homoin urheilulaji

Vasta juteleltiin kaverini kanssa joka pelaa salibandyä että hän tuntee n.10 lepakkoa jotka ovat joukkueessa.
Joten liikunnallisten harrastusten pariin vain :)

Lasso kirjoitti:

Vasta juteleltiin kaverini kanssa joka pelaa salibandyä että hän tuntee n.10 lepakkoa jotka ovat joukkueessa.
Joten liikunnallisten harrastusten pariin vain :)

itse olen vaan niin toivoton tunari joukkuepeleissä, että yksilölajit saavat riittää...mutta löytyy lesboja niistäkin, yllättävänkin paljon.

Minä olen pelannut jalkapalloa ja pesäpalloa koulussa. Olin varmasti koko koulun historian huonoin pelaaja. Jalkapallossa en edes yrittänyt jaksaa juosta pallon perässä vaan juoksentelin sitten vähän sinne tänne opettajaa hämätäkseni, ettei hän syyttäisi minua paikallaan olosta, kuten aina lento- ja koripallopelissä. Muistaakseni pesäpallossa (?) valittiin pelaajat eri puolille. Minut valittiin aina viimeisenä todeten, että "nyt hävittiin tämä peli." En ikinä uskaltanut ottaa palloa kiinni, sillä se oli niin kova ja sattui käteen. Siirryin aina kauemmas alta pois, kun näin pallon tulevan kohti. Sain tuskin koskaan osumaa mailalla, kun oli minun lyöntivuoroni. Toiset huusivat minulle epätoivoisena, että "näpäytä edes!", mutta en minä osannut. Huti tuli joka kerta. En edes yrittänyt juosta pesältä toiselle, vaan löntystelin laiskasti, kun tiesin jo etukäteen, etten ennätä kuitenkaan. Hyvähän se oli, että toiset neuvoivat, milloin minun pitää juosta ja minne. Kummallista, että rauhallisista ihmisistä voi tulla pelatessa sellaisia raivoavia ja huutavia villipetoja. Minä suorastaan pelkäsin vähän. Liikunnanopettajan kanssa minulla oli kahnauksia vuodesta toiseen. Kahdesti olen jäänyt jälki-istuntoon liikuntatunnin takia. Eka kerralla piti seisoa nurkassa, koska olin nauranut enkä kuunnellut opettajaa. Nauroin nurkassakin koko ajan enkä voinut lopettaa. Opettaja ei tainnut pitää minua ihan terveenä, silloin epäilin sitä vähän itsekin. Toisen kerran jouduin lintsaamisen takia pelaamaan lentopalloa koulun jälkeen, jolloin venäytin peukaloni. Sanoin opettajalle, että teen hänestä rikossyytteen. Hän ihan oikeasti vähän säikähti. En oppinut koskaan kompassin käyttöä. En uskaltanut hypätä uimahallissa kerroksista, en edes ensimmäisestä. Kaikki muut suorittavat uimakandidaatin tutkinnon paitsi en minä. Uimavalvoja huomautteli minulle minun uimatyylistäni. Rupesin kai vihoittelemaan hänelle siitä, ja jouduin kahdenkeskiseen puhutteluun hänen kanssaan johonkin huoneeseen. Liikunnanopettaja raivostui minulle siitä, kun en saanut taivutettua päätä polviin enkä edes halunnut saada. Keilapallo oli minulle liian raskas. Tuntui, että se vääntää sormeni. Kaiken lisäksi keilapallo putosi aina kolahtaen keilaradalle kerta toisensa jälkeen, ja minulle käytiin huomauttelemassa siitä, etten saa pilata sitä. Luistelussa valitin opettajalle sitä, että minua palelee. Hän tuli sitten lämmittämään minua, pientä alaluokkalaista, ja minä tyrkkäsin hänet loukkaantuneena kauemmas. Siitä sain kuulla kunniani. Kerran alaluokkalaisena jäin hiihtoporukassa jälkeen, kun hiihdimme metsässä, ja huomasin eksyneeni. Ketään ei näkynyt enää missään. Itkin hysteerisesti ja yritin hiihtää eteenpäin. Onneksi opettaja löysi minut ja pääsin pois sieltä kylmästä ja lumisesta painajaisesta. Silloin kyllä lohdutus kelpasi, sillä luulin jo loppuni tulleen. Kerran yläasteella meidän luokalta ei saatu edustajia viestihiihtokilpailuun, joten minun piti omatunnon syistä värväytyä. Harjoittelin edellisenä iltana niin paljon, että kilpailupäivänä lihakset olivat ihan jäykät ja kipeät. Piti hiihtää mäki ylös, mutta en päässyt millään etenemään, vaan valuin koko ajan alaspäin. Takanani oli opettajien joukkueesta rehtori ja muita hiihtajiä, ja kaikki huutelivat minulle hermostuneena, kun en älynnyt antaa heille edes latua. Minulta irtosi sauvatkin kädestä joten jouduin peruuttamaan. Meidän luokka jäi viimeiseksi. Ei silti, olin minä ihan hyvä joissakin urheilulajeissa, varsinkin vähän vanhempana, kun päätin kunnostautua.

