Rukous

ei tässä ole mitään hätää, tällainen nyt vain
halusi aamulla synnyttää itsensä tähän. Mutta vä-
kisinkin näillä kymmenillä alkaa jo miettimään
sitä, kuinka paljon aikaa edessäpäin on.
Varsinkin kun vaivaa on siellä ja täällä, koskaan
tiedä mitä huominen tuo tullessaan.

Ehkäpä tästä tuli liian paatoksellinen ollakseen
rakkausruno, mutta onhan tuo ainakin toistaiseksi
saanut täällä olla.

Kiitos vain Jouni, sanoissasi on uskomattoman
paljon lämpöä.

kun juuri pääsin Jounille sanomasta, että näinkö-
hän tämä on liiankin raskas ollakseen
rakkausruno. Hiukan emminkin koko runon tuomista
tänne, mutta rohkenin sitten kuitenkin.

Mutta elämähän on kuin sateenkaari kaikkine huo-
lineen, iloineen ja murheineen - värikäs.

Paljon kiitoksia Sinullekin huomiostasi.

ettet osaa antaa palautetta, jota en ole koskaan
kyllä ymmärtänyt. Jos tämä kirjoittamasi ei ole
sitä, niin mitä se sitten on hyvänen aika !

Olen äärettömän kiitollinen sanoistasi, koska
ajattelin tämän olevan liian raskaskantoinen. Ei
ollut tarkoitus tehdä siitä sellaista, mutta
sanat vaan asettuivat noihin järjestyksiin.

Kiitos Liona, kyllä palautteesi on nytkin ainut-
laatuinen.

sanat olivat niitä mieleenjäävimpiä runostani/
rukouksestani. Totta, käsittelin todellakin elä-
män arkea ja sen lopullisuuttakin osittain. Kun
on ehtinyt tänne saakka, ajattelee väkisinkin
sitä mitä on ollut ja minkä verran on vielä edes-
säpäin.

Eipä taida miljoonia runoja sentään enää syntyä,
ehkä satoja paremminkin. Kommentteja nyt tulee
jos karkeasti laskee, parisenkymmentä päivässä.
Se on lähemmäksi puolitoistasataa viikossa ja
kuinka paljon se sitten kuukaudessa ja vuodessa
sitten onkaan, kuka tietää. Mutta mitäpä noita
laskemaan, mieletön määrä se kuitenkin on.

Kiitos paljon siitä, mitä kirjoittajana
minusta sanot. Ei minulla ole tarkoituskaan mennä
mihinkään, olen niittaantunut tänne kuin Juntti-
lan tuvan seinään. Vain ajan hammas sen tekee
jossain vaiheessa, silloin - kun tiimalasin hiek-
ka on valunut loppuun.

No hyvä vaan, että pidät sen huumorinpilkkeen
silmäkulmassa. Ei minunkaan ollut tarkoitus tästä
tehdä mitään itkuvirttä, vaikka se sellaiselta
ehkä äkkilukemaltaan voi vaikuttaakin.

Kiitos palautteesta, tervetullut se oli.

lindalinda1 kirjoitti:

sanat olivat niitä mieleenjäävimpiä runostani/
rukouksestani. Totta, käsittelin todellakin elä-
män arkea ja sen lopullisuuttakin osittain. Kun
on ehtinyt tänne saakka, ajattelee väkisinkin
sitä mitä on ollut ja minkä verran on vielä edes-
säpäin.

Eipä taida miljoonia runoja sentään enää syntyä,
ehkä satoja paremminkin. Kommentteja nyt tulee
jos karkeasti laskee, parisenkymmentä päivässä.
Se on lähemmäksi puolitoistasataa viikossa ja
kuinka paljon se sitten kuukaudessa ja vuodessa
sitten onkaan, kuka tietää. Mutta mitäpä noita
laskemaan, mieletön määrä se kuitenkin on.

Kiitos paljon siitä, mitä kirjoittajana
minusta sanot. Ei minulla ole tarkoituskaan mennä
mihinkään, olen niittaantunut tänne kuin Juntti-
lan tuvan seinään. Vain ajan hammas sen tekee
jossain vaiheessa, silloin - kun tiimalasin hiek-
ka on valunut loppuun.

No hyvä vaan, että pidät sen huumorinpilkkeen
silmäkulmassa. Ei minunkaan ollut tarkoitus tästä
tehdä mitään itkuvirttä, vaikka se sellaiselta
ehkä äkkilukemaltaan voi vaikuttaakin.

Kiitos palautteesta, tervetullut se oli.

Lue lisää

Ehkä niin se on kun paljon
kokee,näkee että itseään
kuin muitakin elämässään
eri vivahteissakin tunnistaa,
juuri sellainen henkilö osaa
parhaiten kuvata elämän
todellista arjen kaarta.

Tietenkin siihen vielä tarvitaan
hyvä ilmaisu kuin tunnetaito
tuoda ne esiin muille

ja Sinulla sellainen on.
Ja jokaisella meillä on
omat tiimalasimme,se vain
vuotaa eikä lisäänny.

Purraan hammasta vaikka kieli
hampaitten välistä ja yritetään
siitä huolimatta hymyillä
kuin myös huumorin kukkaa
kastella....
... - mutta oikeasti en sitten
osaa kukkia hoitaa kuin
välillä leukaillen,enkä siinäkään
mikään bravuuri ole.

dolan kirjoitti:

Ehkä niin se on kun paljon
kokee,näkee että itseään
kuin muitakin elämässään
eri vivahteissakin tunnistaa,
juuri sellainen henkilö osaa
parhaiten kuvata elämän
todellista arjen kaarta.

