OinasM:n kiintyminen

.. mitä sinä toivoisit teidän suhteeltanne "isona"?

Minusta juttusi kuulostaa sellaiselta, mitä oma kaverinikin saattaisi ajatella. Että on koukussa, vaikka ei ehkä kannattaisi. Se kai sitten meilläkin aiheuttaa sitä tempoilua, eli välillä hän on minua kohtaan läheisempi, välillä etäisempi. Tiedätkö, välillä se on aika raivostuttavaa ;)

Mutta on hän niin kultainen kuitenkin. Me nähdään noin kerran kuussa, ja lähetetään siinä välillä muutama tekstari. Minulle sopisi, että sama jatkuisi vaikka lopun ikää. Oikeasti toivon sitä, vähintään.

Yksi mitä myös toivon on, että hän joskus saisi ulos suustaan sen, miten tärkeä hänelle olen. Ettei tarvis täällä netissä sitä tuntemattomilta kysellä ;) Siinä vinkki sinullekin, oinas24 :)

t. pirs-katti, aivan oinaiden lumossa

Ei kun niin.

Sinullekin varmasti sopii paremmin kuin mainiosti, että suhteessanne säilyy tietty jännitys ja epävarmuus. Heti jos alkaisitte puhumaan tunteista ja virittelemään siis parisuhdetta, sinulle tulisi kuuma ja hiki, ja irrottaisit koukun naisesta vaikka väkisin. Eikös?

On siis ehkä hyvä seurata ja tarkkailla tilannetta, ja tutustua paremmin ja paremmin. Minä olen tämän oinaan kanssa ollut tekemisissä baut 10 vuotta, ja viimeisen vuoden aikana hänen sielunelämänsä on vasta alkanut aueta. Oli se kyllä sen väärti.

Parempi ehkä sittenkin, että te oinaat osoitatte teoin kiintymyksenne, ja viisas on se nainen, joka sen hoksaa, eikä enempiä vaadi. Toki, jos haluaa suhteen, on jostain joustettava. Pystyisitkö sinä siihen? Miten suhteesi on yleensä edenneet? Onko ollut vastaavaa koukuttumista naisiin, joihin olet rakastunut?

pirs-katti kirjoitti:

.. mitä sinä toivoisit teidän suhteeltanne "isona"?

Minusta juttusi kuulostaa sellaiselta, mitä oma kaverinikin saattaisi ajatella. Että on koukussa, vaikka ei ehkä kannattaisi. Se kai sitten meilläkin aiheuttaa sitä tempoilua, eli välillä hän on minua kohtaan läheisempi, välillä etäisempi. Tiedätkö, välillä se on aika raivostuttavaa ;)

Mutta on hän niin kultainen kuitenkin. Me nähdään noin kerran kuussa, ja lähetetään siinä välillä muutama tekstari. Minulle sopisi, että sama jatkuisi vaikka lopun ikää. Oikeasti toivon sitä, vähintään.

Yksi mitä myös toivon on, että hän joskus saisi ulos suustaan sen, miten tärkeä hänelle olen. Ettei tarvis täällä netissä sitä tuntemattomilta kysellä ;) Siinä vinkki sinullekin, oinas24 :)

t. pirs-katti, aivan oinaiden lumossa

Lue lisää

tulipas outo olo kun luin vietiäsi ja tutulta joo kuullostaa.

Mitä tahtoisin suhteeltamme isona?
Sen mitä keskeneräisenä pelkäsin.
Jonkinlaisen lupauksen vakaudesta. Molemmilla yhteisen elämän lisäksi myös omat harrastukset ja kaverit säilyneet. Oppimista puolin ja toisin, kokemuksia, elämyksiä, huolenpitoa, iloa, surua, itkua ja naurua. Lopussa olisi kiva selata valokuva-albumia...

Emme ole periaatteessa ikinä seurustellut tai se oli sellaista viatonta. Katselimme pääasiassa leffoja yhdessä, mutta emme esimerkiksi ikinä menty pussailua pidemmälle.
Hän on myös kertonut, että tahtoisi jatkaa sitä myös tulevaisuudessa, kaverina. Kyllä se minullekin sopisi vaikka enemmän tahtoisin ja aina kirpaisee kun tiet erkanee, tulee tyhjä olo.

