Kouluruokailu ahdistaa

kritti

Mä en mee ikinä kouluruokailuun, vaikka se onkin pakollinen. Paitsi jos joku opettaja huomaa. En vaan pysty syömään julkisella paikalla, varsinkaa koulussa. Jotenkin tunnen oloni kauheen säälittäväks.
Ja toiseks joutuisin menemään joka ikinen kerta syömään yksin.
..Kohtalotovereita?

10

3807

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • missä vika

      Kritisoitko nyt ruokaa vai yksinäisyyttä?
      Miten sitten pystyt olemaan luokassa, jos ruokailuympäristö aihdistaa? Ja eikö menemmällä porukkaan mukaan juuri vältä yksinäisyyttä.
      Sinun kannattaa varmasti jutella noista tuntemuksista terveydenhoitajan kanssa. Eihän siinä ole mitään järkeä, että missaat kouluruuan. Päivät on pitkiä, etkä mitenkään voi jaksaa ilman tankkausta.

    • jepujepujee

      Viimeisinä kouluvuosinani en käynyt enää ollenkaan syömässä koulussa, juuri sen takia että siinä tilanteessa kävi niin selväksi ettei minulla ollut kavereita. Kyllä minä silti jaksoin koulupäivät ihan hyvin, en aiemminkaan syönyt koulussa kovinkaan paljon. Totuus on kuitenkin se, että ei se terveydenhoitajakaan pysty taikomaan seuraa yksinäisille. Mutta älä rupea rypemään itsesäälissä, koulussahan on kai kuitenkin tarkoitus keskittyä ensisijaisesti opiskeluun eikä seurusteluun. Ja koulu on kuitenkin pieni osa elämää, se ei kestä ikuisesti eikä vie vuorokaudesta mahdottoman suurta osaa.

      • psy-to

        >>koulussahan on kai kuitenkin tarkoitus keskittyä ensisijaisesti opiskeluun eikä seurusteluun>>

        Koulussa opitaan sosiaalisten taitojen perusta. On turha kuvitella, että niitä oppisi sitten myöhemminkään mikäli oppiminen on jäänyt kouluvuosina väliin. Moni pelkkään opiskeluun keskittynyt on ajautunut myöhemmällä iällään kriisiin kun on huomannut ettei se pelkkä opiskelu tehnytkään autuaaksi.

        Kannattaa olla reipas ja mennä juttelemaan muille, siitä se kasvaminen kohti ihmisyyttä alkaa.


      • jepujepujee
        psy-to kirjoitti:

        >>koulussahan on kai kuitenkin tarkoitus keskittyä ensisijaisesti opiskeluun eikä seurusteluun>>

        Koulussa opitaan sosiaalisten taitojen perusta. On turha kuvitella, että niitä oppisi sitten myöhemminkään mikäli oppiminen on jäänyt kouluvuosina väliin. Moni pelkkään opiskeluun keskittynyt on ajautunut myöhemmällä iällään kriisiin kun on huomannut ettei se pelkkä opiskelu tehnytkään autuaaksi.

        Kannattaa olla reipas ja mennä juttelemaan muille, siitä se kasvaminen kohti ihmisyyttä alkaa.

        Kyllä minulla on kavereita, mutta koulusta en vain onnistunut niitä saamaan. Ei elämäni ole siihen kaatunut. Aina kaikki ei mene niin kuin toivoisi, sattumalla on mielestäni aika suuri osuus. Jossittelu jälkikäteen, että olisin voinut olla reippaampi yms. on aivan turhaa.


      • Poolavi.
        psy-to kirjoitti:

        >>koulussahan on kai kuitenkin tarkoitus keskittyä ensisijaisesti opiskeluun eikä seurusteluun>>

        Koulussa opitaan sosiaalisten taitojen perusta. On turha kuvitella, että niitä oppisi sitten myöhemminkään mikäli oppiminen on jäänyt kouluvuosina väliin. Moni pelkkään opiskeluun keskittynyt on ajautunut myöhemmällä iällään kriisiin kun on huomannut ettei se pelkkä opiskelu tehnytkään autuaaksi.

        Kannattaa olla reipas ja mennä juttelemaan muille, siitä se kasvaminen kohti ihmisyyttä alkaa.

