Mä en mee ikinä kouluruokailuun, vaikka se onkin pakollinen. Paitsi jos joku opettaja huomaa. En vaan pysty syömään julkisella paikalla, varsinkaa koulussa. Jotenkin tunnen oloni kauheen säälittäväks.
Ja toiseks joutuisin menemään joka ikinen kerta syömään yksin.
..Kohtalotovereita?
Kouluruokailu ahdistaa
kritti
10
4095
Vastaukset 10
- missä vika
Kritisoitko nyt ruokaa vai yksinäisyyttä?
Miten sitten pystyt olemaan luokassa, jos ruokailuympäristö aihdistaa? Ja eikö menemmällä porukkaan mukaan juuri vältä yksinäisyyttä.
Sinun kannattaa varmasti jutella noista tuntemuksista terveydenhoitajan kanssa. Eihän siinä ole mitään järkeä, että missaat kouluruuan. Päivät on pitkiä, etkä mitenkään voi jaksaa ilman tankkausta. - jepujepujee
Viimeisinä kouluvuosinani en käynyt enää ollenkaan syömässä koulussa, juuri sen takia että siinä tilanteessa kävi niin selväksi ettei minulla ollut kavereita. Kyllä minä silti jaksoin koulupäivät ihan hyvin, en aiemminkaan syönyt koulussa kovinkaan paljon. Totuus on kuitenkin se, että ei se terveydenhoitajakaan pysty taikomaan seuraa yksinäisille. Mutta älä rupea rypemään itsesäälissä, koulussahan on kai kuitenkin tarkoitus keskittyä ensisijaisesti opiskeluun eikä seurusteluun. Ja koulu on kuitenkin pieni osa elämää, se ei kestä ikuisesti eikä vie vuorokaudesta mahdottoman suurta osaa.
- psy-to
>>koulussahan on kai kuitenkin tarkoitus keskittyä ensisijaisesti opiskeluun eikä seurusteluun>>
Koulussa opitaan sosiaalisten taitojen perusta. On turha kuvitella, että niitä oppisi sitten myöhemminkään mikäli oppiminen on jäänyt kouluvuosina väliin. Moni pelkkään opiskeluun keskittynyt on ajautunut myöhemmällä iällään kriisiin kun on huomannut ettei se pelkkä opiskelu tehnytkään autuaaksi.
Kannattaa olla reipas ja mennä juttelemaan muille, siitä se kasvaminen kohti ihmisyyttä alkaa. - jepujepujee
psy-to kirjoitti:
>>koulussahan on kai kuitenkin tarkoitus keskittyä ensisijaisesti opiskeluun eikä seurusteluun>>
Koulussa opitaan sosiaalisten taitojen perusta. On turha kuvitella, että niitä oppisi sitten myöhemminkään mikäli oppiminen on jäänyt kouluvuosina väliin. Moni pelkkään opiskeluun keskittynyt on ajautunut myöhemmällä iällään kriisiin kun on huomannut ettei se pelkkä opiskelu tehnytkään autuaaksi.
Kannattaa olla reipas ja mennä juttelemaan muille, siitä se kasvaminen kohti ihmisyyttä alkaa.Kyllä minulla on kavereita, mutta koulusta en vain onnistunut niitä saamaan. Ei elämäni ole siihen kaatunut. Aina kaikki ei mene niin kuin toivoisi, sattumalla on mielestäni aika suuri osuus. Jossittelu jälkikäteen, että olisin voinut olla reippaampi yms. on aivan turhaa.
- Poolavi.
psy-to kirjoitti:
>>koulussahan on kai kuitenkin tarkoitus keskittyä ensisijaisesti opiskeluun eikä seurusteluun>>
Koulussa opitaan sosiaalisten taitojen perusta. On turha kuvitella, että niitä oppisi sitten myöhemminkään mikäli oppiminen on jäänyt kouluvuosina väliin. Moni pelkkään opiskeluun keskittynyt on ajautunut myöhemmällä iällään kriisiin kun on huomannut ettei se pelkkä opiskelu tehnytkään autuaaksi.
