Moikka!...
Palsta voi olla väärä, mutta pakko purkaa sydäntään.. Olen 27-vuotias nainen ja mun ongelma on se, että en tahdo lapsia, enkä välttämättä miestä tai muutakaan perhettä. En ole syrjäytynyt tai muuten omiin oloihini vetäytyvä, mutta luulen olevani onnellisimmillani yksin.
Monet mun kavereista ovat saaneet jo lapsia tai ainakin yrittävät tehdä niitä. He hössöttävät uuden farmariauton ostamisesta, omakotitalon rakentamisesta, lainasta,tappeluista miestensä kanssa jne.. Ja minulta kysellään niin perheen ja suvunkin sekä ystävien taholta, että koskas sinä hankit elämän, miehen, lapsen jne. Se on tosi rasittavaa... Mullahan on jo elämä, johon olen tyytyväinen. Saan olla, mennä, tehdä tai olla tekemättä, miten itse haluan. Minua kauhistuttaakin ajatus lapsista ja miehestä ja perhe-elämästä. Ennen aina mietin, että sitten joskus, mutta nyt ikää on kohta 30-vuotta, enkä tahdo noita asioita vieläkään. Mutta tarviiko niitä sitten hommata, vai tekeekö se minusta sitten itsekkään ja muiden mielestä nirson vanhanpiian.
En ole seurustellut aikoihin, jotakin yhdenillan juttuja lukuunottamatta. Enkä oikeesti kaipaa ketään esim. asumaan mun kanssa. Monet kyselee että eikö sulla ole yksinäistä. Ei. Kukaan ei ole nalkuttamassa jos makaan sohvalla koko illan yms. Ei tarvii kysyä lupaa mieheltä lähteä baariin tai kuunnella kiukuttelevaa lasta. Ulkomaillekin saan matkustaa milloin vaan pystyn ja ihan minne haluan ja kenen kanssa vain.
Olin 5 vuotta kihloissa ja asuin avokkini kanssa. Mun mies oli aika mustis ja jouduin raportoimaan tekemisistäni aika tarkkaan hänelle, mutta niin tuntuvat tekevän ystäväni nyt omien miestensä kanssa. Joten kai mullakin oli ihan normaali liitto, eikä tää voi johtua siitä.
Voisin elää aina näin, villinä ja vapaana tai miten vaan vaikka metsän keskellä yksin. Miks muut ei ymmärrä että mä oon onnellinen näin, vaan tavallaan säälivät mua sanoin, -kyllä säkin löydät vielä sen oikeen ja perustat perheen. yms. mut en mä vaan taho.
EN ole ikinä tykännyt lapsista sillai niiku että oisin hokenu, voi ku ihana vauva tms., enkä oo ikinä nähnyt itteeni äitinä. Siksi onkin hassua että tulen lasten kanssa hyvin toimeen ja lapset pitävät minusta ja saan kontaktin lapseen kuin lapseen, kuten olen nyk. työssäni huomannut. Ja toki tykkään näistä lapsista, mutta en tahtoisi omia.
Olen oikeestaan jo päättänyt etten tee lapsia, miksi niitä nyk. täytyy tehdä? Enkä oikeestaan tahdo lapsilleni tälläistä maailmaa kuin nykymaailma on, kilpailua ja syrjintää. Mun eräs työkaveri moralisoi mun elämäntapaa ja ajatusmaailmaa ja paheksuu kun en tahdo normaalia perhettä ja sanoikin kerran, etten uskalla ottaa vastuuta ja aikuistua. Mutta otanhan minä vastuuta monestakin asiasta. Ja nyt tämä työkaveri saa vauvan, ja hän tekee sen osaksi siksi, että kun hänen nuorempi siskokin sai vauvan ja onhan hän jo 25, eli pitää tehdä se vauva ja ottaa mies, vaikka ensimmäinen kohtuullinen vaihtoehto. Koska niin nyt vaan tehdään kun teini-ikä on ohi ja alkaa oikea elämä.
Mutta pointti on se, että onko se itsekästä, jos elää vain itselleen ja toteuttaa omaa elämää? Vai olenko oikeesti paha ihminen, jos en nyt parin vuoden sisään hanki miestä, lasta ja helvetinmoista asuntolainaa;);) Onko muita kohtalotovereita??
En tahdo normaalielämää
500
63699
Vastaukset
- - Oivallus -
Olen sinua 17 vuotta vanhempi, ajattelen aivan samalla tavalla kuin sinä ja vietän kuvailemaasi elämää. Seurustelen ihanan miehen kanssa, joka ei asu kanssani. Olen hyvin onnellinen. Tunnen, että maailma on avoin ja ehdin tehdä vielä vaikka mitä. Minulle ei olisi sopinut tavallinen perhe-elämä: mies, lapset, omakotitalo. Älä välitä ulkoisista paineista, vaan kuuntele sisintääsi.
- Neljän lapsen isä
Onhan se vielä ympäristöllekin hyväksi, jos mahdollisimman moni jättää lisääntymättä.
Arvostan valintaasi, vaikka itse olen tehnyt juuri päinvastoin. - Hauskaa Joulua
Neljän lapsen isä kirjoitti:
Onhan se vielä ympäristöllekin hyväksi, jos mahdollisimman moni jättää lisääntymättä.
Arvostan valintaasi, vaikka itse olen tehnyt juuri päinvastoin.Nuorena mukavaa olla yksin, voi vanhana tarkoittaa yksinäisyyttä. Frendit, jos niitä on, ei välttämättä jaksa tulla juhlapyhinä kylään tai sairaalaan katsomaan.
Tietysti jos on paljon fyrkkaa, niin silloin on myös ystäviä... - sua katsomassa
Hauskaa Joulua kirjoitti:
Nuorena mukavaa olla yksin, voi vanhana tarkoittaa yksinäisyyttä. Frendit, jos niitä on, ei välttämättä jaksa tulla juhlapyhinä kylään tai sairaalaan katsomaan.
Tietysti jos on paljon fyrkkaa, niin silloin on myös ystäviä...Ei siitä ole mitään takeita. Monet vanhemmat kohtelee lapsiaan niin huonosti että ne tekevät pesäeron.
Siinäpä sitten kärvistelee vaipoissaan se lapsellinenkin ihan yhtä yksin kuin vieressä vaipoissaan makaava lapseton. sua katsomassa kirjoitti:
Ei siitä ole mitään takeita. Monet vanhemmat kohtelee lapsiaan niin huonosti että ne tekevät pesäeron.
Siinäpä sitten kärvistelee vaipoissaan se lapsellinenkin ihan yhtä yksin kuin vieressä vaipoissaan makaava lapseton.on ne kyyt samanlaisia petoja kun kaikki muutki ihmiset. rahaa käyvät vonkuumassa ja jos vaik jotai hyötyis . . .
- kikka 4
Hauskaa Joulua kirjoitti:
Nuorena mukavaa olla yksin, voi vanhana tarkoittaa yksinäisyyttä. Frendit, jos niitä on, ei välttämättä jaksa tulla juhlapyhinä kylään tai sairaalaan katsomaan.
Tietysti jos on paljon fyrkkaa, niin silloin on myös ystäviä...Niin. Tuo luopuminen ja tuska, kun jäät leskeksi. Kaikkien mielipiteet "OK". Itse pelkään tuon mieheni menettämisrä. Lapsesta saakka oltu yhdessä. Jokainen tehköön valintansa. Jokaiseen elämään mahtuu kuitenkiin suruja ja iloja. Olitpa parisuhteessa, tai et.
- vaan toinen pual
älkää tuolla sinkkupalstalla valittako sitten ettei saa mistään miestä.
- -"-
Hauskaa Joulua kirjoitti:
Nuorena mukavaa olla yksin, voi vanhana tarkoittaa yksinäisyyttä. Frendit, jos niitä on, ei välttämättä jaksa tulla juhlapyhinä kylään tai sairaalaan katsomaan.
Tietysti jos on paljon fyrkkaa, niin silloin on myös ystäviä...Kyllä monet yksinäisistä vanhuksista ovat juuri näitä perheellisiä. Sitä paitsi kun pysyy sosiaalisena eikä nyhjää vaan oman perheen kanssa, saa ystäviä myöskin vanhana ja vanhat ystävätkin säilyvät paremmin.
- ole yksin!
Oletko esim. kuullut VHEMTistä?
http://www.vhemt.org/fnindex.htm
Siinä yksi näkökulma, joka kumoaa muiden syytökset lapsettomien itsekkyydestä.- Deja
Taidan liittyä kannatus jäseneksi. :) Tietysti joskus vielä löydän paremman puolison joka haluaa ipanoita niin voisi sitä yhteen tinkiä. Se kuitenkin vielä tukee ajatusta.
- susta tulee
kiero sossu, jos sulla ei ole omia lapsia. Sääli asiakkaitasi.
"
Siksi onkin hassua että tulen lasten kanssa hyvin toimeen ja lapset pitävät minusta ja saan kontaktin lapseen kuin lapseen, kuten olen nyk. työssäni huomannut"
Mulla oli lapseton esimies nuukialla, tosi mulkku tapaus oli verrattuna lapsellisiin esimiehiin. - ...
Tosin sosiaalista painetta joutuu kestämään niin kauan kunnes väki lopulta tajuaa että ei se perhettä perusta (eli joskus 40-50 v. se utelu ja naljailu loppuu).
Kukin tavallaan. Ja jokaisella mielipiteensä. Saat varmasti jatkossakin kuulla kaikkea itsekkyydestä ja ties mistä mutta sun täytyy vain vastata jotain kepeästi tai olla kuulematta. Se on hinta jonka itsenäisyydestä joutuu maksamaan kun kerta sosiaalisessa yhteisössä eletään.
Yksinäinen ja itsenäinen tietysti voi ottaa ja lähteä jonnekin kauas maailmalle missä et ole muuta kuin "yksi vieras länsimaalainen lisää", siellä ei tarvitse selitellä.- voi vittu
mailmallahan sitä joutuukin selittään miksi naima ikänen nainen on yksin, ellei muille niin niille kosijoille, oikeastaan muu mailma kuin pohjois eurooppa on perhekeskeistä, eli ne muut 6 miljardia jotka voivat henkisesti paremmin nostavat perheet yli muiden asioiden, mieti sitä!!
- maailma123
voi vittu kirjoitti:
mailmallahan sitä joutuukin selittään miksi naima ikänen nainen on yksin, ellei muille niin niille kosijoille, oikeastaan muu mailma kuin pohjois eurooppa on perhekeskeistä, eli ne muut 6 miljardia jotka voivat henkisesti paremmin nostavat perheet yli muiden asioiden, mieti sitä!!
Olen aivan samaa mieltä. Me täällä pohjolassa luullaan olevamme niin paljon parempia ja viisaampia.
Kannattaa aina katsoa asioita useammalta kantilta. - muttaz
voi vittu kirjoitti:
mailmallahan sitä joutuukin selittään miksi naima ikänen nainen on yksin, ellei muille niin niille kosijoille, oikeastaan muu mailma kuin pohjois eurooppa on perhekeskeistä, eli ne muut 6 miljardia jotka voivat henkisesti paremmin nostavat perheet yli muiden asioiden, mieti sitä!!
kun katselee syntyvyyslukuja esim. Itä-Aasian vauraimmissa maissa tai Etelä-Euroopassa niin on aika selvää, että sieltä löytyy uranaisia ilman perhettä.
Kyllähän joku varmaan jotain kysyy, mutta kun liikkuu oikeissa piireissä, niin perheettömiä nainen ei ole mikään harvinaisuus. - Aikuiseksi saa silti kasvaa
Eikö ihmiset nykyään kestä minkäänlaista puuttumista omaan elämäänsä? Se on ihan normaalia, miksi siitä nostaa tommonen haloo. Jos sun hyvinvointis on siitä kiinni, että jotkut välillä kyselee sun elämäntapas perään, niin kannattaisi ehkä käyttää sitä runsasta vapaa-aikaa esim. luonteensa kehittämiseen. Sulla on selvästikin vaikeuksia tuon asiasi kanssa. Jos et halua sitä puolustella ja jutella siitä, niin älä sitten tee niin, mutta älä myöskään ota muitten jutuista tollasia paineita.
- Make60
Aikuiseksi saa silti kasvaa kirjoitti:
Eikö ihmiset nykyään kestä minkäänlaista puuttumista omaan elämäänsä? Se on ihan normaalia, miksi siitä nostaa tommonen haloo. Jos sun hyvinvointis on siitä kiinni, että jotkut välillä kyselee sun elämäntapas perään, niin kannattaisi ehkä käyttää sitä runsasta vapaa-aikaa esim. luonteensa kehittämiseen. Sulla on selvästikin vaikeuksia tuon asiasi kanssa. Jos et halua sitä puolustella ja jutella siitä, niin älä sitten tee niin, mutta älä myöskään ota muitten jutuista tollasia paineita.
Ei hän se kuulu kenellekkään miten elää. Kukin elää tavallaan. Ne on maalaistollot jotka kyselee tommoisia että koska perustat perheen ja saat lapsia ja niin edelleen. Onneksi itselläni on ollut fiksut avanhemmat ja sukulaiset eivätkä ole kyselleet noin tyhmiä koska olisivat saaneet aika suoran vastaksen. Eihän lihavaltakaan kysytä paljonko painat tai muuta sellaista. Ihmiset ovat niin tolloja että kun oavat itse hankkineet lapsia tai saaneeet niin se muka on ainoa oikea tapa elää. Elämä olisi paljon helpompaa kun ei tarvitsisi huolehtia kuin itsestään koska komeksesta voin sanoa kun on lapsikun ja puoliso. Vapaana saa tehdä mitä huvitta tai olla tekemättä. kikin elää tavallaan.
- erinomainen tilaisuus
Vaikka sinulla ei ole omia lapsia, voit tehdä paljon hyvää monelle lapselle, juuri esimerkiksi sosiaali- tai vapaaehtoistyön merkeissä. Lapsettomalla lapsista pitävällä voi olla laajempi sydän ja isompi työmaa kuin ihmisellä, jolla on omia lapsia. Useimmat, joilla on lapsia, ovat kiinnostuneita vain omistaan - jos niistäkään.
- tahtoa
Sinä saat olla ja elää niinkuin parhaaksi näet ja katsot. Kyllähän meille tarjoillaan normeja ja tuputetaan yhtä ja toista, mutta sinä olet oman elämäsi päätöksentekijä.
Jos nyt tuntuu siltä, että et halua perhettä, niin elä sen mukaan ja tee siihen sopivia valintoja. Mikään ei takaa, etteikö mieli joskus muuttuisi, mutta se on sitten sen ajan kysymys.
Sinun on nyt vaiennettava tai sivuutettava lähiympäristön vaatimuksilta ja odotuksilta tuntuvat puheet. Ja ennenkaikkea vaiennettava se sisäinen ääni, joka kyselee että saako näin elää. No tottakai saa. Toisaalta asia ehkä on ristiriitainen sinulle, koska se sisäinen ääni on niin voimakas. Mieti ja työstä.
Vielä yksi näkökohta. Lasten hoito ja perheen pyörittäminen ovat oikeasti työläitä ja vaativia juttuja. Sitä ei jaksa, jos ei näe homman mielekkyyttä ja hohtoa. Jos hankkii lapsia koska niin "kuuluu" tehdä tai suku odottaa, niin raskas huki on tiedossa.
Toisaalta jos mielesi muuttuukin tai tulet vahingossa raskaaksi ja päätät pitää lapsen, niin sinä kasvat kyllä siihen rooliin. Ei se mitään ylivoimaista ole ja kuten ystäväsi sanovat - on oikeastaan todella hienoa ja täyttä elämää.
Mutta elämää voi elää hyvin monella tapaa. Jos tunnet löytäneesi oman tapasi, niin elä ihmeessä niin äläkä kärvistele sen enempää. Ei se ole sen itsekkäämpää kuin muutkaan tavat elää. Toivoisin, että jokaisella olisi sellainen elämä, että olisi jotenkin tasapainossa itsensä kanssa. Sitten itse kullakin olisi annettavaa myös toisille.- lapsenteon jälkeen
Niin kauan kuin on lapseton, voi valita omalle elämälleen minkä suunnan vain.
- niinpä niin
lapsenteon jälkeen kirjoitti:
Niin kauan kuin on lapseton, voi valita omalle elämälleen minkä suunnan vain.
Valinnan mahdollisuudet varmasti vähenevät. Niin kauan kuin ei voi tee valintoja, voi ainakin kuvitella, että kaikki ovet ovat auki.
- harhanäkemys
lapsenteon jälkeen kirjoitti:
Niin kauan kuin on lapseton, voi valita omalle elämälleen minkä suunnan vain.
Kauhea harha tuokin taas, että ihminen valitsee itse suuntansa ja elää sitten onnellisena siinä kävi miten kävi. Eihän tuo aloittajakaan kovin onnelliselta nyt vaikuta.
- jack handy
niinpä niin kirjoitti:
Valinnan mahdollisuudet varmasti vähenevät. Niin kauan kuin ei voi tee valintoja, voi ainakin kuvitella, että kaikki ovet ovat auki.
Olet näemmä olevinasi kovinkin filosofinen. Pieleen meni.
- puheenaiheen suuntaa.
harhanäkemys kirjoitti:
Kauhea harha tuokin taas, että ihminen valitsee itse suuntansa ja elää sitten onnellisena siinä kävi miten kävi. Eihän tuo aloittajakaan kovin onnelliselta nyt vaikuta.
Ilmeisesti yrität kierolla tavalla väittää, että ainoastaan lapsen/lapsia hankkinut nainen on "onnellinen". Se on törkeää. Ihmiset ovat erilaisia, eikä ole mitään perustelua esimerkiksi sille, että nainen, joka ei pidä lapsista, tulisi äkkiä "onnelliseksi" hankittuaan väkisin sellaisen. Joka tapauksessa kaikkinainen elämänsuunnan valinta töppää sitten siihen lapseen. Koska lapsihan ehdollistaa koko elämän siitä lähtien. Minkä sille voi. Ellei ota lasta huomioon kaikissa valinnoissaan, niin silloinhan jättää lapsen heitteille vaikka sillä olisikin katto pään päällä ja ruokaa lautasella. Valitse siinä sitten.
- kiitos ja kumarrus
mä olen samoilla linjoilla kanssasi, paitsi että seurustelen ja olen 23v nainen.
en ole koskaan halunnut lapsia, niin kauan kuin muistan. en pidä siitä metelistä, kiljumisesta, itkuhuudosta, vaipoista, stressistä, masennuksesta, perhevelvollisuuksista joita tulee lasten mukana!
minulle riittää että näen siskoni lapsia silloin tällöin ja taas saan "kuppini täyteen" perhe-elämää..
ennemmin todellakin elän itselleni ja nykyiselle parisuhteelleni kuin alistavalle ja oman minän vievälle perhe-helvetille.
ei ole väärin olla erilainen ja haluta omanlaisia asioita, on väärin mennä massan mukaan ja tehdä asioita "koska niin kuuluu tehdä".
nykyään on enempi naisia jotka eivät tahdo lapsia, koska he ovat oivaltaneet "perhehelvetin" katsoessaan väsynyttä ystäväänsä lapsineen ja nalkuttavan avokin kanssa..ei kukaan voi oikeasti haluta sellaista elämää.
joten hei elä elämääsi puhtaan omantunnon kera ja nauti siitä.- ...........
sitä voi tehdä elämällään kuin itse haluaa,eikä mennä 'pässinä narussa' niinkuin muutkin tekevät...eri juttu sitten jos kohtalo muuttaa suuntaa,rakastuu niin sokeasti ja kohta onkin raskaana....
- ei-toivotun raskauden
........... kirjoitti:
sitä voi tehdä elämällään kuin itse haluaa,eikä mennä 'pässinä narussa' niinkuin muutkin tekevät...eri juttu sitten jos kohtalo muuttaa suuntaa,rakastuu niin sokeasti ja kohta onkin raskaana....
Näin on ollut jo kymmeniä vuosia.
- outoja heittoja
Itse vietin todella värikkään nuoruuden ja sain silloin oman osani maallisista nautinnoista. Itse en myöskään pitänyt sukulaisten yms. muksuja kuin rasittavina rääpäleinä, joten silloin oli vaikea kuvitella itselle lapsia.
Nyt olen 38 v. ja meillä on yksi lapsi 11 v. Täytyy sanoa, että meillä ei ole ollut juurikaan huutoa, väsymystä, vaan mitä suurimmassa määrin perheonnea.
Ainoa mikä harmittaa on se, että muksu kasvaa eikä ole enää se pieni tyttö. Toisaalta olen saanut hyvän kaverin, jonka kanssa on mukava duunata kaikenlaista. - yhdet yhdestä
outoja heittoja kirjoitti:
Itse vietin todella värikkään nuoruuden ja sain silloin oman osani maallisista nautinnoista. Itse en myöskään pitänyt sukulaisten yms. muksuja kuin rasittavina rääpäleinä, joten silloin oli vaikea kuvitella itselle lapsia.
Nyt olen 38 v. ja meillä on yksi lapsi 11 v. Täytyy sanoa, että meillä ei ole ollut juurikaan huutoa, väsymystä, vaan mitä suurimmassa määrin perheonnea.
Ainoa mikä harmittaa on se, että muksu kasvaa eikä ole enää se pieni tyttö. Toisaalta olen saanut hyvän kaverin, jonka kanssa on mukava duunata kaikenlaista.toiset toisesta. Paratiisi sulle, helvetti toiselle.
- aika näyttää
niin, mailma muuttuu ja evoluutio muuttaa ihmistä, ammoin elettiin kylä yhteisöissä ja ajateltiin kylän etua, sitten tuli perheet, ajateltiin Meidän" perheen etua, nyt kun on yltäkylläisyyttä kehitys maiden ym maapallon kustannuksella, pieni prosentti ihmisistä jo ajattelee MINUN ETU, no, aika näyttää mitä tulee jos 6 miljardia ihmistä oppii ajatelemaan vain omaa etua, mutta jollain lailla laji aina lakkaa olemasta, voihan olla että tämä on lopun alkua, ei lapsia, oma etu ym, kaikki käsittää että jos 6 miljardia ihmistä ajattelee vain omaa etua, pallo tuhoutuu jo moneen kertan!
- näinkö?
aika näyttää kirjoitti:
niin, mailma muuttuu ja evoluutio muuttaa ihmistä, ammoin elettiin kylä yhteisöissä ja ajateltiin kylän etua, sitten tuli perheet, ajateltiin Meidän" perheen etua, nyt kun on yltäkylläisyyttä kehitys maiden ym maapallon kustannuksella, pieni prosentti ihmisistä jo ajattelee MINUN ETU, no, aika näyttää mitä tulee jos 6 miljardia ihmistä oppii ajatelemaan vain omaa etua, mutta jollain lailla laji aina lakkaa olemasta, voihan olla että tämä on lopun alkua, ei lapsia, oma etu ym, kaikki käsittää että jos 6 miljardia ihmistä ajattelee vain omaa etua, pallo tuhoutuu jo moneen kertan!
ajateltu.
- laaja alaiseti
näinkö? kirjoitti:
ajateltu.
todellisuudessa aika laaja ajaisesti ajateltu!
- kun nähtäisiin
aika näyttää kirjoitti:
niin, mailma muuttuu ja evoluutio muuttaa ihmistä, ammoin elettiin kylä yhteisöissä ja ajateltiin kylän etua, sitten tuli perheet, ajateltiin Meidän" perheen etua, nyt kun on yltäkylläisyyttä kehitys maiden ym maapallon kustannuksella, pieni prosentti ihmisistä jo ajattelee MINUN ETU, no, aika näyttää mitä tulee jos 6 miljardia ihmistä oppii ajatelemaan vain omaa etua, mutta jollain lailla laji aina lakkaa olemasta, voihan olla että tämä on lopun alkua, ei lapsia, oma etu ym, kaikki käsittää että jos 6 miljardia ihmistä ajattelee vain omaa etua, pallo tuhoutuu jo moneen kertan!
että maapallon kaikki ihmiset ajattelisivat samalla tavalla. En usko, että niin tulee tapahtumaan koko ihmislajin olemassaoloaikana, ellei jokin diktatuuri aivopese kaikkia, ja silloinhan ei travitse ajatella ongelmia, kun ei tarvitse ajatella ylipäätään. Ihmisiä on ollut olemassa aika kauan, ja aina on osattu olla eri mietlä asioista.
Ihmisellä on Suomessa täysi oikeus ite päättää mitä haluaa ja muut voi pitää turpansa kiinni, eihän se niiden elämä ole. Jos sitten joskus katuu, niin ei sekään ole muiden ongelma. Tsemppiä aloittajalle! Minusta teet oikein kun teet niin kuin haluat! - ssmithys56
ei-toivotun raskauden kirjoitti:
Näin on ollut jo kymmeniä vuosia.
kyse on vain siitä että halutaaanko me, suomalaiset selvitä. Ei mitään ehkäisyjä , lapsia tehkää niin selvitään lamasta. täytyy n meilläkin, jotka eläkkeemme olemmeme maksaneet itse ollla jokin turva. lisääntykää...
- älkää lisääntykö.
ssmithys56 kirjoitti:
kyse on vain siitä että halutaaanko me, suomalaiset selvitä. Ei mitään ehkäisyjä , lapsia tehkää niin selvitään lamasta. täytyy n meilläkin, jotka eläkkeemme olemmeme maksaneet itse ollla jokin turva. lisääntykää...
. . .
- ettei
Olen siinä samaa mieltä että kuvailemaasi "perhe-helvettiä" on paljon. Se mistä olen eri mieltä on etteivät lapset tee sitä vaan vanhemmat. Itse olen äiti jolla on oma minä (minua ei äidiksi kutsu kuin lapseni), minulla ei ole stressiä koska en sitä itselleni tee, minun avomieheni ei nalkuta tai valita ihan samanlainen on parisuhde nyt ja ennen lasta. Ja lasten huudosta sen verran että enemmän meteliä pitää nuo naapurin koirat kun yksikään talon lapsi.
Ymmärrän kyllä hyvin sen ettei jotkut halua lapsia, ei minunkaan suunnitelmiin lapsi kuulunut mutta, aina kaikki ei mene niinkuin suunnittelee. Sitten olikin aika miettiä että milläs asenteella nyt jatketaan ja päätin että samalla kuin ennenkin: Asiat selviää aina, turha stressata. Elämä on liian lyhyt murehtimiseen, täytyy elää niinkuin mukavalta tuntuu. Ja kun nyt sitten on lapsi niin eletään se mukavasti lapsen kanssa.
Tämä asenne ei kuitenkaan ole kovin yleinen. Pari kertaa olen käynyt näissä äiti-lapsi kerhoissa ja voi herran jumala, ei ole ihmisillä muuta tekemistä kuin valittaa. Tai sitten kauhistelivat kuinka olen lapsen kanssa käynyt festareilla ja muuallakin kodin ulkopuolella, jopa lähikauppaa kauenpana. Ei tarvinnut montaa kertaa käydä kun huomasin ettei ihmiselle joka on hyvällä tuulella eikä jaksa valittaa ole näissä tilaisuuksissa juttuseuraa.
Kuitenkin kaikkille jotka eivät lapsia tai edes parisuhdetta halua sekä niille jotka haluavat paljon lapsia ja omakotitalon kaikkea hyvää! Kaikkein paras tapa on kuitenkin elää on elää niin että itsestä tuntuu hyvältä! - ninnivinninen
aika näyttää kirjoitti:
niin, mailma muuttuu ja evoluutio muuttaa ihmistä, ammoin elettiin kylä yhteisöissä ja ajateltiin kylän etua, sitten tuli perheet, ajateltiin Meidän" perheen etua, nyt kun on yltäkylläisyyttä kehitys maiden ym maapallon kustannuksella, pieni prosentti ihmisistä jo ajattelee MINUN ETU, no, aika näyttää mitä tulee jos 6 miljardia ihmistä oppii ajatelemaan vain omaa etua, mutta jollain lailla laji aina lakkaa olemasta, voihan olla että tämä on lopun alkua, ei lapsia, oma etu ym, kaikki käsittää että jos 6 miljardia ihmistä ajattelee vain omaa etua, pallo tuhoutuu jo moneen kertan!
Eiköhän se pallo tuhoudu juuri siitä syystä että tehdään niin paljon lapsia maailmaan! Yli maapallon sietokyvyn! Lapsettomuus on myös ekoteko...!
- yks tämmöne
ninnivinninen kirjoitti:
Eiköhän se pallo tuhoudu juuri siitä syystä että tehdään niin paljon lapsia maailmaan! Yli maapallon sietokyvyn! Lapsettomuus on myös ekoteko...!
Eläkäämme pitkään ja kuolkaamme pois!
http://vhemt.org/fnindex.htm
- oma asia
"Mutta pointti on se, että onko se itsekästä, jos elää vain itselleen ja toteuttaa omaa elämää?"
Ei tietenkään ole. Sinä saat järjestää oman elämäsi ja elää sitä täsmälleen sillä tavalla kuin itse haluat.
Anna vihjailujen ja kyselyjen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Koeta keksiä vaikka joku nokkela vastauskaava, jolla väistät kysymykset ja käännät asian kysyjään päin. Tarpeeksi usein kun sitä kysyjille toistat, niin eivätköhän nuo lakkaa kysymästä.
Tuosta vastauksen keksimisestä muistan, miten minua ja sisartani alle kymmenvuotiaina yksi sukulaismies jatkuvasti puhutteli pojiksi. "Mitäs pojat, mitä pojille kuuluu?" Lopulta kyllästyimme siskoni kanssa ja vastasimme jossakin sukutilaisuudessa ihan nätisti: "Kiitos hyvää, mitäs tädille kuuluu?"
Vieraiden keskuudessa vastauksellemme syntynyt naurunremakka lopetti nimittelyt kerralla.- utelijoille
"Anna vihjailujen ja kyselyjen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Koeta keksiä vaikka joku nokkela vastauskaava, jolla väistät kysymykset ja käännät asian kysyjään päin. Tarpeeksi usein kun sitä kysyjille toistat, niin eivätköhän nuo lakkaa kysymästä. "
Jos aina häissä vanhemmat sukulaisesi hyväntahtoisesti sanailevat "Oletkohan sinä jo seuraava", niin vastaa heille samoilla sanoilla hautajaisissa :-D
P - laumasielu
Ei ihminen ole tarkoitettu elämään vain itseään varten, tietenkin sellainen on itsekästä. Mutta mitä lapsettomuus tai miehettömyys siihen liittyvät, sitä en ymmärrä, eivät ne mitään epäitsekkyyden mittareita ole.
- vaan vastuuntuntoinen
nuori nainen joka osaa ajatella muullakin kuin sillä alapäässä sijaitsevalla värkillä. Ei nuo muutkaan niin ehdoin tahdoin kaikki niitä lapsia tee, niitä vaan tulee kun niillä ne hormoonit hyrrää ja muuta ei oikeastaan ajatellakaan kun ollaan sitten niin "rakastuneita". kohta se rakkaus kuitenkin siinä loppuu ja arki astuu kuvioihin. Kai ne sulle ennemminkin kateellisia ovat kun olet vapaa ja ei tarvitse sitä ainaista vaipparumbaa.
Tee kuten haluat ja tule onnelliseksi sellaisena kuin olet, turhaa pakottaa itseään johonkin sellaiseen jota ei halua, säästyy siinä monelta tuskalta. Onnea ja menestystä elämääsi, jokaisella on täällä se oma elämä elettävän, anna sinä muiden elää omaansa. Äläkä välitä niistä kommenteista, hymähdä vaan ja mieti omiasi, anna niiden elää kuvitelmissaan ihan rauhassa. Sitähän se on, kuvitelmaa, se onni ja autuus siinä parisuhteessa. - Mitä ihmettä
Kaikki tuttavani ovat menneet avioon paljon yli 30-vuotiaina ja monella on esikoislapsi vasta 40-vuoden paremmalla puolella. Siihen asti on vietetty sinkkuelämää.
Tietysti on turhaa hankkia lapsia siinä iässä, koska lapsi jää niin nuorena yksin maailmaan tai joutuu huoltamaan vanhuksiaan jo sinun ikäisenäsi, mutta sitähän nämä elämäntaiteilijat eivät tietenkään ajattele.
Hyvä, että olet päättänyt jäädä lapsettomaksi. Lapset todellakaan eivät ole mitään näyttelyesineitä, joita hankitaan ja vertaillaan sitten ystävien kesken.
Elämäsi on juuri sellaista kuin monen toiveena on. Iloitse ja nauti.- khv
Minulla on kaksi sinkkulasta, joilla ei ole kumppania eikä lapsia. Minusta he ovat valinneet oikean tavan elää. Lapsenlapsia en kaipaa enkä tarvitse, vaikka muuten pidän lapsista. Eivät kaikki naiset halua isoäideiksi! Minusta itsekkäitä ovat ne, jotka hankkivat lapsia ja sitten valittavat ja vaativat yhteiskunnalta ja isovanhemmilta kaiken aikaa apua.
- Galeidul
Kaikkien äitien mielestä olet itsekäs tai typerä, kun et halua nähdä vaippavaloa. Mutta se näkemyshän on heille suotava.
Tein itse päätökseni ei normaalista-elämästä jo murkkuikäisenä, ja olen todella tyytyväinen että olen saanut elää periaatteiteni mukaista elämää näin kolmevitoseksi asti.
Löysin kyllä miehen rinnalleni, vaikken enää etsinyt (ehkä juuri tästä syystä), ja onneksi miehenikään ei halua jatkoa itselleen. Elämme muutenkin hienoisessa symbioosissa. Silti meillä molemmilla on ihan omat menomme, eli tilaa hengittää ja toteuttaa itseämme.
Nyt kun oma lähipiiri pungertaa lisää lapsia maailmaan ja on taittunut rooliin äitinä, tästä lähituntumasta seuraten en voisi olla tyytyväisempi omaan valintaani.
Olen ehkä itsekäs kun haluan että pystyn vielä näkemään koko maailmankaikkeuden ja muut ihmiset enkä vain omaa perhettäni, niin kuin monelle äiti-tutulleni, entiselle maailmankansalaiselle on käynyt. Onneksi tässä maailmassa on vielä monia lapsettomia, joiden seuraan voi paeta välillä hengittämään äitihysteerikkojen seurasta.
Vain sinä voit tietää mitä haluat ja mikä itsellesi on hyväksi. Älä välitä mitä muut haluavat sinun tekevän. Lapsettomuus on ympäristöteko! - Ihmi-Nen
vaan toinen on heikompi toista...
Eihän se sinusta pahaa tee, jos et halua lapsia, miestä ja asuntolainaa. Yksinäisen se voi ajan mittaan sinusta tehdä, mutta eipä välttämättä sitäkään. Kerrot että pidät lapsista ja tulet niiden kanssa toimeen... viihdyt itsesi kanssa ja niin päin pois. Yhtä hyvin voit olla jalo ja ystävällinen yhteiskunnan jäsen sinkkuna. Apua tarvitsevia on aina, ystäviä tarvitsevia on aina, veronmaksajia tarvitaan, taiteilijoita ja luovia ihmisiä tarvitaan.
Mitä sen väliä miten rakastat. Kunhan rakastat. Itsekkääksi ihmisen tekee se, että se ei välitä mistään eikä kenestäkään muusta kuin itsestään ja omasta mielihyvästään. Silloinhan se on melkein eläin.- eläimiä hyvin?
Et tunne eläimiä kovin hyvin. Ne välittävät todella paljon sekä lajikumppaneistaan, että ihmisestä. Enemmän minulla on ollut ihmisten seurassa (esim. kouluajalla ja perheessäni) tunne siitä että olen ei-toivottu, vastenmielinen ja ärsyttävä kuin eläinten seurassa :)
Hyvin itsekkäästi bussissakin tönitään ja tuupitaan. En huomaa paljon inhimillisyyttä tämän lajin keskuudessa, joka väittää olevansa hirveän paljon eläinten itsekkyyden yläpuolella. - t ei pala t
eläimiä hyvin? kirjoitti:
Et tunne eläimiä kovin hyvin. Ne välittävät todella paljon sekä lajikumppaneistaan, että ihmisestä. Enemmän minulla on ollut ihmisten seurassa (esim. kouluajalla ja perheessäni) tunne siitä että olen ei-toivottu, vastenmielinen ja ärsyttävä kuin eläinten seurassa :)
Hyvin itsekkäästi bussissakin tönitään ja tuupitaan. En huomaa paljon inhimillisyyttä tämän lajin keskuudessa, joka väittää olevansa hirveän paljon eläinten itsekkyyden yläpuolella.eläimen viimeinen tarkoitusperä on oma hyvä olo.
- ollaan kaikki
t ei pala t kirjoitti:
eläimen viimeinen tarkoitusperä on oma hyvä olo.
Kuten aika monen ihmisenkin - etten sanoisi kaikkien.
- parempi kyl
Parempi eläimenä kun paskaihmisenä! Mä ainakin olisin mieluusti joku söpö pieni luontokappale ku ihminen. Vihaan ja olen aina vihannut 'ihmismyönteisiä ihmisiä' jotka aina haluaa pelastaa vaan kaikki ihmiset ja ei eläimillä ja ympäsristöllä mitään välii.
- yksinäinen.....
"Yksinäisen se voi ajan mittaan sinusta tehdä, mutta eipä välttämättä sitäkään. "
olisit, jos sinulla olisi lapsia,ja he "unohtaisivat "sinut,kun olet vanha.... - 13
t ei pala t kirjoitti:
eläimen viimeinen tarkoitusperä on oma hyvä olo.
Kaikella, mitä ihminen tekee, on loppujen lopuksi jokin itsekäs motiivi, vaikka käytös päälle päin näyttäisi uhrautuvalta tms.
- Mirtsukka77
Olen itse samanlainen,oman tien kulkija.Jos olet onnellinen niin ole onnellinen.Älä kuuntele epäasiallisia mielipiteitä!
- plplllpl
one day you will feel lonely.and you will regret the chances you missed.
- fpålfopopkfopk
sulle ja muille lapsellisille,ei se että on lapsia takaa sitää että ei tuntisi enää koskaan yksinäisyyttä.Se yksinäisyys pitää oppia kestämään,rohkeena hirvee uho sitä yksinäisyyttä päin vaan,muuten on heikko ihminen.Senkö takia sä lapset teit että et jonain päivänä tuntis oloas yksinäiseks???????haloo...
- Pastori Selin
Koskahan se oli kun neiti teki nunnanvalan!
- ei ole
itsekästä jos ei halua lapsia.se on itsekästä jos yritetään painostaa johonkin muottiin mihin ei itse halua.en ole valinnut samankaltaista tietä kuin sinä.minulla on pieni lapsi ja mies ja kohta varmaan se asuntolainakin.=)ja olen onnellinen valinnastani,poika on mulle tärkeintä maailmassa.
mutta pointti on se ettei lapsia pidä tehdä muiden painostuksesta,ei se olisi oikein lasta kohtaan.olla ei haluttu.jokainen päättää omasta elämästään. - Nainen-29 v
Allekirjoitan viestisi täysin. Yksin on vain niin paljon parempi olla, kuin miehen kanssa. Ei tarvitse siivoilla sotkuja, kuunnella haukkuja, kestää ns. oletuksenomaisesta seksipakosta ja ennen kaikkea: ei tarvitse raportoida tekemisiään kenellekkään.
Välillä tuntuu että sinkkuelämästäni ja valinnoistani on todella tehty jopa pariutuneiden ainoa ongelma. Olimpa itsekäs eli en, mutta ainakin minulla on mahdollisuus olla vain sitä mitä olen, eikä miehiset vaatimukset minua koske. Ja mikäli niitä lapsia haluan jonain päivänä, niin ravintolat ovat sitä varten. Suuri osa miehistä viis veisaa kännisekoiluidensa seurauksista, mutta nekin voivat tehdä meistä jotkut onnellisiksi (ja tästä saa provosoitua, mutta näin se vain menee).
Tsemppiä ja koita jaksaa. Et ole yksin ajatuksiesi kanssa.- ollenkaan
Taidat elää hiukan napasi ympärillä kun luulet että muut on kiinnostuneet valinnoistasi. Ei niitä oikeasti kiinnosta kunhan tavan mukaan kyselee.
Jos lapsia meinaat ravintolasta kännisiltä hankkia niin tervemenoa. Näitä epätoivottuja ja ilman isää kasvaneita ongelmatapauksia on aika lailla liikkeellä nykyisin. Sitä on vanhemmiten kiva tapella niiden kanssa kun ajatukset ja voimat vähenee. - Nimetön
Meillä molemmat halusi seksiä saman verran, suhde loppui sitten kun sitä seksiä ei ollut ollenkaan.
Eli oikea pikasuhde!
JJ
- ILMAN LAPSIA
Olen nyt 50v ja päätöksen olla hankkimatta lapsia tein hyvin varhain jo teini-iässä. Päivääkään en ole katunut!! Pari pitkäaikaista miesystävää ollut ja nykyisen kanssa elän lähinnä vaan ystävänä. Kaipaan kuitenkin jonkinlaista seuraa, mutta saan mennä täysin vapaasti enkä joudu tilittämään mistään tekemisistäni. On ollut vapaus matkustaa, tehdä kaikkia ihania asioita mitä en olisi voinut tehdä perheellisenä. Juuri sitä mitä aloittaja kuvaili omassa kirjoituksessaan. Voin suositella tätä elämänmuotoa lämpimästi!
- yksin onnellisempi
More power to you.
Tiedät itsekin että elät juuri niinkuin haluat eikä sinunkaan mikään pakko ole tehdä mitään. Nimenomaan kun sinulla ei niitä lapsia ja miestä ole ET ole vastuussa kenelläkään kuin itsellesi (ja suomen laille :).
Toivoisi kaikkien löytävän sen oman tilansa missä ovat onnellisia. Meitä on moneksi,onneksi. no jos oot onnellinen noin niin jatka oloasi.Ei siitä tarvii välittää mitä muut sanoo.
Toisaalta normaali luonnonmukainen elämä, niin kuin se on tarkoitettu jää Sinulta väliin. No tätähän on liikkeellä. Suomessa on valtavasti sinkkuja.
Maailman epävarma tilannekin on varmaan vaikuttamassa monien sinkkujen valintaan.
Jokainen saa tehdä niinkuin hyvältä tuntuu kunhan ei vahingoita muita.
KEVÄTTÄ- niistä jutuista
Tottakai voit tehdä kuten haluat, miten kenelläkään voisi olla siihen jotain sanomista. Silti haluan sanoa erään asian; tässä keskustelussa kauhistellaan elämää, johon kuuluu lapsia ja puoliso, siis tyypillistä perhe-elämää. Minä ainakin itse koen sen erittäin mukavana, nimenomaan elämänä, joka on minulle mieluista. Enkä koe mitenkään jääneeni paitsi mistään, päinvastoin. Elämää on saanut maistaa monilla mausteilla ja välillä on ollut raskaampaa, mutta sitäkin enemmän on sitten nauttinut tavallisesta arkielämästä. Lapset ovat rikkaus, näin ajattelen. Olen myös aikoinani nuorena nähnyt maailmaa ja tehnyt töitä ulkomailla ja kotimaassa. Vapaus oli kivaa, mutta takaisin en sitä millään vaihtaisi. Se on siis vain ja ainoastaan henkilökohtainen mielipiteeni. Jokaisella on omansa ja hyvä niin.
Ihmettelen hiukan miksi välität noista jutuista, onko ne todellakin niin rassaavia vai oletko ottanut puolustavan asenteen. Eikö kuitenkin ole niin, että hyvä, että jotkut tekevät lapsia, rakastavatja hoitavat niitä. Hyvä, että jotkut toimivat toisin, kyllä yhteiskunnassa on paljon tehtävää meille kaikille, yhteiseksi hyväksi.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia.. seuraukset valinnoistamme kannamme itse. - sepä se
niistä jutuista kirjoitti:
Tottakai voit tehdä kuten haluat, miten kenelläkään voisi olla siihen jotain sanomista. Silti haluan sanoa erään asian; tässä keskustelussa kauhistellaan elämää, johon kuuluu lapsia ja puoliso, siis tyypillistä perhe-elämää. Minä ainakin itse koen sen erittäin mukavana, nimenomaan elämänä, joka on minulle mieluista. Enkä koe mitenkään jääneeni paitsi mistään, päinvastoin. Elämää on saanut maistaa monilla mausteilla ja välillä on ollut raskaampaa, mutta sitäkin enemmän on sitten nauttinut tavallisesta arkielämästä. Lapset ovat rikkaus, näin ajattelen. Olen myös aikoinani nuorena nähnyt maailmaa ja tehnyt töitä ulkomailla ja kotimaassa. Vapaus oli kivaa, mutta takaisin en sitä millään vaihtaisi. Se on siis vain ja ainoastaan henkilökohtainen mielipiteeni. Jokaisella on omansa ja hyvä niin.
Ihmettelen hiukan miksi välität noista jutuista, onko ne todellakin niin rassaavia vai oletko ottanut puolustavan asenteen. Eikö kuitenkin ole niin, että hyvä, että jotkut tekevät lapsia, rakastavatja hoitavat niitä. Hyvä, että jotkut toimivat toisin, kyllä yhteiskunnassa on paljon tehtävää meille kaikille, yhteiseksi hyväksi.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia.. seuraukset valinnoistamme kannamme itse.Kai se alkaa rassata yhtä ja toista, jos jatkuvasti tavatessa ainut puheenaihe on se epäystävällinen kauhistelu että kun sinä et ole vielä "saanut" miestä ja hankkinut vähintään kahta-kolmea lasta.
Ei semmoinen ole kivaa.
Kovin monet ikisinkut eivät kulje ympäriinsä kauhistelemassa perheellisille päin naamaa että kylläpä elätte mielestäni hirveää elämää.
Kai sitä kumminkin edes saa keskustelupalstalla avautua tästä asiasta.
"Minä ainakin itse koen sen erittäin mukavana, nimenomaan elämänä, joka on minulle mieluista. Enkä koe mitenkään jääneeni paitsi mistään, päinvastoin."
No se on ihan kiva sulle, ei sitä ole kukaan sinulta pois ottamassa. Kaipa sinä sen elämän olet ihan tietoisesti valinnut.
"Annetaan kaikkien kukkien kukkia.. seuraukset valinnoistamme kannamme itse."
Kunpa niin monet ikisinkkujen valintoja utelevat perheelliset myös antaisivat ikisinkkujen elää rauhassa!
P.S. Mitä tuo kaksi pistettä lauseessasi tarkoittaa?
- Make60
Olet ihan oikeassa että elämää voi élää yksinkin eikä siihen tarvita miestä ja lapsia päälle. Itsellä kyllä on avovaimo ja lapsi mutta se vastuu lapsesta voi joillekkin käydä ylivoimaiseksi ja niin vanhempihan näkee että vaikka on lapsia niin istutaan baarissa ja missamilloin ku vastuu oainaa liikaa. ei kaikkien tartte eikä ole halua saada lapsia koska siinähän se vapaus menee kun lapset juosee jaloissa ja tulevat kalliiksi. Onnea valitsemallesi tielle.
- naisia ja lapsia
Mutta silti panettaa koko ajan.
- huohhhoijaa
"mun ongelma on se, että en tahdo lapsia, enkä välttämättä miestä tai muutakaan perhettä. En ole syrjäytynyt tai muuten omiin oloihini vetäytyvä, mutta luulen olevani onnellisimmillani yksin."
Ei sinulla mitään ongelmaa ole, paitsi jos sinulla on kuitenkin mies ja perhe ja/tai olet olet raskaana. Kaikesta voi valittaa, mutta se että yksin elävä sinkku valittaa siitä ettei pidä olemattomasta perheestään, on jo vähän liikaa.
Tee ja elä kuten elät, se on aivan oma asiasi.
"Mutta pointti on se, että onko se itsekästä, jos elää vain itselleen ja toteuttaa omaa elämää?"
Jos se olisi itsekästä, niin sitten olisi sekin, että haluaa lapsia ja sitten tekee niitä. Eiköhän maailmaan synny ihan tarpeeksi ei-toivottuja lapsia ilman sinunkin panostasi.- murttu
jouluksi kotiin voivoi
- että pitää
hankkia helvintinmoinen asuntolaina?
Eikö sinulla nyt ole lainaa vai asutko sillan alla?
Itse en kanssa piitannut pennuista ja siitä melusta minkä ne aiheuttaa, mutta kun ensimmäinen
syntyi niin olin kyllä aivan myyty.
Ja kolme lasta tuli ja nyt kaduttaa että tuli liian vähän hankittua. Viisi olis sopiva määrä.- lainaa tai asunnoton
Hei, mullakaan ei ole lainaa, mutta asun asunnossa, en sillan alla.
- ulpukkainen
Tämä oli kuin suoraan mun näppikeltä kirjoitettu viesti. Ja omalla kohdalla ei myöskään ole kyse siitä ettenkö lapsista pitäisi, sillä palkkani ansaitsen lasten parissa tehtävällä työllä.
Ja niin kypsä olen kuuntelemaan näitä ootappas vain ja sä olet vielä niin nuori-litanioita. Piuhat poikki kun 30 rasahtaa mittariin. Ja jos jostain syystä joskus lapsen haluan myöhemmin, niin voihan aina adoptoida, kun maailmassa on niin paljon kotia vailla olevia lapsia :) - puhetta vaan
Höpiset vaan ja toivot toisin. Nuo samat laulut on kuultu naisten suusta ennenkin. Pakko vetää pokerinaamaa ja uskotella itelleen ja muille noita loruja.
Jos oikeasti noin ajattelisit et täällä sympatiaa itkisi vaan eläisit juttujesi mukaisesti.
Ota äijä vaan mutta ota omilla ehdoillasi. Ei ne kaikki helmoissa roiku ja kysele menojesi perään. Sulla on ollut koeajossa joku luuseri jonka olet valinnut kun et ole osannut tietää mitä haluat.
Yhden illan panot ei anna oikeaa kuvaa äijästä myöskään. Sitä voi kuluttaa aikaa muutenkin. - FreeVergerMan1979
Kukaan ei saa elää vain itseään varten. Sellainen asennoituminen kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Raamatussa on selkeät ohjeet siitä miten tämän elämän suhteen tulee menetellä. Jos haluaa kieltäytyä avioitumisesta niin sitten voi mennä nunnaksi tai munkiksi luostariin mutta muussa tapauksessa, jos tahtoo viettää parisuhde-elämää, on seurusteltava, kihlauduttava ja avioiduttava. Avoliitto ei ole mikään liitto koska avossa ei voi olla liittoa, avo ja liitto ovat toistensa poissulkevia sanoja. On vain avosuhteita ja aviolittoja. Jälkimmäinen niistä on se Jumalan tarkoittama yhdessäelämisen malli ja muoto. Toki tutustua voi toiseen saman katon alla ja tuleekin tehdä niin, ennen isoja päätöksiä. Yhteiselämän kokeileminen ennen avioitumista on pienempi paha kuin aviero. Mutta suunta pitäisi olla selvä. Tässä muutamia otteita Raamatusta parisuhde-elämää ja avioliittoa ajatellen:
ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA, GENESIS 2
18. Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva".
19. Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.
20. Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.
21. Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla.
22. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.
23. Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu".
24. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.
25. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.
