vanha kissa lopettaa syömisen

Hei!

Kiitos vastauksestasi!
Voit kirjoittaa minulle osoitteeseen [email protected]
terv. Elisa58

Eilen aamulla noin klo 8.15 Rölli nukkui pois. Diagnoosi oli yksinkertaisesti vanhuus ja elintoimintojen heikentyminen. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Kissa meni viimeisen kuukauden aikana nopeasti huonoon kuntoon. Söi kuitenkin ja liikkui viimeiseen viikonloppuun asti ihan normaalisti. Viikonloppuna sitten alkoi dementia vaivata niin paljon, että ei syönyt ollenkaan. Joi kyllä koko ajan itse. Liikkuminen hidastui ja oli tosi vaivalloista. Loppun asti lohdutti meitä ja halusi kai kertoa, että haluaa jo pois. Loppu oli senpuoleen armollinen, ettei tullut kipuja kun kaikki aistit taisivat jo olla hävinneet. Lähti kotoa täysin ilman vastustusta mukaan ja lääkärissä ei jaksanut panna vastaan. Nukkui mun syliin ja saa nyt metsästellä nuoruuden maisemissaan, jonne hautasimme sen. Rankkaa oli eilinen päivä, mutta tämä oli sille viimeinen palvelus meiltä.

elisa58 kirjoitti:

Eilen aamulla noin klo 8.15 Rölli nukkui pois. Diagnoosi oli yksinkertaisesti vanhuus ja elintoimintojen heikentyminen. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Kissa meni viimeisen kuukauden aikana nopeasti huonoon kuntoon. Söi kuitenkin ja liikkui viimeiseen viikonloppuun asti ihan normaalisti. Viikonloppuna sitten alkoi dementia vaivata niin paljon, että ei syönyt ollenkaan. Joi kyllä koko ajan itse. Liikkuminen hidastui ja oli tosi vaivalloista. Loppun asti lohdutti meitä ja halusi kai kertoa, että haluaa jo pois. Loppu oli senpuoleen armollinen, ettei tullut kipuja kun kaikki aistit taisivat jo olla hävinneet. Lähti kotoa täysin ilman vastustusta mukaan ja lääkärissä ei jaksanut panna vastaan. Nukkui mun syliin ja saa nyt metsästellä nuoruuden maisemissaan, jonne hautasimme sen. Rankkaa oli eilinen päivä, mutta tämä oli sille viimeinen palvelus meiltä.

Lue lisää

Olen kovin pahoillani että näin kävi, mutta kuten ymmärrät itsekin, niin kisusi oli jo todella vanha ja elänyt pitkän elämän. Onneksi se sai viettää loppuelämänsä luonasi rakastavassa hoidossa.
Ja tosiaan, nyt Röllillä on hyvä olla! Kissojen taivaassa se saa pyydystellä sisiliskoja, sudenkorentoja.. ja lekotella auringonpaisteessa!
Ja minä uskon siihen vakaasti, että vielä kerran kohtaamme rakkaat lemmikkimme tuonpuoleisessa, sillä mikä taivas se muka olisi jos siellä ei olisi myös rakkaita eläimiämme!

Ymmärrän aika hyvin miltä sinusta nyt tuntuu, sillä kertomuksesi Röllistä on aika lailla yksi yhteen ensimmäisen collieni tarinan kanssa. Se eli collareiden mittapuulla vanhaksi 14-vuotiaaksi, mutta lopulta kahden viikon aikana se hiljalleen vain lopetti elämisen. Se lopultakin luovutti kuten ell asian ilmaisi, ja sehän oli sille itselleen paras vaihtoehto. Vaikka yhä tippa tulee silmääni..

