Itselläni pelaaminen alkoi n.15-vuotiaana, kun aloin säännöllisesti pelata hedelmäpelejä. Aluksi se oli eräänlaista ajanvietettä, huvia, jossa tavoitteena oli hieman saada lisää bensarahaa mopoiluun. Ensin en edes osannut kuvitella, että pelaamiseen voisi jäädä koukkuun, saati että se ajan myötä voisi olla niin paha koukku, että se veisi minulta elämänhalun.
Noin parikymppisenä pelasin jo säännöllisesti, niin automaatteja, kuin veikkaustakin. Miekikuvissani haaveilin suurista voitoista, joilla voisin tekemättä töitä, silti elää leveästi. Jotenkin nyt jälkeenpäin tuntuu siltä, että kokonaisuudessaan tämäkin ongelma on kasvattanut minua suunnattoman paljon.
No mitä ongelmia elämääni tästä "ajanvietteestä" sitten aiheutui? Ensimmäisenä menetin työpaikan, koska olin töissä kioskissa, jossa myytiin veikkaus-arpoja ja minäkin niitä ostin ja raaputin. Onnistuin voittamaan Casino-arvasta 2000mk ja paljolti tästä johtuen innostuin raaputtamaan niitä enemmän, kuin mihin minulla oli varaa. Työpaikka meni siitä, etten laittanut mihinkään ylös raaputtamiani arpoja ja pomoni huomasi ennenpitkää arpoja puuttuvan ja paljon. Toinen ongelmani, peliautomaatit, toivat elämääni tarpeen valehdella läheisilleni, jotta saisin rahaa pelaamiseen, koska pelasin enemmän, kuin mihin minulla oli varaa. Ex-vaimoni kanssa pelasimme yhdessä melkein kaikkea mitä vain pystyy pelaamaan. Kävimme raveissa jne. Minulla vain automaattien pelaaminen paheni niin, että eräänä pääsiäis-viikonloppuna pelasin 12000 mk rahaa, jota minulla ei ollut(höyläsin pankkikorttia ilman katetta). Tästä tapahtumasta johtuen vaimoni alkoi kontrolloida rahojamme, josta taas seurasi vain rahan ja pankkikortin varastamista vaimon lompakosta, tiliotteiden piilottelua ja kauheita riitoja. Eromme jälkeen pelaamiseni jatkui aina vain pahenevana ja suututin kaikki läheiseni jatkuvalla rahan lainaamisella. Tietysti paljon meni läheisten rahaa päihteiden käyttööni siinä samalla.
Nykyisen vaimoni kanssa peliongelmani aiheutti samankaltaisia tilanteita, kuin mitä aikaisemmin kuvasin. Lisäksi en uskaltanut välillä kertoa vaimolleni kaikista häviämistäni rahoista, vaan oravanpyörämäisesti pelasin, hävisin, vlaehtelin ja taas pelasin. Parhaiten tämän riippuvaisuuden sairaalloisuutta kuvaa se, että jos esimerkiksi sain vaikka parkkisakon, niin salasin sen ensin vaimoltani ja yritin pelaamalla voittaa rahaa, josta seurasi vain se, että eräänäkin päivänä jouduin tunnustamaan vaimolleni pelanneeni takuurahat asunnosta. "Normaali" ihminenhän olisi vain maksanut sakon pois, mutta minulle se oli eräs monista tilanteista, joissa muka hyvällä syyllä sain antaa itselleni luvan pelata. Tällaista elämää jatkui vuosia. Lainasin rahaa jatkuvasti ja enkä koskaan maksanut takaisin niitä. Vielä pari vuotta sitten peliriippuvuuteni oli niin pahana, että esimerkiksi raitistuttuani aloin harrastaa rullaluistelua kuntoni kohottamiseksi, mutta jo viikon jälkeen lenkkini sisälsi vain matkan R-kioskille ja takaisin.
