Toimiiko kulissiavioliitto?

Parempi tuossa olisi lapsien kannalta vain jatkaa elämää erillään miehesi kanssa.

Itse olen sellaisessa tilanteessa, missä olemme mieheni kanssa olleet nyt kolme vuotta kihloissa, 4,5v yhdessä, ja miehen lapsi on 10.

Lapsi eleli pitkään (6v) asti huonossa olossa vanhempien kanssa, jossa äiti ja isä riitelivät ja eivät koskettaneet toisiaan kuin ohimentäessä tai kun piti jotakin toiselta ottaa käsistä väkisin.

Nyt kun lapsi on meillä käymässä, huomaa, että tämä ei ole nähnyt hellyyttä tai käsite on tuntematon, nyt kun näkee meidän pitävän käsistä kiinni. Hän ei annan isänsä halata itseään ja kun äiti tulee hakemaan ja yrittää ottaa kädestä, tyttö vetää suun mutruun, tunkee kädet taskuun ja kävelee vierelle.

Istutin tytön kerran syliini kun hän itki ja halasin, niin tilanne järkytti tyttöä niin paljon, että tämä unohti kokonaan itkeä. Loppupäivänä hän sitten ujosteli minua niin paljon, että samassa huoneessa ei voinut olla. Luulin ensin, että hän ahdistui, mutta oli kuulemma miehelleni mennyt sanomaan että "Isi, ujostuttaa."

Lapsien on kumminkin helpompi nuorina tottua elämään ilman toista vanhempaa ja kasvaa oikein, kuin lasvaa pidempään kieroon molempien vanhempien kanssa, joiden välillä ei ole mitään kuin lupaus ikuisessa yhdessäolosta, mutta ei ikuisesta rakkaudesta.

Äitipuoli_25 kirjoitti:

Parempi tuossa olisi lapsien kannalta vain jatkaa elämää erillään miehesi kanssa.

Itse olen sellaisessa tilanteessa, missä olemme mieheni kanssa olleet nyt kolme vuotta kihloissa, 4,5v yhdessä, ja miehen lapsi on 10.

Lapsi eleli pitkään (6v) asti huonossa olossa vanhempien kanssa, jossa äiti ja isä riitelivät ja eivät koskettaneet toisiaan kuin ohimentäessä tai kun piti jotakin toiselta ottaa käsistä väkisin.

Nyt kun lapsi on meillä käymässä, huomaa, että tämä ei ole nähnyt hellyyttä tai käsite on tuntematon, nyt kun näkee meidän pitävän käsistä kiinni. Hän ei annan isänsä halata itseään ja kun äiti tulee hakemaan ja yrittää ottaa kädestä, tyttö vetää suun mutruun, tunkee kädet taskuun ja kävelee vierelle.

Istutin tytön kerran syliini kun hän itki ja halasin, niin tilanne järkytti tyttöä niin paljon, että tämä unohti kokonaan itkeä. Loppupäivänä hän sitten ujosteli minua niin paljon, että samassa huoneessa ei voinut olla. Luulin ensin, että hän ahdistui, mutta oli kuulemma miehelleni mennyt sanomaan että "Isi, ujostuttaa."

Lapsien on kumminkin helpompi nuorina tottua elämään ilman toista vanhempaa ja kasvaa oikein, kuin lasvaa pidempään kieroon molempien vanhempien kanssa, joiden välillä ei ole mitään kuin lupaus ikuisessa yhdessäolosta, mutta ei ikuisesta rakkaudesta.

Lue lisää

et voi olla se unelma ihana puoliso jonka kanssa exäsi teki sen lapsen etkä voi tietää mitä jonkun muun kahden välillä oli aiemmin...olet tyhmä jos kuvittelet olevasi parempi...ja tuo mitä kuvailit on suoraan sitä että lapsi kokee sinut kilpailijaksi ja vähemmästäkin ahdistuisin jos exän uusi rakas vielä pakottaisi istumaan sylissä minkä kuuluisi olla vain äidin...et ikinä voi olla parempi kuin exä oli vaikka kuinka vakuuttelet, näin se vain on...ja lapsiperheiden väliin ei ikinä pitäisi muiden mennä...ei ainakaan jotka noin hyviä on olevinaan...avioliittoja ei sovi turhan takia ja omista vain itsekkäistä syistä rikkoa että kun ei juuri sopivanlaista hellyyttä heru...ilman sitäkin selviää ja hyvällä mielikuvituksella loput...

olko lapsillenne niin julmia, että pakotatte heidät kasvamaan ympäristössä missä vanhempien välillä ei ole rakkautta. Itse kasvoin sellaisessa perheessa ja kärsin vanhempieni pakkoavioliitosta yli kaksivuosikymmentä. Eikä nämä pahat muistot katoa ikinä ja vaikuttavat minunkin rakkauselämääni.
Paras päivä elämässäni oli kun he ilmoittivat erostaan ja minun ei enää ikinä tarvitse katsoa miten he halveksuvat toisiaan.

yhjkö kirjoitti:

olko lapsillenne niin julmia, että pakotatte heidät kasvamaan ympäristössä missä vanhempien välillä ei ole rakkautta. Itse kasvoin sellaisessa perheessa ja kärsin vanhempieni pakkoavioliitosta yli kaksivuosikymmentä. Eikä nämä pahat muistot katoa ikinä ja vaikuttavat minunkin rakkauselämääni.
Paras päivä elämässäni oli kun he ilmoittivat erostaan ja minun ei enää ikinä tarvitse katsoa miten he halveksuvat toisiaan.

Lue lisää

Älkää missään tapauksessa jääkö yhteen. Olin vain kuusi kun vanhempani erosivat, mutta muistan miten minä hämmästyin kun ero tuli, sillä siihen asti kaikki esittivät että kaikki oli hyvin. Se oli kauhea tapaus.
Älkää myöskään riidelkö lasten huoltajuudesta heidän kuullen, älkääkä udelko heiltä entisen puolison mahdollisesta uudesta puolisosta tms. ja pliis... Ois vielä yks pyyntö: älkää panetelko puolisoanne lapsille edes sitten kun he ovat vanhempia.

nyt...vain... kirjoitti:

et voi olla se unelma ihana puoliso jonka kanssa exäsi teki sen lapsen etkä voi tietää mitä jonkun muun kahden välillä oli aiemmin...olet tyhmä jos kuvittelet olevasi parempi...ja tuo mitä kuvailit on suoraan sitä että lapsi kokee sinut kilpailijaksi ja vähemmästäkin ahdistuisin jos exän uusi rakas vielä pakottaisi istumaan sylissä minkä kuuluisi olla vain äidin...et ikinä voi olla parempi kuin exä oli vaikka kuinka vakuuttelet, näin se vain on...ja lapsiperheiden väliin ei ikinä pitäisi muiden mennä...ei ainakaan jotka noin hyviä on olevinaan...avioliittoja ei sovi turhan takia ja omista vain itsekkäistä syistä rikkoa että kun ei juuri sopivanlaista hellyyttä heru...ilman sitäkin selviää ja hyvällä mielikuvituksella loput...

Lue lisää

Tuo kuvailemasi illuusio liitosta oli juuri sitä, mistä muut ovat V.V:tä varoittaneet...

Muutenki kommenttisi oli ilmeisen kuohuksissa kirjoitettu, eikä minusta sen tarjoamia neuvoja tulisi muutenkaan kuunnella, edes sillä toisella korvalla. Samoin sen suuremmitta huomioitta voi jättää päätelmäsi siitä, että edellinen kirjoittaja yrittäisi olla jotenkin parempi kuin miehensä ex-vaimo.

Hyvä mielikuvitus ja tyytyminen epäaitoon hellyyden esitykseen ovat mielestäni juuri niitä syitä, miksi V.V:n ei tulisi jatkaa kulissiavioliittoaan. Lapset suorastaan imevät nuorina vaikutteita ympäristöstään ja varmasti näkevät kylmän tilanteen vanhempien välillä, mutta eivät voi ymmärtää miksi he näin toimivat. Seurauksena lapsi oppii mallin kylmästä ja etäisestä ihmissuhteesta.

V.V:lle sanonkin, että mikäli teille on mahdollista asua yhdessä nyt ja pitää yllä kulissiavioliittoa, teille on varmasti vielä helpompaa erota kunniakkaasti ja niin, että lapset kärsivät erosta mahdollisimman vähän. Jos siis ette nyttenkään harrasta raivokohtauksia ja toistenne mustamaalaamista, ei teidän sitä tarvitse aloittaa erotessannekaan. Omasta mielestäni lapset kärsivät erotessanne huomattavasti vähemmän kuin kylmää kulissiavioliittoanne katsellessaan.

ihan vaan sanon ku haluan p... kirjoitti:

Tuo kuvailemasi illuusio liitosta oli juuri sitä, mistä muut ovat V.V:tä varoittaneet...

Muutenki kommenttisi oli ilmeisen kuohuksissa kirjoitettu, eikä minusta sen tarjoamia neuvoja tulisi muutenkaan kuunnella, edes sillä toisella korvalla. Samoin sen suuremmitta huomioitta voi jättää päätelmäsi siitä, että edellinen kirjoittaja yrittäisi olla jotenkin parempi kuin miehensä ex-vaimo.

Hyvä mielikuvitus ja tyytyminen epäaitoon hellyyden esitykseen ovat mielestäni juuri niitä syitä, miksi V.V:n ei tulisi jatkaa kulissiavioliittoaan. Lapset suorastaan imevät nuorina vaikutteita ympäristöstään ja varmasti näkevät kylmän tilanteen vanhempien välillä, mutta eivät voi ymmärtää miksi he näin toimivat. Seurauksena lapsi oppii mallin kylmästä ja etäisestä ihmissuhteesta.

V.V:lle sanonkin, että mikäli teille on mahdollista asua yhdessä nyt ja pitää yllä kulissiavioliittoa, teille on varmasti vielä helpompaa erota kunniakkaasti ja niin, että lapset kärsivät erosta mahdollisimman vähän. Jos siis ette nyttenkään harrasta raivokohtauksia ja toistenne mustamaalaamista, ei teidän sitä tarvitse aloittaa erotessannekaan. Omasta mielestäni lapset kärsivät erotessanne huomattavasti vähemmän kuin kylmää kulissiavioliittoanne katsellessaan.

Lue lisää

kärsivät uudesta äitipuolesta...nähty millaisia nämä erinomaiset rakastajat ovat...mutta nyt kun jo on kolmas liitto menossa ei enää tämä rakastaja raju olekaan se unelmaeukko vaan samanlainen kuin muutkin...joten kyllä se on niin ettei lasten tulisi näitä rakastajarajuja nähdä...vaan olla turvallisessa avioliitossa...

Ei Ei Ei Ei kirjoitti:

Älkää missään tapauksessa jääkö yhteen. Olin vain kuusi kun vanhempani erosivat, mutta muistan miten minä hämmästyin kun ero tuli, sillä siihen asti kaikki esittivät että kaikki oli hyvin. Se oli kauhea tapaus.
Älkää myöskään riidelkö lasten huoltajuudesta heidän kuullen, älkääkä udelko heiltä entisen puolison mahdollisesta uudesta puolisosta tms. ja pliis... Ois vielä yks pyyntö: älkää panetelko puolisoanne lapsille edes sitten kun he ovat vanhempia.

Lue lisää

puolisoja ei synny jos ei edentahdoin hae niitä vaan pysyy yhdessä ja rakastaa vain sitä suhdetta...

lapset... kirjoitti:

kärsivät uudesta äitipuolesta...nähty millaisia nämä erinomaiset rakastajat ovat...mutta nyt kun jo on kolmas liitto menossa ei enää tämä rakastaja raju olekaan se unelmaeukko vaan samanlainen kuin muutkin...joten kyllä se on niin ettei lasten tulisi näitä rakastajarajuja nähdä...vaan olla turvallisessa avioliitossa...

Lue lisää

Mutta tilannehan ei millään tavalla ole "turvallinen avioliitto"

Korkeintaan siitä voi kehittyä turvallinen avioero, jossa lasten ei tarvitse nähdä kummankaan puolison ylilyöntejä. Tarkoittaen esimerkiksi uusia rakastajia, jotka on hankittu vain kun on pitkästä aikaa voitu joku iskeä.

Ethän sinäkään todella voi ehdottaa, että lapset katselisivat isän ja äidin kulissiliittoa vuosikaudet ja perustaisivat käsityksensä avioliitosta ja seurustelusta siihen...? Samoin enhän minäkään tarkoita, että lasten tulisi nähdä isän tai äidin raahaavan näitä "rajuja rakastajia" kotiin.

Eikö paras vaihtoehto olisi kunniakas ero ja se, että vanhemmat löytävät oikeasti kunnollista seuraa. Sellaisen ihmisen, jonka kanssa vanhemmalla on suhde, josta lapsi oppisi oikean parisuhteen mallin?

nyt...vain... kirjoitti:

et voi olla se unelma ihana puoliso jonka kanssa exäsi teki sen lapsen etkä voi tietää mitä jonkun muun kahden välillä oli aiemmin...olet tyhmä jos kuvittelet olevasi parempi...ja tuo mitä kuvailit on suoraan sitä että lapsi kokee sinut kilpailijaksi ja vähemmästäkin ahdistuisin jos exän uusi rakas vielä pakottaisi istumaan sylissä minkä kuuluisi olla vain äidin...et ikinä voi olla parempi kuin exä oli vaikka kuinka vakuuttelet, näin se vain on...ja lapsiperheiden väliin ei ikinä pitäisi muiden mennä...ei ainakaan jotka noin hyviä on olevinaan...avioliittoja ei sovi turhan takia ja omista vain itsekkäistä syistä rikkoa että kun ei juuri sopivanlaista hellyyttä heru...ilman sitäkin selviää ja hyvällä mielikuvituksella loput...

Lue lisää

On muuten hieman katkera viesti. anteeksi... nyt... vain...
Et voi yleistää (ehkä omia kokemuksia??). Kuten itse mainitsit, ettei voi tietää mikä exien välinen suhde oli, silloin kun he tekivät lapsen, tai kun he erosivat. Se että yrittää parhaansa, luoda yhteyden lapseen, ei ole sitä että kuvittelee olevansa parempi. Voi aivan hyvin olla että lapsen traumat tulee jostain muualta kuin vanhempien välisestä suhteesta tai sitten lapsi ei todellakaan ole koskaan saanut kokea vanhempien välistä rakkautta/läheisyyttä tai itseensä kohdistuvaa läheisyyttä. Lapsi pitää ottaa välillä syliin ja halata kunnolla että hän oppii tuntemaan sen merkityksen. Ja toinen asia, mistä ihmeestä sait päähäsi, että kukaan olisi mennyt tämän perheen väliin? Selvästi sinulla on ollut ongelmia omassa perheessä.. Tai sitten omassa parisuhteessa. Kuten sanoin ÄLÄ yleistä. Tällaisissa tapauksissa pitää tukeä sekä biologista isää ja äitiä, että isä- ja äitipuolia. On iso juttu että ydinperheen ulkopuolelta tullut henkilö yrittää auttaa ja vilpittömästi on huolissaan lapsesta. Tosin onhan niitäkin tapauksia, että väkisin tungetaan häsläämään muiden ja vaikka omankin perheen asioita, joista pitäisi pysyä ulkopuolella. Usko pois, minä tiedän. Mutta uskon todella, että siitä ei ole nyt kyse.
Itse olin alle kolmen kun vanhempani erosivat. Molemmat löysivä kumppanit ajallaan ja menivät naimisiin. Rakastan äitipuoltani ja isäpuoltani yhtä lailla kun omia biologisia vanhempiani. Ilman heidän tukea, esimerkkiä, huolenpitoa, mielipiteitä ja vain olemassa oloa en olisi se ihminen kuin nyt olen. Ja voin vakuuttaa, että toinen vaihtoehto on huomattavasti huonompi. Tiedän että vanhempani rakastivat toisiaan aikoinaan, erosivat koska se oli paras ratkaisu ja löysivät uudet kumppanit. Molemmat elävät nyt minun mielestäni tyydyttävän hyvin, omilla erilaisilla tavoillaan. Satu voi päättyä hyvin erosta huolimatta. Ja monesti se on oikeasti hyvä ratkaisu. Tietysti silti kehotan tekemään kaikkensa parisuhteen elvyttämiseksi. Kristittynä ihmisenä toivon vanhempien kykenevän antamaan hyvän esimerkin avioliitosta ja perheestä yhdessä ydinperheenä. Ero tulee vaihtoehdoksi kun se on kaikille paras ratkaisu. Tiedän, että ilman rakkautta on ahdistava elää. Sieunausta mitä ikinä teettekin.

...ku haluan päteä kirjoitti:

Mutta tilannehan ei millään tavalla ole "turvallinen avioliitto"

Korkeintaan siitä voi kehittyä turvallinen avioero, jossa lasten ei tarvitse nähdä kummankaan puolison ylilyöntejä. Tarkoittaen esimerkiksi uusia rakastajia, jotka on hankittu vain kun on pitkästä aikaa voitu joku iskeä.

Ethän sinäkään todella voi ehdottaa, että lapset katselisivat isän ja äidin kulissiliittoa vuosikaudet ja perustaisivat käsityksensä avioliitosta ja seurustelusta siihen...? Samoin enhän minäkään tarkoita, että lasten tulisi nähdä isän tai äidin raahaavan näitä "rajuja rakastajia" kotiin.

Eikö paras vaihtoehto olisi kunniakas ero ja se, että vanhemmat löytävät oikeasti kunnollista seuraa. Sellaisen ihmisen, jonka kanssa vanhemmalla on suhde, josta lapsi oppisi oikean parisuhteen mallin?

