Ihmettelen tätä ihmisten tarvetta hankkia jälkikasvua? Itse olen lähempänä 30 v oleva nuori koulutettu nainen enkä ole keksinyt yhtäkään syytä hankkia omaa biologista jälkeläistä. Miksi hankkia tuo vapaaehtoinen lobotomia joka niin monia äitejä vaivaa? Miksi herätä aamuisin klo 7 kun voit nukkua? Miksi luopua omista harrastuksistaan ja haaveistaan? Uskon että ihmiseen ohjelmoitu lajinsäilytysvietti on suurimmalle osalle ihmisistä vain liian voimakas vastustettavaksi. Itse ainakin aion nauttia tästä ainokaisesta elämästä joka meille annetaan ja kun aika on oikea antaa kodin jollekkin sitä tarvitsevalle orvolle, oikeasti kärsivälle ja rakkauden nälkäiselle lapselle. Kertokaahan mikä teidän geeneissänne on niin mahtaavaa että ne tulee siirtää jälkipolville? Entä kuinka te perustelette omaa lapsettomuuspäätöstänne lähipiirille?
En halua lapsia
65
5245
Vastaukset
- Mies35
Itse teen myös "geneettisen itsemurhan" eli en hanki biologisia jälkeläisiä. Mutta pidän kyllä lapsista, tosin niin paljon että en suo niitä tähän maailmaan :)
- Korianteri2016
kuulla edes jostain samoja mielipiteitä. Soisin että jokainen ajatteleva ihminen lukisi jossain vaiheessa Dawkinsin 'Geenin itsekkyys'. Silti on surullista kuinka nykypäivän hyvinvointiyhteyskunta tuomitsee lapsettoman ihmisen itsekkääksi pelkuriksi. Suomessakin on liikaa hädänalaisia lapsia, eikö rohkeampaa olisi tarjoutua sijaisperheeksi. Henk koht. koen erittäin ahdistaviksi ihmisten puheet 'elämän tarkoituksesta' lapsien kautta. Täytetään omia haaveita sen jälkeläisen kautta? Onko kaikkien linssit sumutettu tällä samalla 'se on luonnollista' puheella?
- soisi sitä
Korianteri2016 kirjoitti:
kuulla edes jostain samoja mielipiteitä. Soisin että jokainen ajatteleva ihminen lukisi jossain vaiheessa Dawkinsin 'Geenin itsekkyys'. Silti on surullista kuinka nykypäivän hyvinvointiyhteyskunta tuomitsee lapsettoman ihmisen itsekkääksi pelkuriksi. Suomessakin on liikaa hädänalaisia lapsia, eikö rohkeampaa olisi tarjoutua sijaisperheeksi. Henk koht. koen erittäin ahdistaviksi ihmisten puheet 'elämän tarkoituksesta' lapsien kautta. Täytetään omia haaveita sen jälkeläisen kautta? Onko kaikkien linssit sumutettu tällä samalla 'se on luonnollista' puheella?
niille,jotka haluavat saada omia jälkeläisiä.Ja jos haluat lukea samoin itsesi kanssa ajattelevien mielipiteitä käyhän tuolla perhe on pahin palstalla,siellä niitä on satamäärin.Alkaa jopa tuntua siltä,että kukaan ei kai enää halua tehdä lapsia,kai se sitten niille harvoille voidaan suoda,jotka siihen "hölmöyteen"vapaaehtoisesti suostuvat.
- lapsettomat
Korianteri2016 kirjoitti:
kuulla edes jostain samoja mielipiteitä. Soisin että jokainen ajatteleva ihminen lukisi jossain vaiheessa Dawkinsin 'Geenin itsekkyys'. Silti on surullista kuinka nykypäivän hyvinvointiyhteyskunta tuomitsee lapsettoman ihmisen itsekkääksi pelkuriksi. Suomessakin on liikaa hädänalaisia lapsia, eikö rohkeampaa olisi tarjoutua sijaisperheeksi. Henk koht. koen erittäin ahdistaviksi ihmisten puheet 'elämän tarkoituksesta' lapsien kautta. Täytetään omia haaveita sen jälkeläisen kautta? Onko kaikkien linssit sumutettu tällä samalla 'se on luonnollista' puheella?
on tuomittu itsekkäiksi pelkureiksi? Miksikä sinä itse kirjoituksessasi tuomitsit äidit, perheelliset?
- LA joulukuussa
Korianteri2016 kirjoitti:
kuulla edes jostain samoja mielipiteitä. Soisin että jokainen ajatteleva ihminen lukisi jossain vaiheessa Dawkinsin 'Geenin itsekkyys'. Silti on surullista kuinka nykypäivän hyvinvointiyhteyskunta tuomitsee lapsettoman ihmisen itsekkääksi pelkuriksi. Suomessakin on liikaa hädänalaisia lapsia, eikö rohkeampaa olisi tarjoutua sijaisperheeksi. Henk koht. koen erittäin ahdistaviksi ihmisten puheet 'elämän tarkoituksesta' lapsien kautta. Täytetään omia haaveita sen jälkeläisen kautta? Onko kaikkien linssit sumutettu tällä samalla 'se on luonnollista' puheella?
Minusta on täysin jokaisen oma asia, hankkiiko lapsia vai ei. Aloittajan perustelut ovat kuitenkin ontuvia. Miten luulet, että jonkun adoptoidun orvon geeniperimä palvelee jotenkin paremmin tätä elämän ympyrää? Kehitysmaissa, ja monissa muissakin vanhanaikaisissa maissa sisäsiittoisuus on ihan arkipäivää, joten on ihan turha kuvitella voivansa kulkea sädekehä pään päällä adoptoimalla sellaisen lapsen. Lapsen, jolla on moninkertainen mahdollisuus sairastua vakaviin perinnöllisiin sairauksiin, kuin esimerkiksi suomalaisella (vaikka suomalaisetkin kyllä ovat jossain määrin sisäsiittoisia). Itsekästä sekin on, kuvitella olevansa muita parempi ihminen adoptoimalla lapsen vain siksi, ettei halua biologisia lapsia. Kun sinä ehdotat meille luettavaa geenien itsekkyydestä, niin minä ehdotan luettavaksi sinulle perinnöllisyysbiologiaa. Muutoin on täysin jokaisen oma valinta, miten elämänsä elää, eikä se ole keneltäkään pois, jos toiset eivät lapsia halua.
- minä taass
Korianteri2016 kirjoitti:
kuulla edes jostain samoja mielipiteitä. Soisin että jokainen ajatteleva ihminen lukisi jossain vaiheessa Dawkinsin 'Geenin itsekkyys'. Silti on surullista kuinka nykypäivän hyvinvointiyhteyskunta tuomitsee lapsettoman ihmisen itsekkääksi pelkuriksi. Suomessakin on liikaa hädänalaisia lapsia, eikö rohkeampaa olisi tarjoutua sijaisperheeksi. Henk koht. koen erittäin ahdistaviksi ihmisten puheet 'elämän tarkoituksesta' lapsien kautta. Täytetään omia haaveita sen jälkeläisen kautta? Onko kaikkien linssit sumutettu tällä samalla 'se on luonnollista' puheella?
Vaikka suomessa olisi hädänalla lapsia ei siihen välttämättä paras ratkaisu ole että lapset POIS, vaan auttaa niitä perheitä suoraan, että pysyisivät eheinä, lahjoittamalla rahaa tai tarvikkeita. Mene sinne ystävänä vaikka?
- rakkaus lapsen
Hei mammat ja muut! Kun rakas lapseni tulee koulusta ja sitten alkaa kertomuksia...10 enkust ja 9 matikast ja miten hän ei olisi voinut olemassa? Kuolisin hänen puolesta...ETHAN SINÄ TÄSTÄ TIEDÄ? Niin, kuole vaan sinä sit kun aika tule. Mutta! SILLOIN SINÄ KYSYT,SIIS ENNEN KUN KUOLET ET MISSÄ MUUT OVAT, MUTTA EI OLE MUITTTAAA!!!
- että selviät
siitä?On aivan eri asia kasvattaa sitä rakkauden nälkäistä,ehkä huonoissa oloissa elänyttä pientä ihmistä kuin ehkä paremmat eväät saanutta omaa jälkikasvua.Jos arvostat sitä aamunukkumista ym.omaa aikaa,pyytäisin vielä harkitsemaan.Ei tietenkään ole mikään pakko hankkia yhtään lasta,ei omaa eikä mitään muutakaan.
- TAPPIOSI!
Toivottavasti olet tyytyväinen toimintaasi. Todella. Minä olen onnellinen kolmen lapseni kanssa, saman, tuon onnellisuuden soisin sinunkin saavuttavan. Lapsilla tai ilman, sinun lapsettomuutesihan ei ole minulta mitenkään pois. Soisin kuitenki sinunkin olevan onnellinen. Etteikä tarvitsisi oikeutusta omille toimilleen netistä madellen haeskella??????
- olet oman tiesi
löytänyt ja oman paikkasi tästä maailmasta. Toivoisin vain että jättäisit niiden haukkumisen jotka ovat valinneet toisin. Ymmärräthän, kuitenkin jo lähempänä 30 vuotta ja koulutettuna, että olemme kaikki erilaisia. Minulle ei ole päätöksesi ongelma, enkä lähde sinua tai päätöstäsi haukkumaan. Miksi sinulla on niin voimakas tarve haukkua meitä äitejä (lobotomia yms)? Miksi tunnet suurta tarvetta puolustautua? Minä olen lapsia halunnut ja onnekseni niitä myös saanut. Olen kasvanut suuresti näiden vuosien aikana ja en olisi koskaan uskonut saavani tuntea näin suurta rakkautta tai sitä miten olen valmis uhraamaan kaiken omien lasteni onnen ja terveyden eteen. Näitä tunteita minulla ei koskaan ollut ennen äitiyttä. Tiedoksesi vielä että minun ei ole sitten lasteni vauva-aikojen tarvinnut herätä aamuisin klo 7, muuta kuin töihin lähteäkseni. Viikonloppuisin lapseni jos heräävät ennen meitä vanhempia, he katselevat lastenohjelmia, piirtävät tai muuta. En ole luopunut haaveistani, päinvastoin, olen toteuttanut ne. Harrastan edelleen samaa rakasta harrastustani kuin ennenkin äitiyttäni. En tunne luopuneeni mistään, olen vaan saanut paljon enemmän lisää. En ole myöskään luopunut yksityisestä elämästäni, vaan minulla on ollut onni saada muutama läheinen jotka mielellään silloin tällöin viettävät aikaa lastemme kanssa ja me aikuiset pääsemme tuulettumaan :-) Mukavaa jos osaat nauttia elämästäsi näin. Minä nautin elämästäni näin. Miksi emme siis voisi hymyillä toisillemme, olemmehan molemmat saaneet mitä olemme halunneet? Lopuksi vielä haluan kertoa äidistäni jolla on kuusi lasta. Hän silloin tällöin kyynel silmänurkassaan kertoo miten ihanaa on nyt vanhoilla päivillään kun lapset käyvät kylässä, auttavat tarvittaessa ja tuovat lapsenlapset ilahduttamaan eläkeläisen arkea. Häntä kauhistuttaisi ajatus että joutuisi elämään vanhuutensa yksinäisyydessä. Äitini siirtää suvun tarinoita lapsilleni ja kertoo minun lapsuudestani. Olen äitiyteni myötä lähentynyt äitini kanssa entisestään. Hyvää kevättä sinulle! Minut löytää pihaltamme pihatöistä, lapset ympärilläni :-)
- Korianteri2016
lähde haukkumaan lapsia hankkineita perheitä. Aloitukseni tarkoitus oli saada vastaus kysymykseen miksi hankkia biologisia jälkeläisiä? Ei ole haukkumista todeta äitien aivokapasiteetin alentuminen, onhan tuo raskausaikana esiintyvä oire monissa tutkimuksissakin todennettu. Olen omassa elämässäni huomannut kuinka viehettävistä naisista sukeutuu 'pesänrakentajia' ja elämä ja teot pyörivät vain perheen ympärillä. Monta ystävää tälle menettäneenä tiedän, että ennen lapsia samat naiset olivat kiinnostuneita ihmisistä oman perheen ulkopuolella, kulttuurista, luonnosta ja elmästä noin ylipäänsä. Monesta minusta tuntuu että kun se oma perhe saadaan kasaan, on elämä mukavasti uomillaan ja vanhat haaveet ja unelmat unohtuvat. Vanhuudenturvaksi en voi kuvitella nykyyhteiskunnassa enään kenenkään lapsia hankkivan?!? Minulla on paljon hyviä ystäviä ja niitä saa lisää vaikka vanhuudenpäivinä vanhainkodista, en halua että lapset joutuvat minua seniilinä sukulaissuhteen vuoksi hoivaamaan. Mukavaa kevättä!