Olen myös itse monesti miettinyt, että miksi jaksan roikkua hänessä vieläkin(yli 4v) vaikka mitään sen suurempaa palkintoa en ole saanut enkä kai edes tule saamaan...

Niin miksi en saa sanottua mitä pitäisi...olen verbaalisti melko lahjakas ja muutenkin ulospäinsuuntautunut, mutta itseäni enkä tunteitani osaa ilmaista kuin ehkä paperille.
En ole koskaan ollut mitenkään hyvä naisten kanssa vaikka olenkin kuulemma tosi söpö ja hauska. Sanat juuttuu nieluun ja muutenkin meen aika tilttiin. Joku vois luulla mua "peluriks", mut itseasias mulla on melko korkea moraali ja todellakin osaan olla lojaali.

Pakko se on joo vielä ainakin kerran kertoa hänelle, että oikeasti välitän hänestä vieläkin. Tiedän et vastaus on jotenkin tämä: " Nii määki sust, mut..." :/

oinaspoju kirjoitti:

tulipas outo olo kun luin vietiäsi ja tutulta joo kuullostaa.

Mitä tahtoisin suhteeltamme isona?
Sen mitä keskeneräisenä pelkäsin.
Jonkinlaisen lupauksen vakaudesta. Molemmilla yhteisen elämän lisäksi myös omat harrastukset ja kaverit säilyneet. Oppimista puolin ja toisin, kokemuksia, elämyksiä, huolenpitoa, iloa, surua, itkua ja naurua. Lopussa olisi kiva selata valokuva-albumia...

Emme ole periaatteessa ikinä seurustellut tai se oli sellaista viatonta. Katselimme pääasiassa leffoja yhdessä, mutta emme esimerkiksi ikinä menty pussailua pidemmälle.
Hän on myös kertonut, että tahtoisi jatkaa sitä myös tulevaisuudessa, kaverina. Kyllä se minullekin sopisi vaikka enemmän tahtoisin ja aina kirpaisee kun tiet erkanee, tulee tyhjä olo.

Olen myös itse monesti miettinyt, että miksi jaksan roikkua hänessä vieläkin(yli 4v) vaikka mitään sen suurempaa palkintoa en ole saanut enkä kai edes tule saamaan...

Niin miksi en saa sanottua mitä pitäisi...olen verbaalisti melko lahjakas ja muutenkin ulospäinsuuntautunut, mutta itseäni enkä tunteitani osaa ilmaista kuin ehkä paperille.
En ole koskaan ollut mitenkään hyvä naisten kanssa vaikka olenkin kuulemma tosi söpö ja hauska. Sanat juuttuu nieluun ja muutenkin meen aika tilttiin. Joku vois luulla mua "peluriks", mut itseasias mulla on melko korkea moraali ja todellakin osaan olla lojaali.

Pakko se on joo vielä ainakin kerran kertoa hänelle, että oikeasti välitän hänestä vieläkin. Tiedän et vastaus on jotenkin tämä: " Nii määki sust, mut..." :/

Lue lisää

Eli teillä on siis ollut "jotain", eli tunnette myös toisenne jo hyvin?

Mitä siis tulee tuon "mut..." jälkeen? Mitä teille tapahtui?

Minusta näyttää, että toimit hyvin oinasmaisesti. Piirität häntä. Miten oikeasti reagoisit, jos hän alkaisikin lämmetä? Oletko varma, että haluat tuota, mitä kirjoitit? Se on paljon, ja kuulostaa R-alkuiselta.

Ja tärkein: tuntuuko sinusta joka päivä samalta?

oinaspoju kirjoitti:

tulipas outo olo kun luin vietiäsi ja tutulta joo kuullostaa.