Klaudia kirjoitti:

Minä olen pelannut jalkapalloa ja pesäpalloa koulussa. Olin varmasti koko koulun historian huonoin pelaaja. Jalkapallossa en edes yrittänyt jaksaa juosta pallon perässä vaan juoksentelin sitten vähän sinne tänne opettajaa hämätäkseni, ettei hän syyttäisi minua paikallaan olosta, kuten aina lento- ja koripallopelissä. Muistaakseni pesäpallossa (?) valittiin pelaajat eri puolille. Minut valittiin aina viimeisenä todeten, että "nyt hävittiin tämä peli." En ikinä uskaltanut ottaa palloa kiinni, sillä se oli niin kova ja sattui käteen. Siirryin aina kauemmas alta pois, kun näin pallon tulevan kohti. Sain tuskin koskaan osumaa mailalla, kun oli minun lyöntivuoroni. Toiset huusivat minulle epätoivoisena, että "näpäytä edes!", mutta en minä osannut. Huti tuli joka kerta. En edes yrittänyt juosta pesältä toiselle, vaan löntystelin laiskasti, kun tiesin jo etukäteen, etten ennätä kuitenkaan. Hyvähän se oli, että toiset neuvoivat, milloin minun pitää juosta ja minne. Kummallista, että rauhallisista ihmisistä voi tulla pelatessa sellaisia raivoavia ja huutavia villipetoja. Minä suorastaan pelkäsin vähän. Liikunnanopettajan kanssa minulla oli kahnauksia vuodesta toiseen. Kahdesti olen jäänyt jälki-istuntoon liikuntatunnin takia. Eka kerralla piti seisoa nurkassa, koska olin nauranut enkä kuunnellut opettajaa. Nauroin nurkassakin koko ajan enkä voinut lopettaa. Opettaja ei tainnut pitää minua ihan terveenä, silloin epäilin sitä vähän itsekin. Toisen kerran jouduin lintsaamisen takia pelaamaan lentopalloa koulun jälkeen, jolloin venäytin peukaloni. Sanoin opettajalle, että teen hänestä rikossyytteen. Hän ihan oikeasti vähän säikähti. En oppinut koskaan kompassin käyttöä. En uskaltanut hypätä uimahallissa kerroksista, en edes ensimmäisestä. Kaikki muut suorittavat uimakandidaatin tutkinnon paitsi en minä. Uimavalvoja huomautteli minulle minun uimatyylistäni. Rupesin kai vihoittelemaan hänelle siitä, ja jouduin kahdenkeskiseen puhutteluun hänen kanssaan johonkin huoneeseen. Liikunnanopettaja raivostui minulle siitä, kun en saanut taivutettua päätä polviin enkä edes halunnut saada. Keilapallo oli minulle liian raskas. Tuntui, että se vääntää sormeni. Kaiken lisäksi keilapallo putosi aina kolahtaen keilaradalle kerta toisensa jälkeen, ja minulle käytiin huomauttelemassa siitä, etten saa pilata sitä. Luistelussa valitin opettajalle sitä, että minua palelee. Hän tuli sitten lämmittämään minua, pientä alaluokkalaista, ja minä tyrkkäsin hänet loukkaantuneena kauemmas. Siitä sain kuulla kunniani. Kerran alaluokkalaisena jäin hiihtoporukassa jälkeen, kun hiihdimme metsässä, ja huomasin eksyneeni. Ketään ei näkynyt enää missään. Itkin hysteerisesti ja yritin hiihtää eteenpäin. Onneksi opettaja löysi minut ja pääsin pois sieltä kylmästä ja lumisesta painajaisesta. Silloin kyllä lohdutus kelpasi, sillä luulin jo loppuni tulleen. Kerran yläasteella meidän luokalta ei saatu edustajia viestihiihtokilpailuun, joten minun piti omatunnon syistä värväytyä. Harjoittelin edellisenä iltana niin paljon, että kilpailupäivänä lihakset olivat ihan jäykät ja kipeät. Piti hiihtää mäki ylös, mutta en päässyt millään etenemään, vaan valuin koko ajan alaspäin. Takanani oli opettajien joukkueesta rehtori ja muita hiihtajiä, ja kaikki huutelivat minulle hermostuneena, kun en älynnyt antaa heille edes latua. Minulta irtosi sauvatkin kädestä joten jouduin peruuttamaan. Meidän luokka jäi viimeiseksi. Ei silti, olin minä ihan hyvä joissakin urheilulajeissa, varsinkin vähän vanhempana, kun päätin kunnostautua.