- ...
Korianteri2016 kirjoitti:
lähde haukkumaan lapsia hankkineita perheitä. Aloitukseni tarkoitus oli saada vastaus kysymykseen miksi hankkia biologisia jälkeläisiä? Ei ole haukkumista todeta äitien aivokapasiteetin alentuminen, onhan tuo raskausaikana esiintyvä oire monissa tutkimuksissakin todennettu. Olen omassa elämässäni huomannut kuinka viehettävistä naisista sukeutuu 'pesänrakentajia' ja elämä ja teot pyörivät vain perheen ympärillä. Monta ystävää tälle menettäneenä tiedän, että ennen lapsia samat naiset olivat kiinnostuneita ihmisistä oman perheen ulkopuolella, kulttuurista, luonnosta ja elmästä noin ylipäänsä. Monesta minusta tuntuu että kun se oma perhe saadaan kasaan, on elämä mukavasti uomillaan ja vanhat haaveet ja unelmat unohtuvat. Vanhuudenturvaksi en voi kuvitella nykyyhteiskunnassa enään kenenkään lapsia hankkivan?!? Minulla on paljon hyviä ystäviä ja niitä saa lisää vaikka vanhuudenpäivinä vanhainkodista, en halua että lapset joutuvat minua seniilinä sukulaissuhteen vuoksi hoivaamaan. Mukavaa kevättä!
itse voin kertoa, että omissa lapsissa on ihaninta se, että saa tuntea niin voimakakkaasti rakkautta. Se on erilaista, paljon suurempaa ja vahvempaa kuin omaa puolisoaan kohtaan, ja sen vuoksi omat haaveet tai menot ja harrastukset jää taka-alalle kun haluaa antaa lapsille niin paljon kuin pystyy. Itse ajattelen, että ehdinhän minä ajattelemaan itseäni sitten kun lapsillakin alkaa olla jo omat menonsa.
- mitä siitä tappelemaan
Korianteri2016 kirjoitti:
lähde haukkumaan lapsia hankkineita perheitä. Aloitukseni tarkoitus oli saada vastaus kysymykseen miksi hankkia biologisia jälkeläisiä? Ei ole haukkumista todeta äitien aivokapasiteetin alentuminen, onhan tuo raskausaikana esiintyvä oire monissa tutkimuksissakin todennettu. Olen omassa elämässäni huomannut kuinka viehettävistä naisista sukeutuu 'pesänrakentajia' ja elämä ja teot pyörivät vain perheen ympärillä. Monta ystävää tälle menettäneenä tiedän, että ennen lapsia samat naiset olivat kiinnostuneita ihmisistä oman perheen ulkopuolella, kulttuurista, luonnosta ja elmästä noin ylipäänsä. Monesta minusta tuntuu että kun se oma perhe saadaan kasaan, on elämä mukavasti uomillaan ja vanhat haaveet ja unelmat unohtuvat. Vanhuudenturvaksi en voi kuvitella nykyyhteiskunnassa enään kenenkään lapsia hankkivan?!? Minulla on paljon hyviä ystäviä ja niitä saa lisää vaikka vanhuudenpäivinä vanhainkodista, en halua että lapset joutuvat minua seniilinä sukulaissuhteen vuoksi hoivaamaan. Mukavaa kevättä!
On myös tutkimuksissa todettu, että pienten lasten äidit ovat erinomaisia organisoimaan asioita. Asiat pitää lähtiessä ratkaista nopeasti ja mahdollisimman käytännöllisesti, kyllähän se organisointi kyky pääsee siinä kehittymään. En kyllä kiellä sitä etteikö pää "pehmenisi" raskauden aikana, onhan se aika kova hormonipiikki. Mutta ei se ikuisesti kestä, onhan maailma täynnä ihmisiä jotka ovat saaneet lapsia eivätkä ole siitä tyhmemmiksi tulleet. Minuakin lapseni ovat kasvattaneet kovasti. Tunnen toki myös niitä äitejä jotka unohtavat elää omaa elämäänsä kun lapset tulevat mukaan kuvioihin. Ja minusta se on sääli, sillä eihän kukaan lapsiaan varten voi elää. Lapselle on hyvä nähdä, että vanhemmilla on oma elämä, omat harrastukset. Ei niistä tarvitse luopua lasten takia. Miksi sitten hankkia jälkikasvua... kai syyt ovat pohjimmiltaan aika itsekkäitä. Se rakkauden määrä on käsittämätön... He ovat elämäsi ihmisiä. Mutta jokainen tekee ratkaisunsa, mitä sitä kritisoimaan sen kummemmin. Minusta oma ratkaisuni tuntuu juuri oikealta minulle, sinun ratkaisusi on ilmeisen mieluinen itsellesi. Se on hyvä, eletään onnellisina omia teitämme. Mitä siitä tappelemaan :)
- hyi
Itsekkyyden huippu on, jos lapsia aletaan hankkimaan vanhuudenturvaksi. Eihän lapset ole sitä varten, vaan lasten vanhemmat ovat lapsiensa turva. Joskus tuntuu käsitykset menneet aivan sekaisin. Lapsia hankitaan, koska on tunne, että heille on jotain erityistä annettavaa, pidetään lapsuusajasta ja lasten kasvatuksesta. Lapsethan muuttavat aikuisena omiin koteihinsa ja lasten kanssa aikaa vietetään nimenomaan lasten ollessa pieniä. Jokaisen olisi syytä harkita ennen lapsien hankintaa, pystynkö antamaan lapselle oikeasti jotain vai olenko vain lapsen taakka. On ihan selvä asia, että esim. alkoholismista kärsivä vanhempi ei anna lapselleen hyvää kuvaa elämästä tai alkoholinkäytöstä. Tällaisten ei pitäisi hankkia lapsia.
- kettu -
pihlajanmarjoista. Minunkaan työkaverini, ei halunnut lapsia (toitotti suureen ääneen) kunnes yhtäkkiä tulikin raskaaksi. Jo muuttui ääni kellossa, ja tänä päivänä on jo kolme hänellä. Itsensä pettäminen on taitolaji, jota voi tietty harrastaa, silloin menetys ei kai tunnu niin kovalle.
- for everyone here
Joillekin lisääntyneille ei näytä menevän jakeluun, että kaikki eivät oikeasti halua lapsia koskaan, eikä siinä ole mitään itsepetosta tms. Useinhan juuri vapaaehtoisesti lapsettomat hyväksyvät helpommin muiden valinnat, mutta lisääntyneiltä tulee jatkuvasti kuittia ja ns. bingoilua siitä, että "oma lapsi on eri asia" ja "jäät vanhana yksin". Lapset ei ole mikään tae siitä, etteikö vanhana jäisi yksin ja on todella itsekästä tehdä lapsia etenkin tästä syystä. Mitä pahaa on siinä, jos haluaa olla vanhana yksin? Onko lasten teko ainoa konsti välttää yksinäisyys vanhana? Suurimmalla osalla hylätyistä vanhuksista on lapsia, jotka eivät käy kylässä kuin harvoin, jos edes silloinkaan. Onko vanhuuden yksinäisyy NOIN pelottavaa, että pitää lisääntyä ns. varmuuden vuoksi? Ja kyllähän maailmassa on jo aivan liikaa ihmisiä, johon pitäisi pikaisesti puuttua ja Suomi ei ole ongelman ulkopuolella, sillä 5 miljoonaa ihmistä alueella, jota pitää keinotekoisesti lämmittää ja jonne pitää tuoda ruokaa ulkomailta talvisin, on tila, jota maapallo ei kestä. Silti pitää vain lisääntyä takamus levällään, koska "mä haluuuuun oman lapsen ja jatkaa mun niiiiin "mahtavia" geenejä". Herätkää, kuka onkaan oikeasti itsekäs? Vapaaehtoinen lapsettomuus on sekin itsekäs valinta, mutta eipä siinä ainakaan tehdä lisää ihmisiä kärsimään maailmantuskaa ja katselemaan, kun luonnonvarat hupenevat hupenemistaan.
- valois*
for everyone here kirjoitti:
Joillekin lisääntyneille ei näytä menevän jakeluun, että kaikki eivät oikeasti halua lapsia koskaan, eikä siinä ole mitään itsepetosta tms. Useinhan juuri vapaaehtoisesti lapsettomat hyväksyvät helpommin muiden valinnat, mutta lisääntyneiltä tulee jatkuvasti kuittia ja ns. bingoilua siitä, että "oma lapsi on eri asia" ja "jäät vanhana yksin". Lapset ei ole mikään tae siitä, etteikö vanhana jäisi yksin ja on todella itsekästä tehdä lapsia etenkin tästä syystä. Mitä pahaa on siinä, jos haluaa olla vanhana yksin? Onko lasten teko ainoa konsti välttää yksinäisyys vanhana? Suurimmalla osalla hylätyistä vanhuksista on lapsia, jotka eivät käy kylässä kuin harvoin, jos edes silloinkaan. Onko vanhuuden yksinäisyy NOIN pelottavaa, että pitää lisääntyä ns. varmuuden vuoksi? Ja kyllähän maailmassa on jo aivan liikaa ihmisiä, johon pitäisi pikaisesti puuttua ja Suomi ei ole ongelman ulkopuolella, sillä 5 miljoonaa ihmistä alueella, jota pitää keinotekoisesti lämmittää ja jonne pitää tuoda ruokaa ulkomailta talvisin, on tila, jota maapallo ei kestä. Silti pitää vain lisääntyä takamus levällään, koska "mä haluuuuun oman lapsen ja jatkaa mun niiiiin "mahtavia" geenejä". Herätkää, kuka onkaan oikeasti itsekäs? Vapaaehtoinen lapsettomuus on sekin itsekäs valinta, mutta eipä siinä ainakaan tehdä lisää ihmisiä kärsimään maailmantuskaa ja katselemaan, kun luonnonvarat hupenevat hupenemistaan.
keksi yhtään syytä, miksi minun pitäisi sinulle selittää, miksi halusin lapsia, enkä ymmärrä mitä sinä täällä tilität? Jokaisen oma asia.