Xisca kirjoitti:

Olen kovin pahoillani että näin kävi, mutta kuten ymmärrät itsekin, niin kisusi oli jo todella vanha ja elänyt pitkän elämän. Onneksi se sai viettää loppuelämänsä luonasi rakastavassa hoidossa.
Ja tosiaan, nyt Röllillä on hyvä olla! Kissojen taivaassa se saa pyydystellä sisiliskoja, sudenkorentoja.. ja lekotella auringonpaisteessa!
Ja minä uskon siihen vakaasti, että vielä kerran kohtaamme rakkaat lemmikkimme tuonpuoleisessa, sillä mikä taivas se muka olisi jos siellä ei olisi myös rakkaita eläimiämme!

Ymmärrän aika hyvin miltä sinusta nyt tuntuu, sillä kertomuksesi Röllistä on aika lailla yksi yhteen ensimmäisen collieni tarinan kanssa. Se eli collareiden mittapuulla vanhaksi 14-vuotiaaksi, mutta lopulta kahden viikon aikana se hiljalleen vain lopetti elämisen. Se lopultakin luovutti kuten ell asian ilmaisi, ja sehän oli sille itselleen paras vaihtoehto. Vaikka yhä tippa tulee silmääni..

Lue lisää

Kyllähän minä ymmärrän. Mutta kun ymmärtäminen ei aina auta. Kun tunteet on vielä pinnassa ja toisaalta muistot ja tavat tulevat vielä mukaan. Joka kerta kun tulen kotiin niin ihmettelen missä se nyt nukkuu kun ei tule vastaan ovelle. Ja ovi pitää avata varovaisesti ettei pääse livahtamaan. Ja kylpyhuoneen ovi pitää jättää auki, että pääsee hiekka-astialleen. =)

Mutta oli meillä paljon iloisia, mukavia hetkiä joita nyt haluankin muistaa. Ja haluan surra niin kauan, että kaikki on tehty.

Tänään vein sen loput ruoat ja hoitotarvikkeet ystäväni kissalle joululahjaksi. Parempi varmaan, jotta kaikki siitä muistuttava on pois silmistä. Mutta yhden kalalelun halusin jättää, vaikka se ei ollu kovin leikkisä koskaan=).

Eniten nyt kai pelkään, että alan täyttämään ystäväni jättämää aukkoa työnteolla. Kun Rölli kuitenkin oli minulle myös se rajoitin. Määritteli työajat ja ruokatunnit ja myöskin lepoajan. Siis rytmitti elämää....

Elisa

elisa58 kirjoitti:

Kyllähän minä ymmärrän. Mutta kun ymmärtäminen ei aina auta. Kun tunteet on vielä pinnassa ja toisaalta muistot ja tavat tulevat vielä mukaan. Joka kerta kun tulen kotiin niin ihmettelen missä se nyt nukkuu kun ei tule vastaan ovelle. Ja ovi pitää avata varovaisesti ettei pääse livahtamaan. Ja kylpyhuoneen ovi pitää jättää auki, että pääsee hiekka-astialleen. =)

Mutta oli meillä paljon iloisia, mukavia hetkiä joita nyt haluankin muistaa. Ja haluan surra niin kauan, että kaikki on tehty.

Tänään vein sen loput ruoat ja hoitotarvikkeet ystäväni kissalle joululahjaksi. Parempi varmaan, jotta kaikki siitä muistuttava on pois silmistä. Mutta yhden kalalelun halusin jättää, vaikka se ei ollu kovin leikkisä koskaan=).

Eniten nyt kai pelkään, että alan täyttämään ystäväni jättämää aukkoa työnteolla. Kun Rölli kuitenkin oli minulle myös se rajoitin. Määritteli työajat ja ruokatunnit ja myöskin lepoajan. Siis rytmitti elämää....

Elisa

Lue lisää

Muista monet hyvät yhteiset hetket! Niitä ei sinulta kukaan saa pois!

Kuullostaa kliseeltä, mutta aika parantaa - ei tosin kovin nopeasti.

