Kristuksen yhteisö "Community of Christ"

MAP-kirkon jatke. Youngilaisuus ei sitä ole...

nimenomaan on kirjoitti:

MAP-kirkon jatke. Youngilaisuus ei sitä ole...

Tietenkään "yongilaisuus" ei voi olla MAP-kirkon jatke, koska sellaista ryhmää ei ole. Brigham Yong sai vastuun kirkon johdosta kirkon sääntöjen mukaisesti, jotka ovat olleet voimassa v.1830 saaka ja ovat yhä voimassa.
Sana "jatke" tarkoitaa wikipediassa samaa kuin lahko tai haarautuma, joita syntyy kun jostakin uskonnosta syntyy uusi uskonto tai kirkko.
Esimerkiksi buddhalaisuus on eräässä mielessä hindulaisuuden jatke, kristinusko juutalaisuuden jatke, luterilaisuus katolilaisuuden jatke...
Joten siinä suhteessa ei pitäisi olla mitään ongelmia.

nimenomaan on kirjoitti:

MAP-kirkon jatke. Youngilaisuus ei sitä ole...

se Smithin kirkko, mihin väliin se mahdutetaan.

Helaman kirjoitti:

Tietenkään "yongilaisuus" ei voi olla MAP-kirkon jatke, koska sellaista ryhmää ei ole. Brigham Yong sai vastuun kirkon johdosta kirkon sääntöjen mukaisesti, jotka ovat olleet voimassa v.1830 saaka ja ovat yhä voimassa.
Sana "jatke" tarkoitaa wikipediassa samaa kuin lahko tai haarautuma, joita syntyy kun jostakin uskonnosta syntyy uusi uskonto tai kirkko.
Esimerkiksi buddhalaisuus on eräässä mielessä hindulaisuuden jatke, kristinusko juutalaisuuden jatke, luterilaisuus katolilaisuuden jatke...
Joten siinä suhteessa ei pitäisi olla mitään ongelmia.

Lue lisää

Mormonismi on kristinuskon jatke, youngilaisuus on mormonismin jatke...

sitten on kirjoitti:

se Smithin kirkko, mihin väliin se mahdutetaan.

tuo aloituksessa mainittu, joskin meikäläisessä suomalaisessa keskustelussa MAP-kirkko edustaa riittävän tarkasti Smithin kirkon määritelmää.

Kristuksen yhteisö ei käsittääkseni ole mikään MAP-kirkon jatke. Joseph Smithin kuoltua 1844 syntyi hajaannusta jonka johdosta nyt on MAP-kirkko, Kristuksen yhteisö ja monta muuta yhteisöä.

utelias_ukko kirjoitti:

Kristuksen yhteisö ei käsittääkseni ole mikään MAP-kirkon jatke. Joseph Smithin kuoltua 1844 syntyi hajaannusta jonka johdosta nyt on MAP-kirkko, Kristuksen yhteisö ja monta muuta yhteisöä.

Lue lisää

Ota huomioon seuraavat seikat:
Kristuksen kirkko perustettiin 6.4.1830.
Nykyisen nimen, eli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeeuksen Kristuksen Kirkko, tuli sen nimeksi 26.4.1838. Joseph Smith oli silloin vielä elossa ja kirkon johdossa.
V. 1844 profeetan kuoltua sama kirkko oli yhä voimissaan ja toimintakunnossa, kun Brigham Yong nousi johtoon. Jäsenet hyväksyivät kirkon sääntöjen mukaisesti sen, että kahdentoista apostolin koorumi toimii johtavana koorumina silloin, kun ensimmäinen presidenttikunta on hajonut (sama periaatte on yhä voimassa). Jäsenet lähtivät suurella joukolla Brigham Yongin johdolla asuttamaan länttä.
Joten kirkko ei hajonut eikä tilalle perustetu mitään uutta kirkkoa.
Oli muutamia, jotka jäivät Nauvooseen joko sen vuoksi, että eivät saaneet myytyä omaisuutta tai siksi, että halusivat jonkun muun johtajaksi, kuin Yongin. Ne, jotka eivät hyväksyneet Brigham Yongia kirkon johtoon, perustivat omia kirkkoja, joista Reorganisoitu kirkko on yksi. Tosin se järjestettiin vasta 16 vuotta profeetan kuoleman jälken.
Siinä asiassa olen samaa mieltä kansasi, että Kristuksen yhteisöä ei voi pitää MAP-kirkon jatkeena jo yksistään siitä syystä, että se perustettiin niin myöhään. Toinen syy on se, että kyseinen kirkko muodostettiin strangilaisista jäsenistä.
Joten, eiköhän päästä yksimielisyyteen historiasta, vaika jostain muusta oltaisiin eri mieltä.

