Kun olin lapsi niin vanhempani olivat hyvissä väleissä sukulaisten kanssa.
Nyt nämä samat ihmiset on iältään 70-80 vuotiaita ja riitelevät perintöosuuksista
ja juoruavat pahaa toisistaan.
Enää eivät juuri käy kylässä toistensa luona mutta puhelin tuntuu käyvän kuumana
silloin kun riitelevät tai jos joku on kuollut kotikylässä.
Tällaisiksiko ihmiset muuttuvat vanhetessaan?
Sukuriidat
PekkaJJ
35
2353
Vastaukset
- mieku
Venhetessaan perheessä jonkun on oltava tukipylväs, sitten kun koti on jo melko tyhjä alkaa ajatukset lentämään ja monet unetkin taitaa tulla tosiksi arjessa, siitä kai sitten aletaan *ottamaan selvää*.
Tätä on kenenkään helppo tiedostaa, koska täällä sen huomaa,,,helpostikin, muutama leiriytynyt ryhmä voi olla ilman torailua, mutta kyllä sieltäkin ampuja tulee.
Se koira..... ja itse voi keksiä jatkoa- tukipylväs
Olen perinnöttämäksi jätetty vauraan maalaiskodin 4. lapsi. Otin velkaa ja kouluttaudun ammattiin, pä'rjäsin ilman muiden perheenjäsenten henkistä ja taloudellista tukea.
Nyt kun muilla on rahaa vaikka harakoille jakaa, olen tarpeellinen silloin kun jollekin tulee vaikeuksia. Soitetaan ja marmatetaan, anotaan henkistä tukea ja neuvoja, olen siis kynnysmatto johon muut sisarukset pyyhkivät vaikeutensa.
Kun huomautan asiasta, ottaisin vastaan joskus niitä hyviäkin puheluita joissa et purkaisi omaa pahaa mieltäsi minuun. Puhelu loppuu sanoohin olet itsekäs rääpekaakku = siis pahnan pohjimmainen = nuorin. - steinbit
tukipylväs kirjoitti:
Olen perinnöttämäksi jätetty vauraan maalaiskodin 4. lapsi. Otin velkaa ja kouluttaudun ammattiin, pä'rjäsin ilman muiden perheenjäsenten henkistä ja taloudellista tukea.
Nyt kun muilla on rahaa vaikka harakoille jakaa, olen tarpeellinen silloin kun jollekin tulee vaikeuksia. Soitetaan ja marmatetaan, anotaan henkistä tukea ja neuvoja, olen siis kynnysmatto johon muut sisarukset pyyhkivät vaikeutensa.
Kun huomautan asiasta, ottaisin vastaan joskus niitä hyviäkin puheluita joissa et purkaisi omaa pahaa mieltäsi minuun. Puhelu loppuu sanoohin olet itsekäs rääpekaakku = siis pahnan pohjimmainen = nuorin."Rääpekaakku" lienee murresana, pohjalainenko? Olipa hauska, en ole aiemmin kuullut.
steinbit kirjoitti:
"Rääpekaakku" lienee murresana, pohjalainenko? Olipa hauska, en ole aiemmin kuullut.
Satakunnassa syntyneenä olen itse "pruuvikakko"
ja nuorin siskoni on "kaapekakko".
Luulisinpa läheltä liippaavan tuon "rääpekaakunkin".
Selvennykseksi sanon, että pruuvaaminen on kokeilua ja kaappeisiin kaapitaan kaikki loput!- suorastaan
Tellastiina kirjoitti:
Satakunnassa syntyneenä olen itse "pruuvikakko"
ja nuorin siskoni on "kaapekakko".
Luulisinpa läheltä liippaavan tuon "rääpekaakunkin".
Selvennykseksi sanon, että pruuvaaminen on kokeilua ja kaappeisiin kaapitaan kaikki loput!rumaa! Kyllä itäsuomalainen on siihen nähden soljuvaa!
Kakko - syötävästä! Huh! - steinbit
Tellastiina kirjoitti:
Satakunnassa syntyneenä olen itse "pruuvikakko"
ja nuorin siskoni on "kaapekakko".
Luulisinpa läheltä liippaavan tuon "rääpekaakunkin".
