Istun yksin päätteen äärellä, miettien syntyjä syviä.
Onko tässä mitään järkeä, mitä elämä antaa ja mitä se vaatii.
Kymmeniä vuosia avioliittoa takana, tälläistäkö elämää halusin?
Niin suurin toivein ja haavein elämää aloitimme. Kaikki toiveet ja haaveet on arjen pyörteessä tuhottu.
Käyn töissä, nautin siitä. Olen kotona ja vihaan sitä, miksi siis ilta toisensa jälkeen vaivaudun tänne palaamaan. Ilta illalta kysymys voimistuu. Katso puolisoani ja mietin mitä hän minussa näkee? Siivouskoneen, varman panon, piian vai vain lasten äidin, Minua ei enää vuosiin ole hänelle ollut olemassa. Milloin kukaan perheestä on välittänyt minun toiveista tai haaveista.
En valita tai vaadi, vaalin perhe sopua ja joustan. Miehen toiveet ja lasten tarpeet niille löytyy aina aikaa ja energiaa. Kerran vuodessa, sinä surullisessa äitienpäivänä saan ruusun, ehkä kahvinkin sekä kliseisen kortin täynnä kaunnita sanoja, ilman merkitystä. Arvostusta ei ole tai se ei missään käytännössä näy.
Mietin entistä useimmin, mitä jos vain ottaisin laukun, pakkaisin ja alkaisin kerrankin vain elämään ajatelle itseäni. Ilman sitä toisten tunteiden huomioonottamista, sillä niinhän ne toisetkin elävät.
En tarvitse tätä perkeleen lukaalia tai hirveää työmäärää.
Palkallani eläisin aika mukavasti ja aikaa sitten olisi. Vastuussa vain omasta mukavuudesta. Helvettiäkö herään vähän aikaisemmin tekemään sen aamupalan jotta kerkeän sen ennen töihin lähtöä siivota. Töiden jälkeen kauppaan ja ruokaa tekemään, siivoamaan ja pesemään, kuljettamaan lapsia harrastuksesta toiseen, ilman edes pientä hetkeä tai edes sitä pientä kiitollisuutta. Kaikki se on vain niin itsestään selvää.
En halua riitaa, en eripuraa. Milloin näen yhdenkään vievän sitä omaa lautasta tiskiin tai edes roskia viemään oma-aloitteisesti, päinvastoin kuulen vain narinaa "miks aina määääää" tai sitä miten raskasta töissä on.
Aikaa omille harrastuksille löyttyy kaikilla muilla. Ystäviä meillä käy, niitä puolison ystäviä ja sukulaisia, piikana taasen minä. Ilmoitus vain " ai niin kutsuin muuten kylään sen ja sen, oletuksena minun vain loihtivan jotain.
En taida sittekään haluta olla naimisissa tai äiti. Taidan sanoa itseni irti. Huonommaksi kun mikään ei voi mennä. Olenhan nytkin yksin, minun ajatukseni, sanomiseni tai toiveeni, kuunteleeko sitä kukaan tai onko sillä kenellekkään merkitystä.
Keski-iän kriisi, sitähän tämä on. Pitkikö sitä elää näin kauan, että huomaa elävänsä vai odottaen kaiken joskus päättyvän.
Nuoret naiset miettikää haluatteko elää elämää missä työtä on vain työn perään. Onneksi sentään työssä minua arvostetaan, kuunnelaan ja huomioidaan. Kotona olen kuin vanha sohva, sitä ei kukaan huomaa tai arvosta, Ainahan se siinä on nököttänyt.
Mitä avioliitto ja parisuhde minulle antaa, työtä ja vain työtä.
Onko mitään järkeä
232
36441
Vastaukset
- Ex_aviomies
Tää ei nyt välttämättä liity aiheeseen mut ehkä herätttää keskustelua?
Ex-muija valitti varmaan noin 2vuotta et pitää saada isompi kämppä nooh aikani etsittyäni löysin isomman kämpän, mut arvatkaapa mitä ex-muija sano ensimmäisenä.......eiku tääl o paljon enemmän siivottavaa ku siel ex-kämpäs!
Eli halutaan paljon mut ei välttämättä tiedetä mitä halutaan :)
Halutaan kuu taivaalta, mut ei olla valmiita elämään sen kuun kanssa.- Haluaa kaiken
Mutta ei halua vastuuuta mistään....
- minä itse!
Haluaa kaiken kirjoitti:
Mutta ei halua vastuuuta mistään....
Eihän tuo nainen "halunnut kaikkea", vähän vain arvostusta itselleen, tasa-arvoa kotona ja huomioonottamista.
Kotityöt tasan kaikille ja jokaisen toiveet huomioon, ei siinä enempää pyydetä.
Tsemppiä vaan sinulle ja tuhansille kaltaisillesi naisille!!!!!!!!!
Mieti tosissaan irtiottoa, ole kerrankin itsekäs!!!!!! - ottaisin tietenkin
minä itse! kirjoitti:
Eihän tuo nainen "halunnut kaikkea", vähän vain arvostusta itselleen, tasa-arvoa kotona ja huomioonottamista.
Kotityöt tasan kaikille ja jokaisen toiveet huomioon, ei siinä enempää pyydetä.
Tsemppiä vaan sinulle ja tuhansille kaltaisillesi naisille!!!!!!!!!
Mieti tosissaan irtiottoa, ole kerrankin itsekäs!!!!!!Niinpä. Sohva voisi vaikka ottaa itselleen omaa lomaa ilman perhettä, vaikka pari viikkoa.
Veikkaampa, että muuttuis kyllä ääni kellossa kotijoukoilla joko parempaan tai huononpaan. Riskipeliä, mutta niin kyllä itse tekisin, sillä sain ainakin sellaisen vaikutelman etteivät lapset ole mitään pikkuisia. - Myös Äiti
Haluaa kaiken kirjoitti:
Mutta ei halua vastuuuta mistään....
OOTKO OIKEESTI VITTU NOIN TYHMÄ!!!!!!! ÄLÄ EDES KOMMENTOI JOS ET ÄLYÄ TÄMÄN NAISEN HÄTÄHUUTOA JA TARINAN SISÄLTÖÄ!!! VOI ELÄMÄN KEVÄT!
- ympärilleen katsellut
ei nainen itse valitsemaansa työtaakkaan uuvu,sun tekee vain mieli vierasta miestä.ilmeisesti olet jo katsellut jonkun valmiiksi ja elät tällä hetkellä hekumaalisessa haavemaailmassa.parempi olis kun eroaisit, mutta vaikutat niin tympääntyneeltä että menisit ilmeisesti ojasta allikkoon.jokaisen pitäisi tajuta, että ei se yhdessä eläminen ole pitkän päälle mitään pelkkää ruusuilla tanssimista ja suklaan syöntiä.joskus täytyy ottaa kunnolla kossua niin että naapuritkin huomaavat.sen jälkeen huomaa kyllä ukko ja muukin perhe.
- sä silleen,,,
Haluaa kaiken kirjoitti:
Mutta ei halua vastuuuta mistään....
Kuuleppas mies,et voi noin vajota alas,ja ajatella naisista noin,ei sullakaan noin hyvin menis,jos nainen (äitisi )ei olis sua alkutaipaleella ,vähän ohjaillut sua::::
Mieti.: - IHAN ....
Haluaa kaiken kirjoitti:
Mutta ei halua vastuuuta mistään....
TOSISSASI TARKOITTANUT TUOTA. MINÄKIN HALUAISIN VAIN AIKAA AVOMIEHENI KANSSA, MUTTA HÄN ON TÖISSÄ AAMUSTA ILTAAN. JA SITTEN ON VAIN KONEEN ÄÄRELLÄ TAI TELEVISIOTA KATSELEE. MINÄ YRITÄN KAIKIN TAVOIN SAADA HÄNELTÄ AIKAA..MUTTA EI SITÄ TAHDO VAAN TULLA. HALUAISIN RAKASTELLAKIN HÄNEN KANSSAAN PÄIVITTÄIN, MUTTA SEKIN ON TIUKASSA. SIINÄ ASIASSA OLEN JO LUOVUTTANUT JA TEEN ITSE NIIN EI TARVITSE ANELLA RAKASTAN HÄNTÄ JA OLEN VAIN TYYTYVÄINEN OSAANI. OLEN TYÖSSÄ KÄYVÄ, JA SIINÄ OHESSA VIELÄ KOULUTAN ITSEÄNI, MUTTA VAIKKA MINÄ OLEN MYÖS POIKKI PÄIVÄN JÄLKEEN, NIIN EN KOSKAAN SANO EI JOS MIEHENI JOTAIN HALUAA.
- Lock
IHAN .... kirjoitti:
TOSISSASI TARKOITTANUT TUOTA. MINÄKIN HALUAISIN VAIN AIKAA AVOMIEHENI KANSSA, MUTTA HÄN ON TÖISSÄ AAMUSTA ILTAAN. JA SITTEN ON VAIN KONEEN ÄÄRELLÄ TAI TELEVISIOTA KATSELEE. MINÄ YRITÄN KAIKIN TAVOIN SAADA HÄNELTÄ AIKAA..MUTTA EI SITÄ TAHDO VAAN TULLA. HALUAISIN RAKASTELLAKIN HÄNEN KANSSAAN PÄIVITTÄIN, MUTTA SEKIN ON TIUKASSA. SIINÄ ASIASSA OLEN JO LUOVUTTANUT JA TEEN ITSE NIIN EI TARVITSE ANELLA RAKASTAN HÄNTÄ JA OLEN VAIN TYYTYVÄINEN OSAANI. OLEN TYÖSSÄ KÄYVÄ, JA SIINÄ OHESSA VIELÄ KOULUTAN ITSEÄNI, MUTTA VAIKKA MINÄ OLEN MYÖS POIKKI PÄIVÄN JÄLKEEN, NIIN EN KOSKAAN SANO EI JOS MIEHENI JOTAIN HALUAA.
Sinulla on jäänyt Caps Lock päälle.
- no voihan olla...
Lock kirjoitti:
Sinulla on jäänyt Caps Lock päälle.
että tarkoituksella kirjoitin caps lock päällä
hmm - N U I J A
Lock kirjoitti:
Sinulla on jäänyt Caps Lock päälle.
OLET
- Jussi__777
IHAN .... kirjoitti:
TOSISSASI TARKOITTANUT TUOTA. MINÄKIN HALUAISIN VAIN AIKAA AVOMIEHENI KANSSA, MUTTA HÄN ON TÖISSÄ AAMUSTA ILTAAN. JA SITTEN ON VAIN KONEEN ÄÄRELLÄ TAI TELEVISIOTA KATSELEE. MINÄ YRITÄN KAIKIN TAVOIN SAADA HÄNELTÄ AIKAA..MUTTA EI SITÄ TAHDO VAAN TULLA. HALUAISIN RAKASTELLAKIN HÄNEN KANSSAAN PÄIVITTÄIN, MUTTA SEKIN ON TIUKASSA. SIINÄ ASIASSA OLEN JO LUOVUTTANUT JA TEEN ITSE NIIN EI TARVITSE ANELLA RAKASTAN HÄNTÄ JA OLEN VAIN TYYTYVÄINEN OSAANI. OLEN TYÖSSÄ KÄYVÄ, JA SIINÄ OHESSA VIELÄ KOULUTAN ITSEÄNI, MUTTA VAIKKA MINÄ OLEN MYÖS POIKKI PÄIVÄN JÄLKEEN, NIIN EN KOSKAAN SANO EI JOS MIEHENI JOTAIN HALUAA.
MINÄKIN HALUAISIN VAIN AIKAA AVOMIEHENI KANSSA, MUTTA HÄN ON TÖISSÄ AAMUSTA ILTAAN. JA SITTEN ON VAIN KONEEN ÄÄRELLÄ TAI TELEVISIOTA KATSELEE. MINÄ YRITÄN KAIKIN TAVOIN SAADA HÄNELTÄ AIKAA..MUTTA EI SITÄ TAHDO VAAN TULLA. HALUAISIN RAKASTELLAKIN HÄNEN KANSSAAN PÄIVITTÄIN, MUTTA SEKIN ON TIUKASSA.
End lainaus
Joo, huutamalla sitä hyvää seksiä saa, paisko vielä lautasii ja nussi postiljoonia.
Va jos multa meinaat saada ni :
Käy rättikaupassa, kampaajalla, kosmetologila.
Kato ku mä oon paaritiskil, osta pari kuoharii, tuu vieree, sano et mä ostin vahingos kaks, joisitko seuraks. Sit kysyt vienol äänel et mä en oikee tajuu mis se Descartes erehty, eihän se sanonu muuta ku ajattelen, siis olen.
Mä juon kuoharin ja selitän. Sä esität oivaltavii vastalauseita ja saat aikaa tunnin kesksutelu. Sit sanot et sul ois hotellihuone mut et uskalla yksin mennä nukkuu, voisiks mä saattaa. Löyät huoneesta pullo punkkuu ja pyyät mut yöks juomaa se kaverina.
Jos taas meinaat saada lukematta 6000 sivua filosofiaan taikka oot hiukka tyhmä, sanot ukolles et meil naiaa kahesti päivää, toivosi et kaver olisit sä mut muitakii o saatavil ku ton kirjapinon lue ja ymmärrän.
Montakohan liittoa mä pelastan näil teksteil? En luultavsti yhtään mutta kannattaa yrittää. En viittis koko suomee nussii. - vaikeita ihmisiä...
Jussi__777 kirjoitti:
MINÄKIN HALUAISIN VAIN AIKAA AVOMIEHENI KANSSA, MUTTA HÄN ON TÖISSÄ AAMUSTA ILTAAN. JA SITTEN ON VAIN KONEEN ÄÄRELLÄ TAI TELEVISIOTA KATSELEE. MINÄ YRITÄN KAIKIN TAVOIN SAADA HÄNELTÄ AIKAA..MUTTA EI SITÄ TAHDO VAAN TULLA. HALUAISIN RAKASTELLAKIN HÄNEN KANSSAAN PÄIVITTÄIN, MUTTA SEKIN ON TIUKASSA.
End lainaus
Joo, huutamalla sitä hyvää seksiä saa, paisko vielä lautasii ja nussi postiljoonia.
Va jos multa meinaat saada ni :
Käy rättikaupassa, kampaajalla, kosmetologila.
Kato ku mä oon paaritiskil, osta pari kuoharii, tuu vieree, sano et mä ostin vahingos kaks, joisitko seuraks. Sit kysyt vienol äänel et mä en oikee tajuu mis se Descartes erehty, eihän se sanonu muuta ku ajattelen, siis olen.
Mä juon kuoharin ja selitän. Sä esität oivaltavii vastalauseita ja saat aikaa tunnin kesksutelu. Sit sanot et sul ois hotellihuone mut et uskalla yksin mennä nukkuu, voisiks mä saattaa. Löyät huoneesta pullo punkkuu ja pyyät mut yöks juomaa se kaverina.
Jos taas meinaat saada lukematta 6000 sivua filosofiaan taikka oot hiukka tyhmä, sanot ukolles et meil naiaa kahesti päivää, toivosi et kaver olisit sä mut muitakii o saatavil ku ton kirjapinon lue ja ymmärrän.
Montakohan liittoa mä pelastan näil teksteil? En luultavsti yhtään mutta kannattaa yrittää. En viittis koko suomee nussii.En kyllä sillä kirjoittanut caps lockilla että huutaisin. Olen aika huono huutamaan, kun en silloinkaan huutanut kun aviomieheni jäi rysän päältä kiinni..annoin heidän touhuta loppuun asti ja sitten sanoin että saatte jatkaa loppuelämänne jos niin himoitsette toisianne. no eihän ne jaksanut kauan olla yhdessä, ja sitten aneltiin takaisin, mutta en huolinut... no mies parka otti ja ampui itsensä... rauha hänen muistolleen. Mutta niinkuin taisin sanoa että olen tyytyväinen tähän mitä on, vieraisiin en mene, en niin puutteessa kuitenkaan ole. Mutta sinulle hyvää jatkoa vain. t. ihan kiva nainen Kokkolasta
- taisi tulla
Haluaa kaiken kirjoitti:
Mutta ei halua vastuuuta mistään....
virhe, kuvailit juuri tyypillisen miehen.
- sssuuper
minä itse! kirjoitti:
Eihän tuo nainen "halunnut kaikkea", vähän vain arvostusta itselleen, tasa-arvoa kotona ja huomioonottamista.
Kotityöt tasan kaikille ja jokaisen toiveet huomioon, ei siinä enempää pyydetä.
Tsemppiä vaan sinulle ja tuhansille kaltaisillesi naisille!!!!!!!!!
Mieti tosissaan irtiottoa, ole kerrankin itsekäs!!!!!!Vielä jonain päivänä suomalainen mies saa tarpeekseen näistä nalkuttavista vaimoistaan ja silloin alkaa akat olla hätää kärsimässä. Vielä oikeus toteutuu ja ämmien turvat tukitaan...
- kotiorjanahan minäkin
sssuuper kirjoitti:
Vielä jonain päivänä suomalainen mies saa tarpeekseen näistä nalkuttavista vaimoistaan ja silloin alkaa akat olla hätää kärsimässä. Vielä oikeus toteutuu ja ämmien turvat tukitaan...
Tällaisia korvia miesten päissä riittää! ei niinku ymmärretä mitään toisen(lue:naisen) puheesta.Pelätään vaan oman statuksen menettämistä! Mutta orjat nousee sorron yöstä!!!
- turhaan natinaan kyllästyny.
minä itse! kirjoitti:
Eihän tuo nainen "halunnut kaikkea", vähän vain arvostusta itselleen, tasa-arvoa kotona ja huomioonottamista.
Kotityöt tasan kaikille ja jokaisen toiveet huomioon, ei siinä enempää pyydetä.
Tsemppiä vaan sinulle ja tuhansille kaltaisillesi naisille!!!!!!!!!
Mieti tosissaan irtiottoa, ole kerrankin itsekäs!!!!!!ukko pihalle ulkoruokintaan siellä miehistyy ja laiskistuu. muksuille varoitus vittuilusta ja vinkumisesta et muuta isäs luo jos ei omat siivet kanna. muksut kotihommiin ettei unohdu tulevaisuudessa omassa himassa. tarkka silmä piilovinoilsta varsinkin xsän kavereiden kesken. ja ei muuta kuin viettämään siveetöntä, estotonta sinkkuelämää. tuskin parempaa löydät mut onpa mielenkiintoista elämää.%D
- minäminä......................
IHAN .... kirjoitti:
TOSISSASI TARKOITTANUT TUOTA. MINÄKIN HALUAISIN VAIN AIKAA AVOMIEHENI KANSSA, MUTTA HÄN ON TÖISSÄ AAMUSTA ILTAAN. JA SITTEN ON VAIN KONEEN ÄÄRELLÄ TAI TELEVISIOTA KATSELEE. MINÄ YRITÄN KAIKIN TAVOIN SAADA HÄNELTÄ AIKAA..MUTTA EI SITÄ TAHDO VAAN TULLA. HALUAISIN RAKASTELLAKIN HÄNEN KANSSAAN PÄIVITTÄIN, MUTTA SEKIN ON TIUKASSA. SIINÄ ASIASSA OLEN JO LUOVUTTANUT JA TEEN ITSE NIIN EI TARVITSE ANELLA RAKASTAN HÄNTÄ JA OLEN VAIN TYYTYVÄINEN OSAANI. OLEN TYÖSSÄ KÄYVÄ, JA SIINÄ OHESSA VIELÄ KOULUTAN ITSEÄNI, MUTTA VAIKKA MINÄ OLEN MYÖS POIKKI PÄIVÄN JÄLKEEN, NIIN EN KOSKAAN SANO EI JOS MIEHENI JOTAIN HALUAA.
minun tarpeet. minun halut. miiinäää ole suuhteen tärkeen. ukkos luultavasti haluis mennä luultavasti rankan työpäivän jälkeen paikalliseen oluselle, mut sinua aatellen raahautui himaan kuuntelemaan sinua.sinua.minääääminääää:D
- no ei sitä,,,..
minäminä...................... kirjoitti:
minun tarpeet. minun halut. miiinäää ole suuhteen tärkeen. ukkos luultavasti haluis mennä luultavasti rankan työpäivän jälkeen paikalliseen oluselle, mut sinua aatellen raahautui himaan kuuntelemaan sinua.sinua.minääääminääää:D
voi oikeaa vastausta antaa, jos ei tiedä miten asiat on. Oli muuten ensimmäinen kerta kun sanoin ajan puutteesta, enkä enää koskaan tule siitä sanomaan. No kapakoihin emme kumpikaan halua mennä, että se siitä... Hyvää jatkoa sinä sinä sinä jne...
- kolmos naiset
Jussi__777 kirjoitti:
MINÄKIN HALUAISIN VAIN AIKAA AVOMIEHENI KANSSA, MUTTA HÄN ON TÖISSÄ AAMUSTA ILTAAN. JA SITTEN ON VAIN KONEEN ÄÄRELLÄ TAI TELEVISIOTA KATSELEE. MINÄ YRITÄN KAIKIN TAVOIN SAADA HÄNELTÄ AIKAA..MUTTA EI SITÄ TAHDO VAAN TULLA. HALUAISIN RAKASTELLAKIN HÄNEN KANSSAAN PÄIVITTÄIN, MUTTA SEKIN ON TIUKASSA.
End lainaus
Joo, huutamalla sitä hyvää seksiä saa, paisko vielä lautasii ja nussi postiljoonia.
Va jos multa meinaat saada ni :
Käy rättikaupassa, kampaajalla, kosmetologila.
Kato ku mä oon paaritiskil, osta pari kuoharii, tuu vieree, sano et mä ostin vahingos kaks, joisitko seuraks. Sit kysyt vienol äänel et mä en oikee tajuu mis se Descartes erehty, eihän se sanonu muuta ku ajattelen, siis olen.
Mä juon kuoharin ja selitän. Sä esität oivaltavii vastalauseita ja saat aikaa tunnin kesksutelu. Sit sanot et sul ois hotellihuone mut et uskalla yksin mennä nukkuu, voisiks mä saattaa. Löyät huoneesta pullo punkkuu ja pyyät mut yöks juomaa se kaverina.
Jos taas meinaat saada lukematta 6000 sivua filosofiaan taikka oot hiukka tyhmä, sanot ukolles et meil naiaa kahesti päivää, toivosi et kaver olisit sä mut muitakii o saatavil ku ton kirjapinon lue ja ymmärrän.
Montakohan liittoa mä pelastan näil teksteil? En luultavsti yhtään mutta kannattaa yrittää. En viittis koko suomee nussii.ymmmmy joopajoo...just tollasiin sun kaltasiin oon törmänny muutaman kerran.Ensinnäkin näillä typeillä on omakin vaimo,mut se petetään näiden baaritiski pokailuiden seurauksena.On se kun oma ei riitä,vaikka sekin passaa sua.Näillä on just niitä kakkos-naisia. Mitä Don Juaneja te luulette olevanne?
- Jussi__777
vaikeita ihmisiä... kirjoitti:
En kyllä sillä kirjoittanut caps lockilla että huutaisin. Olen aika huono huutamaan, kun en silloinkaan huutanut kun aviomieheni jäi rysän päältä kiinni..annoin heidän touhuta loppuun asti ja sitten sanoin että saatte jatkaa loppuelämänne jos niin himoitsette toisianne. no eihän ne jaksanut kauan olla yhdessä, ja sitten aneltiin takaisin, mutta en huolinut... no mies parka otti ja ampui itsensä... rauha hänen muistolleen. Mutta niinkuin taisin sanoa että olen tyytyväinen tähän mitä on, vieraisiin en mene, en niin puutteessa kuitenkaan ole. Mutta sinulle hyvää jatkoa vain. t. ihan kiva nainen Kokkolasta
Lainaus
Mutta niinkuin taisin sanoa että olen tyytyväinen tähän mitä on, vieraisiin en mene, en niin puutteessa kuitenkaan ole.
End
Joopa, mut mua kävi keihoo to ku muijat ruikuttaa netis, ei siin mittää jos ukko o toisel konneel samal palstal.
Miehet o yksinkertasii, ainaki mä. Jos akka sanoo ettei haluu, mä uskon. (Tottakai on niitäkin jotka ei kysele vaan käyttää voimaa, joku hullu femakko vaan haastaa ne käräjille raiskauksesta.)
Siis hankkikaa mese jos ette voi suoraan puhua. Taikka kynä ja paperii.
Mulla eka eukko luetti Hite raportin eka työnää.
Sit esimerkki elävästä elämästä. Muija kilju ku syötävä, en o saanu viikkoo. Mä huomatin et käsittääksen et o saanu ikin ku räpläämäl ja jos kerran vaadit vartin pikapanoja no kyllä kai tuo seuraus o ymmärretävä. No siitäkös se raivari vasta seuras.
En tunne yhtään jätkää joka väittäs saaneesa liikaa, aika monta jotka ruikuttaa puutetta taikka ainaki kyselee mis eukkos o ku toteen et tiukkoo tekköö, kahesti päivää pari tuntii töitä. Sis sillo ku o eukko, tottakai annan sen kuvan et kysees o iha pitoeukko eikä mikää lahna joka luulee auringo paistavan per? ja siks sen meinaa siästää hautaa.
Tietty o niin tyhmii jätkii et ne ei opi ees neuvomal mut aina kannattaa yrittää. Ja myöski naine voi tehä alottee. Aika harva jätkä mahtaa mitää aamusel. O heleppoja uhreja.
- täti täällä jakelee neuvoja
pitää perhepalaveri? Kertoa muulle perheelle, miltä sinusta tuntuu, että niin ei voi jatkua ja sopia jatkossa työnjaosta perheessä niin, että sinullekin jää omaa aikaa. Jos tämä ei onnistu perheen kesken, ota yhteyttä perheneuvolaan, parisuhde- tai perheterapeuttiin tai vaikka seurakunnan edustajaan (pappi, diakoni).
Nuo samat tunnot joutuu varmaan jokainen äiti (ja isä ehkä vähän toisena variaationa) käymään jossain vaiheessa läpi. Perheen, työn ja parisuhteen yhteensovittaminen ei totisesti ole aina helppoa. Silti, siihen käytettyä vaivannäköä ei tarvitse katua.
Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu. Alun euforian jälkeen saattaa tulla tyhjyys ja ikävä. Arjesta selviäminen yksin ei ehkä olekaan kaikilta osin niin helppoa ja hauskaa kuin voisi luulla. Oman kodin perustaminen tyhjästä onkin melkoisen kallis rupeama. Lisäksi syyllisyys ja huono omatunto painavat kaikkien muiden ongelmien päälle.
Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa? Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi? Laatikaa perheenne kanssa aikataulu, johon sinullekin tulee oma aikasi, jonka käytät mielesi mukaan. Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa. Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää. Sitä tietenkään ei kannata ajatella ennen kuin olet saanut ensin itsellesi omaa aikaa ja päässyt pahimmasta stressistä niin, että parisuhteen elvyttäminen ylipäätään vielä jaksaa kiinnostaa.
Hyvä keino saada lapset mukaan kotitöiden tekemiseen on maksaa palkkio suoritetusta työstä. Töistä voi pitää rastilistaa vaikkapa jääkaapin ovessa esim. niin, että pienet työt (roskien vieminen, tiskarin tyhjentäminen jne.) tuottavat yhden rastin, suuret (nurmen leikkuu, lumen luonti, imurointi, kylpyhuoneen pesu) kaksi. Saatat joutua ensin opettamaan ko. työt heille. Yksi rasti on esimerkiksi 50s tai 1e, suuret tuplaten. Kun viisi rastia on täynnä, on tilipäivä. Rastin saa kuitenkin vain vapaaehtoisesti tehdystä työstä. Jos äiti tai isä joutuu käskemään, rastia ei tule. Tarkoitus on, että lapsi opettelisi huomaamaan itsekin, mitä voisi ja pitäisi tehdä. Oman huoneen siivoaminen, sängyn laittaminen aamulla ja läksyjen teko pitää olla itsestään selvyys niin, että niistä ei rasteja jaella.
Systeemi toimii tietysti vain, jos lapsilla on käytössä kohtuullinen viikkoraha tai kuukausiraha eikä ylimääräistä rahaa anneta. Jos lapsi tarvitsee ekstrarahaa, hän voi tehtailla rasteja ja ansaita siten rahaa, kuten aikuisetkin ansaitsevat rahansa työtä tekemällä.- *samassajamassa*
ja hyvää tarkoittava kirjoitus, jota oli mukava lukea. MUTTA... Ei paljoa auta, kun on perinjuurin kyrsiintynyt, ja haluaisi, että joku muukin perheessä näkisi joskus vähäsen vaivaa yhteisen hyvän eteen eikä koko aika olisi minä-minä-minä-meininki.
- täti täällä jatkaa neuvomista
*samassajamassa* kirjoitti:
ja hyvää tarkoittava kirjoitus, jota oli mukava lukea. MUTTA... Ei paljoa auta, kun on perinjuurin kyrsiintynyt, ja haluaisi, että joku muukin perheessä näkisi joskus vähäsen vaivaa yhteisen hyvän eteen eikä koko aika olisi minä-minä-minä-meininki.
Siltähän tuo kuulosti. Tuohan se usein naisen osa on ja tutulta kuulostaa.
Minun exäni todella hoiti paljon lapsia ja teki kotitöitä, silti viimekäden vastuu oli aina minulla. Hän ehti jostain syystä lukemaan päivän lehdet ja kirjoja, ehti käydä lenkillä, ottaa päiväunia ja katsoa telkkaria. Minä en ehtinyt tehdä mitään noista. Siinä ajassa, kun hän puki päälleen, kampasi ja peilasi itseään peilin edessä, minä vaihdoin vaipat kahdelle pienimmälle ja puin kaikki kolme lasta valmiiksi talviulkoiluun. Kun sitten sain homman valmiiksi, mies tokaisi, että "Vieläkö olet aamutakissa? Mitä sä oikein olet tehnyt koko ajan!" Niin, että tuttua on, tuttua on.
Vaan myötätuntopa ei sinua paljon tilanteessasi auta. Eikä siinä varmaan auta oikein mikään muu kuin jonkin sortin perheterapia joko omin voimin tai autettuna tai irrottautua kokonaan kaikesta, kuten itse totesit. En kuitenkaan suosittelisi jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä tuo tilanne ei ole pysyvä ja mielestäni olisi vielä viilattavissa terveemmälle tolalle.
Ulkopuolisen on tietysti helppo sanoa, mutta tekstistäsi kuulosti, että muut perheessäsi eivät vain ole tulleet asiaa oikein tosissaan ajatelleeksi eivätkä ehkä ole luita ja ytimiä myöten tajunneet, miten äärirajoilla sinä olet. Ja sen tekeminen heille tiettäväksi mielestäni vielä pitäisi tehdä ennen kuin teet mitään radikaaleja ratkaisuja.
Otan vielä esimerkin omasta elämästäni. Olisin halunnut erota jo 3 vuotta ennen lopullista eroamme. Mies halusi vielä jatkaa. Olin aina joustanut, aina sovitellut, myöntynyt, aina ymmärtänyt, ollut kärsivällinen ja yrittänyt jaksaa. Hän viis minun tunteistani ja uhrauksistani veisasi ja teki, mitä lystäsi. Kun sitten halusin erota, hän sanoi, että en ollut reilu: koko avioliiton aikana (silloin 10 vuotta) en ollut kertaakaan sanonut, missä rajani kulkevat enkä ollut sanonut, kun mittani tuli täyteen. Hän sanoi, että ei ole reilua olla vain hiljaa koko ajan sanomatta mitään ja sitten päksähtää lopullisesti niin, että paluuta ei ole. Hänellä ei ollut tilaisuutta korjata käyttäytymistään eikä tehdä mitään liiton eteen, koska ei ollut tiennyt, missä mennään. Ensi suuttumuksen jälkeen ajattelin, että oikeassa oli: en ollut näyttänyt, missä rajani kulkevat. Siksi suostuin vielä ns. viimeiseen yritykseen, jota kesti vielä kolme vuotta.
Siitä ei apua kuitenkaan ollut, koska olin omalta osaltani vienyt tilanteen jo niin pitkälle, että oli lakannut huvittamasta. Paluuta entiseen ei ollut enää. Niinpä päädyimme eroon yhteisellä päätöksellä.
Meidän liitossamme oli muutakin vikaa, mikään ei olisi sitä pelastanut enää, mutta jos sinun liitossasi ei muuta vikaa ole, nuo ovat korjattavissa olevia asioita. Tarvitset vain vähän välimatkaa, aikaa ja lepoa osataksesi arvioida, vieläkö on tunteita jäljellä niin, että haluat vielä yrittää liittosi korjaamista. - itsensä
täti täällä jatkaa neuvomista kirjoitti:
Siltähän tuo kuulosti. Tuohan se usein naisen osa on ja tutulta kuulostaa.