Lue lisää

Voi eiii raasu :( mutta älä välitä, mulla on lähes samat kokemukset, sillä erolla että minä en edes YRITTÄNYT kun koin olevani niin huono ja vihasin kaikkia lajeja.

Yläasteella en suostunut tekemään enää juuri muuta kuin hyvin valikoivasti niitä mitkä kiinnosti, eli vähän erikoisempia juttuja mitä muutkaan ei osannut, tyyliin jousiammunta/ammunta ja jotkut tanssijutut. Toki niitä oli vähän, eli mun koululiikunta meni lähinnä kävelyyn, sitä tein PALJON :D koska ope laittoi kävelemään ne tyypit joilla puuttui välineet, tai oli menkat (esim. uintipäivinä mulla oli AINA :D ) tai mikä lie angstipäivä, jos ei suostunut tekemään liikuntaa tai joku paikka kipeänä. Toki liikunta nrokin oli sitten mulla sen mukainen...

Nykyään mua kiinnostaa liikunta, mutta valikoivasti edelleen. Kävely edelleen jees, etenkin yksin.

Roller derbyssä kävin joskus, tykkäsin porukasta (vaikka en yleensä isoissa porukoissa viihdy) ja koin että ihania ihmisiä, mutta elämäntilanne silloin oli melko hektinen ja se jäi...Plus huomasin että oon liian arka siinä lajissa... pelkään että sattuu tai satutan muita, myös pallopelit ym missä jokin lujaa kohti tuleva peliväline on aivan hirveää. Tankotanssi oli huippua, mutta sekin jostain syystä jäi.

Mä luulen että mun keskittymiskyky on vain niin heikko ja mielenkiinnonkohteet vaihtuu niin tiheään, että se hankaloittaa asiaa vaikka joku laji oisikin ollut ihan jees...

Mutta eipä se nyt mun elämää hetkauta, liikun kyllä kun sille tuntuu ja kun on elämäntavat ok muuten, niin en koe että tarviin mitään "omaa lajia" tai mun ei tarvii loistaa missään urheilussa. Loistan sitten muissa jutuissa/mielenkiinnonkohteissa ihan tarpeeksi kyllä. :)

Luuletko, että se on 20 vuoden jälkeen lukemassa kommentteja? :D

..sais miettii? Ja mitä pitäis miettii? Eikö mitään?

No heh, pyhitän seuraavan minuutin siihen, että en mieti yhtään mitään..;)

Jennifer kirjoitti:

..sais miettii? Ja mitä pitäis miettii? Eikö mitään?

No heh, pyhitän seuraavan minuutin siihen, että en mieti yhtään mitään..;)

No en todellakaan sitä kyllä tarkoittanut. Ottaa korvaan toi homoin urheilulaji! Mikä sitten on heteroin? Naurettavaa keskustelua.. Kypsykää nyt jo!

anna kirjoitti:

No en todellakaan sitä kyllä tarkoittanut. Ottaa korvaan toi homoin urheilulaji! Mikä sitten on heteroin? Naurettavaa keskustelua.. Kypsykää nyt jo!

olla pitää. ei saa ottaa kaikkea niin vakavasti!=)

anna kirjoitti:

No en todellakaan sitä kyllä tarkoittanut. Ottaa korvaan toi homoin urheilulaji! Mikä sitten on heteroin? Naurettavaa keskustelua.. Kypsykää nyt jo!

Ei kaikkee tartte niin vakavasti ottaa ;)
Tuli vaan mieleen tämmönen hölmo mielipide kysymys kun tuolla urheilu puolella oli yhteenaikaan vastaavanlainen topikki..

Joskus olen katsonut televisiosta naisten taitoluistelua. Siinä yhdistyvät urheilu ja taide...

* napakka tössäytys ötökkämyrkkyä *
Loppuu se surina!

Raid kirjoitti:

* napakka tössäytys ötökkämyrkkyä *
Loppuu se surina!

Pahinta liikuntatuntien jälkeen oli se deodorantin suihkuttaminen pukuhuoneessa, koska olen astmaatikko. Tuntui monesti, että tukehdun. Asiasta valittaminen ei auttanut mitään. Sehän oli minun ongelmani. Yritin pelotella toisia myös aerosolien sisältämien ponnekaasujen aiheuttamasta otsonikerroksen ohenemisesta, mutta ei sekään liikuttanut ketään.

Raid kirjoitti:

* napakka tössäytys ötökkämyrkkyä *
Loppuu se surina!

Ilkimys.