- nuorena ettei halua
for everyone here kirjoitti:
Joillekin lisääntyneille ei näytä menevän jakeluun, että kaikki eivät oikeasti halua lapsia koskaan, eikä siinä ole mitään itsepetosta tms. Useinhan juuri vapaaehtoisesti lapsettomat hyväksyvät helpommin muiden valinnat, mutta lisääntyneiltä tulee jatkuvasti kuittia ja ns. bingoilua siitä, että "oma lapsi on eri asia" ja "jäät vanhana yksin". Lapset ei ole mikään tae siitä, etteikö vanhana jäisi yksin ja on todella itsekästä tehdä lapsia etenkin tästä syystä. Mitä pahaa on siinä, jos haluaa olla vanhana yksin? Onko lasten teko ainoa konsti välttää yksinäisyys vanhana? Suurimmalla osalla hylätyistä vanhuksista on lapsia, jotka eivät käy kylässä kuin harvoin, jos edes silloinkaan. Onko vanhuuden yksinäisyy NOIN pelottavaa, että pitää lisääntyä ns. varmuuden vuoksi? Ja kyllähän maailmassa on jo aivan liikaa ihmisiä, johon pitäisi pikaisesti puuttua ja Suomi ei ole ongelman ulkopuolella, sillä 5 miljoonaa ihmistä alueella, jota pitää keinotekoisesti lämmittää ja jonne pitää tuoda ruokaa ulkomailta talvisin, on tila, jota maapallo ei kestä. Silti pitää vain lisääntyä takamus levällään, koska "mä haluuuuun oman lapsen ja jatkaa mun niiiiin "mahtavia" geenejä". Herätkää, kuka onkaan oikeasti itsekäs? Vapaaehtoinen lapsettomuus on sekin itsekäs valinta, mutta eipä siinä ainakaan tehdä lisää ihmisiä kärsimään maailmantuskaa ja katselemaan, kun luonnonvarat hupenevat hupenemistaan.
lapsia lainkaan. Jutellaan sitten uudestaan kun olet esim 50v ja järkesi on kasvanut... Kakarat kun paukuttavat päätään ihan vaan lystikseen. Ja vaihtavat mielipidettään sään mukaan.
- wake up call
nuorena ettei halua kirjoitti:
lapsia lainkaan. Jutellaan sitten uudestaan kun olet esim 50v ja järkesi on kasvanut... Kakarat kun paukuttavat päätään ihan vaan lystikseen. Ja vaihtavat mielipidettään sään mukaan.
Sen ei enää pitäisi olla "jokaisen oma asia", sillä maailma ei kestä enää kasvavaa ihmismäärää! Mieti, minkälaisen maailman sinä ja muut jätätte lapsillenne, ei nimittäin näytä hyvältä tämä nykymeno sitten yhtään. Ihminen on maailman suurin ympäristöongelma ja sille pitäisi tehdä jotain, sillä muuten luonto kostaa meille omalla tavallaan ja siitä voi tulla rumaa jälkeä, vrt. tsunamit ja suurtulvat. Mistä muuten tiedät ikäni? Luulet tietäväsi ja nostat itsesi jalustalle kommentoimalla juuri niin monelle lisääntyneelle tyypilliseen ylimieliseen sävyyn: "Minäpä tiedän paremmin kuin sinä, kun minulla on lapsiakin, lällällää...". Järjessäni ei ole mitään vikaa, eikä järjellä ole iän kanssa välttämättä yhtään mitään tekemistä. Lapsen saaminen ei automaattisesti kasvata kenenkään järkeä tai tee kenestäkään hyvää ihmistä. Itse asiassa vapaaehtoinen lapsettomuus on järkevämpi ja harkitumpi ratkaisu kuin lisääntyminen. Lisääntynyt ei ole sen epäitsekkäämpi, vaan lisääntymisen jälkeen napa pyörii vain oman jälkeläisen ympärillä, viis siitä, että maailmassa on miljoonia hylättyjä lapsia tai että luonnonvarat hupenevat hälyyttävää vauhtia. On olemassa 50-v. ja vanhempiakin ihmisiä, jotka eivät ole koskaan halunneet lasta ja ovat tyytyväisiä valintaansa. Se, että sinä et tunne sellaisia, ei tarkoita, etteikö sellaisia olisi olemassa. Ja newsflash: on olemassa ihmisiä, jotka katuvat lapsiaan. En tiedä, kumpi on isompi tabu, se, että on vapaaehtoisesti lapseton vai se, että katuu lastentekoa, veikkaisinpa, että jälkimmäinen. Kaikkien ei tarvitse lisääntyä koskaan tai elää samalla tavalla kuin sinä. Kirjoitan tänne vain siksi, että näkisit asian toisenkin puolen, etkä puuttuisi epäolennaisuuksiin, kuten esim. ikäni, joka ei liity tähän mitenkään.
- suurin virhe"
Tunnen parikin henkilöä, joiden isoäidit ovat kertoneet lasten hankinnan olleen virhe ja ovat ehdottaneet näille henkilöille tiukkaa harkintaa lasten hankinnan suhteen. Meillä Suomessa on yhä kymmeniä ellei satoja tuhansia ihmisiä, jotka on hankittu siksi kun lapsia pitää olla. Erityisesti heistä ei ole syntymänsä jälkeen välitetty ja se näkyy.
- lapsettomuus tai
for everyone here kirjoitti:
Joillekin lisääntyneille ei näytä menevän jakeluun, että kaikki eivät oikeasti halua lapsia koskaan, eikä siinä ole mitään itsepetosta tms. Useinhan juuri vapaaehtoisesti lapsettomat hyväksyvät helpommin muiden valinnat, mutta lisääntyneiltä tulee jatkuvasti kuittia ja ns. bingoilua siitä, että "oma lapsi on eri asia" ja "jäät vanhana yksin". Lapset ei ole mikään tae siitä, etteikö vanhana jäisi yksin ja on todella itsekästä tehdä lapsia etenkin tästä syystä. Mitä pahaa on siinä, jos haluaa olla vanhana yksin? Onko lasten teko ainoa konsti välttää yksinäisyys vanhana? Suurimmalla osalla hylätyistä vanhuksista on lapsia, jotka eivät käy kylässä kuin harvoin, jos edes silloinkaan. Onko vanhuuden yksinäisyy NOIN pelottavaa, että pitää lisääntyä ns. varmuuden vuoksi? Ja kyllähän maailmassa on jo aivan liikaa ihmisiä, johon pitäisi pikaisesti puuttua ja Suomi ei ole ongelman ulkopuolella, sillä 5 miljoonaa ihmistä alueella, jota pitää keinotekoisesti lämmittää ja jonne pitää tuoda ruokaa ulkomailta talvisin, on tila, jota maapallo ei kestä. Silti pitää vain lisääntyä takamus levällään, koska "mä haluuuuun oman lapsen ja jatkaa mun niiiiin "mahtavia" geenejä". Herätkää, kuka onkaan oikeasti itsekäs? Vapaaehtoinen lapsettomuus on sekin itsekäs valinta, mutta eipä siinä ainakaan tehdä lisää ihmisiä kärsimään maailmantuskaa ja katselemaan, kun luonnonvarat hupenevat hupenemistaan.
lasten tekeminen on jokaisen henkilökohtainen valinta, mutta alkuperäisen kirjoittajan teksistä suorastaan huokuu jonkinlainen katkeruus tai suuri puolustautuminen. En ole koskaan kuullut kenenkään äidin tai isän haukkuneen lapsettomia vapaaehtoisen lobotomian tehneiksi tms. Tekstillään alkuperäinen vain antaa itsestään äärimmäisen lapsellisen ja katkeran kuvan, "koulutettuna ja lähempänä 30-kymppiä" kuitenkin!
- Tunnen monta
wake up call kirjoitti:
Sen ei enää pitäisi olla "jokaisen oma asia", sillä maailma ei kestä enää kasvavaa ihmismäärää! Mieti, minkälaisen maailman sinä ja muut jätätte lapsillenne, ei nimittäin näytä hyvältä tämä nykymeno sitten yhtään. Ihminen on maailman suurin ympäristöongelma ja sille pitäisi tehdä jotain, sillä muuten luonto kostaa meille omalla tavallaan ja siitä voi tulla rumaa jälkeä, vrt. tsunamit ja suurtulvat. Mistä muuten tiedät ikäni? Luulet tietäväsi ja nostat itsesi jalustalle kommentoimalla juuri niin monelle lisääntyneelle tyypilliseen ylimieliseen sävyyn: "Minäpä tiedän paremmin kuin sinä, kun minulla on lapsiakin, lällällää...". Järjessäni ei ole mitään vikaa, eikä järjellä ole iän kanssa välttämättä yhtään mitään tekemistä. Lapsen saaminen ei automaattisesti kasvata kenenkään järkeä tai tee kenestäkään hyvää ihmistä. Itse asiassa vapaaehtoinen lapsettomuus on järkevämpi ja harkitumpi ratkaisu kuin lisääntyminen. Lisääntynyt ei ole sen epäitsekkäämpi, vaan lisääntymisen jälkeen napa pyörii vain oman jälkeläisen ympärillä, viis siitä, että maailmassa on miljoonia hylättyjä lapsia tai että luonnonvarat hupenevat hälyyttävää vauhtia. On olemassa 50-v. ja vanhempiakin ihmisiä, jotka eivät ole koskaan halunneet lasta ja ovat tyytyväisiä valintaansa. Se, että sinä et tunne sellaisia, ei tarkoita, etteikö sellaisia olisi olemassa. Ja newsflash: on olemassa ihmisiä, jotka katuvat lapsiaan. En tiedä, kumpi on isompi tabu, se, että on vapaaehtoisesti lapseton vai se, että katuu lastentekoa, veikkaisinpa, että jälkimmäinen. Kaikkien ei tarvitse lisääntyä koskaan tai elää samalla tavalla kuin sinä. Kirjoitan tänne vain siksi, että näkisit asian toisenkin puolen, etkä puuttuisi epäolennaisuuksiin, kuten esim. ikäni, joka ei liity tähän mitenkään.
perheellistä vanhempaa ja jokaisessa näissä kierrätetään, ajatellaan luontoa, säästetään sähköä/vettä jne. Jokainen perhe on viimeistään alkanut kiinnittää näihin asioihin huomiota kun päiväkodissa / koulussa on alettu asioista puhumaan. Tunnen myös muutamia sinkkuja ja ikävä kyllä, vain yksi heistä kierrättää, ei heitä luontoon roskia / pulloja, ostaa luontoystävällisiä tuotteita, säästää luonnonvaroja jne. Ajatellaan esim. jos meillä olisi 4 perhettä joissa 2 aikuista ja 2 lasta kussakin. Näissä perheissä kierrätetään, ostetaan luontoystävällisiä tuotteita, ei sotketa luontoa ja säästetään luonnonvaroja sekä asutaan yhdessä taloudessa. Yleensä näillä perheillä on käytössään yksi auto. Tai toisaalta meillä on 4 sinkkua jotka eivät tee yllämainittuja asioista, jokaisella käytössään yksi auto (yksin) ja asuvat eri talouksissa. Mitäs meillä on, 4 taloutta joissa luontoa ja tulevaisuutta ajatellaan ja näistä lapsista kasvaa ajattelevia sinkkuja, kotoa opittuine tapoineen, kun taas toisaalta meillä on 4 eri taloutta jotka tuhoavat kaikkea yllämainittua.
