Mieleeni juolahti yksi kysymys. Joskus kutsuntojen aikaan armeija pelotti todella paljon, joten valitsin siviilipalveluksen. Ja kyse ei ollut mistään "nössö" pelosta vaan nämä pelot olivat ihan henkisellä tasolla, koska olin lähes vuoden yhtämittaa masentunut. Kenellekään en kertonut tästä, vaikka kotona asuin. Kukaan ei huomannut mitään, koska viihdyin hyvin omissa oloissani omassa huoneessani. Ja sitten, kun piti huoneesta pois lähteä, oli aika helppoa esittää tasapainoista ihmistä.
Mutta nyt asiaan. Viimeviikon aikana aloin tutkiskelemaan itseäni ja asioita, joita en ollut edes tajunnut. Luin paniikkihäiriöstä ja tajusin, että oireeni täsmäävät täysin siihen. Tänään tein paniikkihäiriötestin, jonka perusteella minulla sellainen olisi.
Eihän edes ammattilaisten tekemiin nettitesteihin tietysti voi 100% luottaa, mutta tuossa lukee "Keskustele lääkärisi kanssa, jos olet merkinnyt vähintään neljä oiretta
siten, että vähintään yksi on luettelon ensimmäisestä ryhmästä". Sain 7 kohtaan rastin.
En tiedä, mikä siviilipalveluksessakin nyt pelottaa ja ahdistaa. Joskus en saa pariinkaan yöhön unta, koska mietin sitä. Ei yhtään tiedä, koska pitää sinne lähteä. Siihen asti koko elämä on vain 24/7 jännitystä. Sitten, kun viimeinkin se lappu yllättäen postiluukusta tulee, niin varmaan sekoan ja masennun täysin. Myös alkoholinkäyttöni on lisääntynyt paljon, vaikka ei se ole mitenkään alkoholismin tasolla. Olen huomannut, että juon usein juuri silloin, kun mietin siviilipalvelusta ja juomallahan saa hyvin nuo asiat pois mielestä. Vaikka eipä tuokaan auta, kuin siksi yhdeksi illaksi kun juon.
Miten pitäisi menetellä? Itse en pysty luottamaan yhteenkään ihmiseen ja siksi myös siviilipalvelus jännittää. Lisäksi olen ollut lähes koko ikäni ilman oikeita kavereita. Joskus sellaisia oli pari, mutta lopulta tajusin, että olin vain hyväksikäytön kohde, johon pidettiin yhteyttä kun jotain tarvittiin.
Siviilipalveluksen kesto pelottaa. Vuosi hukkaan heitettyä aikaa. Ainut haaveeni olisi, että voisin jotenkin ohittaa tuon ja alkaa elämään normaalia elämää. Saada vaikkapa työpaikan ja jonkinlaista järjestystä tähän epäsäännölliseen arkeen. Siviilipalveluksen kohdalla tuntuu että elämä siirtyy vuodella eteenpäin ja etten voi jatkaa / aloittaa oikeaa elämää ennen kuin se on suoritettu. Työvoimatoimistossa olen ravannut joka kuukausi ja kaikki tuntuu olevan kiinni siviilipalveluksesta, jonka alkamisajankohtaa en edes saa selville vaikka soittaisin siviilipalveluskeskukseen.
Tämä epävarmuus ja epätietoisuus näin suoraan sanottuna vituttaa mua. Tuntuu, että koko elämä pysähtyy tähän.
Itse täytän tänä vuonna 20 vuotta. Asun tällä hetkellä omillani, mutta töitä ei ole. Ja niitä ei myöskään tule ennen tuota sivaria. Jos menen puhumaan tästä jollekin lääkärille tai vastaavalle, niin mitä epäilisitte, että tapahtuu? Vaikuttaisiko se mitenkään siviilipalvelukseen? Armeijastahan monet ovat kuulemma saaneet helposti vapautuksen - jotkut jopa huijaamalla. Mutta nämä mun ongelmani ovat aitoja eikä suinkaan johdu laiskuudesta tai saamattomuudesta. Siviilipalvelukselle ei varmaan mitään vapautusjuttua ole, jos sinne on jo ilmottautunut mutta voisiko tähän mitään helpotusta saada tuota kautta? Siis nimenomaan tuohon siviilipalvelukseen.
