Lapsuus käsitteenä syntyi 1800-luvulla. Sitä ennen ajateltiin, että pienet ihmiset ovat pieniä aikuisia. Tämän jälkeen alettiin miettiä, että jonkinlainen lapsuusvaihe on olemassa. Aluksi tämä vaihe oli lyhyt. Luin esimerkiksi erästä 1900-luvun alun Suomen kuvalehteä, jossa sanottiin että 5-vuotias voi jo yksin liikkua kaupungilla.
Maatalousyhteiskunnassa oli tavallista, että lapset jätettiin jo nuorena yksin tai toistensa seuraan. Vielä 1980-luvullakin lapset viettivät paljon enemmän aikaa ilman aikuisen seuraa kuin nyt. Esimerkiksi sellainen asia kuin lapsen iltapäivähoito on tullut kunnolla vasta kymmenen viime vuoden aikana. Sitä ennen pidettiin aivan tavallisena, että vaikkapa ekaluokkalainen menee koulun jälkeen tyhjään kotiin tai jää viettämään aikaa kavereiden kanssa.
Asun itse Lapissa, jossa vielä parikymmentä vuotta sitten monet koululaiset viettivät viikot asuntolassaan ja kävivät kotona vain viikonloppuisin. Ei heillä siellä kovin kummoista valvontaa ollut. Nykyisin tällaista pidettäisiin lähes heitteillejättönä. Samoihin aikoihin koko Suomessa usein hiihdettiin (tai käveltiin tai pyöräiltiin) kouluun. Nykyään saman matkan päästä lapset haetaan taksilla kotiovelta, jotta he varmasti pääsevät turvallisesti. Muutenkin lasten kyyditseminen esimerkiksi harrastuksiin on lisääntynyt huomattavasti. Eihän pienen pidä itse ottaa vastuuta.
Nykyään päiväkodeista ei lasta anneta edes sisarukselle mukaan ellei tämä hakija ole yli 18-vuotias. Onkohan hieman ylihuolehtimista?
Lapsuus päättyy viimeistään ensimmäisiin tupakkakokeiluihin. Viimeisen viidentoistavuoden ajan tupakkaa on saatu ostaa vasta 18-vuotiaana. Tämä on siirtänyt mahdollista tupakoinnin aloitamista myöhempään ikään.
Mitähän esimerkkejä vielä keksisin? Tässä valossa tuntuu todella kummalliselta, että väitetään lapsuuden lyhentyneen jollain tavalla.
Lapsuuden pidentyminen
20
4113
Vastaukset
- Muori, syntynyt 1950
Nuoruus taas on pidentynyt. Sehän kestää nykyään 20 vuotta. Ihmiset ovat nykyisin "nuorisoa" 10-vuotiaasta 30-vuotiaiksi.
Ennen lapset olivat lapsia 15-vuotiaiksi asti ja heitä kohdeltiin lapsina. 15-20 vuotiaat olivat nuorisoa, ja jo 20 vuotiaat olivat aikuisia. Tytöt avioituivat jo 21-23 vuotiaina ja saivat kohta lapsia.
Lapsille ei puhuttu aikuisten asioista esim seksistä tai politiikasta. Heitä ei päästetty aikuisten huvituksiin, tsnsseihin, konsertteihin, ravintolaan jne.
Lapset käyttivät pitkään lasten vaatteita. Lasten vaatteet olivat erilaisia kuin akuisten. Vielä kymmenen vuotialla tytöillä oli lapsen mekko, essu ja rusetti tukassa. Isommilla tytöillä oli hame ja pusero tai jumpperi. Meikkaamionen ei koulussa tullut kysymykseenkään, eivätkä tytöt saaneet käyttää pitkiä housuja koulussa, muuta kuin urheilutunneilla.
Äidit olivat yleensä kotiäitejä, tai jos äiti oli virkanainen, kotiapulainen huolehti huushollista ja katsoi isäntäväkensä lasten perään. Vain työväenluokan lapset saattoivat olla avainlapsina keskenään iltapaäivisin kotona, kun vanhammat olivat töissä. Silloin isommilla lapsilla oli velvollisuus katsoa pinemmpeinsä perään. Työväenluokan lapset menivät usein jo 15 vuotiaina töihin heti kansalaiskoulun jälkeen.
