Kuka on sitä mieltä, että tykkää olla kihloissa ilman kihlasormusta? Kihlasormusta ei oo pakko pitää
ilman sormusta kihloissa, oletko sinä?
haluan olla kihloissa:)
195495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ainakaan ole kihlasormusta, ainoastaan vihkisormus.
Ei mitään sormusta ole pakko pitää, edes vihkisormusta! Ei niitä ole pakko edes hankkia (voidakseen sitten jättää pitämättä...).
Vihkisormus riittää minullekin vallan mainiosti. Kihlaushan on lupaus avioliitosta ja sormus on vain symboli. jota voi halutessaan käyttää sen merkkinä!
Kuten joku sanoikin, ei sitä tarvitse! Kihlaus on ainoastaan lupaus naimisiinmenosta.
Kihlaus tarkoitti alunperin sitä, että naimisiinmeno päivä oli jo mietitty ja sitä odotellessa sitten oltiin kihloissa, ja sen aikana ostettiin sitten mieleiset sormukset. Nykyään kihlauksen merkitys on lieventynyt selvästi ja näkeepä sitä jopa 15 vuotiaita tyttöjä "kihloissa" poikaystävänsä kanssa vaikka selväähän se on että eipä ne suhteet yleensä kestä.
Naisella on yleensä kaksi sormusta, vaikka tunnempa naisia joilla on vain yksi vaikka ovat olleet kihloissa ennen naimisiinmenoa. He ovat vain ostaneet miehen kanssa sormukset ja pitäneet niitä naimisiinmeno päivään asti, kunnes sitten ne alttarilla laitettiin uudestaan sormiin, vähän juhlallisemmin. :)
"naimisiinmeno päivä oli jo mietitty ja sitä odotellessa sitten oltiin kihloissa"
"vaikka ovat olleet kihloissa ennen naimisiinmenoa"
No itse asiassa, noinhan se menee edelleenkin. Kun on naimisiinmenosta sovittu, niin väliaika ollaan kihloissa, ennen kuin ollaan naimisissa. Eli siinä mielessä kaikki ovat ainakin jonkun aikaa kihloissa. Mutta sormuksia siihen ei ole mikään pakko hankkia.
Kihlauksen merkitys puhekielessä on toki muuttunut, mutta jos ei ole naimisiinmenosta sopinut, niin ei voi olla kihloissa muuten vaan. Vaikka moni väittääkin olevansa kihloissa, eikä ole ollenkaan menossa naimisiin.
Sitähän tarkoitin.
Tai niin sen pitäisi mennä, korjataan. :)
Nykyäänhän liian moni tuntemani, tai kuulemani ihminen tekee niin, ettei naimisiinmenopäivää edes sovita. Ollaan vaan "kihloissa" ja sanotaan että "se on lupaus siitä että joskus mennään naimisiin", vaikka totuus on ettei sitä voi tietää, ennenkuin päivä sille on sovittu. Käytännössä mitä vaan voi tapahtua ja rinnastan tuon käytöksen samaan, mitä ne pikku 15-vuotiaat tytöt ja -pojatkin tekevät. Eivät sovi naimisiinmeno päivää, vaan kihlautumisen merkitys on "lupaan rakastaa sinua ikuisesti ja mennä kanssasi naimisiin joskus tulevaisuudessa - ehkä".
"Kihlauksen merkitys puhekielessä on toki muuttunut, mutta jos ei ole naimisiinmenosta sopinut, niin ei voi olla kihloissa muuten vaan. Vaikka moni väittääkin olevansa kihloissa, eikä ole ollenkaan menossa naimisiin. "
Tämä on mitä hainkin takaa, suoremmin sanottuna.
Ainoa vain että kihlaus ei ole virallinen toimenpide, eli mitään papereita ei tarvitse allekirjoittaa. Mikään ei siis todista konkreettisesti että pari on oikeasti "kihloissa".
