Mustasukkaisuus,mitä mieltä?

Mielestäni mustasukkaisuus on sairasta. Se ei ole merkki rakastamisesta vaan epätervettä omistamisen halua. Pahimmassa tapauksessa se saattaa romuttaa koko liiton.
Avioliittohan ei ole vankila eikä edes liekanaru.
Rakastamiseen kuuluu luottamus.

Venlastiina kirjoitti:

Mielestäni mustasukkaisuus on sairasta. Se ei ole merkki rakastamisesta vaan epätervettä omistamisen halua. Pahimmassa tapauksessa se saattaa romuttaa koko liiton.
Avioliittohan ei ole vankila eikä edes liekanaru.
Rakastamiseen kuuluu luottamus.

Lue lisää

Mustasukkaisuus on kamala tauti joka pilaa koko perheen elämän. Äiti oli sairaan mustasukkainen, vahti isän jokaista liikettä. Jos isä sattui katsomaan ulos ikkunasta kun naapurin rouva oli pihalla syntyi hirveä huuto. Jo aamuyöstä tappelu alkoi, jostain äidin kuvitellusta edellisen päivän tapahtumasta.
Äiti vakoili jopa isän työmatkalla. Siihen maailman aikaan kuljettiin polkupyörällä. Hän lymysi jossain pusikossa ja pyöräili sitten isän perässä. Aika koomista, näin jälkeenpäin ajateltuna.

Mustasukkaisuus jatkui hautaan asti. Vielä 80-vuotiana äiti lukitsi isän sisälle kaupungille lähtiessään, että isä ei pääsisi vieraisiin naisiin.

Minulle mustasukkaisuus tarkoittaa ihmisen omistamista, se on minulle kuin punainen vaate. Ei toista voi omistaa kuin esinettä. Itse en ole koskaan ollut mustasukkainen.

Venlastiina kirjoitti:

Mielestäni mustasukkaisuus on sairasta. Se ei ole merkki rakastamisesta vaan epätervettä omistamisen halua. Pahimmassa tapauksessa se saattaa romuttaa koko liiton.
Avioliittohan ei ole vankila eikä edes liekanaru.
Rakastamiseen kuuluu luottamus.

Lue lisää

Ihan niin kuin sanoit.Yleensäkin vapaaehtoisuus
parisuhteessa pitäisi olla,että vapaasta tahdostaan haluavat elää yhdessä!

Venlastiina kirjoitti:

Mielestäni mustasukkaisuus on sairasta. Se ei ole merkki rakastamisesta vaan epätervettä omistamisen halua. Pahimmassa tapauksessa se saattaa romuttaa koko liiton.
Avioliittohan ei ole vankila eikä edes liekanaru.
Rakastamiseen kuuluu luottamus.

Lue lisää

Menemättä sentään orjakauppaan asti niin vaikkapa lex Nokian avulla firmat "omistavat" alaisiaan kyttäämällä heidän postitunnisteitaan. Mustasukkaisesti pidetään kiinni tärkeistä ihmisistä.

Tai ajatellaanpa kotiäitiä, jonka mies on lähdössä firman risteilylle tai pikkujouluihin. Kuinkahan moni nainen toivottaa hauskaa matkaa ilman että jokin vihlaisee syvältä sydämestä.

Elämästä selviäminen on kova paikka kenelle hyvänsä. Siihen liittyy hallitsemattomia tilanteita. Jokin kauhistuttava tunteen purkaus saattaa yllättää hänetkin, joka vuorenvarmasti uskoo hillitsevän itsensä joka tilanteessa.

Maalaismies* kirjoitti:

Menemättä sentään orjakauppaan asti niin vaikkapa lex Nokian avulla firmat "omistavat" alaisiaan kyttäämällä heidän postitunnisteitaan. Mustasukkaisesti pidetään kiinni tärkeistä ihmisistä.