Kannattaa olla reipas ja mennä juttelemaan muille, siitä se kasvaminen kohti ihmisyyttä alkaa.Kouluissa en ole tullut kenenkään kanssa juttuun ja olen ollut aina yksin(paitsi ihan ala-asteella oli pari kaveria). Vapaa-ajalla(lähinnä humalassa) olen kuitenkin vapautunut ja oppinut seurustelemaan ihmisten kanssa, joskus aivan liiankin rohkeasti(kultainen keskitie siis hakusessa). Ja eräässä työharjoittelupaikassa myös tapasin samanhenkisen kaverin, jonka kanssa olemme olleet ystäviä jo vuosia. Ja näitten harvojen kavereiden kautta sitten olen tutustunut muihinkin ihmisiin, vapaa-ajalla. Ei koskaan koulussa tms. Koulussa olen aina YKSIN.
Olen hieman ujo(selvinpäin varsinkin) ja myöskin pidän muita ihmisiä dorkina(en viitsi dorkien kanssa seurustella), ja olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi. Tähän vaikuttaa varmasti peruskouluaikainen kiusaaminen, eli en enää kiusaamisen takia uskaltanut edes yrittää jutella kenellekään koulussa. Ja kun ei kukaan tullut minullekaan juttelemaan, niin yksinhän siinä sitten seinään nojailtiin. Nämä patoutumat on sitten myöhemmällä iällä purkautuneet aika ikävilläkin tavoilla(rikoksia yms.).
Tämmöstä tarinaa.
- vaari vaan48v
mietipäs nyt vielä,
käykö siellä ruokailussa ne fiksummat, jotka menestyvät useimmiten tulevassa elämässään,
vai käykö kouluruokailussa he jotka joutuvat taistelemaan työpaikoista kun metsän eläimet elämästään ja ruoastaan koko elämän.
ainakin meidän lapset söivät vielä "kouluruokaa" yliopistossa viime viikolla ja ovat syöneet sitä päiväkodista saakka.
eli ala syömään kouluruokaa se kannattaa taloudellisestikin ja muutenkin se valmisruoka vie hiljaa aina vain heikompaa kuntoon, sitä päänuppia.Tuo saattaa olla oikeasti jollekkin ihan totinen ja jokapäiväinen ongelma; eikä sillä ole ravinnon
saannin kanssa mitään tekemistä vaan kyse on ihan jostain muusta.
Sillon kun mun lasten iskä kuoli, tyttö oli ysillä eikä pystynyt ensi alkuun käymään koulua muuten kun että minä vein ja hain.
Oli yksityistilassa, jossa opetettiin, ja söi myös siellä opettajan kanssa.
Pikkuhiljaa siitä palautui normaali luokan pariin, omaan tahtiin.
Nyt opiskelee ambulanssikuskiksi ja kouluruoka uppoaa, vähän liiankin hyvin.
Tokaisi tuossa vasta peilin edessä että äiti mistä näitä senttejä oikein tulee ?
Mutta se sosiaalisen tilanteen pelko voi olla jollekkin niin suuri että se estää menemästä
syömään muiden ihmisten kanssa.
Oisko tuossa paikallaan jutella sen kouluterkkarin kanssa; hänellä saattaisi olla
ratkaisu pulmaan ?
- Ihan sama juttu
Hei!
Hauska kuulla että muillakin on samoja ongelmia mitä itselläni oli. Lukiossa en nimittäin käynyt syömässä kuin 2-3 kertaa. "Ahdisti". Eipä sitä kukaan ymmärtänyt, kun en itsekään.. Kai se johtuu siitä ettei suostu tunnustamaan itselleen jotain. Itse sille ei mitään voi. Tarttisi jonkun mutkattoman luonteisen kaverin joka sanoisi että "Höpö höpö, selkä suorana sinne vaan, muut keskittyy siellä syömiseen, ja jos joku tuijottaa niin sille voi sanoa että painukoot vittuun, karvanen pers heinä". ;) - miksi ihmeessä...
Mitähän ihmeen säälittävää on syömisessä? Eikös se ole ihmiselämän edellytys. Itse ainakin pidän säälittävämpinä niitä, jotka eivät käy syömässä.
- IWANTTOHELPYOU
________________________________________________________________
Olen yläasteella. Itselläni on yksi hyvä koulukaveri, mutta hän ei joko osallistu ruokailuun tai menee sitten muiden kanssa kun tulee ruokailun aika. Eli ruokailussa jään usein yksin tai voin valita muun luokkani. Mutta he ovat todella outoja ja minua nolottaa joka kerta olla heidän seurassaan koska he ovat koulun lapselliset nörtit. En muutenkaan oikein tule heidän kanssaan juttuun, mutta he kyllä hyväksyvät minut.