Tästä linkistä löytyy:
http://fi.wikipedia.org/wiki/kristuksen_yhteisö#yleinen_luonnehdinta

kirjoittelija2 kirjoitti:

Tästä linkistä löytyy:
http://fi.wikipedia.org/wiki/kristuksen_yhteisö#yleinen_luonnehdinta

Lue lisää

Kyseistä sivustoa ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

Kyseistä sivustoa ei ole.

Kyllä se on kun lisää ö-kirjaimen osoitekenttään.

Kaikki hömppä rantautuu Suomeenkin ajanmyötä. Eli eiköhän noitakin ole muutama Suomessa.

MAP-lahko on luopunut mm. moninainnista, tummaihoisten pappeuskiellosta, kurkunkatkaisu- ja vatsanaukiviiltämisrituaaleista, verisovituksesta ym.

MAP-kirkko on siten luopiokirkko.

MAPpilaiset eivät elä evankeliumin mukaan vaan muunneltujen smithin oppien mukaan.

Höpölöps kirjoitti:

MAP-lahko on luopunut mm. moninainnista, tummaihoisten pappeuskiellosta, kurkunkatkaisu- ja vatsanaukiviiltämisrituaaleista, verisovituksesta ym.

MAP-kirkko on siten luopiokirkko.

MAPpilaiset eivät elä evankeliumin mukaan vaan muunneltujen smithin oppien mukaan.

Lue lisää

Oppi tarkentuu ja täsmentyy jatkuvasti. Alku oli kuitenkin heti pääasiassa oikeita ja siinä mielessä täydellinen. Alkuseurakunnan ja Jeesuksen opin palautus kirkkojen luopumuksen jälkeen. Se on oikea ja jumalallinen asia ja liittyneet tajusivat sen.

Nyt tuskin enää on kirkossa mitään suurempaa virhettä. Jumala pitää huolta kirkosta, me kukin omasta vaelluksestamme ja tehtävistämme. Jos on vikaa, se on kirkon ihmisissä, kaikkihan vasta opiskelevat, ja tekevät syntiä ja epäonnistuvat ja lankeilevat. Pääasia on tehdä aina parannus. Itse kirkko on hyvä. Jumala johtaa tätä, ja pitää tästä huolta. Tämä on hieno! Loistava!

Sitten vastustajia on myös kans. Jumala rakastaa heitäkin. Jumala rakastaa jokaista ihmistä yhtä paljon. Niin tulee meidänkin tehdä ja rukoilla vihollistemmekin puolesta. Heidän tekojaan meitä vastaan meidän ei tarvitse hyväksyä, vaan teemme apologiaa ja osoitamme heidän syytöksensä vääriksi. Meillä oli hieno FARMS. Nyt on FAIR ja kirkon sivut ja Maxwell Instituutti ym. Kaikkeen kritiikkiin voidaan nykyään vastata asiantuntevasti.

Ja jokainen jäsen osaa vastata. Pyhä Henki neuvoo mitä sanoo. Omin sanoin vaan. On jo saanut riittävät perustiedot kun on kastettu ja konfirmoitu. Jos ei tiedä jotain, kysyy muilta.

santtunen2 kirjoitti:

Oppi tarkentuu ja täsmentyy jatkuvasti. Alku oli kuitenkin heti pääasiassa oikeita ja siinä mielessä täydellinen. Alkuseurakunnan ja Jeesuksen opin palautus kirkkojen luopumuksen jälkeen. Se on oikea ja jumalallinen asia ja liittyneet tajusivat sen.