Tai ajatellaanpa kotiäitiä, jonka mies on lähdössä firman risteilylle tai pikkujouluihin. Kuinkahan moni nainen toivottaa hauskaa matkaa ilman että jokin vihlaisee syvältä sydämestä.

Elämästä selviäminen on kova paikka kenelle hyvänsä. Siihen liittyy hallitsemattomia tilanteita. Jokin kauhistuttava tunteen purkaus saattaa yllättää hänetkin, joka vuorenvarmasti uskoo hillitsevän itsensä joka tilanteessa.

Lue lisää

Minä olen kotiäitinä saattanut mieheni monenlaisiin illatsuihin, vihlaisuja ei muistaakseni ollut.
Hauskan-illan-toivotukset kuuluvat sanavalmiuteeni.

Olen ylpeä siitä, että mieheni kelpaisi
muillekin, ja jos hän uuden matkaan lähtee,
niin en voi muuta kuin onnitella naista,
sillä hyvän miehen saa.

Maalaismies* kirjoitti:

Menemättä sentään orjakauppaan asti niin vaikkapa lex Nokian avulla firmat "omistavat" alaisiaan kyttäämällä heidän postitunnisteitaan. Mustasukkaisesti pidetään kiinni tärkeistä ihmisistä.

Tai ajatellaanpa kotiäitiä, jonka mies on lähdössä firman risteilylle tai pikkujouluihin. Kuinkahan moni nainen toivottaa hauskaa matkaa ilman että jokin vihlaisee syvältä sydämestä.

Elämästä selviäminen on kova paikka kenelle hyvänsä. Siihen liittyy hallitsemattomia tilanteita. Jokin kauhistuttava tunteen purkaus saattaa yllättää hänetkin, joka vuorenvarmasti uskoo hillitsevän itsensä joka tilanteessa.

Lue lisää

Nauratti tuo loppuosa hallitsemattomista tunteenpurkauksista. Kyllä elämä tilanteineen tosiaan järjestää yllätyksiä---ja niin sen kuuluukin.Siinähän meitä punnitaan,miten selviämme itsemme kanssa.Vanha aatami meissä kun elää sekin.Useimmiten nuo spontaanit lausahdukset
ovat jälkeenpäin selvitettyinä hauskoja muistoja.

Enpä osaa yhtyä tuohon pikkujoulun risteilylle
lähtijän toivotuksiin,että se syvältä riipaisisi!

Kukin omalla tavallaan kai, on kumppanistaan huolehtiva.

On ollut näinkin pitkän elämän varrella tilanteita,joissa se oikea,on mielistynyt jonkun toisen seuraan,siinä ei mitään---jos ei tahallaan loukkaa kumppaniaan. Ihmiset matkan varrella rikastuttavat toistensa elämää,sitä ei
saisi rakastavaisetkaan toisiltaan kieltää.

Siinä häviää vain itse:)

sinisirkku< kirjoitti:

Nauratti tuo loppuosa hallitsemattomista tunteenpurkauksista. Kyllä elämä tilanteineen tosiaan järjestää yllätyksiä---ja niin sen kuuluukin.Siinähän meitä punnitaan,miten selviämme itsemme kanssa.Vanha aatami meissä kun elää sekin.Useimmiten nuo spontaanit lausahdukset
ovat jälkeenpäin selvitettyinä hauskoja muistoja.

Enpä osaa yhtyä tuohon pikkujoulun risteilylle
lähtijän toivotuksiin,että se syvältä riipaisisi!

Kukin omalla tavallaan kai, on kumppanistaan huolehtiva.

On ollut näinkin pitkän elämän varrella tilanteita,joissa se oikea,on mielistynyt jonkun toisen seuraan,siinä ei mitään---jos ei tahallaan loukkaa kumppaniaan. Ihmiset matkan varrella rikastuttavat toistensa elämää,sitä ei
saisi rakastavaisetkaan toisiltaan kieltää.