Kotitöitä teetettiin kaikkien säätyjen lapsilla. Myös herraslapset joutuivat siivoamaan huoneensa, osin huolhtimaan vaatteistaan ja kesäisin mökillä hoitamaan kasvimaata ja poimimaan marjoja.
Ketään ei tietenkään koskaan kuljettettu mihinkään, eihän yksityisautoja edes ollut, vaan lapset käyttivät julkisia kulkuneuvoja tai pyöräilivät ja kävelivät (maaseudulla myös hiihtivät talvisin), kun menivät kouluun, kerhoihin tai soittotunnille.
Paitsi kerhoja, partiota yms lapset harrastivat paljon urheilua ja pihaleikkejä ainakin 15-viuotiakis asti. Leikittiin kirkonrottaa ja vinkkiä, hypättiin narua ja barbiita (ruutua).
Tällaista oli lasten elämä 50-luvulla ja 60-luvun alussa, kun itse olin lapsi. Ilmeisesti se oli ollut suunnilleen samanlaista myös maaailmansotien välisenä aikana. Sotavuosian lapsuutensa eläneiden muistot voivat olla sattuneesta syystä toisenlaisia. Sitten 60-luvun loppupuolella kaikki muuttui. - vaiikka huolehditaan
Kyllä lapsuus on lyhentynyt. 10-vuotiaat haluavat olla jo pieniä aikuisia, ryypätään, kokeillaan tupakkaa, meikataan, seurustellaan.
Lastenvaatteita ei löydy mistään. Kouluikäisen vaatteet ovat saman malliset kuin 20-vuotiaankin.
Itse olen 70-luvun lapsi, maalaistalossa kasvanut. Pienenä hoidin siskojani vanhempieni oleesa navetalla. Pian myös kesäisin hoidin kanat. Lauantaisin harjasin lehmät. Nämähän oli ihan tavallisia kotitöitä. Lapsuus ei tästä ole kärsinyt. Äiti on ollut kotona kun koulusta tulin ja isovanhemmat ihan nurkan takana.
Nykyisin lapset ovat enempi yksin ja tv ym vaikuttavat heidän maailmassaan paljon suuremmin. Kaikki ihnanoivat pitkittynyttä nuoruutta.
Ja silloin kauan kauan sitten, kun lapset olivat pieniä aikuisia, suurena erona oli se, että heitä kasvatti terve yhteisö, johon kuuluivat isovanhemmat, sedät, tädit ym. Ei ollut koulua, lapset tekivät töitä, mutta vain sen minkä ikäänsä ja kokoonsa nähden pystyivät. Heistä kuitenkin huolehdittiin. Ymmärtääkseni heille jäi myös aikaa leikkeihin. Nykyisin leikkiminen on lasten mielestä nynnyjen juttu. Pitää vaan pelata tietsikalla tai tuijottaa tv:tä. Tämäkö muka hyvää lapsuutta? - Virya
Oli varmaan ihan eri asia liikkua yksin kaupungilla sata vuotta sitten kuin nyt. Ihmiset olivat joskus yhteisöllisiä, nykyään tarvitaan yhteiskunta korvaamaan tuo yhteisöllisyys. Ja mikä on tulos?
- 90-malli
Itsellä aiemmin mainittuna 90-luvun kasvattina on käsitys vieläkin, että siihen 15-vuotiaaksi ollaan lapsia ja siitä 15-20v on nuorisoa ja 20 -> ylöspäin aikuisia. Tai niin pitäisi olla. Kuvittelen itsekin, että menen naimisiin yms. sitten kun olen 20 ylittänyt, eli olen nyt 19.
Itse olin lapsi ihan yläasteen ajan turvallisesti, 7lk aloin tehdä ensimmäisiä meikkikokeiluja ja aloin vasta katsoa, mitä vaatteita päälleni laitan. Vasta, kun seurustelin pitempiaikaisen poikakaverini kanssa 9lk huomasin, että tämän 8v pikkuveli veti kadulla ihan täyttä vauhtia tupakkaa, joi viikonloppuna ja ''iski tyttöjä'' kaupungilla. Ja nämä tytöt olivat samaa ikäluokkaa olevia meikattuja, laitettuja minihameissa ja pienissä korossa kävelevijä tyttöjä.
Minusta tuo oli ihan kamala nähdä! Jopa yläasteikäsenä!
