Mökkihöperyyttä ken pelkäisi?

Jotkut tuntemani kaverit on kovin herkkiä mökkihöperöksi leimautumiselle.
Ne käy jossain ulkomaankohteessa viikon parin lomalla. Hyvä niin. En mie sillä.

Joskus nuorempana keskikesällä piti lähtä ajelemaan muijan kaa jonnee pitemmälle.
Kotimaan automatkoja, aina pohjoiseen. Kas kun Muoniosta alkaa tosi Lappi.

Ei sit enää viitti lähtä automatkoille resuamaan. Erikoiset matkailukohteet kiinnostais.
Islanti, Uusi Seelanti ja sillai.
Maksavat sikanaan. No talvisydännä vaikka Thaimaa.

Jos vertaan itteäin vaikka suomenruotsalaisia, jotka joutui lähteen työn perään
aivan vieraaseen kulttuuriin kielitaidottomana...

Sellaseen verrattuna, näin iäkkäänä ok-asuminen tuntuu ihan siedettävältä.
Välillä tylsää, välillä viihtyisää tupsia sillä jo lyhenevällä askeleella.

Miten te muut 'jämähtäneet'?

38

1151

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • capt.cöpenick <

      Ja samaa kaikille lopunajan voidelluille. Öitä.

      • pilvi *

        naureskelin itsekseni tuon luettuani,ja vetelin kasvovoidetta ihoon:D


      • capt.cöpenick <
        pilvi * kirjoitti:

        naureskelin itsekseni tuon luettuani,ja vetelin kasvovoidetta ihoon:D

        Tuomari Nurmion; kumma heppu ja lopunajan voidellut niminen musiikillinen kokoonpano kerran?


      • capt.cöpenick <
        pilvi * kirjoitti:

        naureskelin itsekseni tuon luettuani,ja vetelin kasvovoidetta ihoon:D

        Voide kasvoihin on 'eri' kuin lopunajan voidelluille.


    • Maalaismies*

      Ajelin eilen huoletonna kylän toiselle laidalle kauppa-asioissa. Panin merkille, kuinka joka toinen kuski ajeli kännykkä korvalla ja luultavasti ne toiset jokatoiset puhelivat freehands laitteen avulla. Varmaan kotiväelle tai muulle läheiselle oli asiaa.

      Kouraisin kännykkätaskuani ja voi kauhistus! Vempain oli jäänyt kotiin. Kuinka selviäisin jos auto sippaisi tai jotain tapahtuisi? Enhän sitä juurikaan ole tarvinnut, ei mulle kukaan soita enkä minä kenellekään - no vaimolle ja joskus lapsille.

      Kävi mielessä kuinka ennen kännykän maailmaan tuloa ajeltiin ympäri Suomea ja Ruotsia, pitkin saloja ja korpiteitä, vieraita kaupunkeja vanhalla autorämällä. Ei tullut mieleenkään, että joutuisi hankaluuksiin. Ja jos joutui aina joku auttoi.

      Eilen kuoli viimeinenkin ikätuttu, ajattelin. Ennen minut kylällä kaikki tunsivat ja minä kaikki. Nyt en tunne juuri ketään ja oudot uudet kyläläiset lähinnä näkevät minut outona aina kävelevänä tyyppinä.

      Jestas, missä minä oikein olen, ajattelin. Riivatun kännykkäkin jäi kotiin. Mökkihöperökö-kökö-kökö?

      • Kirveli

        ...mökkihöperöksi, meinaan. Mutta ei vain onnistu. Joku kesä sitten olin yksin muutaman viikon lähes erämökissä.Valoisimpana vuodenaikana se tuntui parhaalta elämisenmuodolta. Mutta autoton ihminen on siellä kyllä toisten avun varassa.
        Erikoisesti ihan yksinolo tekee ihmiselle todella hyvää, ainakin kaupungin asukkaalle.


      • Kun hankin eka kännykkäni, ihmettelin kaiken aikaa, milloin sitä tarvitsisin. Kesämökillä se oli hyvä asia. Aina samalla hyllyllä pirtissä. Vastattiin kun se soi, jos nyt satuttiin kuulemaan. Harvoin siihen kukaan soitti. Mutta hyvähän se, että hätätilassa olisi saanut helpommin apua.
        30 v. siellä korvessa jo oli kaikki kesät vietetty, onneksi ei koskaan hätätilannetta tullut, sillä ei olisi apua saatu.

        Kaupungissa meni vuosia, ennen kuin edes muistin ottaa puhelimen mukaani. En katso vieläkään olevani niin tärkeä ihminen, että pitää olla joka hetki saavutettavissa.

        Mutta opittu on. Aina kotoa lähtiessä varmistetaan, että aparaatti on taskussa. Ja onhan moni lehdenmyyjä saanutkin meikäläisen kiinni kassajonosa tai raitiovaunussa.
        Ovat varmaan olleet mielissään.


      • pilvi*
        Makriina kirjoitti:

        Kun hankin eka kännykkäni, ihmettelin kaiken aikaa, milloin sitä tarvitsisin. Kesämökillä se oli hyvä asia. Aina samalla hyllyllä pirtissä. Vastattiin kun se soi, jos nyt satuttiin kuulemaan. Harvoin siihen kukaan soitti. Mutta hyvähän se, että hätätilassa olisi saanut helpommin apua.
        30 v. siellä korvessa jo oli kaikki kesät vietetty, onneksi ei koskaan hätätilannetta tullut, sillä ei olisi apua saatu.

        Kaupungissa meni vuosia, ennen kuin edes muistin ottaa puhelimen mukaani. En katso vieläkään olevani niin tärkeä ihminen, että pitää olla joka hetki saavutettavissa.