Minun exäni todella hoiti paljon lapsia ja teki kotitöitä, silti viimekäden vastuu oli aina minulla. Hän ehti jostain syystä lukemaan päivän lehdet ja kirjoja, ehti käydä lenkillä, ottaa päiväunia ja katsoa telkkaria. Minä en ehtinyt tehdä mitään noista. Siinä ajassa, kun hän puki päälleen, kampasi ja peilasi itseään peilin edessä, minä vaihdoin vaipat kahdelle pienimmälle ja puin kaikki kolme lasta valmiiksi talviulkoiluun. Kun sitten sain homman valmiiksi, mies tokaisi, että "Vieläkö olet aamutakissa? Mitä sä oikein olet tehnyt koko ajan!" Niin, että tuttua on, tuttua on.
Vaan myötätuntopa ei sinua paljon tilanteessasi auta. Eikä siinä varmaan auta oikein mikään muu kuin jonkin sortin perheterapia joko omin voimin tai autettuna tai irrottautua kokonaan kaikesta, kuten itse totesit. En kuitenkaan suosittelisi jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä tuo tilanne ei ole pysyvä ja mielestäni olisi vielä viilattavissa terveemmälle tolalle.
Ulkopuolisen on tietysti helppo sanoa, mutta tekstistäsi kuulosti, että muut perheessäsi eivät vain ole tulleet asiaa oikein tosissaan ajatelleeksi eivätkä ehkä ole luita ja ytimiä myöten tajunneet, miten äärirajoilla sinä olet. Ja sen tekeminen heille tiettäväksi mielestäni vielä pitäisi tehdä ennen kuin teet mitään radikaaleja ratkaisuja.
Otan vielä esimerkin omasta elämästäni. Olisin halunnut erota jo 3 vuotta ennen lopullista eroamme. Mies halusi vielä jatkaa. Olin aina joustanut, aina sovitellut, myöntynyt, aina ymmärtänyt, ollut kärsivällinen ja yrittänyt jaksaa. Hän viis minun tunteistani ja uhrauksistani veisasi ja teki, mitä lystäsi. Kun sitten halusin erota, hän sanoi, että en ollut reilu: koko avioliiton aikana (silloin 10 vuotta) en ollut kertaakaan sanonut, missä rajani kulkevat enkä ollut sanonut, kun mittani tuli täyteen. Hän sanoi, että ei ole reilua olla vain hiljaa koko ajan sanomatta mitään ja sitten päksähtää lopullisesti niin, että paluuta ei ole. Hänellä ei ollut tilaisuutta korjata käyttäytymistään eikä tehdä mitään liiton eteen, koska ei ollut tiennyt, missä mennään. Ensi suuttumuksen jälkeen ajattelin, että oikeassa oli: en ollut näyttänyt, missä rajani kulkevat. Siksi suostuin vielä ns. viimeiseen yritykseen, jota kesti vielä kolme vuotta.
Siitä ei apua kuitenkaan ollut, koska olin omalta osaltani vienyt tilanteen jo niin pitkälle, että oli lakannut huvittamasta. Paluuta entiseen ei ollut enää. Niinpä päädyimme eroon yhteisellä päätöksellä.
Meidän liitossamme oli muutakin vikaa, mikään ei olisi sitä pelastanut enää, mutta jos sinun liitossasi ei muuta vikaa ole, nuo ovat korjattavissa olevia asioita. Tarvitset vain vähän välimatkaa, aikaa ja lepoa osataksesi arvioida, vieläkö on tunteita jäljellä niin, että haluat vielä yrittää liittosi korjaamista.hienoa lukea sinun kirjoituksia sillä näet asiat
laajemmin etkä niin mustavalkoisesti kuin moni
muu.
mielestäni me opimme tietyt tavat elämässämme
ja läheisetkin oppivat käyttään hyväksi kilttejä ihmisiä(ei välttämättä ilkeytään)
itse pidän parisuhteissa suurimpana ongelmana
että ei osata puhua(miksi??????????)
se pitää muistaa että me olemme kuitenkin itse vastuussa omasta elämästämme. - vaimo ja äiti
pitää perhepalaveri?
Kokeiltu on, miehen mukaan hän on 100 % tyytyväinen eikä näe mitään syytä muuttaa yhtään mitään. Perheen kanta on, että heillä ei ole halua lisätä omaa työpanosta, koska heillä kenelläkään ei ole aikaa tai energiaa käyttää sitä "toisarvoisiin kotitöihin" ( miehen kommentti : hän ei akkojen hommia ala tekemään, ne on ala-arvoisia ja toisarvoisia. Diakonin kommentti oli, että minun tulee ymmärtää ettei his halua muutosta jolloin minun tulee olla joustava. Miehen mielstä pojista ei tehdä ämmiä ja heidän kotitöihin osallistuminen tekisi heistä ei-miehiä.
Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu.
Mutta siitähän se kenkä puristaa, nyt minä nimenomaan olen yksin. Miehellä ei ole aikaa olla minun seurassa.
Rahasta ei se pärjääminen ole kiinni, oma palkka on ihan hyvä ( yleisen mittapuun mukaan minulla on iso palkka ) ja muutakin omaisuutta on kertynyt vuosien varrella. Käytännössä kaikki mikä liittyy kotiin on jo nyt minun vastuulla.
Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa?
Tätä mieheni ei missään nimessä hyväksy.
Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi?
Ainahan minulla on ollut oikeus harrastaa kunhan palvelu pelaa kotona ja kotityöt on viimeisen päälle tehty. Pulla pitää olla kotona leivottua, tuoretta, ei pakastettua ja päivää vanhempi heitetään roskiin " syömäkelvottomana"
Herään kello 4 aamulla lähden töihin 7 :ksi tulen töistä viideltä, aloitan kotityöt ja menen nukkumaan 11 - 12 riippuen kuinka saat hommat hoidettua. Viikonloput siivoan perusteelisesti, pesen pyykkiä ym. TV:stä pyrin päivittäin katsomaan uutiset, mulloin se on kiinni tai vain muiden katsottavissa.
Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa.
Tästä kuulemma ei edes keskustella, mitä hän vaimolla tekee jos hänenkin pitää niitä akkojen hommia tehdä. ( koskee myös poikia)
Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää.
Minulla on oikeus mennä, kun se kerran on vain minun ongelma. Hän on tyytyväinen. Hullut vain hoitoon, hän ei sitä ole.
Pojat tienaa omilla hommilla noin 1000 - 1500 € / kk joten heillä ei ole tarvetta ihan pikkurahalla niitä kotitöitä tehdä.
Mie vastustaa ( aina) poikien kotitöiden tekemistä, mies on mies ja akat akkoja.
Raha on tuskin mikään ratkaisu saada lähes aikuisia poikia edes viemään omat likaiset vaatteet pesuun, vaivautua viemään se roskapussi ulos menessä katokseen, tekemään lumityötä, saati kattamaan pöytää tai edes laittamaan se maitopurkki jääkaappiin saati hakemaan kaupasta jotakin muuta kun herkkuja itselle. Maitopurkin tuominen samalla kauppareissulla ei sovi. - vakuuttumaan
vaimo ja äiti kirjoitti:
pitää perhepalaveri?
Kokeiltu on, miehen mukaan hän on 100 % tyytyväinen eikä näe mitään syytä muuttaa yhtään mitään. Perheen kanta on, että heillä ei ole halua lisätä omaa työpanosta, koska heillä kenelläkään ei ole aikaa tai energiaa käyttää sitä "toisarvoisiin kotitöihin" ( miehen kommentti : hän ei akkojen hommia ala tekemään, ne on ala-arvoisia ja toisarvoisia. Diakonin kommentti oli, että minun tulee ymmärtää ettei his halua muutosta jolloin minun tulee olla joustava. Miehen mielstä pojista ei tehdä ämmiä ja heidän kotitöihin osallistuminen tekisi heistä ei-miehiä.
Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu.
Mutta siitähän se kenkä puristaa, nyt minä nimenomaan olen yksin. Miehellä ei ole aikaa olla minun seurassa.
Rahasta ei se pärjääminen ole kiinni, oma palkka on ihan hyvä ( yleisen mittapuun mukaan minulla on iso palkka ) ja muutakin omaisuutta on kertynyt vuosien varrella. Käytännössä kaikki mikä liittyy kotiin on jo nyt minun vastuulla.
Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa?
Tätä mieheni ei missään nimessä hyväksy.
Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi?
Ainahan minulla on ollut oikeus harrastaa kunhan palvelu pelaa kotona ja kotityöt on viimeisen päälle tehty. Pulla pitää olla kotona leivottua, tuoretta, ei pakastettua ja päivää vanhempi heitetään roskiin " syömäkelvottomana"
Herään kello 4 aamulla lähden töihin 7 :ksi tulen töistä viideltä, aloitan kotityöt ja menen nukkumaan 11 - 12 riippuen kuinka saat hommat hoidettua. Viikonloput siivoan perusteelisesti, pesen pyykkiä ym. TV:stä pyrin päivittäin katsomaan uutiset, mulloin se on kiinni tai vain muiden katsottavissa.
Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa.
Tästä kuulemma ei edes keskustella, mitä hän vaimolla tekee jos hänenkin pitää niitä akkojen hommia tehdä. ( koskee myös poikia)
Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää.
Minulla on oikeus mennä, kun se kerran on vain minun ongelma. Hän on tyytyväinen. Hullut vain hoitoon, hän ei sitä ole.
Pojat tienaa omilla hommilla noin 1000 - 1500 € / kk joten heillä ei ole tarvetta ihan pikkurahalla niitä kotitöitä tehdä.
Mie vastustaa ( aina) poikien kotitöiden tekemistä, mies on mies ja akat akkoja.
Raha on tuskin mikään ratkaisu saada lähes aikuisia poikia edes viemään omat likaiset vaatteet pesuun, vaivautua viemään se roskapussi ulos menessä katokseen, tekemään lumityötä, saati kattamaan pöytää tai edes laittamaan se maitopurkki jääkaappiin saati hakemaan kaupasta jotakin muuta kun herkkuja itselle. Maitopurkin tuominen samalla kauppareissulla ei sovi.tilanteesi toivottomuudesta. Pohjalla näyttää olevan paljon muutakin kuin pelkkä ajattelemattomuus ja ymmärtämättömyys. Sympatiani ovat puolellasi. Lähde kävelemään, ei tuollaista kenenkään tarvitse sietää. Näytät passanneen jo ihan riittämiin.
Nyt, kun olen vakuuttunut tilanteesi toivottomuudesta, voinen kertoa niistä eron mukavista puolista. Kun noin puolen vuoden siirtymävaiheen jälkeen tajusin, että minun ei tarvitse enää elää, kuten mies toivoisi, vaan voin itse päättää, mitä haluan tehdä: mitä katsoa televisiosta, syödäkö nyt vai vasta vähän myöhemmin, siivotako tänään vai huomenna, harrastaa jotankin, siis HARRASTAA jotakin pitkästä aikaa, koin sellaista vapauden riemua, että ei ole tosikaan. Lapset jäivät minulle, joten vapaa-aikaa ei ollut edelleenkään juuri lainkaan, mutta silti sain itse päättää, milloin ja miten mitäkin tein. Saatoin joskus jopa mennä sohvalle pitkäkseni katsomaan televisiota. Nyt laiskottelu sujuu jo ilman omantunnon tuskia ja voinen väittää hallitsevani sen suvereenisti :)
Tämä vapaus ja itsenäisyys (nyt jo aikuiset lapset) on ollut niin mukavaa, että siitäpä ei sitten kovin helpolla ole halunnut luopuakaan. Vasta n. viiden viimeisen vuoden aikana (17 v erosta) parisuhde on alkanut uudelleen kiinnostaa ja joitakin seurusteluyrityksiä on ollut, parhaillaankin menossa. Nyt vain on rima niin korkealla, että kuka tahansa turjake ei enää kelpaakaan, mistä aiheutuu omat ongelmansa.
Hetkeäkään en ole eroani katunut. Kun väistämätön hyvien hetkien ikävä aikanaan tuli, negatiiviset puolet olivat mielessä niin kirkkaina, että kiusausta palata yhteen ei ollut. Hyvä niin. Niin minun kuin lastenikin elämä on ollut eron jälkeen paljon parempaa, joten sitten, kun on varma, että ero on parempi vaihtoehto kuin jääminen huonoon parisuhteeseen, voi luottaa siihen, että erosta selviää vahvempana ihmisenä ja lopulta voi olla tyytyväinen ratkaisuunsa.
Helppoa ero ei silti tule olemaan varsinkin, kun kuviossa on lapsiakin mukana, olkoon minkä ikäisiä hyvänsä. Eroa käsittelevistä kirjoista ja eroseminaareista saa hyvää, asiallista tietoa. Eroseminaarien vertaistuki tuo eron kipeimpiin vaiheisiin arvokkaan tuen ja lohdun ihmisiltä, jotka tietävät tismalleen, mitä olet käymässä läpi. Sieltä saa myös välineitä oman surunsa työstämiseen ja elämän rakentamiseen uudelleen eron jälkeen.
Tsemppiä! Olet ansainnut hyvän elämän siinä, missä kaikki muutkin. - efjioefjioefjio
mieleen ettei ehkä kannattais tehdä niitä lapsia??etkö sillon nuorena pösilö,nähnyt millaista se perheellisen arki on?ei alkanut raksuttamaan,vai menitkö vaan virran mukana,se on heikkoutta se!on tottakai rohkeata ja voimakasta jos pyörittää perhettä,mutta asia muuttuu jos on tuollaisia ajatuksia.perhe pitää perustaa ainoastaan sellaisten ihmisten jotka sitä oikeasti haluaa,ei sen takia että sillain se vaan kuuluu mennä,että lapsia nyt sitten seuraavaks...
- meillä hyvin toiminut
vaimo ja äiti kirjoitti:
pitää perhepalaveri?
Kokeiltu on, miehen mukaan hän on 100 % tyytyväinen eikä näe mitään syytä muuttaa yhtään mitään. Perheen kanta on, että heillä ei ole halua lisätä omaa työpanosta, koska heillä kenelläkään ei ole aikaa tai energiaa käyttää sitä "toisarvoisiin kotitöihin" ( miehen kommentti : hän ei akkojen hommia ala tekemään, ne on ala-arvoisia ja toisarvoisia. Diakonin kommentti oli, että minun tulee ymmärtää ettei his halua muutosta jolloin minun tulee olla joustava. Miehen mielstä pojista ei tehdä ämmiä ja heidän kotitöihin osallistuminen tekisi heistä ei-miehiä.
Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu.
Mutta siitähän se kenkä puristaa, nyt minä nimenomaan olen yksin. Miehellä ei ole aikaa olla minun seurassa.
Rahasta ei se pärjääminen ole kiinni, oma palkka on ihan hyvä ( yleisen mittapuun mukaan minulla on iso palkka ) ja muutakin omaisuutta on kertynyt vuosien varrella. Käytännössä kaikki mikä liittyy kotiin on jo nyt minun vastuulla.
Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa?
Tätä mieheni ei missään nimessä hyväksy.
Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi?
Ainahan minulla on ollut oikeus harrastaa kunhan palvelu pelaa kotona ja kotityöt on viimeisen päälle tehty. Pulla pitää olla kotona leivottua, tuoretta, ei pakastettua ja päivää vanhempi heitetään roskiin " syömäkelvottomana"
Herään kello 4 aamulla lähden töihin 7 :ksi tulen töistä viideltä, aloitan kotityöt ja menen nukkumaan 11 - 12 riippuen kuinka saat hommat hoidettua. Viikonloput siivoan perusteelisesti, pesen pyykkiä ym. TV:stä pyrin päivittäin katsomaan uutiset, mulloin se on kiinni tai vain muiden katsottavissa.
Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa.
Tästä kuulemma ei edes keskustella, mitä hän vaimolla tekee jos hänenkin pitää niitä akkojen hommia tehdä. ( koskee myös poikia)
Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää.
Minulla on oikeus mennä, kun se kerran on vain minun ongelma. Hän on tyytyväinen. Hullut vain hoitoon, hän ei sitä ole.
Pojat tienaa omilla hommilla noin 1000 - 1500 € / kk joten heillä ei ole tarvetta ihan pikkurahalla niitä kotitöitä tehdä.
Mie vastustaa ( aina) poikien kotitöiden tekemistä, mies on mies ja akat akkoja.
Raha on tuskin mikään ratkaisu saada lähes aikuisia poikia edes viemään omat likaiset vaatteet pesuun, vaivautua viemään se roskapussi ulos menessä katokseen, tekemään lumityötä, saati kattamaan pöytää tai edes laittamaan se maitopurkki jääkaappiin saati hakemaan kaupasta jotakin muuta kun herkkuja itselle. Maitopurkin tuominen samalla kauppareissulla ei sovi.Mitä jos teettäisit teidän viikkosiivoukst yms. ikkunanpesut ja sen kaltaiset hommat siivousfirmalla? Voisit hyödyntää kotitalousvähennyksen ja pääsisit itse ainakin niiden töiden suhteen helpommalla.
- pilvi:
vaimo ja äiti kirjoitti:
pitää perhepalaveri?
Kokeiltu on, miehen mukaan hän on 100 % tyytyväinen eikä näe mitään syytä muuttaa yhtään mitään. Perheen kanta on, että heillä ei ole halua lisätä omaa työpanosta, koska heillä kenelläkään ei ole aikaa tai energiaa käyttää sitä "toisarvoisiin kotitöihin" ( miehen kommentti : hän ei akkojen hommia ala tekemään, ne on ala-arvoisia ja toisarvoisia. Diakonin kommentti oli, että minun tulee ymmärtää ettei his halua muutosta jolloin minun tulee olla joustava. Miehen mielstä pojista ei tehdä ämmiä ja heidän kotitöihin osallistuminen tekisi heistä ei-miehiä.
Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu.
Mutta siitähän se kenkä puristaa, nyt minä nimenomaan olen yksin. Miehellä ei ole aikaa olla minun seurassa.
Rahasta ei se pärjääminen ole kiinni, oma palkka on ihan hyvä ( yleisen mittapuun mukaan minulla on iso palkka ) ja muutakin omaisuutta on kertynyt vuosien varrella. Käytännössä kaikki mikä liittyy kotiin on jo nyt minun vastuulla.
Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa?
Tätä mieheni ei missään nimessä hyväksy.
Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi?
Ainahan minulla on ollut oikeus harrastaa kunhan palvelu pelaa kotona ja kotityöt on viimeisen päälle tehty. Pulla pitää olla kotona leivottua, tuoretta, ei pakastettua ja päivää vanhempi heitetään roskiin " syömäkelvottomana"
Herään kello 4 aamulla lähden töihin 7 :ksi tulen töistä viideltä, aloitan kotityöt ja menen nukkumaan 11 - 12 riippuen kuinka saat hommat hoidettua. Viikonloput siivoan perusteelisesti, pesen pyykkiä ym. TV:stä pyrin päivittäin katsomaan uutiset, mulloin se on kiinni tai vain muiden katsottavissa.
Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa.
Tästä kuulemma ei edes keskustella, mitä hän vaimolla tekee jos hänenkin pitää niitä akkojen hommia tehdä. ( koskee myös poikia)
Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää.
Minulla on oikeus mennä, kun se kerran on vain minun ongelma. Hän on tyytyväinen. Hullut vain hoitoon, hän ei sitä ole.
Pojat tienaa omilla hommilla noin 1000 - 1500 € / kk joten heillä ei ole tarvetta ihan pikkurahalla niitä kotitöitä tehdä.
Mie vastustaa ( aina) poikien kotitöiden tekemistä, mies on mies ja akat akkoja.
Raha on tuskin mikään ratkaisu saada lähes aikuisia poikia edes viemään omat likaiset vaatteet pesuun, vaivautua viemään se roskapussi ulos menessä katokseen, tekemään lumityötä, saati kattamaan pöytää tai edes laittamaan se maitopurkki jääkaappiin saati hakemaan kaupasta jotakin muuta kun herkkuja itselle. Maitopurkin tuominen samalla kauppareissulla ei sovi.Tee selväksi ettet ole mikään piika! Surullista lukea, että raadat pitkän päivän ilman kiitoksen sanaa. Mikä itsestään selvyys on että sinä olet taloudenhoitajanne? Jätä pyykit pesemättä jos niitä ei ilmesty pyykkikoriin ja astiat tiskaamatta jos ne ei kulkeudu astianpesukoneeseen - Siperia opettaa.
Voi että kun miehesi tajuaisi ettei poikanne todellakaan tule tapaamaan naista joka palvelee tavalla jolla sinä olet heitä palvellut!! 2000-luvulla kotityöt jaetaan naisen ja miehen kesken, voi olla naisten- ja miestentöitä mutta toinen ei jätä osallistumatta kotitöihin koska ne olisivat "ämmien töitä".
Jos rahasta ei ole pulaa niin palkatkaa kotiapulainen tekemään arkiaskareita!!
Kaikesta huolimatta jaksamista kaiken keskellä!! - ero...
vaimo ja äiti kirjoitti:
pitää perhepalaveri?
Kokeiltu on, miehen mukaan hän on 100 % tyytyväinen eikä näe mitään syytä muuttaa yhtään mitään. Perheen kanta on, että heillä ei ole halua lisätä omaa työpanosta, koska heillä kenelläkään ei ole aikaa tai energiaa käyttää sitä "toisarvoisiin kotitöihin" ( miehen kommentti : hän ei akkojen hommia ala tekemään, ne on ala-arvoisia ja toisarvoisia. Diakonin kommentti oli, että minun tulee ymmärtää ettei his halua muutosta jolloin minun tulee olla joustava. Miehen mielstä pojista ei tehdä ämmiä ja heidän kotitöihin osallistuminen tekisi heistä ei-miehiä.
Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu.
Mutta siitähän se kenkä puristaa, nyt minä nimenomaan olen yksin. Miehellä ei ole aikaa olla minun seurassa.
Rahasta ei se pärjääminen ole kiinni, oma palkka on ihan hyvä ( yleisen mittapuun mukaan minulla on iso palkka ) ja muutakin omaisuutta on kertynyt vuosien varrella. Käytännössä kaikki mikä liittyy kotiin on jo nyt minun vastuulla.
Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa?
Tätä mieheni ei missään nimessä hyväksy.
Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi?
Ainahan minulla on ollut oikeus harrastaa kunhan palvelu pelaa kotona ja kotityöt on viimeisen päälle tehty. Pulla pitää olla kotona leivottua, tuoretta, ei pakastettua ja päivää vanhempi heitetään roskiin " syömäkelvottomana"
Herään kello 4 aamulla lähden töihin 7 :ksi tulen töistä viideltä, aloitan kotityöt ja menen nukkumaan 11 - 12 riippuen kuinka saat hommat hoidettua. Viikonloput siivoan perusteelisesti, pesen pyykkiä ym. TV:stä pyrin päivittäin katsomaan uutiset, mulloin se on kiinni tai vain muiden katsottavissa.
Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa.
Tästä kuulemma ei edes keskustella, mitä hän vaimolla tekee jos hänenkin pitää niitä akkojen hommia tehdä. ( koskee myös poikia)
Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää.
Minulla on oikeus mennä, kun se kerran on vain minun ongelma. Hän on tyytyväinen. Hullut vain hoitoon, hän ei sitä ole.
Pojat tienaa omilla hommilla noin 1000 - 1500 € / kk joten heillä ei ole tarvetta ihan pikkurahalla niitä kotitöitä tehdä.
Mie vastustaa ( aina) poikien kotitöiden tekemistä, mies on mies ja akat akkoja.
Raha on tuskin mikään ratkaisu saada lähes aikuisia poikia edes viemään omat likaiset vaatteet pesuun, vaivautua viemään se roskapussi ulos menessä katokseen, tekemään lumityötä, saati kattamaan pöytää tai edes laittamaan se maitopurkki jääkaappiin saati hakemaan kaupasta jotakin muuta kun herkkuja itselle. Maitopurkin tuominen samalla kauppareissulla ei sovi.tuohan on jo aikaa sitten todistettu ei toimi nykyaikana...pidä ensin huoli ettet jää tyhjän päälle tuollaiset ukot on ilkeitä ja itsekkäitä...laadi juristin kanssa hyvgät paperit ja sitten vasta ota ero...lähden heti erosi jälkeen ulkomaille kanssasi!
- kohta mummo
täti täällä jatkaa neuvomista kirjoitti:
Siltähän tuo kuulosti. Tuohan se usein naisen osa on ja tutulta kuulostaa.
Minun exäni todella hoiti paljon lapsia ja teki kotitöitä, silti viimekäden vastuu oli aina minulla. Hän ehti jostain syystä lukemaan päivän lehdet ja kirjoja, ehti käydä lenkillä, ottaa päiväunia ja katsoa telkkaria. Minä en ehtinyt tehdä mitään noista. Siinä ajassa, kun hän puki päälleen, kampasi ja peilasi itseään peilin edessä, minä vaihdoin vaipat kahdelle pienimmälle ja puin kaikki kolme lasta valmiiksi talviulkoiluun. Kun sitten sain homman valmiiksi, mies tokaisi, että "Vieläkö olet aamutakissa? Mitä sä oikein olet tehnyt koko ajan!" Niin, että tuttua on, tuttua on.
Vaan myötätuntopa ei sinua paljon tilanteessasi auta. Eikä siinä varmaan auta oikein mikään muu kuin jonkin sortin perheterapia joko omin voimin tai autettuna tai irrottautua kokonaan kaikesta, kuten itse totesit. En kuitenkaan suosittelisi jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä tuo tilanne ei ole pysyvä ja mielestäni olisi vielä viilattavissa terveemmälle tolalle.
Ulkopuolisen on tietysti helppo sanoa, mutta tekstistäsi kuulosti, että muut perheessäsi eivät vain ole tulleet asiaa oikein tosissaan ajatelleeksi eivätkä ehkä ole luita ja ytimiä myöten tajunneet, miten äärirajoilla sinä olet. Ja sen tekeminen heille tiettäväksi mielestäni vielä pitäisi tehdä ennen kuin teet mitään radikaaleja ratkaisuja.
Otan vielä esimerkin omasta elämästäni. Olisin halunnut erota jo 3 vuotta ennen lopullista eroamme. Mies halusi vielä jatkaa. Olin aina joustanut, aina sovitellut, myöntynyt, aina ymmärtänyt, ollut kärsivällinen ja yrittänyt jaksaa. Hän viis minun tunteistani ja uhrauksistani veisasi ja teki, mitä lystäsi. Kun sitten halusin erota, hän sanoi, että en ollut reilu: koko avioliiton aikana (silloin 10 vuotta) en ollut kertaakaan sanonut, missä rajani kulkevat enkä ollut sanonut, kun mittani tuli täyteen. Hän sanoi, että ei ole reilua olla vain hiljaa koko ajan sanomatta mitään ja sitten päksähtää lopullisesti niin, että paluuta ei ole. Hänellä ei ollut tilaisuutta korjata käyttäytymistään eikä tehdä mitään liiton eteen, koska ei ollut tiennyt, missä mennään. Ensi suuttumuksen jälkeen ajattelin, että oikeassa oli: en ollut näyttänyt, missä rajani kulkevat. Siksi suostuin vielä ns. viimeiseen yritykseen, jota kesti vielä kolme vuotta.
Siitä ei apua kuitenkaan ollut, koska olin omalta osaltani vienyt tilanteen jo niin pitkälle, että oli lakannut huvittamasta. Paluuta entiseen ei ollut enää. Niinpä päädyimme eroon yhteisellä päätöksellä.
Meidän liitossamme oli muutakin vikaa, mikään ei olisi sitä pelastanut enää, mutta jos sinun liitossasi ei muuta vikaa ole, nuo ovat korjattavissa olevia asioita. Tarvitset vain vähän välimatkaa, aikaa ja lepoa osataksesi arvioida, vieläkö on tunteita jäljellä niin, että haluat vielä yrittää liittosi korjaamista.Me naiset olemme usein liian kilttejä ja pelkäämme riitaa ja eripuraa. Itsekin viisitoista vuotta passasin miehen ja lapset saamatta juuri arvostusta. Kunnes eräs päivä mittani oli täys ja erohan siitä tuli. Eroa olin tehnyt mielessäni jo pari vuotta.
Vaikka yksinhuoltajuuden myötä minulla yhä oli vastuu kaikesta, tilanne helpottui siltä osin, ettei enää ollut sitä miestä, jolta jotain toivoisi ja pettyisi aina uudelleen. Aloin myös vaatimaan lapsia osallistumaan huushollin hoitoon aivan eri tavalla.
Voin tänä päivänä jopa lukea kirjaa tai ottaa päiväunet tuntematta syyllisyyttä, koska ei enää ole miestä arvostelemassa tekemisiäni. Eikä samaan huusholliin enää tulekaan. - kohta mummo
vakuuttumaan kirjoitti:
tilanteesi toivottomuudesta. Pohjalla näyttää olevan paljon muutakin kuin pelkkä ajattelemattomuus ja ymmärtämättömyys. Sympatiani ovat puolellasi. Lähde kävelemään, ei tuollaista kenenkään tarvitse sietää. Näytät passanneen jo ihan riittämiin.
Nyt, kun olen vakuuttunut tilanteesi toivottomuudesta, voinen kertoa niistä eron mukavista puolista. Kun noin puolen vuoden siirtymävaiheen jälkeen tajusin, että minun ei tarvitse enää elää, kuten mies toivoisi, vaan voin itse päättää, mitä haluan tehdä: mitä katsoa televisiosta, syödäkö nyt vai vasta vähän myöhemmin, siivotako tänään vai huomenna, harrastaa jotankin, siis HARRASTAA jotakin pitkästä aikaa, koin sellaista vapauden riemua, että ei ole tosikaan. Lapset jäivät minulle, joten vapaa-aikaa ei ollut edelleenkään juuri lainkaan, mutta silti sain itse päättää, milloin ja miten mitäkin tein. Saatoin joskus jopa mennä sohvalle pitkäkseni katsomaan televisiota. Nyt laiskottelu sujuu jo ilman omantunnon tuskia ja voinen väittää hallitsevani sen suvereenisti :)
Tämä vapaus ja itsenäisyys (nyt jo aikuiset lapset) on ollut niin mukavaa, että siitäpä ei sitten kovin helpolla ole halunnut luopuakaan. Vasta n. viiden viimeisen vuoden aikana (17 v erosta) parisuhde on alkanut uudelleen kiinnostaa ja joitakin seurusteluyrityksiä on ollut, parhaillaankin menossa. Nyt vain on rima niin korkealla, että kuka tahansa turjake ei enää kelpaakaan, mistä aiheutuu omat ongelmansa.
Hetkeäkään en ole eroani katunut. Kun väistämätön hyvien hetkien ikävä aikanaan tuli, negatiiviset puolet olivat mielessä niin kirkkaina, että kiusausta palata yhteen ei ollut. Hyvä niin. Niin minun kuin lastenikin elämä on ollut eron jälkeen paljon parempaa, joten sitten, kun on varma, että ero on parempi vaihtoehto kuin jääminen huonoon parisuhteeseen, voi luottaa siihen, että erosta selviää vahvempana ihmisenä ja lopulta voi olla tyytyväinen ratkaisuunsa.
Helppoa ero ei silti tule olemaan varsinkin, kun kuviossa on lapsiakin mukana, olkoon minkä ikäisiä hyvänsä. Eroa käsittelevistä kirjoista ja eroseminaareista saa hyvää, asiallista tietoa. Eroseminaarien vertaistuki tuo eron kipeimpiin vaiheisiin arvokkaan tuen ja lohdun ihmisiltä, jotka tietävät tismalleen, mitä olet käymässä läpi. Sieltä saa myös välineitä oman surunsa työstämiseen ja elämän rakentamiseen uudelleen eron jälkeen.
Tsemppiä! Olet ansainnut hyvän elämän siinä, missä kaikki muutkin.Tämä on kuin minun suustani :))
- Napsu
vaimo ja äiti kirjoitti:
pitää perhepalaveri?
Kokeiltu on, miehen mukaan hän on 100 % tyytyväinen eikä näe mitään syytä muuttaa yhtään mitään. Perheen kanta on, että heillä ei ole halua lisätä omaa työpanosta, koska heillä kenelläkään ei ole aikaa tai energiaa käyttää sitä "toisarvoisiin kotitöihin" ( miehen kommentti : hän ei akkojen hommia ala tekemään, ne on ala-arvoisia ja toisarvoisia. Diakonin kommentti oli, että minun tulee ymmärtää ettei his halua muutosta jolloin minun tulee olla joustava. Miehen mielstä pojista ei tehdä ämmiä ja heidän kotitöihin osallistuminen tekisi heistä ei-miehiä.
Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu.
Mutta siitähän se kenkä puristaa, nyt minä nimenomaan olen yksin. Miehellä ei ole aikaa olla minun seurassa.
Rahasta ei se pärjääminen ole kiinni, oma palkka on ihan hyvä ( yleisen mittapuun mukaan minulla on iso palkka ) ja muutakin omaisuutta on kertynyt vuosien varrella. Käytännössä kaikki mikä liittyy kotiin on jo nyt minun vastuulla.
Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa?
Tätä mieheni ei missään nimessä hyväksy.
Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi?
Ainahan minulla on ollut oikeus harrastaa kunhan palvelu pelaa kotona ja kotityöt on viimeisen päälle tehty. Pulla pitää olla kotona leivottua, tuoretta, ei pakastettua ja päivää vanhempi heitetään roskiin " syömäkelvottomana"
Herään kello 4 aamulla lähden töihin 7 :ksi tulen töistä viideltä, aloitan kotityöt ja menen nukkumaan 11 - 12 riippuen kuinka saat hommat hoidettua. Viikonloput siivoan perusteelisesti, pesen pyykkiä ym. TV:stä pyrin päivittäin katsomaan uutiset, mulloin se on kiinni tai vain muiden katsottavissa.
Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa.
Tästä kuulemma ei edes keskustella, mitä hän vaimolla tekee jos hänenkin pitää niitä akkojen hommia tehdä. ( koskee myös poikia)
Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää.
Minulla on oikeus mennä, kun se kerran on vain minun ongelma. Hän on tyytyväinen. Hullut vain hoitoon, hän ei sitä ole.
Pojat tienaa omilla hommilla noin 1000 - 1500 € / kk joten heillä ei ole tarvetta ihan pikkurahalla niitä kotitöitä tehdä.
Mie vastustaa ( aina) poikien kotitöiden tekemistä, mies on mies ja akat akkoja.
Raha on tuskin mikään ratkaisu saada lähes aikuisia poikia edes viemään omat likaiset vaatteet pesuun, vaivautua viemään se roskapussi ulos menessä katokseen, tekemään lumityötä, saati kattamaan pöytää tai edes laittamaan se maitopurkki jääkaappiin saati hakemaan kaupasta jotakin muuta kun herkkuja itselle. Maitopurkin tuominen samalla kauppareissulla ei sovi.Sinulla on vaikka kuinka paljon mahdollisuuksia ottaa ihmisoikeutesi takaisin, kunhan vaan käännät omat ajatuksesi uuteen suuntaan;
-lopeta poikiesi pyykin pesu,heitä likapyykki heidän huoneisiinsa takaisin sanaomatta sanaakaan
- lopeta pullan leipominen ja muu sellainen
- lopeta kaikki muukin, mitä et halua tehdä, esimerkiksi kodin nuoleminen ylisiistiin kuntoon
- älä säikähdä siitä, että äijät suuttuu, suuttukoon, et ole lasia
- jos kerran sulla on rahaa, tilaa sillä siivooja kotiisi
- älä kysy lupaa mihinkään, sillä aikuinen nainen ei tarvitse lupaa
- mene ulos,ystäviesi kanssa ja matkoille, aikuinen nainen ei kysy lupaa mieheltään
- tajua että miehesi ei ole isäsi, etkä sinä lapsi
- tee mitä huvittaa, älä neuvottele
- naura partoihisi
- hanki rakastaja - Eräs lukija
vaimo ja äiti kirjoitti:
pitää perhepalaveri?
Kokeiltu on, miehen mukaan hän on 100 % tyytyväinen eikä näe mitään syytä muuttaa yhtään mitään. Perheen kanta on, että heillä ei ole halua lisätä omaa työpanosta, koska heillä kenelläkään ei ole aikaa tai energiaa käyttää sitä "toisarvoisiin kotitöihin" ( miehen kommentti : hän ei akkojen hommia ala tekemään, ne on ala-arvoisia ja toisarvoisia. Diakonin kommentti oli, että minun tulee ymmärtää ettei his halua muutosta jolloin minun tulee olla joustava. Miehen mielstä pojista ei tehdä ämmiä ja heidän kotitöihin osallistuminen tekisi heistä ei-miehiä.
Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu.
Mutta siitähän se kenkä puristaa, nyt minä nimenomaan olen yksin. Miehellä ei ole aikaa olla minun seurassa.
Rahasta ei se pärjääminen ole kiinni, oma palkka on ihan hyvä ( yleisen mittapuun mukaan minulla on iso palkka ) ja muutakin omaisuutta on kertynyt vuosien varrella. Käytännössä kaikki mikä liittyy kotiin on jo nyt minun vastuulla.
Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa?
Tätä mieheni ei missään nimessä hyväksy.
Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi?
Ainahan minulla on ollut oikeus harrastaa kunhan palvelu pelaa kotona ja kotityöt on viimeisen päälle tehty. Pulla pitää olla kotona leivottua, tuoretta, ei pakastettua ja päivää vanhempi heitetään roskiin " syömäkelvottomana"
Herään kello 4 aamulla lähden töihin 7 :ksi tulen töistä viideltä, aloitan kotityöt ja menen nukkumaan 11 - 12 riippuen kuinka saat hommat hoidettua. Viikonloput siivoan perusteelisesti, pesen pyykkiä ym. TV:stä pyrin päivittäin katsomaan uutiset, mulloin se on kiinni tai vain muiden katsottavissa.
Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa.
Tästä kuulemma ei edes keskustella, mitä hän vaimolla tekee jos hänenkin pitää niitä akkojen hommia tehdä. ( koskee myös poikia)
Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää.
Minulla on oikeus mennä, kun se kerran on vain minun ongelma. Hän on tyytyväinen. Hullut vain hoitoon, hän ei sitä ole.
Pojat tienaa omilla hommilla noin 1000 - 1500 € / kk joten heillä ei ole tarvetta ihan pikkurahalla niitä kotitöitä tehdä.
Mie vastustaa ( aina) poikien kotitöiden tekemistä, mies on mies ja akat akkoja.
Raha on tuskin mikään ratkaisu saada lähes aikuisia poikia edes viemään omat likaiset vaatteet pesuun, vaivautua viemään se roskapussi ulos menessä katokseen, tekemään lumityötä, saati kattamaan pöytää tai edes laittamaan se maitopurkki jääkaappiin saati hakemaan kaupasta jotakin muuta kun herkkuja itselle. Maitopurkin tuominen samalla kauppareissulla ei sovi.Mitä ihmettä oikein aikailet? En tiedä kuinka vanhoja poikasi ovat, mutta hyvällä tuurilla saatat saada heistä vielä siedettäviä ihmisiä, mutta kello käy senkin suhteen. Lopetat tuon täyshoitopalvelun heti! Heti = Tänään.
- Minä vaan
Eihän meille äideillekään makseta siitä että teemme kaiken ilmaiseksi oman hyvinvoinnin kustannuksella?
kaikki valmiiksi muuulle perheelle eikä edes äitienpäivänä tai edes syn tymäpäivänä tai jouluna kukkaa tai lahjaa ei mitään siitä että muu perhe menee oma itsen edelle!
siis oikeesti voisi nedes seb verran muistaa että edes jouluna tai syntymäpäivänä muistettais? - Jussi__777
pilvi: kirjoitti:
Tee selväksi ettet ole mikään piika! Surullista lukea, että raadat pitkän päivän ilman kiitoksen sanaa. Mikä itsestään selvyys on että sinä olet taloudenhoitajanne? Jätä pyykit pesemättä jos niitä ei ilmesty pyykkikoriin ja astiat tiskaamatta jos ne ei kulkeudu astianpesukoneeseen - Siperia opettaa.
Voi että kun miehesi tajuaisi ettei poikanne todellakaan tule tapaamaan naista joka palvelee tavalla jolla sinä olet heitä palvellut!! 2000-luvulla kotityöt jaetaan naisen ja miehen kesken, voi olla naisten- ja miestentöitä mutta toinen ei jätä osallistumatta kotitöihin koska ne olisivat "ämmien töitä".
Jos rahasta ei ole pulaa niin palkatkaa kotiapulainen tekemään arkiaskareita!!
Kaikesta huolimatta jaksamista kaiken keskellä!!naisil o pirusti hommaa kotitöissä. Kaikki aika menee orjana.
Mul menee ruuan laittoon 2 tuntia viikossa, teen kahesti viikkoon kolomen neljän päivän ruuat.
Tunti pyykkeihi viikossa lukemisen ja saunan lämmityksen ohessa, tietty nostelen siinä sivussa puntteja.
Siivoaminen ottaa 10 min kolomesti viikkoon, ei oo naista sotkemassa, pelkästään poika ja kolme kissaa. Tosin ei oo paljo allookaa, alle 200 neliön.
Eukko kyken noihe hommii tiimolta kiljumaa nelisen tuntia viikos, ol kuulema orja. Ja tunti män siihen ku esti muita tekemästä niitä.
Elikkä jos joku on niin tyhmä että elämä menee kotitöissä, kannattaa olla melkoisen nöyrä, äly ei riitä yksin elämiseen. - HAE APUA
vaimo ja äiti kirjoitti:
pitää perhepalaveri?
Kokeiltu on, miehen mukaan hän on 100 % tyytyväinen eikä näe mitään syytä muuttaa yhtään mitään. Perheen kanta on, että heillä ei ole halua lisätä omaa työpanosta, koska heillä kenelläkään ei ole aikaa tai energiaa käyttää sitä "toisarvoisiin kotitöihin" ( miehen kommentti : hän ei akkojen hommia ala tekemään, ne on ala-arvoisia ja toisarvoisia. Diakonin kommentti oli, että minun tulee ymmärtää ettei his halua muutosta jolloin minun tulee olla joustava. Miehen mielstä pojista ei tehdä ämmiä ja heidän kotitöihin osallistuminen tekisi heistä ei-miehiä.
Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu.
Mutta siitähän se kenkä puristaa, nyt minä nimenomaan olen yksin. Miehellä ei ole aikaa olla minun seurassa.
Rahasta ei se pärjääminen ole kiinni, oma palkka on ihan hyvä ( yleisen mittapuun mukaan minulla on iso palkka ) ja muutakin omaisuutta on kertynyt vuosien varrella. Käytännössä kaikki mikä liittyy kotiin on jo nyt minun vastuulla.
Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa?
Tätä mieheni ei missään nimessä hyväksy.
Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi?
Ainahan minulla on ollut oikeus harrastaa kunhan palvelu pelaa kotona ja kotityöt on viimeisen päälle tehty. Pulla pitää olla kotona leivottua, tuoretta, ei pakastettua ja päivää vanhempi heitetään roskiin " syömäkelvottomana"
Herään kello 4 aamulla lähden töihin 7 :ksi tulen töistä viideltä, aloitan kotityöt ja menen nukkumaan 11 - 12 riippuen kuinka saat hommat hoidettua. Viikonloput siivoan perusteelisesti, pesen pyykkiä ym. TV:stä pyrin päivittäin katsomaan uutiset, mulloin se on kiinni tai vain muiden katsottavissa.
Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa.
Tästä kuulemma ei edes keskustella, mitä hän vaimolla tekee jos hänenkin pitää niitä akkojen hommia tehdä. ( koskee myös poikia)
Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää.
Minulla on oikeus mennä, kun se kerran on vain minun ongelma. Hän on tyytyväinen. Hullut vain hoitoon, hän ei sitä ole.
Pojat tienaa omilla hommilla noin 1000 - 1500 € / kk joten heillä ei ole tarvetta ihan pikkurahalla niitä kotitöitä tehdä.
Mie vastustaa ( aina) poikien kotitöiden tekemistä, mies on mies ja akat akkoja.
Raha on tuskin mikään ratkaisu saada lähes aikuisia poikia edes viemään omat likaiset vaatteet pesuun, vaivautua viemään se roskapussi ulos menessä katokseen, tekemään lumityötä, saati kattamaan pöytää tai edes laittamaan se maitopurkki jääkaappiin saati hakemaan kaupasta jotakin muuta kun herkkuja itselle. Maitopurkin tuominen samalla kauppareissulla ei sovi.Kaikki tuo mitä olet kirjoittanut viittaa siihen, että olet narsistin uhri ja itse ainakin lievästi läheisriippuvainen. Hae kirjastosta lukemiseksi alan julkaisuja ja lue niitä vaikka töissä ruokkiksella, jos et voi/kerkiä niitä kotona lukea.
Sinunlaisia on suomessa paljon, ja toivon sinun itsesi takia että luet nuo. Tuon lisäksi menet perheleuvolaan ja kerro edellä kertomasi, luulen että saat apua. On olemassa vertaistukiryhmiä joihin voisit tutustua. Mikäli et muuten löydä niin gookleta. Onnea matkaan, sun tie onneen on alkamassa kun ryhdyt sitä itse raivaamaan.... Ps. Olen itse mies enkä voi tuollaista käytöstä miheltäsi ymmärtää. - Napsu
täti täällä jatkaa neuvomista kirjoitti:
Siltähän tuo kuulosti. Tuohan se usein naisen osa on ja tutulta kuulostaa.
Minun exäni todella hoiti paljon lapsia ja teki kotitöitä, silti viimekäden vastuu oli aina minulla. Hän ehti jostain syystä lukemaan päivän lehdet ja kirjoja, ehti käydä lenkillä, ottaa päiväunia ja katsoa telkkaria. Minä en ehtinyt tehdä mitään noista. Siinä ajassa, kun hän puki päälleen, kampasi ja peilasi itseään peilin edessä, minä vaihdoin vaipat kahdelle pienimmälle ja puin kaikki kolme lasta valmiiksi talviulkoiluun. Kun sitten sain homman valmiiksi, mies tokaisi, että "Vieläkö olet aamutakissa? Mitä sä oikein olet tehnyt koko ajan!" Niin, että tuttua on, tuttua on.
Vaan myötätuntopa ei sinua paljon tilanteessasi auta. Eikä siinä varmaan auta oikein mikään muu kuin jonkin sortin perheterapia joko omin voimin tai autettuna tai irrottautua kokonaan kaikesta, kuten itse totesit. En kuitenkaan suosittelisi jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä tuo tilanne ei ole pysyvä ja mielestäni olisi vielä viilattavissa terveemmälle tolalle.
Ulkopuolisen on tietysti helppo sanoa, mutta tekstistäsi kuulosti, että muut perheessäsi eivät vain ole tulleet asiaa oikein tosissaan ajatelleeksi eivätkä ehkä ole luita ja ytimiä myöten tajunneet, miten äärirajoilla sinä olet. Ja sen tekeminen heille tiettäväksi mielestäni vielä pitäisi tehdä ennen kuin teet mitään radikaaleja ratkaisuja.
Otan vielä esimerkin omasta elämästäni. Olisin halunnut erota jo 3 vuotta ennen lopullista eroamme. Mies halusi vielä jatkaa. Olin aina joustanut, aina sovitellut, myöntynyt, aina ymmärtänyt, ollut kärsivällinen ja yrittänyt jaksaa. Hän viis minun tunteistani ja uhrauksistani veisasi ja teki, mitä lystäsi. Kun sitten halusin erota, hän sanoi, että en ollut reilu: koko avioliiton aikana (silloin 10 vuotta) en ollut kertaakaan sanonut, missä rajani kulkevat enkä ollut sanonut, kun mittani tuli täyteen. Hän sanoi, että ei ole reilua olla vain hiljaa koko ajan sanomatta mitään ja sitten päksähtää lopullisesti niin, että paluuta ei ole. Hänellä ei ollut tilaisuutta korjata käyttäytymistään eikä tehdä mitään liiton eteen, koska ei ollut tiennyt, missä mennään. Ensi suuttumuksen jälkeen ajattelin, että oikeassa oli: en ollut näyttänyt, missä rajani kulkevat. Siksi suostuin vielä ns. viimeiseen yritykseen, jota kesti vielä kolme vuotta.
Siitä ei apua kuitenkaan ollut, koska olin omalta osaltani vienyt tilanteen jo niin pitkälle, että oli lakannut huvittamasta. Paluuta entiseen ei ollut enää. Niinpä päädyimme eroon yhteisellä päätöksellä.
Meidän liitossamme oli muutakin vikaa, mikään ei olisi sitä pelastanut enää, mutta jos sinun liitossasi ei muuta vikaa ole, nuo ovat korjattavissa olevia asioita. Tarvitset vain vähän välimatkaa, aikaa ja lepoa osataksesi arvioida, vieläkö on tunteita jäljellä niin, että haluat vielä yrittää liittosi korjaamista.HYVIN KIRJOITAT!
Kuitenkin tulee mieleen tuosta sun kokemuksesta, että jäljelle jää aina tämä peruskysymys; pitääkö joustavampi puoliso puoliaan? Kirjoitat että joustit,ymmärtänyt, sovitellut...Tässä on juuri se sokea piste, joka joustavalla on; hän yrittää liikaa, on mielestään hyväkin ihminen eli koettaa toimia hyvän puolison tavoin - ja vastassa on se itsekkäämpi osapuoli, jollle pitäisi paukuttaa kovemmilla aseilla päähän, että ei käy. Elämä on henkisen kasvun koulu, jossa me olemme peilejä toisillemme. Joustavat ihmiset eivät millään kykene tajuamaan, että heidän tulee itse huolehtia itsestään, itse kunnioitettava itseään, eikä odottaa sitä vain muilta. Muiden kunnioitus ja rakkaus tulee sitten, kun ensin itse kunnioittaa ja rakastaa itseään.
Olen kanssasi samaa mieltä; avioero ei olisi hyväksi; sen takia, että jos tämä nainen ei herää hereille, hän ei opi mitään ja vie mukanaan ongelmansa seuraavaan suhteeseen. - Metsänvartija
tässä kommentissa! Siis äärimmäisen fiksuja. Sinuun haluaisin tutustua!
vaimo ja äiti kirjoitti:
pitää perhepalaveri?
Kokeiltu on, miehen mukaan hän on 100 % tyytyväinen eikä näe mitään syytä muuttaa yhtään mitään. Perheen kanta on, että heillä ei ole halua lisätä omaa työpanosta, koska heillä kenelläkään ei ole aikaa tai energiaa käyttää sitä "toisarvoisiin kotitöihin" ( miehen kommentti : hän ei akkojen hommia ala tekemään, ne on ala-arvoisia ja toisarvoisia. Diakonin kommentti oli, että minun tulee ymmärtää ettei his halua muutosta jolloin minun tulee olla joustava. Miehen mielstä pojista ei tehdä ämmiä ja heidän kotitöihin osallistuminen tekisi heistä ei-miehiä.
Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu.
Mutta siitähän se kenkä puristaa, nyt minä nimenomaan olen yksin. Miehellä ei ole aikaa olla minun seurassa.
Rahasta ei se pärjääminen ole kiinni, oma palkka on ihan hyvä ( yleisen mittapuun mukaan minulla on iso palkka ) ja muutakin omaisuutta on kertynyt vuosien varrella. Käytännössä kaikki mikä liittyy kotiin on jo nyt minun vastuulla.
Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa?
Tätä mieheni ei missään nimessä hyväksy.
Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi?
Ainahan minulla on ollut oikeus harrastaa kunhan palvelu pelaa kotona ja kotityöt on viimeisen päälle tehty. Pulla pitää olla kotona leivottua, tuoretta, ei pakastettua ja päivää vanhempi heitetään roskiin " syömäkelvottomana"
Herään kello 4 aamulla lähden töihin 7 :ksi tulen töistä viideltä, aloitan kotityöt ja menen nukkumaan 11 - 12 riippuen kuinka saat hommat hoidettua. Viikonloput siivoan perusteelisesti, pesen pyykkiä ym. TV:stä pyrin päivittäin katsomaan uutiset, mulloin se on kiinni tai vain muiden katsottavissa.
Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa.
Tästä kuulemma ei edes keskustella, mitä hän vaimolla tekee jos hänenkin pitää niitä akkojen hommia tehdä. ( koskee myös poikia)
Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää.
Minulla on oikeus mennä, kun se kerran on vain minun ongelma. Hän on tyytyväinen. Hullut vain hoitoon, hän ei sitä ole.
Pojat tienaa omilla hommilla noin 1000 - 1500 € / kk joten heillä ei ole tarvetta ihan pikkurahalla niitä kotitöitä tehdä.
Mie vastustaa ( aina) poikien kotitöiden tekemistä, mies on mies ja akat akkoja.
Raha on tuskin mikään ratkaisu saada lähes aikuisia poikia edes viemään omat likaiset vaatteet pesuun, vaivautua viemään se roskapussi ulos menessä katokseen, tekemään lumityötä, saati kattamaan pöytää tai edes laittamaan se maitopurkki jääkaappiin saati hakemaan kaupasta jotakin muuta kun herkkuja itselle. Maitopurkin tuominen samalla kauppareissulla ei sovi.Ikävää, että olet ajautunut piiaksi. Mulle on käynyt samoin. Ensin on itse kotona oppinut, että äiti tekee kaikki kotityöt, kun isä käy töissä. Niin sitten toistaa sitä samaa kuvioo, vaikka itsekin käy töissä. Siitä se lähtee. Nuorena sen jaksaa, ei edes huomaa ajatella, että tässä on jotain vikaa.
Sitten yrittää saada muutkin tekemään jotain. Ei ne tietenkään halua, tottakai on mukavampi tehdä mitä huvittaa eikä täyttää velvollisuuksia. Itse en ole onnistunut motivoimaan miestäni kotitöihin. En ole jaksanut enää isommin yrittäkään. Mutta en kyllä jaksa enää itsekään niin kuin ennen. Meillä ei ole nykyisin moitteettoman siistiä. Kyllä se harmittaa, siistissä kodissa olisi mukavampi olla. Mutta jostain on pakko tinkiä, aika ja energia ei ihan kaikkeen riitä.
Harmillista, että olet jo ehtinyt "ruokkia" tuota kaikkeen kyllästymistä ja eroajatustakin aika pitkään. Siitä huono juttu, että "isoa laivaa ei äkkiä käännetä". Nykyisin on niin sallittua, melkeinpä pakollista erota. Tietenkin erossa kaikki muuttuu, mutta siinä tosiaan kaikki muuttuu. Ei ole ihmisen hyvä olla yksin. Ja sitä paitsi, rivien välissä on vielä tosi paljon välittämistä. Pinnalla on suunnaton tyytymättömyys ja paljon kielteisiä asioita, mutta taustalla on kuitenkin myös hyvää.
Pitkässä liitossa on kertynyt paljon yhteistä. Ei ole yhdentekevää heittää sitä pois. Sitten vielä vähän vanhempana on ihan eri asia, onko kumppanin kanssa muistoja kymmeniltä vai yksittäisiltä vuosilta. Ex-puoliso tulee vastaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Ei voi mennä siihen tai tuohon juhlaan, kun sinne tulee se toinen uutensa kanssa.
Pelasta lapsesi. Pidät pojille tiukan puhuttelun. Ihan oikeasti ei nykyisin kukaan tyttö enää ala piiaksi. Ja aika pian ne tytöt sen huomaa, ettei poika laita tikkua ristiin minkään asian suhteen.
Miehesi vaikuttaa vähän toivottomalta. Yritä nyt kuitenkin vielä. Puhu ja pyydä apua kotitöissä. Jos et apua saa, lakkaa ehtimästä ja jaksamasta kaikkea. Elämässä on muutakin tärkeää, kuin vasta leivottu pulla ja moitteettoman siisti koti. Ja varsinkin, kun kotityöt on toisarvoisia töitä. Tulkitse se siten, että eivät ole niin tärkeitä, että olisi pakko tehdä.
Ja vielä viimeinen vihje. Jos mies uhkaa lähteä, anna mennä, mutta ilmoita ettei takaisin ole tulemista. Sama toisinpäin, jos lähdet, älä haikaile takaisin. Täytyy pystyä käymään jo etukäteen läpi niitä tunteita, mitä tulee vastaan, kun ajattelee omaa puolisoaan uuden kumppanin kanssa. Useimpia se häiritsee suunnattomasti. Eli kuolleiksi luullut tunteet ne vain kummittelevat.
Ihan vaan ajatuksia yritin tässä herätellä. Ei voi kukaan toisen puolesta päättää. Ja vaikka toimisikin toisen neuvojen pohjalta, vastuu jää kuitenkin itselle.- muuten hyvät neuvot
Napsu kirjoitti:
Sinulla on vaikka kuinka paljon mahdollisuuksia ottaa ihmisoikeutesi takaisin, kunhan vaan käännät omat ajatuksesi uuteen suuntaan;
-lopeta poikiesi pyykin pesu,heitä likapyykki heidän huoneisiinsa takaisin sanaomatta sanaakaan
- lopeta pullan leipominen ja muu sellainen
- lopeta kaikki muukin, mitä et halua tehdä, esimerkiksi kodin nuoleminen ylisiistiin kuntoon
- älä säikähdä siitä, että äijät suuttuu, suuttukoon, et ole lasia
- jos kerran sulla on rahaa, tilaa sillä siivooja kotiisi
- älä kysy lupaa mihinkään, sillä aikuinen nainen ei tarvitse lupaa
- mene ulos,ystäviesi kanssa ja matkoille, aikuinen nainen ei kysy lupaa mieheltään
- tajua että miehesi ei ole isäsi, etkä sinä lapsi
- tee mitä huvittaa, älä neuvottele
- naura partoihisi
- hanki rakastajaNäin minäkin tekisin ja tein. Viimeisen ultimaatumin tein, kun jäimme molemmin eläkkeelle. Sanoin, etten tee enää kaikkea sitäkään, mitä tein siihen asti. Minäkin olen vapaalla, koska eläke merkitsee omaa vapautta tehdä ja olla tekmättä.
Nyt teen, mitä ajattelen ja tahdon. Ilmoitan vain, mitä ja koska, mihin menen, mutta en koska tulen, koska en sitä aina tiedä. Olemme molemmat tyytyväisiä, mutta onhan meille toki jäänyt yhteisiäkin harrastuksia, joita voimme jakaa.
Meillä molemmilla on nyt omaa aikaa ihan itselle.
Kun lapset olivat vielä kotona(ja koululaisia), opetin heidät tekemään omat juttunsa, kuten pyykit ja siivoukset(omat huoneet). Elleivät siivonneet, so what? Omapa oli päänsärkynsä, panin vain ovet kiinni. Yhdessä myös keitettiin ja syötiin, ja aika oli määrätty. Ellei ollut paikalla, ei odotettu, vaan kaikki korjattiin pois. Kukaan ei kuollut nälkään, vaan otti, mitä löysi. Kun ukko tai lapset jättivät vaatteitaan pirin pärin, jätin ne siihen vaikka viikoksi kahdeksi tai sitten heittelin likavaatekoppaan... Mitä se haittasi, olkoot. Pian he huomasivat, että vaatteet eivät riittäneet, kun ne vain katosivat ja tulivat tarkemmiksi.
Vähitellen viesti meni perille, motkotustahan siitä oli jonkun verran, mutta minä harrastin omia menojani ja tein oman osuuteni, mitä oli luvannut, hyvin. Osoitin heille, että kun tekee, ei tarvitse purnata, ja kaikki tulee valmiiksi. - sitä aina
Napsu kirjoitti:
HYVIN KIRJOITAT!
Kuitenkin tulee mieleen tuosta sun kokemuksesta, että jäljelle jää aina tämä peruskysymys; pitääkö joustavampi puoliso puoliaan? Kirjoitat että joustit,ymmärtänyt, sovitellut...Tässä on juuri se sokea piste, joka joustavalla on; hän yrittää liikaa, on mielestään hyväkin ihminen eli koettaa toimia hyvän puolison tavoin - ja vastassa on se itsekkäämpi osapuoli, jollle pitäisi paukuttaa kovemmilla aseilla päähän, että ei käy. Elämä on henkisen kasvun koulu, jossa me olemme peilejä toisillemme. Joustavat ihmiset eivät millään kykene tajuamaan, että heidän tulee itse huolehtia itsestään, itse kunnioitettava itseään, eikä odottaa sitä vain muilta. Muiden kunnioitus ja rakkaus tulee sitten, kun ensin itse kunnioittaa ja rakastaa itseään.
Olen kanssasi samaa mieltä; avioero ei olisi hyväksi; sen takia, että jos tämä nainen ei herää hereille, hän ei opi mitään ja vie mukanaan ongelmansa seuraavaan suhteeseen.olla se fiksumpi, joka "näyttää" toiselle mitä tarvitsee? Eikö toinenkin osaa mukamas päätellä ihmisen perustarpeita tai tarpeita jotka itse tyydyttää itselleen??!!
- saman kokenut
vaimo ja äiti kirjoitti:
pitää perhepalaveri?
Kokeiltu on, miehen mukaan hän on 100 % tyytyväinen eikä näe mitään syytä muuttaa yhtään mitään. Perheen kanta on, että heillä ei ole halua lisätä omaa työpanosta, koska heillä kenelläkään ei ole aikaa tai energiaa käyttää sitä "toisarvoisiin kotitöihin" ( miehen kommentti : hän ei akkojen hommia ala tekemään, ne on ala-arvoisia ja toisarvoisia. Diakonin kommentti oli, että minun tulee ymmärtää ettei his halua muutosta jolloin minun tulee olla joustava. Miehen mielstä pojista ei tehdä ämmiä ja heidän kotitöihin osallistuminen tekisi heistä ei-miehiä.
Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu.
Mutta siitähän se kenkä puristaa, nyt minä nimenomaan olen yksin. Miehellä ei ole aikaa olla minun seurassa.
Rahasta ei se pärjääminen ole kiinni, oma palkka on ihan hyvä ( yleisen mittapuun mukaan minulla on iso palkka ) ja muutakin omaisuutta on kertynyt vuosien varrella. Käytännössä kaikki mikä liittyy kotiin on jo nyt minun vastuulla.
Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa?
Tätä mieheni ei missään nimessä hyväksy.
Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi?
Ainahan minulla on ollut oikeus harrastaa kunhan palvelu pelaa kotona ja kotityöt on viimeisen päälle tehty. Pulla pitää olla kotona leivottua, tuoretta, ei pakastettua ja päivää vanhempi heitetään roskiin " syömäkelvottomana"
Herään kello 4 aamulla lähden töihin 7 :ksi tulen töistä viideltä, aloitan kotityöt ja menen nukkumaan 11 - 12 riippuen kuinka saat hommat hoidettua. Viikonloput siivoan perusteelisesti, pesen pyykkiä ym. TV:stä pyrin päivittäin katsomaan uutiset, mulloin se on kiinni tai vain muiden katsottavissa.
Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa.
Tästä kuulemma ei edes keskustella, mitä hän vaimolla tekee jos hänenkin pitää niitä akkojen hommia tehdä. ( koskee myös poikia)
Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää.
Minulla on oikeus mennä, kun se kerran on vain minun ongelma. Hän on tyytyväinen. Hullut vain hoitoon, hän ei sitä ole.
Pojat tienaa omilla hommilla noin 1000 - 1500 € / kk joten heillä ei ole tarvetta ihan pikkurahalla niitä kotitöitä tehdä.
Mie vastustaa ( aina) poikien kotitöiden tekemistä, mies on mies ja akat akkoja.
Raha on tuskin mikään ratkaisu saada lähes aikuisia poikia edes viemään omat likaiset vaatteet pesuun, vaivautua viemään se roskapussi ulos menessä katokseen, tekemään lumityötä, saati kattamaan pöytää tai edes laittamaan se maitopurkki jääkaappiin saati hakemaan kaupasta jotakin muuta kun herkkuja itselle. Maitopurkin tuominen samalla kauppareissulla ei sovi.Mies ei halua muutosta, koska hänelle elämä on nyt tehty helpoksi ja mukavaksi. Muutos tapahtuu joka tapauksessa, jos sinä saat kylliksesi ja lähdet.
Jos tilanteesi todella on niin paha kuin annat ymmärtää, yritä keskustella perheen anssa vielä yhden kerran. Jos muutosta ei perheeseen tule, se tulee entiseen perheeseen. Ei sinun tarvitse eikä ole pakko jaksaa yksinäsi.
Kukaan ei ole toisen orja.
Jos teet tämän päätöksen, ei sen ole pakko olla lopullinen. Ennenkin on mies herännyt vasta, kun tilanne on todellinen - vaimo muutti toiseen kotiin, kun yhteisessä ei enää voinut olla.
Mutta: oletko kaikki nämä vuodet opettanut miesväkeä toimimaan noin itsekkäästi? Oletko ollut itsestäänselvyys, äänetön ja purnaamaton huoltaja? Mennyttä aikaa on vaikea muuttaa. Ehkeivät he ota sinua enää tosissaan?
Voimia sinulle, mitä ikinä päätät tehdä. Helppoa se ei tule olemaan mitenkään päin heti, mutta aika tekee kyllä tehtävänsä. - Jussi__777
meillä hyvin toiminut kirjoitti:
Mitä jos teettäisit teidän viikkosiivoukst yms. ikkunanpesut ja sen kaltaiset hommat siivousfirmalla? Voisit hyödyntää kotitalousvähennyksen ja pääsisit itse ainakin niiden töiden suhteen helpommalla.
ku ajattelee kuinka usein ikkunta on pestävä, mul joka viides vuosi, ni kyl se kannattaa teettä vieraalla, jää aikaa parisuhteelle.
Siis mä oon seurannu muutamaa naista. Kolome tenavaa, menee kaikki aika lasten hoitoon ja kodin kunnossapitoon.
Mä katon aikonaa omaa poikaa ja kahta naapurin penskaa muutaman kesän (4-7v). Tietty siivosin ja laiton ruuan. Vaati tasan tunnin päivässä.
Elikkä oikeestihan on kyse siitä että koko aika halutaan touhottaa jotakin ja sitten syytetään muita ajan puutteesta. Siihen auttas jos harrastas ens alakuun 80 tuntia mietiskelyä tekemättä yhtään mitään muuta.
Ja sen jäläkeen lukasis sen dostojevskin tuotannon alakukielellä. Sit kahtos tarteeko siivota. - Täti täällä
Metsänvartija kirjoitti:
tässä kommentissa! Siis äärimmäisen fiksuja. Sinuun haluaisin tutustua!