Nyt vielä hirveämpää kun on tullut sukuunkin pikkulapsia ja tuttujen pentuja hoidellaan, niin kiire näyttäisi olevan kasvaa. Erään perheen 2lk tyttö tuli minulta kysymään neuvoja bilemeikkiin ja rintaliiveihin. Mitä 8v tyttö sellaisilla vielä tekee!? Itse olin ainakin ihan täysillä vielä luokkakavereiden kanssa leikkimässä kirkkista ja kikattamassa nurkantakana poikia piilossa. "Bileet" olivat meillä samanlaiset kuin synttärit, mutta sinne kutsuttiin myös poikia. Samoja pelejä ja leikkejä sielläkin oli ja vanhemmat olivat paikalla.
Teini-ikä alkaa nykyään ala-asteella ja se on ihan järkyttävää katsottavaa. Olen monasti miettinyt että menisin vain istumaan autoon ja houkuttelemaan lapsia lähelle ja soittaisin sen jälkeen vanhemmille, että oletteko tietoinen että lapsenne pukeutuu näin ja olisi kyllä mukaani lähtenyt jos olisin kyydin tarjonnut.
Jos oman pennun saan, niin muutetaan kyllä niin sivistyksen perseeseen että lapsi kasvaa laput silmillä siihen yläasteikään jolloin saa alkaa rauhassa miettiä sitten meikkiä, ulkonäköä ja poikia. - 26-vuotias
90-malli kirjoitti:
Itsellä aiemmin mainittuna 90-luvun kasvattina on käsitys vieläkin, että siihen 15-vuotiaaksi ollaan lapsia ja siitä 15-20v on nuorisoa ja 20 -> ylöspäin aikuisia. Tai niin pitäisi olla. Kuvittelen itsekin, että menen naimisiin yms. sitten kun olen 20 ylittänyt, eli olen nyt 19.
Itse olin lapsi ihan yläasteen ajan turvallisesti, 7lk aloin tehdä ensimmäisiä meikkikokeiluja ja aloin vasta katsoa, mitä vaatteita päälleni laitan. Vasta, kun seurustelin pitempiaikaisen poikakaverini kanssa 9lk huomasin, että tämän 8v pikkuveli veti kadulla ihan täyttä vauhtia tupakkaa, joi viikonloppuna ja ''iski tyttöjä'' kaupungilla. Ja nämä tytöt olivat samaa ikäluokkaa olevia meikattuja, laitettuja minihameissa ja pienissä korossa kävelevijä tyttöjä.
Minusta tuo oli ihan kamala nähdä! Jopa yläasteikäsenä!
Nyt vielä hirveämpää kun on tullut sukuunkin pikkulapsia ja tuttujen pentuja hoidellaan, niin kiire näyttäisi olevan kasvaa. Erään perheen 2lk tyttö tuli minulta kysymään neuvoja bilemeikkiin ja rintaliiveihin. Mitä 8v tyttö sellaisilla vielä tekee!? Itse olin ainakin ihan täysillä vielä luokkakavereiden kanssa leikkimässä kirkkista ja kikattamassa nurkantakana poikia piilossa. "Bileet" olivat meillä samanlaiset kuin synttärit, mutta sinne kutsuttiin myös poikia. Samoja pelejä ja leikkejä sielläkin oli ja vanhemmat olivat paikalla.
Teini-ikä alkaa nykyään ala-asteella ja se on ihan järkyttävää katsottavaa. Olen monasti miettinyt että menisin vain istumaan autoon ja houkuttelemaan lapsia lähelle ja soittaisin sen jälkeen vanhemmille, että oletteko tietoinen että lapsenne pukeutuu näin ja olisi kyllä mukaani lähtenyt jos olisin kyydin tarjonnut.
Jos oman pennun saan, niin muutetaan kyllä niin sivistyksen perseeseen että lapsi kasvaa laput silmillä siihen yläasteikään jolloin saa alkaa rauhassa miettiä sitten meikkiä, ulkonäköä ja poikia.Olin alakoulussa juuri 90-luvulla. Kyllä me vaan koulussa jo toisluokkalaisina ihailtiin jotain New Kids on the Blockia (tai Toni Niemistä :)). Siis esimerkiksi revittiin farkkuja lyhyiksi ja kirjoiteltiin niihin näiden idoleiden nimiä, liimattiin näiden kuvia huoneen seinälle yms. Samanikäinen serkkuni meikkasi neljännellä luokalla kaupungille lähdön vuoksi niin kauan aikaa, että muilla meinasi mennä hermot odotellessa. Itse halusin 5-vuotiaana korvikset ja sain ne 6-vuotislahjaksi. Kun olin 6-vuotias, niin hiukseni värjättiin silloin ensimmäisen kerran.