Nyt tuskin enää on kirkossa mitään suurempaa virhettä. Jumala pitää huolta kirkosta, me kukin omasta vaelluksestamme ja tehtävistämme. Jos on vikaa, se on kirkon ihmisissä, kaikkihan vasta opiskelevat, ja tekevät syntiä ja epäonnistuvat ja lankeilevat. Pääasia on tehdä aina parannus. Itse kirkko on hyvä. Jumala johtaa tätä, ja pitää tästä huolta. Tämä on hieno! Loistava!

Sitten vastustajia on myös kans. Jumala rakastaa heitäkin. Jumala rakastaa jokaista ihmistä yhtä paljon. Niin tulee meidänkin tehdä ja rukoilla vihollistemmekin puolesta. Heidän tekojaan meitä vastaan meidän ei tarvitse hyväksyä, vaan teemme apologiaa ja osoitamme heidän syytöksensä vääriksi. Meillä oli hieno FARMS. Nyt on FAIR ja kirkon sivut ja Maxwell Instituutti ym. Kaikkeen kritiikkiin voidaan nykyään vastata asiantuntevasti.

Ja jokainen jäsen osaa vastata. Pyhä Henki neuvoo mitä sanoo. Omin sanoin vaan. On jo saanut riittävät perustiedot kun on kastettu ja konfirmoitu. Jos ei tiedä jotain, kysyy muilta.

Lue lisää

Niin. pakkohan teidän oli "tarkentaa" oppia, kun pktyttöjen pakkomoninainti tai avoin rotusorto olivat melkoisia imagohaittoja.

Niinpä keksitte valehdella, että Jumala on antanut asioista uusia ilmoituksia.

Ette siis tuomitse menneisyytenne hirveyksiä.

> Alku oli kuitenkin heti pääasiassa oikeita ja siinä mielessä täydellinen.

Juuri noin. Rikollinen ja moraaliton toiminta, samanlainen kuin mitä Koreshin ja Jonesin touhut oli muka täydellistä!

SAIRASTA!

Juuri tuo on syy, miksi mormonismin kaltaisia lahkoja pitää välttää! Vaikka ne nyt ovat ympäröivän yhteiskunnan vuoksi jotenkin aisoissa, tuollainen sairas ajattelu, että pktirstailussa ei ollut mitään pahaa ja että se oli täydellistä, osoittaa niiden potentiaalisen vaarallisuuden.

Höpötät aina parannuksesta. Milloin sen teet ja jätät smithin lahkon lopullisesti taaksesi?

> Tämä on hieno! Loistava!

Sairasta! Sam akuin kehuisi Jonesin tai Koreshin lahkoa loistavaksi!

Moniavioisuutta ei lopetettu sen enempää virallisesti kuin epävirallisesti armeijan tuloon Utahiin.
Yhdysvaltain hallitus lähetti armeijan v. 1858 ja saapui Utahiin v. 1859.

Manifestimoniavioisuuden lopettamiseksi julkaistiin vasta v.1890. Joten näillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Mitään verovapauden uhkaamista ei tapahtunut v. 1978, vaan päätös jokaisen kelvollisen miehen oikeudesta pappeuteen tehtiin täysin itsenäisesti ilman ulkopuolista uhkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Moniavioisuutta ei lopetettu sen enempää virallisesti kuin epävirallisesti armeijan tuloon Utahiin.
Yhdysvaltain hallitus lähetti armeijan v. 1858 ja saapui Utahiin v. 1859.

Manifestimoniavioisuuden lopettamiseksi julkaistiin vasta v.1890. Joten näillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Mitään verovapauden uhkaamista ei tapahtunut v. 1978, vaan päätös jokaisen kelvollisen miehen oikeudesta pappeuteen tehtiin täysin itsenäisesti ilman ulkopuolista uhkaa.