Mitä tahtoisin suhteeltamme isona?
Sen mitä keskeneräisenä pelkäsin.
Jonkinlaisen lupauksen vakaudesta. Molemmilla yhteisen elämän lisäksi myös omat harrastukset ja kaverit säilyneet. Oppimista puolin ja toisin, kokemuksia, elämyksiä, huolenpitoa, iloa, surua, itkua ja naurua. Lopussa olisi kiva selata valokuva-albumia...

Emme ole periaatteessa ikinä seurustellut tai se oli sellaista viatonta. Katselimme pääasiassa leffoja yhdessä, mutta emme esimerkiksi ikinä menty pussailua pidemmälle.
Hän on myös kertonut, että tahtoisi jatkaa sitä myös tulevaisuudessa, kaverina. Kyllä se minullekin sopisi vaikka enemmän tahtoisin ja aina kirpaisee kun tiet erkanee, tulee tyhjä olo.

Olen myös itse monesti miettinyt, että miksi jaksan roikkua hänessä vieläkin(yli 4v) vaikka mitään sen suurempaa palkintoa en ole saanut enkä kai edes tule saamaan...

Niin miksi en saa sanottua mitä pitäisi...olen verbaalisti melko lahjakas ja muutenkin ulospäinsuuntautunut, mutta itseäni enkä tunteitani osaa ilmaista kuin ehkä paperille.
En ole koskaan ollut mitenkään hyvä naisten kanssa vaikka olenkin kuulemma tosi söpö ja hauska. Sanat juuttuu nieluun ja muutenkin meen aika tilttiin. Joku vois luulla mua "peluriks", mut itseasias mulla on melko korkea moraali ja todellakin osaan olla lojaali.

Pakko se on joo vielä ainakin kerran kertoa hänelle, että oikeasti välitän hänestä vieläkin. Tiedän et vastaus on jotenkin tämä: " Nii määki sust, mut..." :/

Lue lisää

Esille tuli muuten myös eräs oinaiden piirre, joka monesti jää huomiotta:

oinasmiehillä ON korkea moraali eli tiukka pipo :)

Ainakin kaikilla, jotka minä tunnen. Liekö sitten ne muut syytökset (esim. pettämisestä) johtuvia siitä, että moraalikäsitys oinailla saattaa olla hieman alkukantainen ;) Luonnonlapsia kun olette.

pirs-katti kirjoitti:

Ei kun niin.

Sinullekin varmasti sopii paremmin kuin mainiosti, että suhteessanne säilyy tietty jännitys ja epävarmuus. Heti jos alkaisitte puhumaan tunteista ja virittelemään siis parisuhdetta, sinulle tulisi kuuma ja hiki, ja irrottaisit koukun naisesta vaikka väkisin. Eikös?

On siis ehkä hyvä seurata ja tarkkailla tilannetta, ja tutustua paremmin ja paremmin. Minä olen tämän oinaan kanssa ollut tekemisissä baut 10 vuotta, ja viimeisen vuoden aikana hänen sielunelämänsä on vasta alkanut aueta. Oli se kyllä sen väärti.

Parempi ehkä sittenkin, että te oinaat osoitatte teoin kiintymyksenne, ja viisas on se nainen, joka sen hoksaa, eikä enempiä vaadi. Toki, jos haluaa suhteen, on jostain joustettava. Pystyisitkö sinä siihen? Miten suhteesi on yleensä edenneet? Onko ollut vastaavaa koukuttumista naisiin, joihin olet rakastunut?

Lue lisää

Joo tunnemme toisemme jo jotenkin ja olemme koittaneet "seurustella" 2 kertaa. Ekaksi homma meni puihin kun n.20 vuotiaana minulle tuli pupu pöksyyn ja käytin jättämisen tekosyynä armeijaan lähtöä ja sitä etten tahdo kaivata häntä siellä ollessani, kasvotusten ja hänen vanhempiensa kotona. Oli todella ikävää katsoa hänen itkevän ja herkkyyttäni liityin joukkoon. Ei tuntunut alkuunkaan kivalta jättää häntä huoneeseensa yksin...
Oltiin me minun siellä ollessani vielä välillä yhteyksissä, mutta sekin sitten vähän unohtui ja minäkin muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Lopulta hän alkoi seurustella ja asuikin tämän pojan kanssa jonkin aikaa, kunnes erosivat.