Selvennykseksi sanon, että pruuvaaminen on kokeilua ja kaappeisiin kaapitaan kaikki loput!Tämä selvensi paljon. Minulle nuo länsimurteet ovat jääneet kovin vieraiksi. Hauskoja sanontoja!
suorastaan kirjoitti:
rumaa! Kyllä itäsuomalainen on siihen nähden soljuvaa!
Kakko - syötävästä! Huh!Ihan hyvää syötävää on aito satakuntalainen kakko elikkä hiivaleipä!
Mikä siinä nyt niin rumaa on?
Rumaa on yleensä sanoa niin syötävästä!- Luonnonviärä
suorastaan kirjoitti:
rumaa! Kyllä itäsuomalainen on siihen nähden soljuvaa!
Kakko - syötävästä! Huh!Kopratalakkuna, lyökkitölsötys, vellikualj,pottulouta, renttupaesti, pökkelöpaesti, miähnävoe, kaenalokukko, potlohko, naarissienpannu, rättänä, kasvispöperöpiirakka jne jne loputtomiin soljuvaa savvoo. Pankaapa paremmaks' sanon minä.
- tuo rääpekakku.
steinbit kirjoitti:
"Rääpekaakku" lienee murresana, pohjalainenko? Olipa hauska, en ole aiemmin kuullut.
Olisin kuullut,
eikä sielläsanota noin. - Luonnonviärä
tuo rääpekakku. kirjoitti:
Olisin kuullut,
eikä sielläsanota noin.tiällä kaekki viärinpäe
- Pirkko A
Luonnonviärä kirjoitti:
tiällä kaekki viärinpäe
Rääpekakusta en ole koskaan kuullut, mutta äitini, joka oli pohjois-satakuntalainen, osittain Eteläpohjanmaakin taisi vaikuttaa hänen puheissaan, puhui rääppeistä eli ymmärsin sen niin, että "loput kaavitut esim. kakkutaikinasta" olivat rääppeitä ja ihan mistä vain,"ne vihon viimeiset rääppeet"!
- ja kakku on kaakku
tuo rääpekakku. kirjoitti:
Olisin kuullut,
eikä sielläsanota noin.taatelikaakku, täytekaakku, hedelmäkaakku..aina kaksi aata.
En ole tarvinnut tuollaista sanaa, joka tarkottaisi rippeistä tehtyä kaakkua,
sillä eihän niistä nyt KAAKKUA enää saa aikaseksi. - kakkutaikinasta.
ja kakku on kaakku kirjoitti:
taatelikaakku, täytekaakku, hedelmäkaakku..aina kaksi aata.
En ole tarvinnut tuollaista sanaa, joka tarkottaisi rippeistä tehtyä kaakkua,
sillä eihän niistä nyt KAAKKUA enää saa aikaseksi.Miten niistä nyt kaakun olisi saanut tehtyä?
- rapsia tai krapsia
kakkutaikinasta. kirjoitti:
Miten niistä nyt kaakun olisi saanut tehtyä?
ja se oli sitten vielä paljon paremman makuista kuin paistettuna.
- Toivottavaa ja sallittua
rapsia tai krapsia kirjoitti:
ja se oli sitten vielä paljon paremman makuista kuin paistettuna.
säännöissä.
Toisten loukkaaminen ja 'hitto'-kirosanan käyttö
siinä yhteydessä on sääntöjen vastaista, kiellettyä. - Wilkuileva
Toivottavaa ja sallittua kirjoitti:
säännöissä.
Toisten loukkaaminen ja 'hitto'-kirosanan käyttö
siinä yhteydessä on sääntöjen vastaista, kiellettyä.Kunpa joku keksisi muistuttaa toisinaan säännöistä, ettei mene ketjujen laatu pöpelikköön.
Eräs ilmiö on huipussaan: otsikot liian pitkiä, ottavat tilaa jo 4 riviä. Ikävän näköisiä jne. Kukin voisi otsikointiinsa satsata sen verran, että sanoo tiiviisti. Muotokin voisi olla sellainen, etteivät häiriköt liimaannu.
Nuorena kuulin neuvon: Parempi laiha sopu kuin lihava riita.
Minusta se oli ihan järkevää, ja kun mieheni suvussa alkoi perintöriidat ja muunlainen kiusanteko, ja vähättely miestäni kohtaan, kuvittelin olevani hyvinkin viksu, kun yritin pitää välejä normaaleina.