Lue lisää

Miksi muistisi on kovin valikoiva? Päätös moniavioisuuden lopettamisesta ei todellakaan ollut riippumaton Yhdysvaltain hallinnosta ja laeista. Tässä sinulle tietoa, jos olet unohtanut tai "unohtanut":

Syyskuussa 1871 Brigham Young itse sai tuomion aviorikoksesta moniavioisten liittojensa takia. Vuonna 1974 Morrillin lakia tiukennettiin Polandin lailla, joka rajoitti kirkon toimintavapautta ja poisti virallisestikin kirkon johtajien syyteimmuniteetin. 6. tammikuuta 1879 Yhdysvaltain korkein oikeus päätti, että Morrillin kaksinnaimisen vastainen laki oli Yhdysvaltain perustuslain mukainen. Päätös oli järkytys kirkolle ja sen johtajille. Heidän mielestään moniavioiset liitot olivat olleet perustuslain takaaman uskonnonvapauden positiivista toteuttamista.

Helmikuussa 1882 George Q. Cannon, MAP-kirkon apostoli, suljettiin Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenyydestä, koska hän eli moniavioisessa liitossa. Tämä toi asian uudestaan liittovaltion politiikkaan. Kuukautta myöhemmin kongressi hyväksyi nk. Edmundsin lain, joka tiukensi huomattavasti Morrillin lakia. Se riisti moniavioisissa liitoissa elävältä tai moniavioisuuden hyväksyviltä sekä aktiivisen että passiivisen äänioikeuden. He eivät siis saaneet enää äänestää, eikä heitä voitu valita sen enempää kunnanvaltuustoihin, territorion kansanedustuslaitokseen kuin Yhdysvaltain kongressiinkaan. He eivät liioin saaneet toimia valamiehinä. Huomattavaa oli, että laki ei koskenut vain moniavioissa liitoissa eläviä, vaan kaikkia, jotka hyväksyivät tällaiset liitot tai kuuluivat kirkkoon, joka sellaiset liitot hyväksyi. Tämä sulki MAP-kirkon jäsenet käytännössä julkisen yhteiskunnallisen elämän ulkopuolelle. Edmundsin laki myös määräsi kaikki Utahin territorion virat ja luottamustoimet avoimiksi. Niihin voitiin valita vain henkilöitä, jotka erityinen komissio oli katsonut vaalikelpoisiksi. Koska MAP-kirkon jäsenet eivät olleet vaalikelpoisia, siirtyi territorion hallinto ja oikeuslaitos sellaisten käsiin, jotka eivät olleet kirkon jäseniä. Utahissa tämä merkitsi, että pieni ei-mormonistinen vähemmistö hallitsi nyt suurta enemmistöä. Aviorikoksesta ja haureudesta tuomitut (kumpikin oli Utahin territoriossa rikos) eivät kuuluneet lain piiriin, joten heitä ei suljettu vaalijärjestelmän ulkopuolelle.

Edmundsin laki koski myös avioliittoja, jotka oli solmittu ennen lain antamista. Tämä soti sitä länsimaisen oikeuskäsityksen periaatetta vastaan, jonka mukaan laki ei saa olla takautuva, se ei siis saa rangaista teosta, joka teon tekemishetkellä on ollut laillinen. Yhdysvaltain korkein oikeus katsoi Edmundsin lain perustuslainmukaiseksi, koska se ei oikeuden tulkinnan mukaan rangaissut itse liiton solmimisesta, vaan sitä seuranneesta laittomasta yhdyselämästä.

