Täällä on muutamassa kesksutelussa ollut puhetta kalamiesten välinpitämättömyydestä, etäisyydestä ja sellasesta meidän muiden mielestä liiallisesta hitaudesta ja epätietoisuudesta jota se kalatmies naiselle tuottaa.
Nyt en ole kalamiehiä (tai kaloja ylipäätään) haukkumassa koska tehän olette todella ihania ja kiehtovia ihmisiä loppujen lopuksi!
Mulla vaan meinaa nuppi räjähtää teidän jahkailun kanssa. Mikä siinä on? Ettekö voi suoraan sanoa että nyt ei vaan toimi tai ei kiinnosta? Yritättekö kierrellä ja kaarrella totuutta ettette loukkaisi toista? Vai oletteko te sellaisia pohdiskelijoita, tai kenties jopa ujoja? Kun kalaan ottaa yhteyttä, niin alussa on oikeen mukava ja mukana jutussa. Ajan myötä tuntuu että hän vain ahdistuu ja automaattisesti ajan häntä nurkkaan ihan tavallisilla "Mitäs kuuluu?" -kysymyksillä (jotka ovat kyllä ihan ilman mitään taka-ajatuksia)..
Näin skorpionina tuntuu että olen suorastaan nolannut itseni täysin kalan silmissä tällä äkkipikaisuudella ja puheliaisuudella, tai sitten vain kuvittelen... Meillä on tositosi ihanaa silloin kun on ihanaa, ja en usko että kalat silloin teeskentelee mitään kaveria (olisi teeskennellyt jo kolmisen vuotta)...
Mistä johtuu tämä teidän kalojen "hitaus" ja etäisyyden otto aina välillä? Saisko siihen selitystä ettei tarvis koko ajan arvailla...=) "omalta" kalalta olen toki kysynys että miksi se on sellanen. Vastaus on aina sama "no mä välillä oon vähä sellanen". Miksi???
Onko normaalia?
32
3818
Vastaukset
- -Vastaa-
Omaa luonnettaan on vaikea toiselle selittää...
Olen skorpionin kanssa naimisissa (lähes 24v., tunnettu ollaan 25v.), meillä henkisesti on nyt parasta toistemme ymmärtämisen aikaa.
Mutta suhteen alkuaikoina, hmm... oltiin kyllä molemmat lähellä 30v. joten elämää oli jo elettynä.
Tarvitsen omaa tilaa, nurkkaan ei saa ahdistaa. - kalaN
analysoida kalaa, ei se kannata. Kalat ovat äärimmäisyyksiin asti rajattomia ja jotenkin eteerisen epätosia, eivät tästä maailmasta. Itse kalana on vaikea tunnistaa edes itseään, saati sitten jonkun muun. Kalamiehesi oli oikeassa sanoessaan, että on vaan sellainen.
Ymmärrän kyllä sinua, mutta eikös tässä ole oikeastaan elämän suuri viisaus. Koskaan ei voi olla varma mistään ja siksi pitää yrittää elää vain tätä päivää, tätä hetkeä. Varmistuksia et saa mistään. Mutta muista, että kala ei koskaan teeskentele. Jos teillä on ihanaa, niin taatusti se on sitä myös miehellesi. Etäisyyden otto on kaloille sitä, ettei aina halua olla toisten käytettävissä ts. uiskennella siinä akvaariossa, jossa kaikki sinua pällistelevät. Haluamme omaa rauhaa, jossa ladata akkuja.
Kehottaisin sinua keskittymään nyt ensi sijaisesti omaan elämääsi, kyllä se kala sieltä takaisin uiskentelee, jos niin on tarkoitettu.
Hyvää jatkoa teille :)
ps. piti vielä sanoa, että skorpionit elävät aina joko seitsemännessä taivaassa ja vetelevät pohjamutia myöten, kaloille kun riittää vähän haaleammat vedet. - jaa-a?
Olen kalamies, reilu 30vuotta olen katellu elämää omasta akvaariostani. Mulla on sellainen jännä fiilis monesti, olen kuin omissa maailmoissani mutta silti tässä maailmassa. Minulla on myös herkkyyttä ja vaistoa vaikka muille jakaa. Vaistoan ja tunnen henkisesti paljon ihmisistä. Ja minun täytyy saada olla omassa maailmassani, vaikka seurustelisikin. Sitä on innoissaan aluksi mutta jostain syystä sitä vaistoaa niin herkästi ettei halua päästää toista kovin lähelle henkisesti tai miten sen nyt sanoisi. Välillä kokee olevansa ihmisseurueissa kuin muukailainen vieraalta planeetalta. Olen kyllä ihan normaali mutta tuo henkinen maailma on tarkka. Tarvitsen rauhallisen ja viisaan ihmisen kumppaniksi, johon voi luottaa täysin. Muuten vaistoan heti, jos jotain muuta on ja vetäydyn. En oikein luota ihmisiin, koska olen törmännyt mm. narsistiin ja joutunut suureen ahdistukseen hänen takia. Miten ihminen voikin olla niin sairas minuudeltaan. Psykologia on mielenkiintoista muutenkin. Kaloja on temperamentiltaan varmaan erilaisia ja elämäntavoiltaan. Itse olen rauhallinen ja herkkä vaistoaja, johon minulla on myös lääkitys liialliseen herkkyyteen. Ei ole ollut kalana helppoa aina tässä elämässä. Kalaan pitää pitää sellainen hienovarainen käytös ainakin aluksi, jotta se ei vetäydy.
- rakastua teihin:)
elika ei kannattaa rakastua kalat miehiin, kun ootte niin vaikeetta:))) vaikka mä olen hullun lailla ihastunut yhteen hitaan ja epätoivoseen kala mieheen, se on kyllä vaikeeeeeeeeee tyyppi:)
täyty vaan jättää ne rauhaan omaan maailmaan, eikä lähestyä niiden maailmaan ollenkaaaaaaaa:)Harmi kun ei saa kalamies itselleen:(( hyvää uutta vuotta kaikille:-D - Danzigi
rakastua teihin:) kirjoitti:
elika ei kannattaa rakastua kalat miehiin, kun ootte niin vaikeetta:))) vaikka mä olen hullun lailla ihastunut yhteen hitaan ja epätoivoseen kala mieheen, se on kyllä vaikeeeeeeeeee tyyppi:)
täyty vaan jättää ne rauhaan omaan maailmaan, eikä lähestyä niiden maailmaan ollenkaaaaaaaa:)Harmi kun ei saa kalamies itselleen:(( hyvää uutta vuotta kaikille:-D"Harmi kun ei saa kalamies itselleen" Tarkotit varmaan ettet saa sitä itelles. Noh, tääkin on taas näitä et kalamieheen kannattanee olla suhteellisen aktiivinen. Lisänä se suorasukaisuus kannattaa, ehdottomasti!
Onkohan muuten niin et Kalat on yleensäkkin hieman harkitseva jos huomaa siinä toisessa jotain mikä pistää miettimään. Eli jarruttelee aika tavalla ja on kaukainen. Itse muistelen et joidenkin ihmisten kohdalla oon juurikin ollu semmonen todella kaukainen enkä antanut mitään lupauksia mistään koska ei oikein tuntunut siltä. Jokin vaan ei osunnut kohdalleen vaikka olikin kiva ihminen kyseessä. Lopulta sitten itse jätin tämän ns.epäilyttävän vaihtoehdon.
Itse kait olen semmoinen et luotan intuitioon paljon. Muutenki tietyistä ihmisistä huokuu semmonen rehellisyys kun taas toisista ei. Huomaan aika äkkiä jos toinen peittelee jotain. Silloin kyllä tuppaan vetäytymään poispäin.
