Oon aina ollu ujo, mutta lukion kolmannen luokan jälkeen se on vähän helpottanu, tai aika paljonkin. Sitä ennen en varsinkaan pojille uskaltanu puhua ainakaan oma-aloitteisesti juuri mitään ja jopa puhelimessa asointi oli vaikeaa. Lukion jälkeen menin ammattikorkeaan, jossa piti pitää paljon esitelmiä luokan edessä - kamalaa! Aivan loppuvaiheessa aloin kuitenkin melkein nauttimaan siitä, ja melkein harmitti kun valmistuin. Joten en kai ole mikään ujon perikuva, mutta silti...
Nykyään on sit sellanen ongelmana, että isommassa kaveriporukassa olen hiljaa, jos ei multa kysytä mitään. Ja jos joskus uskaltaudun sanomaan jotain oma-aloitteisesti, tunnen itseni tyhmäksi jälkeen päin: olisin vaan ollut hiljaa kun en kerta osaa puhua! Se on mun ongelma: monesti änkytän ja sanat menee sekaisin tai sitten en edes muista jotain sanaa! Ja sydän hakkaa kun kaikki kattoo mua ja kuuntelee, kun tuppisuukin joskus jopa puhuu. (Sanojen unohtelua sattuu joskus myös silloin, kun en jännitä puhumista eli pienemmässä seurassakin.) Useiden ihmisten kuunnellessa voin myös kertoo jonkin jutun väärin (=väärillä sanoilla, kun ne oikeat sanat ei tuu heti mieleen), kun haluan vain äkkiä sulkea suuni ja lopettaa jutun, kun ne senat menee sakasin. Joo, aika sekavasti selitetty... En kai siis osaa ajatella ja puhua yhtaikaa...
Ja sekin on ongelma, etten isommassa porukassa ole mistään mitään mieltä. Muut juttelee niin että sylki roiskuu ja mä vaan kuuntelen. Sitten kun huomaan että jaahas, mä en ole taaskaan sanonut tähänkään asiaan mitään, tulee sellainen olo että oon vaan sivustaseuraaja tässä; ikäänkuin katson jotain näytelmää enkä voi itse osallistua siihen. Kai siihen on syynä sekin, että mulla menee joskus kauan että saan ajatukseni puhuttavaan muotoon. Ja sitten kun oon keksiny jotain sanomista (ja mieleen on tullu oikeat sanatkin...), on puheenaihe jo vaihtunu. Mut oikeesti mulla ON mielipiteitä! Ne vaan tulee mieleen yleensä vasta paljon myöhemmin.
Joo, ehkä tää kuulostaa vähäpätöiseltä ongelmalta, mutta mua itteäni se häiritsee. Tuntuu, että muut varmaan miettii musta, että mikähän kummajainen se tuokin on kun ei se koskaan sano mitään. (Pienessä porukassa kuitenkin uskallan puhua.) Mä kuitenkin tykkäisin esimerkiksi näyttelemisestä, eli en mä sillain pelkää olla ihmisten huomion kohteena. Näyttelijällä vaan on valmiit vuorosanat - mulla ei. Ja näyttelijä esittää jotain roolia ja voi mennä sen taakse "piiloon", mä en voi... Taijan ajatella ihmisten mielipiteitä liikaa...? Harkitsen jollekin esiintymistaidon kurssille menemistä, mutta onko siitä apua tähän mun ongelmaan? Joskus mietin että onko mun aivoissa jotain vikaa, työskenteleekö ne jotenki erityisen hitaasti? Vai onko tää ihan vaan psyykkinen juttu.
Jos joku ymmärsi mua ja osais neuvoa mua, niin oisin tosi kiitollinen asiallisista vastauksista. :) Ja muutkin joilla on samanlaisia ongelmia (onko teitä?), ois kiva kuulla teijän tarinat. :)
Sanat hukassa
17
2517
Vastaukset
- Millie
...tarina on niin tuttua mulle, oikeen tuli kylmät väreet kun luin kirjoituksesi. Ihan samanlaisia tuntemuksia mullaki on. Mun ajatukset on sekaisia. Puhun usein hiljaa, sillä muuten kaikki kummaksuisivat epäselvää puhettani. Ja kaveriporukassa kun puhun, tuntuu kuin kaikki tarkkailisivat jokaista elettäni, jokaista suunliikettäni, jokaista ilmettäni.
Ja tuntuu kuin kaikki sanani olisivat vakavia, sillä heidän hymynsä hyytyvät. Ja minua rupeaa jännittää entistä enemmän, kun kaikki huomaavat jännitykseni. Aivan kuin olisin avaruusolio toiselta planeetalta. Et ole ainut ongelmiesi kanssa. Eikä tuo ole mielestäni mikään vähäpitoinen juttu, sillä jos ujous rajoittaa elämää.