Siinä häviää vain itse:)

Lue lisää

En ole tottavieköön tämän alan asiantuntija, mutta avioerojen paljous kyllä kielii siitä ettei suvaitsevaisuus ja anteeksianto ole kovin yleistä. Rohkenen väittää ettei ripaus mustasukkaisuutta ole välttämättä pahaksi, samoin kuin sekin että elämässä on välillä pistettävä hanttiin - tiukastikin! Siis pidettävä kiinni omastaan.

Venlastiina kirjoitti:

Mielestäni mustasukkaisuus on sairasta. Se ei ole merkki rakastamisesta vaan epätervettä omistamisen halua. Pahimmassa tapauksessa se saattaa romuttaa koko liiton.
Avioliittohan ei ole vankila eikä edes liekanaru.
Rakastamiseen kuuluu luottamus.

Lue lisää

Tuo rakastaminen "oikealla tavalla"!
Samaa mieltä olen maalaismiehen ja venlastiinan kanssa. Liiton ei pidä olla vankila eikä pallo jalassa.
Rakkaudessakin toiseen pitää luottaa ja toisen olla sen luottamuksen arvoinen !
Mutta onko aina näin- se onkin jo juttu erikseen.
Vai mistähän johtunee ne lisääntyvät avio- ja avoerot? Varsinkin nuoremmilla.
Helppo on näin sivusta katselevana arvioida, joskus näyttää siltä, että on oikeaa aihetta mustasukkaisuuteen.
Onkohan ihmisten moraali löystynyt?
ON väläytelty, että avioliitto pitäisikin solmia määräaikaiseksi.

meri-kukka98 kirjoitti:

Tuo rakastaminen "oikealla tavalla"!
Samaa mieltä olen maalaismiehen ja venlastiinan kanssa. Liiton ei pidä olla vankila eikä pallo jalassa.
Rakkaudessakin toiseen pitää luottaa ja toisen olla sen luottamuksen arvoinen !
Mutta onko aina näin- se onkin jo juttu erikseen.
Vai mistähän johtunee ne lisääntyvät avio- ja avoerot? Varsinkin nuoremmilla.
Helppo on näin sivusta katselevana arvioida, joskus näyttää siltä, että on oikeaa aihetta mustasukkaisuuteen.
Onkohan ihmisten moraali löystynyt?
ON väläytelty, että avioliitto pitäisikin solmia määräaikaiseksi.

Lue lisää

Ja kokemuskin sen sanoo,että avioliiton tai avoliiton purkautuminen,johtuu lähtijän vakaumuksesta,että liitto en anna hänelle mitä hän tarvitsee kumppaniltaan.

Jos on kysymys kypsistä ihmisistä,kyllä se lähtijä tietää jo toisen kehittymismahdollisuudet.

Ainahan on yksilökohtaista, miten ihmiset tekevät työtä ongelmien selvittämiseksi.

Joskus toinen osapuoli ei omaa kykyä ,tai ei ole haluakas keskusteluun, toistensa ymmärtämiseen.

Ei silloin ole mahdollisuutta sille ,joka on vailla jotain elintärkeää! Kohtaloita on niin monia,toivoisi vain, ettei nuoret lapsiperheet antaisi niin helposti periksi.

isoäoiti* kirjoitti:

Minä olen kotiäitinä saattanut mieheni monenlaisiin illatsuihin, vihlaisuja ei muistaakseni ollut.
Hauskan-illan-toivotukset kuuluvat sanavalmiuteeni.

Olen ylpeä siitä, että mieheni kelpaisi
muillekin, ja jos hän uuden matkaan lähtee,
niin en voi muuta kuin onnitella naista,
sillä hyvän miehen saa.

Lue lisää

EI VOI OLLA TOTTA.Meissä jokaisessa on pieni "PIRU",joka nostaa päätään .Mutta ,isolla M:llä,olet hyvin peittänyt sen "pirun" ja siinä sinun VOIMASI!
Ole onnellinen ,jotta olet saanut niin hyvän miehen tai mies oikean naisen!Onnittelen!