VIIDES MOOSEKSEN KIRJA 24
5. Jos joku äsken on ottanut vaimon, ei hänen tarvitse lähteä sotaan, älköönkä hänen päälleen pantako muutakaan rasitusta; olkoon hän vuoden ajan vapaa perhettään varten ja iloksi vaimolleen, jonka on ottanut.
MALAKIA 2
13. Ja toiseksi te olette tehneet tämän: olette saattaneet Herran alttarin peitetyksi kyynelillä ja itkulla ja huokauksilla, niin ettei hän enää käänny uhrilahjojen puoleen eikä mielisty ottamaan mitään teidän kädestänne.
14. Mutta te sanotte: "Minkätähden niin?" Sentähden, että Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi.
15. Niin ei tee yksikään, jolla on jäännöskään Hengestä. "Mutta kuinkas se yksi - ?" Hän pyrki saamaan Jumalan lupaamia jälkeläisiä. - Ottakaa siis vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat nuoruutenne vaimolle.
16. Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat.
Evankeliumi Markuksen mukaan 10
6. Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi.
7. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa.
8. Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha.
9. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
10. Ja heidän mentyään huoneeseen opetuslapset taas kysyivät häneltä tätä asiaa.
11. Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan.
12. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin."
Kirje roomalaisille 7
2. Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.
3. Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.
Ensimmäinen kirje Korinttilaisille 7
2. mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.
3. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.
4. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.
5. Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.
8. Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin;
9. mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa.
10. Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään;
11. mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.
12. Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;
13. samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä.
14. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.
15. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.
Toinen kirje korinttilaisille 6
14. Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
15. Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?
16. Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani".
Ensimmäinen kirje Timoteukselle 4
1. Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja
2. valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty
3. ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan.
4. Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan;
5. sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.
Ensimmäinen kirje Timoteukselle 5
14. Minä tahdon sentähden, että nuoret lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia, hoitavat kotiansa eivätkä anna vastustajalle mitään aihetta solvaamiseen.
15. Sillä muutamat ovat jo kääntyneet pois seuraamaan saatanaa.- kalluppijooseppi
kuinka moni jaksoi lukea edellisen viestin käsi pystyyn nyt.
alle kirjoittanut EI TODELLAKAAN. - kaikkea kanssa
Raamatun kirjoituksilla ei ole mitään tekemistä suomalaisten kanssa.
- metsätähtönen
kalluppijooseppi kirjoitti:
kuinka moni jaksoi lukea edellisen viestin käsi pystyyn nyt.
alle kirjoittanut EI TODELLAKAAN.Luit sitten kuitenkin? Tee sinäkin parannus ja lähde kulkemaan Taivaan tietä yhdessä Jeesuksen kanssa ja jos oletkin sillä tiellä jo, onnea koko sydämestä. :D
- anttesi
Kas kun vedit oikein Jumalan tähän mukaan!!! auta armias teitä tiukkapipoja, luette jotain hiton vanhan testamentin satuja! Vähän kyllä luulen, että heitit koko homman herjana piruuttaan siksi en osaa tuosta edes isommin suuttua, se oli kuin pikkulasten satu! Ja että nunnana...voi hitto sentään, et kai ole niin naivi,että kuvittelisit, että aikoinaan jo nunnat ja munkit elivät nuhteetonta elämää!!! Kaikkea muuta! Silmänlumetta se oli ja samalla lailla siellä sikisi lapsia kuin muuallakin, himot jylläsi suljetussa yhteisöösä ehkä vielä kiivaamopina kuin nykyisin. Ne vaan pidettiin luostarin seinien sisällä piilossa muulta maailmalta!! Eli suoraan sanottuna: kun jokainen elää omatuntonsa mukaan niin ei siihen ole sivullislla nokan koputtamista! Tosi uskovaiset eivät tuputa vakaumustaan kellekään, elävät sen mukaan minkä tuntevat oikeaksi, ovat todella fiksuja. Et ole sentään Jumala, vaikka kovasti itseäsi koitat ylentää!!! Säälittäävä tapaus olet!!!
- tarkemmin
molopää. Kuka oli se joka kirjoitti roomalais- ja korinttolaiskirjeen? Paavali, joka oli NAIMATON! Paavali kirjoittaa myös roomalaiskirjeessä, että yksin on ONNELLISEMPI. Ja jotkin ovat avioliittoon soveltumattomia. Heille suotakoon naimattomuus.
- siinä.
metsätähtönen kirjoitti:
Luit sitten kuitenkin? Tee sinäkin parannus ja lähde kulkemaan Taivaan tietä yhdessä Jeesuksen kanssa ja jos oletkin sillä tiellä jo, onnea koko sydämestä. :D
Kaikenlaisia hihhuleita tälläkin palstalla roikkuu.
- onko valoo
Ei tähän nyt mitään raamattua tarvita. muinaisille kansoille kirjoitetut viisaukset, kakstuhatta vuotta sitten eläneet tyypit ei oo tienny millaista meno on nykyään, ja jos olisivat tienneet he tulisivat takas. henkimaailma on niin viisas että se hyväksyy itsemurhan tehneet,abortin tehneet. Näistä voi kiistellä ovatko syntiä.
Noita ei ole kukaan Jesse kirjoittanut vaan joku muu, mikä lie pappi-perverssi.
Juu mä olen 37 enkä aio hankkia lapsia, kun ei kiinnosta, mulla on muutakin tekemistä. En ole kovin käytännöllinen en jaksais vaippa ja itkurumbaa. ukko on. - jätetty nainen
kalluppijooseppi kirjoitti:
kuinka moni jaksoi lukea edellisen viestin käsi pystyyn nyt.
alle kirjoittanut EI TODELLAKAAN.minä luin *nostaa käden pystyyn*.
- mies 29v.
Voi sinua poloista joka kirjoitit edellisen viestin. Varmaankin joulunaikaan jännität että näkeekö tontut sinun tekevän ilkeyttä ja tuleeko joulupukki ollenkaan. Joo satujahan nuo jutut on kuten myös tuo raamattu. Mietippäs itse mielessäsi johtaako tätä elämää sinä itse vai se joku jumala! voit vaikka kokeilla lyömällä päätäsi seinään, se sattuu ja se johtuu vain sinusta eikä jumalasta! Kannattaisi sinunkin miettiä elätkö elämää jonkun satukirjan mukaan vai elätkö niinkun itse haluat!!! Itse olen valinnut elämän ilman perhettä ja parisuhdetta ja voin sanoa että kun olen halunnut naisen seuraa niin aina olen sitä saanut. Eli minun elämässä on kaikkea mitä haluan siis läheisyyttä, seksiä, seuraa ja omaa rauhaa juuri sopivasti ja jumalaa eikä raamattua tähän elämään tarvita Herää ja ajattele omilla aivoillasi!!!
- ihan mihin
mies 29v. kirjoitti:
Voi sinua poloista joka kirjoitit edellisen viestin. Varmaankin joulunaikaan jännität että näkeekö tontut sinun tekevän ilkeyttä ja tuleeko joulupukki ollenkaan. Joo satujahan nuo jutut on kuten myös tuo raamattu. Mietippäs itse mielessäsi johtaako tätä elämää sinä itse vai se joku jumala! voit vaikka kokeilla lyömällä päätäsi seinään, se sattuu ja se johtuu vain sinusta eikä jumalasta! Kannattaisi sinunkin miettiä elätkö elämää jonkun satukirjan mukaan vai elätkö niinkun itse haluat!!! Itse olen valinnut elämän ilman perhettä ja parisuhdetta ja voin sanoa että kun olen halunnut naisen seuraa niin aina olen sitä saanut. Eli minun elämässä on kaikkea mitä haluan siis läheisyyttä, seksiä, seuraa ja omaa rauhaa juuri sopivasti ja jumalaa eikä raamattua tähän elämään tarvita Herää ja ajattele omilla aivoillasi!!!
tahtovat, ihmisille tulee ilo eri asioista kuten sullekin, mut aika tunteettomalta vaikutat ihmisenä, uskalla säkin joskus rakastua, niin ja koet mitä se yhteisyys on ja toisen ihmisen todellinen läheisyys. Toisille se on uskoa.
ihan mihin kirjoitti:
tahtovat, ihmisille tulee ilo eri asioista kuten sullekin, mut aika tunteettomalta vaikutat ihmisenä, uskalla säkin joskus rakastua, niin ja koet mitä se yhteisyys on ja toisen ihmisen todellinen läheisyys. Toisille se on uskoa.
kyllä rakastua voi ja kyllä sitä toivoo jokainen joskus. On silti aivan eri asia lukea jotain hemmetin raamattua ja elää sen ohjeiden mukaan. Tuntuu että ihminen joka tarvii raamatun ohjeita elääkseen on hivenen yksinkertainen kun ei itse osaa järkeillä ja ajatella asioita elämän varrella. Tunteettomaksi en itseäni tunne eikä sitä ole kukaan minulle ennen sanonutkaan vaan päin vastoin. Itse elän elämää järjen ja tunteiden ohjaamana enkä minkään raamatun avulla!!! Ihmisen pitää ottaa itse vastuu elämästään eikä siirtää sitä jonkun kuvitellun korkeamman käsiin! HERÄTKÄÄ ihmiset ja lopettakaa hupattaminen joutavista uskon asioista.
- elämäntapa :)
Minä elin myös yksin 30 vee asti. En ollut siis koskaan asunut kenenkään kanssa, eikä ollut käynyt edes mielessä, että pitäisi.
Nyt olen miehen kanssa naimisissa. Meillä hyvin suuri vetovoima ja tuntuu ihanalle, vielä 7 vuoden jälkeenkin. Ilman tämän magnetismin löytymistä en olisi yhteen muuttanut kenenkään kanssa vieläkään.
Saattaa olla että tapaat vielä jonkun ja elämä muuttuu. Mutta luulenpa, että ei sen takia, että "kun pitää" tai "kun muutkin", vaan siksi, että joku vaan kolahtaa kovasti.
On kyllä hirveää, että jotkut ikäänkuin juoksevat pakoon jotain yläikärajaa, jolloin pitää löytää kumppani tai tehdä lapsia. Sellainen elämä olisi hirveää.
Itsekkyydestäsi en tiedä. Eikö lapset tehdä hyvin itsekkäistä syistä? Ihan turha kenenkään yksin elävälle väittää, että tämä olisi itsekäs sen takia, että ei ole kumppania tai lapsia.
Minä vähäsen uskon jälleensyntymään ja karmaan. Eli jos ihmisellä on "kohtalona" jatkaa sukua, on hän hyvin onneton jos ei sitä toteuta. Mutta hänen pitäisi ymmärtää, että se on hänen ristinsä, hänen "karmansa", eikä hän voi muille neuvoa mitä näiden pitäisi tehdä.
Ihmispopulaa on tommoset 6 miljardia (en ole seurannut mitään laskentaa, heitin jonkun arvion). Minulle ja monelle muulle luonto on tärkeää. En tahtoisi elää maailmassa jossa ihmiset teineen ja kaupunkeineen vie kaiken tilan villiltä luonnolta. Joten olisi aika kamalaa jos kaikkien pitäisi lisääntyä ja varmistaa entistä nopeampi luonnon kato, ilmastonmuutos ja raaka-ainevarojen loppuminen.
Minä ainakin toivon että jälkipolvilla olisi myös luontoa ja raaka-ainetta. Niinpä en tee ihmisiä lisää. Jos se sitten sopii siihen, että en noin muutenkaan tahdo lapsia, niin menee yks yhteen. Olen itsekäs ja toteutan itseäni, mutta onko siitä jotain haittaa muille - tuskinpa :) - NAISSIVARI nyt tasa-arvoisesti
Kiitos rehellisyydestä - sillä teitä on paljon ja luku kasvaa koko ajan.
Esim syntyvyytemme on romahtanut lotta polveen verrattuna ja vanhenemme suhteellisesti kansana länsimaiden nopeiten. Lapsia ollaan abortoitukin jo 500 000 ja tahti jatkuu.
Samoin olemme ME tasolla yhden ihmisen talousten määrässä. Yhä useampi mies elää säälittävästi runk... yksinään ilman jälkipolvea tai sitten hänet on ulkoistettu pelkäksi maksumieheksi jälkipolvestaan.
Lapsia tehdään (jos siis tehdään) myös armeijaa käymättömien ulkomaalaisten kanssa, l-koodin keskenään jne jne
--
Hetää vaan tässä historiallisesti täysin uudessa tilanteessa kysymys - miksi silti voi olla vain toiselle sukupuolelle orjatyövelvollisuus joka rikkoo kaikkia mahdollisia tasa-arvo, palkkaus, yksilönvapaus, työolo ja ehto lakejamme?
Miksi ei nyt naisille ole tällöin tasa-arvoista naissivaria esim hoitoalalla miesten aseorjatyön tapaan?
Pohjaksi pitää vielä muistaa että tämän laajuinen aseorjatyö miehille on enää vain oikeastaan suomessa länsimaista - siis sitä ei ole edes sellaisissa maissa missä naiset hoitavat vielä paljon paremmin perinteiset "seksi, avio ja kotiäiti velvollisuutensa" ynm ja missä maissa ei tod naiset ole ylipäällikköinä tai puolustusministereinä.
--
Tässä vielä lopuksi uusia Suomalaisia tasa-arvoisia sananlaskuja (verrattuna miesten asevelvollisuus/orjatyö velvoitteeseen):
Se ei ole nainen eikä mikään joka ei 3-4 lasta synnytä ja pysy kotiäitinä lottien tapaan.
Sellainen nainen joka kieltäytyy velvollisuudestaan 3-4 lapsen synnyttämiseen voidaan lähettää ahvenanmaalle.
Sellainen nainen on velvollisuuksiaan pakeneva lesbo joka ei 3-4 lasta synnytä ja pysy kotiäitinä.
Sellaiselle naiselle kuuluukin hullunpaperit joka ei 3-4 lasta synnytä ja pysy kotiäitinä lotta polven tapaan.
Sellanen nainen joka ei ala kotiäidiksi ei kunnioita lottien ja veteraanien arvoja.
Sellainen nainen joka väittää että elämme jo 2000 luvulla ja länsimaissa on myös muitakin uskottavia vaihtoehtoja yleisen kotiäitiyden sijaan - menköön kertomaan sen sotavamma sairaalaan lotille.
Sellanen nainen kuuluukin puoleksi vuodeksi linnaan joka kieltäytyy perinteisestä kotiäiti velvollisuudesta
Sellainen ei ole nainen eikä mikään joka ei naissivaria tai lottapalvelua ole käynyt.
---
Nämä uudet tasa-arvoiset sananlaskut allekirjoittaa varmaan myös vain poikalasten palkattoman armeijan huippupalkkainen niceylipäällikkömme halonen ja naispuolutusministerimme Elisabeth Rehnkin ? Kuten tasa-arvovaltuutetutkin ?- jälkeenpäin...
Näin jälkeenpäin jos voisi valita,niin tekisin samoin kuin sinä.En hankkisi miestä joka pahoinpiteli ja josta erosin.En hankkisi lapsia,koska he näkivät tämän kaiken.
Enkä ottaisi asuntolainaa jota yksin maksoin kolmen lapsen yksinhuoltajana vuosia,kun juoppo entinen mieheni rellesti muualla tekemättä työtä.
Valitse vain ihan niinkuin itse haluat,sinähän oman elämäsi elät.Siis nauti siitä,olipa valintasi mikä tahansa.Onnea Sinulle elämään. - Nainen (reservin vänrikki m...
Täysin naurettava rinnastus. Vuosi tai vähemmän armeijaa on ihan eri kuin synnyttää ja kantaa huolta jälkikasvusta vuosia. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että naisillakin tulisi olla jokin pakollinen palvelus isänmaalle.
- SEX and CITY
jälkeenpäin... kirjoitti:
Näin jälkeenpäin jos voisi valita,niin tekisin samoin kuin sinä.En hankkisi miestä joka pahoinpiteli ja josta erosin.En hankkisi lapsia,koska he näkivät tämän kaiken.
Enkä ottaisi asuntolainaa jota yksin maksoin kolmen lapsen yksinhuoltajana vuosia,kun juoppo entinen mieheni rellesti muualla tekemättä työtä.
Valitse vain ihan niinkuin itse haluat,sinähän oman elämäsi elät.Siis nauti siitä,olipa valintasi mikä tahansa.Onnea Sinulle elämään.Niin siis suomen naiset ovat luopuneet kenties maailman eniten perinteisestä naisen/kotiäidin velvollisuuksista ja taas miehillä on mm ylen uutistenkin mukaan länsimaiden viimeisenä tämän laajuinen velvollisuus. (todellisuudessa niissäkin muutamassa maassa missä on vielä muodollisesti jätetty lakiin yleisen asepalvelus ...ei ikäluokasta silti käy kuin 10-30% palveluksen)
ja synnytyspointtihan on menneen talven lumia tässä yhtäkkiä arvoiltaan täysin muuttuneessa suomessa (kuten avauskin kertoo) esim.
*Syntyvyytemme on romahtanut "lotta sukupolveen" verrattuna ja nekin vähät lapset mitä syntyy - tarhataan kuin ketut. Vai mitä vihreät feministit?
*Vanhenemme suhteessa kansana länsimaiden nopeiten
*Lapsia ollaa abortoitukin jo 500 000 ja tahti jatkuu. Tähän ei muuten tarvita isältä suomen lain mukaan pienintäkään suostumusta.
*Olemme avioeroissa lähes maailman ykkösia ja suomessa vielä sillä erikoispiirteellä että nainen on jättäjä lähes 3/4 tapauksista. Hyvin usein isä joutuu eroon lapsistaan vain maksumiehen rooliin.
*Olemme ykkösia yhden ihmisten talouksien määrässä. Siltikin meillä on ilotyttöjä 10-20 krt vähemmän suhteessa asukaslukuun mitä muualla eussa.
*Naiset voivat tehdä lapsia armeijaa käymättömien ulkomaalaisten kanssa, l-koodityyliin keskenään jne
*Ja he kyllä voivat toimia ylipäällikkönä (halonen), puolustusministerinä (rehn), yk-sotilaana, vartijana, poliisina ja perushoitajana (vrt sivari naisille) mutta vain jos saavat palkkaa
*Lisäksi naiset saavat elääkin keskiverrosti lähes 8 arvokasta vuotta kauemmin valtion maksamalla elälomalla
*miehet tekevät verotuloja niin että kuluttavat vain 70% tekemästään potista valtiolle keskiverrosti, naiset taas 130%.
*ja 10 vuoden sisällä tutkitusti omistavat enemmän omaisuutta mitä miehet (sillä olemme eroissa maailmaykkösiä mutta siltikään miehistämme lähes 80% ei ole avioehtoa periessään miehiänsä jotka kuolevat yksinäisyyteen ja työtaakkojensa alle)
*synnyttäminen ei ole pakollista vankilan uhalla kaikille
*synnyttäminen on luonnon luona vapaaehtoinen hieno asia, ei valtion luoma orjatyö vain osalle kansaa v 2009.
*lisäksi päälle pitää muistaa että olemme yhä monikulttuurisempi maa. Meillä on jo lähes 50 000 venäjää äidinkielenään puhuvaa, 50 000 virolaista ja yhä lisääntyvä määrä muslimeita... - odkkopdkdok9k90k90
hauska viesti,juuuuu tosinainen synnyttää,muut on luuserirunkkarinaisia!!!perkeleen horoluuserit!!runkkarit
- åpfldl+0påf+0p
Nainen (reservin vänrikki m... kirjoitti:
Täysin naurettava rinnastus. Vuosi tai vähemmän armeijaa on ihan eri kuin synnyttää ja kantaa huolta jälkikasvusta vuosia. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että naisillakin tulisi olla jokin pakollinen palvelus isänmaalle.
yksinhuoltajanaiset on kiinni siinä touhussa ainaskin 20 vuotta,armeija kestää vuoden!!!
- Nimetön
SEX and CITY kirjoitti:
Niin siis suomen naiset ovat luopuneet kenties maailman eniten perinteisestä naisen/kotiäidin velvollisuuksista ja taas miehillä on mm ylen uutistenkin mukaan länsimaiden viimeisenä tämän laajuinen velvollisuus. (todellisuudessa niissäkin muutamassa maassa missä on vielä muodollisesti jätetty lakiin yleisen asepalvelus ...ei ikäluokasta silti käy kuin 10-30% palveluksen)
ja synnytyspointtihan on menneen talven lumia tässä yhtäkkiä arvoiltaan täysin muuttuneessa suomessa (kuten avauskin kertoo) esim.
*Syntyvyytemme on romahtanut "lotta sukupolveen" verrattuna ja nekin vähät lapset mitä syntyy - tarhataan kuin ketut. Vai mitä vihreät feministit?
*Vanhenemme suhteessa kansana länsimaiden nopeiten
*Lapsia ollaa abortoitukin jo 500 000 ja tahti jatkuu. Tähän ei muuten tarvita isältä suomen lain mukaan pienintäkään suostumusta.
*Olemme avioeroissa lähes maailman ykkösia ja suomessa vielä sillä erikoispiirteellä että nainen on jättäjä lähes 3/4 tapauksista. Hyvin usein isä joutuu eroon lapsistaan vain maksumiehen rooliin.
*Olemme ykkösia yhden ihmisten talouksien määrässä. Siltikin meillä on ilotyttöjä 10-20 krt vähemmän suhteessa asukaslukuun mitä muualla eussa.
*Naiset voivat tehdä lapsia armeijaa käymättömien ulkomaalaisten kanssa, l-koodityyliin keskenään jne
*Ja he kyllä voivat toimia ylipäällikkönä (halonen), puolustusministerinä (rehn), yk-sotilaana, vartijana, poliisina ja perushoitajana (vrt sivari naisille) mutta vain jos saavat palkkaa
*Lisäksi naiset saavat elääkin keskiverrosti lähes 8 arvokasta vuotta kauemmin valtion maksamalla elälomalla
*miehet tekevät verotuloja niin että kuluttavat vain 70% tekemästään potista valtiolle keskiverrosti, naiset taas 130%.
*ja 10 vuoden sisällä tutkitusti omistavat enemmän omaisuutta mitä miehet (sillä olemme eroissa maailmaykkösiä mutta siltikään miehistämme lähes 80% ei ole avioehtoa periessään miehiänsä jotka kuolevat yksinäisyyteen ja työtaakkojensa alle)
*synnyttäminen ei ole pakollista vankilan uhalla kaikille
*synnyttäminen on luonnon luona vapaaehtoinen hieno asia, ei valtion luoma orjatyö vain osalle kansaa v 2009.
*lisäksi päälle pitää muistaa että olemme yhä monikulttuurisempi maa. Meillä on jo lähes 50 000 venäjää äidinkielenään puhuvaa, 50 000 virolaista ja yhä lisääntyvä määrä muslimeita..."*Lapsia ollaa abortoitukin jo 500 000 ja tahti jatkuu. Tähän ei muuten tarvita isältä suomen lain mukaan pienintäkään suostumusta."
No ei tietenkään tarvita isältä suostumusta! Naisenko muka pitäisi tehdä se lapsi, vain miehen takia?? Nainenhan siinäkin hommassa tekee kaiken, eihän koko hommasta ole mitään vaivaa miehelle! - No huh
Hei, ruvetaan samaan kuin Afrikassa, kielletään ehkäisy ja plop plop lapsia tulee kuin keltaisia palloja taivaalta. Hupsista vaan, liikakansoitus kolminkertaistuu, ilmastonlämpeneminen voimistuu ja noin kymmenen vuoden sisään ei enää kenenkään tarvitse käydä armeijaa sillä täällä ei enää asu yhtään ketään! O,O
- mmfdlösfmdsöl
kyllä niitä ihmisiä tässä maapallossa on jo niin paljon että ei me olla kuolemassa sukupuuttoon vielä pitkään aikaan
- ÖPLÖÖLÖLLPLÖLPPLLÖKÖKÖKÖKÖJ...
odkkopdkdok9k90k90 kirjoitti:
hauska viesti,juuuuu tosinainen synnyttää,muut on luuserirunkkarinaisia!!!perkeleen horoluuserit!!runkkarit
Pöölölöplplölölööklölölölölööppöölölölöllölö.
- Bonbon66
Ihanaa että tässä ketjussa on tullut näin positiivisia vastauksia!
Itse olen 30-v juuri sterkattu sinkku ja olen onnellinen koska en ole taipunut muiden odotuksiin vaan elän ja porskutan kuten parhaaksi näen. Miehen jos vielä löytäsin niin mikäs sen mukavampaa.
Ei niitä lapsia oikeasti kannata tehdä jos ei tosi kovasti niitä halua. Eikä varsinkaan muiden mieliksi. - hra
Itse ikäisenäsi ( olen kyllä mies) koin suunnilleen samaa eli ei ikuna lapsia ja vakiintumista ..... no sitten tuli 'hetkittäinen' vakiintuminen ja tytär ...
nyt erinäisten vaikeitten aikojen jälkeen tyttö käy jo koulua ja hän on jotakin mitä en ikimaailmassa jättäisi pois/ kokematta .... ja
ajatukset vakiintumisestakin ovat alkaneet muuttua .... sitä luulee alle 3-kymppisenä että elämä on aina sellaista mutta kun vuodet ja vuoskymmenet kuluvat niin asiat vaan muuttuvat
ja sanonta 'minkä taaksensa jättää niin edestään löytää' (muun muassa) käy toteen ....- mutinaa mutinaa
Mitään ongelmaa ei oikeasti olisi, jos ihmiset antaisivat toistensa valita oman elämäntapansa eivätkä ronkkisi ja arvostelisi ja yrittäisi määräillä toisia.
- hra
mutinaa mutinaa kirjoitti:
Mitään ongelmaa ei oikeasti olisi, jos ihmiset antaisivat toistensa valita oman elämäntapansa eivätkä ronkkisi ja arvostelisi ja yrittäisi määräillä toisia.
Ei uhkaus ollenkaan, vaan kommentti omakohtaisesta kokemuksesta miten me kaikki 'kehitytään' ( enemmän ja vähemmän) elämän taipaleemme matkalla ....
- _sinun suuntaasi_
hra kirjoitti:
Ei uhkaus ollenkaan, vaan kommentti omakohtaisesta kokemuksesta miten me kaikki 'kehitytään' ( enemmän ja vähemmän) elämän taipaleemme matkalla ....
Katsos kun kaikki naisetkaan nyt ihan oikeasti eivät edes pidä lapsista, saati että haluaisivat elää perhe-elämää. Itse olen kohta 50 ja kehittynyt omalla laillani. Lapset eivät kuulu elämääni. Mies on ollut jo kauan ja nähtävästi elämme yhdessä elämämme loppuun, ellei mitään kummallista satu. Ei saa rajoittaa 'kehittymistä' pelkästään suuntaan "niin nuorena ei usko lapsia hankkivansa koskaan mutta kyllä se mieli siitä sitten muuttuu". Näin ehkä monilla mutta ei kuitenkaan kaikilla. Kun ihminen kypsyy, hän kyllä huomaa onko tehnyt oikean ratkaisun kun jättää lapset hankkimatta.
- Tyttö26
Minä kylläkin seurustelen, enkä osaisi olla sillä tavalla yksin. Mutten todellakaan halua lapsia, ja ns. normaaliperhettä, enkä halua ostaa omakotitaloa ja maksaa lainaa loppuikääni. Asuisin mieluummin jossain luonnon keskellä erakkona, kuin perustaisin perheen!
- ihan yksin
voihan se elämä olla maireeta ja mukavaa noin tällä hetkellä, mutta mitä sitten kun olet vanha ja sairas ja yksinäinen? suret joka päivä sitä että saisit lapset kylään, tai olisi puoliso kanssasi jakamassa eläkepäiviä. ja todellakin tiedän mistä puhun, hoidan vanhuksia, ja jotkut heistä olleet aina yksin ja kuolevatkin yksinään, tuskin kukaan heille edes soittaa, tai on kiinnostunut mitä heille kuuluu.. suosittelen kyllä sitä perhettä hommammaan.. eipä ne sinunkaan vanhemmat/vanhemmat sukulaiset elä niin vanhaksi että olisivat sinun kanssasi kun olet eläkkeellä..
- osako?
Ompas suppeeta ajattelua....ei kai niitä lapsia enään ainakaan sentakia tehdä, että he mikään vanhuuden turva on????? Kyllä täällä jokainen jokatapauksessa kuolee ihan yksin ja se on ihan meidän jokaisen osa tässä elämässä, kun kukaan sitä ei sinun puolestasi voi tehdä.Ei lapsia tai ketään ylipäätään voi velvoittaa päivystämään kenenkään kotona tai sairaalassa.Pitää ymmärtää, että jokaisella on se oma elämänsä ja se on kuitenkin niin pieni hetki, kun käyt sairaalassa tai toisen kotona päivässä kääntymässä.Ne asiat pitää järjestellä päässään oikein.
- ororuru
Kylläpä noi sun juttus tuntuu taas tyhmiltä, oletko koskaan ajatellut että kaikki eivät edes saa lapsia miten sitten vanhana. Kannattaisko vähän ajatella ennenkun alkaa tommosta tekstii kirjoittaa.
- tuliko mieleesi?
Ja kuolet yksin joka tapauksessa. Sitä paitsi se jos mikä on itsekästä että menee naimisiin ja tekee lapset jotta olisi joku hoitamassa sitten kun olet vanha.
- Mitäs sitten
Se, että hankki sen puolison ja lapsen/lapsia ei ole mikään tae siitä, että kukaan välittää vanhana. Periaatteessa kumppani voi kuolla, häipyä tai mitä vaan ja lapset voi aikuistuttuaan muuttaa vaikka Indokiinaan, jos siltä tuntuu. Vaikka eivät muuttaisikaan, todennäköisesti hankkivat kuitenkin oman perheen ja uran, ja kenelläpä sitä aikaa sitten enää liikenisi? Tuskinpa kovinkaan moni haluaa hoitaa vanhaa äitiään tai isäänsä, kun on saanut lapset maailmalle ja aikaa olisi itselle.Sitä vartenhan niitä hoitokoteja on.Miksi toisaalta pitäisikään, eihän vanhemmilleen ole mitään velkaa. Vanhemmat päättävät hankkia lapsen, eikä lapsella ole siinä päätöksenteossa osaa eikä arpaa.Vanhemmilla on kyllä vastuunsa lasta kohtaan,lapsena voidaan pilata monta mahdollisuutta elää hyvää elämää aikuisena.
- toisin
noniin, mutta kun on nuori ja kaunis, eihän sitä koskaan vanheta tai ainakaan myönnetä eikä uskalleta ajatella että 45 ikävuoden jälkeen on otettava vain niitä mitä saa tai oltava yksin, nuori ei ymmärrä mitä painajaista yksinäisillä vanhuksilla on ja sitä vanhuus ikää pahimmassa tapauksessa on kymmeniä vuosia!
- nim."yksinäinen"
Hehehee!!Sain kyllä päivän naurut.Ite oon 22vuotias nainen,enkä tosiaankaan ole lapsia hommaamassa..Ja tuota kuvailemaasi "vanhusten"elämää elän jo nyt aika pitkälti..Odottelen et joku tulis kylään yms.aina sillon tällöin,mutta onneksi oon sen tyyppinen ihminen etten seuraa välttämättä kaipaa,ja vaikka kaipaisinkin niin entäs sitte,ei se yksinäisyys niin sietämätöntä oo..Voi voi,ei elä vanhemmat niin vanhaksi että olisivat seurana..no..ite tiedän tänki asian varsin hyvin,ku äitiki kuoli tuos hiljattain,ja sukulaiset asuu jossain satojen kilsojen pääs.Että eipä se aina iästä ole kiinni,kuinka paljon seuraa on.no onhan ne harvat kaverit..Ja vaikka tästä sen kuvan saiski et olisin yksinäinen ja katkera ei pidä paikkaansa.Yksinäinen olen omasta tahdostani ja seuraa saan kun sitä kaipaan.Jos ei muuten niin vkl:sin baareista ;)(jos onnistaa:D) Avoliitoski oon ehtiny olla monta vuotta,tuli ero,eikä sitä juttua oo enää ikävä..Naimisiin en kyl koskaan menis,mut yhessä voisin viel joskus jonku kans asua jos sopiva osuis kohalle..Mut kyllä tää elämä rullaa eteenpäin ihan yhtälailla oli yksin tai porukassa. :D
- Linot
Tiedän useita tapauksia, joissa vanhemmat jäävät yksin vanhetessaan, mutta syy on heidän omansa, mitäs ovat kasvattaneet omista lapsistaan esimerkiksi rahakeskeisiä ja vihamielisiä ihmisiä, joita ei voi vähempää kiinnostaa oman vanhempansa asiat. Vanhempi voi myös omalla käytöksellaan aja lapsensa pois. Että pieleen meni väitteesi.
- kevään lapsi
..jos omat lapsesi ja miehesi kuolevat ennen sinua?? Näinkin voi tapahtua.. Ja mitäs sitten jos sattuisivatkin elämään omaan vanhuuteesi asti,niin niin onko sanottua että kävisivät silti katsomassa? Saattavat muuttaa vaikka ulkomaille tai sitten tulee esim. riitatilanne ja välit menee poikki.. Itse työssä näkee näitäkin tapauksia paljon.. Ei lapsia kannata sen takia tehdä että olisi joku joka kävisi vanhana sinua katsomassa!
- tunnut ymmärtävän
sitä, että on olemassa ihmisiä jotka eivät tunne itseään yksinäiseksi vaikka elävät yksin tai vaikka ihmiskontakteja ei ole paljoa. Sellainen ihminen kyllä viihtyy omissa oloissaan kuolemaansa asti. Vahvaluonteiset ja introvertit pärjäävät kyllä mainiosti ilman hyysääjiäkin. Tekstisi perusteella sinä olet juuri niitä jotka kuollakseen pelkäävät yksinäisyyttä ja tarvitsevat perheen omasta arjestaan selviytyäkseen. Eikä se että on perhe tarkoita suinkaan sitä, että vanhana olisi siitä sitten jonkinlaista turvaa. Suurimmalla osalla hoitokodeissa olevilla vanhuksilla on kyllä lapsia, jotka eivät vain omien kiireidensä takia "ehdi" vanhempiaan katsomaan. Joten se siitä lapsien hyödyntämisestä vanhoina päivinäsi.
- HAHAHAH :)
todella itsekästä hankkia lapsia vain sen takia, että he tulisivat katsomaan kun heidän vanhempansa vanhenevat. SÄÄLITTÄVÄÄ!!
- Jetska
tartunnoilta, jos harrastat vapaata sexiä.
- ehkä joskus
Täällä yks sellainen. Enkä tunne itseäni itsekkääksi. Ikää alkaa olemaan jo kohta 35 v ja mulla on kivaa.
Ja tuo että muut ei ymmärrä on niin tuttua, eli jotenkin se, että ei halua niitä asioita, mitkä ovat yhteiskunnassa "normaaleja" ja hyväksyttyjä ja joita muutkin haluaa on itsekästä? Ainoa mitä joskus kaipaan on hyvä matkaseura reissuille. Muuten ei kyllä ole valittamista.
Kehotan sua olemaan oma itsesi, jos joskus ajatus tuosta muuttuu niin se muuttuu, mutta ei pidä yrittää esittää haluavansa asioita joita ei halua. Mä elin monta vuotta parisuhteessa ja voin sanoa, että silloin olin yksinäisempi. Voi siis olla yksin, eikä ole yksinäinen! - DirtyBadBoy.
Jokaisella o just tas oikeus elää omaa elämäänsä niinkuin sen haluaa.. ja tuossa sun tekstissä ei ole mitään moraalista taikka mitään negatiivistä. Ite tosin elin kans noin mutta myöhemmin itelle ilmaantui. oma tyttö ja ottopoika elämääni. mutta silti asun yksin heidän kans tuun meen mahdollisuuksien mukaan.. ei lapset rajoita liikkumista mutta yhdenja useammanillan jutut o kyllä ollu harvassa..
Ps: Jokaisella on paikkansa - haluton
mä en haluu muuttaa Joensuuhun, tää oli vaan pakko kertoo, purkautuu, enkä voi syödä
maksaruokia. Mutta tomaateista tykkään.
eipä tällä kertaa muuta. Mun Näkö kannasta jokaisella on oikeus valita oma elämän tapansa!
Meillä jokaisella kun on vain yksi ja ainut elämä!
Miksi se pitäisi elää niinkuin joku muu sen odottaa elettävän ?
Jos siis viihdyt nykyisessä elämän tilanteessa niin jatka niin .. toki aina tulee joku vastaan joka ei halua ymmärtää sinun tapaasi elää mutta lopujen lopuksi sinä vain päätät kuinka elämäsi elät ja mihin sen käytät !
Ja koskaan ei tiedä mikä fiilis on vaikka 10 vuoden kuluttua. Elä elämäsi niinkuin itse haluat ettei tulisi sitä tilannetta myöhemmin että syytät itseäsi tai jotain muuta päätöksestä joka ei oikeasti olut sinun!
Oikein aurinkoista ja elämän täyteistä kevättä!- Mies 30 vuotta
5 vuotta kihloissa.
Laukasiko tuo sen viimeisenkin halun olla yksin?
Liian sitova liitto mustasukkaisen miehen kanssa?
Ymmärrän silti hyvin, haluat olla yksin mutta olet silti sosiaalisesti taitava ja saat kontaktin lapsiin ja nämä pitävät sinusta. Puhut lasten kieltä niinkuin minäkin. Ehkä sinussa asuu vielä tuo lapsi ja lapsen kieli. Siksi ymmärrät heitä niin hyvin, ehkä olet sisimmältäsi halukas olemaan vapaa kuin lapsi ja rakastat sitä vapautta niin paljon että et halua tai näe muita vaihtoehtoja.
Itsellä tämä kirjoituksesi herätti ainakin minussa tällaisia tuntemuksia. Tuntui kuin olisin itse kirjoittanut lähes kaiken mistä kerroit.
-Mies 30 vuotta. - Nimetön
Hei, et ole ainoa Parasta maailmassa on olla yksin, eikä silti YKSIN, se on voimavara, tiedän. Tarvitsen myös yksinoloa...se on happi, jota hengitän.
- perhetaustastasi?
Millainen oli vanhempiesi avioliitto? Oletko nähnyt heidän avioliittossaan jotain huonoa? Sekin voisi vaikuttaa.
- kun ei halua perhettä?
Uh. Tuo on ihan tyhmä asenne.
Voi olla ihan tavallisesta perheestä kotoisin ja hyvä lapsuus ym. mutta silti ei halua itse sitoutua loppuiäkseen perheeseen. - Nainen 27
Mun perhetausta on äiti, isä ja pikkuveli. Lapsuuteni vietin maalla... Ja minulla oli hyvä lapsuus ja muutenkin perheeni aivan ihana. Joten en usko että tämä mun ikisinkkuilusta haaveilu johtuu mun perheestä. Enkä vihaa miehiä tms. Tulen miesten kanssa hyvin juttuun (paremmin kuin monien naisten;) enkä ole myöskään lesbo. Jos jotain tuollaista hait takaa...
- aikuinen.
ihminen tee itse päätökset omasta elämästään? Kun sinusta tuntuu hyvältä olla itseksesi,niin miksi edes vaivaudut kyselemään netistä ohjeita elämääsi,tai kyselemään muiden mielipidettä? Ja miten sinkkuutesi olisi epänormaalia? Onko normaalielämää, puoliso,rivitaloasunto,auto,lapset poika ja tyttö ja kultainennoutaja? Olisiko tällainen normaalielämää? Median mielestä se olisi. Media luo mielikuvia normaalista elämästä,mutta eihän se pidä paikkaansa.
- Sinkutusta
Allekirjoitan kaikki, mitä pohdiskelit. Itse olen 4-kymppinen nainen, eikä minulla ole koskaan ollut hinkua sitoutumiseen tai lasten tekemiseen. Tuntuu vain, ettei se ole mun juttu. Joskus olen nähnyt jopa painajaisia tuollaiseen kurimukseen joutumisesta. Ajatus on tosi ahdistava.
Olen elänyt pitkissäkin suhteissa, useita vuosia kestävissä siis, mutta aina jalka oven raossa ja takaportit auki ja aina minulla on ollut oma asunto. Kyllä se vaan niin rajoittaa elämää, kun pitäisi jollekulle selvittää tekemisiään. Seksiäkin pitäisi haluta silloin kun ei itseä huvita ja toisaalta olla tyytyväinen silloiseen tarjontaan.
Aina silti tätä valintaa saa olla perustelemassa, kyllä ihmettelijöitä riittää vielä tänäkin maailman aikana. Toisinaan tekisi mieli kysyä, että "koskas sä olet sitten ajatellut erota". Niinhän siinä sitten kun useimmiten käykin, ja tenavat ajelehtivat sitten vanhemman perässä perheestä toiseen uusissa parisuhteissa. Sekö on normaalia?
Se jos mikä on itsekästä. Pitää saada kaikki; lapset JA hurvittelu. Eläminen järkevästi ei ole epänormaalia. Jos joskus päädyt parisuhteeseen, niin se on varmaan järkevän harkinnan tulosta sekin. Hyvää jatkoa sinulle! - tuulicia
Ei se ole itsekkyyttä ketään kohtaan jos ei halua noita mitä kirjoitit. Tämä hetki on sun elämä. Voihan se mielipide muuttuakin. Nauti olostasi.
- Nainen 57
Tsemppiä sulle Nainen 27 valitsemallasi tiellä.
Kyllä se sinun elämäsi on ihan yhtä normaalia kuin niidenkin joilla on perhe. Normaalin naisen normaalia elämää. Sinun ei tarvitse elää elämääsi muiden kautta, sen voi elää "yksinkin". - kokemusta on
Olet tehnyt oikean päätöksen, jos se tuntuu kohdallasi oikealta. Ei elämä lasten ja sen pettävän miehenkään kanssa ole helppoa. Eipä tarvitse vielä 30 vuoden jälkeen itkeä kuinka vääriä päätöksiä on tehty. Olet hieno ihminen ei muuta kun tsemppiä ja elä täysillä.
- ole ykjsin!!
Mä en oo ikinä halunnu kakaroita,mulle riittää veljen lapset ihan hyvin.Oon aina sanonu,et lapset mukavia,kunhan ei ole omia!On mukava palauttaa ne takas vanhemmille.En todellakaan haluais/jaksais kuunnella mitään kakaroiden kiukuttelua yms,niin kuin kaupassa tänään oli.
Jäk.
Asun yksin ja on ihanaa,kun saa tulla ja mennä miten haluaa ilman,että tarvitsis kysellä toiselta saanko mennä sinne ja sinne.Voi olla laiskiaisena koko päivän ilman,että toinen mäkättäs korvan juuressa miten pitäs siivoo/tiskaa/pestä pyykkiä yms....
Olen mielummin yksin ja onnellinen kuin perheen kanssa onneton! Joten et ole mielipiteesi kanssa yksin :) Hyväää kevään jatkoa sinkuille kuin myös
varatuille ihmisille lapsien kera tai ilman! :)) - kohtalotoveri
Elämä on lyhyt ja siitä saa nauttia. Sinulla on lupa elää juuri niin kuin parhaaksi koet. Minä olen myös huomannut että olen onnellisimmillani kun elän yksin - saan tosiaan elää kuten itse haluan, ei ole kukaan määräilemässä. Et ole itsekäs, olet vain fiksu. Ei kaikkien tarvitse lisääntyä, maailmassa riittää lapsia muutenkin. Ja suuri osa parisuhteistakin tuntuu olevan onnettomia.
- voi voi
kukaan normaalisti tasapainoinen... ei tuollaisia tällä höpötä! "Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että homoseksuaaleilla on enemmän terveyteen ja ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia kuin heteroseksuaaleilla. Ferguson (ym. 1999) seurasi 21 vuoden ajan Uudessa Seelannissa kaikkia eräällä asuinalueella syntyneitä nuoria. Tutkittuja oli yli tuhat ja haastateltavat olivat 21 vuoden ikäisiä. Tutkimus totesi, että homo-, lesbo- ja biseksuaalinuorilla (GLB) oli heteroseksuaaleja nuoria enemmän mielenterveysongelmia: vakavaa masennusta, itseluottamusvaikeuksia, yleistä ahdistuneisuutta, käytöshäiriöitä, riippuvuutta nikotiiniin ja kemiallisiin aineisiin, moniongelmaisuutta, itsemurha-ajatuksia ja itsemurhayrityksiä. Tieteelliset tutkimukset vahvistavat, että uskolliset pitkäikäiset homo- ja lesbosuhteet ovat harvinaisuus. Homoseksuaalisten suhteiden ongelmat ovat peräisin ehkä kahdesta lähteestä. Ensimmäisen ongelman aiheuttaa toisen sukupuolen tasapainottavan vaikutuksen puute. Toinen syy suhteissa ilmeneviin vaikeuksiin liittyy homoseksuaalisuuden syntyyn. Lapsuuden ja nuoruuden ongelmallinen kehitys on jättänyt jälkensä. Samat kokemukset, jotka ovat aiheuttaneet homouden synnyn sabotoivat myös rakkaussuhdetta. Näitä ovat lapsuuden hyväksikäyttökokemukset, ongelmallinen perhetausta, koulukiusaaminen, erilaisuuden tunne ja eristyminen. Tutkimusten mukaan seuraavat ongelmat ja terveysriskit liittyvät läheisesti homoseksuaalisuuteen: 1. Homomiehillä on enemmän satunnaisia seksisuhteita kuin heteromiehillä. Tästä aiheutuu myös se, että seksitaudit ovat yleisempiä homomiehillä. 2. Homo- ja lesbosuhteet ovat lyhyempiä verrattuina heterosuhteisiin Pitkät miesten väliset suhteet ovat harvinaisuus ja ne kestävät tutkimusten mukaan parhaiten jos ne ovat avoimia (eli partneri saa harrastaa seksiä ulkopuolisen kanssa). 3. Uskottomuus on yleisempää homo- ja lesbosuhteissa verrattuna heterosuhteisiin 4. Muihin parisuhteisiin verrattuna lesbosuhteissa on enemmän väkivaltaa, symbioottisuutta ja vähiten seksiä. Nämä vaikuttavat usein suhteen hajoamiseen. 5. Homot ja lesbot käyttävät heteroseksuaaleihin verrattuna enemmän alkoholia 6. Masennus on yleisempää homoilla ja lesboilla verrattuna heteroseksuaaleihin 7. Itsemurha-ajatukset ja -yritykset ovat yleisempiä homoilla ja lesboilla verrattuna heteroseksuaaleihin [Ferguson, D.M. ym: "Is Sexual Orientation Related to Mental Health Problems and Suicidality in Young People" Archives of General Psychiatry 1999, Vol.56, No.10, 876-880. ] "
- t4ruut
toi oli kyl iha hyvä esimerkki... vaikka itse olen nuori ja kihloissa jo neljättä vuotta, niin sä oot oikeessa siinä että jos joku haluaa elää vaan itselleen niin miksi ei saisi ?? eikös pääasia ole kuitenkin se että olet onnellinen yksinäsi?? kerro ystävillesi ettet halua miestä ja että olet onnellinen kun saat elää omaa itsenäistä ja (ihanaa) elämää :D
- vanha ukko
Olen tavannut työssäni vuosikymmenten aikana lapsettomia naisia ja miehiä, enkä yhtään tasapainoista.
Voit hukuttaa nuorena nuo ajatukset touhuamalla mutta vanhana/vanhustentalolla katkeruus tulee pintaan, kun muilla ajatukset ja vierailut kiertävät perillisissä.
Sulla ei kymmeniin vuosiin tule muita, kuin uskonnollisten parista, perintöä norkoilevia tekopyhiä paskoja.
Olen ostanut uuden Mersun ja tuntenut valtavaa tyydytystä mutta se onni on naurettavaa kuvittelua sen rinnalla, kun laitoksella sain muijalta oman lapsen käsivarsille.
Oman lapsen puolesta kuolen, jos tarve mutta komean mersun viereltä pakenen taakse katsomatta.- .....
Eli halusit lapsen, mutta nainen oli toisella sijalla vai? Puolisonhan pitäisi olla tärkeä.
- ...pidot paranee
sinullapa on ongelma - ja ISO.
olet jossain elämäsi kohdassa vaurioitunut etkä halua kasvaa aikuiseksi.
aikuinen ihminen ottaa vastuun seuraavasta ja edellisestä sukupolvesta.
mitä sinä teet?
otat vastuun rilluttelusta ja itseesi käpertymisestä.
no, tervemenoa vaan mielenterveysongelmiin, jotka koittavat koht´silleen - viimeistään silloin, kun kaikki kaverisi ovat pariutuneet, eikä sinulle ole jäänyt enää kunnos miestä, jonka kanssa perustaa perhe.
EI - ei suinkaan kaikkien tule sitä perhettä perustaakaan...parempi ,että tätä haluamattomat eivät jatka geenejään eteenpäin...
mutta elät venytettyä nuoruutta, jonka et soisi päättyvän.
mieti pari askelta eteenpäin elämääsi ja kypsy siitä! - tarkoitettu?
...pidot paranee kirjoitti:
sinullapa on ongelma - ja ISO.
olet jossain elämäsi kohdassa vaurioitunut etkä halua kasvaa aikuiseksi.
aikuinen ihminen ottaa vastuun seuraavasta ja edellisestä sukupolvesta.
mitä sinä teet?
otat vastuun rilluttelusta ja itseesi käpertymisestä.
no, tervemenoa vaan mielenterveysongelmiin, jotka koittavat koht´silleen - viimeistään silloin, kun kaikki kaverisi ovat pariutuneet, eikä sinulle ole jäänyt enää kunnos miestä, jonka kanssa perustaa perhe.
EI - ei suinkaan kaikkien tule sitä perhettä perustaakaan...parempi ,että tätä haluamattomat eivät jatka geenejään eteenpäin...
mutta elät venytettyä nuoruutta, jonka et soisi päättyvän.
mieti pari askelta eteenpäin elämääsi ja kypsy siitä!Aika pahantahtoista tekstiä. Mieli vähän avoimemmaksi, kiitos! Kyllä meitä mahtuu tälle pallolle sinkkujakin yhtä lailla kuin perheellisiä.
- vain vastaus
tarkoitettu? kirjoitti:
Aika pahantahtoista tekstiä. Mieli vähän avoimemmaksi, kiitos! Kyllä meitä mahtuu tälle pallolle sinkkujakin yhtä lailla kuin perheellisiä.
sehän oli vain mielipide muiden joukossa, etkö hyväksy muiden mielipiteitä??
Oletko jo niin pitkällä omaa etua ajamassa että muiden mielipiteetkään eivät ole sallittuja, oheisia mielipiteitäkin mahtuu pallolle siinä missä sinkkujakin! - sillä sipuli
vain vastaus kirjoitti:
sehän oli vain mielipide muiden joukossa, etkö hyväksy muiden mielipiteitä??
Oletko jo niin pitkällä omaa etua ajamassa että muiden mielipiteetkään eivät ole sallittuja, oheisia mielipiteitäkin mahtuu pallolle siinä missä sinkkujakin!. . .
- tekee suvaitsevan
sillä sipuli kirjoitti:
. . .
kun et suvaitse itse, haha
- sillä sipuli
tekee suvaitsevan kirjoitti:
kun et suvaitse itse, haha
- - -
- aikuisena tekisin niin
tekee suvaitsevan kirjoitti:
kun et suvaitse itse, haha
ja lakkaisin sössöttämästä!