________________________________________________________________
Ruokalassa:
Nykyään teen niin että muutama päivä viikosta on meidän luokalla eri aikaan ruokailu kuin muilla ja menen silloin syömään. Se ei haittaa niin paljon koska ruokailijat ovat siihen aikaan minua paljon nuorempia (ala-asteelta) ja siinä ei nolota yhtään koska muut ovat niin pieniä ettei heidän seura paljoa kiinnosta. Opettajat eivät leimaa heti yksinäiseksi nurkkaolennoksi ja sitä samaa eivät voi yläastelaisetkaan tehdä, kun he ovat siihen aikaan tunneilla.
Sitten taas kun on samaan aikaan ruokailu teen jotain näistä:
- Menen syömään niin myöhään ettei siellä juurikaan yläastelaisia ole, vaan sinne on tulossa nuoria oppilaita. (tunkeudun luokkalaisteni seuraan)
- Hiippailen lähikauppaan ja ostan parilla eurolla lounaan korvikkeeksi esim. keksejä tai croissantteja :) (yleensä kaverini tulee aina silloin mukaan -.-)
- Pyydän kaveriani tuomaan pari euroa joilla ostamme jotain (hän maksaa tällä kertaa systeemi xp)
- Teen kotona esim. muffinsseja tai sämpylöitä tai sitten nappaan valmiita sämpylöitä tai omenoita yms.
Jos siis kärsit samasta ongelmasta niin kokeile noita tuossa ylhäällä. Ja te aikuiset, jotka istuitte nuorina porukoissa ja vain valitatte, te voisitte suksia kuuseen täältä lässyttämästä.
On siinä ihminen. Ei ymmärrä miten hirveeltä yksin istuminen tuntuu. Tunneilla se on ihan eri asia kun kaikki keskittyvät, tai no ainakin osa keskittyy, tunnin opetukseen. Silloin kuuluu tehdä tehtäviä ja kaverin kanssa ei kuulu jutella. Se on ihan eri ruokalassa.
Jos epäterveellistä ravintoa pelkäät tee näin:
1. Käy 2-3 päivää ruokalassa ja yritä mennä silloi ku siellä ei juuri ketään ole.
2. Ota muutama euro mukaan ja osta 1-2 päivänä jotain kaupasta. Yritä ostaa jotain terveellistä. Muropatukoita? Kolmioleipiä? Hedelmämehua? ...
Tai jos haluut herkutella nii osta vaikka cola ja karkkipussi :D:D
3. Tee yhtenä päivänä itsellesi eväät. Ota vaikka hedelmä ja leivo edellisenä päivänä itsellesi jtn terveellisiä muffineja :) Niitä voi syödä vaikka käytävällä istuessa.
JOS TOI ON LIIAN EPÄTERVEELLISTÄ NII SITTE SYÖT VAIKKA KAALIKEITTOA KU TUUT KOULUSTA TAI AAMULLA, NII SAAT RAVINTOS
________________________________________________________________
Hyviä tapoja siihen jos nolottaa käytävällä yksin istuminen on:
-Hakeutua luokkalaisten lähelle
-Pelata kännykällä/kuunnella musaa
-Olla lähettävinään tekstiviestiä
-Jätä muutama kohta läksyistä tekemättä tai tee huolimattomasti. Välkällä ennen tuntia voit tehdä/korjata läksyjä.
-Lue kirjaa.
-Tutki lukujärjestystä
-Tutki saamiasi papereita
-Syö laukun pohjalle jäänyt suklaapatukka :D
________________________________________________________________
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1791702
Muistakaa pojat tämä.
Mies joka haluaa naisen, löytää keinon. Ei epäröi eikä hämmennä. Tekee kaiken eteenne.109903En ehkä onnistu siinä
Kovasti minä yritän näyttää kauniilta, vain sinua varten, mutta en taida onnistua siinä.58745Mitä mieltä olet?
Miehestä jolla ei ole yhtään kaveria, ei facebookissa eikä livenä ja hän harrasta ja tekee kaiken yksin. Onko vähän outo97666Muhun rakastuu kaikki naiset, mut mä en rakastu niihin
Mun vaatimustaso on 10+ Mut mua tavottelee 7+ naiset207644- 133618
- 48566
Pahoin pelkään nainen
että pidät minua epäempaattisena, itsekeskeisenä, narsistisena ja kylmänä ihmisenä. Oletko koskaan ajatellut, että minus50548- 37546
Viesti jonka haluaisit lähettää...
hänelle. Onko jokin pieni tunniste jonka vain te tiedätte. Onko naiselta miehelle tai toisinpäin, joku joku päivämäärä16522