Kului taas aikaa kun yhteydenpito taas alkoi ja se oli taas sellaista melko satunnaista ja reilu vuosi sitten se oli taas tiiviimpää ja lopulta olimme taas tiiviimmin yhdessä kunnes mieleni naksahti ja avauduin hänelle kirjeessä kuinka en pysty elämään tässä epävarmuudessa ja kuinka homma tuntui luisuvan käsistä. Halusin siis enemmän ja nopeammin. Osaltani kyllä syyllistin häntäkin, mikä tosiaan oli vika rasti vaikka hän myönsikin, että on luonteeltansa hieman kylmä tai jotenkin tunnevammainen. Hän on silti ensimmäinen tyttö jonka kanssa olen nukkunut samassa sängyssä eikä ole sukua ja hän myös sai minut tuntemaan joksikin kun olin peloissani ja hukassa eli on myös toiminut ns. pelastajana.

Suhteeni ylipäänsä ovat olleet sellaisia nopeita ihastumisia ja siitä seurenneita nopeita kyllästymisiä. En voi sanoa seurutelleeni ikinä, kaikki on olleet sellaisia parin viikon juttuja. Ihan siitä lähtien kun tytöt ylipäänsä alko kiinnostaa. Eli siinä on perää, että se niinsanottu vuorenvalloitus jatkuisi mahdollisimman pitkään, en tiedä muuttuuko ajatusmaailmani vielä enemmän perhekeskeiseksi vuosien varrella, mut vielä ei kai pystyis.

Yhden toisen tytön kanssa jäi myös pahasti hampaankoloon kun ihastuttiin hänen ollessa suomessa lomalla. Siitä asti kun nähtiin oltiin mahd. paljon yhdessä kunnes hänen koneensa lähti. Itku siinä pääsi eikä ruoka maistunut hetkeen. Siitä on on myös muutama vuosi ja hän on ehkä menossa eurooppaan ja ehkä myös suomeen ensi kesänä, asuu kaliforniassa.

Osoitan kyllä kiintymykseni enemmän teoilla kuin sanoilla. En mä nyt mikään tiukkapipo todellakaan ole, mutta jos mun luottamuksen pettää niin sillä on seurauksensa vaikka olenkin nopeasti tulistuva ja leppyvää sorttia joka osaa myös nöyrtyä, toisille se on toki myöhäistä koska en aina osaa varoa suutani. Jos on tullut pahasti takkiin ihmisuhteissa tai paha riita seurustelukumppanin kanssa niin silloin oinas on altis pettämiselle, vaikka sen tiukasti tuomitseekin.

On kulunut lukemattomia aamuja, päiviä ja iltoja kun ajatukseni on joko suoraan tai epäsuorasti ollut kytköksissä häneen. Kestäisinkö sitä kaikkea nyt...toivon niin, mutta epäilen silti.

my philosophy on dating is; ain't no fun

oinaspoju kirjoitti:

Joo tunnemme toisemme jo jotenkin ja olemme koittaneet "seurustella" 2 kertaa. Ekaksi homma meni puihin kun n.20 vuotiaana minulle tuli pupu pöksyyn ja käytin jättämisen tekosyynä armeijaan lähtöä ja sitä etten tahdo kaivata häntä siellä ollessani, kasvotusten ja hänen vanhempiensa kotona. Oli todella ikävää katsoa hänen itkevän ja herkkyyttäni liityin joukkoon. Ei tuntunut alkuunkaan kivalta jättää häntä huoneeseensa yksin...
Oltiin me minun siellä ollessani vielä välillä yhteyksissä, mutta sekin sitten vähän unohtui ja minäkin muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Lopulta hän alkoi seurustella ja asuikin tämän pojan kanssa jonkin aikaa, kunnes erosivat.