Nyt olen kulkenut vajaan puolitoista vuotta peliongelmaisten vertaistukiryhmässä(GA), joka oli minulle pelastus. Ymmärsin sinne mentyäni sen, että pelirippuvuuteni on samankaltainen sairaus, kuin alkoholisminikin ja samalla tavalla se voi viedä ihmisen ennenaikaiseen kuolemaan. Myöntämällä olevani voimaton hallitsemaan pelaamistani, olen vapautunut pelihimosta ja ymmärrän etten voi kohtuudella pelata enää. Lottorivikin on minun tapauksessani liikaa ja käynnistää ketjureaktion, jonka loppua en uskalla edes kuvitella. Onnekseni minun ei tarvitse enää pelata.
Mitä sitten olen ryhmästä hyötynyt? Olen saanut jakaa kokemuksia ihmisten kanssa, jotka ovat kokeneet samanlaisia asioita, joten kaikki tietävät mistä puhun. Lisäksi olen askelten avulla saanut selvitettyä miksi pakenin ongelmia ja tunteitani riippuvaisuuksiin. Mikä ehkä parasta, olen saanut rakennettua uudet jopa paremmat välit läheisiini, kertomalla rehellisesti ongelmistani ja pyytämällä anteeksi. Läheiseni suhtautuivat yllättävästi hyvityksiini. Luulin välien rikkoutuneen lopullisesti, mutta pahinkin viha muuttui välittämiseksi, kun rehellisesti puhuin asoista ja esimerkiksi rahavelkoja annettiin anteeksi, kunhan lupaisin pitää itsestäni ja sitä kautta perheestäni hyvää huolta. Kuten RAY:n mainoksessa taidettiin todeta 'Elämä voi muuttua'..minun kohdallani se ehkä vain tarkoittaa hieman toista, kuin tuossa mainoslauseessa ja vaati vain hieman rankemman pohjakosketuksen, ennen kuin olin valmis muutokseen.
Jos jotain olen oppinut elämässä, niin sen että kaikki on mahdollista, vaikka kuinka epätoivoiselta välillä tuntuisikin. Kirjoittelen toipumiskokemuksiani osoitteessa: http://toinen-mahdollisuus.blogspot.com/
Tervetuloa tutustumaan..
Peliongelmasta voi toipua
14
3350
Vastaukset
- sanni888
Kuulostaapa osittain omalta tarinaltani :(
- Kaaleppi
Meitä peliongelmaisia on paljon, mutta niitä jotka myöntävät oman ongelmansa ja hakevat siihen apua, ei ole kovinkaan runsaasti. Ihmiset kärsivät yksin ja luulevat olevansa "tyhmiä, selkärangattomia jne.", vaikka kysymyksessä on todella paha sairaus, pakonomainen tarve pelata.
- Mitä jää- suru
Kaaleppi kirjoitti:
Meitä peliongelmaisia on paljon, mutta niitä jotka myöntävät oman ongelmansa ja hakevat siihen apua, ei ole kovinkaan runsaasti. Ihmiset kärsivät yksin ja luulevat olevansa "tyhmiä, selkärangattomia jne.", vaikka kysymyksessä on todella paha sairaus, pakonomainen tarve pelata.
Tuttava alkoi pelaamisen kolikkoautomaateilla 10 ikäisenä. Voitti heti ja addiktoitui. Pelaaminen johti jo nuorena suuriin velkoihin, joista hän ei puhunut. Ahdistui ja pelasi lisää. Kun opiskelupaikka loytyi Tuttava pelasi heti kaikki opintolainat. Hän kävi terapiassa A-klinikalla ja sittemmin psykiatrilla. Koulu kuitenkin keskeytyi ja hän siirtyi tyoelämään masennusvaiheen jälkeen.
Seurasi rauhallinenvuosi, mutta sitten repesi ja summat oli huomattavia. Velkaneuvontaan haut yms oli päällä, kunnes pinna katkesi. Velkoja oli kymmeniä tuhasi ja tilit meni pelaamiseen. Sitten tuli katkeaminen ja hengenlähto.Tuttava oli vain vähän yli 20 -vuotias.
Addiktion nimi oli peliriippuvuus, johon ei kukaan pysytnyt vaikuttamaan, ei terapiat, ei GA ryhmä ei kukaan.