Itse menetin rakkaan miltei 15 vuotiaan kisuni keväällä. Vieläkin sattuu ja ikävöin päivittäin, vaikka minulla on nyt täällä kaksi uutta ihanaa pikkukissanaista. Ei heistä koskaan tule samanlaisia, eivätkä pysty korvaamaan aiempaa kissaani - Heistä tulee omanlaisensa persoonat.

muisto säilyy kirjoitti:

Muista monet hyvät yhteiset hetket! Niitä ei sinulta kukaan saa pois!

Kuullostaa kliseeltä, mutta aika parantaa - ei tosin kovin nopeasti.

Itse menetin rakkaan miltei 15 vuotiaan kisuni keväällä. Vieläkin sattuu ja ikävöin päivittäin, vaikka minulla on nyt täällä kaksi uutta ihanaa pikkukissanaista. Ei heistä koskaan tule samanlaisia, eivätkä pysty korvaamaan aiempaa kissaani - Heistä tulee omanlaisensa persoonat.

Lue lisää

Suru on surtava ja itkut itkettävä. Aika tuo armollisesti helpotusta ikävään, ja pikku hiljaa alkaa ne kauniit ja onnelliset muistot vallata mielen. Vaikka tänäänkin, noh, tunnustan että itkeä pirautin muistellen edesmenneitä koiriani.

Ja kyllä sydämessä on tilaa uusillekin lemmikeille vaikka alkuun tuntuukin että ei enää koskaan uutta eläintä. Näin ainakin minulle kävi. Mutta jokaista ötökkäistäni rakastan ihan yhtä paljon. Niitä edesmenneitä 3 koiraa, ja nykyisiä vanhuksiani eli 3 kissaa ja rakinreuhkaa!

elisa58 kirjoitti:

Eilen aamulla noin klo 8.15 Rölli nukkui pois. Diagnoosi oli yksinkertaisesti vanhuus ja elintoimintojen heikentyminen. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Kissa meni viimeisen kuukauden aikana nopeasti huonoon kuntoon. Söi kuitenkin ja liikkui viimeiseen viikonloppuun asti ihan normaalisti. Viikonloppuna sitten alkoi dementia vaivata niin paljon, että ei syönyt ollenkaan. Joi kyllä koko ajan itse. Liikkuminen hidastui ja oli tosi vaivalloista. Loppun asti lohdutti meitä ja halusi kai kertoa, että haluaa jo pois. Loppu oli senpuoleen armollinen, ettei tullut kipuja kun kaikki aistit taisivat jo olla hävinneet. Lähti kotoa täysin ilman vastustusta mukaan ja lääkärissä ei jaksanut panna vastaan. Nukkui mun syliin ja saa nyt metsästellä nuoruuden maisemissaan, jonne hautasimme sen. Rankkaa oli eilinen päivä, mutta tämä oli sille viimeinen palvelus meiltä.

Lue lisää

Otan osaa kissasi poismenoon!

Meillä oli kans noin 15-17-vuotias kissa (noin=tuli löytökissana 10-vuotta sitten).
Lopetti vaan syömisen tai söi teelusikallisen kerralla vaikka ostin sen lempiruokia (shebaa, sisäpaistia, sydäntä, possunlihaa) kaikkee meni rippunen.
Kissa alkoi dementoitua puoli vuotta sitten, välillä haki vessaa ja kun näytin vessan juoksi sinne pissalle, välillä taas meni vessaan ja tuli pois parikin kertaa aivan kuten olisi unohtanut jo käyneensä tarpeilla.