Kaikesta huolimatta, Hyvää alkanutta vuotta kaikille meillen kalojen ystäville,kavereille ja kumppaneille! :) - skopun77
Danzigi kirjoitti:
"Harmi kun ei saa kalamies itselleen" Tarkotit varmaan ettet saa sitä itelles. Noh, tääkin on taas näitä et kalamieheen kannattanee olla suhteellisen aktiivinen. Lisänä se suorasukaisuus kannattaa, ehdottomasti!
Onkohan muuten niin et Kalat on yleensäkkin hieman harkitseva jos huomaa siinä toisessa jotain mikä pistää miettimään. Eli jarruttelee aika tavalla ja on kaukainen. Itse muistelen et joidenkin ihmisten kohdalla oon juurikin ollu semmonen todella kaukainen enkä antanut mitään lupauksia mistään koska ei oikein tuntunut siltä. Jokin vaan ei osunnut kohdalleen vaikka olikin kiva ihminen kyseessä. Lopulta sitten itse jätin tämän ns.epäilyttävän vaihtoehdon.
Itse kait olen semmoinen et luotan intuitioon paljon. Muutenki tietyistä ihmisistä huokuu semmonen rehellisyys kun taas toisista ei. Huomaan aika äkkiä jos toinen peittelee jotain. Silloin kyllä tuppaan vetäytymään poispäin.
Kaikesta huolimatta, Hyvää alkanutta vuotta kaikille meillen kalojen ystäville,kavereille ja kumppaneille! :)Mun poikakaveri on hyvin harkitsevainen ja rauhallinen kala, joka tasapainottaa mun kiivasta ja kärsimätöntä temperamenttia. Mun täytyy tietoisesti myös hillitä käytöstäni, koska kalamies ei todellakaan pidä tunteenpurkauksista. Toisaalta hän on sanonut, että just suoruus ja rehellisyys on hieno piirre ihmisessä. Ja sekin, että omaa tahtoa ja temperamenttia täytyy naisessa olla. Tää mun kala on hyvin maskuliininen ja perinteinen mies. Mies on se, joka viime kädessä vie. No oikeestaan hyvä, koska itse olen tottunut parisuhteessa olemaan se vahvempi osapuoli niin on jotenkin helpottavaa deittailla ihmistä, joka on vähintään yhtä vahva.
Yks asia ärsyttää: mennään ja tavataan pitkälti miehen mukaan. Jos hän haluaa olla omissa oloissaan niin ei mitään jakoja tavata. Kolmesti olen saanut "pakit" niin ei hirveesti innosta ehdotella treffejä. Pitääkö mun antaa kalan tehdä aina aloite? - Danzigi
skopun77 kirjoitti:
Mun poikakaveri on hyvin harkitsevainen ja rauhallinen kala, joka tasapainottaa mun kiivasta ja kärsimätöntä temperamenttia. Mun täytyy tietoisesti myös hillitä käytöstäni, koska kalamies ei todellakaan pidä tunteenpurkauksista. Toisaalta hän on sanonut, että just suoruus ja rehellisyys on hieno piirre ihmisessä. Ja sekin, että omaa tahtoa ja temperamenttia täytyy naisessa olla. Tää mun kala on hyvin maskuliininen ja perinteinen mies. Mies on se, joka viime kädessä vie. No oikeestaan hyvä, koska itse olen tottunut parisuhteessa olemaan se vahvempi osapuoli niin on jotenkin helpottavaa deittailla ihmistä, joka on vähintään yhtä vahva.
Yks asia ärsyttää: mennään ja tavataan pitkälti miehen mukaan. Jos hän haluaa olla omissa oloissaan niin ei mitään jakoja tavata. Kolmesti olen saanut "pakit" niin ei hirveesti innosta ehdotella treffejä. Pitääkö mun antaa kalan tehdä aina aloite?Mulla on kyllä ihan sama juttu. Oon vissiin äärimmäisen rauhallinen ihminen enkä jaksa semmosia tunteen purkauksia. Se ärsyttää suunnattomasti. Oma kumppani on tosiaankin aika temperamenttinen ja semmonen jääräpäinenkin. En tiedä mikä siinäki on mut mä pidän. Ehkä mun kans ei pärjäis semmonen ihminen joka tekee kaiken miten mä tahdon. Kyllä tosiaankin toisella pitää olla se oma tahto. Mieluusti vahva. :)
Joo ja tuokin et oon kait jossainmäärin maskuliininen myös. Tosin sitten taas en ajattele itseäni mitenkään perinteisenä miehenä.
Aloitteesta: Mä ainakin henkilökohtaisesti pidän myös jos toiselta tulee aloite. On se sitten asia kuin asia. Täytyy kyllä myöntää et taidan itse olla aktiivisempi tekemään ehdotuksia.. - skopun77
Danzigi kirjoitti:
Mulla on kyllä ihan sama juttu. Oon vissiin äärimmäisen rauhallinen ihminen enkä jaksa semmosia tunteen purkauksia. Se ärsyttää suunnattomasti. Oma kumppani on tosiaankin aika temperamenttinen ja semmonen jääräpäinenkin. En tiedä mikä siinäki on mut mä pidän. Ehkä mun kans ei pärjäis semmonen ihminen joka tekee kaiken miten mä tahdon. Kyllä tosiaankin toisella pitää olla se oma tahto. Mieluusti vahva. :)
Joo ja tuokin et oon kait jossainmäärin maskuliininen myös. Tosin sitten taas en ajattele itseäni mitenkään perinteisenä miehenä.
Aloitteesta: Mä ainakin henkilökohtaisesti pidän myös jos toiselta tulee aloite. On se sitten asia kuin asia. Täytyy kyllä myöntää et taidan itse olla aktiivisempi tekemään ehdotuksia..No mä tein aloitteen ja ehdotin treffejä kahtena iltana ja hän oli mukana : ) Ehkä onkin tuntunut hänestä oudolta kun en ole oikein uskaltanut mitään ehdotella. Seksistä...En halua olla hyökkäävä ja olla koko ajan siinäkään aloitetta tekemässä. Vai tulkitaanko mut väärin, etten halua ja siks kala jättää mut rauhaan jos pelkää tulevansa torjutuksi? Kuulemma edellisessä suhteessa seksiä ja läheisyyttä ei irronnut.
Ootteko te kalat uskollisia sydämenne valitulle? Entä jos on epävarmaa niin katteletteko samalla muita? - Danzigi
skopun77 kirjoitti:
No mä tein aloitteen ja ehdotin treffejä kahtena iltana ja hän oli mukana : ) Ehkä onkin tuntunut hänestä oudolta kun en ole oikein uskaltanut mitään ehdotella. Seksistä...En halua olla hyökkäävä ja olla koko ajan siinäkään aloitetta tekemässä. Vai tulkitaanko mut väärin, etten halua ja siks kala jättää mut rauhaan jos pelkää tulevansa torjutuksi? Kuulemma edellisessä suhteessa seksiä ja läheisyyttä ei irronnut.
Ootteko te kalat uskollisia sydämenne valitulle? Entä jos on epävarmaa niin katteletteko samalla muita?Tuohon uskollisuuteen liittyen. Luulisin et aika moni kalamies/nainen on uskollinen loppuun asti. Itse ainakin olen. Vaikka sitten olis epävarmaa niin silti. Eli jos homma ei toimi teen sen selväksi sanomalla asiasta jonka jälkeen sitten voikin tehdä mitä itse lystää.