Lue lisää

kannattaisi miettiä ennen lasten tekoa eikä kun jo lapset tehty...en usko että rakastajat korvaa perussuhteen...se että on oima isä ja äiti jotka rakastaisivat lapsiaan se riittää jos eivät osaa sovelluttaa sitä omnaan suhteeseensa onkin oikein että ovat sitten ilman, EI SIIHEN MUITA TARVITA

..kukka.. kirjoitti:

On muuten hieman katkera viesti. anteeksi... nyt... vain...
Et voi yleistää (ehkä omia kokemuksia??). Kuten itse mainitsit, ettei voi tietää mikä exien välinen suhde oli, silloin kun he tekivät lapsen, tai kun he erosivat. Se että yrittää parhaansa, luoda yhteyden lapseen, ei ole sitä että kuvittelee olevansa parempi. Voi aivan hyvin olla että lapsen traumat tulee jostain muualta kuin vanhempien välisestä suhteesta tai sitten lapsi ei todellakaan ole koskaan saanut kokea vanhempien välistä rakkautta/läheisyyttä tai itseensä kohdistuvaa läheisyyttä. Lapsi pitää ottaa välillä syliin ja halata kunnolla että hän oppii tuntemaan sen merkityksen. Ja toinen asia, mistä ihmeestä sait päähäsi, että kukaan olisi mennyt tämän perheen väliin? Selvästi sinulla on ollut ongelmia omassa perheessä.. Tai sitten omassa parisuhteessa. Kuten sanoin ÄLÄ yleistä. Tällaisissa tapauksissa pitää tukeä sekä biologista isää ja äitiä, että isä- ja äitipuolia. On iso juttu että ydinperheen ulkopuolelta tullut henkilö yrittää auttaa ja vilpittömästi on huolissaan lapsesta. Tosin onhan niitäkin tapauksia, että väkisin tungetaan häsläämään muiden ja vaikka omankin perheen asioita, joista pitäisi pysyä ulkopuolella. Usko pois, minä tiedän. Mutta uskon todella, että siitä ei ole nyt kyse.
Itse olin alle kolmen kun vanhempani erosivat. Molemmat löysivä kumppanit ajallaan ja menivät naimisiin. Rakastan äitipuoltani ja isäpuoltani yhtä lailla kun omia biologisia vanhempiani. Ilman heidän tukea, esimerkkiä, huolenpitoa, mielipiteitä ja vain olemassa oloa en olisi se ihminen kuin nyt olen. Ja voin vakuuttaa, että toinen vaihtoehto on huomattavasti huonompi. Tiedän että vanhempani rakastivat toisiaan aikoinaan, erosivat koska se oli paras ratkaisu ja löysivät uudet kumppanit. Molemmat elävät nyt minun mielestäni tyydyttävän hyvin, omilla erilaisilla tavoillaan. Satu voi päättyä hyvin erosta huolimatta. Ja monesti se on oikeasti hyvä ratkaisu. Tietysti silti kehotan tekemään kaikkensa parisuhteen elvyttämiseksi. Kristittynä ihmisenä toivon vanhempien kykenevän antamaan hyvän esimerkin avioliitosta ja perheestä yhdessä ydinperheenä. Ero tulee vaihtoehdoksi kun se on kaikille paras ratkaisu. Tiedän, että ilman rakkautta on ahdistava elää. Sieunausta mitä ikinä teettekin.

Lue lisää

olitpa kristitty kun kehotat eroamaan ja pitämään uutta äitipuolta samanarvoisena kuin omaa äitiä...ne ei ikinä ole samanarvoisia...et taida olla ihan kristitty sydämessäsi...minä olen kasvanut sellaisessa ja ei taatusti siellä käsketty eroamaan ja omia hellyystarpeita varten vaan luomaan ennen kuin lapsia tehdään, eikä myöskään olemaan parempia kuin ex. puoliso vaan häpeämään jos otti eronneen...no tiedän että yrität olla parempi, muttet ole!!!! sinulla on jo eronneen naisen ja miehen mallit ja niitä yrität jopa istuttaa minuun saati niihin syyttömiin lapsiin, sinuna olisi hiljakseen enkä suuta avaisi...olet vain äitipuoli et mitään muuta!

Lasten kannalta on todellakin väärin elää huonossa parisuhteessa.
Jos molemmilla riittää rakkautta lapsille, ja ero onnistuu ilman suuria pitkäaikaisi riitoja, niin kaikki ovat silloin voittajia.
Taloudelliset asiat eivät ole oikea syy olla yhdessä, tai sitten elämänarvot on heitetty romukoppaan!!
Itse erosin liian myöhään, mutta toivottavasti lapseni ymmärtävät, että onnellisiakin avioliittoja on olemassa.

Äitipuoli_25 kirjoitti:

Parempi tuossa olisi lapsien kannalta vain jatkaa elämää erillään miehesi kanssa.

Itse olen sellaisessa tilanteessa, missä olemme mieheni kanssa olleet nyt kolme vuotta kihloissa, 4,5v yhdessä, ja miehen lapsi on 10.

Lapsi eleli pitkään (6v) asti huonossa olossa vanhempien kanssa, jossa äiti ja isä riitelivät ja eivät koskettaneet toisiaan kuin ohimentäessä tai kun piti jotakin toiselta ottaa käsistä väkisin.

Nyt kun lapsi on meillä käymässä, huomaa, että tämä ei ole nähnyt hellyyttä tai käsite on tuntematon, nyt kun näkee meidän pitävän käsistä kiinni. Hän ei annan isänsä halata itseään ja kun äiti tulee hakemaan ja yrittää ottaa kädestä, tyttö vetää suun mutruun, tunkee kädet taskuun ja kävelee vierelle.

Istutin tytön kerran syliini kun hän itki ja halasin, niin tilanne järkytti tyttöä niin paljon, että tämä unohti kokonaan itkeä. Loppupäivänä hän sitten ujosteli minua niin paljon, että samassa huoneessa ei voinut olla. Luulin ensin, että hän ahdistui, mutta oli kuulemma miehelleni mennyt sanomaan että "Isi, ujostuttaa."

Lapsien on kumminkin helpompi nuorina tottua elämään ilman toista vanhempaa ja kasvaa oikein, kuin lasvaa pidempään kieroon molempien vanhempien kanssa, joiden välillä ei ole mitään kuin lupaus ikuisessa yhdessäolosta, mutta ei ikuisesta rakkaudesta.

Lue lisää

Mun mielestä on väärin esittää lapsille et kaikki on hyvin, jos ei oo.

lapset... kirjoitti:

kärsivät uudesta äitipuolesta...nähty millaisia nämä erinomaiset rakastajat ovat...mutta nyt kun jo on kolmas liitto menossa ei enää tämä rakastaja raju olekaan se unelmaeukko vaan samanlainen kuin muutkin...joten kyllä se on niin ettei lasten tulisi näitä rakastajarajuja nähdä...vaan olla turvallisessa avioliitossa...

Lue lisää

miksi ihmeessä ja kummassa täällä haukutaan entisiä ja nykyisiä ku kyse oli lapsista..

itse olen saanut ex:äni kanssa pojan kohta 10v sitten, edelleen ollaan kamuja, minulla ja nyt myös hänellä uusi puoliso.

huomattiin erotessa että olimme enemmän kavereita kuin puolisoita siis ennenkuin se kylmä pääsi väliimme mitä niin monella on jo suhteessaan, muuten kai vihaisimme toisiamme..

ei ole aihetta syytellä toista mistään ja molemmat onnellisia tahoillaan kuten myös yhteinen lapsemme =)

lasten kans voi asua yh:nakin kirjoitti:

miksi ihmeessä ja kummassa täällä haukutaan entisiä ja nykyisiä ku kyse oli lapsista..

itse olen saanut ex:äni kanssa pojan kohta 10v sitten, edelleen ollaan kamuja, minulla ja nyt myös hänellä uusi puoliso.

huomattiin erotessa että olimme enemmän kavereita kuin puolisoita siis ennenkuin se kylmä pääsi väliimme mitä niin monella on jo suhteessaan, muuten kai vihaisimme toisiamme..

ei ole aihetta syytellä toista mistään ja molemmat onnellisia tahoillaan kuten myös yhteinen lapsemme =)

Lue lisää

ymmärrä miksi erotaan jos ollaan hyviä ystäviä? vaan sitten kun ei voi enää elää yhdessä ...ero ei ole ratkaisu lapsen parasta ajatellen vaan itsekästä hyvänolon tunnetta muka hakien, siis itsekkyyttä!

Nimetön kirjoitti:

ymmärrä miksi erotaan jos ollaan hyviä ystäviä? vaan sitten kun ei voi enää elää yhdessä ...ero ei ole ratkaisu lapsen parasta ajatellen vaan itsekästä hyvänolon tunnetta muka hakien, siis itsekkyyttä!

Lue lisää

Lapsethan ottavat tulevan oman suhteensa mallin juuri vanhemmiltaan.Mielummin ero kuin teeskentely jonka lapsetkin huomaavat ja saattavat ahdistua

Nimetön kirjoitti:

kannattaisi miettiä ennen lasten tekoa eikä kun jo lapset tehty...en usko että rakastajat korvaa perussuhteen...se että on oima isä ja äiti jotka rakastaisivat lapsiaan se riittää jos eivät osaa sovelluttaa sitä omnaan suhteeseensa onkin oikein että ovat sitten ilman, EI SIIHEN MUITA TARVITA

Lue lisää

http://www.julkkikset.fi/forum/index.php/board,7.0.html

Nimetön kirjoitti:

kannattaisi miettiä ennen lasten tekoa eikä kun jo lapset tehty...en usko että rakastajat korvaa perussuhteen...se että on oima isä ja äiti jotka rakastaisivat lapsiaan se riittää jos eivät osaa sovelluttaa sitä omnaan suhteeseensa onkin oikein että ovat sitten ilman, EI SIIHEN MUITA TARVITA

Lue lisää

... olekaan siitä, että kumpi on parempi; lapsen biologinen äiti vaiko uusi tulokas. Siinä kyllä mennään hiukan sivuraiteille. Mielestäni kannattaisi todella siirtyä pohtimaan sitä, että onko lapselle hyväksi se, että vanhemmilla on viileät välit ja ettei lapsi näe vanhempien koskettavan toisiaan tai puhuvan toisilleen, vaikka asuvat samassa talossa. Tämä voi antaa lapselle aivan väärän kuvan parisuhteesta ja avioliitosta.
Se, mitä eron jälkeen seuraa on jo lopulta luku sinänsä. Minusta aiempi kirjoittaja, joka kertoi ottaneensa pikkulapsen syliinsä, kertoi vain osuvasti sen, mitä seurauksia tuollaiseen liittoon jäämisellä on. Lapsi oli ujostellut häntä aivan niin kuin kaikkia muitakin aikuisia, mikä on luonnollista, kun ei ole tottunut kotona näkemään/kokemaan hellyyttä. En kokenut että kyse olisi ollut "äidin paikan" viemisestä, mutta toki joku voi sen niinkin nähdä, jos on vaikka itse tuon äidin paikalla tälläkin hetkellä.
Eron jälkeenkin olisi hyvä miettiä, mitä haluaa ja mikä on silloinkin lapsille hyväksi. Ei eronkaan jälkeen kannata sortua ensimmäiseen suhteeseen mikä tielle tulee (ellei ole sitten sopiva), vaan katsoa itselle sopiva kumppani, jonka kanssa olisi sitä läheisyyttä ja rakkautta, josta lapsikin voisi siinä sivussa ottaa mallia. Toki rakkautta tulee vaalia ja sen eteen täytyy tehdä töitä, mutta väkisin yrittämällä sitä rakkautta ei kyllä synny. Joskus ihmiset ovat liiton aikana loukanneet toista ja vieneet pohjan luottamukselta niin totaalisesti, että toiseen luottaminen ja rakkauden tunteiden herättely ei ole enää edes mahdollista.

Nimetön kirjoitti:

olitpa kristitty kun kehotat eroamaan ja pitämään uutta äitipuolta samanarvoisena kuin omaa äitiä...ne ei ikinä ole samanarvoisia...et taida olla ihan kristitty sydämessäsi...minä olen kasvanut sellaisessa ja ei taatusti siellä käsketty eroamaan ja omia hellyystarpeita varten vaan luomaan ennen kuin lapsia tehdään, eikä myöskään olemaan parempia kuin ex. puoliso vaan häpeämään jos otti eronneen...no tiedän että yrität olla parempi, muttet ole!!!! sinulla on jo eronneen naisen ja miehen mallit ja niitä yrität jopa istuttaa minuun saati niihin syyttömiin lapsiin, sinuna olisi hiljakseen enkä suuta avaisi...olet vain äitipuoli et mitään muuta!

Lue lisää

psykologilla. Sulla on selvästi käsittelemättömiä ongelmia.

koskaan. Kunnon lasti kerran pari viikossa niin eikö se ole siinä.täh....

Olen elänyt kulissiavioliittoa viimeiset 25 vuotta.
Olemme kumpikin itsenäisiä tyvin toimeen tulevia. Ei ole näköjään häirinnyt kumpaakaan meistä ettei ole yhteistä seksiä. Seksi on riittänyt useamman rakastajan kanssa ihan tarpeeksi, se riittää minulle. Matkustan lomareisuja melkei joka kuukausi jonnekkin päin mailmaa, joskus vaimoni kanssa joskus rakastajieni kanssa ja välillä miesporukassa käymme rentoutumassa vaikka Barsassa.
Olen hyvin tyytyväinen elämääni näin. Ei vaimollanikaan ole valittamista.
Jokainen elää niin kuin tykkää!!!!!!!

PeliSex kirjoitti:

Olen elänyt kulissiavioliittoa viimeiset 25 vuotta.
Olemme kumpikin itsenäisiä tyvin toimeen tulevia. Ei ole näköjään häirinnyt kumpaakaan meistä ettei ole yhteistä seksiä. Seksi on riittänyt useamman rakastajan kanssa ihan tarpeeksi, se riittää minulle. Matkustan lomareisuja melkei joka kuukausi jonnekkin päin mailmaa, joskus vaimoni kanssa joskus rakastajieni kanssa ja välillä miesporukassa käymme rentoutumassa vaikka Barsassa.
Olen hyvin tyytyväinen elämääni näin. Ei vaimollanikaan ole valittamista.
Jokainen elää niin kuin tykkää!!!!!!!

Lue lisää

Sulla taitaa mennä hyvin????

Toimiihan se - maamme ylintä johtoa myöten ?

PeliSex kirjoitti:

Olen elänyt kulissiavioliittoa viimeiset 25 vuotta.
Olemme kumpikin itsenäisiä tyvin toimeen tulevia. Ei ole näköjään häirinnyt kumpaakaan meistä ettei ole yhteistä seksiä. Seksi on riittänyt useamman rakastajan kanssa ihan tarpeeksi, se riittää minulle. Matkustan lomareisuja melkei joka kuukausi jonnekkin päin mailmaa, joskus vaimoni kanssa joskus rakastajieni kanssa ja välillä miesporukassa käymme rentoutumassa vaikka Barsassa.
Olen hyvin tyytyväinen elämääni näin. Ei vaimollanikaan ole valittamista.
Jokainen elää niin kuin tykkää!!!!!!!

Lue lisää

Terve! En voi olla kirjailmatta muutaman rivin. Nimimerkkini kertoo sinulle että olen ihmisanalyytikko teoreettisella pohjalla kaikkine koulutuksineen ja käytännössä tehtyä työtä eri yhteiskunnalissa palveluissa valtavat määrät näkymiä ja kokemuksia. Siihen lisään kokemukset omassa elämässäni. Täytyy sanoa että olet , ja nähtävästi vaimosi myös , hyvällä onnella matkustaja joka on täysin voinut toteuttaa ajan sävelen. Mitään profetiaa ei ole hyvä tulkita kirjaimellisesti, me tässä länsimaisessa kulttuurissa olemme taipuvaisia pitämään moraalittomana ja usein täysin mahdottomana sen elämäntyylin jonka vaimoinesi olet toteuttanut. Kimppu ruusuja teille siitä uroteosta. Terv Marjatta

Minä taas en yhtään käsitä, mistä puhutaan, kun puhutaan kulissiavioliitosta. Avioliittohan on aina kulissi. Tai sermi, joka suojelee juuri meidän liittoa ja meidän perhettä.

Ensimmäisten vuosien jälkeen avioliittoon astuu arki, aina. Puolisoista, myös täällä valittajasta, riippuu, millaiseksi arki muodostuu. Aika aikaansa kutakin.

Perheen sisäisiä tapoja toimia on monenlaisia. Viime vuosina on niin ahkerasti korostettu tätä julkista pusuttelu- ja halailutapaa, että ihmisille tulee ylimääräisiä paineita. Tai sitten ylilyöntejä, kuten sillekin pariskunnalle, jonka juuri näin sukujuhlissa roikkuvan koko ajan toistensa huulissa.

Jos molemmat hellivät lapsia, se on perheen sisäistä hellimistä. Ja pienet lapset muistavat sen: satujen lukemisen, uneen paijaamisen, lapsen kanssa leikkimisen ja rauhallisen keskustelun lasten ehdoilla. He muistavat vanhuuteensa asti.

Monet nuorehkot parit ovat niin väsyneitä (lastenhoito, työkiireet, sukulaisten vakavat sairastumiset jne.), etteivät oikeastaan ole päteviä arvioimaan oman liittonsa tilaa selkeästi. Tragikoomista!

Aikuisten ihmisten on tietysti lohduttavaa ajatella "tekevänsä oikein lasten takia" erotessaan. Suuri osa eroaa ihan vanhempien oman itsekkyyden ja jonkin epämääräisen onnenkaipuun ajamana.

sos.työntekijä kirjoitti:

Minä taas en yhtään käsitä, mistä puhutaan, kun puhutaan kulissiavioliitosta. Avioliittohan on aina kulissi. Tai sermi, joka suojelee juuri meidän liittoa ja meidän perhettä.

Ensimmäisten vuosien jälkeen avioliittoon astuu arki, aina. Puolisoista, myös täällä valittajasta, riippuu, millaiseksi arki muodostuu. Aika aikaansa kutakin.