- Provoa vaan
Ja kaikki lapsen hankkineetko sitten on tasapainoisia?! Lapsen hankinta kun ei edellytä mitään valmiuksia tai taitoja tai muutakaan,kukaan ei valvo kuka niitä saa tehdä! Ja oletko varma että oma lapsesi käy sinua sitten vanhustentalossa katsomassa? Ei mikään ole varmaa... Mikäköhän logiikka tohon sun mielipiteenseen sisältyy,kun en löytänyt sitä...
- Jalmari
mutta puistoseksi on kaikista parasta! D
- ....
Ei olisi elämää maapallolla jos kaikki vaan nauttisi elämästään. Se on sun velvollisuus jatkaa sukua. Ei ole ilmeisesti äijän saamisesta kiinni kun ehdit hyvin rietastelemaan ihan ulkomaita asti.
- .....
Aika kummallisia mielipiteitä terveiltä ihmisiltä, lisäänny sä vaan mut me voimme nauttia vaikka sun ukostas.
- Nimetön
Se ei ole mikään velvollisuus, pervo!
- mistätulit
Siis velvollisuus tehdä maailmaan lisää luonnonvaroja tuhlaavia ihmisapinoita? Velvollisuus jatkaa sukua? Miltä vuosisadalta oikein olet? Oletkohan päivittänyt tietosi siitä mitä ihminen täällä pallolla oikein tekee?
Velvollisuus on meidän pelastaa maailma teidän kakaroidenne ja heidän kakaroidensa ympäristöretosteluille. Se on se velvollisuus. - Linot
Kumoan vaivattomasti kaiken sanomasi, koska ajatuksesi vaan ovat hyvin typeriä:
Ei olisi elämää maapallolla jos kaikki vaan nauttisi elämästään.
-> Annat ymmärtää, että kirjoittaja erityisesti nauttii elämästään. Hänhän omien sanojensa mukaan selvästi kärsiin henkisesti. Mistä vedit olettamuksen, että yksin elävät ja lapsettomat nauttivat enemmän elämästään? Ja jos nauttisivatkin - mitä ei ole todistettu -, eikös se ole OMIEN elämänvalintojen seuraus? Täten siis sinun mukaasi lapset ja puolison valinneet valitsevat väärin tai tekevät jonkin virheen, koska eivät enää nauti elämästään.
Se on sun velvollisuus jatkaa sukua.
-> Mistä tulee tällainen velvollisuus? Onko suvulla sitten joitakin oikeuksia sinuun nähden? Sitä paitsi ihmiset eivät jatka sukua vaan itseään, ja tavoittelevat omaa onneaan, jonka jo edellä esitit mahdottomaksi yhtälöksi.
Ei ole ilmeisesti äijän saamisesta kiinni kun ehdit hyvin rietastelemaan ihan ulkomaita asti.
-> Tämä on tyypillinen kateellisen ja katkeroituneen ihmisen argumentti. Toisaalta yksin eläviä ja lapsettomia syyllistetään itsekkyydestä tms. Sitten kun he hyödyntävät niitä mahdollisuuksia, joita voivat, heitä syyllistetään riettaudesta tms. Eli lapsettoman ja ykssin elävän pitäisi käpertyä yksiönsä nurkkaan ja kieltää itseltään kaikki sellainen, mitä lapsellinen ja avioliitossa ei voi enää (luvallisesti) saada.
Hoh-hoijaa! - Viisauden sanoja!!
"Ei olisi elämää maapallolla jos kaikki vaan nauttisi elämästään."
Ja jos ei olisi elämää niin kuka siitä nauttisi - tai kärsisi? Onko siis parempi että on elämää mutta kukaan ei nauti? Mikäs itseisarvo se ihmisten massainvaasio tällä pallolla on - hyvin tämä maailma pyörisi ilman ihmisiäkin.
Ei kenenkään velvollisuus ole saattaa tähän maailmaan uusia ihmisiä jotka saattavat kokea hyvinkin kurjan kohtalon.
- tarkoituskaan lisääntyä
niin maailmasta tulee parempi paikka elää.
- Nimetön
Mitähän itsekästä siinä on, ettei tahdo ukkoa?? Käsittämätöntä....
- nykyinen maailma
hyvä esimerkki, kun heterot ja ei-itsekkäät lisääntyvät hullun lailla?
väestönkasvu täytyy saada loppumaan ja ihmkisten määrä vähentymään. joka tapauksessa se tulee vähentymään radikaalisti, luonto hoitaa aina hommansa....
tällä menolla meitä on 10000000000 reilun 10v päästä.....lisääntykää ja täyttäkää maa!
- minosan
Sun kirjoituksesi, oli kuin kopio, mun ajatuksistani. (tosin vastakkaista sukupuolta.)
Yksin ollessaan/asuessa, ei tarvitse tyytyä kompromisseihin. Ei tarvitse kuulla jankutusta, kotiintulo ajoista, eikä siintä mihin ne sukat nyt sattu jäämään, oliko ne tiskit nyt tiskattu vai ei. Kaikesta huolimatta, toivon että jonain päivänä törmäisin, johonkun joka todistais minun olevan väärässä.
-Vasta muutoksen kautta, löydämme todellisen päämäärämme.- - kohtalotoveri
Mä olen samanikäinen 27- vuotias kuin sinä ja täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Mä en tajua sitä,että meitä pidetään kummajaisena,jos me ei todellakaan sitä perhettä,miestä,lapsia,omakotitaloa,kultaista noutajaa haluta! Miksi ihmeessä pitäisi ottaa mies ja tehdä lapsia,siksi vaan että sillain kuuluu tehdä...niin se yleensä menee.. on se kumma kun ihmiset ovat niin kaavoihinsa kangistuneita,että nyt kun on tietyn ikäinen niin ihmetellään miksei ole jo lapsia ja miestä. Sitten pidetään jotenkin syrjäytyneenä ja jopa lesbona! Mä en vaan ymmärrä tätä touhua. Jokainen saa valita miten tykkää elää,jos kavereilla on miehet ja lapset niin ei mun tarvitse niitä ottaa ja tehdä siksi,että muilla olisi hyvä mieli. Mä en koskaan ole ollut äiti tyyppiä enkä halua tilittää mun menemisistäni kellekään,mä menen miten menen ja matkustelen ja olen onnellinen näin,tapaan ystäviäni,käyn töissä,matkustelen,makaan sohvalla vaikka kokopäivän jos mua huvittaa jne.. Lapset ovat ihan ok,mutta omia en halua. Miksi tästä tehdään niin kauhea numero,miksi pitäisi elää elämää jossa ei ole hyvä olla,kertokaa toki. Joten annetaan kaikkien olla rauhassa ja elää omaa elämäänsä.
- nainen ja
samaa surkuttelua oon joutunu aina kuuntelemaan, ihmiset ei pidä mua minään kun elän yksin ja matkustelen paljon maailmalla yksin, en oo koskaan kunnolla edes seurustellu, pari jotain lyhyttä juttua ollu enkä lapsista nyt NIIIIIIIIIIIN paljon tykkää.
Yhteiskunta jumaloi velkahelvetissä rypeviä perheitä.- ..................
En tiedä jumaloiko yhteiskunta perheitä, siis lapsiperheitä.Mutta se ainakin on varmaa, että lapsissa on tulevaisuus. Ei siitä mihinkään pääse. Siksi se on tavallista, että tehdään lapsia, lisäännytään. Se on luonto meissä, ei kai sitä sen enempää tarvitse miettiä. Henkilökohtaiset valinnat ovat sitten eri asia. Lapseton ihminen on tavallaan poikkeus, vaikka nykyisin ei sitä enää niin paljon olekaan kuin ennen. Siitä se vaan johtuu, että ihmiset kyselee. Ei siitä kannata välittää, elää omalla tavallaan vaan.Ja antaa muidenkin elää ja olla onnellisia tavallaan.Oletko varma, että ihmiset eivät pidä sinua minään, jotenkin en usko sitä. Mutta ehkä ne sosiaaliset piirit ovat erilaiset ainakin silloin kun lapset ovat pieniä.
- valinnoista?
.................. kirjoitti:
En tiedä jumaloiko yhteiskunta perheitä, siis lapsiperheitä.Mutta se ainakin on varmaa, että lapsissa on tulevaisuus. Ei siitä mihinkään pääse. Siksi se on tavallista, että tehdään lapsia, lisäännytään. Se on luonto meissä, ei kai sitä sen enempää tarvitse miettiä. Henkilökohtaiset valinnat ovat sitten eri asia. Lapseton ihminen on tavallaan poikkeus, vaikka nykyisin ei sitä enää niin paljon olekaan kuin ennen. Siitä se vaan johtuu, että ihmiset kyselee. Ei siitä kannata välittää, elää omalla tavallaan vaan.Ja antaa muidenkin elää ja olla onnellisia tavallaan.Oletko varma, että ihmiset eivät pidä sinua minään, jotenkin en usko sitä. Mutta ehkä ne sosiaaliset piirit ovat erilaiset ainakin silloin kun lapset ovat pieniä.
Se on huonotapaista.
- samanlaiset
meidän hän pitäs persutaa oma jonkinlainen "naimattomien liitto"
Ei kuitenkaan eletään enää 1800lukua jolloin naimattomuus oli häpeää ja naitettiin alaikäsinä jo jollekiin vaan ja oli 10lastaa. se tekee kuitenkin harvan onnelliseksi..
Oikea onni tulee itsestään,omasta sisäisestä äänestä,ei kukaan voi tehdä sua sun puolesta onnelliseksi. Joku voisi täydentää sun elämää tai pilata sen vainm, mutta onnellisuus on omassa päässään.
Nykypäivä on jotain aivan muuta kun silloin kun itse olin lapsi. Ei elämän kumppani voi vaan olla kuka tahansa, joku vaan ihan kiva tuolta baarista ym... miksi luulette että suomessa eroaa ihmiset niin paljon ja on aivan liikaa yh äitejä.
Koska se oikea ei tod. tule kun ootte parikumppisiä,silloin ollaan vielä niin keskikasvuisia ja tiedetään elämästä mitään.
Se tulee kun on tullakseen...
ja lapset,miksi niitä pitää tehdä lisää?
Missä kirjassa/laessa ei sanota että se on laki että lapsia pitää olla. Jokainen kuitenkin on tässä maalimassa yksi ja elää itseään varten.
Olemme kaikki yksilöitä, se on vain rikkaus että on myös näin ajattelevia ihmisiä.
Se ei ole itsekkyyttä ettei halua lapsia tälläseen maailmaan = vaan se on just sitä järjellä miettimistä ja arvostusta.
Mä mieluummin jätän lapset tekemättä kuin teen muutaman ja eroan ja sitten niistä tulee erolapsia/ katkeria. - niin moneksi
valinnoista? kirjoitti:
Se on huonotapaista.
Minä henkilökohtaisesti en koskaan utele tai tuputa moisia asioita. Mutta ihmiset keskimäärin tekevät toisin nähtävästi. Ihmiset toimivat monessa muussakin asiassa sillä tavoin, kaikki yleisestä poikkeavat tekemiset ja tekemättä jättämiset pannaan merkille. Tämä ei taatusti ole ainoa asia.
Siksi kai kannattaa vaan antaa asioiden olla ja voihan se olla, että joku aidosti haluaa suositella omaa elämäntapaansa. Siitä vaan, jokainen taaplaa tavallaan. - Mäkin olen
samanlaiset kirjoitti:
meidän hän pitäs persutaa oma jonkinlainen "naimattomien liitto"
Ei kuitenkaan eletään enää 1800lukua jolloin naimattomuus oli häpeää ja naitettiin alaikäsinä jo jollekiin vaan ja oli 10lastaa. se tekee kuitenkin harvan onnelliseksi..
Oikea onni tulee itsestään,omasta sisäisestä äänestä,ei kukaan voi tehdä sua sun puolesta onnelliseksi. Joku voisi täydentää sun elämää tai pilata sen vainm, mutta onnellisuus on omassa päässään.
Nykypäivä on jotain aivan muuta kun silloin kun itse olin lapsi. Ei elämän kumppani voi vaan olla kuka tahansa, joku vaan ihan kiva tuolta baarista ym... miksi luulette että suomessa eroaa ihmiset niin paljon ja on aivan liikaa yh äitejä.
Koska se oikea ei tod. tule kun ootte parikumppisiä,silloin ollaan vielä niin keskikasvuisia ja tiedetään elämästä mitään.
Se tulee kun on tullakseen...
ja lapset,miksi niitä pitää tehdä lisää?
Missä kirjassa/laessa ei sanota että se on laki että lapsia pitää olla. Jokainen kuitenkin on tässä maalimassa yksi ja elää itseään varten.
Olemme kaikki yksilöitä, se on vain rikkaus että on myös näin ajattelevia ihmisiä.
Se ei ole itsekkyyttä ettei halua lapsia tälläseen maailmaan = vaan se on just sitä järjellä miettimistä ja arvostusta.
Mä mieluummin jätän lapset tekemättä kuin teen muutaman ja eroan ja sitten niistä tulee erolapsia/ katkeria.Enkä pidä itseäni mitenkään epäonnistuneena ihmisenä.
- ......
Ei parisuhde tarkoita sitä että on joka ikisellä askeleella toiselle tilittävä ja "vankina". Vaan parisuhteen pitäisi olla plussaa ja juuri se vapaus. Jotain positiivista. Silloin on ongelma suhteessa jos toinen on ylimustasukkainen.
Mutta en minäkään osaa nyt tänään sitten puolestaan lapsia ajatella, että pitäisi olla. Kaikki eivät ehkä haluakaan. Jos on lapsi, on 24 h huoltamassa. - tilanne..
Mulla myös samanlainen ongelma muutoin, että mies mulla on ja luulen että haluan aina kumppania pitää, joskin mulle on kumppanin sukupuoli ihan sama, sisältö ratkaisee. Mutta lapsia en halua, en tunne millään tavalla haluavani olla äiti, en pidä lapsista (en oikeastaan kavereidenkaan muksuista, niitä tuntuu popsahtelevan masuista ulos kokoajan, jokapuolella). Tietenkään en voi vannoa etten IKINÄ haluaisi olla äiti, mutta luulen että sitten kun pikkusiskoni tekevät lapsia, siinä on mullekin äitiyttä kerrakseen.
Pikkusiskoni ja äitini suorastaan painostavat tekemään lapsia. Olisitpa nähnyt millaisen kortin sain siskoltani syntymäpäivänäni. Se oli täynnä iskulauseita lapsen tekemisestä ja siitä kun olen jo NIIN vanha. Suututti mutta en sanonut mitään. Olen myös säilyttänyt kortin muistutkseksi siitä että en sortuisi tähän "pakon" edessä vain siksi että MUUT haluavat mulle lapsia. Myöskään mieheni ei halua jälkikasvua (sanoi että ehkä joskus, hän on vielä nuori ja näkee sitten vanhempana) joten meillä on asiat ihan hyvin näin.
Joskus iltaisin kun mies jo kuorsaa ja yritän saada unta, mieleen hiipii ajatuksia siitä miten muut näkevät minut. Tuntuu masentavalta että olen jo 27, koska tunnen itseni edelleen niin nuoreksi. Papereita ei enää kysellä kaupoissa (aika harvoin kyllä sellaista ostan että papruja tarvitaan että sen puoleen..) ja tosi vanhat kaverit joihin törmään, kysyvät melkein heti onko lapsia ja kun totean ei, eräänlaisen yllättyneisyyden tai pettymyksen näkee niiden naamasta. Kaikki siis olettavat että olen jo äiti. Todella masentavaa. Lapsettomia pidetään jotenkin ihmiskunnan pettureina ja hylkiöinä tai liian itsekkäinä.
Osaan hymyillä ja lässyttää kavereiden räkänaamaisille muksuille kun tarvitaan, mutta todellisuudessa tunnen melkeinpä pelkoa lapsia kohtaan. En halua kokonaista oikeaa ihmisenalkua harteilleni. En osaa hoitaa lapsia. Piru vie, hyvä kun osaan kokata edes meille aikuisille mitään syömiskelpoista. Ja sitten pitäisi hoitaa jotain muksua monta monta vuotta? Ei onnaa. - Ymmärrän
Mulla on melkein sama tilanne paitsi että mä tiedän etten mä todennäköisesti voi saada lapsia.
Jos voisin saada lapsia niin sitten miehellekin olisi jotain virkaa mutta kun en voi niin ei ole.
Muttä siitä huolimatta kaikki jotka minut tuntevat kyselevät minkä takia en ole hankkinut miestä itselleni eikä kukaan tunnu ymmärtävän että 30 nainen haluaa asua yksin.
Ja sitten vielä minun äitiäni vaivaa vauvakuume ja se höpöttää kaiken aikaa etsi itsellesi mies ja kun riittävän kauan yrittää niin kyllä minä tulen raskaaksi; sanoi lääkäri mitä tahansa tässä tapauksessa minä uskon lääkäriä johtuen lapsetomuuden syystä. - ihan samaa
Olet ihan järkevä,ei kaikkien tarvitse mennä oravanpyörän mukaan.Olen uusiosinkku ja mikä onkaan helpompaa,kuin olla omillaan,lapsetkin juuri lennähtäneet omilleen.
Mitä sitä muita kumartamaan,tekee kuin lystää,tuskin hekään ovat oikeassa,jos kukaan on sitten oikeassa ja kukaan väärässä.Sama se on kuin kirkkoon kuuluminenkin,voi olla kuulumatta siihenkään instituutiooon ja silti voi uskoa korkeampaan voimaan.Onnea vaan jatkossakin,järkevintähän se on pysyä yksin,ei silti tarvitse olla yksin!!- vanha nainen
vaikken mieleltäni ole vanhus.
Olin parisuhteessa liki kolme vuosikymmentä, nyt jo pari vuosikymmentä yksin, ja voin hyvin näin.
Mieluimmin yksin kuin epätyydyttävässä ihmissuhteessa roikkuen!
- Nimetön
Hepp!!!
Itse ajattelin että minunkin tulee hommata vaimo ja lapset, ja ajattelin suomalaisnaista ja perhettä tässä kohdassa, mutta sitten huomasin että ulkomaiden naiset täytyy kokea. Vain 3. maailman naiset kelpaavat tähän hommaan, siellä naisen ja miehen suhde on vielä luonnollisella perustallaan.
Käy sinä katsomassa ne vaihtoehdot läpi, voihan olla että rakastut luonnollisesti johonkin miehen mölliin täältä Suomestakin, eikä tarvi sitten jälkeenpäin miettiä kaikkea. Kokeile vaihtoehtoja, ja ole rehellinen ukoille että eivät sitten vittuunnu sinuun jos yhtäkkiä haluat jotain muuta.
Et tiedä jos et tiedä.
Tunne ja kokemus on tärkeitä ihmisille, kokeile itse mitä tasoa tunne/kokemus mittarit nousee, ja jos ei riitä, valitset sitten toisin. Voit antaa jollekin samaa kokeilevalle mahdollisuuden kokeilla, ilman niitä lapsiakin.
Mikään ei estä sinua!
(Fiiliksen ja kokemuksen pohjalta)
JJ Itse täytän 24 vuodenlopulla ja vaikka elän nyt toista vuotta avosuhteessa ensimmäisen poikaystäväni kanssa, olen tehnyt selväksi etten jukoliste rupea kakaria hommaamaan! Sinä sentään pidät niistä otuksista mutta minä en. Kaikki tuo "perhe-jauhanta" omista taloista, hauvoista, isoista autoista, lapsista, kotirouvana olosta jne.. on minulle aivan alien-puhetta enkä pysty näkemään mikä siinä niin viehättää? Itse arvostan omaa aikaa aivan liikaa ja kaipa olen vähäsen erakkokin (tapailen kaveria vuodessa 3-6kertaa).
"Mun eräs työkaveri moralisoi mun elämäntapaa ja ajatusmaailmaa ja paheksuu kun en tahdo normaalia perhettä ja sanoikin kerran, etten uskalla ottaa vastuuta ja aikuistua."
Jumaliste mikä paukapää! O.O Sanopa tuolle esimerkkinä vastuuden otolle ja aikuistumiselle tämä ensikerralla kun näet: HEVOSEN OSTAMINEN/OMISTAMINEN. Eikös sitä ole sanottu että aikuistuminen alkaa lähteä käyntiin kun ihminen ottaa vastuun tekemisistään ja teoistaan sekä tekojensa seurauksista punnitsee tarpeellisen ja tarpeettoman tämän hoidettavan asian kannalta? Mielestäni vastuuntuntoinen hevosenomistaja on tuosta oiva esimerkki.
en kutsuisi itseäni kohtalotoveriksesi, mutta taidamme hivenen olla samassa veneessä osittain :)- naista
Vaivaa.vaimot haetaan taimaasta ,tai venäjältä,suomessa ei ole naisia,onvaan poiakatytöjä,kylmiä ja julmia..mikkosten maailmassa oli puhe tänajan nuorista,heillä eiole arvoja,ei mitään on vain kaupallisuus..
venäjällä naisellisia naisia.ja taimaasta minunkin ihana nainen.nam - minunkin vaimo
naista kirjoitti:
Vaivaa.vaimot haetaan taimaasta ,tai venäjältä,suomessa ei ole naisia,onvaan poiakatytöjä,kylmiä ja julmia..mikkosten maailmassa oli puhe tänajan nuorista,heillä eiole arvoja,ei mitään on vain kaupallisuus..
venäjällä naisellisia naisia.ja taimaasta minunkin ihana nainen.namThaimaasta minunkin vaimo ja onnellisia olemme, mutta, turha nyky naisia on syyttää siitä että ei ole kokemusta onnellisuudesta perheessä jos on vain stressaantunut yksinhuoltaja äiti perheenä joka haukkuu isää, no, kukin tavallaan ja omat oppinsa ja malli esimerkkinsä saaneena, mutta, mailmalla ihmiset vain ovat onnellisempia missä perhe on tärkeä arvo!
- hyviä puolisoja
minunkin vaimo kirjoitti:
Thaimaasta minunkin vaimo ja onnellisia olemme, mutta, turha nyky naisia on syyttää siitä että ei ole kokemusta onnellisuudesta perheessä jos on vain stressaantunut yksinhuoltaja äiti perheenä joka haukkuu isää, no, kukin tavallaan ja omat oppinsa ja malli esimerkkinsä saaneena, mutta, mailmalla ihmiset vain ovat onnellisempia missä perhe on tärkeä arvo!
Kyllä, treffi palstat pursuaa seuran ja kumppanin hakua ja porataan hyvää puolisoa ym, treffi puhelimet rikastuu ym ja joku mättää, kuitenkin halutaan olla sinkkuja, mitä pirua, menee ristiin asiat, no, ehkä on parempi että miehet hakee naisensa ulkomailta, saa ainakin sisäsiittoisia geenejä puhdistettua kun suomalaiset naiset kieltäytyy perhe elämästä, hahaa, onhan ne mukavampiakin nuo etelän tytöt ja kauniimpia!
hyviä puolisoja kirjoitti:
Kyllä, treffi palstat pursuaa seuran ja kumppanin hakua ja porataan hyvää puolisoa ym, treffi puhelimet rikastuu ym ja joku mättää, kuitenkin halutaan olla sinkkuja, mitä pirua, menee ristiin asiat, no, ehkä on parempi että miehet hakee naisensa ulkomailta, saa ainakin sisäsiittoisia geenejä puhdistettua kun suomalaiset naiset kieltäytyy perhe elämästä, hahaa, onhan ne mukavampiakin nuo etelän tytöt ja kauniimpia!
puhe "ihminen kieltäytyy elämästä kun ei halua perhettä perustaa" oikein tulee? O_o Itse olen pienestä asti viihtynyt omissa oloissani, viettänyt aikaa harrastusten parissa mutten silti ole koskaan pitänyt isoista ihmisporukoista saati niissä roikkumisesta. En ole myöskään koskaan juossut ukkojen perässä, vaan ajattelin jo nuorempana että jos mukavanoloinen herra tulee tielle ja on molemminpuolista kiinnostusta niin ehkä.. mutta lapsista en ole koskaan pitänyt ja nykyäänkin aika pelottavaa nähtävää kuinka jopa kunnollisten vanhempien mukuloita näkyy kaduilla "hengailemassa", räkimässä, haistattelemassa vieraille ihmisille ja pukeutuneena kuin mitkäkin trendinuket..!
Minkä sille voi jos ihmistä ei kiinnosta perheen perustaminen? ei se tarkoita sitä että moisella yksilöllä olisi yhtään sen vähemmän aktiivista elämää kuin perheellisellä.
- Hevonen on POP!
Toiset elää niinkuin tahtovat, ja toiset elää niinkuin tahdotaan.
Valinta on oma. - :))
Tee niin kuin itselle tuntuu. Ei perhettä/miestä välttämättä tarvitse hankkia ja yrittää epätoivoisesti elää niiden kanssa, jos ei halua.
Päätös on sinun, sillä eläthän sentään omaa elämääsi. :) - Sanji1
Itse haluan jossain vaiheessa perheen, mutta en panikoi sitä. Olen 21-vuotias, ja ainakin tällä hetkellä on sellainen olo, että vaikken omaa kumppania löytäisi, niin aina on sukulaiset ja ystävät. En pelkää yksinoloa, vietän nykyäänkin suurimman osan ajastani yksin tai hevosten kanssa.
Toki olen nuori ja plaa plaa mielipide voi muuttua, mutta sillä ei ole nyt väliä. Jos en halua seurustella nyt, en tee sitä.
Sama koskee sinua. Se, ettet halua lapsia tai miestä ei tosiaankaan tee sinusta itsekästä. Säälittää se, että tuttusi eivät tunnu tätä ymmärtävän, mutta kaipa se on heidän ongelmansa.
Elä niinkuin itse haluat. Vaihtoehto on, että annat periksi paineille ja hankit miehen ja pullautat sen lapsen jotka sitten tekevät sinut onnettomaksi.
Kaikki ei pidä lapsista. Tässä nykymaailmassa sen ei pitäisi tehdä kenestäkään huonoa ihmistä. - Normaali
Tuosta elämästä minulla on kokemusta 20 vuotta pidempään kuin sinulla - ja olen valintaani tyytyväinen. Olen sosiaalinen ja aktiivinen ihminen, jolla on ystäviä ja jonka on helppo ottaa kontakti tuntemattomiinkin.
Sen verran konventionaalinen olen ollut, että sorruin asuntolainaan. Nyt sekin on maksettu ja elämä entistäkin soljuvampaa.
Psykologien mukaan vain n. 10 % ihmisistä on sisäiseltä rakenteeltaan sellaisia, että he oikeasti selvityvät yksinkin. Kuulumme siis vähemmistöön, jolla oikeasti on vapaus valita.
Kyllä ne sukulaiset aikanaan lakkaavat utsimasta. Ja jos aiemmin kyllästyt, niin kysy pahimmilta urkkijoilta, ovatko he tulleet ajatelleeksi, että jospa sinä tykkäätkin tytöistä. Ei tarvitse valehdella, että niin tekisit, vihjauskin on jo riittävä hiljentämään heidät. Kammottava tätinikin tokeni sillä.
Sinulla ei ole mitään syytä ruveta elämään elämääsi sen mukaan mitä muut haluavat; siis ne, jotka eivät oikeasti voi valita, kun eivät kykene elämään yksin. - NagNag
Kyllä ymmärrän hyvin Sinua, koska olen miespuolisena todennut samat edut! Haitat ovat pienet! Säälittävää joskus katsoa tuota sopulielämää, mitä enemmistö, ainakin suuren osan elämästään viettää - ja sitten eroaa.
Minua eivät pyhät hetkauta. Joku naispuolinen joskus kysyi, että eikö ole yksinäistä - helkutti, kokeile itse voisin sanoa! Joskus meidän kaikkien olisi hyvä olla hetki yksin, sitähän me joskus kuoltuamme kuitenki olemme - yksin, kukaan ei siinä vaiheessa enää saa rakkaimpiaan mukaan. Joku "kristitty" niin uskoo, mutta eipä ole ensimmäistäkään sen puolesta tullut todistamaan...lukuunottamatta noita "kuolleista" heränneitä, jotka ovat nähneet houru-unia elämänsä ystävistä tuolla jossain toispuolla. Perin harvassa myös entisestä elämästään kertoneet. Eli yksin vaellamme kuitenkin lopulta. Moni kaipaa vain seuraa kestääkseen tätä elämää, me kestämme yksinkin ja meillä on kivaa!se on kyllä huvittavaa kun ihmiset kyselevät sinkuilta "voi kuinka sinulla on varmaan yksinäinen olo" tai kun pyhät viettää kotona "voi voi kyllä sinä voit meillä tulla käymään" Itse en näe pyhissä mitään hohdokasta ja muistan kuinka teininä ajattelin "ihanaa kun sit pääsee omille,voi olla kämpin suojissa pyhähössötyksiltä!" Toki joulu on eri asia kun välini vanhempiin ovat hyvät..
- Halvattu
Itselläni on taas niin, että en välttämättä sitä naista kaipaa, mut muutaman lapsen voisin haluta. En tosin tiedä, et miten niitä osaisin hoitaa, eiväthän naisetkaan sitä automaattisesti osaa.
- ja masennus
"Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että homoseksuaaleilla on enemmän terveyteen ja ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia kuin heteroseksuaaleilla. Ferguson (ym. 1999) seurasi 21 vuoden ajan Uudessa Seelannissa kaikkia eräällä asuinalueella syntyneitä nuoria. Tutkittuja oli yli tuhat ja haastateltavat olivat 21 vuoden ikäisiä. Tutkimus totesi, että homo-, lesbo- ja biseksuaalinuorilla (GLB) oli heteroseksuaaleja nuoria enemmän mielenterveysongelmia: vakavaa masennusta, itseluottamusvaikeuksia, yleistä ahdistuneisuutta, käytöshäiriöitä, riippuvuutta nikotiiniin ja kemiallisiin aineisiin, moniongelmaisuutta, itsemurha-ajatuksia ja itsemurhayrityksiä. Tieteelliset tutkimukset vahvistavat, että uskolliset pitkäikäiset homo- ja lesbosuhteet ovat harvinaisuus. Homoseksuaalisten suhteiden ongelmat ovat peräisin ehkä kahdesta lähteestä. Ensimmäisen ongelman aiheuttaa toisen sukupuolen tasapainottavan vaikutuksen puute. Toinen syy suhteissa ilmeneviin vaikeuksiin liittyy homoseksuaalisuuden syntyyn. Lapsuuden ja nuoruuden ongelmallinen kehitys on jättänyt jälkensä. Samat kokemukset, jotka ovat aiheuttaneet homouden synnyn sabotoivat myös rakkaussuhdetta. Näitä ovat lapsuuden hyväksikäyttökokemukset, ongelmallinen perhetausta, koulukiusaaminen, erilaisuuden tunne ja eristyminen. Tutkimusten mukaan seuraavat ongelmat ja terveysriskit liittyvät läheisesti homoseksuaalisuuteen: 1. Homomiehillä on enemmän satunnaisia seksisuhteita kuin heteromiehillä. Tästä aiheutuu myös se, että seksitaudit ovat yleisempiä homomiehillä. 2. Homo- ja lesbosuhteet ovat lyhyempiä verrattuina heterosuhteisiin Pitkät miesten väliset suhteet ovat harvinaisuus ja ne kestävät tutkimusten mukaan parhaiten jos ne ovat avoimia (eli partneri saa harrastaa seksiä ulkopuolisen kanssa). 3. Uskottomuus on yleisempää homo- ja lesbosuhteissa verrattuna heterosuhteisiin 4. Muihin parisuhteisiin verrattuna lesbosuhteissa on enemmän väkivaltaa, symbioottisuutta ja vähiten seksiä. Nämä vaikuttavat usein suhteen hajoamiseen. 5. Homot ja lesbot käyttävät heteroseksuaaleihin verrattuna enemmän alkoholia 6. Masennus on yleisempää homoilla ja lesboilla verrattuna heteroseksuaaleihin 7. Itsemurha-ajatukset ja -yritykset ovat yleisempiä homoilla ja lesboilla verrattuna heteroseksuaaleihin [Ferguson, D.M. ym: "Is Sexual Orientation Related to Mental Health Problems and Suicidality in Young People" Archives of General Psychiatry 1999, Vol.56, No.10, 876-880. ] "
- itsekästä
En ole lukenut aikaisempia vastauksia...mutta
Minusta tilanteessasi ei ole mitään ihmeellistä.
Itse olen myös nyt "yksin", 37 v. ja nautin elämästä näin aivan suunnattomasti. Kuten itsekin mainitsit, saa tehdä olla miten haluaa. Olen ollut naimisissa, minulla on lapsia (lapset ovat parasta maailmassa)ja koitan viettää heidän kanssaan aikaa niin paljon kuin mahdollista. Mutta se OMA aika, miksi lähteä tekemään elämästä vaikeaa kun se voi olla helppoa ja nautittavaa näinkin :o)
Pitää tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. - yksin...
Minulla täysin samalaiset ajatukset.
Viihdyn mainiosti omissa oloissani, en kaipaa puolisoa enkä lapsia.
Pidän myös lapsista ja saan hoivata sukulaisten lapsia niin paljon kuin haluan. Lapset ovat kivoja, mutta omia lapsia en halua.
En ole ottanut paineita lapsettomuudesta enkä siitä, että asun yksin.
Olen erittäin tyytyväinen elämääni. - puh ja kaverit
Onko epäonnistuneet parisuhteet johtanut sinut tälläiseen elämääsi ja oletko ujo ??
- heha-
parempi sinun ola yksin,äläkkä mene pilaan kenenkään miehen elämää,aika paljon sairaita nynyyään naisissa.
- Oups
Juuri näin. Huomio kaikki, jotka ette halua pariutua tai lapsia, olette epäonnistuneet suhteissanne tai muuten vain reppania.
Tervetuloa katsomaan tätäkin reppanaa, joka odottaa huomisen matkaa kaveriporukassa toiselle puolen maapalloa.
Oletkohan katkera, tai aivopesty kodinkone?
- oona
mä olen sun kanssa samaa mieltä,
missä niin lukee että tarvii olla lapsi ja mies
30.v.n mennessä.ei missään.
jollei tunnu siltä että haluaisi olla äiti sun muuta miksi väkisin.
sinkku elämä on kivaa ja huoletonta,
kun kysyt joltain lupaa että saanko mennä jne.
se on hyvä jos on sinut itsenä kanssa tietää mitä haluaa tai en halua, ja ihmiset saa hyväksyä sen. sä elät omaa elämää, ja muut omaansa. ei aikuisen ihmisen tarvi lupaa pyytää mitä tekee elämällään. ja minusta 25.v on aika nuori äidiksi.sama kuin saisi 17.v.nä lapsen.
ja asuntolainaa sitä ehtii hankkia joka ikininen tässä elämässä vielä. - ht77amk
Sulla on oma elämä elettävänä ja ole lojaali itsellesi.. Silloin todellakin nautit elämästä ja annat omalle sydämellesi rauhan. Jos aika koittaa joskus suhteeseen niin silloin olet siihen valmis ja haluat sitä.. Ei ole mikään paha olla ikisinkku.. Itse liikaa saanu kärsiä kun on suhteessa ollu jos toisessakin. Aina joku haluaa jotain ja yrittää ns. hallita.. silloin oma minäkuva tuhoutuu. Pidät vaan oman pääsi.. Sillä oma on elämämme.. Sun elämä on ihan normaalia.. Niin minullakin. ilman asuntolainoja ym.. perus kulutusjuhlaa..
- esitys
"En ole seurustellut aikoihin, jotakin yhdenillan juttuja lukuunottamatta. Enkä oikeesti kaipaa ketään esim. asumaan mun kanssa. Monet kyselee että eikö sulla ole yksinäistä. Ei. Kukaan ei ole nalkuttamassa jos makaan sohvalla koko illan yms."
Mikä tämäkin? Eikö tämä ole jo kuultu.
Ilmeisesti suomikakosnelosen mainokset myy hyvin.
Ja onhan nämä "sinkkujutut" uusia juttuja 15-17 vuotiaille ihmisille. Markkinointi huom.
Oon ite 31v mies ja elän yksin ja mitä sitten?
Oli tuossa ärsyttävä tyrkky avoaimo jolle sanoin lopulta että painu pysyvästi ***tuun; äläkä edes kuvittele näyttäväs naamaa näillä nurkin!
Elämä on sen jälkeen todellakin hymyillyt.
Oon tehny töitä ja opiskellu, urheillut ja tehny jotain tämmöstä, "aikaisemmin turhaa", eli mitä oikeasti haluan tehdä. Mieluummin elän oman elämäni kuin jonku ihmissyövän kanssa.
Aikamoista katkeruutta on tämä aiheuttanut entisessä avovaimossa, mutta hajotkoon elämäänsä minun puolestani. :)
Jihuu! Rakasta elämää!- lisäystä
Parisuhteet on usein kyllä aika sairasta meininkiä. Jos ny miettis vaikka näitä loputtomia tappeluita ja jatkuvaa taistelua. Pettämistä ja valehtelemista.
Tässä keskustelussa on tietty mukana 9 lapsen vanhempia jotka uskoo avioliittonsa pitävyyteen, mutta tyhmä moiseen uskoo, ja ainakin jos ei vielä tajua minkälaisia ihmiset on niin tulevaisuudessa ihan varmasti.
Minkä takia ihmiset parisuhteessa olis jotenkin ylimoraalisia ja järkeviä, kun ne ei missään muussakaan yhteydessä ole!
Miehet on kyrpiä ja naiset on jankuttavia kakaroita.
- kerubi
Heips!
Kukin elää omalla tavallaan ja kaikkihan on normaalia mielestäni.Omalla kohdallani halusin lapsia siinä vaiheessa kun olin 19 v ja lääkäri totesi etten välttämättä saa lapsia.Yritysten jälkeen totesin olihan mulla mies,omakotitalo sekä se koirakin.Päätin suunnata lastenhoitoalalle jossa olisin lasten kanssa tekemisissä kun ei omia ollut mahdollista saada.Joku päätti toisin ja saatiin miehen kanssa lapsia kaksin kappalein.Olin ihan onnellinen perhe-elämää viettäessäni vastuineen ja kaikkineen mutta nykyisin elän yksin ilman miestä ja lapsia.Lapsia tapaan säännöllisesti jotka asuvat sijaisperheissä.Tällä hetkellä olen vapaa tekemään mitä haluan enkä halua suhdetta vaan haluan elää nauttien elämästä.Olen kuitenkin kiitollinen että sain lapsia jotka sulostuttavat paitsi vanhempiaan myös muita ihmisiä:)
Mutta mistä sitä tietää vaikka 10v kuluttua eläisin taas lasteni kanssa ja mulla olisikin mies sekä lisää lapsia tulossa.
Elämästä ei ikinä tiedä.- ssmithys56
jos ajattelet noin , elämä on hetekessä ohi. tee niinkuin sydän sanoo eikä järki. Järki vastaan tunne on taistelun asia
- oiva valinta
Olet mielestäni harvinaisen kypsä ja itsenäinen ihminen, kun olet rohjennut todeta nuo ajatuksesi ääneen. Ei tarvitse mennä massan mukana vaan kannattaa pikemminkin kuunnella omaa sisintään. Me olemme kaikki yksilöitä ja ihmisinä erilaisia. Kaikki ei käy kaikille. Älä siis suotta välitä ystävien ja sukulaisten kommenteista. Kyllä hekin aikanaan ymmärtävät, että sinä olet sinä. Elämme sellaisessa sopulituotantomaailmassa, jossa kaikki 'pakotetaan' tekemään samanlaisia valintoja, oli sitten kyseessä koulutus, työpaikka tai perhe-elämä. Yhteiskunnassamme pidetään yllä statusasemaa, joka normien mukaan saavutetaan vain omalla asunnolla, perheellä, autolla, kesämökillä, veneellä ym. Harva on oivaltanut, että syvin onni voi tulla aivan jostain muusta. Tsemppiä ja voimia sinulle. Ole rohkeasti oma itsesi!
- se johtuu
ne lapsettomuusongelmat, eli ollaan niin itsenäisiä että... Sitten nelikymppisenä hoksataan että haluaakin lapsen, jota ei sitten tule. Jotkut kehittyy hitaammin, eli huomaavat liian myöhään. Mutta oikeasti kukaan ei voi sanoa milloin vauvakuume iskee, itsellenikin tulee välillä vaikka lapset on jo tehty ja olen steriloitu. Omaa taloa ei ole eikä ole asuntolainaa.
- oma valinta mutta
Se voi vanhana sitten kaduttaa yksinäisyydessä.
Itse olen nyt 43 vuotias mies.
Olen yksin ja helvetin tyytyväinen että pääsin akasta ja lapsista eroon. Lapset ovat jo isoja, ettei silleen ole syyllisyyttä.
Nyt saan tehdä mitä huvittaa. Ja kuitenkin mulla on se toinenkin elämä elettynä eli se perhe-elämä lapsineen. Ja lapset edelleen olemassa, vaikken niiden kanssa koko aikaa olekaan.
Nyt teen just sitä mitä huvittaa. Enkä tunne edes syyllisyyttä, mistään olen hommani hoitanut.
Mitä nyt tuli mokattua ton seksin kanssa. Siinä pitäs olla tarkempana. Pitäs sterilisoida ittensä.
Eräs nuori nainen tuli vahingossa raskaaksi. että se meinasi hiukan psyykettä rassata. Kun tietää, että jossain on mun lapsi, etkä voi sen elämään vaikuttaa.- bram stokerin dracula
"Eräs nuori nainen tuli vahingossa raskaaksi. että se meinasi hiukan psyykettä rassata." Hehe.. on se rankkaa, kun meinaa vähän rassata tämmöset pikku vahinkojutut. :)
- mitä tuosta?
Et kuitenkaan ole yksin, tässä maassa on ennätyksellisen paljon sinkkuja. Uskon monen jakavan saman elämäntavan kuin sinä.
Olet siis tavis. - SteveJonathanPhil
En käsitä, mitä itsekästä tai kummallista tuossa on. Elä kuin haluat. Niin minäkin teen.
Ja jos joku lisääntymismielinen vääräleuka vielä erehtyy utelemaan elämän hankkimisesta, sano niille, että elämä on jo, enkä hitto vie siitä ole luopumassa.
Kuka muka määrittelee "normaalielämän"? - ja...
aivan sattumalta tapasin erään henkilön jonka kanssa onkin aivan mahtavaa olla yhdessä.
nauramme joskus yhdessä vedet silmissä ja
kuuntelemme musiikkia ja katselemme elokuvia ja on kiva kommentoida ja kertoa mitäs pidit tuosta juonenkäänteestä tai tuosta biisistä.
Teemme hyvää ruokaa ja syömme keskustellen maailman asioista. Suunnittelemme matkoja aina Hawaijia myöden ja olemme matkustaneet moniin eri paikkoihin maapallolla. Matkoilla koemme ja näemme yhdessä paljon asioita. Nytkin suunnittelemme utta matkaamme kauas lämpöön.
Yksin en enää haluaisi matkustaa tai tehdä monia muitakaan asioita vain siksi, että huomasin, että yhdessä oikean ihmisen kanssa se on maailman mahtavin ja mukavin asia, kuten monet monet muutkin asiat. Emme kumpikaan halua lapsia tähän julmaan maailmaan vaikka lapsista pidämmekin.
Emme ole se "pari" joka on kaavoihinsa kangistuneita vaan mietimme aina uusia ideoita ja unelmia toteuttaa yhdessä.
Silloin kun ei ole juuri oikeaa ihmistä tavannut ajattelee juuri kuten sinä.
Mekin olimme varmoja molemmat, että emme koskaan tapaa tai halua olla kenenkään kanssa kunnes kohtalo muutti kaiken.
Enää en kaipaa sinkkupäiviäni ja mitäänsanomattomia hetken "kavereita" - SO WHAT???
On sulla ongelma.. mulla taas on kaks tikkaria himassa, enkä osaa päättää kumman söisin eka.. Se toinen on punainen ja toinen vaalea, lähes valkoinen. Molemmat ovat jääneet yli lauantai-pussista.. Mitä vittua mä nyt teen???? MITEN VITUSSA IHMISILLÄ ON NIIN VAIKEA ELÄMÄ JA MIKS KAIKESSA PITÄÄ MIETTIÄ MITÄ JOKU MUU AJATTELEE.. JOS ITSELLÄ ON HYVÄ OLO JA HOMMA TOIMII, NIIN ANTAA MENNÄ VAAN..
- mättää
joku sua kumminki mättää sun elämässä. sillä eihän muiden sanomiset pitäs ihmistä niin rasittaa että vaivautuu kauheen eepoksen kirjottaan nettiin yksin olosta, ehkä sun stressin sietokyky ja itsekkyys on sitä luokkaa että et kykene suhteeseen tms sosiaaliseen pidempiaikaiseen suhteeseen, eli, jatka yksin oloa rauhassa ja mieti sit vanhuksena kun ei kukaan käy katsomassa ja olet oikeasti yksinäinen!!
- lapset vai?
salli mun nauraa!! Nytkin tuolla makaa kymmeniä tuhansia vanhuksia sängyn pohjalla eikä ketään kiinnosta vittuakaan. EI EDES OMIA lapsia. Että älä jaksa jauhaa tollasta paskaa, että jää yksin vanhana..joopa joo. Jos on ystäviä,siskon tai veljen lapsia joihin on nyvät välit niin kyllä nekin kattoo tulee jos on tullakseen.
Sua vaan itteäs vituttaa kun alistut yhteiskunnan arvoille ja painostamiselle:D - seuraa---------
Voi että. Se, että tekee lapset, ei todellakaan takaa sitä etteikö jäisi vanhana yksin. Tervetuloa vierailemaan vanhainkodeissa, joissa makaa mummoja, joiden lähiomaiset asuvat samassa kaupungissa, eivätkä käy katsomassa kun kerta vuoteen, jouluna.
- Pukki.
seuraa--------- kirjoitti:
Voi että. Se, että tekee lapset, ei todellakaan takaa sitä etteikö jäisi vanhana yksin. Tervetuloa vierailemaan vanhainkodeissa, joissa makaa mummoja, joiden lähiomaiset asuvat samassa kaupungissa, eivätkä käy katsomassa kun kerta vuoteen, jouluna.
Tunnen vanhuksia, joita ei edes jouluna kaikki sukulaiset käy tervehtimässä, hyvä jos kerran viiteen vuoteen!
- bigilin
Sinä itse saat päättää mitä sinä haluat tehdä omasta elämästäsi. Ne henkilökohtaiset asiat ei kuuluu muille lainkaan. Te jotka jatkuvasti paasatte ja kyselette että ..... koska ja niin edelleen, lopettakaa kyselemiset. Jatkaa sinä elämääsi niin kuin sinä sen haluat.
- MerilynBarbara
Minä olen jo 60 vuotias ja voi olla elämäkokemusta on paljon enemmin kun sinulla.Mut...sanoisin noin,että ei sun elämä ole huono.Yksinäinen elämä on sun oma valinta!Kuka ei voi sanoa sinulle mikä on oikea mikä väärä!Mistä ne sun "ystävät"tiedä mikä on elämässä just se oikea"elämä"!Olet viellä nuori ja jos sä nyt et halua lapsi eikä perhettä,ei se mitä.Nauti vapaudesta mennä/tulla/tehdä mitä haluat ja älä ota paineita!Kyllä se aika viellä tulee kun sä haluat perhettä ja lapsia.Nyt vaan ei ole viellä tullut SUN aika.Minulla itellä on 3 lasta ja 4 lapsenlasta,kaksi epäonnistunut avioliittoa.Nyt MINÄ NAUTIN elämästä...yksin...ja niin kun sinä sanoit että voit mennä vaikka metsä elämä,niin ajattelen minäkin.Jokaisella meillä on oma mielenpide elämästä!Minä kunnioitan sun valintoja....Ihana nuori ihminen olet!Terv.merilyn.
- jane1972
Jessus että eräät kehittävät itselleen ongelmia tyhjästä. Hanki elämä!
- Riiven
Jokainen ihminen tekee valinnan itse... Mutta se on tapahtunut parhaassa tapauksessa. Mä haluaisin ratkaista itse kuitenkin, ja minusta elää yksin on normaali. Vaikka omakotitalo onkin ihan hyvä ;)
- mailman eniten
Mistä muuten johtuu että täällä suomen sinkku paratiisissa väkilukuun nähden syödään mailman eniten masennus ym mielenterveyden lääkkeitä vaikka "olot ovat loistavat" , niin, kemiallahan kaikki hoituu, vaikka se sinkkuiluki, ihmetyttää vain että surkeissa olissa suurperheet voivat henkisesti todella hyvin kun lähimmäiset huolehtivat jne, no, kyllähän suomessakin ennen arvostettiin sitä että lapset, lapsenlapset, isovanhemmat ym asuivat samassa maalaistalossa jne eikä ollut psyykelääkkeistä tietoakaan ja oltiin henkisesti vahvoja ja fyysisesti todella vahvoja, mutta kukin ikäluokka tavallaan, niin makaa kuin petaa, eli ihminen ikääntyy...
- samiksii
kuin olisin lukenut omaa elämänkertaani.. Onneksi en ole ainut joka ei tarvitse miestä ja lapsia paremmin olen tähän astin pärjännyt yksin ja pärjään varmasti tulevassakin
- TietäjäMies
Aloittajan elämä on ihan normaalia. Teet niinkuin itsestäsi tuntuu hyvältä tällä hetkellä. Ei sinun tarvitse itsellesi tai kenellekään muulle nyt luvata, ettet koskaan pariudu tai tee lapsia.
Sanot läheisillesi mitä elämältä haluat. Jos he eivät sinua hyväksy sellaisenaan, niin silloin ainoa vaihtoehto on todella erakoitua heistä. Mutta voit luoda suhteita toisiin samankaltaisiin ihmisiin jotka hyväksyvät sinut ja ymmärtävät elämääsi. Kaltaisisia on enemmän kuin ehkä arvaatkaan. En itsekään halua sitoutua, enkä tehdä lapsia. - asiasta muille?
Sama ongelma vaivaa, että kaikki tivaa, että millos niitä lapsia aletaan hankkimaan. En halua hankkia, koska nykyään ei sille ole mtn syytä. Minulla nyt on mies, vaikka suoraan sanottuna pärjäisin ilmankin. Joka tapauksessa: mitenkä näistä päätöksistä tulisi kertoa muille? Ainakin läheisimmät ystävät kaverit ym. tietävät, etten edes halua lapsia, koska olen sanonut sen suoraan. Kerroin asiasta myös anopille, joka ei todellakaan ilahtunut. Alkoi heti moralisoimaan. Mutta saatana: päätöksessäni pysyn. Ei mieskään siitä tykkää, mutta olenkin sanonut hänelle suoraan, että "jos haluat lapsia, olen väärä nainen sinulle".
- iloisesti yllättynyt!