Hmm.. vaikee taas tuohon seksiinkään mitään sanoa. En usko et monikaan panee vastaan siinä tilanteessa. Voithan sä olla ihan vaan ja odotella toisen aloitetta. Ei se ainakaan huonoa tee.. Itse ainakin kaipaan aloitteellisuutta täsäs asiassa. Taidan itse olla sen verran aktiivinen ettei toinen kerkee :D
- aloittaja
Kiitos vastauksista, lisää kuitenkin odotellessa...
...teitä kaloja on niin mielenkiintoista tutkia ja teihin on ihana tutustua ja teidän kanssa aika lentää kuin siivillä! Minkään muun merkin kanssa ei ole tällaista kemiaa ollut, ei edes toisen skorpionin kanssa... - Skorpionitar75
.. joka sanan!! Kyllä on tältä skorpparilta kysytty kärsivällisyyttä kalaherran kanssa, mutta toisaalta kaikki ihanat yhteiset hetket korvaavat ne itsekseen hermostumiset kalan jahkailuun. Välillä tuntuu ettei tuollaista tohvelisankaria voi olla olemassakaan, mutta auta armias kun olemme kahden ja hän vain katsoo tai hipaisee... silloin tätä tyttöä viedään, eikä edellispäivän kiukusta ole jäljellä edes mitään muistikuvia.
En tiedä kuinka hän sen tekee, mutta hänelle ei vaan pysty olemaan vihainen vaikka välillä tuo kalaherran jahkailu, epävarmuus, vetäytyminen ja asioiden arvaileminen tekee kertakaikkiaan hulluksi!! Itse tanssin päivittäin samalla nuoralla, että pitäiskö mun olla itse aktiivisempi, vai antaa tilaa ja kiltisti vain odottaa hänen ottavan ensin yhteyttä.. en itsekään haluais ahdistaa häntä koko ajan pommittamalla, vaikka samalla kuitenkin kaipaan häntä aivan koko ajan ja valtavasti!! Ei oo helppoa..- aloittaja
Voi kun hyvä kuulla että on muitakin!
Kyllä se kalatmies vie sydämen... huhhu. Mun sisällä roihuaa kiukkuisuus ja ärtyneisyys, mutta tälle ihanalle, herkälle, todelliselle tohvelisankarille ei vain voi olla vihainen.
Siinä miehessä on se jokin, ja kemiat pelaa. mies on niin ihanan kiltti, ehkä ujo, lämmin, ei _ikinä_ ole loukkanut tai sanonut pahasti... vähäsanaisuus ja etäisyys saa vaan miehen vaikuttamaan aika ajoin tylyltä ja välinpitämättömält. - Skorpionitar75
aloittaja kirjoitti:
Voi kun hyvä kuulla että on muitakin!
Kyllä se kalatmies vie sydämen... huhhu. Mun sisällä roihuaa kiukkuisuus ja ärtyneisyys, mutta tälle ihanalle, herkälle, todelliselle tohvelisankarille ei vain voi olla vihainen.
Siinä miehessä on se jokin, ja kemiat pelaa. mies on niin ihanan kiltti, ehkä ujo, lämmin, ei _ikinä_ ole loukkanut tai sanonut pahasti... vähäsanaisuus ja etäisyys saa vaan miehen vaikuttamaan aika ajoin tylyltä ja välinpitämättömält.Veit sanat suustani! Tosin tämän kuuleminen toisen skorpparin suusta ehkä hieman helpottaa tätä tuskaa ja auttaa ymmärtämään tätä kalaherran sielunmaailmaa :)
- kärsimätön
Skorpionitar75 kirjoitti:
Veit sanat suustani! Tosin tämän kuuleminen toisen skorpparin suusta ehkä hieman helpottaa tätä tuskaa ja auttaa ymmärtämään tätä kalaherran sielunmaailmaa :)
pitkiä hijljasuuksia/ taukoja teidän kalat ovat pitäneet? mä taisin säikäyttää mun kalan johonkin pohjamutiin ku vaikutin liian kiinnostuneelta viime tapaamisella.. ääh!! :(
nyt yritän sinnitellä ja olla ottamatta yhteyttä, toivoen että kalasta vielä kuuluisi.. - aloittaja
kärsimätön kirjoitti:
pitkiä hijljasuuksia/ taukoja teidän kalat ovat pitäneet? mä taisin säikäyttää mun kalan johonkin pohjamutiin ku vaikutin liian kiinnostuneelta viime tapaamisella.. ääh!! :(
nyt yritän sinnitellä ja olla ottamatta yhteyttä, toivoen että kalasta vielä kuuluisi..voi kuule... ne "tauot" on kestänyt yhdestä päivästä 1½ vuoteen... eli laidasta laitaan ;)
Aina löydetty toisemme uudestaan... se vetovoima on vaan jotain niin vahvaa ettei pysty vastustamaan.. muttei mene aikaakaan kun kalatmies perääntyy ja mä olen taas AIVAN SEKASIN ja hädissäni että mitäs nyt, mikä sille taas tuli? ei kuulemma mikään, mutta pitää silti olla välinpitämätön, hiljanen ja etäinen että oikee päässä kiehuu tällä skorpionineidillä!
Mulla on sama tunne aina välillä, että nyt menin liian pitkälle, se mies vihaa mua enemmänkin kuin mitään, ei halua kuulla musta, oon rasittava takiainen... kun kysyn ja käsken vastaamaan suoraan miten asiat on, niin joo, ei mussa mitään vikaa ole... Miten ton nyt uskois kun teot kertoo jotain ihan toista? - Skorpionitar75
aloittaja kirjoitti:
voi kuule... ne "tauot" on kestänyt yhdestä päivästä 1½ vuoteen... eli laidasta laitaan ;)
Aina löydetty toisemme uudestaan... se vetovoima on vaan jotain niin vahvaa ettei pysty vastustamaan.. muttei mene aikaakaan kun kalatmies perääntyy ja mä olen taas AIVAN SEKASIN ja hädissäni että mitäs nyt, mikä sille taas tuli? ei kuulemma mikään, mutta pitää silti olla välinpitämätön, hiljanen ja etäinen että oikee päässä kiehuu tällä skorpionineidillä!
Mulla on sama tunne aina välillä, että nyt menin liian pitkälle, se mies vihaa mua enemmänkin kuin mitään, ei halua kuulla musta, oon rasittava takiainen... kun kysyn ja käsken vastaamaan suoraan miten asiat on, niin joo, ei mussa mitään vikaa ole... Miten ton nyt uskois kun teot kertoo jotain ihan toista?Joo no eihän tää kalaherra maailman suorapuheisimpia tyyppejä ole juu.. mikä onkin sit ehkä niitä harvoja asioita, joka meissä on erilaista. Mut ihan sama homma, välillä yhteydenpito on ollut hyvinkin tiivistä, kun taas väliin on mahtunut muutamankin kuukauden taukoja. Lähinnä siks että muutamaan otteeseen on yritetty rimpuilla irti toisistamme, huonolla lopputuloksella.. mikä lie magneetti, mutta myöskin me on palattu aina tähän mennessä yhteen.
Ja voi hyvä isä tota tunnetta, kun välillä tuntuu just siltä että on kai sitä suurin maanvaiva, mitä maa päällään kantaa!! Oikein oottelee virkavaltaa oven taakse, kun tuntee itsensä ihan häiriköks.. :( Ja sit kuitenkin samantien kun juttelee puhelimessa tai näkee toisen, kaikki on niin hyvin kuin olla vaan voi! Ihan kun mitään etäisyyttä ei ois koskaan ollutkaan ja vaikka aikaa oiskin mennyt ties kuinka kauan, tuntuu siltä kuin just eilen olis puhuttu. Hänkin kuulostaa hyväntuuliselta puhuessaan kanssani ja yleensä juttu luistaa ja huumori kukkii (vaikka mä vielä puoli tuntia aiemmin oisin ollut kiukusta sininen!!). Ihan kummaa..