Kului taas aikaa kun yhteydenpito taas alkoi ja se oli taas sellaista melko satunnaista ja reilu vuosi sitten se oli taas tiiviimpää ja lopulta olimme taas tiiviimmin yhdessä kunnes mieleni naksahti ja avauduin hänelle kirjeessä kuinka en pysty elämään tässä epävarmuudessa ja kuinka homma tuntui luisuvan käsistä. Halusin siis enemmän ja nopeammin. Osaltani kyllä syyllistin häntäkin, mikä tosiaan oli vika rasti vaikka hän myönsikin, että on luonteeltansa hieman kylmä tai jotenkin tunnevammainen. Hän on silti ensimmäinen tyttö jonka kanssa olen nukkunut samassa sängyssä eikä ole sukua ja hän myös sai minut tuntemaan joksikin kun olin peloissani ja hukassa eli on myös toiminut ns. pelastajana.

Suhteeni ylipäänsä ovat olleet sellaisia nopeita ihastumisia ja siitä seurenneita nopeita kyllästymisiä. En voi sanoa seurutelleeni ikinä, kaikki on olleet sellaisia parin viikon juttuja. Ihan siitä lähtien kun tytöt ylipäänsä alko kiinnostaa. Eli siinä on perää, että se niinsanottu vuorenvalloitus jatkuisi mahdollisimman pitkään, en tiedä muuttuuko ajatusmaailmani vielä enemmän perhekeskeiseksi vuosien varrella, mut vielä ei kai pystyis.

Yhden toisen tytön kanssa jäi myös pahasti hampaankoloon kun ihastuttiin hänen ollessa suomessa lomalla. Siitä asti kun nähtiin oltiin mahd. paljon yhdessä kunnes hänen koneensa lähti. Itku siinä pääsi eikä ruoka maistunut hetkeen. Siitä on on myös muutama vuosi ja hän on ehkä menossa eurooppaan ja ehkä myös suomeen ensi kesänä, asuu kaliforniassa.

Osoitan kyllä kiintymykseni enemmän teoilla kuin sanoilla. En mä nyt mikään tiukkapipo todellakaan ole, mutta jos mun luottamuksen pettää niin sillä on seurauksensa vaikka olenkin nopeasti tulistuva ja leppyvää sorttia joka osaa myös nöyrtyä, toisille se on toki myöhäistä koska en aina osaa varoa suutani. Jos on tullut pahasti takkiin ihmisuhteissa tai paha riita seurustelukumppanin kanssa niin silloin oinas on altis pettämiselle, vaikka sen tiukasti tuomitseekin.

On kulunut lukemattomia aamuja, päiviä ja iltoja kun ajatukseni on joko suoraan tai epäsuorasti ollut kytköksissä häneen. Kestäisinkö sitä kaikkea nyt...toivon niin, mutta epäilen silti.

my philosophy on dating is; ain't no fun

Lue lisää

Voi sentään. Tarinanne on aika surullinen. Omaani nähden se on aivan toinen, sillä met ei olla kaverini kanssa ikinä seurusteltu eikä pussailtu eikä mitään. Jotain ihastumista lie ollut puolin ja toisin, mutta kavereita vain ollaan. Tiukalla sidoksella.

Sinun tilanteeseen. Jos nyt uskotaan, että oinasmiehet on vähän kuin samasta puusta veistettyjä, niin kyllä jossain vaiheessa sinäkin kykenet parisuhteeseen. Ja hankit lapsia. Lapset tuntuvat olevan oinasmiehille tärkeitä; he näkevät niissä tulevaisuuden.

Vaimot taas... pitää olla hieman kylmä ja kova nainen, ja itsenäinen, ettei tallaudu oinaan jalkoihin. Ja heti alussa on tehtävä pelisäännöt selviksi. Eli jos oma aika on sinulle tärkeää, ja tietty riippumattomuus, niin pidä siitä kiinni, äläkä lupaile turhia. Ja muista sallia sama vaimolle, ja kannusta häntä siihen.