Onko Peliriippuvaisten hoitoon syytä satsata. Suomessa on noin 200 000 peliriippuvaista. - rasari
Mitä jää- suru kirjoitti:
Tuttava alkoi pelaamisen kolikkoautomaateilla 10 ikäisenä. Voitti heti ja addiktoitui. Pelaaminen johti jo nuorena suuriin velkoihin, joista hän ei puhunut. Ahdistui ja pelasi lisää. Kun opiskelupaikka loytyi Tuttava pelasi heti kaikki opintolainat. Hän kävi terapiassa A-klinikalla ja sittemmin psykiatrilla. Koulu kuitenkin keskeytyi ja hän siirtyi tyoelämään masennusvaiheen jälkeen.
Seurasi rauhallinenvuosi, mutta sitten repesi ja summat oli huomattavia. Velkaneuvontaan haut yms oli päällä, kunnes pinna katkesi. Velkoja oli kymmeniä tuhasi ja tilit meni pelaamiseen. Sitten tuli katkeaminen ja hengenlähto.Tuttava oli vain vähän yli 20 -vuotias.
Addiktion nimi oli peliriippuvuus, johon ei kukaan pysytnyt vaikuttamaan, ei terapiat, ei GA ryhmä ei kukaan.
Onko Peliriippuvaisten hoitoon syytä satsata. Suomessa on noin 200 000 peliriippuvaista.Miksi tällä sivullakin on pikavippien mainokset, ne ovat ihmiset velkaannuttaneet.
- Kaaleppi
Päivä kerrallaan elämällä ja olemalla valmis mihin tahnsa, ettei entiseen pelihelvettiin tarvitse enää koskaan palata, minun kohdallani on päivistä kertynyt jo kohta kahden vuoden pelaamattomuus.
Omalla kohdallani on ainakin vertaisryhmät olleet yksi tärkein tukimuoto. Kannattaa kokeilla, jos vain on mahdollisuus sellaisessa käydä. Kaikki on varmasti parempaa, kuin ainaiset pelihimot, pelaamisen pakonomaisuus jne. - Kriittinen piste
Minulle oli tapahtua sama. Vaikka pidänkin itseäni suhteellisen järkevänä ja tunnen todennäköisyys ja tilastomatikkaa. Siksi pelasinkin vain pokeria, jossa ns. hyvät voivat pärjätä. Alussa pelasin muutamia kymppejä kuussa vain harrastellessani. Myöhemmin halusin voittaa isot turnaukset ja pelasin riskillä, koska en saanut tarpeeksi jännitystä. Jossain vaiheessa pystyin pelaamaan voitollista peliä ja voitin muutamia tuhansia. Kun kohtasin paremman pelaajan, joka vei minulta puolet rahoista en kyennyt lopettamaan vaan hävisin kaikkia ja pari tonnia lisää. Ei ollut helppoa kun tuntui, että maa kaatuu päälle ja mitä olisin niillä rahoilla saanut itselleni, muuta kuin kauhean univelan ja ahdistusta. Pari päivää olin ihan sairas ja olin oksentaa kun olin niin idiootti.
En onnekseni ole sen jälkeen ollut niin "tiltissä" ja hakannut peliä väkisin vaan jännityksen vuoksi olen valmis uhraamaan pokeriin ja muihin peleihin n. 20 € kuukaudessa. Mutta se jännityksen hakeminen ja ahneus pakotti pelaamaan ja se, että tappiot muuttuvat voitoiksi, oli pakonomainen piirre pelaamisessa. Vitun sairasta nyt kun miettii. En kykene vieläkään pelaamaan niin kuin ennen kun alkaa kuvottaa ajatuskin. Ennemmin lähden 10 km lenkille, syön ja vuokraan leffan. Harjoittelu on helvetin hyvä korvike peliriippuvuuteen.- Kaaleppi
Sairaudella tarkoitan vain sitä, ettei sillä ole väliä, kuinka järkevä ihminen on, silti hänellä voi olla taipumus riippuvuuksiin. Itsekkin jos olisin järjellä asiat voinut ratkaista, tuskin olisin tullut riippuvaiseksi alkoholista, huumaavista lääkkeistä, tuskin pelaamisesta ainakaan.
Tarkoitukseni ei ole mitenkään provosoida ketään, mutta ihmisten olisi hyvä ymmärtää se, että peliriippuvuus on samanlainen sairaus, kuin alkoholismikin. Ihminen voi olla kuinka viisas ja vaikka kuinka koulutettu tai esimerkiksi arvostetussa asemassa ja silti tuhota elämänsä näissä riippuvuuksissa.