        Mutta opittu on. Aina kotoa lähtiessä varmistetaan, että aparaatti on taskussa. Ja onhan moni lehdenmyyjä saanutkin meikäläisen kiinni kassajonosa tai raitiovaunussa.
        Ovat varmaan olleet mielissään.

        Nuoret yleensä pitävät kännykkänsä jatkuvasti saatavilla,kaveripiiri kommunikoi näköjään mennentulleen missä vaan.

        Meillä herätti lasten huolen,kun emme vastanneet kännyyn noin 3/4 tunnin aikana.

        Soittelivat toinen toisilleen ,että mitä nyt on tapahtunut!!!

        Soitettuani heille tajusin ja harmistuin:En kai nyt saunaan sentään puhelinta ota mukaan!
        Orjuuttavaa joskus:)


      • ullapulla*
        pilvi* kirjoitti:

        Nuoret yleensä pitävät kännykkänsä jatkuvasti saatavilla,kaveripiiri kommunikoi näköjään mennentulleen missä vaan.

        Meillä herätti lasten huolen,kun emme vastanneet kännyyn noin 3/4 tunnin aikana.

        Soittelivat toinen toisilleen ,että mitä nyt on tapahtunut!!!

        Soitettuani heille tajusin ja harmistuin:En kai nyt saunaan sentään puhelinta ota mukaan!
        Orjuuttavaa joskus:)

        kännykkä pojan leekenhettiin,olin sielä aukasemassa ovia kun oli jokin putkitarkastus.
        Kyllä se minullakin aina on mukana ,(jossei satu unohtuun),ja moitteita tulee jos ei me jerryn kanssa olla tavoitettavissa.
        Mekun ollaan aina menossa.
        Ei kerkiä mökkihöperyys tulla,vaikka olenkin Suomen ruotsalainen.
        Oppii kielenkin kun saa sitä kylällä käyttää, koiran kanssa saa paljon ystäviä.


      • Makriina kirjoitti:

        Kun hankin eka kännykkäni, ihmettelin kaiken aikaa, milloin sitä tarvitsisin. Kesämökillä se oli hyvä asia. Aina samalla hyllyllä pirtissä. Vastattiin kun se soi, jos nyt satuttiin kuulemaan. Harvoin siihen kukaan soitti. Mutta hyvähän se, että hätätilassa olisi saanut helpommin apua.
        30 v. siellä korvessa jo oli kaikki kesät vietetty, onneksi ei koskaan hätätilannetta tullut, sillä ei olisi apua saatu.

        Kaupungissa meni vuosia, ennen kuin edes muistin ottaa puhelimen mukaani. En katso vieläkään olevani niin tärkeä ihminen, että pitää olla joka hetki saavutettavissa.

        Mutta opittu on. Aina kotoa lähtiessä varmistetaan, että aparaatti on taskussa. Ja onhan moni lehdenmyyjä saanutkin meikäläisen kiinni kassajonosa tai raitiovaunussa.
        Ovat varmaan olleet mielissään.

        Hankin ensimmäisen gsm:n heti kun niitä myyntiin tuli, en ole kertaakaan katunut sitä hankintaa.

        Asun yksin ja ajan autolla pitkiä matkoja, kännykkä on minun turvani kotona ja matkoilla. Lapset soittavat kyselevät joka viikko kuulumisiani.

        Kännykän mukana pitämisen tarpeellisuus tuli testattua, kaaduin jäällä lenkkeillessä ja olkapää meni pois paikoilta. Kännykällä sain soitettua apua, vaikka vaikeaa se oli vasemmalla kädellä. Olkapää oli niin pirun kipeä, teki mieli sadatella paremman jälkeen, miksi kompuraksi sitä on iän mukana tullut. Ohi on, päivä taas paistaa!

        Jos näkö huononee, markkinoilla on suuremmillakin numeroilla ja taululla valmistettuja kännyköitä.
        Eilen illalla 6.4 klo 20.00 tuli MOT joka käsitteli yksinäisten taloudellisia ongelmia sekä yksinäisyyttä. Toisaalta yksinäisyys on ylellisyyttä, lantin toinen puoli voi olla elämää kännykän välityksellä.


      • capt.cöpenick <

        Psykoanalyysin isän, Sigmund Freudin kirjassa joskus piilotajunnasta käytetään sanaa se.
        Luonnollisesti potilaiden kertomana.

        Piilotajuntani ei hyväksy matkapuhelimen mukanaoloa. Se on aina kateissa. Niin tänäänkin.
        Tälläiset 'tahattomat' unohtamiset on vaan hyväksyttävä.

        Tämä ei ole vitsi eikä mitenkään hupaisaa: kun vaihdoin konetta, en löydä siitä
        saapuneita puheluita tai lähetettyjä tekstiviestejä!

        Kun laite risoo, ei ole kiinnostusta hakea noita toimintoja. Joku julkisuuden ihminen sanoi samaa.

        Tuttavani joka lähti täältä 'pilven päälle', kaikkea ei voi eikä tarvitse oppia.


      • capt.cöpenick <
        Kirveli kirjoitti:

        ...mökkihöperöksi, meinaan. Mutta ei vain onnistu. Joku kesä sitten olin yksin muutaman viikon lähes erämökissä.Valoisimpana vuodenaikana se tuntui parhaalta elämisenmuodolta. Mutta autoton ihminen on siellä kyllä toisten avun varassa.
        Erikoisesti ihan yksinolo tekee ihmiselle todella hyvää, ainakin kaupungin asukkaalle.

        Olin monia viikkoja syrjäisellä seudulla melko eristyksissä.
        Auto piti olla harrastuksen ja pitkän kauppareissun takia.
        Tuo 'rojekti' ei kyllä tehnyt pelkästään hyvää. Oli siellä sentään sähköt.
        Niissä oloissa matkapuhelin kävi ihan henkivakuutuksesta.