Perheen sisäisiä tapoja toimia on monenlaisia. Viime vuosina on niin ahkerasti korostettu tätä julkista pusuttelu- ja halailutapaa, että ihmisille tulee ylimääräisiä paineita. Tai sitten ylilyöntejä, kuten sillekin pariskunnalle, jonka juuri näin sukujuhlissa roikkuvan koko ajan toistensa huulissa.

Jos molemmat hellivät lapsia, se on perheen sisäistä hellimistä. Ja pienet lapset muistavat sen: satujen lukemisen, uneen paijaamisen, lapsen kanssa leikkimisen ja rauhallisen keskustelun lasten ehdoilla. He muistavat vanhuuteensa asti.

Monet nuorehkot parit ovat niin väsyneitä (lastenhoito, työkiireet, sukulaisten vakavat sairastumiset jne.), etteivät oikeastaan ole päteviä arvioimaan oman liittonsa tilaa selkeästi. Tragikoomista!

Aikuisten ihmisten on tietysti lohduttavaa ajatella "tekevänsä oikein lasten takia" erotessaan. Suuri osa eroaa ihan vanhempien oman itsekkyyden ja jonkin epämääräisen onnenkaipuun ajamana.

Lue lisää

Kulissi tuli mieleeni viime viikonloppuna, kun mieheni puolen sukua oli vierailulla. Kun nämä hyvää tarkoittavat ihmiset sitten lähtiessään kutsuivat kesällä mökeilleen ja toivoivat meitä näkevänsä useammin, tunsin möykyn kurkussani. Miehenikin minua katsoi kuin ajatellen, että "ei taida toteutua". Kummallakaan meistä ei ole halua yhteisiin matkoihin. Tämän tapauksen seurauksena mietin, että avioliittomme ja perhe-elämämme on sikäli kulissia, ettei se meistä aviopuolisoista tunnu lainkaan siltä, miltä ulospäin näyttää - varsinkin mieheni suvun silmissä, kun hän ei ole asioistamme kenellekään puhunut. Sitä tarkoitin kulissilla.

Minä vähän vieroksun sitä, että kategorisesti ajatellaan avioeron olevan huonoin ratkaisu lasten kannalta, ja vielä enemmän ärsyttää vakiofraasit arjen astumisesta avioliittoon ja ihmeellisen uuden onnen tavoittelusta. Olen jo lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä, mieheni minua seitsemän vuotta vanhempi. Naimisissa olemme olleet 12 vuotta. Arkea on siis ollut yli kymmenen vuotta, jos perinteisellä parin vuoden kuherruskaudella lasketaan. Joskin seurustelimme jo hyvän aikaa ennen avioliittoakin, joten yhteistä taivalta ja arkea on takana kauan.

Minulla ei ollut lainkaan tarkoitus valittaa; kunhan tuon viikonloppuisen vierailun jäljiltä purin ajatuksiani johonkin. En usko, että moni täältä mitään varsinaisia neuvoja ja elämänohjeita on hakemassa (itse en ainakaan); pikemminkin haluaa kuulla ihmisten omia kokemuksia ja mielipiteitä laidasta laitaan. Myös sinun mielipiteesi. Kiitos siitä.

Ja sinun lohdutukseksesi sanon vielä, että avioliiton jatkamistahan tässä vaiheessa nimenomaan suunnittelemmekin.

sos.työntekijä kirjoitti:

Minä taas en yhtään käsitä, mistä puhutaan, kun puhutaan kulissiavioliitosta. Avioliittohan on aina kulissi. Tai sermi, joka suojelee juuri meidän liittoa ja meidän perhettä.

Ensimmäisten vuosien jälkeen avioliittoon astuu arki, aina. Puolisoista, myös täällä valittajasta, riippuu, millaiseksi arki muodostuu. Aika aikaansa kutakin.

Perheen sisäisiä tapoja toimia on monenlaisia. Viime vuosina on niin ahkerasti korostettu tätä julkista pusuttelu- ja halailutapaa, että ihmisille tulee ylimääräisiä paineita. Tai sitten ylilyöntejä, kuten sillekin pariskunnalle, jonka juuri näin sukujuhlissa roikkuvan koko ajan toistensa huulissa.

Jos molemmat hellivät lapsia, se on perheen sisäistä hellimistä. Ja pienet lapset muistavat sen: satujen lukemisen, uneen paijaamisen, lapsen kanssa leikkimisen ja rauhallisen keskustelun lasten ehdoilla. He muistavat vanhuuteensa asti.

Monet nuorehkot parit ovat niin väsyneitä (lastenhoito, työkiireet, sukulaisten vakavat sairastumiset jne.), etteivät oikeastaan ole päteviä arvioimaan oman liittonsa tilaa selkeästi. Tragikoomista!

Aikuisten ihmisten on tietysti lohduttavaa ajatella "tekevänsä oikein lasten takia" erotessaan. Suuri osa eroaa ihan vanhempien oman itsekkyyden ja jonkin epämääräisen onnenkaipuun ajamana.

Lue lisää

Reagoin aikamoisen vahvasti mielipiteeseen että ei ole käsitystä mikä on kulissiavioliitto. Ammattini ja myös yksityiselämani on minulle näyttänyt kaiken tragiikan huonosti toimivassa aviosuhteessa. Kun mennään vihille tai muutetaan vakavin ajatuksin yhteen on aikojen alusta opetettu että avio on jatkuva kunnes kuolema eroittaa. Mikä raskas henkinen taakka on ihmisille näinollen annettu. Siitä ei suuremmasti puhuta juuri tällä tavalla, mutta menepäs kertomaan erohankkeista perhe-ja tuttavapiirissä niin jopa tulee reaktiota,jopa yhteiskunta kokonaisuudessan hoitoyhteisöt ja viranomaispalvelut lukuunottaen yrittävät kaikin tavoin pitää koossa avioliittoja,varsinkin kun hajoaminen on jo todellisuus . On kaikenlaisia terapiamuotoja ,jotka tosin ehkä joissakin tapauksissa auttavat, toivon, pariskunnat näkemään että ero on ainoa terve ratkaisu. Olen puolestani nimennyt nää keskusteluterapiat hitsauskursseiksi. Siellä yritetään hitsata kokoon ehkä jo toivottomaan ja korjaamattomaan tilaan särkyneitä suhteita.Avioerot-avoliitot ovat tietysti rahaa vaativia processeja, mutta oman ja lastensa kehityksen ja tunneelämän pelastamiseksi se on ainoa ratkaisu jota pitäisi kaikin puolin kannustaa eikä jaella vastaväitteitä ja moraalisaarnoja jotka vaan tilannetta pahentavat ,johtavat osapuolien henkiseen umpioon josta ei ulospääsyä. Huonosti toimiva suhde on tieteen todistama maaperä myös kaikenmoisille fyysisille sairauksille. Joten auttakaamme lähimmäistämme terveenpään elämään olemalla kieltämättä meidän kaikkien niiin nuorten kuin vanhojen seksuaalielämän merkitystä. SE on totuus sanottuna moottori joka pitää käynnissä toimintojamme kehdosta hautaan.

sosiaalityöntekijä-nainen kirjoitti:

Reagoin aikamoisen vahvasti mielipiteeseen että ei ole käsitystä mikä on kulissiavioliitto. Ammattini ja myös yksityiselämani on minulle näyttänyt kaiken tragiikan huonosti toimivassa aviosuhteessa. Kun mennään vihille tai muutetaan vakavin ajatuksin yhteen on aikojen alusta opetettu että avio on jatkuva kunnes kuolema eroittaa. Mikä raskas henkinen taakka on ihmisille näinollen annettu. Siitä ei suuremmasti puhuta juuri tällä tavalla, mutta menepäs kertomaan erohankkeista perhe-ja tuttavapiirissä niin jopa tulee reaktiota,jopa yhteiskunta kokonaisuudessan hoitoyhteisöt ja viranomaispalvelut lukuunottaen yrittävät kaikin tavoin pitää koossa avioliittoja,varsinkin kun hajoaminen on jo todellisuus . On kaikenlaisia terapiamuotoja ,jotka tosin ehkä joissakin tapauksissa auttavat, toivon, pariskunnat näkemään että ero on ainoa terve ratkaisu. Olen puolestani nimennyt nää keskusteluterapiat hitsauskursseiksi. Siellä yritetään hitsata kokoon ehkä jo toivottomaan ja korjaamattomaan tilaan särkyneitä suhteita.Avioerot-avoliitot ovat tietysti rahaa vaativia processeja, mutta oman ja lastensa kehityksen ja tunneelämän pelastamiseksi se on ainoa ratkaisu jota pitäisi kaikin puolin kannustaa eikä jaella vastaväitteitä ja moraalisaarnoja jotka vaan tilannetta pahentavat ,johtavat osapuolien henkiseen umpioon josta ei ulospääsyä. Huonosti toimiva suhde on tieteen todistama maaperä myös kaikenmoisille fyysisille sairauksille. Joten auttakaamme lähimmäistämme terveenpään elämään olemalla kieltämättä meidän kaikkien niiin nuorten kuin vanhojen seksuaalielämän merkitystä. SE on totuus sanottuna moottori joka pitää käynnissä toimintojamme kehdosta hautaan.

Lue lisää

Miksiköhän ihmisillä yleensäkkin on niin julmettu hoppu naimisiin?hirmuiset juhlat ja eipä aikaakaan kun erotaan.Olen tuota vuosien saatossa ihmetellyt???.Me olimme mieheni kanssa ensin 10v kaksistaan ,sitten syntyi esikoinen (ja vielä kax lasta myöhemmin lisää)ja vasta tänä vuonna kun yhteistaivalta tulee kuluneeksi 20v(olemme alle 40v ikäisii) ,niin menemme naimisiin ja todella pienieleisesti,mutta sitäkin tärkeämpää noin muuten on tuo asia,meille kahdelle. Että voishan ihmiset ensin paremmin tutustua toisiinsa,tosi hyvin ja vasta sitten naimisiin...mutta,tapansa/elämänsä kullakin.

aopa kirjoitti:

Miksiköhän ihmisillä yleensäkkin on niin julmettu hoppu naimisiin?hirmuiset juhlat ja eipä aikaakaan kun erotaan.Olen tuota vuosien saatossa ihmetellyt???.Me olimme mieheni kanssa ensin 10v kaksistaan ,sitten syntyi esikoinen (ja vielä kax lasta myöhemmin lisää)ja vasta tänä vuonna kun yhteistaivalta tulee kuluneeksi 20v(olemme alle 40v ikäisii) ,niin menemme naimisiin ja todella pienieleisesti,mutta sitäkin tärkeämpää noin muuten on tuo asia,meille kahdelle. Että voishan ihmiset ensin paremmin tutustua toisiinsa,tosi hyvin ja vasta sitten naimisiin...mutta,tapansa/elämänsä kullakin.

Lue lisää

minä taas olen ihmetellyt, että mikä hinku ihmisillä on tehdä ne lapset ennen kuin voi virallistaa suhteen. Että ikään kuin kahden aikuisen sitoutuminen olisi kysymys, jota pitää pitempään ja vakavammin harkita kuin lapsen tekemistä.
No, siinä suhteessa tehköön jokainen niin kuin lystää, mutta ehkä on kuitenkin epärealistista olettaa, että kaikki parit "tutustuisivat toisiinsa" 20 vuotta ennen papin aamenta... eikä se mitään auttaisikaan, onhan näitä tarinoita joissa on ensin 20 vuotta harkittu, sitten menty naimisiin ja vuoden päästä erottu.

aopa kirjoitti:

Miksiköhän ihmisillä yleensäkkin on niin julmettu hoppu naimisiin?hirmuiset juhlat ja eipä aikaakaan kun erotaan.Olen tuota vuosien saatossa ihmetellyt???.Me olimme mieheni kanssa ensin 10v kaksistaan ,sitten syntyi esikoinen (ja vielä kax lasta myöhemmin lisää)ja vasta tänä vuonna kun yhteistaivalta tulee kuluneeksi 20v(olemme alle 40v ikäisii) ,niin menemme naimisiin ja todella pienieleisesti,mutta sitäkin tärkeämpää noin muuten on tuo asia,meille kahdelle. Että voishan ihmiset ensin paremmin tutustua toisiinsa,tosi hyvin ja vasta sitten naimisiin...mutta,tapansa/elämänsä kullakin.

Lue lisää

Kiitti kun vastasit. Tää aihe olisi niin laaja että olisi mahdottomuus tässä puida kaikkia osatekijöitä ja kulmia. Sinulla on varmaan ollut onni, tuuria niinkun sanotaan että olet osunut alunperin oikeaan vastapeluriin jos saan näin sen ilmaista. Se on harvinaisempaa kun osataan edes arvata. Ihmiset kituvat vuosikymmen toisensa perään suhteissa, usein ikävä kylläkin syystä että ei ole nähtävillä muutavaihtoehtoa vaan löytyy kaikenlaisia syitä miksi jatkaa. IKävä kyllä on ihan liian usein avioliitto alibi yksilön tuhoksi, jos ei niinkään paljon ulospäin huomaa.Itse olen jo 70 täyttänyt hiljattain. Tehnyt sosiaalityötä rapeat puoli elämääni ja siinä saanut kokemusta näistä ongelmista valtavia määriä. Menin avioon hyvin nuorena ja jäin leskeksi 25 vuotiaana. Lapsia on neljä, lapsenlapsia 14 ja lapsenlapsenlapsia tänään 4, jotta on kokemus näyttänyt ja opettanut . Ennen sanottiin auta miestä mäessä /tai naista, sanalasku kuten tiedämme/ vaan älä mäen alla. Olet oikeassa kun puhut että liian kiireisiä, eihän varmaan useimmillakaan ole harmaata aavistusta mitä vastamäkiä on tulossa, sitäpäitsi tottuneet useimmat korkeaan elintasoon jota ei minullakaan ollut, toisen maailmansodan ja sen jälkeisen puuteajan eläneenä kun ei ollut mitään saatavilla, oltiin kiitollisia kun sai ruuan joka päivä.En halua samanlaista aikaa ja tlannetta takaisin enkä kellekään ja on ollut opittava elämään aikansa mukana kun on jälkikasvua. Sitten olen huomioinut että kun yks jättää niin lennetään kukasta kukkaan hirveetä vauhtia, sekin vaan sekoittaa arkista uurastusta joka sekin on hoideltava vielä enemmän.Vaatiihan oman aikansa ja voimansa keskittyä uuteen kumppaniin (taas). No tulihan siiinä jo...... kirjoittele jos on mielesi. Terv Marjatta

olihan miettimisaika kirjoitti:

minä taas olen ihmetellyt, että mikä hinku ihmisillä on tehdä ne lapset ennen kuin voi virallistaa suhteen. Että ikään kuin kahden aikuisen sitoutuminen olisi kysymys, jota pitää pitempään ja vakavammin harkita kuin lapsen tekemistä.
No, siinä suhteessa tehköön jokainen niin kuin lystää, mutta ehkä on kuitenkin epärealistista olettaa, että kaikki parit "tutustuisivat toisiinsa" 20 vuotta ennen papin aamenta... eikä se mitään auttaisikaan, onhan näitä tarinoita joissa on ensin 20 vuotta harkittu, sitten menty naimisiin ja vuoden päästä erottu.

Lue lisää

..niin,ehkä mullon ollu onnee...vaan ei ole ollut ruusuu kaik vuojet,no ehkä itellämme hyvin,mutta yhdessä nähneet/ kokeneet kaikenlaista ympärillämme ja se on vaan suhdetta lujittannu.Joten äpiskööt vaa kateelliset ,ihmiset voisivat enemmän AJATELLA,siis toisiaankii ei aina ihteesä...muistaa sanoo vielä 20v jälkeenkin että rakastaa toista.jnejne(kyllä tosta riittäs saarnaa,mutta olkoon. ja toivon että tää kestää:kunnes kuolema meijät erottaa...-tyyliin)

sos.työntekijä kirjoitti:

Minä taas en yhtään käsitä, mistä puhutaan, kun puhutaan kulissiavioliitosta. Avioliittohan on aina kulissi. Tai sermi, joka suojelee juuri meidän liittoa ja meidän perhettä.

Ensimmäisten vuosien jälkeen avioliittoon astuu arki, aina. Puolisoista, myös täällä valittajasta, riippuu, millaiseksi arki muodostuu. Aika aikaansa kutakin.

Perheen sisäisiä tapoja toimia on monenlaisia. Viime vuosina on niin ahkerasti korostettu tätä julkista pusuttelu- ja halailutapaa, että ihmisille tulee ylimääräisiä paineita. Tai sitten ylilyöntejä, kuten sillekin pariskunnalle, jonka juuri näin sukujuhlissa roikkuvan koko ajan toistensa huulissa.

Jos molemmat hellivät lapsia, se on perheen sisäistä hellimistä. Ja pienet lapset muistavat sen: satujen lukemisen, uneen paijaamisen, lapsen kanssa leikkimisen ja rauhallisen keskustelun lasten ehdoilla. He muistavat vanhuuteensa asti.

Monet nuorehkot parit ovat niin väsyneitä (lastenhoito, työkiireet, sukulaisten vakavat sairastumiset jne.), etteivät oikeastaan ole päteviä arvioimaan oman liittonsa tilaa selkeästi. Tragikoomista!

Aikuisten ihmisten on tietysti lohduttavaa ajatella "tekevänsä oikein lasten takia" erotessaan. Suuri osa eroaa ihan vanhempien oman itsekkyyden ja jonkin epämääräisen onnenkaipuun ajamana.

Lue lisää

kannata sosiaalityöntekijöiden mielipiteitä enkä yhtään heidän lausuntojaan kun niissä ei ole järkeä, mutta nyt täytyy sanoa että joku jolla oli vähän järkeä joskin se saattaa hävitä kun vuosia tulee, kuten yleensä näyttää käyvän...mutta olen samaa mieltä että haetaan jotakin hömppäonnea ja muka lasten parasta...sanon suoraan että se on itsekkyyttä ja omaa jotakin mitä ei tiedä olevankaan...kun vanhemmat pystyy keskenään puhumaan se on jo onnea ja eikä ole viina eikä huumeongelmia on siihen jotakin hömppää turha sotkea ja vielä vähemmän jotakin äiti tai isäpuolia jotka kuvittelee olevansa erinomaisia rakastajia, ei lapsi sitä tarvitse vain hellyyttä ja turvallisuutta vanhemmiltaan ...fiksut aikuiset osaa sen hakea niin ettei tarvitse olla jatkuvasti uusia isä ja äitipuolia...menkööt vaikka aasiaan tai japaniin niihin tunnin taloiuhin tai bordelleihin...