Ymmärrettävistä syistä olen ihan samaa mieltä ;)
- :)))
mieti mitä haluat elämältä. Jos et arvosta taikka huomaa niitä pieniä ilon hetkiä arjen keskellä et vaan osaa elää tässä päivässä...Aina voi haaveilla kuinka asiat voisivat olla taikka miten ne olivat joskus ennen. Onni on usein lähempänä kuin huomaatkaan!
- arvostustako?
Koskettava tarina. Tiedät varmasti että olet kaivanut aivan itse kuoppaasi, mitä tulee piikomiseen ja muiden palvelemiseen. Toisaalta, sekään ei oikeuta siihen että muut pitää sinua kalustona, itsestäänselvyytenä.
Voisin kehoittaa sinua näyttämään loistavan ja puhuttelevan kirjoituksesi miehellesi, mutta tuskin sitä teet. Voisin myös kehoittaa sinua jättämään passaus ja keskittyä itseesi, mutta tuskin haluat menettää rakentamaasi tunnetta tarpeellisuudestasi.
Olet oikealla tiellä kun vihdoin näet myös itsesi. Nyt on enään tehtäväsi hakea muiden huomio asiaan ja miettiä mitä todella haluat. Muistathan, toisten on vaikea reagoida jos ei tiedä tunteitasi...- vaimo ja äiti
Toivoisin hieman apua kotitöihin. Käydä vaikka kaupassa, viedä omat likaiset vaatteet pesuun ja kyllä arvostusta siitä työstä mitä kotona teen.
Ehkä kerrankin tilaisuutta istua siihen valmiiseen ruokapöytään. Tai vaikka tiskien korjaamiseen sinne pesukoneeseen.
Edes keskustelua siitä milloin vieraita käsketään ja mitä niille ajoitaan tarjota.
Keroa olen kyllä yrittänyt, pariterapiaan pyytänyt, diakoni juttusilla käynyt.
Pahinta on miehen asenne, näin on hyvä ja mitään ei muuteta.
Tunnenko itseni tarpeelliseksi, en. Tunnen itseni huomaamattomaksi huonekaluksi. Pitääkö olla riitelevä ja riidanhaluinen. Kauniisti sanottu kun ei herätä toista. Riita tuntuu vain niin huonolta keinolta alkaa purkaa asioita.
Työelämässä olen arvostettu, hyvinpalkattu ja korkean koulutuksen omaava. Siellä tunnen olevani tarpeellinen ja myös arvostettu. Toiveeni ja ajatukseni on kuunteliseminen arvoinen. MINUA KUUNNELLAAN, kotona voin puhua, mutta sitä ei rekisteröidä. Pyyntöni on pyyntö, kenellekään ei tule mieleen edes harkita sen toteuttamista.
Passaaminen ja sen lopettaminen, silloin mieheni ottaa varmasti eron. Hänen oma ilmoitus. Sitävartenhan hän naimisiin meni, että on joku joka tekee kaiken toisarvoisen kotityön. - ................
vaimo ja äiti kirjoitti:
Toivoisin hieman apua kotitöihin. Käydä vaikka kaupassa, viedä omat likaiset vaatteet pesuun ja kyllä arvostusta siitä työstä mitä kotona teen.
Ehkä kerrankin tilaisuutta istua siihen valmiiseen ruokapöytään. Tai vaikka tiskien korjaamiseen sinne pesukoneeseen.
Edes keskustelua siitä milloin vieraita käsketään ja mitä niille ajoitaan tarjota.
Keroa olen kyllä yrittänyt, pariterapiaan pyytänyt, diakoni juttusilla käynyt.
Pahinta on miehen asenne, näin on hyvä ja mitään ei muuteta.
Tunnenko itseni tarpeelliseksi, en. Tunnen itseni huomaamattomaksi huonekaluksi. Pitääkö olla riitelevä ja riidanhaluinen. Kauniisti sanottu kun ei herätä toista. Riita tuntuu vain niin huonolta keinolta alkaa purkaa asioita.
Työelämässä olen arvostettu, hyvinpalkattu ja korkean koulutuksen omaava. Siellä tunnen olevani tarpeellinen ja myös arvostettu. Toiveeni ja ajatukseni on kuunteliseminen arvoinen. MINUA KUUNNELLAAN, kotona voin puhua, mutta sitä ei rekisteröidä. Pyyntöni on pyyntö, kenellekään ei tule mieleen edes harkita sen toteuttamista.
Passaaminen ja sen lopettaminen, silloin mieheni ottaa varmasti eron. Hänen oma ilmoitus. Sitävartenhan hän naimisiin meni, että on joku joka tekee kaiken toisarvoisen kotityön.Siis ihan totta...ottaa siis eron, ja on itse näin ilmoittanut tekevänsä, jos passaus loppuu..
Hei, nyt oikeasti! Jos olet tuollaisen kusip..n ottanut... on jo korkea aika päästä moisesta eroon. Pahinta kaikessa on se, mitä miehen ja naisen mallia olette antanut lapsillenne. Toivottavasti ei ole vielä ihan vanhoja, niin malli saattaa vielä olla muutettavissa.
Printaa tuo avauksesi ja jätä se miehellesi.
Aseta ehdot. Ja jos ehtoja ei noudateta, lähde jo hyvä ihminen lopullisesti. Ala vihdoin elämään omaa elämääsi. Vapaana ja yksin tai vain lasten kanssa on helpompaa kuin suhteessa missä orjatyötäsi ei edes arvosteta.
Olet ansainnut elää onellisena, älä tyydy vähempään! - nainen avoliitossa
mutta kun äidin rooli on vähän erilainen kuin sinkkunaisen rooli. Halutaan mies,halutaan lapsia,lapsista on vastuu,isosta talosta on vastuu,tietenkin yhdessä miehen kanssa. Mutta vastuuta on enemmän äidillä kuin yksin elävällä sinkkunaisella. Varmasti oon oikeassa tässä :). Tottakai äidilläkin on oikeus saada se oma minä aina esiin ja hetki itselle. Jos miehen kanssa keskustelisi ja kertoisi mikä mättää,pitäisi palaverin.....Mutta varmasti äitinä saa unohtaa enemmän itsensä...ikävä tosiasia
- PUWF
nainen avoliitossa kirjoitti:
mutta kun äidin rooli on vähän erilainen kuin sinkkunaisen rooli. Halutaan mies,halutaan lapsia,lapsista on vastuu,isosta talosta on vastuu,tietenkin yhdessä miehen kanssa. Mutta vastuuta on enemmän äidillä kuin yksin elävällä sinkkunaisella. Varmasti oon oikeassa tässä :). Tottakai äidilläkin on oikeus saada se oma minä aina esiin ja hetki itselle. Jos miehen kanssa keskustelisi ja kertoisi mikä mättää,pitäisi palaverin.....Mutta varmasti äitinä saa unohtaa enemmän itsensä...ikävä tosiasia
Hiukan eri asia olla äiti lapsille kuin aikuiselle miehelleen. Et ymmärtänyt koko yskää.
Lue aloitus, vastaa sitten, ole hyvä! - aloita toiminta
vaimo ja äiti kirjoitti:
Toivoisin hieman apua kotitöihin. Käydä vaikka kaupassa, viedä omat likaiset vaatteet pesuun ja kyllä arvostusta siitä työstä mitä kotona teen.
Ehkä kerrankin tilaisuutta istua siihen valmiiseen ruokapöytään. Tai vaikka tiskien korjaamiseen sinne pesukoneeseen.
Edes keskustelua siitä milloin vieraita käsketään ja mitä niille ajoitaan tarjota.
Keroa olen kyllä yrittänyt, pariterapiaan pyytänyt, diakoni juttusilla käynyt.
Pahinta on miehen asenne, näin on hyvä ja mitään ei muuteta.
Tunnenko itseni tarpeelliseksi, en. Tunnen itseni huomaamattomaksi huonekaluksi. Pitääkö olla riitelevä ja riidanhaluinen. Kauniisti sanottu kun ei herätä toista. Riita tuntuu vain niin huonolta keinolta alkaa purkaa asioita.
Työelämässä olen arvostettu, hyvinpalkattu ja korkean koulutuksen omaava. Siellä tunnen olevani tarpeellinen ja myös arvostettu. Toiveeni ja ajatukseni on kuunteliseminen arvoinen. MINUA KUUNNELLAAN, kotona voin puhua, mutta sitä ei rekisteröidä. Pyyntöni on pyyntö, kenellekään ei tule mieleen edes harkita sen toteuttamista.
Passaaminen ja sen lopettaminen, silloin mieheni ottaa varmasti eron. Hänen oma ilmoitus. Sitävartenhan hän naimisiin meni, että on joku joka tekee kaiken toisarvoisen kotityön.Jos olet noin tyytymätön ja lannistunut, pakkaa laukut ja lähde. Älä ruikuta. Jokainen on oman onnensa seppä. Hittoako siinä vielä seisot. On raukkamaista valittaa asioita, hakea sympatiaa kohtalosta, jota ei ole aikeissa valituksestaan huolimatta muuttaa. Ja kun tuolla sanoit, että passaamisen loputtua mies ottaa eron. EIKÖ SE JUURI OLE SE ASIA, MITÄ HAIKAILET?
- ja kotiorja.
vaimo ja äiti kirjoitti:
Toivoisin hieman apua kotitöihin. Käydä vaikka kaupassa, viedä omat likaiset vaatteet pesuun ja kyllä arvostusta siitä työstä mitä kotona teen.
Ehkä kerrankin tilaisuutta istua siihen valmiiseen ruokapöytään. Tai vaikka tiskien korjaamiseen sinne pesukoneeseen.
Edes keskustelua siitä milloin vieraita käsketään ja mitä niille ajoitaan tarjota.
Keroa olen kyllä yrittänyt, pariterapiaan pyytänyt, diakoni juttusilla käynyt.
Pahinta on miehen asenne, näin on hyvä ja mitään ei muuteta.
Tunnenko itseni tarpeelliseksi, en. Tunnen itseni huomaamattomaksi huonekaluksi. Pitääkö olla riitelevä ja riidanhaluinen. Kauniisti sanottu kun ei herätä toista. Riita tuntuu vain niin huonolta keinolta alkaa purkaa asioita.
Työelämässä olen arvostettu, hyvinpalkattu ja korkean koulutuksen omaava. Siellä tunnen olevani tarpeellinen ja myös arvostettu. Toiveeni ja ajatukseni on kuunteliseminen arvoinen. MINUA KUUNNELLAAN, kotona voin puhua, mutta sitä ei rekisteröidä. Pyyntöni on pyyntö, kenellekään ei tule mieleen edes harkita sen toteuttamista.
Passaaminen ja sen lopettaminen, silloin mieheni ottaa varmasti eron. Hänen oma ilmoitus. Sitävartenhan hän naimisiin meni, että on joku joka tekee kaiken toisarvoisen kotityön.Otat sen eron itse ja lakkaat passaamasta noita äijiä. Ovatko kenties jotenkin jälkeenjääneitä tai muuten henkisiltä taidoiltaan heikkoja? Ja muutama perkele perään niin ymmärtävät että olet tosissasi.
- ei meitä kanna
vaimo ja äiti kirjoitti:
Toivoisin hieman apua kotitöihin. Käydä vaikka kaupassa, viedä omat likaiset vaatteet pesuun ja kyllä arvostusta siitä työstä mitä kotona teen.
Ehkä kerrankin tilaisuutta istua siihen valmiiseen ruokapöytään. Tai vaikka tiskien korjaamiseen sinne pesukoneeseen.
Edes keskustelua siitä milloin vieraita käsketään ja mitä niille ajoitaan tarjota.
Keroa olen kyllä yrittänyt, pariterapiaan pyytänyt, diakoni juttusilla käynyt.
Pahinta on miehen asenne, näin on hyvä ja mitään ei muuteta.
Tunnenko itseni tarpeelliseksi, en. Tunnen itseni huomaamattomaksi huonekaluksi. Pitääkö olla riitelevä ja riidanhaluinen. Kauniisti sanottu kun ei herätä toista. Riita tuntuu vain niin huonolta keinolta alkaa purkaa asioita.
Työelämässä olen arvostettu, hyvinpalkattu ja korkean koulutuksen omaava. Siellä tunnen olevani tarpeellinen ja myös arvostettu. Toiveeni ja ajatukseni on kuunteliseminen arvoinen. MINUA KUUNNELLAAN, kotona voin puhua, mutta sitä ei rekisteröidä. Pyyntöni on pyyntö, kenellekään ei tule mieleen edes harkita sen toteuttamista.
Passaaminen ja sen lopettaminen, silloin mieheni ottaa varmasti eron. Hänen oma ilmoitus. Sitävartenhan hän naimisiin meni, että on joku joka tekee kaiken toisarvoisen kotityön.luin nyt vasta, kommenttini jälkeen muita vastauksia sinulle. Jumankekka, jos mies uhkaa ottaa eron passaamisen lopetettuasi! Jestas sentään...et kai usko siihen, että nykynaiset - varsinkaan ne eronneet ja saman passuun kokeneet ottavat sun miestäsi tuosta vaan. Ei ikinä. Joku pikahupaa tarvitseva voi tulla hetkesi ovelleen nyysimän elatuksen toivossa, muttei muuta. JA jos niin käy, että miehesi ottaa eron...silloin se on sinun voittosi, hyvä nainen sentään. Silloinhan tulee esiin se, kuinka vähän sinä hänelle merkitsit.
En ikinä suosittele kenellekään eroa, jokainen tehköön päätöksensä. Itse kommentoin tuolla huumorimielessä, nyt meinaa ainut hermo katketa, kun luin miehesi ilmoituksesta.
Anna pahan mennä, jos noin aliarvioi sinua. Kokeile silti revitellä omallakin halullasi elämään ja tasa-vertaisuuteen. Ota se riski, ennekuin sairastut fyysisesti (jos todella ket voivasi pahoin)
30-vuotta liittoa ja vuosikausia kotona olleena en ole koskaan joutunut tilanteeseen, että minua on pidetty itsestäänselvyytenä perheessä. Toisaalta olen nautinut toisten passaamisesta, mutta olen saanut hyvää huoltoa ukolta muuten..ei sitä varmaa naikkia yksistään vaan todella kaikkea muuta, vapaudesta vastuuseen.
Toivon sinulle parempia hetkiä. - ja ilmoita kotiväellesi
vaimo ja äiti kirjoitti:
Toivoisin hieman apua kotitöihin. Käydä vaikka kaupassa, viedä omat likaiset vaatteet pesuun ja kyllä arvostusta siitä työstä mitä kotona teen.
Ehkä kerrankin tilaisuutta istua siihen valmiiseen ruokapöytään. Tai vaikka tiskien korjaamiseen sinne pesukoneeseen.
Edes keskustelua siitä milloin vieraita käsketään ja mitä niille ajoitaan tarjota.
Keroa olen kyllä yrittänyt, pariterapiaan pyytänyt, diakoni juttusilla käynyt.
Pahinta on miehen asenne, näin on hyvä ja mitään ei muuteta.
Tunnenko itseni tarpeelliseksi, en. Tunnen itseni huomaamattomaksi huonekaluksi. Pitääkö olla riitelevä ja riidanhaluinen. Kauniisti sanottu kun ei herätä toista. Riita tuntuu vain niin huonolta keinolta alkaa purkaa asioita.
Työelämässä olen arvostettu, hyvinpalkattu ja korkean koulutuksen omaava. Siellä tunnen olevani tarpeellinen ja myös arvostettu. Toiveeni ja ajatukseni on kuunteliseminen arvoinen. MINUA KUUNNELLAAN, kotona voin puhua, mutta sitä ei rekisteröidä. Pyyntöni on pyyntö, kenellekään ei tule mieleen edes harkita sen toteuttamista.
Passaaminen ja sen lopettaminen, silloin mieheni ottaa varmasti eron. Hänen oma ilmoitus. Sitävartenhan hän naimisiin meni, että on joku joka tekee kaiken toisarvoisen kotityön.että nyt riitti.Olette kaikki aikuisia,joten hoitakaa itsenne ja pyykkinne.Sano ,jos eivät auta ruoanlaitossa ja siivouksessa sinä lähdet nostelemaan,eli otat oman asunnon,et ole heidän piikansa enää.Eiköhän ukkokin ala miettimään haluaako sinut menettää.Jos hän ei tee tikkua ristiin asian eteen,ota ja vaikka vuokraa aluksi oma asunto ja katso mitä tapahtuu.Ehkäpä sitten huomaavat että olet tosissaan.Tiedän kokemuksesta että mielellään passaa perhettä ja pitää kodin siistinä,mutta jos sitä pidetään itsestään selvyytenä eikä auteta missään asiassa,alkaa tosiaan kyrsimään passata aikuisia ihmisiä.Ei kun säännöt tiskiin,et häviä mitään menipä syteen tai saveen.Onnea ja hyvää jatkoa elämääsi!!!
- Jussi__777
vaimo ja äiti kirjoitti:
Toivoisin hieman apua kotitöihin. Käydä vaikka kaupassa, viedä omat likaiset vaatteet pesuun ja kyllä arvostusta siitä työstä mitä kotona teen.
Ehkä kerrankin tilaisuutta istua siihen valmiiseen ruokapöytään. Tai vaikka tiskien korjaamiseen sinne pesukoneeseen.
Edes keskustelua siitä milloin vieraita käsketään ja mitä niille ajoitaan tarjota.
Keroa olen kyllä yrittänyt, pariterapiaan pyytänyt, diakoni juttusilla käynyt.
Pahinta on miehen asenne, näin on hyvä ja mitään ei muuteta.
Tunnenko itseni tarpeelliseksi, en. Tunnen itseni huomaamattomaksi huonekaluksi. Pitääkö olla riitelevä ja riidanhaluinen. Kauniisti sanottu kun ei herätä toista. Riita tuntuu vain niin huonolta keinolta alkaa purkaa asioita.
Työelämässä olen arvostettu, hyvinpalkattu ja korkean koulutuksen omaava. Siellä tunnen olevani tarpeellinen ja myös arvostettu. Toiveeni ja ajatukseni on kuunteliseminen arvoinen. MINUA KUUNNELLAAN, kotona voin puhua, mutta sitä ei rekisteröidä. Pyyntöni on pyyntö, kenellekään ei tule mieleen edes harkita sen toteuttamista.
Passaaminen ja sen lopettaminen, silloin mieheni ottaa varmasti eron. Hänen oma ilmoitus. Sitävartenhan hän naimisiin meni, että on joku joka tekee kaiken toisarvoisen kotityön.Lainaus
Tai vaikka tiskien korjaamiseen sinne pesukoneeseen.
End
Mulla men puoli vuotta kouluttaa akka laittaa omat lautasesa koneeseen, poika oppi päivässä, kone ol aina täynnä puhtaita astioita ja likaset läjäs pesualataaseen. Mä piirsin tiskien logistiikka ketjusta sille kuvan. Astianpesukoneessa on likaset astiat, kaapissa puhtaat ja jokainen laittaa omat astiansa koneeseen.
Oppii se nainenkin kun asian selittää kynä ja paperin kanssa.
Nyt ruikutti uutta ukkoosa et ei moista ymmärrä. Erehyn muistuttaa et ei hänelekkää uponnu kaaliin kunnes ol kaaviakuva. Raivarinhan tuo puhelimes sai. Ei kuulema voi mulle puhuu edes tiskeistä.
Se on melekosen heleppo sannoo et jokkainen laittaa astiasa ite. Ja helepompi se on laittoo koneesee ku altaasee jos kone on tyhjä.
Tottakai sä oot töissä arvosttuttu koska teet niin halaval et sinnuu pietää hinta laatusuhteelta hyvänä. Ja pomot ajatteelloo kaiken puolestas, koton pittää olla ommoo järkee taikka kyssyy tälläsilta fiksuilta kavereilta.
- Pasi
Olet teoillasi tehnyt itsestäsi korvaamattoman, ja olet kaivannut arvostusta jota et ole saanut. Et ole myöskään opettanut lapsiasia tai miestäsi auttamaan, tai jos ovat auttaneet et ole kuitenkaan tyytytväinen heidän työn laatuun vaan olet heti ollut korjaamassa heidän tekemisiään, joten he ovat katsoneet paarhaaksi antaa sinun tehdä kaiken alusta loppuun kun kerran teet niin hyvin. Olet kuitenkin tukenut heitä, että ovat voineet harrastaa omia juttujaan, mutta olet pessyt heidän kamojaan ja virittänyt treenikassit ja varmaan laittanut vielä eväät mukaan kuin mummo konsanaan, jolle ei voi sanoa ei vaan antaa laittaa vaan jotta hän saa tyydyttää auttamisen tarvettaan.
Miksi valitat, olet luonut ympäristösi juuri sellaiseksi kun olet halunnut. Miksi et kasvata, kouluta, perehdytä ja opeta lapsiasi ja vaikka miestäsikin.- Napsu
Vaikka "vaimo ja äiti", miehesi ja poikiesi itsekkyys on räikeää ja heidän vastuullaan, ei koko vastuu tilanteesta ole yksin heillä.
Marttyyriuuteen, ylikiltteyteen ja tällaiseen itsenä ylenmäärin tarpeelliseksi tekemiseen liittyy paljon valheellisuutta. Mutta lopulta henkilö silti kärsii. Muutos tapahtuu vain oman vastuun haltuunottamisella.
- nainen 23 ja onnellinen
juuri noiden mainitsemiesi ongelmien takia, EN HALUA OLLA ÄITI ENKÄ HALUA LAPSIA!
elämä perheenäitinä on omien kuvitelmieni ja ystävieni mainitsemana "helvettiä!".
on aina justiinsa noi samat marinat ja valitukset ja sitten kadehditaan lapsettomien ja opiskelevien elämää..olisivat sitten itse myös opiskelleet..mutta lapsen haluamisessa kun EI KOSKAAN MUISTETA AJATELLA että lapsi ei tule olemaan ikuinen vauva vaan se kasvaa ja kehittää oman persoonansa.
sinuna nyt todellakin pitäisin sen perhepalaverin ja päästäisin kaiken ulos ASIOITA JA SANOJA KAUNISTELEMATTA!..luulisi sitten porukan tajuavan..- mennään<
ajassa taakseppäin niin olisko äitis pitäny ajatella samoin ja jättää lapset hankkimatta..Siis mitä oikeaa ja todellista elämässä ilman lapsia on,,ei mitään.
- aivan niin...
mennään< kirjoitti:
ajassa taakseppäin niin olisko äitis pitäny ajatella samoin ja jättää lapset hankkimatta..Siis mitä oikeaa ja todellista elämässä ilman lapsia on,,ei mitään.
Sinulla ei ilmeiseti ole käsitystä siitä miten hyvää elämä voi olla ilman pillun ja tissien venuttajia. Et varmaankaan ole luova ihminen; intuitiivinen ja aina valppaana uusien ideoiden ja ajatuksien toteuttamiseen.
Minulle ei väliä vaikka äitini olisi jättänyt lapset (minut mukaanlukien) tekemättä. En tosin ole tuo 23v. kirjoittaja mutta ajattelen aivan samoin kuin hän. Kyllä tämä maapallo toimeen tulee ilman meitä ihmisiäkin. Ihan hyvä että kaikki ei ole niin avuttomia että tarvitsevat kasan ipanoita tunteakseen olonsa tarpeelliseksi.
Mut ei se mitään, tunnen paljon kaltaisiasi. Ajatuksenne ovat niitä samoja aina - ja uskotte niitä viljelemällä "avaavanne" lapsettomien ja ei-lapsia-haluavien silmät :) Se on kovin naiivia.
Elämä on hyvin todellista ja oikeaa nimenomaan silloin kun ei ole lapsia. Mitäpä näistä kiistelemään kun varmasti ole eri mieltä. Sinullekin ihan hyvä kuitenkin ymmärtää, että kaikilla ei ole samanlainen elämä ja samat tavoitteet. - pitemmän päälle mitään sisä...
ihanat lapsukaiset, niistä en luopuisi koskaan :)) ja ym.ym.ihanaa perhe elämää, ku lapset
pörrää ympärillä.tietenki välillä on murheitakin ym.kinaa, mut sehän on vain elämää!!!! eihän aina voi hyvin mennä....onhan yksinäiselläkin ne omat surut ja murheet...vai eikö? - ilman lapsia
pitemmän päälle mitään sisä... kirjoitti:
ihanat lapsukaiset, niistä en luopuisi koskaan :)) ja ym.ym.ihanaa perhe elämää, ku lapset
pörrää ympärillä.tietenki välillä on murheitakin ym.kinaa, mut sehän on vain elämää!!!! eihän aina voi hyvin mennä....onhan yksinäiselläkin ne omat surut ja murheet...vai eikö?jaa ja lapsettomat ovat aina "yksinäisiä juoppoja sinkkuja"...
missä maailmassa sä elät?
kyllä vapaaehtoisesti lapsettomia on niin monia että varmasti sellaiset mies ja nainen löytää toisensa ja pyörittävät omaa arkeaan vaikka matkustellen ja muuta kivaa tehden.
luulenpa että vähemmän murheita lapsettomilla on kuin perheellisillä jotka joutuvan murehtimaan lähes ns."kaikkea"..
ja niin..ne lapsettomat voivat hankkia eläimiäkin..ja voivat tehdä mitä vain murehtimatta siitä kenet saisi lapsenvahdiksi, ja voiko lasta ottaa tänne ja tuonne mukaan, ja miten lapsi jaksaisi sitä ja tätä..
enemmän sisältöä lapsettomassa elämässä on kuin lapsia sisältävässä.. - tuo juttu..
ilman lapsia kirjoitti:
jaa ja lapsettomat ovat aina "yksinäisiä juoppoja sinkkuja"...
missä maailmassa sä elät?
kyllä vapaaehtoisesti lapsettomia on niin monia että varmasti sellaiset mies ja nainen löytää toisensa ja pyörittävät omaa arkeaan vaikka matkustellen ja muuta kivaa tehden.
luulenpa että vähemmän murheita lapsettomilla on kuin perheellisillä jotka joutuvan murehtimaan lähes ns."kaikkea"..
ja niin..ne lapsettomat voivat hankkia eläimiäkin..ja voivat tehdä mitä vain murehtimatta siitä kenet saisi lapsenvahdiksi, ja voiko lasta ottaa tänne ja tuonne mukaan, ja miten lapsi jaksaisi sitä ja tätä..
enemmän sisältöä lapsettomassa elämässä on kuin lapsia sisältävässä.."enemmän sisältöä lapsettomassa elämässä on kuin lapsia sisältävässä.."
Saahan sitä itselleen uskotella mitä tahansa, mutta tuo on kyllä typerä väittämä. Taitaa kirjoittajan "sisältö" olla verrattavissa johonkin rahalla ostettavaan kuin elämän oleelliseen sisältöön. - parisuhdetta
tuo juttu.. kirjoitti:
"enemmän sisältöä lapsettomassa elämässä on kuin lapsia sisältävässä.."
Saahan sitä itselleen uskotella mitä tahansa, mutta tuo on kyllä typerä väittämä. Taitaa kirjoittajan "sisältö" olla verrattavissa johonkin rahalla ostettavaan kuin elämän oleelliseen sisältöön.no miten selität yh-äidit, avioerolapset, lasten pahoinvoinnin, pedofiilivanhemmat jne..
niillä uusilla äideillä tuntuu vaan se järki ja oma identiteetti katoavan sen lapsen tulon myötä, ja miestä sorsitaan joka tilanteessa, tai jos mies ei tee "kaikkea2 oikein niin johan syntyy poru..ihmekös mies tahtoo eron sitten kun mikään ei "äitihuumaan" tunnu auttavan..
mielestäni jos lapsen tekee sitten suhteessa, niin ei se lapsi ja perhe- elämä saa olla ainoita elämän sisältöjä, vaan molemmilla vanhemmilla pitää olla välillä myös omaa aikaa, ettei se oma minä katoa jonnekin komeroon lukon taakse.
vai on sinkkujen/vapaaehtoisesti lapsettomien elämä pelkkää materialismia ja rahaa..hmm..mitäköhän se perheellisten elämä on.."ostetaan pikka kallelle ja liisalle pelikone ja leluja että niilläkin on kivaa","ostetaanko automatkalle dvd-läppäri että lapset voivat hiljaa katsella madagaskaria ja muita piirrettyjä","mikko tarvii uudet kengät ja mp3 soittimen(vai mikä iPod se nyt olikaan?)","ostetaankos uusi auto joka on turvallisempi ja siistimpi kuin nykyinen".JNE..
sanoisin että perheet ovat suurimpia rahan ja materiaalin suurkuluttajia verrattuna vapaaehtoislapsettomiin joiden elämässä todellakin on muutakin elämää kuin:lapsi, perhe, lapsi, perhe,lapsi, perhe..
- vuosia
naimisissa ja nyt huomaat ettet taida sittenkään haluta olla naimisisissa tai äiti. No kauan kesti kunnes huomasit. Oletteko hankkineet lapset vasta vanhemmalla iällä, kun vielä eivät ole ajokortti iässä? Mitkä asiat täyttivät elämäänne ensimmäiset kaksikymmentä vuotta avioliitossa ennen lapsia, oliko asiat silloin paremmin.
- marttyyrin kruunu ja
ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain.
Miksi olet puurtanut ja jaksanut, vältellyt riitoja tai asioista puhumista?- nainen tässä.
Sinun poikasi eivät kelpaa kenellekään nykynaiselle, jos eivät osaa tai suostu tekemään mitään taloustöitä. Nykyajan nuoret, koulutetut, fiksut naiset eivät suostu tekemään yksin kaikkia kotiasioita, kuten voit näiltäkin palstoilta lukea.
Minusta sinun kannattaisi puhua tästä asiasta miehesi kanssa, koska tuota menoa poikasi ovat todellakin äitinsä hoivattavina vielä keski-iässäkin.
Vai onko miehesi kenties ajatellut, että pojistasi tulee niin hyvätuloisia ja varakkaita, että he voivat sillä tavoin saada alistuvan naisen itselleen. Enpä tiedä kiinnostaako sellainen rooli enää nykynaisia ainakaan Suomessa.
Itse ainakin kierran vauva-asteelle jääneet miehet kaukaa, kyllä miehen pitää pärjätä kotiasioiden kanssa siten, että osaa pitää itsensä puhtaana, ei nälkiinny ja siivoaminen nyt onnistuu keneltä tahansa.
Miehesi on hirveä sovinisti. Itse en jaksaisi tuollaista tyyppiä, mutta minähän olenkin sitten varmaan telaketjufeministi kun näin ajattelen. - kokeneita naisia
nainen tässä. kirjoitti:
Sinun poikasi eivät kelpaa kenellekään nykynaiselle, jos eivät osaa tai suostu tekemään mitään taloustöitä. Nykyajan nuoret, koulutetut, fiksut naiset eivät suostu tekemään yksin kaikkia kotiasioita, kuten voit näiltäkin palstoilta lukea.
Minusta sinun kannattaisi puhua tästä asiasta miehesi kanssa, koska tuota menoa poikasi ovat todellakin äitinsä hoivattavina vielä keski-iässäkin.
Vai onko miehesi kenties ajatellut, että pojistasi tulee niin hyvätuloisia ja varakkaita, että he voivat sillä tavoin saada alistuvan naisen itselleen. Enpä tiedä kiinnostaako sellainen rooli enää nykynaisia ainakaan Suomessa.
Itse ainakin kierran vauva-asteelle jääneet miehet kaukaa, kyllä miehen pitää pärjätä kotiasioiden kanssa siten, että osaa pitää itsensä puhtaana, ei nälkiinny ja siivoaminen nyt onnistuu keneltä tahansa.
Miehesi on hirveä sovinisti. Itse en jaksaisi tuollaista tyyppiä, mutta minähän olenkin sitten varmaan telaketjufeministi kun näin ajattelen.Tutulta kuulosti tekstisi. Olen tällä hetkellä itse pääsemässä irti tuosta "kahleesta". Lapset jo pois kotoa, mies on jo eläkkeellä, ja käyn itse vielä töissä useita vuosia ainakin näillä näkymin. Olen pitänyt pari viime vuotta puoleni. En ole suostunut enää passaamaan. Oon huutanut ja kiljunut kotonani murrosikäisille pojilleni, nostanut kissan pöydälle, ja osoittanut, että en ole piika, joka tekee kaiken. Olen repinyt itseni urheiluharrastuksiin, melkein aina kuitenkin niin, että on yritetty osoittaa mulle, että onko tuo nyt niin tarpeellista. Joo, se on tarpeellista. Älä anna periksi perheenjäsenille, kukaan muu ei nosta sinun oikeuksiasi esille kuin sinä itse. Olisihan se meistä naisistakin mukavaa, kun joku veisi astiat tiskiin ja pyyhkisi pöydät. Olen muuten viime aikoina tehnyt "kotityötestejä". Olen jättänyt käytetyt vessapaperirullat lattialle korjaamatta roskikseen. Haa, siitä syntyikin mukava "keskustelu". Ja mies oli aivan down. :))) Tee yrityksesi hyvässä hengessä, ja silloin, kun olet vielä kerran kaikki ruokkinut ja olette kaikki yhdessä. Ota paperia ja kynä, ja käytä organisointikykyäsi ja älyäsi niihin, joita olet passannut. Ole varma ja näytä se! Tsemppiä!