Kissa alkoi joulukuun puolessavälissä vähentää syömistä, 19 päivä lopetti syömisen lähes kokonaan. 21.12.08 kissa pääsi sylissäni sateenkaarisillalle, kissani lopetettiin.
Ikävä on kova, mutta kissa lähti kivuttomana, loppuun asti kehräsi ja nukkui selällään vieressäni, ei aristanut mitään kohtaa vaikka läkäri tutki tarkasti, otettiin laajat verikokeet tietysti ja kaikki oli kunnossa.
Lääkäri oli sitä mieltä että nyt on kissalle tullut vanhuus...
Yhtään en rakasta ystävääni halunnut kiusata
-on itsekästä pitää kissaa (tai muuta eläintä) siksi että ei pysty luopumaan.
Halusin kissalleni lähdön ilman kipuja ja vielä kun oli onnellinen, paino oli tippunut muutamassa päivässä yli kilon ja tahti olisi jatkunut samana jos kissaa ei olisi lopetettu, mukaan olisi tullut kivut ja tätä en missään vaiheessa halunnut.
Tämä lopetus on aina se viimeinen palvelus eläimelle mitä me omistajat voimme tehdä, älkäämme siis ikinä kiusatko lemmikkiämme vaan viekää piikille kun mitään ei enään voida, älkää ikinä sanoko että en pysty, sen olette velkaa rakkaalle lemmikillenne joka on ollut lohduttajana monissa eri tuskissa elämän polulla.

vanha kisu 21.12.08 kirjoitti:

Otan osaa kissasi poismenoon!

Meillä oli kans noin 15-17-vuotias kissa (noin=tuli löytökissana 10-vuotta sitten).
Lopetti vaan syömisen tai söi teelusikallisen kerralla vaikka ostin sen lempiruokia (shebaa, sisäpaistia, sydäntä, possunlihaa) kaikkee meni rippunen.
Kissa alkoi dementoitua puoli vuotta sitten, välillä haki vessaa ja kun näytin vessan juoksi sinne pissalle, välillä taas meni vessaan ja tuli pois parikin kertaa aivan kuten olisi unohtanut jo käyneensä tarpeilla.

Kissa alkoi joulukuun puolessavälissä vähentää syömistä, 19 päivä lopetti syömisen lähes kokonaan. 21.12.08 kissa pääsi sylissäni sateenkaarisillalle, kissani lopetettiin.
Ikävä on kova, mutta kissa lähti kivuttomana, loppuun asti kehräsi ja nukkui selällään vieressäni, ei aristanut mitään kohtaa vaikka läkäri tutki tarkasti, otettiin laajat verikokeet tietysti ja kaikki oli kunnossa.
Lääkäri oli sitä mieltä että nyt on kissalle tullut vanhuus...
Yhtään en rakasta ystävääni halunnut kiusata
-on itsekästä pitää kissaa (tai muuta eläintä) siksi että ei pysty luopumaan.
Halusin kissalleni lähdön ilman kipuja ja vielä kun oli onnellinen, paino oli tippunut muutamassa päivässä yli kilon ja tahti olisi jatkunut samana jos kissaa ei olisi lopetettu, mukaan olisi tullut kivut ja tätä en missään vaiheessa halunnut.
Tämä lopetus on aina se viimeinen palvelus eläimelle mitä me omistajat voimme tehdä, älkäämme siis ikinä kiusatko lemmikkiämme vaan viekää piikille kun mitään ei enään voida, älkää ikinä sanoko että en pysty, sen olette velkaa rakkaalle lemmikillenne joka on ollut lohduttajana monissa eri tuskissa elämän polulla.

Lue lisää

Onneksi joku voi ajatella ilman itsekkyyttä. Kissalle 15 vuottakin on jo pitkä ikä. Entisen avovaimoni äiti pidettiin väkisin syöpäsairaana hengissä ja hän ei pystynyt edes kommunikoimaan.

Ainoastaan vaimeista silmänliikkeistä näki, että oli tajuissaan sekä ymmärsi mitä tapahtuu. Liikunta sekä komminointikyky oli mennyt täysin ja laki määräsi pidettäväksi hengissä.

Lopulta byrokratia antoi periksi ja letkuruokinta lopetettiin omaisten toivomuksesta. Käytännössä hän siis nääntyi nälkään, mahdollisesti täysissä tajuissaan.

