ja ihmettelin, että kaikki olivat nukkumassa? Vai olivatko? Ainakin mietin syntyjä syviä. Kuten saanko miehen suostumaan koiraan jonka haluaisin rakkaan kuolleen tilalle? Kertokaa neuvoja jos osaatte.
Vastaukset 9
- siis täällä
Minä sain niin, että meillä oli jotenkin harkinnassa vaihtoehtoisesti coccerin jälkeen koira, joka olisi rodultaan joko kultainen noutaja, sussari tai pystykorvatyyppinen, siis metsästykseen sopiva, nuo edellä mainitut oli talon vahdiksi ja lasten seuralaiseksi. Kesken päiväunieni lueskelin paikallista viikkojulkaisua, jossa oli ilmoitus sekarotuisesta, jossa oli näitten kaikkien geenejä. Tuumasta toimeen, soitto ja menoksi. Jotenkin olin varma ostoksesta, että muotoilin jo lähtiessä koiralle kotilaatikon ja tekstasin nimenkin valmiiksi. Siis tietenkin lähtökohta oli se, että mieheni ei ollut hyväksymässä mitään koiraa, kun taas melko aikuiset lapseni toivoivat sitä kovasti menetetyn coccerin sijalle. Vanhin tyttäreni lähti mukaan katsomaan näitä myytäviä pentuja, ja siellä oli SE YKSI AINOA (ei huutoa, vaan muuten puheen korostusta), joka oli meille luotu. Pari siistimpää karvoiltaan, mutta meidän karvapallo oli niin hellyttävä, kuin pentueen "mustalammas" voi olla. Totta´kai oli jännitys, mitä iskä sanoo työstä palatessaan, kun "karvapallo" on kopassaan. Ensimäinen kommentti oli tietenkin, että siinäpähän nähdään, mitä se ensimäisenä syö, silä aikaisemmat koiramme olivat syöneet huonekalujen puujalat, MINUN kengät aina valikoiden ja tietenkin pentuna muut pahat teot. Koirastamme tuli kuitenkin iskän rakkain metsästyskaveri ja lasten suosikki, mutta minua hän ei oikein koskaan noteerannut, paitsi silloin, kun sen karkuteillä ollessa huutelin sille, että mamilla on herkkuja. Koira porhalsi kotiin!! Niin. Pitkästä kirjoituksesta huolimatta minun neuvoni on se, että isäntä suostuu, jos koira on vähänkään isännän harrastusten tyylinen. Älä osta jotain "Villa lammaskoiraa", jos isäntä ei metsästä. Älä osta suloista pientä, jos se ei saa nukkua sängyssä kanssanne. Muista huomioida myös lapsenlapset ja heidän mahdolliset allergiat, mutta älä päädy johonkin karvattomaan rotuun toisten vuoksi. Nyt kyllä näin yöllä sait muistelemaan minut aivan mahdottomia. Kuinka olisikaan ihanaa ottaa viereensä sellainen ihana karvapallo, joka punkkaa kylkeään selkääni vasten, kuten meidän tämä viimeinen koira teki. Sitten se koira oli jotenkin sexihullu, sillä jos jäin olkkariin katselemaan telkkaria ja iskä oli nukkumassa, jonka vierellä sekin nukkui, niin yht´äkkiä se alkoi ravata minun ja makuukamarin väliä. Kun menin sinne, niin se alkoi "nylkyttämään", aivan kuten olisi halunut meidänkin tekevän sitä. Totta´kai meidänkin tuli kokeiltua sitten koiran mieliksi, jonka jälkeen kaikki rauhoituimme nukkumaan. Onneksi se ei "nylkyttänyt" koko yötä merkkejään. Emmehän me oltaisi edes jaksettu, mutta se tyytyi kyllä tähän yhteen iltaesitykseen. Toisaalta iltaesityksiä ei tullut, jos menimme samaan aikaan nukkumaan. Ounasteliko koira, että kaikki ei ole hyvin, kun emäntä jää olkkariin?? Ja kuka uskaltaa väittää, että koiralla ei ole sielua, eikä se mitään tajua??
- ompas*
sulla melkoinen koira?
- se OLI
ompas* kirjoitti:
sulla melkoinen koira?