V.V. kirjoitti:

Kulissi tuli mieleeni viime viikonloppuna, kun mieheni puolen sukua oli vierailulla. Kun nämä hyvää tarkoittavat ihmiset sitten lähtiessään kutsuivat kesällä mökeilleen ja toivoivat meitä näkevänsä useammin, tunsin möykyn kurkussani. Miehenikin minua katsoi kuin ajatellen, että "ei taida toteutua". Kummallakaan meistä ei ole halua yhteisiin matkoihin. Tämän tapauksen seurauksena mietin, että avioliittomme ja perhe-elämämme on sikäli kulissia, ettei se meistä aviopuolisoista tunnu lainkaan siltä, miltä ulospäin näyttää - varsinkin mieheni suvun silmissä, kun hän ei ole asioistamme kenellekään puhunut. Sitä tarkoitin kulissilla.

Minä vähän vieroksun sitä, että kategorisesti ajatellaan avioeron olevan huonoin ratkaisu lasten kannalta, ja vielä enemmän ärsyttää vakiofraasit arjen astumisesta avioliittoon ja ihmeellisen uuden onnen tavoittelusta. Olen jo lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä, mieheni minua seitsemän vuotta vanhempi. Naimisissa olemme olleet 12 vuotta. Arkea on siis ollut yli kymmenen vuotta, jos perinteisellä parin vuoden kuherruskaudella lasketaan. Joskin seurustelimme jo hyvän aikaa ennen avioliittoakin, joten yhteistä taivalta ja arkea on takana kauan.

Minulla ei ollut lainkaan tarkoitus valittaa; kunhan tuon viikonloppuisen vierailun jäljiltä purin ajatuksiani johonkin. En usko, että moni täältä mitään varsinaisia neuvoja ja elämänohjeita on hakemassa (itse en ainakaan); pikemminkin haluaa kuulla ihmisten omia kokemuksia ja mielipiteitä laidasta laitaan. Myös sinun mielipiteesi. Kiitos siitä.

Ja sinun lohdutukseksesi sanon vielä, että avioliiton jatkamistahan tässä vaiheessa nimenomaan suunnittelemmekin.

Lue lisää

niin ja jatkakin, äläkä edes ajattele muka lasten parasta, sillä se on vain omaaparasta...niitä rakastajia ehdit tavata myöhemminkin ja vakuutan ettei ne unelmamiehiä todellakaan ole...nähnyt jo yli kymmenen vuoden ajalta...siellä ei yhtään järkevää ole vapaana vain jokainen hakee suhdetta...

aopa kirjoitti:

Miksiköhän ihmisillä yleensäkkin on niin julmettu hoppu naimisiin?hirmuiset juhlat ja eipä aikaakaan kun erotaan.Olen tuota vuosien saatossa ihmetellyt???.Me olimme mieheni kanssa ensin 10v kaksistaan ,sitten syntyi esikoinen (ja vielä kax lasta myöhemmin lisää)ja vasta tänä vuonna kun yhteistaivalta tulee kuluneeksi 20v(olemme alle 40v ikäisii) ,niin menemme naimisiin ja todella pienieleisesti,mutta sitäkin tärkeämpää noin muuten on tuo asia,meille kahdelle. Että voishan ihmiset ensin paremmin tutustua toisiinsa,tosi hyvin ja vasta sitten naimisiin...mutta,tapansa/elämänsä kullakin.

Lue lisää

todella kornia ivaa koko avioliittoa kohtaan miksi ihmeessä mennä enää...olisitte sitten ollut loppuelämännekin susiparina...avioliitto on juuri sitä että sen jälkeen yritetään yhdessä...nythän olette kolunneet ja vetäneet lokaan kaiken kauniin...huh...ja muka tutustuneet ennen ja lapset syntyneet aviottomina...ei varmaankaan kirkonkirjoissa kiva merkintä...olette juuri tuollaisina erittäin itsekkäitä, mutta olkaa rauhassa...en arvosta ajatteluanne enempää...

V.V. kirjoitti:

Kulissi tuli mieleeni viime viikonloppuna, kun mieheni puolen sukua oli vierailulla. Kun nämä hyvää tarkoittavat ihmiset sitten lähtiessään kutsuivat kesällä mökeilleen ja toivoivat meitä näkevänsä useammin, tunsin möykyn kurkussani. Miehenikin minua katsoi kuin ajatellen, että "ei taida toteutua". Kummallakaan meistä ei ole halua yhteisiin matkoihin. Tämän tapauksen seurauksena mietin, että avioliittomme ja perhe-elämämme on sikäli kulissia, ettei se meistä aviopuolisoista tunnu lainkaan siltä, miltä ulospäin näyttää - varsinkin mieheni suvun silmissä, kun hän ei ole asioistamme kenellekään puhunut. Sitä tarkoitin kulissilla.

Minä vähän vieroksun sitä, että kategorisesti ajatellaan avioeron olevan huonoin ratkaisu lasten kannalta, ja vielä enemmän ärsyttää vakiofraasit arjen astumisesta avioliittoon ja ihmeellisen uuden onnen tavoittelusta. Olen jo lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä, mieheni minua seitsemän vuotta vanhempi. Naimisissa olemme olleet 12 vuotta. Arkea on siis ollut yli kymmenen vuotta, jos perinteisellä parin vuoden kuherruskaudella lasketaan. Joskin seurustelimme jo hyvän aikaa ennen avioliittoakin, joten yhteistä taivalta ja arkea on takana kauan.

Minulla ei ollut lainkaan tarkoitus valittaa; kunhan tuon viikonloppuisen vierailun jäljiltä purin ajatuksiani johonkin. En usko, että moni täältä mitään varsinaisia neuvoja ja elämänohjeita on hakemassa (itse en ainakaan); pikemminkin haluaa kuulla ihmisten omia kokemuksia ja mielipiteitä laidasta laitaan. Myös sinun mielipiteesi. Kiitos siitä.

Ja sinun lohdutukseksesi sanon vielä, että avioliiton jatkamistahan tässä vaiheessa nimenomaan suunnittelemmekin.

Lue lisää

kyse! Aivan normaaliahan nuo kuvauksesi ovat. Eihän sitä kukaan tiedä, miten muilla todellisuudessa menee. Suosittelisin avioliittoleiriä, siellä ainakin näkee, että ette ole lainkaan yksin.

on jo... kirjoitti:

todella kornia ivaa koko avioliittoa kohtaan miksi ihmeessä mennä enää...olisitte sitten ollut loppuelämännekin susiparina...avioliitto on juuri sitä että sen jälkeen yritetään yhdessä...nythän olette kolunneet ja vetäneet lokaan kaiken kauniin...huh...ja muka tutustuneet ennen ja lapset syntyneet aviottomina...ei varmaankaan kirkonkirjoissa kiva merkintä...olette juuri tuollaisina erittäin itsekkäitä, mutta olkaa rauhassa...en arvosta ajatteluanne enempää...

Lue lisää

Kommenttisi lähinnä hymyilytti.Mitenniin enää kannata mennä?emme ole vielä ees 4kymppisii ja lapsetki on pienii.Kirkon kirjojen takiako sitä naimisiin muka mennään?Eikö rakkauden ja siksi että se on pyhä..huhhuh,eikai tohon ny ollu ees pakko kommentoida,mutta kuitenkin teki mieli vielä kommentoida.Meidän rakkaus on aina ollut kaunista,enkä näe mitään lokaan vetoja,outo ajattelutapa.Sitä paitsi,ei ihmisiä voi tuomita tuntematta heitä ollenkaan.EIkä tuomita ollenkaan,tiedäthän,ketään...ja maailmassa tapahtuu paljon kamalampiakin juttuja.Mutta sinäkin saat pitää oman ajattelutapasi,älä silti mee tuomitteen ketään,jooko. p.s rumempaa on pettämiset sun muut jatkuvat parin vaihdot..mun mielest. hyvää jatkoo ite kullekki ajattelevalle ihmiselle :)

aopa kirjoitti:

Kommenttisi lähinnä hymyilytti.Mitenniin enää kannata mennä?emme ole vielä ees 4kymppisii ja lapsetki on pienii.Kirkon kirjojen takiako sitä naimisiin muka mennään?Eikö rakkauden ja siksi että se on pyhä..huhhuh,eikai tohon ny ollu ees pakko kommentoida,mutta kuitenkin teki mieli vielä kommentoida.Meidän rakkaus on aina ollut kaunista,enkä näe mitään lokaan vetoja,outo ajattelutapa.Sitä paitsi,ei ihmisiä voi tuomita tuntematta heitä ollenkaan.EIkä tuomita ollenkaan,tiedäthän,ketään...ja maailmassa tapahtuu paljon kamalampiakin juttuja.Mutta sinäkin saat pitää oman ajattelutapasi,älä silti mee tuomitteen ketään,jooko. p.s rumempaa on pettämiset sun muut jatkuvat parin vaihdot..mun mielest. hyvää jatkoo ite kullekki ajattelevalle ihmiselle :)

Lue lisää

hakoteillä ja pahasti...en ole vaihtanut paria, outo juttu, oletkohan terve? jospa miehesi ei siksi huolinut aiemmin sinua vaan juoksutti kuin koiraa ja luulit sitä rakkaudeksi...huh...

aopa kirjoitti:

Kommenttisi lähinnä hymyilytti.Mitenniin enää kannata mennä?emme ole vielä ees 4kymppisii ja lapsetki on pienii.Kirkon kirjojen takiako sitä naimisiin muka mennään?Eikö rakkauden ja siksi että se on pyhä..huhhuh,eikai tohon ny ollu ees pakko kommentoida,mutta kuitenkin teki mieli vielä kommentoida.Meidän rakkaus on aina ollut kaunista,enkä näe mitään lokaan vetoja,outo ajattelutapa.Sitä paitsi,ei ihmisiä voi tuomita tuntematta heitä ollenkaan.EIkä tuomita ollenkaan,tiedäthän,ketään...ja maailmassa tapahtuu paljon kamalampiakin juttuja.Mutta sinäkin saat pitää oman ajattelutapasi,älä silti mee tuomitteen ketään,jooko. p.s rumempaa on pettämiset sun muut jatkuvat parin vaihdot..mun mielest. hyvää jatkoo ite kullekki ajattelevalle ihmiselle :)

Lue lisää

.. jokainen ihmissuhde ja liitto on erilainen, ulkopuolisen mahdotonta neuvoa täällä näillä sivuilla, jokainen tuntee kuitenkin itse oman tilanteensa, sivusta on helppo jaella neuvoja. Välillä suorastaan naurattaa - välillä todella ihmetyttää millä kiihkeydellä täällä jaetaan neuvoja. Avioliitolta haetaan niin kovin erilaisia asioita eri ikäisinä, siksi kaksi tai kolmekin tuntuisi ihan järkevältä ja oikealta määrältä elämän aikana.
Tärkein suhde kuitenkin meillä kaikilla on suhde itseemme ! Kun se on hyvä, mahdollisuus onnelliseen elämään on jo olemassa.

kulissiavioliitosta kirjoitti:

kyse! Aivan normaaliahan nuo kuvauksesi ovat. Eihän sitä kukaan tiedä, miten muilla todellisuudessa menee. Suosittelisin avioliittoleiriä, siellä ainakin näkee, että ette ole lainkaan yksin.

Lue lisää

Kaksi pientä lasta ja oma asunto!
Mahdatte olla väsyneitä.

Hyvä, että ette hötkyile turhia, vaan harkitsette.
Olet kuitenkin terveesti huolissasi, että jos ette asialle tee jotain, tarve läheisyyteen ja hellyyteen tulee niin voimakkaaksi, että retkahdatte lopulta ensinmäiseen mahdolliseen partneriin, eikä teissä ole kukaan yhtään sen onnellisempi, luultavasti päinvastoin.

Ehdottomasti kannattaa katsoa vielä, voisiko sittenkin rakastua tähän nykyiseen uudelleen.
Se on tosiaan mahdollista ja usein niin ihanaa, ettei sitä onnea olisi mistään muualta sen parempaa löytänyt.

Suosittelen myös avioliittoleriä.

ENKELEITÄ TOISILLEMME kirjoitti:

.. jokainen ihmissuhde ja liitto on erilainen, ulkopuolisen mahdotonta neuvoa täällä näillä sivuilla, jokainen tuntee kuitenkin itse oman tilanteensa, sivusta on helppo jaella neuvoja. Välillä suorastaan naurattaa - välillä todella ihmetyttää millä kiihkeydellä täällä jaetaan neuvoja. Avioliitolta haetaan niin kovin erilaisia asioita eri ikäisinä, siksi kaksi tai kolmekin tuntuisi ihan järkevältä ja oikealta määrältä elämän aikana.
Tärkein suhde kuitenkin meillä kaikilla on suhde itseemme ! Kun se on hyvä, mahdollisuus onnelliseen elämään on jo olemassa.

Lue lisää

Aivankin totta,jotenin tollainen karmee kiihkeys jakaa neuvoi..itselläni ei ollut mitään tarkoitusta jakaa neuvoja,jotkut vaan käsittää nuo sellaiseks.Kerroin vain kuinka omakohtaisesti asian koen ja tapanani filosofoida/ihmetellä ihmisten käyttäytymis juttuja,jotkut ottaa sitten henk.koht ja äpättää/ärsyyntyy.Ja epäilee jo henkistä terveyttäni..tiiä sitte onko se vaan ollu se kuuluisa provo.mitä jotkut tuntuu tääl harrastavan.No mutta eipä se ole minulta mitenkään pois vaikka joku kritisoikin,meidän on hyvä ja mikä sopii toiselle ei sovi toiselle. että näin ;)

Nimetön kirjoitti:

hakoteillä ja pahasti...en ole vaihtanut paria, outo juttu, oletkohan terve? jospa miehesi ei siksi huolinut aiemmin sinua vaan juoksutti kuin koiraa ja luulit sitä rakkaudeksi...huh...

Lue lisää

..vastaisin sulle nimetön: en mä SUA tarkottannu vaan "sun muut",tiedäthän lauseen esim. niinkun ynnä muut=vastaavaa tarkoittava...huhhuh,luetun ymmärrys. yleisilmaus ihmisistä jotka vaihtaa kumppanii ko sukkii jne. mut hei,smile.kyl se siitä.

sosiaalityöntekijä-nainen kirjoitti:

Reagoin aikamoisen vahvasti mielipiteeseen että ei ole käsitystä mikä on kulissiavioliitto. Ammattini ja myös yksityiselämani on minulle näyttänyt kaiken tragiikan huonosti toimivassa aviosuhteessa. Kun mennään vihille tai muutetaan vakavin ajatuksin yhteen on aikojen alusta opetettu että avio on jatkuva kunnes kuolema eroittaa. Mikä raskas henkinen taakka on ihmisille näinollen annettu. Siitä ei suuremmasti puhuta juuri tällä tavalla, mutta menepäs kertomaan erohankkeista perhe-ja tuttavapiirissä niin jopa tulee reaktiota,jopa yhteiskunta kokonaisuudessan hoitoyhteisöt ja viranomaispalvelut lukuunottaen yrittävät kaikin tavoin pitää koossa avioliittoja,varsinkin kun hajoaminen on jo todellisuus . On kaikenlaisia terapiamuotoja ,jotka tosin ehkä joissakin tapauksissa auttavat, toivon, pariskunnat näkemään että ero on ainoa terve ratkaisu. Olen puolestani nimennyt nää keskusteluterapiat hitsauskursseiksi. Siellä yritetään hitsata kokoon ehkä jo toivottomaan ja korjaamattomaan tilaan särkyneitä suhteita.Avioerot-avoliitot ovat tietysti rahaa vaativia processeja, mutta oman ja lastensa kehityksen ja tunneelämän pelastamiseksi se on ainoa ratkaisu jota pitäisi kaikin puolin kannustaa eikä jaella vastaväitteitä ja moraalisaarnoja jotka vaan tilannetta pahentavat ,johtavat osapuolien henkiseen umpioon josta ei ulospääsyä. Huonosti toimiva suhde on tieteen todistama maaperä myös kaikenmoisille fyysisille sairauksille. Joten auttakaamme lähimmäistämme terveenpään elämään olemalla kieltämättä meidän kaikkien niiin nuorten kuin vanhojen seksuaalielämän merkitystä. SE on totuus sanottuna moottori joka pitää käynnissä toimintojamme kehdosta hautaan.

