Kauanko olette säilyttäneet kuolleen puolisonne vaatteita?Oliko surun läpikäymiseksi tärkeää osata luopua entisistä vaatteista ja tavaroista?
Kuolleen puolison
vaatteet
21
4095
Vastaukset
- melko pian
Minulla meni niin että muutaman päivän annoin kaiken olla ennallaan mutta sitten rupesi ahdistamaan ja laitoin suurimman osan vaatteista kierrätykseen sekä
jotain jäi omaan käyttöön.
Jotain jäi niin että en vaan voinut laittaa pois ja niitä sitten pikkuhiljaa aina karsein.
Nyt on muutama vaate jota en halua hävittää ne on pakattuna vaatehuoneen perälle.
Samoin henkilökohtaisten tavaroiden,kaikista rakkaimmat olen säilyttänyt enkä aio niitä hävittää esim.kaulakoru jonka hänelle annoin ja jota hän käytti aina.- normaalilta
Entä jos tätä konkreettista luopumista ei tapahdu?Vaatteet ja tavarat lojuvat vielä vuosien perästä huoneistossa. Kysyy eräs sivustaseuraaja. Normaaliako?
- kuoli
reilu vuosi sitten 50v yllättäen,säilytin vaatteita muutaman viikon,alussa tuntui että mihinkään en pysty koskemaan,nyt ei ole vaatteita,muut muistoesineet säilytän aina.
- melko pian
muutamia jätin pojalleni muistoksi,loput annoin mieheni veljelle. Kellot,korut ja muut tavarat jätin lapsilleni.
Koskaan ei halua kaikesta luopua, mutta vaatteet kannattaa viedä johonkin, missä ne ei ole koko ajan muistuttamassa. - ne ovat myös muistoja
osa tavaroista on takuulla ajan kanssa sinulle äärettömän rakkaita ja niilon tunnearvoa
Vaatteethan voi antaa jollekkin joka niitä tarvitsee ..pidä ihmeessä muistot ja tavarat pitkän harkinnan tulos ensin mitä niille teet...surun läpikäymiseen voi se vaikuttaa joillain enemmän ja joillain vähemmän mutta surussa antaa joskus pois tavaroita ja esineitä JA KATUMUS tuleekin sitten...koska en tiiä missä vaiheessa sinun suruasiasi on...- MInäkö moukka
Mieheni teki itsemurhan. Olin niin vihainen, että aloin pesemään hänen vaatteitaan ennen kuin ruumis oli viety pois, ehti kone laulaa kaksi koneellista.
Koruista ja tavaroista sanon sen, etteä en edes omista niistä kuin puolet.En voi yksin päätätä mitä niille tehdään. - sanaton..
MInäkö moukka kirjoitti:
Mieheni teki itsemurhan. Olin niin vihainen, että aloin pesemään hänen vaatteitaan ennen kuin ruumis oli viety pois, ehti kone laulaa kaksi koneellista.
Koruista ja tavaroista sanon sen, etteä en edes omista niistä kuin puolet.En voi yksin päätätä mitä niille tehdään.Jaa-a..niin sekin voi olla se pyykkääminen jokin sokin aiheuttama juttu?
Niin aika vaikeahan on niitä pitää jos ei ole ne ollu yhteisiä ne korut..kait sitä voi jakajien kanssa sen sopia?-että otat jonkin itsellesi tärkeän korun tai silleen...monesti voi myös mennä riitelyksi... itse haluan entiseltä ukoltani ostamani vihkisormuksen takasin..ei anna sitä...teetättäsi kaikista sormuksista ja "romu kullasta" uuden ison sormuksen (sulatuttasin sen ja hankkisin siihen uuden kiven...mutta ainakin ex-ukko pitää sormusta vielä sormessaan...joten haaveilen siitä...aikanaan ehkä sitten ja suunnittelisin itse sen sormuksen...jollain turkoosilla kivellä olisi se myös MUISTOKORU tavallaan... - Anonyymi
sanaton.. kirjoitti:
Jaa-a..niin sekin voi olla se pyykkääminen jokin sokin aiheuttama juttu?
Niin aika vaikeahan on niitä pitää jos ei ole ne ollu yhteisiä ne korut..kait sitä voi jakajien kanssa sen sopia?-että otat jonkin itsellesi tärkeän korun tai silleen...monesti voi myös mennä riitelyksi... itse haluan entiseltä ukoltani ostamani vihkisormuksen takasin..ei anna sitä...teetättäsi kaikista sormuksista ja "romu kullasta" uuden ison sormuksen (sulatuttasin sen ja hankkisin siihen uuden kiven...mutta ainakin ex-ukko pitää sormusta vielä sormessaan...joten haaveilen siitä...aikanaan ehkä sitten ja suunnittelisin itse sen sormuksen...jollain turkoosilla kivellä olisi se myös MUISTOKORU tavallaan...Tulee 3vuotta mies säilyttää vaimonsa vaatteitta ei normii
- vaatteisiin
vie osa kirpparille, jätä osa muistoksi jos haluat. Luovu sitten kun olet surutyössä siinä vaiheessa, että se tuntuu hyvältä ratkaisulta.