Voimme vain sanoa että "näin sen pitäisi mennä" ja joku tumpelo väittää että "kihloissa ei voi olla ellei ole sormusta". Mutta totuus on että kihlaus on pelkkiä sanoja ja tekoja, ei oikeastaan virallinen päätös. Kuka vaan voi olla kihloissa ja kenen kanssa vain. Ainoa mikä sitä rajaa on toisten ihmisten omat mielipiteet asiasta, jotka nekin ovat pelkkiä sanoja.. :/
Periaatteessa olemme samaa mieltä.
"Kuka vaan voi olla kihloissa ja kenen kanssa vain. Ainoa mikä sitä rajaa on toisten ihmisten omat mielipiteet asiasta, jotka nekin ovat pelkkiä sanoja.."
Ihan noin se ei kuitenkaan mene. Vaikka kihlauksella ei enää mitään juridisia vaikutuksia olekaan, niin se mainitaan sentään laissa, näin "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.". Tuon mukaan määriteltynä kihloissa ollaan ihan tietyllä tavalla, ja kääntäen siitä seuraa, että jos avioliittoon menemisestä ei ole sovittu, ei olla kihloissakaan.
Nykyään jokainen saa määritellä oman olemisensa niin kuin tykkää. Mutta jos asialle on tuollainen määritelmä, niin miksi ne, jotka ovat "kihloissa" aikomatta mennä naimisiin, eivät voisi kehittää olotilalleen jotain muuta ilmausta. Siten ei olisi niin paljon "kihloissa" olevia, jotka odottavat edelleen kosintaa... niitäkin näillä palstoilla näkee.
Asiaa varmaan sotkee, että kihlauksella ei enää ole juridista merkitystä eli vaikka olisi sopinut menevänsä naimisiin, niin sopimuksesta voi peräytyä ilman seurauksia. En väitä, että niitä seurauksia pitäisi olla, ei sinne päinkään! Mutta se on varmaan aiheuttanut sekaannusta niiden mielessä, jotka kiukuspäin heittelevät kihlasormuksiaan jorpakkoon joka viikko... Ensi viikolla uusi kihlattu...
"Vaikka kihlauksella ei enää mitään juridisia vaikutuksia olekaan, niin se mainitaan sentään laissa, näin "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.". Tuon mukaan määriteltynä kihloissa ollaan ihan tietyllä tavalla, ja kääntäen siitä seuraa, että jos avioliittoon menemisestä ei ole sovittu, ei olla kihloissakaan."
Jep, näin sen pitäisikin mennä.
Olet oikeassa että ne 15 vuotiaat tai vanhemmatkin, jotka menevät kihloihin ilman että ovat sopineet mitään häistä - joissain tapauksissa EDES MIETTINEET sitä - pitäisi keksiä jokin muu tapa osoittaa sitä heidän "rakkauttaan", eikä pilailla kihlauksilla ja samalla alentaa yleistä käsitystä kihlauksen merkityksestä. Mikäli vanhemmat olisivat alkaneet puhuttelemaan lapsiaan kun he "laittoivat sormukset sormiinsa" ja "leikkivät olivansa kihloissa", he olisivat oppineet ettei se ole niin pieni asia että sen kanssa leikkimään pitäisi.
Jopa minä elelin n. 12 - 14 vuotiaaksi siinä luulossa, että kihlautumisen merkitys on vain osoittaa rakkautta. Sitten vasta myöhempänä tajusin ettei se noin ole.. :/
Kuulin kun jotkut kaverit tai lähisukulaiset ovat menneet "kihloihin". Kun ala-asteen kuudesluokkalaisiakin "kihlautuneina" näki joka puolella, sitä alkoi pitämään asiaa rakkaudenosoituksena.
Käsite pitäisi suomen laissa vahvistaa, ja ehkä jopa papereiden allekirjoittamista pitäisi vaatia. Näin ainakin asialla ei leikittäisiin. Allekirjoittamisen yhteydessä voisi määrätä päätettäväksi päivä, jolloin pari merkataan naimisiinmenneeksi :)
mutta ainakin joskus kihloissa olemisella on ollut se juridinen vaikutus, ettei kihlattua vastaan ole ollut velvollisuutta todistaa oikeudessa. En tiedä onko sitäkään pykälää enää olemassa.