Vuonna 1887 kongressi sääti vieläkin tiukemman, nk. Edmunds-Tuckerin lain. Se määräsi kaksinnaimisesta ankaran, 500–800 dollarin sakon sekä enimmillään viiden vuoden vankeusrangaistuksen. Se määräsi myös, ettei vaimoilla ollut enää oikeutta kieltäytyä todistamasta miehiään vastaan moniavioisuusoikeudenkäynneissä. Mikäli he eivät suostuneet todistamaan, heitä voitiin syyttää oikeuden halventamisesta. Edmunds-Tuckerin laki myös lakkautti MAP-kirkon ja sen ylläpitämän Pysyvän siirtolaisten avustusrahaston, koska ne tukivat lainvastaista toimintaa eli moniavioisten liittojen solmimista (sen sijaan yksittäiset kirkon seurakunnat saivat jatkaa toimintaansa). Laki määräsi myös kirkon omaisuuden takavarikoitavaksi ja annettavaksi liittovaltion haltuun, jonka tuli käyttää sitä territorion koulujärjestelmän kehittämiseen. Vain paikallisseurakuntien kappelit ja hautausmaat olivat lain ulkopuolella. Seurakunnat saivat edelleenkin käyttää sukututkimusarkistoa, kirkon historioitsijan toimistoa, konferenssitaloja, temppeleitä ja Salt Laken temppelin temppeliaukiota, mutta niistä piti maksaa kallista vuokraa.

Edmunds-Tuckerin laki rajoitti MAP-kirkon ja sen jäsenten vaikutusvallan Utahin territoriossa minimiin. Se uudisti määräykset, joiden mukaan osavaltion virkamiehinä, kansanedustajina tai juryjen jäseninä sai toimia vain sellainen, joka ei kuulunut MAP-kirkkoon. Myös kirkkoon kuuluvat tuomarit erotettiin viroistaan. Vain siviiliviranomaisten edessä solmitut avioliitot katsottiin päteviksi. Brigham Youngin territorion naisille myöntämä äänioikeus peruutettiin, koska naisten arveltiin äänestävän moniavioisuuden kannattajia. Paikalliset viranomaiset eivät saaneet määrätä territorion koulujen opetuksen sisällöstä tai niissä käytettävistä koulukirjoista.

Jatkuu...

Anonyymi kirjoitti:

Miksi muistisi on kovin valikoiva? Päätös moniavioisuuden lopettamisesta ei todellakaan ollut riippumaton Yhdysvaltain hallinnosta ja laeista. Tässä sinulle tietoa, jos olet unohtanut tai "unohtanut":

Syyskuussa 1871 Brigham Young itse sai tuomion aviorikoksesta moniavioisten liittojensa takia. Vuonna 1974 Morrillin lakia tiukennettiin Polandin lailla, joka rajoitti kirkon toimintavapautta ja poisti virallisestikin kirkon johtajien syyteimmuniteetin. 6. tammikuuta 1879 Yhdysvaltain korkein oikeus päätti, että Morrillin kaksinnaimisen vastainen laki oli Yhdysvaltain perustuslain mukainen. Päätös oli järkytys kirkolle ja sen johtajille. Heidän mielestään moniavioiset liitot olivat olleet perustuslain takaaman uskonnonvapauden positiivista toteuttamista.

Helmikuussa 1882 George Q. Cannon, MAP-kirkon apostoli, suljettiin Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenyydestä, koska hän eli moniavioisessa liitossa. Tämä toi asian uudestaan liittovaltion politiikkaan. Kuukautta myöhemmin kongressi hyväksyi nk. Edmundsin lain, joka tiukensi huomattavasti Morrillin lakia. Se riisti moniavioisissa liitoissa elävältä tai moniavioisuuden hyväksyviltä sekä aktiivisen että passiivisen äänioikeuden. He eivät siis saaneet enää äänestää, eikä heitä voitu valita sen enempää kunnanvaltuustoihin, territorion kansanedustuslaitokseen kuin Yhdysvaltain kongressiinkaan. He eivät liioin saaneet toimia valamiehinä. Huomattavaa oli, että laki ei koskenut vain moniavioissa liitoissa eläviä, vaan kaikkia, jotka hyväksyivät tällaiset liitot tai kuuluivat kirkkoon, joka sellaiset liitot hyväksyi. Tämä sulki MAP-kirkon jäsenet käytännössä julkisen yhteiskunnallisen elämän ulkopuolelle. Edmundsin laki myös määräsi kaikki Utahin territorion virat ja luottamustoimet avoimiksi. Niihin voitiin valita vain henkilöitä, jotka erityinen komissio oli katsonut vaalikelpoisiksi. Koska MAP-kirkon jäsenet eivät olleet vaalikelpoisia, siirtyi territorion hallinto ja oikeuslaitos sellaisten käsiin, jotka eivät olleet kirkon jäseniä. Utahissa tämä merkitsi, että pieni ei-mormonistinen vähemmistö hallitsi nyt suurta enemmistöä. Aviorikoksesta ja haureudesta tuomitut (kumpikin oli Utahin territoriossa rikos) eivät kuuluneet lain piiriin, joten heitä ei suljettu vaalijärjestelmän ulkopuolelle.

