Mikä on sielu?

Jos olemme (ja me olemme) Jumalan henkilapsia, niin olemme Hänestä lähtöisin, mutta emme ole osa Hänestä. Lapsemmekaan ei ole osa meistä, vaan yksilöllinen ja itsenäinen. Väitän siis, että samaan tapaan kuin meillä on jälkeläisiä, me olemme Jumalan henkijälkeläisiä. Emme ole yhtä ja samaa vaan yksilöitä.

Kirjoittit, että sielu on vain elinnesteet ei mitään muuta, mutta kuitenkin näet siinä arvokasta siihen sisältyvän informaation vuoksi.

Lisäksi pidät ihmistä henkisenä ja hengellisenä. Miten "vain elinnesteet eikä mikään muu" voi tehdä imisestä henkisen ja hengellisen?

Tapani kirjoitti:

Kirjoittit, että sielu on vain elinnesteet ei mitään muuta, mutta kuitenkin näet siinä arvokasta siihen sisältyvän informaation vuoksi.

Lisäksi pidät ihmistä henkisenä ja hengellisenä. Miten "vain elinnesteet eikä mikään muu" voi tehdä imisestä henkisen ja hengellisen?

Lue lisää

Kun Luoja puhaltaa ihmiseen "hengen" niin eihän
se henki ole ihan mikä tahansa henki vaan se
tekee ihmisen eläväksi ja kun ruumis kuolee
niin henki pakenee siitä lopullisesti ja ruumis
ja sielu palajavat jälleen maahan, sanan mukaan
"sillä maasta sinut on otettu ja maaksi olet
jälleen tuleva", oletko koskaan kuullut sanontaa
"ja hän antoi henkensä" .

Ja kun kerron elinnesteistä niin tällä termillä on laajenpi merkitys, sillä se tosiaankin käsit-
tää kaikki ihmisen elinnesteet, vertaa Jeesuksen
kuolema ristillä, kun sotilas puhkaisee Pojan
kehon keihäällään ,niin mitä sieltä tulee ulos,
tai hyvin vanhat teurastus ohjeet, kun eläin
teurastetaan niin siitä on laskettava sielu ulos
että lihasta tulisi "puhdas" ja kuivuisi nopeasti
eli niinsanottu puhtaan lihan käsite.

Eli mikä oli punnittua tomua tässä ?

Maailma on täynnä risti-riitoja, ei se ole mi-
nun elämästä vaikeaa tehnyt, vaan ne ihmiset
jotka itsekkyyttään ja julmuuttaan "simputtavat"
muita ihmisiä omilla säännöillään, ja ne ihmiset
jotka pakenevat Luojan selän taakse ilkkumaan
niinsanotusti, ja levittävät väärää tietoa siinä
toivossa että kukaan ei huomaisi mitään, ja näin
he saisivat nauttia suuren yleisön suomasta
kunniasta ja ylimääräisistä eduista sekä tuosta
erikois-asemasta jonka tämä yhteisö heille suo.

Oliko tässä jotain arvokasta ?

Ihmisen persoonallinen minä muodostuu tietysti
hengestä, ruumiista, sielusta, mielestä ja kai-esta siitä tiedosta jonka ihminen elämänsä aikana
joutuu käsittelemään ja muistoista joidenka
talletuspaikka on kokonaisuudessaan ensi-
sijaisesti aivot ja toissijaisesti kollektiivinen
muisti ja sitten niinsanottu muistojen "puutarha".

Eli mikä tässä on jotenkin vähä-arvoista ?

Kun ihminen syntyy tähän maailmaan, tämän mailman
kaikkeuden jäseneksi ei hänellä ole eväänään muu-
ta kuin vanhempiensa perimä ja Luojan antama Henki
Ja kun ihminen kasvaa aikuiseksi niin hän joutuu
tekemään päätöksen jossain vaiheessa onko hän
niinkutsutusti hengellinen vai raadollinen, ja
kun hän tämän päätöksen tekee, niin sen jälkeen
hän on vasta valmis Pyhän Hengen kasteeseen ja
näin hänestä tule osa taivasten valtakunnan val-
ta järjestelmää ja hänelle suodaan mahdollisuus
syödä ikuisuuden mannnaa, eli elämän Puusta.

Eli mikä tässä oli/on arvotonta ?

Trubaduuri kirjoitti:

Kun Luoja puhaltaa ihmiseen "hengen" niin eihän
se henki ole ihan mikä tahansa henki vaan se
tekee ihmisen eläväksi ja kun ruumis kuolee
niin henki pakenee siitä lopullisesti ja ruumis
ja sielu palajavat jälleen maahan, sanan mukaan
"sillä maasta sinut on otettu ja maaksi olet
jälleen tuleva", oletko koskaan kuullut sanontaa
"ja hän antoi henkensä" .

Ja kun kerron elinnesteistä niin tällä termillä on laajenpi merkitys, sillä se tosiaankin käsit-
tää kaikki ihmisen elinnesteet, vertaa Jeesuksen
kuolema ristillä, kun sotilas puhkaisee Pojan
kehon keihäällään ,niin mitä sieltä tulee ulos,
tai hyvin vanhat teurastus ohjeet, kun eläin
teurastetaan niin siitä on laskettava sielu ulos
että lihasta tulisi "puhdas" ja kuivuisi nopeasti
eli niinsanottu puhtaan lihan käsite.

Eli mikä oli punnittua tomua tässä ?

Maailma on täynnä risti-riitoja, ei se ole mi-
nun elämästä vaikeaa tehnyt, vaan ne ihmiset
jotka itsekkyyttään ja julmuuttaan "simputtavat"
muita ihmisiä omilla säännöillään, ja ne ihmiset
jotka pakenevat Luojan selän taakse ilkkumaan
niinsanotusti, ja levittävät väärää tietoa siinä
toivossa että kukaan ei huomaisi mitään, ja näin
he saisivat nauttia suuren yleisön suomasta
kunniasta ja ylimääräisistä eduista sekä tuosta
erikois-asemasta jonka tämä yhteisö heille suo.

Oliko tässä jotain arvokasta ?

Ihmisen persoonallinen minä muodostuu tietysti
hengestä, ruumiista, sielusta, mielestä ja kai-esta siitä tiedosta jonka ihminen elämänsä aikana
joutuu käsittelemään ja muistoista joidenka
talletuspaikka on kokonaisuudessaan ensi-
sijaisesti aivot ja toissijaisesti kollektiivinen
muisti ja sitten niinsanottu muistojen "puutarha".

Eli mikä tässä on jotenkin vähä-arvoista ?

Kun ihminen syntyy tähän maailmaan, tämän mailman
kaikkeuden jäseneksi ei hänellä ole eväänään muu-
ta kuin vanhempiensa perimä ja Luojan antama Henki
Ja kun ihminen kasvaa aikuiseksi niin hän joutuu
tekemään päätöksen jossain vaiheessa onko hän
niinkutsutusti hengellinen vai raadollinen, ja
kun hän tämän päätöksen tekee, niin sen jälkeen
hän on vasta valmis Pyhän Hengen kasteeseen ja
näin hänestä tule osa taivasten valtakunnan val-
ta järjestelmää ja hänelle suodaan mahdollisuus
syödä ikuisuuden mannnaa, eli elämän Puusta.

Eli mikä tässä oli/on arvotonta ?

Lue lisää

Unohdin ýhden hyvin merkittävän määrävän tekijän
,tuon ihmislapselle annettavan "nimen" joka vasta
antaa kokonaiset "kasvot"elävälle hengelle, sillä
nimellä on niin suuri merkitys, että tahtoo joskus
unohtua pois kaiken kiiren keskellä.
Ihmistä(persoonaa)yksilöityä minää, eli elävää henkeä kutsutaan tosiasiassa aina nimellä, ainakin pitäisi, ja kuollutkin ihminen muistetaan
nimensä avulla ja yksilöidään nimellä.

Tämä henkisestä ja hengellisestä ja raadollisesta
ihmisistä tällä kertaa lyhyen kaavan mukaan.

Trubaduuri kirjoitti:

Unohdin ýhden hyvin merkittävän määrävän tekijän
,tuon ihmislapselle annettavan "nimen" joka vasta
antaa kokonaiset "kasvot"elävälle hengelle, sillä
nimellä on niin suuri merkitys, että tahtoo joskus
unohtua pois kaiken kiiren keskellä.
Ihmistä(persoonaa)yksilöityä minää, eli elävää henkeä kutsutaan tosiasiassa aina nimellä, ainakin pitäisi, ja kuollutkin ihminen muistetaan
nimensä avulla ja yksilöidään nimellä.

Tämä henkisestä ja hengellisestä ja raadollisesta
ihmisistä tällä kertaa lyhyen kaavan mukaan.

Lue lisää

Kun ihminen luotiin fyysisesti, niin hänen ruumiinsa tehtiin eläväksi hengellä. Kun ihminen kuolee, niin henki lähtee ja menee henkimaailmaan. Mikä sinusta on se henki, joka tekee eläväksi? Minusta se on henkiruumiimme, joka kehittyi taivaallisen Isämme luona ennen fyysistä syntymää.

Kristus huusi ristillä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. (Luuk. 23:46) Jeesus siis antoi henkensä. Häntä ei tapettu, vaikka niin Raamatussakin epätarkasti sanotaan. Kuoltuaan hän meni ensin henkimaailmaan, jossa hän saarnasi vankeudessa olevile hengille. (1. Piet. 3:19)

Tapani kirjoitti:

Kun ihminen luotiin fyysisesti, niin hänen ruumiinsa tehtiin eläväksi hengellä. Kun ihminen kuolee, niin henki lähtee ja menee henkimaailmaan. Mikä sinusta on se henki, joka tekee eläväksi? Minusta se on henkiruumiimme, joka kehittyi taivaallisen Isämme luona ennen fyysistä syntymää.

