Kannattaako lyhyt kieli

Kannattaa toki, jos kiinnostaa. Mistäpä tietää, vaikka kiinnostuisitkin jatkamaan opintoja myöhemmin vaikka korkeakoulussa tai kansalaisopistossa, tai jopa menemään vaihtoopiskelijaksi maahan, jossa kieltä puhutaan, vaikka nyt olisitkin sitä mieltä, ettet aio jatkaa ko. kieltä myöhemmin. Voithan aina jättää opiskelun kesken, jos motivaatio tai aika ei riitä.

Uutisissa kerrottiin äskettäin, kuinka suomalaisten kielitaito yksipuolistuu jatkuvasti, sillä monipuolista kielitaitoa arvostetaan aina vain vähemmän ja siten peruskouluikäiset keskittyvät vain englantiin ja ruotsiin. Suomessa tarvitaan muidenkin kielten osaajia, ei pelkästään englantia ja/tai ruotsia osaavia työntekijöitä. Siksi on hyvä edes kokeilla muiden kielten opiskelua, sillä kuten jo mainitsin, saatat hyvinkin innostua kehittämään lukiossa opittua kieltä myöhemmin elämässä. Monipuolinen kielitaito voi hyvinkin avata ovia tulevaisuudessa. Kielet ja muut vapaaehtoiset aineet kannattaa toki valita oman jaksamisen mukaan, eikä muiden painostuksen takia tms.

kannattaa aina kirjoitti:

Kannattaa toki, jos kiinnostaa. Mistäpä tietää, vaikka kiinnostuisitkin jatkamaan opintoja myöhemmin vaikka korkeakoulussa tai kansalaisopistossa, tai jopa menemään vaihtoopiskelijaksi maahan, jossa kieltä puhutaan, vaikka nyt olisitkin sitä mieltä, ettet aio jatkaa ko. kieltä myöhemmin. Voithan aina jättää opiskelun kesken, jos motivaatio tai aika ei riitä.

Uutisissa kerrottiin äskettäin, kuinka suomalaisten kielitaito yksipuolistuu jatkuvasti, sillä monipuolista kielitaitoa arvostetaan aina vain vähemmän ja siten peruskouluikäiset keskittyvät vain englantiin ja ruotsiin. Suomessa tarvitaan muidenkin kielten osaajia, ei pelkästään englantia ja/tai ruotsia osaavia työntekijöitä. Siksi on hyvä edes kokeilla muiden kielten opiskelua, sillä kuten jo mainitsin, saatat hyvinkin innostua kehittämään lukiossa opittua kieltä myöhemmin elämässä. Monipuolinen kielitaito voi hyvinkin avata ovia tulevaisuudessa. Kielet ja muut vapaaehtoiset aineet kannattaa toki valita oman jaksamisen mukaan, eikä muiden painostuksen takia tms.

Lue lisää

Monipuoliselle kielitaidolle on todellakin tarvetta, mutta työmarkkinoiden kannalta on kuitenkin yleensä parempi osata yhtä kieltä hyvin kuin kahta huonosti. Poikkeuksen muodostaa lähinnä sellaiset kielet, joita harva osaa sanaakaan (kiina, japani, arabia yms.), ja ehkä myös venäjä Itä-Suomessa. Sen sijaan esim. saksan ja ranskan alkeet on niin monella jotenkuten hallussa, että niitä kieliä pitäisi opiskella enemmän erottuakseen todella joukosta.

Englannin tärkeyttä tuskin tarvitsee erikseen korostaa, mutta ruotsin merkitystä työmarkkinoilla tunnutaan yleisesti vähättelevän. Sujuvalle ruotsin taidolle riittää edelleen paljon kysyntää, koska vaikka sitä opiskellaan paljon, todellisuudessa useimmille virkamiesruotsin suorittaneillekin jopa yksinkertainen keskustelu ruotsiksi tuottaa vaikeuksia.

Kannatan englantiin ja ruotsiin keskittymistä, jos ei ole aidosti innostunut jostain muusta kielestä tai siihen liittyvästä kulttuurista eikä oleta tarvitsevansa sellaista tulevaisuudessa. Luin itse ylimääräisenä pitkän saksan ja sain siitä hyviä arvosanoja, mutta kielitaidon ylläpitäminen lukion jälkeen olisi ollut niin työlästä, että olen antanut saksan unohtua. Kahdessa vieraassa kielessä on ihan riittävästi hommaa raskaiden yliopisto-opintojen ohella, vaikka kielipäätä löytyykin. Eri asia tietysti olisi, jos nauttisin saksasta, mutta kun pidän sitä aika mitäänsanomattomana kielenä niin ei sen parissa jaksa väkisin pakertaa.