Maalaismies* kirjoitti:

Menemättä sentään orjakauppaan asti niin vaikkapa lex Nokian avulla firmat "omistavat" alaisiaan kyttäämällä heidän postitunnisteitaan. Mustasukkaisesti pidetään kiinni tärkeistä ihmisistä.

Tai ajatellaanpa kotiäitiä, jonka mies on lähdössä firman risteilylle tai pikkujouluihin. Kuinkahan moni nainen toivottaa hauskaa matkaa ilman että jokin vihlaisee syvältä sydämestä.

Elämästä selviäminen on kova paikka kenelle hyvänsä. Siihen liittyy hallitsemattomia tilanteita. Jokin kauhistuttava tunteen purkaus saattaa yllättää hänetkin, joka vuorenvarmasti uskoo hillitsevän itsensä joka tilanteessa.

Lue lisää

on välttämätön
ja siksi hyvä.

Sepä oli repäsevästi sanottu! Niin, primitiivinen tunne se tuossa muodossa on.Naisparka eikö hän vaivaudu kyttäämisestä?

En taitaisi osata olla, senkaltaisen miehen kanssa.Onneksi ei ole kohdalle osunut. :D

sinisirkku< kirjoitti:

Sepä oli repäsevästi sanottu! Niin, primitiivinen tunne se tuossa muodossa on.Naisparka eikö hän vaivaudu kyttäämisestä?

En taitaisi osata olla, senkaltaisen miehen kanssa.Onneksi ei ole kohdalle osunut. :D

Lue lisää

ollut mustasukkainen,mikä ilkeä tunne.Psykiatrini
luokitteli tilan psykoosiksi. Ei sanonut juuta
eikä jaata paranemisesta. Joku on sanonut ,että
vöi parantua kun käy itse vieraissa. En tiedä asian
todenperäisyyttä. Itselläni tautikohtaukset ovat olleet lyhytaikaisia enkä toivo kellekkään seillaista olotilaa

muutaman kerran kirjoitti:

ollut mustasukkainen,mikä ilkeä tunne.Psykiatrini
luokitteli tilan psykoosiksi. Ei sanonut juuta
eikä jaata paranemisesta. Joku on sanonut ,että
vöi parantua kun käy itse vieraissa. En tiedä asian
todenperäisyyttä. Itselläni tautikohtaukset ovat olleet lyhytaikaisia enkä toivo kellekkään seillaista olotilaa

Lue lisää

Ei paljoa naurata.

sinisirkku< kirjoitti:

Sepä oli repäsevästi sanottu! Niin, primitiivinen tunne se tuossa muodossa on.Naisparka eikö hän vaivaudu kyttäämisestä?

En taitaisi osata olla, senkaltaisen miehen kanssa.Onneksi ei ole kohdalle osunut. :D

Lue lisää

Nyt ei ole enää kenestä olisi mustasukkainen.

Lainasin sinulta Sinisirkku nikkiini tämän < merkin. Et kai siitä äkäinen tai mustis?

capt.cöpenick &lt; kirjoitti:

Nyt ei ole enää kenestä olisi mustasukkainen.

Lainasin sinulta Sinisirkku nikkiini tämän < merkin. Et kai siitä äkäinen tai mustis?

ei mitiä hätiä siitä vaan.

Luonnollinenhan se tunne on,jos pysyy normaaleissa rajoissa:)

Nimetön kirjoitti:

Ei paljoa naurata.

Psykosi/ todellisuustajunsa menettäneen viattomana/syyttömänä uhrina oleminen.
Minä ainakin tiedän sen.Olin 36v avioliitossa ja n20v sain kärsiä puolisoni kauheasta mustasukkaisuudesta ja luulottelusta,johon en ollut antanut minkäänlaista aihetta.
Sanonkin.Se on maanpäällinen helvetti,johon en toivois kenenkään joutuvan.

piinattu kirjoitti:

Psykosi/ todellisuustajunsa menettäneen viattomana/syyttömänä uhrina oleminen.
Minä ainakin tiedän sen.Olin 36v avioliitossa ja n20v sain kärsiä puolisoni kauheasta mustasukkaisuudesta ja luulottelusta,johon en ollut antanut minkäänlaista aihetta.
Sanonkin.Se on maanpäällinen helvetti,johon en toivois kenenkään joutuvan.