HEIPPA!on hienoa lukea ihmisestä,joka uskaltaa elää niinkuin parhaimmaksi näkee!ÄLÄ TEE LAPSIA tai OTA UKKOA,pelkästään siksi,että joku niin haluaa!Jos itse haluat,niin ok.jokainen meistä muovaa oman elämänsä niinkuin itse tahtoo...Olen todella iloinen,että olet noin rehellinen ja avoin asian suhteen!itselläni ystäviä mitkä keksivät tekosyitä kyseisestä asiasta,vaikka tiedän totuuden..!Itselläni neljä lasta,kolme lastenlasta,oma valintani!Täällä eletään vain kerran ja jokainen on vastuussa omasta elämästään!TSEMPPIÄ ELÄMÄÄN JA ONNELLISIA PÄIVIÄ VALITULLA ELÄMÄNTAVALLA!olet todella rohkea ja fiksu,kun et mene massan tai jonkun toisen tahdon mukaan!Elämääsi ei elä kukaan muu,kuin sinä itse!Ihmiset ovat vaan kateellisia,koska olet vapaa,kuin taivaanlintu ja näinollen painostavat sinua.PIDÄ PINTASI!OLET varmasti upea ihminen...!Olen puolellasi,vaikka itse olenkin eri tavan elää valinnut!REHELLISYYS on tänä päivänä upea asia!!!!!HYVÄÄ KESÄÄ!!!!
- mitä tulee..
No, aika sen näyttää kun ikäluokat vanhenee ja yksinäisyys lisääntyy ja vähenevät hoitoalan työntekijät eivät kykene hoitaan vanhus massoja, pahimmat skenaariot että vanhukst kituvat yksin kotona kun yhteiskunta ei enää kykene huolehtimaan heistä, koska vähän lapsia, vähän työ ikäisiä, eli siitä vaan pilke silmässä kohti yksinäistä vanhuutta!! totuus on että vanhusten huolto on alkanut jo romahtamaan!
- "lapselle"
No, mutta, sehän on vain hyvä että sinun lailla ajatteleva ihmisen ei halua lapsia, koska todennäköisesti olisit kykenemätön äidiksi, tai ainakaan et parhaimmasta päästä, mutta ikävä kyllä, vauvojen huostaan otot ovat räjähtäneet käsiin koska sinun lailla ajattelevat havahtuvat liian myöhään että oma elämä on tärkeämpi kuin lapsen! toivottavasti olet hyvä sinkkuna, muuten, ihminen on koodattu biologisesti lisääntymään!!
- mikä parasta
niin, pistää miettimään mikä ihmisen rooli on, tehdä lapsia vai viettää elämä yksin ilman perhettä ja lapsia, jälkinmäinen vaihtoehto kai johtaisi sukupuuttoon....
- Sitten kun olet....
Vanha,Olispa kiva kun olis lapsia ja lapsen lapsia.Se kannattaa tarkkaan harkita,sitten et voi asialle mitään vaikka haluaisitkin,
Ihminen on vaan sellainen että sitten myöhemmin katuu tekojaan tai tekemättä jättämisiään,
Elä harkiten ja siten että et varmasti joudu katumaan mitään.
Onnea valitsemallasi tiellä.- abcde
Siis on elettävä vastoin mitä tuntee? Tehtävä lapsia ja perustettava perhe vanhuutta ajatellen?
Ei! Vaan eletään tätä hetkeä onnellisena ja annetaan tulevaisuuden tulla, kun on tullakseen! - yksinkertaisia asioita
abcde kirjoitti:
Siis on elettävä vastoin mitä tuntee? Tehtävä lapsia ja perustettava perhe vanhuutta ajatellen?
Ei! Vaan eletään tätä hetkeä onnellisena ja annetaan tulevaisuuden tulla, kun on tullakseen!Niin jokaisen oma valinta,hyvä niin. Mutta yhden asian haluaisin sanoa, on nimittäin pari tuttua naista, jotka venyttivät lasten tekoa,ei ollut oikeaa kaveria tms. Sitten siinä kävi niin, että nelikymppisenä ei tultukaan enää raskaaksi. Tuli ero ja ne miehet, jotka olivat edistäneet tätä lapsettomuutta omilla vaatimuksillaan, löysivät uuden, nuoremman ja saivat toinen lapsen ja toinen parikin.Naiset sensijaan jäivät, jäänevät ilman, Ei sitä suhdetta ihan hetkessä pistetä pystyyn, muutama vuosi menee.
Siinä mielessä varsinkin nainen on vähän huonommassa asemassa. Meidän biologinen lisääntymisikämme alkaa nuorena ja parhaimmillamme olemme ehkä 20-30 vuotiaina.
Ja uskokaa vain, elämää on vielä neljänkympin jälkeenkin ja hyvää elämää. Toisaalta ihmisen ajatusmaailma muuttuu, arvot muuttuvat. Se mikä oli parikymppisenä tärkeää, ei olekaan välttämättä enää.
Suurin osa ei kadu lapsia ja lasten tekoa. Toisaalta se on todellakin oma valinta- - Linot
abcde kirjoitti:
Siis on elettävä vastoin mitä tuntee? Tehtävä lapsia ja perustettava perhe vanhuutta ajatellen?
Ei! Vaan eletään tätä hetkeä onnellisena ja annetaan tulevaisuuden tulla, kun on tullakseen!Tuo hankin lapsia, koska ne ovat turvani vanhuudessa tai sitten koska vauvat ovat söpöjä ovat yhtä typeriä ajatuksia, ja erityisesti itsekkäitä. Toinen ihminen hankitaan oman itsen tarpeita varten, siis myös käytännöllisiä, eikä vain henkisiä, kuten elämäntehtävä, tarkoitus ja merkitys, vaan myös apuvoimaksi.
- neito joku
Et todellakaan ole outo ja itsekäs niitä on paljon joilla ei ole miestä ja lapsia ja ei kaikkien tarvii edes lapsia haluta ja saada itse tiedän yhen yli 50 v joka on ns sinkku/ vanhapiika ja hän ei ole koskaan halunnut perhettä se on jokaisen oma valinta
- vain sinä itse
Minäkuvasi on tyypillisen narsistin.
Sinun maailmaasi ei muita mahdu.
Jatka rauhassa..- Pipoko kireällä?
Ja sinun kommenttisi kertoo kaiken. Ahdasmielinen, suvaitsematon ja kykenemätön ymmärtämämään mitään muuta kuin omaa "normielämää". Kukahan tässä on narsisti?
- samaa mieltä
Pipoko kireällä? kirjoitti:
Ja sinun kommenttisi kertoo kaiken. Ahdasmielinen, suvaitsematon ja kykenemätön ymmärtämämään mitään muuta kuin omaa "normielämää". Kukahan tässä on narsisti?
Toinenkin itseriittoinen peiliintuijottaja näköjään. Vai oletko ketjun aloittaja?
- Ihan rauhassa
Siinä mitään narsismia tarvitse olla jos haluaa elää itsekseen ilman perhettä, nimenomaan jos haluaa olla itsekseen ja muistaa myös olla vaivaamatta muita. Niin nainen kuin mieskin voi valita onneksi elinolosuhteensa ihan itse. Se, miksi toiset ihmiset haluavat määrittää toisen elämää ja seksielämää varsinkin on merkillinen paavillinen juttu. Jos se oma elämä ei liitoissa olekaan niin auvoista.Perhe-elämä ja lapset ovat rikkaus mutta voivat olla myös rasitus. Sen sijaan, että moralisoidaan yksinoloa ja paheksutaan sitä nautintoa jonka ihminen saa oman itsensa seurasta voitaisiin enemmänkin puuttua siihen, että tehdään lapsia, erotaan, muodostetaan uusioperheitä ja kuka kärsii? lapset. Varsinaisia narsisteja ovat ihmiset jotka juoksevat kuolaten ihmissuhteesta toiseen lapsia tehden ja sitten velvollisuutensa unohtaen
- edessä?
Ihan rauhassa kirjoitti:
Siinä mitään narsismia tarvitse olla jos haluaa elää itsekseen ilman perhettä, nimenomaan jos haluaa olla itsekseen ja muistaa myös olla vaivaamatta muita. Niin nainen kuin mieskin voi valita onneksi elinolosuhteensa ihan itse. Se, miksi toiset ihmiset haluavat määrittää toisen elämää ja seksielämää varsinkin on merkillinen paavillinen juttu. Jos se oma elämä ei liitoissa olekaan niin auvoista.Perhe-elämä ja lapset ovat rikkaus mutta voivat olla myös rasitus. Sen sijaan, että moralisoidaan yksinoloa ja paheksutaan sitä nautintoa jonka ihminen saa oman itsensa seurasta voitaisiin enemmänkin puuttua siihen, että tehdään lapsia, erotaan, muodostetaan uusioperheitä ja kuka kärsii? lapset. Varsinaisia narsisteja ovat ihmiset jotka juoksevat kuolaten ihmissuhteesta toiseen lapsia tehden ja sitten velvollisuutensa unohtaen
Katseletko itseäsi ja masturboit?
- aina ollut selvä juttu
Ei kukaan voi sanoa määritelmää normaalielämään. Mikä on yhdelle normaalia on toiselle täysin vierasta tai outoa.Veikkaan että olet vahva ja itsenäinen ihminen. Arvostan päätöstäsi välillä hyvinkin myrkyisässä ympäristössä. Älä anna ulkoisen paineen muuttaa päätöksiäsi.
Mä olen aina tiennyt että en ikinä hanki lapsia tai hanki vaimoa samoilla perusteilla kun mainitsit. Ja olen onnellinen kaiken tämän keskellä!!!!!!! Kaikkea hyvää tässä suhteellisen lyhyessä elämässä ja nautitaan joka tunnista!!!! - oukkidoukkiez
paljon olet vastauksia saanut, varmasti laidasta laitaan =)
lainaus: "Mutta pointti on se, että onko se itsekästä, jos elää vain itselleen ja toteuttaa omaa elämää? Vai olenko oikeesti paha ihminen, jos en nyt parin vuoden sisään hanki miestä, lasta ja helvetinmoista asuntolainaa;);) Onko muita kohtalotovereita??" !!!
ei suinkaan, et ole itsekäs! sä elät mun "haavettani" (karkeasti sanottuna). itelläni kaksi lasta, 6.5 ja 9v, eli melko helppoja jo. lasten isän kanssa hyvin vähän tekemisissä. odotan innolla että lapset kasvavat ulos kotoa ja voin vihdoin alkaa nauttimaan!! asuntolainoja tms en aio ikinä ottaa (älä koskaan sano ikinä), ihan hyvin pärjätään näin. enkä oo koskaan menossa naimisiinkaan (siihen se edellinen suhde, eli lasten isän kanssa kaatuikin).
toivotan sulle paljon onnea elämääsi, elä se juuri niinkuin haluat, ja tee se pystypäin.
nimim. perästä taatusti tullaan =) - itsekästä
omapahan on elämä! Itse olen 39v.nainen enkä myöskään halua lapsia, en ole koskaan halunnut. Viihdyn hyvin sinkkuna mutta jos nyt se oikea tulisi vastaan niin...mutta jos ei niin olen ihan tyytyväinen elämääni näin. Saan itse päättää asiostani ja miten sisutan kotini tai mitä teen ym.ym.
- oman tien kulkia
Kyllä ne "ns" ystävät koettavat aja Sua ansaan.
Tuli muutes Juisen kappale Ei ELÄMÄSTÄ selviä
hengissä.Jos itte mokaa nin samat virheet pitää
saada kaverit ja tekeen,jos ei anna vahingon
kiertää ni se on kuin KIVI KENGÄSSÄ.!
- meitä on
moneen junaan.Itsellä on useampia lapsia ja lapsenlapsiakin jo.Se on myös oma valintani,viihdyn tässä roolissa,en ole kärsinyt näistä valinnoistani.Joskus vaan surettaa ne ihmiset,kun on eläneet omaa elämäänsä itselleen (ihan sallittua tietenkin) mutta sitten jossain vaiheessa neljäkymppiä tai yli tuleekin ahaa-elämys haluankin lapsen ja perheen.Se ei silloin ehkä enää onnistukaan ja jos onnistuu on sopeuduttava parinkymmenen vuoden hoitovastuuseen siitä perillisestä.
- vanha mut ei viisas
Hei sinä En tahdo normaalia elämää nainen 27
(sielunkumppani)
Ihan samoilla ajatuksilla kun sinä olen viimeiset 30 vuotta pärjännyt, kaverit on painostanu kotia perustaa ja lapsia hankkimaan olleet jopa mustasukkaisia omista vaimoistaan se pannee kaveruuden aikans kovalle koetukselle.
No nyt ajan oloon on homma vähän rauhottunu ja ne sanoo et on ihan OK. elää noinkin väliin ne yritti naitta joillekkin tutuillensa mut se on enempi vitsi nykyään.
Pidä puoles ja elä tämä elämä itsellesi sopivalla tavalla yksin kaksin tai porukassa muiden on sopeuduttava ei sinun tsemppiä. - madame84
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen saa päättää millaisen elämän haluaa. Itselläni on samoja kokemuksia sukulaisten ja kavereiden suhteen. Olen itse hiljakkoin täyttänyt 25 vuotta ja itselläni ei ole mitään hinkua hommata lapsia tai miestä omaan elämääni. Olen onnellinen jo nyt omaan elämääni omillani, joten minulle riittää se että on kavereita, joille voi jutella. En ole liioin oikein sitoutunut kehenkään, vaan olen oman reitin kulkija. Itse en piittaa turvautua kehenkään, koska on ollut huonoja mieskokemuksia.
- Normaalia näin
Ei ole missään säädöksessä määritelty normaalielämää.. =) Kyllä kertomasi elämä on ihan yhtä normaalia kuin "lapsellistenkin" ihmisten tai parisuhteessa olevilla! Itsehän sen parhaiten tietää, miten haluaa elämänsä elää.. Kaikkea hyvää Sinulle jatkossakin.. :)
- Näin on hyvä
Ymmärrän oikein hyvin!
Olen ainoa lapsi ja elänyt paljon värikkäitä sinkkuvuosia ja sitten viimein yli kolmekymppisenä rakastuin ja sain kuin sainkin yhden lapsen vaan isänsä ei jaksanut perhe-elämää kovin kauaa.
Siitä lähtien ollaan oltu kahdestaan tytön kanssa ja hyvin on mennyt.
Monet nelikymppiset kaverit vouhkaavat, et pitäis löytää joku mies, jos ovat eronneet entisestä.
Minä en kaipaa mitään miestä, on ihanaa, kun lapsikin on jo aika iso ja saadaan elää niin kuin meistä hyvältä tuntuu, nautin aina vaan enemmin miehettömyydestäni vaikka olenkin elänyt näin jo vuosikausia.
Ystäviä on ja menen minne haluan eikä koskaan tartte kuunnella urheilunpölötystä telkkarista. - asioita
veikkaan, että tämä on provo. Miksi joku näkee näin paljon vaivaa oman tyhjyyden ja masennuksen jauhamisesta.
Selkeä miesten vihaaja, veikkaan lesboa, ei heidän jutuissa yleensä ole juuri mitään asiaa.- nixie.d.
minuakaan perinteinen okt passattava mies lapsia -yhdistelmä kiinnosta. Parisuhde ei ole poissuljettu juttu, mutta en usko, että pystyisin asumaan kenenkään kanssa. Kokemusta on, ja se oli täyttä helvettiä. Minulle ei omaksi ajaksi riitä joku jumppa ja juoksulenkki muutaman kerran viikossa, vaan todella tarvitsen sitä, että saan olla ihan rauhassa pitkiä aikoja tehden juuri sitä mitä huvittaa.
Lapset sen sijaan eivät ole koskaan kiinnostaneet. En ole ikinä haaveillut lapsiperhe-elämästä ja kun katson lapsia hankkineiden kaverieni elämää, niin tunne vahvistuu entisestään. En halua olla pelkkä ruoka- ja hoiva-automaatti, jonka elämä pyörii välillä päiväkoti-työ-päiväkoti-supermarket-hiekkalaatikko. lapset väistämättä supistavat elämänpiiriä vuosikausiksi ja minä taas haluan nähdä ja kokea mahdollisimman paljon.
Minussa ei juuri ole hoivaviettiä - en nauti siitä ajatuksesta, että olen olemassa vain tyydyttääkseni toisten (miehen lasten) tarpeita. Siispä ei lapsia eikä miestäkään ellei sitten löydy sellaista valiourosta, joka osaa itse huolehtia itsestään eikä hae naisesta vain seksi-, kotityö- ja lisääntymisautomaattia.
No, kai se sitten on vaan itsekkyyttä ja narsismia kun ei halua tehdä elämästään helvetillistä kärsimystä vaan haluaa olla onnellinen..
- jonka käsitys elämästä
rajoittuu hedonismiin ja hyväksikäyttöön
- ihmistuntija?
Näit vaivaa vaan lukeaksesi tekstin "en tee lapsia". Ja tästä se sättiminen sitten taas alkoi....
Onko oma elämä todella noin vaikeaa, ettei voi ottaa vastaan erilaisen (kuin mitä olet) ihmisen herkkää kirjoitusta vastaamatta verissä päin.
Grow up, will you.
- ..pidot ne paranee
sinullapa on ongelma - ja ISO.
olet jossain elämäsi kohdassa vaurioitunut etkä halua kasvaa aikuiseksi.
aikuinen ihminen ottaa vastuun seuraavasta ja edellisestä sukupolvesta.
mitä sinä teet?
otat vastuun rilluttelusta ja itseesi käpertymisestä.
no, tervemenoa vaan mielenterveysongelmiin, jotka koittavat koht´silleen - viimeistään silloin, kun kaikki kaverisi ovat pariutuneet, eikä sinulle ole jäänyt enää kunnos miestä, jonka kanssa perustaa perhe.
EI - ei suinkaan kaikkien tule sitä perhettä perustaakaan...parempi ,että tätä haluamattomat eivät jatka geenejään eteenpäin...
mutta elät venytettyä nuoruutta, jonka et soisi päättyvän.
mieti pari askelta eteenpäin elämääsi ja kypsy siitä!- elämää---
Tulin vahingossa raskaaksi ja menin naimisiin, mutta erosin pian. Nyt tyttäreni on aikuinen ja vihdoinkin olen vapaa elämään yksin sitä elämää jota olen aina kaivannut ja olen onnellisempi kuin koskaan.
Toiset meistä on tarkoitettu elämään yksin; ei silti tarvitse olla yksinäinen. - miten hänet koet
elämää--- kirjoitti:
Tulin vahingossa raskaaksi ja menin naimisiin, mutta erosin pian. Nyt tyttäreni on aikuinen ja vihdoinkin olen vapaa elämään yksin sitä elämää jota olen aina kaivannut ja olen onnellisempi kuin koskaan.
Toiset meistä on tarkoitettu elämään yksin; ei silti tarvitse olla yksinäinen.Entäs tytär, onko hän ollut sinulle taakka ?
Vai oletko onnellinen, että sinulla on hänet.
Meitä on todellakin moneksi, mutta silti suurin osa ihmisistä ei kadu lapsiaan. Surullista, jos niin on kohdallasi käynyt.
- pena.kk
Elämässä on oikeus tehdä valintoja,kertomasi mukaan,nämä on sinun valintoja voisin kyllä epäillä niitten vahvuutta onpa sinulla niin paljon tapahtuvaa tulevaisuudessa.Kyllä sitä rakkautta kumminkin haluaa antaa ja saada.Hyvä että siihenkin on meillä mahdollisuus.
Oikeesti halit sinulle.T.Pena - StayingPower85
juuri noin! mitä sitä turhaa hössöttää jostain perheistä ja omakotitaloista kun on onnellinen että on kavereita! =) itse olen mies ja ajattelen juuri samalla tavalla !
- Mies 60-luku
Hienoa toki, että on rohkeutta olla erilainen.
Toisaalta niin nuoriso-menttaliteettia olla - Villi ja Vapaa. Tarvittaessa seuraa löytyy.
Kymmenen vuotta lisää ja - ok - edelleen Villi ja Vapaa, toimii kyllä.
Vielä 10v - nainen 47 - joko Varovainen ja Vapaa .. jonka syliin ei enää niin juoksijoita?
Ja lisää 10v .. joko Väsynyt ja Vapaa ?
Ja lisää vuosia ... piittaako kukaan?
Onko elämää ympärillä.
Kantaako Villi ja Vapaa-menttaliteetti hautaan saakka ?- pppphh
Hehe, tottakai, sitten kuolee ja on kuollut, mutta vapaa :D
- Mies-60l
pppphh kirjoitti:
Hehe, tottakai, sitten kuolee ja on kuollut, mutta vapaa :D
Hoho..
Aivan, viimeisen huokaisun jälkeen saanee sielu villinä ja vapaana liidellä ...:) - 34 vee Nainen
Mies-60l kirjoitti:
Hoho..
Aivan, viimeisen huokaisun jälkeen saanee sielu villinä ja vapaana liidellä ...:)Ei muksuja, ei ukkoa..olen silti onnellinen :)
Mieluummin näin vapaana kuin 20 vuoden kahleissa lasten kera.
Mies saa tulla elämään (vapauteni pidän silti) mutta ei lapsia koskaan! - Vähemmän Villi, mutta vapaa
34 vee Nainen kirjoitti:
Ei muksuja, ei ukkoa..olen silti onnellinen :)
Mieluummin näin vapaana kuin 20 vuoden kahleissa lasten kera.
Mies saa tulla elämään (vapauteni pidän silti) mutta ei lapsia koskaan!Aivan,
Vielä "kantaa" muutaman vuoden.
Mutta olisihan fiksua antaa miehen tulla ..
Ettei tuossa joskus - tarttis yksin pelkästään kävelykeppiin nojailla ;)
- miespuolinenhenkilö
Miusta se on sairasta miksi ihmiset eivät voi olla ystävällisiä toisiaan kohtaan ja pyytettömästi rakastaa. Miksi täytyy vaatia ja omistaa. Sitten kun näitä vaatimuksia kasataan niskaan, onkin tilanteessa että ei enää jaksa. Luottamus ihmisiin menee. Toinen sairas asia tässä yhteiskunnassa on naiset jotka syyttävät miehiä tai muita ihmisiä kaikista elämänsä ongelmista, aiheuttaen näin turhia ennakkoluuloja. Ei niillä ennakkoluuloillakaan mitään voiteta. Sinun ennakkoluulot ovat että miehet ovat kaikki samanlaisia, niitä ei jaksa. Kaikki lapset ovat samanlaisia niitä ei jaksa saada. Ihmiset on ylipäätään samanlaisia, koska eivät hyväksy sinua. Hyväksytkö itsesi ehkä pitäisi kysyä.
- na25vinen
Itse olen aloittajan kanssa aika samoilla linjoilla. En halua itselleni miestä, enkä todellakaan lapsia. Haluan viettää koko elämäni bilettäen, baareissa ja klubeilla hengaten kavereitten kanssa ja elää elämää täysillä. Silloin tällöin ehkä vähän seksiä jonkun komeen uroksen kanssa, mutta siihense sitten jääkin. Olen siis 25-vuotias nainen. : )
- helpoin tapa
Syyttää muita, itsehän olemme täydellisiä!
- kiva nähdä
na25vinen kirjoitti:
Itse olen aloittajan kanssa aika samoilla linjoilla. En halua itselleni miestä, enkä todellakaan lapsia. Haluan viettää koko elämäni bilettäen, baareissa ja klubeilla hengaten kavereitten kanssa ja elää elämää täysillä. Silloin tällöin ehkä vähän seksiä jonkun komeen uroksen kanssa, mutta siihense sitten jääkin. Olen siis 25-vuotias nainen. : )
kiva olisi törmätä suhun kun olet viiskymppinen lihava alkoholisoitunut lehmä etkä ole oppinut elämältä mitään muuta :)
- Juuuuuupa
Miustab tuntuu että sun pitää otta puolisoksesi transu. Silloin voit itse päättää onko hän sun miehesi vai naisesi. Voitte joskus leikkii vaikka kimppakivaa kun puolisosi on mies-nainen-mies-nainen...ohos, no jompsin kumpsin...ja sie oot sit se imisä. Lapsiongelma hoituu sillä että ostat spermapankin ja laitat säästösi spermapankkitilille...sehän olis melkein sama kuin sulla olis melkein lapsi...Näin yksinkertaisilla ohjeilla selviät mainiosti ongelmistasi eikä tartte muuta kuin aamupuron keität kertaalleen keitettyyn veteen ja hyppäät hapsinkeikkoo. Ja silloin kun ahistaa niin liukenen peräkamariin, laitat kuulokkeet korville ja kuuntelet kamarimusiikkia. Kuunnellessasi voit samalla kemmertää lattialla ja päästellä tuhnupieruja pierunvaimentimesi lävitte..
- Ainoalaatuinen
Minäkin ajattelin vielä noin 35-vuotiaana, etten halua lapsia. Tosin en olisi ollut kypsäkään perhe-elämään, en voinut kuvitella, että joku välittäisi minusta, enkä pystynyt käsittelemään ihmissuhteita - kiitos lapsuuskotini! Vasta siitä eteenpäin aloin toivoa "tavallista elämää" pallo jalassa (mies, lapsi, talo...) mutta koska en voinut saada lapsia, masennuin, en edes yrittänyt etsiä miestä, jonka olisin kelpuuttanut isäksi, vaan tyydyin tossukkaan, jonka nyt olen jättänyt. Jospa minulle olisi jossain valmis perhe, joka huolisi minut jakamaan arkensa ja juhlansa. Ilman sitä suru on koko loppuelämän seuralaiseni. (Nainen ikäluokkaa 40-50.)
- mies 25v
Mullakin lähestyy kolmekymppiä, mutta perheen perustaminen ei vois v§!"u vähempää kiinnostaa. Saa nukkua yöt rauhassa, ei tartte heräillä minkään pennun kitinään. On vapaa menemään miten haluaa. Villi ja vapaa sinkku. ;-)
- oyugoyugoyfgo8y
Jotkut unelmoivat koko ikänsä perheestä, mutta eivät saa sitä koskaan. Esimerkiksi vakavasti kehitysvammaisen on vaikea saada kumppania.
Jotkut menevät naimisiin rahan tai maineen takia.
Jotkut löytävät jo nuorena elämänsä rakkauden ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Jotkut elävät surkeassa avioliitossa, riitaisessa ja väkivaltaisessa suhteessa, mutta eivät "uskalla" hakea eroa ennen kuin on liian myöhäistä.
Jotkut menevät hyvinkin nuorina naimisiin koska se on pakko (esim. jossakin päin Afrikkaa). Jos vaimo hakisi eron, hän kuolisi.
Jotkut viettävät sinkkuelämää ja ovat onnellisia.
Ihmisiä on erilaisia. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää. Älä tee lapsia tai hanki miestä ellet itse halua. Sano ystävillesi, että tykkäät elää niin kuin nyt. Sinulla on vähän samantyyppinen ongelma kuin homopojalla, jolle sanotaan että kyllä sä vielä sen tyttöystävän löydät jne.
Vaikka sinulla ei olisi lapsia tai miestä, et ole välttämättä yksinäinen. Voit käydä baarissa ystäviesi kanssa huvittelemassa ja lenkkeillä koirasi kanssa. - Minfana
Minä en ole koskaan halunnut lapsia, sen olen tiennyt kauan. Avo- tai avioliittokaan eivät ole olleet suunnitelmissa. Vaikken ole enää kovin nuori (45-v.), katsovat jopa ventovieraat ihmiset asiakseen kysyä, miksi minulla ei ole miestä ja lapsia. Ja sitten "lohduttavat" että kyllähän sitä vielä ehtii. Just joo, kun ei pätkääkään kiinnosta. Muutaman kerran olen kysynyt takaisin, että miksi itselläsi on perhe - johan ovat mykistyneet.
Ihmisiä pelottaa kaikki erilainen. Erityisesti vapaa nainen on uhka kaikille parisuhteessa oleville naisille - varmaankin siksi ovat innoissaan naittamassa jokaista vastaantulevaa sinkkua, ja kuulustelevat sinkkuuden syistä. Pitäähän heidän mielestään jokaisen elää ja olla normien mukaan.
Minä arvostan vapauttani ja aion pysyä vapaana. Toivottavasti sinäkin jaksat pitää puolesi ja tehdä kuten itse parhaaksi katsot - älä anna kenenkään toisen mielipiteen muuttaa omaasi. Edes minun. Ja jos joskus haluatkin perheen perustaa, siitä vaan - mieli voi muuttua :)
Hyvää ja kaunista kevättä sinulle! - mievaan...
kuule, on tosi hienoa että tiedät mikä olet ja mikä parasta, et sitten yritäkkään olla muuta kuin olet. Se ois nimittäin helvetin väärin, jos hommaisit puolison, jota et halua ja pilaisit sen elämän ja kaiken kukkuraksi "hommaisit" lapsen/lapset joita et halua ja täten pilaisit niittenkin elämän, tahtomattasikin, kun et niitä kerta halua. Jätä jo hiivattisoikoon muitten mielipiteet omaan arvoonsa!!! Kaunista kevättä, on tosi hienoa että tiedät mikä olet ja mitä haluat ja elät sen mukaan :) Se on tervettä se!
- nainen 56v
Parempi yksin ja lapsettomana, jos siltä tuntuu kuin parisuhteessa lasten kanssa väkisin. Niitä näkee joka päivä ja monta kerrallaan.
Minäkin onneton yritin sitä aika ajoin, mutta muutama vuosi sitten totesin, ettei minusta ole parisuhde eläjäksi, todellakaan.
Miestä en todellakaan halua arkeeni, juhlaan ehkä joskus! - weskuu
Älä vaan hanki miestä tai lapsia ,ota korkeintaan joku mauton lemmikki ja säästä yhteiskunnan varoja pitämällä ittes piikana .Jokainen petaa niinkuin makaa.
- yksin vai kaksin...
"mun ongelma on se, että en tahdo lapsia, enkä välttämättä miestä tai muutakaan perhettä"
Jos viihdyt yksin niin miksi se on sinulle samalla ongelma? - Sössis
Te ette vain saa miestä. Ehkä joku päivä.
VITTUUKS TÄÄLLÄ VALITAT , tää elämän meno vaan on tällästä . Et sä oo epänormaali jos haluat olla sinkku .
- "kohtalontoveri"
Pidä vain ajatus kirkkaana mielessäsi.Ja valinta on Sinun,ja vain Sinun.Koita suhtautua niihin "hössöttäviin"kavereihin hienotunteisesti vaikkakin se joskus raskaalta tuntuu.Olen 70 kymppinen ja ajattelen, jos olisin sinunikäisesi voisinko kasvattaa ja hankkia lapsia.Kaikki vain näyttää niin pinnalliselta elämä.
- perheloukku
Mikä on sitten normaalia?
Minun normaalini on juuri se, etten tee lapsia tai astu avioon. Epäjärjestys kosmoksessa koittaa jos toimin toisin.
Mies on, mutta suhdekin on hyvä kun emme koteloidu liikaa. On aikaa ystäville ja matkustelulle. Kuinka muka haluaisin rikkoa tämän onnellisuuden kuplan pöhöttyneellä aviomiehellä, lapsilla, asuntolainalla ja kahdella autolla pihassa.
Perheellisten elämä ei vaikuta kovin ekologiselta, ja tuntuu kun persoonat kaivautuisivat jonnekin rooliensa taakse unohduksiin.
Pelottavaa. - ......
miten jotkut kehtaavat edes riidellä naista asioista. vielä jossain suomi24:ssa :D
mutta juu, ymmarran tilanteesi erittäin hyvin, monet ystavani ovat samanlaisia.
ja miksi pitaisi TEHDA lapsia, miksei voisi adoptoida lasta, jolla ei ole vanhempia, huonot elinolot... ? nain teimme mieheni kanssa.
se jos joku on itsekasta, jos tekee "omia lapsia" ;) ? tayttakaa tata yliahdettua maapalloa viela enemman.
on siella suomi-junttilassa ahdasmielista porukkaa. onneks joitain fiksuja tapauksia. fiksut lahtee sielta karkuun heti kun on varaa.
kunnioitan elamantapaasi, pida siita kiinni. - ei kannata sekaantua huonom...
piin, seurustele peilin kanssa.
- Helmimies
Moi,
Ei vastuullisuus tai vastuuttomuus lasten tekemisestä riipu.
Maailmassa ja Suomessa kyllä riittää lapsia, joista huolehditaan huonosti. Itse asiassa on hyvä tasapainottaa liikaa lapsia tekeviä sillä ettei itse tee lapsia. Ja vastuuta voi kantaa monella tavalla. esim. kuluttamalla ekologisesti, olemalla töissä lastensuojelussa, kehittämällä omaa eettistä ihmisyyttään, huolehtimalla vanhuksista, olemalla hyvä kanssaihmisille, paljastamalla paskamaisuuksia jne.
Ne jotka sanovat lapsettomia vastuuttomiksi eivät paljoa tämän maapallon menosta ymmärrä.
Kaikki tukeni sinin valinnoillesi.
Pearlmale - Nimetön
Ei vastuullisuus tai vastuuttomuus lasten tekemisestä ole kiinni. Maailmassa ja Suomessa riittää ihan tarpeeksi lapsia, joista ei pidetä hyvää huolta.
Ja vastuuta voi kantaa monella muullakin tavalla:
kuluttamalla ekologisetsi, huolehtimalla huonosti huolehdituista lapsista, auttamalla vanhuksia, kehittämällä itsestään ettisesti hyvä ihminen, tuntemalla vastuunsa kanssaihmisistä,
antamalla ja saamalla intohimoa ja hellyyttä,
palajastamalla paskamaisuuksia jne.
Uskalla olla itsesi, kaikki tuki sinulle
Pearlmale - tähti
Olet aivan normaali, ja ajattelet selvästi omilla aivoillasi. Olen pitkälti samaa mieltä asioista kanssasi, en koskaan hanki lapsia koska en niistä pidä (toisin kuin sinä) ja en ikinä ole kokenut perhe-elämän olevan minulle mielekästä. Seurustelen kyllä, onnellisesti, mutta en minä halua perhettä. Näin on hyvä. Ystäviäkin on, mutta nautin yksinolosta kovasti, sillä teen luovaa työtä. On ihanaa, että kaikki ihmiset eivät ole sellaisia hormonihirmuja, jotka lisääntyvät koko pallon täyteen.
- Ettet "hanki"
Ensinnäkin ystävä hyvä: miestä, lapsia, ja asuntolainaakaan ei noin vaan "hankita".
Se kyky vastata muista ja itsestäänkin yhdessä muiden kanssa tarvii oikeasti fyysisen ja henkisen kyvyn ,tasapainon,halun,sekä aidon tahdon vastuuseen ja täten tulee tietoiseksi tuleeko siitä onnelliseksi ja kykeneekö näkemään myös asioiden tärkeysjärjestyksen.
Luuleminen tarkoittaa varmaankin pelkoa kohdata kyseisiä vastuita sillä se on täysin totta ettei lasten ja perheen sekä yhteiselämän jakaminen ole samma itsensä näpaan tuijottamista ja sen yksilö imgon ylläpitämistä.
Suosittelen lämpimästi aitoa suhdetta itseen, kumppaniin ja lapsiin jos luoja suo sillä sitä onnea et saa mistään etkä pysty sitä vertaamaan jos et ole kokenut.
Mikäli oma elämäntarkoiutus onkin olla vain yksin on pitkässäjuoksussa arvioitava se asia uudestaan ja tulee eteen.
Lapsia ei tehdä noin vaan, vaan nykyajan "aikuis käsitys" on täysin pielessä koska lapsista ajatellaan kuin tavaroista ja välttämättömistä vaihtoehdoista muien "vastuiden /huvitusten ) joukossa.
Omituista mittailua koko asia!
Kohtalotovereita et kysymykseesi tarvitse vaan kysyt itsekkin itseltäsi oletko itsekäs? Kyllä olet noilla ajatuksilla ja sillä siisti.
Onko lähinnä kyse häpeästä tai kuinka vältellä moista asiaa siten ettei kovin moni huomaisi itsekeskeisyyttäsi.
Eihän sua kukaan velvoita mihinkään joten ole onnellinen vain ihan kyselemättä sillä sullahan on jo kaikkea. - jos ei haluja
ja kykyjä ottaa toista ihmistä huomioon, miksi rääkätä parisuhteessa toista osapuolta jos ei ole haluja tai taitoja ottaa puolisoo huomioon, parempi että eleletkin yksin! eli oikein teet!
- tero yliraatikka
mieti kahesti ennenkö otat kaverin ei se välttämättä sovi kaikille ja on siinä riskitki voi tulla jätetyksi ja kaikki ei kestä tulla voi seota ja naiset haluaa monesti lapsen jos et ole varma pystytkö oleen hyvä isä niin elä sinkkuna ettei lapsen tarvi kärsiä sun tressistä ja tyhmyytestä ja sitten voi saata sukupuoli tautin jos on nopea haussa sex bar sieltä ei kannata hakea naista
- Epänormaali
Jo aluksi toteat ettet halua normaalia elämää!
Luulet olevasi onnellinen! Sotket perhe ja lapsi asian omaan henkilökohtaiseen ongelmaasi. On totella oikein ettei hanki mitään muiden kanssa ennekuin tunnet itsesi.
Yleensä ja yhä enenevästi naiset ovat kyvyttömiä perheeseen ja lapsiinkin.
Kyse on myös useasti siitä että on lesbo ja feministi joten mies on mahdoton hyväksyä elämänkumppaniksi sekä että jakaa asioita tai vastuita miehen kanssa.
Teetkö itsellesi härkästä kärpäsestä? Tuskin kukaan lapsia haluasisikaan sun kanssa kun tietäisi ailahtelevasiuutesi.- nainen25vvww
Itse olen aloittajan kanssa aika samoilla linjoilla. En halua itselleni miestä, enkä todellakaan lapsia. Haluan viettää koko elämäni bilettäen, baareissa ja klubeilla hengaten kavereitten kanssa ja elää elämää täysillä. Silloin tällöin ehkä vähän seksiä jonkun komeen uroksen kanssa, mutta siihense sitten jääkin. Olen siis 25-vuotias nainen. : )
= - Ainoalaatuinen
Vaikka minä perheen olisin halunnutkin nyt kypsässä keski-iässä ja minulla on ollut avomies, en ihmettele yhtään sinkkua, joka oikeasti on onnellinen yksin. En myöskään pidä teitä/heitä uhkana itselleni tai kauneutensa kenties kadottaneille perheenäideille :)
Luulen joidenkin (yksinkertaisen sielujen) vain todella luulevan, ettei kukaan voi olla yksin onnellinen! - materiaali hallitsee
nainen25vvww kirjoitti:
Itse olen aloittajan kanssa aika samoilla linjoilla. En halua itselleni miestä, enkä todellakaan lapsia. Haluan viettää koko elämäni bilettäen, baareissa ja klubeilla hengaten kavereitten kanssa ja elää elämää täysillä. Silloin tällöin ehkä vähän seksiä jonkun komeen uroksen kanssa, mutta siihense sitten jääkin. Olen siis 25-vuotias nainen. : )
=Materiaali hallitsee mieltäsi, eikä ihme, olethan tämän meidän yhteiskunnan sivutuote. Ajattelet kaikkia asioita objekteina, tavaroina joiden ainoa hyöty on hyödyttää sinua. Onko sinun mielestä muilla kuin sinulla aivotoimintaa ollenkaan? Tunteita? Sinulla niitä tuskin on :)
- jeppugggg
Naulan kantaan! Tämähän on ongelma! Mitä? Yksinolo tuottaa ongelmia, eikö se yksityisyys nyt ole hyvä juttu sitten vai onko se hyvä. Outoa että tähän tarvitsee sitten muilta ihmisiltä vahvistuksen jos on niin täydellinen yksin.
- kerrottiin
sääli on tunne mikä pohjaa huonoon itsetuntoon ja itsepetokseen.
- heha-
Yksinäisyys suuri ongelma,helsingissä,joka toinen asuu yksin,mielenterveys ongelmat lisääntyy,mielialalääkkeet yleistyy,yksinäisyys oma valinta.
- vaan menee
materiaali hallitsee kirjoitti:
Materiaali hallitsee mieltäsi, eikä ihme, olethan tämän meidän yhteiskunnan sivutuote. Ajattelet kaikkia asioita objekteina, tavaroina joiden ainoa hyöty on hyödyttää sinua. Onko sinun mielestä muilla kuin sinulla aivotoimintaa ollenkaan? Tunteita? Sinulla niitä tuskin on :)
kun on tarpeeksi paljon yltäkylläisyyttä, ihminen muuttuu itsekkääksi kun ei ole enää mikään pakko uhrautua ja ajatella muita, normaalia vai sairasta, kuka tietää!!eli ihminen ion vain ihminen, eläin joka tuhoaa muita lajeja saadakseen itse hyödyn maapallosta, no, ehkä ihminen on normaalein juuri itsekkäänä oman edun tavoittelijana ja tuo sosiaalinen ihminen on vain köyhyyden ja kurjuuden tuoma selviytymis pakko!!
- "biletys" se kaikki
nainen25vvww kirjoitti:
Itse olen aloittajan kanssa aika samoilla linjoilla. En halua itselleni miestä, enkä todellakaan lapsia. Haluan viettää koko elämäni bilettäen, baareissa ja klubeilla hengaten kavereitten kanssa ja elää elämää täysillä. Silloin tällöin ehkä vähän seksiä jonkun komeen uroksen kanssa, mutta siihense sitten jääkin. Olen siis 25-vuotias nainen. : )
=Kaikessa.Sieltäkö ammennat elämäsi voiman,ainakin osan.Eikö niissä liiku samat henkilöt,ja samat puheet.
JK.mä kävin bilettämässä 2002 syksy Kilpisjärvellä Retkeilymajalla,ei ollut tuttuja. - naista
Olen huvittuneena lukenut koko ketjun läpi.
Vali vali seli seli voi voi oi oi tälläistä ???
Olen deittaillut aika aktiivisesti vuosia ja tavannut satoja naisia 25v - 50v ikäryhmässä.
Nainen on käytökseltään aina arvaamaton, ennalta ei pysty päättelemään miten treffit päättyvät. On fiksuja kauniita naisia, jotka käyttäytyvät kuin miehet, käyttävät hyväkseen ja heippa. Sitten niitä epätoivoisia takertujia, joille kelpaa kuka tahansa hörhö. Oman suolan peliin tuo huijaajat ikä/pituus/paino jopa kuva profiilissa ei ole oma. Naiset pääsääntöisesti asettavat tiukat kriteerit deitilleen, mutta itse
unohtavat tietyt lainalaisuudet. Miksi ihmeessä 50v 30kg ylipainoinen kolmenlapsen äiti tosissaan etsii 25 - 30v urheilullista pitkää miestä tositarkoituksella. Toinen uskomaton totuus on, että mies olisi alisteinen eka treffeillä, mihin mahtaa tälläinen luulo perustua
Tässä kuukausi sitten tapasin naisen keskustan kahviossa, mikään ei pitänyt paikkaansa, mitä hän oli kertonut itsestään. Istuimme kahviossa ja hän puhui kovaa ja korkealta, niin että kaikki
kuulivat hänen vuodatuksensa. Noin 15min tätä kielikylpyä kesti, istuin hiljaa ja nyökkäilin.
Yht äkkiä hän huusi " et ole minun tyyppiäni" sitten älä ala seuraan minua jätä minut rauhaan.
Nainen nousi ylös ja poistui ylväästi. Mikä teitä naisia vaivaa, istuin pöydässä koska olin
hänet pyytänyt kahville, siis velvollisuuden takia. Varmaan hänkin näki ettei juttu jatkuisi ja siksi päätti "jättää" minut. Kunnollinen mutta tylsä mies jää 100 varmasti ilman naista ja sulavakäytöksinen retku onnistuu helposti.
Naiset tuijottavat ulkonäköön, joka on ensimmäinen virhe miehen valinnassa. Kaunis ja lutunen mies on peluri, häntä et sinä pysty kesyttämään. Ekoilla treffeillä naiset käyttäytyvät samankaltaisesti iästä riippumatta. - Rob1nood
Tähän on vielä ihan pientä yleisen pahoinvoinnin purkua ihan mihinkä tahansa aiheeseen liittyen.
Yliopistomme blogissa raivottiin ihan täysillä kun ruokajono liikkui toisten mielestä liian hitaasti ja joskus elämästä hukkantui 15 sekuntia tai jotain siihen suuntaan... siis ei mitään rajaa
Itse olen viihtynyt parisuhteessa ja itsekseni. Ei ole paineita talolainoihin eikä auto sellaisiinkaan. Vanhana katselen vaan klassikko elokuvia ja painelen morffiini nappulaa, ehkä pajauttelen jos lääke röyhy sallitaan. - nimitys on myötätunto
kerrottiin kirjoitti:
sääli on tunne mikä pohjaa huonoon itsetuntoon ja itsepetokseen.
sääli on kyllä lähempänä vahvaa myötätuntoa, mutta voihan itsekäs ihminen käyttää tuotakin nimitystä säälistä, sääli on ihmisen paha olo jonkun huono-osaisen tms puolesta, eli myötätuntoa!
- sosiaalinen tunne
eli sääli laittaa ihmisen auttamaan, eli parempi kun itsekkyys!
- jane1972
Minäkään en halua halua tehdä omia biologisia lapsia. Lapsia minulla kuitenkin on, niitä muiden tekemiä lapsia. Kaikista ei ole vanhemmiksi, vaikka lapsia tekevätkin.
Eli pysyn täällä junttilassa, vaikka koen fiksu olevanikin. Täälläkin on autettavia lapsia... - sepä juuri
Niinhän se menee, että pelko estää tekemästä asioita, monesti jopa sellaisia, jotka olisivat itsellekin hyväksi, lopultakin. Mutta onneksi elämä on kasvua ja toivottavasti niin on. Mitä rahassa tavoittaa se kyllä muutoin köyhdyttää ellei uskalla elää. Todellinen vapauskin on aivan muuta kuin mitä tässäkin keskustelussa sen kuvitellaan olevan. Se ei ole sitä, että on riippumaton toisista ihmisisistä tai ympäröivästä yhteisöstä tai kuvittelee olevansa sitä. Se löytyy tasapainosta itsensä ja muiden välillä, toisaalta luonnosta voi löytää paljon.
Ihminen on lopultakin unohtuva, yksilöt katoavat, miksiköhän. Iän myötä sen vaan tajuaa, mistä se todellinen vapaus löytyy, ihmisen tekemisen ei välttämättä tarvitse olla niin suurta ja näkyvää. Nimittäin tyydytys yleensä löytyy vähästä ja halvasta. Niin se vaan menee :) Eheys on sitä että ei tarvitse tehdä itsestään näennäisesti jotain suurta. Tai yrittää.
Sitä en väitä, etteikö ihminen voi yksinkin elämällä löytää tyydyttävää elämää. En ollenkaan. Mutta siitä olen varma, että nykyajan pinnallisuudesta jopa ihmissuhteissa, vääränlaisen yksilöllisyyden korostamisesta ihminen ei löydä tasapainoa.
Pelkoa se on, tekosyiden esittämistä ja itsensä pettämistä. Epävarmuus verhoutuu sitten vaikka yksilöllisyyden korostamiseksi väärin perustein.
Mutta menee se niinkin, että asioita tajuaa vasta jälkikäteen, toisaalta toisenlaisesta elämästä ei tiedä ellei sitä koe. On varmaan hyvä elää yksin aikansa ainakin. Mutta ei kannata pettää itseään, jos sitoutuminen ei "kiinnosta". Kannattaa miettiä omia vaikuttimiaan, alitajuntaisia pelkojaan. Niitä nimittäin on jokaisella, ihan jokaisella. - ole minä?
nimitys on myötätunto kirjoitti:
sääli on kyllä lähempänä vahvaa myötätuntoa, mutta voihan itsekäs ihminen käyttää tuotakin nimitystä säälistä, sääli on ihmisen paha olo jonkun huono-osaisen tms puolesta, eli myötätuntoa!
Siis että säälin sinua, kun et halua kokea samaa kuin minä. Niinkö? Vai mistä moinen sääli kumpuaa... Siitä kun ei näe muuta kuin omansa. Se ei ole sääliä, vaan itsepetosta juuri!
- tapa elää
sepä juuri kirjoitti:
Niinhän se menee, että pelko estää tekemästä asioita, monesti jopa sellaisia, jotka olisivat itsellekin hyväksi, lopultakin. Mutta onneksi elämä on kasvua ja toivottavasti niin on. Mitä rahassa tavoittaa se kyllä muutoin köyhdyttää ellei uskalla elää. Todellinen vapauskin on aivan muuta kuin mitä tässäkin keskustelussa sen kuvitellaan olevan. Se ei ole sitä, että on riippumaton toisista ihmisisistä tai ympäröivästä yhteisöstä tai kuvittelee olevansa sitä. Se löytyy tasapainosta itsensä ja muiden välillä, toisaalta luonnosta voi löytää paljon.
Ihminen on lopultakin unohtuva, yksilöt katoavat, miksiköhän. Iän myötä sen vaan tajuaa, mistä se todellinen vapaus löytyy, ihmisen tekemisen ei välttämättä tarvitse olla niin suurta ja näkyvää. Nimittäin tyydytys yleensä löytyy vähästä ja halvasta. Niin se vaan menee :) Eheys on sitä että ei tarvitse tehdä itsestään näennäisesti jotain suurta. Tai yrittää.
Sitä en väitä, etteikö ihminen voi yksinkin elämällä löytää tyydyttävää elämää. En ollenkaan. Mutta siitä olen varma, että nykyajan pinnallisuudesta jopa ihmissuhteissa, vääränlaisen yksilöllisyyden korostamisesta ihminen ei löydä tasapainoa.
Pelkoa se on, tekosyiden esittämistä ja itsensä pettämistä. Epävarmuus verhoutuu sitten vaikka yksilöllisyyden korostamiseksi väärin perustein.
Mutta menee se niinkin, että asioita tajuaa vasta jälkikäteen, toisaalta toisenlaisesta elämästä ei tiedä ellei sitä koe. On varmaan hyvä elää yksin aikansa ainakin. Mutta ei kannata pettää itseään, jos sitoutuminen ei "kiinnosta". Kannattaa miettiä omia vaikuttimiaan, alitajuntaisia pelkojaan. Niitä nimittäin on jokaisella, ihan jokaisella.Oletko kuullut, että ihmisillä on muitakin läheisiä kuin miehensä ja lapsensa. OHO! Juu, näinkin voi olla. Ja elämäänsä ei tarvitse elää yksin, jos ei valite normaalia perheyhteisöä. Päinvastoin, tällöin elämä voi olla huomattavasti riittoisampaa, kun kykenee nähdä myös sen oman kuplan taakse.
- väittänyt :)
tapa elää kirjoitti:
Oletko kuullut, että ihmisillä on muitakin läheisiä kuin miehensä ja lapsensa. OHO! Juu, näinkin voi olla. Ja elämäänsä ei tarvitse elää yksin, jos ei valite normaalia perheyhteisöä. Päinvastoin, tällöin elämä voi olla huomattavasti riittoisampaa, kun kykenee nähdä myös sen oman kuplan taakse.
Luitko ollenkaan tekstiäni ?? Et, ainakaan kommentista päätellen. Siinä ei todellakaan mitenkään tuomittu yksinelämistä, ilman perhettä elämistä. Otin enemmänkin kantaa siihen, että kuvitellaan jotain muuta kuin mitä todellisuudessa ollaan.