        Tuntui jo juhlalta päästä "etelään", ihmisten ilmoille.


      • capt.cöpenick <
        ullapulla* kirjoitti:

        kännykkä pojan leekenhettiin,olin sielä aukasemassa ovia kun oli jokin putkitarkastus.
        Kyllä se minullakin aina on mukana ,(jossei satu unohtuun),ja moitteita tulee jos ei me jerryn kanssa olla tavoitettavissa.
        Mekun ollaan aina menossa.
        Ei kerkiä mökkihöperyys tulla,vaikka olenkin Suomen ruotsalainen.
        Oppii kielenkin kun saa sitä kylällä käyttää, koiran kanssa saa paljon ystäviä.

        Joskus ei ole kenttää, usein on unohtunut vehjeen lataus just kun kun rakkinetta tarvittis.


      • capt.cöpenick <
        Makriina kirjoitti:

        Kun hankin eka kännykkäni, ihmettelin kaiken aikaa, milloin sitä tarvitsisin. Kesämökillä se oli hyvä asia. Aina samalla hyllyllä pirtissä. Vastattiin kun se soi, jos nyt satuttiin kuulemaan. Harvoin siihen kukaan soitti. Mutta hyvähän se, että hätätilassa olisi saanut helpommin apua.
        30 v. siellä korvessa jo oli kaikki kesät vietetty, onneksi ei koskaan hätätilannetta tullut, sillä ei olisi apua saatu.

        Kaupungissa meni vuosia, ennen kuin edes muistin ottaa puhelimen mukaani. En katso vieläkään olevani niin tärkeä ihminen, että pitää olla joka hetki saavutettavissa.

        Mutta opittu on. Aina kotoa lähtiessä varmistetaan, että aparaatti on taskussa. Ja onhan moni lehdenmyyjä saanutkin meikäläisen kiinni kassajonosa tai raitiovaunussa.
        Ovat varmaan olleet mielissään.

        " mitä pastori neandertalilainen"...nykyään teikään saa vaan meedio vissiin yhteyden, perkules.


    • Kalle-Aaretti

      Siunaat olemisellasi tätäkin palstaa:-)))

      • capt.cöpenick <

        Olet näemmä luopunut entisestä nikistäsi. Varusmiesaikanani ylenin jo majuriksi.
        Niin saunamajuriksi tietty. Oltiin myös varusmiesporukoissa Lapissa propsisavotassa.

        Sitten 'loppusodassa' tuli passiin A-luokan merkintä. Alokasaikana sain merkinnän
        kivääriammunnassa.


    • Heukun-keikun !

      Olemme mökkirippuvaisia, nytkin polttelee kun Kuopion seudulla ei pääse lumen ja jään takia mökille.

    • Nyt se sitten on täydenkuun aika huomenna. Saturnus vilkuilee seurana kuun yläpuolella, vahinko Venusta ei nyt näy missään.

      Höperyys rajoittuu usein täydenkuun tietämille. Viimeyönä kuu puolenyön jälkeen alkoi mollottamaan suoraan naamaani ja herätti hyvästä unesta. Kaihtimet olin unohtanut vetää alas. Kahvinkeitto hommiin oli alettava, jota sitten nautin ja netissä surffailin lukemassa mitä media nyt hehkuttaa.

      On se kumma tuo rahan valta. Viime päivien suurin uutinen oli Fortum ja sitä riittää. Kiitosta Lilius ei saa, vaikka nosti firman 9 vuodessa alan tuottavaksi huippuyksiköksi.Pahus kun se Lilius sai epähuomiossa liikaa optioita.

      Tässä hötäkässä on jäänyt Mopen osille Keski-Italian tuhoisa maanjäristys, miltei sivulauseilla siitä informoidaan. Noin 6,3 richterin järistys aiheutti pahimmat tuhot Abruzzon alueella Rooman itäpuolella.Ei yli 200 menehtyneen,yli 15000 loukkaantuneen ja 50 000 kodittomaksi jääneiden kohtalo puhuttele suomalaista mediaa.

      Onko arvot kiepsahtaneet päälaelle malliin "Money is our Good!" Vähät huomioidaan Euro alueella, Italiassa luonnon aiheuttamista tuhoista jälkijäristyksineen.

      Maanjäristyksille ihminen ei voi mitään siksi kait se ei kiinnosta, mutta sille että Fortumilta sataa euroja laariin se näyttää menevän maassamme kaiken edelle.

      • Mikähän semmoinenkin on? Ei ole ollut koskaan mökkiä,joten ei ole kokemusta..Landellakin olen ollut niin vähän käymässä ja on ollut niin paljon tekemistä,ettei ole ehtinyt höperöitymään..(sukuloimassa lähinnä) Voisi olla kiva,edes kerran elämässään olla viikko, yksikseen jossain..erämaassa..Näkisi,pärjääkö siellä vai ei..
        Sitten ,kun ei kuuluisi takaisin tulevaksi,niin ilmeisesti,ei olisi pärjännyt hmmm...Kiva lähtö..


      • Aata
        irkku-37 kirjoitti:

        Mikähän semmoinenkin on? Ei ole ollut koskaan mökkiä,joten ei ole kokemusta..Landellakin olen ollut niin vähän käymässä ja on ollut niin paljon tekemistä,ettei ole ehtinyt höperöitymään..(sukuloimassa lähinnä) Voisi olla kiva,edes kerran elämässään olla viikko, yksikseen jossain..erämaassa..Näkisi,pärjääkö siellä vai ei..
        Sitten ,kun ei kuuluisi takaisin tulevaksi,niin ilmeisesti,ei olisi pärjännyt hmmm...Kiva lähtö..