Lue lisää

terapiaahan varmaan haitte,eihän sellaista voi ilman apua kestää?

sinisirkku&lt; kirjoitti:

terapiaahan varmaan haitte,eihän sellaista voi ilman apua kestää?

Se avunhakeminen oli sellaista,että puolisoni kutsuttiin aina ensin sisälle,ja tietysti hän osasi puhua asiat omaanpussiinsa.Elikkä minä olin ilmanmuuta heidän mielestään se roisto/huoripukki,,,olen nimittäin mies.Tämä senaikuisten avioliitto neuvoloiden neuvonta ja kuuleminen oli mielestäni yhtä tyhjän kanssa.

piinattu kirjoitti:

Se avunhakeminen oli sellaista,että puolisoni kutsuttiin aina ensin sisälle,ja tietysti hän osasi puhua asiat omaanpussiinsa.Elikkä minä olin ilmanmuuta heidän mielestään se roisto/huoripukki,,,olen nimittäin mies.Tämä senaikuisten avioliitto neuvoloiden neuvonta ja kuuleminen oli mielestäni yhtä tyhjän kanssa.

Lue lisää

piinaa.Oliko teillä kenties lapsia? Vai jaksoitko sittenkin rakastaa?

piinattu kirjoitti:

Psykosi/ todellisuustajunsa menettäneen viattomana/syyttömänä uhrina oleminen.
Minä ainakin tiedän sen.Olin 36v avioliitossa ja n20v sain kärsiä puolisoni kauheasta mustasukkaisuudesta ja luulottelusta,johon en ollut antanut minkäänlaista aihetta.
Sanonkin.Se on maanpäällinen helvetti,johon en toivois kenenkään joutuvan.

Lue lisää

Onneksi se ei kestänyt. Mies haukkui mitättömistä asioista ja piti korunaan. Aikani yritin miellyttää, mutta viimein järki voitti.
Kurjaa oli, kun sukulaisillekin oli mustasukkainen. Ketään ei olisi saanut tavata.
Itse uros petti.. Käsiini osui allakka, mistä asioiden laatu selvisi. Mies ehti seurustella kahden kanssa.. Ja seurustelu oli mielestäni tiivistä.
Kuvaus maanpäällisestähelvetistä ei ole yhtään liioiteltua.
Nykyinen mieheni on aina ollut uskollinen ja kaikin tavoin luotettava. Neljäs vuosikymmen menossa.

nuorempana. kirjoitti:

Onneksi se ei kestänyt. Mies haukkui mitättömistä asioista ja piti korunaan. Aikani yritin miellyttää, mutta viimein järki voitti.
Kurjaa oli, kun sukulaisillekin oli mustasukkainen. Ketään ei olisi saanut tavata.
Itse uros petti.. Käsiini osui allakka, mistä asioiden laatu selvisi. Mies ehti seurustella kahden kanssa.. Ja seurustelu oli mielestäni tiivistä.
Kuvaus maanpäällisestähelvetistä ei ole yhtään liioiteltua.
Nykyinen mieheni on aina ollut uskollinen ja kaikin tavoin luotettava. Neljäs vuosikymmen menossa.

Lue lisää

seon varmaan ollut helpotus tuo pitkä liitto.

Täytyy olla itsetunnossa jotain pielessä,jos sukulaisetkin on kohteena.Hän tietenkin huomasi että se on sinun voimavarasi!Karmeeta,hyvä kun et jäänyt uhriksi:)

eihän se meitä opeta muuta kuin arvostamaan elämää,ja sen antamia rikkauksia!

myös kokenut kirjoitti:

eihän se meitä opeta muuta kuin arvostamaan elämää,ja sen antamia rikkauksia!

nuoruudessani ,että tunsin sairaan mieheni olevan mustasukkainen.
En olisi niinä vuosina, kun olimme molemmat terveitä ja nuoria, että sellaista voisi tapahtua.

