Kuolleen puolison

vaatteet

Kauanko olette säilyttäneet kuolleen puolisonne vaatteita?Oliko surun läpikäymiseksi tärkeää osata luopua entisistä vaatteista ja tavaroista?

21

4274

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • melko pian

      Minulla meni niin että muutaman päivän annoin kaiken olla ennallaan mutta sitten rupesi ahdistamaan ja laitoin suurimman osan vaatteista kierrätykseen sekä
      jotain jäi omaan käyttöön.
      Jotain jäi niin että en vaan voinut laittaa pois ja niitä sitten pikkuhiljaa aina karsein.
      Nyt on muutama vaate jota en halua hävittää ne on pakattuna vaatehuoneen perälle.
      Samoin henkilökohtaisten tavaroiden,kaikista rakkaimmat olen säilyttänyt enkä aio niitä hävittää esim.kaulakoru jonka hänelle annoin ja jota hän käytti aina.

      • normaalilta

        Entä jos tätä konkreettista luopumista ei tapahdu?Vaatteet ja tavarat lojuvat vielä vuosien perästä huoneistossa. Kysyy eräs sivustaseuraaja. Normaaliako?


    • kuoli

      reilu vuosi sitten 50v yllättäen,säilytin vaatteita muutaman viikon,alussa tuntui että mihinkään en pysty koskemaan,nyt ei ole vaatteita,muut muistoesineet säilytän aina.

    • melko pian

      muutamia jätin pojalleni muistoksi,loput annoin mieheni veljelle. Kellot,korut ja muut tavarat jätin lapsilleni.
      Koskaan ei halua kaikesta luopua, mutta vaatteet kannattaa viedä johonkin, missä ne ei ole koko ajan muistuttamassa.

    • ne ovat myös muistoja

      osa tavaroista on takuulla ajan kanssa sinulle äärettömän rakkaita ja niilon tunnearvoa
      Vaatteethan voi antaa jollekkin joka niitä tarvitsee ..pidä ihmeessä muistot ja tavarat pitkän harkinnan tulos ensin mitä niille teet...surun läpikäymiseen voi se vaikuttaa joillain enemmän ja joillain vähemmän mutta surussa antaa joskus pois tavaroita ja esineitä JA KATUMUS tuleekin sitten...koska en tiiä missä vaiheessa sinun suruasiasi on...

      • MInäkö moukka

        Mieheni teki itsemurhan. Olin niin vihainen, että aloin pesemään hänen vaatteitaan ennen kuin ruumis oli viety pois, ehti kone laulaa kaksi koneellista.

        Koruista ja tavaroista sanon sen, etteä en edes omista niistä kuin puolet.En voi yksin päätätä mitä niille tehdään.


      • sanaton..
        MInäkö moukka kirjoitti:

        Mieheni teki itsemurhan. Olin niin vihainen, että aloin pesemään hänen vaatteitaan ennen kuin ruumis oli viety pois, ehti kone laulaa kaksi koneellista.

        Koruista ja tavaroista sanon sen, etteä en edes omista niistä kuin puolet.En voi yksin päätätä mitä niille tehdään.

        Jaa-a..niin sekin voi olla se pyykkääminen jokin sokin aiheuttama juttu?
        Niin aika vaikeahan on niitä pitää jos ei ole ne ollu yhteisiä ne korut..kait sitä voi jakajien kanssa sen sopia?-että otat jonkin itsellesi tärkeän korun tai silleen...monesti voi myös mennä riitelyksi... itse haluan entiseltä ukoltani ostamani vihkisormuksen takasin..ei anna sitä...teetättäsi kaikista sormuksista ja "romu kullasta" uuden ison sormuksen (sulatuttasin sen ja hankkisin siihen uuden kiven...mutta ainakin ex-ukko pitää sormusta vielä sormessaan...joten haaveilen siitä...aikanaan ehkä sitten ja suunnittelisin itse sen sormuksen...jollain turkoosilla kivellä olisi se myös MUISTOKORU tavallaan...


      • Anonyymi
        sanaton.. kirjoitti:

        Jaa-a..niin sekin voi olla se pyykkääminen jokin sokin aiheuttama juttu?
        Niin aika vaikeahan on niitä pitää jos ei ole ne ollu yhteisiä ne korut..kait sitä voi jakajien kanssa sen sopia?-että otat jonkin itsellesi tärkeän korun tai silleen...monesti voi myös mennä riitelyksi... itse haluan entiseltä ukoltani ostamani vihkisormuksen takasin..ei anna sitä...teetättäsi kaikista sormuksista ja "romu kullasta" uuden ison sormuksen (sulatuttasin sen ja hankkisin siihen uuden kiven...mutta ainakin ex-ukko pitää sormusta vielä sormessaan...joten haaveilen siitä...aikanaan ehkä sitten ja suunnittelisin itse sen sormuksen...jollain turkoosilla kivellä olisi se myös MUISTOKORU tavallaan...

        Tulee 3vuotta mies säilyttää vaimonsa vaatteitta ei normii


    • vaatteisiin

      vie osa kirpparille, jätä osa muistoksi jos haluat. Luovu sitten kun olet surutyössä siinä vaiheessa, että se tuntuu hyvältä ratkaisulta.