- vaimo ja äiti
kokeneita naisia kirjoitti:
Tutulta kuulosti tekstisi. Olen tällä hetkellä itse pääsemässä irti tuosta "kahleesta". Lapset jo pois kotoa, mies on jo eläkkeellä, ja käyn itse vielä töissä useita vuosia ainakin näillä näkymin. Olen pitänyt pari viime vuotta puoleni. En ole suostunut enää passaamaan. Oon huutanut ja kiljunut kotonani murrosikäisille pojilleni, nostanut kissan pöydälle, ja osoittanut, että en ole piika, joka tekee kaiken. Olen repinyt itseni urheiluharrastuksiin, melkein aina kuitenkin niin, että on yritetty osoittaa mulle, että onko tuo nyt niin tarpeellista. Joo, se on tarpeellista. Älä anna periksi perheenjäsenille, kukaan muu ei nosta sinun oikeuksiasi esille kuin sinä itse. Olisihan se meistä naisistakin mukavaa, kun joku veisi astiat tiskiin ja pyyhkisi pöydät. Olen muuten viime aikoina tehnyt "kotityötestejä". Olen jättänyt käytetyt vessapaperirullat lattialle korjaamatta roskikseen. Haa, siitä syntyikin mukava "keskustelu". Ja mies oli aivan down. :))) Tee yrityksesi hyvässä hengessä, ja silloin, kun olet vielä kerran kaikki ruokkinut ja olette kaikki yhdessä. Ota paperia ja kynä, ja käytä organisointikykyäsi ja älyäsi niihin, joita olet passannut. Ole varma ja näytä se! Tsemppiä!
Kodin pitää olla paikka jossa ei riidellä. Jos olisin kotona naputtava ja riitelevä vaimo. Kuinka työssäni voin olla rakentava ja perusteleva?
Huutamalla tai hakkumalla ei koskaan saa mitään hyvää aikaiseksi. Uskon järkevään keskusteluun ja asioiden rakentavaan läpikäymiseen. Mutta se edellyttää kaikkien kunntelevan ja keskustelevan. Yksinpuhelu ei paljon kesää tee.
Riitelemään ei ala. Joko kompromissi löytyy tai minä vain poistun paikalta.
Tänne kirjoittaessa ajatus on pikkuhiljaa muotoutunut. Joko minä saan apua tai sitten tehköön talon miehet ne hommat miten haluavat.
Mieheni tietää minun inhoavan riitaa ja eripuraa yli kaiken. Tietää minun aina laittavan perheen edun oman edun edelle. ( näin käsitääkseni puolisoiden tuliskin tehdä ) Mutta tästä lähin vaadin sen myös puolisoltani, tähän asti kun hän miettii vain ja ainostaa sitä omaa etua.
Koti työt on ja pysyy, ainoastaa tekemällä ne pois ne saa siirrettyä. Kuka voisi viihtyä kotona joka on likainen ja sotkuinen? Kuka pystyy kerämään voimia uuteen työpäivään jos kotona on riitaa ja eripuraa. Kotona pitäisi jokaisella olla hyvä olo. - niin makaa kuin petaa
vaimo ja äiti kirjoitti:
Kodin pitää olla paikka jossa ei riidellä. Jos olisin kotona naputtava ja riitelevä vaimo. Kuinka työssäni voin olla rakentava ja perusteleva?
Huutamalla tai hakkumalla ei koskaan saa mitään hyvää aikaiseksi. Uskon järkevään keskusteluun ja asioiden rakentavaan läpikäymiseen. Mutta se edellyttää kaikkien kunntelevan ja keskustelevan. Yksinpuhelu ei paljon kesää tee.
Riitelemään ei ala. Joko kompromissi löytyy tai minä vain poistun paikalta.
Tänne kirjoittaessa ajatus on pikkuhiljaa muotoutunut. Joko minä saan apua tai sitten tehköön talon miehet ne hommat miten haluavat.
Mieheni tietää minun inhoavan riitaa ja eripuraa yli kaiken. Tietää minun aina laittavan perheen edun oman edun edelle. ( näin käsitääkseni puolisoiden tuliskin tehdä ) Mutta tästä lähin vaadin sen myös puolisoltani, tähän asti kun hän miettii vain ja ainostaa sitä omaa etua.
Koti työt on ja pysyy, ainoastaa tekemällä ne pois ne saa siirrettyä. Kuka voisi viihtyä kotona joka on likainen ja sotkuinen? Kuka pystyy kerämään voimia uuteen työpäivään jos kotona on riitaa ja eripuraa. Kotona pitäisi jokaisella olla hyvä olo.En voi käsittää että puolustelet vielä omaa surkeaa asemaasi ja tilaasi omassa kodissasi!
Riita ja eripura ON joskus hyvästä, jos ei muuten mene asiat perille, niin kuin nyt on aika ilmeistä!
MIKÄÄN asia omassa tämänhetkisessä elämässäsi ei tule muuttumaan ellet lopeta puolustelemista, etenkin kun ei ole mitään puolusteltavaa. - olin minäkin
vaimo ja äiti kirjoitti:
Kodin pitää olla paikka jossa ei riidellä. Jos olisin kotona naputtava ja riitelevä vaimo. Kuinka työssäni voin olla rakentava ja perusteleva?
Huutamalla tai hakkumalla ei koskaan saa mitään hyvää aikaiseksi. Uskon järkevään keskusteluun ja asioiden rakentavaan läpikäymiseen. Mutta se edellyttää kaikkien kunntelevan ja keskustelevan. Yksinpuhelu ei paljon kesää tee.
Riitelemään ei ala. Joko kompromissi löytyy tai minä vain poistun paikalta.
Tänne kirjoittaessa ajatus on pikkuhiljaa muotoutunut. Joko minä saan apua tai sitten tehköön talon miehet ne hommat miten haluavat.
Mieheni tietää minun inhoavan riitaa ja eripuraa yli kaiken. Tietää minun aina laittavan perheen edun oman edun edelle. ( näin käsitääkseni puolisoiden tuliskin tehdä ) Mutta tästä lähin vaadin sen myös puolisoltani, tähän asti kun hän miettii vain ja ainostaa sitä omaa etua.
Koti työt on ja pysyy, ainoastaa tekemällä ne pois ne saa siirrettyä. Kuka voisi viihtyä kotona joka on likainen ja sotkuinen? Kuka pystyy kerämään voimia uuteen työpäivään jos kotona on riitaa ja eripuraa. Kotona pitäisi jokaisella olla hyvä olo.Yli 30 vuotta elin samalla tavalla kuin sinä, mutta sitten vaan otin vaatteet ja lähdin. Kumma kun sitä ei meinaa tajuta, että valta omasta elämästä on itsellä, mutta sitten kamelin selkä taittuu jonain päivänä ja silloin tapahtuu. Elän yksin, pienellä eläkkeellä, ei ole omaisuutta. En saanut mitään korvausta elämäntyöstäni yhteisessä yrityksessä. Olen entiselle perheelleni nykyään ihan yhtä näkymätön kuin olin naimisissa ollessani. Mies on kyllä palkannut siivoojan, teettää muutenkin toisilla työtä ja maksaa palkkaa, jota ei minulle maksettu. Lapset on aikuisia, elävät tahoillaan, eivätkä koskaan kysy kuinka tulen toimeen tai tarvitsisinko jotain. Kotona oppivat etten ole mitään ja sama jatkuu. Ole siis itsellesi se tärkein ihminen, lähde ja ala elää. Piikoja voi aina palkata koka ei itse halua kotitöitä tehdä.
- Kodin kuningatar
olin minäkin kirjoitti:
Yli 30 vuotta elin samalla tavalla kuin sinä, mutta sitten vaan otin vaatteet ja lähdin. Kumma kun sitä ei meinaa tajuta, että valta omasta elämästä on itsellä, mutta sitten kamelin selkä taittuu jonain päivänä ja silloin tapahtuu. Elän yksin, pienellä eläkkeellä, ei ole omaisuutta. En saanut mitään korvausta elämäntyöstäni yhteisessä yrityksessä. Olen entiselle perheelleni nykyään ihan yhtä näkymätön kuin olin naimisissa ollessani. Mies on kyllä palkannut siivoojan, teettää muutenkin toisilla työtä ja maksaa palkkaa, jota ei minulle maksettu. Lapset on aikuisia, elävät tahoillaan, eivätkä koskaan kysy kuinka tulen toimeen tai tarvitsisinko jotain. Kotona oppivat etten ole mitään ja sama jatkuu. Ole siis itsellesi se tärkein ihminen, lähde ja ala elää. Piikoja voi aina palkata koka ei itse halua kotitöitä tehdä.
Myös itsestä riippuu se, miten antaa toisten kohdella. Jos lapsetkin jo kävelevät ylitse, eivät kunnioita, pitävät itsestäänselvyytenä - silloin kannattaa katsoa peiliin.
Lapset tarvitsevat johdonmukaisuutta, kuria ja rakkautta pienestä pitäen. Heille pitää opettaa vanhempien kunnioitus - ja ennen kaikkea itse ansaita se.
Älkää naiset alentuko pelkkään piian ja lastelikan rooliin. Äitiys on arvokasta, se on myös kunnioitusta ja aikaa itselle. Tietenkin koti, mies ja lapset teettävät töitä - mutta työt on tehtävä kuten demokratiassa - yhdessä, yhteisvastuussa, kaikkien yhteiseksi hyväksi!!! - Napsu
vaimo ja äiti kirjoitti:
Kodin pitää olla paikka jossa ei riidellä. Jos olisin kotona naputtava ja riitelevä vaimo. Kuinka työssäni voin olla rakentava ja perusteleva?
Huutamalla tai hakkumalla ei koskaan saa mitään hyvää aikaiseksi. Uskon järkevään keskusteluun ja asioiden rakentavaan läpikäymiseen. Mutta se edellyttää kaikkien kunntelevan ja keskustelevan. Yksinpuhelu ei paljon kesää tee.
Riitelemään ei ala. Joko kompromissi löytyy tai minä vain poistun paikalta.
Tänne kirjoittaessa ajatus on pikkuhiljaa muotoutunut. Joko minä saan apua tai sitten tehköön talon miehet ne hommat miten haluavat.
Mieheni tietää minun inhoavan riitaa ja eripuraa yli kaiken. Tietää minun aina laittavan perheen edun oman edun edelle. ( näin käsitääkseni puolisoiden tuliskin tehdä ) Mutta tästä lähin vaadin sen myös puolisoltani, tähän asti kun hän miettii vain ja ainostaa sitä omaa etua.
Koti työt on ja pysyy, ainoastaa tekemällä ne pois ne saa siirrettyä. Kuka voisi viihtyä kotona joka on likainen ja sotkuinen? Kuka pystyy kerämään voimia uuteen työpäivään jos kotona on riitaa ja eripuraa. Kotona pitäisi jokaisella olla hyvä olo.Jaa että kodin pitää olla paikka jossa ei riidellä? Miksi pidät tuollaisesta fraasista kiinni? Tämähän on aivan käsittämätöntä sokeutta sen edessä, mitä siellä kotonasi kuitenkin koko ajan tapahtuu! Sua kohdellaan sohvana ja piikana ja sinä vaan jatkat marttyyrin roolissa, että et ala riidellä. Koita nyt ihmeessä nähdä, miten itse omalla panoksellasi jatkat peliä, jossa kaikin tavoin kieltäydyt itse kasvamasta ja ottamasta vastuuta omasta hyvinvoinnostasi.
Avioero ei auta muuta kuin vasta sitten, kun tajuat, miten olet itse mahdollistanut tämän kaiken tapahtuvaksi. Tulet naimaan uudestaan alistavan miehen, jos et opi tätä asiaa nyt. Olen elänyt itsekin aivan umpisokeana samanlaisia kuvioita läpi, joten tiedän mistä puhun! Lopeta hyvä ihminen itsellesi valehtelu ja ryhdy toimenpiteisiin! Olet saanut täällä tosi hyviä neuvoja.
Niin kauan, kun haluat leikkiä kilttin tytön leikkiä, saat sitä mitä tilaat eli sun päälle ajetaan. Miehesi ei ole yksin vastuuussa siitä sovinismista, mihin poikasi tottuvat. Sinä annat esimerkkiä kanssa. Tiedän, että tämä voi tuntua julmalta, mutta läheisriippuvuus on juuri tuota; haluttomuutta tulla aikuiseksi. - niin että silleen
vaimo ja äiti kirjoitti:
Kodin pitää olla paikka jossa ei riidellä. Jos olisin kotona naputtava ja riitelevä vaimo. Kuinka työssäni voin olla rakentava ja perusteleva?
Huutamalla tai hakkumalla ei koskaan saa mitään hyvää aikaiseksi. Uskon järkevään keskusteluun ja asioiden rakentavaan läpikäymiseen. Mutta se edellyttää kaikkien kunntelevan ja keskustelevan. Yksinpuhelu ei paljon kesää tee.
Riitelemään ei ala. Joko kompromissi löytyy tai minä vain poistun paikalta.
Tänne kirjoittaessa ajatus on pikkuhiljaa muotoutunut. Joko minä saan apua tai sitten tehköön talon miehet ne hommat miten haluavat.
Mieheni tietää minun inhoavan riitaa ja eripuraa yli kaiken. Tietää minun aina laittavan perheen edun oman edun edelle. ( näin käsitääkseni puolisoiden tuliskin tehdä ) Mutta tästä lähin vaadin sen myös puolisoltani, tähän asti kun hän miettii vain ja ainostaa sitä omaa etua.
Koti työt on ja pysyy, ainoastaa tekemällä ne pois ne saa siirrettyä. Kuka voisi viihtyä kotona joka on likainen ja sotkuinen? Kuka pystyy kerämään voimia uuteen työpäivään jos kotona on riitaa ja eripuraa. Kotona pitäisi jokaisella olla hyvä olo.Minä olen opettanut lapset jo pienestä asti että jos on pahamieli,onnellinen,itkettää tai naurattaa,koti on sellainen paikka missä tunteet voi purkaa samoin kertoa jos on tullut tehtyä jotain väärin.Huutaa saa ja purkaa pahan mielen,ettei tarvitse purkaa sitä ulkona pahan tekoon tai pitää sisällään.Riitelyssä ei ole mitään pahaa,päin vastoin se puhdistaa ilmaa ja saa huolet pois asiasta mitä riita koskee.kun vain muistaa että myös asiat pitää sopia jälkeen päin.Olo on kuin ukkosmyrskyn jälkeen,aurinkoinen kesäpäivä.Eli opettele riitelemään,niin paineet myös laskee ja heräät uuteen aamun pirteänä.Ei taida miehesi tietää että olet tosissaan väsynyt passaamiseen,koska et korota ääntäsi vaan tyydyt osaasi hissukseen.
- naiset ymmärtäneet
jo silloin kun alkoivat riiata! Avioliitto merkitsee pakkotyölaitosta, yksikin lapsi noin 20 vuoden tuomiota, ja jos otetaan lukuun se isoin lapsi =mies, siitä ei kasva koskaan vastuun kantajaksi aikuista.
Viisas nainen ei mene naimisiin. Viisas nainen ei uhraa elämäänsä toisten palvelemiseen.- Napsu
Viisas nainen menee naimisiin viisaan miehen kanssa ja alistuva nainen sadistin kanssa. Meidän naisten on turha mennä miesvihan taakse, me tehdään nämä perhehelvetit ihan YHDESSÄ sen miehen kanssa,ei me viattomia olla.
Tämänkin ketjun aloittajalla on sokeus ja luulo, että hän on vaan se viaton, sivullinen uhri ja mies paha. Aikamoinen pässinpää hänen miehensä onkin, mutta mikä on nainen, joka sellaista sietää? Samanlainen. Tää on vähän kuin alkoholismi, että siitä voi parantua vasta sitten kun myöntää itteleen, että on alkoholisti. Pässinpäisyyskin on ensin itselle tunnustettava.Sitten vasta voi vapautua.
- nainen ja yh-äiti
Kuulostat aivan eräältä tuttavaltani. Tarinastasi vain "nautin työssä käymisestä" ei pidä hänen kohdallaan paikkaansa.
Kaikella kunnioituksella sanoisin, että itse me olemme syypäitä suurilta osin siihen, miten olemme arkemme järjestäneet. Jos alun alkaen suhteenne ensimetreiltä lähtien olet suostunut työmyyrän osaasi, se on itsesi vika. Olisit vaatinut miestäsi osallistumaan vastuuseen ja kotitöihin. Ei kenenkään ole PAKKO alistua pelkäksi koneeksi parisuhteessaan. On tehtävä rankkoja valintoja, jos siihen pisteeseen meinaa suhde karata.
Meillä jokaisella on vain yksi elämä. Sellainen asia kuin puolison valinta / täysin epätyydyttävässä parisuhteessa kituuttamisen jatkaminen ovat niitä omia valintojamme. Niistä saamme loppujen lopuksi syyttää itseämme!
Itse tein liittomme loppuvaiheessa aivan kaiken yksin. Hetken jaksoin, mutta miehen monenlaisista ongelmista johtuen tajusin, että helpompaa minun oli jatkaa elämää kahden pienen lapsen yksinhuoltajana kuin siinä sairaaksi tekevässä suhteessa.
Rohkeutta päätöksillesi! Jos vakavasti miehesi (ja lastesi) kanssa keskusteltuasi et edelleenkään näe tulevaisuuttasi parempana ja kevyempänä, niin mietipä miten helpottaisit omaa ja lastesi elämää.....
P.S. Työkaverini valittaa, ettei ehdi itse mitään harrastamaan. Kuitenkin hän voisi vaikka reippaita lenkkejä tehdä lapsen harrastukseen kuljettamisten välissä. Valinta sekin...
Naiset! Ottakaa itsellenne omaa aikaa, ottakaa vastuu omasta hyvinvoinnistanne. Muuten olette katkeria vanhoja akkoja ennenkuin huomaattekaan!- oliko sellaista?
Siis nopeasti laskettuna te tänne kirjoittavat naiset olette perustaneet perheen joskus 10-20 vuotta sitten.
Maailma oli silloin toisenlainen. Miehet olivat kaikki sitä mieltä, että naisen elämäntehtävä on miehen miellyttäminen. Siihen aikaan naisen piti päästä naimisiin, muuten oli viallinen, kelpaamaton vanhapiika.
Helppo se on nykynuorten syyllistää tuon ikäisiä naisia kun ei tiedä siitä minkälaista elämä oli tuolloin.
Äitini kertoi että hänen nuoruudessaan (1960-1970-luvulla) naisen oli pakko päästä naimisiin, koska muutoin suljettiin käytännössä pois yhteisöstä, joten ajat ovat muuttuneet. Äitini mukaan ei silloin kukaan nainen ikinä rohjennut ajatella, että mies osallistuisi millään tavalla kotiasioihin, ne olivat naisten juttuja. Onneksi isäni sattui olemaan avarakatseinen ja työteliäs. Äitini myös sanoi, etteivät isät juurikaan viihtyneet kotona, töissä ja harrastuksissa ennemminkin.
Käytännössä kaikki naiset olivat silloin miehensä armoilla. - nykyajassa
oliko sellaista? kirjoitti:
Siis nopeasti laskettuna te tänne kirjoittavat naiset olette perustaneet perheen joskus 10-20 vuotta sitten.
Maailma oli silloin toisenlainen. Miehet olivat kaikki sitä mieltä, että naisen elämäntehtävä on miehen miellyttäminen. Siihen aikaan naisen piti päästä naimisiin, muuten oli viallinen, kelpaamaton vanhapiika.
Helppo se on nykynuorten syyllistää tuon ikäisiä naisia kun ei tiedä siitä minkälaista elämä oli tuolloin.
Äitini kertoi että hänen nuoruudessaan (1960-1970-luvulla) naisen oli pakko päästä naimisiin, koska muutoin suljettiin käytännössä pois yhteisöstä, joten ajat ovat muuttuneet. Äitini mukaan ei silloin kukaan nainen ikinä rohjennut ajatella, että mies osallistuisi millään tavalla kotiasioihin, ne olivat naisten juttuja. Onneksi isäni sattui olemaan avarakatseinen ja työteliäs. Äitini myös sanoi, etteivät isät juurikaan viihtyneet kotona, töissä ja harrastuksissa ennemminkin.
Käytännössä kaikki naiset olivat silloin miehensä armoilla.nyt eletään tätä aikaa ja ihmisten pitää pyrkiä muuttumaan ajan mukana siksi ihmetyttää että aloitus kirjoittaja menestyy työssään (mikähän työ onkohan töissäkin toisten passaaja ja mielyttäjä)kun kotioloissa tuntuu olevan nykyaikaa jäljessä vuosikymmeniä.
- perheen perustanut
oliko sellaista? kirjoitti:
Siis nopeasti laskettuna te tänne kirjoittavat naiset olette perustaneet perheen joskus 10-20 vuotta sitten.
Maailma oli silloin toisenlainen. Miehet olivat kaikki sitä mieltä, että naisen elämäntehtävä on miehen miellyttäminen. Siihen aikaan naisen piti päästä naimisiin, muuten oli viallinen, kelpaamaton vanhapiika.
Helppo se on nykynuorten syyllistää tuon ikäisiä naisia kun ei tiedä siitä minkälaista elämä oli tuolloin.
Äitini kertoi että hänen nuoruudessaan (1960-1970-luvulla) naisen oli pakko päästä naimisiin, koska muutoin suljettiin käytännössä pois yhteisöstä, joten ajat ovat muuttuneet. Äitini mukaan ei silloin kukaan nainen ikinä rohjennut ajatella, että mies osallistuisi millään tavalla kotiasioihin, ne olivat naisten juttuja. Onneksi isäni sattui olemaan avarakatseinen ja työteliäs. Äitini myös sanoi, etteivät isät juurikaan viihtyneet kotona, töissä ja harrastuksissa ennemminkin.
Käytännössä kaikki naiset olivat silloin miehensä armoilla.Voin kyllä kertoa, ettei yli 20 vuotta sitten ollut mitenkään sääntö, että mies odotti naisen olevan hänelle ja lapsille palvelija. Silloin, kuten nytkin, asenne on henkilöstä kiinni.
Koen, ettei 20 vuotta sitten todellakaan eletty missään 60-70 -luvulla, jolloin EHKÄ olikin erilaiset asenteet naisten ollessa enemmän kotiäiteinä.
Aina on ollut naisia, jotka ovat alistuneet miehen palvelijaksi ja miehiä, jotka ovat alistaneet (tai ainakin yrittäneet alistaa) naisiaan.
Sama kaava pätee niin aikuisiin kuin lapsiinkin: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Voi tulkita niin, että jos nainen "opettaa" perheensä siihen, että äiti on se, joka korjaa ja siivoaa kaikkien jäljet, ei muitten tarvitse edes opetella muuhun käytökseen. Sitten tämä samainen nainen esittää marttyyriä, joka joutuu uhrautumaan perheensä eteen tekemällä KAIKEN ja lisäksi vielä sietämään vähättelyä ja alistamista.
Tilanteesta ei pääse pois kuin muuttamalla ITSE käytöstään. Se, onko siihen uskallusta, on taas IHAN ITSE päätettävä. Jos ei edes yritä, on turha vikistä hiirulaisena.
Itselläni on neljä lasta, joista kolme asuu vielä kotona. Kyllä meilläkin äiti (minä) tekee suurimman osan kotitöistä, mutta se ei ole selviö. Lapsia (paitsi tytärtä) pitää kyllä usein pyytää tekemään osuutensa; viemään roskat, pesemään vessat, imuroimaan, siivoamaan huoneensa... lasten huoneita en ole siivonnut sen jälkeen, kun menivät kouluun. Joskus kyllä täytyy olla "ovipoliisina", etteivät luista hommistaan vihreämmille laitumille (kavereiden luokse).
Mies tekee pyytämättäkin kotihommia, tarttuu imuriin ja tiskiharjaan, pesee pyykkiä, silittää omat paitansa useimmiten. Samoin minä teen "miesten" hommia; tartun sahaan ja vasaraan, porakoneeseen ja meisseliin, teen sallitut sähköhommat, maalaan, tapetoin ja kaakeloin, pesen auton, käytän auton huollossa ;), vaihdan renkaita ym.
Jos (ja kun) ei kotihommat aina maistu, niin siitä kärsii eniten minä itse, mies ja tytär, jolloin joku, joka jaksaa, siivoaa pahimmat sotkut.
Meillä vallitsevasta kohtuullisesta tasa-arvosta ja toistemme kunnioituksesta huolimatta sanomistakin löytyy - eihän milloinkaan kukaan ole täysin tyytyväinen. - Nainen ja yh-äiti
oliko sellaista? kirjoitti:
Siis nopeasti laskettuna te tänne kirjoittavat naiset olette perustaneet perheen joskus 10-20 vuotta sitten.
Maailma oli silloin toisenlainen. Miehet olivat kaikki sitä mieltä, että naisen elämäntehtävä on miehen miellyttäminen. Siihen aikaan naisen piti päästä naimisiin, muuten oli viallinen, kelpaamaton vanhapiika.
Helppo se on nykynuorten syyllistää tuon ikäisiä naisia kun ei tiedä siitä minkälaista elämä oli tuolloin.
Äitini kertoi että hänen nuoruudessaan (1960-1970-luvulla) naisen oli pakko päästä naimisiin, koska muutoin suljettiin käytännössä pois yhteisöstä, joten ajat ovat muuttuneet. Äitini mukaan ei silloin kukaan nainen ikinä rohjennut ajatella, että mies osallistuisi millään tavalla kotiasioihin, ne olivat naisten juttuja. Onneksi isäni sattui olemaan avarakatseinen ja työteliäs. Äitini myös sanoi, etteivät isät juurikaan viihtyneet kotona, töissä ja harrastuksissa ennemminkin.
Käytännössä kaikki naiset olivat silloin miehensä armoilla.Selvennyksesi kirjoitukseeni. Itse en valitettavasti voi lukea itseäni ikäni puolesta "nykynuoriin" - olenhan syntynyt vuonna 1963. Alkuperäinen kirjoittaja ei liene hänkään elänyt avioliitossa vielä 60-70-luvulla. Totta, ettei sitä nuorena ja täysin kokemattomana ole sitä ymmärrystä puolisonvalintaan tarpeeksi (ei ollut minullakaan) ja jokainen voi muuttua jo lyhyenkin yhdessäolon jälkeen melko erilaiseksi persoonaksi tai tavoiltaan muuksi kuin miltä näytti alkuhuumassa. Mutta jos elämä alkaa näyttää täysin epätyydyttävältä ja toinen alistaa mennentullen, on OMA VALINTA, jatkaako suhdetta vai ei.
Edes lapset eivät ole syy antaa itseään kohdella lopun ikää ala-arvoisesti. Talous voi joillakin mennä pyllylleen eron takia - mutta mitä sitten? Se on kuitenkin vain maallista ja lopulta merkityksetöntä ihmisarvoisen ja tasapainoisen elämän rinnalla!
Omanarvontunto kuntoon ja tekemään OMASTA elämästään hyvä. Siitä me olemme itse vastuussa! - kotitöissäkin
oliko sellaista? kirjoitti:
Siis nopeasti laskettuna te tänne kirjoittavat naiset olette perustaneet perheen joskus 10-20 vuotta sitten.
Maailma oli silloin toisenlainen. Miehet olivat kaikki sitä mieltä, että naisen elämäntehtävä on miehen miellyttäminen. Siihen aikaan naisen piti päästä naimisiin, muuten oli viallinen, kelpaamaton vanhapiika.
Helppo se on nykynuorten syyllistää tuon ikäisiä naisia kun ei tiedä siitä minkälaista elämä oli tuolloin.
Äitini kertoi että hänen nuoruudessaan (1960-1970-luvulla) naisen oli pakko päästä naimisiin, koska muutoin suljettiin käytännössä pois yhteisöstä, joten ajat ovat muuttuneet. Äitini mukaan ei silloin kukaan nainen ikinä rohjennut ajatella, että mies osallistuisi millään tavalla kotiasioihin, ne olivat naisten juttuja. Onneksi isäni sattui olemaan avarakatseinen ja työteliäs. Äitini myös sanoi, etteivät isät juurikaan viihtyneet kotona, töissä ja harrastuksissa ennemminkin.
Käytännössä kaikki naiset olivat silloin miehensä armoilla.Aika yksioikoisia mielipiteitä sinulla. Tuo väittämäsi naisen asema on ehkä pitänyt yleisemmin paikkansa joskus 50 vuotta sitten. Oma isäni on nyt 60, ja hän on pienestä pitäen joutunut tekemään kaikkia kodin töitä. Ehkä juuri siitä syystä kun äitinsä teki ne muuten yksin.
ei voi yleistää..... - ihanaa olla sinkku
perheen perustanut kirjoitti:
Voin kyllä kertoa, ettei yli 20 vuotta sitten ollut mitenkään sääntö, että mies odotti naisen olevan hänelle ja lapsille palvelija. Silloin, kuten nytkin, asenne on henkilöstä kiinni.
Koen, ettei 20 vuotta sitten todellakaan eletty missään 60-70 -luvulla, jolloin EHKÄ olikin erilaiset asenteet naisten ollessa enemmän kotiäiteinä.
Aina on ollut naisia, jotka ovat alistuneet miehen palvelijaksi ja miehiä, jotka ovat alistaneet (tai ainakin yrittäneet alistaa) naisiaan.
Sama kaava pätee niin aikuisiin kuin lapsiinkin: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Voi tulkita niin, että jos nainen "opettaa" perheensä siihen, että äiti on se, joka korjaa ja siivoaa kaikkien jäljet, ei muitten tarvitse edes opetella muuhun käytökseen. Sitten tämä samainen nainen esittää marttyyriä, joka joutuu uhrautumaan perheensä eteen tekemällä KAIKEN ja lisäksi vielä sietämään vähättelyä ja alistamista.
Tilanteesta ei pääse pois kuin muuttamalla ITSE käytöstään. Se, onko siihen uskallusta, on taas IHAN ITSE päätettävä. Jos ei edes yritä, on turha vikistä hiirulaisena.
Itselläni on neljä lasta, joista kolme asuu vielä kotona. Kyllä meilläkin äiti (minä) tekee suurimman osan kotitöistä, mutta se ei ole selviö. Lapsia (paitsi tytärtä) pitää kyllä usein pyytää tekemään osuutensa; viemään roskat, pesemään vessat, imuroimaan, siivoamaan huoneensa... lasten huoneita en ole siivonnut sen jälkeen, kun menivät kouluun. Joskus kyllä täytyy olla "ovipoliisina", etteivät luista hommistaan vihreämmille laitumille (kavereiden luokse).
Mies tekee pyytämättäkin kotihommia, tarttuu imuriin ja tiskiharjaan, pesee pyykkiä, silittää omat paitansa useimmiten. Samoin minä teen "miesten" hommia; tartun sahaan ja vasaraan, porakoneeseen ja meisseliin, teen sallitut sähköhommat, maalaan, tapetoin ja kaakeloin, pesen auton, käytän auton huollossa ;), vaihdan renkaita ym.
Jos (ja kun) ei kotihommat aina maistu, niin siitä kärsii eniten minä itse, mies ja tytär, jolloin joku, joka jaksaa, siivoaa pahimmat sotkut.
Meillä vallitsevasta kohtuullisesta tasa-arvosta ja toistemme kunnioituksesta huolimatta sanomistakin löytyy - eihän milloinkaan kukaan ole täysin tyytyväinen.ihana elämä nyt sinkkuna ei tarvii huolehtia myista ,kun kissasta koirastani ja tietysti itsestäni
- Napsu
oliko sellaista? kirjoitti:
Siis nopeasti laskettuna te tänne kirjoittavat naiset olette perustaneet perheen joskus 10-20 vuotta sitten.
Maailma oli silloin toisenlainen. Miehet olivat kaikki sitä mieltä, että naisen elämäntehtävä on miehen miellyttäminen. Siihen aikaan naisen piti päästä naimisiin, muuten oli viallinen, kelpaamaton vanhapiika.
Helppo se on nykynuorten syyllistää tuon ikäisiä naisia kun ei tiedä siitä minkälaista elämä oli tuolloin.
Äitini kertoi että hänen nuoruudessaan (1960-1970-luvulla) naisen oli pakko päästä naimisiin, koska muutoin suljettiin käytännössä pois yhteisöstä, joten ajat ovat muuttuneet. Äitini mukaan ei silloin kukaan nainen ikinä rohjennut ajatella, että mies osallistuisi millään tavalla kotiasioihin, ne olivat naisten juttuja. Onneksi isäni sattui olemaan avarakatseinen ja työteliäs. Äitini myös sanoi, etteivät isät juurikaan viihtyneet kotona, töissä ja harrastuksissa ennemminkin.
Käytännössä kaikki naiset olivat silloin miehensä armoilla.Vaikka naisen asema oli ennen huono, ei se tarkoita että kaikki naiset menivät ennenvanhaan itsekkään miehen kanss miehen kanssa naimisiin. Olihan isäsikin jotenkin positiivisempi tapaus, näin ymmmärsin. Kaikkina aikoina on ollut hyviä tai vähemmän hyviä ihmisiä, ei näitä juttuja voi laittaa yhteiskunnallisen tilanteen kontolle pelkästään. Tiedän monia wanhoja pareja, joissa mies on ihan pehmeä ja nainen melkoinen pirttihirmu. Yksilöitä olemme kaikkina aikoina!
