukautta. Hän elätti itseään varastamalla ja alkoholia välittämällä ja muunteli koko ajan ulkonäköään, jotta viranomaiset eivät löytäisi.
- En halua puhua siitä... On tapahtunut liikaa mun ikäiselle ihmiselle.

Joulun 2007 alla hallinto-oikeus hylkäsi äidin huostaanotosta tekemän valituksen ja päätti, että huostaanoton edellytykset ovat yhä voimassa, vaikka oikeus tiesi tytön olleen kateissa toista kuukautta.
Äidin valituksen mukaan sijoitus lastenkotiin ja mielisairaalajakso ovat vahingoittaneet lasta ja järkyttäneet hänen luottamustaan viranomaisiin. Lapsi on joutunut sellaiseen vaaraan, joka ei häntä kotona uhannut.

Lastensuojelulain mukaan sosiaalihuollolla on oikeus päättää huostaanotetun olinpaikasta, hoidosta, kasvatuksesta ja valvonnasta, mihin äiti ironisoi, ettei näköjään velvollisuuksia hoitaa lasta.

Aluksi äiti etsi lastaan epätoivoisena, autolla ja kävellen. Lastenkodin rekisterien mukaan sen väki etsi lasta pari kertaa, ja kerran asialla oli poliisi. Poliisi teki yhden etsinnän kotiin, kylläkin vasta puolisen vuotta katoamisen jälkeen.
- Löysin tytön tammikuussa nukkumasta meidän autosta. Olin ensin niin lainkuuliainen, etten uskaltanut päästää kotiin, vaan sanoin, että sinun pitää mennä lastenkotiin. Asianajajani sitten sanoi, että sinun velvollisuutesi on antaa ruokaa omalle lapsellesi.

Tyttö nukkui yli seitsemän kuukauden pakoilun aikana kotona vajaat kymmenen yötä, aina vaatteet päällä, jotta pääsisi äkkiä karkuun ikkunasta, jos poliisit tulevat hakemaan.
Maaliskuussa, kun tyttö oli villieläimen tapaan ollut liikkeellä neljä kuukautta, äiti valitti huostaanotosta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Sieltä ei kahdeksan kuukauden jälkeenkään ole tullut päätöstä.

Tukitoimet äidin vastuulla
Keväällä äiti huomasi lastensuojelulaissa kohdan, jonka mukaan sosiaalihuollon johtava viranhaltija voi lopettaa huostaanoton. Viranhaltija päättikin, että tyttö saa tulla kotiin kuuden kuukauden koelomalle, jos suostuu esiin.
Ihmisten ilmoille tuli henkisesti rikkinäinen, laihtunut rääpäle, joka ei pystynyt nukkumaan eikä syömään.

Tytön koeloma kotona päättyy joulun alla. Hän yrittää toipua ja käydä koulua. Äitiä työllistävät ”tukitoimet” eli nuoren käynnit lääkäreillä, seuloissa ja omahoitajan luona lastenkodissa.
Joka senttiä venyttävälle työttömälle ei ole annettu varoja toimiin, jotka edellyttävät puhelinaikaa ja autoa. Lisäksi hän tappelee byrokratian kanssa lapsilisästä, toimeentulotuesta ja elatusmaksusta karkumatkan ajalta.

Nuori ei saanut lastenkodilta karkumatkansa aikaisia käyttövaroja, joita lain mukaan pitäisi saada vähintään kolmasosaa elatustuen määrästä, siis 43 euroa kuussa.
- Sosiaalitoimessa katsottiin, että hän on ”elättänyt itsensä”, äiti ihmettelee. Hän on kuitenkin joutunut samalta ajalta maksamaan huostaanoton kustannuksina noin 60 euroa kuussa.

Perhettä huolestuttaa koeloman epämääräinen kirjaus: ”Jos koeloman aikana tulee huoli (tytön nimi) tilanteesta tai koeloman loppuessa todetaan, että ennalta asetetut tavoitteet eivät ole toteutuneet, (nimi) sijoitetaan Turun ulkopuolelle”. Äiti näkee, että ”huoli” nyt voi tulla vaikka hammassärystä.

Tyttö vannoo, ettei enää suostu lastenkotiin. Hän on siltä turvassa ensi vuonna, kun on täyttänyt 18 vuotta.
Äidin ja lasten terveys on heikentynyt, ja perheen talous on kuralla. Osa tuttavista on lakannut tervehtimästä.
Kokemansa pohjalta äiti tuntee, että sosiaalitoimen järjestelmässä piilee eräänlainen pahuus:
se tuottaa sarjan toimia, jotka ovat ”vähän sinne päin”, mutta siltä puuttuu aito kiinnostus oireilevaan ihmiseen.