        Kouluissa en ole tullut kenenkään kanssa juttuun ja olen ollut aina yksin(paitsi ihan ala-asteella oli pari kaveria). Vapaa-ajalla(lähinnä humalassa) olen kuitenkin vapautunut ja oppinut seurustelemaan ihmisten kanssa, joskus aivan liiankin rohkeasti(kultainen keskitie siis hakusessa). Ja eräässä työharjoittelupaikassa myös tapasin samanhenkisen kaverin, jonka kanssa olemme olleet ystäviä jo vuosia. Ja näitten harvojen kavereiden kautta sitten olen tutustunut muihinkin ihmisiin, vapaa-ajalla. Ei koskaan koulussa tms. Koulussa olen aina YKSIN.

        Olen hieman ujo(selvinpäin varsinkin) ja myöskin pidän muita ihmisiä dorkina(en viitsi dorkien kanssa seurustella), ja olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi. Tähän vaikuttaa varmasti peruskouluaikainen kiusaaminen, eli en enää kiusaamisen takia uskaltanut edes yrittää jutella kenellekään koulussa. Ja kun ei kukaan tullut minullekaan juttelemaan, niin yksinhän siinä sitten seinään nojailtiin. Nämä patoutumat on sitten myöhemmällä iällä purkautuneet aika ikävilläkin tavoilla(rikoksia yms.).

        Tämmöstä tarinaa.


    • vaari vaan48v

      mietipäs nyt vielä,
      käykö siellä ruokailussa ne fiksummat, jotka menestyvät useimmiten tulevassa elämässään,

      vai käykö kouluruokailussa he jotka joutuvat taistelemaan työpaikoista kun metsän eläimet elämästään ja ruoastaan koko elämän.

      ainakin meidän lapset söivät vielä "kouluruokaa" yliopistossa viime viikolla ja ovat syöneet sitä päiväkodista saakka.

      eli ala syömään kouluruokaa se kannattaa taloudellisestikin ja muutenkin se valmisruoka vie hiljaa aina vain heikompaa kuntoon, sitä päänuppia.

      • Tuo saattaa olla oikeasti jollekkin ihan totinen ja jokapäiväinen ongelma; eikä sillä ole ravinnon
        saannin kanssa mitään tekemistä vaan kyse on ihan jostain muusta.

        Sillon kun mun lasten iskä kuoli, tyttö oli ysillä eikä pystynyt ensi alkuun käymään koulua muuten kun että minä vein ja hain.
        Oli yksityistilassa, jossa opetettiin, ja söi myös siellä opettajan kanssa.
        Pikkuhiljaa siitä palautui normaali luokan pariin, omaan tahtiin.
        Nyt opiskelee ambulanssikuskiksi ja kouluruoka uppoaa, vähän liiankin hyvin.
        Tokaisi tuossa vasta peilin edessä että äiti mistä näitä senttejä oikein tulee ?

        Mutta se sosiaalisen tilanteen pelko voi olla jollekkin niin suuri että se estää menemästä
        syömään muiden ihmisten kanssa.

        Oisko tuossa paikallaan jutella sen kouluterkkarin kanssa; hänellä saattaisi olla
        ratkaisu pulmaan ?


    • Ihan sama juttu

      Hei!

      Hauska kuulla että muillakin on samoja ongelmia mitä itselläni oli. Lukiossa en nimittäin käynyt syömässä kuin 2-3 kertaa. "Ahdisti". Eipä sitä kukaan ymmärtänyt, kun en itsekään.. Kai se johtuu siitä ettei suostu tunnustamaan itselleen jotain. Itse sille ei mitään voi. Tarttisi jonkun mutkattoman luonteisen kaverin joka sanoisi että "Höpö höpö, selkä suorana sinne vaan, muut keskittyy siellä syömiseen, ja jos joku tuijottaa niin sille voi sanoa että painukoot vittuun, karvanen pers heinä". ;)

    • miksi ihmeessä...

      Mitähän ihmeen säälittävää on syömisessä? Eikös se ole ihmiselämän edellytys. Itse ainakin pidän säälittävämpinä niitä, jotka eivät käy syömässä.