- valmis muuttamaan
for everyone here kirjoitti:
Joillekin lisääntyneille ei näytä menevän jakeluun, että kaikki eivät oikeasti halua lapsia koskaan, eikä siinä ole mitään itsepetosta tms. Useinhan juuri vapaaehtoisesti lapsettomat hyväksyvät helpommin muiden valinnat, mutta lisääntyneiltä tulee jatkuvasti kuittia ja ns. bingoilua siitä, että "oma lapsi on eri asia" ja "jäät vanhana yksin". Lapset ei ole mikään tae siitä, etteikö vanhana jäisi yksin ja on todella itsekästä tehdä lapsia etenkin tästä syystä. Mitä pahaa on siinä, jos haluaa olla vanhana yksin? Onko lasten teko ainoa konsti välttää yksinäisyys vanhana? Suurimmalla osalla hylätyistä vanhuksista on lapsia, jotka eivät käy kylässä kuin harvoin, jos edes silloinkaan. Onko vanhuuden yksinäisyy NOIN pelottavaa, että pitää lisääntyä ns. varmuuden vuoksi? Ja kyllähän maailmassa on jo aivan liikaa ihmisiä, johon pitäisi pikaisesti puuttua ja Suomi ei ole ongelman ulkopuolella, sillä 5 miljoonaa ihmistä alueella, jota pitää keinotekoisesti lämmittää ja jonne pitää tuoda ruokaa ulkomailta talvisin, on tila, jota maapallo ei kestä. Silti pitää vain lisääntyä takamus levällään, koska "mä haluuuuun oman lapsen ja jatkaa mun niiiiin "mahtavia" geenejä". Herätkää, kuka onkaan oikeasti itsekäs? Vapaaehtoinen lapsettomuus on sekin itsekäs valinta, mutta eipä siinä ainakaan tehdä lisää ihmisiä kärsimään maailmantuskaa ja katselemaan, kun luonnonvarat hupenevat hupenemistaan.
lämpimiin maihin,niin on taas yksi ihminen vähemmän lämmitettävänä?
- älähti johon
wake up call kirjoitti:
Sen ei enää pitäisi olla "jokaisen oma asia", sillä maailma ei kestä enää kasvavaa ihmismäärää! Mieti, minkälaisen maailman sinä ja muut jätätte lapsillenne, ei nimittäin näytä hyvältä tämä nykymeno sitten yhtään. Ihminen on maailman suurin ympäristöongelma ja sille pitäisi tehdä jotain, sillä muuten luonto kostaa meille omalla tavallaan ja siitä voi tulla rumaa jälkeä, vrt. tsunamit ja suurtulvat. Mistä muuten tiedät ikäni? Luulet tietäväsi ja nostat itsesi jalustalle kommentoimalla juuri niin monelle lisääntyneelle tyypilliseen ylimieliseen sävyyn: "Minäpä tiedän paremmin kuin sinä, kun minulla on lapsiakin, lällällää...". Järjessäni ei ole mitään vikaa, eikä järjellä ole iän kanssa välttämättä yhtään mitään tekemistä. Lapsen saaminen ei automaattisesti kasvata kenenkään järkeä tai tee kenestäkään hyvää ihmistä. Itse asiassa vapaaehtoinen lapsettomuus on järkevämpi ja harkitumpi ratkaisu kuin lisääntyminen. Lisääntynyt ei ole sen epäitsekkäämpi, vaan lisääntymisen jälkeen napa pyörii vain oman jälkeläisen ympärillä, viis siitä, että maailmassa on miljoonia hylättyjä lapsia tai että luonnonvarat hupenevat hälyyttävää vauhtia. On olemassa 50-v. ja vanhempiakin ihmisiä, jotka eivät ole koskaan halunneet lasta ja ovat tyytyväisiä valintaansa. Se, että sinä et tunne sellaisia, ei tarkoita, etteikö sellaisia olisi olemassa. Ja newsflash: on olemassa ihmisiä, jotka katuvat lapsiaan. En tiedä, kumpi on isompi tabu, se, että on vapaaehtoisesti lapseton vai se, että katuu lastentekoa, veikkaisinpa, että jälkimmäinen. Kaikkien ei tarvitse lisääntyä koskaan tai elää samalla tavalla kuin sinä. Kirjoitan tänne vain siksi, että näkisit asian toisenkin puolen, etkä puuttuisi epäolennaisuuksiin, kuten esim. ikäni, joka ei liity tähän mitenkään.
kalikka kalahti. Vai ei iällä ole merkitystä älyn suhteen? just joo..... lol. Jutellaan viiden kymmenen vuoden päästä uudestaan.
- ei täällä
älähti johon kirjoitti:
kalikka kalahti. Vai ei iällä ole merkitystä älyn suhteen? just joo..... lol. Jutellaan viiden kymmenen vuoden päästä uudestaan.
Sinnehän se kalikka kalahti, kun edelleen pitää tarttua epäolennaisuuksiin ja väistellä taitavasti itse puheenaihetta, kun et pysty vastaamaan takaisin. Taitaapa äly vähetä iän myötä, eli lol vaan itsellesi. Lisääntymisen mukana taitaa syntyä aivotkin pihalle.
- paskanjauhannasta?
ei täällä kirjoitti:
Sinnehän se kalikka kalahti, kun edelleen pitää tarttua epäolennaisuuksiin ja väistellä taitavasti itse puheenaihetta, kun et pysty vastaamaan takaisin. Taitaapa äly vähetä iän myötä, eli lol vaan itsellesi. Lisääntymisen mukana taitaa syntyä aivotkin pihalle.
Sillä muuta et ole esittänyt.
- Korianteri2016
suurin virhe" kirjoitti:
Tunnen parikin henkilöä, joiden isoäidit ovat kertoneet lasten hankinnan olleen virhe ja ovat ehdottaneet näille henkilöille tiukkaa harkintaa lasten hankinnan suhteen. Meillä Suomessa on yhä kymmeniä ellei satoja tuhansia ihmisiä, jotka on hankittu siksi kun lapsia pitää olla. Erityisesti heistä ei ole syntymänsä jälkeen välitetty ja se näkyy.
Mieltä sinun kanssasi. Tunnen monta perhettä jossa lapset ovat enemmän tai vähemmän heitteillä. Tähän saan varmasti monta kitkerää kirjoitusta lapsen perustarpeista, kuiva vaippa, syli ja tissi jne jne Mielestäni jokaisen tulisi kuitenkin miettiä mitä minulla on lapselle tarjota? Itse ainakin haluan tarjota mahd adoptiolapselleni mahdollisuuksia elämässä. Näihin kuuluu yleissivistys, lapsen kouluttaminen hyvään ammattiin, matkustelu yms mahdollisuuksien tarjoaminen. On mielestäni erittäin suotavaa että ihminen löytää ensin oman itsensä ja tutustuu elämäänsä (juu ihan sitä seuraavaa kirkonkylää pitemmälle) ennenkuin hankkii niitä lapsia. Ajat jolloin perustarpeiden tyydytys riitti ovat mielestäni takana , lapselle on ehdottomasti pystyttävä tarjoamaan älyllistä pääomaa. Suomessa todellakin on paljon lapsia joista ei ole tarpeeksi välitetty.
- ........
suurin virhe" kirjoitti:
Tunnen parikin henkilöä, joiden isoäidit ovat kertoneet lasten hankinnan olleen virhe ja ovat ehdottaneet näille henkilöille tiukkaa harkintaa lasten hankinnan suhteen. Meillä Suomessa on yhä kymmeniä ellei satoja tuhansia ihmisiä, jotka on hankittu siksi kun lapsia pitää olla. Erityisesti heistä ei ole syntymänsä jälkeen välitetty ja se näkyy.
Aikaisemminhan oli itsestään selvyys, että lapsia hankitaan. Lapsettomia syyllistettiin monipuolisesti, he olivat itsekkäitä (vanhojapiikoja), jumalan rankaisemia tms. Nykyisin ihmisten tietous on lisääntynyt ja toisaalta naisten asema parantunut, jolloin naisten ei tarvitse olla vain kotiäitejä. Sotien jälkeen oli tärkeää täyttää maa lapsista, nykyisin pitää vähentää energiankulutusta ja ylikansoitusta.
Monesti tapaa vanhempia, jotka puhuvat ilkeästi lapsilleen. Se on aika erikoista, kun vanhemman pitäisi olla esimerkkinä hyvästä käytöksestä. Toiset vanhemmat taas eivät komenna lapsiaan koskaan, vaan lapsen huonoakin käytöstä perustellaan kierosti ja muita syytetään. Tällaisten ei pitäisi hankkia ollenkaan lapsia, jos ei ole käsitystä lasten kasvatuksesta.
Kannattaisin pakolliseksi kirjaa, miten lasta kasvatetaan. Kun kirjan olisi lukenut, voisi ajatella lasten hankintaa. Kirjan sisällöstä voitaisiin keskustella neuvolassa.
Työpaikoilla tapaa paljon äitejä, jotka vaikuttavat lopen kyllästyneiltä lapsiinsa ja parisuhde on pipareina, soitellaan raivopuheluita miehille tms.. He purkavat kiukkuaan myös muihin erityisesti ahkeriin nuoriin työntekijöihin. Kateuttahan se on, kun on oman elämänsä vankina, mutta omista valinnoistaan on kannettava vastuu. Kyllähän se mietityttää, että millä perustein on lapsia alettu hankkimaan ja mikä tekee ihmisen niin ylimieliseksi, että alkaa pitämään lapsettomia sellaisina, joilla ei muka olisi elämänkokemusta.
- Koulutettu 35v.
Ensimmäisen reaktioni luettuani kirjoituksesi oli "kuulostaapa katkeralta ihmiseltä". Miksi noin nuori ihminen on noin katkera ja ymmärtämätön muita ihmisiä (lapsia haluavia)kohtaan? Itsekin vielä sinun iässäsi ja vuosia myöhemminkin koin, etten ole valmis äidiksi, vaikka silloiset kumppanini olisivat jälkikasvua halunneet. Mutta en silti koskaan arvostellut ja kritisoinut niitä, jotka lapsia haluavat tai puhunut samassa yhteydessä lobotomiasta. Oletko ihan varma, että olet lähes 30v ja koulutettu? Tosin..eipä korkea koulutus takaa fiksuutta, sen verran ihme hiihtäjiä yliopistomaailmassa liikkuu..Mut liekö oletkin amk:n kasvatti?;) Itse löysin elämäni rakkauden ja aviomieheni vuosi sitten ja se oli menoa eli olen nyt raskaana ja onnellisempi kuin koskaan. Tietysti äitiys ja sen tuomat muutokset myös pelottavat ja askarruttavat, mutta se on varsin luonnollista näin suuren elämänmuutoksen myötä. Minä en koe, että joutuisin luopumaan harrastuksistani tai haaveistani, koska minulla on kaikkea, mitä elämääni voisin ikinä toivoa: rakkautta ja fiksu, komea ja koulutettu aviomies, ystäviä, terveyttä, hyvä koulutus ja vakituinen virka, oma koti ja vatsassani kasvava uusi elämä, jolla on kaikki hyvin. Geenit kun mainitsit, niin täytyy sanoa, että olisihan se varsin sääli, jos näin kauniin naisen ja miehen geenit heitettäisiin täysin hukkaan, jos me ei lisäännyttäisi:) Kaikkea hyvää elämääsi.