Minusta on hyvä, että olet odottanut, etkä ole sännännyt pitkiin suhteisiin. Kyllä sen aika koittaa vielä. Ja tiedät varmasti sitten, kun oikea aika ja nainen on käsillä. Ehkä se on tämä neitsyt-neito... Jaksaakohan hän odottaa? Jos päätätte vielä koettaa yhdessä, tehkää se hi-taas-ti!! Toivottavasti onnistutte. Kuulostatte lupaavalta :)

pirs-katti kirjoitti:

Voi sentään. Tarinanne on aika surullinen. Omaani nähden se on aivan toinen, sillä met ei olla kaverini kanssa ikinä seurusteltu eikä pussailtu eikä mitään. Jotain ihastumista lie ollut puolin ja toisin, mutta kavereita vain ollaan. Tiukalla sidoksella.

Sinun tilanteeseen. Jos nyt uskotaan, että oinasmiehet on vähän kuin samasta puusta veistettyjä, niin kyllä jossain vaiheessa sinäkin kykenet parisuhteeseen. Ja hankit lapsia. Lapset tuntuvat olevan oinasmiehille tärkeitä; he näkevät niissä tulevaisuuden.

Vaimot taas... pitää olla hieman kylmä ja kova nainen, ja itsenäinen, ettei tallaudu oinaan jalkoihin. Ja heti alussa on tehtävä pelisäännöt selviksi. Eli jos oma aika on sinulle tärkeää, ja tietty riippumattomuus, niin pidä siitä kiinni, äläkä lupaile turhia. Ja muista sallia sama vaimolle, ja kannusta häntä siihen.

Minusta on hyvä, että olet odottanut, etkä ole sännännyt pitkiin suhteisiin. Kyllä sen aika koittaa vielä. Ja tiedät varmasti sitten, kun oikea aika ja nainen on käsillä. Ehkä se on tämä neitsyt-neito... Jaksaakohan hän odottaa? Jos päätätte vielä koettaa yhdessä, tehkää se hi-taas-ti!! Toivottavasti onnistutte. Kuulostatte lupaavalta :)

Lue lisää

Noo olishan meillä kai materiaalia melkein jopa omaan Jerry Springer jaksoon, mutta ei tilanne nyt mitenkään aivan toivottomalta tunnu. Eilinen meni aika pitkälti miettiessä, että mikä siinä nyt sitten niin viehättää ja tulin kahteen eri ääripäähän. Joko se on se juttu tai sitten se on se ensirakkauteni mikä ei koskaan päässyt kulumaan loppuun/arkeistumaan ja näinollen kummittelee ja kaivelee vieläkin niin pahasti.

Joo kyllä oma perhe ja lapset tuntuvat luonnolliselta ja jopa tavoiteltavana päämääränä tulevaisuudessa. Nyt ei vaan ole varaa, aikaa eikä vaimoa =)

Niin onhan se totta etten minä mitään ovimattoa ole etsimässä jonka yli voi kävellä miten tahtoo, ei siinä olisi mitään mieltä. Eli tiettyä lujuutta ja kestokykyä kyllä vaaditaan.

Pääsin eilen pienen kynnyksen yli ja kyselin kyseiseltä neitoselta vointia, ilmoitin myös että oli kiva nähdä viime vl. ja kutsuin pieniin kemuihin. Oli ilmeiseti ilahtunut yhteydenotostani ja sanoi tulevansa mielellään :) Onneksi maltoin mieleni enkä alkanut sen enempää viestittelemään ja joo nyt pitää taas pitää jalat maassa ja edetä mitään sen enempää yrittämättä, katsotaan nyt eteneekö tilanne mihinkään. Aikaahan minulla on toki vielä jäljellä...

Tsemppiä myös sinne :)

oinaspoju kirjoitti:

Noo olishan meillä kai materiaalia melkein jopa omaan Jerry Springer jaksoon, mutta ei tilanne nyt mitenkään aivan toivottomalta tunnu. Eilinen meni aika pitkälti miettiessä, että mikä siinä nyt sitten niin viehättää ja tulin kahteen eri ääripäähän. Joko se on se juttu tai sitten se on se ensirakkauteni mikä ei koskaan päässyt kulumaan loppuun/arkeistumaan ja näinollen kummittelee ja kaivelee vieläkin niin pahasti.