Lue lisää

Taidat olla mies etkä nainen. Ja sosiaalityöntekijäksi melkoisesti kirjoitusvirheitä...

sosiaalityöntekijä-nainen kirjoitti:

Reagoin aikamoisen vahvasti mielipiteeseen että ei ole käsitystä mikä on kulissiavioliitto. Ammattini ja myös yksityiselämani on minulle näyttänyt kaiken tragiikan huonosti toimivassa aviosuhteessa. Kun mennään vihille tai muutetaan vakavin ajatuksin yhteen on aikojen alusta opetettu että avio on jatkuva kunnes kuolema eroittaa. Mikä raskas henkinen taakka on ihmisille näinollen annettu. Siitä ei suuremmasti puhuta juuri tällä tavalla, mutta menepäs kertomaan erohankkeista perhe-ja tuttavapiirissä niin jopa tulee reaktiota,jopa yhteiskunta kokonaisuudessan hoitoyhteisöt ja viranomaispalvelut lukuunottaen yrittävät kaikin tavoin pitää koossa avioliittoja,varsinkin kun hajoaminen on jo todellisuus . On kaikenlaisia terapiamuotoja ,jotka tosin ehkä joissakin tapauksissa auttavat, toivon, pariskunnat näkemään että ero on ainoa terve ratkaisu. Olen puolestani nimennyt nää keskusteluterapiat hitsauskursseiksi. Siellä yritetään hitsata kokoon ehkä jo toivottomaan ja korjaamattomaan tilaan särkyneitä suhteita.Avioerot-avoliitot ovat tietysti rahaa vaativia processeja, mutta oman ja lastensa kehityksen ja tunneelämän pelastamiseksi se on ainoa ratkaisu jota pitäisi kaikin puolin kannustaa eikä jaella vastaväitteitä ja moraalisaarnoja jotka vaan tilannetta pahentavat ,johtavat osapuolien henkiseen umpioon josta ei ulospääsyä. Huonosti toimiva suhde on tieteen todistama maaperä myös kaikenmoisille fyysisille sairauksille. Joten auttakaamme lähimmäistämme terveenpään elämään olemalla kieltämättä meidän kaikkien niiin nuorten kuin vanhojen seksuaalielämän merkitystä. SE on totuus sanottuna moottori joka pitää käynnissä toimintojamme kehdosta hautaan.

Lue lisää

Vai että "Marjatta"... Et varmasti ole nainen etkä kyllä sosiaalityöntekijäkään.

Teillä mennyt hienosti. Olette aikanaan luvanneet rakastaa niin myötä- kuin vastoin käymisissäkin, mutta nykyään ihmiset menevät naimisiin ja jo siinä vaiheessa pohdiskelevat, että kauankohan tätä kestää.
Ongelmia varmasti tulee kaikille, jotka "joutuvat" katselemaan ja kuuntelemaan toisiaan vuosikausia.

Ongelmat on kuitenkin tehty ratkaistaviksi, mutta siihenkin tarvitaan molempia.

Kirjoitit hyvin, samoilla linjoilla olen minäkin! Kuka oikeasti pystyy määrittelemään millaista avioliiton ja yleensäkin rakkauden pitäisi olla..?

Yhteisiä juttuja, hellyyttä ja pientä kipinää voi kehitellä, vaikkei aina olisikaan seksiä. Välillä on hankalia elämäntilanteita, sairauksia tai muita hetkiä, jolloin seksi jää väistämättä taka-alalle. Mutta ei se silti tarkoita sitä, että parisuhde olisi jotenkin viallinen! Päinvastoin, kun hankalista tilanteista on selvitty ja toinen on vielä rinnalla, niin voiko upeampaa asiaa olla? Myötä- ja vastoinkäymisissä, eikös niin?

Ei meilläkään ole mikään intohimoisin suhde ja välillä huudetaan toisillemme enemmän kuin olisi tarpeen. Joskus on seksiä, joskus ei, silti puhalletaan yhteen hiileen ja koitetaan pitää katto pään päällä. Mies ei ole lähellekään Dressman-mainoksesta, mutta on reipas, raitis ja mukava. Koitan aina muistaa toisesta ne hyvät puolet ja myös sen, etten itsekään ole täydellinen.

Alkuperäisen kannattaisi vielä antaa suhteelle mahdollisuus. Kun on parisuhde, koti, lapsia ja terveyttä, ei asiat oikeasti ole kovin huonolla mallilla.

Mekin elimme kulissia erinäisten ongelmiemme vuoksi pari vuotta kun lapset pieniä. Mutta pyyhettä ei lasten takia heitetty kehään - ja onneksi! Löysimme toisemme uudelleen ja nyt vuosia myöhemmin elämme taas tasapainoista ja onnellista ihan oikeaa liittoa.

Ei kulissiavioliitto ole liito, jonka MUUT määrittelevät, vaan se on liitto, jonka sinä ITSE määrittelet. Eli, jos et edes tiedä, missä elät, niin et voi puhua kulissista.

Pahinta on, kun ihminen ei itse tiedä, missä mennään. Olen itse suhteessa varattuun mieheen, ja tämä mies ainakin itse tietää tilanteensa. Hän ei valehtele itselleen eikä minulle. Minä en valehtele hänelle enkä itselleni. Vain näin voidaan olla kulissiavioliitossa.

kulissiavioliittoa kirjoitti:

Ei kulissiavioliitto ole liito, jonka MUUT määrittelevät, vaan se on liitto, jonka sinä ITSE määrittelet. Eli, jos et edes tiedä, missä elät, niin et voi puhua kulissista.

Pahinta on, kun ihminen ei itse tiedä, missä mennään. Olen itse suhteessa varattuun mieheen, ja tämä mies ainakin itse tietää tilanteensa. Hän ei valehtele itselleen eikä minulle. Minä en valehtele hänelle enkä itselleni. Vain näin voidaan olla kulissiavioliitossa.

Lue lisää

Määritelmistä...

Kulissiavioliitto = ollaan suhteessa varattuun mieheen (ja mikä olikaan oma status, naimisissa, naimaton jotain muuta), joka tietää tilanteensa, eikä suhteessa olijat valehtele toisilleen (mites varatun miehen puolisolle)

Kiitos tästä selkeästä määritelmästä siitä, miten vain voidaan olla kulissiavioliitossa.

Ennenkin perheet pysyivät herkemmin yhdessä taloudellisten syiden takia. Lähinnä kun naiset ja lapset tarvitsivat elättäjän, niin pysyttiin kiinni perheessä ja pidettiin huolta myös miehestä, koska perheen toimeentulo oli usein hänestä kiinni. Eipä silloin puhuttu "tyhjästä" kulissista ja paremmin perheet pysyikin kasassa kuin nyt, ja miestäkin arvostettiin. Nyt ollaan itsenäisiä sekottamaan pakka milloin vain onnenkaipuussaan:)

Kaikille kanata-asiakaspariskunnille saman kohteliaisuusfraasin heittävä myyntiammattilainen oli taatusti ihmeissään, kun aloitkin tilittää intiimielämänne yksityiskohtia...

kulissiavioliittoa kirjoitti:

Ei kulissiavioliitto ole liito, jonka MUUT määrittelevät, vaan se on liitto, jonka sinä ITSE määrittelet. Eli, jos et edes tiedä, missä elät, niin et voi puhua kulissista.

Pahinta on, kun ihminen ei itse tiedä, missä mennään. Olen itse suhteessa varattuun mieheen, ja tämä mies ainakin itse tietää tilanteensa. Hän ei valehtele itselleen eikä minulle. Minä en valehtele hänelle enkä itselleni. Vain näin voidaan olla kulissiavioliitossa.

Lue lisää

valheessa elät kuiteskin,valehtelette puolisoillenne..paraskin neuvoja....

Talous kirjoitti:

Ennenkin perheet pysyivät herkemmin yhdessä taloudellisten syiden takia. Lähinnä kun naiset ja lapset tarvitsivat elättäjän, niin pysyttiin kiinni perheessä ja pidettiin huolta myös miehestä, koska perheen toimeentulo oli usein hänestä kiinni. Eipä silloin puhuttu "tyhjästä" kulissista ja paremmin perheet pysyikin kasassa kuin nyt, ja miestäkin arvostettiin. Nyt ollaan itsenäisiä sekottamaan pakka milloin vain onnenkaipuussaan:)

Lue lisää

itsellä se tulopuoli reilassa mutta ei ole tullut lähdettyä kulisseista etsimään onnea itselleen vaan vääntää tukalimman kautta kuolleen liitonkin.

todesta! kirjoitti:

Kaikille kanata-asiakaspariskunnille saman kohteliaisuusfraasin heittävä myyntiammattilainen oli taatusti ihmeissään, kun aloitkin tilittää intiimielämänne yksityiskohtia...

Lue lisää

ns. ystävä vaikkakin naispuolinen mutta luuli tuntevansa meidät kunnolla vaan väärässä oli parisuhteestamme ja sen hyvinvoinnista.

vaan pikku-paikkakunnalla kirjoitti:

ns. ystävä vaikkakin naispuolinen mutta luuli tuntevansa meidät kunnolla vaan väärässä oli parisuhteestamme ja sen hyvinvoinnista.

tarvinnutkaan niitä intiimiasioita kertoa koska asia ei suoranaisesti koskenut niitä vaan muita ongelmia. Enhän minä nyt toki omista intiimeistä tee toisille selkoa kuten moni muu kertoo esim. minulle omansa.

kulissiavioliittoa kirjoitti:

Ei kulissiavioliitto ole liito, jonka MUUT määrittelevät, vaan se on liitto, jonka sinä ITSE määrittelet. Eli, jos et edes tiedä, missä elät, niin et voi puhua kulissista.

Pahinta on, kun ihminen ei itse tiedä, missä mennään. Olen itse suhteessa varattuun mieheen, ja tämä mies ainakin itse tietää tilanteensa. Hän ei valehtele itselleen eikä minulle. Minä en valehtele hänelle enkä itselleni. Vain näin voidaan olla kulissiavioliitossa.

Lue lisää

joka sopii juuri sinulle ja sinun tarpeisiisi!
Luulet olevasi hyvinkin viisas mutta minä tiedän kyllä oman liittoni ja omat kulissini.
Häpeäisin jo olisin sinä ja muhinoisin toisen miehen kanssa mutta sinä et varmaan osaa hävetäkään kun olet rakentanut oikeat kulissit itseäsi varten!

hehehhehee kirjoitti:

Määritelmistä...

Kulissiavioliitto = ollaan suhteessa varattuun mieheen (ja mikä olikaan oma status, naimisissa, naimaton jotain muuta), joka tietää tilanteensa, eikä suhteessa olijat valehtele toisilleen (mites varatun miehen puolisolle)

Kiitos tästä selkeästä määritelmästä siitä, miten vain voidaan olla kulissiavioliitossa.

Lue lisää

Kulissiliitto voi olla yhden ihmisen valinta. Kyseinen ihminen pitää omaa liittoaan pelkkänä kulissina ja pettää puolisoaan jatkuvasti. Tällainen ihminen voi olla silti itselleen rehellinen. Jotkut valitsevat tämän elämäntavan jo avioliittoon mennessään.

En siksi oikein ymmärrä kantaasi; miksi kulissi olisi välttämättä kahden ihmisen sopimus?

Se, onko tämä moraalisesti oikea tapa toimia, onkin sitten toinen juttu.

Ihmettelen itse tällaisten ihmisten puolisoita. Miksi he eivät halua huomata mitään? Miksi jotkut menevät avioliittoon patologisten pettäjien kanssa ja jatkavat näiden kanssa, vaikka heidän täytyy huomata jossain vaiheessa merkit pettämisestä. Elävätkö hekin kulississa, loppujen lopuksi?

sellaisen määritelmän kirjoitti:

joka sopii juuri sinulle ja sinun tarpeisiisi!
Luulet olevasi hyvinkin viisas mutta minä tiedän kyllä oman liittoni ja omat kulissini.
Häpeäisin jo olisin sinä ja muhinoisin toisen miehen kanssa mutta sinä et varmaan osaa hävetäkään kun olet rakentanut oikeat kulissit itseäsi varten!

Lue lisää

Eli siis sun määritelmän mukaan kulissiavioliitossa elävät ovat nunna ja munkki jotka ei koskaan enää haraasta seksiä kenenkään muun kanssa?!

Ja jos harrastavat niin ovat tuhmia tyttöjä ja poikia, joiden sietää hävetä. Mutta pahin kaikista on se kolmas pyörä, jonka pitää hävetä kaikkein eniten, eiks niin?!

Voi sua. Eiks tän ketjun aihe oo nimenomaan kulissiavioliitto. Ooksä niin naiivi et sä kuvittelet et noihin kulisseihin ei kuulu mitää "ulkopuolista" seksiä?!

Joo, uskotaan, sulla ittelläs on varmaan upeet kulissit pystyssä :)

- henkinen tyhjyys siinä kylmässä suhteessa on se ahdistava tekijä
- Se on aikuisen ihmisen itsensä kieltämistä ja kiduttamista kun elää hekisesti kylmässä parisuhteessa ja viimein siinä jää osa käytännönkin asioita hoitamatta.

Voihan sitä olla vaikka bi...

Mitä tuo asia sinulle kuuluu? Olisit fiksu ja pitäisit mölyt ja typeryydet mahassasi. Mistä sinä tiedät presidenttimme elämää? Oletko ollut katossa kärpäsenä??

Mitä Halonen tähän asiaan liittyy.Asia ei mulle kuulu kysyn vaan sano!Masa Niemi jossain elok.

nähnyt sitä,että vanhempani olisivat halineet tai pussaneet toisiaan,koska se ei ollut tapana 50-60 luvulla,mutta sen huomasin lukio-ikäisenä,että ne kunnioittivat ja arvostivat ja ehkä rakastivat toisiaan.
Ne ovat edelleen yhdessä ja onnellisia vanhuksia.
ja aina puhaltaneet yhteiseen hyvään.

Pääasia että syyllinen epäonnistumiseen löytyy. Mikä parasta ettei se näy peilistä.

Minun vanhempani erosivat kun olin alle kouluikäinen, enkä sen jälkeen ole nähnyt vanhempien välisiä hellyydenosoituksia, joten en ole itsekään osannut niitä luontevasti omalle ex-puolisolleni suoda.
Tämä "hellyyden osoittamisen puute" (vaikkakaan ei hellyyden olemassaolon puute) sai miehen etsimään hellyyttä muualta ja erohan siitä tuli, kun omat lapset olivat teini-ikäisiä. Mies löysi uuden tavan elää.

Lapsemme saivat aina hellyttä ja rakkautta isältä ja äidiltä ja heidän kanssaan pidettiin hauskaa. He myös osoittavat avoimesti hellyyttä puolisoilleen ja ainakin toistaiseksi vaikuttavat erittäin terveiltä, onnellisilta ja tasapainoisilta aikuisilta.

Äitinä tietysti aina pelkään, mitä vaikutuksia rikkonaisella avioliitolla (ja ongelmilla, mitä oli ennen avioeroa) voi lasten elämälle joskus olla, mutta lohduttaudun sillä ajatuksella, että tekipä niin tai näin, lapset joutuvat kohtaamaan pettymyksiä vanhempiensa taholta jossain vaiheessa. Ja olenhan minä heidän tukenaan tulevissakin elämäntilanteissa, eli eivät he turvattomiksi tarvitse itseään kokea.

Avioerojen pahin vitsaus tuleekin siinä, että lapsena koetut hylkäämisen tunteet (joita joka tapauksessa tulee, vaikka vanhemmat eivät varsinaisesti hylkäisikään lapsiaan), kaksinkertaistuvat kaikissa tulevissa hyljätyksitulemisissa, eli esimerkiksi omassa tulevassa avioerossa. Siinä vaiheessa tulee vakavia masennusoireita ja tässä asiassa voin puhua kokemuksen syvällä rintaäänellä.

oppi ja ikä kirjoitti:

Pääasia että syyllinen epäonnistumiseen löytyy. Mikä parasta ettei se näy peilistä.

..voinut kirjoittaa itsekkin, sen verran ennalta arvattava kommentti.
En nyt jaksanut alkaa koko elämääni ja pääkoppani liikkeitä tänne runoilla kun löytyy muutakin tekemistä.
Että asiat eivät ole ihan niin yksi oikoisia mutta jokaisella on vapaassa maassa vapaa sana.

Hyviä kevät päiviä kaikille!

Voi hyvät hyssykät, että täältä kyselet.
Ammatti apua sinä ja miehesi sekä teidän yhteiset lapsukaisenne tarvitsete.
Turha sitä on lapsosia kärsittää ja tuottaa pahaa mieltä, kun voit itse ja miehesi pahoin tarttuu se pahaolo lapsiin.

Toinen ihminen ei saisi koskaan olla itsestäänselvyys. Jos niin käy, jotain on pahasti pielessä ja silloin täytyy todella pysähtyä ja miettiä, miten asiat saa korjattua ja suhteen toimimaan. Silloin kun suhteessa on todellista rakkautta ja intohimoa, kannattaa joka päivä miettiä, miten onnellinen on siitä toisesta ihmisestä, miten ihmeellistä ja ihanaa on, kun on saanut sellaisen ihmisen rinnalleen. Ei saa antaa tunteiden kuolla ja suhteen muuttua itsestäänselvyydeksi. Jos toista ihmistä pitää itsestäänselvyytenä, ei häntä kyllä voi sanoa arvostavansa ihmisenä. Ja mikään parisuhde ei kestä ilman arvostusta ja kunnioitusta.

Ero on äärimmäinen ratkaisu ja sitä pitäisi käyttää vain silloin kun ei todellakaan ole enää mutta tehtävissä. Avioerossa on harkinta-aika, mutta avioliitossa ei. Mielestäni tähänkin olisi hyvä laittaa vaikka vuoden harkinta-aika. Eli parin tulisi ilmoittaa aikeistaan mennä naimisiin ja sitten olisi vuosi aikaa pohtia, kannattaako. Tuntuu, että niin monet menevät nykyään naimisiin hetken mielijohteesta. Avioliitto ei ole kuitenkaan mikään kotileikki vaan iso lupaus. Lupaus siitä että TAHTOO rakastaa kuolemaan asti. Ei kukaan voi luvata ikuista rakkautta mutta tahtoa ja se on vielä enemmän. Kun oikeasti on tahtoa, taistelee suhteensa puolesta, jo silloin kun ongelmia ei vielä ole tai ne ovat pieniä. Itse pyrin aina selvittämään kaikki asiat ENNEN KUIN ne paisuvat suuriksi.