Kristus huusi ristillä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. (Luuk. 23:46) Jeesus siis antoi henkensä. Häntä ei tapettu, vaikka niin Raamatussakin epätarkasti sanotaan. Kuoltuaan hän meni ensin henkimaailmaan, jossa hän saarnasi vankeudessa olevile hengille. (1. Piet. 3:19)

Lue lisää

Sinä alat käymään teologista keskustelua näköjään
eli harrastat instituution edustaja pientä risti-
retkeä minua ja henkeäni vastaan, mutta ei hätiä
mitiä, sillä olen ollut pahemmissakin paikoissa.

Ei mene henkimaailmaan vaan palaa takaisin Isän
"huoneeseen", josta on lähtöisin, jos hengen hal-
tia eli hän jossa henki on ollut niin haluaa. Ja
tuo "tuonela" joka myös muilla nimillä tunnetaan
ja jonka hallinnassa kuolevat ovat ennen sitä
lopullista kuolemaa, eli toista kuolemaa, säilöö
sitä "ihmistä" (yksilöllisistä minää) niin kauan kunnes saavutaan lopulliselle tuomiolle, jossa
päätetään ketkä ovat arvollisia saamaan elämän
"Kruunun" eli perintö-osuutensa.
Ja kun tämä niinsanottu lopullinen tuomio-istuin
käsittely on käyty läpi, niin sitten vasta hävitetään lopullisesti se henkinen-aines joka
ei kuulu iankaikkisuuteen.

Ja kun ihminen luotiin niin hänet nimenomaan luo-
eläväksi ihmiseksi, jonka tulee elää hengen ja ruumiin ravinteiden tarpeessa koko elämänsä läpi.
hebr.sana Heva kuvaa tätä kohtaa oikein hyvin.

Johan tuota elinneste käsitettä tukee nyky-ajan
selvillä olevat tosiasiat joidenka lähtökohtana
ovat olleet sukusolut eli siittiö- ja munasolut
ja niiden yhtyminen ja jakautuminen uudestaan
soluiksi ja kantasoluiksi joita taas ihmisen
kehon elinesteet(mm.veri,selkäydin neste)ovat
täynnä ja näin sielulle tulee täydellinen mer-
kitys ja arvo mikä tietysti pitää tullakkin.

Ja kohtaan Jeesus antoi henkensä, lyhyesti näin.
Hän antoi henkensä siinä mielessä vain, ettei
paennut omia velvollisuuksiaan, eli ei lähtenyt
karkuun kun häntä tultiin hakemaan viimeistä
kertaa yli-pappien toimeksi annon seuraamuksena
ja näinollen päätyi tuomiolle niinkuin "karitsa"
joka uhrattiin juutalaisten pääsiäisenä kuten
vanhana tapana oli tehdä, mutta kyllä hänet
murhattiin aivan kylmäverisesti, ja aivan ilman
oikeudellista syytä, eli viattomana.
Mutta hän oli valmis kohtaamaan kuoleman ja voit-
ti sen ja näin kuolema on myös Hänen hallinassa
viimeiseen päivään asti ja viimeiseen koitokseen
asti jota nyt tänä päivänä käydään.
Ja sen takia Hän on meidän uskovien esikoinen
ja juutalaisten kuningas iankaikkisesti.

Minulla ei ole tapana vastailla uskonto-kunnan
edustajien viesteihin lainkaan, eli seuraavan
kerran käyn keskustelua, jos olet vain yksilö,
ja toki hyväksyn pienet lainailut raamatusta
sillä onhan siinä kirjassa myös totuuden siemen.

ps. ihmisellä täytyy olla henkeä että voisi
hengittää :).

Trubaduuri kirjoitti:

Sinä alat käymään teologista keskustelua näköjään
eli harrastat instituution edustaja pientä risti-
retkeä minua ja henkeäni vastaan, mutta ei hätiä
mitiä, sillä olen ollut pahemmissakin paikoissa.

Ei mene henkimaailmaan vaan palaa takaisin Isän
"huoneeseen", josta on lähtöisin, jos hengen hal-
tia eli hän jossa henki on ollut niin haluaa. Ja
tuo "tuonela" joka myös muilla nimillä tunnetaan
ja jonka hallinnassa kuolevat ovat ennen sitä
lopullista kuolemaa, eli toista kuolemaa, säilöö
sitä "ihmistä" (yksilöllisistä minää) niin kauan kunnes saavutaan lopulliselle tuomiolle, jossa
päätetään ketkä ovat arvollisia saamaan elämän
"Kruunun" eli perintö-osuutensa.
Ja kun tämä niinsanottu lopullinen tuomio-istuin
käsittely on käyty läpi, niin sitten vasta hävitetään lopullisesti se henkinen-aines joka
ei kuulu iankaikkisuuteen.

Ja kun ihminen luotiin niin hänet nimenomaan luo-
eläväksi ihmiseksi, jonka tulee elää hengen ja ruumiin ravinteiden tarpeessa koko elämänsä läpi.
hebr.sana Heva kuvaa tätä kohtaa oikein hyvin.

Johan tuota elinneste käsitettä tukee nyky-ajan
selvillä olevat tosiasiat joidenka lähtökohtana
ovat olleet sukusolut eli siittiö- ja munasolut
ja niiden yhtyminen ja jakautuminen uudestaan
soluiksi ja kantasoluiksi joita taas ihmisen
kehon elinesteet(mm.veri,selkäydin neste)ovat
täynnä ja näin sielulle tulee täydellinen mer-
kitys ja arvo mikä tietysti pitää tullakkin.

Ja kohtaan Jeesus antoi henkensä, lyhyesti näin.
Hän antoi henkensä siinä mielessä vain, ettei
paennut omia velvollisuuksiaan, eli ei lähtenyt
karkuun kun häntä tultiin hakemaan viimeistä
kertaa yli-pappien toimeksi annon seuraamuksena
ja näinollen päätyi tuomiolle niinkuin "karitsa"
joka uhrattiin juutalaisten pääsiäisenä kuten
vanhana tapana oli tehdä, mutta kyllä hänet
murhattiin aivan kylmäverisesti, ja aivan ilman
oikeudellista syytä, eli viattomana.
Mutta hän oli valmis kohtaamaan kuoleman ja voit-
ti sen ja näin kuolema on myös Hänen hallinassa
viimeiseen päivään asti ja viimeiseen koitokseen
asti jota nyt tänä päivänä käydään.
Ja sen takia Hän on meidän uskovien esikoinen
ja juutalaisten kuningas iankaikkisesti.

Minulla ei ole tapana vastailla uskonto-kunnan
edustajien viesteihin lainkaan, eli seuraavan
kerran käyn keskustelua, jos olet vain yksilö,
ja toki hyväksyn pienet lainailut raamatusta
sillä onhan siinä kirjassa myös totuuden siemen.

ps. ihmisellä täytyy olla henkeä että voisi
hengittää :).

Lue lisää

En ole sellaista ajattelua tavannut ennen. Minusta sotket elämän ja hengen. On sekä fyysistä elämää että hengen elämää. Niillä voi olla tekemistä keskenään ja onkin. On maallisia ruumiita ja hengellisiä ruumiita. Raamatun mukaan lihan sielu on veressä. (3. Moos. 17:11)

Sielu sanaa käytetään ainakin kolmessa merkityksessä:
1. henkiolento sekä kuolevaisuutta edeltävässä että sen jälkeisessä elämässä.
2. Yhdistynyt henki ja ruumis kuolevaisuudessa
3. Kuolematon ylösnoussut persoona, jonka henki ja ruumis ovat littyneet yhteen erottamattomasti.

Kohdan 1 mukaista sielua kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossa olisi selkeyden vuoksi parempi kutsua Jumalan henkilapseksi tai vain hengeksi. Fyysisen elämän aikaansaava henki on vielä erikseen. Sitä sanotaan myös elintoiminnoiksi. Tuo henki ei ole kuolematon kuten henkilapseuden kautta saamamme henki, josta ylösnousemuksessa tulee kuolematon sielu.

Tapani kirjoitti:

En ole sellaista ajattelua tavannut ennen. Minusta sotket elämän ja hengen. On sekä fyysistä elämää että hengen elämää. Niillä voi olla tekemistä keskenään ja onkin. On maallisia ruumiita ja hengellisiä ruumiita. Raamatun mukaan lihan sielu on veressä. (3. Moos. 17:11)

Sielu sanaa käytetään ainakin kolmessa merkityksessä:
1. henkiolento sekä kuolevaisuutta edeltävässä että sen jälkeisessä elämässä.
2. Yhdistynyt henki ja ruumis kuolevaisuudessa
3. Kuolematon ylösnoussut persoona, jonka henki ja ruumis ovat littyneet yhteen erottamattomasti.

Kohdan 1 mukaista sielua kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossa olisi selkeyden vuoksi parempi kutsua Jumalan henkilapseksi tai vain hengeksi. Fyysisen elämän aikaansaava henki on vielä erikseen. Sitä sanotaan myös elintoiminnoiksi. Tuo henki ei ole kuolematon kuten henkilapseuden kautta saamamme henki, josta ylösnousemuksessa tulee kuolematon sielu.

Lue lisää

Mutta minussa on myös uskoa ja vahvuutta olla
uskova ja rehellinen Kaikkivaltiaan edessä.

Kyllä sinä olet vapaa ihminen tekemään ihan mitä tulkintoja itse haluat, mutta sen julistaminen
totuutena saattaa olla jo vähän kyseenalaista
touhua, mutta ei hätiä mitiä, sillä kyllä maa-
ilmaan mahtuu elämää ja henkiä ja kyllä täällä
tilaa on erilaisille näkemyksille.

Raamattu ei ole koko totuus mistää, joten siihen
ei kannata liikaa nojata tai saattaa käydä huo-nosti ja eksyä jonnekkin utahin hiekka-aavikolle.

Ja jos tunnen asioiden oikean tolan paremmin kuin joku toinen niin eihän tuo koko maailmaa kaada.