Naisen arvostaminen ei ole kiinni kotitöiden määrästä yksiviivaisesti. Jos mies arvostaa naistaan, kun tämä uurastaa kotona, se näkyy tavalla tai toisella siinä, miten mies kohtelee naistaan. Elämä on kokonaisuus, ei voida katsoa vain jotain yhtä osa-aluetta yksinään.
Nykyaikana löytyy miehiä, joiden käsitys perheestä ja naisen roolista kuuluisi viime vuosituhannelle...
- Nutturatäti
Kymmeniä vuosia naimisissa ja nyt sitten yht'äkkiä heräsit siihen ettet oikeastaan tätä halunnutkaan? Voi hyvä ihminen, koomassako olet ollut?
No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kamat kassiin sitten vaan. - Tallainen ehdotelma?
Tareknsit tuolla tilannnetta, ja enpä tiedä... Jos mies vaan väheksyy, pojat tienaa tuloja muttei tee mitään ja sä vaan alistut kotipiikana oloon, niin enpä ihmettele, että ahistaa. Mutta se on totta, että mitä tapahtuu, jos et tee?
Tulee riitaa? Mitä sitten? Mä en ymmärrä, miksi teet niin paljon? Ketä kiinnostaa jos on väsynyt, syökö aikuiset ihmiset tuoretta vai kaupan pullaa, sillä jos ainakin osa pojistasi tienaavat, he ovat jo niin aikuisia, että leipokoot itse.
Miksi sä alistut?
Sanot, ettei mies hyväksy sitä eikä tätä ja kun diakonissa sanoi, niin sä joustat. Mitä helvettiä?! En tiedä, onko muita kun isoja lapsia, mutta jos on, niin palkkaat lasten hoitajan ja lähdet harrastamaan. Sanelet että asia on nyt näin ja siitä on turha inistä. Ja lähdet. Ei se mies lapsiaan hylkää.
Palaat ja siivoat ja suoritat hullunlailla. Mitä jos vaan alkaisit elämään ja tekemään muitakin, kun marttyyrimaisia ratkaisuja ja osottamaan, että miehesi antaa luvan joka asiaan?
Jos sä kerran tienaat hyvin, aijot erota joka tapauksessa jne. Niin eikö kannattaisi ensin vaan alkaa muuttaa asioita. Kun toiset odottaa ruokaa, sä lähdet lenkille ja käyt itse ulkona syömässä. Sitten sanot, että kotipiikana olo päättyy nyt. Kun sukulaisia tulee kylään, lähdet itse muualle. Muista, että muut näkee sinut sellaisena, kun esität olevasi, ja sinun on muutettava kapinoinnista huolimatta omaa käytöstäsi, ennenkuin he tajuavat yhtään mitäään.
Joskus täytyy vaan tehdä, eikä odottaa, että muut antaa luvan ja tajuaa. Jos on aina totuttu hoitamaan asiat jotenkin, ei ihminen suostu hevin siihen, että asiat muuttuu: etenkin kun kotipiika katoaa. Sä olet ehkä yrittänyt puhua, mutta jos puhe ei auta, niin yhdistä se toimintaan, mitä sulla on hävittävää? Alat vaan toimia miten haluat, ja kerrot tietenkin miksi, et siis kysy lupaa vaan sanelet.
Tuollaisessa elämisessä ei totisesti ole mitään järkeä, kun vaihtoehtojakin on, ja vielä ennen eroakin, ehdit kerran yrittää, jos ne vaikka tajuaisi. - Kokenut1998
On täysin sinun omaa vikaa kun suostut olemaan kynnysmatto. Jos et tahdo, että sinun päälle astutaan, nouse ylös. Itsellä oli samanlainen tilanne mutta sitten yksi kaunis päivä lopetin. Hoidin vain omat asiat, omat pyykit jne. Miehen pyykit jätin kylmästi pesemättä, silittämättä ja ruokaa tein vain itselle ja lapsille. Vähän aikaan mies marmatti mutta pysyin päätöksessä. Aikaa se vie ja lujaa tahtoa mutta kaikki muuttui!
- nyt se
kuuluisa keski-iän kriisi. Ole onnellinen, että sulla on vielä työ ja vielä sellainen, jossa saat arvostusta. Mulla oli vielä vähän aikaa tuon kaiken lisäksi työ, jossa ei tosiaan arvostettu. Nyt ei oo enää työtä, kun vähentivät porukkaa. Mutta mulla on sitäkin arvokkaampaa, mulla on läheiset ihmiset, perhe, jotka tukee. Ihminen arvostaa niin erilaisia asioita.
Koita tehdä sille kotielämälle jotain ensin ilman suuria päätöksiä ja saat elämäsi onnelisemmaksi. - Heips3
Ei ero kyllä työtä vähennä... Mutta sohvan saa yksin itselleen...ja kaukosäätimen. Ja surkutella, kun ei ole vakipanoa.
- Emmi84hki
Ei erotkaan niin helppoja ole. Jos teillä on vielä yhteisiä lapsia niin ethän vaan voi "kadota" omille teillesi. Itse olen kokenut nuoresta iästäni huolimatta vaikean eron eksästäni ja poikieni isästä. Emme olleet naimisissa mutta asuimme saman katon alla ja olimme kihloissa.Suhteemme kesti 5v. Eron jälkeinen työ oli vuosia yhtä helv. En ole kyllä kertaakaan katunut lähtöäni mutta varoituksen sanana eroaminen lisää kiirettäsi lisää. Ennen nykyistä miestäni painoin kahta työtä yh.äitinä, jotta sain elätettyä perheeni, maksettua vuokrat ja laskut yms kustannukset. Siinä samalla eksäni teki elämästämme mahdollisimman hankalaa. En hänestä olisi ikinä uskonut noin vastuuntunnottomaksi isäksi. Hän ei maksanut osuuttaan lasten elatuksesta. Hän ei halunnut tavata lapsiaan. Hän ei auttanut meitä eromme jälkeen missään asiassa ei edes lasten hyväksi. Lopulta sitten vedin itseni piippuun työnteolla. Eron jälkeinen pari vuotta oli kyllä elämäni vaikeinta aikaa. Kaiken tämän eksäni teki vain kiusatakseen minua niinkään ajattelematta lasten hyvinvointia. Luulin tuntevani useiden vuosien jälkeen ex-mieheni mutta tämän koettuani tunsin olevani väärässä. Mieti tarkkaan kaikkia vaihtoehtoja, ennen kuin haet eroa, että onko asiat oikeesti noin huonosti? Keskustele miehesi kanssa ajatuksistasi ja kerro , että olet jopa johtuneista syistä ajatellut eroa. Vai oletteko edes puhuneet asiasta syvällisemmin?
- Emmi84hki
Emmi84hki kirjoitti:
Ei erotkaan niin helppoja ole. Jos teillä on vielä yhteisiä lapsia niin ethän vaan voi "kadota" omille teillesi. Itse olen kokenut nuoresta iästäni huolimatta vaikean eron eksästäni ja poikieni isästä. Emme olleet naimisissa mutta asuimme saman katon alla ja olimme kihloissa.Suhteemme kesti 5v. Eron jälkeinen työ oli vuosia yhtä helv. En ole kyllä kertaakaan katunut lähtöäni mutta varoituksen sanana eroaminen lisää kiirettäsi lisää. Ennen nykyistä miestäni painoin kahta työtä yh.äitinä, jotta sain elätettyä perheeni, maksettua vuokrat ja laskut yms kustannukset. Siinä samalla eksäni teki elämästämme mahdollisimman hankalaa. En hänestä olisi ikinä uskonut noin vastuuntunnottomaksi isäksi. Hän ei maksanut osuuttaan lasten elatuksesta. Hän ei halunnut tavata lapsiaan. Hän ei auttanut meitä eromme jälkeen missään asiassa ei edes lasten hyväksi. Lopulta sitten vedin itseni piippuun työnteolla. Eron jälkeinen pari vuotta oli kyllä elämäni vaikeinta aikaa. Kaiken tämän eksäni teki vain kiusatakseen minua niinkään ajattelematta lasten hyvinvointia. Luulin tuntevani useiden vuosien jälkeen ex-mieheni mutta tämän koettuani tunsin olevani väärässä. Mieti tarkkaan kaikkia vaihtoehtoja, ennen kuin haet eroa, että onko asiat oikeesti noin huonosti? Keskustele miehesi kanssa ajatuksistasi ja kerro , että olet jopa johtuneista syistä ajatellut eroa. Vai oletteko edes puhuneet asiasta syvällisemmin?
tosiaan edellinen kirjoitukseni oli tarkoitettu päätekstille vastaukseksi, mutta väliäkö sen.
- Jussi__777
Helepompi on nyt ku ei tarvii kuunnella kouhoo joka kiljuu tiskirätin kansa kuinka muut sotkoo ja hän siivoo. Siihen nähen muutama minutti viikos mopin kans on hermoleppoo. Naiseton talo on siisti itsestään.
Ainut on se vakipanon puute mikä hiukka häirihtee, huonoki pano kuiteski pano.
Mut se mitä se ero tiettää ensimäisen puol vuotta, siinä sekoo täyspäinenki. Suati jos on niin hullu että vapaaehtosesti eroaa. Pakkohoitoo joutuu jos hyvä tuur o. Ellei, suap oman piäsä kansa olla kahen. Mul ei ollu siinä mittää hävittävvöö, mut silti käväsin helevetissä.
Van jos siltä tuntuu ni tottakai sitä kannattaa kokkeilla, valakenee et tyhmyyestä kärsii itekkin eikä vaan ne joile on tähän asti saanu kiljuu.
Ja nykyne ukko on se jonka sai kakskymmppisenä. Millase saa nelikymppisenä. Jos tällasest haaveilee ni on viisaamp olla tohtorin paperit taikka melekonen ässä punkas. Ja mielellää vähintäi kerran päivää. Ja hyväksyy et piäsärky paranee ku nukkuu autotallis.
- ****
Toisten jälkiä ? Anna olla, ala harrastamaan jotain, vaikka kuntosalia, etkä siivoile lastesi etkä miesten jälkiä. Se on niin, että siperia opettaa. Lapset ja mies osaavat aamupalankin itse ottaa, jos eivät niin olkoot nälissään. Vai haluatko, että lapsesi eivät koskaan lähde kotoa pois ? Miksi lähtisivät täysihoidosta. Tietyssä iässä lapsetkin osaavat pesukoneen laittaa päälle, jos tarvitsevat puhtaita vaatteita. Eli pistä lakko pystyyn ja etsi omia harrastuksia. Huomaa kotiväkikin, ettei siinä nökötäkkään, vaan huitelee ties missä.
- rouva49
..minua ei arvosta kukaan.Yksin joudun siivoamaan,käyn kaupassa,pesen pyykit...en jaksa luetella,ketään ei kiinnosta kotityöt.Mutta nyt
olen ratkaisut yksinäisyyden.OTIN koiran.Ukko ei tiedä mitään.Vielä vajaa kaksi viikkoa ja sitten haen sen tänne.Tämä on viimeinen temppua hankkia itselleni elämä.Sitten menen koiran kanssa lenkille,kylään,agilityyn,näyttelyyn.Joku odottaa minua kotona kun työpäivä päättyy.... - Emmi84hki
Ei se ihan noinkaan mene. Meidän perheessä minä olen myös se pää joka hoitaa kodin,siivoomiset,ruuat,pyykit jne..
Tuota teoriaasi on kokeiltu ja sanon ihan suoraan että se ei toimi. Mies ei tee elettäkään vaikka olisi kuinka sekaista. Itse en ainakaan halua kaatopaikalla asua!Tosin itselläni on nuo hoidettavana,lapset kotona,työ ja harrastukset.. - ja muista
rouva49 kirjoitti:
..minua ei arvosta kukaan.Yksin joudun siivoamaan,käyn kaupassa,pesen pyykit...en jaksa luetella,ketään ei kiinnosta kotityöt.Mutta nyt
olen ratkaisut yksinäisyyden.OTIN koiran.Ukko ei tiedä mitään.Vielä vajaa kaksi viikkoa ja sitten haen sen tänne.Tämä on viimeinen temppua hankkia itselleni elämä.Sitten menen koiran kanssa lenkille,kylään,agilityyn,näyttelyyn.Joku odottaa minua kotona kun työpäivä päättyy....Että ukkosi osaa itsekin siivota ja tehdä ruokaa, ethän sinä jouda enää ukkoasia passaamaan kun koira vie aikasi. Minä olen tehnyt niin, etten kerää ukon vaatteita pyykkiin, on oppinut pesemään ja laittamaan vaatteet kuivumaan, ruoan teen (olen kotona päivät) ja on oppinut itse ottamaan ruokansa, koneeseenkin saa astiat, kun huomautan asiasta.
Voi kun ihanaa, että pääset hellimään ja lellimään sitä. Onnea sekä sinulle että koirallesi. Näin sitä elämään saa muutoksia, jos vain haluaa. - Tasa-arvoisesti
Mitäpäs jos tehtäisiin kerrankin niinpäin että suomen miehet alkaisivatkin vaatimaan tasa-arvoa - ja esim kaikki asevelvolliset (palkattoman orjatyöläiset) menisit lakkoon niin kauan kun naisille oltaisiin laitettu tasa-arvoisesti vähintään naissivari? Tai vastaavasti pakolliseksi joka naiselle kotiäitiys ja lasten synnyttäminen vankilan uhalla ?
- on omavalinta
Emmi84hki kirjoitti:
Ei se ihan noinkaan mene. Meidän perheessä minä olen myös se pää joka hoitaa kodin,siivoomiset,ruuat,pyykit jne..
Tuota teoriaasi on kokeiltu ja sanon ihan suoraan että se ei toimi. Mies ei tee elettäkään vaikka olisi kuinka sekaista. Itse en ainakaan halua kaatopaikalla asua!Tosin itselläni on nuo hoidettavana,lapset kotona,työ ja harrastukset..Meillä tuo on toiminut, vaikka lapsiakin on neljä, poikia kaikki. Itsehän olet antanut periksi.
- Emmi84hki
on omavalinta kirjoitti:
Meillä tuo on toiminut, vaikka lapsiakin on neljä, poikia kaikki. Itsehän olet antanut periksi.
En puhuisi kyllä periksi antamisesta. Teidän pojat taitaa olla kouluikäisiä sitten, että jo tekevätkin kotitöitä?
Meillä on kolme lasta ja eivät kyllä pahemmin vielä siivoskele kun ovat pieniä. Tietysti jotkut voi tykätä asua läävässä mutta minä en.
- ns. elämäni
Tutulta kuulostaa... Yhteen asiaan kuitenkin vielä kelpaa: toisten huolien kuuntelijaksi ja ongelmien ratkaisijaksi. Maineena todella mukava ja huolehtivainen ihminen, joka osaa kuunnella. Kun toisten huolet on murehdittu, he unohtavat tyytyväisenä olemassaoloni. Eli niin kuin sanoit: elämäni sohvana. Minulla on pari tuttua, jotka ovat ottaneet rohkean askeleen ja lähteneet. Alun vaikeuksien jälkeen heillä on uusi elämä, josta nauttivat. Itse olen päättänyt, että lähden heti kun se on mahdollista. Eihän minulla tai sinullakaan ole kuin tämä yksi elämä. Miksi se pitäisi elää onnettomana, elämän loppua odottaen???
- Make60
Otat sen oman ajan ja lopetat viikoksi kaikki kotityöt niin muut huomaan miten paljon se vaatii töitä ja pakotat miehesi ottamaan vastuuta kotitöistä ja sanot muille perheenjasenille että mikään ei ole itsestään selvää ja jos ei mene perille niin otat ritolat vaikka viikoksi etelään keneltäkään kysymättä ja jätät vain lapun pöydälle että lähdin lomalle ja katsot lomalta tullessasi että onko mitään tehty. Pidä puolesi ja jos joku kiukuttelee että sinäkin pidät oikeuksistasi kiinni niin nosta hieveä meteli niin muutkin huomaavat. Hanki oma harrastus ja lopetat ruuan tekemisen ja keskityt välillä itseesi. Kokeile tätä.
- Jo miettinyt
Olen pahoillani pahasta olostasi....
Itse tein ratkaisun vaikka olo ei ollut noin kurja, mutta suhteen muuttuessa siihen että on "sisko ja sen veli" niin sohva, keittiö, puutarha. lenkit ym tulee korvikkeeksi, kotieläimiä myöten. Ja sitten vaan kasasin kamat ja lähdin, tämä on yksi ainoa elämä, mahdollisuus olla ja mennä, katsoa mitkä kortit on pöydällä ja mitkä hihassa. Eli sitä voi lähteä vaikka rakastaa toista, jos tuntuu siltä että ei enää tunne eikä rakasta itseään. Mitä pelkäät, ei maailma sinua hylkää jos et sinä maailmaa. Ei eroon ainoa syy tarvi olla tappelut ja pettämiset! Toivon sinulle rohkeutta kerätä itsesi tyhjästä kolosta ja kävelevän vielä ylpeästi eteenpäin. Itse löysin juuri uuden elämän ja menin naimisiin, siis en katkeroitunut ja nyt aurinko paistaa! - ei käy tasan
Hassua tämä elämä. Me sinkut valitetaan kun on yksinäistä, eikä ketään kenen kanssa jakaa arki.
Naimisissa olevat taas ihannoivat meitä, kun saadaan olla omissa oloissaan ja tehdä mitä halutaan. Miksei sitä koskaan voi olla tyytyväinen siihen mitä on, vaan ruoho aidan takana näyttää kasvavan aina vihreämmin. - Elmeri
sinulla ei sitte ole sitä laulun Elmeriä,siitä laulaa Ragni Malmsten ,oletko kuullu?
- kokemusta on
Nyt kissa pöydälle ! Olet kyllästynyt kotielämääsi ja sinun tulee pitää puolesi. On lastenkin kannalta hyvä, että pidät puolesi ja vaadit vaikkapa muitakin tekemään kotitöitä. Ja miehesi kanssa sinun pitäisi käydä pitkä ja vakava keskustelu. Tottakai kummankin pitää edes jotenkin viihtyä liitossa, eikä toinen voi tuntea itseään toisen palvelijaksi. Tehkää yhdessä jotain sellaista mitä myös sinä haluat. Tietääkö miehesi miten kyllästynyt olet ?? Oletko kertonut asioita suoraan. Vaadi muutoksia. Yleensä ne muutokset piristävät koko perheen elämää, ehkä myös teidän miehenne ja sinun. Miten seksi ? Elämän parhaimpia asioita, jos suhde on kunnossa.
Lopeta olemasta huolehtija ja palvelija, huolehdi oma osasi ja anna muiden tajuta senkin työn arvo.
Joskus itsekin, kun lajittelen vaikkapa puhdasta pyykkiä, mietin, että miksi minä olen se, joka vaikkapa miehenkin vaatteet pesee ja laittaa kaappeihin silittää. Miksi minun pitää tehdä sitä väsyneenä ja kiireissäni. Rupesin nakkelemaan sohvalla makaavan mieheni päälle hänen puhtaita aluvaatteitaan ja sukkiaan. Vähän ihmeissään oli sohvaperuna. Minä joudun itse huolehtimaan omat vaatteeni, sukkanai ja pikkuhousuni. Minä nimenomaan haluankin ne itse huolehti ja ostaa. Minun mieheni ei edes osta niitä, paitsi nykyisin, kun olen ruvennut "hankalaksi" Voin kyllä tehdä hommia, mutta silloin kun on kiire töissä vaikkapa, olen ruvennut minäkin makaamaan välillä sohvalla. Meinää tulla ruuhkaa siihen :)
Pidä puolesi ja hommaa elämää kodin ulkopuolelta, ystäviä, harrastuksia. Itse olen aloittanut kuntosalin ja muutakin harrastusta. Suosittelen. Mä olen kuin vanha patja, se vara vuode joka kaivetaan varaston perältä.
Satunnaiset kävijät painaa ja hieroo. Mä annan levon ja rentoutuksen mut ei kiitosta eikä mainintoja kuulu.
Mut mä näen ne levänneet kasvot ja rentoutuneet vartalot. Se riittää mulla. Se antaa kiitoksen sanaakaan sanomatta.- Tietäjä Iänikuinen
Lapsia voi kasvattaakkin, ettei tarvi itse (muiden ohella) kärsiä niiden kitinöistä, loputtomista vaatimuksista ja itsekeskeisistä kommenteista.
Elämä on valintoja ... joita itse joutuu tekemään.
Toisinaan vaikeitakin valintoja - emmaliinis
Annan sinulle neuvon: tulosta tuo viesti ja kun lapset ovat muualla, olette kahdestaan ja on aikaa, näytä se hänelle. Sen jälkeen istukaa alas ja puhukaa. Luulenpa ettette ole tehneet sitä vuosikausiin kunnolla...
Ja sen jälkeen voitte miettiä yhdessä tai erikseen haluatteko enää jatka liittoanne. - on..
kaikki se mitä elämässä on tärkeää,koti-perhe-ystävät.
Olet saanut ja saavuttanut jotain kallis arvoista elämässäsi.
Jokaiselle tulee tuo kriisivaihe joskus.
Sinun täytyy vaan ottaa itseäsi enempi huomioon ja opettaa ne lapset viemään ja pesemään vuorotellen astiansa koneeseen ja miehesi viemään se roskapussi.
Ei se elämä ilman läheisiä ja omia lapsia ole yhtään mitään,mutta asenne sinulla pitää muuttua ,ettet masennu liikaa.
Olet tiedostanut tilanteesi ja nyt siihen tarvitsee enään muutos ja se muutos pitää tulla sinusta itsestä!- Ei se elämä ilman läheisiä ...
"Ei se elämä ilman läheisiä ja omia lapsia ole yhtään mitään"
ANTEEKS MITÄ SÄ SANOIT??? - mitä..
Siis mihinkäs ne lapset aloittajan elämästä katoaisivat ? tai läheiset.. Jos mies ei ole enää läheinen ihminen, vaikka saman katon alla asuukin, voi kai sellaista luopua, jos ei ota onnistuakseen.
- mutta..
Ei se elämä ilman läheisiä ... kirjoitti:
"Ei se elämä ilman läheisiä ja omia lapsia ole yhtään mitään"
ANTEEKS MITÄ SÄ SANOIT???tässä tapuksessa se olisi väärin jos ajatelttas vaan itseä. Muutosta sen vaan tarvitsee.
- asioista
Tämä viestini saattaa nyt hiukan kirpaista...
Toki miehesi ja lapsesi voisivat ottaa enemmän huomioon sinua ja tunteitasi, mutta olet itse sellaiseksi heidät opettanut.
Meidän perheessä jaetaan työt ja on jaettu alusta asti. Jokainen siivoaa jälkensä, käy vuorollaan kaupassa yms. ja näistä asioista on aina päästy puhumalla sopuun.
Tiedän monia naisia jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä ja olen todella pahoillani teidän puolesta. Ei siinä muu auta, kun alkaa puhumaan asioista ja siitä, ettet sinä ole se perheen ainoa juhta. Jokainen hoitaa vuorollaan asioita mihin kykenee: Lapset varmaan jo osaa tiskata siivota yms. ja miehesi varmaan osaa käydä kaupassa ja laittaa ruokaa, pestä pyykit....
Hommat jakoon vaan! - cat_on_fire
toisilta se arvostuksen näyttäminen usein unohtuu, jos sitä ei itse ymmärrä vaatia..
- tämä kirjeesi
ja teippaa se jääkaapin oveen!
- onnellisempi?
Hei, kiitos rehellisistä tekstistä. Kun nyt lähden työstä kotiin katson aurinkoa ja ajattelin: olen onnellinen, olen elänyt oman, naisen elämän!
En ole saanut jakaa perheen arkea samoin kuin sinä, sillä toinen ei vain jaksanut. Päätin, yksin kyllä selviän. Kasvatin ja hoidin lapset, maksoin laskut ja muut velat ja olin isänä ja äitinä. Olen nyt 4 lapsen mummi.
Nykysin tapaan valtavasti komeita, huomaavaisia, kohteliaita, helliä jne. loputtomasti unelma miehiä. Kaikki olisi täydellisiä kumppaneita!
Olen tuntenut viime aikoina suurta turhautumista. Mennyt kotiin ja ajatellut: onko tässä mitään järkeä. Miksi tämä arjen pyöritys on meidän naisten tehtävä. Asiakasta tulee ja menee, kaikki tahtoo jotakin. Jos minulla ei ole ollut passattavaa perhettä, passaan jossakin muualla. Olen nainen ja tarvitsen tuntea itseni tärkeäksi. Kadehdimme toisen naisen osaa ja silti tallaamme samoja polkuja.
Olen saanut voimaa toimittaja Maarit Tastulalta. Hän lupasi sanoa jotakin syvällistä Telvis-paatsaan saatuaan: " etteen päin sano akka lumessa" Siinä mun elämän filosofia! Mitä jos pistäisit perheesi kovan paikan eteen;
jos ei rupea huomiota ja arvostusta kuulumaan,
niin turha odottaakaan siivous-,ruoka ym. palveluita niin
miehen kuin kakaroittenkaan!
PS.Olkoon voim-eikun voimia toivotan!- teillä on
että tie on kuljettu loppuun, ei jatku polku vaan edessä on vain umpimetsää. Helppo tilanne, tosi helppo tilanne ratkaista - pakkaa laukkusi ja lähde. Ota elämä haltuusi ja ala elää itsellesi, kun vielä on aikaa näin minä tein. Näin minä tein. Tosin vaimo siinä jäi ihmettelemään, et mitäs nyt, kun hänen mielestään kaikki oli ok. Ei perheessä kannata riippua kiinni. jos homma ei toimi vuosikymmenten jälkeen. Äläkä vaan tee sitävirhettä, että suostut lähtemään kaikenmoisten terapeuttien ja kallokutistajien vastaanotolle. Rohkeutta vaan tehdä ratkaisuja!
- Miltä sinusta
tuntuu. KIELTÄYDY VIEMÄSTÄ lapsia harrastuksiin, jos ei tilannne muutu. Isä tehköön ruuat seuraavat kaksi vuotta.
- annelein
Tuo on tuttua uupumukseen asti passaaa ja siivoaa kukaan ei tee mitään
katkaise se tilanne
lähde harraastamaan sano että tänän on miehen vuoro käydä kaupassa laittaa se yhteinen ateria hakea lapset tai viedä ja hake aharrastuksiin
Jakakaa vastuuta perheen yhdessä olosta
ei pidä nuutua ja vain tyytyä siihen että kaikki on sinun harteillasi
Lähde hetkeksi reissuun isä hoitaa lapset ja muuta huolehtii vai onko niin ettet ole antanut heille edes mahdollisuutta tehdä noita
lapset osaa jos vai laittaa ne muutaman kerran vastaamaan esim tiskikoneen käytön ja esim siivoiamaan omat tilansa ja lelunsa ym välineensä jopa pyykinpesukoneenkin osaavat laittaa jos haluavat
Kotona kaikki työt on yhteisiä ei ole olemassa niin että vain yksi ne tekee ja toiset saa vain hillua missä haluaa ja sotkea
Jaa vastuu muillekin pidä vaikka kokous ensin ja kerro ja selitä mitä se sun hommas on ja mitä toivoisit siitä se lähtee
ei yhden tarvitse tehdä kaikkea varsinkin kun et ole kotiäitinä vaan olet myös työssä
Ymmärrän ne kotiäidit jotka on parin lapsen kanssa kotona ja tekevät kaiken mutta kyllä niin moni nainen passaa ja tekee ja siivoa ja touhuaa ja se parisuhde kärsii siitä että et ehdi mitään muuta et ehdi myöskään nauttia yhdessä olosta
Ota yks viikonloppu loma tai vähän pidempikin mene hetkeksi muualla irti tuosta kuviosta siis ihan yksin ja anna isän huolehtia perheestä ja heille yhteinen vastuu
mieti rauhassa missä meneet mitä teet ja miten jaksat
Ei tarkoita että eroaisit ja pakkaisit noin vain tavarat sehän on ihan epäoikeudenmukaista toisille eivät he tiedä sinun ajatuksia ja uupumusta jos et sitä kerro ja näytä mitenkään
kukaan ei ole ajatustenlukija - alla olet
mitäpä jos tekisit niin että "pakottaisit" ne huomioimaan sut, etkä vaan olis tollanen hiljanen hissukka, mikä johtaa juuri tälläiseen tilanteeseen.
Älä siivoa tai muutakaan vähään aikaan niin luulen että kiitosta alkais tulemaan yms.
do your thing, it's only up to you! - reissuun...
Kuule,ota se vanha sohva ja vie se ulos tuulettumaan. Tee kuten miehesi,ilmoitusluontoisena asiana kerro että lähdet ystäväsi kanssa viikonlopuksi reissuun. Ja tee se perjantai aamuna ennen töihinlähtöä... Siinä menee miehesi pasmat sekaisin...Äläkä anna valituksen sanaa vaan kerrot että on sinun aikasi levähtää. Ja kerrot myös sen että mittasi on täynnä. Oikein mukavaa reissua!! ja puhelin äänettömälle tai kiinni kokonaan!!!!
- hissukkako olet
Mieti nyt ???
- aviomies
Sä olet itsepäästänyt tilanteen tohon pisteeseen!
Ota asia puheeksi tilanne haltuun,mene lakkoon,
mies ja lapset ojennukseen.
Kiltin tytön syntrooma
Olet alistunut palvelemaan passaamaan,pistä sille stoppi.
Semppiä - suomalaista elämää
Kannattaako tuosta valittaa. Vaihda suuntaa vielä kun pystyt.
- miettii...
tuota, miksi annat kävellä yli kuten kynnysmaton??? Osasyyllinen olet myös itse!!! muuta käytäntöä siellä huusollissa, mikäli lapset sen ikäsiä et osaavat laittaa lautasen koneeseen, pistä tekemään ja mitä isännän vieraiden kestitmiseen tulee niin kerro ytimekkäästi et teeppä ite kun kerran olet ne kuttunukki. aloita pienin askelin ja ota sitä omaa aikaa, eläkä heittäydy marttyyriksi!!! Vanha koirakin oppii uusia temppuja. Takuulla on raskasta jos vaan uhraudut ja teet yleisen sovun merkeissä. Kukaan ei sinua arvosta ellet sinä itse ja pidä puoliasi. Kaikille kotiduunii tasapuolisesti edes jotain juttuja hoidettavaksi. Jos ei tepsi niin kerro rauhallisesti et nyt alkaa riittää tää piikana oleminen.
- 2345678ikhg
Nyt eikun kamat kassiin ja menoks! Kuinka paljon onkaan kaltaisiasi naisia??! Tottakai rakastat miestäsi ja lapsiasi, mutta rakasta itseäsi eniten! Mitä kaikkea maailma voikaan antaa meille, paljonhan se myös ottaakin. Minä olen parikymppinen nainen ja en todellaakaan haluaisi huomata 20 vuoden päästä että on talo, asuntolaina, kaljamahainen mies jota en kiinnosta millään tavalla, muutama kakara ja kultainen noutaja.. EI EI EI, se olisi pahin mahdollinen!
Lähde matkustelemaan, tee jotain mitä ITSE haluat ja unohda hetkeksi että olet naimisissa. - Nimetön
Elämäsi tuntuu tutulta ja uskoisin että tuollaista se kaikilla muillakin naisilla on. Ainakin minun kavereillani oli kun lapset olivat pieniä. Miehet eivät hievahtaneetkaan minnekkään. Se on eri asia että pitääkö olla? Avio/avoliitossa pitäisi olla tasapuolista kaiken, eli että jos molemmat ovat töissä niin molemmat tekevät yhdessä myös kotihommat. Minäkin yritin aikoinani saada miestä ja poikia tekemään hommansa ja sain muutaman isomman "hepulinkin". Sitä he säikähtivät sen verran että ehkä parina päivänä tekivät - sitten taas jäi.
- kirjasto-gona
... koskaan elänyt pitkässä parisuhteessa, vaikka olisn kyllä sitä halunnut. Siksi minusta tuntuu että kaikista parasta olis oma vanhasohva, jonka kulmaan käpertyisi lepäämään.
Antaisi kaiken touhun ja villakoirien levätä rauhassa ja kuuntelisi kuinka se vanha sohva natisisi ja huokaisi siinä iltapäivän hiljaisessa hetkessä.
Se olisi elämää se. Kaukana kavala maailma ! - kolmaskin
Näytä etusormella ulos ikkunasta....niin kolme näyttävät sinuun!!
- zermo
ootkohan itse ottanut asian puheeksi kotona, vai märehditkö vain netissä ja omassa päässä. naiselta niinkuin mieheltä odotetaan vain ja ainoastaan sitä minkä se sanomattakin hoitaa, mutta jätäppä aamupala siivoamatta tai pyykit pesemättä ja katso sitten mitä tapahtuu.. ei lapsetkaan likasissa vaatteissa kouluun halua. ja luulen ettämieskin jossain vaiheessa havahtuu kyhäämään omat leipänsä x) en nyt tarkoita että ottaisit totaallisen stopin kaikelle, mutta jtn "pieniä" asioita jättäisit tekemättä. etkä antaisi heti periksi. sanoisit vaikka " miks aina Mää? " ;).......ei ihan huono idea tuokaan????