Saattaa toki olla että kirjoitukseni on yltiöoptimistinen ja vanhempana tajuan, että olen ollut vain lapsellinen ja tyhmä. Mutta haluan uskoa, että kaikki on parin omasta tahdosta kiinni, halutaanko suhteen eteen tehdä töitä ja arvostaako toista ihmistä, niin ettei oikeasti vain ajattele itseään ja omia tarpeitaan. (Toki ei itseään saa unohtaa ja miellyttää toista.) Vaikka itse olen vasta reilun vuoden ajan kulkenut yhdessä elämäni miehen kanssa, niin uskalsin silti tämän kirjoittaa ja onhan minulla kotona malli: vanhempani RAKASTAVAT toisiaan ja tätä on jatkunut jo reilusti yli 30 vuotta. Tiedän ettei heilläkään helppoa ole ollut - kuka edes sanoi, että elämä olisi - mutta he eivät ole luovuttajia, eivät anna periksi. Tuntuu, että monet luulevat, että elämä olisi helppoa, ja jos ei ole, on vika puolisossa, mutta tuskinpa se vaihtamalla paranee. Itse en usko nykyaikaisiin naistenlehtien hömpötyksiin, joissa kehotetaan hässimään kaikkien kanssa ja valitsemaan mies joka tuottaa sinulle eniten orgasmeja tai selitetään muuta paskaa. (Ei sillä, etteikö seksikin olisi taivaallista, kun on oikean ihmisen kanssa.)

En kuitenkaan tahdo tuomita kenenkään ratkaisuja, joten älkää lukeko tätä kirjoitusta ajatuksella "joku nuori tyttö tulee tänne neuvomaan". Kaikkien on tehtävä omat ratkaisunsa itse, tällöin ei voi myöhemmin syyttää muita siitä, jos elämä on ollut onneton. Ja onnen löytäessään voi vain iloita siitä, että teki oikeat ratkaisut.

lue siitä!

Tiesitkö että pisteiden, pilkkujen ja kysymysmerkkien jälkeen tulee VÄLILYÖNTI ennenkuin uusi lause alkaa. Helvetti kun ihmiset eivät osaa edes kirjoittaa enää.

huouh... kirjoitti:

Tiesitkö että pisteiden, pilkkujen ja kysymysmerkkien jälkeen tulee VÄLILYÖNTI ennenkuin uusi lause alkaa. Helvetti kun ihmiset eivät osaa edes kirjoittaa enää.

muutamalla lyönnillä niin johan selkis.

Kyllä kulissiavioliito toimii, siitä on itsellä kokemusta 20v. Avioliiton edut ja poikamiehen vapaus.

Ei se ole mitään lässyttämistä vaan asioiden jäsentämistä. Ymmärtää paremmin oman tilanteen jos siitä puhuu. Puhumattomuus on sairasta.

Nimetön kirjoitti:

Ei se ole mitään lässyttämistä vaan asioiden jäsentämistä. Ymmärtää paremmin oman tilanteen jos siitä puhuu. Puhumattomuus on sairasta.

Niiden levittäminen ympäriinsä on tyylitöntä!

Nimetön kirjoitti:

Ei se ole mitään lässyttämistä vaan asioiden jäsentämistä. Ymmärtää paremmin oman tilanteen jos siitä puhuu. Puhumattomuus on sairasta.

HALUAMAANSA palautetta, EI OBJEKTIIVISTA, pitäis ajatella kumppaniakin.....sinähän saatana nuija olet!!

ympäristöltä saa kirjoitti:

HALUAMAANSA palautetta, EI OBJEKTIIVISTA, pitäis ajatella kumppaniakin.....sinähän saatana nuija olet!!

Sulla nyt tuskin edes kumppania on.

Ei ihme, jos parisuhde ei toimi, jos toiseen ihmiseen suhtautuminen on tuollaista.

mikä sika! kirjoitti:

Ei ihme, jos parisuhde ei toimi, jos toiseen ihmiseen suhtautuminen on tuollaista.

senkin ameba. Mistähän johtuu että tämmäisiä kirjuutellaan!!!!? Ite oot ja koko sukupuolijoukkosi....

mikä sika! kirjoitti:

Ei ihme, jos parisuhde ei toimi, jos toiseen ihmiseen suhtautuminen on tuollaista.

Niinpä niin. Luuletteko että nämä teidän aviomiehet elää ilman seksiä NO EI!!! Oikeastaan mäkin olen kyllästynyt näihin kulissiliitoissa elävistä aviomiehistä jotka on pahimpia vonkaajia. Mut on heissä se toinenkin puoli, heistä tulee tämmöselle kivan näköiselle naiselle mukavia kiihkeitä salarakkaita joten kiitos teille.Takaan ja vannon että useimmat jotka kertovat että heillä "menee kotona niin hyvin" että eivät halua erota niin ei kukaan uskoisi miten taitavavasti pitävät salasuhteita. Vannon myös että jos miehet ei saa seksiä kotona niin KYLLÄ TODELLA JOKAINEN hakee sen sitten muualta!!!!

perasper kirjoitti:

Niinpä niin. Luuletteko että nämä teidän aviomiehet elää ilman seksiä NO EI!!! Oikeastaan mäkin olen kyllästynyt näihin kulissiliitoissa elävistä aviomiehistä jotka on pahimpia vonkaajia. Mut on heissä se toinenkin puoli, heistä tulee tämmöselle kivan näköiselle naiselle mukavia kiihkeitä salarakkaita joten kiitos teille.Takaan ja vannon että useimmat jotka kertovat että heillä "menee kotona niin hyvin" että eivät halua erota niin ei kukaan uskoisi miten taitavavasti pitävät salasuhteita. Vannon myös että jos miehet ei saa seksiä kotona niin KYLLÄ TODELLA JOKAINEN hakee sen sitten muualta!!!!

Lue lisää

Näin se menee..;-)

perasper kirjoitti:

Niinpä niin. Luuletteko että nämä teidän aviomiehet elää ilman seksiä NO EI!!! Oikeastaan mäkin olen kyllästynyt näihin kulissiliitoissa elävistä aviomiehistä jotka on pahimpia vonkaajia. Mut on heissä se toinenkin puoli, heistä tulee tämmöselle kivan näköiselle naiselle mukavia kiihkeitä salarakkaita joten kiitos teille.Takaan ja vannon että useimmat jotka kertovat että heillä "menee kotona niin hyvin" että eivät halua erota niin ei kukaan uskoisi miten taitavavasti pitävät salasuhteita. Vannon myös että jos miehet ei saa seksiä kotona niin KYLLÄ TODELLA JOKAINEN hakee sen sitten muualta!!!!

Lue lisää

ValitettavastI näin se vain on...toinen olen minäkin,ollut jo kauan kun ei enää irti pääse.Kulissit miehellä mahtavat,mutta silti sisältöä ei ole...En halua olla nyt inhottava V.V:lle mutta on parempi erota nyt kun on vielä noinkin hyvin asiat,sillä kokemuksestani tiedän että myöhemmin kärsii vielä enemmän.VOIMIA JA JAKSAMISTA VV:LLE MITÄ IKINÄ PÄÄTÄTKIN

mul on just samanlainen tilanne kun viestin alkuunpanijalla. ja voin sanoa ettei se kulissi avioliitto toimi, ite otan eron kans kun on vain mahdollista

penskat mitenkään reagoi,nehän on suurimman ajan tarhassa tai koulussa ja isommat kavereitten kanssa.
Ei peskojen takia kantsi jatkaa ne sopetuu ja jo monien niitten kaverien vanhemmat on eronneita,
ne on jo tottuneet eronneisiin ihmisiin.

Ota intiimissä tuokiossa puheeksi, että ole ajatellut mennä elämässä eteenpäin ja hankkia lapsen.

Sano kaverillesi, että sinun mielestäsi hän on sinun lapsesi isäksi paras tuntemistasi miehistä ja kysy voisiko hän ajatella tehdä diili liitosta lapsen hoidossa. Kun hän kysyy, ketä olet ajatellut lapsesi siittäjäksi niin sano, että koeputki hedelmöitys on nykyään in.

Sitten näet onko aihetta jatkaa vai etsitkö uuden.

Kyllä toimiia ainakin 20 vuotta on toiminut. Ympäristö asettaa suurimmat esteet. Siis muiden ymmärtämättömyys. Semmoisissa tapauksissa en tiedä jos ei voi olla toistensa ystäviä. Ei yhdessäolemisen aviollista rakkautta tarvita.

Ihmisillä on valtava määrä pelkoja, pienikin peko aiheeuttaa vaikeita estoja, kylmyys vaan lisääntyy kunnes alkaa jäät jostain halkeileen rytinän kanssa. Erotkaa ajoissa pelkurit, sekä miehet että näiset, niin ei kukaan ehdi jäädä lumi-jäävyöryn jalkoihin ja loukkaantua sielultaan ja ruumiiltaan kovin pahoin. Marjatta

En voi mitenkään ymmärtää tätä jatkuvva valittamista kulissiavioliitoista ja naisten esitystä; erotkaa heti kun ei hellyyttä löydy.

Avioliitto on mielestäni puhdas busines-yritys, jossa kasvatetaan lapset, omistetaan asuntoja ja muuta omaisuutta. Vietetään perheen kanssa yhteistä aikaa, myös matkustetaan lasten kanssa, jotta heille kehittyy avarakatseisuutta nähdä muutakin kuin tyypillistä suomalaista köyhää pers-aukisten sossu-elämää.
Kaikissa avioliitoissa pitäisi molemmin puolin sallia molemmille tilaa elää omaa elämää myös kodin ulkopuolella, myös seksielämää muidenkin kanssa.
Olen itse ollut tässä onnelisessa kulissiavioliitossa jo 25 vuotta, enkä vaihtais yhtäkään pois.
Huomenna lähden katsomaan Tokioon miten sieltä löytyy vapaamielisiä aikuisia daameja, jos vaikka pääsis pukille.

Toimii kai niin kauan kuin toimii, mutta nautintoa siinä ei liene. Kyllä seksi mausteena hyvää tekee ja luonteiden pitää myös luovia.

Suomalainen mies kirjoitti:

Toimii kai niin kauan kuin toimii, mutta nautintoa siinä ei liene. Kyllä seksi mausteena hyvää tekee ja luonteiden pitää myös luovia.

en nyt ole varma mitä hait,mutta hyvin pörrää ja sääliks käy näitten parkuvien ihmispolojen elämää...tää elämän sietämätön keveys on niin helppoo:):)

Avioliitto vaatii hyviä hermoja ja molempien vakaata pyrkimystä toimia yhteiseksi hyväksi. Jos keskinäistä rakkautta ei ole, muuttuu arki tylsäksi. Minäkin elän samanlaisessa avioliitossa; ei seksiä, ei yhteisiä harrastuksia, ei paljon puhumista toiselle. Miehestäni en tiedä, mutta minulla on suhde toiseen mieheen ollut jo 10 v. Meneehän se näinkin. Tämä on mieheni valinta, ei minun. Kumpikin olemme tähän sopeutuneet, mutta paremminkin voisi olla.

Koen, että olen löytänyt elämäni miehen. Aion tehdä kaikkeni, että suhteemme ja tuleva avioliittomme onnistuu. Haluan liiton kestävän lopun elämääni, kuten vanhemmillani ja olemmekin mieheni kanssa keskustelleet paljon asiasta. Hänen vanhempansa ovat eronneet, eikä hän ole paljon ehjiä suhteita ympärillään nähnyt. En aio koskaan luovuttaa helpolla jos ongelmia tulee. Aion toki ennaltaehkäistä tätä tapahtumasta. Suunnitelmani voi pettää, mutta ainakin yritin. 2 kertaa vuodessa reissu ulkomaille tms miehen kanssa ja lapset hoitoon. Toisen huomioon ottaminen ja itsestäänselvyytenä pitämisen välttäminen. Erotiikkavaatevarasto usein käytössä. Hellyydenosoitukset arjenkin keskellä. Ynnä muuta, ynnä muuta.

Mutta...Koskaan ei tiedä miten elämä heittelee. Jos olisin ketjun aloittajan tilanteessa ja KAIKKI keinot on käytetty, niin ottaisin eron. Elän elämääni sillä perjaatteella, että minulla on vain yksi elämä. En todellakaan aio tuhlata sitä kulississa elämiseen. Se riippuu lapsesta vaikuttaako kulissiliitto heihin vai ei. Pistäisin kylmästi omat tarpeeni kaiken edelle ja eroaisin. Lapset ovat joustavaisia ja sopeutuvat tilanteisiin, aikuismaisesti hoidettu ero ja vanhempien käytös sen jälkeen ratkaisevat paljon.

Olen kokenut suhteen kylmyyden, toisen naisen ja sen sellaiset mukavuudet. Tiedän, että mitä tahansa tapahtuu, päädyn jaloilleni. Asioilla on tapana järjestyä ja pärjään yksinkin. Kerran se kirpaisee, mutta lopussa kiitos seisoo.

Harmi jos kuulostin kylmältä, mutta totuus on se, että rakastan lapsia ja on kamala vauvakuume. En kuitenkaan koskaan aio elää ketään muuta kuin itseäni varten.

Suosittelen, että käyt Väestöliiton kotivuilla ja tutkit sieltä "Toiva parsisuhde -sivustoa"

Olin pari vuotta sitten samassa tilanteessa jahkaamassa samoja kulissijuttuja.

Mutta elämä tarjoaa myös yllätyksiä. Sairastuin vakavasti ja minulta meni lopuksi ammatti ja jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle. Jouduin kokoamaan kaikki elämän palaset uudelleen ja siinä samassa arvot muuttuivat. Tämän kaiken keskellä aviomiehestä tuli tässä tilanteessa paras tuki.

Mietipä elämäsi palapelin osia kokonaisuudessaan ja kuvittele siihen vielä joitain yllättäviä väliintulevia osasia kuten terveys.

Kaikkea hyvää elämääsi!

Tiinatuulikki kirjoitti:

Olin pari vuotta sitten samassa tilanteessa jahkaamassa samoja kulissijuttuja.

Mutta elämä tarjoaa myös yllätyksiä. Sairastuin vakavasti ja minulta meni lopuksi ammatti ja jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle. Jouduin kokoamaan kaikki elämän palaset uudelleen ja siinä samassa arvot muuttuivat. Tämän kaiken keskellä aviomiehestä tuli tässä tilanteessa paras tuki.

Mietipä elämäsi palapelin osia kokonaisuudessaan ja kuvittele siihen vielä joitain yllättäviä väliintulevia osasia kuten terveys.

Kaikkea hyvää elämääsi!

Lue lisää

Jos suhde on niin hyvä, että puoliso voi vielä tukea, niin silloin arvaamattomat tekijät näköjään voivat vaikuttaa suhteen kulkuun postiivisesti, niin kuin olet kokenut. Itse olen myös sairastunut vakavasti, jolloin avopuoliso jätti ja menetin työn, vaikka parannuin. Niin että miten vaan voi käydä.

Kidetta kirjoitti:

Jos suhde on niin hyvä, että puoliso voi vielä tukea, niin silloin arvaamattomat tekijät näköjään voivat vaikuttaa suhteen kulkuun postiivisesti, niin kuin olet kokenut. Itse olen myös sairastunut vakavasti, jolloin avopuoliso jätti ja menetin työn, vaikka parannuin. Niin että miten vaan voi käydä.

Lue lisää

Avioliitossa on tarkoitus sitoutua. Moni ei menen naimisiin koska avoliitosta on helpompi erota. Eli ei haluta oikeasti sitoutua. Ollaan yhdessä jos on kivaa ja jos ei ole kivaa niin ollaan jonkun muun kanssa. Avioliiton solmiminen tarkoittaa sitä että yritetään pitää se yhdessäolo kivana lasten turvallisuuden tähden. Ei kaksi aikuista tarvi niinkään huolenpitoa, kuin lapset.

Tiinatuulikki kirjoitti:

Olin pari vuotta sitten samassa tilanteessa jahkaamassa samoja kulissijuttuja.

Mutta elämä tarjoaa myös yllätyksiä. Sairastuin vakavasti ja minulta meni lopuksi ammatti ja jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle. Jouduin kokoamaan kaikki elämän palaset uudelleen ja siinä samassa arvot muuttuivat. Tämän kaiken keskellä aviomiehestä tuli tässä tilanteessa paras tuki.

Mietipä elämäsi palapelin osia kokonaisuudessaan ja kuvittele siihen vielä joitain yllättäviä väliintulevia osasia kuten terveys.

Kaikkea hyvää elämääsi!

Lue lisää

heittelee...
Sairastuin myös vakavasti pari vuotta sitten ja elämä oli katkolla.
Oltiin siinä aikaisemmin miehen kanssa puhuttu erosta kuukausia. Elimme kuin sisko ja sen veli, välillämme ei ollut rakkautta, vain velkaa ja olimme toinen toistemme riippakivenä.
Ellei tuota sairaskohtausta olisi tullut, olisimme eronneet ja nyt eläisimme muuta elämää kuin tätä samaa...
Olen katkera ja onneton. Sairaskohtaus pilasi elämämme. Nyt olen halvaantunut ja mies ei halua puhuakaan erosta. Pelkää kai perheiden/ystävien kommentteja jos jättää minut, sairaan puolisonsa. Karmea kohtalo hänelläkin. Minulla ei riitä vielä voimat erota. Unelmat on kaatuneet, mutta ymmärrän ettei näin voi jatkua. En halua pilata hänen elämäänsä.

Meillä sama tilanne mut olemme vuoden tauon jälkeen löytäneet paineen purkuseksin liittoomme...
eli olemme lasten ja vaimon kanssa saman katon alla olosuhteiden pakosta..3vuotta jo..
joskus raskasta joskus ei..mut seksiäkin voi harrastaa ..ajatus tuntuu hullulta mut tämä oli vaimon idea joka sopi mulle,,,mut muuten rakkaus on hävinätosin kulissi on ja sopu lasten nähden,,se on kumminkin lapsista tärkein et n isä ka äiti

kanssa ja vaimon kirjoitti:

Meillä sama tilanne mut olemme vuoden tauon jälkeen löytäneet paineen purkuseksin liittoomme...
eli olemme lasten ja vaimon kanssa saman katon alla olosuhteiden pakosta..3vuotta jo..
joskus raskasta joskus ei..mut seksiäkin voi harrastaa ..ajatus tuntuu hullulta mut tämä oli vaimon idea joka sopi mulle,,,mut muuten rakkaus on hävinätosin kulissi on ja sopu lasten nähden,,se on kumminkin lapsista tärkein et n isä ka äiti

Lue lisää

Onhan se hyvä, jos kulississa edes seksi toimii. Nai miestään/ vaimoaan ja ajattelee toista. Minusta ei välttämättä olisi moiseen. Se olisi ihan sama, vaikka hakisi tyydytyksen maksulliselta. :( No halvempaahan se tietysti on :D

Lasten vuoksi ollaan oltu naimisissa 26 vuoden ajan ja viimeiset 16 v. kulissiavioliitossa. Nuorimmainen kirjoittaa vuoden päästä ja olen päättänyt jaksaa siihen asti. Olen koettanut rakentaa rauhallista perhe-elämää, vaikka läheisyyttä ja tunteita ei ole enää ollut. Mutta lapsilla on lähes koko edessään ja meillä vanhemmilla noin 1/3 jäljellä, enkä ole halunnut pilata lasten kehitystä itsekkyydellä. Enpä tiedä, miten käy vuoden päästä.