Mutta ymmärrän,että hänen sairastumisensa aiheuttaneen sen ,silloin ei ollut lääketiede vielä niin kehittynyt,sydäntautisten auttamisessa,
vuosina 1967-1972.
Ja lääkärit eivät halunnet minulle selvittää kuinka vakavaa se oli.
Sitä vain sai huomata kuinka hän hiipui pois.

Hänen mustasukkaiset puheet olivat jotain, minkä ymmärsinkin.
Vaikka minkäänlaista syytä ei ollut.

Eihän kukaan senikäinen voi hyväksyä omaa sairauttaan ,siihen kuului ,minä ainakin sen sillalailla ymmärsin ,se mustasukkisuus.

Ja silloin aina koitin kaikin tavoin olla hänelle parempi puolisona.

Eikä sitä voi kukaan toinen ihminen tuntea kuinka hänen sairautensa aiheutti hänelle eron tuskaa.

Nyt kun olen itsekkin jo elämäni loppupuolella,
On hyvä joskus muistaa ,että ja myös unohtaa.

ullapulla* kirjoitti:

nuoruudessani ,että tunsin sairaan mieheni olevan mustasukkainen.
En olisi niinä vuosina, kun olimme molemmat terveitä ja nuoria, että sellaista voisi tapahtua.

Mutta ymmärrän,että hänen sairastumisensa aiheuttaneen sen ,silloin ei ollut lääketiede vielä niin kehittynyt,sydäntautisten auttamisessa,
vuosina 1967-1972.
Ja lääkärit eivät halunnet minulle selvittää kuinka vakavaa se oli.
Sitä vain sai huomata kuinka hän hiipui pois.

Hänen mustasukkaiset puheet olivat jotain, minkä ymmärsinkin.
Vaikka minkäänlaista syytä ei ollut.

Eihän kukaan senikäinen voi hyväksyä omaa sairauttaan ,siihen kuului ,minä ainakin sen sillalailla ymmärsin ,se mustasukkisuus.

Ja silloin aina koitin kaikin tavoin olla hänelle parempi puolisona.

Eikä sitä voi kukaan toinen ihminen tuntea kuinka hänen sairautensa aiheutti hänelle eron tuskaa.

Nyt kun olen itsekkin jo elämäni loppupuolella,
On hyvä joskus muistaa ,että ja myös unohtaa.

Lue lisää

myötäelämään kaikenlaisissa kohtaloissa.
On hyvä,että selvisit omastasi! terveisin sinulle. t.sinisirkku

sinisirkku&lt; kirjoitti:

myötäelämään kaikenlaisissa kohtaloissa.
On hyvä,että selvisit omastasi! terveisin sinulle. t.sinisirkku

en tiedä onko se sairautta.
Voi olla "narsistista" omistamisen halua,ja se onkin sairautta.Kumppanin omistaminen.

Sitä en käsitä, mitä nykyään saa lukea päivittäin lehdistä ,kuinka ihmiset jotka joskus ovat vannoneet RAKKAUTTA,voivat pahoinpidellä toisiaan, henkisesti ja ruumiillisesti.

Ehkä se ei ole alunperinkään ollut rakkautta, ihmiset perustavat kumppanuussuhteen liian pian.
Seurusteluaikaa ei juurikaan ole.

ullamirjami kirjoitti:

en tiedä onko se sairautta.
Voi olla "narsistista" omistamisen halua,ja se onkin sairautta.Kumppanin omistaminen.

Sitä en käsitä, mitä nykyään saa lukea päivittäin lehdistä ,kuinka ihmiset jotka joskus ovat vannoneet RAKKAUTTA,voivat pahoinpidellä toisiaan, henkisesti ja ruumiillisesti.