        Ei korvessa mökillä yksin pärjää höperökään. Mökkinaapurillakin ovat seurana koirat, 1 oma ja 2-3 pojan koiraa, isoja märkiä hurtteja. Enää ei oikein viitsi naapuriin mennä, kun siellä sohvatkin haisevat ulolle ja karvoja täys. Koiraemäntä se koiria palvoo puolet talvestakin.


      • Aata kirjoitti:

        Ei korvessa mökillä yksin pärjää höperökään. Mökkinaapurillakin ovat seurana koirat, 1 oma ja 2-3 pojan koiraa, isoja märkiä hurtteja. Enää ei oikein viitsi naapuriin mennä, kun siellä sohvatkin haisevat ulolle ja karvoja täys. Koiraemäntä se koiria palvoo puolet talvestakin.

        Mainiosti kesät ovat menneet; alkeellinen mökki on, ei sähköjä lähelläkään, ei edes sohvaa. Naapureihin on matkaa n. 10 km, autotietä ei ole perille, naapureita käy korkeintaan pari kesässä.
        Suon reunassa olevalla paikalla "ystäviä" on yleensä miljoonittain vilkaimpaan aikaan.

        Monet ovatkin sanoneet, ettei täällä voi olla. Se ei pidä paikkaansa. On vettä ja reittejä soudella vitashankaisella, tervatulla veneelläni.
        Vuorokauden ajalla ei ole väliä, milloin liikkuu tai nukkuu. Näkee hienot auringon nousut ja laskut. Kalaa tulee sen, minkä voi eri versioina syödä. Ne paikat on haettu. Pitää osata tietää, kuinka ahven ajattelee ilmojen mukaan ja heittää katiskat joukkoon.

        On aikaa ajatella verkkaisesti tai olla ajattelematta, voi nikkaroida kaikenlaisista käkkyröistä tarve- ja koristuskaluja. Ilman tuotantotavoitteita. Ja syksyllä on lasti jokamiehen oikeuksilla hankittuja marjoja ja sieniä. Aika ei kulu vilistämällä, eikä mökkihörerönä, se menee juuri siinä rytmissä, mihin sen touhujensa keskellä luontevasti säätää.

        Kerran viikossa tulee kuitenkin tehtyä hankintamatka, se riittää myös oman rotunsa näkemiseen. Näin tulee tänäkin kesänä tehtyä. Tietysti varauksella, terveystilanne vain voi muuttaa suunnitelmiani.


      • capt.cöpenick <

        "Kasvavan kuun aika" näkyy myös suurten metropolikaupunkien vähentyneinä itsemurhalukuina.

        Joitakin Kuu saattaa valvottaa, toisille se antaa uutta ja ylimääräistä tarmoa.


      • Fanni
        ynnämuu kirjoitti:

        Mainiosti kesät ovat menneet; alkeellinen mökki on, ei sähköjä lähelläkään, ei edes sohvaa. Naapureihin on matkaa n. 10 km, autotietä ei ole perille, naapureita käy korkeintaan pari kesässä.
        Suon reunassa olevalla paikalla "ystäviä" on yleensä miljoonittain vilkaimpaan aikaan.

        Monet ovatkin sanoneet, ettei täällä voi olla. Se ei pidä paikkaansa. On vettä ja reittejä soudella vitashankaisella, tervatulla veneelläni.
        Vuorokauden ajalla ei ole väliä, milloin liikkuu tai nukkuu. Näkee hienot auringon nousut ja laskut. Kalaa tulee sen, minkä voi eri versioina syödä. Ne paikat on haettu. Pitää osata tietää, kuinka ahven ajattelee ilmojen mukaan ja heittää katiskat joukkoon.

        On aikaa ajatella verkkaisesti tai olla ajattelematta, voi nikkaroida kaikenlaisista käkkyröistä tarve- ja koristuskaluja. Ilman tuotantotavoitteita. Ja syksyllä on lasti jokamiehen oikeuksilla hankittuja marjoja ja sieniä. Aika ei kulu vilistämällä, eikä mökkihörerönä, se menee juuri siinä rytmissä, mihin sen touhujensa keskellä luontevasti säätää.

        Kerran viikossa tulee kuitenkin tehtyä hankintamatka, se riittää myös oman rotunsa näkemiseen. Näin tulee tänäkin kesänä tehtyä. Tietysti varauksella, terveystilanne vain voi muuttaa suunnitelmiani.

        Kertoisitko minullekin, mistä siian voi napata verkkoon. Missäs lihavimmat ahvenet odottavat pohjaonkea ? Siikasoppa tai -file maittaisivat. Ahvenkukon voittanutta ei ole. Ihan pieniä en viitsisi perata, kädet eivät kestä.
        Hyvältä vaikuttaa kesäelämäsi rauhallisessa paikassa. Liekö ihan Lapissa asti ?


      • Liisis
        capt.cöpenick < kirjoitti:

        "Kasvavan kuun aika" näkyy myös suurten metropolikaupunkien vähentyneinä itsemurhalukuina.

        Joitakin Kuu saattaa valvottaa, toisille se antaa uutta ja ylimääräistä tarmoa.

        Todella virkistävästi nukuin viime yönä kuunvalossa. Välillämme oli vain vaalea rullakaihdin ja seittimäinen verho.
        Suggeroin mieleni illalla rauhaisaan uneen. Varoin liikaa syömistä. Onnistuihan se. On se nukkuminen toisinaan vaikean taiteen laji.


      • Fanni kirjoitti:

        Kertoisitko minullekin, mistä siian voi napata verkkoon. Missäs lihavimmat ahvenet odottavat pohjaonkea ? Siikasoppa tai -file maittaisivat. Ahvenkukon voittanutta ei ole. Ihan pieniä en viitsisi perata, kädet eivät kestä.
        Hyvältä vaikuttaa kesäelämäsi rauhallisessa paikassa. Liekö ihan Lapissa asti ?