Jäi edellisestä pois että siis seksiä ei myöskään harrasteta ei siis vieraissakaan käyntiä,koska me ollaan koko ajan muutoin yhdessä eikä käytetä alkoholia ei ravintoloita,ei käydä missään paitsi työssä ja sama työpaikkakin molemmilla.

...maaliskuun alussa on lomaa, silloin lähden vähän kotinurkkia kauemmaksi kokeilemaan saisko sitä seksiä ihan pyytämättä, kotona sitä ei saa pyytämälläkään, viimeksi taisi olla joskus huhtikuussa...viime vuonna. Olen aivan härskisti ukkoni elätettävänä, omat rahani säästän omiin menoihini.

Tuo on kyllä pahimman luokan paskapuhetta etteikö muka vaihtamalla parane. Jos suhteen aikana tapaa henkilön jonka kanssa menee kemiat yhteen paremmin kuin olisi koskaan uskonut kenenkään kanssa tapahtuvan, se todellakin paranee vaihtamalla.

"Ei jaksa enää elämää. Ei tämä elämältä tunnu edes enää."

kuullostaa jo pahalta. olisiko aika tehdä elämällesi jotakin? vika ei ole sinussa jos miehesi ei halua seksiä kanssasi, vaan hänessä! ihania miehiä on kyllä olemassa. vaikka et heti elämäsi miestä löytäisi, niin kun löydät hänet, tunnet että aika oli odottamisen arvoinen! elämäsi kumppania odottaessasi nauti itsestäsi, opi arvostamaan ja kunnioittamaan itseäsi :)

jossa molemmat voivat yhdessä rakentaa pelisäännöt. Jos homma muuten toimii, mutta esim seksi ei, niin ei liittoa ja kaikkea muuta hyvää kannata sen vuoksi hajoittaa. Seksiä saa muualtakin ilman tunteita, jos se siitä vain kiinni on niin ei syytä erota. Käy vaan hoitamassa paneskelunsa muualla ja se siitä ilman suurempia numeroita.

liitto, sopimus kirjoitti:

jossa molemmat voivat yhdessä rakentaa pelisäännöt. Jos homma muuten toimii, mutta esim seksi ei, niin ei liittoa ja kaikkea muuta hyvää kannata sen vuoksi hajoittaa. Seksiä saa muualtakin ilman tunteita, jos se siitä vain kiinni on niin ei syytä erota. Käy vaan hoitamassa paneskelunsa muualla ja se siitä ilman suurempia numeroita.

Lue lisää

Se heikentää avioliittoa jos rupeaa hakemaan liiton ulkopuolista seksiä. Kokonainen ja oikeista syistä solmittu liitto on huollettavissa lähes uuden veroiseksi, kunhan vaan molemmat sitä haluaa.

Jaa, että käykää vieraissa??? Ompas siinä neuvo! Ja sitten itkette uskottomuuspalstalla, kun näin kävi?? Kunnioittakaa niitä "vieraitakin", ihmisiä ne ovat hekin!! Sinkkuja, varattuja, leskiä, ihan sama...hoitakaa hitto vie liittonne kuntoon ilman, että vielä muiden ulkopuolistenkin elämän pilaatte!!!!

se on lopahtanut meiltä jo kauan sitten,nyt huomaan sen vaikutukset,esim. jos haluan vain mennä lähellle,niin heti kuuluu,että mitä nyt taas,onko tuttua?

Niin kauan on toivoa kuin on elämää..kun kuolema erottaa sitten ei voi enää muuttaa mitään ne muutetaan.Kaikki muuttu väkisin ja jää tyhjyys.
MItä se rakkaus loppujen lopuksi on.Eikö meillä ole rakkautta päätöksissämme elää yhdessä ja tehdä niitä asioita sen liiton eteen.Rakentaa kotia ja puutarhaa ja istuttaa omenapuu.Synnyttää ja kasvattaa lapsia.Ne kaikki kuuluu rakkauteen.Rakkaus on paljon isompi asia kuin seksi tai joku intohimo.JA nekin sisältyy elämään.Intohimoa voit tuntea kalastukseen ja puutarhanhoitoonkin.Pääasia että tuntee elävänsä.JA kokee iloa siitä mitä on.Hedelmistään puu tunnetaan ja teoistaan ihminen.Mitä olisimme ilman rakkautta? helisevä vaski ja kilisevä kulkunen..

Onko totta että tämän viestiketjun on jo 32000
ihmistä lukenu .....

Erosta jo 15 vuotta ja lapsilla välit molempiin vanhempiin , se mitä vieläkin kaipaavat ovat yhteiset perhejuhlat hyvine ja huonoine jännitteineen . Ja vanhan perheen yhteistä tarinaa joka jäi kesken . Perheen tarinaa voi toki jatkaa jos vanhemmat kykenevät kommunikoimaan toistensa kanssa , vaan niitä eronneita on harvassa . Meiltä se loppui .

Ei varmaankaan.

tuulen huuhtoma pers.......... kirjoitti:

Ei varmaankaan.

elän elämää täysil ja nautin suurista asioista esim matkustelemisesta.. enkä mistään saakutin isost talost tai ihme autosta..

Sinä puhut vain omasta pienestä kokemuksestasi, et ole nähnyt elämää kansainvälisesti, monipuolisesti.
Kulissiavioliitto ilman seksiä voi toimia todella hienosti ja antaa molemmille osapuolille kaiken tyydytyksen. Seksiä voi hakea ja saada jatkuvasti ympäriltä ja samalla avartaa omaa näkemystään erillaisista ihmisistä ja kulttureista.
Itse olen elänyt "kulissiavioliitossa" ilman seksiä puolisoni kanssa 25 vuotta.En ole ollut ilman seksiä, sitä olen harrastanut kolmen rakastajani kanssa säännöllisesti ja viellä päälle matkat mailman metropoleihin joissa saa seksiä harrastaa.
Juuri olen lähdössä Tokioo, katsotaan lyötyykö siltä aikuista daamia seksin nälkään.

PeliSex kirjoitti:

Sinä puhut vain omasta pienestä kokemuksestasi, et ole nähnyt elämää kansainvälisesti, monipuolisesti.
Kulissiavioliitto ilman seksiä voi toimia todella hienosti ja antaa molemmille osapuolille kaiken tyydytyksen. Seksiä voi hakea ja saada jatkuvasti ympäriltä ja samalla avartaa omaa näkemystään erillaisista ihmisistä ja kulttureista.
Itse olen elänyt "kulissiavioliitossa" ilman seksiä puolisoni kanssa 25 vuotta.En ole ollut ilman seksiä, sitä olen harrastanut kolmen rakastajani kanssa säännöllisesti ja viellä päälle matkat mailman metropoleihin joissa saa seksiä harrastaa.
Juuri olen lähdössä Tokioo, katsotaan lyötyykö siltä aikuista daamia seksin nälkään.

Lue lisää

eivät muka huomaa mitään... HAHAHAHA

..tehdä ensin jokin väliaikaisratkaisu, jos yhdessä on hankala asua. Vuokralla asuessa ei ainakaan sido liikaa varoja. Molemmathan vastaisivat tällöin varmimmin vain omista talouksistaan, mikäli erilleen mennään.

Olisi myös hidasta pyörittää isoja hankintoja, esim 2 asunnon ostoa yhdessä päätettävinä asioina. Onko kyse edes yhteisesti rahoitettavasta asiasta....

Siinnä läpileikkaus suomalaisesta naisesta,on todettava .kirjoituksissa paistaa,ääretön tyhmyys,ja omahyväisys,itsekkyys.

tarve kirjoitti:

Siinnä läpileikkaus suomalaisesta naisesta,on todettava .kirjoituksissa paistaa,ääretön tyhmyys,ja omahyväisys,itsekkyys.

lopuksi sanoisin jotka viellä elätte parisuhteessa,älkää erotko vaihtamalla puoliso ei parane,eikä niitä uusia ihmisuhteita niin vaan oteta..etenkin näin laman aikkana kahden tulot ja taloudellinen turva parisuhteessa.

moni yksinhuoltaja katuu eroaan..anna rakkautta jos ite aiot rakkautta saada.

omat Bootsit kirjoitti:

lopuksi sanoisin jotka viellä elätte parisuhteessa,älkää erotko vaihtamalla puoliso ei parane,eikä niitä uusia ihmisuhteita niin vaan oteta..etenkin näin laman aikkana kahden tulot ja taloudellinen turva parisuhteessa.

moni yksinhuoltaja katuu eroaan..anna rakkautta jos ite aiot rakkautta saada.

Lue lisää

..lapsi voi enemmän siis arvostaa kalliita harrastuksia tai status quota kuin yhdessä onnellisia vanhempia.
Joitain ajatuksia pienissäkin päissä liikkuu. Mutta ei lapsilta sellaisia kysytä, tosin aina voidakaan.
Vanhempana tilitystä saattaa tulla.

Minusta avioliitto pelkkä muodollinen, taloudellinen sopimus kahden ihmisen välillä ja näin ollen se on aina itsessään pelkkä kulissi. Yleensä avioliittoa romantisoidaan aivan turhaan kuten siihen yleensä liitettyä rakkaudentunnetta, vaikka todellisuudessa yhdessä pysyminen vaatii yleensä lähinnä vain tahtoa ja arvovalintoja sekä hyvässä että pahassa. Jotkut ihmiset varmasti ovat tyytyväisiä suhteeseen, joka hyödyntää heitä lähinnä taloudellisesti. Toiset taas etsivät vähän syvempää suhdetta. Toiset kuvittelevat, että rakastumisentunne kestää ikuisesti. Suhteen "toimivuus" riippuu kait ihmistyypistä ja ympäröivästä kulttuurista.

"Tyhmä ei silti tarvitse olla ja myydä asuntoa alle sen oikean arvon ja mahdollisesti vuokrata kahta ylihintaista."

"kirjoitin alkuperäisen viestini hetken mielijohteesta, purkaakseni tunteitani johonkin."

Taitaa olla myrsky vesilasissa.

"Itse asiassa minua kovasti mietityttää, onko lasten kannalta parempi, että on vaikka etäisetkin vanhemmat samassa kodissa, vai kenties kaksi vapaammin hengittävää mutta erillään asuvaa yksinäistä vanhempaa? Eivät ne lapset parisuhteen mallia opi silloinkaan, jos vanhemmat asuvat yksin. "
Ajattelitko tätä tosissaan vai oliko sekin tunteiden purkaus. Tarkkaile asuntomarkkinoita ja niiden kehitystä ja mieti asiaa rauhassa, varsinkin kun raha ei ole ongelma. Vaikka minä luulen ihan muuta.
Luulenpa että lapset tekevät omat ratkaisut ilman meidän malleja. Anna lasten tehdä omat virheensä ja oppia niistä, niin tekevät muutkin.

teräketjuöljy kirjoitti:

"Tyhmä ei silti tarvitse olla ja myydä asuntoa alle sen oikean arvon ja mahdollisesti vuokrata kahta ylihintaista."

"kirjoitin alkuperäisen viestini hetken mielijohteesta, purkaakseni tunteitani johonkin."

Taitaa olla myrsky vesilasissa.

"Itse asiassa minua kovasti mietityttää, onko lasten kannalta parempi, että on vaikka etäisetkin vanhemmat samassa kodissa, vai kenties kaksi vapaammin hengittävää mutta erillään asuvaa yksinäistä vanhempaa? Eivät ne lapset parisuhteen mallia opi silloinkaan, jos vanhemmat asuvat yksin. "
Ajattelitko tätä tosissaan vai oliko sekin tunteiden purkaus. Tarkkaile asuntomarkkinoita ja niiden kehitystä ja mieti asiaa rauhassa, varsinkin kun raha ei ole ongelma. Vaikka minä luulen ihan muuta.
Luulenpa että lapset tekevät omat ratkaisut ilman meidän malleja. Anna lasten tehdä omat virheensä ja oppia niistä, niin tekevät muutkin.

Lue lisää

Kun nyt satuin viestisi näkemään täällä vielä keikkuessani:
Kyllä kirjoitin alkuperäisen viestini hetken mielijohteesta, en siis valinnut sanojani mitenkään erityisen pohtien. Mutta tätä ajatustyötä elämäntilanteesta olen tehnyt jo kauan (myös asuntoasioiden kannalta).

" "Itse asiassa minua kovasti mietityttää, onko lasten kannalta parempi, että on vaikka etäisetkin vanhemmat samassa kodissa, vai kenties kaksi vapaammin hengittävää mutta erillään asuvaa yksinäistä vanhempaa? Eivät ne lapset parisuhteen mallia opi silloinkaan, jos vanhemmat asuvat yksin. "
Ajattelitko tätä tosissaan vai oliko sekin tunteiden purkaus. "

Tätä puolta asioista olen miettinyt muun muassa luettuani teidän ihmisten kirjoituksia. Alkuperäinen viestini oli se tunteenpurkaus.

..ja sydämissä?
"On tutkittu, että 50% erolapsien avioliitoista päättyy eroon. " En ole fatalisti, mutta yleistys on rankka. Lyhyen liiton jälkeen voisi kuvitella, että kaikkea ei ole koetettu, mutta jos käy niin pitkän liiton jälkeen? Ero voi olla hyvästäkin, siihen voidaan jopa päätyä yksissä tuumin ja eroamattomat huonosta suhteesta kärsivät myrkyttävät mielensä.

"Tietysti on parempi erota jos riitelette lapsen kuullen, nimittäin se on myös tekijä josta lapsi ottaa paljon esimerkkiä - tai kaikestahan lapsi ottaa mitä vanhemmat tekevät. "

Jaa-a, eikös riiteleminen ole taitolaji. Riitelemättömyys on outoa, kylmyyttä. Mutta jos näkyy riitely, vaan ei sopimista - niin sekin on lapsen silmissä outoa. Perusasetelma lienee se, että rakentavaa riitelyä ei kai ole olemassa. Sen tarkoitushan on loukata toista, eikö?

erot alko 7kyt luvulla,naiset sai ehkäisy väineet ja ruoho rupesi maistaan aidan toisella puolen.

ääretön tyhmyys paistaa täällä sivulla ja itsekkyys.ha

MIJONÄÄRI JA SIJOITTAJA kirjoitti:

erot alko 7kyt luvulla,naiset sai ehkäisy väineet ja ruoho rupesi maistaan aidan toisella puolen.

ääretön tyhmyys paistaa täällä sivulla ja itsekkyys.ha

Mitä täs on tätä elämää seurannut (50V), niin omaani kuin siin samalla väkisinnii joutunut katteleen toisienkin, tuntuu että ei millään ole väliä. Liekkö vain kuvittelua, mää ja tiiä. En ole kyl parempi itekkään, olen oppinut että mitäs täs nipottamaan kun ei toinenkaan. Saatan riekkua juhlimassa, jota en n 20v tehnyt kun olin niin täydellinen vaimo äiti kotohengetär, no mitä v se mun mies välitti, se paneskeli kaik mun työkaveritkin, liekkö kaikkee mikä liikku, jos olisin täl järjel ollut varustettu nuorenakin, vähät välittäisin, eihän se minun vikani, jokainen tekee kuin haluaa, sitä otti omaksi huonoudekseen, kun ei ns riittänyt, nyt en moisesta eroa ottaisi. Tämä on vain minun mielipiteeni, jotkut vain on sellaisia, niille ei riitä yksi eikä satakaan...liekkö kuuluu kulissiin sitten.

Jos puolisot voivat olla tekemisissä ilman riitelyä, kyllä onnistuu!!
Meillä ollaan sovittu, että perheenä pysytään lasten takia, vaikka intohimot on kuollut!
Ei riidellä eikä "kylmyyttä". Miksi olisikaan?
Elämä meni näin, minkäs teet? Nauretaan silti ja pidetään hauskaa! Kummallakin omat menonsa ja juttunsa!
Sitten kun lapset lähtevät omille teilleen,minä lähden Eurooppaa kierteleen, se on minun unelmani!
Jaksan kyllä muutaman vuoden odotella..ovathan lapset kuitenkin tärkeämpi juttu!

yks boheemi vaan kirjoitti:

Jos puolisot voivat olla tekemisissä ilman riitelyä, kyllä onnistuu!!
Meillä ollaan sovittu, että perheenä pysytään lasten takia, vaikka intohimot on kuollut!
Ei riidellä eikä "kylmyyttä". Miksi olisikaan?
Elämä meni näin, minkäs teet? Nauretaan silti ja pidetään hauskaa! Kummallakin omat menonsa ja juttunsa!
Sitten kun lapset lähtevät omille teilleen,minä lähden Eurooppaa kierteleen, se on minun unelmani!
Jaksan kyllä muutaman vuoden odotella..ovathan lapset kuitenkin tärkeämpi juttu!

Lue lisää

Se on älykkyydestä kiinni, hyvin tiivistetty. Ei ihmiset kykene pitkiin romanttisiin suhteisiin, en ainakaan minä. Aikuiset ihmiset pystyvät olemaan hyviä kavereita lasten tähden, vaikka romanttista yhteyttä ei olisikaan.