Kyllä silloin kun kihloihin menin vuosituhannen vaihteessa tiesin että kun sormuksen sormeeni laitan, se merkitsee silloin että sitoudun toiseen, hääpäivää ei mietitty silloin.
Tällä hetkellä on vihkisormuskin valmiina, kaiverruksena ikuisesti sinun, ei päivämäärää koska emme sitä ole päättäneet vielä.
Tiedän kuitenkin että ensivuonna olen avioliitossa miehen kanssa joka kohta 9 vuotta sitten pujotti tuon kihlasormuksen sormeeni.
Mielestäni kihloihin meno on nykyisin kuin "muotia", monesti myös vihille meno on monelle vain päivä prinsessana, kohta tajutaan että kaikki kävikin liian nopeasti ja haetaan eroa, tiedän jokusen tapauksen itsekin.
Kyllä kihlasormus on merkki siitä että on lupautunut toiselle, ja kunnioitan tavallani miestäni pitämällä sormusta sormessani merkiksi myös muille, että rakastan häntä ja olen hänelle lupautunut.
menee vihille alle 20 vuotiaana!:-O ja mä en siis tollasta ymmärrä. Sitä ei niin nopeasti voi tietääkkään, et eroaako jostain syystä sit joskus 5v päästä
menevät ihan sen takia et on VAAN NIIN SIISTIIIIII!!
Eihän sitä koskaan voi varmasti tietää, ollaanko vielä 5 vuoden päästä yhdessä. Sillä ei ole iän kanssa mitään tekemistä! Jos mennään vihille, on vain uskottava ja tunnettava niin, että "tämä rakkaus kestää". Ja niin voi tuntea parikymppisenä yhtälailla, kun nelikymppisenä.
Eli voitte olla kihloissa kun vain niin sanotte, vaikka jo ekoilla treffeillä. Ihmiset saattavat kyllä pitää sinua vähän omalaatuisena sankarina kun et ole edes kihlasormusta saanut.
Kun pari kuukautta sitten mies kosi ja päätettiin mennä naimisiin, ei tullut edes mieleen, että pitäisi vielä erikseen kihlasormukset ostaa. Hääpäivä siis sovittiin suoraan ja muutaman viikon päästä tuosta kosinnasta käytiin sitten tilaamassa vihkisormukset. Kosinnan ja naimisiin menon välille tulee siis vain noin 2 kuukautta, joten ihan tuolla yhdellä sormuksella pärjäilen.
ja nyt olen naimisissa. Mies kosi ja minä suostuin.Oltiin kyllä puhuttu naimisiinmenosta jo aiemmin, mutta ei oltu tehty vielä varsinaisia lupauksia tai suunnitelmia. Naimisiin mentiin ulkomailla lomamatkalla ja kerrottiin ulkopuolisille siviilisäädyn muuttumisesta kun oltiin tultu reissusta takaisin.
Vihkisormukset meillä on, mutta nekään eivät ole välttämättömät. Otettiin sormukset koska niiden vaihtaminen sopii kauniisti seremoniaan, ja mies oli muutenkin sormusten kannalla.
..me otimme tatuoinnit samanlaiset,merkitykselliset yhdessäolon ja yhteenkuuluvuuden merkiksi.Ei sormuksia tarvita todellakaan.
kun eroatte, ei se tarkoita sit mitään kun samanlaiset
Taannoin kun avioliittolakia muutettiin, muuttui myös kihlauksen merkitys. Se ei ole virallinen tai juridinen toimi. Kihlauksella saattaa olla ja usein onkin merkitystä asianosaisille. Heille se voi olla lupaus vaikka mistä, jos niin haluavat.
Kihloissa ja aviossa voi olla ilman sormustakin.
Ja muuten: Minä olen ollut aviossa runsaat 20 vuotta ja kihloissa 25 vuotta. Siis yhtä aikaa, melkein. Ja kumppani on eri. Kihlattu oli ensin. Sitten tuli se, joka vei, ennen kuin minä ehdin vikistä.
Täysin laillista!