Nämä opit sielusta ovat juutalaisten ja katolisen
kirkon alulle saattamia ja käytäntö on osoittanut
että monessa asiassa he ovat olleet väärässä ja
viljelleet sitä vääryttä totuutena, muuta aina on
onneksi löytynyt ihmisiä jotka ovat uskollisia
Luojalle eikä anna pahan johdattaa itseään harhaan
ja näin totuutta on varjeltu ja varjellaan hamaan
loppuun asti, kuten Jeesuksen esimerkki meille
sen osoittaa oivallisesti.

Teillä mormooneilla ja lestadioilaisilla on tapa-
na runnoa totuutta toisille ihmisille, mistä tämä
käytäntö on peräisin, ai`niin unohdin vielä nämä
jehovan todistajat ja muut epämääräiset uskonnol-
liset yhteisöt joita suomessakin satoja erilaisia,
En ole löytänyt tälläistä toiminta ohjetta aina-
kaan raamatun sivuilta että on jonkin tai johon-kin pakko ryhtyä tai alkaa.

Trubaduuri kirjoitti:

Mutta minussa on myös uskoa ja vahvuutta olla
uskova ja rehellinen Kaikkivaltiaan edessä.

Kyllä sinä olet vapaa ihminen tekemään ihan mitä tulkintoja itse haluat, mutta sen julistaminen
totuutena saattaa olla jo vähän kyseenalaista
touhua, mutta ei hätiä mitiä, sillä kyllä maa-
ilmaan mahtuu elämää ja henkiä ja kyllä täällä
tilaa on erilaisille näkemyksille.

Raamattu ei ole koko totuus mistää, joten siihen
ei kannata liikaa nojata tai saattaa käydä huo-nosti ja eksyä jonnekkin utahin hiekka-aavikolle.

Ja jos tunnen asioiden oikean tolan paremmin kuin joku toinen niin eihän tuo koko maailmaa kaada.

Nämä opit sielusta ovat juutalaisten ja katolisen
kirkon alulle saattamia ja käytäntö on osoittanut
että monessa asiassa he ovat olleet väärässä ja
viljelleet sitä vääryttä totuutena, muuta aina on
onneksi löytynyt ihmisiä jotka ovat uskollisia
Luojalle eikä anna pahan johdattaa itseään harhaan
ja näin totuutta on varjeltu ja varjellaan hamaan
loppuun asti, kuten Jeesuksen esimerkki meille
sen osoittaa oivallisesti.

Teillä mormooneilla ja lestadioilaisilla on tapa-
na runnoa totuutta toisille ihmisille, mistä tämä
käytäntö on peräisin, ai`niin unohdin vielä nämä
jehovan todistajat ja muut epämääräiset uskonnol-
liset yhteisöt joita suomessakin satoja erilaisia,
En ole löytänyt tälläistä toiminta ohjetta aina-
kaan raamatun sivuilta että on jonkin tai johon-kin pakko ryhtyä tai alkaa.

Lue lisää

Saamme uskoa omantuntomme mukaan. Minä tunnen todeksi sen, minkä olen kirjoittanut. Tiedän, etten omasta päästäni voi löytää uskonnollista totuutta, vaan tarvitsen sen saadakseni ilmoitusten tutkimista. Ilmoituksia on Raamatussa, mutta myös Mormonin kirjassa, Oppi ja Liitot kirjssa ja Kallisarvoisessa helmessä.

Tapani kirjoitti:

Saamme uskoa omantuntomme mukaan. Minä tunnen todeksi sen, minkä olen kirjoittanut. Tiedän, etten omasta päästäni voi löytää uskonnollista totuutta, vaan tarvitsen sen saadakseni ilmoitusten tutkimista. Ilmoituksia on Raamatussa, mutta myös Mormonin kirjassa, Oppi ja Liitot kirjssa ja Kallisarvoisessa helmessä.

Lue lisää

Omantunnon uskossa toteutuu yksi perus-periaate
eli vapaa itsenäinen tahto tehdä valintoja. Ja
niitä me kaikki joudumme tekemään. Elämme uskossa
, hengessä ja oman tieto-varaston mukaan siinä
joukossa, jonka omaksemme tunnemme, tai lähinnä
vastaa meidän käsityksiämme tai näkemyksiämme
elämästä ja elämän antajasta. Ja jokainen joutuu
elämänsä aikana tekemään tuhansia päätöksiä jot-
ka koskevat yksityistä elämäämme ja siinä meitä
auttaa muut ihmiset ja heidän kokemuksensa ja
tietonsa itse elämästä.

Trubaduuri kirjoitti:

Unohdin ýhden hyvin merkittävän määrävän tekijän
,tuon ihmislapselle annettavan "nimen" joka vasta
antaa kokonaiset "kasvot"elävälle hengelle, sillä
nimellä on niin suuri merkitys, että tahtoo joskus
unohtua pois kaiken kiiren keskellä.
Ihmistä(persoonaa)yksilöityä minää, eli elävää henkeä kutsutaan tosiasiassa aina nimellä, ainakin pitäisi, ja kuollutkin ihminen muistetaan
nimensä avulla ja yksilöidään nimellä.

Tämä henkisestä ja hengellisestä ja raadollisesta
ihmisistä tällä kertaa lyhyen kaavan mukaan.

Lue lisää

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj 

”Shrimad-Bhagavatam” (1.1.2) julistaa: vedyaṁ vāstavam atra vastu śivadaṁ tāpa-trayonmūlanam - ”Todellisuus – vāstavam vastu, todellinen olemus, joka on kaikkien tämän maailman tekaistujen ja kuviteltujen asioiden yläpuolella”. Kaikki tähän maailmaan liittyvä kertynyt tieto on täyttä hölynpölyä. Se on seurausta vääristä käsityksistä ympäröivästä maailmasta, ja se on täynnä vääriä tulkintoja ja väärinkäsityksiä. Sanakirjat, historia, eepokset - mitä tahansa ihmiset keräävätkin - ovat kaikki vain totuuden vääristelyä, ja me olemme niiden keskipisteessä. Se kiehtoo meitä, mutta samalla meidän on noustava todellisen elämän tasolle, sillä olemme osa tuota korkeampaa maailmaa. Meidän on siis palattava Jumalan luo, palattava kotiin.

Kotimme on siellä. Mikä meitä voi houkutella täällä, paikassa, jossa kuolema vallitsee, jossa meitä odottaa uusi syntymä, jossa kaikki on tunkkaista ja aiheuttaa hajoamista ja kärsimystä? Epätoivo, kärsimys ja kuolema, mutta tämäkään ei ole vielä kaikki, vaan meidän on jatkuvasti palattava tänne yhä uudelleen ja uudelleen, seuraten samaa elämänkulkua!

Yrittäkää löytää todellista lohtua ja auttakaa myös muita pääsemään takaisin todelliseen elämäänsä, jotta he pääsisivät pois tästä ei-toivotusta ilmapiiristä. Meidän on palattava ”takaisin Jumalan luo”, paikkaan, jossa kaikki on kaunista. Mutta mitä tämä ”takaisin Jumalan luo” tarkoittaa? Siellä on meidän kotimme - suloinen ja rakas kotimme! Olemme tuon maan lapsia, ja pyhät kirjoitukset rohkaisevat meitä: ”Teille on annettu tämä ihmiselämä, tämä tilaisuus, joten yrittäkää kaikin keinoin - pohtimalla, mietiskelemällä, kertomalla, kuuntelemalla - kehittää todellista identiteettiänne, jaloa yksilöllisyyttänne kotimaassanne, jossa sielu asuu. Ajatelkaa sitä aina ja jatkuvasti. Tehkää kaikkenne poistuaksenne tältä illuusion tasolta ja astuaksenne tuohon maahan”.

Paluu Jumalan luo on paluuta kotimaahamme, todelliseen kotiimme. Se, mikä nyt on meille yö, me teemme siitä meidän päivämme! Ja sieltä, missä nyt on pimeyttä, juuri sieltä löydämme valon, ja se, mikä näyttää niin ilmeisen yksinkertaiselta ja selkeältä, on hylättävä. Vakavissa laskelmissamme koko hyväksikäytön ja itsekkäiden etujen maailma on heitettävä syrjään pimeyteen, meidän on hylättävä tämä ”tieto” kokonaan. Ja se, mikä nyt on meille pimeyttä, meidän pitäisi yrittää tehdä siitä valoisaa kiinnittämällä siihen jatkuvasti huomiomme, ajattelemalla sitä syvällisesti ja yrittämällä jatkuvasti päästä tuohon korkeampaan maahan, siihen ihmeelliseen maahan, jossa kaikki on kaunista.

Sekavuus tulee siitä, että sekoitetaan henki ja sielu. Tieteessäkin pidetään yhtenä teorian totuusperusteena sitä, että se antaa selkeitä ratkaisuja.

Kun ymmärrettäisin, että sielu on hengen ja ruumiin muodostama kokonaisuus, niin monet pulmat selviäsivät. Vaikeutena taitaa vain olla, että tällöin joudutaan uskonnon alueelle.

Se on hienoa pp:ee että sinäkin olet tuon
juutalaisen/katolisen käsite maailman vankina ;).

Aikoinaan käytettiin siitä nimitystä sielutiede. Psykologia tutkii ihmisen käyttäytymistä ja persoonallisuuden piirteitä. Minusta se käsitys sielusta, että se on hengen ja ruumiin kokonaisuus, vastaa hyvin psykologian sielukäsitystä. Filosofisen antropologian ajatukset ihmisestä voisivat rikastaa psykologiaa. Mielestäni Viktor E. Franklin logoterapia on aimo harppaus siihen suuntaan, koska se korostaa elämän tarkoituksen löytämisen tärkeyttä.

Tapani kirjoitti:

Aikoinaan käytettiin siitä nimitystä sielutiede. Psykologia tutkii ihmisen käyttäytymistä ja persoonallisuuden piirteitä. Minusta se käsitys sielusta, että se on hengen ja ruumiin kokonaisuus, vastaa hyvin psykologian sielukäsitystä. Filosofisen antropologian ajatukset ihmisestä voisivat rikastaa psykologiaa. Mielestäni Viktor E. Franklin logoterapia on aimo harppaus siihen suuntaan, koska se korostaa elämän tarkoituksen löytämisen tärkeyttä.