Klaudia kirjoitti:

Joskus olen katsonut televisiosta naisten taitoluistelua. Siinä yhdistyvät urheilu ja taide...

paska kommentti

Homomaisin laji: miesten painit.
Lesbojen lempparit: fudis, lätkä, koris.
Äitien suosikki: kävely.
Upeesääristen miesten ykkönen: kestävyysjuoksu.
Binaisten intohimo: airobic.
Supermiesten oma: 10-ottelu.

Minun tuttavani meni aikuisbalettiin nelissäkymmenissä. Tanssiharrastus on hyvä minkä ikäisenä vaan ja rytmitajua ja liikunnallista lahjakkuutta voi kehittää kuten muitakin taitoja.

Klaudia kirjoitti:

Minun tuttavani meni aikuisbalettiin nelissäkymmenissä. Tanssiharrastus on hyvä minkä ikäisenä vaan ja rytmitajua ja liikunnallista lahjakkuutta voi kehittää kuten muitakin taitoja.

Lue lisää

Harrastan tanssia harrastamisen ilosta! Käyn noin kerran viikossa nykytansseilemassa ja se on kivaa. Mutta ajattele visiota siitä että olet naisten kanssa kontaktissa päivästä toiseen... Menee ehkä hieman levottomaksi, mutta kivaahan tuo varmasti on. Varsinkin jos sattuu olemaan naisiin menevä nainen ;)

Jouluiloa toivotellen!

lepakko kirjoitti:

Harrastan tanssia harrastamisen ilosta! Käyn noin kerran viikossa nykytansseilemassa ja se on kivaa. Mutta ajattele visiota siitä että olet naisten kanssa kontaktissa päivästä toiseen... Menee ehkä hieman levottomaksi, mutta kivaahan tuo varmasti on. Varsinkin jos sattuu olemaan naisiin menevä nainen ;)

Jouluiloa toivotellen!

Lue lisää

Ajattele, miten jo pienet vauvat, jotka ovat juuri oppineet seisomaan omilla jaloillaan, osaavat hytkyä musiikin tahdissa! Ei niille kenenkään tarvitse opettaa tanssimista. Onkohan vauvoja, joita ei musiikki saisi liikkumaan?

Lastenlaulut ja leikit ovat kivoja useimmista lapsista, niin minustakin pienenä. Halu tanssia voi kai kadota jonnekin vuosien myötä. Hienoa, jos sen pystyy löytämään uudelleen, vaikka ikää olisi kuinka paljon.

Tanssi on hyvää liikuntaa, jos voi tanssia paikassa, joka ei ole täynnä tupakansavua! En aio lähteä Setan pikkujoulutansseihin. Sain siellä viimeksi ollessani migreenikohtauksen. Syynä oli ilmeisesti juuri tuo tupakansavu, tai sitten alkoholi, tai ehkä jännitin liikaa... Krapulakaan se ei voinut olla, kun päänsärkyä kesti kaksi päivää.

Liikuntahan voi auttaa päänsärkyynkin, jos se johtuu esim. lihasjännityksestä. Liikunta vilkastuttaa verenkiertoa, myös aivoverenkiertoa, ja pitää näin virkeämpänä.

Anteeksi, että kirjoitukseni menee taas vähän otsikon vierestä. Ei kai nämä yksistään mitään homojen juttuja ole.

Klaudia kirjoitti:

Ajattele, miten jo pienet vauvat, jotka ovat juuri oppineet seisomaan omilla jaloillaan, osaavat hytkyä musiikin tahdissa! Ei niille kenenkään tarvitse opettaa tanssimista. Onkohan vauvoja, joita ei musiikki saisi liikkumaan?

Lastenlaulut ja leikit ovat kivoja useimmista lapsista, niin minustakin pienenä. Halu tanssia voi kai kadota jonnekin vuosien myötä. Hienoa, jos sen pystyy löytämään uudelleen, vaikka ikää olisi kuinka paljon.

Tanssi on hyvää liikuntaa, jos voi tanssia paikassa, joka ei ole täynnä tupakansavua! En aio lähteä Setan pikkujoulutansseihin. Sain siellä viimeksi ollessani migreenikohtauksen. Syynä oli ilmeisesti juuri tuo tupakansavu, tai sitten alkoholi, tai ehkä jännitin liikaa... Krapulakaan se ei voinut olla, kun päänsärkyä kesti kaksi päivää.

Liikuntahan voi auttaa päänsärkyynkin, jos se johtuu esim. lihasjännityksestä. Liikunta vilkastuttaa verenkiertoa, myös aivoverenkiertoa, ja pitää näin virkeämpänä.

Anteeksi, että kirjoitukseni menee taas vähän otsikon vierestä. Ei kai nämä yksistään mitään homojen juttuja ole.