Ei ole enää. Syliini se kuoli, oksensi sitä ennen valtavasti. Vein sen yöllä taxilla Eläinlääketieteelliseen ruumiinavaukseen, josko olisivat selvittäneet kuolinsyyn. Lupasivat. Hain sitten raadon pois kotiin haudattavaksi ja tuloksia odotellessa selvisikin että oli koirat seonneet. Koskaan en saanut kuolinsyytä selville, mutta onneksi oma koiramme saatiin kotiin, joka lepää pitsilakanoihin haudattuna edellisen coccerin vierellä meidän omalla tontilla. Oli se muutenkin isännän "tarpeista" huolehtiva ja myös puolustava, jos vieraat naiset yrittivät hoitaa näitä hommeleita. Ei koira päästänyt lähelle. Itsekäskin oli, kun minun ulkoilutusvuoro tuli iskän poissa ollessa. Minähän yritin lyhyemmän kaavan mukaan ulkoiluttaa, mutta koira istahti maahan, kunnes suostuin menemään juuri HEIDÄN reitin kautta. Kerran se pääsi myös näyttämään oikein loukkaantuneen luonteensa, kun iskä lähti mökille, eikä ottanut sitä mukaan. Oli mokoma piiloutunut takkahuoneen penkinalle, vaikka sillä oli oikein pöytä ikkunan edessä vakiopaikkana, josta se näki hyvin uloskin. Minä tietenkin haeskelin sitä kauhuissani, koska olin mielestäni varma, että ulos ei ollut päässyt. Kun lopulta löysin sen, niin yritin tietenkin lohdutella sitä suklaalla, joka oli sille ylipääsemötön herkku, mutta koira ei koskenut "herkkuihini" kahteen päivään. Tuo koiranhavittelija jos sattuisi lukemaan tämän, niin neuvoisin vielä koira valinnasta. Älä hanki koiraa, joka ui joka kurarapakon löytäessään (cocceri) ja älä koiraa, joka "peittää" hajujaan pyörimällä kaikki kakkakasat. Pahin meille sattui marjareissulla, kun koira oli löytänyt ihmiskakan. Siinä oli miettimistä, kun autolla olimme, millä se "kakkakasa" kotiin saadaan. Ihmeekseni huomasin, että koira olikin MINUN. Sitä ei ominut iskä, eikä lapset. Minähän sen olin ostanut!!! Puhtaana taas osat vaihtuivat, onneksi, koska itse en ole koiran ulkoiluttaja tyyppiä.
- laumahierarkiassa
se OLI kirjoitti:
Ei ole enää. Syliini se kuoli, oksensi sitä ennen valtavasti. Vein sen yöllä taxilla Eläinlääketieteelliseen ruumiinavaukseen, josko olisivat selvittäneet kuolinsyyn. Lupasivat. Hain sitten raadon pois kotiin haudattavaksi ja tuloksia odotellessa selvisikin että oli koirat seonneet. Koskaan en saanut kuolinsyytä selville, mutta onneksi oma koiramme saatiin kotiin, joka lepää pitsilakanoihin haudattuna edellisen coccerin vierellä meidän omalla tontilla. Oli se muutenkin isännän "tarpeista" huolehtiva ja myös puolustava, jos vieraat naiset yrittivät hoitaa näitä hommeleita. Ei koira päästänyt lähelle. Itsekäskin oli, kun minun ulkoilutusvuoro tuli iskän poissa ollessa. Minähän yritin lyhyemmän kaavan mukaan ulkoiluttaa, mutta koira istahti maahan, kunnes suostuin menemään juuri HEIDÄN reitin kautta. Kerran se pääsi myös näyttämään oikein loukkaantuneen luonteensa, kun iskä lähti mökille, eikä ottanut sitä mukaan. Oli mokoma piiloutunut takkahuoneen penkinalle, vaikka sillä oli oikein pöytä ikkunan edessä vakiopaikkana, josta se näki hyvin uloskin. Minä tietenkin haeskelin sitä kauhuissani, koska olin mielestäni varma, että ulos ei ollut päässyt. Kun lopulta löysin sen, niin yritin tietenkin lohdutella sitä suklaalla, joka oli sille ylipääsemötön herkku, mutta koira ei koskenut "herkkuihini" kahteen päivään. Tuo koiranhavittelija jos sattuisi lukemaan tämän, niin neuvoisin vielä koira valinnasta. Älä hanki koiraa, joka ui joka kurarapakon löytäessään (cocceri) ja älä koiraa, joka "peittää" hajujaan pyörimällä kaikki kakkakasat. Pahin meille sattui marjareissulla, kun koira oli löytänyt ihmiskakan. Siinä oli miettimistä, kun autolla olimme, millä se "kakkakasa" kotiin saadaan. Ihmeekseni huomasin, että koira olikin MINUN. Sitä ei ominut iskä, eikä lapset. Minähän sen olin ostanut!!! Puhtaana taas osat vaihtuivat, onneksi, koska itse en ole koiran ulkoiluttaja tyyppiä.
Et ehkä huomannut, että koira piti sinua itseään alempana olentona laumahierarkiassa. Se komenteli sinua eikä päinvastoin. Kilteille perheenäideille käy usein niin ja he tekevät vain harvoja yrityksiä asemansa parantamiseksi ja käyttävät silloinkin vääriä temppuja. Kuvio toimii hyvin, jos toinen vanhempi säilyttää asemansa. Joissain perheissä koirat ja lapset häiriintyvät rajoja kokeillessaan, ellei porukalle löydy pomoa. Kiitos kivoista tarinoista. Sinä kuulostat ihan tyytyväiseltä, joten älä turhaan yritä muuttaa tyyliäsi, sinä kiltti ihana nainen, jollaisesta monet miehet... ja koirat voivat vain uneksia.