- sinun valintasi
On hyvä, että rehellisesti tiedostat mistä et halua luopu koska lapsen myötä ainakin alkuaikoina jotuu luopumaan kaikenlaisesta. Itse surin vapauden menetystä, mutta samalla olen saanut jotain ihmeellistä. On ihmeellistä seurata pienen lapsen kasvua, on riemastuttavaa onnea kokea oivalluksen iloja hänen kanssaan. Rakkaus omaan lapseen on suurta. Mutta ei kaikilla, monet hankkivat lapset liian köykäisin perustein ja jättävät henkisesti ainakin heitteille sitten. Parempi tällöin on tosiaan olla hankkimatta lasta. Minusta se on fiksu ja aikuinen päätös.
- ...
ihmeestä aiot löytää sen orvon, jonka voi ajastaa heräämään aamulla tiettyyn aikaan ja sammuttaa väliaikaisesti siksi aikaa, kun harrastat ja toteutat haaveitasi, joihin hän ei sovi? Lelukaupastako?:) Ajatus on kaunis, mutta käytännössä adoptiolapsen vuoksi on oltava valmis tekemään aivan samat uhraukset kuin itse synnyttämänsäkin.
- Korianteri2016
se menee... Ja adoptiolapsen kanssa joutuu varmasti paljon kovempaan kouluun. Eli katsos, ei se ollutkaan laiskuudesta kiinni! Muuten, adoptiolapsen kohdalla saan pitää oman vartaloni sellaisena kuin siitä pidän.
- saat olla
ihan vapaasti lisääntymättä, kun kerran niin sitä osa-aluetta elämässä niin kovasti pelkäät. Ei kaikki ole luotuja äideiksi tai isiksi, sen kummemmin kuin naimisiinkaan saati elämään minkaanlaisessa parisuhteessa. Eläköön elämän rikkaus myös tässä. Kuitenkin mikset soisi lapsia haluaville myös heidän haluamaansa onnea, jonka he kokevat saavansa lastensa kautta? Ei ole sinulta poi mitään, jos toiset tekee jälkikasvua. Nauti sinä vain niistä harrastuksistasi tms. jutuistasi ja ole sitten vanhana yksin. Tuolla asenteella tuskin tulet saamaan minkäänlaista adoptiolasta. Nekin voivat herätä seitsemältä aamulla ja vaatia jos jonkinlaista hoitoa ja huolenpitoa.
- childfree
"Kuitenkin mikset soisi lapsia haluaville myös heidän haluamaansa onnea, jonka he kokevat saavansa lastensa kautta? Ei ole sinulta poi mitään, jos toiset tekee jälkikasvua." Liikaa ihmisiä maailmassa on pois kaikilta ja kaikkien elämänlaadusta. Nytkään kaikille ei riitä ruokaa, puhdasta vettä tai edes laillista toimeentuloa. Maailma olisi paljon parempi paikka ilman tätä valtavaa turhaa ihmismassaa ja jokainen lisääntynyt on vastuussa karmaisevasta nykytilanteesta ja etenkin tulevaisuudesta (jos sitä edes on tällä menolla). "Nauti sinä vain niistä harrastuksistasi tms. jutuistasi ja ole sitten vanhana yksin." Oletko aivan varma, ettet itsekin ole yksin vanhana? Suurimmalla osalla yksinäisistä vanhuksista on lapsia, joita ei vanhainkotiin jätetty vanhus paljon kiinnosta. Usein lapsivapaat vanhukset ovatkin aktiivisempia, eikä heidän tarvitse istua kiikkutuolissa ja päivitellä, kun "ei ne lapsetkaan käy katsomassa". Miksi vanhalla ei voisi olla laajaa ystäväpiiriä kaiken ikäisistä, oletko tosiaan sitä mieltä, että vain lapsia tekemällä voi välttää vanhuuden yksinäisyyden? Ja voisiko joku vastata, mitä pelottavaa on yksinäisyydessä? Puoliso ja lapset eivät ehkäise yksinäisyyttä ja saattaaapa olla jopa katkerampaa olla yksinäinen, kun lapset huitelevat maailmalla ja puolisoa ei enää ole tai siitä ei ole seuranpitäjäksi. Ihan yhtä paljon pelkäät yksinäisyyttä, kun luulet, että vapaaehtoinen lapsettomuus on lisääntymis/synnytys tms. pelkoa, jota se ei todella ole. Tässä vielä mainio lainaus 65-v. vapaaehtoiselta lapsettomalta: "I never wanted kids, I don't like kids, and I have absolutely no regrets about not liking them or not having wanted them, or not having them. I'm 65 and still do not have a clue about what it was that having children was supposed to add to my life. While I did rethink my child free status a few times over the years, I did so mainly because I believe that one should pause occasionally to reconsider major life decisions to see if they are still viable. A few moments of serious thought about having kids always brought me back to the same point - I simply saw no upside to it. None."
- ...
childfree kirjoitti:
"Kuitenkin mikset soisi lapsia haluaville myös heidän haluamaansa onnea, jonka he kokevat saavansa lastensa kautta? Ei ole sinulta poi mitään, jos toiset tekee jälkikasvua." Liikaa ihmisiä maailmassa on pois kaikilta ja kaikkien elämänlaadusta. Nytkään kaikille ei riitä ruokaa, puhdasta vettä tai edes laillista toimeentuloa. Maailma olisi paljon parempi paikka ilman tätä valtavaa turhaa ihmismassaa ja jokainen lisääntynyt on vastuussa karmaisevasta nykytilanteesta ja etenkin tulevaisuudesta (jos sitä edes on tällä menolla). "Nauti sinä vain niistä harrastuksistasi tms. jutuistasi ja ole sitten vanhana yksin." Oletko aivan varma, ettet itsekin ole yksin vanhana? Suurimmalla osalla yksinäisistä vanhuksista on lapsia, joita ei vanhainkotiin jätetty vanhus paljon kiinnosta. Usein lapsivapaat vanhukset ovatkin aktiivisempia, eikä heidän tarvitse istua kiikkutuolissa ja päivitellä, kun "ei ne lapsetkaan käy katsomassa". Miksi vanhalla ei voisi olla laajaa ystäväpiiriä kaiken ikäisistä, oletko tosiaan sitä mieltä, että vain lapsia tekemällä voi välttää vanhuuden yksinäisyyden? Ja voisiko joku vastata, mitä pelottavaa on yksinäisyydessä? Puoliso ja lapset eivät ehkäise yksinäisyyttä ja saattaaapa olla jopa katkerampaa olla yksinäinen, kun lapset huitelevat maailmalla ja puolisoa ei enää ole tai siitä ei ole seuranpitäjäksi. Ihan yhtä paljon pelkäät yksinäisyyttä, kun luulet, että vapaaehtoinen lapsettomuus on lisääntymis/synnytys tms. pelkoa, jota se ei todella ole. Tässä vielä mainio lainaus 65-v. vapaaehtoiselta lapsettomalta: "I never wanted kids, I don't like kids, and I have absolutely no regrets about not liking them or not having wanted them, or not having them. I'm 65 and still do not have a clue about what it was that having children was supposed to add to my life. While I did rethink my child free status a few times over the years, I did so mainly because I believe that one should pause occasionally to reconsider major life decisions to see if they are still viable. A few moments of serious thought about having kids always brought me back to the same point - I simply saw no upside to it. None."
"turhaa ihmismassaa"? No, jos suhtautuu ihmisiin (siis myös itseensä) noin, onkin lapsettomuus varmasti oikea ratkaisu.
- fsfaslaa
... kirjoitti:
"turhaa ihmismassaa"? No, jos suhtautuu ihmisiin (siis myös itseensä) noin, onkin lapsettomuus varmasti oikea ratkaisu.
Mitä iloa tai hyötyä on ihmisestä esim. luonnolle, jota ihminen on aina käyttänyt hyväkseen itsekkäällä tavalla? Onko ihmisestä ollut enemmän haittaa vai hyötyä tälle planeetalle? Ketä haittaa, jos ihmiset kuolisivat sukupuuttoon (jota ei kyllä tällä lisääntymisvauhdilla tapahdu valitettavasti ikinä)? Eivät kaikki ihmiset ole turhia, sillä onhan jotkut yksilöt keksineet ja kehittäneet hyödyllisiä asioita, mutta suurin osa on täällä vain kuluttamassa ja käsi ojossa yhteiskunnan/valtion tms. suuntaan: "anna, anna".
- ...
fsfaslaa kirjoitti:
Mitä iloa tai hyötyä on ihmisestä esim. luonnolle, jota ihminen on aina käyttänyt hyväkseen itsekkäällä tavalla? Onko ihmisestä ollut enemmän haittaa vai hyötyä tälle planeetalle? Ketä haittaa, jos ihmiset kuolisivat sukupuuttoon (jota ei kyllä tällä lisääntymisvauhdilla tapahdu valitettavasti ikinä)? Eivät kaikki ihmiset ole turhia, sillä onhan jotkut yksilöt keksineet ja kehittäneet hyödyllisiä asioita, mutta suurin osa on täällä vain kuluttamassa ja käsi ojossa yhteiskunnan/valtion tms. suuntaan: "anna, anna".
jokainen ihminen ei sinänsä ole arvokas, ainoastaan osa, ja loput meistä (se turha massa) sitten lisääntyy ja elää heidän kustannuksellaan. Se tuli selväksi. Mutta mitähän tarkemmin sanottuna mahtavat olla nämä "hyödylliset asiat"?
- toisen onni ei ole sinulta ...
Aloittajalle Joudut siis perustelemaan omaa lapsettomuuttasi (kai lähinnä itsellesi) sillä, että syyllistät niitä, jotka erehtyvät hankkimaan lapsia. Jos elämäsi on niin viimeisen päälle mallillaan, olet onnellinen ja haluat nauttia elämästäsi, niin miksi olet kuitenkin noin huonon itsetunnon omaava? Mielestäni on yhtä normaalia haluta lapsia kuin olla haluamatta niitä. Itselläni on lapsi mutta läheskään kaikilla ystävilläni ei, ja se on normaalia. Tulemme edelleen mainiosti toimeen keskenämme ja osaamme arvostaa toistemme valintoja elämiemme suhteen. Tämä taito taitaa uupua sinulta kokonaan? Sinä olet oikeutettu elämään omanlaisesi elämän, eikä sitä tarvitse puolustella tai selitellä. Siihen samaan olemme oikeutettuja me muutkin. Ihmiset ovat kovin erilaisia, ja se jos joku, on elämän rikkaus.
sulla on nyt kyllä tosi vaikea ajatella edes että sulla ois lapsi, olet jo 30 vuotias ja jos ajattelisit sitä aikaisemmin jatelisit kyllä eritavala. oon itte 18 vuotias ja on sitä mieltä että ennen 25 vuotta en ajo hankkia lapsia
- minä taass
Voisin kuvitella itseni viiden lapsen äidiksi jos minulla olisi hyvännäköinen mies yleensä auttamassa. Minä soisin ainakin että jokainen nainen kokisi sen synnytyksen ihmeen edes kerran elämässään. Raamatussa sanotaan lisääntykää ja täyttäkää maa, eikä sitä ole varmasti vielä täytetty tarpeeksi!
- ninni xxxxxxxx
että mistä sitä tollasii mielipiteitä oikein sikiää. Kyllä kai se adoptiolapsikin vie aikaa harrastuksilta ja "haaveiden toteuttamiselta" siinä missä biologinen lapsikin? Vai luuletko vaan pääseväsi helpommalla kun ei tarvi käydä läpi raskautta ja synnytystä? Siltä toi suoraan sanottuna kuulostaa.