- ap:lta
Kyse ei ole itsestäni, vaan uudesta kumppanistani, joka ei pysty tyhjentämään mennyttään asunnostaan. Jopa yrittänyt pukea minua näihin vaatteisiin!!...Aika sairasta, kun alan tarkemmin ajattelemaan. Yrittääkö tehdä minusta hänet?? Itse mielestäni koen, että tämä prosessi kuuluu luopumiseen, ja on jokaisen käytävä läpi ennen kuin voi aloittaa uutta.
- 333###
EI KAIT -älä suostu moiseen!-jos itse et halua (moniko haluaisi) eihän tuollaseen voi suostua!
-tarkoitan vaatteita.
-kyllä meikällä olisi kauhea olo olla jonkun kuolleen kumppanen vaatteissa..liian syvällistä. - ap:lta
333### kirjoitti:
EI KAIT -älä suostu moiseen!-jos itse et halua (moniko haluaisi) eihän tuollaseen voi suostua!
-tarkoitan vaatteita.
-kyllä meikällä olisi kauhea olo olla jonkun kuolleen kumppanen vaatteissa..liian syvällistä.Ei hän kertonut, että vaatteet olivat kuolleen puolison. Järkytys tuli itselleni myöhemmin kun asia paljastui. Ajattelin vain kysyä onko normaalia säilytellä vaatteita vuosia ja vielä ehkä tarjota niitä tulevalle uudelle kumppanille. Mielestäni ei.
- leski.
ap:lta kirjoitti:
Ei hän kertonut, että vaatteet olivat kuolleen puolison. Järkytys tuli itselleni myöhemmin kun asia paljastui. Ajattelin vain kysyä onko normaalia säilytellä vaatteita vuosia ja vielä ehkä tarjota niitä tulevalle uudelle kumppanille. Mielestäni ei.
Pikkuhiljaa laitan niitä pois, aluksi meni monta viikkoa, etten voinut koskea mihinkään, kaikki piti olla paikoillaan, ennallaan. Sitten vähitellen laitoin vaatekeräykseen ja sukulaisille, jotain pojalle, mutta tiettyjä juttuja säilytän aina, ja jotain vaatteitakin vielä on ikäänkuin muistona. Mutta vähitellen, aina jonkun pikkuhiljaa pois, aivan kuin tekisin hidasta luopumisprosessia, en tiedä, pystynkö koskaan luopumaan kaikesta. Melkein puoli vuotta leskenä nyt.
- kenenkään sielunelämää
ap:lta kirjoitti:
Ei hän kertonut, että vaatteet olivat kuolleen puolison. Järkytys tuli itselleni myöhemmin kun asia paljastui. Ajattelin vain kysyä onko normaalia säilytellä vaatteita vuosia ja vielä ehkä tarjota niitä tulevalle uudelle kumppanille. Mielestäni ei.
No ei kait tuo ihan normaalia oo...mutta mistäpä me kukaan tiedetään kenenkään sielunelämää?
no kyllä jotkut säilyttelee vaatteita kyllä mutta voisihan sitä mainita jo tarjotessaan kenen ne on olleet??? siispä tuleva pitäjä SAISI päättää pitääkö niitä? -sanaton tarjoaminen tuntuu hiukan ehkä oudolta...minä itse annoin lapseni kuoleman jälkeen jakoon hänen vaatteensa no ne otettiin pitoon tietoisena kenen ne on olleet -minulla itsellä joskus RIIPAISEE kun nään jonkun "hänen" esim. paidan veljensä päällä mutta se menee onneksi ohi..ja olen ollut ihan mielissäni että ne kelpasi sukulaisillekkin pitoon että... - roskiin
kenenkään sielunelämää kirjoitti:
No ei kait tuo ihan normaalia oo...mutta mistäpä me kukaan tiedetään kenenkään sielunelämää?