Mutta kyl mä oon ottanut ihan tarkkailijan roolin tällä hetkellä tilanteeseen ja pääsääntöisesti oottelen että kalaherra ilmoittelee itsestään silloin kun hälle passaa ja jos hän haluaa mun kanssani puhua. Voihan se tietysti olla iso taktinen virhe, mutta ei tässä oikein muutakaan voi.. - kärsimätön
aloittaja kirjoitti:
voi kuule... ne "tauot" on kestänyt yhdestä päivästä 1½ vuoteen... eli laidasta laitaan ;)
Aina löydetty toisemme uudestaan... se vetovoima on vaan jotain niin vahvaa ettei pysty vastustamaan.. muttei mene aikaakaan kun kalatmies perääntyy ja mä olen taas AIVAN SEKASIN ja hädissäni että mitäs nyt, mikä sille taas tuli? ei kuulemma mikään, mutta pitää silti olla välinpitämätön, hiljanen ja etäinen että oikee päässä kiehuu tällä skorpionineidillä!
Mulla on sama tunne aina välillä, että nyt menin liian pitkälle, se mies vihaa mua enemmänkin kuin mitään, ei halua kuulla musta, oon rasittava takiainen... kun kysyn ja käsken vastaamaan suoraan miten asiat on, niin joo, ei mussa mitään vikaa ole... Miten ton nyt uskois kun teot kertoo jotain ihan toista?arrggh!!!? eli tuskaa on tiedossa..täällä 5pv menossa (nähty on 2,5vko sit..). mut oon päättäny et nyt on kalan vuoro ottaa yhteyttä. saa nähdä kauan kestää kunnes huomaa, et eipä musta o kuulunu mitään.
meidän juttu nyt ei muutenkaan o viel kovin pitkä, eikä olla edes sovittu että olisi seurustelua. toivoa pidän kuitenkin yllä vielä!
onko sun kala kuitenkin ottanut yhteyttä suhun taukojen jälkeen? :) - Skorpionitar75
kärsimätön kirjoitti:
arrggh!!!? eli tuskaa on tiedossa..täällä 5pv menossa (nähty on 2,5vko sit..). mut oon päättäny et nyt on kalan vuoro ottaa yhteyttä. saa nähdä kauan kestää kunnes huomaa, et eipä musta o kuulunu mitään.
meidän juttu nyt ei muutenkaan o viel kovin pitkä, eikä olla edes sovittu että olisi seurustelua. toivoa pidän kuitenkin yllä vielä!
onko sun kala kuitenkin ottanut yhteyttä suhun taukojen jälkeen? :)..se tuo kalaherra kysyy, mutta oon todennut että hyvää kannattaa odottaa! ;)
Me ollaan tunnettu jo useampi vuosi ja ennenpitkää kyllä sieltä aina jotain kuuluu. Meillä tosin välimatkaakin on 500 km ja tapaamiset tosiaan harvassa! - Skorppari myös
Skorpionitar75 kirjoitti:
..se tuo kalaherra kysyy, mutta oon todennut että hyvää kannattaa odottaa! ;)
Me ollaan tunnettu jo useampi vuosi ja ennenpitkää kyllä sieltä aina jotain kuuluu. Meillä tosin välimatkaakin on 500 km ja tapaamiset tosiaan harvassa!Hei!
Hauska lueskella noita kommenttejanne kalan luonteesta!
Miten ne kaikki voi olla samanlaisia?
Ihan tajuttoman huolehtivia, huomioon ottavia, komeita, huumorintajuisia, suloisia kertakaikkiaan ihania!!!
Nyt on viety scorppareiltakin jalat alta!
Ja sehän on vaikeata sanotaan ;).
Ilmoittaudun nyt tähän ketjuun kolmantena scorparina, jolle on käynyt näin.
En tunne ketään muuta kala miestä, kuin vain tämän yhden eli en voi verrata häntä keneenkään, siksipä eksyin tänne ketjuun.
Kalat ja scorpioni sopivat toisilleen, kuin nenä päähän.
Meillä on välimatkaa toisiimme tuhansia kilometrejä!
Tämä on kyllä ihan hirveää :(.
Välillä olen ihan innoissani ja sitten taas ihmettelen minne hän katosi, maako hänet nielaisi, kun ei mitään kuulu.
Alussa saattoi olla viestillä väliä 3 viikkoakin!
Eli aika harvakseltaan pidimme yhteyttä.
Minulla oli ja on joskus edelleen myös tuo tunne, että ahdistelen häntä liikaa :).
Sitten päätän kanssa, että nyt odotan hänen yhteydenottoaan, enkä laita viestiä itse...
Kyllä sieltä on sitten aina kyselty, että mitäs kuuluu :).
Välillä kyllä tuntuu, että ei se taida oikeasti minusta välittää ja sitten taas puhelimessa kaikki on hyvin.
Arvaatte varmaan olinko onnesta soikeana, kun hän lähetti minulle joululahjan :), kuvan meistä sekä cd:n mielimusiikkiani!!!
Ihana mies en voi muuta sanoa! - skopun77
Skorppari myös kirjoitti:
Hei!
Hauska lueskella noita kommenttejanne kalan luonteesta!
Miten ne kaikki voi olla samanlaisia?
Ihan tajuttoman huolehtivia, huomioon ottavia, komeita, huumorintajuisia, suloisia kertakaikkiaan ihania!!!
Nyt on viety scorppareiltakin jalat alta!
Ja sehän on vaikeata sanotaan ;).
Ilmoittaudun nyt tähän ketjuun kolmantena scorparina, jolle on käynyt näin.
En tunne ketään muuta kala miestä, kuin vain tämän yhden eli en voi verrata häntä keneenkään, siksipä eksyin tänne ketjuun.
Kalat ja scorpioni sopivat toisilleen, kuin nenä päähän.
Meillä on välimatkaa toisiimme tuhansia kilometrejä!
Tämä on kyllä ihan hirveää :(.
Välillä olen ihan innoissani ja sitten taas ihmettelen minne hän katosi, maako hänet nielaisi, kun ei mitään kuulu.
Alussa saattoi olla viestillä väliä 3 viikkoakin!
Eli aika harvakseltaan pidimme yhteyttä.
Minulla oli ja on joskus edelleen myös tuo tunne, että ahdistelen häntä liikaa :).
Sitten päätän kanssa, että nyt odotan hänen yhteydenottoaan, enkä laita viestiä itse...
Kyllä sieltä on sitten aina kyselty, että mitäs kuuluu :).
Välillä kyllä tuntuu, että ei se taida oikeasti minusta välittää ja sitten taas puhelimessa kaikki on hyvin.
Arvaatte varmaan olinko onnesta soikeana, kun hän lähetti minulle joululahjan :), kuvan meistä sekä cd:n mielimusiikkiani!!!
Ihana mies en voi muuta sanoa!Ettekai te seurustele kaikki mun kalamiehen kans? : )
Sen verran samankaltaisuuksia löytyy...
Nyt kun tää meidän suhde alkaa käydä vakavammaksi niin kala alkaa pelätä ja perääntyä. Siitä huolimatta hän soittelee ja viestittelee ja ehdottaa tapaamista koko ajan. Mä olen kans vähän lyöny hanskat tiskiin, enkä niin paljon ehdottele tapaamisia kun herralle yleensä sopii ne omat ehdotukset paremmin. Ajattelin, että kerta olen aina valmis tapaamaan ja hyvin innokas (liian innokas?) niin vähän haastetta peliin ja annan hänen pikkusen jahdata mua. Mäkin saan puuskia, jolloin kalamies on hätää kärsimässä tän skorpionin kanssa, mutta toisaalta hän pitää siitä...outoa... - tyttö-skorp
skopun77 kirjoitti:
Ettekai te seurustele kaikki mun kalamiehen kans? : )
Sen verran samankaltaisuuksia löytyy...