Saavutetun kielitaidon ylläpitäminen on tosiaan koko loppuelämän kestävä projekti, joten kannattaa miettiä kuinka pitkälle kiinnostus riittää. Kyllähän sen kolmannen kielen voi aloittaa myöhemminkin, jos joskus huomaa tarvitsevansa sellaista.

enemmän kirjoitti:

Monipuoliselle kielitaidolle on todellakin tarvetta, mutta työmarkkinoiden kannalta on kuitenkin yleensä parempi osata yhtä kieltä hyvin kuin kahta huonosti. Poikkeuksen muodostaa lähinnä sellaiset kielet, joita harva osaa sanaakaan (kiina, japani, arabia yms.), ja ehkä myös venäjä Itä-Suomessa. Sen sijaan esim. saksan ja ranskan alkeet on niin monella jotenkuten hallussa, että niitä kieliä pitäisi opiskella enemmän erottuakseen todella joukosta.

Englannin tärkeyttä tuskin tarvitsee erikseen korostaa, mutta ruotsin merkitystä työmarkkinoilla tunnutaan yleisesti vähättelevän. Sujuvalle ruotsin taidolle riittää edelleen paljon kysyntää, koska vaikka sitä opiskellaan paljon, todellisuudessa useimmille virkamiesruotsin suorittaneillekin jopa yksinkertainen keskustelu ruotsiksi tuottaa vaikeuksia.

Kannatan englantiin ja ruotsiin keskittymistä, jos ei ole aidosti innostunut jostain muusta kielestä tai siihen liittyvästä kulttuurista eikä oleta tarvitsevansa sellaista tulevaisuudessa. Luin itse ylimääräisenä pitkän saksan ja sain siitä hyviä arvosanoja, mutta kielitaidon ylläpitäminen lukion jälkeen olisi ollut niin työlästä, että olen antanut saksan unohtua. Kahdessa vieraassa kielessä on ihan riittävästi hommaa raskaiden yliopisto-opintojen ohella, vaikka kielipäätä löytyykin. Eri asia tietysti olisi, jos nauttisin saksasta, mutta kun pidän sitä aika mitäänsanomattomana kielenä niin ei sen parissa jaksa väkisin pakertaa.

Saavutetun kielitaidon ylläpitäminen on tosiaan koko loppuelämän kestävä projekti, joten kannattaa miettiä kuinka pitkälle kiinnostus riittää. Kyllähän sen kolmannen kielen voi aloittaa myöhemminkin, jos joskus huomaa tarvitsevansa sellaista.

Lue lisää

Olet ainakin ajan hengessä mukana, eli monipuolista kielitaitoa ei juuri arvosteta kuin korupuheissa. Ruotsinkin moni tiputtaisi pois, jos vain voisi ja opiskelisi vain ja ainoastaan englantia. Ei kuulosta kovin fiksulta touhulta, mutta minkäpä tälle nykytrendille tekee :/ Eikä niitä kieliä opita enää kovin sujuvasti sitten 'myöhemmin', sillä parhaiten uuden kielen omaksuu nuorena. Sitten, kun kieltä tarvitsisi, on jo liian myöhäistä (ellei muuta maahan aikuisena asumaan, eikä silloinkaan kieltä opi niin sujuvasti kuin jos olisi opiskellut sen nuorena). Jos kieli kiinnostaa, niin aina kannattaa edes kokeilla, kuin että jättää kokeilematta, sanoi joku muu mitä tahansa sen kannattavuudesta. Jos ei kiinnosta, niin sitten kannattaa opiskella vain pakollisia kieliä ja panostaa niihin. Yksinkertaista.

smcldm kirjoitti:

Olet ainakin ajan hengessä mukana, eli monipuolista kielitaitoa ei juuri arvosteta kuin korupuheissa. Ruotsinkin moni tiputtaisi pois, jos vain voisi ja opiskelisi vain ja ainoastaan englantia. Ei kuulosta kovin fiksulta touhulta, mutta minkäpä tälle nykytrendille tekee :/ Eikä niitä kieliä opita enää kovin sujuvasti sitten 'myöhemmin', sillä parhaiten uuden kielen omaksuu nuorena. Sitten, kun kieltä tarvitsisi, on jo liian myöhäistä (ellei muuta maahan aikuisena asumaan, eikä silloinkaan kieltä opi niin sujuvasti kuin jos olisi opiskellut sen nuorena). Jos kieli kiinnostaa, niin aina kannattaa edes kokeilla, kuin että jättää kokeilematta, sanoi joku muu mitä tahansa sen kannattavuudesta. Jos ei kiinnosta, niin sitten kannattaa opiskella vain pakollisia kieliä ja panostaa niihin. Yksinkertaista.

Lue lisää

Mihin se väitteesi perustuu, että uuden kielen oppisi parhaiten nuorena? Ainakin vielä pari vuotta sitten tieteelliset tutkimustulokset viittasi erittäin vahvasti siihen, että aikuiset oppii vieraita kieliä nopeammin ja paremmin kuin lapset ja nuoret. Virheettömän ääntämisen oppiminen on ainoa kielten oppimisen osa-alue, jonka on perusteltua epäillä heikkenevän iän myötä. Jos siis ei tavoittele täydellistä ääntämistä, kielten opiskelun aloittamisella ei ole mikään kiire.

enemmän kirjoitti:

Monipuoliselle kielitaidolle on todellakin tarvetta, mutta työmarkkinoiden kannalta on kuitenkin yleensä parempi osata yhtä kieltä hyvin kuin kahta huonosti. Poikkeuksen muodostaa lähinnä sellaiset kielet, joita harva osaa sanaakaan (kiina, japani, arabia yms.), ja ehkä myös venäjä Itä-Suomessa. Sen sijaan esim. saksan ja ranskan alkeet on niin monella jotenkuten hallussa, että niitä kieliä pitäisi opiskella enemmän erottuakseen todella joukosta.

Englannin tärkeyttä tuskin tarvitsee erikseen korostaa, mutta ruotsin merkitystä työmarkkinoilla tunnutaan yleisesti vähättelevän. Sujuvalle ruotsin taidolle riittää edelleen paljon kysyntää, koska vaikka sitä opiskellaan paljon, todellisuudessa useimmille virkamiesruotsin suorittaneillekin jopa yksinkertainen keskustelu ruotsiksi tuottaa vaikeuksia.

Kannatan englantiin ja ruotsiin keskittymistä, jos ei ole aidosti innostunut jostain muusta kielestä tai siihen liittyvästä kulttuurista eikä oleta tarvitsevansa sellaista tulevaisuudessa. Luin itse ylimääräisenä pitkän saksan ja sain siitä hyviä arvosanoja, mutta kielitaidon ylläpitäminen lukion jälkeen olisi ollut niin työlästä, että olen antanut saksan unohtua. Kahdessa vieraassa kielessä on ihan riittävästi hommaa raskaiden yliopisto-opintojen ohella, vaikka kielipäätä löytyykin. Eri asia tietysti olisi, jos nauttisin saksasta, mutta kun pidän sitä aika mitäänsanomattomana kielenä niin ei sen parissa jaksa väkisin pakertaa.

Saavutetun kielitaidon ylläpitäminen on tosiaan koko loppuelämän kestävä projekti, joten kannattaa miettiä kuinka pitkälle kiinnostus riittää. Kyllähän sen kolmannen kielen voi aloittaa myöhemminkin, jos joskus huomaa tarvitsevansa sellaista.

Lue lisää

Et tiedä miten hyvin osaisitte kaikki, jos opiskelisitte kaikki kurssit edes jonkinlaisella panostuksella.