        Yritän vastata Fannin asiallisiin kysymyksiin ylimalkaisesti. Tiedän että täällä voi olla hyviäkin "asiantuntijoita." Mökkini ei ole Lapissa, ei aivan Päätalon maisemissakaan, mutta siellä päin.

        Ensinnäkin; paljon riippuu siitä, millainen vesistö on kysymyksessä. Kalastelen melko matalista vesistä, syvimmillään 3-4 metriä, on pitkiä heinikkorantoja, pieniä puroja, lampeja, kivikkoisia kareja ja jne. Keväällä, toukokuussa hauki nousee kutuaikaan heinikkoon niin, että selkä näkyy. Siihen aikaan on helppo saada sitä saalista. Ahvehan on parvikala ja sekin tulee mielellään tulvaveden aikaisiin pajupensaikkoihin. Ylitarjonta on helppo poimia. Kesällä kun kuumat, seisovat ilmat jatkuvat, ahvenkin katoaa. Mutta onhan ne järvessä, niissä syvänteissä, viileämmässä, minkä ne löytävät. Vieläpä jos on kivikkoinen, jyrkkäreunainen syvänne, niin niissähän isot vonkaleet "jäähdyttelevät."

        Siikahan on jo oikea arvokala, muita väheksymättä. Jos siikoja on, mutta vähän, se jo teettää töitä. Ne harvat eivät ole tyhmiä. Parhaaksi olen kokenut saada tätä hyvää savu- ja suolakalaa ns. "pesällä." Siihen tarvitsee vähintäin kaksi, mieluummin kolme verkkoa ja ne lasketaan ikäänkuin katiskan muotoisesti, myös otsaverkko. Kun siika ui "pussiin" niin saattaapa erehtyä savustettavaksi.

        Minusta pieni ahven on kerrassaan mainio. Sain kerran kihdin varpaaseni, ei ole muuten kovin hauska. Kirjanoppinut asiantuntija tutki, otatti kokeet ja kuulusteli. Syy kuulemma oli pienkalojen nahkassa ja sen uskon kokemusperäisesti. Ryhdyin nylkemään kaikki käyttämäni ahvenet. Se käy näppärästi, nopeammin kuin suomustaminen. Jotkut sanovat, että siinä katoaa parhaat maut, mutta niin tarkka ei makuaistini ole, että tahallaan kihdin hankkisin uudelleen.
        Pienistä ahvenistä saa mainion patakukon, ruotoineen päivineen. Kolme tuntia kun hautoo, ruodot ei kurkkua pistele.
        Enpähän innostu enempää kertoilemaan.


      • hyvä keino
        ynnämuu kirjoitti:

        Yritän vastata Fannin asiallisiin kysymyksiin ylimalkaisesti. Tiedän että täällä voi olla hyviäkin "asiantuntijoita." Mökkini ei ole Lapissa, ei aivan Päätalon maisemissakaan, mutta siellä päin.

        Ensinnäkin; paljon riippuu siitä, millainen vesistö on kysymyksessä. Kalastelen melko matalista vesistä, syvimmillään 3-4 metriä, on pitkiä heinikkorantoja, pieniä puroja, lampeja, kivikkoisia kareja ja jne. Keväällä, toukokuussa hauki nousee kutuaikaan heinikkoon niin, että selkä näkyy. Siihen aikaan on helppo saada sitä saalista. Ahvehan on parvikala ja sekin tulee mielellään tulvaveden aikaisiin pajupensaikkoihin. Ylitarjonta on helppo poimia. Kesällä kun kuumat, seisovat ilmat jatkuvat, ahvenkin katoaa. Mutta onhan ne järvessä, niissä syvänteissä, viileämmässä, minkä ne löytävät. Vieläpä jos on kivikkoinen, jyrkkäreunainen syvänne, niin niissähän isot vonkaleet "jäähdyttelevät."

        Siikahan on jo oikea arvokala, muita väheksymättä. Jos siikoja on, mutta vähän, se jo teettää töitä. Ne harvat eivät ole tyhmiä. Parhaaksi olen kokenut saada tätä hyvää savu- ja suolakalaa ns. "pesällä." Siihen tarvitsee vähintäin kaksi, mieluummin kolme verkkoa ja ne lasketaan ikäänkuin katiskan muotoisesti, myös otsaverkko. Kun siika ui "pussiin" niin saattaapa erehtyä savustettavaksi.

        Minusta pieni ahven on kerrassaan mainio. Sain kerran kihdin varpaaseni, ei ole muuten kovin hauska. Kirjanoppinut asiantuntija tutki, otatti kokeet ja kuulusteli. Syy kuulemma oli pienkalojen nahkassa ja sen uskon kokemusperäisesti. Ryhdyin nylkemään kaikki käyttämäni ahvenet. Se käy näppärästi, nopeammin kuin suomustaminen. Jotkut sanovat, että siinä katoaa parhaat maut, mutta niin tarkka ei makuaistini ole, että tahallaan kihdin hankkisin uudelleen.
        Pienistä ahvenistä saa mainion patakukon, ruotoineen päivineen. Kolme tuntia kun hautoo, ruodot ei kurkkua pistele.
        Enpähän innostu enempää kertoilemaan.

        Ahvenen nylkeminen onnistuu, laita ahvenet pakastimeen siksi aikaa kunnes ovat "kohmeisia",
        Hiukan jäätyneen kalan nahka irtoaa yhdellä ranneliikkeelä, niskasta pyrstöön.


      • hyvä keino kirjoitti:

        Ahvenen nylkeminen onnistuu, laita ahvenet pakastimeen siksi aikaa kunnes ovat "kohmeisia",
        Hiukan jäätyneen kalan nahka irtoaa yhdellä ranneliikkeelä, niskasta pyrstöön.