Edmundsin laki koski myös avioliittoja, jotka oli solmittu ennen lain antamista. Tämä soti sitä länsimaisen oikeuskäsityksen periaatetta vastaan, jonka mukaan laki ei saa olla takautuva, se ei siis saa rangaista teosta, joka teon tekemishetkellä on ollut laillinen. Yhdysvaltain korkein oikeus katsoi Edmundsin lain perustuslainmukaiseksi, koska se ei oikeuden tulkinnan mukaan rangaissut itse liiton solmimisesta, vaan sitä seuranneesta laittomasta yhdyselämästä.

Vuonna 1887 kongressi sääti vieläkin tiukemman, nk. Edmunds-Tuckerin lain. Se määräsi kaksinnaimisesta ankaran, 500–800 dollarin sakon sekä enimmillään viiden vuoden vankeusrangaistuksen. Se määräsi myös, ettei vaimoilla ollut enää oikeutta kieltäytyä todistamasta miehiään vastaan moniavioisuusoikeudenkäynneissä. Mikäli he eivät suostuneet todistamaan, heitä voitiin syyttää oikeuden halventamisesta. Edmunds-Tuckerin laki myös lakkautti MAP-kirkon ja sen ylläpitämän Pysyvän siirtolaisten avustusrahaston, koska ne tukivat lainvastaista toimintaa eli moniavioisten liittojen solmimista (sen sijaan yksittäiset kirkon seurakunnat saivat jatkaa toimintaansa). Laki määräsi myös kirkon omaisuuden takavarikoitavaksi ja annettavaksi liittovaltion haltuun, jonka tuli käyttää sitä territorion koulujärjestelmän kehittämiseen. Vain paikallisseurakuntien kappelit ja hautausmaat olivat lain ulkopuolella. Seurakunnat saivat edelleenkin käyttää sukututkimusarkistoa, kirkon historioitsijan toimistoa, konferenssitaloja, temppeleitä ja Salt Laken temppelin temppeliaukiota, mutta niistä piti maksaa kallista vuokraa.

Edmunds-Tuckerin laki rajoitti MAP-kirkon ja sen jäsenten vaikutusvallan Utahin territoriossa minimiin. Se uudisti määräykset, joiden mukaan osavaltion virkamiehinä, kansanedustajina tai juryjen jäseninä sai toimia vain sellainen, joka ei kuulunut MAP-kirkkoon. Myös kirkkoon kuuluvat tuomarit erotettiin viroistaan. Vain siviiliviranomaisten edessä solmitut avioliitot katsottiin päteviksi. Brigham Youngin territorion naisille myöntämä äänioikeus peruutettiin, koska naisten arveltiin äänestävän moniavioisuuden kannattajia. Paikalliset viranomaiset eivät saaneet määrätä territorion koulujen opetuksen sisällöstä tai niissä käytettävistä koulukirjoista.

Jatkuu...

Lue lisää

Jatkoa...