Tietenkin siihen vielä tarvitaan
hyvä ilmaisu kuin tunnetaito
tuoda ne esiin muille

ja Sinulla sellainen on.
Ja jokaisella meillä on
omat tiimalasimme,se vain
vuotaa eikä lisäänny.

Purraan hammasta vaikka kieli
hampaitten välistä ja yritetään
siitä huolimatta hymyillä
kuin myös huumorin kukkaa
kastella....
... - mutta oikeasti en sitten
osaa kukkia hoitaa kuin
välillä leukaillen,enkä siinäkään
mikään bravuuri ole.

Lue lisää

tähän uuteen Luojan suomaan aamuun.

Niin paljon kuin elämän tässä vaiheessa on jo
tullut koettua ja nähtyä, niin kyllähän
siitä kaikesta kirjoittaisi vaikka romaanin jos
olisi taitoa. Toisaalta myöskin aikaa, ei
sellaista sutasta tuosta vaan. Ja luulenpa, että
minulla ei siihen olisi riittäväsi pitkäjännit-
teisyyttäkään.

En tiedä asioiden esilletuomisen taidoista sanoa
itse mitään, se puoli jää väistämättä aina luki-
jan puntaroitavaksi. Tiimalasin hiekka valuu ja
vähenee, niin kuin päivämmekin. Mutta eteenpäin
joka tapauksessa elävän mieli, vaikka se toisi-
naan onkin sitä hampaan puremista.

Kiitos eilisestä, ja uutta toivorikasta päivää
Sinulle toivottaa lintsi.

lindalinda1 kirjoitti:

tähän uuteen Luojan suomaan aamuun.

Niin paljon kuin elämän tässä vaiheessa on jo
tullut koettua ja nähtyä, niin kyllähän
siitä kaikesta kirjoittaisi vaikka romaanin jos
olisi taitoa. Toisaalta myöskin aikaa, ei
sellaista sutasta tuosta vaan. Ja luulenpa, että
minulla ei siihen olisi riittäväsi pitkäjännit-
teisyyttäkään.

En tiedä asioiden esilletuomisen taidoista sanoa
itse mitään, se puoli jää väistämättä aina luki-
jan puntaroitavaksi. Tiimalasin hiekka valuu ja
vähenee, niin kuin päivämmekin. Mutta eteenpäin
joka tapauksessa elävän mieli, vaikka se toisi-
naan onkin sitä hampaan puremista.

Kiitos eilisestä, ja uutta toivorikasta päivää
Sinulle toivottaa lintsi.

Lue lisää

Huomenta täältä pimeän aamun
laitamilta.
Arvaas Linda mitä.... olen
huomannut meistä ja nyt
vielä tämänkin kommenttisi
mukaan,kuin eräänlainen
allekirjoitus omalle
huomiolleni
...- ehkä siitä tuonnempana
vähän myöhemmin.

Yritän kuitenkin jälleen
pientä aamu huumoria pikku
kevennyksellä .... jos ja kun
hampaita yhteen purraan,niin
ei sitten tuosta mekaanisesta
kulumisesta aiheutuvia ongelmia
... unohdeta Hammaslääkärin
ajoittaista tarkistamista,jos
nimittäin vielä palvelu pelaa.

Katsellaan tuoko päivä meille
toivoa kuin rikkauttakin ...
huumoria jälleen vaiko pieleen
mennyttä heittoa.

vahvahan siitä taisi tulla, ihan tahtomattani.
Se syntyi vain, ilman synnytystuskia putkahteli
kummalisen helpolla sanat eteeni.

Ja Sinun palautteesi,
hienoa oli kuule sitäkin lukea.

Sydämestäni kiitän.

varmasti herkistää ihmismieltä, mutta minulla oli
tähän runooni omaan elämäntilanteeseenikin vai-
kuttavia asioita, jotka pistivät pohtimaan
moista. Sinä olet minua niin paljon nuorempi,
että et ehkä ole samalla tavoin tullut vielä
miettineeksi vastaavaa.

Olen minä elämässäni muutamia kertoja oikeastikin
rukoillut, vaikka se ei olekaan mikään
jokapäiväinen rituaali. Enemmänkin tässä runossa
oli kuvitteellisesta rukouksesta enemmälti kyse.

Paljon kiitoksia Sinulle niin empaattisesta pa-
lautteestasi tigru, niin kuin toivotuksestakin.
Koskaanhan emme, ehkä onneksemmekaan tiedä minkä
verran niitä vuosia on edessäpäin, onko niitä
edes. Tänään emme tiedä, onko huominen vielä
meille.

Kiitos.

silloin olemme alastomina,
tunteiden vietävinä ihmisinä maailmassa.

Tarvitseeko elämässä hakea hyväksyntää,
siunausta sille että on oma itsensä. Rehellinen
toiselle ja itselleen, ei.

Kuivaan kyyneleesi,
ja Sinun on helpompi jatkaa matkaa huomiseen.
Ei ole rooleja, on vain ihmisiä ihmisille.
Lämpimiä ajatuksia, ailahduksia minulta Sinulle,
Sinulta minulle.

ei ole liian myöhäistä sanoa, mitä mieltä runosta
on. Lämmittää jälleen kerran sanasi pehmoinen,
kas kun itseäni en koe millään muotoa taitavaksi.
Tämmöinen tavallinen harrastelijarunoilija vain.

Kiitos !