Mutta kun tätä kesti vuosikymmenen verran ja vähän ylikin, alkoi sisuni nousta, ja lopulta sanoin, että eiköhän tämä mollaaminen nyt riitä.
Miehenikin oli lopulta niin tuskastunut, että katkaisi välinsä pahimpaan sukuhirmuun. Tämä puolestaan lähetti miehelleni kirjatussa kirjeessä mielipiteensä ja sanoi irti sukulaisuutensa.
En tiedä, mihin hän sillä tähtäsi, mutta siitä on nyt 28 v. eikä sanaakaan juuri ole vaihdettu, tuskin moikataankaan kun vastaan tullaan.
Minä olen äärettömän helpottunut. Ei ole enää pelkoa, että koska tahansa törmätään paikalle ja ruvetaan antamaan neuvoja kaikesta maan ja taivaan väliltä ja osoittamaan, että olemme ala-arvoista sakkia, jotka eivät ilman ohjausta selviä.
Neuvot nimittäin aina alkoivat sanoin: "JOS siis haluaisit, että tämä asia onnistuisi, niin tekisit niin ja niin, mutta TIETYSTI voit koettaa tehdä noinkin...."
Parasta kaikille on mielestäni puhdistaa ilma ja katkaista välit sitten kokonaan, jos mitään parannusta ei tule. Meille kävi niin, että jousto oli aina meidän puoleltamme, ja monet murheet jouduttiin elämään, kun jäimme kuin käskyläisiksi omissakin asioissamme.
Neuvoja kun aina vetosi korkeampaan koulutukseensa, korkeampaan ikäänsä ja elämänkokemukseensa. Nuorempana sitä ukoo toisen harmaisiin hapsiin. Nyt kun ne ovat omassakin päässä, huomaa, etteivät ne paljon auta kiperissä päätöksissä.
Parannusta väleihin on varmaan turha odottaa. Tämä on todellinen pattitilanne, missä kumpikaan osapuoli ei voi liikahtaa. En tiedä, olisiko halujakaan.- sukuriidat
Onneksi ei ole sukulaisia , siskoa ja lapsia lukuunottamatta. Muistan lapsuuden sukuriidat lopunikäni. Äiti ei ollut juuri missään tekemisisissä vanhempiensa kanssa.
Kerran kävimme äidin kanssa isovanhempieni luona 600 km päässä visiitillä . Isoäiti ei päästänyt meitä lapsia edes sisään ja isoisä vei meidät koko pesueen siskonsa luokse. Siellä meidät majoitettiin ja ruokittiin kunnes isä lähetti matkarahat kotiin.
Nolo reissu. Äiti ei ollut tajunnut miten paljon matka maksoi.
Äiti riiteli myös anoppinsa kanssa vuosikausia, lopulta emme olleet enää tekemisissä. Isän veljen kanssa ei oltu edes puheväleissä vaikka asuimme kilometrin säteellä. Isän veli vaimoineen oli kyllä erikoinen pariskunta. Lapseton pari ja vaimo järjettömän mustasukkainen ja pari surullisen kuuluisa tappeluistaan. En ikikuun päivinä unohda kun launtaina koulumatkalla kuljimme setäni talon ohi ja tätini kyyhötti pihatammessa ja kiljui kurkku suorana: ”huoripukki, huoripukki”, pihatöitä tekevälle miehelleen. Olin hävetä silmät päästäni.
Isän siskon perheen ainoa lapsi oli vaikeasti vammainen pihtisynnytyksen jäljiltä. Hän kyllä puhui ja käveli ja eli yli kaksikymppiseksi. Siihen maailmanaikaan vammaisuus oli häpeä, josta ei saanut puhua. Minut kiellettiin selkäsaunan uhalla kertomasta mitään serkustani.- ajastin
Ihmisille on annettu määräaika elämiseen. Kaikki jää maan pinnalle lähtiessä. Miksi pitää kuluttaa aikaansa pahanmielen pitämiseen itselleen ja toisilleen. Samanarvoisiana synnytään, vaatteitta maailmaan. Omaisuuskin on vain kertaallista ja rahasta on tehty jumala. Vaan mitään niistä ei tarvita maanpoveen joutuessa. Sinne joutuvat rikkaat kuin köyhätkin ja siinä on tasa-arvo. Muu on tois arvoista.