        Mutta kun lähimmät pakastimet ovat kesäpaikastani lähes 20km. päässä ja nekään eivät ole käytössäni. Voi toimia, en ole kokeillut.
        Se ei ole ongelma nylkemisessä; kun evät poistaa ronskisti ahvenen selkäpuolelta, niin, että nahka katkeaa pyrstöön saakka, suolistaa sen jälkeen, että avautuu toiseltakin puolelta, nahka lentää kahtena kappaleena n. 3 sekunnissa ja siististi. Sen kiireempää ei ole.


      • Katleija3
        ynnämuu kirjoitti:

        Mutta kun lähimmät pakastimet ovat kesäpaikastani lähes 20km. päässä ja nekään eivät ole käytössäni. Voi toimia, en ole kokeillut.
        Se ei ole ongelma nylkemisessä; kun evät poistaa ronskisti ahvenen selkäpuolelta, niin, että nahka katkeaa pyrstöön saakka, suolistaa sen jälkeen, että avautuu toiseltakin puolelta, nahka lentää kahtena kappaleena n. 3 sekunnissa ja siististi. Sen kiireempää ei ole.

        Onko siinä ahventa nylkiessänne pää vielä mukana ahvenessa. Jos on, niin viilto niskanahkaan pitänee tehdä.


      • Katleija3 kirjoitti:

        Onko siinä ahventa nylkiessänne pää vielä mukana ahvenessa. Jos on, niin viilto niskanahkaan pitänee tehdä.

        Täytyyhän se iroittaa myös niskasta. Päästä on hyvä pitää kiinni, sen jälkeen yleensä "tuhlaan" ja heitän kompostiin. Myös pyrstön voi pätkäistä poikki, ennen nahan nykäisyä, ettei jää sitkeästi roikkumaan.


      • Katleija3
        ynnämuu kirjoitti:

        Täytyyhän se iroittaa myös niskasta. Päästä on hyvä pitää kiinni, sen jälkeen yleensä "tuhlaan" ja heitän kompostiin. Myös pyrstön voi pätkäistä poikki, ennen nahan nykäisyä, ettei jää sitkeästi roikkumaan.

        Mahtaako kihtiarvot(s-uraat) nousta veressä kun panee nylkemättömät ahvenet merisuolaan ja keittää perunoitten päällä seuraavana päivänä. Hyviä kuitenkin ovat niinkin. Ainakin nahka irtoaa helposti.


      • Fanni
        ynnämuu kirjoitti:

        Yritän vastata Fannin asiallisiin kysymyksiin ylimalkaisesti. Tiedän että täällä voi olla hyviäkin "asiantuntijoita." Mökkini ei ole Lapissa, ei aivan Päätalon maisemissakaan, mutta siellä päin.

        Ensinnäkin; paljon riippuu siitä, millainen vesistö on kysymyksessä. Kalastelen melko matalista vesistä, syvimmillään 3-4 metriä, on pitkiä heinikkorantoja, pieniä puroja, lampeja, kivikkoisia kareja ja jne. Keväällä, toukokuussa hauki nousee kutuaikaan heinikkoon niin, että selkä näkyy. Siihen aikaan on helppo saada sitä saalista. Ahvehan on parvikala ja sekin tulee mielellään tulvaveden aikaisiin pajupensaikkoihin. Ylitarjonta on helppo poimia. Kesällä kun kuumat, seisovat ilmat jatkuvat, ahvenkin katoaa. Mutta onhan ne järvessä, niissä syvänteissä, viileämmässä, minkä ne löytävät. Vieläpä jos on kivikkoinen, jyrkkäreunainen syvänne, niin niissähän isot vonkaleet "jäähdyttelevät."

        Siikahan on jo oikea arvokala, muita väheksymättä. Jos siikoja on, mutta vähän, se jo teettää töitä. Ne harvat eivät ole tyhmiä. Parhaaksi olen kokenut saada tätä hyvää savu- ja suolakalaa ns. "pesällä." Siihen tarvitsee vähintäin kaksi, mieluummin kolme verkkoa ja ne lasketaan ikäänkuin katiskan muotoisesti, myös otsaverkko. Kun siika ui "pussiin" niin saattaapa erehtyä savustettavaksi.

        Minusta pieni ahven on kerrassaan mainio. Sain kerran kihdin varpaaseni, ei ole muuten kovin hauska. Kirjanoppinut asiantuntija tutki, otatti kokeet ja kuulusteli. Syy kuulemma oli pienkalojen nahkassa ja sen uskon kokemusperäisesti. Ryhdyin nylkemään kaikki käyttämäni ahvenet. Se käy näppärästi, nopeammin kuin suomustaminen. Jotkut sanovat, että siinä katoaa parhaat maut, mutta niin tarkka ei makuaistini ole, että tahallaan kihdin hankkisin uudelleen.
        Pienistä ahvenistä saa mainion patakukon, ruotoineen päivineen. Kolme tuntia kun hautoo, ruodot ei kurkkua pistele.
        Enpähän innostu enempää kertoilemaan.

        Kesäisin luen Kalastajan käsikirjaa mökillä ja joka kevät aloitan A.sta. Pietarin kalansaaliista vain haaveilen.
        Tuli edelläolevasta kalan nälkä, joten on ostettava kolmas weke. Niitä paiskon kahdelta laiturilta järveen ja saalis on varma, kun on tiheät katiskat. Pienemmän mallin jaksan kiskoa laiturille.

        Pieniä ahvenia en viitsi nylkeä, koska niitä tiheään katiskaan ui sietämättömän paljon. Hauki haluaa mennä perässä. Pienet kalat nakkaan takaisin järveen, mutta ahventa pehmeämmät särkikalat annan naapurin lemmikeille ja oikeastaan heidän koiralaumansa syö myös pieniä ahvenia. Perkausjätteet peitämme puun juurelle toiveena, että se kasvaisi.

