Ystäväni

kaikille. Minulla on matkan varrella tarttuneita ystäviä jokunen. Yksi on entinen naapuri, 88-vuotias leskirouva. Hän muutti toistakymmentä vuotta sitten naapurihuoneistoon, mistä olen jo muuttanut pois. Soittelemme joka päivä toisillemme. Hänen luokseen menimme tyttäreni kanssa itku kurkussa ja jalat keitettyinä spagetteina, kun tulimme kotiin siltä reissulta, jonka aikana minulle tuli puhelimitse tieto mieheni menehtymisestä. Hän oli tukenani hautajaisten jälkeen. Vaikka meillä on ikäeroa melkoisesti, meillä riittää juteltavaa. Vasta leskenä olen oppinut sen, että mies voi olla ystävä ilman eroottista latausta. Hienovarainen pitää olla, jos toinen osapuoli elää parisuhteessa.

voi olla myös oma sisko. Minulla on Iisalmessa aivan ihastuttava vanhempi siskoni. Soitamme päivittäin. Olemme kokeneet paljon samanlaisia tapahtumia elonpolulla. Monat hauskaa ,monta surua on jaettu. Kukaan ei tunne minua niinkuin siskoni. Hänelle voin kertoa ilot ja surut.

Olen kyllä sitä mieltä jotta voi olla myös erottinen ystävä. Minulla oli lähes kahdeksan vuotta toisella paikkakunnalla asuva miesystävä. Hän jäi kun solmin parisuhteen.

Nyt eilen kun minulla oli synttäripäivä tuli uusi ystäväni punaisten ruusujen kera ylläri kahfeelle. Olemme mielestäni vasta tutusteluvaiheessa. Aivan hirvittää uskallanko enempään kuin ystävyyteen. Hurmaava tyyppi! Polveni notkuu jo!!

Espoossa on oikein minun monivuotinen naisystävä.Kävimme viikolla taas tiistaina Tallinassa lounastamassa. Olemme tunteneet jo pian neljäkymmenntä vuotta. Asuimme joskus samassa talossa. Käymme toistemme luona jonkun kerran vuodessa. Soittelemme viikoitain. Tiedämme toistemme lapset ja lastenlapset.

Muutamia viestejä tulee ystävänpäivänä. Lämmittävät kyllä mieltä! Hyvää ystävänpäivää kaikille!

sukupuolta olevan kanssa vain ystävä, minullakin on. On myös samaa sukupuolta olevia ystäviä, mutta ei korvaa omaa puolison läheisyyttä. Aina oma puoliso on se jonka kanssa tunetaan lämpöä ja läheisyyttä.Ystävätkin on silti tärkeitä, mielipiteitten vaihtaminen on mukavaa muittenkin ihmisten kannsa.

on tullut matkaan monissa eri elämän vaiheissa.

Yhden tosi tärkeän ystävän tapasin kun muinoin nuoruudessa, olimme erään oppilaitoksen pääsykokeissa. Istuimme peräkkäin koesalissa, siitä se alkoi. Molemmat pääsimme sisään. Opiskeluaika oli yhdessä elämistä. Sitten tiemme kulkivatkin eri puolille suomea. Oli pitkään, että tapasimme harvoin. Kuitenkin elämämme eri vaiheissamme on ollut paljon samankaltaisuuksia, perhe, työ ja harrastukset. Menetimme kumpikin aviopuolison samalla tavalla, hän aikaisemmin kuin minä. Silloin hän oli suurin lohtuni. Hänelle oli helppoa kertoa kaikki ne hullutkin tunteet, jotka silloin myllersi mielessä.
Aina olemme olleet toistemme suuria tseppaajia, kannustajia, innostajia ja ymmärtäjiä. Miten hienolta tuntuukaan kun ystävä esittelee innostuneena sinulle viimeisimmät ideansa ja tekemisensä tai uuden miesystävänsä. Tai kun kerrot omista räpellyksistäsi tai onnistumisistasi niin tunnet sen vilpittömyyden jolla hän osaa iloita kanssasi.
Yhäkin asumme kaukana, eri puolilla suomea, silti olemme tavanneet useammin. Uudelleen löydetty vanha harrastus on nyt se meidän yhteinen juttu.

Hyvää ystävänpäivää.

hyvää ystävänpäivää teille kaikille! Varsinkin vakionikeillä kirjoittavat koen ystäviksi, vaikkeivät näkemyksenne aina kohtaa.

Eilen olin myöhään työssä, mutta edessä oli pitkästä aikaa vapaa lauantai. Olin ehtinyt käydä kaupassa ennen sulkemista, ostanut mm. muutaman litran Lidlin kaljaa ja yhden jo nauttinut, kun ovikelloni ilmoitti, että joku on tulossa. Ovella oli eräs kaverini, jolle syksyllä olin ilman papereita lainannut huomattavan rahasumman ja josta en ollut kuukauteen kuullut. Kaverilla oli pitkä kossupullo taskussaan, otin snapsilasit pöytään ja ruvettiin ainetta nauttimaan, raakana Lidlin olut kyytipoikana. Kertoi, että on yhden kiinteistön myynyt, hutikuussa saa rahat ja maksaa velkansa. Ilta venyi pikkutunneille ja olo on tänään sen mukainen. Muistelimme entiset reissumme ja merelliset seikkailumme, jotka olisivat joskus voineet huonostikin päättyä. Kummallakaan ei ole ollut venettä viiteen vuoteen, mutta sanoin, että minun osaltani ajatus ei ole poissuljettu, joka kevät veri vetää aaltoihin.