Kateellisuus on pahe ja vain itserakas voi uskoa olevansa parempi toista. Haudanreunallakin pitäisi vielä riidellä tavaroista. Miksi niin ja miksi ei pystytä antamaan anteeksi ja olla riitelemättä. Hyvää uutta-vuotta kaikille silti. - Makriina ek
ajastin kirjoitti:
Ihmisille on annettu määräaika elämiseen. Kaikki jää maan pinnalle lähtiessä. Miksi pitää kuluttaa aikaansa pahanmielen pitämiseen itselleen ja toisilleen. Samanarvoisiana synnytään, vaatteitta maailmaan. Omaisuuskin on vain kertaallista ja rahasta on tehty jumala. Vaan mitään niistä ei tarvita maanpoveen joutuessa. Sinne joutuvat rikkaat kuin köyhätkin ja siinä on tasa-arvo. Muu on tois arvoista.
Kateellisuus on pahe ja vain itserakas voi uskoa olevansa parempi toista. Haudanreunallakin pitäisi vielä riidellä tavaroista. Miksi niin ja miksi ei pystytä antamaan anteeksi ja olla riitelemättä. Hyvää uutta-vuotta kaikille silti.Minä uskon, että jossakin perheissä vanhemmat lapset vain eivät millään kestä sitä, että syntyy se iltataähti, joka on vuosia nuorempi ja "hemmotellaan pilalle".
Lapsi ei tiedä omalta kohdaltaan, kuinka toivottu ja rakastettu pienokainen hän on ollut, näkee vain, että uusi tulokas on hellyyden ja ihailun kohde. Saattaa olla, että ei pääse siitä ajatuksesta, että on joutunut sivuraiteelle.
Asenne voi alitajuisesti sitten jatkua ikäihmiseksi saakka.
- Laritsa M
Mikäpä muukaan?
Kirjoitat avauksessasi kuinka 70-80-vuotiaat riitelevät perintöosuuksista.
Eivätköhän ne ole nuoremmat, jotka ovat perijöitä ja niistä riiteleviä.
Kuulun itse vanhuusväestöön enkä ole huomannut keskinäistä riitaisuutta, päinvastoin. No, jos on kyse suuresta sisarusparvesta voi riitaa syntyäkin.- steinbit
Päinvastoin, aivan tavallista, jos on mistä riidellä. Monessa tuntemassani suvussa on naimattomia sisaruksia, eikä asiaa paranna myöhään solmittu avioliittokaan. Mehukkaimmat riidat syntyvät niiden henkilöiden keskuudessa, joilla itselläänkin alkaa olla luopumisen aika.
- Kyllä vanhatkin osaa
steinbit kirjoitti:
Päinvastoin, aivan tavallista, jos on mistä riidellä. Monessa tuntemassani suvussa on naimattomia sisaruksia, eikä asiaa paranna myöhään solmittu avioliittokaan. Mehukkaimmat riidat syntyvät niiden henkilöiden keskuudessa, joilla itselläänkin alkaa olla luopumisen aika.
Seurasin muutama vuosi sitten äitini sisaren kuoltua läheltäkin miten kummallisesti suku käyttäytyi.
Jaettavaa oli ja kaikki saivat marmasti jotain, mutta kai siinä muutama metri puhelinlankaa suli selvitellessä.
Vanhoja olivat kaikki. - Testamentti
Kyllä vanhatkin osaa kirjoitti:
Seurasin muutama vuosi sitten äitini sisaren kuoltua läheltäkin miten kummallisesti suku käyttäytyi.
Jaettavaa oli ja kaikki saivat marmasti jotain, mutta kai siinä muutama metri puhelinlankaa suli selvitellessä.
Vanhoja olivat kaikki.Ihmeelliseltä alkaa tuntua, kun jotain kuolinpesää ruvetaan purkamaan.
Yhtä äkkiä ihminen ei tule millään toimeen ilman tuota piironkia, vaikka on elänyt tähänkin saakka ilman sitä.
Käy ilmi, että vainaja on jo vuosikausia sitten luvannut tämän kristallimaljan minulle. (Miksei sitten antanut aikanaan?)
Tuota taulua olen ihaillut lapsesta asti. Kyllä se minulle kuuluu.
Sinä sait sen kristallimaljan. Kyllä minulle kuuluu nämä hopealusikat.
Jne. - Eikä tästä opita sen vertaa, että tekisi itse testamentin tai lahjoittaisi eläessään esineensä perillisilleen.