Ehkä se kuuluu ilmiöön, kielletään asioita, kun ei muuta uskalleta. - joskus taas ei
Minulla sama, että arkeen en miestä halua, enkä jokapäiväiseen elämään muutenkaan. Silloin tällöin voisi olla käyttöä miesseuralaiselle, mutta ilman mitään sitoumuksia. Ja vain silloin kun molemmille sopii.
- LadyinPink
Joo, ihmettelyjä on riittänyt. Nykyään ei pahemmin, "toivoton tapaus" vissiin joillekin...
- .....
Et ole vielä edes täysi-ikäinen, joten etsit vielä itseäsi. Minusta on täysin tervettä miettiä omia valintoja. Sitäpaitsi lasten tekeminen on aina suuri päätös. Kerran isä/äiti, aina isä/äiti. On ylipäätään keneltä tai minkäikäiseltä epäkohteliasta kysyä lasten tekemisestä, se on niin henkilökohtainen asia. Ei lapsia tekeviltäkään kysytä, miksi he tekevät lapsia. Sinä saat valita miten haluat, elämäsihän on sinun, ei kenenkään muun.
- samma här
Moikka
Olen noin 45v ja valinnut saman elämäntyylin kuin sinulla, päätin jo parikymppisenä etten tee lapsia. Olen silti tosi lapsirakas. Olen kuullut nuo samat säälivät osanotot ja toisilta haukut elämäntavastani.
Tärkeintä on, että on itse elämäänsä tyytyväinen ja onnellinen itsensä kanssa, nimittäin harva on ja siitähän tässä on kyse. Kun katselee ympärillä olevia pariskuntia, niin ihmiset elää tosi käsittämättömissä suhteissa, oikeissa perhehelveteissä. Jonkinlaista itsekunnioitusta toivoisi ihmisltä. Joidenkin on vaan pidettävä normitetttua kulissa pystyssä ja citymaasturi, omakotitaloa, perheidylliä yms. Minä oikeesti säälin heitä. Minäkin nautin yksinolosta, vaikka olenkin tosi sosiaalinen ja monien mielestä haluttua ja hyvää seuraa, mutta pitää olla omaa aikaa ja oma elämä.
Ainut ongelma on seksuaalinentyydytys, koska siihen kyllä kaipaisi vakituista miestä, koska en halua yhdenillanjuttuja, mutta ei kiinnosta mikään kaikkien sinkkujen Karigrandikaan.
Tsemppiä valitsemallesi elämälle! - Samassa veneessä
Olipa vuodatus elämänmuodosta, jota pidät itsellesi sopivana. Oletko varmasti onnellinen sinkkuna, kun asiaa pitää noin painavalla kädellä alleviivata?
Sinulla on oikeus näkemykseesi ja sen mukaiseen elämiseen. Sinulla on oikeus myös muuttaa mieltäsi ja ryhtyä puolisoksi ja äidiksi, kun sellainen tuntuu ajankohtaiselta. Uskon, että se päivä on hetki hetkeltä lähempänä - niin on käynyt muillekin! - Mies 30
Olen kyllä ollut aina ollut vähän sitä mieltä, ettei lapsien teolla ole oikeastaan väliä. Ei tarvii kuin elää ja katella mitä maailmassa tapahtuu, niin tulee johtopäätökseen että meitä on liikaa.
Yks kaveri jaksaa minulle höpöttää, että hommaa lapsia, jos tulee puhetta elämän tarkoituksesta tms. hohhoijaa.
Aattelin nyt elellä sinkkuna.
Saatanhan minäkin mieleni muuttaa mikäli joku todella vakavasti otettava tulee vastaan, mitä vähän epäilen. Kriteerit vaan noussut ja noussut vuosien saatossa. Enkä ole etsimässä mitään missiä joten turha alkaa meuhkaamaan.
Ihmiset nyt puhuu niistä omista hienoista jutuistaan...tehkää vaan lapsia minunkin puolesta ja antakaa muiden tehdä niinkuin huvittaa.- termi...
"joku todella vakavasti otettava" Millä haluat naisen todistavan että on todella vakavasti otettava? Kelpaako sinulle ylipäätään mikään? Entä jos on ujo, eikä osaa heti tuoda itseään esiin ja puoliaan, niin silloinko ei ole vakavastiotettava mielestäsi?
- kuin sä.
älä kuuntele muitten mielipiteitä...
Vanhana yksin? Joo se onkin oikea syy tehdä lapsia,hei haloo ihmiset!
Olen sua vuoden vanhempi ja samaistun siihen,
olen käynyt montaa tuskallista ja ei toimivaa suhdetta läpi.
Olen pettynyt monesti,saanu siipeeni,turpiini, mut on rikottu ym ym.. Mutta loppujen lopuksi olen siitä vain oppinut asioita ja itsestäni.
Olen antanut anteeksi vaikkei kukaan pyytänyt ja jatkanut matkaani,en edes tunne katkeruutta tai ei mua varjosta vanhat suhteet.
Vasta nyt olen sinut itseni kanssa ja en tarvitse miestä/lapsia tekemään mut onnelliseksi,en edes halua.Koska sellasta miestä ei ole mikä tekisi vuokseni sen mitä minä siltä odotan,sen kaiken mitä itse olen valmis tekemään häneen eteen....miksi siis tuhlata aikaa sellaseen koska yksin olen paljon rauhaisampi,stressitön,vastuuton ja voi olla ja mennä ilman että satutan ketään.
Olen matkustellut,nähnyt elämää,kulttuureita,tavannu ihmisiä,viettänyt aikaa ystävien kanssa,oppinut kieliä,asunut ulkomailla,vaihtanut ammattejani.. Näin on hyvä olla!
Jokainen tekee ainoallaan elämällään sen minkä parhaaksi näkee ja niin teen minäkin,eikä se tee kenestäkään huonoa ihmistä ettei halua lapsia.
Ne on omia valintoja ja olet niihin etuoikeutettu!
Miten paljon suomessa on yh äitejäkin, rikkinäisiä suhteita ja vaikeita suhteita tai onnettomia suhteita. Se ei tee kenestäkään huonoaa ihmistä ettei halua sellaista. Koska nykyään mikään ei ole ikuista!
Normaalielämää on tylsää,herätä aamulla lapsenhuutoon,kakkavaippoja ja syöttämistä 24/7 ja miehen passaamista siihen päälle. Se on nähty miten onnettomia ihmisitä tulee kun elämä normaalisoituu.. eletään kuin zombiet!
Elä siis täysillä,älä piittaa mitä muut ajattelee ei kaikkia ole luotu äideiksi se on vaan muitten kunnioitettavaa! - enää kelpaa
niin se nykyisin on, pitäisi olla jokin super hypridi, oscar palkittu viidesti, nobel palkittu, mieluummin kahdesti, huippu urheilijan kunto ja mallin kasvot ja samalla kova bilettäjä ja renttu!
ei ihme kun oikeata ja hyvää puolisoa ei löydy, mutta tuollaisia treffi palstoilla haetaan ja hakijat jotain viiskyppisiä katkeroituneita yksinhuoltaja läskejä! - siis olet...
Se mitä elämältään tahtoo on jokaisen yksityinen asia.
Jos päästää muut päättämään omasta elämästään, suuntaan tai toiseen, sekin on jokaisen oma asia.
Itse viihdyn yksin.
Joten se on oma valinta ja hyvä niin.
Toiset on sosiaalisempia, tarttee enemmän hässäkkää.
Kumpi on parempi? Paras vaihtoehto on se mikä itselle sopii parhaiten.
Se että sinua 'syyllistetään' voi johtua siitä että ihmiset luulee että se mikä on parasta itselle on parasta muille.
Ja kun et ole asioista samalla kannalla, tuntuu (heistä) että jätät hyvän asian kokematta tai että oot alakuloinen ja sua tarttee piristää.
Toisin sanoen se ettet ole kiinnostunut samoista asioista tulkataan masentuneisuudeksi vaikkei sitä ole. Kyse on siitä että jäät, jättäydyt sellaisista asioista ulkopuolelle jotka ei sinua koska, mikä on aivan normaalia.
Miksi hakea ongelmia? Seurustelu on monimutkainen asia. Jos se oikea löytyy tilanne voi vaikuttaa toiselta. Jos ei oikean etsiminen kiinnosta, voi olla että turhan asian vatvominen ja ressaaminen on ihan oikein turhaa ajan kuluttamista.
Kukin taablaa tavallaan.- pakko naittaminen
Siis miksi mennä väkisin naimisiin?
Hankkia elämä jossa on mies, lapsia ja lainaa?
Ei tarvitse. Rakkaus on spontaani asia.
Sitä ei saada väkisin. =)
Muodolliset liitot ja pakkonaimiset on sairaita.
Kyllä se motivaatio lähtee ihan sisäisestä rakkaudesta jos on lähteäkseen.
Eli oot ihan oikeessa, ei pidä elää miten muut neuvoo. - ottaa lainaa??
pakko naittaminen kirjoitti:
Siis miksi mennä väkisin naimisiin?
Hankkia elämä jossa on mies, lapsia ja lainaa?
Ei tarvitse. Rakkaus on spontaani asia.
Sitä ei saada väkisin. =)
Muodolliset liitot ja pakkonaimiset on sairaita.
Kyllä se motivaatio lähtee ihan sisäisestä rakkaudesta jos on lähteäkseen.
Eli oot ihan oikeessa, ei pidä elää miten muut neuvoo.mistä nuo lainat ym asiat nyt tupsahti, eihän keskustelu alkanut lainoista, itse olen ollut 22v onnellisesti naimisissa eikä ole ollut pankki lainoja
- M-MUNA
Haluatko sitä vai mitä?
- kikkelit heilumaan
no mutta, eikös se tuo sitä itsenäisyyttä ja omaa valtaa kun rakastelee ja nauttii sosiaalisesti mesessä ja heiluttelee sielä kikkeliä, eikös se nykyisin ole ihan in seurustelua, ei sukupuolitauteja, voi valita kumppanin, ei vastuuta ym jne, sehän se jotain on, ei tarvitse pelätä että aito läheisyys toisikin rakkautta! näin nykyisin
- mies_lapseton
Jokaiselle on noi tiet luotu voihan niihin itsekin jotenkin vaikuttaa. Jos kaikki tekis näin niin eihän väki kasvaisi,itse olisin halunnut lapsia , mutta ei vaan ole siinä jutussa lykästänyt.
- melkeinmaajussi
elän samassa tilanteessa paitsi olen mies 33. minun mielestä jokaisen tulisi elää ennen kaikkea itseään varten koska onhan se elämä jokaisen oma.
jokainen ihminen on erilainen ja jokainen nautti eriasioista, eli tehdään sitä mikä tuntuu itselle sopivimmalle. - xxxxx
Olen samaamieltä kanssasi, en myöskään halua sitoa itseäni ihmeemmin keneenkään.....tai olenhan tehnyt sen jo, mulla on sakemanni poika ja neitokakadu poika?
Olen tosi tyytyväinen olooni ja pidän aktiviteeteistä, mulla on mm. oma sali jossa saan myös viettää laatuaikaa, sekä vene, jossa viihdyn sen hiljaisuuden kanssa koira usein mukana....
Viihdyn myös ihmisten parissa, mutta valikoin kaverini hyvin.
En tee mielestäni mitään väärää kenellekkään, jokainen meistä vastaa viimekädessä vain ITSESTÄÄN.
Hyvää kevättä sinulle ja toivonkin, että nähtäis, tai jotain.............. - sama..
homma.. Mut en halua naista enkä lapsia.. En ehkä vielä ole valmis siihen, ehkä muutaman vuoden päästä, ken tietää..
Hei!
Vau! Kun luin kirjoituksesi, tulin TODELLA iloiseksi siitä, että vielä löytyy nainen, joka on terveellä tavalla itsenäinen ja osaa perustella valintansa erittäin järkevästi. Kun olin sinun ikäisesi, ajattelin juuri samoin, mutta minullapa ei ollut rohkeutta, ei ehkä kykyäkään toimia tavallasi. Se mikä mielestäni on tärkeintä - olet tyytyväinen omaan elämääsi ja annat muidenkin elää omaansa. Joten sydämelliset terveiset sinulle, upealle ihmiselle. Kaikkea hyvää toivottaen
Marsha- Viisas eikä viisastelija
Joko olet feikki (niin oletan) tai sitten typerys. Miksi valitat miehestä ja lapsista. Ole yksin ja sillä siisti.
Ei tuollaisen järjettömän kirjoituksen pitäisi olla suomi24:n etusivulla...eikö ole todellisia asioita? - kun elät itsellesi
Ihan oikeasti elät, minulle tuli nuo kaikki, mies, lapset, omakotitalo, lapsenlapset ja aina olen haaveillut että saisin olla yksin pienessä asunnossa ja hoitaa vain omia asioitani ja auttaa toisia silloin kun jaksan/haluan. Nyt kaikki pyörii perheen ehdoilla ja odotankin sitä päivää että pääsen eläkkeelle ja saan olla pitempiä aikoja yksin vaikka mökillä, syödä silloin kun huvittaa, nukkua silloin kun huvittaa yms. Sitä tosiaankin odotan. Se tuo minulle onnen.
- tosin mies
kun luin sun kirjoituksen niin olis kun olisin lukenut omaaelämäää... hei sä vaan oot yksinäinen susi ja sillä siisti....älä ota paineita perheen perustamisesta... en mäkään ja oon onnellinen yksineläjä kaupungin sykkkeessä... ei tarvii selitellä kellekkään mitään ,,,, yms,.,., siistii kun oikeen oivaltaaa! Vai mitä?
- naistakin.....
pärjää ihan hyvin. mihin naista tarviin? korkeintaan yhteen hommaan voi sanoa tarvitsevan ja sekin hoituu kun on hoituakseen ja ilmankin pysyy hengissä.
- kopotikopoti
naistakin..... kirjoitti:
pärjää ihan hyvin. mihin naista tarviin? korkeintaan yhteen hommaan voi sanoa tarvitsevan ja sekin hoituu kun on hoituakseen ja ilmankin pysyy hengissä.
Rimmoo on kahenlaista, oikeeta ja viäree
- huomio tulevaisuus
Pian huomaat tuolla ajattelutavalla olevasi sen verrar ryppynen ettet edes saa enää miestä, kuin toisen 44v juopon... Ton ikäset miehet yleensä on perustaneet jo perheen, ja ne jotka ton ikäsinä siis miehistä vielä paarittelee tekee sitä usein myös kaikki arkipäivätkin... Sitä vaikeammaksi se menee mitä kauemman odottaa... Kyllä sinunkin aivot vielä kasvavat ja huomaat tarvitsevasi elämään jotain tarkoitusta.
Nuorena toki... Mutta meitä on onneksi moneen junaan, toiset tykkää toiset ei... Harvemmat ei tykkää yksinolosta kuin enintään 2 viikkoa.
Minulle on tärkeää saada omia lapsia, onhan se hienoa että minusta on maailmalle suvun jatketta toisinsanottuna en itse katoa koskaan... Olen täällä aina ;)- :))))))
Luuletko ettet ole itse yksin lopussa. Jos todella uskot illuusioon siitä, että oma perhe on turvana sitten viimeisinä päivinä, tervemenoa tutustumiskäynnille vanhainkotiin. Siellä varmasti laittavat sinutkin maailman kartalle.
Ja onko muutenkaan kovin vahva peruste hankkia mies ja tehdä lapsia, ettei tarvitsisi olla yksin. Oletko koskaan kuullut ystävistä, vai onko itselläsi muuta kuin perheesi. Ai niin, aika ei riitä muuhun.....seliseli
- KIKKA 4
Sinulla on oikeus elää juuri niin, kuin sinusta itsestäsi tuntuu. Kerro myös ns. kavereillesi, että et halua miestä ja lapsia, vaan olet tyytyväinen elämääsi. Ilman näitä rasitteita. Itse avioiduin 17.vuotiaana. Kohta 46 v. olemme olleet naimisissa. 2. lasta. Välillä miettinyt näitä vuosiamme ? Vaikka on ollut iloja. Niin myös suruja. Siis. Kunnioitan päätöstäsi.
- KohtaloToveri+40
Kuullostaapa tutulta. Itse olen jo nelikymmpinen, enkä koskaan (en nuorenakaan) halunnut lapsia, enkä oikein puolisoakaan (ainakaan yhteisasumista). Olen aina asunut yksin ja viihtynyt erittäin hyvin. Useita parisuhteita ollut, pitkiäkin. Tällä hetkellä ei, enkä kaipaa.
Joskus nuorempana tuttavat ja sukulaiset kyselivät mahdollisesta perheenperustamisesta. Totesin vaan, ettei ole minun juttu. Lakkasivat sitten vuosien myötä kyselemästä, kun huomasivat, että olen tosissani.
Minusta tässä elämäntavassa ei ole mitän outoa eikä erikoista eikä sitä tarvitse kenellekään perustella jos ei halua. Jotkut ovat perhe ja/tai parisuhdetyyppejä ja jotkut ei.
Mitään itsekästä tässä elämäntavassa ei ole, päinvastoin. Minusta on itsekästä tehdä lapsia jos ei niitä oikeasti halua, ja myös hoida ja kanna vastuuta. Näitäkin tapauksia on riittämiin, myös omassa tuttavapiirissä pari.
Tehdään ympäristön paineesta, kun muillakin on, ehkä isovanhempien toiveesta, kun vauvat ovat niin sulosia tmv. Sitten kaikki eivät jaksa sitä vastuuta. Se jos mikä on itsekästä. Lapsiahan tehdään itsekkäistä syistä, halutaan omien geenien jatkuvan jne.
Sallitakoon jokaiselle valitsemansa elämäntapa. Jos haluaa perheen niin kukin perustakoon sellaisen. Jos ei niin sallittakoon se myös, ilman suurempia ihmettelyjä ja kummasteluja.
Jatka vain valitsemallasi tiellä, ymmärrän varsin hyvin halusi elää itsellistä elämää yksin vaan ei yksinäisenä. Yksineläminen ei todellakaan tarkoita yksinäisyyttä, sekään ei kaikille ole selvä asia.
Itselläni on myös samantapainen juttu lasten kanssa. En ole koskaan ollut lapsirakas, tosin en lapsia inhoa enkä mitenkään karsastakaan. Mutta eivät ne herätä mitään tunteitakaan, lähinnä neutraali suhtautuminen. Kuitenkin tulen lasten kanssa yleensä hyvin toimeen ja useimmat ovat seurastani tykänneet.- useita parisuhteita ja yksi...
Jo tekstisi kertoo epäloogisuuden jutussasi. Haluat oola ja viihdyt yksin...ja jo useita perisuhteita ollut, pitkiäkin.
Taitaa olla sillä lailla, että kukaan ei viihdy seurassasi pitkään ja sinä, kettu..."happamia nuo oksalla olevat pihlajanmarjat" >:)) - KohtaloToveri+40
useita parisuhteita ja yksi... kirjoitti:
Jo tekstisi kertoo epäloogisuuden jutussasi. Haluat oola ja viihdyt yksin...ja jo useita perisuhteita ollut, pitkiäkin.
Taitaa olla sillä lailla, että kukaan ei viihdy seurassasi pitkään ja sinä, kettu..."happamia nuo oksalla olevat pihlajanmarjat" >:))Älä puhu elämästäni, kun et siitä mitään tiedä. Pelkkiä vääriä oletuksia ja johtopäätöksiä. Mielipiteistäsi kuultaa ahdasmielisyys ja pikkusieluisuus. Parisuhteissa minä olen ollut se, joka on halunnut lopettaa eli seurastani on varsin paljon pidetty. Näin se vaan on, en voi sille mitään. Paitsi yhdessä suhteessa. Ja tähän ikään mennessä niitä suhteita on jokunen ehtinyt olla, siinä mitään kummallista ole. Ja menneiden parisuhteiden myötä nimenomaan olen tajunnut, että en ole enkä ole koskaan ollutkaan parisuhdeihminen, enkä perheihminen. Tosin tuon jälkimmäisen tiesin jo parisuhteissani. Ja sanoinkin aina, että en sitten koskaan halua asua yhdessä enkä perustaa perhettä. Jotkut hyväksyivät, jotkut ei ja niistä ei sitten sen pitempää juttua tullutkaan. Sinulle on ilmeisesti mahdotonta, aivan mahdotonta käsittää, että myös muunkinlaista elämää ja muunlaisia suhteita voi olla, kuin vain "perinteisiä parisuhteita" joissa ainakin asutaan yhdessä, vaikka ei lapsia olisikaan. Jos parisuhde on niin mielestäni se toimii parhaiten jos asutaan omissa asunnoissa. Mutta se ei tietenkään takaa mitään. Toimii jos toimii, mutta ainakaan silloin ei jos asuisi samassa taloudessa - siis minulla. Käsittämättömän vaikea asia joillekin tajuta. Suhteita on nykypäivänä monenlaisia, toimivia ja ei-toimivia. Myös parisuhteessa ja perheessä voi olla hyvin yksinäinen. Ja taas yksinelävänä ei ollenkaan. Ja vaikka nykyään olisi yksinelävä ja viihtyisi niin, ei se tarkoita, että koko elämä olisi mennyt niin. Yksiniittiset ihmiset eivät pysty ymmärtämään ja sille minä en voi mitään. Eikä edes kiinnosta.
- miestä enkä lapsia
Eiköhän se enemmän niin päin mene, että ensin pitää kuunneella itseään ja vasta sitten tehdä jotakin, tai olla tekemättä. Minä olen kuunnellut itseäni nyt jo 50-vuotiaaksi asti ja elän juuri niin kuin itse haluan: yksin. Ja ei, en todellakaan ole ruma, tyhmä, enkä muutenkaan sellainen, jota kukaan ei huoli. :) Olen kouluttautunut ja yhä opiskelen sitä mitä haluan, matkustan kun siltä tuntuu ja teen työtä, jota haluan tehdä. Mies oli, kun parikymppisenä puolipakolla suostuin kimppaan, mutta erosin, kun ymmärsin asian toivottomuuden. En ole eläissäni ollut vauvakuumeessa, vaikka normaali hormonitoiminta onkin. :) Väistän tietoisesti kaikki säälittelevät tyypit, jotka osaavat kyllä tehdä elämästäni mitä ihmeellisémpiä irvikuvia mieleessän, ihan niinkuin heidän omansa olisi jokin ihanne! Hah, hah. Riitoja, kontrolloimista, väkivaltaakin, kaikkea, josta saan olla täysin rauhassa. Sitäpaitsi rakastan hiljaisuutta. Voihan myös olla, että kaltaisiamme on tulevaisuudessa enemmän kujin vielä nyt?
Ensiksi totean että on ihan oikea päätös olla tekemättä lapsia jos sen jo tiedostaa ettei halua,on liikaa sellaisia tapauksia et lapsia on hankittu mutta rakkautta niitä kohtaan ei riitä.
Ja toiseksi ei kenenkään pidä tehdä ratkaisuja sen takia mitä toiset ihmiset toivoo tai mitä olettaa niiden haluavan sun tekevän.
On vain yksi elämä ja se kannattaa elää onnellisesti,niin kuin parhaaksi näkee ja kuka sen muu tietää kuin itse mitä elämältä tahtoo.
Kirjoituksestasi päätellen oletkin aika hyvin näin asian oivaltanut,jätä muiden sanomiset omaan arvoonsa.
Hyvää elämän jatkoa !- Magyar
Mukavaa että löytyy aikuisia omilla aivoilla ajattelevia miehiä. Se joka lapsia tahtoo, olkoon hän onnellinen lapsineen, joka ei niitä tahdo, antakaamme hänelle myös se sama kunnioitus kuin muillekkin ihmisille annamme heidän yksityiselämässään. Mukavaa kevättä!
- Kissanelämää
suvusta tai ystävien mielipiteistä. Itse olen samanlainen, jo 35vee, ja olen kokoajan odottanut sitä ikää kun ei enää odoteta suvun, ym. taholta sitä lapsia ja perhettä. Olen ollut onnellinen ihan yksikseni, muutamia seurusteluja on ollut.
Olen aina ollut yksinäninen susi, mutta tossa löysin ihan oikeasti elämäni miehen ihan sattumalta, vaikka tarkoitus ei ollut. Mutta, emme mekään perhettä halua, ihme että löysin miehen, joka ei vaadi lapsia, meidän lapset on meidän kissat:). Ollaan onnellisia ihan kahdestaan eläinten kanssa.
En ole koskaan tosiaan myöskään halunnut sitä "normaalielämää", enkä tahdo vieläkään. Oma talo tosin on haaveissa eläinten vuoksi ja maaseudun rauhan, muttei mitään citymaasturia ja kolmea kakaraa...:) Pieni verstas olisi myös mukava.
Ihanaa kuulla että on tosiaan muitakin jotka eivät halua lapsia. Se on jotenkin rasittava aina saada olla selvittämässä miksi lapsia ei jo ole ja koskahan niitä tulee, ja jos ei tule niin miksei...... Aarrgh. On jotenkin omituista jos ei halua perustaa perhettä vaan on onnellinen ilmankin. Mulla ei rahkeet riittäisi lapsiin, haluan käyttää aikani muuhun.
Toivon tosiaan kun tätä ikää alkaa jo pikkuhiljaa tulla sen verran että lapsiasiat menisivät ohi, että ne kyselytkin loppuisivat, ja ainainen valitus siitä miksei niitä halua...
Hyvää jatkoa sinulle ja pidä oma pääsi:) - Iloinen tasapaino
Mua ei kanssa nappaa seurustelut ja omat lapset ollenkaan, eikä tulevaisuusnäkymät huolestuta. Keskityn täysillä itseeni, olematta itsekäs. Onhan minulla kymmeniä kavereita ja ainakin viisi hyvää ystävää joista kannan vastuuta. Sitäpaitsi on erittäin epäitsekästä olla tekemättä lapsia, kun mietit miten paljon yksi uusi ihminen maailmaa kuluttaa.
Itsetuntoni koheni ja aloin löytää elämälleni sisältöä kun lopetin "Sen Oikean metsästyksen". Olen 25, kaunis, menestyvä ja toteutan omia unelmiani eikä mieleeni tulisi vaihtaa elämäntapaani toiseen. - kyllähän...
sinulla on nyt elämä... älä pilaa sitä millään perhe elämällä ja sukulaisilla .... sillä silloin loppuu yleensä oma elämä siitä alkaa selitykset ja kaikenlaiset suunnitelut ja riidat.. en itsekään ota nalakuttavaa akkaa ja halua parkuvia penskoja ja olen oikein hyvän elämän saanu elää...
- Suomalainen mies
Etkö kaipaa edes turvallisen miehen läheisyyttä ja seksiä? Oletpa tosi outo jos niin on.
- nähty on
seksi vasta loppuu.kyllä yksinäiselle naiselle on seksiä tarjolla,sinähän se outo olet.
- Suomalainen nainen 40+
Mulla lähes sama tilanne, ilman miestä olen elänyt jo kauan ja seksiä ei ole enkä sitä tippaakaan edes kaipaa. Työ täyttää elämää siinä määrin, että kaikki vapaa-aika on vain itselle, ihanaa...mikä vapaus, ettei tarvi jakaa sitä kenenkään miehen kanssa.
Olen oivaltanut talven aikana olevani tosi tyytyväinen elämääni juuri näin. - lukiessani
Olen keski-ikäinen nainen ja lukiessani tätä keskustelua ihmettelin juuri tuota. Eivätkö nuoret naiset halua tuntea rakkautta, toisen läheisyyttä ja elämää rikastuttavaa seksiä.Eihän se aina parisuhteessa mene kaikki putkeen, mutta kyllä se parisuhteen kantava asia on ja sen myötä lapset.
Eikä se parisuhde ja perhe-elämä, lapset mitään helvettiä ole. Jokin on pielessä, jos se siltä tuntuu tai sitten väärä valinta.Mutta, jos valintakin on aina väärä, sitten voisi jo mennä peilin eteen. Toisaalta, jos ei pidä miehistä, asiahan on sillä selvä. Kaikilla ei ole niin vahva libido. Tai sitten kehitys on vielä kesken.Väittäisin, että taustalla on pelko hylätyksi tulemisesta tai pettyminen itseensä. Elämässä pitäisi olla rohkea, kaikkea ei kannattaisi suunnitella. Joskus on mukava antaa elämän vaan viedä! - muutakin
hiukan suppea näkemys seksistä ja läheisyydestä. Näin näitä aivopestään...
- lesbojen propagandaa
Suomalainen nainen 40+ kirjoitti:
Mulla lähes sama tilanne, ilman miestä olen elänyt jo kauan ja seksiä ei ole enkä sitä tippaakaan edes kaipaa. Työ täyttää elämää siinä määrin, että kaikki vapaa-aika on vain itselle, ihanaa...mikä vapaus, ettei tarvi jakaa sitä kenenkään miehen kanssa.
Olen oivaltanut talven aikana olevani tosi tyytyväinen elämääni juuri näin.Seksielämä sammuu tutkitusti, kun mennään luvattomalle puolelle ja tullaan muutenkin kieroituiseksi: "Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että homoseksuaaleilla on enemmän terveyteen ja ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia kuin heteroseksuaaleilla. Ferguson (ym. 1999) seurasi 21 vuoden ajan Uudessa Seelannissa kaikkia eräällä asuinalueella syntyneitä nuoria. Tutkittuja oli yli tuhat ja haastateltavat olivat 21 vuoden ikäisiä. Tutkimus totesi, että homo-, lesbo- ja biseksuaalinuorilla (GLB) oli heteroseksuaaleja nuoria enemmän mielenterveysongelmia: vakavaa masennusta, itseluottamusvaikeuksia, yleistä ahdistuneisuutta, käytöshäiriöitä, riippuvuutta nikotiiniin ja kemiallisiin aineisiin, moniongelmaisuutta, itsemurha-ajatuksia ja itsemurhayrityksiä. Tieteelliset tutkimukset vahvistavat, että uskolliset pitkäikäiset homo- ja lesbosuhteet ovat harvinaisuus. Homoseksuaalisten suhteiden ongelmat ovat peräisin ehkä kahdesta lähteestä. Ensimmäisen ongelman aiheuttaa toisen sukupuolen tasapainottavan vaikutuksen puute. Toinen syy suhteissa ilmeneviin vaikeuksiin liittyy homoseksuaalisuuden syntyyn. Lapsuuden ja nuoruuden ongelmallinen kehitys on jättänyt jälkensä. Samat kokemukset, jotka ovat aiheuttaneet homouden synnyn sabotoivat myös rakkaussuhdetta. Näitä ovat lapsuuden hyväksikäyttökokemukset, ongelmallinen perhetausta, koulukiusaaminen, erilaisuuden tunne ja eristyminen. Tutkimusten mukaan seuraavat ongelmat ja terveysriskit liittyvät läheisesti homoseksuaalisuuteen: 1. Homomiehillä on enemmän satunnaisia seksisuhteita kuin heteromiehillä. Tästä aiheutuu myös se, että seksitaudit ovat yleisempiä homomiehillä. 2. Homo- ja lesbosuhteet ovat lyhyempiä verrattuina heterosuhteisiin Pitkät miesten väliset suhteet ovat harvinaisuus ja ne kestävät tutkimusten mukaan parhaiten jos ne ovat avoimia (eli partneri saa harrastaa seksiä ulkopuolisen kanssa). 3. Uskottomuus on yleisempää homo- ja lesbosuhteissa verrattuna heterosuhteisiin 4. Muihin parisuhteisiin verrattuna lesbosuhteissa on enemmän väkivaltaa, symbioottisuutta ja vähiten seksiä. Nämä vaikuttavat usein suhteen hajoamiseen. 5. Homot ja lesbot käyttävät heteroseksuaaleihin verrattuna enemmän alkoholia 6. Masennus on yleisempää homoilla ja lesboilla verrattuna heteroseksuaaleihin 7. Itsemurha-ajatukset ja -yritykset ovat yleisempiä homoilla ja lesboilla verrattuna heteroseksuaaleihin [Ferguson, D.M. ym: "Is Sexual Orientation Related to Mental Health Problems and Suicidality in Young People" Archives of General Psychiatry 1999, Vol.56, No.10, 876-880. ] "
- Magyar
lesbojen propagandaa kirjoitti:
Seksielämä sammuu tutkitusti, kun mennään luvattomalle puolelle ja tullaan muutenkin kieroituiseksi: "Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että homoseksuaaleilla on enemmän terveyteen ja ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia kuin heteroseksuaaleilla. Ferguson (ym. 1999) seurasi 21 vuoden ajan Uudessa Seelannissa kaikkia eräällä asuinalueella syntyneitä nuoria. Tutkittuja oli yli tuhat ja haastateltavat olivat 21 vuoden ikäisiä. Tutkimus totesi, että homo-, lesbo- ja biseksuaalinuorilla (GLB) oli heteroseksuaaleja nuoria enemmän mielenterveysongelmia: vakavaa masennusta, itseluottamusvaikeuksia, yleistä ahdistuneisuutta, käytöshäiriöitä, riippuvuutta nikotiiniin ja kemiallisiin aineisiin, moniongelmaisuutta, itsemurha-ajatuksia ja itsemurhayrityksiä. Tieteelliset tutkimukset vahvistavat, että uskolliset pitkäikäiset homo- ja lesbosuhteet ovat harvinaisuus. Homoseksuaalisten suhteiden ongelmat ovat peräisin ehkä kahdesta lähteestä. Ensimmäisen ongelman aiheuttaa toisen sukupuolen tasapainottavan vaikutuksen puute. Toinen syy suhteissa ilmeneviin vaikeuksiin liittyy homoseksuaalisuuden syntyyn. Lapsuuden ja nuoruuden ongelmallinen kehitys on jättänyt jälkensä. Samat kokemukset, jotka ovat aiheuttaneet homouden synnyn sabotoivat myös rakkaussuhdetta. Näitä ovat lapsuuden hyväksikäyttökokemukset, ongelmallinen perhetausta, koulukiusaaminen, erilaisuuden tunne ja eristyminen. Tutkimusten mukaan seuraavat ongelmat ja terveysriskit liittyvät läheisesti homoseksuaalisuuteen: 1. Homomiehillä on enemmän satunnaisia seksisuhteita kuin heteromiehillä. Tästä aiheutuu myös se, että seksitaudit ovat yleisempiä homomiehillä. 2. Homo- ja lesbosuhteet ovat lyhyempiä verrattuina heterosuhteisiin Pitkät miesten väliset suhteet ovat harvinaisuus ja ne kestävät tutkimusten mukaan parhaiten jos ne ovat avoimia (eli partneri saa harrastaa seksiä ulkopuolisen kanssa). 3. Uskottomuus on yleisempää homo- ja lesbosuhteissa verrattuna heterosuhteisiin 4. Muihin parisuhteisiin verrattuna lesbosuhteissa on enemmän väkivaltaa, symbioottisuutta ja vähiten seksiä. Nämä vaikuttavat usein suhteen hajoamiseen. 5. Homot ja lesbot käyttävät heteroseksuaaleihin verrattuna enemmän alkoholia 6. Masennus on yleisempää homoilla ja lesboilla verrattuna heteroseksuaaleihin 7. Itsemurha-ajatukset ja -yritykset ovat yleisempiä homoilla ja lesboilla verrattuna heteroseksuaaleihin [Ferguson, D.M. ym: "Is Sexual Orientation Related to Mental Health Problems and Suicidality in Young People" Archives of General Psychiatry 1999, Vol.56, No.10, 876-880. ] "
Missäs lauseessa viestiketjun alullepanija mainitsee että hän seksuaalisesti muuta kuin hetero? Enkä näe edes miesvihaa hänen kirjoituksessaan. Hän mainitsee ettei pitänyt elämisestä mustasukkaisen miehen kanssa, mikä mielestäni osoittaa varsin tervettä itsesuojeluvaistoa. Muistaakseni tällä sivustolla ei saa esittää rasistisia kommenteja, ei edes sukupuolirasistisia....! Miten olisi jos lainaisit vähän tuoreempaa seksuaalisen suuntautumisen tutkimustietoa näille sivuille, voisi olla hieman vähemmän värittyneitä mielipiteitä. Antaa vaan kaikkien kukkien kukkia ja naapurin elää rauhassa!!
- Magyar
on kyllä turvallinenkin ja on ihanakin, mutta hyvin monesti mustankipeä. Eräs aivan ihana suomalainen mies yritti rikkoa pesualtaan ystävättäreni päällä, hän ei muistanut ilmoittaa menevänsä kampaajalle....tässähän tämän alkuperäisen kirjoittajan viestissä on kysymys. Ihmisellä pitää olla vapaus elää omana itsenään myös parisuhteessa. Pitää voida pitää harrastuksensa, ystävänsä, myös ne jotka eivät puolisoa miellytä, siis puolin ja toisin! Jos ei halua lapsia, niin ei halua, on kysymys oman ruumiin itsemääräämisoikeudesta, ei itsekkyydestä! Hellyydenkin ihmiset ymmärtävät monin eri tavoin, jollekin ei mikään hellittely riitä ja toinen on ihan onnellinen halauksesta, eikä enempää kaipaa. Seksiähän sinkkunainen saa jos tahtoo, se ei liene tässä ongelman ydin, lähinnä se että ympäristö on katsonut parhaaksi sekaantua itsenäisen ihmisen elämään.
- Combat nurse rauhanturvaaja
Jos minä alkaisin hankkimaan lapsia taikka vaimoa tähän elämän tyyliin niin se taasen ei ajaisi lainkaan heidän parhainta. Itse olen ainakin sitä mieltä että tee niin kuin itse haluaisit itsellesi tehtävän, tai siis se on minun elämän filosofia.
Nyt jos minä alkaisin hankkimaan perhettä ja minä reissaan kuitenkin ympäri maata ja mantuja Lähi-itää myöten, niin miltä siellä koto puolessa oikeen tuntuu kun isiä ei sitten näykkään puoleen vuoteen taikka sattuu jottain, vakavaakin...
Itse olen suunnitellut oman elämäni sillä lailla että jos tuossa 50 löytäisi jonku kumppanin, ei lapsia vaan ihan rehdin kumppanin jonka kanssa voi sitten kuolla joskus. Mutta se että yksin joutuu kuolemaan on aika kaameeta katottavaa, ei mitään kovien poikien juttuu... se on erittäin surullista, mutta tieten jos sairastaa jottain tautia (dementtia jne.) niin nou hätä, et sää tierä tästä päivästä kyllä sitten yhtään mitään :)
Mutta ihan oikiasti mun plan B ois jos en löydä kumppania jossain 60 niin varmaan ryyppään itteltäni hengen pois, ja se on varma koska yksin en aijo kuolla täysjärkisenä. Tietenkin jos lääkäri on todennut alkavaa parkkinsonia taikka dementtiaa nii mikäs siinä, otetaan ilo irti viimisistä päivistä ja kattelaan mihin tie vie, todennäköisesti ei mihinkään, mutta eni vei =) - ei yksinäisiä öitä
"En ole syrjäytynyt tai muuten omiin oloihini vetäytyvä, mutta luulen olevani onnellisimmillani yksin."
No, kuulostaa siltä, ettet ole kuitenkaan ihan varma olotilasi onnellisuudesta. Ei se mitään, en minäkään sinun ikäisenä aikonut saada lapsia, mutta kun kohtasin mykyisen mieheni ja "biologinen kello" kävi, alkukantaiset naisenvaistot kaiketi houkuttelivat lapsentekoon. Meillä on olosuhteiden pakosta valitettavasti vain yksi lapsi.
Toki ne vaistot eivät kaikilla koskaan tule esille, se suotakoon heille.
Siihen, onko se itsekästä: jossain määrin ehkä onkin. Tai no, mikä on itsekkyyden mittari tai määritelmä?
Jos asiaa katsotaan tulevaisuuden kannalta: tulevat sukupolvethan ovat niitä jotka tavallaan maksavat meidän eläkkeemme (vaikka memukamas maksamme työeläkekassoihin koko ajan omaa eläkettämme varten). Jos suuri osa nykyisistä nuorista työuraa aloittavista tai aloittaneista aikuisista aikoo jäädä lapsettomiksi, niin samalla heidän kannattaa varautua omaan eläkeikäänsä suurilla vapaaehtoisilla eläkesäästö-/eläkevakuutusmaksuilla.
Siis itsekästä vai ei? Sen tietysti kukin itse päättää omassa mielessään tai sen perusteella soimaako se paljon puhuttu omatunto, että yksinelo on itsekästä.- lastenhankinta verolle
On kuitenkin harvinaista, että ei halua lapsia. Ehkä noin 5 % naisista ei halua lapsia. Mitä se muka vaikuttaa eläkemaksuihin.
On ainakin vähemmän lapsia yhteiskunnan elätettävänä. Nykyajan lapsi joutuu tulevaisuudessa tekemään töitä usean vuoden ennen kuin on maksanut veroja lapsuus- ja nuoruusaikana kulutetun rahasumman verran (päiväkoti koulutus satoja tuhansia euroja per kakara).
- lapsii
, niitä va tulloo ku söheltää.
Siis kyllä niitä ehkä myöhemmin haluaa, mulle tuli mieleen hankkia silloin kun poika täytti 18. Siis ekan kerran tuli mieleen hankkia lapsia, se eka vaan tuli hankkimatta.
Joten et sinä varmaan mikään poikkeus ole, nainen voi päättää tuleeko niitä, mies vaan voi laskee montako o tullu.
Ja sillo kun läpsähät tiineeks, tapahtuu hormonaalisia muutoksia joiden vuoksi alat haluta lasta. Ja hoidat. Ihmiskunta olisi kuitenkin kadonnut ajat sitten jos lapsia tulis vain silloin kun niitä halutaan.
Ainaki mulla o sellane ihmeelline himo et se tekotapa o kiinnostanu enemmä ku lapset.
--
Mut kyllä mä kaverille joskus huomautin et älykkäin teko mitä oon eläissäni tehny o se kumiton juhannus jota en suunnitellu.
. - äiti*4
Mulla lapsia neljä, elämäni ilot :), mutta välillä kovakin pelko heidän puolestaan. Oma mielipiteeni on, että kukin valitsee oman tapansa elää elämänsä. Siihen on turha antaa kenekään puuttua. Varmasti löytyy sukulaisia, tuttavia ja kavereita, jotka ovat valmiita tuomitsemaan sinun tapasi elää. Ymmärrän pointtisi valitsemallasi tiellä ja ymmärrän myös, että joskus voit haluta sen perheenkin. Elä elämäsi täysillä, itseäsi ajatellen, koska et ole vastuussa muusta kuin itsestäsi (vielä, ehkä et koskaan). Ihmisellä ei ole kuin yksi elämä. Se tulisi elää onnellisena, kuten itse haluaa. Ei minkään normien ja odotusten mukaan. Joten... lippu korkealle ja maistamaan elämää!!!! Tsemppiä!!!!!
- ---------
On aika naurettavaa määritellä se että on lapsia ja mies normaalielämäksi. Normaalielämää ei voi määritellä.
En itsekään halua miestä enkä lapsia ja olen pian 30-vuotias. En ole koskaan edes seurustellut eikä kiinnosta, miesten on turha pyytää treffeille -> kieltäydyn.
Seksiäkin saa viikonloppuna baarista jos haluaa. - yksinasuva
Hei, ole vapaasti onnellinen, niin minäkin olen. Olen yli 50 v. ja esim. miehet vierastavat minun itsenäisyyttä. Yksin saa ollakin. Olen hoitaja ja työkaverini on sanonut: "on surullista" kun sulla ei ole miestä. En välittänyt sanoa että olen onnellisempi kuin hän, joka ei osaa nauttia tai EI saa nauttia naiseudestaan vapaasti!
- Ainakin jos kysytään
niiltä jotka huomaavat sen toisen lapsen ja uusimman saatanallisen asuntolainan jälkeen että ei ne isoisovanhempien perheidyllimallit ehkä olekaan ihan oma juttu... Silloin saa se samanikäinen lapseton, harrastava, matkusteleva ja elämästä nauttiva sinkku todellakin kuulla kunniansa! ;D
Terv. Toinen kanssasi samanmoinen, sukupuoli eri. - Mies30vjee
Kyllä kohtalontovereita löytyy:)
Minä nautin sinkkuudesta pitkästä aikaa todella paljon,vapaus tehdä mitä vaan koska vaan kyselemättä keneltäkään lupia/hyväksyntää on upeaa. Enkä ole yksinäinen ollenkaan,vaikka kaikki niin kyselevät ja ihmettelevät,kyllä tekemistä aina löytyy ja vaikka ei löytyisikään niin mitä sitten.
Ehkä sitten joskus 30vuoden päästä minulla on perhe,lapsia,perheauto,koira ja kissa ja vaikka apina. Mutta siihen on vielä aikaa:)- noin...
30 vuoden päästä olet 60, 5kymppisenkö meinasit isäksi? Siittiöt eivät ole kaikilla yhtä hyvälaatuisia silloin. Naisella loppuu 37-38 toisinaan lapsensaantiaika, kuinka nuoren meinasit ottaa. 60 vuotiaasta on vain 20 vuotta 8kymppiin.
Mikä kumppani sulla on ollut kun olet tilittänyt toiselle ja nyt olet helpottunut, normisuhteessa ei tarvitse tilitellä joka askelta.
- SIELUNSISAR
Ihan kun minä olisin kirjoittanut tuon. Tosin, minä kyllä tykkään siskojeni lapsista mutta en vieraitten kiukuttelevista pennuista. Olen kaikenlisäksi sinun kanssasi saman ikäinen.. Minä en voi sietää sellaisia just teini ikäisiä kiukuttelevia lapsia. Me ollaan NIIN samanlaisia! =) onneks on muitakin maailmassa kun minä. Suku kyselee just minultakin ihan samoja juttuja ja vanhemmat vitsillä heittää että vanhapiika =)
- Normaali
viihdy yksin äläkä kirjoita julkisille palstoille!
- Aina yksin asunut
Mikä on normaalielämä? Mielestäni elän ihan normaalia elämää vaikka asunkin yksin ja olen aina asunut. Olen tyytyväinen elämmääni näin. Kuten kirjoitit niin ei ole kukaan määräämässä. Seurana aivan ihana koira joka vie lenkille eli liikuntaa saa ja seuraa ihan tarpeeksi. En ole yksinäinen vaikka asunkin yksin. Ystäviä on paljon ja lähisukulaisten kanssa viihdyn hyvin. Olen jo yli 60 vuotias enkä pelkää yksinäistä vanhuutta. Positiivinen asenne ja iloinen mieli auttaa.
- .............
yksin onnellisena vanhuus kun riitaisessa parisuhteess,ei jaksa kun ikää tulee enää riidellä.
Ihminen ei muutu ja kun olen elänyt jo parisuhteessa,osaan myös verrata.
Eli hyvä ja huonoja puolia löytyy aina,oli sitte parisuhteessa tai sinkku.
Mutta,itse se tietää,eikä kannat muita kuunnella.Jokaisella on oma elämä,elää sen kun itselle sopii ja kaikkea voi kokeilla.
- eternal.seeker
itsekäs, huono, paha, viallinen tai edes outo ihminen! "Normaali" on suhteellinen käsite, niinkuin kaikki muukin tässä maailmassa on. Suhteellista.
Osan noista asioista allekirjoitan itsekin.
Kenenkään ei tarvitse mennä valtamassan mukana jos ei halua.
Jos kaikki muut hyppäävät sillalta niin ei sitä tarvii itse perässä tehdä. (Ei sillä että rinnastaisin parisuhteessa olemisen tai lapsien saaminen / hankkimisen sillalta hyppäämiseen.)
Jokainen vain tekee omat päätöksensä elämänsä suhteen, kaikista siihen ei tosin ole.
Jotkut ihmiset ovat vain kertakaikkisen wannabe-henkilöitä tai sitten vain nenäänsä pisemmälle ajattelemattomia yksilöitä.
Kuinka paljon onkaan niitä jotka lähtevät yleisesti hyväksyttyyn ja yhteiskunnassa ns. 'oikeaksi' katsottuun ruljanssiin ajattelematta kunnolla sitä mitä ITSE todellisuudessa haluavat.
Tämä näkyy sitten huimina erolukemina ja huostaanotettujen tai muuten pahoinvoivien lasten kasvavana joukkona. Valitettavasti.
Elä siis vain ylpeydellä valitsemaasi elämää ja tee rauha tekemiesi päätösten kanssa!
Kyse on sinun ja vain SINUN elämästäsi! - incubator
Ainakin jos järjellä ajattelee. Mikä voisi olla itsekkäämpää, kuin toteuttaa näitä "yhteiskunnan vaatimuksia" ja lisätä jo valmiiksi liiallista Maapallon väkilukua - vain, jotta olisi yhteiskunnallisesti hyväksyttävä.
Elä elämääsi miten haluat ja pyri käännyttämään mahdollisimman monia ihmisiä samanlaiseen elämäntyyliin.
Ihmiset ja yhteiskunta - täyttä potaskaa.- huh hu
incubator olis aika vaihtaa/ aloittaa lääkitys
- kuulut
myös tähän Yhteiskunnan potskaan...vai oletko jotenkin erillainen kun me muut!?
- kokemusta on
Kaikkien hörhöjen kirjoituksia täällä pääsetetään otsikoihin. Minusta itsekkyyden huippu on tuomita omat vanhemmat hulluiksi, kun ovat perustaneet perheen.
- veit jalat suustani ;)
Itsekäs on ihminen joka haluaa tehdä tähän julmaan ja kylmään maailmaan lisää ihmisiä. Ja eikö ihminen lisääntyessään nimenomaan halua että ne OMAT geenit jatkuvat tässä elämässä...??? Mitä väliä sillä on kuka tänne jää kun minä kuolen....???
- WanhaPiika
Hei Nainen27! Olen todella samassa "tilassa" kanssasi,tosin olen muutaman vuoden nuorempi,mutta lukiessani tekstiäsi oli aivan kuin olisin itse sen kirjoittanut...Jotta en usko että olet todellakaan ainut,olen sitä mieltä että se nappaa sit jos on napatakseen joskus tuo "perhe-elämä",mutta minä olen ainakin nyt onnellinen juuri näin,yksin.
- Hyvää kevättä!
erittäin terve ja hyvä vaihtoehto. Olisinpa asemassasi myös!
- Amalia
Hyvä, niin sitä pitää. ole vain rohkea ja teet niin kuin itsestäsi parhaalta tuntuu. itse olen 32v ja rällään mielummin omia teitä. luin tuon juttusi ja joka sana oli kuin minun suustani. Lippu korkeelle ja anna muiden puhuu mitä puhuu sillä sinunhan elämäsi on. ehkä asia onkin niin että ne muut on kateellisia kun meidän ei tarvitse punnertaa perheongelmien kanssa.. mut onhan meilläkin omat vastuumme ja murheemme. eiks niin.. Hyvää Jatkoa sinulle ja aurinkoista kevättä!
- tavallinen likka
minulla on aivan samat ajatukset en kaipaa halua lapsia tressaannun jos lähelläni selleinen metelöi..
en osaa seurustellakaan aina päädyn olemaan yksin ja nautin siitä vapaudesta olla tai mennä ja tehdä............. enkä ota paineita siitä tälläinen vain olen - älä kuuntele muita...
Neuvojia aina on ja tulee olee. Elä juuri itsesi näköistä elämää ja oo onnellinen.
Mää itse haluisin hyvän parisuhteen, oon itkenyt itseni monta kertaa uneen, tätä yksinäisyyttä...