Joo kyllä oma perhe ja lapset tuntuvat luonnolliselta ja jopa tavoiteltavana päämääränä tulevaisuudessa. Nyt ei vaan ole varaa, aikaa eikä vaimoa =)

Niin onhan se totta etten minä mitään ovimattoa ole etsimässä jonka yli voi kävellä miten tahtoo, ei siinä olisi mitään mieltä. Eli tiettyä lujuutta ja kestokykyä kyllä vaaditaan.

Pääsin eilen pienen kynnyksen yli ja kyselin kyseiseltä neitoselta vointia, ilmoitin myös että oli kiva nähdä viime vl. ja kutsuin pieniin kemuihin. Oli ilmeiseti ilahtunut yhteydenotostani ja sanoi tulevansa mielellään :) Onneksi maltoin mieleni enkä alkanut sen enempää viestittelemään ja joo nyt pitää taas pitää jalat maassa ja edetä mitään sen enempää yrittämättä, katsotaan nyt eteneekö tilanne mihinkään. Aikaahan minulla on toki vielä jäljellä...

Tsemppiä myös sinne :)

Lue lisää

Vai tsemppiä :) Me ei olla suhdetta virittelemässä. Joskus taidettiin puhua, että ei haluttas pilata tätä ystävyyttä sillä arjella. Mutta jos niin on tarkoitettu, asiat loksahtaa paikoilleen. Sitten kun aika on. Nyt on hyvä näin.

Tämä sinun kanssa käyty keskustelu toisaalta auttoi näkemään, että tuommoinen oinasmiehen koukuttuminen naiseen on vakavaa, ja sen takana on sitä aitoa kiintymystä. Ja sitä ei ihan joka naista kohtaan ole. Eikö se näin mennyt? :)

Hyvää jatkoa ja mukavia kemuja! Muista olla avoimesti oma itsesi, äläkä pidättele äläkä sano asioita, mitä luulet hänen haluavan kuulla... ;)

pirs-katti kirjoitti:

Vai tsemppiä :) Me ei olla suhdetta virittelemässä. Joskus taidettiin puhua, että ei haluttas pilata tätä ystävyyttä sillä arjella. Mutta jos niin on tarkoitettu, asiat loksahtaa paikoilleen. Sitten kun aika on. Nyt on hyvä näin.

Tämä sinun kanssa käyty keskustelu toisaalta auttoi näkemään, että tuommoinen oinasmiehen koukuttuminen naiseen on vakavaa, ja sen takana on sitä aitoa kiintymystä. Ja sitä ei ihan joka naista kohtaan ole. Eikö se näin mennyt? :)

Hyvää jatkoa ja mukavia kemuja! Muista olla avoimesti oma itsesi, äläkä pidättele äläkä sano asioita, mitä luulet hänen haluavan kuulla... ;)

Lue lisää

hehe...no tsemppiä nyt kuitenkin. :)
Kuullostaa järkiperäiseltä ratkaisulta ja voisi toimia paremmin myös omalla kohdalla. Aika pelaa suurta roolia myös täälläpäin ja jos kärsivällisyys puolin ja toisin kestää niin jotain voi vielä syntyäkkin.

No oinaalle melko tyypillisiä luonteenpiirteitä niin hyvässä kuin pahassa on mm. periksi antamattomuus sekä suorasukaisuus.
Usein huonon omatuntomme ja osin kehittymättömän tunne ilmasiukanavamme takia emme aina osaa ilmaista itseämme.
Emme pystyisi esim. elämään parisuhteessa jossa ei ole tilaa tai jossa tunnemme epävarmuutta. Jos oinas tuntee olonsa hyväksytyksi eikä ole sidottu liian lyhyeen naruun niin huolehdimme lähimmäisitämme yhtä suurella lämmöllä ja antaumuksella kuin itsestämme.

Ja joo ei meille mikä tahansa ovimatto kelpaa, siinä ei ole mitään mieltä jos saa mennä ihan miten vaan vaikka omaa vapautta tarvitsemmekin.

Kiitos samoin ja kiitän vielä "äidillisistä" neuvoista vaikka olenkin melko huono mitään neuvoja ja ohjeita seuraamaan. :)