Mielestäni lukion nopea etenemistahti on suurin syy sille, miksi siellä ei kannata aloittaa yhdenkään kielen opiskelua, ellei todella tarvitse kurssisuorituksia. Nopeassa etenemisessä ei tietenkään sinällään ole mitään pahaa - ongelma muodostuu siitä, että kun kaikkeen materiaaliin ei millään ehdita paneutua kunnolla, lähes kaikissa lukioissa keskitytään yo-kirjoituksiin. Kun opettaja yrittää antaa oppilaille valmiudet mahdollisimman hyviin arvosanoihin, vähemmälle huomiolle jää kaikki mitä yo-kokeissa ei niin kovasti tarvita: jo alussa laiminlyödään oikean ääntämisen opettelu, ja kursseilla painotetaan käytännön kielitaidon sijaan knoppeja, monivalintoja, knoppeja, aukkotehtäviä, knoppeja ja vielä kerran knoppeja. Tietysti ainekirjoitus, kuullun ymmärtäminen ja luetun ymmärtäminen on ihan tärkeitä taitoja, mutta miksi opiskella hyödyllisiä asioita kaiken "turhan" seassa kun voisi keskittyä pelkästään tai ainakin enimmäkseen niihin hyödyllisiin asioihin?

Jos tavoitteena on oikeasti oppia kieltä eikä saada hienoa arvosanaa yo-papereihin, uuden kielen opiskelu on ehdottomasti parempi aloittaa vaikka jossain kansalaisopistossa. Sielläkin edetään nopeasti, mutta toisin kuin lukiossa, siellä kieltä opetellaan ensisijaisesti oikeaa elämää varten. Ja jos jossain vaiheessa haluaa luotettavan todistuksen kielitaidostaan, voi osallistua esim. yleiseen kielitutkintoon. Yo-kokeeseenkin voi saada osallistumisoikeuden, vaikka olisi hankkinut kielitaitonsa täysin koulun ulkopuolella.

.S. kirjoitti:

Mielestäni lukion nopea etenemistahti on suurin syy sille, miksi siellä ei kannata aloittaa yhdenkään kielen opiskelua, ellei todella tarvitse kurssisuorituksia. Nopeassa etenemisessä ei tietenkään sinällään ole mitään pahaa - ongelma muodostuu siitä, että kun kaikkeen materiaaliin ei millään ehdita paneutua kunnolla, lähes kaikissa lukioissa keskitytään yo-kirjoituksiin. Kun opettaja yrittää antaa oppilaille valmiudet mahdollisimman hyviin arvosanoihin, vähemmälle huomiolle jää kaikki mitä yo-kokeissa ei niin kovasti tarvita: jo alussa laiminlyödään oikean ääntämisen opettelu, ja kursseilla painotetaan käytännön kielitaidon sijaan knoppeja, monivalintoja, knoppeja, aukkotehtäviä, knoppeja ja vielä kerran knoppeja. Tietysti ainekirjoitus, kuullun ymmärtäminen ja luetun ymmärtäminen on ihan tärkeitä taitoja, mutta miksi opiskella hyödyllisiä asioita kaiken "turhan" seassa kun voisi keskittyä pelkästään tai ainakin enimmäkseen niihin hyödyllisiin asioihin?

Jos tavoitteena on oikeasti oppia kieltä eikä saada hienoa arvosanaa yo-papereihin, uuden kielen opiskelu on ehdottomasti parempi aloittaa vaikka jossain kansalaisopistossa. Sielläkin edetään nopeasti, mutta toisin kuin lukiossa, siellä kieltä opetellaan ensisijaisesti oikeaa elämää varten. Ja jos jossain vaiheessa haluaa luotettavan todistuksen kielitaidostaan, voi osallistua esim. yleiseen kielitutkintoon. Yo-kokeeseenkin voi saada osallistumisoikeuden, vaikka olisi hankkinut kielitaitonsa täysin koulun ulkopuolella.

Lue lisää

opettajat painottavat niitä yo-kokeita niin paljon? No siksi, että ensiksikin vanhemmat ja kouluviranomaiset arvostelevat opettajien taitoa pelkästään yo-kokeiden arvosanojen perusteella - johan se on nähty noissa telkkarin ja lehtien yo-tilastoissakin. Ja toiseksi siksi, että opettajat tietävät, että hyvistä yo-arvosanoista on apua jatko-opiskeluun pääsyssä, kun taas siitä elävän elämän kielitaidosta ei ole siinä mitään hyötyä.

Mutta kuule, jos oppii ne yo-kokeissa tarvittavat asiat, niin tulee kielellä myös hienosti toimeen elävässä elämässä. Sen olen töissäni huomannut, että hyvä kun opetettiin kaikki kielioppiknopit ja vastaavat - nyt kun tietää osaavansa, niin uskaltaa sekä kirjoittaa että puhua vieraita kieliä työelämässä.

