Siviilipalvelus ja mahdollinen paniikkihäiriö

Mieleeni juolahti yksi kysymys. Joskus kutsuntojen aikaan armeija pelotti todella paljon, joten valitsin siviilipalveluksen. Ja kyse ei ollut mistään "nössö" pelosta vaan nämä pelot olivat ihan henkisellä tasolla, koska olin lähes vuoden yhtämittaa masentunut. Kenellekään en kertonut tästä, vaikka kotona asuin. Kukaan ei huomannut mitään, koska viihdyin hyvin omissa oloissani omassa huoneessani. Ja sitten, kun piti huoneesta pois lähteä, oli aika helppoa esittää tasapainoista ihmistä.

Mutta nyt asiaan. Viimeviikon aikana aloin tutkiskelemaan itseäni ja asioita, joita en ollut edes tajunnut. Luin paniikkihäiriöstä ja tajusin, että oireeni täsmäävät täysin siihen. Tänään tein paniikkihäiriötestin, jonka perusteella minulla sellainen olisi.

Eihän edes ammattilaisten tekemiin nettitesteihin tietysti voi 100% luottaa, mutta tuossa lukee "Keskustele lääkärisi kanssa, jos olet merkinnyt vähintään neljä oiretta
siten, että vähintään yksi on luettelon ensimmäisestä ryhmästä". Sain 7 kohtaan rastin.

En tiedä, mikä siviilipalveluksessakin nyt pelottaa ja ahdistaa. Joskus en saa pariinkaan yöhön unta, koska mietin sitä. Ei yhtään tiedä, koska pitää sinne lähteä. Siihen asti koko elämä on vain 24/7 jännitystä. Sitten, kun viimeinkin se lappu yllättäen postiluukusta tulee, niin varmaan sekoan ja masennun täysin. Myös alkoholinkäyttöni on lisääntynyt paljon, vaikka ei se ole mitenkään alkoholismin tasolla. Olen huomannut, että juon usein juuri silloin, kun mietin siviilipalvelusta ja juomallahan saa hyvin nuo asiat pois mielestä. Vaikka eipä tuokaan auta, kuin siksi yhdeksi illaksi kun juon.

Miten pitäisi menetellä? Itse en pysty luottamaan yhteenkään ihmiseen ja siksi myös siviilipalvelus jännittää. Lisäksi olen ollut lähes koko ikäni ilman oikeita kavereita. Joskus sellaisia oli pari, mutta lopulta tajusin, että olin vain hyväksikäytön kohde, johon pidettiin yhteyttä kun jotain tarvittiin.

Siviilipalveluksen kesto pelottaa. Vuosi hukkaan heitettyä aikaa. Ainut haaveeni olisi, että voisin jotenkin ohittaa tuon ja alkaa elämään normaalia elämää. Saada vaikkapa työpaikan ja jonkinlaista järjestystä tähän epäsäännölliseen arkeen. Siviilipalveluksen kohdalla tuntuu että elämä siirtyy vuodella eteenpäin ja etten voi jatkaa / aloittaa oikeaa elämää ennen kuin se on suoritettu. Työvoimatoimistossa olen ravannut joka kuukausi ja kaikki tuntuu olevan kiinni siviilipalveluksesta, jonka alkamisajankohtaa en edes saa selville vaikka soittaisin siviilipalveluskeskukseen.

Tämä epävarmuus ja epätietoisuus näin suoraan sanottuna vituttaa mua. Tuntuu, että koko elämä pysähtyy tähän.

Itse täytän tänä vuonna 20 vuotta. Asun tällä hetkellä omillani, mutta töitä ei ole. Ja niitä ei myöskään tule ennen tuota sivaria. Jos menen puhumaan tästä jollekin lääkärille tai vastaavalle, niin mitä epäilisitte, että tapahtuu? Vaikuttaisiko se mitenkään siviilipalvelukseen? Armeijastahan monet ovat kuulemma saaneet helposti vapautuksen - jotkut jopa huijaamalla. Mutta nämä mun ongelmani ovat aitoja eikä suinkaan johdu laiskuudesta tai saamattomuudesta. Siviilipalvelukselle ei varmaan mitään vapautusjuttua ole, jos sinne on jo ilmottautunut mutta voisiko tähän mitään helpotusta saada tuota kautta? Siis nimenomaan tuohon siviilipalvelukseen.