Mites toi tervasmännyn teko kaulaamalla oikein menikään? pitikö jättää pieni suikale kaulaamatta ja oliko se nyt sitten pohjoispuolelle? ja kuinka leveä tämän suikaleen pitäisi olla?
Montakos vuotta tommonen mänty sitten kestää tervottua? Ja tervottuuko se silloin latvaa myöden?
Entä mitä tapahtuu jos kuusen kaulaa samalla tavalla, tervottuuko se yhtään?
Kiitos asiallisista vastauksista.
Montakos vuotta tommonen mänty sitten kestää tervottua? Ja tervottuuko se silloin latvaa myöden?
Entä mitä tapahtuu jos kuusen kaulaa samalla tavalla, tervottuuko se yhtään?
Kiitos asiallisista vastauksista.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vaari on toki pikkupoikana nähnyt tervahaudan polton, mutta tyosta tervastenteosta ei ole omakohtaisia kokemuksia. Vanhojen ukkojen tarinoita ja olen kyllä useammankin kuvauksen asiasta lukenutkin. saattaisi muuten löytyä googlettamallakin jotain.
Ensimmäisenä vuotena kuorittiin vain minkä ylsi maasta ilman mitään varsityökalua. Pohjoisen puolelle jätettiin suikale ehjää kuorta tuuman tai kahden leveydeltä. Parempi jättää reilusti ettei puu kuole. Siksi pohjoisen puolelle, ettei aurinko kuivata tätä elämänlankaa.
Puu tervaantuu vain kuoritulta matkalta. Kuorimista jatkettiin, mutta ei kai heti seuraavana vuotena.
Kuinka monta kertaa kuorittaan ja millä välein, sekä se miten kauan piti tervottua, on minulle hiukan hämärää. Ilmeisesti käytännötkin ovat vaihdelleet.
hodettiin haavoja,En ole koskaan kuullut että kuusta olisi kaulattu tai poltettu tervaa.
En minäkään ole kuullut kuusta käytetyn tervanpolton tyyppisesti.
Pihkavoide sensijaan oli tärkeä haavojen parantaja. Kuusenpihkaa ja lampaanrasvaa pääasiassa keitokseen. Jokaisella kokilla oli omat reseptinsä. Vaarikin hoitanut märkiviä haavoja menestyksellisesti kotitekoisella pihkavoiteella. Nykyisin pihkavoidetta saa apteekista. Tiedä sitten miten sen nykyisin keittävät. Kokeissa todettu että auttaa esim pitkäaikaissairaitten makuuhaavoihin. Vaikutusmekanismi vain ei ole oikein tiedossa, mutta väliäkö sillä kun kerran osataan valmistaa ja auttaa.
laittaa PIHKATULPAN pyllyreikään ennen kun menee talvi unille
muistella mitä tervanteosta kloppina kuulin. Oli kuulemma pitkäaikainen prosessi.
Ensin mäntypuun toinen sivu kuorittiin jotain kolmisen metrin korkeuteen,sitten sen piti antaa kataantua 5 vuotta,senjälkeen kuorittiin sama sivu ylös asti,ja taas odoteltiin 5 vuotta, sitten kuorittiin toinenpuoli kokonaan ja annettiin puun kuivua pystyssä,sitten vasta kaadettiin.
jk; jostain syystä tuo 5 vuotta pyörii mielessä, olisikohan sittenkin niin,että tuo katapuun valmistus kuorimisen alotuksesta kaatovalmiiksi vaati tuon 5 vuotta?
Mielestäni kuusi ei kataannu,se vain koittaa paikata haavansa pihkalla,jos sitä kuorii kovin isolta alalta se kuivuu pystyyn.
Kiinnostuin asiasta sen verran, että yritin googlella hakea tietoa. Tervanpoltto ja sen vaiheet ovat kyllä moneen kertaan kerätty tallennettu. Tallenteet eivät ilmeisesti ole kuitenkaan netissä.