Nyt kun tää meidän suhde alkaa käydä vakavammaksi niin kala alkaa pelätä ja perääntyä. Siitä huolimatta hän soittelee ja viestittelee ja ehdottaa tapaamista koko ajan. Mä olen kans vähän lyöny hanskat tiskiin, enkä niin paljon ehdottele tapaamisia kun herralle yleensä sopii ne omat ehdotukset paremmin. Ajattelin, että kerta olen aina valmis tapaamaan ja hyvin innokas (liian innokas?) niin vähän haastetta peliin ja annan hänen pikkusen jahdata mua. Mäkin saan puuskia, jolloin kalamies on hätää kärsimässä tän skorpionin kanssa, mutta toisaalta hän pitää siitä...outoa...tänään moneen otteeseen oli asiaa...
Kenenköhän skorpparin mies mahtaa olla.
- KalaN
Itse olen kalatnainen ja miespuolinen kalat on tietenkin ihan oma lukunsa, mut halusin silti tuoda omankin korteni kekoon :) En halua loukata tai yrittää muuttaa kenenkään käsityksiä, vaan rehellisesti vain kertoa oman mielipiteeni.
Musta on äärettömän vaikea sanoa toiselle, että tää nyt ei tunnu siltä kun pitäis.. ne sanat ei vaan tule ulos suusta. Varsinkaan, jos toinen on tosi ihastunut ja itsellekkin hauskaa seuraa, mut itse se "suurin tunne" kuitenkin puuttuu. Sitä vain siirtää ja siirtää, kunnes ei ole muuta vaihtoehtoa.. ne sanat ja teot onkin siinä tilanteessa tosi tökeröjä ja loukkaakin toista vain enempi. Siinä asiaa lykätessä sitä saattaa kiintyäkkin toiseen siinä määrin, ettei enää itsekkään tiedä mitä haluaa, kun ei toista haluais menettää vaik ei sitä varsinaista rakkautta tuntiskaan.
Olen kyllä syvällinen pohdiskelija, mutta myös äkkipikainen ja puhelias enkä missään määrin ujo, vaikka niitäkin varmasti löytyy joka merkin edustajista, kaloissakin. Teeskentelijä mä kaikkein viimeks olen, inhoan sellasia ihmisiä enkä halua itse alentua siihen.
Itse tapailin aikoinaan 1,5kk yhtä skopumiestä. Täytyykin nyt tunnustaa, et aikas törkeästi mä hänet kirjoitin ulos tarinasta.. :( Olin vain pitämättä yhteyttä enkä vastannut puhelimeen. Nyt ollaan kyllä ihan sovinnossa (olen anteeks pyytänyt). Ollaan tavallaan kavereita, hän kyselee muutaman kerran vuodes kuulumisia... itse en halua ottaa yhteyttä, koska olen varattu ja vielä muutaman vuoden jälkeenkin hän joskus puhelimessa saattaa sanoa mun olevan hänelle "se oikea" ja haukkuu mun nykyistä miestäni, tuntematta tätä ollenkaan.
Mun ja skopun tapailu alkoi kiihkeissä merkeissä ja mäkin olin ihastunut ja otettu siitä ylitsevuotavasta huomiosta/hemmottelusta. Pikku hiljaa alkoi ottaa päähän se jatkuva soittelu ja tuntien puhelut, kun töiden jälkeen tahtoi sit kaikki muu jäädä tekemättä. Sit tää mies alkoi kuittaileen kun en enää niin paljon aikaa viettänyt puhelimessa (asui satojen km:n päässä nähtiin kerta per viikko). Tuli piikkejä mun menoista, muista miehistä, elämänarvoista ymym naamoituna huumoriin, mut läpi kuulsi aikas kireä ilmapiiri. Kaikki tää alkoi vaikuttaa mun tunteisiin, kunnes tajusin ettei se mitään rakastumista ollut missään vaihees ollutkaan.. ihastumista kylläkin. Viimeinen niitti oli, kun olin lähdössä sairasta sukulaista(!) kauemmas katsomaan ja kaikki sovitut suunnitelmat olis pitäny perua, koska mies oli just silloin päättäny extempore tulla kylään. Kukaan ei sanele mitä voin tehdä ja mitä en, eikä ainakaan joku jonka olen tuntenut kuukauden. Se päättyi sitten niin.
En todellakaan sano tai väitä että tää mies nyt jotenkin olis skorpionimiehen stereotypia.. ei, tää mies oli varmaan edellisessä pitkässä suhteessaan tottunut siihen, että hän saneli ehdot ja nainen otti kaiken vastaan ja teki kuten mies halus (itse ainakin sanoi noin).
Ei tuossa kuitenkaan lopulta ollut kyse kuin oikean tunteen puuttumisesta. Nykyinen mieheni ei todellakaan ole virheetön ja osaa olla välillä aika "pomottajakin"... mut niin se rakkaus antaa anteeks ja kattoo sormien läpi :) Ja kyllä vain hänkin joutui suhteen alkupuoliskolla olemaan se, joka soittelee ja pitää yhteyttä (jossain määrin kai vieläkin). Sillä siitähän mä mukamas luen, et vieläkö hän on kiinnostunu vaiko ei :D
..kyllä mäkin sit toki viestin ja soitan, jos menee "liian kauan" ettei hänestä kuulu tai varsinkin, jos olen loukannut jotenkin.
Mut niin typerältä kuin se nyt jälkeen päin kuulostaakin, usein mä suhteen alussa riuduin onnettomana ja huolissani kynsiäni purren, miks ei miehestä kuulu :D koska olihan se nyt pirun vaikea itse "alentua" näyttämään että on ollu niinki ikävissään, jos toinen ei sitten oliskaan kaivannut ollenkaan... voi hyvänen aika :D noh, onneks nykyinen suhde on noi Pahimmat alkumyllerrykset jo ohittanut. On parissa vuodessa oppinut jo vähän luottaan toisen tunteisiin ;) Mä niin rakastan sitä miestä, mut hänelle sen kerroin kerran joskus 1,5vuoden jälkeen... että varmaan se kärsivällisyyttä vaatii kalan kanssa elää.. mut onhan se upeaa ja ainutlaatuista, kun ne kaks toisilleen sopivaa kohtaa. Ikäkin tasoittaa kalojen ailahtelevaisuutta.. et kannattaa valita vain yli 30v kalat ;D
Elikkäs.. kun tunteet on oikeat on kaikki mahdollista ja jos oikeaa tunnetta ei ole, on kaikki mahdotonta :)
Sanoisin teille skopunaiset, että mikäli miehissänne on ripauskaan noita kummallisia piirteitä kuin minussa, ainoa ihminen joka voi vastauksia teille antaa on kalatmies itse tai sitten teidän täytyy analysoida tilannetta vain itse vaivihkaa, koska luulenpa että jokainen noista miehistä on ainutkertaisia ja samoin kuin "syyt" ja perusteet tuolle käytökselle.
Mä toivon kaikkea hyvää teille ja suhteillenne. Pitäkää kaloistanne huoli ;)- Danzigi
Kyllä se taitaa olla niin et jos ei synkkaa niin sitä on silloin se kaukaisempi osapuoli. Muistelen juuri tuossa erästä suhdetta jossa tämä toinen osapuoli oli ainakin ihastunut,itse taas se joka vähän empi. En tiedä mikä siinä oli mut kait siitä vaan puuttu se tietty kipinä. Noh.. se suhde kariutui juuri omasta aloitteestani kun en sitten tahtonut antaa väärää kuvaa "meistä". Enkä missään nimessä halunnu olla epärehellinen omista tunteistani.