- äitiakka
tykkään muksuista, ei se kauheasti kirpaise jos joutuu "antamaan itsestään osan pois". Lobotomia on väliaikaista useimmilla, kun tenavat kasvaa niin yleensä aivotoimintakin palautuu. Voi olla kyse lajinsäilytysvietistä tai sitten siitä, että "Minä haluan!" ihan kuin sinäkin haluat.. mutta eriasioita :) Kunnioitan päätöstäsi pysyä lapsettomana.
- haluta
Asia on ihan ok - sun ei tarvitse haluta ja on parempikin, että et hanki jälkikasvua. Lapset ovat tosiaankin työläitä ja vaativat sitoutumista. Jos siihen ei ole valmis ja halukas, niin parempi jättää se homma muille. Minulla on kolme lasta (nyt jo isoja, joten kukaan ei kiehnää jaloissa) ja mietinkin, että miksi minä hankin lapset. Se on tosiaan ollut työläs pesti, joten jos asiaa olisi pohdiskellut järjen kautta niin ei hitossa siihen kannattaisi ryhtyä. Omien erinomaisten geenien siirto? Ei, eivät ole kovin kaksisia eikä näe siinä mitään ideaa, että nimenomaan minun ja meidän perintötekijät jatkavat kulkuaan. Perinnön tai työn jatkajaksi? Meillä on perheyritys, mutta ei mitään odotuksia, että lapsista joku jatkaisi sitä. Tärkeintä on, että jokainen löytäisi oman juttunsa - mikä se sitten lieneekin ja olisi tasapainossa siinä. Vanhuuden turva tai seura? Ei ja ei. Toki olisi mukavaa, jos suhteet säilyvät ja tapaamme heitä vanhanakin, mutta sen varaan ei suunnitella, että he meitä hoitavat. Onnemme on siinä, että heillä olisi hyvä oma elämä, ei siinä että meitä hyysätään ja viihdytetään. No mikä hitto se syy on. Lapset tietävät työtä ja vaivaa ja kustannuksia eikä takaisinpäin odoteta mitään. Se on vietti. En puhu nyt sukupuolivietistä, se on taas eri juttu se, vaan pesänrakennusvietistä. Kait se on biologiaan ohjelmoitu juttu. Toisilla vahvempi, toisilla heikompi, toisilla ei ollenkaan. Että kaikesta vaivasta, limasta, valvomisesta ym ym huolimatta haluamme pentuja. Joita hoivata, huolehtia ja päästää lentoon. Se on elämää - ei sen kummempaa. Täyttä ja antoisaa joskin työlästä ja vaivalloista. Mutta eihän sitä toki tarvitse tehdä. Yhteiskunta pyörii ja ihmiskunta jatkaa, vaikka kaikki eivät lisäänny.
- Korianteri2016
asiallisesta viestistäsi. Myönnän että kirjoitin alkuperäisen viestin hiukan provosoivaan sävyyn saadakseni mielipiteitä ja ajatuksia ilmoille. Sinun viestisi oli kuitenkin ensimmäinen jossa oikeasti pohdittiin alkuperäistä kysymysä; Miksi ihmiset haluavat hankkia biologisia jälkeläisiä? Muut viestit ovat keskittyneet lähinnä ihannoimaan ja ylistämään omaa raadantaa ja panostusta perheeseen. Ja sen kauhisteluun kuinka on mahdollista että jotkut ihmiset miettivät lastenhankintaa myös hiukan syvällisemmin.
- oletko?
Sinä olet se UUURANAINEN ja seurava ministeeeeeri, hyvä olet nyt jo!
- mie vaan...
Lisääntymisvietti on geeneissä kuten varmana tiedät. Joillakin se on vahva ja joillakin heikko ja monella sillä välillä. Kukin toimii sitten viettinsä ja tilanteensa mukaan. On aikamoinen hokema tuo lobotomia. Päinvastoinhan lapsi lisää tunneskaalaa huimasti eikä suinkaan tasoita sitä. Lobotomiahan ei vaikuta ihmisen älykkyyteen jos siihen viittaat.. Miksi pitää herätä aamulla seiskalta? Mulla on neljä lasta enkä ole joutunut siihen aikaan nousemaan kuin töihin sen jälkeen kun ovat oppineet nukkumana yönsä syömättä. Ja siihenhän nyt menee yleensä reilusti alle vuosi aikaa. Useimpina aamuina on saanut nukkua ihan rauhassa niin pitkään kuin haluaa. Harrastuksistakaan ei tarvitse luopua, mutta jotakin voi saada tilalle. Vauvauinti esim on niin hauska laji että ei toista ja ilman vauvaa aika hankala toteuttaa. Moni muukin asia on lasten kanssa todella kivaa ja niille ei korvaajaa ole. Jos nyt joutuu lasten takia menojaan suunnittelemaan etukäteen niin niin paljon saa tilalle että vaakakuppi kallistuu ehdottomasti lapsiin. Ja mihin tässä valmiissa maailmassa on kiire? Haaveeet ehtii toteutta aaikanaan ei niitä tarvitse toteuttaa heti. Ja jos ne toteuttaakin niin mitä sitten? Tuleeko uusia haaveita tilalle aina vaan? Olet silti valmis äitiyteen joskus joillakin ehdoilla. Miksi se on erilaista kuin ns tavallinen äitiys? Onko jotenkin jaloa pelasta ajoku lapsi? Realiteetti vaan on se, että adoptio on kivinen tie ja kriteerit kovat. Sen kodin tarjoaminen ei ole ainoa asia jota siinä katsotaan. Omien lasten saannin mahdollisuus lisäksi vähentää mahdollisuutta adoptioon monessa maassa ellei estä kokonaan. Tässä suojellaan sitä adoptiolasta siltä että tovin päästä olisikin kilpailijana biologisia lapsia. Oma lapsenhankintapäätökseni ei ollut ainakaan mikään rodunjalostuksellinen toimi tai päätös vaan se vain tuntui oikealta. Toisaalta geeneissä ei ollut tiedossa mitään vika amiksi ei voisi hankki alapsia ihan perinteisesti eikä "ostamalla". Mutta me ollaankin muutenkin tällainen tee-se-itse-perhe joten outoa olisi teettää lapset vieraalla kun ei muutakaan juuri teetetä.. Lapsettomuutta ei mun mielestä tarvitse perustella yhtän enempää kuin lapsien hankintaakaan. Kukin tekee niin kuin tahtoo. Lähimpien ihmisten luulisi jo tajuavan itsekin lapsettomuuden taustoja jos se on harkittu päätös. Kyllähän läheisten kanssa jutellaan arvomaailmasta yms asioista niin paljon syvällisestikin. Tietenkin jos lähipiiri on satunnaistuttuja ja pinnallisia puheita täynnä niin silloin voi olla tarve kertoa päätöksestään tai jos se päätös vaivaa itseä niin että se pitää vahvistaa julkituomalla...
- meillä kaikilla
Kyllä mä ymmärrän miks toiset ei halua lapsia, joko ihan "epä-äidillisen"- luonteen vuoksi tai sitten ympäristöstään saamien havaintojensa perusteella. Hienoa, että sinun lapsesi ovat noinkin hyviä nukkujia, mutta useissa perheissä totuus on toinen. Ja ääripään tapauksissa (kuten meillä)yöunet olivat ensimmäiset 1v 10kk pienissä pätkissä ja aamuheräämiset aikaisin. En ole ikinä haaveillut lapsista, mutta en toisaalta ole niinkään ajatellut etten lasta halua. Olen siis ollut avoin ajatukselle, ja tiedostanut tämän "epä-äidillisen" piirteeni itsessäni. Jos nyt eläisin kolmen vuoden takaisessa elämässäni, en lasta tekisi. Toki rakastan ylikaiken lastani, mutta niin rankkaa tämä on ollut, että ilman tuota äidiksi-tulemis-halua en suosittele lasta tekemään. En sitten tiedä millaiset tuntemukseni olisivat jos lapseni olisi helpompi tapaus, mutta nyt ainakin voin samaistua tuohon kirjoittajan (provosoivaan sävyyn) kirjoittamaan kuvaukseen äideistä. Kun elää täysin uhrautuen toiselle, ja on väsynyt, niin arki ei todellakaan ole palkitsevaa ollut!
- mie vaan..
meillä kaikilla kirjoitti:
Kyllä mä ymmärrän miks toiset ei halua lapsia, joko ihan "epä-äidillisen"- luonteen vuoksi tai sitten ympäristöstään saamien havaintojensa perusteella. Hienoa, että sinun lapsesi ovat noinkin hyviä nukkujia, mutta useissa perheissä totuus on toinen. Ja ääripään tapauksissa (kuten meillä)yöunet olivat ensimmäiset 1v 10kk pienissä pätkissä ja aamuheräämiset aikaisin. En ole ikinä haaveillut lapsista, mutta en toisaalta ole niinkään ajatellut etten lasta halua. Olen siis ollut avoin ajatukselle, ja tiedostanut tämän "epä-äidillisen" piirteeni itsessäni. Jos nyt eläisin kolmen vuoden takaisessa elämässäni, en lasta tekisi. Toki rakastan ylikaiken lastani, mutta niin rankkaa tämä on ollut, että ilman tuota äidiksi-tulemis-halua en suosittele lasta tekemään. En sitten tiedä millaiset tuntemukseni olisivat jos lapseni olisi helpompi tapaus, mutta nyt ainakin voin samaistua tuohon kirjoittajan (provosoivaan sävyyn) kirjoittamaan kuvaukseen äideistä. Kun elää täysin uhrautuen toiselle, ja on väsynyt, niin arki ei todellakaan ole palkitsevaa ollut!
meillä on niitä hyviä nukkujia kaksi ja todella surkeita saman verran. Pahin tapaus heräili yöllä syömään vielä puolitoistavuotiaana kahteen kertaan. Ja se ei ollut meistä kiinni vaan asialle oli ihan syy eikä sille kukaan voinut mitään.. Olen kokenyt itse juuri yöheräämiset kaikkein pahimmiksi asioiksi lasten kanssa. Olenkin autuaan kateellinen niille joiden lapset nukkkuu hetimiten yöt läpeensä. Fakta on kuitenkin se, että suurin osa nukkuu kelvollisesti viimeistään puolivuotiaana heräämällä kerran tai kaksi yössä korkeintaan. Mulla on tuttuja jotka ovat hankkineet lapsen järkisyin eli kun ikä oli sellainen että riskit kasvaa joka päivä jne ja lapsi olisi ehkä syytä olla jne. Hyviä äitejä ne on olleet nekin, ehkä jopa parempiakin kuin moni muu. Koskaan ei kuule mitään ylitunteellista söösöä tyyliin; äiti tietää parhaiten tai osaa luonnostaa jne. Ne kun on tietoisesti hoivanneet sitä lastaan ja tietenkin rakastaneet aikanaan myös tai musta tuntuu että heti. Kun odotus ei ole tunnepitoisesti ylilatautunut niin lapsen avuttomus ja riippuvuus laukaiseekin sen hoivaamistarpeen ja huolenpidon heti. Usein kun puhutaan lasten hankinnasta ei puhutakkaan lapsesta vaan vauvasta. Sinäkin puhut nyt aika pitkälle vauvan kanssa olemisen hankaluudesta. Lapsi on hoteissa ainakin sen 18 vuotta josta vauva-aika on pienen pieni osa parhaimmillaan ja pahimmillaankin 5% lapsuusajasta. Jos sen perusteella tekee muitakin päätöksiä niin ostaa talon ikkunoiden mukaan ja hankkii työn pukukopin koon mukaan ja miehenkin ottaa kun sillä on tukka päässä? Vaika kaksikin vuotta heräät itkuun niin seuraavat reilut kymmenen saat nukkua ja sitten taas valvot kun odotat lastasi kotiin yötä myöden. Ne vasta huolettavia aikoja ovatkin.. No, äitiyden kokee kukin niin erilailla ja kun ekan saa aikuiseksi ja edes osin omilleen on paljon viisaampi arvioimaan kulunutta aikaa. Tuon meidän esikoisen kanssa pahinta on ollut pari-kolme vuotta yläkoulun aikaa kun murkkuikä oli pahimmillaan. Ja toistaiseksi se pesee mennen tullen pahimmatkin yövalvomiset.. Odota vaan niin jännitystä on luvassa jatkossa!