- kohtalotoveri
kotityötkin jaksaa, kun vain saa sen oman ajan ja kiitoksen ja huomion. palkka siitä että muiden elämä pysyisi hyvänä.
monen äidin ja puolison pieni pyyntö: kuulla sanat KIITOS ja ANTEEKSI.
jos puhut ääneen omasta ajasta, saat kuulla miten kelvoton olet tai mitä teet väärin. jos et ota omaa aikaa, väsyt. itsestäänselvyytenä on vaikea olla.
kaikkia ei voi miellyttää, joku voi aina huonosti. jos ei muut niin itse.
mä lopetin esim lasten pyykkien keräämisen heidän huoneestaan, sanoin että vaatteet pestään jos ne on pyykkikorissa. en ole piika enkä kerää. muutaman kerran lapset on valittanut ettei ole puhtaita vaatteita ja yllätys yllätys vaatteet on lattialla mytyssä. puolisokin avasi silmänsä.... pari kertaa olen määrännyt ruuan laitto päivän muille. lapset itse päättävät mitä syödään, tekivät ostoslistan ( minä maksoin, mutta lapset keräsivät tarvikkeet mitä luulivat tarvitsevansa) autoin vain uunin ja lieden kanssa ja teräaseiden...
muutamana lauantaina kun kaikki on kotona, olen vain ilmoittanut että lähden käymään ystävän kanssa kahvilla... ja kun tulen kotiin muistan kiittää puolisoa että sain olla pari tuntia poissa kun hän kerrankin oli kotona...
nyt useimmiten muistavat että olen paikalla, ruoka on hyvää ja vaatteet on puhtaat sekä asunto on puhdas...
piti vain muistuttaa sen vaikeimman kautta....
tosin miehille taitaa myös olla itsetunto ongelma jos kerrot et mielestäsi asiat ei ole tasapainossa... voi ottaa itseensä aika kovaa mut ehkä jossain vaiheessa tajuaa (ennenkuin on liian myöhäistä) - iskäkin
Tuo sama tapahtuu myös miehille, kun on uraputki naisilla päällä!!!! Niin mitä neuvoksi niille reppanoille? Ilmeisemmin samat neuvot pätee miehillekin.
- samoilla linjoilla
Mennän me yhteen olen komea ja tulinen tumma mies 39v. avovaimo on ainoastaan kaveri, asumme saman katon alla mikään muu ei meitä yhdistä, ei edes seksiä ole enää ollut aikoihin, melkoista skeidaa viriilille miehelle. Duunissa ravaan joka onkin ainoita paikkoja jossa tulee enempi kommunikoitua teatterin lisäksi jossa aika ajoin teen jonkin jutun vähiin on jäänuyt tosin sekin, punttiaali, Taiji,i kitarnasoitto ja runous harrastuksina antoisimpia ja tieteysti esiintyminen silloin tällöin. Jos olet kohtalaisen kaunis ja hyvissä kuosissa muutenkin ja sydämesi on puhdas ja luonteesi suloinen niin tässä olen ota tai jätä, pian muutan koko maasta varmasti pois Italiaan jossa luonnettani ymmärretään toisin kuin täällä :)
- valoholisti
eivätkö edes lapset huomioi äitiään mitenkään muuten kuin tee sitä tee tätä-tekniikalla??
olen monta kertaa omassa äidissäni huomannut sen kun häntä ressaa se kun kukaan ei hoida kaikkia hommiaan ja hän joutuu sitten korjaamaan jäljet.miksihän se on yleensä naisen huoli?
MUTTA, oletko VAATINUT huomiota itsellesi?puhunut perheellesi,korottanut ääntäsi ja tuonut sen tempperamentikkään puolesi esiin? (niinno ei sitä kaikilla ole mutta..)jokatapauksessa, jos huomiota ei tipu, on sitä vaadittava.jokainen ihminen on elämän arvoinen!
jos teet selväksi kaikille, että sinä olet enmmänkin kuin mm. tiskikone ja kotiäiti, uskon että huomaat eron.näytä se mitä kaipaat.
ilmaise mielipiteesi suoraan ja äänellä jonka kuurotkin kuulevat (kuvausellista).
kukaan maailmassa ei elä AiNOaSTaaN palvellakseen muita. jos ei auta, voit aloittaa sen uuden elämän. - Pikku-myy
Voi miten tutulta sinä kuulostat. Ihan kuin itse olisin kirjoittanut nuo sanat paperille. Ainut ero meissä on, että olen VIISI vuotta ollut kotona. Hoitanut kolmea lastamme 2,5,7v, miestäni ja hänen yrityksensä kirjanpitoa, omaa talouttamme, sekä siinä sivussa remointunut kotimme kaikki pinnat YKSIN. ILMAN ainoatakaan ihailun tai kiitoksen sanaa :( Joskus sorrun jopa itkemään omaa kurjuuttani (itsesääliäkö, ehkä ) mutta hieman toisenlaista elämää minäkin odotin. Ikää minulla on 29 ja olen aivan loppuun poltettu kotipiika. Koti on aina siisti, puhdas ja kunnossa. Mutta entäs minä itse ? Eli mikäli päätät pakata kassisi, en moittisi sinua ollenkaan. En pysty näkemään itseäni 10 vuoden kuluttua, enkä halua edes yrittää, sillä vaihtoehtona on kaamea mökkihöperö tai toinen ääripää ?? Voimaa sinulle ja rutistus ja halaus ! Vaadi itsellesi aikaa ja HERÄTÄ miehesi huomaamaan sinut !
- tien päälle
"Mietin entistä useimmin, mitä jos vain ottaisin laukun, pakkaisin ja alkaisin kerrankin vain elämään ajatelle itseäni. Ilman sitä toisten tunteiden huomioonottamista, sillä niinhän ne toisetkin elävät."
tee se,jo tänään,paskat muista ja niitten mielipiteistä! - uusi kevät, uusi mahdollisuus
On hyvä että tiedostat sen, ettet jaksa nykyistä tilannetta. Huomaathan että muutoksen pitää tapahtua sekä sinussa että muissa perheenjäsenissä. Jos et koskaan vaadi muilta mitään, vaan aina alistut muiden tahtoon, kuinka voisit saada mitä haluat?
On tärkeää, että opit olemaan uhrautumatta. Tähän olisi hyvä saada ammattiauttajan apua. Voisi olla hyvä konsultoida esim. jotakin perheterapeuttia, jonka avulla pääsisitte selvittämään solmuja.
Erota voi sitten myöhemmin, jos asiat eivät siitä selviä.
Jos seurakunnat eivät tunnu vierailta (ja vaikka tuntuisivatkin), seurakuntien perheasiain neuvottelukeskusten perheneuvojat auttavat juuri tällaisissa asioissa. Sinne voi hakeutua, vaikka ei olisi edes kirkon jäsen. Uskontoa siellä ei tuputeta.
Kun asioita käsittelee näillä sivuilla, joutuu samalla monien sellaisten ihmisten reposteltavaksi, joilla omatkaan asiat eivät selvästi ole kunnossa. Jätä sellaiset kommentit omaan arvoonsa.
Voimia sinulle siihen, että saat nyt lähdettyä liikkeelle selvittämään asiaa! - Elmeri-51
ei riitä kaikille meitä Elmereitä,,
- pakkaa kamat
ja lähe liitää emmä ainakaa haluis elaa tollast elämää. Säästä pari kk ja lähe menee suomesta sil massil mitä tääl tienaat pärjäät monta kuukautta ulkomail. en tiiä teist mut mä en ainakaa aio mädäntyy samas kaupungis mis oon syntyny ja jäädä tän paska koneiston syötäväks
- Mies11
Tuo ihan uskomatonta natinaa. Lähde lätkimään siitä suhteesta, ei tarvi valittaa eikä pähkäillä. Kaikki ongelmat ratkeaa kun paiskaat oven kiinni takanasi..
- Restoori
Juu sitä saa mitä tilaa... Uskon että ukkos on aika tyytyvainen sun panokseen muttei vaan kerro sulle sitä, ukot on monesti aika pöljiä. Kovasti on nykyään muotia karata ja kaikkee... Tilanteeseen on kuitenkin todennäköisesti hakeutunut persoona joka sitä haluaa(olla perheenäiti tai kotitalousihme).
Sanoisin sulle ite että tee mitä lystää! :D Silti henkilöt jotka sinun työn hedelmistä nauttivat sun kans ovat siitä varmasti kiitollisia. - varmasti löytyy
Sinulla on huono päivä. En kuittaa tätä pelkästään tuolla kuitenkaan, varmaan on useampikin huono päivä.
Minä olen 36 v. ja aina kammonnut perhettä. Sain nk. tarpeekseni isosta perheestä kun elin sellaisessa lapsuuteni (8 henkeä). Nyt minulla on koira ja mies ja olen hyvin onnellinen. Työtä myös teen tietty. Totta kai minullakin on ongelmia kuten kaikilla, vaikka tunnenkin valtaosan aikaa oloni täydellisen tyytyväiseksi.
Mieti kuitenkin ennen kuin teet mitään peruuttamatonta. Eihän koskaan tiedä mihin kurjaan jamaan elämä olisi päätynyt ilman perheen perustamistasi. Asiat voisivat olla huonomminkin.- kommentti...
Hyvä kommentti!Tässä on järki-ihminen
- lopen uupunut
Ymmärrän sinua hyvin. Olen nuori ja naimisissa, mutta lapsia ei ole. Olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että miehen tarpeet ovat ne tärkeimmät. Kun nainen käy töissä sitä ei arvosteta. Naisen tehtävä on jaksaa painaa kaikki kotityöt, pyykinpesu jne. oman ansiotyönsä lisäksi. Mies tulee kotiin, mutta ei voi edes panna pyykkiä koneeseen, vaan tietokone ja pelaaminen vievät kaiken vapaa-ajan. Minulla ei vapaa-aikaa olekaan.Hoidan kaikki käytännön juoksevat asiat ja hänenkin asiansa, koska jos en niin tee, niin luottotietomme olisi mennyt ajat sitten. Lapsia en tähän maailmaan hanki, koska sitten ei minulla olisi enää ollenkaan elämää. Kolmessa vuodessa naimisiin menon jälkeen olen lihonnut yli 20 kiloa, koska en jaksa enää kaiken stressin keskellä ajatella kuntosalille menemistä. Aikaisemmin olin hoikka ja viehättävä. Seksikin pitäisi kiinnostaa, mutta eipä enää kiinnosta. Eli olen sovinistisesti sanottuna pihtaaja, joka ei ota huomioon miehensä tarpeita. Entä ne minun tarpeeni?
Äitini aikoinaan uhrautui miehensä ja lapsien vuoksi. Mies (isäni) petti ja jätti äitini ja lapsensa. Äitiä ei sitten enää kukaan huolinutkaan työelämään takaisin. Elämä pilalla niin omien unelmien kuin myös taloudenkin puolesta. Tekee pahaa äitini puolesta.
JÄTÄ MIEHESI JA LAPSESI! He eivät sinua tule koskaan ajattelemaan. Sinulla on siihen taloudellisesti varaa, kaikilla ei näin ole.Ota uusi mies, mutta älä tee virhettä, että menisit naimisiin uudestaan. Sinullakin on oikeus hyvään elämään. - Taivas
Näin se menee puolin ja toisin. Tässä ja nyt ollaan harmaata tapettia, sit repästään itsemme irti. Muutaman kuukauden päästä ollaan senssilinjoilla ja odotetaan et löydetään elämäni nainen/mies, jonka kaa jakaa ilot ja surut. Elämä on laiffii.
- ömat ratkasuni......
ja olen yh-isukki,ja sellaisena pysynkin vielä jonkun vuoden.Nyt on asiat hyvin ja suhde lapsiin huomattavasti parempi kuin huonon suhteen aikana,sanoisinko AIVAN MIELETÖN.
En tarvitse naista tiskaamaan,pyykkäämään ja kokkaamaan,osaan kyllä itsekkin ja hauskaa on.
Mutta silti sitä vastakkaiseen sukupuoleen tuntee vetoa huonoista kokemuksista huolimatta. - Kimberly85
Äitini eleli 27 vuotta alkoholistin kanssa. Meitä on minä ja veljet '73 '76. Äiti toivoi tyttöä kovasti ja saikin sitten. Mikään vain ei muuttunut miesosapuolen eloksessa - viina vain virtasi. Osasi sitten kyllä lopulta lähteä -97. Olin tuolloin 12 vuotias. Voin sanoa hieman jälkeenpäin, että suuri kivi putosi sydämeltäni kun vanhempani erosivat. Huikeat verenpainearvonikin paranivat kun stressi loppui. Vanhempani ovat 49 ja 38 syntyneitä. Isä meni edes 2006 alkutalvea kotipaikallaan tulipalossa koiransa kanssa parempaan paikkaan...
Voimia sinulle rakas lähimmäiseni. Elä itsellesi, olet jo saattanut jälkipolvea maailmaan. Minä en edes halua! En tahdo olla sidoksissa mihinkään mistä en pääsisi irti tai se olisi vaikeaa, eikä tämä nykymaailma ole lapsien arvoinen paikka. Tämänpäivän kasvuympäristökin on vaarallinen suorastaan, media pahimpana sotkijana ja moraalin vääristäjänä... Itse olen onnellinen kihlattuni ja koiran kanssa. Olen saanut sen mitä halusinkin. Mitään ei puutu, vaikka vuokralla asun (mies kirjoilla omassaan). Kovin itsenäinen olen (omillani) ja haluan jatkossakin olla (ei voi kukaan moittia siipeilijäksi)... Varsinkaan ""anoppi"" jokanka mielestä pojalleen ei oo hyvä kukaan tai mikään ... !
Tsemppiä sinulle. Osaat kyllä tehdä oikean ratkaisun kun vaan tartut "härkää sarvista". - osaton onnesta
sama tilanne täälläkin
En vain osaa lähteä..
kaiken lisäksi mies sanoo- ettei tiedä, kun yritän kysyä miten eteenpäin.
Sairaus vei seksikyvytkin ja en jaksais aloittaa kaikkea vielä kerran alusta, kun olen kota 50 nainen.
Mutta silti - kaipaan edes hellää puristusta syliin, sitä vain en saa.- toteemipaalu
Näinhän se on; nainen kaipaa kosketusta, hellyyttä, huomiota, edes pientä...
Mutta miksi me naiset kohtaamme vain niitä vääriä ihmisiä...? Minullakin vaikeaa, tunteettomuutta, sairautta, vaikka olisin toisin odottanut vaikeiden aikojen jälkeen... Kohtalotovereita olemme...me naiset... - Esim
Mikä meitä naisia vaivaa?
Älkää suostuko lattiaräteiksi. Olen itse lähes kuuskymppinen, pääsin eroon narstiseta miehestä ja olen ollut ihant tyytyväinen. Olen tapaillut lähes 20 vuotta itseäni nuorempaa miestä, sitoutumatta mihinkään. Kivaa ollut, kun on itse voinut päättää mitä ja milloin haluaa. Tärkeää, että pitää huolta itsestään. Ei pidä antaa elää kuin pellossa. Jos olet oullea, laihduta niin että painoindeksi on noin 20-23. OK
Joskus on ollut yksinäistä, mutta siihenkin tottuu. Toivotan onnea kaikille.
- kaapo666
Moi.
Minulla miehenä tuntuu ihan samalta...
Tulen töistä myöhään ja joudun kuitenkin laittaa pienimmälle iltapalan ja nukuttamaan. Sitten pääsen koiran kanssa ulos ja kello onkin jo 00.30.
Sitten pitäisi vielä saada sitä omaa aikaa... vaikka istua tv:n ääressä....mut sitten kuuluukin! miksi valvot näin myöhään... aamulla olet sitten taas väsynyt.. niin kun joutuu laittaa taas aamupalaa 06:30..eukko laittaa itseään kuntoon. Muista sitten viedä roskat...jos en muista.. soitetaan sitten töihin.. et sitten vienyt roskia..- duodecum
Siis, olet mies ja sinua kohdellaan näin? Olen samassa tilanteessa ja olen nainen... Olen hoitoalalla ja rankassa työssä. Minua ei arvosteta ja olen aivan yksin kaikkine huolineni...mutta pidän työstäni. Arvostan itseäni, olen taiteellinen, herkkä ja toiset huomioon ottava...ja ihan mukava...silti olen niin yksin.
- sensio9
Vaikka olenkin mies kerron, että sinä olet oikeassa, syy miksi näin kerron johtuu, siitä että olen yli 10 hoitanut kotiani ja lastani joka käy täällä viikonloppuisin.
Tiedän se työmäärän minkä teet ja minä ainakin arvostan sitä hyvin korkealle, nykyisin teen kyllä ruokaa nais ystävälleni, ja siivoankin säännöllisesti, ja pidän sitä hyvin arvokkaana työnä, joka ansaitse suuren kiitoksen, ja muistan myös kiittää hänen tekemästään työstä ! - vapaa sielu
LUEPA KIRJA : NAISET VENUKSESTA, MIEHET MARSISTA !
EN ENÄÄ MUISTA VARMASTI OLIKO KIRJAN NIMI TÄMÄ....MUTTA SUUNNILLEEN. - nainen vaan...
Sanoppa muuta. ihan niinkun omaani olisin lukenut.. kirjoita jos haluat yksityisesti jutella...
- vapaa sielu
JOHN GRAY: "MIEHET OVAT MARSISTA NAISET VENUKSESTA"
- joku
Anna- Liisa Valtavaaran kirjat Kiltteydestä kipeät ja Ainako anteeksi?
suosittelen lämpimästi kaikille - Napsu
joku kirjoitti:
Anna- Liisa Valtavaaran kirjat Kiltteydestä kipeät ja Ainako anteeksi?
suosittelen lämpimästi kaikilleNuo kirjavinkit on tosi hyviä, ne kertoo kiltteydestä joka tarkoittaa myös läheisriippuvuutta
- Tsimpukka
...kysymyksestäsi:
Mietin entistä useimmin, mitä jos vain ottaisin laukun, pakkaisin ja alkaisin kerrankin vain elämään ajatelle itseäni. Ilman sitä toisten tunteiden huomioonottamista, sillä niinhän ne toisetkin elävät.
Mikä estää toteuttamasta? - sairauteen
älkää hyvät ihmiset vedotko kumppaninne sairauteen,se tulee jos on tullakseen.Ajatelkaahan itseänne vastaavassa tilanteessa,haluatteko että kumpaninne tilittää sitä täällä?????????????
- VAPAA SIELU
elokuva : "Leipää ja mTulppaaneja" ohj: Silvio Soldini (v 2000) jota katsoessani nauroin ja itkin...! katsoppa se miehesi kanssa ! Herättää varmasti ajatuksia. Herkullinen elokuva!
- VAPAA SIELU
siis "Leipää ja Tulppaaneja"
- Jotakin...
Sinun kannattaisi lukea ajatuksen kanssa, mitä olet itse kirjoittanut. Harkitset eroa, mutta et uskalla muuttaa työjärjestystä, koska miehesi uhkaa silloin erolla. Et voi lähteä lomalle, koska miehesi ei anna.
Mitä siis oikeasti pelkäät? Ilmeisesti riitaa ja keskusteluja, joita käydään muiden kuin sinun ehdoillasi. Tämän pelon kohtaaminen olisi oleellinen asia, mikäli muutosta haluat. Vaikka eroaisit, silloinkin joutuisi kohtamaan sen tilanteen, jossa olisi riitaa ja keskustelua, jonka pohjalla olisi muiden tuntema pettymys sinun toimintaasi.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja päätä muuttaa toimintatapojasi, kysymättä mieheltäsi lupia. Aluksi lähde lomalle, mikäli miehesi vastustaa, kehota häntä hakemaan eroa. Muutenkin voisit toimia siten, että erosta puhuu miehesi etkä sinä. Vaikuttaa nimittäin siltä, että miehesi toimintaa ohjaa vastuuttomuus ja vallankäyttö joka ei ole perusteltua. Anna sovinistin kantaa se vastuu, joka hänelle kuuluukin, nykyisen toimintansa perusteella.
Mikäli vieraita kutsutaan, ilman sinun suostumustasi, pidä silloin ansaittu tauko kotitöistä ja poistu kotoasi, onhan pilalle passatulla puolisollasi silloin seuraa.
Lapset oppivat hyvinkin nopeasti muuttamaan tapojaan, kunhan olet johdonmukainen. Omat vaatteet huolletaan, mikäli niitä ei kukaan huolla valmiiksi. Astiat löytävät tiensä pesukoneeseen, mikäli sitä johdonmukaisesti vaatii. Jos miehelläsi on muuttuneeseen toimintaasi sanomista, kehota hakemaan eroa.
Ihminen on viime kädessä vastuussa itse itsestään, missään tapauksessa muutoksia ei tapahdu, mikäli muutokseen ei aktiivisesti pyri. - olla paskaa
Monet sitä kärsii samaa ongelmaa.
t: Mies - Ollaan yksin
Olisikohan aika ottaa seuraava askel ja siirtyä omaan elämään? Mieti oikeasti ja tee päätös!
- ajoissa tajunnut
Voi, kuules, jokainen on vastuussa omasta elämästään! Siksi valitukset siitä ovat epäasiallisia ja kertovat enimmäkseen muille vain sen, että mitä valittaja on jättänyt itse tekemättä, ollakseen onnellinen. Elämä on valintoja, eikä se edes vaadi meiltä keneltäkään mitään muuta kuin muuttumista. Mitä aikaismemin ymmärrät tämän, sitä onnellisempaa elämää elät ja joka hetki näet ympärilläsi sen, mitä SINÄ ITSE olet siihen luonut.
Elämä ei ole paskaa, kaikkea muuta! - EI KUKAAN ANNA
Niin juuri. Kukaan ei tuo sinun hyvyydellesi ja uhrautuvaisuudellesi käteen, ettet ota! Rakastat perhettäsi, siksi uhraudut mutta jos olisit POISSA...kusessa olisivat ?
Puoöisosi pitäisi arvostaa sinua ajoissa...ei saa pitää itsestäänselvyytenä. Suhdetta pitää vaalia AINA. Ei työt jää tekemättä siitäkään huolimatta.
Olen ottanut ja muutkin arvostavat enemmän. Itsekin kaipaan perhettä.
On se taitolaji sinänsä...puolin ja toisin. Mies antaa naiselle ja nainen antaa miehelle ;)) - tein sen
Jätä joskus laittamasta ruokaa ja tiskaamasta ja siivoomasta ja pese vain omat pyykit jätä muitten pyykki koriin. kyllä perheenjäsenet sen jossain vaiheessa huomaa. Varsinkin sinun työ panoksesi.
- isi
Ellet sinä ensin arvosta itseäsi, työtäsi ja perhettäsi kuka sitten?!
Häntä pystyyn porkanit.
Terveisin yksi iskä ja nyt jo pappakin.
- DS.
Ehkäpä ongelma on juuri siinä, että sinä olet tähän asti alistunut kohtaloosi. Jos jokin asia vaivaa, niin eikös siitä pitäisi puhua? Lapset nyt on lapsia, mutta koittaisit nyt ensin alkuun avautua sille miehellesi. Sinun ei tarvitse loihtia yhtään mitään. Sanot sille vaan, että hän kyllä tietää missä kaapisa ne kahvipaketit ja suodatinpussit ovat.
- 32123
Ehkäpä teidän kannattaisi keskustella tästä asiasta miehenne kanssa. Vaatia saman pöydän ääreen ja kertoa mitä ajattelet. Mitä hänen pitäisi tehdä. Alkaa vaatimaan kuuntelua. Oman pään sisällä ei asiat ratkea. Ellet sitten tosissasi halua erota? Vaan entä sitten kun on omaa aikaa ja tilaa. Siitä huolimatta ihminen on yksin.
- heikkihermanni
vaimo ja äitee!!
meinaakkos nyt tehrä mitään sotkuilles, vai jäärä paikoilles? Täälä on tullu monenlaasta neuvoa, mutta sää oot karannu paikalta- vaimo ja äiti
Miettin ja pohdin. Luen ja ajattelen. Monta neuvoa saannut ja haukkuja sekä ymmärrystä. Suuri kiitos ihan kaikille, jotka kirjoititte tänne.
Kaikkia kiitän, olette oman mielipiteen kertoneet. Kaikkien kanssa en ole samaa mieltä. Usemimmat laittaneet miettimään.
Salaa tätä perheeltä en ole tehnyt. Tietävät mitä kirjoitan. Pointti on, ettei se jaksa heitä kiinostaa.
Kait sitä luopuu toivosta, pikku hiljaa ja vähitellen. Toinen ei vain välitä, jokin vain kuolee hiljaa sisällä. Kait toivon miehen edes hetkeksi miettivän, viimeistä hätähuutoani. En halunnut luopua avioliitostani, mutten jaksa näikään jatkaa. Olen vain liian väsynnyt jatkaakseni.
Osa oli oikeassa, olen antannut sen mennä itse tähän pisteeseen. Vielä vuosi sitten en edes ajatellut antavani itselle oikeutta luovuttaa ja päättää avioliittoani. Parikymppisenä avioon mennessä päätin pitää avioliittoni kunossa, olla hyvä vaimo ja äiti. Olen siis ollut pääkkö. Kun toinen jätti tekemättä tein siis hänenkin osan.
Olen käynnitänyt prosessin, jossa jatkan omaa elämääni, siis käynnyt tuomarin puheilla. Oma asunto on hankkeen alla. Uutta suhdetta ei ole, eikä mitään mielenkiintoa edes sellaista ajatella.
Vuosia laitoin aina perheen oman edun edelle, nyt vain ajattelen itseäni. Eihän sitä tosiaankaan kukaan muukaan tee. Aikaisemmin ajattelin, että kun toista rakastaa haluaa hänen olevan onnellinen. Kait sitä ajatteli myös toisen tuntevan samoin. Erehdyin tai sitten rakkautta ei ollut hänen puoleltaan.
Pojat ovat isoja ja aikuisia, samoin mieheni. Tehköön omasta elämästä oman näköisiä, niin minäkin teen.
Otan ensi kuussa koko loman ja lähden vähän katselemaan maailmaa. Lomailen ja vain nautin. Unohdan vain hetkeksi kaiken muun.
Ensi keskiviikkona minulla on uusi koti ja mieheni saa paperit ja minä olen lomalla. Vielä tänä aamuna kun pakkasin, totesi mieheni minulle, ettei usko minun tekevän yhtään mitään. Käski vain lopettaa teatterin ja keskittyvän kotitöihin ( laatu on ollut surkea lähes viikon )
Kiitos siis kaikille. Päätös kuitenkin oli yksin minun. Halusin ehkä kuitenkin miettiä hyvin tarkkaan mitä teen, avioero ei ole eipäs-juupas leikkiä. Kirjoittamalla asiat ylös ja näyttämällä sen perheelle, sain vahvistusta omalle näkemykselle. Nyt olen 100 % varma, valinta on tehty. Eteenpäin elämä jatkuu, taakse en katso. Mitään en kadu, miehelleni en ole katkera, ketään en syytä. Nyt vain yksi ajanjakso elämässä jää taakse ja uusi ( en tiedä millainen ) on edessä. Mutta saa varmasti sen muutoksen, hyvän vai pahan ? Tiedä häntä, mutta kait se on omissa käsissä.
Talous on kuitenkin turvattu, kiitos edesmenneen äitini. Testamentissa hän ilmoitti, ettei puolisollani olisi oikutta perintöosuuteeni. Fiksu ja mukava asianajaja hoitaa asiat sivistyneesti. Toki joudun maksamaan hieman tasinkoa miehelleni ( olen siis se suuremman omaisuuden omistaja ), mutta en läheskään niin paljon kun kuvittelin. Rahalla ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole niin suurta merkitystä.
Yllättävän helposti asiat menevät kun lopullinen päätös on tehty.
- niin niin...
Ite oot ukkos valinnu, oisit valinnu paremmi. Itse olet tekosi tehnyt, kanna vastuusi. Jos teet päätökses lähteä, älä marise jälkeenpäin.
Mikä ongelma ihmisillä on tehdä päätöksiä tässä kauniissa ainutkertaisessa elämässä?
Pitääkö sen lukea Seiskassa tai Ohoo:ssa että osataan tehdä omalle elämälle jotain??
Ette VOI olla tosissannw? - oll
ihan vinkkinä. vain irrottaudu sellaisesta elämästä pikkuhiljaa millaiseen et ole tyytyväinen. pienin askelin hyvä tulee.
- marttyyrejä että:)
Luin n. puoliväliin ja nauroin mielessäni, ettetkö tunnista alkavaa keski-ikää vaihdevuosineen. Mutta kappas vaan, sieltähän se tuli:)
-toiveet, haavet- mennyttä? (eihän ne tarvi olla kadotettuja, unelmoi edelleen)
-arki (jessus mikä onni omistaa arki, koossapitävä vanne)
-työ, josta nautit (pysyt arjessa ja itsesi pidät pinnalla)
-koti, jota vihaat (turvasatama johon saat halutessasi vihdettua "parketit" ja huoneentaulun)
-puoliso (otot ja panot turvattu, ihokontakti pitää nainin ohella hormoonitasoa yllä)
-siivouskone, varma pano, piika, äiti (TÄÄ on paha!-paitsi toi pano)
-miehen /lasten tarpeet ( tääkin on ok, hyvä että kaksi kolmannesta harrastaa, MUTTA sun nimeäsi ei näy)
-välittämistä et saa (ET jaksa välittää itsestäsi?)
-itsekkyys ( nooh, se kuuluu elinikäiseen kaareen kahitystasoineen: tervettä itsekkyyttä saa olla, mutta tuo ajatushan tulee meitin iässä vastaan: halutaan hypätä sivuun, katsotaan taakse ja punnitaan , milloin se mun vuoro tulee - tää tunne ei mee ohi, ellei tee jotain)
-toisten kiittämättömyys (kasvatus jäänyt vajaaksi)
-en halua riitaa, en valita/vaadi( TÄÄ ON PAHIN, koska äänesi on alistunut tässä kohtaa
-vanha sohva!(ristus kuule, jos vanha sohva on talossa, siitä ei kukaan halua luopua; siinä on hyvä maata, siinä tuoksuu koti, turva, pano, imetyskin ..ja jos se vielä näyttää sinulta:)))
-mallina nuorille elämäsi? ( nyt sitten tyttöterapiaan aika!, et kyllä siirrä tuota asennettasi nuoriin, teet karhunpalveluksen. Miksi kaikkien pitäisi pakosta kokea sama? Eihän sullakaan nuorena ollut kuin haaaveet elämästä - et tiennyt tai ehkä uskonut , mitä arki oikeesti on. Anna nuorille mahis motivoituneeseen visoon elämästä:)
Näin monta hyvää kohtaa tuossa tekstissäsi, sinäkin näet ne joskus. Pahimpana pidän kahta asiaa: 1) se, ettet halua riitaa, vaikka voit pahoin ja 2) kukaan ei kiitä. Molemmat kohdat nivoutuvat yhteen. Karsju niille se paha olosi, tai sano muuten sinulle sopivalla tavalla se ääneen. Pyydä kiitos edes ruuasta, vaatehuollosta ja siisteydestä. Jaa työlistat ikätason mukaan perheenjäsenille. Kakkien tulee osallistua. Ota vapaahetkiä ja jätä siivoamatta sanoen: heipa, äitillä rulettaa nyt . Käy tyttösakeissa missä kaipaat, käy miehesi kanssa, käykää koko perhe..
Eli ala elää sillee, ettet ole kuin se pöytä, jossa neljän jalan sijasta vain yksi jalka on täyspitkä, eli sinä.
Ja elä. Ei maailma kaadu yhteen naiseen, ei se silloin kaadu edes siihen, ettet tee kuukauteen vikkosiivoja. - minä valitsin toisin
Elän köyhänä onnellisessa parisuhteessa ja ensi viikosta eteenpäin työttömänä. Ei pelota eikä hirvitä sillä vähällä rahalla olen pärjännyt tähänkin asti ja saanut lapset khta aikuisiksi.
Muuten samojen ongelmien kanssa täällä painin minäkin. Poika piut paut välittää tehdä yhtään mitään kotona. Ei edes rahasta.
Tytär sentään menee kesätöihin tienaamaan omat meikkirahansa.
Minä huseeraan niin kauan kun mies arvostaa ja sillä jaksan. Ymmärrän sinua mutta ymmärrän kyllä nyt senkin että raha ei taida edes helpottaa asiaa vaikka usein sitä ajattelenkin kuinka se helpottaisi?
Pakkaa kassisi ja lähde lomalle ihan yksin pariksi viikoksi. Älä selittele kenellekkään mitään. Jätä lappu että tarvitset nyt omaa lomaa kaikista miehistäsi. piste. - Ei vaiskaan..
Painin ihan samojen asioiden parissa sillä erotuksella etten saa edes sitä pakollista äitien päivän ruusua jos en itse osta tai äitien päivä kakkukahveja jos en itse kakkua tee ja keitä kahveja....