        Nuorempana, innokkaana myös nyljin ahvenet ronskilla tavalla, jolloin samassa rimpsussa lähtivät melkein kaikki roippeet. Ensin pyrstö ja evät pois saksilla, selkäevät ja selän harja pois. Pieni terävä työveitsi käteen, nahka irti selän harjalta mol.puolin. Pois nahka, kidukset ja suolet. Kalan pahat osat ovat suoli ja sappi. Kukkokaloista olen poistanut alaleuan saksilla tai sormiotteella.
        Muutamia siikoja on vahingossa saatu, kolme enimmillään kahdella peräkkäin lasketulla verkolla.
        Täällä kohta ovat rannat sulana, joten kalaa voi ajatella. Ensin on telkän pönttö muutettava kauemmaksi, koska lintu ei pidä katiskan heitosta veteen.


      • capt.cöpenick <
        ynnämuu kirjoitti:

        Mutta kun lähimmät pakastimet ovat kesäpaikastani lähes 20km. päässä ja nekään eivät ole käytössäni. Voi toimia, en ole kokeillut.
        Se ei ole ongelma nylkemisessä; kun evät poistaa ronskisti ahvenen selkäpuolelta, niin, että nahka katkeaa pyrstöön saakka, suolistaa sen jälkeen, että avautuu toiseltakin puolelta, nahka lentää kahtena kappaleena n. 3 sekunnissa ja siististi. Sen kiireempää ei ole.

        1. Mateen tai Ahvenen nylkemistä.
        2. Kilohailien perkaamista ennen mausteliemeen purkittamista.

        Kun nämä kalat kypsennetään, ne ovat täysin OK.
        No. Makuasioistahan ei kantsi kiistellä.


      • capt.cöpenick <
        ynnämuu kirjoitti:

        Mainiosti kesät ovat menneet; alkeellinen mökki on, ei sähköjä lähelläkään, ei edes sohvaa. Naapureihin on matkaa n. 10 km, autotietä ei ole perille, naapureita käy korkeintaan pari kesässä.
        Suon reunassa olevalla paikalla "ystäviä" on yleensä miljoonittain vilkaimpaan aikaan.

        Monet ovatkin sanoneet, ettei täällä voi olla. Se ei pidä paikkaansa. On vettä ja reittejä soudella vitashankaisella, tervatulla veneelläni.
        Vuorokauden ajalla ei ole väliä, milloin liikkuu tai nukkuu. Näkee hienot auringon nousut ja laskut. Kalaa tulee sen, minkä voi eri versioina syödä. Ne paikat on haettu. Pitää osata tietää, kuinka ahven ajattelee ilmojen mukaan ja heittää katiskat joukkoon.

        On aikaa ajatella verkkaisesti tai olla ajattelematta, voi nikkaroida kaikenlaisista käkkyröistä tarve- ja koristuskaluja. Ilman tuotantotavoitteita. Ja syksyllä on lasti jokamiehen oikeuksilla hankittuja marjoja ja sieniä. Aika ei kulu vilistämällä, eikä mökkihörerönä, se menee juuri siinä rytmissä, mihin sen touhujensa keskellä luontevasti säätää.

        Kerran viikossa tulee kuitenkin tehtyä hankintamatka, se riittää myös oman rotunsa näkemiseen. Näin tulee tänäkin kesänä tehtyä. Tietysti varauksella, terveystilanne vain voi muuttaa suunnitelmiani.

        Voi sopeutua ikäänkuin luonnon rytmiin. Voi nauttia pöydän antimista vain silloin kun on tarvis.

        Enää ei ole omaa paikkaa kun menin myymään osuuteni pois kotitilasta. Mut saishan
        noita mökkejä vuokrata mukavuuksila tai ilman.

        Tuo sinun paikkasi "ynnämuu" on se perinteinen suomalainen kesäpaikka. Voi arvata, ettei
        se ole lähelläkään Nuuksion "erämaata""?


      • capt.cöpenick < kirjoitti:

        Voi sopeutua ikäänkuin luonnon rytmiin. Voi nauttia pöydän antimista vain silloin kun on tarvis.

        Enää ei ole omaa paikkaa kun menin myymään osuuteni pois kotitilasta. Mut saishan
        noita mökkejä vuokrata mukavuuksila tai ilman.

        Tuo sinun paikkasi "ynnämuu" on se perinteinen suomalainen kesäpaikka. Voi arvata, ettei
        se ole lähelläkään Nuuksion "erämaata""?

        Että eksyisin niin kauheaan erämaahan kuin Nuuksio, paikan kyllä tiedän. Sieltähän on jouduttu rohkeita erämatkailijoita pelastamaan karhun kynsistäkin. Olkoonkin, että karhu on jälkiselvittelyssä osoittautunut ilvekseksi. Nehän ovatkin niin epäilyttävän saman näköisiä.

        "Erämaata" olen kyllä ihaillut Helsingin keskuspuistossa. Sehän on monelle pääkaupunkilaiselle avannut silmät ihailemaan luontoa ja antanut ratkaisevan sysäyksen ja kokemuksen puhua koskemattoman luonnon puolesta.

        Mukavuudet jätän mökkielämässä joka päivä erikseen hankittavaksi, paitsi halot. Niihin olen varautunut ennakkoon. Kuivia on sittenkin mukavampi sytytellä.


      • capt.cöpenick <
        Liisis kirjoitti:

        Todella virkistävästi nukuin viime yönä kuunvalossa. Välillämme oli vain vaalea rullakaihdin ja seittimäinen verho.
        Suggeroin mieleni illalla rauhaisaan uneen. Varoin liikaa syömistä. Onnistuihan se. On se nukkuminen toisinaan vaikean taiteen laji.