- klhlkhda
mie vaan.. kirjoitti:
meillä on niitä hyviä nukkujia kaksi ja todella surkeita saman verran. Pahin tapaus heräili yöllä syömään vielä puolitoistavuotiaana kahteen kertaan. Ja se ei ollut meistä kiinni vaan asialle oli ihan syy eikä sille kukaan voinut mitään.. Olen kokenyt itse juuri yöheräämiset kaikkein pahimmiksi asioiksi lasten kanssa. Olenkin autuaan kateellinen niille joiden lapset nukkkuu hetimiten yöt läpeensä. Fakta on kuitenkin se, että suurin osa nukkuu kelvollisesti viimeistään puolivuotiaana heräämällä kerran tai kaksi yössä korkeintaan. Mulla on tuttuja jotka ovat hankkineet lapsen järkisyin eli kun ikä oli sellainen että riskit kasvaa joka päivä jne ja lapsi olisi ehkä syytä olla jne. Hyviä äitejä ne on olleet nekin, ehkä jopa parempiakin kuin moni muu. Koskaan ei kuule mitään ylitunteellista söösöä tyyliin; äiti tietää parhaiten tai osaa luonnostaa jne. Ne kun on tietoisesti hoivanneet sitä lastaan ja tietenkin rakastaneet aikanaan myös tai musta tuntuu että heti. Kun odotus ei ole tunnepitoisesti ylilatautunut niin lapsen avuttomus ja riippuvuus laukaiseekin sen hoivaamistarpeen ja huolenpidon heti. Usein kun puhutaan lasten hankinnasta ei puhutakkaan lapsesta vaan vauvasta. Sinäkin puhut nyt aika pitkälle vauvan kanssa olemisen hankaluudesta. Lapsi on hoteissa ainakin sen 18 vuotta josta vauva-aika on pienen pieni osa parhaimmillaan ja pahimmillaankin 5% lapsuusajasta. Jos sen perusteella tekee muitakin päätöksiä niin ostaa talon ikkunoiden mukaan ja hankkii työn pukukopin koon mukaan ja miehenkin ottaa kun sillä on tukka päässä? Vaika kaksikin vuotta heräät itkuun niin seuraavat reilut kymmenen saat nukkua ja sitten taas valvot kun odotat lastasi kotiin yötä myöden. Ne vasta huolettavia aikoja ovatkin.. No, äitiyden kokee kukin niin erilailla ja kun ekan saa aikuiseksi ja edes osin omilleen on paljon viisaampi arvioimaan kulunutta aikaa. Tuon meidän esikoisen kanssa pahinta on ollut pari-kolme vuotta yläkoulun aikaa kun murkkuikä oli pahimmillaan. Ja toistaiseksi se pesee mennen tullen pahimmatkin yövalvomiset.. Odota vaan niin jännitystä on luvassa jatkossa!
Puhut nyt omasta ja lähipiirisi kokemuksista. Niin minäkin tein. Totta on, että minun kokemukseni on tällä hetkellä vain parin vuoden ajalta. Kuten kuvailit vanhemmuutta tästä ajasta eteenpäin, niin valvomiset/huolestumiset eivät tähän lopu (tosin meillä siis yöt ovat edelleen rikkonaisia). Tämän olen kyllä tiedostanut täysin, jo ennen lapsen "järkihankintaa". Sitä suuremmalla syyllä onkin hyvä, että näitä asioita kukin pohtii etukäteen, kuten alkuperäinen kirjoittajakin on mitä ilmeisemmin tehnyt. Moni lapsi ei saa tarpeeksi rakkautta, isona heistä tulee persoonallisuushäiriöisiä tms. Itse pohdin näitä asioita paljonkin, ja kasvatan lastani juuri kuvailemallasi tavalla ilman sitä ylitunteellista söösöä. Hyvin monet äidit näin ei kuitenkaan tee, ja seuraukset näkyvät vuosien päästä. Ihmeellistä että tällainen asia on nykyaikana vielä tabu, ja naisten täytyy puolustaa ja selitellä tuntemuksiaan jos ei lasta halua, oli syy sitten niissä geeneissä tai ympäristö on muokannut mielen sellaiseksi. Jos sinä tai te monet muut kirjoittajat olette tuota mieltä, niin antakaa meidän "erilailla" tuntevien ajatella myös vapaasti niinkuin ajattelemme. Eihän se ole teiltä pois jos joku ei lasta halua.
- teidän olla!
klhlkhda kirjoitti:
Puhut nyt omasta ja lähipiirisi kokemuksista. Niin minäkin tein. Totta on, että minun kokemukseni on tällä hetkellä vain parin vuoden ajalta. Kuten kuvailit vanhemmuutta tästä ajasta eteenpäin, niin valvomiset/huolestumiset eivät tähän lopu (tosin meillä siis yöt ovat edelleen rikkonaisia). Tämän olen kyllä tiedostanut täysin, jo ennen lapsen "järkihankintaa". Sitä suuremmalla syyllä onkin hyvä, että näitä asioita kukin pohtii etukäteen, kuten alkuperäinen kirjoittajakin on mitä ilmeisemmin tehnyt. Moni lapsi ei saa tarpeeksi rakkautta, isona heistä tulee persoonallisuushäiriöisiä tms. Itse pohdin näitä asioita paljonkin, ja kasvatan lastani juuri kuvailemallasi tavalla ilman sitä ylitunteellista söösöä. Hyvin monet äidit näin ei kuitenkaan tee, ja seuraukset näkyvät vuosien päästä. Ihmeellistä että tällainen asia on nykyaikana vielä tabu, ja naisten täytyy puolustaa ja selitellä tuntemuksiaan jos ei lasta halua, oli syy sitten niissä geeneissä tai ympäristö on muokannut mielen sellaiseksi. Jos sinä tai te monet muut kirjoittajat olette tuota mieltä, niin antakaa meidän "erilailla" tuntevien ajatella myös vapaasti niinkuin ajattelemme. Eihän se ole teiltä pois jos joku ei lasta halua.
Kunhan vain ihmettelemme sitä miksi teidän täytyy niin suureen ääneen sitä olla. T. sivullinen
- Mistä julistustarve?
Minä haluan. Eikä ole tarvetta selitellä.
- pitäiskö kiinnostaa?
Mitä se meitä kiinnostaa haluatko lapsia vai et. Jos lähipiirillesi joudut selittelemään niin miksi tulet sitä myös tänne tilittämään? Itse halusin lapsia mutten kuitenkaan jaksa sitäkään päätöstäni pahemmin perustella, me haluttiin näin ja joku toinen toisin. En minä pahemmin kenellekkään lapsistanikaan kertoile jos ei kysytä.
- tullut himoa lapsentekoon
Lapsia tehdään eikä monikaan ole luopunut harrastuksistaan. Lpsethan voi viedä päiväkotiin vaikka itse makoilisi kotona. Yhteiskunta hoitaa ja kaiken kasvatusvastuunhan voi siirtää muille! Maailma ylikansoittuu ja luonnonvarat ovat jo loppuunkulutettuja mutta siltikin ihminen ajattelee vain itseään. No monikaan ei herää kun vain viedäkseen jo alle vuoden ikäisen tarhaan ja mennä nukkuun sen jälkeen. Minä herään viiden aikoihin joka aamu töihin. Ja tuskin kukaan kakaroita tekevä luopuu omista harrastuksistaan ja haaveistaan. Päinvastoin niillä on enemmän harrastuksia kuin lapsettomilla. Baareissa istuu yksinhuoltajia enemmän kuin lapsettomia.
- kunnes elämä voi yllättää
En ole koskaan kokenut haluavani lapsia. 25 naureskelin vanhoille koulukavereille, joilla oli perhe. Tulinkin yllättäen raskaaksi, eikä käynyt mielessänikään tehdä keskeytystä. Sain siis ns. ei toivotun, mutta rakastetun lapsen. Myöhemmin tapasin nykyisen mieheni, jonka kanssa meillä on nyt 3 yhteistä lasta. Vasta tässä parisuhteessa minulla on ollut sellainen olo, että rakastan puolisoani NIIN syvästi, että haluan hänen kanssaan lapsia. Minulla kyse ei ole omista tai puolison geeneistä, vaan se on suurin mahdollinen rakkauden osoitus toiselle, että haluan kantaa 9kk ja ikäni huolehtia ja hoitaa hänen lastaan. Tiedätkö sen kun kahdesta tulee yksi? ;) Enkä koe menettäneeni mitään. Olen ehtinyt kulkea ja juosta ja kokea ihan tarpeeksi (vähempikin olisi voinut riittää) elän mielelläni lapsiperheen arkea. Minua ei haittaa, jos haluat pysyä lapsettomana, mutta tuollaiset päätökset eivät ole ikuisia. Koska et voi tietää mitä tekisit, jos tulisitkin raskaaksi. Vaikka olisitki joskus tehnyt keskeytyksen, se ei tarkoita että voisit tehdä sen nyt. Se on sama kuin sanoisit totena; jos menetän käteni onnettomuudessa, tapan itseni. Et voi tietää, ennen kuin se käden menetys on tapahtunut. Onnea valitsemallesi tielle. Me ainakin olemme onnellisia näin
- edellisiä viestejä
vastaan vain omasta puolestani. Minulla on lapsia, koska "luoja" on päättänyt tehdä myös minusta äidin. Olen saanut pari vahinkolasta ja kummallakin kerralla ei kantti kestänyt tehdä keskeytystä, joten minulle siis tulla tupsahti pari metelöivää tenavaa elämäni iloksi tai urani esteeksi niin kuin joku ajattelisi. Ei lapseton kuten en minäkään aiemmin voi tietää millaista se on olla äiti/isä. Oma lapsi on aika monelle se elämän suurin juttu, ylitti muuten minunkin elämässä kaiken muun vaikka aika paha lapsiallergia minuakin oli vaivannut. Minäkin olen hyvin kouluttautunut ja minulla haasteita myös työrintamalla riittäisi loppuelämäksi, ei siis tekemisen puute olisi tullut ilman lapsiakaan puhumattakaan mukavista ulkomaanreissuista sun muista harrasteista. Ennen kuvittelin, että nuo mainitsemani asiat ovat niin tärkeitä että olisi maailman loppu luopua noista, mutta ei asia niin ollutkaan. Ei elämä lapsen saamiseen lopu, elämä alkoi vasta lapsen saatua nyt ajattelen, jotain ne lapset siis antavat vanhemmilleen muutakin kuin se tiedon että nyt on laitettu omat geenit liikkeelle. Tuskinpa ymmärrät koskaan miksi ihmiset hankkivat lapsia, ei sitä voi lapsettomalle selittää. Turhaan siitä siis täällä vouhotat.