Edmundsin ja Edmunds-Tuckerin lain saattoivat MAP-kirkon käytännössä hajaannuksen tilaan. Kirkon presidentiksi vuonna 1880 valittu John Taylor joutui johtamaan kirkkoaan "maan alta", piileskellen syrjäisissä kylissä ja vuoristossa pidätysmääräystä pakoillen. Sama koski kahdentoista apostolin neuvostoa ja muita kirkon korkeita viranhaltijoita. Kirkko ei pystynyt järjestämään julkisia konferensseja, ainoastaan salaisia paikallisia kokoontumisia. Yhteydenpito kirkon johtajien ja paikallisseurakuntien välillä rajoittui satunnaisiin kirjeisiin ja salaisiin vierailuihin. Kirkon julkinen toiminta lamaantui. Koska kirkko ei saanut toimia virallisesti, se ei myöskään voinut hankkia rahoitusta, vaan se velkaantui pahoin. Ainoastaan paikallisseurakunnat saattoivat rahoittaa toimintaansa jäsentensä maksamilla kymmenyksillä.

MAP-kirkon johto valitti Edmunds-Tuckerin lain toimeenpanosta Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen, koska sen mielestä laki rajoitti perustuslain takaamaa uskonnonvapautta ja oli siten perustuslain vastainen. 19. toukokuuta 1890 Yhdysvaltain korkein oikeus kuitenkin päätti jutussa Entinen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon yhdyskunta vastaan Yhdysvallat, että moniavioisuuden kieltävät lait olivat perustuslain mukaisia. Pian tämän jälkeen liittovaltion hallitus ilmoitti valmistelevansa MAP-kirkon temppelien takavarikoimista ja niiden toiminnan estämistä. Koska MAP-kirkon opetuksen mukaan temppeleissä suoritettavat pyhät toimitukset ovat välttämättömiä Jumalan välittömään läheisyyteen eli korotukseen pääsemiselle, olisi tämä päätös tulkittu kirkon jäsenten parissa katastrofiksi. Liittovaltio ilmoitti myös valmistelevansa lakia, jonka mukaan kaikilta MAP-kirkon jäseniltä olisi riistetty kansalaisoikeudet (Idahon osavaltio oli jo tehnyt tämänsisältöisen päätöksen).

Moniavioisuuden lakkauttaminen
MAP-kirkon presidentiksi vuonna 1889 valitulle Wilford Woodruffille alkoi olla selvää, että kirkossa harjoitettu moniavioisuus oli tullut tiensä päähän. Pian valintansa jälkeen hän oli alkanut rajoittaa moniavioisiin liittoihin myönnettyjä lupia, ja lokakuussa 1889 hän antoi lehtihaastattelussa ymmärtää, että kirkko tulisi tottelemaan moniavioisuuden kieltäviä lakeja, jos ne todettaisiin perustuslain mukaisiksi.

Syyskuussa 1890 Woodruff päätti lopullisesti ratkaista kirkon kannan moniavioisiin liittoihin. Presidentti Woodruff esitteli hahmottelemansa moniavioisuuden kieltävän julistuksen kahdentoista apostolin neuvostolle aamulla 24. syyskuuta, ja neuvosto hyväksyi sen. Moniavioisuuden kieltävä julistus eli Manifesti julkaistiin kirkon virallisessa lehdessä 25. syyskuuta. 6. lokakuuta 1890 kirkon ylimääräinen yleiskonferenssi hyväksyi Manifestin ja määräsi sen liitettäväksi Oppi ja liitot -kirjaan, mikä teki siitä kirkon jäseniä sitovan. Suomenkielisessä versiossa tämä tunnetaan nimellä "Virallinen julistus n:o 1".

Virallisessa julistuksessa Woodruff toteaa, ettei MAP-kirkko hyväksy moniavioisia liittoja, koska Yhdysvaltain liittohallitus on ne kieltänyt ja Korkein oikeus todennut asiaa koskevat lait perustuslain mukaisiksi. Hän liitti siis kiellon nimenomaan Yhdysvaltain lainsäädäntöön.

Höpölöps kirjoitti:

Jatkoa...