Olin kavereiden kanssa sellainen pikkuteini kai, mutta toisaalta kyllä välillä rymyttiin metsissä ja leikkimällä leikittiin. Nyt kun olen katsonut lapsia, niin he vaikuttavat ihan samanlaisilta. Välillä ovat olevinaan niin isoja ja sitten heittäytyvät leikkimään ja pelaamaan tai pulkkamäkeen ihan innoissaan.
Muistan muuten, kun ekaluokalla katsottiin koulumme neljäsluokkalaisia ja sitä, kun ne polttivat tupakkaa koulun pihalla illalla.
Lasten pukeutumistyylin tosin myönnän muuttuneen. Toisaalta minua neljä vuotta vanhempi isosisko sanoi jo ekaluokalla tarkkaan miettineen, mitä päälleen laittaa. Mitenkään liian aikuismaisia tai yliseksikkäitä vaatteita ei lapsille tainnut silloin olla tarjollakaan. - Virya
26-vuotias kirjoitti:
Olin alakoulussa juuri 90-luvulla. Kyllä me vaan koulussa jo toisluokkalaisina ihailtiin jotain New Kids on the Blockia (tai Toni Niemistä :)). Siis esimerkiksi revittiin farkkuja lyhyiksi ja kirjoiteltiin niihin näiden idoleiden nimiä, liimattiin näiden kuvia huoneen seinälle yms. Samanikäinen serkkuni meikkasi neljännellä luokalla kaupungille lähdön vuoksi niin kauan aikaa, että muilla meinasi mennä hermot odotellessa. Itse halusin 5-vuotiaana korvikset ja sain ne 6-vuotislahjaksi. Kun olin 6-vuotias, niin hiukseni värjättiin silloin ensimmäisen kerran.
Olin kavereiden kanssa sellainen pikkuteini kai, mutta toisaalta kyllä välillä rymyttiin metsissä ja leikkimällä leikittiin. Nyt kun olen katsonut lapsia, niin he vaikuttavat ihan samanlaisilta. Välillä ovat olevinaan niin isoja ja sitten heittäytyvät leikkimään ja pelaamaan tai pulkkamäkeen ihan innoissaan.
Muistan muuten, kun ekaluokalla katsottiin koulumme neljäsluokkalaisia ja sitä, kun ne polttivat tupakkaa koulun pihalla illalla.
Lasten pukeutumistyylin tosin myönnän muuttuneen. Toisaalta minua neljä vuotta vanhempi isosisko sanoi jo ekaluokalla tarkkaan miettineen, mitä päälleen laittaa. Mitenkään liian aikuismaisia tai yliseksikkäitä vaatteita ei lapsille tainnut silloin olla tarjollakaan.Se, että lapsi näyttää aikuiselta, vai se, että hän tekee samoja asioita kuin aikuiset? Mitä voidaan sanoa vielä leikiksi? Missä menee raja?
- Nimetön
90-malli kirjoitti:
Itsellä aiemmin mainittuna 90-luvun kasvattina on käsitys vieläkin, että siihen 15-vuotiaaksi ollaan lapsia ja siitä 15-20v on nuorisoa ja 20 -> ylöspäin aikuisia. Tai niin pitäisi olla. Kuvittelen itsekin, että menen naimisiin yms. sitten kun olen 20 ylittänyt, eli olen nyt 19.
Itse olin lapsi ihan yläasteen ajan turvallisesti, 7lk aloin tehdä ensimmäisiä meikkikokeiluja ja aloin vasta katsoa, mitä vaatteita päälleni laitan. Vasta, kun seurustelin pitempiaikaisen poikakaverini kanssa 9lk huomasin, että tämän 8v pikkuveli veti kadulla ihan täyttä vauhtia tupakkaa, joi viikonloppuna ja ''iski tyttöjä'' kaupungilla. Ja nämä tytöt olivat samaa ikäluokkaa olevia meikattuja, laitettuja minihameissa ja pienissä korossa kävelevijä tyttöjä.