Ahneus ja kateus jatkuvat seuraavallakin kerralla. - kipeäjalka
Testamentti kirjoitti:
Ihmeelliseltä alkaa tuntua, kun jotain kuolinpesää ruvetaan purkamaan.
Yhtä äkkiä ihminen ei tule millään toimeen ilman tuota piironkia, vaikka on elänyt tähänkin saakka ilman sitä.
Käy ilmi, että vainaja on jo vuosikausia sitten luvannut tämän kristallimaljan minulle. (Miksei sitten antanut aikanaan?)
Tuota taulua olen ihaillut lapsesta asti. Kyllä se minulle kuuluu.
Sinä sait sen kristallimaljan. Kyllä minulle kuuluu nämä hopealusikat.
Jne. - Eikä tästä opita sen vertaa, että tekisi itse testamentin tai lahjoittaisi eläessään esineensä perillisilleen.
Ahneus ja kateus jatkuvat seuraavallakin kerralla.Minulla taas ei ole mitään hinkua äitini tai hänen sisarensa perintöön.
Vain he itse olettavat niin.
Itse en koskaan ole pyytänyt esimerkiksi tädiltäni rahaa, päivastoin.
Nyt hän on iäkäs vain minua 15 vuotta vanhempi, hän vihjailee koko ajan talostaan, etten niitä saa!
Hän on lapseton leski.
Mitä ihmettä minä niillä tekisinkään, maalla talo, ei miulla ole autoa, ei edes terveyttä siellä asua ja olla.
Paikkana varsin vastenmielinen kun lapsena suorastaan pakotettiin olemaan lähes kaikki sunnuntait.
Olen sanonut että tyttärelleni vaan, en sinne kaipaile.
Mutta viesti ei mene perille, miksi ihmeessä ilkeillään?
Mulla on yksi tilava yksiö, se riittää.
Tätini miettii koko ajan rahaa ja luulee tietysti että muutkin tekevät niin. - väsynyttä
kipeäjalka kirjoitti:
Minulla taas ei ole mitään hinkua äitini tai hänen sisarensa perintöön.
Vain he itse olettavat niin.
Itse en koskaan ole pyytänyt esimerkiksi tädiltäni rahaa, päivastoin.
Nyt hän on iäkäs vain minua 15 vuotta vanhempi, hän vihjailee koko ajan talostaan, etten niitä saa!
Hän on lapseton leski.
Mitä ihmettä minä niillä tekisinkään, maalla talo, ei miulla ole autoa, ei edes terveyttä siellä asua ja olla.
Paikkana varsin vastenmielinen kun lapsena suorastaan pakotettiin olemaan lähes kaikki sunnuntait.
Olen sanonut että tyttärelleni vaan, en sinne kaipaile.
Mutta viesti ei mene perille, miksi ihmeessä ilkeillään?
Mulla on yksi tilava yksiö, se riittää.
Tätini miettii koko ajan rahaa ja luulee tietysti että muutkin tekevät niin.jospa keskustelisit hänen kanssaan asiasta. Kysyisit syytä hänen arveluihinsa. Sanoisit suoraan mitä ajattelet, ehkä sitten menee perille. Kysyisit miksi olettavat asioita.Voi jopa selvittää paremmaksi ilmapiiriä. Puhumalla asiat selviävät, sanotaan.
- PekkaJJ
Olen vähän päälle nelikymppinen ja "kaupunkisukupolvea" eli sitä sukupolvea jossa sisaruksia on yleensä vain yksi,serkkuja on paljon mutta lähes jokaisella on molemmat vanhemmat elossa ja harva on perinyt mitään yhteistä omaisuutta.
Jos joku on jotain perinyt niin on ottanut rahana sen mitä tarjotaan ilman sen kummempaa miettimistä että onko tarjottu summa oikea vai liian vähän. - yksi yhdeksästä
Meillä ei ollut paljoa perittävää, talo myytiin ja rahat jaettiin yhdeksän kesken tasan. Arpomalla jokainen saijotain muistoksi kotoa, kuka hopealusikoita, kuka taulun, kuka kirjoja jne.