Eli oli siitä lukion kieltenopetuksesta suuri hyöty sittenkin, vaikka silloin itsekin luulin että pieleen menee. Vaan väärässä olin, ja opettajani olivat oikeassa.

miksi ne kirjoitti:

opettajat painottavat niitä yo-kokeita niin paljon? No siksi, että ensiksikin vanhemmat ja kouluviranomaiset arvostelevat opettajien taitoa pelkästään yo-kokeiden arvosanojen perusteella - johan se on nähty noissa telkkarin ja lehtien yo-tilastoissakin. Ja toiseksi siksi, että opettajat tietävät, että hyvistä yo-arvosanoista on apua jatko-opiskeluun pääsyssä, kun taas siitä elävän elämän kielitaidosta ei ole siinä mitään hyötyä.

Mutta kuule, jos oppii ne yo-kokeissa tarvittavat asiat, niin tulee kielellä myös hienosti toimeen elävässä elämässä. Sen olen töissäni huomannut, että hyvä kun opetettiin kaikki kielioppiknopit ja vastaavat - nyt kun tietää osaavansa, niin uskaltaa sekä kirjoittaa että puhua vieraita kieliä työelämässä.

Eli oli siitä lukion kieltenopetuksesta suuri hyöty sittenkin, vaikka silloin itsekin luulin että pieleen menee. Vaan väärässä olin, ja opettajani olivat oikeassa.

Lue lisää

Onko esim. eximia pitkästä kielestä mielestäsi hyvän kielitaidon merkki? Ainakaan se ei takaa edes kelvollista käytännön kielitaitoa, sen voin sanoa ihan omasta kokemuksesta. Sain nimittäin itse kahdesta pitkästä kielestä eximian, sanotaan niitä kieliä nyt vaikka A:ksi ja B:ksi, ja kerron nyt rehellisesti kielitaidostani kummassakin kielessä.

A:ssa olin oikeasti hyvä, mutta olinkin oppinut sitä ennen kaikkea vapaa-ajalla: Olin monen vuoden ajan lukenut paljon kirjoja, katsonut elokuvia, harrastanut ahkerasti kirjeenvaihtoa ja tehnyt paljon muuta kielellä A. Sen sijaan en ollut panostanut ala-asteen jälkeen koulussa A:han lainkaan. En osannut juurikaan sääntöjä, vaan pärjäsin puhtaasti kielikorvani ansiosta - tiesin siis koulun ulkopuolella hankkimani _kokemuksen_ ansiosta automaattisesti, mitä mikäkin sana tarkoittaa ja miten kielioppia sovelletaan.

B on mielenkiintoisempi tapaus, koska sitä olin oppinut vain koulussa ja siinä olin auttamattoman huono: En olisi osannut kysyä sillä kielellä edes kelloa. Ennen kirjoituksia yritin lukea B-kielellä jonkun helpon romaanin, mutta kaikissa kirjoissa kieli tuntui niin vaikealta, etten päässyt muutamaa sivua pidemmälle. Kokeilin myös kirjeenvaihtoa B-kielellä, mutta jouduin lopettamaan parin kirjeen jälkeen, koska en pystynyt kertomaan ajatuksistani hyvin edes sanakirjan avulla. Kokeissa pärjäsin puhtaasti sen ansiosta, että olin lukenut läksyni huolella - toisin kuin A:ssa, B:ssä oikeat sanat ja kielioppi ei todellakaan tullut automaattisesti päähäni vaan jouduin jatkuvasti pysähtymään ja miettimään, miten se ja se sääntö menikään ja olenko varmasti muistanut kaiken oikein.

Sain siis tosiaan A:sta ja B:stä saman arvosanan, eximian. Moni koulukaverini osasi B:tä paljon paremmin, mutta sai silti selvästi huonomman arvosanan. Voikohan siitä päätellä jotakin?

Jos olisin ainoa laatuani, kaiken voisi tietysti kuitata pelkkänä yksittäistapauksena ja onnellisena sattumana. Todellisuudessa olen kuitenkin kaikkea muuta kuin ainutlaatuinen ja kaltaisiani on paljon enemmän kuin olisin uskonut. Todellisuudessa yo-arvosanalla ei ole käytännön kielitaidon kanssa paljoakaan tekemistä.

miksi ne kirjoitti:

opettajat painottavat niitä yo-kokeita niin paljon? No siksi, että ensiksikin vanhemmat ja kouluviranomaiset arvostelevat opettajien taitoa pelkästään yo-kokeiden arvosanojen perusteella - johan se on nähty noissa telkkarin ja lehtien yo-tilastoissakin. Ja toiseksi siksi, että opettajat tietävät, että hyvistä yo-arvosanoista on apua jatko-opiskeluun pääsyssä, kun taas siitä elävän elämän kielitaidosta ei ole siinä mitään hyötyä.