Ihmisten kohdalla on tällaista. Mutta mikäli lemmikki rupeaa kärsimään tai selvästi ei enään ole elämiskykyinen, on onneksi eutanasia eli piikki sallittu.

Ei kukaan varmasti halua kitua elämän loppumetrejä joten on hyvä, että edes lemmikit voidaan säästää tarpeettomalta tuskalta.

Soitin jo eilen aamulla päivystävälle eläinlääkärille. Hän oli sitä mieltä, että katsotaan tilannetta rauhassa viikonlopun yli ja maanantaina sitten omalle lääkärille päivystykseen. Ruokaa olen yrittänyt antaa lusikalla veden seassa, mutta aika huonolla menestyksellä. Huomenna olen sitten viisaampi.

Elisa58

elisa58 kirjoitti:

Soitin jo eilen aamulla päivystävälle eläinlääkärille. Hän oli sitä mieltä, että katsotaan tilannetta rauhassa viikonlopun yli ja maanantaina sitten omalle lääkärille päivystykseen. Ruokaa olen yrittänyt antaa lusikalla veden seassa, mutta aika huonolla menestyksellä. Huomenna olen sitten viisaampi.

Elisa58

Lue lisää

Yritä antaa nestettä, mutta älä väkisin (esim. ruiskulla) ruokaa.

Oma kisuni (15 v) lopetti syömisen ja siitä kolme päivää, niin oli lopetuspäätös edessä. Kissalla oli syöpä.

Kissa oli vireä ja leikkisä aivan loppuun saakka, sitten lopetti syömisen. Kaikki muu oli normaalisti, mitä nyt vähän väsyneempi. Ajattelin tuon lähinnä johtuvan energiavajeesta.

Mentiin lääkäriin ja röntgenissä todettiin levinnyt syöpä. Maha oli tukossa ja keuhkoihin alkoi kerääntyä nestettä. Hengitys kävi raskaaksi. Jos olisin väkisin tunkenut kissaan ruokaa, ei se olisi kissan oloa helpottanut - päinvastoin. Loppuun saakka kissa joi itse, joten nesteytystä ei tarvinnut antaa ruiskulla.

Voimia kaikille!

ei välttämättä hyvä kirjoitti:

Yritä antaa nestettä, mutta älä väkisin (esim. ruiskulla) ruokaa.

Oma kisuni (15 v) lopetti syömisen ja siitä kolme päivää, niin oli lopetuspäätös edessä. Kissalla oli syöpä.

Kissa oli vireä ja leikkisä aivan loppuun saakka, sitten lopetti syömisen. Kaikki muu oli normaalisti, mitä nyt vähän väsyneempi. Ajattelin tuon lähinnä johtuvan energiavajeesta.

Mentiin lääkäriin ja röntgenissä todettiin levinnyt syöpä. Maha oli tukossa ja keuhkoihin alkoi kerääntyä nestettä. Hengitys kävi raskaaksi. Jos olisin väkisin tunkenut kissaan ruokaa, ei se olisi kissan oloa helpottanut - päinvastoin. Loppuun saakka kissa joi itse, joten nesteytystä ei tarvinnut antaa ruiskulla.

Voimia kaikille!

Lue lisää

pitäisihän sen olla selvä asia, jos kissa korisee viimeisiä, ettei ala enää ruokaa tunkemaan, vaan antaa armollisen lopun!

Jos kissaa kuitenkin pidetään hengissä ja koitetaan parantaa on pakkoruokinta ja juottaminen ehdottoman tärkeää!

mikä vikana kirjoitti:

pitäisihän sen olla selvä asia, jos kissa korisee viimeisiä, ettei ala enää ruokaa tunkemaan, vaan antaa armollisen lopun!

Jos kissaa kuitenkin pidetään hengissä ja koitetaan parantaa on pakkoruokinta ja juottaminen ehdottoman tärkeää!