RITVA SETÄLÄ

Lue lisää

Työssäkäyvä aikuinen olisi kokenut vastaavaa, hän kyllä hyvän lääkärin avulla saisi sairauslomaa ja lähetteen traumaterapiaan. Mutta tämä nuori tyttö joutuu ilmeisesti käymään koulua (todistaakseen että kaikki on hyvin, ettei herää H U O L I), siis olemaan päivittäin villissä maailmassa kenen tahansa armoilla, pällisteltävänä, ja viranomaiset pakottavat hänet olemaan kontaktissa pahantekijöiden kanssa, K I R I S T Ä V Ä T kohtaamaan kaikkitietävät kiduttajat. Heidän tarjoama hoito on pakottamista ja pitää ymmärtää, että nuori ei noin karkean kohtelun jälkeen tietenkään voi luottaa kuin siihen, joka häntä on jo kuunnellut (=kuullut), eli omaan äitiin.

Tuo kun tulee vielä tuttujen syrjimäksi (ei tervehditä) on törkeyden huippu! Uhri joutuu kärsimään lisää...VIRANOMAISTOIMINTA ON VÄKIVALTAISTA!!! -JOS IHMINEN RAISKATAAN (=joutuu väkivallan kohteeksi), HÄNET SILLOINKIN LIIAN USEIN SYYLLISTETÄÄN; VIRANOMAISTEN UHRI JOUTUU OLEMAAN VIELÄ ENEMMÄN YKSIN SYYLLISTETTYNÄ. -Paitsi jos lapsi raiskataan ja sitten huostataan...

Kyllä on aikuisuus ja vanhemmuus kateissa lastensuojeluviranomaisilta.

HETI HUOSTANPURKU, jotta lapsi saa surra rauhassa ja pitää sairauslomaa! Koulutehtävät voi tehdä vaikka etäopiskeluna.

TÄYSI - IKÄINEN kirjoitti:

Työssäkäyvä aikuinen olisi kokenut vastaavaa, hän kyllä hyvän lääkärin avulla saisi sairauslomaa ja lähetteen traumaterapiaan. Mutta tämä nuori tyttö joutuu ilmeisesti käymään koulua (todistaakseen että kaikki on hyvin, ettei herää H U O L I), siis olemaan päivittäin villissä maailmassa kenen tahansa armoilla, pällisteltävänä, ja viranomaiset pakottavat hänet olemaan kontaktissa pahantekijöiden kanssa, K I R I S T Ä V Ä T kohtaamaan kaikkitietävät kiduttajat. Heidän tarjoama hoito on pakottamista ja pitää ymmärtää, että nuori ei noin karkean kohtelun jälkeen tietenkään voi luottaa kuin siihen, joka häntä on jo kuunnellut (=kuullut), eli omaan äitiin.

Tuo kun tulee vielä tuttujen syrjimäksi (ei tervehditä) on törkeyden huippu! Uhri joutuu kärsimään lisää...VIRANOMAISTOIMINTA ON VÄKIVALTAISTA!!! -JOS IHMINEN RAISKATAAN (=joutuu väkivallan kohteeksi), HÄNET SILLOINKIN LIIAN USEIN SYYLLISTETÄÄN; VIRANOMAISTEN UHRI JOUTUU OLEMAAN VIELÄ ENEMMÄN YKSIN SYYLLISTETTYNÄ. -Paitsi jos lapsi raiskataan ja sitten huostataan...

Kyllä on aikuisuus ja vanhemmuus kateissa lastensuojeluviranomaisilta.

HETI HUOSTANPURKU, jotta lapsi saa surra rauhassa ja pitää sairauslomaa! Koulutehtävät voi tehdä vaikka etäopiskeluna.

Lue lisää

on ympäri Suomea. Olisi mielenkiintoista lukea, jos joku on päässyt korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti jonkun valituksen perusteella.

Siellähän on älyttömät säännöt, millä perusteella juttuja otetaan käsittelyyn.

huostatouhu kirjoitti:

on ympäri Suomea. Olisi mielenkiintoista lukea, jos joku on päässyt korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti jonkun valituksen perusteella.

Siellähän on älyttömät säännöt, millä perusteella juttuja otetaan käsittelyyn.

Lue lisää

lasta laiminlyödyn? Sossu kertoin tämän lääkärillle, joka kirjoitti tämän diagnoosiinsa tarkistamatta asiaa minulta/ei piitannut minun kommenteista.