Lue lisää

"..koska se korostaa elämän tarkoituksen löytämisen tärkeyttä."

Siinähän se, peruskallio jolle uskonnot on rakennettu.
Mitä mahdollisuuksia on tieteellä jos se ei keksi ihmisen elämälle mitään sellaista tarkoitusta joka tekisi jokaisesta kengänkuluttajasta ainutlaatuisen ja erityisasemassa olevan yksilön?

Tiede ei ole lähelläkään mitään sellaista keksintöä, päinvastoin tekee tiede ihmisestä koko ajan pienempää ja vähäpätöisempää ratasta luonnon suuressa koneistossa jo maapallolla maailmankaikkeudesta puhumattakaan.

Tämä 'tarkoituksen puute' on monen mielestä niin vaikea niellä että kaikkiin mahdollisiin vaihtoehtoisiin selityksiin ja terapioihin takerrutaan kuin hukkuva oljenkorteen.
Niin 'oikeat' kuin 'väärätkin' uskot ja uskonnot tulevat osoittautumaan tavattoman sitkeähenkisiksi, sinä ja minä emme tule kokemaan mitään ratkaisevaa parannusta nykyiseen 'uskojen', 'luulojen' ja 'tietojen' sekasotkuun.

Lasse kirjoitti:

"..koska se korostaa elämän tarkoituksen löytämisen tärkeyttä."

Siinähän se, peruskallio jolle uskonnot on rakennettu.
Mitä mahdollisuuksia on tieteellä jos se ei keksi ihmisen elämälle mitään sellaista tarkoitusta joka tekisi jokaisesta kengänkuluttajasta ainutlaatuisen ja erityisasemassa olevan yksilön?

Tiede ei ole lähelläkään mitään sellaista keksintöä, päinvastoin tekee tiede ihmisestä koko ajan pienempää ja vähäpätöisempää ratasta luonnon suuressa koneistossa jo maapallolla maailmankaikkeudesta puhumattakaan.

Tämä 'tarkoituksen puute' on monen mielestä niin vaikea niellä että kaikkiin mahdollisiin vaihtoehtoisiin selityksiin ja terapioihin takerrutaan kuin hukkuva oljenkorteen.
Niin 'oikeat' kuin 'väärätkin' uskot ja uskonnot tulevat osoittautumaan tavattoman sitkeähenkisiksi, sinä ja minä emme tule kokemaan mitään ratkaisevaa parannusta nykyiseen 'uskojen', 'luulojen' ja 'tietojen' sekasotkuun.

Lue lisää

Olen vakuuttunut, että Kristus on palauttanut kirkkonsa. Meidän ei tarvitse tyytyä uskontojen sekamelskaan. Kun tutkimme, voimme löytää. Tulen olleeksi tässä kuussa 44 vuotta kirkkoni tyytyväinen jäsen.

Muuten tuosta terapiasta tarkoituksen avulla eli logoterapiasta. Frankl ei opeta mitään uskontoa, vaan kehottaa löytämään tarkoituksen elämälle epäitsekkäästä toiminnasta. Hän on entinen kekitysleirivanki. Noissa oloissa hän huomasi tarkoituksen tunteen merkityksen.

Tapani kirjoitti:

Aikoinaan käytettiin siitä nimitystä sielutiede. Psykologia tutkii ihmisen käyttäytymistä ja persoonallisuuden piirteitä. Minusta se käsitys sielusta, että se on hengen ja ruumiin kokonaisuus, vastaa hyvin psykologian sielukäsitystä. Filosofisen antropologian ajatukset ihmisestä voisivat rikastaa psykologiaa. Mielestäni Viktor E. Franklin logoterapia on aimo harppaus siihen suuntaan, koska se korostaa elämän tarkoituksen löytämisen tärkeyttä.

Lue lisää

sananmukaisesti käännettynä "sielu-oppia", mutta nimitys on ajalta, jona luultiin voitavan jakaa ihminen tarkasti kahteen osaan, erottaa "sielun" ja ruumiin toiminnot toisistaan.
Mutta tuo kahtia jako tuskin on todellisuutta?
Ruumiin ja "sielun" toiminnot ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa, ja "sielun" sijasta puhutaan psykologiassa käyttäytymisestä, ja sillä tarkoitetaan kaikkia niitä elämänilmaisuja jotka liittyvät elimistön toimintaan.
Eli psykologia voitaisiin määritellä opiksi käyttäytymisestä ja elämyksistä.

>>>Filosofisen antropologian ajatukset ihmisestä voisivat rikastaa psykologiaa. Mielestäni Viktor E. Franklin logoterapia on aimo harppaus siihen suuntaan, koska se korostaa elämän tarkoituksen löytämisen tärkeyttä.

Tapani kirjoitti:

Olen vakuuttunut, että Kristus on palauttanut kirkkonsa. Meidän ei tarvitse tyytyä uskontojen sekamelskaan. Kun tutkimme, voimme löytää. Tulen olleeksi tässä kuussa 44 vuotta kirkkoni tyytyväinen jäsen.

Muuten tuosta terapiasta tarkoituksen avulla eli logoterapiasta. Frankl ei opeta mitään uskontoa, vaan kehottaa löytämään tarkoituksen elämälle epäitsekkäästä toiminnasta. Hän on entinen kekitysleirivanki. Noissa oloissa hän huomasi tarkoituksen tunteen merkityksen.

Lue lisää

voit vakuuttua ihan mistä itse haluaat ja uskoa ihan mihin haluaat ja keksiä itsellesi tarkoituksia, mutta kun puhutaan "elämän tarkoituksesta" on otettava huomioon kaikki elämä ja sen muodot koska ei kait voi sanoa, että vain ihmisen elämällä on tarkoitus?

Joten voit ihan hyvin etsiä filosofiasta tai uskonnoista tarkoitusta elämällesi, mutta se on sittenkin vain tulkinta sen tarkoituksesta ja sekin tulkinta vain ihmisen näkökulmasta ja sekin viellä usein itsestään.
Elämän tarkoitusta sillä ei ratkaista joka lähinnä voisi olla elämän jatkaminen, koska muuten se loppuu?

Auqutirius kirjoitti:

Se on hienoa pp:ee että sinäkin olet tuon
juutalaisen/katolisen käsite maailman vankina ;).

tuo käsittäminen on aina yhtä vaikeaa, mutta silloinhan ei ole minkään käsitteen "vankina" kun ei käsitä mitään.

:pp. kirjoitti:

tuo käsittäminen on aina yhtä vaikeaa, mutta silloinhan ei ole minkään käsitteen "vankina" kun ei käsitä mitään.

No nyt osuit asian ytimiin, katsos kun minä olen
vapaa kuin taivaan linnut, ja visertelen mitä
mieleen juolahtaa, toisin kuin te aatteiden ja
opin-kappaleiden vangit, joidenka toinen jalka
on laahustamssa eilisessä ja toinen jo kiiruhtaa
huomisessa ja pää poukkoulee siellä ja täällä,
vai pitäisikö sanoa tuo pää monikossa ?

:pp. kirjoitti:

voit vakuuttua ihan mistä itse haluaat ja uskoa ihan mihin haluaat ja keksiä itsellesi tarkoituksia, mutta kun puhutaan "elämän tarkoituksesta" on otettava huomioon kaikki elämä ja sen muodot koska ei kait voi sanoa, että vain ihmisen elämällä on tarkoitus?

Joten voit ihan hyvin etsiä filosofiasta tai uskonnoista tarkoitusta elämällesi, mutta se on sittenkin vain tulkinta sen tarkoituksesta ja sekin tulkinta vain ihmisen näkökulmasta ja sekin viellä usein itsestään.
Elämän tarkoitusta sillä ei ratkaista joka lähinnä voisi olla elämän jatkaminen, koska muuten se loppuu?

Lue lisää

Tuskinpa ihmistä paljon auttaa, vaikka hän löytäisi kuinka hienon filosofisen tai uskonnollisen vastauksen elämän tarkoituksesta ellei hän tunne omalla elämällään olevan tarkoitusta. Etenkin uskonnolliselta pohjalta löytyvä tarkoituksen tunne saa ihmisen yleensä myös toimimaan epäitsekkäästi, jolloin tarkoituksllisuuden elämys on tervehdyttävä, mutta "usko ilman tekoja on kuollut".

Koko elämän tarkoitus on kysymys sinänsä. Minusta se kysymys on yhtä mieletön kuin kysymys kaiken tarkoituksesta. Elämä on osa tätä koko olemassaoloa. Se vain on. Toinen kysymys sitten on, mihin elämä on jo voinut kehittyä. Aikaa on ollut riittävästi. Niinpä päättelen, että elämä on jossain päässyt jo täydellisyyteen. Tuo täydellisyys, Jumala, haluaa edistää muita saavutamaan täydellisyyden ja siihen kuuluvan ilon. "Ihmiset ovat, jotta heillä olisi ilo."

Tapani kirjoitti:

Olen vakuuttunut, että Kristus on palauttanut kirkkonsa. Meidän ei tarvitse tyytyä uskontojen sekamelskaan. Kun tutkimme, voimme löytää. Tulen olleeksi tässä kuussa 44 vuotta kirkkoni tyytyväinen jäsen.

Muuten tuosta terapiasta tarkoituksen avulla eli logoterapiasta. Frankl ei opeta mitään uskontoa, vaan kehottaa löytämään tarkoituksen elämälle epäitsekkäästä toiminnasta. Hän on entinen kekitysleirivanki. Noissa oloissa hän huomasi tarkoituksen tunteen merkityksen.

Lue lisää

En viitsi tutkia netiltä tarkemmin mitä logoterapia tarkoittaa, melko lähellä kultaista sääntöä tuntuu olevan.