Omalla kohdallani onneksi kävi niin, että ensin etsin pohjani kaikissa riippuvuuksissa ja alkaessani rakentaa elämää uusiksi, ymmärrän esimerkiksi koulutuksen merkityksen aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Samoin on myös rahan kohdalla. Aikaisemmin en osannut arvostaa sitä tai toisessa ääripäässä, palvoin sitä melkein. Nyt raha on elämässäni oikeassa suhteessa, eli se ei ole enempää eikä vähempää, kuin väline jolla maksetaan ruoka, asuminen jne. Kaaleppi kirjoitti:
Sairaudella tarkoitan vain sitä, ettei sillä ole väliä, kuinka järkevä ihminen on, silti hänellä voi olla taipumus riippuvuuksiin. Itsekkin jos olisin järjellä asiat voinut ratkaista, tuskin olisin tullut riippuvaiseksi alkoholista, huumaavista lääkkeistä, tuskin pelaamisesta ainakaan.
Tarkoitukseni ei ole mitenkään provosoida ketään, mutta ihmisten olisi hyvä ymmärtää se, että peliriippuvuus on samanlainen sairaus, kuin alkoholismikin. Ihminen voi olla kuinka viisas ja vaikka kuinka koulutettu tai esimerkiksi arvostetussa asemassa ja silti tuhota elämänsä näissä riippuvuuksissa.
Omalla kohdallani onneksi kävi niin, että ensin etsin pohjani kaikissa riippuvuuksissa ja alkaessani rakentaa elämää uusiksi, ymmärrän esimerkiksi koulutuksen merkityksen aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Samoin on myös rahan kohdalla. Aikaisemmin en osannut arvostaa sitä tai toisessa ääripäässä, palvoin sitä melkein. Nyt raha on elämässäni oikeassa suhteessa, eli se ei ole enempää eikä vähempää, kuin väline jolla maksetaan ruoka, asuminen jne."Ihminen voi olla kuinka viisas ja vaikka kuinka koulutettu tai esimerkiksi arvostetussa asemassa ja silti tuhota elämänsä näissä riippuvuuksissa"
Tajuavan, että esimerkiksi ruletista ei voi mitenkään voittaa jatkuvalla pelaamisella kun voittokerroin on pienempi kuin todenäköisyys. Eli luulisi viisaan imisen tajuavan tämän jutun, että kun panostaa jokaiselle numerolle euron saa vähemmän takasin mitä sijoitti. Sama juttu on jos pelaa yhtä numeroa, mutta pelaaja vain voi voittaa joskus, mutta häviää varmasti jos jatkaa pelaamista tarpeeksi pitkään ja luulisi tajuavan myös sen, että peliautomaat vie myös rahat kun niitä tarpeeksi kauan pelaa.- Asiaan tutustunut
Gambler1 kirjoitti:
"Ihminen voi olla kuinka viisas ja vaikka kuinka koulutettu tai esimerkiksi arvostetussa asemassa ja silti tuhota elämänsä näissä riippuvuuksissa"
Tajuavan, että esimerkiksi ruletista ei voi mitenkään voittaa jatkuvalla pelaamisella kun voittokerroin on pienempi kuin todenäköisyys. Eli luulisi viisaan imisen tajuavan tämän jutun, että kun panostaa jokaiselle numerolle euron saa vähemmän takasin mitä sijoitti. Sama juttu on jos pelaa yhtä numeroa, mutta pelaaja vain voi voittaa joskus, mutta häviää varmasti jos jatkaa pelaamista tarpeeksi pitkään ja luulisi tajuavan myös sen, että peliautomaat vie myös rahat kun niitä tarpeeksi kauan pelaa.Peliriippuvuus on nimenomaan TUNNE-ELÄMÄN sairaus eikä sillä tosiaankaan ole jarjen tai järkevyyden kanssa tekemistä. Eihän muutenkaan elämässä asioita aina ratkaista järjellä vaan tunteet vaikuttavat ratkaisuihin.