Kautta aikojen suurimmasta ja tärkeimmästä asiakkaastani tuli ystävä. Hän oli suuren kiinteistösijoitusyhtiön palveluksessa ja minä alan palveluja tarjoava yrittäjä. Monet yhteiset reissut tehtiin, kulttuuritapahtumissa avec, mutta myös kahdestaan sellaiset epämääräiset.
Sittemmin hän vaihtoi työpaikkaa ja minä jäin eläkkeelle, lopetin urakoinnin ja rupesin yksinyrittäjäksi. Yhteistyö loppui mutta ystävyys jäi. Yhä viikoittain soittelemme ja myös yhdessä kuljemme, nyt kumpikin omalla kustannuksellaan. Ikimuistoinen on viime keväinen Saariselän viikkomme. Illat ryypättiin Tunturihotellissa ja päivät urheilimme äärirajoille saakka, suksilla ja lumikengillä. Ilman kaveria en olisi niihin suorituksiin kyennyt.

Ystävyys toista sukupuolta edustavan kanssa onkin pulmallisempi juttu, olen sen itse kokenut. On naispuolinen ystävätär joka on hyvä tyyppi, mutta jolle en tunne eroottista vetoa. Olen häntä auttanut monessa, kuskannut milloin minnekin (hän autoton ja kortiton) ja myös hänen kanssaan tehnyt useita päiviä kestäneitä retkiä. Alusta saakka olen antanut ymmärtää, että haluan olla vain ystävä, mutta aina huomannut, ettei se hänelle riitä. Hän kaipaa fyysistä läheisyyttä ja lisäksi minun pitäisi olla vain "hänen". Ystävänpäivän tervehdyksen kuitenkin lähetän.

Hyvät ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä -
ne eivät suinkaan lyhennä matkaa,
mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea.

Meikäläinenkin lähetti eilen ystävänpäivän onnitteluja.
En kuitenkaan sanoisi vakavassa mielessä kenestäkään, että hän on ystävä, en noista onnitelluista enkä muista.
Pitäisiköhän harkita sellaisten hankkimista, kun muilla näkyy olevan. Eipähän nitä toisaalta ole tähänkään mennessä tarvittu.

Parasta ystävää on vaikea nimetä.
Siskoni on ystävä joka tietää minusta kaiken, juuri siksi hän onkin tärkeä, koska voimme luottaa toisiimme, kertoa ja kuunnella tietäen että toinen tuntee minut läpikotaisin, vaikka molemmilla on ollut oma tiensä.

Täällä, nettimaailmassa olen saanut hyviä ystäviä, yksi ylitse muiden. Terkkuja vain sinne minne hän muutti. Hänen arvoansa ei voi edes sanoin kuvata. Monta tuttavuutta, kevyempää ystävyyttä on syntynyt vuosien saatossa, moni köykäiseksi havaittu.

Eräs merkittävä ystävyys jonka arvoa en koskaan unohda. Naapuripariskunta siellä "kotona". Mieheni kuoleman jälkeen he näkivät kuinka syvällä kuljin, kuinka samaa kiersin osaamatta ulos.
Ilman heitä, en tiedä missä olisin. He kysyivät, nostivat ja vetivät takaisin elämään olemalla todella ystäviä, isoilla kirjaimilla.
Ystävyytemme on vain syventynyt. En voi tarpeeksi heitä kiittää. Enkelini, voimani, kaikkea sitä mikä nosti minut pimeästä valoon.

Koskaan ei voi kiittää liikaa.

Eri sukupuoltakin voi olla ystäviä, sellaisia miehiä kuuluu ystäväpiiriini jo vuosien takaa. He ovat kuin veljiä jotka vetävät veneen kuivalle maalle kun myrsky yllättää, tai tarjoavat tukea kun maailma murjoo. Heille olen yksi jätkä joukossa, en saalis tai kohde.

Malja miesystävilleni tänäänkin. Siis ystäville!

Parhaan ystäväni, mieheni, haudalle vein eilen kynttilän. Ystäviä on vuosienvarrella tullut ja mennyt. Muutama on säilynyt vuosikymmenet, myös uusia on yllättäen tullut.
Minulla on ollut läpi elämän miespuolisia pelkkiä ystäviä. Mies on usein parempi ja reilumpi ystävä kuin moni nainen. Työurani olen tehnyt alalla missä noin 70% oli miehiä. Siinä oppii olemaan yksi kundeista, muuten ei tule mitään.
Leskeksi jäätyäni huomasin, että minusta oli tullut yllättäen vaarallinen nainen. Enää ei ole perheystävistä jäljellä kuin kaksi pariskuntaa. Pidämme yhteyttä lähes viikoittain ja tunnemme toisemme läpikotaisin. Nykyinen tuttavapiirini koostuu muuten eronneista, leskistä ja sinkuista, elämäntilanne ilmeisesti yhdistää.

muonavahvuudesta!

Tavallisesti olen käyttänyt ilmaisua "vanhat, hyvät kaverit".

Kaverit olivat ajatusmaailmaltaan johdonmukaisen selkeitä ja yllätyksettömiä.
Luotettavia!

Yhtä lukuun ottamatta elämäntapojemme valinta poikkesi.
Siitä ja väliin pitkistäkin yhteydettömistä kausista huolimatta ystävyys kesti heidän elinikänsä.

Ensimmäinen poistui joukostamme jo 70-luvulla, kalastusonnettomuus.
Sen jälkeen joukko harveni tasaista tahtia ja viimeistä lukuun ottamatta, poistuivat 90-luvun puoliväliin mennessä.

Tämä viimeinen sinnitteli viime vuoteen mutta hän olikin ainoa joka kävi töissä!

Vastaavan tason ystäviä ei ole ilmaantunut.
On vain tuttavia.

Suhde elämäni sulostuttajaan on toisen tyyppinen.
Siihen summaantuu niin paljon ominaisuuksia ettei se kuulu tähän yhteyteen.