no kyllä jotkut säilyttelee vaatteita kyllä mutta voisihan sitä mainita jo tarjotessaan kenen ne on olleet??? siispä tuleva pitäjä SAISI päättää pitääkö niitä? -sanaton tarjoaminen tuntuu hiukan ehkä oudolta...minä itse annoin lapseni kuoleman jälkeen jakoon hänen vaatteensa no ne otettiin pitoon tietoisena kenen ne on olleet -minulla itsellä joskus RIIPAISEE kun nään jonkun "hänen" esim. paidan veljensä päällä mutta se menee onneksi ohi..ja olen ollut ihan mielissäni että ne kelpasi sukulaisillekkin pitoon että...Mieheni kuolemasta tulee kohta puoli vuotta. Mie oon kantanu niitä pikkuhiljaa roskiin. Niin, että aina kun tiedän roska-atuon tulevan, niin kannan pöntön täyteen mies vainaani vaatteita. En halua niitä kenenkään muun pitävän. Toivottavasti nää kaatopaikkojen tonkijat ei niitä löydä. Oon myös ajatellut polttaa ne tynnyrissä. Vähän bensaa sekaan ja tulitikku perään, niin eiköhän niistä pääse eroon... kauheesti muuten jolla voi olla vaatteita
- Anonyymi
Mulla ihan sama tilanne,mies jonka kanssa olen 3vuotta ollut,pitää vieläkin vaimonsa vaatteita komerossa.minusta hyvin loukkaavaa minua kohtaan.
- sekä että
Ne viimeiset , joissa oli vielä mieheni tuoksu
jätin. laitoin pussiin ja säilytän ainakin vielä.
tai siis ihan vipo viimeiset piti leikata hänen
päältään, ne vei ensihoito roskiin luvallani.
Muuten annoin suvun katsella tarvitseeko joku
muistona jotain. Loput olen pikkuhiljaa pakannut
laatikoihin, jotka säilytän vintillä, en oikein tiedä itsekkään miksi.
Se vaan tuntuu oikealta ratkailulta. Käyttöön
ne eivät päädy, en vaan tiedä oikeaa ratkaisua
niille. Kirppis on ehdoton ei, oisi kauheaa
nähdä jonkun tuntemattoman kävelevän niissä
vastaan. - Anonyymi
Äitini piti isän paitoja isän kuoleman jälkeen.
Tyhjän sängyn vierellään hän täytti isän tavaroilla.
Kuinka ikävä äidillä olikaan isää.Kaupassa hän osti juomamukin jossa oli sydämen kuva. Kaupassa äiti tuli itkien kassalle jossa odotin häntä.
Keittiöstä kuului äidin hiljainen itku usein.
Lähes 60 v naimisissa, ja raskas yhdessä eletty elämä yhdessä. - Anonyymi
En ole vieläkään jaksanut tyhjentää kaappeja, vaikka miehen kuolemasta on kulunut vuosi. Kohta ajattelin tarttua toimeen, mutta mielummin jakaisin vaatteet tuttaville kuin heitän roskiin. Kirppikselle en halua vaatteita viedä, ettei vaatteet päädy jonkun inhoamani tyypin päälle. En tiedä, teinkö isonkin virheen, kun tarjosin uudelle miesystävälle entisen mieheni ostamia käyttämättömiä kenkiä (laput vielä kiinni). En ajattele vaatteita entiseen mieheeni liittyvänä, vaan haluaisin ne ennemmin järkevään hyötykäyttöön.
- Anonyymi
Tänään 4 kk siitä kun löysin puolisoni viereltäni aamulla kuolleena, liian nuorena. 12 vuotta yhteistä taivalta. 2 päivää sitten hänen viimeksi pitämässä paidassaan ei enää ollut hänen tuoksuaan - se oli musertava virstanpylväs. En koskaan enää saa haistaa hänen tuoksuaan. Tänään aloin pakkaamaan hänen vaatteitaan laatikoihin, en tiedä mihin ne laitan, koska en ole vielä valmis heittämään niitä pois.
- Anonyymi
Moi, mulla ollut kohta kaksi vuotta puolisoni vaateet kaapissa. Silloin kun hän kuoli sairalassa pesin hänen vaatteensa jotka olivat hänen päällä sinne mennessään, kevät tuulessa kuivasin ja viikkasin kaappiin. Tilaa on ja asun yksin niin en koe mitään ongelmaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tykkään sinusta tosi tosi paljon
Siksi en pysty sisäistämään sitä, että se ei ole molemminpuolista. Sattuu liikaa. En osaa käsitellä sitä tunnetta, koska513417- 1552057
Kaupan kassalla kannataa olla kylmä käytös
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010488540.html "19-vuotias Minja ja 59-vuotias Anne työskentelevät sillä todelli2001722Mitä tehdä asialle?
Jos laitan deitti-ilmon "40-vuotias nainen etsii seuraa" niin ketään ei kiinnosta (korkeintaan paria runkkaripenaa joill1311633- 801145
- 2341104
Mitä helvettiä pakolaisille pitäisi tehdä RAJALLA?
Jos Venäjä työntää rajalle pakolaisia ja tekee Suomelle selväksi että heidän puolelleen ei ole pakolaisilla asiaa - mitä2671010- 125959
Olen pahoillani mies
Olen surullinen puolestasi, ettet saanut kaipaamaasi naista. Yrititkö lopulta edes? Teistä olisi tullut hyvä pari52919- 72875