Ei kuitenkaan purematta nielaise hymistyksiä epäitsekkyydestä.
Jos et tee pahaa muille ja toivot että muut eivät tekisi pahaa sinulle, mikäpä sen itsekkäämpää? Avun kieltäminen apua tarvitsevalta ei ole itsekkyyttä, se on lyhytnäköistä tyhmyyttä. Toivottavasti mahdollisimman moni huomaa että positiivinen itsekkyys on paras perusta ystävyydelle ja yhteistyölle niin yksilöiden kuin kansojenkin välillä.

Jos joku siinä sivussa haluaa uskoa johonkin jumalaan, tuskin siitä mitään haittaa on, kunhan ei mennä liiallisuuksiin uskojen markkinoinnissa ja muistetaan että ihmiskunnan resurssit ovat rajalliset, temppeleitä maailmassa on jo aivan riittävästi, ruuan, puhtaan veden ja lääkkeiden kanssa on huonompaa monessakin paikassa.

:pp. kirjoitti:

sananmukaisesti käännettynä "sielu-oppia", mutta nimitys on ajalta, jona luultiin voitavan jakaa ihminen tarkasti kahteen osaan, erottaa "sielun" ja ruumiin toiminnot toisistaan.
Mutta tuo kahtia jako tuskin on todellisuutta?
Ruumiin ja "sielun" toiminnot ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa, ja "sielun" sijasta puhutaan psykologiassa käyttäytymisestä, ja sillä tarkoitetaan kaikkia niitä elämänilmaisuja jotka liittyvät elimistön toimintaan.
Eli psykologia voitaisiin määritellä opiksi käyttäytymisestä ja elämyksistä.

>>>Filosofisen antropologian ajatukset ihmisestä voisivat rikastaa psykologiaa. Mielestäni Viktor E. Franklin logoterapia on aimo harppaus siihen suuntaan, koska se korostaa elämän tarkoituksen löytämisen tärkeyttä.

Lue lisää

Olen jo tuossa edellä maininnut, että on mieletöntä kysyä olemassaolon tarkoitusta. Koko elämän tarkoituksen kysyminen on yhtä mieletöntä, sillä elämä on osa olemassaoloa. Se vain on eikä sitä kukaan ole voinut edes luoda, sillä kuitenkin jouduttaisiin kysymään, kuka on luonut luojan.

Elämä on kuitenkin kehittynyt olemassaoloon sisältyvän entelekian ansiosta yhä suurempaa täydellisyyttä kohti kunnes tuo täydellisyys on saavutettu. Sanomme sitä Jumalaksi tai jumaluudeksi. Tuo tai Hän, Täydellisyys, haluaa saada aikaan lisää sitä, mitä Hänellä on. Hänellä on lapsia, joille Hän haluaa antaa saman, mikä Hänellä on.

Tapani kirjoitti:

Tuskinpa ihmistä paljon auttaa, vaikka hän löytäisi kuinka hienon filosofisen tai uskonnollisen vastauksen elämän tarkoituksesta ellei hän tunne omalla elämällään olevan tarkoitusta. Etenkin uskonnolliselta pohjalta löytyvä tarkoituksen tunne saa ihmisen yleensä myös toimimaan epäitsekkäästi, jolloin tarkoituksllisuuden elämys on tervehdyttävä, mutta "usko ilman tekoja on kuollut".

Koko elämän tarkoitus on kysymys sinänsä. Minusta se kysymys on yhtä mieletön kuin kysymys kaiken tarkoituksesta. Elämä on osa tätä koko olemassaoloa. Se vain on. Toinen kysymys sitten on, mihin elämä on jo voinut kehittyä. Aikaa on ollut riittävästi. Niinpä päättelen, että elämä on jossain päässyt jo täydellisyyteen. Tuo täydellisyys, Jumala, haluaa edistää muita saavutamaan täydellisyyden ja siihen kuuluvan ilon. "Ihmiset ovat, jotta heillä olisi ilo."

Lue lisää

>>>Etenkin uskonnolliselta pohjalta löytyvä tarkoituksen tunne saa ihmisen yleensä myös toimimaan epäitsekkäästi, jolloin tarkoituksllisuuden elämys on tervehdyttävä, mutta "usko ilman tekoja on kuollut". >Koko elämän tarkoitus on kysymys sinänsä. Minusta se kysymys on yhtä mieletön kuin kysymys kaiken tarkoituksesta. Elämä on osa tätä koko olemassaoloa. Se vain on.?

Niin justiinsa, se vain on, miksi sen pitäisi olla jotakin muuta?
Elä elämäsi parhaalla mahdollisella tavalla jonka koet sellaiseksi ja nauti siitä, niin kaun kun se kestää.
Vai kuvitteletko tosissaan, että ihmisen elämän tarkoitus on jokin toinen kuin elämällä yleensä?

Lasse kirjoitti:

En viitsi tutkia netiltä tarkemmin mitä logoterapia tarkoittaa, melko lähellä kultaista sääntöä tuntuu olevan.

Ei kuitenkaan purematta nielaise hymistyksiä epäitsekkyydestä.
Jos et tee pahaa muille ja toivot että muut eivät tekisi pahaa sinulle, mikäpä sen itsekkäämpää? Avun kieltäminen apua tarvitsevalta ei ole itsekkyyttä, se on lyhytnäköistä tyhmyyttä. Toivottavasti mahdollisimman moni huomaa että positiivinen itsekkyys on paras perusta ystävyydelle ja yhteistyölle niin yksilöiden kuin kansojenkin välillä.

Jos joku siinä sivussa haluaa uskoa johonkin jumalaan, tuskin siitä mitään haittaa on, kunhan ei mennä liiallisuuksiin uskojen markkinoinnissa ja muistetaan että ihmiskunnan resurssit ovat rajalliset, temppeleitä maailmassa on jo aivan riittävästi, ruuan, puhtaan veden ja lääkkeiden kanssa on huonompaa monessakin paikassa.

Lue lisää

Ei ole mitään vikaa siinä, että olemme tietyllä tavalla itsekkäitä. Kultaisessa säännössä, ja ainakin Kristuksen antamassa uudessa käskyssä "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", annetaan lupa rakastaa myös itseään. Ilman itsemme hyväksymistä tuskin edes osaisimme rakastaa muita.

Uskonnollisuus voi olla aivan hyvä lisämotivaatio hyvän aikaansaamiseen. Tosin sitä on käytetty myös väärin, mutta alkuperäinen Kristuksen oppi rakentui puhtaalle rakkaudelle.

Tapani kirjoitti:

Olen jo tuossa edellä maininnut, että on mieletöntä kysyä olemassaolon tarkoitusta. Koko elämän tarkoituksen kysyminen on yhtä mieletöntä, sillä elämä on osa olemassaoloa. Se vain on eikä sitä kukaan ole voinut edes luoda, sillä kuitenkin jouduttaisiin kysymään, kuka on luonut luojan.

Elämä on kuitenkin kehittynyt olemassaoloon sisältyvän entelekian ansiosta yhä suurempaa täydellisyyttä kohti kunnes tuo täydellisyys on saavutettu. Sanomme sitä Jumalaksi tai jumaluudeksi. Tuo tai Hän, Täydellisyys, haluaa saada aikaan lisää sitä, mitä Hänellä on. Hänellä on lapsia, joille Hän haluaa antaa saman, mikä Hänellä on.

Lue lisää

nyt vähän mitä tuolla tarkalleen tarkoitat?

>>>Elämä on kuitenkin kehittynyt olemassaoloon sisältyvän entelekian ansiosta yhä suurempaa täydellisyyttä kohti kunnes tuo täydellisyys on saavutettu. Sanomme sitä Jumalaksi tai jumaluudeksi. Tuo tai Hän, Täydellisyys, haluaa saada aikaan lisää sitä, mitä Hänellä on. Hänellä on lapsia, joille Hän haluaa antaa saman, mikä Hänellä on.

:pp. kirjoitti:

>>>Etenkin uskonnolliselta pohjalta löytyvä tarkoituksen tunne saa ihmisen yleensä myös toimimaan epäitsekkäästi, jolloin tarkoituksllisuuden elämys on tervehdyttävä, mutta "usko ilman tekoja on kuollut". >Koko elämän tarkoitus on kysymys sinänsä. Minusta se kysymys on yhtä mieletön kuin kysymys kaiken tarkoituksesta. Elämä on osa tätä koko olemassaoloa. Se vain on.?

Niin justiinsa, se vain on, miksi sen pitäisi olla jotakin muuta?
Elä elämäsi parhaalla mahdollisella tavalla jonka koet sellaiseksi ja nauti siitä, niin kaun kun se kestää.
Vai kuvitteletko tosissaan, että ihmisen elämän tarkoitus on jokin toinen kuin elämällä yleensä?

Lue lisää

On mieletöntä kysyä koko elämän eli kaiken elämän tarkoitusta, mutta ei ole mieletöntä kysyä oman elämänsä tarkoitusta. Tarkoituksemme on tulla täydellisiksi eli samanlaisiksi kuin taivaallinen Isämme, joka on sanonut: "Tämä on minun työni ja kirkkauteni: ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen." Iankaikkinen elämä on sellaista elämää, jota Jumala elää.

Auqutirius kirjoitti:

No nyt osuit asian ytimiin, katsos kun minä olen
vapaa kuin taivaan linnut, ja visertelen mitä
mieleen juolahtaa, toisin kuin te aatteiden ja
opin-kappaleiden vangit, joidenka toinen jalka
on laahustamssa eilisessä ja toinen jo kiiruhtaa
huomisessa ja pää poukkoulee siellä ja täällä,
vai pitäisikö sanoa tuo pää monikossa ?

Lue lisää

tiedätkö miksi sanotaan ilman ymmärrystä kulkijoita, niin ethän sinä sitä voi tietää koska se vaatisi ymmärrystä.

Tapani kirjoitti:

On mieletöntä kysyä koko elämän eli kaiken elämän tarkoitusta, mutta ei ole mieletöntä kysyä oman elämänsä tarkoitusta. Tarkoituksemme on tulla täydellisiksi eli samanlaisiksi kuin taivaallinen Isämme, joka on sanonut: "Tämä on minun työni ja kirkkauteni: ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen." Iankaikkinen elämä on sellaista elämää, jota Jumala elää.