Nykyisessä suhteessani minä taisin olla se aktiivisempi osapuoli joka sekoitti toisen pakan. Tai kyllä se tais olla molemmin puolista kiinnostusta/ihastumista ja jälkeenpäin rakastumista.
Kait sen siitä sitten tietää onko Kalat kiinnostunut vai empiikö? Ja niin, tämähän on taas oma mielipiteeni.
Luulisin et tämä empiminen sopii lähes kaikkiin merkkeihin? Vai onko semmoisia jotka hyppää orastavaan suhteeseen aina täysillä?
Kait se tuo ailahtelevaisuus tasottuu vanhemmiten. Vai onko se vaan et oppii suhtautumaan asioihin eritavalla. Itsekkin kun olen hieman yli 30 vuotias. - KalaN
Danzigi kirjoitti:
Kyllä se taitaa olla niin et jos ei synkkaa niin sitä on silloin se kaukaisempi osapuoli. Muistelen juuri tuossa erästä suhdetta jossa tämä toinen osapuoli oli ainakin ihastunut,itse taas se joka vähän empi. En tiedä mikä siinä oli mut kait siitä vaan puuttu se tietty kipinä. Noh.. se suhde kariutui juuri omasta aloitteestani kun en sitten tahtonut antaa väärää kuvaa "meistä". Enkä missään nimessä halunnu olla epärehellinen omista tunteistani.
Nykyisessä suhteessani minä taisin olla se aktiivisempi osapuoli joka sekoitti toisen pakan. Tai kyllä se tais olla molemmin puolista kiinnostusta/ihastumista ja jälkeenpäin rakastumista.
Kait sen siitä sitten tietää onko Kalat kiinnostunut vai empiikö? Ja niin, tämähän on taas oma mielipiteeni.
Luulisin et tämä empiminen sopii lähes kaikkiin merkkeihin? Vai onko semmoisia jotka hyppää orastavaan suhteeseen aina täysillä?
Kait se tuo ailahtelevaisuus tasottuu vanhemmiten. Vai onko se vaan et oppii suhtautumaan asioihin eritavalla. Itsekkin kun olen hieman yli 30 vuotias.mietittynä " hulluja nuoruusvuosia", tuntuu et silloin sitä helpommin ja kevyemmältä pohjalta lähti suhteeseen mukaan, mutta myös luopuminen oli kivuttomampaa.. tai sureminen ei ajallisesti ainakaan kestänyt niin kauaa (toki Silloin ei tuntunut tuolta). Se vanhuus kuitenkin oli niin vieras käsite ja jossain siellä kaukaisuudessa, kun taas nyt pakostakin elämänkokemuksen myötä miettii asioita eri lähtökohdista ja haluaa eri asioita tästä hetkestä sekä tulevaisuudesta :)
Kyllä se ikä hioo kaikista meistä ne isoimmat särmät ja hyvä niin.. vaikkakin ehkä hiotusta pinnasta on toisen vaikeampi saada otetta ;D
Omalta kohdaltani äkkiseltään ajateltuna luulisin, että sen empimisen aiheuttaa menneisyydes olevat kolhut (joita jokaiselle muullekkin kertyy matkalla).. Mutta myös se, että miettii ja tutkailee omia tuntemuksiaan...
Pääosaa on kuitenkin mun kohdalla lopulta esittänyt se "klik", jonka tuntee kun tapaa sen juuri oikeanlaisen ihmisen :) sille ei vaan voi mitään, se kemia joko on tai ei, ensihetkestä lähtien. Tunne vatsanpohjassa.
Vaikka joku tyyppi olis tuntunu parhaalta mahdollisesta kumppanilta järjellä ajateltuna, jos se "jokin" puuttuu, ei suhde voi olla pitkä ikäinen. Loukkais vain toista alkamalla suhteeseen ja sit huomais muutaman vuoden päästä Viimeistään, että pää leviää ellei lähde meneen.
Tosi näin hiukka elämää kokeneena olen myös todennut, että se tunne vatsanpohjassa on joskus parempi jättää huomioimatta, se intuitio kun ei ole opetellu tunnistaan renttuja ja kunnollisia miehiä :D - Skorpionitar75
KalaN kirjoitti:
mietittynä " hulluja nuoruusvuosia", tuntuu et silloin sitä helpommin ja kevyemmältä pohjalta lähti suhteeseen mukaan, mutta myös luopuminen oli kivuttomampaa.. tai sureminen ei ajallisesti ainakaan kestänyt niin kauaa (toki Silloin ei tuntunut tuolta). Se vanhuus kuitenkin oli niin vieras käsite ja jossain siellä kaukaisuudessa, kun taas nyt pakostakin elämänkokemuksen myötä miettii asioita eri lähtökohdista ja haluaa eri asioita tästä hetkestä sekä tulevaisuudesta :)
Kyllä se ikä hioo kaikista meistä ne isoimmat särmät ja hyvä niin.. vaikkakin ehkä hiotusta pinnasta on toisen vaikeampi saada otetta ;D
Omalta kohdaltani äkkiseltään ajateltuna luulisin, että sen empimisen aiheuttaa menneisyydes olevat kolhut (joita jokaiselle muullekkin kertyy matkalla).. Mutta myös se, että miettii ja tutkailee omia tuntemuksiaan...
Pääosaa on kuitenkin mun kohdalla lopulta esittänyt se "klik", jonka tuntee kun tapaa sen juuri oikeanlaisen ihmisen :) sille ei vaan voi mitään, se kemia joko on tai ei, ensihetkestä lähtien. Tunne vatsanpohjassa.
Vaikka joku tyyppi olis tuntunu parhaalta mahdollisesta kumppanilta järjellä ajateltuna, jos se "jokin" puuttuu, ei suhde voi olla pitkä ikäinen. Loukkais vain toista alkamalla suhteeseen ja sit huomais muutaman vuoden päästä Viimeistään, että pää leviää ellei lähde meneen.
Tosi näin hiukka elämää kokeneena olen myös todennut, että se tunne vatsanpohjassa on joskus parempi jättää huomioimatta, se intuitio kun ei ole opetellu tunnistaan renttuja ja kunnollisia miehiä :DNo sehän siinä onkin, että mun käsittääkseni molemmilla on tuo "klik" kuulunut jossain kohtaa ja en tiedä jos kemiaa tämän enempää enää voi ollakaan (??). Menishän se jo ihan överiksi =)
Monesti ollaan puhuttu kuinka harvinaista ja upeaa tämmöinen kohtaaminen aikuisiällä on ja miten hyvältä ja oikealta se molemmista tuntuu. Siksi se jahkaaminen ehkä niin perin kummalliselta tuntuukin!! Eikä voi kieltää etteikö juurikin se jahkaaminen olisi saanut mut epäilemään sitäkin, että hän vain leikkii mun tunteillani. Sanat ja teot kun eivät aina oikein kohtaa, niin onko se justiinsa sitten sitä että ei vaan kehtaa sanoa suoraan? Vai enkö mä vain sitten vielä ole oppinut luottamaan hänen tunteisiinsa.. en tiedä. Se on vähän vaikeaa kun oma fiilis on niin epävarma.
Totta on, että mitään varmuutta yhteisestä tulevaisuudesta ei (olosuhteiden pakosta) ole, mutta loppujen lopuksi onko sitä koskaan kellään?? On sitten helpot tai vaikeat olosuhteet, niin takuita uudesta suhteesta ei kai ole silti koskaan...