Miehellä on vain yksi sisko ja paljon kiinteää omaisuutta, esim. metsää ja rantoja. Ovat seitsenkymmppisiä eivätkä saa jaettua,on tilayhtymä, menisi varmaan tuomarille kaikki palkkioina. Selvitelköön seuraava sukupolvi sitten. - ymmärtää,
ettet kirjoita tuollaisia tyhmän makuisia viestejäsi.
Sanotko seurassakin jollekin: Outo asian käsittely.?
Sinulle EI kuulu pätkääkään, miten joku KESKUSTELEE täällä virtuaalisesti toisten kaa.
Täällä ei KÄSITELLÄ ASIOITA, vaan keskustellaan lupsakasti, rönsyillään ihan luvan perästä. - senkin kokenut
ymmärtää, kirjoitti:
ettet kirjoita tuollaisia tyhmän makuisia viestejäsi.
Sanotko seurassakin jollekin: Outo asian käsittely.?
Sinulle EI kuulu pätkääkään, miten joku KESKUSTELEE täällä virtuaalisesti toisten kaa.
Täällä ei KÄSITELLÄ ASIOITA, vaan keskustellaan lupsakasti, rönsyillään ihan luvan perästä.että anoppini kuoltua en olisi uskonut, että välit voi mennä kahden veljeksen välillä totaalisesti poikki, mutta niin vain kävi.
Tässä oli juuri kysymys 7-kymppisistä veljeksistä.
Nuorempi veli oli hurahtanut uskoon, eikä ikinä tuonut äidilleen juuri mitään eikä häntä hoivannut, mutta saarnoja piti käydessään, niin että mummu sanoi minulle, miniälleen, että eihän hänen enää tarvitse kutsua tuota nuorempaa poikaansa kylään.
Mummu sitten kuoli ja todettiin, että tämä uskovainen oli tarkistanut kaikki mummun tavarat ja kun jaon aika tuli, otti hän kaikki arvokkaimmat ja ehyet esineet.
Me otimme kaikki, mitä olimme mummulle tuoneet ja sitten selvitimme kaiken muun ja sitähän riitti.
Emme ole juuri tavanneet tuota veljeä, ikävä kyllä, emme hänen perhettäänkään. Sitäpaitsi ei tämän veljen saarnoja jaksa kukaan kuunnella. Sairastaa puheripulia. - Merja
senkin kokenut kirjoitti:
että anoppini kuoltua en olisi uskonut, että välit voi mennä kahden veljeksen välillä totaalisesti poikki, mutta niin vain kävi.
Tässä oli juuri kysymys 7-kymppisistä veljeksistä.
Nuorempi veli oli hurahtanut uskoon, eikä ikinä tuonut äidilleen juuri mitään eikä häntä hoivannut, mutta saarnoja piti käydessään, niin että mummu sanoi minulle, miniälleen, että eihän hänen enää tarvitse kutsua tuota nuorempaa poikaansa kylään.
Mummu sitten kuoli ja todettiin, että tämä uskovainen oli tarkistanut kaikki mummun tavarat ja kun jaon aika tuli, otti hän kaikki arvokkaimmat ja ehyet esineet.
Me otimme kaikki, mitä olimme mummulle tuoneet ja sitten selvitimme kaiken muun ja sitähän riitti.
Emme ole juuri tavanneet tuota veljeä, ikävä kyllä, emme hänen perhettäänkään. Sitäpaitsi ei tämän veljen saarnoja jaksa kukaan kuunnella. Sairastaa puheripulia.Nuorempi veli oli noita "uudestisyntymisiä" jankuttava samoin kuin vallanhaluinen ja ahne vaimonsa,
ja anopin kuoleman jälkeen tuo nainen omavaltaisesti
kävi otattamassa anopin hyvällä maullaan valitseman punagraniittisen hautakiven, jossa kaikki
suvun edesmenneiden nimet olivat, ja vaihdatti sen rumaan
harmaaseen möhkäleeseen, kalliiseen, ja tietenkin me yhteisesti maksumiehinä!
Kyllä on helpotus, ettei tarvitse enää tavata ikinä.
Joulukortteja tuo narsisti-psykopaatti-nainen vielä
lähetteli jälkeenpäin, mutta emme vastanneet.
Anoppi häntä pelkäsi, puhui meille siitä.