Löysin yhden tervasmännyn teko-ohjeen Kuortaneen tervaviikkojen yhteydestä:
"Tervan raaka-aineena käytettiin nuorehkoa mäntypuuta ja usein myös kantoja. Puiden rungot kuorittiin eli kolottiin kolmena vuotena peräkkäin. Pohjoisen puolelle jätettiin kämmenleveys kuorimatta, ettei puu kuollut. Kuorittu osa kehitti puuainekseensa valtavasti pihkaa, joka on tervan raaka-ainetta. Toisena ja kolmantena vuotena koloamista jatkettiin samalla tavalla ylöspäin. Kolmannen vuoden syksyllä puut kaadettiin ja ajettiin haudan viereen seuraavaa kesää odottamaan."
Tämä lyö vähän korvalle sekä Vaarin, että myös tämän edellisen kirjoittajan muistikuvia.
Ilmeisesti on niin, että käytäntöjä on ollut monia ja niiden tuloksetkin erilaisia. Varmaankin kaikilla tavoilla saatiin tervaa aikaiseksi, mutta saanto ja laatu varmaan vaihteli huomattavasti.
Tässä Kuortanelaisten tavassa jää ihmetyttämään se että se tuottaa tervaspuuta jo viidessä vuodessa. Minä kyllä lisäisin joka koloamiskerran väliin yhden vuoden ja sitten se elämänlangan (kuorimaton suikale) katkaisu vuotta ennen kaatoa, niin on ainakin kuivaa tavaraa. Näin tehtynä aikaa meneekin sitten se 10 vuotta.
Kun joku oli kiinnostunut asiasta hän kai ajatteli polttaa tervaa itse. Pienenä vinkkinä, tervaa tehtiin myös ennenvanhaan männyn kannoista. Erityisesti 1800-luvun lopulla kun rakennettiin polttoa varten ns tervauuneja, niin niissä käytettiin paljolti kantoja. Nämä tiedot löytyivät myös googlella.
Nykyisin kaivinkoneitten aikakaudella kantojen käyttö olisi ihan helppo järjestää.
Minä myöskään en tiedä kuusta edes kokeillun. Ei kai sen pihka ole niin erilaista, etteikö ainakin sen kannoista jotain saisi irtikin.
Olisi kiva jos joku löytäisi sopivan linkin, jossa olisi kerättyä tietoa tervanpoltosta tai referoisi jotain tutkimusta, jossa menetelmiä kuvataan.
Hiukan omakohtaisia kokemuksia tervan teosta, pienimuotoisesta, harrastuksena.
Ensinnäkin mäntyjen kaulaaminen. olen käyttänyt noita edellämainittuja tapoja, kolmena vuonna peräjälkeen, neljäntenä kaatanut. On itsestään selvää että jos aika olisi vaikka tuo mainittu kymmenen vuotta niin puu olisi todella paljon enemmin tervastunut, neljässä vuodessa sentin pari pinnasta. Männystähän saa kyllä tervaa vaikka se olisi täysin "tervettäkin", tällöin kuitenkin pieniä määriä, "tervan kusta" eli tärpätin omaista ainetta tulee reilummin.
Itse tervan valmistus: Minulla on 1.5 m pitkä, halkaisijaltaan 26 senttinen rautaputki, toiseen päähän hitsattu levy, eli umpeen. Putki täytetään tervaspilkkeillä tiukasti täyteen, avoimeen päähän foliopaperi johon alareunaan pieni reikä. Putki asetellaan vaikkapa kivien päälle 20-30 senttiä maanpinnasta, hiukan kaltevaan asentoon niin päin että foliopää on alenpana hiukan. Sitten vaan tulet putken alle ja ympärille ja ruvetaan oottelemaan, pidetään yllä pientä tulta. Alkaa terva tuoksumaan...
Olen "aisannut" 10-15c paksuisia räkämäntyjä, mutta naapuri sanoi, että tervaantuminen alkaa jos vaan iskee vasaralla tyveen eripuolille, niin tervasta tulee? En ole muistanut kokeilla.