- sinä itse
"Minulla on lapsia, koska "luoja" on päättänyt tehdä myös minusta äidin."
Ei, olet tehnyt sen päätöksen ihan itse.
- itsekkäänä sinkkuna
Ja nyt mulla on oma, biologinen lapsi. Mä en vaihtais sekuntiakaan pois sinkkuajastani ja kaikesta itsekeskeisestä hyörinästä. Se(kin) oli hyvää ja täyttä elämää. Nyt elän vauvan ehdoilla ja nautin siitä, et elämä on kotona, yksinkertaista ja täynnä rutiineja. Ja on ihanaa, ettei tarvitse olla työelämän oravanpyöräs. Ehdin olla siellä vielä about 30 vuotta. Mä olin oikein onnellinen ilman lasta. Ja nyt olen onnellinen lapsen kanssa. En osannu kuvitella sitä rakkautta kun tuntee lasta kohtaan. Enkä uskonu niitä vanhempia kun sitä yritti selittää. Se on erilaista ku mikään muu rakkaus. Se on niin kokonaisvaltaist, et välillä sattuu. Toki rakkaus ja lapsi tuo myös vastuuta ja jatkuvaa huonoa omaatuntoa. Silti tää on ihanaa, mut ymmärrän ihmisiä, jotka tähän ei ryhdy. Mua ainaki pelotti kovasti -vielä koko raskausaikakin. Nauti elämästäsi sellaisena kun sen haluat. Sitä ei tartte selitellä kenellekään.
- jfakjgb
Joskus minullakin oli paha vauvakuume. Siitä selvittiin kun ruvettiin taas ajattelemaan järjellä. Monesti olen nähnyt vanhempia, joiden olisin toivonut olla hankkimatta lapsia. Ystävystyin naisen kanssa jolla oli 5-vuotias tytär. Tämä äiti oli saanut lapsensa kolmekymppisenä. Ja valitti yhtenään että kun ei ole omaa aikaa yhtään, ei jaksa lapsen kanssa mitään, onneksi sen saa vanhemmille hoitoon etc. Ja tämä kyseinen ihminen myös turrutti lapsensa tunteet ostamalla tälle koko ajan tavaraa. Tyttö vain istui illat katsellen piirrettyjä, kun minusta heidän olisi pitänyt puuhata jotain yhdessä ja käydä vaikka ulkona. Lapsesta oli jo tämän ikäisenä kasvanut todella surullinen tapaus. Hänelle ei enää kelvannut mikään. Mikään uusi tavara ei tuntunut miltään ja silti piti saada jotain joka päivä. Huusi niin kauan että sai. Ja hänhän aina sai. En kestänyt katsoa tätä kaikkea joten katosin heidän elämästään. Kun tuollaisia perheitä näkee, tulee tunne että en hanki lasta, jos minustakin tulee tuollainen ja kasvatan lapseni noin. Kun näkee miten vanhemmat hehkuttaa perheonneaan ja on samalla ihan rikki, ei tee mieli hankkia lapsia. Omat vanhemmat oli aina töissä, meitä oli 5 lasta ja kukaan meistä ei saanut tarpeeksi huomiota. Olen myös tullut siihen lopputulokseen että lapsia ei kannattaisi hankkia kovin montaa. Kenelläkään ei minusta voi olla tarpeeksi aikaa 5 lapselle. Ja usein myös isommat laitetaan lapsenvahdiksi pienemmille. Itse hoidin kahta vaippaikäistä sisarusta kokopäiväisesti kun isommat sisarukset ja vanhemmat rakensivat omakotitaloa. Olin 9-10-vuotias. Ainoa hyvä mitä sisaruksista on tullut on se että ainakin on ihmisiä joihin voi aina luottaa ja joiden kanssa voi yhdessä purkaa suuttumustaan vanhempiin. He ovat ne ainoat ihmiset jotka tietävät millaista juuri minun kodissa on ollut. Minusta ihan hyvä peruste sille ettei halua lapsia on se ettei halua olla sellainen kuin ne ihmiset joilla on lapsia. En väitä että kaikki lapselliset ovat huonoja ihmisiä , mutta kyllä lastensaanti muuttaa ihmistä. Nytkin ystäväni sai lapsen ja täytyy myöntää, että niin paljon kuin pidänkin hänestä ja hänen nyytistään, niin pidin hänestä enemmän kun hän oli lapseton. Mutta on se nytti silti ihana:)
Omalla kohdallani on helppoa. Kysytään: "Milloinkas teille tulee perheenlisäystä?". Vastaan: "ei koskaan". K: "Miten voit olla niin varma, olet vielä niin nuorikin!" V: "Minulla on skitsofrenia, siitä harvemmin voi sanoa parantuneen pysyvästi. En halua lapselleni sairasta äitiä, joka hyvä jos pystyy itsestään huolehtimaan!" Tässä vaiheessa kysymykset yleensä loppuu. Jotkut vielä jankkaa että kyllä sä pärjäisit. Voin sanoa että en pärjäisi, itse tunnen itseni ja jaksamiseni ja tiedän etten etenkään psykoosi-jaksolla pystyisi lasta hoitamaan. Pidän lapsista kovasti, minusta on ihanaa olla täti ja ihanaa vahtia lapsia, mutta silti olen sitä mieltä että se muuttaa ihmistä, kun saa lapsen. Monet lapselliset ovat todella ihania ihmisiä, mutta he eivät ole sitä mitä ennen. Jaksan huomattavasti paremmin ihmisiä joilla ei ole lapsia. Vauvajutut on ihan kiinnostavia, muttei jaksaisi joka tapaamisella aina puhua vaipoista, kakan koontumuksesta, hampaiden puhkeamisesta jne. Ehkä joku tietää miltä musta tuntuu. Suurin osa varmaan ei.
Minustakaan lapsettomuutta ei tarvitse perustella sen enempää kuin lasten hankintaakaan. Jos nyt tulisin raskaaksi, tekisin abortin. Muuten synnyttäisin vammaisen lapsen adoptioon ja sitä en kestäisi. Mulla on niin vahvat lääkkeet että vauvasta ei mitenkään voisi tulla terve. Menisi luultavasti keskenkin.
Toivottavasti pystyin tuomaan edes jotain näkökulmaa tähän keskusteluun. Jotkut ovat hyviä vanhempia mutta todella monet eivät... Eikä se että on lapsia takaa sitä että ei olisi vanhana yksin. Omatkin vanhemmat ovat jo pilanneet välinsä osaan mun sisaruksia niin pahasti että nämä eivät halua olla missään tekemisissä vanhempieni kanssa. Mieluummin olen yksin vanhana kuin että joku tulee hampaat irvessä tapaamaan.
Tulipa sekava viesti...- ... suustani
Minulla on ihan samanlainen perhehistoria kuin sinulla ja tämän takia olen kovasti aina ihmetellyt ihmisten vimmaista lisääntymishalua. Meitä oli neljä sisarusta ja vanhemmat kävivät vuorotöissä pitääkseen talon leivässä. Vanhempana jouduin aina huolehtimaan muista. Nyt me kaikki neljä sisarusta (olemme kaikki yli 30-vee) olemme lapsettomia. Olemme kaikki pohtineet asiaa ja olemme samaa mieltä, että monia ihmisiä painostaa yhteiskunnan puolelta tulevat painostukset. Meilläkin vanhemmat aikoinaan 60-luvulla menivät naimisiin ja hankkivat perheen nuorena kuten silloin oli tapana. Nytkin tuo ihan sama tuntuu ajavan monia ihmisiä. Olemme aina olleet sitä mieltä, että ennekuin hankkii lapsia pitää perusasiat olla kunnossa. Ja pitää olla luontaista kykyä vanhemmaksi. Ei riitä se iänikuinen juttu, että lapsia vain hankitaan.
- """"""""""
Sehän on hyvä asia että olet selvillä mitä haluat.Lapsia ei tosiaankaan pidä mennä tekemään ellei niitä itse halua, vain sen takia että muutkin tekee.
Minä en olisi ollenkaan ollut valmis äidiksi 20v, mutta jo 30v toivoin tulevani äidiksi.Tällöin kuitenkin pitkäaikainen parisuhde päättyi, enkä yksinhuoltajaksi halunnut.Lähempänä 40v sitten sattui kohdalle kumppani, joka myös halusi lapsen ja niin meistä tuli perhe.Kyllä tuo pikkuinen meille ainakin tuo erittäin paljon elämänsisältöä.Kukin kulkee tyylillään ja tärkeintä on että itse tekee elämänsä keskeiset valinnat, sitä täytyy jokaisen kohdalla kunnioittaa. - kunnioitusta
Pidä sinä näkemyksesi ja elä lapsettoman aikuisen elämää.
Me hyväksymme sen - kunhan sinä hyväksyt sen, että me olemme valinneet toisin.
Minä en tuomitse sinua ja sinun ratkaisujasi, miksi sinäkään tuomitsisit minun ratkaisujani? Kukin elää elämäänsä tyylillään ja tekee omat valintansa.
Toisaalta lapsettomuus on monelle myös kipeä asia, ei oma valinta ensinkään.
Siihenkin asiaa tulee niin omasta tahdosta lapsettomien kuin meidän lapsia saaneiden suhtautua kunnioittavasti ja tahdikkaasti.
Antaa kaikkien kukkien kukkia...- Ei lapsellinen
Aloittaja tietty vähän provosoi,
mutta luulen että sen takana ( kuten minullakin ) on tarve ymmärtää,
MIKSI halutaan/tehdään/pitäisi tehdä lapsia ?
En ole keksinyt ensimmäistäkään JÄRKEVÄÄ syytä siihen.
Pliis tulkaa kertomaan. - ei mitään järkeä
Ei lapsellinen kirjoitti:
Aloittaja tietty vähän provosoi,
mutta luulen että sen takana ( kuten minullakin ) on tarve ymmärtää,
MIKSI halutaan/tehdään/pitäisi tehdä lapsia ?
En ole keksinyt ensimmäistäkään JÄRKEVÄÄ syytä siihen.
Pliis tulkaa kertomaan.Lasten hankkimista ei mitenkään voi perustella järjellä, sehän on vahvasti tunnepohjainen asia. Yleinen mielipide on, että lapsia PITÄÄ hankkia, ja he jotka eivät kakaroita halua, katsotaan kieroon.
Useimmat hankkivat lapsia, koska (toivottavasti) aidosti tykkäävät lapsista, ja haluavat olla niiden kanssa. Perushalu lisääntymiseen lähtee perimästä, ja suurin osa ihmisistä toteuttaa geeneihin kirjoitettua käskyä lisääntymisestä. Jotkut tiedostaen, toiset taas tiedostamattaan.
Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka esimerkiksi:
-hankkivat mukuloita pönkittääkseen itsetuntoaan.
-pätemisen tarpeesta, kun rahkeet eivät muuhun riitä.
-todistellaakseen muille jotain.
Lisääntyminen ei vaadi minkäänlaista älyllistä suorituskykyä, valitettavasti. Voidaan sanoa, että ihminen on geeniensä uhri, niin hyvässä kuin pahassa.
- Anonyymi
Mä en halua yhtään enempää kärsiviä ihmisiä tälle planeetalle joten en ikinä aio semmosia tehdä. Must ei oo äidiks eikä mun vanhemmistakaa ollu.
- Anonyymi
Sama täällä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1743184Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha242131- 232054
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.901905Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?701588Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241351Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361247- 81241
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351207Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61188