Ei ollut meidän vika, että meistä pidettiin enemmän. - mitään
Merja kirjoitti:
Nuorempi veli oli noita "uudestisyntymisiä" jankuttava samoin kuin vallanhaluinen ja ahne vaimonsa,
ja anopin kuoleman jälkeen tuo nainen omavaltaisesti
kävi otattamassa anopin hyvällä maullaan valitseman punagraniittisen hautakiven, jossa kaikki
suvun edesmenneiden nimet olivat, ja vaihdatti sen rumaan
harmaaseen möhkäleeseen, kalliiseen, ja tietenkin me yhteisesti maksumiehinä!
Kyllä on helpotus, ettei tarvitse enää tavata ikinä.
Joulukortteja tuo narsisti-psykopaatti-nainen vielä
lähetteli jälkeenpäin, mutta emme vastanneet.
Anoppi häntä pelkäsi, puhui meille siitä.
Ei ollut meidän vika, että meistä pidettiin enemmän.tunteita sinne päin, ei varsinkaan vihaa.
Olen antanut anteeksi sen jälkeen,
kun miehen kuoltua sanoin tuolle veljelle suorat sanat,
kun hän tuli yllättäen soittamaan ovikelloani klo 21 eräänä iltana.
Sanoin, että pilasit veljesi ja meidän vanhimman poikamme elämän,
kun annoit vaimosi juoruillaan ja valheillaan
usuttaa kiusaajat heidän kimppuunsa.
Sanoin, että anteeksi, en halua loukata,
mutta tämä oli sanottava.
Nyt ei ole mitään pahaa enää jäljellä siitä.
En halua enää tavata heitä. Ikinä.
Kyllä oli suuri onnettomuus, että tuollainen veli
oli ihmisellä, jos veli olisi ollut normaali,
hän ei olisi sitä naista kuunnellut.
Vai pelasiko nainen hänen tietämättään?
Kaiken takana oli rahasumma, jonka appi ja anoppi antoivat
meille asunnon ostoon lainaksi.
Laina oli jo ajat sitten maksettu takaisin.
Silti puhuivat siitä anopille vielä lopussakin.
Anoppi pyysi mieheni viemään laboratorioon tutkittavaksi sen naisen tuomaa ruokaa,
koska pelkäsi sitä myrkytetyksi.
Oli se kaikki niin hullunkurista.
Onneksi mennyttä aikaa. - Anonyymi
Kyllä vanhatkin osaa kirjoitti:
Seurasin muutama vuosi sitten äitini sisaren kuoltua läheltäkin miten kummallisesti suku käyttäytyi.
Jaettavaa oli ja kaikki saivat marmasti jotain, mutta kai siinä muutama metri puhelinlankaa suli selvitellessä.
Vanhoja olivat kaikki.Kyse on pelkästään tunnearvoista.
Varsinkin vanhempana tulee mieleen monet asiat.
- Anonyymi
Ei ole pakko olla tekemisissä.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 551172
Pitkäaikaistyöttömyys Suomessa harvinaisen paha
Karut työttömyysluvut, korkein luku yli neljännesvuosisataan.1511141Mitä vastaisit
Jos kysyisin, että lähdettäisiinkö lenkille yhdessä? Vain sinä ja minä, kaksin? Miehelle601075Tiedän ettet tehnyt tahallasi pahaa
Asiat tapahtuivat, ristiriidat ovat meitä vahvempia. Olemmeko me niin vahvoja, että selviämme tästäkin vielä? Aika paljo82956Janni Tikkanen ohjattiin miesten pukuhuoneeseen
Vai olisko sittenkin Janne Tikkanen? Jos siellä jalkojen välissä on miesten killukkeet, mieshän tämä Janni on. Ja kuuluu45874Nyt tiistain galluppi alkaa....
Kuka on sun elämän rakkaus? Ketä kaipaat edelleenkin? Nyt nimiä vaan rohkeesti tuohon alle.Tää on ikäväpalsta, eikä mikä55818Rakastan ja ikävöin sinua
Ei helpota tämä ikävä millään. Pelkäsin että tämä ajanjakso tulee olemaan juuri näin vaikea. Siksi halusin ennen tätä pä54770Miten aiot saada kaivattusi?
1) loukuttamalla 2) kidnappaamalla 3) huijaamalla 4) jokin muu, mikä?54765KIIKKUSTUOLI
Aloitetaan taas uudella alustalla, nuo pitkiksi venyneet ovat hankalia etsiä uusia viestejä, joskus vastauksia tulee sin71711- 32692