Lue lisää

tuota kyllä sanotaan uskoksi, eikä tarkoitukseksi.

:pp. kirjoitti:

nyt vähän mitä tuolla tarkalleen tarkoitat?

>>>Elämä on kuitenkin kehittynyt olemassaoloon sisältyvän entelekian ansiosta yhä suurempaa täydellisyyttä kohti kunnes tuo täydellisyys on saavutettu. Sanomme sitä Jumalaksi tai jumaluudeksi. Tuo tai Hän, Täydellisyys, haluaa saada aikaan lisää sitä, mitä Hänellä on. Hänellä on lapsia, joille Hän haluaa antaa saman, mikä Hänellä on.

Lue lisää

Laita tuo sana googleen, niin löydät siitä paljon tietoa. Käsite on peräisin Aristoteleelta. Hän tarkoitti sillä olemassaoloon sisältyvää ominaisuutta yhä suutempaa täydellisyyttä kohti. Olemassaoloon kuuluu verkostoituminen, josta tämä internet on muuten yksi sovellutus eri eräänlainen tekoentelekia.

Tapani kirjoitti:

Olen jo tuossa edellä maininnut, että on mieletöntä kysyä olemassaolon tarkoitusta. Koko elämän tarkoituksen kysyminen on yhtä mieletöntä, sillä elämä on osa olemassaoloa. Se vain on eikä sitä kukaan ole voinut edes luoda, sillä kuitenkin jouduttaisiin kysymään, kuka on luonut luojan.

Elämä on kuitenkin kehittynyt olemassaoloon sisältyvän entelekian ansiosta yhä suurempaa täydellisyyttä kohti kunnes tuo täydellisyys on saavutettu. Sanomme sitä Jumalaksi tai jumaluudeksi. Tuo tai Hän, Täydellisyys, haluaa saada aikaan lisää sitä, mitä Hänellä on. Hänellä on lapsia, joille Hän haluaa antaa saman, mikä Hänellä on.

Lue lisää

Jos olemassaololla tarkoitetaan vain niitä elollisia olentoja joita esiintyy maapallolla, ei ole mitään syytä jättää kysymyksiä asettamatta. Suurinpiirtein kaikkiin selviin kysymyksiin on tieteellä myös vastaukset, yksityiskohdissa riittääkin tietenkin hiomista loputtomiin. Vastaukset eivät ole kallioon hakattuja, muutoksia ja tarkennuksia tulee tieteen kehityksen myötä.

Jos olemassaolo käsitetään laajemmin ja halutaan vastauksia maailman kaikkeuden syntyyn yms. ollaan epävarmemmalla pohjalla.
Sinun vastauksesi "Se vain on eikä sitä kukaan ole voinut edes luoda, sillä kuitenkin jouduttaisiin kysymään, kuka on luonut luojan" on yksi parhaista koskaan kuulemistani selityksistä.

:pp. kirjoitti:

tuota kyllä sanotaan uskoksi, eikä tarkoitukseksi.

Käsitän uskolla ehkä muuta kuin sitä, mitä se tuo mieleesi. Minulle usko on tosiasioihin perustuva vakaumus eli jotain aivan muuta kuin luulo. Usko ja luulo sekoitetaan arkiajattelussa. Usko ei kuitenkaan ole tiedon veroista varmuutensa puolesta, mutta eroaa tiedosta myös siinä, että usko ilman tekoja on kuollut. Tietoa voi olla ilman, että sitä käytetään, mutta uskoa ei ole ilman tekoja.

Tapani kirjoitti:

Käsitän uskolla ehkä muuta kuin sitä, mitä se tuo mieleesi. Minulle usko on tosiasioihin perustuva vakaumus eli jotain aivan muuta kuin luulo. Usko ja luulo sekoitetaan arkiajattelussa. Usko ei kuitenkaan ole tiedon veroista varmuutensa puolesta, mutta eroaa tiedosta myös siinä, että usko ilman tekoja on kuollut. Tietoa voi olla ilman, että sitä käytetään, mutta uskoa ei ole ilman tekoja.

Lue lisää

Sitten on varmaan monenlaista "varmuutta", sitä varmuutta jonka usko antaa ja sitä varmuuta jonka tieto antaa?
Vakaamus on enempi uskoa kuin tietoa.
Nuo kaksi taasen voi johtaa kahdenlaiseen totuuteen, mutta kun totuuksia voi olla vain yksi on toinen silloin väärässä?

Mutta kun kyseessä oli kuitenkin "elämämtarkoituksesta" niin minusta ajatus, että olisi kahdenlaista elämää, tarkoituksellista ja tarkoituksetonta?
Siksi kait on ajateltava, että jos sillä on joku tarkoitus koskee se kaikkea elämää?
Minusta taasen on turha hakea sille mitään tarkoitusta, miksei voi vain elää, rakentaa ja tehdä?
Jos ihminen sitten tarvitsee sille jonkun tarkoituksen voi hän sen tietenkin itse luoda ja toimia sitten sen mukaisesti, mutta sehän ei ole koko elämän tarkoitus silloin.
Eli usko vaan ja luo tekoja uskosi vuoksi jos se sinusta tuntuu tarkoituksenmukaiselta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä "elämäntarkoituksella" jos tarkastellaan elämää kokonaisuutena.

Tapani kirjoitti:

Laita tuo sana googleen, niin löydät siitä paljon tietoa. Käsite on peräisin Aristoteleelta. Hän tarkoitti sillä olemassaoloon sisältyvää ominaisuutta yhä suutempaa täydellisyyttä kohti. Olemassaoloon kuuluu verkostoituminen, josta tämä internet on muuten yksi sovellutus eri eräänlainen tekoentelekia.

Lue lisää

nyt on vain niin, että Aristoteleen käsitykset kaikesta eivät enää päde ja olivatkin filosofisia.
Tiedän että ihmisen solut ovat verkostuneita ja lähettävät tietoa hernmoston kautta, mutta mikään tieto ei tue väitettäsi menosta kohti "jumaluutta" ja "täydellisyyttä" joka onkin varmaan sinun uskosi kehityksestä tai sen suunnasta?
Jos kehityksessä halutaan puhua täydellisyydestä, kyseeseen tulee silloin mielestäni lähinnä täydellinen tarkoituksenmukaisuus?

:pp. kirjoitti:

Sitten on varmaan monenlaista "varmuutta", sitä varmuutta jonka usko antaa ja sitä varmuuta jonka tieto antaa?
Vakaamus on enempi uskoa kuin tietoa.
Nuo kaksi taasen voi johtaa kahdenlaiseen totuuteen, mutta kun totuuksia voi olla vain yksi on toinen silloin väärässä?

Mutta kun kyseessä oli kuitenkin "elämämtarkoituksesta" niin minusta ajatus, että olisi kahdenlaista elämää, tarkoituksellista ja tarkoituksetonta?
Siksi kait on ajateltava, että jos sillä on joku tarkoitus koskee se kaikkea elämää?
Minusta taasen on turha hakea sille mitään tarkoitusta, miksei voi vain elää, rakentaa ja tehdä?
Jos ihminen sitten tarvitsee sille jonkun tarkoituksen voi hän sen tietenkin itse luoda ja toimia sitten sen mukaisesti, mutta sehän ei ole koko elämän tarkoitus silloin.
Eli usko vaan ja luo tekoja uskosi vuoksi jos se sinusta tuntuu tarkoituksenmukaiselta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä "elämäntarkoituksella" jos tarkastellaan elämää kokonaisuutena.

Lue lisää

Elämä vain on kuten koko olemassaolokin. On vaan erikoista ja todellista, että tähän olemassaoloon ja elämään on syntynyt älyllistä tietoisuutta. Sille on mahdolista ottaa elämä haltuunsa, koska sille on mahdollista itsetietoisuus ja itsensä asettamien probleemiksi.

Kun ekstrapoloi tästä eteenpäin eli uskoo, että kaikki ei ole vielä tässä, vaan elämä on mennyt meistäkin eteenpäin eli voittanut jopa kuoleman, niin tulemme uskonnon alueelle. Minusta on hyvä syy uskoa, että ikunen elämä on löydetty. Kun näin on, uskon että on, niin siinä on meidän elämämme tarkoituksen löytymiselle lähde. Iankaikkiseen elämään meitä johdattaa tuon Täydellisen laatima suunnitelma eli evankeliumi.

:pp. kirjoitti:

tiedätkö miksi sanotaan ilman ymmärrystä kulkijoita, niin ethän sinä sitä voi tietää koska se vaatisi ymmärrystä.

hyvä että muistutit, olisi se ikävää jos näinkin
merkittävä luonnonvoima pääsisi katoamaan iäisiksi
ajoiksi ja sitten sattumalta löytyisi kuopion
torilta roskalaatikosta puoliksi syödyn ja hylä-
tyn kalakukon alta.

:pp. kirjoitti:

nyt on vain niin, että Aristoteleen käsitykset kaikesta eivät enää päde ja olivatkin filosofisia.
Tiedän että ihmisen solut ovat verkostuneita ja lähettävät tietoa hernmoston kautta, mutta mikään tieto ei tue väitettäsi menosta kohti "jumaluutta" ja "täydellisyyttä" joka onkin varmaan sinun uskosi kehityksestä tai sen suunnasta?
Jos kehityksessä halutaan puhua täydellisyydestä, kyseeseen tulee silloin mielestäni lähinnä täydellinen tarkoituksenmukaisuus?

Lue lisää

Myöhemmät ajattelelijat eivät ole sidoksissa Aritoteleen käsityksiin. He ovat vieneet ajatusta eteenpäin.

Entelekiaan sisältyy kehitys yhä monimutkaisempiin ja samalla täydellisempiin ilmiöihin. Se tapahtuu verkostoitumisen kautta, jossa entelekian periaate on kuin ohjausaalto. Sen ansiosta syntyy tarkoituksenmukaisuus kunnes lopulta syntynyt tietoisuus saa senkin hallintaansa. Tämä on eräs tapani perustella uskoani Jumalaan, mutta keskeisimmän uskoni olen saanut niistä ilmoituksista, joita tuo täydellisyyden saavuttanut Jumala on meille antanut.