Lue lisää

Täyttä asiaa!
Mikään ei ole niin raivostuttavaa, kuin täysi tupakansavuinen kapakka jonne on tunkeutunut muutama "hieman" liikaa miestä/naista vahvempaa nestettä nauttinutta ja jossa ei mahdu tanssimaan. Ja jos tanssiin uskaltautuu, kyynärpäästä tulee päin näköä... En ole baari-ihmisiä sitten alkuunkaan!!!

Me käydään sunnuntaisin tanssahtelemassa live musan tahtiin, pienellä porukalla. Mukana pari ohjaajaa, jotka koulutukseltaan tanssijoita. Opetellaan kontakteja, tanssia toisen kanssa, kierimisiä jne. Se on hauskaa ja siinä saa ajatukset pois kiireestä ja stressistä.

Ja oot oikeassa, tanssi on hyvä harrastus kenelle tahansa!

Klaudia kirjoitti:

Ajattele, miten jo pienet vauvat, jotka ovat juuri oppineet seisomaan omilla jaloillaan, osaavat hytkyä musiikin tahdissa! Ei niille kenenkään tarvitse opettaa tanssimista. Onkohan vauvoja, joita ei musiikki saisi liikkumaan?

Lastenlaulut ja leikit ovat kivoja useimmista lapsista, niin minustakin pienenä. Halu tanssia voi kai kadota jonnekin vuosien myötä. Hienoa, jos sen pystyy löytämään uudelleen, vaikka ikää olisi kuinka paljon.

Tanssi on hyvää liikuntaa, jos voi tanssia paikassa, joka ei ole täynnä tupakansavua! En aio lähteä Setan pikkujoulutansseihin. Sain siellä viimeksi ollessani migreenikohtauksen. Syynä oli ilmeisesti juuri tuo tupakansavu, tai sitten alkoholi, tai ehkä jännitin liikaa... Krapulakaan se ei voinut olla, kun päänsärkyä kesti kaksi päivää.

Liikuntahan voi auttaa päänsärkyynkin, jos se johtuu esim. lihasjännityksestä. Liikunta vilkastuttaa verenkiertoa, myös aivoverenkiertoa, ja pitää näin virkeämpänä.

Anteeksi, että kirjoitukseni menee taas vähän otsikon vierestä. Ei kai nämä yksistään mitään homojen juttuja ole.

Lue lisää

minulle tuo tupakansavu ravintoloissa on myös ongelma. migreeniä en saa, mutta hengittäminen on työlästä, silmiä kirvelee kun on piilarit ja seuraavan päivän kärsin päänsärystä ja väsyneestä olosta vaikken olisi juonut mitään alkoholipitoista. ja vaatteet haisevat! aion silti mennä setan uudenvuodenbileisiin, kyllä kai sen nyt kestää kun on paljon kauniita naisia ympärillä.=)

LeSbO kirjoitti:

minulle tuo tupakansavu ravintoloissa on myös ongelma. migreeniä en saa, mutta hengittäminen on työlästä, silmiä kirvelee kun on piilarit ja seuraavan päivän kärsin päänsärystä ja väsyneestä olosta vaikken olisi juonut mitään alkoholipitoista. ja vaatteet haisevat! aion silti mennä setan uudenvuodenbileisiin, kyllä kai sen nyt kestää kun on paljon kauniita naisia ympärillä.=)

Lue lisää

...tai sen tapainen on mahdollista järjestää kaikenlaisiin tilaisuuksiin. Tiedän, että ainakin Mummolaakson bileissä järkätään jokin reunusta, muutama pöytä, tupakoimattomille. Kannattaa ottaa yhteyttä järjestäjiin, olen varma, että pyyntöön yritetään vastata, jos ei heti nyt, niin ehkä jo piankin, kun jaksaa vaatia. Savua tietysti leijuu silti, mutta eipähän kukaan vieressä pössyttele. Minä saan usein sauhuista migreenin, en tykkää edes savustetuista ruuista.

LeSbO kirjoitti:

minulle tuo tupakansavu ravintoloissa on myös ongelma. migreeniä en saa, mutta hengittäminen on työlästä, silmiä kirvelee kun on piilarit ja seuraavan päivän kärsin päänsärystä ja väsyneestä olosta vaikken olisi juonut mitään alkoholipitoista. ja vaatteet haisevat! aion silti mennä setan uudenvuodenbileisiin, kyllä kai sen nyt kestää kun on paljon kauniita naisia ympärillä.=)

Lue lisää

Minä päätin, etten mene enää ollenkaan Setan bileisiin. Siellä ihmiset potkivat minua ohikulkiessaan ja puhaltelevat tahallaan savua silmiin. Turha yrittää pyytää 1 - 2 savutonta pöytää, kun ei siihen suostuta kuitenkaan. Siellä on suurin osa ihmisistä minua nuorempia. Kukaan ei puhu kenellekään mitään, kun ei siellä mitään kuulekaan, kun musiikki soi niin kovaa, eikä minun toivekappaleitani soiteta. Mukavinta siellä olisi nukkua, mutta ei siitäkään tule mitään, kun tullaan aina herättelemään. Heittäisivät minut ihan mielellään sieltä pihalle. Joten: Heippa vaan!