    • IWANTTOHELPYOU

      ________________________________________________________________

      Olen yläasteella. Itselläni on yksi hyvä koulukaveri, mutta hän ei joko osallistu ruokailuun tai menee sitten muiden kanssa kun tulee ruokailun aika. Eli ruokailussa jään usein yksin tai voin valita muun luokkani. Mutta he ovat todella outoja ja minua nolottaa joka kerta olla heidän seurassaan koska he ovat koulun lapselliset nörtit. En muutenkaan oikein tule heidän kanssaan juttuun, mutta he kyllä hyväksyvät minut.

      ________________________________________________________________

      Ruokalassa:

      Nykyään teen niin että muutama päivä viikosta on meidän luokalla eri aikaan ruokailu kuin muilla ja menen silloin syömään. Se ei haittaa niin paljon koska ruokailijat ovat siihen aikaan minua paljon nuorempia (ala-asteelta) ja siinä ei nolota yhtään koska muut ovat niin pieniä ettei heidän seura paljoa kiinnosta. Opettajat eivät leimaa heti yksinäiseksi nurkkaolennoksi ja sitä samaa eivät voi yläastelaisetkaan tehdä, kun he ovat siihen aikaan tunneilla.

      Sitten taas kun on samaan aikaan ruokailu teen jotain näistä:

      - Menen syömään niin myöhään ettei siellä juurikaan yläastelaisia ole, vaan sinne on tulossa nuoria oppilaita. (tunkeudun luokkalaisteni seuraan)

      - Hiippailen lähikauppaan ja ostan parilla eurolla lounaan korvikkeeksi esim. keksejä tai croissantteja :) (yleensä kaverini tulee aina silloin mukaan -.-)

      - Pyydän kaveriani tuomaan pari euroa joilla ostamme jotain (hän maksaa tällä kertaa systeemi xp)

      - Teen kotona esim. muffinsseja tai sämpylöitä tai sitten nappaan valmiita sämpylöitä tai omenoita yms.

      Jos siis kärsit samasta ongelmasta niin kokeile noita tuossa ylhäällä. Ja te aikuiset, jotka istuitte nuorina porukoissa ja vain valitatte, te voisitte suksia kuuseen täältä lässyttämästä.

      On siinä ihminen. Ei ymmärrä miten hirveeltä yksin istuminen tuntuu. Tunneilla se on ihan eri asia kun kaikki keskittyvät, tai no ainakin osa keskittyy, tunnin opetukseen. Silloin kuuluu tehdä tehtäviä ja kaverin kanssa ei kuulu jutella. Se on ihan eri ruokalassa.

      Jos epäterveellistä ravintoa pelkäät tee näin:

      1. Käy 2-3 päivää ruokalassa ja yritä mennä silloi ku siellä ei juuri ketään ole.
      2. Ota muutama euro mukaan ja osta 1-2 päivänä jotain kaupasta. Yritä ostaa jotain terveellistä. Muropatukoita? Kolmioleipiä? Hedelmämehua? ...
      Tai jos haluut herkutella nii osta vaikka cola ja karkkipussi :D:D
      3. Tee yhtenä päivänä itsellesi eväät. Ota vaikka hedelmä ja leivo edellisenä päivänä itsellesi jtn terveellisiä muffineja :) Niitä voi syödä vaikka käytävällä istuessa.

      JOS TOI ON LIIAN EPÄTERVEELLISTÄ NII SITTE SYÖT VAIKKA KAALIKEITTOA KU TUUT KOULUSTA TAI AAMULLA, NII SAAT RAVINTOS

      ________________________________________________________________

      Hyviä tapoja siihen jos nolottaa käytävällä yksin istuminen on:

      -Hakeutua luokkalaisten lähelle
      -Pelata kännykällä/kuunnella musaa
      -Olla lähettävinään tekstiviestiä
      -Jätä muutama kohta läksyistä tekemättä tai tee huolimattomasti. Välkällä ennen tuntia voit tehdä/korjata läksyjä.
      -Lue kirjaa.
      -Tutki lukujärjestystä
      -Tutki saamiasi papereita
      -Syö laukun pohjalle jäänyt suklaapatukka :D

      ________________________________________________________________

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      111
      2862
    2. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      30
      2395
    3. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      22
      2344
    4. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      108
      1966
    5. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      114
      1640
    6. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      170
      1355
    7. Aatteleppa ite!

      Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.
      Maailman menoa
      287
      1181
    8. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      71
      1034
    9. Onko se ikä

      Alkanut haitata?
      Ikävä
      80
      1034
    10. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      246
      1003
    Aihe