Tapani kirjoitti:

Elämä vain on kuten koko olemassaolokin. On vaan erikoista ja todellista, että tähän olemassaoloon ja elämään on syntynyt älyllistä tietoisuutta. Sille on mahdolista ottaa elämä haltuunsa, koska sille on mahdollista itsetietoisuus ja itsensä asettamien probleemiksi.

Kun ekstrapoloi tästä eteenpäin eli uskoo, että kaikki ei ole vielä tässä, vaan elämä on mennyt meistäkin eteenpäin eli voittanut jopa kuoleman, niin tulemme uskonnon alueelle. Minusta on hyvä syy uskoa, että ikunen elämä on löydetty. Kun näin on, uskon että on, niin siinä on meidän elämämme tarkoituksen löytymiselle lähde. Iankaikkiseen elämään meitä johdattaa tuon Täydellisen laatima suunnitelma eli evankeliumi.

Lue lisää

hyvä syy uskoa, jos uskoo taruihin ja myytteihin.
Miten on, eikö Kreikan tarusto tai Egyptin myytit ole yhtä uskottavia silloin jos on "hyvä" syy uskoa niihin?
Ja aikanaan monellakin oli varmaan "hyvä syy", kuten sinulla nyt, uskoa niihin?

Tapani kirjoitti:

Myöhemmät ajattelelijat eivät ole sidoksissa Aritoteleen käsityksiin. He ovat vieneet ajatusta eteenpäin.

Entelekiaan sisältyy kehitys yhä monimutkaisempiin ja samalla täydellisempiin ilmiöihin. Se tapahtuu verkostoitumisen kautta, jossa entelekian periaate on kuin ohjausaalto. Sen ansiosta syntyy tarkoituksenmukaisuus kunnes lopulta syntynyt tietoisuus saa senkin hallintaansa. Tämä on eräs tapani perustella uskoani Jumalaan, mutta keskeisimmän uskoni olen saanut niistä ilmoituksista, joita tuo täydellisyyden saavuttanut Jumala on meille antanut.

Lue lisää

tuo on taasen pelkkää uskoa.

>>>Sen ansiosta syntyy tarkoituksenmukaisuus kunnes lopulta syntynyt tietoisuus saa senkin hallintaansa. Tämä on eräs tapani perustella uskoani Jumalaan, mutta keskeisimmän uskoni olen saanut niistä ilmoituksista, joita tuo täydellisyyden saavuttanut Jumala on meille antanut.

.pp. kirjoitti:

hyvä syy uskoa, jos uskoo taruihin ja myytteihin.
Miten on, eikö Kreikan tarusto tai Egyptin myytit ole yhtä uskottavia silloin jos on "hyvä" syy uskoa niihin?
Ja aikanaan monellakin oli varmaan "hyvä syy", kuten sinulla nyt, uskoa niihin?

Lue lisää

Mormonin kirja on toinen todistus Kristuksesta. Kreikkalaisilla ei ollut kuin runonsa, joista syntyi uskonto.

Jos haluat sisäperusteita, niin käy katsomassa sivuilla jefflindsay.com Siellä on todisteita aika tavalla. Erikoisesti kohdat, joissa kerrotaan Mormonin kirjan evidence:stä ovat vakuuttavia. Mm. kiasmit (chiasmi) ovat ihmeellisiä. Niistä Mormonin kirjan kääntämisen aikaan ei Joseph Smithillä eikä muillakaan (?) ollut tietoa.

:pp. kirjoitti:

tuo on taasen pelkkää uskoa.

>>>Sen ansiosta syntyy tarkoituksenmukaisuus kunnes lopulta syntynyt tietoisuus saa senkin hallintaansa. Tämä on eräs tapani perustella uskoani Jumalaan, mutta keskeisimmän uskoni olen saanut niistä ilmoituksista, joita tuo täydellisyyden saavuttanut Jumala on meille antanut.

Lue lisää

"Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus." Ei se paljon eroa uskosta: usko on hyvin perusteltu uskomus, mutta ei täydellistä tietoa, mutta kuitenkin totta, mikä selviää vasta myöhemmin.

Tapani kirjoitti:

"Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus." Ei se paljon eroa uskosta: usko on hyvin perusteltu uskomus, mutta ei täydellistä tietoa, mutta kuitenkin totta, mikä selviää vasta myöhemmin.

Lue lisää

kyllä se nyt vähän eroaa uskosta se tieto,
se tieto on se hyvin perusteltu, ja se usko vähän
vähemmän perusteltu, kuten eräs uskovainen
skeptikko sanoo, minä en usko henkiparantajiin
mutta Jeesukseen minä uskon. Henkiparantaja
tarvitsee perusteluja Jeesus ei.

Lukija kirjoitti:

kyllä se nyt vähän eroaa uskosta se tieto,
se tieto on se hyvin perusteltu, ja se usko vähän
vähemmän perusteltu, kuten eräs uskovainen
skeptikko sanoo, minä en usko henkiparantajiin
mutta Jeesukseen minä uskon. Henkiparantaja
tarvitsee perusteluja Jeesus ei.

Lue lisää

Emmekö olleet samaa mieltä, että eroa on? Halusin vain sanoa, että tietokin perustuu uskomuksiin. Fallibilistinen tietoteoreettinen näkemys korostaa sitä, että kaikki tieto perustuu olettamuksiin (uskomuksiin). Tiedon totuus on aina suhteessa näihin olettamuksiin.

Siksi ei ole suurta eroa uskoon. Korostan lisäksi sitä, että luulo ja usko eroavat tosi paljon. Luulo ei ole totta, mutta usko on. Jos uskoksi sanottu ei ole totta, se ei ole uskoa vaan luuloa. Ainoa ero tietoon on tällöin se, että tieto on jo nyt varmaa.

Tapani kirjoitti:

Mormonin kirja on toinen todistus Kristuksesta. Kreikkalaisilla ei ollut kuin runonsa, joista syntyi uskonto.

Jos haluat sisäperusteita, niin käy katsomassa sivuilla jefflindsay.com Siellä on todisteita aika tavalla. Erikoisesti kohdat, joissa kerrotaan Mormonin kirjan evidence:stä ovat vakuuttavia. Mm. kiasmit (chiasmi) ovat ihmeellisiä. Niistä Mormonin kirjan kääntämisen aikaan ei Joseph Smithillä eikä muillakaan (?) ollut tietoa.

Lue lisää

niin, ettei sen enempää Raamattu kuin Mormoonienkaan kirjat todista sen enempää kuin muutkaan myytit mitään.

Mutta et näytä ottavan kantaa itse asiaan, eli "elämän tarkoitukseen" itse elämän kannalta?
Onko siis olemassa kahdenlaista elämää, tarkoituksellista ja tarkoituksetonta?
Jos on, niin miksi ja jos ei ole pyrkiikö kaikki elämä täydellisyyteen?
Pysytään siis asiassa, eikä siinä mihin Mormoonit tai muut sattuvat uskomaan?

"On tarkoin erotettava toisistaan 1) tietoteoreettinen minä, 2) empiirinen minä ja 3) varsinainen minä." "Tietoteoreettinen minä on puhdasta toimintaa, minäfunktiota. Tästä on syntynyt se harhakäsitys, että tietoteoreettinen minä olisi jonkinlainen yleinen, kaikille yhteinen minä, että kaikilla subjekteilla olisi osallisuus yhteiseen minään."

"Empiirinen minä on samaa kuin yksilön todettavissa oleva sieluntoimintojen kokonaisuus. Myös ruumis ja sen toiminnat voidaan lukea empiiriseen minään kuuluviksi. Empiirinen minä on psykologian tutkimusobjekti."

"Varsinainen minä eroaa tetoteorettisesta minästä siinä, että se (vars. m.) periaatteessa voi olla tarkastelun tutkimuksen objektina (kuten myös empiirinen minä). Mutta se ei voi olla arvovapaan tarkastelun objektina." (Erik Ahlman, "Ihmisen probleemi" s. 95-96)

Tapani kirjoitti:

"On tarkoin erotettava toisistaan 1) tietoteoreettinen minä, 2) empiirinen minä ja 3) varsinainen minä." "Tietoteoreettinen minä on puhdasta toimintaa, minäfunktiota. Tästä on syntynyt se harhakäsitys, että tietoteoreettinen minä olisi jonkinlainen yleinen, kaikille yhteinen minä, että kaikilla subjekteilla olisi osallisuus yhteiseen minään."

"Empiirinen minä on samaa kuin yksilön todettavissa oleva sieluntoimintojen kokonaisuus. Myös ruumis ja sen toiminnat voidaan lukea empiiriseen minään kuuluviksi. Empiirinen minä on psykologian tutkimusobjekti."

"Varsinainen minä eroaa tetoteorettisesta minästä siinä, että se (vars. m.) periaatteessa voi olla tarkastelun tutkimuksen objektina (kuten myös empiirinen minä). Mutta se ei voi olla arvovapaan tarkastelun objektina." (Erik Ahlman, "Ihmisen probleemi" s. 95-96)

Lue lisää

sielu ja ajattomuus asian aivan oikein. Meidän on vaikeaa ellei peräti mahdotonta ymmärtää Raamattua ellemme tutki samalla myös inhimillistä filosofiaa. Yhdellä ihmisellä viisaallakin on mahdotonta ymmärtää elämäämme ja varsinkin ajattomuuteen liittyviä kysymyksiä.

Samoin kuin Aristoteles ja häntä seuraavat stoalaiset Augustinus ajatteli, että aika on äärettömästi jaettava, että aikaa ei olisi ilman liikettä, että aika ei ole sama asia kuin liike, vaikka se on siitä riippuvainen, ja että jonkin asian kestoa mitataan laskemalla mittayksikkönä käytetyn säännöllisen liikkeen osien määrä samojen alku- ja loppuhetkien välillä.