Sekö sitä kalaa sitten jarruttaa, kun ei vuorenvarmasti tiedä miten asiat kohdallamme järjestyvät? No, ei hän nykymenolla anna juurikaan edes mahdollisuutta ottaa siitä selvää.. Itse kun optimistina taas uskon että jos halua vain on, niin esteet ja vaikeudet ovat voitettavissa ja asioilla on tapana järjestyä. Onko ne kalat sitten pessimistisempiä, mene ja tiedä.. - Danzigi
KalaN kirjoitti:
mietittynä " hulluja nuoruusvuosia", tuntuu et silloin sitä helpommin ja kevyemmältä pohjalta lähti suhteeseen mukaan, mutta myös luopuminen oli kivuttomampaa.. tai sureminen ei ajallisesti ainakaan kestänyt niin kauaa (toki Silloin ei tuntunut tuolta). Se vanhuus kuitenkin oli niin vieras käsite ja jossain siellä kaukaisuudessa, kun taas nyt pakostakin elämänkokemuksen myötä miettii asioita eri lähtökohdista ja haluaa eri asioita tästä hetkestä sekä tulevaisuudesta :)
Kyllä se ikä hioo kaikista meistä ne isoimmat särmät ja hyvä niin.. vaikkakin ehkä hiotusta pinnasta on toisen vaikeampi saada otetta ;D
Omalta kohdaltani äkkiseltään ajateltuna luulisin, että sen empimisen aiheuttaa menneisyydes olevat kolhut (joita jokaiselle muullekkin kertyy matkalla).. Mutta myös se, että miettii ja tutkailee omia tuntemuksiaan...
Pääosaa on kuitenkin mun kohdalla lopulta esittänyt se "klik", jonka tuntee kun tapaa sen juuri oikeanlaisen ihmisen :) sille ei vaan voi mitään, se kemia joko on tai ei, ensihetkestä lähtien. Tunne vatsanpohjassa.
Vaikka joku tyyppi olis tuntunu parhaalta mahdollisesta kumppanilta järjellä ajateltuna, jos se "jokin" puuttuu, ei suhde voi olla pitkä ikäinen. Loukkais vain toista alkamalla suhteeseen ja sit huomais muutaman vuoden päästä Viimeistään, että pää leviää ellei lähde meneen.
Tosi näin hiukka elämää kokeneena olen myös todennut, että se tunne vatsanpohjassa on joskus parempi jättää huomioimatta, se intuitio kun ei ole opetellu tunnistaan renttuja ja kunnollisia miehiä :DNiin ja ne kunnolliset naisetkin. Ei niitäkään tuosta vaan löydä/löytäny.
Muutenkin oon ihan samaa mieltä tuosta et pitää olla se tietty tunne. Se on juurikin tuo intuitio johon meikäläinen luottaa paljon. - KalaN
Skorpionitar75 kirjoitti:
No sehän siinä onkin, että mun käsittääkseni molemmilla on tuo "klik" kuulunut jossain kohtaa ja en tiedä jos kemiaa tämän enempää enää voi ollakaan (??). Menishän se jo ihan överiksi =)
Monesti ollaan puhuttu kuinka harvinaista ja upeaa tämmöinen kohtaaminen aikuisiällä on ja miten hyvältä ja oikealta se molemmista tuntuu. Siksi se jahkaaminen ehkä niin perin kummalliselta tuntuukin!! Eikä voi kieltää etteikö juurikin se jahkaaminen olisi saanut mut epäilemään sitäkin, että hän vain leikkii mun tunteillani. Sanat ja teot kun eivät aina oikein kohtaa, niin onko se justiinsa sitten sitä että ei vaan kehtaa sanoa suoraan? Vai enkö mä vain sitten vielä ole oppinut luottamaan hänen tunteisiinsa.. en tiedä. Se on vähän vaikeaa kun oma fiilis on niin epävarma.
Totta on, että mitään varmuutta yhteisestä tulevaisuudesta ei (olosuhteiden pakosta) ole, mutta loppujen lopuksi onko sitä koskaan kellään?? On sitten helpot tai vaikeat olosuhteet, niin takuita uudesta suhteesta ei kai ole silti koskaan...
Sekö sitä kalaa sitten jarruttaa, kun ei vuorenvarmasti tiedä miten asiat kohdallamme järjestyvät? No, ei hän nykymenolla anna juurikaan edes mahdollisuutta ottaa siitä selvää.. Itse kun optimistina taas uskon että jos halua vain on, niin esteet ja vaikeudet ovat voitettavissa ja asioilla on tapana järjestyä. Onko ne kalat sitten pessimistisempiä, mene ja tiedä..että sulla on kuule ihan hyvin sit pullat uunissa mikäli kärsivällisyyttä riittää kalamiehen kans :)
Ehkä se pessimistisyys on enempi jotain mihin kasvetaan tai mikä tulee kun asioita joutuu kantapään kautta opetteleen.
Se jahkailu voi johtua vaikka lapsista, jos niitä edellisestä suhteesta on tai sit vain epäonnistuneesta suhteesta. Tosin, on kyllä sekin vaihtoehto että sillä miehellä on kaikki hyvin.. siellä se nyt hengailee ja ajattelee olevansa onnellinen, kun on hyvän naisenkin löytäny. Eikä tiedä ongelmista mitään :) sekin olis ihan yleisesti miehille tyypillistä käytöstä, kun jos miehen mielestä menee hyvin.. ei ne ala analysoimaan asioita moniulotteisesti tai heti miettiin, et mihis nyt ollaan menossa :D
Mun mies sanoi alkuun, että haluaa sit edetä hitaasti.. Okei, sopi mulle, mihis mulla olis ollu kiire. Ilmeisesti hänellä oli aikaisemmin ollut naisia, jotka halus viedä suhdetta kiireellä eteenpäin. Asia jäi siihen puheeseen.. mut annas olla, joku aika sitten mies otti puheeks että enkö mä ajattele tulevaisuutta ollenkaa. Siinäpä sitten olla öönä aapisen laidalla :D kärsivällisyys siis palkitaan, näin mies on tehnyt aloitteen ja mä voin olla varmempi hänen todella olevan tosissaan.
Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
Mistähän mä luin lauseen et "aallot ei keinuta laivaa satamassa, mutta laivaa ei rakennettu sitä varten".. tai jotain sinne päin. Siis tahtoo sanoa, ettei elämää voi jättää elämättä sen takia et pelkää.
Jutskaile sen miehen kans, älä tenttaa tai kysele vaan kerro lempeästi ja määrätietoisesti, mitä Sä asioista yleensä ajattelet ja elämältäsi odotat.. jospa mies siitä avautuis ja kertois saman itse, että voisitte sitten yhdessä lähtee matkalle kultaista keskitietä pitkin.
Kärsivällisyyttä sulle, mihis meillä olis kiire kun on loppuelämä aikaa :) Nauti elämästä, äläkä murehdi, otetaan asiat sellaisina kun ne tulee vastaan ja murehditaan sitten jos aihetta, eiks juu.. - Skorpionitar75
KalaN kirjoitti:
että sulla on kuule ihan hyvin sit pullat uunissa mikäli kärsivällisyyttä riittää kalamiehen kans :)
Ehkä se pessimistisyys on enempi jotain mihin kasvetaan tai mikä tulee kun asioita joutuu kantapään kautta opetteleen.