    • ap:lta

      Kyse ei ole itsestäni, vaan uudesta kumppanistani, joka ei pysty tyhjentämään mennyttään asunnostaan. Jopa yrittänyt pukea minua näihin vaatteisiin!!...Aika sairasta, kun alan tarkemmin ajattelemaan. Yrittääkö tehdä minusta hänet?? Itse mielestäni koen, että tämä prosessi kuuluu luopumiseen, ja on jokaisen käytävä läpi ennen kuin voi aloittaa uutta.

      • 333###

        EI KAIT -älä suostu moiseen!-jos itse et halua (moniko haluaisi) eihän tuollaseen voi suostua!
        -tarkoitan vaatteita.

        -kyllä meikällä olisi kauhea olo olla jonkun kuolleen kumppanen vaatteissa..liian syvällistä.


      • ap:lta
        333### kirjoitti:

        EI KAIT -älä suostu moiseen!-jos itse et halua (moniko haluaisi) eihän tuollaseen voi suostua!
        -tarkoitan vaatteita.

        -kyllä meikällä olisi kauhea olo olla jonkun kuolleen kumppanen vaatteissa..liian syvällistä.

        Ei hän kertonut, että vaatteet olivat kuolleen puolison. Järkytys tuli itselleni myöhemmin kun asia paljastui. Ajattelin vain kysyä onko normaalia säilytellä vaatteita vuosia ja vielä ehkä tarjota niitä tulevalle uudelle kumppanille. Mielestäni ei.


      • leski.
        ap:lta kirjoitti:

        Ei hän kertonut, että vaatteet olivat kuolleen puolison. Järkytys tuli itselleni myöhemmin kun asia paljastui. Ajattelin vain kysyä onko normaalia säilytellä vaatteita vuosia ja vielä ehkä tarjota niitä tulevalle uudelle kumppanille. Mielestäni ei.

        Pikkuhiljaa laitan niitä pois, aluksi meni monta viikkoa, etten voinut koskea mihinkään, kaikki piti olla paikoillaan, ennallaan. Sitten vähitellen laitoin vaatekeräykseen ja sukulaisille, jotain pojalle, mutta tiettyjä juttuja säilytän aina, ja jotain vaatteitakin vielä on ikäänkuin muistona. Mutta vähitellen, aina jonkun pikkuhiljaa pois, aivan kuin tekisin hidasta luopumisprosessia, en tiedä, pystynkö koskaan luopumaan kaikesta. Melkein puoli vuotta leskenä nyt.


      • kenenkään sielunelämää
        ap:lta kirjoitti:

        Ei hän kertonut, että vaatteet olivat kuolleen puolison. Järkytys tuli itselleni myöhemmin kun asia paljastui. Ajattelin vain kysyä onko normaalia säilytellä vaatteita vuosia ja vielä ehkä tarjota niitä tulevalle uudelle kumppanille. Mielestäni ei.

        No ei kait tuo ihan normaalia oo...mutta mistäpä me kukaan tiedetään kenenkään sielunelämää?
        no kyllä jotkut säilyttelee vaatteita kyllä mutta voisihan sitä mainita jo tarjotessaan kenen ne on olleet??? siispä tuleva pitäjä SAISI päättää pitääkö niitä? -sanaton tarjoaminen tuntuu hiukan ehkä oudolta...minä itse annoin lapseni kuoleman jälkeen jakoon hänen vaatteensa no ne otettiin pitoon tietoisena kenen ne on olleet -minulla itsellä joskus RIIPAISEE kun nään jonkun "hänen" esim. paidan veljensä päällä mutta se menee onneksi ohi..ja olen ollut ihan mielissäni että ne kelpasi sukulaisillekkin pitoon että...


      • roskiin
        kenenkään sielunelämää kirjoitti:

        No ei kait tuo ihan normaalia oo...mutta mistäpä me kukaan tiedetään kenenkään sielunelämää?
        no kyllä jotkut säilyttelee vaatteita kyllä mutta voisihan sitä mainita jo tarjotessaan kenen ne on olleet??? siispä tuleva pitäjä SAISI päättää pitääkö niitä? -sanaton tarjoaminen tuntuu hiukan ehkä oudolta...minä itse annoin lapseni kuoleman jälkeen jakoon hänen vaatteensa no ne otettiin pitoon tietoisena kenen ne on olleet -minulla itsellä joskus RIIPAISEE kun nään jonkun "hänen" esim. paidan veljensä päällä mutta se menee onneksi ohi..ja olen ollut ihan mielissäni että ne kelpasi sukulaisillekkin pitoon että...