Ymmärränn hyvin että toipumiseen voi saada parhaan avun vertaisryhmässä mm GA:ssa, jossa muut saman kokeneet ymmärtävät tämän tunnepuolenkin. - mieltä__
Asiaan tutustunut kirjoitti:
Peliriippuvuus on nimenomaan TUNNE-ELÄMÄN sairaus eikä sillä tosiaankaan ole jarjen tai järkevyyden kanssa tekemistä. Eihän muutenkaan elämässä asioita aina ratkaista järjellä vaan tunteet vaikuttavat ratkaisuihin.
Ymmärränn hyvin että toipumiseen voi saada parhaan avun vertaisryhmässä mm GA:ssa, jossa muut saman kokeneet ymmärtävät tämän tunnepuolenkin."Peliriippuvuus on nimenomaan TUNNE-ELÄMÄN sairaus eikä sillä tosiaankaan ole jarjen tai järkevyyden kanssa tekemistä. Eihän muutenkaan elämässä asioita aina ratkaista järjellä vaan tunteet vaikuttavat ratkaisuihin.
Ymmärränn hyvin että toipumiseen voi saada parhaan avun vertaisryhmässä mm GA:ssa, jossa muut saman kokeneet ymmärtävät tämän tunnepuolenkin."
Minä itse olen ainakin huomannut, että minä hain juuri sitä voittamisen tunnetta ja sen saamiseksi oli pelattava aina viimeiseen lanttiin asti.
Olen itse onneksi vain noihin RAY:n automaatteihin riippuvainen. Kotona en ole koskaan pelannut internetkasinoita.
Pudotin juuri kahden korttini nostorajat päivässä 20 euroon ja tästä lähtien yritän käyttää vain ainoastaan kortteja. Se strategia ei toiminut, että olisin ottanut vain käteistä rahaa, koska ne rahat tungin usein automaatteihin jo ennen ostoksille lähtöä.
Todellakin nyt ymmärrän paremmin mm.alkoholisteja ja miksi he eivät voi lopettaa juomista. - auttaa
mieltä__ kirjoitti:
"Peliriippuvuus on nimenomaan TUNNE-ELÄMÄN sairaus eikä sillä tosiaankaan ole jarjen tai järkevyyden kanssa tekemistä. Eihän muutenkaan elämässä asioita aina ratkaista järjellä vaan tunteet vaikuttavat ratkaisuihin.
Ymmärränn hyvin että toipumiseen voi saada parhaan avun vertaisryhmässä mm GA:ssa, jossa muut saman kokeneet ymmärtävät tämän tunnepuolenkin."
Minä itse olen ainakin huomannut, että minä hain juuri sitä voittamisen tunnetta ja sen saamiseksi oli pelattava aina viimeiseen lanttiin asti.
Olen itse onneksi vain noihin RAY:n automaatteihin riippuvainen. Kotona en ole koskaan pelannut internetkasinoita.
Pudotin juuri kahden korttini nostorajat päivässä 20 euroon ja tästä lähtien yritän käyttää vain ainoastaan kortteja. Se strategia ei toiminut, että olisin ottanut vain käteistä rahaa, koska ne rahat tungin usein automaatteihin jo ennen ostoksille lähtöä.
Todellakin nyt ymmärrän paremmin mm.alkoholisteja ja miksi he eivät voi lopettaa juomista.Koska edellä olevasta näkyy niin peliongelmasta toipuminen tai eroon pääseminen on mahdollista selvittelemällä eli puhumalla omista tunteistaan ja sitä kautta tutustumalla omaan itseensä. Itsetuntemuksen kehittyminen on mahdollista esim. aiemmin mainituissa GA-ryhmissä, joissa saman sairauden kanssa painiskelleet ovat löytäneet ymmärrystä, hyväksyntää ja tukea ilman että kukaan tuomitsee, syyllistää tai moittii pelaamisesta ja sen seurauksista. Tällaisessa hyväksyvässä ilmapiirissä ihminen voi puhua omista tunteistaan ja koekmuksistaan ja sitä kautta löytää vastauksia itselleen, miten voi selvitä pelaamatta elämässään.
Pelaamattomuus on terveyttä.