Minusta tuo oli ihan kamala nähdä! Jopa yläasteikäsenä!
Nyt vielä hirveämpää kun on tullut sukuunkin pikkulapsia ja tuttujen pentuja hoidellaan, niin kiire näyttäisi olevan kasvaa. Erään perheen 2lk tyttö tuli minulta kysymään neuvoja bilemeikkiin ja rintaliiveihin. Mitä 8v tyttö sellaisilla vielä tekee!? Itse olin ainakin ihan täysillä vielä luokkakavereiden kanssa leikkimässä kirkkista ja kikattamassa nurkantakana poikia piilossa. "Bileet" olivat meillä samanlaiset kuin synttärit, mutta sinne kutsuttiin myös poikia. Samoja pelejä ja leikkejä sielläkin oli ja vanhemmat olivat paikalla.
Teini-ikä alkaa nykyään ala-asteella ja se on ihan järkyttävää katsottavaa. Olen monasti miettinyt että menisin vain istumaan autoon ja houkuttelemaan lapsia lähelle ja soittaisin sen jälkeen vanhemmille, että oletteko tietoinen että lapsenne pukeutuu näin ja olisi kyllä mukaani lähtenyt jos olisin kyydin tarjonnut.
Jos oman pennun saan, niin muutetaan kyllä niin sivistyksen perseeseen että lapsi kasvaa laput silmillä siihen yläasteikään jolloin saa alkaa rauhassa miettiä sitten meikkiä, ulkonäköä ja poikia.Vahva Ihminen tuo kaikki on mahdollista toteuttaa,pidä matkalla kiinni hyvistä ajatuksistasi toimia,lapsesi parhaaksi.
- lyhentynyt
Ja,aika paljon se on kiinni noista 25-35 v. vanhemmista.koska vanhemmat haluu viikonl."vähän" juhlia,lapselekin pitää järjestää (jo 5 vuotiselle) esim.pyjamabileitä....Eikä 10-12v. synttäreillä enää ole vanhemmat kuulema kuuntelemassa,mitä puhutaan,pitää niille antaa joku rauha?? (kun 12v tyttö opettaa 10 v.) kavereille miten poikien kanssa ollaan.......ym. muuta touhua,tämä vain esim.Tästä kun sanoo vanhemmille,sanovat vain, niin ne lapset aikuistuu aikasin nykyään.
Vanhempien olis katottava peiliin,tässäkin kohtaa.Mistä nämä "nuoret"esimerkin ottaa.Bilettävistä,tissuttelevista vanhemmista?
Ei siinä"silontällön biletyksessä" mitän pahaa ole kunhan järki pysyy päässä,ja lapset mielessä,myös seur.päivänä,kun päätä särkee.Lapsista olis varman kiva seurustella vanhempien kanssa viikonloppuna,eikä ola hiljaa omassa huoneesa tietsillä,kattelemassa herkku.net sivuja,kun ei saa pitää ääntä,kun äitin päätä särkee.Ryhdistäytykää,te 10-15 v.vanhemmat ennenkuin teistä tulee teiniäitien lasten isovanhempia.
terv. nimim. läheltä seurannut - Skeptikkoko
Olisiko tuossa lapsuuden lyhentyminen -ajattelussa jotain tekemistä tämän aika kultaa muistot -ilmiön kanssa? Aikuiset siis muistelevat, että heidän lapsuutensa oli niin ihanaa, vaikkei sitä välttämättä ollutkaan. Eli he siis muistavat, että saivat elää kauan ihanaa ja pitkää lapsuutta, vaikka totuus olisikin osittain toisenlainen.
- Nimetön
Voisi noinkin olla,mutta kuinka erivuosikymmenet asian käsittää.Luulisin,että 50-75 luvun ihmisillä siirtymä oli "huomaatattoman loivaa menoa" kohti aikuisuutta?.
- liitos
Lapsia katsotaan nykyisin keskenkasvuisina henkilöinä.Ja ajatus lähtee pahasti väärille raiteille.
Lapsien aivot ovat syntymästä lähtien kunnossa ja täydessä toimintakyvyssä.