Käyköhän peltiputki, kun tuo rautaputket on varmasti hakusessa?
nimeltä "Suomenselän vieriltä";Samuli Paulaharju, 1930
Siinä hän kuvasi mm. tuon tervaspuun teon muistaakseni varsin seikkaperäisesti.
Lienee tiennyt mistä puhui, hänhän kierteli ympäri Suomea ja keräsi kansanperinteitä kansien väliin.
En vaan kuollaksenikaan muista enää aiempia vastaajia tarkemmin vastausta varsinaiseen kysymykseen.
Kyseisestä kirjasta saisi ainakin tiedon miten moinen homma tehtiin Suomenselän alueella.
Saatto siinä olla siitäkin tervanpoltosta sun muusta tarinaa, 13 vuotta on aikaa.
Jäi vaan mieleen, että varsin mielenkiintoinen kirja oli.
lienee osassa muitakin hänen kirjojaan metsään liittyvää kansanperinnettä:
http://www.ouka.fi/kirjasto/kirjailijat/paulaharju/teosl.htm
Hei Make. Mielenkiintoista! Miten paljon/vähän saat tervaa tuosta putkellisesta. Ja tervankusta. Itse olen käyttänyt tervaa puuveneeseen, ja mökin seinän maalasin Roslagin mahongilla, Uulan tervamaali.
http://wiki.rihmasto.fi/Terva
Mielestäni parhaita olisivat kannot tuohon tervanpolttoon.
ennen kaivureita ampuivat kantoja irti maasta räjähteillä.
olen joskus katsellut isoja kantokasoja esim.turvesoiden reunoille kerättynä ja joskus niistä tulistelu puut kerännytkin metsästelemässä ollessani.
noita linkkejähän löytyy vaikka kuinka paljon hakuun vaan esim.tervanpoltto.
Tuleeko lehtikuusesta tervaa?
Ilman maanomistajan tai metsähallituksen lupaahan niiden kantojen tai edes kannon juurien kerääminen on laitonta. Niiden keräämiseen ei metsästys lupa riitä. Kannattaisi ehkä lukaista jokamiehen oikeudet läpi ennen kuin alkaa kertomaan muille mitä tekee tuntemattomien metsissä. Minun metsissä kun jäisit kiinni kantojen kantamisesta autoosi tai edes niiden juurien niin tulisi kallis reissu.
Tervaahan saadaan männystä. Usein löytää metsästä tervasvikaisia näntyjä. Vioittamalla puuta veistämällä tai kuorimalla tervasta muodostuu lisää.
Tervan keittäminen eli valmistaminen tapahtuu suljetussa tilassa ulkoapäin kuumentamalla tervaksia. Terva valuu astiaan. Samalla syntyy tervahöyryä ja muuta.
Tervan käyttö luonnon omana biotuotteena on aivan omaa luokkaansa mitä erilaisimmissa kohteissa ja käyttötarkoituksissa.
Vihreillä tämä voisi korvata vallanmainiosti kannapisksen pienempänä hiilijalanjälkenä, nuuskana ja ulkoisesti käytettynä, sillä se myös karkoittaa hyöteiset ja muut pakteereita ja viruksia, sairauksia levittävät eläimet. Jos terva , pontikka ja sauna ei auta niin mikä sitten sairauteen ja pitämään terveyttä yllä.
Juuri näin ja terva on virallisesti EU: sa tutkitettu luonnon aito ja puhdas tuote. Sillä sen käyttö pienentää merkittävästi ilmastollisa haittavaikutuksia ja luo terveyttä ja vaurautta, kuten esi-isiemmekin aikakaudella teollisen kehityksen alkuaikoina.
jos ei sauna, viina ja terva auta,
niin edessä on kuolema ja hauta...
Kaulaamalla saa myös komean kelon aikaiseksi vanhasta männystä. Puukkosaha monesti mukana metissä kulukiessa, niin avittaa samalla metsä n omistajaa kelopuun teossa.