        Mieheni kuolemasta tulee kohta puoli vuotta. Mie oon kantanu niitä pikkuhiljaa roskiin. Niin, että aina kun tiedän roska-atuon tulevan, niin kannan pöntön täyteen mies vainaani vaatteita. En halua niitä kenenkään muun pitävän. Toivottavasti nää kaatopaikkojen tonkijat ei niitä löydä. Oon myös ajatellut polttaa ne tynnyrissä. Vähän bensaa sekaan ja tulitikku perään, niin eiköhän niistä pääse eroon... kauheesti muuten jolla voi olla vaatteita


      • Anonyymi

        Mulla ihan sama tilanne,mies jonka kanssa olen 3vuotta ollut,pitää vieläkin vaimonsa vaatteita komerossa.minusta hyvin loukkaavaa minua kohtaan.


    • sekä että

      Ne viimeiset , joissa oli vielä mieheni tuoksu
      jätin. laitoin pussiin ja säilytän ainakin vielä.

      tai siis ihan vipo viimeiset piti leikata hänen
      päältään, ne vei ensihoito roskiin luvallani.

      Muuten annoin suvun katsella tarvitseeko joku
      muistona jotain. Loput olen pikkuhiljaa pakannut
      laatikoihin, jotka säilytän vintillä, en oikein tiedä itsekkään miksi.

      Se vaan tuntuu oikealta ratkailulta. Käyttöön
      ne eivät päädy, en vaan tiedä oikeaa ratkaisua
      niille. Kirppis on ehdoton ei, oisi kauheaa
      nähdä jonkun tuntemattoman kävelevän niissä
      vastaan.

    • Anonyymi

      Äitini piti isän paitoja isän kuoleman jälkeen.

      Tyhjän sängyn vierellään hän täytti isän tavaroilla.

      Kuinka ikävä äidillä olikaan isää.Kaupassa hän osti juomamukin jossa oli sydämen kuva. Kaupassa äiti tuli itkien kassalle jossa odotin häntä.

      Keittiöstä kuului äidin hiljainen itku usein.

      Lähes 60 v naimisissa, ja raskas yhdessä eletty elämä yhdessä.

    • Anonyymi

      En ole vieläkään jaksanut tyhjentää kaappeja, vaikka miehen kuolemasta on kulunut vuosi. Kohta ajattelin tarttua toimeen, mutta mielummin jakaisin vaatteet tuttaville kuin heitän roskiin. Kirppikselle en halua vaatteita viedä, ettei vaatteet päädy jonkun inhoamani tyypin päälle. En tiedä, teinkö isonkin virheen, kun tarjosin uudelle miesystävälle entisen mieheni ostamia käyttämättömiä kenkiä (laput vielä kiinni). En ajattele vaatteita entiseen mieheeni liittyvänä, vaan haluaisin ne ennemmin järkevään hyötykäyttöön.

    • Anonyymi

      Tänään 4 kk siitä kun löysin puolisoni viereltäni aamulla kuolleena, liian nuorena. 12 vuotta yhteistä taivalta. 2 päivää sitten hänen viimeksi pitämässä paidassaan ei enää ollut hänen tuoksuaan - se oli musertava virstanpylväs. En koskaan enää saa haistaa hänen tuoksuaan. Tänään aloin pakkaamaan hänen vaatteitaan laatikoihin, en tiedä mihin ne laitan, koska en ole vielä valmis heittämään niitä pois.

    • Anonyymi

      Moi, mulla ollut kohta kaksi vuotta puolisoni vaateet kaapissa. Silloin kun hän kuoli sairalassa pesin hänen vaatteensa jotka olivat hänen päällä sinne mennessään, kevät tuulessa kuivasin ja viikkasin kaappiin. Tilaa on ja asun yksin niin en koe mitään ongelmaa.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä sinä näet

      kun katsot peiliin?
      Ikävä
      112
      1431
    2. Se helpottaisi oloa jos

      Se toinen tietäisi että molemmat tykkäämme toisistamme. Se on asia mikä vaivaa ja ahdistaa minua vaikka tilanne olisikin
      Ikävä
      88
      1287
    3. Palsta kysely..

      Mikä on mielestäsi hyvä ikäero parisuhteessa? Tulevassa/kuvitteellisessa tulevaisuuden suhteessa, voisitko harkita ”ott
      Sinkut
      134
      1028
    4. Missä väleissä ollaan

      Jatkossa? Vai ollaanko missään? Koetko ikäväksi näkemisen)
      Ikävä
      68
      964
    5. aivan mieletön ikävä

      paha olo 😥🫣 kaipaan sua 😔💔
      Ikävä
      39
      887
    6. Riittääkö vielä

      Pelkät kuvat? 😉
      Ikävä
      71
      863
    7. Haluatko naimisiin kaivattusi kanssa?

      Alttarille astelette
      Ikävä
      97
      857
    8. Mitä toivot

      Välienne olevan?
      Ikävä
      75
      836
    9. Haluaisin nainen vain välillä heilutella peittoa sinun kanssa

      Mutta kuitenkin oltaisiin uskollisia toisillemme.
      Ikävä
      53
      807
    10. Ihmeellistä millaisissa tilanteissa ajatukset kulkuun sinuun

      Eilen seurasin kun ihmiset ajoivat kaupan parkkipaikalle ja menivät yhdessä kauppaan. Iski jotenkin ikävä. Mietin että
      Ikävä
      39
      764
    Aihe