Klaudia kirjoitti:

Minä päätin, etten mene enää ollenkaan Setan bileisiin. Siellä ihmiset potkivat minua ohikulkiessaan ja puhaltelevat tahallaan savua silmiin. Turha yrittää pyytää 1 - 2 savutonta pöytää, kun ei siihen suostuta kuitenkaan. Siellä on suurin osa ihmisistä minua nuorempia. Kukaan ei puhu kenellekään mitään, kun ei siellä mitään kuulekaan, kun musiikki soi niin kovaa, eikä minun toivekappaleitani soiteta. Mukavinta siellä olisi nukkua, mutta ei siitäkään tule mitään, kun tullaan aina herättelemään. Heittäisivät minut ihan mielellään sieltä pihalle. Joten: Heippa vaan!

Lue lisää

...vaan näkemiin. Eihän me savuttomat noin helposti luovuteta? Pari pöytää järjestyy käytännössä helposti, pientä sinnikkyyttä vaan.

Heh, tuo töniminen, tungoksessa tönitään aina, ei se ole tahallista. Jotkut myös innostuvat lennokkaaseen menoon ja silloin rapatessa vähän roiskuu. Tuo ikäjuttu ja muukin on tuttua, mutta jos ei käy bileissä, ei myöskään tutustu sellaisiin, joille haluaisi melun yli huutaa. Nukkumaan nyt ainakaan ei kannata niihin mestoihin mennä.

Ajattele nyt vielä päätöstäsi, yksinhän me parittomat ollaan muutenkin maailmalla, miksei sitten bileissäkin. Reissaapa joskus Helsinkiin tai Turkuun Mummistansseihin, niissä on alle ja yli nelikymppisiä.

Pir kirjoitti:

...vaan näkemiin. Eihän me savuttomat noin helposti luovuteta? Pari pöytää järjestyy käytännössä helposti, pientä sinnikkyyttä vaan.

Heh, tuo töniminen, tungoksessa tönitään aina, ei se ole tahallista. Jotkut myös innostuvat lennokkaaseen menoon ja silloin rapatessa vähän roiskuu. Tuo ikäjuttu ja muukin on tuttua, mutta jos ei käy bileissä, ei myöskään tutustu sellaisiin, joille haluaisi melun yli huutaa. Nukkumaan nyt ainakaan ei kannata niihin mestoihin mennä.

Ajattele nyt vielä päätöstäsi, yksinhän me parittomat ollaan muutenkin maailmalla, miksei sitten bileissäkin. Reissaapa joskus Helsinkiin tai Turkuun Mummistansseihin, niissä on alle ja yli nelikymppisiä.

Lue lisää

Minua rupeaa aina väsyttämään siellä Setan bileissä, kun siellä on niin tylsää, ja puolen yön jälkeen väsyttää jo muutenkin.

Siellä on paljon miehiä ja epäilen, että iso osa naisista on tullut sinne iskemään miehiä. Jos itsellä ei ole seuralaista, niin eihän siellä ole mitään mielenkiintoista.

Helsinkiin en tule ikinä, jos ei ole pakko, koska en pidä hesalaisista. Siellä on se puhetyylikin sellainen, etten oikein tykkää. Hesalaiset ovat ylimielisiä, eivätkä hekään arvosta minun kotikaupunkiani.

Ehkä nähdään, mutta jossakin muualla. Jos ei täältä löydy ketään, niin sitten pitää olla yksin. Huonommat vaihtoehdotkaan eivät käy.

Pir kirjoitti:

...vaan näkemiin. Eihän me savuttomat noin helposti luovuteta? Pari pöytää järjestyy käytännössä helposti, pientä sinnikkyyttä vaan.

Heh, tuo töniminen, tungoksessa tönitään aina, ei se ole tahallista. Jotkut myös innostuvat lennokkaaseen menoon ja silloin rapatessa vähän roiskuu. Tuo ikäjuttu ja muukin on tuttua, mutta jos ei käy bileissä, ei myöskään tutustu sellaisiin, joille haluaisi melun yli huutaa. Nukkumaan nyt ainakaan ei kannata niihin mestoihin mennä.

Ajattele nyt vielä päätöstäsi, yksinhän me parittomat ollaan muutenkin maailmalla, miksei sitten bileissäkin. Reissaapa joskus Helsinkiin tai Turkuun Mummistansseihin, niissä on alle ja yli nelikymppisiä.

Lue lisää

Pyydän anteeksi, että varmasti loukkasin. Joskus vaan tuntuu, että helsinkiläiset omistavat koko Suomen ja koko Suomi on Helsinki.