Meillä on intohimot kuolleet jo ajat sitten, vaikka seksiä harrastetaankin joskus ja jouluna. Elämä meni ja ihan hyvin kävi. Pidämme myös hauskaa ja nautimme elämästä - puoliso on työkaveri muiden joukossa. Tämän työkaverin kanssa tehtävänä on kasvattaa lapsistamme täyspäisiä ja fiksuja. Hyvin toimii ja olemme onnellisia.

Kun lapset lähtevät omille teilleen, niin minä lähden kiertelemään maailmaa.. intiaan nyt ensimmäiseksi. Siinä on unelmani heti lasten jälkeen. Lapset ja heidän hyvinvointi ovat kyllä unelmana ykkösenä.

näinmeillä kirjoitti:

Se on älykkyydestä kiinni, hyvin tiivistetty. Ei ihmiset kykene pitkiin romanttisiin suhteisiin, en ainakaan minä. Aikuiset ihmiset pystyvät olemaan hyviä kavereita lasten tähden, vaikka romanttista yhteyttä ei olisikaan.

Meillä on intohimot kuolleet jo ajat sitten, vaikka seksiä harrastetaankin joskus ja jouluna. Elämä meni ja ihan hyvin kävi. Pidämme myös hauskaa ja nautimme elämästä - puoliso on työkaveri muiden joukossa. Tämän työkaverin kanssa tehtävänä on kasvattaa lapsistamme täyspäisiä ja fiksuja. Hyvin toimii ja olemme onnellisia.

Kun lapset lähtevät omille teilleen, niin minä lähden kiertelemään maailmaa.. intiaan nyt ensimmäiseksi. Siinä on unelmani heti lasten jälkeen. Lapset ja heidän hyvinvointi ovat kyllä unelmana ykkösenä.

Lue lisää

Täysin absurdiajatus olla "lasten takia" kulissiavioliitossa. Johan asiaa on monesti tutkittu, lapset imitoivat, kokevat, imevät sosiaaliset käytösmallit ja alkuun maailmankatsomuksenkin vanhemmiltaan. On kyse siitä, että haluaako äiti ja isä tehdä lapsen tunnekehityksestä millaisen. Jos perheessä ei ole rakkautta, se on lapsille yhtä paha-asia kuin jatkuva pahoinpitely. Miten pieni lapsi, joka ei ymmärrä, vaikka sille selitettäisiin voisi koskaan oppia läheisyyttä normaalisti, jos äiti ja isä ovat toisilleen jäävuoria. Vaikka rakkaus, huolenpito ja välittäminen molemmilta lapsiin kohdistuisikin, lapsi automaattisesti tarkkailee myös vanhempiensa välejä ja kuvittelee, että se on oikea malli. Johan se on kaikkien tiedossa, että isä ja äiti ovat lapsen elämän suurimpia ja tärkeimpiä roolimalleja.

Kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa, mikä on oikein ja väärin. Mutta kannattaa pohtia, millaisen tulevaisuuden ja psyykkeen lapsille kasvattaa. On ihan sama millä lapsi "aivopestään", joku pesee jeesuksella, joku ateismilla, joku tunnevammaiseksi, maailmassa on parempiakin vaihtoehtoja. Kaikki materia on vain vanhempien omaa tekosyyttä olla tekemättä tilanteelle mitään. Ei se auta sen enempää, että "odottaisi" lasten olevan isompia. Mikä pointti siinä on? Lapselle on AINA tärkeintä nähdä vanhempi onnellisena, oli ne sitten yhdessä tai erikseen. On ihan vanhemmista kiinni kuinka henkisesti vaikeaa tai helppoa elämän lapselle tekee. Ihminen on itsekäs,tuntematonta pelkäävä, mukavuudenhaluinen nisäkäs. Todellinen onni tulee sydämmestä ja järjestä, ei siitä, mikä on helpointa käytännössä toteuttaa ja mistä kukin osapuoli "hyötyy" eniten. Kuka siinä tosiasiassa hyötyy kun äidin ja isän "ei tarvitse" hankkia uusia asuntoja tmv.

Ajatelkaa aidosti niitä lapsia, itseänne ja todellisuutta. Mielellä on tapana tehdä totutusta poikkeavat tavat ja tarpeet "vaikeiksi toimiksi ja demonisoida" kaikki, totuus on siellä syvällä järjessä ja sydämessä. Harvemmin kulissiavioliiton (ts. taloudellisen varmuuden?) kylmyydessä ja "pyhyydestä".

kaikenkokenut kirjoitti:

Täysin absurdiajatus olla "lasten takia" kulissiavioliitossa. Johan asiaa on monesti tutkittu, lapset imitoivat, kokevat, imevät sosiaaliset käytösmallit ja alkuun maailmankatsomuksenkin vanhemmiltaan. On kyse siitä, että haluaako äiti ja isä tehdä lapsen tunnekehityksestä millaisen. Jos perheessä ei ole rakkautta, se on lapsille yhtä paha-asia kuin jatkuva pahoinpitely. Miten pieni lapsi, joka ei ymmärrä, vaikka sille selitettäisiin voisi koskaan oppia läheisyyttä normaalisti, jos äiti ja isä ovat toisilleen jäävuoria. Vaikka rakkaus, huolenpito ja välittäminen molemmilta lapsiin kohdistuisikin, lapsi automaattisesti tarkkailee myös vanhempiensa välejä ja kuvittelee, että se on oikea malli. Johan se on kaikkien tiedossa, että isä ja äiti ovat lapsen elämän suurimpia ja tärkeimpiä roolimalleja.

Kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa, mikä on oikein ja väärin. Mutta kannattaa pohtia, millaisen tulevaisuuden ja psyykkeen lapsille kasvattaa. On ihan sama millä lapsi "aivopestään", joku pesee jeesuksella, joku ateismilla, joku tunnevammaiseksi, maailmassa on parempiakin vaihtoehtoja. Kaikki materia on vain vanhempien omaa tekosyyttä olla tekemättä tilanteelle mitään. Ei se auta sen enempää, että "odottaisi" lasten olevan isompia. Mikä pointti siinä on? Lapselle on AINA tärkeintä nähdä vanhempi onnellisena, oli ne sitten yhdessä tai erikseen. On ihan vanhemmista kiinni kuinka henkisesti vaikeaa tai helppoa elämän lapselle tekee. Ihminen on itsekäs,tuntematonta pelkäävä, mukavuudenhaluinen nisäkäs. Todellinen onni tulee sydämmestä ja järjestä, ei siitä, mikä on helpointa käytännössä toteuttaa ja mistä kukin osapuoli "hyötyy" eniten. Kuka siinä tosiasiassa hyötyy kun äidin ja isän "ei tarvitse" hankkia uusia asuntoja tmv.

Ajatelkaa aidosti niitä lapsia, itseänne ja todellisuutta. Mielellä on tapana tehdä totutusta poikkeavat tavat ja tarpeet "vaikeiksi toimiksi ja demonisoida" kaikki, totuus on siellä syvällä järjessä ja sydämessä. Harvemmin kulissiavioliiton (ts. taloudellisen varmuuden?) kylmyydessä ja "pyhyydestä".

Lue lisää

Keski-ikäisenä se elämä on muutenkin niin kiireistä, ettei sitä kumppaniaan paljon näe kuin oven aukaisun yhteydessä, toinen menossa ja toinen tulossa..
Mitenkähän ne lapsoset siitä vanhempien läsnäolosta muka niin vinoutuis? Höpö höpö!
Meilläkään mitään rakkautta ei oo ollu vuosikausiin, mutta kun aikuisia osataan olla niin hommat osataan tehdä oikein!
Lapset saa siinä kasvaa ja olla kavereitten ja tuttujen koulujensa kanssa ja aina jompikumpi vanhemmista on paikalla jöötä pitämässä!
Silloin harvoin, kun vanhemmat on yhtä-aikaa paikalla ollaan niin väsyneitä, että puuhaillaan omiamme tai jompikumpi tekee koko perheelle ruokaa...sitten nukkumaan.

lapset onnellisia! kirjoitti:

Keski-ikäisenä se elämä on muutenkin niin kiireistä, ettei sitä kumppaniaan paljon näe kuin oven aukaisun yhteydessä, toinen menossa ja toinen tulossa..
Mitenkähän ne lapsoset siitä vanhempien läsnäolosta muka niin vinoutuis? Höpö höpö!
Meilläkään mitään rakkautta ei oo ollu vuosikausiin, mutta kun aikuisia osataan olla niin hommat osataan tehdä oikein!
Lapset saa siinä kasvaa ja olla kavereitten ja tuttujen koulujensa kanssa ja aina jompikumpi vanhemmista on paikalla jöötä pitämässä!
Silloin harvoin, kun vanhemmat on yhtä-aikaa paikalla ollaan niin väsyneitä, että puuhaillaan omiamme tai jompikumpi tekee koko perheelle ruokaa...sitten nukkumaan.

Lue lisää

ei tuollaista yhdessäoloa voi kuvailla kuin kodin irvikuvaksi. kaikki häippää maailmalle hoitamaan omia juttujaan heti kun pääsee. voisin arvata että sun lapset on miltei heitteillä ja sä vippaat viiskymmpiä tuon tuosta ja sanot että tee mitä huvittaa..

vai oletko tyhmä? kirjoitti:

ei tuollaista yhdessäoloa voi kuvailla kuin kodin irvikuvaksi. kaikki häippää maailmalle hoitamaan omia juttujaan heti kun pääsee. voisin arvata että sun lapset on miltei heitteillä ja sä vippaat viiskymmpiä tuon tuosta ja sanot että tee mitä huvittaa..

Lue lisää

Päin vastoin. Lapsilla on aina oma vanhempi kotona, eikä heidän tarvitse sietää ventovieraita uusia heiloja.

yks boheemi vaan kirjoitti:

Jos puolisot voivat olla tekemisissä ilman riitelyä, kyllä onnistuu!!
Meillä ollaan sovittu, että perheenä pysytään lasten takia, vaikka intohimot on kuollut!
Ei riidellä eikä "kylmyyttä". Miksi olisikaan?
Elämä meni näin, minkäs teet? Nauretaan silti ja pidetään hauskaa! Kummallakin omat menonsa ja juttunsa!
Sitten kun lapset lähtevät omille teilleen,minä lähden Eurooppaa kierteleen, se on minun unelmani!
Jaksan kyllä muutaman vuoden odotella..ovathan lapset kuitenkin tärkeämpi juttu!

Lue lisää

Tuohan vaan hyvä asia, jos pystytte elämään noin. Ja sehän on sellaista elämää, mitä varmasti kaikki onnellisessa liitossa elävät ihmiset viettävät. Ei kahleita, tilaa, tarpeet ovat molemmilla samat. Ja tarkoittaako avioliitossa oleminen ylipäätään sitä, että ei saisi päästää toista vaikka vuodeksi reissuun tai miten pitkäksi aikaa tahansa, jos toista osapuolta se ei häiritse??

Eihän teidän tarvitse edes erota, jatkatte vaan samalla lailla :)

Jos lapsia ajattelee, niin ehkä se vanhempien ero koskee lapsia myös aikuisena. Ja hekin ehkä lisääntyvät ja saavat lapsenlapsia ja sitten on taas uudet moraaliset ja eettiset ym. omantunnon kysymykset vastassa.

Ei nimimerkkiä kirjoitti:

Päin vastoin. Lapsilla on aina oma vanhempi kotona, eikä heidän tarvitse sietää ventovieraita uusia heiloja.

Itse kyllä haluaisin että MOLEMMAT vanhempana ovat läsnä muutenkin kuin yön aikana. Mutta kait se on jonkun mielestä normaalia roolimallia, että vain jompikumpi on kotona, tai jos ollaan kumpanenkin niin ei paljoa kaksistaan lasten kans puuhailla. Onneksi itse olen kuitenkin normaalissa, ehjässä ja rakkaudellisessa avioliitossa elänyt lapsi.

Ei lapset oo mitään tyhmiä! Jos ei toisilleen näytetä hellyydenosoituksia, sanota rakastavansa toisiaan niin kyllä huomaisin ihan pienenäkin jo ettei kaikki ole kunnossa.

Pois jo sieltä haavemaailmasta.

eronnu, ketjun alusta jo kulunut kohta 1 ½ vuotta..

Niinpä olikin kauan sitten kirjoitettu tuo aloitus...

Eipä se silti poista kirjoitukseni tuomaa hetkellistä helpotusta. En olisi itse osannut laittaa aloitusta aiheesta.

miehesi ymmärtää käyttää tilannetta hyväkseen ,eli ostaa ja maksaa sinusta eri tavoilla . Vapaa et ole itseäsi ilmaisemaan ja se on surullista useimmissa liitoissa. Tutustuin naiseen kerran ja heillä oli kaksi lasta silloin , kun näin piirustuksen jonka oli toinen piirtänyt ja siitä puuttui isä. Kulissi oli kunnossa, mutta ei minua hämännyt ja piirustus todisti. Heillä on nyt kaksi lasta lisää ja varmaankin vähäsen aikaakin tullut toisilleen perheenä tietyillä järjestelyillä. Onnea heille ei ole helppoa ja raskasta on . Ajoissa kannatta asiat selvittää ja tee miehellesi tiettäväksi tarpeesi ja tunteesi . Avioliittoneuvoloita leirejä yms. on ja kannattaa toimia sillä tulee eteen kaikki ja ei helppoa tiedän kokemuksesta. Suosittelen nyt laittamaan asiat kuntoon , kun on vielä mahdollista. Meille kuuluu itsellemmekin elämä. Otan osaa , jo paljon kokeneena. M

uskomatonta nainen olet saanut hyvän ihmisen rinnallesi etkä osaa olla kiitollinen..luuletko todella sitten niin että saavutat tuota haikailemaasi onnentunnetta jostain muualta..et saavuta sitä välttämättä mistään,et ainakaan pysyvästi mistään suhteesta.Kannattaa opetella kiitollisuutta hyvästä elämästä se tunne todella antaa paljon.Omalla kiihkeällä halulla saavuttaa jotain epärealistista onnentunnetta elämäänsä voit tulla särkeneeksi monen ihmisen sydämen ainakin jos on lapsia.Tuoko tämä tunne sitten lopulta onnea.Hakeudu työhön tai avustajaksi sellaiseen ympäristöön jossa todella kohtaat oikeaa kärsimystä.Maailmassa on miljoonia hätää kärsiviä köyhyttä,katulapsia,prostituutiota,alkoholistiperheitä jne.omakohtaisesti kouriintuntuvan hädän kohtaaminen on saanut avata ajatusta todella laajemmalle kuin pyöriä päivät pitkät omissa mitättömissä ongelmissa.On uskomaton tunne kun joku päivä omasta itsekkäästä ajatusmaailmasta versookin aitoja todellisia tunteita,kiitollisuutta omasta hyvästä ja aitoa lämpöä omaa kumppania kohtaan sitä joka näyttäytyi joskus niin arkisena ja tylsänä.

elä elämäsi kirjoitti:

uskomatonta nainen olet saanut hyvän ihmisen rinnallesi etkä osaa olla kiitollinen..luuletko todella sitten niin että saavutat tuota haikailemaasi onnentunnetta jostain muualta..et saavuta sitä välttämättä mistään,et ainakaan pysyvästi mistään suhteesta.Kannattaa opetella kiitollisuutta hyvästä elämästä se tunne todella antaa paljon.Omalla kiihkeällä halulla saavuttaa jotain epärealistista onnentunnetta elämäänsä voit tulla särkeneeksi monen ihmisen sydämen ainakin jos on lapsia.Tuoko tämä tunne sitten lopulta onnea.Hakeudu työhön tai avustajaksi sellaiseen ympäristöön jossa todella kohtaat oikeaa kärsimystä.Maailmassa on miljoonia hätää kärsiviä köyhyttä,katulapsia,prostituutiota,alkoholistiperheitä jne.omakohtaisesti kouriintuntuvan hädän kohtaaminen on saanut avata ajatusta todella laajemmalle kuin pyöriä päivät pitkät omissa mitättömissä ongelmissa.On uskomaton tunne kun joku päivä omasta itsekkäästä ajatusmaailmasta versookin aitoja todellisia tunteita,kiitollisuutta omasta hyvästä ja aitoa lämpöä omaa kumppania kohtaan sitä joka näyttäytyi joskus niin arkisena ja tylsänä.

Lue lisää

Kommenttia ketjua lueskelevalta, kaikki ei ole aina noin mustavalkoista. Et voi tietää, mitä kaikkea muuta tekstin taakse kätkeytyy. Ei kai kukaan tänne koko elämäntarinaansa kirjoita.

ihmettelen kyllä sitä et itsekkyys syistä nostetaan esiin aina se asia et "huonossa suhteessa" lapsi ei näe isän ja äidin välistä hellyyttä.Eiköhän tärkeämpää ole kuitenkin se et lapsi itse saa kokea hellyyttä molemmilta vanhemmiltaan.Tuossa joku äitipuoli nosti esiin aiheen et isän lapsi ei osaa olla sylissä jne.no syyttää voi ainoastaa vanhempia.Lapsi osaa olla sylissä jos on sitä lapsesta asti molemmilta vanhemmiltaan saanut ei asiaa paljon auta se vaikka lapsi kuinka katselisi vanhempien halimisia sisustakatsojana.Kannatta todella harkita eroa tarkaaan.mahdollista on sekin ettei tule koskaan kohtaamaan ketään ns.oikeaa on vain loputon sarja suhteita jotka repipät sydämestä aina pienen palasen mennessään ja lasten sydämistä vähän isommankin.Harkitsisin myöskin haluanko luovuttaa oman lapseni tuntemattoman ihmisen kotiin exän tulevat äiti tai isäpuoliehdokkaat eivät rakasta lastanne välttämättä ollenkaan,aika avuttomia ovat pienet ihmiset siinä ihmissuhteiden kiertokulussa.Eheä koti jonka puolesta vanhemmat taistelevat on todellinen rikkaus lapselle.