Siviilipalvelus ja mahdollinen paniikkihäiriö
4
1387
Vastaukset
- luulisi saavan kun
Itse sain vapautuksen koko touhusta paniikkihäiriön ja pakko-oireisen häiriön yhdistelmällä. Luulisi että saisit sinäkin tuolla paniikkihäiriöllä? Ota yhteyttä asianomaisiin viranomaisiin ja kysele miten homma menee.
- fkasjflsdja
Ihan alkuun todettakoon että ihan yhtälailla vielä voit hakea palveluskelpoisuusluokaksesi C:tä, eli vapautettu rauhanaikana ja näin ollen ei tarvitse sivariakaan käydä.
Ja itseasiaan, niin ehdottomasti varaamaan aikaan lääkärin suuntaan. Tilanteesi on tavallaan hyvä kun kuitenkin tiedostat ongelmaasi, ei muutakun vain puhumaan ja purkamaan asioita jonkun ammattilaisen kanssa. Ja jos nyt tuntuu siltä, että et lääkäriin mene, niin viimestään sivarikeskuksessa pääset lääkärin kanssa jutteleen ensimmäisenä/toisena päivänä (jolta myös sen vapautuksen voit saada).
Ja eikös sivariin kuitenkin mennä siltäpohjalta että lähetät itse ilmoittautumisen johkin tiettyyn saapumiserään jossa on vapaata?
http://sivarikeskus.fi/erat2009.php - Pege81
Jos epäilet, että kärsit paniikkihäiriöstä, niin hakeudu lääkärin juttusille. Yksin ei ole hyvä jäädä asioita pyörittelemään. Lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus kaikesta siitä, mitä puhut heidän kanssaan. Eli sun on pakko alkaa luottaa joihinkin ihmisiin. Miten luulet pystyväsi pärjäämään työelämässä? Töissä joudut luottamaan työkavereihin, ja muihin ihmisiin joiden kanssa työskentelet. Alkoholi ei ratkaise ongelmia, se vain siirtää ne myöhemmäksi, eli se pullon korkki kiinni. Ite oon käyny sivarin, ja en todellakaan katsonut sitä vuotta hukkaan heitetyksi. Sain ammattiini liittyvää työkokemusta täyden vuoden edestä, ja se painoi omassa vaakakupissani todella paljon.
- ASD112
"Miten luulet pystyväsi pärjäämään työelämässä? Töissä joudut luottamaan työkavereihin, ja muihin ihmisiin joiden kanssa työskentelet."
Olin koulun kautta työssäoppimisessa kaksi kuukautta yhdessä liikkeessä erään työvoimakoulutuksen kautta työharjoittelussa kolmessa paikassa. Ensimmäisessä kuukauden, toisessa kuukauden ja kolmannessa melkein kaksi kuukautta. Ne tuntui menevän ihan hyvin. En tietysti ollut puheliaammasta päästä, mutta pienehkö työporukka helpotti paljon sopeutumista paikkaan. Ja työtkin hoisin omalta osaltani hyvin.
Lähinnä tuntemukset on sellaiset, että haluaisin päästä työelämään mahdollisimman nopeasti jotta elämä lähtisi menemään eteenpäin. Ja tämä siviilipalvelusjuttu minun mielestäni tuntuu sellaiselta ajantuhlaamiselta. Vähän niinkuin elämä lykkääntyisi taas vuodella eteenpäin sen vuoksi.
Lisäksi ahdistaa se, että jos en satukaan täältä saamaan harjoittelupaikkaa ja joudun jollekin muulle paikkakunnalle. Tämä kuitenkin tuntuu tavallaan tutulta ja turvalliselta ympäristöltä vaikka olenkin päättänyt, etten täällä loppuelämääni meinaa asua. Myös se kuukauden juttu siviilipalveluksen alussa ahdistaa todella paljon.
Niin ja ei se alkoholi tosiaankaan auta tilanteeseen. Sen kun vielä itsekin tajuaisi niin hyvin, että tajuaisi vähentää sen käyttöä.
Itse joskus lääkärintarkastuksessa ennen kutsuntoja kerroin tästä tilanteestani. Tosin silloin en vielä tajunnut, että tässä olisi jotain varsinaista masennusta tai paniikkihäiriötä. Lääkäri ei tuntunut ottavan sitä vakavasti ja vähätteli tilannettani.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1249813- 512871
- 1722657
- 222059
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais141816- 151647
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151557"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla151505- 121488
- 141336