Oppiminen on joka asiassa niin tehokasta, että vanhemmat ovat asiasta kerta kaikkiaan kateellisia.
Lapsi tajuaa asioita todella terävästi. Ajatelkaa vaikka kuulemista. Lapsi tajuaa jo varhaisessa vaiheessa, että eri asioilla on symbolinen vaikutus: Kun päästät suustasi jotakin tekstiä, lapsi tajuaa että
kyseessä on sellaisen asian ilmaisu mitä ei voi sillä hetkellä nähdä. Sana merkitsee jotakin.
Ja vastaavia aiheita löytyy niin reilusti enemmänkin, että vanhemmat eivät asiaa edes tajua.
Vanhemmat sekoittavat tajuamisen ja kokemattomuuden keskenään.
Kun lapsi käyttää huonoja keinoja, vanhemmat pitävät sitä aina keskeneräisenä tajuamisena.
Ja kun se asenne säilyy vuodesta toiseen aina lapsen täyteen ikään asti,
asiasta seuraa tavallisesti murrosikä.. Lapsi raivostuu.Eli murrosikä on terveen kehityksen merkki.
Kun vanhemmat eivät tajua että lapsen kohdalla kyse on kokemattomuudesta eikä tyhmyydestä,
asiaa seuraa aivan liika huolenpito.Kaikki tuodaan valmiiksi ajateltuna suoraan lapsen käsiteltäväksi.
Ja kun siinä ei ole enää mitään korjattavaa, seuraa turhautuminen.Kaikki tapahtuu valmiiksi.
Niistä ajatuksista joutuu kaikki ihmiset joskus "peilin eteen":
Pitää alkaa kantamaan vastuuta omista tekemisistään.Ja mitä vanhempana asian tajuaa sitä suuremman kolahduksen henkilö kokee.Osa ihmisistä ei sitä kolahdusta edes kestä. Ja se tarkoittaa sitten vastenmielistä suhtautumista joka asiaan.Yhteistyö toisten henkilöitten kanssa loppuu kokonaan ja alkaa henkinen eristäytyminen.
Kaikki lähtee asiasta, että lapsi olisi tyhmä.Mutta asia on juuri päinvastoin.
Lapsi on paljon älykkäämpi henkilö kuin oma äiti tai isä.Kyse on pelkästään kokemuksen puutteesta.- No taistooo
Jep, olen täysin samaa mieletä kanssasi!
"Kaikki tuodaan valmiiksi ajateltuna suoraan lapsen käsiteltäväksi."
Tuosta sitä itsekin turhauduin! Käsiteltiin kuin tyhmää ja uskoteltiin että en "käsitä asioita niiden oikeassa muodossa". Vasta jälkikäteen tajuaa, että sitä oltiin kuin heittopussi idioottien käsissä!
Täytyy sanoa, että viimeistään 10 vuotiaana ajattelin samoin kuin nyt 15 vuotta jälkikäteen ja vasta viimeiset 5 vuotta minut on osattu ottaa vakavasti. 10 vuotta jouduin sietämään jos jonkin näköistä mänttiä edessäni! - en ymmärtänyt
Mitä halusitte sanoa,noin asiapitoisella kirjoituksella.Lyhyessä kirjoituksessa on ilmeisesti,vain tärkeimmät asiakohdat.
JK.olen nimimerkkini oloinen. - liitos
en ymmärtänyt kirjoitti:
Mitä halusitte sanoa,noin asiapitoisella kirjoituksella.Lyhyessä kirjoituksessa on ilmeisesti,vain tärkeimmät asiakohdat.
JK.olen nimimerkkini oloinen.Esitin ehkä tuossa edellisessä kirjoituksessa
turhankin yksityiskohtaista tietoa.
LYHYESTI:
Lapsen aivot ovat valmiit jo syntymän hetkellä.
Ne kaipaavat vain kokemuksia omista tekemisistä.
Eivät valmiita ratkaisuja toisilta henkilöiltä.
Lapsi kaipaa vain tietoja ja tukea.
Lapsi pystyy päättelemään asioita paremmin kuin aikuinen!
- yks äippä vaan
Tyttäreni on kuudennella luokalla ja onneksi leikkii vielä barbeilla ja eläimillä, suunnittelee ja väsää keppiheppoja ja niille ulkona esteratoja jne. Ripsiväri ja vaatteiden kanssa pelaaminen on tullut vähitellen kuvioihin mukaan väkisinkin.