        Mielikuvaohjailusta on suurta apua iltaöiseen unen päästä kiinnisaamiseen.
        Viimeisestä nukahtamisvaiheen paniikkitilasta on jo pari vuotta.
        Olin resunnut päivällä liikaa notta tuli sellainen loppuunpalaneen väsy päälle.

        Kun nukahtaa halusi - 1000 pirua irvisteli ympärillä ringissä.
        Muistin sitten auringonpalvoja egyptiläisen wanhan kikan, suggeroin itteni valoon.

        Häjyyt kaikkosi ja uni tuli kuin tukkipojalle.


      • pilvi*
        capt.cöpenick < kirjoitti:

        Mielikuvaohjailusta on suurta apua iltaöiseen unen päästä kiinnisaamiseen.
        Viimeisestä nukahtamisvaiheen paniikkitilasta on jo pari vuotta.
        Olin resunnut päivällä liikaa notta tuli sellainen loppuunpalaneen väsy päälle.

        Kun nukahtaa halusi - 1000 pirua irvisteli ympärillä ringissä.
        Muistin sitten auringonpalvoja egyptiläisen wanhan kikan, suggeroin itteni valoon.

        Häjyyt kaikkosi ja uni tuli kuin tukkipojalle.

        Muuten kyllä joskus onnistun suggeroimaan itseni positiiviseksi,jos joku onnistuu oikein ärsyttämään.

        Mutta en voi kieltää,etteikö laukaiseminen oikein häijyä tekisi hyvää:D


      • Äffä'
        Fanni kirjoitti:

        Kesäisin luen Kalastajan käsikirjaa mökillä ja joka kevät aloitan A.sta. Pietarin kalansaaliista vain haaveilen.
        Tuli edelläolevasta kalan nälkä, joten on ostettava kolmas weke. Niitä paiskon kahdelta laiturilta järveen ja saalis on varma, kun on tiheät katiskat. Pienemmän mallin jaksan kiskoa laiturille.

        Pieniä ahvenia en viitsi nylkeä, koska niitä tiheään katiskaan ui sietämättömän paljon. Hauki haluaa mennä perässä. Pienet kalat nakkaan takaisin järveen, mutta ahventa pehmeämmät särkikalat annan naapurin lemmikeille ja oikeastaan heidän koiralaumansa syö myös pieniä ahvenia. Perkausjätteet peitämme puun juurelle toiveena, että se kasvaisi.

        Nuorempana, innokkaana myös nyljin ahvenet ronskilla tavalla, jolloin samassa rimpsussa lähtivät melkein kaikki roippeet. Ensin pyrstö ja evät pois saksilla, selkäevät ja selän harja pois. Pieni terävä työveitsi käteen, nahka irti selän harjalta mol.puolin. Pois nahka, kidukset ja suolet. Kalan pahat osat ovat suoli ja sappi. Kukkokaloista olen poistanut alaleuan saksilla tai sormiotteella.
        Muutamia siikoja on vahingossa saatu, kolme enimmillään kahdella peräkkäin lasketulla verkolla.
        Täällä kohta ovat rannat sulana, joten kalaa voi ajatella. Ensin on telkän pönttö muutettava kauemmaksi, koska lintu ei pidä katiskan heitosta veteen.

        Tuli liioiteltua, näimme, kun kävimme katsomassa. Eivät ole rannat täällä sulana ennen vappua. Jäällä oli lauma pilkkijöitä, kulkija moottorikelkalla ja kaksi mönkijällä.
        Mökkitontilla oli paksu hanki. Lumikolaa tarvittiin.
        Suomen kevät on pettymyksiä täynnä. Ennuste povasi aurinkoa ja 10 C. Nykyisin ennusteet ovat liian lämpöisiä.
        Katujen pesukaan ei taida onnistua kylmän vuoksi. Sitä on siirretty ja siirretty.
        Jospa tästä selviäisi perennapenkin ääreen.


      • capt.cöpenick <
        Äffä' kirjoitti:

        Tuli liioiteltua, näimme, kun kävimme katsomassa. Eivät ole rannat täällä sulana ennen vappua. Jäällä oli lauma pilkkijöitä, kulkija moottorikelkalla ja kaksi mönkijällä.
        Mökkitontilla oli paksu hanki. Lumikolaa tarvittiin.
        Suomen kevät on pettymyksiä täynnä. Ennuste povasi aurinkoa ja 10 C. Nykyisin ennusteet ovat liian lämpöisiä.
        Katujen pesukaan ei taida onnistua kylmän vuoksi. Sitä on siirretty ja siirretty.
        Jospa tästä selviäisi perennapenkin ääreen.

        Vähän aaltoillen; voi olla monia lämpimiä päiviä. Sitten taas viilenee.
        Vanha kansa piti huonona enteenä jos kevättalvi yhtäpäätä liian kesäiseksi muuttui.

        He sanoivat; hyvä, että pitää kylmän nyt, eikä sitten kun istutuksia on jo tehty.
        Nyt on ennustettu kylmien öiden jatkuvan. Sateet voivat eteläisessä Suomessakin tulla lumena.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      335
      3940
    2. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      276
      2259
    3. By the way, olet

      mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei
      Ikävä
      114
      1574
    4. Onko kaivattunne suosittu?

      Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(
      Ikävä
      94
      1400
    5. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      85
      1393
    6. Täytyi haukkuu sut lyttyyn

      En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti
      Ikävä
      61
      1257
    7. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      59
      1228
    8. Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola

      Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks
      Haapavesi
      49
      1078
    9. Onkohan sulla enää tunteita

      kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut
      Ikävä
      36
      1064
    10. Rakkauden riemuvoitto

      Valta voidaan voittaa tiedolla. Mutta tieto on huonompi kuin kauneus, hellyys ja rakkaus. Siksi kauneus on vallan ja tie
      Hindulaisuus
      326
      962
    Aihe