Lue lisää

Sairas kissa lopettaa syömisen. Syitä voi olla monia. Vanhan kissan kohdalla on aina syytä epäillä vakavaa sairautta. Kotikonstein ei kannata kauaa yrittää pärjätä! Mahdollisimman nopeasti yhteyttä lääkäriin ja lääkäriin!

Neste imeytyy vatsasta, vaikkei suoli toimisikaan, ruoka taas ei liiku minnekään. Pahimmillaan kissa voi tukehtua väkisin tungettuun ruokaan, kun vatsalaukku tulee täyteen. Ei aikuisen kissan vatsalaukku ihan peukalon pään kokoinen ole, mutta ei paljon isompikaan.

Neljä vuotta sitten pääsiäisenä meidän silloin melkein kolmetoistavuotias manximme oli kirjaimellisesti kuoleman kielissä. Olimme muuttaneet asuntoa tammikuussa, ja luulimmekin ensin kisun syömättömyyden ja apaattisuuden johtuvan muuttostressistä. Pääsiäismaanantain jälkeisenä yönä pelästyin sitten toden teolla, kun kisu nukkui jalkani päällä eikä reagoinut mitenkään tönimisiini (jalkani oli puutunut ja halusin vaihtaa asentoa). Sain itseni ylös sängystä, sytytin valon ja katsoin kisuamme. Se oli hyvin heikkona, mutta kuitenkin tajuissaan. Aamulla mieheni soitti eläinlääkäriin ja saimme ajan samaksi iltapäiväksi. Testit tehtiin, ja diagnoosiksi tuli kilpirauhasen liikakasvu.

Meillä oli edessämme päätös, yrittäisimmekö hoitaa kisua vai emme, sillä eläinlääkärimme totesi "aina on myös eutanasian mahdollisuus". Halusimme kuitenkin yrittää, jotta ei ainakaan olisi meissä vika, jos kisumme kuolisi. Se merkitsi pakkoruokintaa ja -lääkintää. Oli se varsinaista rumbaa, kun pipetillä hieman lämmitettyä Hills a/d:tä tyrkimme hyvin vastahakoisen kisun kurkkuun mahdollisimman monta kertaa päivässä (sen ruoan hajun muistaminen saa minut kuvotuksen partaalle!). Meillä oli oikein erikoiset kissanruokintavaatteetkin, sillä paljon ruoasta roiskui ympäriinsä: vaatteille, seinille, keittiön kaapistoon ja lattialle.

Monta kertaa olimme epätoivoisina heittää pyyhkeen kehään, ja kolmisen viikkoa siinä kesti, mutta sitten tuntui kisun kunnossa selvää kohentumista. Ja kyllä minulta itku pääsi, kun ensi kerran näin kisun pyytävän ruokaa ja sitten annettua hyvällä halulla pistelevän poskeensa. Se oli hieno hetki!

Ja tuossa sohvalla se kattinen tälläkin hetkellä uinailee. Jos huhtikuuhun saakka elää, niin 17 vuotta tulee sille täyteen. Ja miksi ei eläisi: ensi kuussa käymme taas eläinlääkärillä vuosikontrollissa ja hakemassa uuden lääkereseptin. Viime vuonna lääkärimme totesi, että tämä "ikivanha" kissa tuntuu aina vain nuorentuvan joka kerta, kun hän sen näkee. Hän sanoi jo joskus aikaa sitten, että tällaiset menestystarinat kuin tämä meidänkin katti on lääkärille aina hienoa. Paljon rakkautta ja viitseliäisyyttä ja hyvä eläinlääkäri siihen on tarvittu, mutta niin vain kisunen vieläkin kehrätä hurisee öisin kyljessä kiinni, niin kuin niin monta vuotta jo. Sitä en vielä pois antaisi.

