Miten selittäisit?

Paha sanoa kuin että en taida ymmärtää, uni voittaa!

Totuus on, että kaikki on valhetta.

...unoha koko juttu!

Jos oli tuttu niin varmasti tiesit miksi sanoi noin.
Jos ei ollut niin turha käydä juttusille. Onhan näitä nähty.

Kysymys kuuluu sarjaan Painajaiset. Olen kuullut tällaisia ennenkin ja aina jäänyt miettimään niitä. Ratkaisukin löytyy kummallisen yhtälön kautta, mutta minun päähäni se ei ole tarttunut.

Mutta jos hän aina valehtelee, niin totta kai hän nytkin valehteli. Mikä taas merkitsee sitä että hän ei aina valehtele. Höh! Loogistako?

Mies siis väittää aina valehtelevansa, niin tuollakin kertaa.
Mietitäänpä tarkemmin.
Kun hän tuollakin kertaa noin sanoo, niin hän silloin valehtelee ja puhuukin totta.
Hän puhuu väittämänsä perusteella totta aina. Näin yksinkertaista se on.

Kysymys lienee antiikin kreikkalaisten filosofien
pohdiskelun perinteestä. Silloin pohdittiin erään foinikkialaisen väitettä: kaikki foinikialaiset ovat valehtelijoita.
Samaan kastiin kuuluu myös kysymys: Jos Jumala on kaikkivoiva, voiko hän luoda niin suuren kiven, ettei jaksa heittää sitä itse.
Eli lähtökohtana on ollut kysymyksen asettelu niin, ettei siihen koskaan pystytä löytämään lopullista vastausta ilman joidenkin lisäehtojen asettamista.

Onpa kimurantti juttu!

Ensin ajattelin näin, että valehtelee kai, koska nyt puhui totta sanoessaan valehtelevansa, mutta eihän se voi niin mennä, eihän hän voinut puhua totta, jos kerran aina valehtelee.

Elikkä miehen täytyi valehdella sanoessaan aina valehtelevansa!
Helppoa kuin mikä - hahhahhaa!

hän on vapauttanut itsensä kaikesta, voi vapaasti sekottaa valheen ja totuuden, aina on hyvä omatunto.