Oon mukavan näköinen ja kiva ihminen, mutta en jaksa kohta enää tätä yksinäisyyttä.... - nainen ihminen
Minulla oli ollut vauvakuumetta,mutta jouduin kutenkin luopua koko asian.Minulla ei tällä hetkellä ole miestä vaikka minulla oli kaksi kerta poikaystävää ollut kauan sitten.Rakastan toki lapsia,mutta useimmat sanoivat että olisin todella loistava äidiksi kuin sopisin perhe-elämää.Nyt en enää tiedä tulevaisuudessa kun joko elän lapsettomana kuolemaan asti tai tekisinkö perhe-elämää kun omia lapsia.Olkoon niin vaikka olisin sitten sinkkuna koko loppuelämän.Täytyy hyväksyä asian,että jos sinkkuna loppuelämän ja yksin tehdä.Kuuntele sitä sydäntäsi ja mitä sitten päätit elämässä kuin hyväksyt sen.Muutaman ystävälläni kyllä sellaista,että ei ikinä ollut poikaystävää eikä seurustelua mitään ja ei myös omia lapsia kuin sinkut vaan.Toki olemassa,että jotkut elää lapsettomana pariskunta vaikka he eivät tahdo lapsia ollenkaan.Esimerkiksi 27vuotta vanha on vielä nuori vaikka voi miettiä paljon kuinka aikaa on.Ei pahalla millään mistään vaikka jos ei haluaisi elää perhe-elämä,sinkku,seurustelu vaikka kuinka,mutta ole valinta mitä tahdot kuin päätit niin hyväksyttävä.Näin elämä on elämää.
- vaan
Voiko joku oikeesti haluta elää yksin eikä halua perhettä ja sanoo vielä olevansa onnellinen. Eikö se ole elämän tarkoitus lisääntyä?
En jaksa uskoa, että joku oikeesti pitemmän päälle haluaa elää yksin, tulee se hetki kun alat kaipaamaan toista ihmistä. Ei jaksa loputtomiin bilettää, se on kuluttavaa ja kun ikää tulee lisää niin mielikin muuttuu.
Hyvää kevättä! - sukuun lisää lapsia!
onhan se itsekästä, jos elää vain itselleen. Tähän totuuteen moni loukkaantuu. Sanon sen silti. Luulisi sinun itsekin osaavan päättää, mitä haluat ja mitä et halua, miksi tähän muita ihmisiä tarvitset?
Luulenpa, että et itsekään vielä ole tietoinen siitä, mitä haluat tai tarvitset. Ihmiset kehittyvät kovin eri tavoin. Ensi vuonna saatat ajatella toisin ja sitä seuraavana taas toisin. Onneksi on muuttumisen mahdollisuus. Muutu, jos pystyt! Ota vastaan lapsia, heissä on elämän rikkaus. Piristy ja terästy, kohta olet jo vanhempi, elämä on aika lyhyt. - Onnellinen mummo
Työkaverini nyt jo kuusikymppinen, oli aikoinaan valinnut samoin kuin Sinä...
Nyt tämä samainen henkilö valittaa ja suree kun ei ole omaa perhettä ja lapsia.
Ei enää riitä kuntosalit ja matkustelu täyttämään elämää, kun tutuilla on perheet ja lastenlapset.
Nyt iäkkäämpänä valitsisi kuulemma toisin.
Mutta jokainen tekee omat valintansa.
Onnea valitsemallesi tielle ja toivon, että et kadu valintaasi vanhempana...- tarina
Tulipa mieleeni oma työkaverini. Hänellä sama juttu, miettii sitä, millaista elämä olisi, jos olisi ollut lapsi tai lapsia. Miehet ovat vaihtuneet. Nykyisin hän on yksin ja ihan selvästi kaipaa jotain muuta elämäänsä. Hän on vielä teetättänyt abortin joskus aikoinaan, sitäkin pähkäilee, millainen se lapsi olisi.
Onhan se tosiasia, että yleensä lapset ja vanhemmat ovat yhteyksissä toisiinsa. Meillä ollaan aika paljonkin ja lasten lasten myötä sittä yhdessäolo tiivistyy usein. Se täyttää aika paljon elämää, yksinäinen mies tai nainen saattaa tuntea olonsa vielä yksinäisemmäksi, vaikka onkin tottunut yksinoloon.
Jokainen vastaa teoistaan ja niiden seurauksista. Naisella tilanne on vielä erilainen, omia lapsia voi hankkia vain tietyn aikaa, mies sensijaan on eri asemassa. Nainen helposti joutuu ikäänkuin ansaan, josta ei ole ulospääsyä enää myöhemmin.
- Nautiskelija
Kuin minun suustani... En halua miestä, en lapsia. Ei kai se haluamisesta ole kiinni :) Olen 42v ja nautin täysin siemauksin omasta itsenäisyydestäni, vapaudestani... Enkä tunne itseäni ollenkaan itsekkääksi enkä erilaiseksi, vaikka sitä suoraan joskus kuuleekin. Enkö halua normaalia elämää? Kertokaa mikä on normaalia elämää... Missä on määrätty että ihmisen pitää olla naimisissa, hankkia lapsia jne. Minä ainakin elän normaalia elämää, ilman riitoja, kriisejä ym. Sinä Nainen 27, pidä lippu korkealla ja nauti elämästä!!!
- Yksin, mutta en yksinäinen
nainen täällä. Olen onnellinen ilman miestä ja lapsia.
- Sinulle aloittaja
keski-ikäiseltä tyytyväiseltä lapsettomalta sinkulta. Normaalia elämää ei ole olemassa. On vain erilaisia elämäntapoja. Ennen oli pakko mennä naimisiin, hankkia lapsia, perustaa perhe halusi tai ei. Kaikki eivät halunneet, mutta ei ollut vaihtoehtoja (naiset kotona, ei koulutusta, elantoa riippuvaisia miehestä). Erota ei voinut, vaikka huonosti meni (ympäristön paine). Esimerkkinä isoäitini, joka joutui vuosikymmenet kärvistelemään juopon, väkivaltaisen miehensä kanssa. Vaikka olisi halunnut erota. Nykyään ei ole kenenkään pakko pariutua vastentahtoisesti tai hankkia lapsia ellei oikeasti halua. Valinta on vapaa, hyvä niin. Pidä pintasi ahdasmielisistä moralisteista ja itsekkäiksi väittävistä huolimatta. Itse ovat sellaisia. Kenenkään ei tarvitse vastentahtoisesti tehdä mitään mitä ei halua, ympäristöstä viis.
- 55v
Hei haloo !!!!!
Sinähän elät normaali elämää , elämää joka on sulle itsellesi hyvä!!!
Ei perhe ja lapset ole nykyään "normaali" elämää, sehän on ihan mieletöntä !!!! Uskottomuutta, valheita, eroja, uusperhettä , "mun ja sun" lapsia , joita vain toinen kasvattaa ...insestiä yms ! Ja huoltajuuskiistoja....
Itse olen ollut onnellisesti , vaikkakin raskaan miehen sairauden ja yms kanssa eläen 34 vuotta aviossa , kaksi tyttöä ja viisi lastenlasta , nyt leskenä , mutta en ikinä huoli miestä kotiini komentelemaan , (oma mies ei komennellut) enkä myöskään häntä siis uutta oppimaan tavoilleni kuten en hänenkään oli kysymyksessä vaikka mitä!
Olen onnellinen saadessani tulla ja mennä eli " joku" (whas and gou) ole onnellinen olotilastasi jos joku tiellesi tulee, että kolahtaa tiedät ja tunnet sen , mutta parisuhde on aina koettelemus! itse menen ja tulen ei tarvii kellekkään tiliä tehdä en koskaan ala suhteeseen , joka sitoo, haluan olla oman kotini hallitsija ja jos jonkun kanssa olenkin pitäköön kotinsa...en puutu mihinkään! - wau....
minä olen itse vähän päälle kaksikymppinen, en nyt niin kauheesti sua nuorempi ja ajattelen täsmälleen samalla tavalla. viihdyn huomattavasti enemmän yksin, pidän vapaudestani ja en halua perhettä tai lapsia.
oli tosi kiva lukea että meidänkaltaisia on enemmänkin :) tsemppiä! - vanhapiika
Täytän 15.5.2009 perjantaina 80 vuotta.
Jos siihen asti elän?
Olin jo nuoresta asti sitä mieltä , etten avioon mene , enkä lapsia hanki !
Lapsuuteni oli vaiheikas, mutta onnellinen 9 sisarusta ja veljiä 2 , he , siis sisarukseni ovat kuolleet ja vain minä olen jäljellä.Heillä puolisot , lapset , lastenlapset, ja lastenlastenlapset! En koskaan kaivannut tuota elämää, minulla oli työni ja toki suhteitakin , mutta vakiintumista en ikinä halunnut ! Ole sinä nuori neiti ajatuksiesi takana! Onnea- Olen...
Ehdottomasti sitoutuja!
Siitä huolimatta parisen kuukautta táaksepäin sain vahvan tunteen siitä,että nyt haluan olla yksin! Samaan aikaan odotan,että kohtaan sen miehen,jonka kanssa voin saada lapsia ja olla muutenkin onnellinen. Mutta hetken aikaa aion nyt nauttia siitä,etten ole vastuussa mistään kenellekään muulle kuin itselleni. Tämä hetki voi kestää hetken tai useamman vuoden. Myöskin riippuen siitä milloin kukakin kävelee vastaan.
Minusta on hienoa,että nykyaikana uskalletaan olla vanhoja piikoja! Minä taas en missään nimessä halua elää ilman lapsia ja miestä! En ikinä! Muttan NYT minä nautin siitä,että saan olla itsekäs!
- mies27 ja täysin samaa mieltä
Heh, samanlaisia kyselyita tullut, mutta totean aina vaan kylmän viileästi ettei ole eikä tule.
On vaan niin siistii olla sinkkuna ja monesti häviänkin kuukausiksi ulkomaille bilettään( lähinnä aasiaan) ja ilmoitan matkastani vasta saavuttuani takaisin Suomeen.
Niin joo, ei ole kämppää, lainaa ja mitään joka veisi vapauteni. - Nainen 27
Kiitos runsaista vastauksista. Tekstini oli alunperinkin vain ihan mun omaa pohdiskelua tunteistani, kuten joku mainitsikin tyhmää höpinää. Ehkäpä juuri sitäkin, mutta tahdoin vain tietää mitä ihmiset ajattelevat tälläisistä lapsettomista naisista. Koska se jopa mun mielestäni sotii normaalia perhekäsitystä vastaan ja nyt on kuitenkin ikää jo sen verran, että kohta täytyy tietää mitä tehdä elämällään oikeasti. Koska oma tuttavapiirini on hyvinkin tuomitseva minua kohtaan ja asenteet sääliviä, etteikö tuo tyttöparka ikinä löydä ketään.
Mutta kuten sanoin, en tahdo ketään ja olen jo senverran kauan elänyt sinkkuna että tiedän pärjääväni hyvin yksin.
Ja tällä sinkkuilulla en tarkoita, että bailaisin kaikki illat. Ehei.. Juon muutenkin harvoin ja en ole mikään bilehile.
Mutta olen ajatellut monien työkavereidenkin elämää. Heillä on näennäisesti hyvä elämä, perhe, talot jne.. Mutta en tiedä mitä järkeä siinäkään on, että pienet lapset viedään joka aamu hoitoon ja joinakin päivinä vuorotyön takia lapset viettävät yönsäkin päiväkodilla. Vanhemmat tuskin näkevät lapsiaan, koska on oltava töissä, jotta maksetaan tuo eläminen. Ja nyt en todellakaan syyllistä työssäkäyviä äitejä, vaan hatunnosto heille. Mutta en ymmärrä miksi lapsia pitää tehdä, jos ei ole oikeasti aikaa heille. Jos vain tehdään ne koska niin nyt on tapana tehdä kun löydetään mies ja perustetaan perhe. Monien työkavereideni avioliitto on myöskin pelkkää kulissia, niin mies-kuin naispuolistenkin. Petetään joka toisen selän takana tai niin että toinen tietää, tapellaan ja nalkutetaan turhista(osaksi väsymyksestä), Lapsille ei ole aikaa yms. Mutta silti ulospäin ollaan niin perhettä. Ja tämä on tosi yleistä. Toki onnellisiakin perheitä varmasti on. Mutta kuinka moni on oikeasti onnellinen???? Joten miksi minunkin pitäisi hajottaa itseni sellaisella elämällä.... Joo olen itsekäs;)
Olen pienestä asti ollut topakka ja itsenäinen. Ja viihtynyt paljon yksin. Tykkään kovasti liikkua luonnossa ja kirjoittaa. Olen todella jääräpää välillä ja pidän kynsin hampain kiinni mielipiteistäni yms. Olen huolehtinut aina muista ihmisistä ja heikommistani ja puolustanut esim. kiusattuja jne. Ja monet sanovatkin että olisin varmasti hyvä äiti, mutta....
Ja kyllä mua pelottaa, että jään vanhana ilman lapsia ja lapsenlapsia. MUtta onko lapsia kohtaan oikein, että teen heidät vain siksi, että ovat vanhuuteni ilona ja turvana ja kuka silti takaa, etteivät he hylkää itsekästä äitiään johonkin laitokseen, ajatellen ettei äidilläkään ollut aikaa eikä halua olla meidän kanssa aikoinaan. Ja nykymaailma ei välttämättä tarvitse lapsia ja lisää kansaa tänne ja lasten (kuten aikuistenkin) paha olo on koko ajan lisääntymään päin.
Mutta enpä nyt vihastuta tai ihastuta teitä enempää ja teidän ihanat kirjoitukset ovat vahvistaneet, että haluan elää näin aina, vain itselleni ja rakkaille ihmisille. Jos sitten kuolen kärttyisenä vanhanapiikana, niin kuolen ainakin onnellisena elettyäni valitsemallani tavalla.
Ja anteeksi, jos kirjoitukseni on hieman epäselvää, varsinkin näin yöaikaan, riittää että koitan pusertaa oikeinkirjoitusta opinnäytetyöhöni...;)
Mutta kiitos vielä kaikille vastauksista, oli yllättävää huomata kuinka paljon huomiotani höpinäni sai.. Ja teille, jotka kannatatte perheellisyyttä, älkää tuomitko sinkkuystäviänne heidän elämäntavastaan. Ja sama toisinpäin.!!
Ja aurinkoista kevättä ja kesää kaikille. Minä lähden tästä pakkailemaan laukkuja, koska ensi viikolla kutsuu koko kesän kestävä "kesätyö" Intiassa erään kaupungin alueen hoitokodissa. Jossa asuu vammaisia lapsia ja aikuisia, tai no vankilaksi sitä enemmin voisi kutsua.
Ja siksi voi olla etten enää pääse tänne kommentoimaan tekstejä, joten anteeksi siitä ja vielä kiitos kaikille kommentoineille.- Nainen 27
eli jos olisin parisuhteessa, tuskin pääsisin aina kesäisin lähtemään ulkomaille töihin tms. Joka on mulle todella tärkeää. Ainakaan mun omista entisistä poikakavereistani, ei kukaan olisi mua päästänyt. Joten yksi plussapuoli taas, että eipä ole kukaan nalkuttamassa ja moralisoimassa tai heittämässä rasistista mielipidettä kotona mun työkeikoista. Ja miinuksena toki se, että eipä ole kukaan mua siellä kotona odottamassakaan tai lähettelemässä mulla on ikävä sua-viestejä:( Mutta silti valitsen vapauteni. Moikka!
- itsestään onnellinen
meitä on kuule moneen junaan maalimas,, ei pidä välittää mielipiteistä, mut ehkä voi toivoa tän maailman paremmaks muuttuvan.. etenkin tuli mieleen katsoessani ohjelmaa tänään, jota en yleensä katso,, no siinä kuitenkin tilitti ex-missi elämäänsä...
ihan tuli oireista itseni mieleen, , tosin itse olen aina pystynyt lapseni hoitamaan, , ilman lääkityksiäkin.. mutta ei se helppoo ole ollut, eikä etenkään kun lapset tulee isommiksi ( kuten monet luulee)...,,, mut missä on sanottu et elämä helppoa olis? tai että se olis kivaa tai mielenkiintosta, jos se olis helppoa...
itselläni 3 lasta suurempia suunnittelemata, ei miestä, eikä omakotilainaa : ) - mrnightrain
Nainen 27 kirjoitti:
eli jos olisin parisuhteessa, tuskin pääsisin aina kesäisin lähtemään ulkomaille töihin tms. Joka on mulle todella tärkeää. Ainakaan mun omista entisistä poikakavereistani, ei kukaan olisi mua päästänyt. Joten yksi plussapuoli taas, että eipä ole kukaan nalkuttamassa ja moralisoimassa tai heittämässä rasistista mielipidettä kotona mun työkeikoista. Ja miinuksena toki se, että eipä ole kukaan mua siellä kotona odottamassakaan tai lähettelemässä mulla on ikävä sua-viestejä:( Mutta silti valitsen vapauteni. Moikka!
Kaikkea parasta sinulle.
Tuntui hyvältä lukea itsenäisesti ajattelevan, itseään kuuntelevan ihmisen kirjoitusta.
Toivon sinulle voimia nyt ja jatkossakin olla se mitä olet, tehdä sitä mitä haluat tehdä ja olla siten miten sinusta tuntuu itsellesi oikealta. Sen on taipumus kääntyä myös muiden hyväksi... jopa monien muiden, kuten näemmä sinunkin tapauksessakin. :)
Kuule kuinka olen kanssasi yhtä vaikken ole sinua koskaan tavannutkaan. Kuule kuinka ikävöin sinua vaikken ole sinusta aiemmin kuullutkaan.
Kuule kuinka tulen olemaan aina kanssasi yhtä vaikkei koskaan nähtäiskään.
Elä ja koe... minä olen luonasi siellä missä olet, aina siellä missä olet.
Jos joskus on ikävä ja kaipaat kuulla kuinka joku on ajatellut sinua...
muista silloin minua. Löydät minut täältä ja kirjoittaa voi suoraakin.
Hyvää matkaa, kiitos niiden kaikkien puolesta joita olet jo auttanut ja joita menet nytkin auttamaan. Muista pitää myös itsestäsi huolta.
Kasvat matkalla vapaammaksi ja vahvemmaksi.
[email protected]
- winfield
elät elämäsi niinkuin parhaaksi katsot ja tunnet hyvää jatkoa ja alkanutta kevättä t.timpe
- sisks
Melkein kuin oisin itse tuon kirjoittanut! Täytän tänä vuonna 27, olen ollut sinkkuna jo useamman vuoden ja viihdyn parhaiten juuri näin. Olen myös pohtinut olenko niin itsekäs, että sen vuoksi ajattelen tällä tavoin.
Tsemppiä sinulle ja tiedän kuinka turhauttavaa mies ja lapsi- kyselyt ovat etenkin sukujuhlissa kun se nuorimmainenkin serkku menee jo naimisiin tai saa lapsia. Entäs sitten!
Oma on elämämme niin eletään se niinkuin parhaaksi näemme:) - Olet itsenäinen
Suhun ei tepsi massan aivopesut, ole ollellinen siitä et uskallat olla ja elää kuten tahdot. Massa on sitä mieltä et ihminen ei o kunnollinen jos ei hanki punaista tupaa, koiraa, lapsia ja perhettä.
Mä en hanki koskaan koiraa lukuunottamatta ja anna sen myös ymmärtää. asun avoliitossa avovaimoni kanssa, mutta en mene naimisiin enkä hanki lapsia. Älä välit niistä pikkusieluista, kaavoihin kiini jääneistä pässeistä. mä vihaan sen kaltaisia ihmisiä, jota toistavat vaan kaiken oppimmansa paskan käytöstavan ja asennemaailman. Säälittäviä pellejä tekvät vaan kuten on tehty ennenkin kuten vanhemmat ovat sanoneet et kuuluu tehdä. Surkeita pässejä ei heru kunnoitusta multa, sulle kyllä. - Seksiä ilman seuraamuksia
En minäkään halua lapsia enkä muijaa. Seksiä harrastan vakituisesti viiden eri naisen kanssa, tietenkin jokaisen kanssa erikseen eikä yhtä aikaa. Kukaan ei voi omistaa mua, enkä kenenkään anna omistaa sydäntäni. Tykkään olla mieluummin sitoutumaton ja elää itse elämääni. Ei siinä mitän vikaa ole, enkä todellakaan ole uskoton kenellekään.
- Abu Mehmetti
Ja kaikilla on kivaa, rahaa haen sosiaalitoimistosta. Täytyy vain saada aina naisvirkailija, miesvirkailijat ovat rasisteja.
- Ja ehkä et kasvakaan.
Ja silloin todellakin parempi kaikille, ettet yritäkään kenenkään mieliksi, tai painostuksesta perustaa perhettä, saati hankkia lapsia, koska sinusta ei siihen ole. Tuollaiset ajatukset ovat aivan normaaleja sinun kaltaisille ihmisille, eikä siis mitenkään poikkeavia. Elämänkatsomuksesta on kysymys. Niitä ihmisillä erilaisia. Ja suomalaisille naisille varsinkin jo juurrutettu melko syvään tämänlainen toimintamalli.
- muuttu
Aloittaja lähempänä kolmeakymmentä.kuka huolii biletys naisen,eipä kukaan aikasi mennyt ohi,mies markkinoilla.
parempi ettei kaikki lapsia hankikkaan,ainna on ollu vanhoja piikoja,ja tulee olemaan.
itse hain taimaasta vaimon ihanan ja kauniin..suomalainennainen ruma, tai naisen rinnalla. - valintakysymys
Aikuisuus on sitä että osaa ottaa vastuun itsestään ja muista, ei sitä että tekee lapsia. Halooo!!! Ja miten muka päättelit ettei aloittaja taida tätä? Ai niin, siksi kun ei halua sitä....
On niin tyypillistä, että aletaan heti kuittailemaan sitä ettei sinusta ole siihen, jos on tehnyt oman valinnan joksikin toiseksi kuin määrätyksi. Voisihan heittää takaisin mamuille: "teistä ei ole elämään yksin, koska olette niin läheisriippuvaisia". - mitä ihm.
valintakysymys kirjoitti:
Aikuisuus on sitä että osaa ottaa vastuun itsestään ja muista, ei sitä että tekee lapsia. Halooo!!! Ja miten muka päättelit ettei aloittaja taida tätä? Ai niin, siksi kun ei halua sitä....
On niin tyypillistä, että aletaan heti kuittailemaan sitä ettei sinusta ole siihen, jos on tehnyt oman valinnan joksikin toiseksi kuin määrätyksi. Voisihan heittää takaisin mamuille: "teistä ei ole elämään yksin, koska olette niin läheisriippuvaisia".Ota lääkkeesi neiti hyvä...Mistä ihmeen muista ottaa vastuun tämä aloittaja?? Kun oman itsensäkin kanssa aivan hukassa!
- ei tunne vastuuta
mitä ihm. kirjoitti:
Ota lääkkeesi neiti hyvä...Mistä ihmeen muista ottaa vastuun tämä aloittaja?? Kun oman itsensäkin kanssa aivan hukassa!
Miten voit päätellä toisen vastuunottamisesta sen mukaan tekeekö lapsia.???Häh.. Itsekään en tee lapsia, vaikka kannan vastuun omasta elämästäni ja mm. vanhasta äidistäni. Vastuuta on myös muunlaista, kuten vastuu omasta ekologisesta jalanjäljestä. Arvaa kuinka suuri se on itselläsi kun teet tänne vauvakuumeessasi itsekkästi lapsia, vaikka maailma on pullollaan lapsia, jotka tarvitsee kodin. Mikä on yhteiskunnallinen vastuusi tässä?
- Magyar
Mitä jos itse kasvaisit aikuiseksi ennen kuin arvostelet muita. Aikuisuuteen kuuluu itsensä tunteminen, senhän tämä nainen 27 v. osoittaa ymmärtävänsä varsin oivallisesti. Entä jos ei halua elää hellan ja nyrkin välissä, voitko moittia häntä siitä? Entä kun hän vapaaehtoisesti maksaa veronsa eli muiden lasten lapsilisät, terveydenhuollon ja koulutuksen...niin ja hänhän pitää lapsista ja tulee niiden kanssa hyvin toimeen! Siis miten olisi se peili...
- sydämensopukat
Jos rakastaa parasta ystäväänsä - miestä - tosi paljon niin parasta on yhteiset lapset hänen kanssaan. En itsekään oikeastaan - ollut lapsi rakas, mutta esikoinen sain sielun ja sydämen aivan täysin. Kuopus sitten pari vuotta myöhemmin.
Alan lähetymään jo viittäkymmentä. Oikeastaan olisin halunnut vielä yhden pienen tytön mutta alkaa olla jo liian myöhä tähän unelmaan.
Oma lapsi saa varauksetta - sydämessä alueen - mitä miehet eivät voi koskaan naisisselta valloittaa. - 34vsinkkumies
Mä olen 34v sinkku mies. En ole, enkä koskaan tule hommaamaan lapsia tai vaimoa. En edes vakinaisystävää. Pystyn lopettamaan työt jo 40vnä. Käymään etelässä sillon kun huvittaa, hierojalla, kylpylöissä. Ajan hienolla autolla, syön ravintoloissa.
Olen katsellut kauhulla kuinka perhelliset kaverit ovat tuomittuja raatamaan vastenmielisissä duuneissaan eläkeikään asti kun asuntolaina ja lapset vievät kaikki rahat.
Sinä olet oikeilla jäljillä.
ÄLÄ! ainakaan kenenkää painostuksesta ajattelekaan pilaavasi elämääsi. - dildo-lady
vihdoinkin tää hullu kehitys kehittyy oikeaan suuntaan.hienoa,et hanki lapsia työssä käyvien veronmaksajien harteille.pitäis yleensäkkin kieltää vinkuvien kakaroiden hankkiminen, niiltä jotka ei osaa niitä hoitaa eikä nillä oo ees rahaa elättää kahta kissaa,mutta silti ovat hankkimassa kakaroita,ja opettavat kakaransakkin esm. työttömäksi yms.. ottokustaa..ps. en myöskään katsele naista joka alkaa kantamaan vaatteitaan yms. mun asuntoon. minulla kaksi lasta jo aikuisia.enään en ota huollettavia.esm naista nurkkiini haisemaan..
- Toisin valinnut
Minusta sinun ei tarvitse huolehtia siitä, elätkö muiden normien mukaan - jos olet varma siitä, että haluat elää itseksesi ja olet/tulet olemaan onnellinen niin.
Voi olla, että kadut myöhemmin; yhtä hyvin voi olla, että juuri tuo on sinulle oikea ja oma tie.
Kaikki tekevät valintoja ja elävät niiden kanssa. Joku suree sinkkuuttaan ja/tai lasten puuttumista, joku kiroaa alimpaan h-ttiin sen, että ikinä tuli perustaneeksi perheen.
Elä rohkeasti omalla tavallasi - se on tärkeää! Muiden mielipiteistä vähät, näissä isoissa elämänratkaisuissa.
Itse valitsin toisin, enkä ole katunut. Mutta tuputtaa omaa tapaansa kenellekään muulle...ihan älytöntä! - mutta entä sitten
Omalle itselleen eläminen ei ole kovin "uhrautuvaa", mutta et sinä ketään vahingoitakaan. Eiköhän jokaisella ole oikeus elää elämänsä niin kuin haluaa kunhan ei vahingoita muita.
- Yksinäinen....................
Kukaan ei halua olla yksin pitkiä aikoja,ihminen on laumaeläin jos ei siedä toisten seuraa on kipitettävä psykiatrin puheille.
- uusilöytö
Hei toivoton olet elämässä silti mukan yhteiskunnassa toiset joutuvat,katselemaan sekä
arvostelemaan ylimääräisiä henkiloitä.Jotka eivät
sopeudu omaan rooliinsa tekemättä yhtään mitään,
jos kaikki olisivat samanlaisia mitä siitä seuraisi.Tehdään vaihtoihmisiä toisiin maihin
samalla tavalla kuin turvapaikan hakija tulee
paremman elämän, toivossa saa euroja käteensä
eikä mitään tarvitse tehdä yhteiskunnan hyväksi.
Onhan lapsia maailmassa,paljon ilman hyvää kotia
asuvat miten vain elantonsa saavat päivän aterian
keräten kaikkea kierrätykssen kelpaavaa on
kamppailtava joka hetki tulevaisuudesta.Sillä
heissä tulevaisuus yhteiskunnan tulevaisuudesta
eli näyttäkää hyvää, esimerkkiä heille. - SANOO NOIN
LOL
- hihhulihei
Minun vastaus kysymykseesi on että ei, et ole itsekäs! Maapallon väkiluku kasvaa jatkuvasti ilman että sinun pitäisi siihen sen enempää osallistua, mutta; Mieti itsesi kahdenkymmenen vuoden päähän, tai kolmenkymmenen? Sillä näin pitkän yksinolonjälkeen saatat jo tuntea itsesi yksinäiseksi, ajatus siitä että kuoletkin lopulta yksin, tuntuuko tämä missään? Ei siinä ole mielestäni mitään pahaa, noinkin nuorena kuin sinä olet, jotkut meistä vain on yksilöitä... Mutta ethän sulje tätä vakiintumisen vaihtoehtoa kuitenkaan kokonaan itseltäsi pois, sillä elämä voi tuoda tullessaan monia yllätyksiä!
Tsemppiä sinulle elämänmatkallesi, yhteiskunnassa jossa tavallista on tuossa iässä varmaan viimeistään hankkia se asuntolaina ja perhe kitisemään menoistasi, jotenkin meidät on vain kasvatettu niin että sitten tehdään perhe jne... Niinkuin sanoit olet tästä jo kuullut monia huomautuksia ja kyselyitä ja nyt kun kerran näin olet "valinnut" tulet jatkossakin niitä kuulemaan! Vielä kerran tsemppiä, sillä tulet mitä luultavammin tarvitsemaan sitä :) älä päästä näitä ihmisiä ihosi alle! - k mikko
OLET SAANUT PALJON JO FIKSUJAKIN VIESTEJÄ.
KIITOS KESKUSTELUN ALOITTAMISESTA.
ITSEKÄÄN EN NS NORMAALIELÄMÄÄ HALUA,SAATI OIKEASTI ELÄ. VAAN NORMAALIA PALJON PAREMPAA.
MAAPALLOLLA ON JO MONTA MILJARDIA IHMISTÄ LIIKAA. IHMISTEN MÄÄRÄÄ ON RAJUSTI VÄHENNETTÄVÄ. SIINÄKIN SINÄ OLET HYVÄ ESIMERKKI. HARMILLISTA ON ETTÄ FIKSUJEN MÄÄRÄ SAATTAA VÄHETÄ JA VASTUUTTOMAT,TYHMÄT LISÄÄNTYVÄT KUIN PUPUJUSSIT TAHI HESAN KANIT. - Steriloitu
vaan fiksu, kun olet pohtinut asioita ja olet realisti siinä, että et halua lapsia. Kun katsoo ympärilleen, tulee väistämättä mieleen, että monien muidenkin olisi kannattanut toisenkin kerran harkita ennen kuin muksuja menivät tekemään, koska lapset vaikuttavat olevan heille lähinnä rasite.
Itse ajattelen tismalleen samoin kuin sinä ja nelisen vuotta sitten päädyinkin sterilointiin 36-vuotiaana. Myös minusta lapset tuntuvat pitävän ja minäkin pidän heistä - itse asiassa niin paljon, etten halua kenellekään sitä hirveää kohtaloa, että saisi minut mutsikseen :)
Parisuhteesta sen sijaan sanoisin, että aiheeton, sairaalloinen kyttääminen ei missään nimessä ole normaalia. Olen joskus ollut mustasukkaisen miehen kanssa ja kyllä se aika nopeasti käy sietämättömäksi. On ihanaa, kun on vihdoin liki nelikymppisenä löytänyt rinnalleen miehen, joka ei myöskään pode vauvakuumetta (hänellä on jo nuorena tehty nyt teini-ikäinen tytär) ja, jolla on terve luottamus minuun ilman kuulusteluja ja vahtimisia. Älä tyydy "niinmutku mä rakastan sua" -selityksiin tai joudut elämään henkisessä vankilassa. Rakkaus ei riitä, jos ei ole luottamusta ja jos toinen ei luota, et oikeastaan voi tehdä mitään saadaksesi hänet luottamaan sinuun koska ongelma on hänen korviensa välissä.
Elä rohkeasti luottaen omiin tunteisiisi. Aurinkoista kevään jatkoa!- Steriloitu
Mitä itsekkyyteen tulee, niin teen vapaaehtoistyötä vanhusten parissa. Jotkut heistä ovat lapsettomia, jotkut jo lapsensa haudanneita ja joidenkin jälkikasvu ei millään ehdi vanhaa äitiään/isäänsä tervehtimään.
- mkl46
Olet oikeassa. Teet rohkeasti siten kuin sinusta tuntuu hyvältä, ei niinkuin yhteiskunta odottaa. Olet vapaa henkisesti ja taloudellisesti. Olet onnellinen!
- sori vaan :)
Luulenpa, että se on juuri päinvastoin. Voi olla että aloittaja löytää lopultakin vapautensa yksinelämälläkin, mutta ne perusteet ovat sitten ihan muunlaisia. Nykyajan nuoret naiset esittävät tämän suuntaisia perusteluita suurin osa. Kunnes sitten, jos elämä nakkaakin eteen sopivan ihmisen, menevät mukaan siihen ihan samaan kuin niin monet muutkin. Se on biologiaa meissä, luonto meissä. Ja sen edessä olemme ja toimimme vaistojemme varassa. Riippuu ihan siitä pelon määrästä millä taistelemme luontoamme vastaan. Toisaalta sen luonnollisuuden kokeminen on huikaiseva asia, suurimmalle osalle luulen niin.
Siinä itsenäisyyskin saa ihan uuden sisällön.
- lapsia
EI tehdä,niitä saadaan,jos saadaan.Itselläni on kaksi lasta ja on kiva ajatella vanhenemista,kun tiedän,että minun ei tarvi olla yksin...on minulla mieskin (kohta 22 vuotta).
- tehdään...
ihan tarkoituksella ja joillekin niin käy vahingossa,ei niitä keneltäkään saada. Eikä kaikkien tarvitse niitä lapsia tehdä.Elämä voi olla ihanaa ja rikasta, ilman niitä lapsiakin. Tarkastelet elämää omasta näkökulmastasi,ei kaikki ajattele samanlailla kuin sinä. Toivottavasti osaat kasvattaa lapsesi erilailla,ettei heille tulisi yhtä mustavalkoinen maailmakuva kuin sinulla on.
- ei "ostoksesta"
tehdään... kirjoitti:
ihan tarkoituksella ja joillekin niin käy vahingossa,ei niitä keneltäkään saada. Eikä kaikkien tarvitse niitä lapsia tehdä.Elämä voi olla ihanaa ja rikasta, ilman niitä lapsiakin. Tarkastelet elämää omasta näkökulmastasi,ei kaikki ajattele samanlailla kuin sinä. Toivottavasti osaat kasvattaa lapsesi erilailla,ettei heille tulisi yhtä mustavalkoinen maailmakuva kuin sinulla on.
Niin nykyaikana niitä tehdään, vähän kuin ostoksia.
Mutta ymmärrän kyllä, että aika usea lapsen saanut kokee lapset lahjana. Ihan aidosti kokee niin.Se kokemus ja tunne tulee usein sitten kun on lapsen saanut. Ja suurin osa ihmisistä hoitaa lapsensa hyvin, välittää ja huolehtii. Mutta kuten täälläkin on todettu, niitäkin on, jotka eivät pysty tai osaa sitä, lapsesta huolehtimista. Oikeasti sellaisia kuitenkin on vähemmistö, on aina ollut ja on luultavasti oleva. Usein vaan ongelmalliset ovat näkyvämpiä.Mutta ei pidä yleistää.
Itsellenikin lapseni ovat lahja ja laina. Lahja, joka saadaan ja josta irrottaudutaan, mutta, joka silti säilyy. Kumppani ja lapset ovat eri asia, lapset ovat loppuelämän ilo ja riesa, paljolti on kiinni itsestä miten lapset kokee. Mutta, jos ihminen kokee omat lapsensa riesana vain, luultavasti hänellä on paljon muutakin riesaa elämässään :) - miten...
ei "ostoksesta" kirjoitti:
Niin nykyaikana niitä tehdään, vähän kuin ostoksia.
Mutta ymmärrän kyllä, että aika usea lapsen saanut kokee lapset lahjana. Ihan aidosti kokee niin.Se kokemus ja tunne tulee usein sitten kun on lapsen saanut. Ja suurin osa ihmisistä hoitaa lapsensa hyvin, välittää ja huolehtii. Mutta kuten täälläkin on todettu, niitäkin on, jotka eivät pysty tai osaa sitä, lapsesta huolehtimista. Oikeasti sellaisia kuitenkin on vähemmistö, on aina ollut ja on luultavasti oleva. Usein vaan ongelmalliset ovat näkyvämpiä.Mutta ei pidä yleistää.
Itsellenikin lapseni ovat lahja ja laina. Lahja, joka saadaan ja josta irrottaudutaan, mutta, joka silti säilyy. Kumppani ja lapset ovat eri asia, lapset ovat loppuelämän ilo ja riesa, paljolti on kiinni itsestä miten lapset kokee. Mutta, jos ihminen kokee omat lapsensa riesana vain, luultavasti hänellä on paljon muutakin riesaa elämässään :)sinäkin arvotat itsesi muita ylemmäksi?...lapset ovat lahja..lahja annetaan yleensä parempi osaiselle.Olet luonut itsellesi illuusion,että lapsettomat parit tai sinkut olisivat jotenkin huonoja,sairaita tai pohjasakkaa. Sehän ei todellisessa elämässä pidä paikkaansa olenkaan. Minulla ei esimerkiksi ole lapsia,silti minulla on hyvä toimeentulo.Olen raitis ja harrastan aktiivisesti urheilua,löytyy myös oma asunto,auto,huvila ja tehdään ulkomaan matkojakin,eikä euroakaan ole lainaa.Tuttavapiiri on suuri,joiden kanssa vietetään paljon aikaa yhdessä. Kertoisitko missä mielessä olen huonoihminen,tai elämänlaatuni olisi lapsiperhettä heikompi,tai onko moraalini huonompi?
- se menee
miten... kirjoitti:
sinäkin arvotat itsesi muita ylemmäksi?...lapset ovat lahja..lahja annetaan yleensä parempi osaiselle.Olet luonut itsellesi illuusion,että lapsettomat parit tai sinkut olisivat jotenkin huonoja,sairaita tai pohjasakkaa. Sehän ei todellisessa elämässä pidä paikkaansa olenkaan. Minulla ei esimerkiksi ole lapsia,silti minulla on hyvä toimeentulo.Olen raitis ja harrastan aktiivisesti urheilua,löytyy myös oma asunto,auto,huvila ja tehdään ulkomaan matkojakin,eikä euroakaan ole lainaa.Tuttavapiiri on suuri,joiden kanssa vietetään paljon aikaa yhdessä. Kertoisitko missä mielessä olen huonoihminen,tai elämänlaatuni olisi lapsiperhettä heikompi,tai onko moraalini huonompi?
Ei todellakaan noin. Jotkut ihmiset kyllä ihan aidosti kokevat lapset lahjana, monet kokevat elämänkin lahjana. Ja sillä kokemuksella ei ole mitään tekemistä vaikkapa varallisuuden kanssa. Kuuntelepas joskus jotain paljon kokemutta vanhempaa ihmistä vaikkapa tai kotiäitiä tai vaikkapa raitistunutta alkoholisti isää, miten hän kokee läheisensä, lapsensa. Hän kokee kiitollisuutta. Se kokemus on aito. Toisaalta minä olen aika sinut itseni ja ympäristöni kanssa. En koe olevani mitenkään parempiosainen, tunnen vain onnellisuutta joistakin elämäni asioista, ongelmiakin on ollut ja tulee olemaan niin kauan kuin on elämää. Joskus huonotkin kokemukset voi kokea lahjana, opettavana, silmät avaavana.
Siis se sana, jota käytetään "lahja" tarkoittaa sitä, että ihminen kokee sen itse niin. Se on hyvin yksinkertaista.
Ymmärtsit todellakin aivan väärin. Ehkä en osannut asettaa sanojani oikein.
- avautumaan
Ja mikä sulla on niinkuin pointtina.Eikö ole muuta järkevää tekemistä?
- tehdä näitä
Kuten vaipanvaihtoa, puklun pyyhintää, ruan laittoa, pyykin pesua
Harrastuksena itsensä nostaminen marttyyrin asemaan kun olet tehnyt yhden veronmaksajan/sos.pummin, muiden elämän sättiminen, sinkkujen vihaaminen (koska muistuttavat sinua siitä mitä olisi voinut olla)....
Niinpä, eikö sanotakin että työ on usein harrastusten tiellä...
- Mämmi
toisten toiveita vaan elää siltä miltä tuntuu. Itse olen lapseton ja avoliittoja kolme takana. Eli ei ole perhettä ja hyvää parisuhdetta löytynyt ja olen hyvin tyytyväinen yksin elämiseen, koska ystävät ja eläimet sekä harrastukset tuovat vivahdetta elämään. Se on aina ollut niin et kun löydät kumppanin tulee seuraavaksi lapsien hankinta ja talo yms. Mutta tänäpäivänä ei ole enään sellasta ihmettä kun yksineläjä kun parikymmentä vuotta sitten. Pitää kuunnella sitä omaa ääntä ja kertoa läheisille tosiasian eli keskustella ääneen omat ajatukset niin ei kulu keltään energiaa samaan "jauhantaan". Mukavaa kesän odotusta sinulle.
- niin kun luulee...
Niin nyt 27v on helppo sanoa ja uhota mitä haluaa ja mitä ei. Mutta ihminen muuttuu vanhetessaan ja myöskin ajtusmaailma. Minäkään en halunnut lasta. Noin 40v:aana surin ettei ole lasta kun kaikilla muilla oli jo murkkuikäisiä, tunsin ekaa kertaa katkeruutta itseäni kohtaan, mulla oli "tyhjä syli".Asuin silloin miehen kanssa joka ei myöskään halunnut lisääntyä.Suru oli aika syvä, olin tehnyt itselleni väärin,mitään ei saanut takaisin.Opin vasta silloin että lapset ovatkin ilo ja onni.Muut saavat kohta saavat lapsen lapsia, mitä mulla on? Mutta elämä on arvaamatonta ja 42v ehkäisyn petettyä olinkin yllättäen raskaana ja ainoa mikä tiesin oli etten ikinä voisi ottaa aborttia.Sain terveen tytön aikanaan. Suhde lapsen isän kanssa päättyi muutama vuosi sitten, hän ei koskaan kasvanut isäksi, sääli ei tiedä mitä menettää.Lapseni on jo kiukkuinen murkku ja äärettömän rakas sellainen.Mutta jokainen valitsee oman polkunsa, kirjoitin tämän vain siksi, että olet vielä niin nuori elämä muuttuu koko ajan sinä sen mukana tulevaa vanhuutta kohti. On mulla suku/tuttava piirissä yksinään eläviä ihmisiä, ihan onnellisia sellaisia.Mutta minä olen kiitollinen että sain mahdollisuuden äitiyteen vielä vanhoilla päivilläni.
- sun puolella
täysin! Kyllä maailmassa on muutakin kun lapset! Mutta tuntuu, että sitä ei ymmärretä. Mitä hyvää sä muka saat lapsista? Ikuisen riesan ja rahanmenoa, sitä sä saat siitä! En ymmärrä. Itse olen kohta 32 vuotias mies. Olen seurustellut jo 7 vuotta kohta. Enkä tosiaan kaipaa mitään kakaroita pyörimään jalkoihini. Ymmärrän täysin jos et halua miestä. Yksin saa olla, ei kukaan sitä voi tulla sanoon ettei sais olla. Itse en halua olla yksin mutta lapsia en halua vaikka anoppi lässyttäis kuinka ja paljon....
- toivoton...
No onneksi anopillasi ei ole huolta :) Miehesi voi tulla "raskaaksi" vaikka vielä 15 vuoden päästä,myöhemminkin, hänellä ei ole kiirettä. Tekee sitten kun rupeaa haluttamaan lapsia.. Toisaalta anoppi voi olla kuollut sitten.
- Muska
Minusta on hienoa, että ihminen itse tietää mitä haluaa. Ei sillä ole merkitystä haluaako samoja asioita kuin ystävät tai työtoverit. Pääasia, että on onnellinen!
Olen 28-vuotias ja naimisissa, mutta en halua lapsia. Olen puhunut asiasta mieheni kanssa ja hänen mielipiteensä ovat hyvin samanlaisia. Vaikka olemme sitoutuneet toisiimme emme kaipaa perhe-elämän hälinää ympärillemme. Kyllähän tästä saa aina kuulla monelta taholta, että mitäs sitten jos haluat lapsia sitten kun olet siihen jo liian vanha. Mutta kun minä en vain halua. En ole ikinä ihastellut vauvoja, potenut vauvakuumetta tai kadehtinut ystäviäni, joilla on lapsia. En edes osaa olla lasten kanssa, vaan minusta tuntuu, että puhumme ihan eri kieltä.
Sinä olet onnellinen noin ja minä näin. Sen pitäisi olla tärkeintä, ei sen täyttääkö muiden odotukset. - kiinni elämässä vielä
Harhaa...joka irtaannuttaa ihmisen tästä maailmasta omaan turvalliseen sopukkaan missä ei tarvitse ajatella muuta kuin mitä syödään ja mitähän vaippoja ostaisi pakkaamaan jätevuoria ja minnehän lennettäis lomamatkalle. Se on perhe, se.
Ei kiinnosta. - yksin...
Itsellä toki on mies, tarvitsen ja rakastan häntä, enkä osaisi olla ilman.
MUTTA
lapsia en halua, tulen päivä päivältä varmemmaksi siitä, mikä ihmeen velvoite se muka on? miksi kaikkien olisi PAKKO hankkia lapsia?
En halua lapsia nykymaailmaan, jossa asiat ovat niin päin persettä kuin voivat vain olla, ja aina vain mennään huonompaan suuntaan.
En kuitenkaan haluaisi pahoittaa ukkoni mieltä, onhan hän ainut miespuolinen sukunsa jatkaja, se EI kuitenkaan velvoita minua säälimään häntä ja hankkiimaan siksi lapsia. Syy ei ole hänen, mutta en vain yksinkertaisesi jaksa niiden kanssa, en ole valmis ensinnäkään kantamaan lasta kehossani, synnyttämään sitä, ja heräämään öisin syöttämään sitä, kuuntelemaan huutoa yms...
Isäni ja äitini ovat molemmat erittäin lapsirakkaita, mutta sekään ei velvoita minua mihinkään, eihän? Onhan minulla veli, hän saa hoitaa sen puolen.
"EN ole ikinä tykännyt lapsista sillai niiku että oisin hokenu, voi ku ihana vauva tms., enkä oo ikinä nähnyt itteeni äitinä. Siksi onkin hassua että tulen lasten kanssa hyvin toimeen ja lapset pitävät minusta ja saan kontaktin lapseen kuin lapseen, kuten olen nyk. työssäni huomannut. Ja toki tykkään näistä lapsista, mutta en tahtoisi omia."
-sama juttu....
Minä haluan mennä vapaana ukkoni kanssa, kokea ja nähdä.
Yksi myöskin iso syy on se että sairauteni mahdollisesti siirtyisi lapseen ja hänestä voisi pahimmassa tapauksessa tulla erittäin vaikeasti vammainen.... Se on yksi syy mihin voin vedota ukolleni, jos hän haluaisi jossakin vaiheessa mukuloita, sanon että hanki koira, ja harjoittele sillä, jos jaksat kouluttaa sen ja viedä joka aamu ja ilta sekä päivisin sitä kuselle ja paskalle, niin kattotahan sitte (tiedän että hän ei yksin siihen ryhtyisi). Voin olla ehkä ilkeä ja itsekäs mutta mä sanon suoraan että mä en missään tapauksessa halua vammaista lasta, en pysty sitoutumaan koko loppuelämäkseni hoitamaan sitä, ja kuolinvuoteella kantamaan murhetta siitä kuka sitä kersaa sitte hoitaa ku molemman meistä on heittäneet henkensä...
Meillä menee hyvin, miksi siihen tarvitaan vielä lapsia?!
Minulla on koira, kissa ja muita eläimiä, ne ovat meidän vauvoja,
voi olla hieman lapsellinen tapa ajatella, mutta mielummin hankin sen koiran kuin lapsen.
Ihanaa kun sai kerrankin puhuttua myös oma suunsa tästä asiasta puhtaaksi.
Tuomitkaa vain, kaikilla on kuitenkin oikeus kulkea omia teitään...- paikka.............
Miksi joku tuomitsisi sinut ?
Ethän vain ole itse pahin tuomitsija, lopultakin ?
Selvästi asia on sinulle vaikea ja ongelmasi on vielä aika tavalla erilainen kuin näillä muilla.
Lapsen vammaisuus on perusteltu syy sille, että et halua lapsia. Sen perusteen pitäisi riittää sinulle itselle, puhumattakaan muista.
Toinen ongelma on sitten miehesi.Vaikea tilanne, asia varmsti olisi syytä puhua selväksi.Jos miehesi todellisuudessa haluaa lapsen, sinulla ja miehelläsi on vakavan mietinnän paikka. Niitä rehellisiä keskusteluja tuskin kannattaa jättää tekemättä. olen 33 vuotias mies, muutaman vuoden sinkkuna ollut. itsellä ainakin on tehnyt pelkästään hyvää olla omissa oloissani saan harrastaa, tehdä työtä ja elää miten haluan. en enää välitäkkään etsiä ketään naista kumppaniksi. en vihaa naisia mutta en halua ketään saman katon alle. ei perhettä kannata perustaa ihmisen kanssa muiden painostuksesta jätät vaan nuo jutut omaan arvoonsa. mulla on paljon hyviä ystäviä joiden kanssa tulee puhuttua päivittäin, myös asioista mitkä mieltä painaa. voin sanoa että jos terveenä pysyn niin tämä on elämän mukavinta aikaa, elää vaan ihan tätä päivää ei paljoa suunnittele tulevaa eikä murehdi menneitä. tämä on mukavaa enimmäkseen.
- ymmärryksestä...
paikka............. kirjoitti:
Miksi joku tuomitsisi sinut ?
Ethän vain ole itse pahin tuomitsija, lopultakin ?
Selvästi asia on sinulle vaikea ja ongelmasi on vielä aika tavalla erilainen kuin näillä muilla.
Lapsen vammaisuus on perusteltu syy sille, että et halua lapsia. Sen perusteen pitäisi riittää sinulle itselle, puhumattakaan muista.