Manxin emäntä kirjoitti:

Neljä vuotta sitten pääsiäisenä meidän silloin melkein kolmetoistavuotias manximme oli kirjaimellisesti kuoleman kielissä. Olimme muuttaneet asuntoa tammikuussa, ja luulimmekin ensin kisun syömättömyyden ja apaattisuuden johtuvan muuttostressistä. Pääsiäismaanantain jälkeisenä yönä pelästyin sitten toden teolla, kun kisu nukkui jalkani päällä eikä reagoinut mitenkään tönimisiini (jalkani oli puutunut ja halusin vaihtaa asentoa). Sain itseni ylös sängystä, sytytin valon ja katsoin kisuamme. Se oli hyvin heikkona, mutta kuitenkin tajuissaan. Aamulla mieheni soitti eläinlääkäriin ja saimme ajan samaksi iltapäiväksi. Testit tehtiin, ja diagnoosiksi tuli kilpirauhasen liikakasvu.

Meillä oli edessämme päätös, yrittäisimmekö hoitaa kisua vai emme, sillä eläinlääkärimme totesi "aina on myös eutanasian mahdollisuus". Halusimme kuitenkin yrittää, jotta ei ainakaan olisi meissä vika, jos kisumme kuolisi. Se merkitsi pakkoruokintaa ja -lääkintää. Oli se varsinaista rumbaa, kun pipetillä hieman lämmitettyä Hills a/d:tä tyrkimme hyvin vastahakoisen kisun kurkkuun mahdollisimman monta kertaa päivässä (sen ruoan hajun muistaminen saa minut kuvotuksen partaalle!). Meillä oli oikein erikoiset kissanruokintavaatteetkin, sillä paljon ruoasta roiskui ympäriinsä: vaatteille, seinille, keittiön kaapistoon ja lattialle.

Monta kertaa olimme epätoivoisina heittää pyyhkeen kehään, ja kolmisen viikkoa siinä kesti, mutta sitten tuntui kisun kunnossa selvää kohentumista. Ja kyllä minulta itku pääsi, kun ensi kerran näin kisun pyytävän ruokaa ja sitten annettua hyvällä halulla pistelevän poskeensa. Se oli hieno hetki!

Ja tuossa sohvalla se kattinen tälläkin hetkellä uinailee. Jos huhtikuuhun saakka elää, niin 17 vuotta tulee sille täyteen. Ja miksi ei eläisi: ensi kuussa käymme taas eläinlääkärillä vuosikontrollissa ja hakemassa uuden lääkereseptin. Viime vuonna lääkärimme totesi, että tämä "ikivanha" kissa tuntuu aina vain nuorentuvan joka kerta, kun hän sen näkee. Hän sanoi jo joskus aikaa sitten, että tällaiset menestystarinat kuin tämä meidänkin katti on lääkärille aina hienoa. Paljon rakkautta ja viitseliäisyyttä ja hyvä eläinlääkäri siihen on tarvittu, mutta niin vain kisunen vieläkin kehrätä hurisee öisin kyljessä kiinni, niin kuin niin monta vuotta jo. Sitä en vielä pois antaisi.

Lue lisää

Kiitos Manxin emännälle postitiivisesta kirjoituksesta. Sain vähän toivoa tilanteeseeni.

Itselläni 12 v kissa on lopettanut syömisen hurjan oksentamisen jälkeen ja olen ollut hurjan huolissani, päivystystä myöden on haettua apua, mutta selkeää syytä ei vielä tiedetä. Kilpirauhasta epäillään, mutta verikokeen tuloksia ei ole tullut.

Nyt siis löysin toivoa ja ketjun aiemmista viestistä hyvät vinkit Nutrisaliin ja Nutri-plus catiin, joita nyt kissalle syötämme.

Viikonlopun yli yritämme ja sitten pitäisi tulla tulokset kokeista ja keskiviikolle on vielä sydänultra varattuna.