- tarinaan..
laumahierarkiassa kirjoitti:
Et ehkä huomannut, että koira piti sinua itseään alempana olentona laumahierarkiassa. Se komenteli sinua eikä päinvastoin. Kilteille perheenäideille käy usein niin ja he tekevät vain harvoja yrityksiä asemansa parantamiseksi ja käyttävät silloinkin vääriä temppuja. Kuvio toimii hyvin, jos toinen vanhempi säilyttää asemansa. Joissain perheissä koirat ja lapset häiriintyvät rajoja kokeillessaan, ellei porukalle löydy pomoa. Kiitos kivoista tarinoista. Sinä kuulostat ihan tyytyväiseltä, joten älä turhaan yritä muuttaa tyyliäsi, sinä kiltti ihana nainen, jollaisesta monet miehet... ja koirat voivat vain uneksia.
Kyllä minä sen huomasin ja myös hyväksyin. Kahella lapsellammekin oli erilainen auktoriteetti suhde tähän koiraan. Minusta oli kiva palvella näitä kahta "herraa" ja harmi onkin, että tämä ihana koira on kuollut. Kun loppui koiran kuoltua "saattelu" yhteiseen makuukamariin, niin loppui pian sen jälkeen meidän yhteiselämä samassa taloudessa. ps. Pitäisiköhän hankkia koira?
- lupaa...suostumusta...kun k...
En ymmärrä miksi tarvitsisit lupaa, en todellakaan! JOS: Onko rotu sellainen et osaat sen kanssa toimia? Vaaditko miestäsi viemään sitä pissulenkeille? Hoidatko/pystytkö huolehtimaan koirastasi, vaikka yksinkin olisit? Onko sinulla käsitystä, miten kalliiksi esim. eläinlääkärissä käynnit tulee? Onko sinulla rotuun, kasvattajan kurssitus? Ovatko naapurisi kanssasi samaa mieltä? Et voi vaatia toiselta mitään eläimen takia, mielestäni sen voit ottaa jos pystyt noihin mitä kysyin. Oletko selvillä miten paljon on hylättyjä koiria hoitoloissa, löytäisitkö sieltä omasi?
osta sellainen ja tuo kotiin, niin pian se valloittaa muutkin perheenjäsenet. (Uskallan sanoa noin, koska perheessäsi on jo ollut koira. Muuten olen sitä mieltä, että uuden perheenjäsenen hankkimisesta kaikkien pitäisi olla yhtä mieltä.) Ellet halua yksin kantaa vastuuta koiran hoitamisesta, keskustele pitempään ja yritä saada miehesikin innostumaan asiasta. Esitin aikoinani itse vastahakoista, jotta sain myös muut perheenjäsenet jakamaan vastuun koiran hoitamisesta ja ulkoiluttamisesta. Jopa murkkuikäinen suostui tarvittaessa kantamaan osansa vastuusta, koska koiran hankkiminen "oli hänen oma päätöksensä" ja hän oli sitoutunut vastaamaan siitä.
- jakolasku
harkinnut, valinnut rodun ja et ole vielä ilmoittanut isännälle? Vai harkitsetko uutta rotua perheellenne?
- 1943
olemme. Itse pidän niin paljon vapaudesta, että kotieläintä en ottaisi. Entisessä asuinpaikassani ulkoilutin säännöllisesti naapurin vanhan rouvan koiraa. Sellainen järjestely sopi minulle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1121093
- 33829
- 55818
- 65767
Sinulle nainen
Koitan vihdoin jättäytyä täältä pois. Taas koko illan tänne tullut vain jotain pilkkaus viestejä, ei jaksa tuollaista. M78684Tää on todella huvittavaa seurata näiden savolaisten
naapurusten piikittelyä ja vihanpitoa toisilleen netissä. Näyttää siltä, että Mehtoselle alkaa tulla isäukon piirteet e37653Kuka mölyapina
Kuka saatanan vittu naama mölisee sunnuntaiaamuna jolla ei oo edes lauluääntä. Yön kuulunut jonkun ajan mölinää sisälle14579- 16547
Kuhmosta (kyseenalaiseen) kuuluisuuteen
Naapurikylän, siis Nurmeksen suurin tubettaja on iskenyt naisen Kuhmosta. Kertoo kanavallaan naisen olevan hyvä rakastel3532Salaattirosvo
Sinulle tiedoksi joka varastit salaatit viime yönä kasvulootasta,jäit riistakameraan🤣🤣🤣. Tulehan selvittelemään asia22532