Edmundsin ja Edmunds-Tuckerin lain saattoivat MAP-kirkon käytännössä hajaannuksen tilaan. Kirkon presidentiksi vuonna 1880 valittu John Taylor joutui johtamaan kirkkoaan "maan alta", piileskellen syrjäisissä kylissä ja vuoristossa pidätysmääräystä pakoillen. Sama koski kahdentoista apostolin neuvostoa ja muita kirkon korkeita viranhaltijoita. Kirkko ei pystynyt järjestämään julkisia konferensseja, ainoastaan salaisia paikallisia kokoontumisia. Yhteydenpito kirkon johtajien ja paikallisseurakuntien välillä rajoittui satunnaisiin kirjeisiin ja salaisiin vierailuihin. Kirkon julkinen toiminta lamaantui. Koska kirkko ei saanut toimia virallisesti, se ei myöskään voinut hankkia rahoitusta, vaan se velkaantui pahoin. Ainoastaan paikallisseurakunnat saattoivat rahoittaa toimintaansa jäsentensä maksamilla kymmenyksillä.

MAP-kirkon johto valitti Edmunds-Tuckerin lain toimeenpanosta Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen, koska sen mielestä laki rajoitti perustuslain takaamaa uskonnonvapautta ja oli siten perustuslain vastainen. 19. toukokuuta 1890 Yhdysvaltain korkein oikeus kuitenkin päätti jutussa Entinen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon yhdyskunta vastaan Yhdysvallat, että moniavioisuuden kieltävät lait olivat perustuslain mukaisia. Pian tämän jälkeen liittovaltion hallitus ilmoitti valmistelevansa MAP-kirkon temppelien takavarikoimista ja niiden toiminnan estämistä. Koska MAP-kirkon opetuksen mukaan temppeleissä suoritettavat pyhät toimitukset ovat välttämättömiä Jumalan välittömään läheisyyteen eli korotukseen pääsemiselle, olisi tämä päätös tulkittu kirkon jäsenten parissa katastrofiksi. Liittovaltio ilmoitti myös valmistelevansa lakia, jonka mukaan kaikilta MAP-kirkon jäseniltä olisi riistetty kansalaisoikeudet (Idahon osavaltio oli jo tehnyt tämänsisältöisen päätöksen).

Moniavioisuuden lakkauttaminen
MAP-kirkon presidentiksi vuonna 1889 valitulle Wilford Woodruffille alkoi olla selvää, että kirkossa harjoitettu moniavioisuus oli tullut tiensä päähän. Pian valintansa jälkeen hän oli alkanut rajoittaa moniavioisiin liittoihin myönnettyjä lupia, ja lokakuussa 1889 hän antoi lehtihaastattelussa ymmärtää, että kirkko tulisi tottelemaan moniavioisuuden kieltäviä lakeja, jos ne todettaisiin perustuslain mukaisiksi.

Syyskuussa 1890 Woodruff päätti lopullisesti ratkaista kirkon kannan moniavioisiin liittoihin. Presidentti Woodruff esitteli hahmottelemansa moniavioisuuden kieltävän julistuksen kahdentoista apostolin neuvostolle aamulla 24. syyskuuta, ja neuvosto hyväksyi sen. Moniavioisuuden kieltävä julistus eli Manifesti julkaistiin kirkon virallisessa lehdessä 25. syyskuuta. 6. lokakuuta 1890 kirkon ylimääräinen yleiskonferenssi hyväksyi Manifestin ja määräsi sen liitettäväksi Oppi ja liitot -kirjaan, mikä teki siitä kirkon jäseniä sitovan. Suomenkielisessä versiossa tämä tunnetaan nimellä "Virallinen julistus n:o 1".

Virallisessa julistuksessa Woodruff toteaa, ettei MAP-kirkko hyväksy moniavioisia liittoja, koska Yhdysvaltain liittohallitus on ne kieltänyt ja Korkein oikeus todennut asiaa koskevat lait perustuslain mukaisiksi. Hän liitti siis kiellon nimenomaan Yhdysvaltain lainsäädäntöön.

Lue lisää

On siis todella suuri valhe väittää, etteikö kirkko tehnyt päätöstään (tehtaillut "ilmoitusta") nimenomaan ulkoisen paineen vuoksi. Aivan samoin kävi tummaihoisten pappeuden suhteen vuonna 1978, vaikka muuta valehteletkin.