Se jahkailu voi johtua vaikka lapsista, jos niitä edellisestä suhteesta on tai sit vain epäonnistuneesta suhteesta. Tosin, on kyllä sekin vaihtoehto että sillä miehellä on kaikki hyvin.. siellä se nyt hengailee ja ajattelee olevansa onnellinen, kun on hyvän naisenkin löytäny. Eikä tiedä ongelmista mitään :) sekin olis ihan yleisesti miehille tyypillistä käytöstä, kun jos miehen mielestä menee hyvin.. ei ne ala analysoimaan asioita moniulotteisesti tai heti miettiin, et mihis nyt ollaan menossa :D
Mun mies sanoi alkuun, että haluaa sit edetä hitaasti.. Okei, sopi mulle, mihis mulla olis ollu kiire. Ilmeisesti hänellä oli aikaisemmin ollut naisia, jotka halus viedä suhdetta kiireellä eteenpäin. Asia jäi siihen puheeseen.. mut annas olla, joku aika sitten mies otti puheeks että enkö mä ajattele tulevaisuutta ollenkaa. Siinäpä sitten olla öönä aapisen laidalla :D kärsivällisyys siis palkitaan, näin mies on tehnyt aloitteen ja mä voin olla varmempi hänen todella olevan tosissaan.
Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
Mistähän mä luin lauseen et "aallot ei keinuta laivaa satamassa, mutta laivaa ei rakennettu sitä varten".. tai jotain sinne päin. Siis tahtoo sanoa, ettei elämää voi jättää elämättä sen takia et pelkää.
Jutskaile sen miehen kans, älä tenttaa tai kysele vaan kerro lempeästi ja määrätietoisesti, mitä Sä asioista yleensä ajattelet ja elämältäsi odotat.. jospa mies siitä avautuis ja kertois saman itse, että voisitte sitten yhdessä lähtee matkalle kultaista keskitietä pitkin.
Kärsivällisyyttä sulle, mihis meillä olis kiire kun on loppuelämä aikaa :) Nauti elämästä, äläkä murehdi, otetaan asiat sellaisina kun ne tulee vastaan ja murehditaan sitten jos aihetta, eiks juu..Kärsivällisyyttä täältä kyllä löytyy vaikka muille jakaa, joten ehkä tässä vielä täytyy sinnitellä hetken aikaa, vaikka joka toinen päivä olenkin heittämässä pyyhettä kehään ja luovuttamassa. Uskon kuitenkin, että kyseinen kalaherra on odottamisen ja kaiken tämän vaivan arvoinen! Toivottavasti hän osaa vain antaa arvoa kärsivällisyydelleni ja näkee miten vilpittömästi ja sydämestäni häntä rakastan.. =)Kiirettä ei ole ollut tähän asti eikä ole tästä eteenkään päin, tästä epävarmuudesta ja arvailusta olisi vain mukavaa päästä eroon.
- mulle, please!!
Danzigi kirjoitti:
Niin ja ne kunnolliset naisetkin. Ei niitäkään tuosta vaan löydä/löytäny.
Muutenkin oon ihan samaa mieltä tuosta et pitää olla se tietty tunne. Se on juurikin tuo intuitio johon meikäläinen luottaa paljon.Mitä kalaherran mielessä liikkuu??
Hän ihastui minuun ja halusi kovasti tavata. Minä olin epäileväisempi, koska hänellä takanaan vaikea suhde, josta sydänsuruja.
Tavattiin sattumalta uuden kerran ja hän oli yhä kiinnostunut. Lupasin tavata hänet.
Hän järjesti mukavan illan ja meillä oli mahdollisuus tutustua paremmin. Tuli tunne, että olimme molemmat ihastuneita. Itseasiassa meidän välillä tapahtui se "klik".
Puhuttiin kaikista tärkeistä asioista ja olimme yhtäkkiä hyvin läheisiä.
Tämän jälkeen hän piti yhteyttä lähes joka päivä asiallisesti ja ystävällisesti, joka johti uuteen tapaamiseen.
Olimme taasen kuin valettuja toisillemme; meillä oli hauskaa, hellää ja puhuimme tulevaisuuden haaveistamme ja suhteen perusasioista.
Nyt kalaherra on ollut viikon hiljaa. Minäkään en ole ottanut yhteyttä.
Olen ymmälläni. En millään usko, että tunteemme olisi ollut harhaa.
Olen vahva nainen, pelästyikö hän sitä? - Danzigi
mulle, please!! kirjoitti:
Mitä kalaherran mielessä liikkuu??
Hän ihastui minuun ja halusi kovasti tavata. Minä olin epäileväisempi, koska hänellä takanaan vaikea suhde, josta sydänsuruja.
Tavattiin sattumalta uuden kerran ja hän oli yhä kiinnostunut. Lupasin tavata hänet.
Hän järjesti mukavan illan ja meillä oli mahdollisuus tutustua paremmin. Tuli tunne, että olimme molemmat ihastuneita. Itseasiassa meidän välillä tapahtui se "klik".
Puhuttiin kaikista tärkeistä asioista ja olimme yhtäkkiä hyvin läheisiä.
Tämän jälkeen hän piti yhteyttä lähes joka päivä asiallisesti ja ystävällisesti, joka johti uuteen tapaamiseen.
Olimme taasen kuin valettuja toisillemme; meillä oli hauskaa, hellää ja puhuimme tulevaisuuden haaveistamme ja suhteen perusasioista.
Nyt kalaherra on ollut viikon hiljaa. Minäkään en ole ottanut yhteyttä.
Olen ymmälläni. En millään usko, että tunteemme olisi ollut harhaa.
Olen vahva nainen, pelästyikö hän sitä?En oikein usko et olis pelästyny. Voi olla et odottelee juurikin sinulta yheydenottoa. Ollaan me kalat joskus semmosia jääräpäitä kaiketi.
Eli otappa yhteyttä ja kysele ihan vaan kuulumisia jne. Eiköhän se selviä. :) - ???
Danzigi kirjoitti:
En oikein usko et olis pelästyny. Voi olla et odottelee juurikin sinulta yheydenottoa. Ollaan me kalat joskus semmosia jääräpäitä kaiketi.
Eli otappa yhteyttä ja kysele ihan vaan kuulumisia jne. Eiköhän se selviä. :)Joo joo pitäis varmaan olla vähän aktiivisempi KalaMiehen kanssa, mutta kun niin tekee niin johan alkaa ahdistaan, miestä meinaan. Joten eiköhän se kultainen keskitie ole aika hyvä vaihtoehto. Ollaan vaan kaksi jahkailijaa, soudettu jo 9kk kumpikin omaan suuntaan, pitäis varmaan löytää se yhteinen myötävirta.
Vaakanainen & Kalamies - Danzigi
??? kirjoitti:
Joo joo pitäis varmaan olla vähän aktiivisempi KalaMiehen kanssa, mutta kun niin tekee niin johan alkaa ahdistaan, miestä meinaan. Joten eiköhän se kultainen keskitie ole aika hyvä vaihtoehto. Ollaan vaan kaksi jahkailijaa, soudettu jo 9kk kumpikin omaan suuntaan, pitäis varmaan löytää se yhteinen myötävirta.
Vaakanainen & KalamiesOlis varmaan parempi ku en sanois täällä mitään. Itsestäni oon huomannu sen et jos en ole kovin aktiivinen osapuoli(näin kalana) niin ei mua varmaan sillon kovin paljoo kiinnostakkaan. Eli ei ole sitä tiettyä tunnetta joka kyllä nykyisessä suhteessani tuli samantien.
Mut joo.. mä ainakin pidän siitä et toinen on aktviinen myöskin. :) Onhan nämä suhteet ihan jokaisten omia asioita miten niitä ylläpitää. Eihän sitä koskaan voi tietää mihin se lopulta päätyy.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)916450Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu252614- 322190
- 721870
- 121651
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais61437- 91357
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa141341"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71279- 141233