Luokkakavereista vain harvat enää leikkivät tai eivät ainakaan kehtaa myöntää leikkivänsä, koska sitä pidetään lapsellisena touhuna. Jotkut luokkakaverit tietävät, että meillä voi leikkiä ja usein meillä onkin kavereita viikonloppukylässä - leikkimässä koko viikonlopun.
Eli paineita leikkimisen lopettamiseen tulee kaveripiiristä. Samoin olen huomannut ja tytärkin on sen suoraan sanonut, että koulukaverit arvostelevat ulkonäköä, vaatteita ja hiuksia. Kommentteja tulee, jos ei ole hiuksissa väriä ja muodikasta leikkausta. Tiettyjä vaatteita, joista itse kuitenkin pitää, ei voi laittaa kouluun, koska ne haukutaan rumiksi.
Kyselin luokkakavereiden mahdollisista tupakka ja alkoholikokeiluista, mutta niitä ei kuulemma ole ollut tai ei ainakaan ole tiedossa.
Olen ajatellut, että tyttären huone saa olla kaaoksessa leikit ja meikit levällään sulassa sovussa keskenään. Mitä pidempään innostuu leikkimisestä sen parempi. - Nimetön
Näkisin asiat sellaisessa valossa,lasten ei anneta kasvaa"omintaikeiseksi,aina on vahti päällä".Minäkin hiihtelin talvella kouluun,aamuvarhasella-iltahämärään,kylläpä mieli on iloinen,sain sieltä matkalleni "kantavaa voimaa"...matka jatkuu.
JK.ja hyvä oli lähteä luokkani parhaana oppilaa.- Nimetön
Ei musta tullut,huippuasiantuntijaa.Nyt olen jo vapaana,ja viisaana.Odotan kevättä jos pääsis Kilpisjärvelle.
- "Paatisen selkä"
Niin matka on vienyt minut maalle ja merelle,Olisin halunnut nähdä Pariisin,nyt se on mahdottomuus.Muuten olen lapsen mielinen ja utelias yli 70 v.Minut annettiin kasvaa lapsena.
JK.nyt sitten PIPO LÖYSÄTÄÄN, on Juhannus.
- Kundi33v.
Nykyjään alle 18-vuotiaat käsitetään lapsiksi. Kun itseäni muistelen, olin iltatöissä jo 14-vuotiaana. Seksiä oli niin ikäisten kuin vanhempienkin kanssa (noin 13v). Nykyjään kaikkialle näkyy ylihuolehtiminen. Nuoret katsovat netistä homo., eläin- ja väkivaltapornoa ja runkkailevat, samalla vanhemmat kauhistelevat kun kadulla on joku lause joka "on vahingollista lapselle". Ns.lapset kyllä itse tietävät mikä heitä kiinnostaa. Omasta mielestäni lapsuus loppuu viimeistään 15-vuotiaana. Jatko-opiskelijat ovat kyllä jo selvästi aikuisia, synnyttelevät ja runkkailevat.
- minusta____
Minä ainakin lopetin leikkimisen vasta 5-luokalla (-90 syntynyt). Nykylapset tuntuvat lopettavat ehkä aiemmin? Tuntuvat meikit ja vaatteet kiinnostavan enemmän. Harmi..
Tuo toinen asiasi on silti ihan hyvä pointti. Nykylapset kasvatetaan ihan pumpulissa. Yksin ei saa millionkaan olla yms. Onneksi itse satuin elämään maalla jossa sai rauhassa temmeltää kavereiden kanssa, eikä ollut liikaa vahtioita. Isäni lapsuus ei tosin ollut yhtä hyvä, heidän piti tehdä töitä nuoresta lähtien ja ehkä se näkyy hänen ikäistensä mielenlaadussa..
Se että ennen lapsien luultiin olevan pieniä aikuisia oli varmaan pelkkä käsitys, nykyään osataan jo sanoa että lasten käsityskyky ei ole kovin suuri. Liikaa ei saisi rasittaa aikuisten asioilla mutta ei missään vanussa saisi kasvattaa, tulee ihan nössöjä :P
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)664623Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142259- 251784
- 121518
- 281448
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51308- 101227
- 131146
- 231092
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911014