Toinen ongelma on sitten miehesi.Vaikea tilanne, asia varmsti olisi syytä puhua selväksi.Jos miehesi todellisuudessa haluaa lapsen, sinulla ja miehelläsi on vakavan mietinnän paikka. Niitä rehellisiä keskusteluja tuskin kannattaa jättää tekemättä.Itsellä sairaus ei ilmene kuin iholla, iholleni nousee kauttaaltaan rasvapatteja.... enkä ole tuotakaan asiaa pystynyt käsittelemään loppuun.... Lapsellani on 50% mahdollisuus saada tämä sairaus, hänestä on mahdollista tulla hyvinkin vaikeasti vammainen, skolioosia, voidaan joutua poistamaan silmä, oppimisvaikeuksia, tai se että hänestä tulisi vaikeasti vammainen.... sairaus on niin monimuotoinen, että sitä ei voi ennakkoon ennustaa... Itse olen elänyt aina suht terveenä... (jos ei mielenterveysongelmia lasketa) ja ihoni tule olemaan ikuinen ja kaikista kamalin kirous mitä tulee koskaan olemaan, sitä en toivoisi kenellekkään.... Ukollani on myös sairaus mutta se ei periydy miehestä eteenpäin, naisesta kylläkin... Minun on vain selitettävä tämä asia miehelleni (joka on vain niin pässi kuin olla ja voi) hänen on ymmärrettävä tämä, selitän hänelle asian... Minua helpottaa se, että aina vauvan nyt nähdessään hän kavahtaa lasta, eikä halua ottaa sitä syliin.... Itse tulen kyllä toimeen lasten kanssa, mutta ne ovat vain niin kauan kivoja kun ne eivät ole omiani... Kiitän Sinua suuresti joka ymmärsi minua, et uskokkaan kuinka paljon nuo sanat merkkasivat minulle. :)
- oma tie kuljettavana
Juuri eilen viimeksi yksi ystävistäni kehoitti tekemään elämällä jotain muuta kuin perheen. Häntä kaduttaa suunnattomasti se, että jätti itsensä kehittämisen, elämisen ja ystävänsä, ja antoi kaiken miehelle, joka ei pysynytkään tukena kotona, ja lapsille, joita ei pysty enää yksin kontrolloimaan. Kauheinta on nähdä että tuo viilipytty, pitkäjänteinen ihminen on muuttunut väsyneeksi ja ei tee enää muuta kuin raivoaa.
Itselleni on ollut aina selvää että en halua perhettä, vaan oma perheeni on tiivis ystäväporukka, joista osan kanssa olemme perustaneet oman kodinkin. Ja täytyy sanoa, että lähiipirin karmivat kokemukset vaan vahvistavat näkemystäni ns. normaaliperheestä.
Olemme kaikki yhteisössämme jo liki 4-kymppisiä, paljon nähneitä ja kokeneita kaveruksia. Olemme osa toisiamme, mutta silti itsenäisiä ja meillä on myös omat ystävämme yhteisön ulkopuolella. Joten ei aina todellakaan jää yksin, vaikkei hanki miestä ja lapsia.
Voimia sinulle ja oikein mukavaa kevättä :)
Kaverit mukaan ja piknikille! - tv-control
ei se m itääjos ei halua lapsia... mut miehii joo koska niit on hyviä
Monet mun kavereista
Tuosta päätellen sulla on kavereita ja ystäviä. Joten siltä osin kaikki hyvin.
Jos yksin olo tyydyttää sun sielua, ei hätä. Kaikki hyvin...- kokenut7
Terve,
Jäin lukemaan tilityksiäsi ja tiedätkö mitä :D olen kokenut ihan saman, elämäni vain muuttui kertaheitolla kun löysin sen oikean ja se minkä takia aloimme seurustella on koska toinen reissailee ympäri maailmaa ja minä teen kotosuomessa työtä etc. minä en voisi kuvitellakkaan että asuttaisiin 24/7 saman katon alla koko ajan, koska esim. seksi on aivan mahtavaa pienen tauon jälkeen aina mutta kyllä se on välillä rassaavaakin. Olen tähän elämän tilanteeseen tyytyväinen :) - mies44
Pääasia on se että olet Onnellinen.
Olen iloinen puolestasi ( kadehdin Sinua, en itse osaa olla yksin Onnellinen).
t. mies 44v - Linot
Minä olen kohta 37-vuotias mies, ja elelen tällä hetkellä uusperheessä lapsettomana aikuisena. Olen käynyt läpi noita samoja ajatuksia ja tunteita, joita tuot esiin, ja käyn vieläkin.
Tämä asia on ikuinen, ja hyvin monimutkainen, tai sitten yksinkertainen riippuen ajattelijasta. Kulttuurissamme on vallitsevana käytäntönä ja myös tapana, että mies ja nainen elävät yhdessä ja perustavat perheen, johon kuuluu myös omia lapsia.
Tästä voi poiketa, mutta tämä on silti monen mielestä se normi, josta poikkeama kaipaa selittelyä. Tämä samainen normi saa sinut ja myös minut pohtimaan asiaa ja vaatimaan itseltä perusteita omalla elämäntavalle.
Muutamia näkökulmia aiheeseen:
* Yhdessä eläminen ja perheen perustaminen eivät vaadi perusteluja, eikä lasten hankkiminen, eikä kukaan kysele miksi näin teit, mutta yksin eläminen tai lapsettomuus vaativat (toki kaikki eivät vaadi, osa kylläkin).
* Meillä vallitseva perhemalli ei suinkaan ole mikään luonnollinen tai ainoa tapa elää, on myös moniavioisuutta ja yksin elämistä. Muut eläimet taas eivät useimmiten pariasioista piittaa,
* Lisääntyminen on ihmislajin jatkumisen kannalta välttämätöntä, mutta kuten on jo nähty, lisääntyjiä riittää. Eivätkä hekään lajia tai kansakunnan huoltosuhdetta ajattele vaan itseään.
* Itsekkyysajattelussa voitaisiin tutkia yksilöiden luonnetta ja käytöstä ennen kuin ryhdyttäisiin jakamaan syytöksiä lapsettomille.
* Lasten hankkiminen voi muuten myös olla itsekästä lähtien itse toimitukseen sisältyvästä nautinnon hausta: oma jälkeläinen, oma onni, oma puheenaihe, oma elämäntehtävä, kaikki tämä väestöräjähdyksen ja kestämättömän kulutuksen keskelle vaikka maailmassa olis adoptoitaviakin lapsia. Ed. karrikoitu, mutta aivan yhtä tosi väittämä.
* Yksin eläminen tai lapsettomuus ei ole keneltäkään pois. Sen herättämä uteliaisuus, ihmettely ja kysely perustuvat sen nostattamaan uhkaan, kun oma "valinta" kyseenalaistuu, joskus vahingoniloon toisen mielessä.
* Lapsettomuus tai yksin eläminen voi olla halu ja valinta, mutta se voi johtua myös omasta henkilöhistoriasta ja sairauksista. Tätä eivät kaikki huomioi. Syynä voi olla myös huono kelpoisuus tai liialliset vaatimukset pariutumismarkkinoilla.
* Ajatus huonommuudesta, kun elää yksin tai on lapseton perustuu vertailuun, joka on aika pitkälti määrällistä: kenellä on mitäkin.
* Lasten vaikutusta elämän onneen on tutkittu, saldo on tutkimuksissa usein negatiivinen, eli lasten hankkiminen ei tee elämää onnellisemmaksi. Etenkin taaperoiden ja murkkujen kanssa eläminen on henkisesti suunnattoman raskasta. lapsista toki saa elämäntehtävän, tarkoituksen ,merkitystä elämään ja seuraa.- Äiti, aikoinaan yksineläjän...
Hyvä lista periaatteessa. Olit löytänyt perusteluita ja näkökohtia puolesta ja vastaan. Mutta silti siitä näki sen, että sinulla ei ole omia lapsia. Minun listani olisi ollut vielä vähän erilainen ja luultavasti aika monen muunkin. Se johtuu siitä, että olemme kokomustaustaltamme erilaisia, me ihmiset.
Siispä, jokainen valitkoon oman tiensä. On todellakin typerää udella ja painostaa toisia tekemään kuten itse tekee. Mutta niinhän se menee kun on ihmisistä kyse. Asioista ollaan eri mieltä ja käyttäydytään miten käyttäydytään. - Linot
Äiti, aikoinaan yksineläjän... kirjoitti:
Hyvä lista periaatteessa. Olit löytänyt perusteluita ja näkökohtia puolesta ja vastaan. Mutta silti siitä näki sen, että sinulla ei ole omia lapsia. Minun listani olisi ollut vielä vähän erilainen ja luultavasti aika monen muunkin. Se johtuu siitä, että olemme kokomustaustaltamme erilaisia, me ihmiset.
Siispä, jokainen valitkoon oman tiensä. On todellakin typerää udella ja painostaa toisia tekemään kuten itse tekee. Mutta niinhän se menee kun on ihmisistä kyse. Asioista ollaan eri mieltä ja käyttäydytään miten käyttäydytään.Niin, meitä on moneen junaan. Olisin löytänyt vaikka miten paljon perusteluja lisää puolesta ja vastaan, mutta tämä riitti tällä kertaa. Toit muuten kommentissasi esiin implisiittisesti mielenkiintoisen asenteelisen piirteen.
"Hyvä lista periaatteessa. Olit löytänyt perusteluita ja näkökohtia puolesta ja vastaan. Mutta silti siitä näki sen, että sinulla ei ole omia lapsia."
Niin, kaikki edellä sanottu on minun näkemystäni. Minä olen lapseton, niin kuin jo kerroinkin. En tosin tuonut esiin syitä miksi, koska se ei kenellekään täällä kuulu. Se asenteellisuus, mistä puhuin piilee tässä: "Mutta silti siitä näki sen, että sinulla ei ole omia lapsia."
Luen sanomastasi rivien välistä, että et tarkoita näkökulmaeroa, vaan kenties jotain muuta. yksi yleinen lapsia hankkineen väitehän on se, että he ymmärtävät enemmän ja ovat jotenkin enemmän aikuisia ja kypsiä. Itse en kyllä ole vastaavaa havainnut. Se ehkä lisääntynyt kärsivällisyys ja empatiakin nimittäin yleensä rajoittuu oman perheen sisälle.
Jos joku taas on kasvanut lapsia hankittuaan, niin se on hyvä asia, mutta emmehän me mitään mahda sille, jos toiset ovat (en väitä että sinä) lähtötilanteessa (lapseton) niin itsekkäitä tai ajattelemattomia, että ymmärrys olennaisesti lisääntyy lasten myötä. Varmasti näin kävisi minullakin, mutta korostaisin, että ihmiset "lähtötilanteet" vaihtelevat huimasti.
Yleensä olen havainnut, että sama seikka, mikä liittyy lapset tai ei valintaan, eli se, että lasten hankkimista ei yleensä tarvitse perustella, mutta lapsettomuutta tarvitsee näkyy usein myös näihin asioihin liittyvänä ajattelusisältönä. Keskusteluissa käy usein niin, että lapsellisilla keskustelu menee ylimieliseen hymistelyyn ja myhäilyyn tai kehäpäätelmiin tai jopa moraalisoiviin purkauksiin, koska omaa valintaa ei ole tarvinnut perustella, eikä siten juuri ajatellakaan.
Tähän, kun liittyy vielä kaunaa ja katkeruutta lapsettomien yleensä kuviteltua onnea, vapautta ja ilottelua kohtaan, niin älyttömyys on taattu.
Mutta kuten sanoit, onneksi meissä on eroja, meissä kaikissa, oli lapsia tai ei. - vähän lisää
Linot kirjoitti:
Niin, meitä on moneen junaan. Olisin löytänyt vaikka miten paljon perusteluja lisää puolesta ja vastaan, mutta tämä riitti tällä kertaa. Toit muuten kommentissasi esiin implisiittisesti mielenkiintoisen asenteelisen piirteen.
"Hyvä lista periaatteessa. Olit löytänyt perusteluita ja näkökohtia puolesta ja vastaan. Mutta silti siitä näki sen, että sinulla ei ole omia lapsia."
Niin, kaikki edellä sanottu on minun näkemystäni. Minä olen lapseton, niin kuin jo kerroinkin. En tosin tuonut esiin syitä miksi, koska se ei kenellekään täällä kuulu. Se asenteellisuus, mistä puhuin piilee tässä: "Mutta silti siitä näki sen, että sinulla ei ole omia lapsia."
Luen sanomastasi rivien välistä, että et tarkoita näkökulmaeroa, vaan kenties jotain muuta. yksi yleinen lapsia hankkineen väitehän on se, että he ymmärtävät enemmän ja ovat jotenkin enemmän aikuisia ja kypsiä. Itse en kyllä ole vastaavaa havainnut. Se ehkä lisääntynyt kärsivällisyys ja empatiakin nimittäin yleensä rajoittuu oman perheen sisälle.
Jos joku taas on kasvanut lapsia hankittuaan, niin se on hyvä asia, mutta emmehän me mitään mahda sille, jos toiset ovat (en väitä että sinä) lähtötilanteessa (lapseton) niin itsekkäitä tai ajattelemattomia, että ymmärrys olennaisesti lisääntyy lasten myötä. Varmasti näin kävisi minullakin, mutta korostaisin, että ihmiset "lähtötilanteet" vaihtelevat huimasti.
Yleensä olen havainnut, että sama seikka, mikä liittyy lapset tai ei valintaan, eli se, että lasten hankkimista ei yleensä tarvitse perustella, mutta lapsettomuutta tarvitsee näkyy usein myös näihin asioihin liittyvänä ajattelusisältönä. Keskusteluissa käy usein niin, että lapsellisilla keskustelu menee ylimieliseen hymistelyyn ja myhäilyyn tai kehäpäätelmiin tai jopa moraalisoiviin purkauksiin, koska omaa valintaa ei ole tarvinnut perustella, eikä siten juuri ajatellakaan.
Tähän, kun liittyy vielä kaunaa ja katkeruutta lapsettomien yleensä kuviteltua onnea, vapautta ja ilottelua kohtaan, niin älyttömyys on taattu.
Mutta kuten sanoit, onneksi meissä on eroja, meissä kaikissa, oli lapsia tai ei.Enemmänkin tuolla sanomisellani tarkoitin sitä sävyeroa. Omassa elämässäni huomasin sen, miten maailmani muuttui lasten myötä, perheen myötä. Se muuttui pehmeämpään suuntaan. Joten tokihan se on minun asenteeni, tosin ei minusta mitenkään negatiivisessa mielessä. Kaikki mitä teemme, kirjoitamme, tuomme esiin, tapahtuu lopultakin aina tunteiden kautta. Siksi jokainen on asenteellinen omasta näkökulmastaan käsin, vaikka kuinka yrittäisi sitä välttää. Asenteellisesti voi myös lukea ja ymmärtää. Sinäkin olet asenteellinen omasta näkökulmastasi käsin.
Jotenkin muistan omaa ajatusmaailmaani silloin vähän alle kolmikymppisenä. En niin kovin kaukana ollut silloin aloittajan mielipiteistä. Tosin ihan niin varma en tulevasta lapsettomuudestani ollut :) Nyt olen tyytyväinen, että sain tai hankin,miten se nyt halutaan nähdä, sen perheen. Lapsista eri toten. Perhe-elämä on välillä rankempaa, välillä niin ihanaa. Lapset pehmensivät minut. Löysin itsestäni uuden puolen ja se juuri tavallaan puuttui tuosta listasta.
Joten oma kokemukseni on tämänkin kommentin ja asenteellisuuden takana :)
Ei siitä mihinkään pääse, että ihminen puhuu aina omasta puolestaan. Sinkkukin tai yksineläjä tai lapseton tai muu. Objektiivisuus tällaisissa asioissa päättyy siihen, että meillä on viettimme. Niiden noudattiminen on jo sitten kiinni yksilöistä. - Linot
vähän lisää kirjoitti:
Enemmänkin tuolla sanomisellani tarkoitin sitä sävyeroa. Omassa elämässäni huomasin sen, miten maailmani muuttui lasten myötä, perheen myötä. Se muuttui pehmeämpään suuntaan. Joten tokihan se on minun asenteeni, tosin ei minusta mitenkään negatiivisessa mielessä. Kaikki mitä teemme, kirjoitamme, tuomme esiin, tapahtuu lopultakin aina tunteiden kautta. Siksi jokainen on asenteellinen omasta näkökulmastaan käsin, vaikka kuinka yrittäisi sitä välttää. Asenteellisesti voi myös lukea ja ymmärtää. Sinäkin olet asenteellinen omasta näkökulmastasi käsin.
Jotenkin muistan omaa ajatusmaailmaani silloin vähän alle kolmikymppisenä. En niin kovin kaukana ollut silloin aloittajan mielipiteistä. Tosin ihan niin varma en tulevasta lapsettomuudestani ollut :) Nyt olen tyytyväinen, että sain tai hankin,miten se nyt halutaan nähdä, sen perheen. Lapsista eri toten. Perhe-elämä on välillä rankempaa, välillä niin ihanaa. Lapset pehmensivät minut. Löysin itsestäni uuden puolen ja se juuri tavallaan puuttui tuosta listasta.
Joten oma kokemukseni on tämänkin kommentin ja asenteellisuuden takana :)
Ei siitä mihinkään pääse, että ihminen puhuu aina omasta puolestaan. Sinkkukin tai yksineläjä tai lapseton tai muu. Objektiivisuus tällaisissa asioissa päättyy siihen, että meillä on viettimme. Niiden noudattiminen on jo sitten kiinni yksilöistä.Kyky tarkastella asioita oman itsen intressien ulkopuolelta on vaikeaa. Lapsiasiat, uskonnot, politiikka, esimerkkejä on useita.
Kuinka moni ajattelee esimerkiksi äänestäessään omaa hyvää laajempaa kokonaisuutta? En kehu itseäni, mutta minä olen ajatellut, olen äänestänyt puolueita, joiden ajamat periaatteet ovat mielestäni oikeita, vaikkakin käytännössä olen saattanut joutua vastakkain monien päätösten kanssa, joista on ollut minulle itselleni harmia. Tyypillistähän on äänestää oman tuloluokan etuja.
Lapsiasiassa en toivo mitään muuta kuin toisten valintojen ja oikeuksien kunnioittamista. Valitettavasti tämä ei kunnolla toteudu, sillä lapsettomat ovat kahvipöytien ja illanistujaisten vapaata riistaa.
Toivoisin, että mahdollisimman moni tajuaisi motiivit oman käytöksensä taustalla, tosin en ole kovin luottavainen monen ihmisen kykyyn tarkastella itseään. Onko taustalla uhkan kokemista, kateutta, kaunaa, vahingoniloa, sadismia, vai aivotonta mukana menemistä, joka on tuttua kaikesta kiusaamisesta?
Tunteet ohjaavat, hormoonit myös, mutta myös ajattelulle soisin enemmän aikaa.
- jimbean64
...mikä oli nyt se ongelma? ;)
Viihdyt yksin, et halua nyt miestä ja perhettä. Olet ilmeisesti enemmän ahdistunut näistä ulkopuolisista paineista (perhe, suku). Jokin ongelmahan sinulla lopulta kuitenkin on asian suhteen kuten viestisi kertoo. Ei kai tässä neuvoksi voi antaa muuta kuin elä nyt vain omaa elämääsi niinkuin haluat. Elämä on sinulla vielä edessä ja mitä tahansa voi tapahtua, joten turha kai tuossa nyt on murehtia.
Pääosa ihmisistähän on ja tulee aina olemaan "massan mukana kulkijoita". He haluavat tuntea olonsa turvalliseksi ja siihen he pääsevät tekemällä elämästään sellaisen kun uskovat että sen pitäisi olla, eivät välttämättä sellaista kuin he haluaisivat sen olevan. Malliin voi kuulua esimerkiksi se että mennään nuorena naimisiin sen "prinssin" kanssa johon tutustuttiin ensimmäisen kerran pikkukännissä bileissä 15-vuotiaana. Usein uskotaan että toista ihmistä voi myös muuttaa: harvoin se onnistuu ja yleensä se johtaa suhteen kariutumiseen.
Odotukset ovat jotain toista kuin todellisuus. Useimmat meistä kun kuitenkin jatkavat tuota "henkistä kasvua" koko elämänsä, niin jossain vaiheessa tulee näitä kriisejä: ihmetellään miten siitä 15-vuotiaasta koulun upeimmasta pojasta tulikin lopulta sammakko: lihava, kaljuuntuva, alkoholia väärinkäyttävä äijä. Eikä nuo ulkonäkömuutokset lopulta ole se suurin ongelma vaan että toisen todellinen luonne osoittautuu sellaiseksi että sen kanssa on mahdotonta/vaikea elää. Vaikka Pohjoismaissa naisen asema on parempi kuin monessa muussa maassa, niin onhan se ero esim. pitkän avioliiton jälkeen vaikeaa: ei haluta tunnustaa "epäonnistumista", eletetään kulississa lasten takia jne. Ollaan kuitenkin totuttu tiettyyn turvallisuuteen tai tapaan. Irtautuminen pelottaa. Jotkut jatkavat ja saavat jopa asiat tolalleen. Jotkut eroavat ja asiat menevät sen jälkeen joko ylä- tai alamäkeä. Yleispäteviä ohjeita ei ole, jokainen elämä on erilainen.
"Miks muut ei ymmärrä että mä oon onnellinen näin, vaan tavallaan säälivät mua sanoin, -kyllä säkin löydät vielä sen oikeen ja perustat perheen. yms. mut en mä vaan taho."
Miksi välität asiasta - ole vain onnellinen? Ystäväsi elävät omalla tavallaan ja voivat riidoistaan jne. huolimatta olla lopulta siinä onnellisimmassa olotilassaan. Sinä elät omalla tavallasi. En nyt usko että joku perheellinen ystäväsi jolla on pieniä lapsia, kiire elämässä jne. todella olisi niin kiinnostunut lopulta siitä ettet ole naimisissa. Otat varmaan jonkinverran itsekin turhia paineita asiasta. Miksi? Tuskin sen kummemmasta syystä kuin että olet ajatteleva olento. Varmaan on myös alitajuisesti hetkiä jolloin voit kadehtia perhe-elämän hyviä puolia? Perhe-elämä voi antaa paljon, eivät kaikki liitot epäonnistu. Lapset ovat parhaimmillaan sellainen ilo joka voi tehdä kipeää kun itsellä ei niitä ole - hetkittäin. Tiedät että nyt lapset eivät ole sinulle oikea vaihtoehto ja olet pääosin onnellinen. Pientä murhetta tuollainen voi kuitenkin ajoittain aiheuttaa, mutta sehän on normaalia.
Sanoisin että helppo elämä ei lopulta ole antoisaa ja paras vaihtoehto. Pienet "vaikeudet" kuuluvat elämään ja ne kasvattavat. kukaan ei halua vaikeuksia, mutta on vaikea myöntää että niistä on joskus jotain hyötyäkin.
"Olen oikeestaan jo päättänyt etten tee lapsia, miksi niitä nyk. täytyy tehdä? Enkä oikeestaan tahdo lapsilleni tälläistä maailmaa kuin nykymaailma on, kilpailua ja syrjintää."
Nyt yleistät. Lapselle maailma on sellainen kuin sinä siitä maailmasta teet. Ei kilpailu ja syrjintä ole jokaiseen kohdistuva asia. Maailmassa on pahoja asioita, mutta myös hyviä. Olet tehnyt päätöksesi? Hyvä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö päätös voi jossain vaiheessa muuttua. Elä nyt elämääsi kun se tällä hetkellä tuntuu hyvältä. Carpe diem, lienee tähänkin yhteyteen sopiva viisaus :)
"Mun eräs työkaveri moralisoi mun elämäntapaa ja ajatusmaailmaa ja paheksuu kun en tahdo normaalia perhettä ja sanoikin kerran, etten uskalla ottaa vastuuta ja aikuistua."
kuten sanottu: miksi sinä nyt kiinnität tällaiseen huomiota ja otat niistä murheita? Jos et kiinnitä asiaan huomiota niin epäilen että tuo kaverisi kovin kauaa jatkaa saman asian toistamista.
"Mutta pointti on se, että onko se itsekästä, jos elää vain itselleen ja toteuttaa omaa elämää? Vai olenko oikeesti paha ihminen, jos en nyt parin vuoden sisään hanki miestä, lasta ja helvetinmoista asuntolainaa."
Tuohon kysymykseen voit vastata vain sinä itse. Ei sinulla ole tässä asiassa lopulta kohtalotoveria. On vain sinä itse ja elämäsi. Tee niinkuin parhaaksi näet. Älä pelkää virheitä: Aina voi kuitenkin aloittaa uudestaan. - kävi
Jaa en mä tiedä mutta kerro ihmeessä 50 vuoden kuluttua täällä kaduttaako..
- Miss April
..samaa mieltä! Olen nyt 30v nainen ja samat ajatukset on itsellänikin: en halua miestä ja lapsia,se vaan tuntuu olevan niin vaikea muitten käsittää. En minäkään kyseenalaista muitten tekemiä valintoja elämässään ja kun ne heidän valinnat eivät koske mitenkään minun elämää,niin miksi tekisin siitä suuren numeron?? Mutta omat valintani tuntuvat olevan juuri muille suuri huolenaihe,kun en elä "normien" mukaan.. Teet vaan juuri niinkuin itse haluat ja oikeaksi koet,se on SUN elämä, ei kenenkään toisen!
- ei kukaan haudalla
Suomen lesbo-aikakausi näkyy kaikella tavalla, kuten rasismina miehiä ja avioliittoa kohtaan. Minä itse ja vain minä on palvonnan kohde. Todellisuudessa takana on paljon muuta saastaa. Monien elämä on niin itsekästä, että ei siinä enää ole eväitä mihinkään ihmissuhtiesiin. Sinut pitäisi laittaa lasikaappiin ja kuljettaa ympäri maaimaan, ja huutaa, että tämä ei tarvitse miestä eikä avioliittoa.
- ei kukaan haudalla
Kun olet vanha ja sairas kukaan ei välitä sinusta. Mutta olet niin itsekäs, että etkä voi olla missän niin normaali. eli tyypillisisiä lesbojen juttuja ja sieltä kumpuaa mies-vihasi.
- eemelit
Miksi pitata oma ja monien muiden elämä? http://www.youtube.com/watch?v=s5L3HyhOc7c&feature=rela ted http://www.youtube.com/watch?v=yDTP-ylG8vg&feature=rela ted
- kahl
Elä juuri noin miten oletkin suunnitellut. Tai jos fiilis muuttuu ajan mittaan niin elä sitten jotenkin toisin. Juuri tuollaisen ajatusmaailman omaavia ihmisiä tarvitaan jotta muutkin huomaisivat, että onni ei ole sitä mitä valtamediassa toitotetaan: aviopuoliso, 2 lasta, 2 autoa, omakotitalo, koira, velkaa yms. Onni ei voi olla kiinni mistään muusta kuin itsestä. Hyvä, että ihmiset alkavat heräämään siihen. =) Netistä kyllä löytyy paikkoja jossa on saman ajatusmaailman omaavia ihmisiä. Enkä nyt tarkoita, että ollaan kaikkea tuossa listassa olevaa vastaan, vaan löytyy paikkoja joissa on ihmisiä jotka tiedostavat mitä oikeasti haluavat ja sen, että onni ei ole kiinni siitä. Testaa vaikka tätä sivustoa: http://www.olotila.net/wiki/Etusivu
- elämä??
Tuttua tarinaa jo vuosikymmenten takaa kun oli n.25-30 ja olimme seurustelleet 7-8 vuotta ja painetta alettiin luoda suvun ja tuttujen puolesta siis naimisiin ja lapsiakin kyseltiin ja vaan kun olinkin sen päättänyt että ei naimisiin eikä lapsia pidettiinkin outona ja itsekkäänäkin ja jota edelleen kuulee olen kun jo 45-vuotias kun tapailee jotain eronneita 40-kymppisiä naisia on se joillekin ihmeen paikka ja josta ei jaksaisi aina. Ei ole mersuun eikä muuhunkaan ylellisyyteen siirtynyt varoja tuntuu kun olevan se perheellisten juttu kerätä sitä maallistakin vaikka kuulemma tuloja on ollutkin kohtuullisestikin mutta tavallisen palkansaajanahan verottaja hoitaa. Tämän konkretian toi esiin sitten ed.seurustelu kumppanini n,5 vuoden suhde yrittäjä naiseen jonka tulot olivat aina verojeni suuruiset mutta tosiaan pätäkkää siihen mersuun ja matkoihin mutta minulla vain suuret tulot/verot. Mutta mitä sitten, minä menen näin ja ottajia löytyy yhä ja kannan oman osani tästä kaikesta ja pidän elämääni omani näköisenä ja siksi onnellisena itselleni sopivana tasapainoisempana, rauhallisena, uutta odottava ja ainakin toistaiseksi kun koskaan ei pidä sanoa ei koskaan
- Miksi ei?
Olen itse vasta 16 vuotias nuori tyttö, mutta en halua itselleni lapsia. Minä pidän kyllä lapsista ja heillä on ilmiömäinen kyky kiintyä minuun, mutta en itse kestäisi näkemääni perhe-elämää. Sisareni lapsista saan tarpeekseni nopeasti. Olen onnellinen ettei minulla ole pienempiä sisaruksia. Minulle on tultu päätä silittämään ja sanomaan, että katsotaan vain. Riparilla pappi rukoili puolestani, kun olin ryhmäni ainoa, joka ilmoitti rehellisesti etten halua lapsia. Minua ärsyttää suunnattomasti se, että aina kaikki kyseen alaistavat tekoni. "Kyllä sinä sitten vanhempana..." Tiedän että mieleni voi muuttua, mutta näillä näkymin ei kovin herkästi. Olen hyvinkin vapauden kaipuinen ihminen ja pidän siitä, että saan olla yksin. Lisäksi omakin perheeni on melkoinen katastrofi. Kai sitä voisi sanoa peloksikin minun kohdallani. Älä anna muiden latistaa sinua. Minunkin oli lohdullista lukea, että joku muukin on tehnyt tälläisiä päätöksiä teini iässä.
- N48.
Ihmiset ovat vähitellen lakanneet väittämästä, että mieleni kyllä "varmasti" muuttuisi iän myötä... no ei ole muuttunut. Ihana mies on, ja elämme sellaista elämää kuin haluamme. Sisarellani on neljä lasta, en ikimaailmassa vaihtaisi osia hänen kanssaan. Kaksi avioliittoakin, taitaa jo tuo toinenkin rakoilla...
- ssmithys56
Ei väliä tee niin kuin tahdot. kaikki mitä toimit on ok. Älä ainakaan jää miettimään juttuja. olen jo sen verrran ehkä kokenut : Let the rock n roll come
- mies 28
En sanoisi, että on itsekästä jos ei yksinkertaisesti halua perhettä ja sitä ns."normaalia elämää". Itse olen samanlainen kuin sinä, asun yksin, en halua vaimoa, lapsia, farmariautoa enkä järjetöntä pankkilainaa vain sen takia että saa sen uudehkon farmarin ja nykyaikaisen omakotitalon. Haluan lähteä kotoa ja tulla kotiin tasan silloin kuin itse haluan. Ja olen onnellinen! Monesti minultakin on vanhemmat ja mummo, kaverit ja tutut kyselleet, että "jokos sinulla on morsian" ja heti perään "meinaatkos sinä lapsia hankkia". Vastatessani molempiin "EI" saan takaisin lähinnä naurua, tyyliin "sinähän nyt vitsikkäällä päällä olet". Ja heti siihen perään ihme oletuksia, että olisi vielä poikuus tallella tyyliin "kyllä sinäkin vielä morsiamen löydät, toiset aloittaa ne jutut aiemmin ja toiset myöhemmin. Älä sure, kyllä sinuakin vielä onni potkaisee". Siis herran jumala! En ole viitsinyt varsinkaan oman mummoni kuullen tokaista sitä, että onpa noita tyttöjä ollut ja mennyt jo ihan riittävästi. En ole muutenkaan tyyppiä joka heti "kehuskelee" ja ilmoittaa ympäri kyliä jos on viettänyt parit illat jonkun tytön kanssa. Ärsyttää silti kun omat sukulaiset eivät usko, vaan pitävät minua lähinnä vitsailijana ainakin tämän asian tiimoilta. Kaverit sentään ovat jo tajunneet asian. En ymmärrä mitä itsekästä siinä, jos ei halua elää sitä perheellisen elämää. Se ei ole mikään velvollisuus. Olen käynyt kouluni, armeijan ja olen vakitöissä ja maksan itse kaiken elämiseni, verot, laskut, kaikki ja aina ajallaan! Mihinkään ei voi toista pakottaa, ei edes lapsien hankintaan vaikka se onkin se "oletus" etenkin naisten kohdalla. Mutta kun siihen tarvitaan se mieskin. Luulenpa, että moni kolmen alle kouluikäisen lapsen työtön yksinhuoltaja on monesti miettinyt, että menikö se nyt ihan niin kuin piti. No eihän se tainnut mennä. Vaikka ikää alkaa olla minullakin kohta 30, pidän itseäni edelleen nuorena. Ja päätöksen olen tehnyt, että lapsia ei tule. Kukaan ei voi minua syyttää ja arvostella. Puhumattakaan että itsekkääksi haukkuisi. Sääli, jos joku hankkii lapset vain sen takia, että hankimatta jättäminen olisi hänen mielestään itsekästä.
- Niin minäkin
Minä olen vastaavanlainen nainen, jo nelissäkymmenissä. Kyllä ne sukulaiset ja kaverit jossain vaiheessa luovuttavat, kun tajuavat ettei perhettä ole eikä tule. Näin oli ainakin minulla. Olen aina tiennyt että en perhettä halua, ja se ei ole vuosien saatossa muuttunut. Tiedoksi vaan niille, jotka hokevat, että kyllä se sitten mieli muuttuu, ei ole muuttunut minulla. Jokaisella on oikeus elää miten haluaa jos ei vahingoita muita. Ja se ei tottavieköön vahingoita jos ei perhettä halua. Eikä ole itsekästä, päinvastoin. Itsekästä on lastenhankinta vain oman itsen takia.
- eevakristiina
Sun elämäsi kuullostaa siltä mitä haaveilen. Ihanaa, nauti elämästä .-)
- minullakin
Vähän samaa olen minäkin miettinyt. Tosin mies minulla on, mutta en ehkä halua lapsia, omakotitaloa ja työpaikkaa vain rahan takia. Tuttavani tuntuvat pukkaavan lapsia maailmaan koko ajan ja kyselevät, milloin meille tulee lapsia. Tai ainakin hehkuttavat, miten ihania lapset ovat ja että niitä kannattaa hankkia. Minä vaan en tiedä, haluanko omia lapsia. Tykkään lapsista, mutta en ole varma, haluanko äidiksi. En myöskään välttämättä halua omakotitaloa, vuokrakämpässä on ihan hyvä asua. En halua mitään työpaikkaa, josta maksetaan hyvin, jos ei työ minua oikeasti kiinnosta. Haluan tehdä työtä, jota itse arvostan. Vanhempani aivan varmasti haluaisivat lapsenlapsia, mutta kai minun pitäisi elää niin kuin haluan eikä niin kuin he haluavat. Meidän elämä on hyvin näin. Meillä on toisemme, meillä on ystäviä ja ollaan paljon tekemisissä vanhempien ja muiden sukulaisten kanssa. Tämä riittäisi minulle.
- tätä päivää
Senkö takia niitä lapsia tehdään, että omien ongelmien lisäksi vielä vanhemmistaan joutuisivat huolehtimaan? Se on minun mielestä sitä itsekkyyttä. Ei ole itsekästä nauttia elämästään. Ja vanhainkodeissakin näkee paljon niitä vanhuksia, joilla kyllä on lapsia, mutta eivät he vanhempiaan kovinkaan usein käy katsomassa. Joten mitä hyötyä lapsista sitten on? Ei herranjestas, jos oikeasti joillekin lasten tarkoitus on vain se, että vanhuudessa joku käy katsomassa... Täytyy olla aika tyhjä elämä, jos lapset on se ainoa tärkeä asia.
- sukulaissielusi
Mikä tai kuka määrittelee normaali elämän? Tee elämästäsi oman näköisesi niin minäkin olen tehnyt. Kaipa niitä huutelijoita riittää mutta ihan yks lysti. Minä pidän ihmisistä ja minulla on hyviä ja nautittavia ihmissuhteita, mutta asun ja haluan asua yksin. Ei 100% totuus ja se voi muuttua joskus. 12-vuotta olen asunut tällä tavalla ja näihin vuosiin mahtuu paljon. Ei ole kuin tämä hetki. Nauti elämästä äläkä välitä niistä jotka painostavat tietynlaiseen ainoaan oikeaksi tietämäänsä muottiin.
- Sarla
Ei minusta ole itsekästä olla pariutumatta ja lisääntymättä. Viisautta se on olla tekemättä niin suuria asioita TOISTEN tahdosta. Minulla on kaksi 80-v isotätiä, naimattomia ja lapsettomia. Ovat onnellisia ja aktiivisia. Ei yksinäisyys vaivaa, kun ovat tosiaan aktiivisia omassa yhteisössään. Toinen heistä kertoi aina vastanneensa "Miksi et ole mennyt naimisiin?"-kysymykseen sanomalla, ettei kukaan mies ole saanut aikaiseksi kosia! Huumorimielellä tietysti. Mutta ehkä tuo ei ole sinulle sopiva vastaus.
Kohtalotoveri ilmoittautuu. Olet täysin normaali, etkä ollenkaan itsekäs. Pysy tuollaisena, kuin olet ja jos joku mamma-osastoon kuuluva kanaemo-intoinen kysyy sinulta mikset tahdo lapsia, niin kysy takaisin, että miksi sinä sitten teit tuon muksun? Monesti siihen kysymykseen saa uskomattoman typeriä vastauksia, joille saa nauraa pitkään...
- Magyar
Olen nainen 48 v. Minulla ei ole lapsia, en tahtonut ja eräs pitkä suhde on kaatunut tähän. En ole ollut naimisissa, enkä oletettavasti tule menemään. Olen asunut yhdessä miehen kanssa ja elänyt vain puolinaista elämää sen kestäessä. Yllättävää kyllä minua ei ole juuri itsekkääksi kritisoitu eikä moralisoitu muutenkaan, en ole koskaan selitellyt kenellekkään valitojani, enkä ole kokenut mitenkään olevani erilainen tai epänormaali. Joskus on hienovaraisesti kysytty, että kuka pitää minusta huolen kun ei ole lapsia, vastaan, ei kukaan takaa että lapset pitävät huolta vanhemmistaan heidän vanhuudessaan. Olen hyvin palkatussa työssä, omistan asuntoni ja autoni, maksan veroni ja olen yhtä yhteiskuntakelpoinen kuin muutkin. Muutama vuosi sitten löysin miehen joka elää samoin kuin minä, voin olla hänen kanssaan se ihminen joka olen. Hän ei ole muuttamassa luokseni eikä kysele menoistani, hänellä on oma elämänsä ja harrastuksensa. Jaamme helliä hetkiä ja matkustamme yhdessä, autamme toisiamme omilla vahvoilla aloillamme ja mielestämme seurustelemme. Ainoa eteen tullut asia on ollut hänen joidenkin ystäviensä (normi-ihmisiä?) ihmettely, miksi emme muuta yhteen. Siis, et missään tapauksessa ole epänormaali, olet keskiverto tavista älykkäämpi ja itsenäisempi yksilö ja tod.näk. myöhäisemmässäkin elämässäsi onnellisempi, syy:se ihminen joka aamulla katsoo sinua peilistä, vastaa ihan itse valinnoistaan eikä syyttele muita mahdollisista vastamäistä ja tietää ihan itse mikä tekee elämästä elämisen arvoista juuri sinulle. Elämme vain kerran ja lyhyen hetken, siis tee siitä oma elämäsi ja anna muiden pitää omat kuvitelmansa "normaalista" elämästä.
- itseäsi.
Eli mielestäsi olet keskivertoa älykkäämpi.. Olit mitä olit, mutta - olet viisikymppinen, vaihdevuosissa ja lapsentekoikäsi on jokatapauksessa ohi. Adoptiovanhemmaksikaan et enää kelpaa. Sinä et ole enää asemassa, jossa neuvoa ja puolustella elämäntapavalintojasi lähes puolta nuoremmalle, jolla on vielä mahdollisuus vaihtaa mielipiteitään.Sinulla ei ole enää lapsentekoasiassa niitä valinnanmahdollisuuksia - tällä nuoremmalla on vielä aikaa kymenkuntavuotta pyörtää päätöksensä ja suotakoon edes se mahdollisuus hänelle pönkittämättä tämänhetkistä valintaansa älykkyydellä, riippumattomuudella jne jne. Sinulla menee kymmenisen vuotta vielä niin hupskukkuu - sinä olet vanha. Seurusatelukumppanisi on ....vanha. Elimistö rappeutuu teitpä mitä hyvänsä. Mies todennäköisesti kuolee ennen sinua. Ja kappas - olet yksin. No, sinä suunnittelet vilkasta vanhuutta - matkoja, elämyksiä, harrastuksia.. mutta elämälllä saattaa olla niitä ikäviäkin yllätyksiä matkassaan - yksin sairaana, pakko tukeutua maksullisiin avustajiin ja palveluihin, ystävät menehtyvät tai elävät eteenpäin lapsien ja lastenlasten elämää myötäillen ja mukana ollen. Vanhuus on asia, josta ei paljoa keskustella kolmekymppisten kesken. Kuvitellaan, ettei se omaan nilkkaan iske. Mutta kun se vanhuus on tappavaa - ei täällä hengissä selviä. Mukavien harrastusten ajatteleminen vanhuudenpäivinä on kiitettävää vaan jos niitä mukavia harrastuksia ei pysty sitten toteuttamaan syystä mistä hyvänsä? Aloittajalle - sinä olet nuori ja ajatusmaailmaltasi teini-ikäinen. Anna itsellesi mahdollisuus muuttaa mieltäsi - eivät lapset sido sen kummemmin kuin muukaan elämä. Mieti yksinäistä vanhuutta sairauksien kanssa - katsele omia vanhempiasi - hekin ovat vielä nuoria, mutta jossain vaiheessa hekin kuolevat. Etkö luule, etteikö sinusta ole ollut vanhemmillesi suurta iloa? Ja kyllä - jos elät vain itsellesi bailaten ja läpi vuosien tanssahdelle, niin herätys siinä viisi -kuusikymppisenä kun omat vanhemmat ovat poissa ja paikkoja alkaa kolottamaan ja eläkkeelle meno vain siirtyy eikä bailaaminen, matkustelu sun muut enää jaksa inspiroida ( ja ukso hyväksesi - sekin tulee taoahtumaan) niin lyön vetoa, että tulet ihmettelemään elämäntapavalintojasi ilman lapsia. lastenlapsia..sillä jossain vanhuuden vaiheessa se kolahtaa - lapset ovat se ainoa asia, joka sinusta jää niin geenien, kuin antamiesi opetusten ja esimerkkien vuoksi.
- maailmasta
itseäsi. kirjoitti:
Eli mielestäsi olet keskivertoa älykkäämpi.. Olit mitä olit, mutta - olet viisikymppinen, vaihdevuosissa ja lapsentekoikäsi on jokatapauksessa ohi. Adoptiovanhemmaksikaan et enää kelpaa. Sinä et ole enää asemassa, jossa neuvoa ja puolustella elämäntapavalintojasi lähes puolta nuoremmalle, jolla on vielä mahdollisuus vaihtaa mielipiteitään.Sinulla ei ole enää lapsentekoasiassa niitä valinnanmahdollisuuksia - tällä nuoremmalla on vielä aikaa kymenkuntavuotta pyörtää päätöksensä ja suotakoon edes se mahdollisuus hänelle pönkittämättä tämänhetkistä valintaansa älykkyydellä, riippumattomuudella jne jne. Sinulla menee kymmenisen vuotta vielä niin hupskukkuu - sinä olet vanha. Seurusatelukumppanisi on ....vanha. Elimistö rappeutuu teitpä mitä hyvänsä. Mies todennäköisesti kuolee ennen sinua. Ja kappas - olet yksin. No, sinä suunnittelet vilkasta vanhuutta - matkoja, elämyksiä, harrastuksia.. mutta elämälllä saattaa olla niitä ikäviäkin yllätyksiä matkassaan - yksin sairaana, pakko tukeutua maksullisiin avustajiin ja palveluihin, ystävät menehtyvät tai elävät eteenpäin lapsien ja lastenlasten elämää myötäillen ja mukana ollen. Vanhuus on asia, josta ei paljoa keskustella kolmekymppisten kesken. Kuvitellaan, ettei se omaan nilkkaan iske. Mutta kun se vanhuus on tappavaa - ei täällä hengissä selviä. Mukavien harrastusten ajatteleminen vanhuudenpäivinä on kiitettävää vaan jos niitä mukavia harrastuksia ei pysty sitten toteuttamaan syystä mistä hyvänsä? Aloittajalle - sinä olet nuori ja ajatusmaailmaltasi teini-ikäinen. Anna itsellesi mahdollisuus muuttaa mieltäsi - eivät lapset sido sen kummemmin kuin muukaan elämä. Mieti yksinäistä vanhuutta sairauksien kanssa - katsele omia vanhempiasi - hekin ovat vielä nuoria, mutta jossain vaiheessa hekin kuolevat. Etkö luule, etteikö sinusta ole ollut vanhemmillesi suurta iloa? Ja kyllä - jos elät vain itsellesi bailaten ja läpi vuosien tanssahdelle, niin herätys siinä viisi -kuusikymppisenä kun omat vanhemmat ovat poissa ja paikkoja alkaa kolottamaan ja eläkkeelle meno vain siirtyy eikä bailaaminen, matkustelu sun muut enää jaksa inspiroida ( ja ukso hyväksesi - sekin tulee taoahtumaan) niin lyön vetoa, että tulet ihmettelemään elämäntapavalintojasi ilman lapsia. lastenlapsia..sillä jossain vanhuuden vaiheessa se kolahtaa - lapset ovat se ainoa asia, joka sinusta jää niin geenien, kuin antamiesi opetusten ja esimerkkien vuoksi.
Todella tökerä vastine. Olen itse 37-vuotias ja tiennyt jo 18-kesäisestä etten tule tekemään lapsia, ikä ei ole päätöstä mihinkään muuttanut. Mielestäni meillä iäkkäämillä on ihan samanlainen oikeus kertoa miten ajattelemme itse näin vuosien jälkeen valinnastamme olla tekemättä lapsia. Ei tässä ketään käännytetä puoleen tai toiseen sillä. Keskustellaan vain tietyistä faktoista elämässä. Ei se ettei halua perhettä tarkoita automaattisesti sitä että elää vain itselleen. Eikä lapset tuo todellakaan mitään vanhuuden turvaa automaattisesti. Käyn itse kerran kahdessa viikossa katsomassa ystäväni äitiä, kun hän ei lapsiltaan ehdi. Ei ole ehtinyt vuoteen, mutta se on hänen valintansa, niin kuin tulee olemaan omien lastesi valinta sitten joskus. Miksi muuten ihmisen tulisi ajtella niin itsekkäästi että tekee lapsia ylikansoitettuun maailmaan, jossa on orpolapsia on tällä hetkelläkin hävettävän paljon. Ja itsekkäästi ajatella jotenkin vielä jatkavansa elämää lastensa ja lastenlastensa kanssa. Miksi tätä tunnetta kaipaa...jatkaa elämää, tuudittatua ajattelemaan että lapset hoitaa aina vanhempansa? Totuus on usein karumpi, valitettavasti...!
- 37-vuotiaana ole
maailmasta kirjoitti:
Todella tökerä vastine. Olen itse 37-vuotias ja tiennyt jo 18-kesäisestä etten tule tekemään lapsia, ikä ei ole päätöstä mihinkään muuttanut. Mielestäni meillä iäkkäämillä on ihan samanlainen oikeus kertoa miten ajattelemme itse näin vuosien jälkeen valinnastamme olla tekemättä lapsia. Ei tässä ketään käännytetä puoleen tai toiseen sillä. Keskustellaan vain tietyistä faktoista elämässä. Ei se ettei halua perhettä tarkoita automaattisesti sitä että elää vain itselleen. Eikä lapset tuo todellakaan mitään vanhuuden turvaa automaattisesti. Käyn itse kerran kahdessa viikossa katsomassa ystäväni äitiä, kun hän ei lapsiltaan ehdi. Ei ole ehtinyt vuoteen, mutta se on hänen valintansa, niin kuin tulee olemaan omien lastesi valinta sitten joskus. Miksi muuten ihmisen tulisi ajtella niin itsekkäästi että tekee lapsia ylikansoitettuun maailmaan, jossa on orpolapsia on tällä hetkelläkin hävettävän paljon. Ja itsekkäästi ajatella jotenkin vielä jatkavansa elämää lastensa ja lastenlastensa kanssa. Miksi tätä tunnetta kaipaa...jatkaa elämää, tuudittatua ajattelemaan että lapset hoitaa aina vanhempansa? Totuus on usein karumpi, valitettavasti...!
sittenkin liian nuori sanomaan, ettei lasten teko kannata. Sinulla kun on siihen vielä ihan hyvä mahdollisuus. Ei tuo edellinen ollut lainkaan tökeröä vaan ihan täyttä asiaa. Sinullekin on vanhuus ja kuolema vielä hamassa tulevaisuudessa - eikö olisi aika hieman suunnitella sitä ikäistymistä ja ottaa tosiaan huomioon, etteivät kaikki mielenkiintoiset odotukset tule pitämäänkään paikkaansa. Ovatko vanhempasi elossa? Jos ja kun he kuolevat sitten silkkaa vanhuuttaan ja sen tuomiin sairauksiin niin tosiasia on, että normaalielämän mukaan sinä olet seuraavana jonossa. Ja jos sinulla on mies niin myös miehesi kaiken todennäköisyyden mukaan tulee kuolemaaan ennen sinua. Sitten on lauma vanhoja naisia, jotka epätoivon vimmalla yrittävät etsiä jotain sisältöa elämäänsä kun ei ole miestä, ei ole lapsia, ei ole lastenlapsia eikä kotieläimiäkään voi enää pitää kun ei jaksa kävellä ja rollaatorin kanssa on hankalaa ulkoiluttaa koiraa. Ja mitä elukoille käy jos kuolet ensiksi..? Ei kukaan sano, että lapset tuovat seuraa vanhuudenpäiville, mutta lasten ja lastenlasten elämässä mukana oleminen edes jollain tavalla antaa paljon enemmän kuin voisi kuvitella. Kun kieltäydyt edes harkitsemasta lapsia niin kieltäydyt myöntämästä, että viikatemies kolkuttaa jossain vaiheessa ovellesi joka tapauksessa. Ja vaikka olisit yksineläjä niin lasten kanssa et ole koskaan yksin vaikka eläisivät toisella puolella maapalloa.