Voisiko joku kertoa minulle, mitä tarkoittaa sana "jubina"?

Klaudia kirjoitti:

Pyydän anteeksi, että varmasti loukkasin. Joskus vaan tuntuu, että helsinkiläiset omistavat koko Suomen ja koko Suomi on Helsinki.

Voisiko joku kertoa minulle, mitä tarkoittaa sana "jubina"?

Lue lisää

..loukannut, en ole edes paljasjalkainen, muutin vasta pikkutyttönä tänne. Suurin osa täkäläisistä on muualta. Pienen pinnanraaputuksen jälkeen me ollaan yhtä mukavia kuin muutkin, myönnän, että ihan aluksi ehkä vähän torjuvia. En tiedä, miksi, mutta kun siihen tottuu, niin vaihe menee ohi. Kokeile Turkua, siellä on tosi sympaattinen murre, jo se panee hymyilemään.

En minäkään osallistu sekabileisiin, ei yhtään huvita, siksi. DTM:n mummotansseista häivyn heti, kun miehet tulevat. Ja muutenkin, arvaas mitä: väsyttää, aikaisin kotiin :)

Ikinä kuullukaan jubinasta.

Pir kirjoitti:

..loukannut, en ole edes paljasjalkainen, muutin vasta pikkutyttönä tänne. Suurin osa täkäläisistä on muualta. Pienen pinnanraaputuksen jälkeen me ollaan yhtä mukavia kuin muutkin, myönnän, että ihan aluksi ehkä vähän torjuvia. En tiedä, miksi, mutta kun siihen tottuu, niin vaihe menee ohi. Kokeile Turkua, siellä on tosi sympaattinen murre, jo se panee hymyilemään.

En minäkään osallistu sekabileisiin, ei yhtään huvita, siksi. DTM:n mummotansseista häivyn heti, kun miehet tulevat. Ja muutenkin, arvaas mitä: väsyttää, aikaisin kotiin :)

Ikinä kuullukaan jubinasta.

Lue lisää

Luulenpa, ettei Helsingin kaikenmaailman bileissä ole yhtään sen kivempaa kuin Setan bileissäkään. Samalla tavalla sielläkin saa varmasti pettyä. Olisi kauheata, jos lähtisi reissuun sinne asti, ja joutuisi sitten palaamaan takaisin vielä epätoivoisempana kuin lähtiessä. Ihmisten välinpitämättömyys tekee surulliseksi.

Minä en ole sellaista ihmistyyppiä, joka juoksee huvien perässä. Eipähän se ehkä kuitenkaan ihan sitäkään ole. Itsestä se on aika paljon kiinni, miten sopeutuu erilaisiin tilanteisiin ja miten viihtyy.

Olen itse aika epävarma oudossa ympäristössä vieraiden keskellä, tunnen itseni orpoakin orvommaksi, jos joudun olemaan yksin esim. yli puoli tuntia jossakin paikassa, missä kaikki muut ovat yhdessä toistensa kanssa. Se voi olla kidutusta, vaikka muuten viihdynkin yksin.

Enkä tällä kertaa nyt halunnut loukata helsinkiläisiä.

Klaudia kirjoitti:

Luulenpa, ettei Helsingin kaikenmaailman bileissä ole yhtään sen kivempaa kuin Setan bileissäkään. Samalla tavalla sielläkin saa varmasti pettyä. Olisi kauheata, jos lähtisi reissuun sinne asti, ja joutuisi sitten palaamaan takaisin vielä epätoivoisempana kuin lähtiessä. Ihmisten välinpitämättömyys tekee surulliseksi.

Minä en ole sellaista ihmistyyppiä, joka juoksee huvien perässä. Eipähän se ehkä kuitenkaan ihan sitäkään ole. Itsestä se on aika paljon kiinni, miten sopeutuu erilaisiin tilanteisiin ja miten viihtyy.

Olen itse aika epävarma oudossa ympäristössä vieraiden keskellä, tunnen itseni orpoakin orvommaksi, jos joudun olemaan yksin esim. yli puoli tuntia jossakin paikassa, missä kaikki muut ovat yhdessä toistensa kanssa. Se voi olla kidutusta, vaikka muuten viihdynkin yksin.

Enkä tällä kertaa nyt halunnut loukata helsinkiläisiä.

Lue lisää

Totta, sama juttu. Toisaalta: jos ei pane itseään likoon, niin tietää aika tarkkaan, miten elämä jatkuu. Turvallista, mutta..
On kiva tavata muita, vain siten tutustuu. Vaikkei sitä rakasta löytyisikään, niin kavereita.