OIkeesti tätäkö halusin en todellakaan....- mee pois
lähde aamulla töihin, mutta mene töitten jälkeen jonnekkin, vaikka hyvän (luotettavan) ystävän tykö. Ilmoita kuitenkin, että oot tallessa ja palaat vain jos asiat muuttuvat. Ole pois kuitenkin vähintään kuukausi. Ehkä oppivat tekemään jtn ihan ite. Jos eivät, älä palaa. Testattu, ehkä toimii ehkä ei...
- pillittäjä luuseri
miten joku vielä jaksaa ihmetellä kun miehet --joilla on aivot heittää tollaset meneen ja vaihtaa nuorempaan jolla on itsetunto ok !!!
- Jussi__777
Mä oon mies, mul ol akka saatana iän kaiken. Mitä se tek. Sillo tällö siivos, laitto helekati huonoo ruokaa ja kilju jos mä yritin laitta. Sängys ol ku lahna sillo ku siihe vaivautu.
Sit ku älys lähtee anto ymmärtää et elämä ol surkeeta. Kyllä kai se perkele on jos kiertää ukkoosa ja nurkassa yksnää ruikuttaa puutetta, ei opettele tekee ruokaa eikä anna niihe tehä jotk ossais.
Lopetat rukutuksen. Valihe kahesta,
1. meet joko ukkos puhheile ja näytät tän tekstin, sit sanot et ny ensimäine viikko naiaa, sit katotaa mitä harrastetaa yhes.
2. Pistät kaike jakkoo, mee otat jostaki uue kämpä, voin kertoo et mukkaa tulloo se akka joka o ku vanha sohava. Sit meet paarii vonkaa, oisko tääl sellasta hellää, isohäntästä jätkee joka haluu panna vanhaa sohvaa. Jos et pistä kunno meikkii ja ehi kaikkei humalaisempii tai 16 kesäsii jotka halluu harjotella, voin sannuu et pornokaupan kaut ties kottii johtaa.
Elikkä, jos meinaat saada kunnon miehen joka sinua paapoo ja kunnioittaa, pyydä ja tee se kunnolla. Oma ukkos voi olla hiukka helepomp ku se on tottuna. Voitha kyssyy multakii. mä vaan sanon ylleesä ei jos vaikutat vanhalta sohvalta, jos taas oot Pamella Andersonin klooni ja viksu, mä oon varma kaato mikäli oon 15 pitkän jäliltä.
Siispä, peiliin kun katot, vian sieltä elämääs löyät. ja se peili kulkee mukana, menit minne vaan.
. - lommoo
viikoksi, siis lähdet lomalle, yksin. Maistelet sitä elämääs ja makusteölet miltä tuntuu, ilman lapsia, ilman miestäsi. Mun mielestä oot vaan ylirasittunut. Sitten kun tulet takas lomalta, niin pidätte perhekokouksen ja sovitte työnjaosta, kuka tekee mitäkin ja milloin ja miten.
- hmhmhmmh
ehkä sun pitää vaativampi.
mieskin huomaa, ettet ole niin itsestään selvyys!- pä!!!
sun pitää olla vaativa ja joskus valita!
- mitä minun pitäisi saada
hyvä ystävä!
Kuulostaa tutulta. Minäkin masennun kun en saa arvostusta ja rakkautta ja hellyyttä lähimmiltäni.
Silloin itken ja nukun. Mietin milloin viimeksi olen ollut onnellinen, mitä minun pitäisi saada että olisin onnellinen. Masentunut ihminen ikäänkuin rankaisee itseään ja ajattelee että minä en voi vastaanottaa rakkautta.
Ystäväsi - itsellesi
Ota ihan reilusti aikaa itsellesi, tee asioita, joista nautit. Oma äitini antoi kaikkensa meidän lasten hyväksi ja unohti oman itsensä. Vasta nyt kuusikymppisenä hän on alkanut harrastaa erilaisia asioita ja on hienoa nähdä, että vihdoin hän todella elää elämäänsä.
En ymmärrä, miksi naiset luopuvat kaikesta perheen myötä. Kyllä se mieskin voi välillä hoitaa lapsia ja kotia. Tee sinä sillä välin jotain repäisevää: käy kampaajalla, pistä vaatekaappi uusiksi, mene tanssikurssille... ihan mitä vaan! Miehesikin varmaan huomaisi sinut helpommin. ;) Jos alistut ruoanlaittajaksi ja pyykinpesijäksi, niin varmasti saat sellaisena pysyäkin.- Patruuna675788
Hei siskot varoituksen sananen. Tämä ketju näyttää olevan täynnä vanhoja,katketroituneita, eronneita miesten vihaaja-femmareita, jotka haluavat syöstä teidätkin yksinhuoltajan arkihelvettiin. Miksihän en ole elämäni aikana tavannut yhtäkään onnellista yksinhuoltajaa.
mielestäni perheen tärkein asia on lapset ja sen jälkeen lapset ja heidän takiaan vanhempien tulee tehdä suuriakain uhrauksia. Jos ette tähän itsekkyydessänne kykene niin älkää hommatko perhettä.
Mielestäni yksi kanssa sisaristanne osui asian ytimeen:
"Hassua tämä elämä. Me sinkut valitetaan kun on yksinäistä, eikä ketään kenen kanssa jakaa arki.
Naimisissa olevat taas ihannoivat meitä, kun saadaan olla omissa oloissaan ja tehdä mitä halutaan. Miksei sitä koskaan voi olla tyytyväinen siihen mitä on, vaan ruoho aidan takana näyttää kasvavan aina vihreämmin."
- on tehtävänsä
Vanhan sohvan päällä on mukava istua ja piereskellä.
- hannibal1
Vaikka kuinka vaikeaa ja kyllästyttävää...niin sitten kun sen menetät, niin ymmärrät vasta, että mitä menetit...???
- Nimetön
Kuulostaa tutulta...
Minulta ...
Minä olen miettinyt itekkin noita.. välillä on niin maassa ja hermot pinnassa,kun tuntuu et kaikki mitä teen on ihan turhaa. Kukaan ei todellisuudessa näe mitä kaikkea teen tässä huushollissa. Vaikka vain olenkin avoliitossa niin silti osani ei varmasti muutu. Avokki on täyspalvelulla. Ei tarvi,kun istua valmiiseen pöytään. Oikeesti tiedän omaan tyhmyyttäni kaikki,mutta sillä asenteella jonkin on kaikki arjen työt tehtävä ja jos en niitä tee olen nähnyt ne jää olemaan.
Huominen päivä on jälleen pyykkipäivä pesutuvassa juoksemista ... ennen sitä tiskit, imurointi ja lakanoiden vaihto. Ei helpota oloa ja mun arvostusta se ,että miekkonen on flunssa ja nurisee ja on niin huono olo. Tuntuu että mun pitäis sitten vielä sitäkin hoitaa ja silittää, hoitaa. Avoikin äiti ei tykkää musta. Olen hänen mielestä valehtelija ja vain sen takia ,kun hän uskoo ystäväänsä enemmän erään asian tiimoilta kun tarkistaisi ja kysyisi minulta kuinka asia oikeesti on. Kieltämättä on se oma toive ja löhöily unohdettava ja hoitaa kaikki muut ensiksi sitten voi huokasta päivän päätteeksi.
Rakkaus pitää mut tässä... ainakin vielä. Onneksi mies vielä halaa ja sanoo rakastavansa. Haluaa mut sen kainaloon ja käpertyy muhun kiinni öisin, mutta ajan mittaa kaikki tuo varmaan vähenee ja sen jälkeen minäkin otan ja lähen.
Mut siihen asti jaksan tuon miekkosen huomion osoitusten ansiosta.- Napsu
ja ota vaarin siitä mitä täällä onn jo sanottu
- yks piika kans
Ongelma lienee siinä, että kun muut perheenjäsenet ovat tottuneet elämään passattuina, eivät he roolistaan hevin liikahda. Lisäksi jos äidin passaukseen tottuneet lapsesi ovat poikia, siirtävät he kotona opitun helposti myös parisuhteeseensa tulevaisuudessa. Itselläni on mies, jolta ei koskaan ole kotona vaadittu mitään, ja se lienee kaikkein suurin uhka avioliitollemme. Itse huudan ja nalkutan aina kun siltä tuntuu, joskus siitä on apua. Kerran mieheni äiti ihmetteli, miten "uskallan" huutaa miehelleni. Ehkä hänenkin olisi joskus ollut syytä se tehdä ja lisäksi antaa pari korvatillikkaa.
On aivan selvä, että oma työ sekä koko kodin hoitaminen yksin on yhdeltä ihmiseltä aivan liikaa vaadittu ja vähintään epäoikeudenmukaista. Jos lähdet vaikka lomalle yksin, ehkä se herättää muut perheenjäsenet - tai sitten ei.- mieltä olen
On aivan selvä, että oma työ sekä koko kodin hoitaminen yksin on yhdeltä ihmiseltä aivan liikaa vaadittu ja vähintään epäoikeudenmukaista. Jos lähdet vaikka lomalle yksin, ehkä se herättää muut perheenjäsenet - tai sitten ei.
Prikulleen ja joo,juuri äsken pistin sen pojanklopin ulos,että saan edes siivousrauhan.Se on lopettanu imuroinnin kokonaan.Se oli se ainoa,mitä se teki.Ei vie roskia ei mitään.Ja mä en saa mistään tukea,en edes omalta äidiltäni,joka ilkkuu,että eroa,jos se on noin vaikeeta.Mutta kuten edellinen sanoi,tämä on yhdelle ihmiselle aivan liikaa töiden lisäksi.Toinen juttu on,että miehen mielestä,mä en saisi käydä töissäkään,koska kodinhoito kärsii harrastuksista nyt puhumattakaan.
- ...
jos elämä tuollaasta on niin lähde ihmmeesä pois ja aloota uusi elämä! ja sitä paitsi vanhat sohvat on niitä parhaita niihin on mukava käppertä ja vajota sohvatyynejen väliin :p
- t0100100
Ei millään pahalla mutta olisit tiedostanut mihin lähdit. Olen nähnyt paljon samanlaisia tapauksia, ensin hommataan kämpät, autot etc.. pyöräytettään pari tenavaa ja sitten oletetaan että onni tulee itsestään. Ja sitten joku kaunis päivä heäätään taas ja tuumataan että piu paut ja pakataan kamat mitä laukkuun mahtuu ja jätetään tenavat äijälle. Enkä puhu muuten yhdestä tapauksesta. On niin saatanan helppo aina luovuttaa. Kaikki pitää saada nyt ja heti ja jostakin syystä ei sitten natsaakkaan haistatetaan pitkät. Seuraava muija tulee olemaan meikäläisellä Etelä Amerikasta. Ei tartte kattellä näitä Suomi neitojen mooniksia enään...
- ...naisen
vaikka sulla on tohlevo urpo miehenä kaikki ei oo sellaisia mutta yleensä aatellen naisilla näyttää olevan joku ihme kaikki mulle heti nyt asenne kautta linjan, tää on subjektiivinen näkemys mutta otanta kohtuu suuri. Se että yrittää käyttäytyä kuin mies naisena on sangen tyhymää
- puolikas78
Se kun tuppaa olemaan niin, että silloin kun sitä puolisoa valitaan nuorena räkänokkana niin biologiset vietit ohjaavat siinä puolison valinnassa. Eli silloin lähinnä ulkoiset tekijät ovat tärkeitä ja sisäiset toisarvoisia. Kun sitten mukulat on tehty niin alkaa arki ja sitten lopulta paljastuu sekin mitä on tullut tehtyä. Tulipahan valittua nyhverö sohvaperuna juntti, jonka kaljamaha kasvaa kasvamistaan.
Ihminen on niin saamarin paskamainen olento, että heti kuin se huomaa toisen kiltteyden ja heikkouden niin se käyttää sitä heti hyväkseen. Ihminen on paska otus. Se on todellinen ihme jos onnistuu löytämään puolison, joka haluaa elää tasa-arvoisesti toisen kanssa. Jokainen ihminen ajattelee asioita lähinnä omalta kannaltaan ja etsii onnellisuutta ja mielenrauhaa. Tavoitteet ovat toki hienot, mutta keinot taas voivat heikentää jonkun toisen ihmisen elämän laatua...
eikö sinulla nainen tosiaankaan ole aivoja...miksi teet...vika on pelkästään sinussa et voi syyttää kuin itseäsi...lyö hommat jumiin,et tee ruokaa kun tulet töistä ym.....alkuun se ahdistaa mutta kyllä se siitä tai sit ei...kaikki on sinusta kiinni kuinka lähdet vetämään asiaa,pidä tiukka linja mutta kohtuudella....kouluta perheesi...älä ole kana-aivo....;-)
- Jussi__777
Ottaa päivän vapaata duunista ja tekee 60 kiloo makaroonilaatikkoo, 60 l kaalisoppaa ja sankollisen janssonin kiusausta. Siinä on isolekkin perheelle puolen vuuen sapuskat. Pistää pakkaseen ja ottaa sieltä annoksen, mikrtoon ja kittaan. Kerran viikos tekee salaattia sankolisen ja kori appelsiineja pöytään. Syökööt ku huvittaa. Jos tulee into kokata, laittaa vaikka koko päivän pentui kans herkkuja. Jos ei o intoo, lämmittää. Käy sunnutaina seisovas pöyäs.
Joillakin "ura" naisilla vaan on tarve nysvätä jotain helekatin tacoja, vokkipannuja jne. Kyllä huonoon ruokaan saa kulumaan päivän, hyvän lämmittää 2 minutissa.
Tosiasiahan on se että koskaan ei voi olla varma siitä mitä avioliitosta tulee. En kyllä silti sanoisi että kannattaisi lähteä vain yhtäkkiä kävelemään noin vain - ainakaan ilman lapsia. Voisi olla heille aika kova kolaus. Rajat pitäisi kuitenkin selvästi talossa vetää ja keskustella asioista - jos tulosta ei synny niin sitten alkaisin harkita muuttoa.
Työtä ja vain työtä? Riippuu niin parisuhteesta. Jotkut avioliitot ovat hyvinkin palkitsevia. Riippuu niin parista. Yleistää on turha.- vanhoillinen ajattelutapa.
Jos molemmat osapuolet käyvät työssä ja rakentavat samaa arkea lasten kanssa niin VASTUU ON YHTÄ LAILLA MOLEMMILLA ja piru vie me naiset olemme alistuneet vanhoilliseen käsitykseen että meidän pitää huolehtia työ, koti ja lapset ja miehet vain se työ.
Se on niin vääristynyt ajattelutapa tässä nykymaailmassa ja siksi naiset väsyvät.
Entistä ei ole, vaan tämä päivä ja se ei tarkoita että nainen voisi hoitaa tuon kaiken eli työn ja kodin. Ennen se oli että nainen kotona ja mies töissä ja vastuu jaettiin sen mukaan.
Nyt on naisella työ siinä missä miehelläkin jolloin vastuun jakaminen on vähintään ehdotonta.
Kaikille vaimoistaan marmattaville miehille! Vaimonne marmattavat ihan taatusti samoista asioista! Eli naiset harrastusten pariin, viikonloppu mökkeilyille ym harrastuksiin jossa mies jää kotii pesuetta hoitamaan.
Ai niin, naisille se seksi on yhtä tärkeä asia kuin miehillekkin.....miettikääpä sitä hetken:))
Naisena sinulla on oikeus samoihin tunteisiin kuin miehelläkin. Ala elää myös itsellesi!- Jussi__777
Ai niin, naisille se seksi on yhtä tärkeä asia kuin miehillekkin.....miettikääpä sitä hetken:))
End lainasu
Nin siis seksologien mielestä tärkeämpää. Naise fysiikka vaatii säännöllisesti spermaa tai menee nuppi hormoonien seottua.
Jostakin syystä ne vaan eivät tajua sitä pyytää ukoltaan. Mä oon sanonu usseelle naimisis oleval et eiköhän o viisaampaa et meet kotiis ja kysyt saisitko sieltä, mä en käy talakoisii.
Tositapaus: Pubis, mie pari kaverii ja kaverin eukko. Tottakai paril tul riita ja ukko lähti nukkuu. Mä puhelin kaks tuntii eukon kans. seuraavana päivänä kaver tul pubii ku arvas mu oleva. Tarjos kaljan, sano et en tiiä mitä teit mut eukko tul kolomelt kottii, herätti hänet suiheotolla ja vaati par varvii. Normaalisti olis juonu 10 pitkää mut ny ei muuta ku yhen ku ol kiire kottii mattoja puistelee. Soitti siitäki yhestä et saaks juua. eukko taas säteil puhelimes ja sano et ota vaa vaikka koko päivä. Siis yks kevy suiheotto sammuneelta mieheltä korjas koko viikon ja luulen et viel seuraavanki.
- olen eräänkin kerran
miettinyt, pähkäillyt ajatuksissani, väsyneenä, nääntyneenä ns. kaiken kotityön alle, passaillessani ukkoa ja lapsia!
Molemmat käydään töissä, ukolle valmiina ruoka oltava, syö ja käy istumaan nelijalkaisen ystävänsä päälle, TV- uutiset pamahtaa, kohta kuorsaus kuuluu...
Herää, voi p-kele mitä oli uutisissa, en nähnyt?
Enpä tiedä kun en joutanut katsomaan, vastaan, kun teen kotitöitä jälkeenne!!
Ja kun istun yksin illalla päätteen äärellä, valittaa, että mitä teet siellä, nukkumaan!
OK, menehän toki jo kuorsaamaan, minä tuun...
Tätähän se on illasta toiseen...
että ottaa kupoliin, myös mua!
Nyt on jo muut lapset omillaan, kuopus kotosalla, tekee kaikkea auttaakseen mua, ukko ei jaksa kuin työnjälkeen käydä koiran kanssa lenkillä ja syödä ja valittaa kaikesta ja olla "työnjohtajana" kotona!
Toota, tekisi mieli pakata kaikki ja häipyä, olen sanonutkin hälle, etten jaksa katella tätä touhua, lähden!
Vastaus, talo palaa jos niin teet!
Onpa viisas vastaus, sanon, luuletkos että välitän enää mitä teet kun häippäsen...
vaimo ja äiti, minäkin....- SILLON SUA
KUKAAN TAJUA ARVOSTAA, JOS ET ITSE OSAA ARVOSTAA ITSEÄSI. Niin se menee. Ota ero ja elä sitä haaveilevaa elämää ja ota riskejä. Sillä siitä sohvuudesta pääsee. Vai etkö uskalla irrottautua rutiiniksi muodostuneesta elämäntavasta.
Jos ei muu onnistu, niin alota vaikka bingo-harrastus tai rupea ajamaan cartingia. - kun olenkin
usein sanonut kun herra käskee tehdä mun tai lapsen jotain, kyllä isäntä: piika tekee ja renki kun isäntä käskee!
Noo, ottaa herneen välillä nenäänsä sitten!
Ja jopa tekeekin sitten jotain, vie roskat ja kissan vadin tyhjentää!
Ja saattaapa joskus panna pyykkikoneen pyörimään!
Mutta on niin HIFIKÄDET, ettei niissä pysy pölyrätti, eikä edes imuri, pojan pitää imuroida koulun jälkeen perjantaisin 100 neliötä!
Tuo hifikädet on ns. vittuilu, kun ei hän osaa edes nettiä käyttää, vaikka on kurssit käynyt työhönsä, meidän pitää tehdä hänen työtkin sinne!
Nakkisormet ei osaa, kuulema, sanoo!
Kyllä tahtoo olla ajatukset päivisin kurkkua myöten täynnä, mutta tuleemyös se ajatus, että kun ei lyönyt ole ikinä, ei edes uhannut, niin jos asuisimme lapsen kaa kahdestaan, silti joutuisimme tekemään samat työt, paitsi ilman jonkun jatkuvia määräyksiä!
Saahan sitä vertailla, kumpi ompi parempi? - mies78
Tommonen määki oon prkl, Mitenköhän toi meijän emäntä? Täytyy varmaan käydä supattelemassa mukavii
Jospa se siitä..
- mää vain.
..kait sitä arkea sitten. Muuten hyvä suunnitelma,mutta kannattaa pitää vastuu lapsistaan. (Se varmaan onkin ainoa syy kestää tuota.)Muuteen kehoitan ihmisiä elämään ihan todella.Kiitokset vielä siitä,että annoit jutullasi minulle lisää varmuutta, miten jatkaa omaa elämääni...
- zamppa
No täthän se arki on.
- JuBi674
Lähellä on varmaan katketa mulla verisuoni päästä inhoni kasvaessa ko. kirjoittajaa kohtaan lukiessani tekstiä loppuun. Tämän narsistin lapsille toivon kaikkea hyvää ja jaksamista! Toivon, että tää on provo!!!!
- mitä kohtaa
pidät provona tuossa edellisessä ketjussa, todella?
Onko elämäsi kellunut niin onnentäyteisenä, kaikensaatavuutena valmiina, että pidät provona jotain, missäkohtaan?
Viitsisitkös vastata?
Lukemieni viestien perusteella ei missään kohtaa ole provoa, kaikki elämän todellisuutta/raajollisuutta on, ja tulee olemaan nyky-yhteiskunnassa, paheneepakin todellisuus vielä!
Oot liian nuori, sanotaan---
- uyhuiwaehrif
Me suomalaiset ollaan totuttu heittään vanhat sohvat Norjaan. Elikkäs sinne suuntaan...
- Miehet nuijia
Muijat on muijia, mutta kyllä me miehet ollaan välillä todellisia nuijia!
Täydet sympatiat tämän keskustelun avanneelle naiselle. Ota omaa lomaa ja anna perheen hetken pärjätä omillaan, eiköhän sitä kunnioitusta ala sieltäpäin liikenemään! :) - 53 vuoden jälkeen taas äiti
Lähes samoin olen ehkä ajatellut minäkin. En enää, sillä olen jälleen miehelleni äiti ja ainoa turva, kuin silloin ennen. Kyllä silloin vanhakin sohva alkaa natista, kun huomaa, että toinen tarvitseekin tukea ja turvaa.Sille yhteiselle sohvalle on pakko istahtaa ja samalla unohtaa omat - ehkä itsekkäätkin - pettymykset, vaivat ja vastukset. Ole onnellinen, jos olette terveitä, Sinä ja perheesi. Ole onnellinen, että vielä tunnet olevasi hyödyksi. Mitäpä teet silloin, jos puolisosi ei tunne sinua enää ja sanoo vaikkapa huijariksi. Omassa kodissasi. Sellainenkin aika saataa koittaa... Mietipä sitä.
- ..n
''En valita tai vaadi''... ei siltä näytä
- entinen piika
lakon. Et vie roskia roskiin, haiskoot paikollaan. Jos muut ei korjaa jäliään, et sinäkään. Ostakoot uusia vaatteita, mikäli likaiset eivät mene oikeaan paikkaan. Jos miehesi ehdottaa eroa, niin sehän on sinulle ok, sillä sitähän ymmärtääkseni suunnittelet. Ei muutaku töitten jälkeen käyt sohvalle makaamaan ja kattoon vaikka jotkin hömppää ja ilmoitat ette jaksa sitä ja tätä. tehkööt muut, jos on tarvis.
- prada.
Ja kun pelottaa että sitten löytyy uus piika joka edeltäjäänsä uutterammin siivoaa ja puunaa välittämättä omista tarpeista.. Ja niitä löytyy !
Ei yksin oleminen lopulta olekkaan niin pelottavaa. Aina vie voiton avioliitossa yksin -olemisen ja - huoltajuuden kanssa. Mutta. Sit ne muut...ja kulissit.
Ota rakastaja - niitä löytyy netistä tosta vaan. Naimisissa olevia miehiä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä. Eivät viihdy nykyisessä tilanteessa mutta kun kulissit on kumia niin ne näyttää aidoilta.. -
Kokeile!! - pöllitty tarina
hehe oot pölliny tuon ihan selkeesti aan elokuvista heheh...
- vali!
Olen itse tuollaisen marttyyrimamman lapsi, ja voin kertoa, että syyllinen omaan tilanteeseesi olet vain sinä itse!
Vai pakottaako ukkosi sut muka kirveellä uhaten siivoamaan ja tekemään sitä ja tätä? - ota elämä omiin käsiisi
Surullista luettavaa. Mutta tutun oloista. Meillä on vähän samanlaista. Mutta enään en alistu siihen, että minä pyöritän yksin kaikkea. Jaan kotitöitä lapsille ja miehellekin, koska se ei tajua itse niitä ottaa. Vastustustahan se aiheuttaa ja paljon, mutta pikkuhiljaa olen onnistunut. Asia kerrallaan.Kaikki kyllä myöntävät, että ei nämä ole yksin mun hommia.
Elämä on arjen pyöritystä,aina. Niinkauan kun on lapsia talossa. Meillä kyllä parisuhde kärsii tästä, mutta se on ainoa konsti saada tilaa itselle. Jos riidan pelossa alistut tekemään kaiken, niin todennäköisesti saat tehdä ihan kaiken, ja silloin joudut unohtamaan omat tarpeesi.
Eikö kannttaisi ottaa härkää sarvista, samalla tulisit opettaneeksi lapsillesikin, että koti on yhteinen asia. Nyt he oppivat, että äiti on kotitöitä varten. Se olisi hyvä tilaisuus heillekin oppia tekemään kotitöitä, joskushan he joutuvat niitä tekemään. Älä kasvata heistä uusavuttomia.
Kannattaa kokeilla ja puhua perheen kanssa ensin. Tehkää työvuorot paperille, kysy, mitä lapset haluaisivat ottaa hoitakseen ja vaadit heitä myös hoitamaan sovitut työt. Alkuun se vaatii paljon kontrollia ja muistutusta, mutta kyllä se siitä lähtee. Lasten kanssa pitää olla myös jämäkkä, ne vedättää, jos niiden antaa sen tehdä. Miehen kanssa voi olla hankalampaa, jos hänellä ei ole halua ottaa vastuuta kotiasioista.
Ainahan voit lähteä myöhemminkin, jos haluat. Mutta älä lähde karkuun, et saa mielenrauhaa kuitenkaan. Lapsesi eivät tule ymmärtämään valintaasi ja tuskin haluat menettää heitä. - minäkin äiti....
Ajattelepa,että kuitenkin perheesi on terve työssä käyvä ja toimeen tuleva vaikka tämä on vanha fraasi pitää kuitenkin paikkansa.Olisi varmaankin aika istuttaa perhe pöydän ääreen ja kertoa heille omat toivesesi eiväthän he ole ajatusten lukijoita!Et varmaan ole koskaan heille kertonut mitä oikeasti haluat mitkä ovat toiveesi.Kerro heille niin uskompa.että elämäsi helpottuu paljon.Harrastuksia löytyy vaikka kuinka paljon valitse mieleisesi ja lähde liikkeelle älä ryve itsesäälissä koneen ääressä tee jotain!!Minäkin olen ollut vuosia kotona hoitanut lapset ja kodin tiedän,että se ei aina ole ruusuilla tanssimista.Omaaika oli usein yöllä kun toiset nukkuivat,mutta nyt kun lapseni ovat jo isoja teinejä aloin minä nyt elämään!
Kaikke hyvää sinulle mutta itsestäsi riippuu kuinka elämäsi järejestät oletko onnellinen vai onneton............ - vaimo ja äiti
Miettin ja pohdin. Luen ja ajattelen. Monta neuvoa saannut ja haukkuja sekä ymmärrystä. Suuri kiitos ihan kaikille, jotka kirjoititte tänne.
Kaikkia kiitän, olette oman mielipiteen kertoneet. Kaikkien kanssa en ole samaa mieltä. Usemimmat laittaneet miettimään.
Salaa tätä perheeltä en ole tehnyt. Tietävät mitä kirjoitan. Pointti on, ettei se jaksa heitä kiinostaa.
Kait sitä luopuu toivosta, pikku hiljaa ja vähitellen. Toinen ei vain välitä, jokin vain kuolee hiljaa sisällä. Kait toivon miehen edes hetkeksi miettivän, viimeistä hätähuutoani. En halunnut luopua avioliitostani, mutten jaksa näikään jatkaa. Olen vain liian väsynnyt jatkaakseni.
Osa oli oikeassa, olen antannut sen mennä itse tähän pisteeseen. Vielä vuosi sitten en edes ajatellut antavani itselle oikeutta luovuttaa ja päättää avioliittoani. Parikymppisenä avioon mennessä päätin pitää avioliittoni kunossa, olla hyvä vaimo ja äiti. Olen siis ollut pääkkö. Kun toinen jätti tekemättä tein siis hänenkin osan.
Olen käynnitänyt prosessin, jossa jatkan omaa elämääni, siis käynnyt tuomarin puheilla. Oma asunto on hankkeen alla. Uutta suhdetta ei ole, eikä mitään mielenkiintoa edes sellaista ajatella.
Vuosia laitoin aina perheen oman edun edelle, nyt vain ajattelen itseäni. Eihän sitä tosiaankaan kukaan muukaan tee. Aikaisemmin ajattelin, että kun toista rakastaa haluaa hänen olevan onnellinen. Kait sitä ajatteli myös toisen tuntevan samoin. Erehdyin tai sitten rakkautta ei ollut hänen puoleltaan.
Pojat ovat isoja ja aikuisia, samoin mieheni. Tehköön omasta elämästä oman näköisiä, niin minäkin teen.
Otan ensi kuussa koko loman ja lähden vähän katselemaan maailmaa. Lomailen ja vain nautin. Unohdan vain hetkeksi kaiken muun.
Ensi keskiviikkona minulla on uusi koti ja mieheni saa paperit ja minä olen lomalla. Vielä tänä aamuna kun pakkasin, totesi mieheni minulle, ettei usko minun tekevän yhtään mitään. Käski vain lopettaa teatterin ja keskittyvän kotitöihin ( laatu on ollut surkea lähes viikon )
Kiitos siis kaikille. Päätös kuitenkin oli yksin minun. Halusin ehkä kuitenkin miettiä hyvin tarkkaan mitä teen, avioero ei ole eipäs-juupas leikkiä. Kirjoittamalla asiat ylös ja näyttämällä sen perheelle, sain vahvistusta omalle näkemykselle. Nyt olen 100 % varma, valinta on tehty. Eteenpäin elämä jatkuu, taakse en katso. Mitään en kadu, miehelleni en ole katkera, ketään en syytä. Nyt vain yksi ajanjakso elämässä jää taakse ja uusi ( en tiedä millainen ) on edessä. Mutta saa varmasti sen muutoksen, hyvän vai pahan ? Tiedä häntä, mutta kait se on omissa käsissä.
Talous on kuitenkin turvattu, kiitos edesmenneen äitini. Testamentissa hän ilmoitti, ettei puolisollani olisi oikutta perintöosuuteeni. Fiksu ja mukava asianajaja hoitaa asiat sivistyneesti. Toki joudun maksamaan hieman tasinkoa miehelleni ( olen siis se suuremman omaisuuden omistaja ), mutta en läheskään niin paljon kun kuvittelin. Rahalla ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole niin suurta merkitystä.
Yllättävän helposti asiat menevät kun lopullinen päätös on tehty.- Pasi
Hyvä päätös. Kukaan ei kärsi päätöksestäsi ja otat vastuun omasta onnestasi. Kaikkea hyvää, kohta sinullekin aurinko paistaa.
- toivotan
sinulle kaikkea hyvää elämässäsi. Yllätys on varmasti miehellesi melkoinen, kun hän tajuaa , että olit tosissasi. Nyt hän on siihen liian ylimielinen.
Olet kuitenkin prosessoinut asian ja tehnyt ratkaisusi siltä pohjalta. Jos miehesi olisi aidosti kiinnostunut sinusta ja hyvinvoinnistasi, hän olisi käyttäytynyt toisin.
Tunnen etenkin maalaistaloista lähtöisin olevia 40- ja 50-luvuilla syntyneitä miehiä, jotka ovat kotona kasvaneet naisten ja miesten töihin. Pojille on passattu kaikki eteen ja naiset ovat olleet vähempiarvoista 'piikaväkeä'. Hei pyrkivät sitten jatkamaan samaa mallin mukaan. Luulenpa, että miehesi asenne ja malli on lapsuudesta opittu.
Meillä kaikki ei ole tiptop ja miehini tekee jonkun verran kotitöitä ja myös välittää, jos hermostun. - elämääsi
tulevaisuudessa
- 50v
aloitus kirjoituksestasi sain sinusta kuvan että olet katkera ,alistuja ja siirrät vastuun elämästäsi muille.
(onneksi olin väärässä) mutta tämä viimeinen kirjoituksesi muutti käsitykseni toiseksi ja mielestäni voidaan ottaa oppia me muutkin että katkeruus pois ja vastuu on omasta elämästä kuuluu yleensä itsellään. - toteutitko suunnitelman
Täällä yksi utelias. Mitä kuuluu ? Muutitko asumaan omaan asuntoon ? Heräsikö mies , että olet tosissasi ?
- säälipisteitä
Joopajoo no helvettiäkö täällä avaudut tollasesta asiata... ootko ikinä kuullut AVIOEROSTA
- vähän
mietippä minkälaisia ONGELMIA itsellä on kun ne ymmärrät niin ehkä myös muiden kirjoituksia.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .974737Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631403173Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503135Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4062229Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2351378Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito111223- 761207
- 691132
Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde301104Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1181020