Jotta pystyy etenemään itsensä kanssa niin käsittääkseni se vaatii nöyryyttä myöntää ettei itse omin voimin selviä vaan on suostuttava ottamaan vastaan saman kokeneiden apua. GA-ryhmissä ei kukaan anna suoria neuvoja tai ohjeita vaan jokainen ottaa kulloinkin kuulemastaan mitä tahtoo ja jättää loput. Jokainen etenee omaa tahtiaan itsensä tuntemisessa päivän kerrallaan: tänään en pelaa.
- kun luin
Kiitokset Kaaleppi todella avoimesta, selkeästä toipumisen kuvayksistasi. Oli ilo lukea niin hyvin perusteltua tekstiä. Vastaan tähän siksi että ongelmiaan pohtivat uskaltautuisivat hakemaan itselleen apua ja sinun esimerkki on yksi hyvä malli, miten voi edetä itsensä tuntemisessa ja tervehtymisessä vakavasta sairaudesta eli peliriippuvuudesta. Kiitokset vielä kerran.
- Kaaleppi
Kiitoksia! Olen pyrkinyt käyttämään tuota omaa blogiani yhtenä kanavana monista, joilla saan lisättyä tietoisuutta itsestäni, mutta samalla tietoisuutta myös noiden eri riippuvuuksien samankaltaisuudesta, sekä siitä tosi asiasta, että halutessaan noista todella vaikeista ongelmista on mahdollisuus selvitä takaisin elämään.
Ehkä yksi tärkeimmistä asioista, joita itse olen viime vuosien aikana oppinut on se, että ainakin minun kohdallani kaikkien riippuvaisuus käyttätymisten takana jylläsi armoton tunne siitä, ettei minusta ole mihinkään, eikä kukaan oikeasti välitä minusta. Nyt viime vuosien aikana purkaessani menneisyyttä, olen huomannut sen, kuinka päaljon lapsuuden traumaattiset kokemukset vääristävät ihmisen persoonallisuutta, samalla luoden eräänlaisen valheellisen minä-kuvan, joka sitten on omiaan ruokkimaan kaikenlaista riippuvuuskäyttäytymistä.
Itselläni avain toipumiseen on ollut juuri asioista rohkeasti puhuminen luotettavan henkilön kanssa. Tähän suostuessaan ihminen pistää itsensä alttiiksi jälleen yhdelle hyylkäys kokemukselle, mutta ainakin minun kohdallani tuo henkilö osoitti minun pelkoni turhaksi ja siitä osaltaan alkoi hitaasti rakentua luottamus toisiinkin ihmisiin, sekä omaan itseensä. Ihminen tarvitsee terveellä tavalla toisia ihmisiä, tunnetta että kuuluu johonkin. Omalla kohdallani toipuminen tähän päivään kulminoituukin juuri siihen toisi asiaan, että tunnistamalla omat heikkoudet/vahvuudet, ihminen on valmis luopumaan kaikista valheellisista rooleista ja samalla herää huomaamaan sen, ettei tarkoitus olekkaan miellyttää kaikkia ja "ostaa" sillä hyväksyntää itselleen. On tervhdyttävää huomata se, että meitä ihmisiä on niin monenlaisia, ettei kaikkien kanssa ole käytännössä mahdollista olla samaa mieltä asioista, eikä onneksi tarvitsekkaan.
Minun pelaamattomuuteni rakentuu sen ympärille, että tuntemalla itseni, voin olla rehellinen itselleni ja sitä kautta toisille. Päivän kerrallaan keskittymällä elämään rehellisesti, takaan itselleni sen, etten lähde riskeeraamaan omaa elämääni enää minkään haitallisen riippuvuuden kanssa. Eikä minun tarvitsekkaan. Riittää että olen ja elän elämää rehelliseltä pohjalta ja mikäli elämä tuo eteeni asioita, joita minun on hyvä puhua tai kirjoittaa, olen valmis sen tekemään ja tällä tavoin estän tunteiden lukkiutumisen sismpääni ja sitä kautta kasvavan vuoren kokoisiksi, samalla aiheuttaen minulle sietämättömän pahan olon.
Olen ihminen ihmisten joukossa ja arvokas sellainen, juuri tällaisena, kuin nyt olen. Asioilla on taipumus järjestyä, mikäli vain itse on valmis muutokseen ja sen mukana tuleviin tilanteisiin. Tänään minä olen valmis mihin tahansa, ettei minun tarvitse palata entiseen, itseäni ja läheisiäni tuhoavaan elämään.