Pir kirjoitti:

Totta, sama juttu. Toisaalta: jos ei pane itseään likoon, niin tietää aika tarkkaan, miten elämä jatkuu. Turvallista, mutta..
On kiva tavata muita, vain siten tutustuu. Vaikkei sitä rakasta löytyisikään, niin kavereita.

Lue lisää

Eihän kukaan voi tietää, miten elämä jatkuu. Elämä on täynnä yllätyksiä. Haluan välttää pahimmat karikot kiertämällä ne kaukaa. Pinnan alla piilee monta vaaraa, joita ei edes osaa aavistaa. On hyvä, jos on ystäviä, jotka voivat auttaa ja varoittaa ennakolta pahimmista paikoista. Minun lesboystäväni varoitti minua Helsingin huveista. Siellä on kuulemma vähän villimpää menoa kuin täällä päin, vaikka vaikea minun on sitä uskoa. Kavereista sen verran, että minä rakastan myös kavereitani.

No kuka täällä tunnustautuu lätkän pelaajaksi? x)

Eliö kirjoitti:

No kuka täällä tunnustautuu lätkän pelaajaksi? x)

Ei sellaiset jotka aktiivisesti urheilevat jouda tänne ja toisaalta näkevät livenä meikäläisiä riittävästi.
Pelasin ennen,en enään, siis joudan tännekkin:)

mie kirjoitti:

Ei sellaiset jotka aktiivisesti urheilevat jouda tänne ja toisaalta näkevät livenä meikäläisiä riittävästi.
Pelasin ennen,en enään, siis joudan tännekkin:)

minä urheilen aktiivisesti ja joudan silti tänne. no, ehkä huippu-urheilijat on erikseen, mutta niitä on varmasti meikäläisistäkin vain murto-osa. enkä näe meikäläisiä kyllä harrastuksen parissa juurikaan. melko yksinäistä puurtamista se on. joukkuelajeissa tietysti toinen juttu...yleensä sellaiset joukkuelajeja harrastavat seurustelevatkin keskenään. seurustelin kerran naisen kanssa, joka pelasi jalkapalloa, mutta ei siitä suhteesta mitään tullut, kun minua ei jalkapallo kiinnostanut enkä ymmärtänyt mitään hänen pelijutuistaan. vastaavasti hän piti minun harrastuksiani ihan tyhminä. esim. jumppa, jossa käyn kerran viikossa, oli hänen mielestään "naisellista hömpötystä", hänen mielestään minun olisi pitänyt sen sijaan kai pumpata rautaa salilla...

LeSbO kirjoitti:

minä urheilen aktiivisesti ja joudan silti tänne. no, ehkä huippu-urheilijat on erikseen, mutta niitä on varmasti meikäläisistäkin vain murto-osa. enkä näe meikäläisiä kyllä harrastuksen parissa juurikaan. melko yksinäistä puurtamista se on. joukkuelajeissa tietysti toinen juttu...yleensä sellaiset joukkuelajeja harrastavat seurustelevatkin keskenään. seurustelin kerran naisen kanssa, joka pelasi jalkapalloa, mutta ei siitä suhteesta mitään tullut, kun minua ei jalkapallo kiinnostanut enkä ymmärtänyt mitään hänen pelijutuistaan. vastaavasti hän piti minun harrastuksiani ihan tyhminä. esim. jumppa, jossa käyn kerran viikossa, oli hänen mielestään "naisellista hömpötystä", hänen mielestään minun olisi pitänyt sen sijaan kai pumpata rautaa salilla...

Lue lisää

että monia jäkiksen pelaajia ei ollenkaan tietokoneet kiinnosta. Ei se varmaan vain ajasta ole kiinni kaikilla. Minulla oli silloin kyllä muitakin harrastuksia Ja työ joka vei paljon aikaani.

mie kirjoitti:

Ei sellaiset jotka aktiivisesti urheilevat jouda tänne ja toisaalta näkevät livenä meikäläisiä riittävästi.
Pelasin ennen,en enään, siis joudan tännekkin:)

"aktiivisesti urheilevat jouda tänne ja toisaalta
-Heh.. Ei aktiivi urheilu ole este palstalle kirjottelemiselle..

"Näkevät meikäläisiä riittävästi"
-???.. Luulen ettei useimpien kohal asia ole näin.

Eliö kirjoitti:

No kuka täällä tunnustautuu lätkän pelaajaksi? x)

Reilut kymmenen vuotta tuli tahkottua kiekkoa, mutta tänä päivänä tyydyn lukemaan kiekkolehteä.. jos sitäkään. Ei oikeastaan jaksa enää kiinnostaa, vaikka itse lajissa ei mitään vikaa olekaan. Ehkä se on se, kun ikää tulee lisää, niin mielenkiinto lopahtaa. Vaikka ei reilut parikymppisenä saisi vielä mielenkiinto urheiluun loppua. :)