Augustinuksen Tunnustuksia-teoksen aikaa koskevien huomautusten keskeinen aihe on, miten aikaa voidaan mitata, jos se on aktuaalinen korkeintaan nykyhetkessä, jolla ei ole kestoa. Augustinus vastaa, että ajan mittaaminen perustuu inhimillisen tietoisuuden kykyyn ennakoida tulevaa, muistaa mennyttä ja olla tietoinen välittömästi havaittavasta nykyhetkestä.

Ihmisillä on siten mielessään kuvia tapahtuneista asioista ja ennakoiduista asioista, ja tämän sielun sisällä olevan ajallisen jaon mukaisesti heillä on tietoisuudessaan menneisyyden nykyisyys, nykyisyyden nykyisyys ja tulevaisuuden nykyisyys.

Ajan osat ovat siten aktuaalisia sielussa ja aika on aktuaalinen eräänlaisena tietoisuuden sisäisenä ulottuvuutena, distensiona. Ajan mittaaminen on etäisyyden mittaamista sielun aktuaalisesti havaitsemien muuttuvien tilojen välillä. Tätä etäisyyttä ei tosin ole olemassa asioiden mentyä, mutta sielulla on siitä käsitys. Kun sen kestoa mitataan, verrataan tätä käsitystä käsitykseen menneestä liikkeestä, joka mittaa sitä. Sama koskee jonkin tulevan ajan pituuden arvioita.

Aristoteles oli esittänyt, että aika on liikkeen sielulle näyttäytyvä momentti ja että ajalla on jonkinlainen olemassaolo sielussa. Augustinus ei keksinyt tätä ajatusta vaan kehitti sitä. Aristoteleen mukaan aika on jollakin tavoin myös objektiivista ja sielusta riippumatonta, ja tässäkin suhteessa Augustinus näyttää seuraavan Aristotelesta, vaikka kirjallisuudessa Augustinus usein esitetään Tunnustuksia-teoksen huomautusten johdosta subjektiivisen ja psykologisen aikateorian kannattajaksi.

Augustinuksen voi sanoa tuoneen aikaa koskevaan keskusteluun entistä systemaattisemmin ajan kokemisen ja ajan tajuamisen ongelmat. Eräät Husserlin ajan fenomenologiaa koskevat termit ovat peräisin Augustinuksen filosofiasta.

Näihin yksinkertaisiin asioihin jotka filosofimme ovat aikanaan oivaltaneet ja jotka hyvin sopivat myös Raamatun teksteihin meillä kenelläkään ei liene paljonkaan sanottavaa. Eläkäämme kuitenkin positiivisella- ja avoimella mielellä saadaksemme ansaitun rauhan sielullemme.

Turust kirjoitti:

sielu ja ajattomuus asian aivan oikein. Meidän on vaikeaa ellei peräti mahdotonta ymmärtää Raamattua ellemme tutki samalla myös inhimillistä filosofiaa. Yhdellä ihmisellä viisaallakin on mahdotonta ymmärtää elämäämme ja varsinkin ajattomuuteen liittyviä kysymyksiä.

Samoin kuin Aristoteles ja häntä seuraavat stoalaiset Augustinus ajatteli, että aika on äärettömästi jaettava, että aikaa ei olisi ilman liikettä, että aika ei ole sama asia kuin liike, vaikka se on siitä riippuvainen, ja että jonkin asian kestoa mitataan laskemalla mittayksikkönä käytetyn säännöllisen liikkeen osien määrä samojen alku- ja loppuhetkien välillä.

Augustinuksen Tunnustuksia-teoksen aikaa koskevien huomautusten keskeinen aihe on, miten aikaa voidaan mitata, jos se on aktuaalinen korkeintaan nykyhetkessä, jolla ei ole kestoa. Augustinus vastaa, että ajan mittaaminen perustuu inhimillisen tietoisuuden kykyyn ennakoida tulevaa, muistaa mennyttä ja olla tietoinen välittömästi havaittavasta nykyhetkestä.

Ihmisillä on siten mielessään kuvia tapahtuneista asioista ja ennakoiduista asioista, ja tämän sielun sisällä olevan ajallisen jaon mukaisesti heillä on tietoisuudessaan menneisyyden nykyisyys, nykyisyyden nykyisyys ja tulevaisuuden nykyisyys.

Ajan osat ovat siten aktuaalisia sielussa ja aika on aktuaalinen eräänlaisena tietoisuuden sisäisenä ulottuvuutena, distensiona. Ajan mittaaminen on etäisyyden mittaamista sielun aktuaalisesti havaitsemien muuttuvien tilojen välillä. Tätä etäisyyttä ei tosin ole olemassa asioiden mentyä, mutta sielulla on siitä käsitys. Kun sen kestoa mitataan, verrataan tätä käsitystä käsitykseen menneestä liikkeestä, joka mittaa sitä. Sama koskee jonkin tulevan ajan pituuden arvioita.

Aristoteles oli esittänyt, että aika on liikkeen sielulle näyttäytyvä momentti ja että ajalla on jonkinlainen olemassaolo sielussa. Augustinus ei keksinyt tätä ajatusta vaan kehitti sitä. Aristoteleen mukaan aika on jollakin tavoin myös objektiivista ja sielusta riippumatonta, ja tässäkin suhteessa Augustinus näyttää seuraavan Aristotelesta, vaikka kirjallisuudessa Augustinus usein esitetään Tunnustuksia-teoksen huomautusten johdosta subjektiivisen ja psykologisen aikateorian kannattajaksi.

Augustinuksen voi sanoa tuoneen aikaa koskevaan keskusteluun entistä systemaattisemmin ajan kokemisen ja ajan tajuamisen ongelmat. Eräät Husserlin ajan fenomenologiaa koskevat termit ovat peräisin Augustinuksen filosofiasta.

Näihin yksinkertaisiin asioihin jotka filosofimme ovat aikanaan oivaltaneet ja jotka hyvin sopivat myös Raamatun teksteihin meillä kenelläkään ei liene paljonkaan sanottavaa. Eläkäämme kuitenkin positiivisella- ja avoimella mielellä saadaksemme ansaitun rauhan sielullemme.

Lue lisää

metafysiikkaa pahimmillaan, eli sitä viisastelua ;)

Lukija kirjoitti:

metafysiikkaa pahimmillaan, eli sitä viisastelua ;)

Kerro niin yritämme Tapanin kanssa selventää. Mikä on sinun sielunhoito tapasi?

Turust kirjoitti:

Kerro niin yritämme Tapanin kanssa selventää. Mikä on sinun sielunhoito tapasi?

jotain minkä voimme suoraan tai epäsuoraan havaita.
Onko meillä syytä olettaa, että sielu on olemassa vai onko se taas sitä läpy läpyä, jota filososfian
historia on pullollaan.
Olen keksinyt qwerty:n ja ajattelin antaa sille
suusanallista sisältöä jossain vaiheessa iltaa
sitä ei tosin voida havaita, mutta se on perusteltavissa järkevästi.

Lukija kirjoitti:

jotain minkä voimme suoraan tai epäsuoraan havaita.
Onko meillä syytä olettaa, että sielu on olemassa vai onko se taas sitä läpy läpyä, jota filososfian
historia on pullollaan.
Olen keksinyt qwerty:n ja ajattelin antaa sille
suusanallista sisältöä jossain vaiheessa iltaa
sitä ei tosin voida havaita, mutta se on perusteltavissa järkevästi.

Lue lisää

ennen puhuttiin Murphyn lakina. Qwerty aiheuttaa
sateet viikonloppuisin ja flunssat lomaa edeltävinä päivinä. Qwerty:llä on myös kyky lukea ajatuksia, jos joku aikoo hyväksyä elämäntilanteensa sellaisena kuin se, on qwerty
tekee elämästäsi vieläkin sietämättömämpää.
Voit testata qwerty:n olemassaolon sillä, että
otat nykyisen tilanteesi sietämättömänä ja qwerty on vaiti, mutta jos olet hitusenkin tyytyväinen
qwerty tulee ja pilaa päiväsi.

Uusissa ilmoituksissa on sanottu selkeästi, että henki ja ruumis yhdessä ovat ihmisen sielu. Henki taas on Jumalan henkilapsi, joka on kehittynyt ennen fyysistä syntymään ehkä tuhansia meidän vuosiamme. Tuo henki koostuu ikuisesta luomatomasta älystä ja henkiaineesta. Sitä oliko älymme jo yksilö ei tiedetä, mutta arvelen, ettei ollut.

Henkenä olimme jo yksilöitä ja erilaisia. Meillä oli vapaa tahto, mikä ilmenee siitäkin, että taivaassa syttyi sota, jonka seurauksena Lusifer ja häneen liittyneet karkotettiin. He eivät saaneet tilaisuutta kehittyä edelleen fyysisen ruumiin saamisen kautta.

Saamme kuolevaisen ruumiin kehittyäksemme. On arveltu, että voimme vaikuttaa siihen, millaisiin olosuhteisiin synnymme. Olemme joka tapauksessa hyväksyneet syntymisemme ja sen pelastussuunnitelman, jonka Kristus esitti jo taivaassa ollesamme. "Ihmiset ovat, jotta heillä olisi ilo." "Henki ja ruumis erottamattomasti toisiinsa liittyneinä saavat aikaan ilon täyteyden."

...ihan kelpo hajatelmia ihmismielen koukeroisesta labyrintistä ja sen tuotoksista,kö ?!?
Mutta tuo raamatun alkuosuus lienee turhaa...?!?
Siinähän lienee kyse termistä,kö ?!?
Ei tosiaankaan biologisesta todellisuudesta...tai ehkä tuon psykologian osalta...mutta suhteellistahan kaikki lieneekin,kö ?!?
Ihan hyvä,että uskiksille toitotetaan n.s. totuuden torvea(!) lol avaruuden atomeista muodostettu !?!
Pidä yllä toki asioden kyseenalaistamiseen suuntaavaa mietintämyssyä,sillä ajatuksissaan vajaavaiset lienevät yhä yliedustettuina keskuudessamme,kö ?!?
;-)