Ehkä se ei ole alunperinkään ollut rakkautta, ihmiset perustavat kumppanuussuhteen liian pian.
Seurusteluaikaa ei juurikaan ole.

Lue lisää

saman peiton alle. Ei olla mitenkään tutustuttu. Ei tarvi ihmetellä erojen määrää.
Sanojen merkityksiä pitäisi nuorille opettaa. Yleensäkin elämisen taitoja.

sinisirkku&lt; kirjoitti:

myötäelämään kaikenlaisissa kohtaloissa.
On hyvä,että selvisit omastasi! terveisin sinulle. t.sinisirkku

On helppo muistella elämää takanapäin.
Voi tehdä jonkinlaisen yhteenvedon,missä tein väärin ja mikä oli hyvä ratkaisu.

Onneksi ,näin nyt ajattelen en ole sitonut koskaan itseäni uuteen suhteeseen,(sanon sitonut) en varmaankaan olisi saanut tätä vapautta mikä minulla täytyy olla. Samoin oli miehelläni.
Jo naimisissa ollessani sen 20v --olimme kumpikin hyvin vapaita ,mieheni oli urheilija ,mm suomen mestari, ja työ oli koko vuorokauden aikainen kerralla(palomies) .Soitti orkesterissa ja niin edespäin-
Tiesin mennessäni että, hän tarvitsee omaa aikaa.
Voi olla että minulle silloin riitti koti ---olin kyllä työelämässä ,naimisisa olessani.

Nyt sitten saan olla tyytyväinen kun on tullut kerättyä eläkettä ajoissa.

ullamirjami kirjoitti:

On helppo muistella elämää takanapäin.
Voi tehdä jonkinlaisen yhteenvedon,missä tein väärin ja mikä oli hyvä ratkaisu.

Onneksi ,näin nyt ajattelen en ole sitonut koskaan itseäni uuteen suhteeseen,(sanon sitonut) en varmaankaan olisi saanut tätä vapautta mikä minulla täytyy olla. Samoin oli miehelläni.
Jo naimisissa ollessani sen 20v --olimme kumpikin hyvin vapaita ,mieheni oli urheilija ,mm suomen mestari, ja työ oli koko vuorokauden aikainen kerralla(palomies) .Soitti orkesterissa ja niin edespäin-
Tiesin mennessäni että, hän tarvitsee omaa aikaa.
Voi olla että minulle silloin riitti koti ---olin kyllä työelämässä ,naimisisa olessani.

Nyt sitten saan olla tyytyväinen kun on tullut kerättyä eläkettä ajoissa.

Lue lisää

Kun menin kihloihin noin, 45 v sitte, työ kaverit sanoi, noin komee mies kulkee aina vieraissa.
Vastasin heille, minä en ota sellaista miestä joka ei muille kelpaisi. Siinä sitä oltiin aviossa 43v, eli hänen kuolemaansa asti.
Meillä oli yhteisii harrastuksii ja miehelläni omii harrastuksiinsa ja vapaita oltiin kuin taivaan linnut. Ei meillä kyselty toistemme menoista tai tuloista.
Meille sopi tää ja toisille taas jotenki muuten, liittoja on niin monen laisii kuin on ihmisiiki.
Meillä ei riidelty, yleensä toinen oli hiljaa kun toinen puhu ja aika kultaa muistot.
Ihmettelen vain tätä Avioerojen tai avoerojen määrää, sen verran olen asiaa tutkaillut että lapset kärsii, aina.
Mutta jos kodissa voidaan pahoin niin parenpi sillo erota, mutta ei näi monissa kodeissa voi olla niin pahoja väkivaltaisuuksii.
Vai onko ihmis rotu jotenki muuttunut, vapaa kasvatus, tasa-arvo, kun olin nuori niin sillo ei naiset käyttäneet alkoholii, moraali on löystynyt.

Ollaan kilttejä toisillemme!