- Mikko38
itseäsi. kirjoitti:
Eli mielestäsi olet keskivertoa älykkäämpi.. Olit mitä olit, mutta - olet viisikymppinen, vaihdevuosissa ja lapsentekoikäsi on jokatapauksessa ohi. Adoptiovanhemmaksikaan et enää kelpaa. Sinä et ole enää asemassa, jossa neuvoa ja puolustella elämäntapavalintojasi lähes puolta nuoremmalle, jolla on vielä mahdollisuus vaihtaa mielipiteitään.Sinulla ei ole enää lapsentekoasiassa niitä valinnanmahdollisuuksia - tällä nuoremmalla on vielä aikaa kymenkuntavuotta pyörtää päätöksensä ja suotakoon edes se mahdollisuus hänelle pönkittämättä tämänhetkistä valintaansa älykkyydellä, riippumattomuudella jne jne. Sinulla menee kymmenisen vuotta vielä niin hupskukkuu - sinä olet vanha. Seurusatelukumppanisi on ....vanha. Elimistö rappeutuu teitpä mitä hyvänsä. Mies todennäköisesti kuolee ennen sinua. Ja kappas - olet yksin. No, sinä suunnittelet vilkasta vanhuutta - matkoja, elämyksiä, harrastuksia.. mutta elämälllä saattaa olla niitä ikäviäkin yllätyksiä matkassaan - yksin sairaana, pakko tukeutua maksullisiin avustajiin ja palveluihin, ystävät menehtyvät tai elävät eteenpäin lapsien ja lastenlasten elämää myötäillen ja mukana ollen. Vanhuus on asia, josta ei paljoa keskustella kolmekymppisten kesken. Kuvitellaan, ettei se omaan nilkkaan iske. Mutta kun se vanhuus on tappavaa - ei täällä hengissä selviä. Mukavien harrastusten ajatteleminen vanhuudenpäivinä on kiitettävää vaan jos niitä mukavia harrastuksia ei pysty sitten toteuttamaan syystä mistä hyvänsä? Aloittajalle - sinä olet nuori ja ajatusmaailmaltasi teini-ikäinen. Anna itsellesi mahdollisuus muuttaa mieltäsi - eivät lapset sido sen kummemmin kuin muukaan elämä. Mieti yksinäistä vanhuutta sairauksien kanssa - katsele omia vanhempiasi - hekin ovat vielä nuoria, mutta jossain vaiheessa hekin kuolevat. Etkö luule, etteikö sinusta ole ollut vanhemmillesi suurta iloa? Ja kyllä - jos elät vain itsellesi bailaten ja läpi vuosien tanssahdelle, niin herätys siinä viisi -kuusikymppisenä kun omat vanhemmat ovat poissa ja paikkoja alkaa kolottamaan ja eläkkeelle meno vain siirtyy eikä bailaaminen, matkustelu sun muut enää jaksa inspiroida ( ja ukso hyväksesi - sekin tulee taoahtumaan) niin lyön vetoa, että tulet ihmettelemään elämäntapavalintojasi ilman lapsia. lastenlapsia..sillä jossain vanhuuden vaiheessa se kolahtaa - lapset ovat se ainoa asia, joka sinusta jää niin geenien, kuin antamiesi opetusten ja esimerkkien vuoksi.
...kirjoitus sinulta. Tuota sanotaan realismiksi. Silti onnen ei tarvitse puuttua elämästä...
- voi ei...
37-vuotiaana ole kirjoitti:
sittenkin liian nuori sanomaan, ettei lasten teko kannata. Sinulla kun on siihen vielä ihan hyvä mahdollisuus. Ei tuo edellinen ollut lainkaan tökeröä vaan ihan täyttä asiaa. Sinullekin on vanhuus ja kuolema vielä hamassa tulevaisuudessa - eikö olisi aika hieman suunnitella sitä ikäistymistä ja ottaa tosiaan huomioon, etteivät kaikki mielenkiintoiset odotukset tule pitämäänkään paikkaansa. Ovatko vanhempasi elossa? Jos ja kun he kuolevat sitten silkkaa vanhuuttaan ja sen tuomiin sairauksiin niin tosiasia on, että normaalielämän mukaan sinä olet seuraavana jonossa. Ja jos sinulla on mies niin myös miehesi kaiken todennäköisyyden mukaan tulee kuolemaaan ennen sinua. Sitten on lauma vanhoja naisia, jotka epätoivon vimmalla yrittävät etsiä jotain sisältöa elämäänsä kun ei ole miestä, ei ole lapsia, ei ole lastenlapsia eikä kotieläimiäkään voi enää pitää kun ei jaksa kävellä ja rollaatorin kanssa on hankalaa ulkoiluttaa koiraa. Ja mitä elukoille käy jos kuolet ensiksi..? Ei kukaan sano, että lapset tuovat seuraa vanhuudenpäiville, mutta lasten ja lastenlasten elämässä mukana oleminen edes jollain tavalla antaa paljon enemmän kuin voisi kuvitella. Kun kieltäydyt edes harkitsemasta lapsia niin kieltäydyt myöntämästä, että viikatemies kolkuttaa jossain vaiheessa ovellesi joka tapauksessa. Ja vaikka olisit yksineläjä niin lasten kanssa et ole koskaan yksin vaikka eläisivät toisella puolella maapalloa.
Hienoa! Täytyy muistaa sanoa omaisiaan ikävöiville mummoille ja vaareille vanhainkodissa, että ettehän ole yksin, onhan teillä silti lapset samassa kaupungissa. Ihan sydäntä lämmittää.... Niin, ja tiedoksesi, ei sisältöä tarvitse yksineläjän niin kuin ei perheellisenkään etsiä vanhoina päivinä, jos sisältöä on elämässä ilman työtäkin, ja vielä silloin kun lapset vihdoin suostuu lähteä omille teilleen. Jokainen määrittää elämänsä omalla tavallaan.
- äiti myös
itseäsi. kirjoitti:
Eli mielestäsi olet keskivertoa älykkäämpi.. Olit mitä olit, mutta - olet viisikymppinen, vaihdevuosissa ja lapsentekoikäsi on jokatapauksessa ohi. Adoptiovanhemmaksikaan et enää kelpaa. Sinä et ole enää asemassa, jossa neuvoa ja puolustella elämäntapavalintojasi lähes puolta nuoremmalle, jolla on vielä mahdollisuus vaihtaa mielipiteitään.Sinulla ei ole enää lapsentekoasiassa niitä valinnanmahdollisuuksia - tällä nuoremmalla on vielä aikaa kymenkuntavuotta pyörtää päätöksensä ja suotakoon edes se mahdollisuus hänelle pönkittämättä tämänhetkistä valintaansa älykkyydellä, riippumattomuudella jne jne. Sinulla menee kymmenisen vuotta vielä niin hupskukkuu - sinä olet vanha. Seurusatelukumppanisi on ....vanha. Elimistö rappeutuu teitpä mitä hyvänsä. Mies todennäköisesti kuolee ennen sinua. Ja kappas - olet yksin. No, sinä suunnittelet vilkasta vanhuutta - matkoja, elämyksiä, harrastuksia.. mutta elämälllä saattaa olla niitä ikäviäkin yllätyksiä matkassaan - yksin sairaana, pakko tukeutua maksullisiin avustajiin ja palveluihin, ystävät menehtyvät tai elävät eteenpäin lapsien ja lastenlasten elämää myötäillen ja mukana ollen. Vanhuus on asia, josta ei paljoa keskustella kolmekymppisten kesken. Kuvitellaan, ettei se omaan nilkkaan iske. Mutta kun se vanhuus on tappavaa - ei täällä hengissä selviä. Mukavien harrastusten ajatteleminen vanhuudenpäivinä on kiitettävää vaan jos niitä mukavia harrastuksia ei pysty sitten toteuttamaan syystä mistä hyvänsä? Aloittajalle - sinä olet nuori ja ajatusmaailmaltasi teini-ikäinen. Anna itsellesi mahdollisuus muuttaa mieltäsi - eivät lapset sido sen kummemmin kuin muukaan elämä. Mieti yksinäistä vanhuutta sairauksien kanssa - katsele omia vanhempiasi - hekin ovat vielä nuoria, mutta jossain vaiheessa hekin kuolevat. Etkö luule, etteikö sinusta ole ollut vanhemmillesi suurta iloa? Ja kyllä - jos elät vain itsellesi bailaten ja läpi vuosien tanssahdelle, niin herätys siinä viisi -kuusikymppisenä kun omat vanhemmat ovat poissa ja paikkoja alkaa kolottamaan ja eläkkeelle meno vain siirtyy eikä bailaaminen, matkustelu sun muut enää jaksa inspiroida ( ja ukso hyväksesi - sekin tulee taoahtumaan) niin lyön vetoa, että tulet ihmettelemään elämäntapavalintojasi ilman lapsia. lastenlapsia..sillä jossain vanhuuden vaiheessa se kolahtaa - lapset ovat se ainoa asia, joka sinusta jää niin geenien, kuin antamiesi opetusten ja esimerkkien vuoksi.
Aika suppea maailmankatsomus. Oletkohan ihan terve? Jää yksin kun mies kuolee? Vain masentunut ihminen näkee mailman noin synkkänä. Synnytyksen jälkeinen masennus voi olla vaikea tunnistaa. Kannattaa aivan ensimmäiseksi kääntyä neuvolanne puoleen ja puhua asiasta siellä. Ohjaavat kyllä hyvin yksityisellekin, jos se on parempi vaihtehto itsellesi. Voimia sinulle!
- 15156
voi ei... kirjoitti:
Hienoa! Täytyy muistaa sanoa omaisiaan ikävöiville mummoille ja vaareille vanhainkodissa, että ettehän ole yksin, onhan teillä silti lapset samassa kaupungissa. Ihan sydäntä lämmittää.... Niin, ja tiedoksesi, ei sisältöä tarvitse yksineläjän niin kuin ei perheellisenkään etsiä vanhoina päivinä, jos sisältöä on elämässä ilman työtäkin, ja vielä silloin kun lapset vihdoin suostuu lähteä omille teilleen. Jokainen määrittää elämänsä omalla tavallaan.
ainoa, jota sinusta tänne jää ovat jälkeläisesi. Jos niitä ei ole niin kuolemasi hetkellä lakkaat olemasta - et jätä mitään, et ole saavuttanut mitään., kaikki se tietotaito jonka olet hankkinut elämäsi varrella katoaa. Homot haluavat lapsia, Kirsti Psakkonen katuu, ettei ehtinyt lapsia tehdä vaan laittoi uran ja muun elämän edelle.. Nuorena on helppo tehdä valintoja, mutta lapsettomuuden valintaa et saa takaisin tulutuasi keski-ikään. Eikö olisi ikävää tuumata 60-vuotiaama, että tässäkö tämä oli -tätäkö varten elin ja keräsin kokemusta..ei ole ketään eikä mitään mille mitään jättäisi edes henkiseksi perinnökisi. Miehillä ei tätä ongelmaa niinkään ole kun voivat siittää vaikka satavuotiaiksi. Minullakin oli 30-tuttu, joka pyhästi vannoi jäävänsä lapsettomaksi - inhosi kakaroita ja niiden tuomia rajoituksia. Vaan kuinkas kävi - se herra oikea ilmestyi kuvioihin - palava rakkaus syttyi ja niinpä työ tuttuni ilmoitti jo heti alkuunsa, että tuon miehen kanssa haluan lapsen.Ja niin tapahtui. Eikä ole katunut, vaan ihmettelee nyt yli nelikymppisenä kuinka koskaan saattoikaan olla niin itsekeskeinen ja -riittoinen.
- .........
15156 kirjoitti:
ainoa, jota sinusta tänne jää ovat jälkeläisesi. Jos niitä ei ole niin kuolemasi hetkellä lakkaat olemasta - et jätä mitään, et ole saavuttanut mitään., kaikki se tietotaito jonka olet hankkinut elämäsi varrella katoaa. Homot haluavat lapsia, Kirsti Psakkonen katuu, ettei ehtinyt lapsia tehdä vaan laittoi uran ja muun elämän edelle.. Nuorena on helppo tehdä valintoja, mutta lapsettomuuden valintaa et saa takaisin tulutuasi keski-ikään. Eikö olisi ikävää tuumata 60-vuotiaama, että tässäkö tämä oli -tätäkö varten elin ja keräsin kokemusta..ei ole ketään eikä mitään mille mitään jättäisi edes henkiseksi perinnökisi. Miehillä ei tätä ongelmaa niinkään ole kun voivat siittää vaikka satavuotiaiksi. Minullakin oli 30-tuttu, joka pyhästi vannoi jäävänsä lapsettomaksi - inhosi kakaroita ja niiden tuomia rajoituksia. Vaan kuinkas kävi - se herra oikea ilmestyi kuvioihin - palava rakkaus syttyi ja niinpä työ tuttuni ilmoitti jo heti alkuunsa, että tuon miehen kanssa haluan lapsen.Ja niin tapahtui. Eikä ole katunut, vaan ihmettelee nyt yli nelikymppisenä kuinka koskaan saattoikaan olla niin itsekeskeinen ja -riittoinen.
Miksi minun pitäisi jatkaa olemassa oloani maan päällä lasteni kautta...?? Taidat olla todella sairas, niin kuin joku tuossa jo mainitsi. Take your medicine darling and have a joyful rest of the week :)
- N...46
15156 kirjoitti:
ainoa, jota sinusta tänne jää ovat jälkeläisesi. Jos niitä ei ole niin kuolemasi hetkellä lakkaat olemasta - et jätä mitään, et ole saavuttanut mitään., kaikki se tietotaito jonka olet hankkinut elämäsi varrella katoaa. Homot haluavat lapsia, Kirsti Psakkonen katuu, ettei ehtinyt lapsia tehdä vaan laittoi uran ja muun elämän edelle.. Nuorena on helppo tehdä valintoja, mutta lapsettomuuden valintaa et saa takaisin tulutuasi keski-ikään. Eikö olisi ikävää tuumata 60-vuotiaama, että tässäkö tämä oli -tätäkö varten elin ja keräsin kokemusta..ei ole ketään eikä mitään mille mitään jättäisi edes henkiseksi perinnökisi. Miehillä ei tätä ongelmaa niinkään ole kun voivat siittää vaikka satavuotiaiksi. Minullakin oli 30-tuttu, joka pyhästi vannoi jäävänsä lapsettomaksi - inhosi kakaroita ja niiden tuomia rajoituksia. Vaan kuinkas kävi - se herra oikea ilmestyi kuvioihin - palava rakkaus syttyi ja niinpä työ tuttuni ilmoitti jo heti alkuunsa, että tuon miehen kanssa haluan lapsen.Ja niin tapahtui. Eikä ole katunut, vaan ihmettelee nyt yli nelikymppisenä kuinka koskaan saattoikaan olla niin itsekeskeinen ja -riittoinen.
Usko nyt jo mummeli! Nainen joka ei tee lapsia ei ole itseriittoinen, vaan on tehnyt vain oman valinnan. Ja oman katsomuksesi mukaan, eikö juuri lasten teko ole osoitus itseriittoisuudesta kun sillä on vain tarkoitus jatkaa omaa matkaa maan päällä??? Niin......ja kaikki katuu jotain elämän ehtoopuolella. Kaikkea ei vaan ehdi tai voi tehdä, hyvä paatoksellinen vanhempi nainen :) Toivottavasti saat rauhan ja osaat antaa jokaisen itse päättää mitä ruumiillaan tekee ja ihan itse kantaa seuraamukset tästä. --Hyvää kevättä kaikille mummoille!
- en ehtinyt.....
lukea viestiäsi, mutta jos aikaa voisi kääntää taakseppäin ja saisin myös sinne aivoihini enemmän viisautta, niin EN TODELLAKAAN OTTAISI MIESTÄ JA TEKISI LAPSIA!!! Siis jo tehtyjä - IHANIA LAPSIA EN KUITENKAAN MISSÄÄN TAPAUKSESSA PERUUTTAISI!!! Asuisin yksin ihan omassa rauhassa!! Kulkisin minne haluaisin ja tekisin mitä mieleni tekisi...ei olisi mustasukkaista miestä kyttäämässä!!! Naisin ketä haluaisin ja silloin kun haluaisin!!! Myös...ajan myötä...seksi viilenee (ei varmaan sinun tapauksessasi, koska vakkariahan ei ole ;) Ja mies kun vanhenee...lerpsahtaa =o ....no, asiahan ei minulle kuulu ja tähänkin tulee varmaan negatiivisiä kommentteja mutta so what!!! Elä ihanan vapaasti niin kauan kun voit ja käytä myös miehiä "niinkuin rukkasia"...niinhän hekin tekevät (naisista)!! Älä välitä negatiivisista kommenteista koska osa kateellisia, toivoisivat olevan sinun asemassasi. Voithan vanhempana ottaa itsellesi "oman ukon" vanhuuden päivillesi.....katsellaan...eikö niin! Iloista ja varmasti ihania päiviä sinulle ja ONNEA VALITSEMALLESI TIELLE!!!!!!!!!!!
- AleksanteriTosiSuuri
Paljon itsekkäämpää on hankkia miestä ja lapsia vain niiden hankkimisen vuoksi... Siitä ei hyvää seuraa, onhan se jo nähty. Siinä ei ole mitään itsekästä, jos elää itselleen, kunhan et hemmottele itseäsi enemmän kuin tarvitsisi ja etsit lähinnä henkistä puolta itsestäsi. Ennen kaikkea on oltava ainakin jokseenkin valmis perustamaan perhettä. Tuskin kukaan 100:sesti on, mutta väkisin saattaa kyllä tulla lapsi, mutta siinä samassa paljon paskaa.
- muitakin on
Ihminen haluaa yleensä jättää tälle pallolle jotain itsestään kuolemansa jälkeen. Useimmat tekevät lapsia, mutta sinä voit keksiä jotain muuta mistä sinut muistetaan.
- mimmie1111
jokaisella on oikeus elää elämänsä niin kuin haluaa, kunhan ei satuta ja vahingoita muita:)) tunnut kovasti miettineen asiaa, ja päätyneen siihen ratkaisuun. mielestäni kenenkään ei pitäisi arvostella päätöstäsi, ihan kuin sinäkään et arvostele muiden päätöksiä elää elämäänsä :)) onnea ja iloa elämääsi valitsemallasi tiellä :))
- Solitair
Juttusi olisi voinut olla vaikka itseni kirjoittama paitsi, että olen mies. Minäkin nautin vapaudestani, niin etten edes enää pysty kuvittelemaan, että "neuvottelisin" tulemisistani ja menemisistäni muiden kanssa. Yksineläminen on ylellisyyttä.
- omaa elämääsi!
Tsemppiä aloittajalle! Uskalla elää omaa elämääsi. Elä niin kuin itse haluat. Älä elä niin kuin muut haluavat.
- rtd
Miksi sitä pitää koko suomelle toitottaa jos ei halua lapsia eikä ns.oikeaa elämää?? Eihän ihmisetkään jolla on lapsia tilitä täälä että haluan erillaisen elämän. Kait se on tuo huomionkipeys niin suurta sitten. Ja miksi harrastaa yhdenillan juttuja kun ei kerta miehet kiinnosta. Melkoista pelleilyä ns. aikuiselta naiselta.
- saman mies
Jumala tietää ihmisen asiat: 1. Moos. 2:18 "Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva". "
- on oma
rtd kirjoitti:
Miksi sitä pitää koko suomelle toitottaa jos ei halua lapsia eikä ns.oikeaa elämää?? Eihän ihmisetkään jolla on lapsia tilitä täälä että haluan erillaisen elämän. Kait se on tuo huomionkipeys niin suurta sitten. Ja miksi harrastaa yhdenillan juttuja kun ei kerta miehet kiinnosta. Melkoista pelleilyä ns. aikuiselta naiselta.
Seksi kiinnostaa, muttei miehet...mitäs ihmettelemistä siinä on. Miksi alkaa sovittelemaan omaa tasapainoista ja itsenäistä elämää toisen elämään kun voi vaan nauttia silloin tällöin. Seurustelupakkoko? Kasva jo ulos ulkoaopetellusta!
- omansa seppä
saman mies kirjoitti:
Jumala tietää ihmisen asiat: 1. Moos. 2:18 "Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva". "
Niin, mikä jumala niistä monista?
- normaali
Minun mielestäni tyypillinen suomalainen nuori nainen. Synnyttäminen tekee kipeää ja miehet on typeriä. Kannattaa lesboilla ja adoptoida ulkomailta. Lapset ja mies haittaa uraa. Mutta jos joku ihana ulkomaalainen mies tavataan voi tehdä ihanan latinon tai mulatin.
- 333233
Miten voi keski-ikäisen moniongelmaisen narsistin tilitys saada ylläolevan viestiketjun ? Tämä hengentuote on laadittu provo-mielessä sillä eihän näin sekaisin olevia naisia ole olemassa. Sen ymmärrän ettei haluu lapsia ja ettei ole kiinnostunut parisuhteesta. On oikein että elää omaa elämäänsä eikä vaan suorita sitä. Mutta kun aloittajan kirjelmässä on rivien välissä paljon pelkoa,häpeää,tukahdetettua uhmaa, epävarmuutta ja ahdistusta. On vaan niin, että aikuiseksi ei välttämättä kaikki kasva, vaan jää kosmiseen välitilaan zompieksi. Hän ei hahmota eilistä eikä nykyhetkeä, vaan jatkuva totaalinen torjuntareaktio suojaa aikuistumisen uhkalta. Suosittelen kaikille samointunteville terapiaa, jossa käydään läpi varhaislapsuus. Siellä se peikko piilee. Hyvä on ettei hän halua lapsia, koska hänestä ei varmaankaan olisi äidiksi.
- elämään
Mietit siis itseäsi ja tulevaisuuttasi. Onhan se suotavaa, että kun oikeasti ikä alkaa painaa, niin sulla on edes joku, kelle puhua ja miettiä menneitä. Se oma viereen kasvanut perhe on siinä mielessä korvaamaton, että yhteisessä, varsinkin monipuolisessa elämässä riittää muisteloita, mitä jakaa. Vaikea on sanoa teetkö oikein vai väärin... kuuntele siis sydäntäsi ja kuuntele vielä kerran. Me perheelliset näemme helposti, että vietät järkeilevän tylsää elämää ja tulevaisuutesi perustuu juuri tuohon sohvaan ja ehkä televisioon. Toivottavasti olen väärässä!
- elämä yksin&yhdessä
Joku? Oletkohan koskaan kuullut ystävistä? Onko itselläsi edes enää niitä? Elämä rakkaiden ystävien kanssa saattaa olla myös hyvin antoisaa. Itselläni on tiivis ystävporukka. Kaikki periaatteellisesti lapsettomia 3-4 -kymmpisiä. Ovat olleet elämässäni läsnä ihan hiekkalaatikolta asti. Ja ovat vielä vastaisuudessakin. Heidän kanssaan voi kokea maailmaa, istua iltaa ja väillä jopa yövymme koko konkkaronkka toistemme luona. Olemme siis kuin perhe. Ainakin omasta mielestämme meillä on ihan yhtä rikas elämä kuin muillakin onnellisilla. Ei kannata aina pitää niin järkkymättömästi kiinni siitä mikä on normaalia. Jokainen voi luoda ihan oman onnellisen olotilan ihmisten kanssa keistä välittää. Ja se ei aina ole perinteinen perhe. Ja joskus se onnellisuus vaatii yksinäisyyttä, olen itsekin elänyt tämän vaiheen. Itse en asennoidu perhe-elämääkään kohtaan koska olen nähnyt sitä hyvin erilaista. Ei kaikki vain istu kotona. On myös perheitä jotka kiertää kesäfestareita, matkustaa tai harrastaa yhdessä. Jokainen yksikkö on erilainen. Yleistys kaikessa on turhaa ja toista halveksivaa. Mutta onneksi matkalla ihmisyydessä voi aina kasvaa ja oppia uutta, myös erilaisuuden kohtaamista.
- Tintti*
Aika jänniä nuo mielikuvat ja vielä se kuinka puhutaan niillä jo muidenkin puolesta. *** Minullakin oli aina sinkkuna käsitys siitä, että perhe tarkoittaa vain likaisia astioita, leluja ympäri taloa, täysin ajastaan irtaantuneita vanhempia, jotka eivät osaa puhua enää normaaliasioista. *** Nyt kun itse odotan ensimmäistäni toivon etten hurahda ja kuvittele lapsen tullen olevani jotenkin parempi, yrittäen tehdä omasta perhearjestani myös hauskaa, jakaa mieheni kanssa myös erikseen aikaa lapselle ja pitää näin myös sinkkuystävät itselläni. Yritän parhaani olla asennoitumatta keneenkään. Tiedän että joillekin likkakavereilleni lapsi ja perhe ei tule koskaan olemaan se juttu, ja arvostan myös heidän valintaansa olla onnellinen omalla tavallaan.
- -----------------------------
Sun elämästähän tässä on kyse. Elä se miten haluat.
- Kauhistunut91
Mielestäni itsekästä on lapsen HANKKIMINEN. Perheen perustaminen voi olla joillekin ihmisille itsestäänselvää, ja heille se on helppo ratkaisu eikä välttämättä ole merkki aikuistumisesta tai ainakaan epäitsekkyydestä. Maailmassa on liikaa väkeä, ja olisi hyvä, jos olisi enemmän ihmisiä, jotka EIVÄT haluaisi hankkia lapsia. On kuitenkin niin, että joillekin juuri perhe tai lapset tuntuvat antavan elämälle tarkoituksen. Mielestäni on mahtavaa, että joku voi kokea elämän tarkoitukselliseksi ja muuten hyväksi ilman perhettäkin!
- Oda
Itsekästähän on nimenomaan se, että tekee lapsia tällaiseen maailmaan, vain, että itse haluaa lapsen. Lapsihan tehdään aina itsekkäistä syistä. Ei lapsia tehdä siksi, että pitää antaa elämä jollekkin, vaikkei nyt yhtään mieli tekisikään. Se lähtee omasta halusta. Jos itselläsi ei ole haluja, niin ei hitossa sinun tarvitse sellaista ruveta vääntämään. Ja muutenkin nykymaailmassa adoptio olisi parempi vaihtoehto. Niin paljon olisi pikku-ihmisiä, jotka tarvitsisivat kodin, eikä maailman liian suuri väestökään kasvaisi. Mutta kun pitää tehdä ihan oma. Se jos mikä on itsekkyyttä. Jos joku paheksuu elämääsi, niin haistata paskat. Ei ole mitään sääntöjä, miten pitäisi elää. Ihmiset vaan tuppaavat elämään itsestäänselvyyksien mukaan, niinkuin tuo työkaverisi, jonka oma syy tehdä kakruja ei vaikuta mielestäni kypsältä. Elä niinkuin itsestäsi tuntuu. Eihän siinä muuten mitään järkeä olisi.
- jos saisin aloittaa alusta
olen jo yli 50 avioliitossa elävä kahden aikuisen lapsen äiti. mulla oli aina haave asua yksin yksiössä mutta se taitaa toteutua vasta sitten kun tämä maallinen vaellus päättyy. Ensimmäinen lapsi ei ollut suunniteltu, hän vaan tuli ...ei siinä mitään ,hyvä kun tuli . toinen hankittiin monta monta vuotta myöhemmin. Nyt vaan avustan taloudellisesti tätä nuorempaa koska koulu on kesken mutta muuten olen kuin mulla lapsia ei koskaan olisi ollutkaan , niin haluavat elää omaa elämäänsä. Itsellä ei ole mahdollisuutta kuitenkaan tehdä mitään kun rahat menee vielä tämän nuoremman koulutukseen ja elämiseen , vielä muutaman vuoden ( nyk mies ei ole lasteni isä eikä meillä ole yhteisiä). oma kunto on huonohko ja olen tuskin 5 vuoden jälkeen enää työkykyinen joten sitten kun velvollisuuteni lapsia kohtaan loppuu ei sittenkään ole varaa matkustella eikä tehdä mitään koska kunto ei enää eikä raha riitä. siksi olenkin sitä mieltä että sun täytyy tehdä juuri niin kuin susta itsestäsi tuntuu hyvältä ettei sitten myöhemmin tarvi miettiä että tässäkö tämä elämä sitten oli, ei niin kuin joku muu odottaa tai niinkuin toiset tekee. Se mikä sopii yhdelle , se ei välttämättä sovi toiselle ja se on vaan hyväksyttävä. rohkeasti vaan ottamaan oma elämä omiin käsiin niin pitkälti kuin se on mahdollista ja tee ne valinnat mitkä sinulle itsellesi on sopivimmat ja elä omien odotusten ja tuntemuksien mukaan. meillä jokaisella on vain yksi elämä
- Simo35..
Vietän normaalielämääni sinkkuna. Runkaan keskimäärin 3 kertaa päivässä. Naisen kanssa en ole ollut viiteen vuoteen. Joskus jopa runkkaan naisten kuvia/videoita katsellessani monitorille. Kaikesta huolimatta, pidän itseäni normaalina ja vietän normaali elämää. Ok, monitorijuttu voi olla joidenkin mielestä hieman liikaa, mutta se mahtuu normaalielämäni kuvioihin. Jos joskus alan seurusteleen (mikä on erittäintodennäköistä, koska olen varsin seksuaalinen ja omaan mallin mitat ja kauniit kasvot. Sinkku siisomasta tahdosta), niin tuskin lopetan runkkausharrastuksiani. Seksi yksin on kuitenkin niin erilaista kuin seksi kaksin. Hyvää normaaliakevättä kaikille :)
- nainen 47
Olin itsekin jo nuoresta asti varma etten halua lapsia. Nyt liki keski-ikää mennessäni en voisi olla tyytyväisempi ratkaisuuni. Jaksan kerta toisensa jälkeen huokaista helpotuksesta kun päätin aikoinaan toisin. Toisaalta mietin päätöstäni silti pitkään, vaikka tunnetasolla olinkin jo varma. Halusin vain kitkeä kaikki mutat mielestäni, etten joutuisi koskaan päätöstäni katumaan. Päätökseni tehdessäni minulta päättyi myös pitkäaikainen parisuhde. Mutta katunut en ole. Pidän elämästni, siihen liittyvistä ihmisistä ja niistä muiden lapsistakin. Reissaan työni puolesta ympäri maailmaa, mitä en perheellisenä olisi päässyt tekemään. Olen jo tähän ikään nähnyt niin paljon paikkoja, mistä nuorena pystyin vain haaveilemaan. Ja koska työni puolesta menen paljon, nautin vapaa-ajasta usein mielummin juuri yksin. Toisaalta olen nauttinut yksinolosta jo ihan pienestä pitäen, ja jo parisuhteeni aikoina vetäydyin aina välillä yksinoloon. Mutta toki kannan ihan normaalisti huolta myös sosiaalisista suhteistani. Niinpä aikaa on myös osattava jakaa muillekin. Toivon, että myös sinä osaat olla uskollinen vain itsellesi, miettimättä liikaa miten muu mailma makaa. Yleensä ne ihmiset jotka yrittää paukuttaa omaa elämäntapaansa oikeaksi ovat itse jollakin tavalla onnettomia, niin olen saanut monet kerrat huomata. Näille päivittelijöille ja valistajille voit vaan nauraa hiljaa itseksesi, he eivät todennäköisesti tiedä muusta. *Loistavaa kevättä sinulle!
- eulalia70
Itse olin varmaan 28-vuotiaaksi asti ihan kamala. Ylioppilaaksi kirjoitin ja sen jälkeen jotain turhia pätkätöitä, viinaa kului niin että suurinpiirtein makasin ojissa örisemässä pahimmillaan. Miehiä tuli ja meni, oli kyllä pari pidempääkin suhdetta mutta ei puhettakaan naimisiin menosta, asuntolainasta yms. Lasten hankinta ei olisi tullut kyseeseenkään! Sitten rauhoituin 3-kymppisenä, pari vuotta ihmettelin, aloin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. 33-vuotiaana tapasin elämäni miehen, menin naimisiin ja nyt odotan kolmatta lasta!
Ei sitä elämässä koskaan tiedä mitä tulee vastaan.... Aikaisemmin oli mitä oli ja nyt on niinkuin on! - Oxy&Leo
eulalia70 kirjoitti:
Itse olin varmaan 28-vuotiaaksi asti ihan kamala. Ylioppilaaksi kirjoitin ja sen jälkeen jotain turhia pätkätöitä, viinaa kului niin että suurinpiirtein makasin ojissa örisemässä pahimmillaan. Miehiä tuli ja meni, oli kyllä pari pidempääkin suhdetta mutta ei puhettakaan naimisiin menosta, asuntolainasta yms. Lasten hankinta ei olisi tullut kyseeseenkään! Sitten rauhoituin 3-kymppisenä, pari vuotta ihmettelin, aloin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. 33-vuotiaana tapasin elämäni miehen, menin naimisiin ja nyt odotan kolmatta lasta!
Ei sitä elämässä koskaan tiedä mitä tulee vastaan.... Aikaisemmin oli mitä oli ja nyt on niinkuin on!Käsitin näin: miehesi eivät haluneet lasta aikaisemmissa suhteissa.
Aloittaja ei mielestäni nimenomaan halua itsekään lapsia. Joten eri tarina.
Itse olen nyt 35-vuotias, ja erittäin toimivassa parisuhteessa. Mutta se pitää edelleen, mitä olen sanonut murkusta asti. Eli en tee, en halua tehdä lapsia. Onneksi mieheni on samaa maata.
Eli aina asiat eivät vaan ajelehdi, vaan elämistä ohjaa myös aatteet ja järki. - uskoon tulo
eulalia70 kirjoitti:
Itse olin varmaan 28-vuotiaaksi asti ihan kamala. Ylioppilaaksi kirjoitin ja sen jälkeen jotain turhia pätkätöitä, viinaa kului niin että suurinpiirtein makasin ojissa örisemässä pahimmillaan. Miehiä tuli ja meni, oli kyllä pari pidempääkin suhdetta mutta ei puhettakaan naimisiin menosta, asuntolainasta yms. Lasten hankinta ei olisi tullut kyseeseenkään! Sitten rauhoituin 3-kymppisenä, pari vuotta ihmettelin, aloin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. 33-vuotiaana tapasin elämäni miehen, menin naimisiin ja nyt odotan kolmatta lasta!
Ei sitä elämässä koskaan tiedä mitä tulee vastaan.... Aikaisemmin oli mitä oli ja nyt on niinkuin on!JOKU tarvitsee heräämiseen lapsia, toinen on hereillä jo muutenkin....:)
- neitileidi18
Olen itse vasta 18-vuotias nuori nainen, mutta haaveilen samanlaisesta elämästä kuin mitä sinulla on juuri nyt! Tai ainakin osittain :D
Olen ollut ainut lapsi perheessäni ja olen aina viihtynyt yksin. Olen hirmu sosiaalinen persoona siitä huolimatta, mutta en tarvitse enkä halua koko ajan hössöttävää ihmislaumaa ympärilleni. Muutin juuri omaan kämppään ja nautin yksinolosta ja juuri siitä, että saan olla ja mennä miten huvittaa, minne huvittaa ja kenen kanssa. Kukaan ei ole minua moralisoimassa että et saa tehdä näin, et saa mennä sinne tms.
Tunnen samanikäisiä tyttöjä jotka ovat NYT JO nalkissa poikaystävänsä kanssa joka on sairaaloisen mustasukkainen, eikä päästä tyttöään minnekään yksin, hyvä jos tytön kavereiden kanssa. Baariin ei saa mennä, ei viettämään tyttöjen iltaa, hyvä jos kaupungille pääsee päivällä shoppailemaan ilman että soitellaan 5 min välein että missä meet ja kenen kanssa. Itse en halua tuollaista elämää edes sen nojalla, että saisin sitten seurustella "niin ihanan ja rakkaan" ihmisen kanssa.
Itse toivon saavani joskus ammatin jossa viihdyn ja pääsisin työni kanssa matkustelemaan todella paljon. Haluan joskus oman, viihtyisän kämpän suuremmasta kaupungista missä nyt asun, Suomesta tai ulkomailta. En halua perhettä enkä lapsia hidastamaan omaa elämääni. Kauhulla katselen niitä alle 20-vuotiaita jotka menevät kihloihin taikka saavat jo lapsia, sillä siinä ei aina ole taustalla "se oikea" eikä kyse aidosta rakkaudesta. Vahinkoja kun sattuu...
Itseäni ärsyttävät kaiken maailman vanhat naiset jotka tulevat lässyttämään tuota samaa "kyllä sinäkin vielä menet naimisiin ja saat lapsia" ja "no olet niin nuori, kyllä sun mieles muuttuu vielä". Meinaan OKSENTAA aina kun joku alkaa tuolla tavoin lässyttämään...
Haluan kyllä seurustella ja rakastua sekä rakastaa. Mutta haluan kokea sen monen ihmisen kanssa, enkä jumiutua yhteen ja samaan tyyppiin seuraavaksi 20 vuodeksi. Ei kiitos, sellainen ei ole minua varten.
Joten stemppiä vain aloittajalle ja elä elämääsi niinkuin itse haluat! ;D - Yksi kommenttoija
Et halua parisuhdetta ja kuitenkin olet ollut kimpassa viisi vuotta mustasukkaisen miehen kanssa???????? Vaikuttaa kotisohvapsykalla siltä, että olet saanut takkiisi pahasti tuossa suhteessa, kannattaa ainakin käydä asia itsensä kanssa läpi. Mulla oli pitkä liitto pahan miehen kanssa, luotto meni toiseen ihmiseen, nyt olen elänyt sinkkuna yli 10 vuotta. Ja tiedän että syy on pettymyksessä. Mutta hyvää elämää elän ja olen tyytyväinen. Muiden mielipiteistä ei kannata välittää. Jos kelaat oikeasti oletko huono ja itsekäs ihminen kun et halua lapsia, luultavasti olet sitten itse alitajuisesti sitä mieltä? Ja jos muiden mielipiteet saavat sinut tuollaisia miettimään, oletko sittenkään niin onnellinen kuin väität olevasi. Ihmiset kyselee aina, helpommalla pääset kun annat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja elät niin kuin on hyvä olla! Perhe on ok ja ilman perhettä on ok, molemmissa niin hyvää kuin huonoakin.
- sanakukkanen
Et tahdo "normaalielämää" kertoo enemmän kuin muut lauseesi. Pidät itsekin olotilaasi epänormaalina.
- ymmärrän sisko hyvä!
Heh, kuulostaa ihan ku omalta tarinaltani! Tosin olen hankkinut jo itselleni elämän ;) Olen jo muutaman vuoden vanhempi kun sinä ja elelen omalla tavallani, asun yksin, tapailen miehiä (tällä hetkellä 3 kerrallaan ja kaikille homma ihan ok), opiskelen, teen paria työtä, harrastan mitä haluan ja tapailen omia valitsemiani (ei väkinäisiä ystävyyssuhteita jotka eivät toimi) mielenkiintoisia ystäviä, joita on kumpaakin sukupuolta eri ikäluokista.
Itsekään en välitä lasten hankinnasta, ainakaan tällä hetkellä! Miksi kantaisin siitä huolta tai syyllisyyttä? Samalla mietin että mitäs jos olisin tehnyt kaiken saman kaavan mukaan kuin monet "tavalliset" ihmiset, en varmaankaan olisi onnellinen vaan juuri jonkin sortin kyräilijä, projisoisin ongelmani toisiin ja kyttäisin toisten tekemiä virheitä... ehkä hankin jonain päivänä lapsia, ehkä en. En kanna asiasta huolta vaan elelen päivän kerrallaan.
Pidä linjasi, jos lähipiiri kyttää, kehoitan vaihtamaan tuttavapiiriä;) aina voit löytää itsellesi ystäviä jotka arvostavat sinua sellaisena kuin olet.
Niin ja niille jotka kuvittelevat että elämässä on vain ja ainoastaan baarit tai perhe-elämä: olette väärässä! - s'äskh'h
Ymmärräm täysin mitä tarkoitat.
Olen kyllä itse naimisissa, ollut jo viisi vuotta ja ikääkin on jo 33.
Vuosia lähipiiri ja suku on yrittänyt tai siis yritti painostaa lapsentekoon, ja jatkuva huomauttelu ja suunsoitto alkoi vituttamaan suoraan sanoen. Lopuksi keksin sanoa että en pysty saamaan lasta, ja se aihe on kipeä että voitasko jo unohtaa ja vaihtaa levyä?
(siis ihan hatusta heitin) ja kuinkas ollakkaan.... tieto meni kulovalkean tavoin eteenpäin ja olen saanut olla ihan rauhassa jo kolme vuotta. =)
Olemme molemmat miehen kanssa tosi tyytyväisiä nk. vapaaseen elämään. Asutaan omassa talossa ja käydään kerran vuodessa useampi viikko maailmalla reppuretkeilemässä. En valitettavasti halua muuttaa tätä mukavaa elämisen muotoa työn ja kodin ikuiseen tasapainoiluun. Kyllä noi naapurin ja sukulaisten mukelot riittää ihan hyvin.
Ja toisekseen, jos sulla on takana pitkä ja hankala suhde, ei mikään ihme jos haluat olla iteksesi, sitähän ei sitten tiedä jos joskus vastaan kävelee sellainen ihminen jonka kanssa sun on hyvä olla. Mutta kaikkea hyvää sulle! - Elänyt
Kukin taaplaa tyylillään! Vain itse voit tietää millainen elämäntyyli sopii sinulle. Itse en ole koskaan ajatellut hankkivani lapsia enkä edes kuvitellut koskaan että olisin parisuhteessa. Nelikymppisenä (viisi vuotta sitten) tapasin kumminkin miehen jonka kanssa olen asunut nyt nelisen vuotta - jotenkin se vaan 'lipsahti' tähän suunnittelematta , ollaan tyytyväisiä! Ollaan molemmat itsenäisiä ja viihdytään yksinkin, kun toinen on esim. työmatkalla. Miehellä on ennestään kaksi lasta (äitinsä luona), joten sekin homma on hoidettu...
Seuraa 'kutsumustasi' ja anna asioiden tapahtua! - NO LOL
mul on sama juttu en aio itekään perustaa perhettä mä viihdyn 1 vaik oon vasta teini mut silti kun täytän 18 aion luultavasti hankkia itselleni rahaa kokoon ja aion muuttaa VIETNAMIIN WOHOO!!!! koska en jaksa elää loppuelämääni suomessa
- Epävarma tulevaisuus
Itse en ole vielä edes täysi-ikäinen, ja jo nyt pelottaa kaavamainen elämä. Tällä tarkoitan siis nykypäivän *koulutus-> työ->perhe->loppuelämä arkea* elämäntyyliä.
Ja koko suvussa on aina tehty lapsia. Muutenkin suku vihjailee tuon tuosta "Jahas, seuraavaksi onkin sinun vuorosi saada lapsia, hehheh"
Mitä jos haluankin valita toisin? En halua olla se musta lammas, mutta kyllä suvun pitäisi kunnioittaa toisen valintaa... - arvata
Olet perheesi nuorin lapsi, jota vanhempasi hyysää joka käänteessä ja näin rakentavat osaltaan sinulle väärää itsetuntoa, että voit tehdä elämälläsi mitä haluat. Niin voitkin niin kauan kun vanhempasi tanssivat pillisi mukaan. Todellisuudessa olet surkea luuseri. Valitettavasti tulet ymmärtämään asian vasta sitten kun se myöhäistä. Mutta baila baila siihen saakka. Kanssasisariasi on nykyään melko paljon, joten voitte kääriskellä aikanaan oikein porukassa itsesäälissä.
- Tynnyri-Eikka
Moi Nainen 27. Täällä Tynnyri-Eikka 29. Et tahdo lapsia siis. Se ei ole mikään ongelma! Et todellakaan ole syrjäytynyt, et ollenkaan. Lapset ja perhe, ei ne oo sun juttus. Ei monen muunkaan. Ei edes Tynnyri-Eikan.
Normaalielämä. Huh huh. Sana, joka nostattaa niskakarvat pystyyn. No tänä päivänähän se on:puoliso, 2 lasta, talo, auto, kalastusvene, oma firma, isot lainat ja niitäkin isommat velat. Ja koko ajan pitäisi hankkia jotain uutta, kun mikään ei riitä. Vaikka lapsia jos ei muuta. Eipä oo minun juttu ei. Joka leikkiin ryhtyy...
Koulukaverit ovat suurin osa perheellisiä. Pariutuvat ja hankkivat lapsia. Osa hyvinkin nuorina. Moni tuttava taivastelee: Eikös Eikalla ole jo perhettä? Vastaus tulee: Ei! Ei ole eikä tule. Tarkoituksenani ei ole lisääntyä! Olen tyytyväinen toimivaan sinkkuelämääni, joka on muutakin kuin sitä naisenmetsästystä, joka ei tähän mennessä ole juuri tuottanut tulosta. Mutta en ole katkera.
Pidän kyllä lapsista, ne ovat niin aitoja ja suorasanaisia. Mutta, mutta: LAPSET OVAT NIIN KAUAN KIVOJA KUN EIVÄT OLE OMIA.
Aika usein lapsia hankitaan väärin perustein: Suvun, ystävien ja muun ympäristön painostuksesta. Mutta pointtihan on nyt niin, että et todellakaa ole itsekäs ja paha tai huono ihminen, jos ei sulla oo lapsia. Viisaasti olet asiasi ajatellut, jatka samaa rataa ja nauti hyvintoimivasta elämästäsi! Älä anna muiden painostaa sinua, kysehän on SUN OMASTA ELÄMÄSTÄSI. - "epänormaali"
olen tässä itsekin ihmetellyt,näin kesällä ja sukujuhlien aikaan,on kyselijöitä riittänyt.
Olen eronnut aikoja sitten ja olen jo pian viisikymppinen,minulla on lapsia jotka olen yksin kasvattanut. Toista miestä en ole rinnalleni ottanut.
Härskisti kysellään,olenko lesbo vai mikä on kun en ole miestä "saanut".
Miehiä on riittänyt,yhden illan juttuja,mikään ei ole kolahtanut. En halua huonoa liittoa,sen olen kokenut,olen katsonut,että ilman on parempi.
Se on minun ratkaisuni,mutta miksi ihmeessä sitä pitää todistella sukujuhlissa joka kerta? Onpa minulle ollut jo useampi mies katsottuna,kun en itse "kykene".
Jossain hääjuhlissa tultiin kysymään,että miksi minä nyt olen niin totinen,naurut päälle. (varmaan siksi,että minä olisin ollut juuri sillä hetkellä totinen,kun en ole itse "saanut" miestä rinnalleni!)
Kylän miehiä on koitettu naittaa minulle niin, ettei kehtaa enää kylillä kulkea.
Tiedän,että miehiä saisin,jos vaan haluaisin.
Mutta siinä se onkin kun en halua!!
Miksi se voi olla niin vaikeaa tajuta!! - saada ympärillesi
ihmisiä, ystäviä jotka arvostavat sinua, hyväksyvät sinut ja ajattelevat mahdollisesti samoin. Saat rohkeutta, kun tunnet kuuluvasti johonkin ja saat olla täysin oma itsesi.
Sitten sinun ei tarvitsisi kysellä tuollaisia netin keskustelupalstalla, kun tietäisit että ET OLE PAHA IHMINEN! - irremö
katso tätä:http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/vapaaehtoinen-lapsettomuus/
Monella on samantyyppisiä ajatuksia. - izukki
Moi.Itse olen perheellinen mies,meidän lapset on jo siinä mielessä hyvällä mallilla että kaksi on jo lähtenyt kotoa pois.Jokainen tekee itse oman elämänsä ratkaisut.Joku valitsee perheenja on siinä tyytyväinen,toinen valitsee elämän ja perheen johon ei kuulu ketään muuta kuin se yksi,eli sinä.Suotakoon meille kaikille valinnanvapaus.Ole onnellinen oman valintasi kanssa.Jos joskus haluat jotain muuta,tee se.Jos haluat jatkaa tällä tavalla,jatka.Kaikkea hyvää sulle.
- lady,
Tahdon olla vanhempana kuin Helena Lindgren, upea nainen joka elää ja viihtyy yksin mutta ei ole silti yksinäinen.
Nyt olen 29 vuotias nainen ja aiheuttanut harmaita hiuksia ympärillä oleville ihmisille olemalla tälllainen "marlboro woman". Porukka pelkää että mitä oikeen meinaan, olenko miestennielijä perheenrikkoja vai masentunut surkimus jne...
Tykkään kun pikku yksiöni on tip top, ei miehen eikä lasten aiheuttamaa sotkua, matkustelen aina kun mahdollista, nautin pyjamaviikolopuista herkutellen leffoja katsellen.
Veljeni lapset riittävät minulle, niihinkin väsyy jos joutuu hoitamaan viikonlopun ajan. - Itse-näinen!!
Hei kerrankin joku on samaa mieltä noista asioista kuin minäkin! Olen saman ikäinen eikä minullakaan ole mikää kiire perustaa perhettä jne. Ja salaa toivon ettei niin kävisikään, sillä nautin olostani ja vapaudestani. Minua ahdistaa kun ystävät ja sukulaiset ovat niin perhekeskeisiä, mutta silti jotenkin ristiriitaisia. Ahdistaa kun lähipiiri ei juuri muusta osaa enää puhua kuin vauva asioista! Onko se muka joku pakollinen etappi hankkia perhe ja elää samanlaista elämää loppuun asti, eikö yksilö saa nauttia sellaisesta elämästä jonka kokee parhaaksi itselleen. Olen pohtinut myös miksi pitäisi hävetä jos ei haluan lapsia tai tukahduttavaa suhdetta!! Lieneekö kateutta? On inhottavaa kun sukulaiset, sisko mukaanlukien ei kohtele kuin aikuista ihmistä, kun ei ole sitä perhettä ym. Olen itsenäinen, saan tehdä asioita ilman toisen holhoamista, eikö se juuri ole vastuuntuntoa kun pärjää yksinkin! Itselläni on ollut vuosia kaukosuhde, tosin se johtui miehen tahdosta, mutta myöhemmin huomasin että se sopi minullekkin vallan mainiosti, enkä voi enää kuvitellakkaan elämää ilman omaa rauhaa :)
- .............
Meinas leuka loksahtaa, siis 28-vuotiaan aikuisen ihmisen perustella elämäänsä? Ei ei ei. Ja jokainenhan on tuossa mielessä itsekäs. Minulla on mainitsemasi tylsä elämä lukuunottamatta farmariautoa ja olen erittäin tyytyväinen siihen ja haluan tämän elämän itselleni eikä mieleeni tulisikaan ajatella, että sitä pitäisi kenellekään sen kummemin edes perustella - ei edes sukulaiselle. Onhan sekin ihan yhtä itsekästä ja musta on suoraan sanottuna kamalaa, jos joku elää "epäitsekästä elämää" eli suomeksi sanottuna elämää, jota ei itselleen halua ja jossa on onneton. Se on ihan normaalia ja tarkoituksen mukaista, että ihmiset pyrkivät muokkaamaan elämästään sellaisen, jollaisen sen haluavat olevan.
Enkä näe ihmistä, joka haluaa elää yksin ja elää vaikkapa vuokralla sen vastuuttomampana kuin ihmistä, jolla on lapsia ja omistusasunto. Heillä on erilainen määrä sitä vastuuta, mutta vastuullisia he ovat, jos kantavat sen valitsemansa määrän vastuuta. Sinä kannat vastuun itsestäsi ja elämästäsi.
Ylipäätänsä ei se nyt ihan niin mene, että jokainen HALUAA sinkkuna löytää kumppanin. Sellainen vain tapahtuu ja jos sellaisen potentiaalisen löytää, niin vasta silloin se halu syntyy. Sen jälkeen lapsetkin on vasta ajankohtaisia.
Eli elä nyt hyvä ihminen ihan sellaista elämää kun haluat, kun ei siihen laittomuksiakaan riitä. Musta kaikkein pahin tilanne olisi sellainen, että eläisi onnettomana ja vieläpä pistäisi miehen ja lapsen/lapset kokemaan, että häntä ei ole haluttu.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1065520Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631453683Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503245Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4532568Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2611610- 871356
Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito131309Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde321283- 771248
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1501192