Kaikille ongelmien kanssa vielä painiville voin lämpimästi omasta kokemuksestani suositella avun hakemista. Siinä ei menetä mitään muuta, kuin sen aivan kauhean pahan olon. Tilalle saa sitten jo äärettömän paljon enemmän. Voikaa hyvin..
- Kimmo alias Kaaleppi
Päihdeongelmaisesta ongelmapelaajasta ohjelmistotekniikan insinööriksi.
Nyt se sitten on päätöksessään, kuusi vuotta yhtäjaksoista opiskelua. Kävin eilen illalle viimeisen keikan koululla, kirjoittaen kypsyyskokeen sekä pitäen viimeiseen työharjoitteluun liittyvän seminaarin, jota tuossa aikaisemmassa kirjoituksessani ehdin pelätä jo etukäteen ennen edes kun koulu oli alkanutkaan. Mutta nyt sekin on siis pidetty ja parasta kaikessa, sain vielä hyvät arvostelut kaiken lisäksi. Pitkähkö matka on kuluneen kuuden vuoden aikana tullut taivallettuna, mutta silti en ole vielä perillä, vaan matka jatkuu, askeleen kerrallaan eteenpäin. Niin kauan kuin olen liikkeellä, olen perillä.
Nyt sitten tämä päivä on pohdittu elämää ja tulin siihen johtopäätökseen, että kiitos kuluneen kuuden vuoden opintojen, on aika keskittyä huomioimaan minulle ne tärkeimmät, eli perheeseeni. He kuitenkin ovat ihmeesti jaksaneet minua, vaikka tiedän olleeni hetkittäin vähemmän hurmaava kaikkine kiireineni ja stresseineen. Tämä päivä menikin sitten kodin siivouksessa ja lasten kanssa pihalla pelaillen ja leikkien.
On se vaan ihmeellistä ajatella, että vielä kymmenen vuotta sitten elin ja hengitin erilaisia päihteitä, eläen pakonomaisen pelaamisen kierteessä, samalla rypien äärettömässä syyllisyydessä, itsevihassa, katkeruudessa ja itsesäälissä itseäni tuhoten ja ympärilläni olevia ihmisiä loukaten. Pelkästään konkurssin tuoma taloudellinen helvetti ulosottovelkoineen, maksuhäiriömerkintöineen, oli tuolloin kouluttamattomalle sellainen taakka, josta en ikinä uskonut selviäväni. Tänään tilanne on aivan toinen. Olen saanut raittiuden myötä, opetella elämään ilman pakonomaista pelaamista, samalla saaden myös tuon velkataakan pois ja luottotietoni ovat olleet jo kuluneen puolitoista vuotta kunnossa. Nyt valmistuttuani, seuraava vaihe olisi päästä kiinni työelämään ja alkaa suunnitella oman kodin ostoa perheellemme.
Päivä kerrallaan eläen, ei tuo unelman toteutuminen ole kuin ajan kysymys. Keskittyen pitämään huolen tämän päivän raittiudestani, kaikki on mahdollista. Mutta toisaalta tiedostan tänään sen, että mikäli en tuosta asiasta pitäisi omalta osaltani huolta, kaikki haaveet, unelmat ja kaikki se hyvä, mitä raittius on elämään tuonut, tuohoutuu silmänräpäyksessä. Raittius ei ole itsestäänselvyys. Tuon kun muistan, jatkaen itseni prosessointia ja ajatusteni jakamista, niin kauan kaikki on hyvin. Tänään kaikki on hyvin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Et voi olla loputtomasti hiljaa
Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto1442467Nainen mitä tekisit
Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa1781491Rita syyttää muita "virheistään"
Taas Donnasta lasu ilmoitus ja kaiken maailman kriisejä Akin virheen takia. Aki teki vakavan rikoksen, turha sitä on mui1001271Ajatus aamuun
Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen721187- 991169
- 1691092
- 961065
- 491037
Niiiiin pihkassa
Hänen ihanan vuoksi minulla on pikkarit märät koko ajan. Säikähdin vähän, näetköhän kaiken minusta? Yritän pitää perusil391010Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?
Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia72931