Mutta kuule, jos oppii ne yo-kokeissa tarvittavat asiat, niin tulee kielellä myös hienosti toimeen elävässä elämässä. Sen olen töissäni huomannut, että hyvä kun opetettiin kaikki kielioppiknopit ja vastaavat - nyt kun tietää osaavansa, niin uskaltaa sekä kirjoittaa että puhua vieraita kieliä työelämässä.

Eli oli siitä lukion kieltenopetuksesta suuri hyöty sittenkin, vaikka silloin itsekin luulin että pieleen menee. Vaan väärässä olin, ja opettajani olivat oikeassa.

Lue lisää

Luin nyt viestisi uudelleen ja mieltäni jäi vaivaamaan yksi asia: Ymmärsinkö väärin vai myönnätkö itsekin, ettei yo-kokeet mittaa kielitaitoa luotettavasti? Jos nimittäin yo-arvosanojen avulla pystyisi arvioimaan luotettavasti käytännön kielitaitoa, sehän tarkoittaisi sitä, että käytännön kielitaidolla olisi aivan yhtä suuri merkitys jatko-opiskeluun pääsyssä kuin yo-arvosanallakin. (Miksei mielestäsi niin ole?) Jos taas kyseessä on 2 eri asiaa, voisitko selittää miksi yo-kokeista ei voi mielestäsi saada hyvää arvosanaa, jos sillä kielellä ei tule hienosti toimeen elävässä elämässä?

miksi ne kirjoitti:

opettajat painottavat niitä yo-kokeita niin paljon? No siksi, että ensiksikin vanhemmat ja kouluviranomaiset arvostelevat opettajien taitoa pelkästään yo-kokeiden arvosanojen perusteella - johan se on nähty noissa telkkarin ja lehtien yo-tilastoissakin. Ja toiseksi siksi, että opettajat tietävät, että hyvistä yo-arvosanoista on apua jatko-opiskeluun pääsyssä, kun taas siitä elävän elämän kielitaidosta ei ole siinä mitään hyötyä.

Mutta kuule, jos oppii ne yo-kokeissa tarvittavat asiat, niin tulee kielellä myös hienosti toimeen elävässä elämässä. Sen olen töissäni huomannut, että hyvä kun opetettiin kaikki kielioppiknopit ja vastaavat - nyt kun tietää osaavansa, niin uskaltaa sekä kirjoittaa että puhua vieraita kieliä työelämässä.

Eli oli siitä lukion kieltenopetuksesta suuri hyöty sittenkin, vaikka silloin itsekin luulin että pieleen menee. Vaan väärässä olin, ja opettajani olivat oikeassa.

Lue lisää

Ei se paljon lohduta jos on lyhyen espanjan arvosanan ansiosta päässyt opiskelemaan lempiainettaan, jos opiskelu täytyy jättää kesken kun ei ymmärrä englanninkielisiä tenttikirjoja... Niinhän siinä voi pahimmillaan käydä, koska yhteen aineeseen käytetty aika on pois muista.

Sitäkään ei saa unohtaa, että eri opiskelupaikkoihin annetaan pisteitä eri tavalla. Joissain paikoissa lyhyen kielen approbaturistakin saa lisäpisteitä, joissain toisissa pykälää parempi englannin arvosana on lyhyen kielen laudaturia arvokkaampi, joissain kolmansissa lyhyillä kielillä ei ole mitään merkitystä. Harva tietää lukiota aloittaessaan, minne menee opiskelemaan, ja vaikka tietäisikin niin pisteytykset ehtii kolmen vuoden aikana muuttua moneen kertaan.

Mitä tällä yritän sanoa? Kannattaa katsoa pidemmälle kuin pelkkiin pääsykokeisiin ja miettiä kokonaisuutta muutenkin. Vaikka laskelmointi voi kannattaa, siitä voi myös olla enemmän haittaa kuin hyötyä.