En kirjoittaa enempää, sillä sun juttus heijastaa aika lähelle mun tilannetta.- Melkein entinen ujo
Mäkin puhun hiljaa, siitä on useamman kerran huomautettukin mulle. Jopa mieheni valittaa monesti kun ei saa selvää puheestani. Siitä vain on tullut tapa... Yleensä jos juttelen kaverin kanssa jotain, puhun hiljaa, ettei muut ympärillä olijat kuule. Ei siksi, että mulla ois jotain salaista asiaa, vaan siksi ettei muut pitäis mun juttuja (=mua) tyhminä. Itsetuntoa mulla silti on monissa asioissa, mutta ei tässä. :( Ja tuo kuulostaa just multa tuo sun kirjotus:
"Ja tuntuu kuin kaikki sanani olisivat vakavia, sillä heidän hymynsä hyytyvät. Ja minua rupeaa jännittää entistä enemmän, kun kaikki huomaavat jännitykseni. Aivan kuin olisin avaruusolio toiselta planeetalta."
Mä en osaa kertoa hauskoja juttuja, vaikka niitä päässä pyöriikin. Ne vaan tulos ulos jonakin ihan muuna kuin oli tarkoitus...
Mutta tsemppiä sulle! Ehkä tähän joskus jotain helpotusta löytyis, jostain...? - Millie
Melkein entinen ujo kirjoitti:
Mäkin puhun hiljaa, siitä on useamman kerran huomautettukin mulle. Jopa mieheni valittaa monesti kun ei saa selvää puheestani. Siitä vain on tullut tapa... Yleensä jos juttelen kaverin kanssa jotain, puhun hiljaa, ettei muut ympärillä olijat kuule. Ei siksi, että mulla ois jotain salaista asiaa, vaan siksi ettei muut pitäis mun juttuja (=mua) tyhminä. Itsetuntoa mulla silti on monissa asioissa, mutta ei tässä. :( Ja tuo kuulostaa just multa tuo sun kirjotus:
"Ja tuntuu kuin kaikki sanani olisivat vakavia, sillä heidän hymynsä hyytyvät. Ja minua rupeaa jännittää entistä enemmän, kun kaikki huomaavat jännitykseni. Aivan kuin olisin avaruusolio toiselta planeetalta."
Mä en osaa kertoa hauskoja juttuja, vaikka niitä päässä pyöriikin. Ne vaan tulos ulos jonakin ihan muuna kuin oli tarkoitus...
Mutta tsemppiä sulle! Ehkä tähän joskus jotain helpotusta löytyis, jostain...?...tsemppii myös sulle! ehkä tää helpottuu sitten ajan kanssa.
- Milla
Mulla on monesti ihan sama juttu, erityisesti uusien ihmisten kanssa. Jos paikalla on useempi henkilö, jännitän koko ajan et teen tai sanon jotain tosi tyhmää. Toisaalta pelkään koko ajan, et mitähän ne musta nyt ajattelee, kun oon vaan hiljaa. Ja sit kun uskallan vihdoin aukaista suuni, menee sanat ja ajatukset ihan sekasin. Käytän ihan uskomattomia lauserakenteita, takeltelen ja änkytän, puhun ristiin asioita.
Erityisesti tää ongelma vielä korostuu, mikäli oon väsynyt tai nälkäinen. Ja sit mä vaan soimaan jatkuvasti, että miks helvetissä pitikin mennä sanomaan yhtään mitään.
Ja sit jos en oo pitkään aikaan sanonut mitään, tulee tosi kummallinen, ja ulkopuolinen olo. Mä tunnen itseni ihan näkymättömäks, ja pitää oikein käydä peilistä tarkistamassa, että oonko mä todella olemassa. Ja saatan miettiä ennen ku sanon mitään, ties miten kauan niitä sanoja ja muotoja miten mä aion asiani esittää, ja sit yhtäkkiä, niin ku kirjotit, se puheenaihe onkin loppuunkäsitelty.
Ja samoin tuntuu, et joskus kun yllättäen rohkaistun sanomaan jotain, toiset kattoo mua odottava ja vakava ilme naamallaan. Ikäänku ne odottas jo valmiiks mun taas alkavan änkyttää tms.
Ja sehän taas vaan lisää mun epävarmuuttani..
Mun peruslaudahduksia onkin et: voi että kun mä olen niin väsynyt, että menee sanat ihan sekasin, ym.
Mutta ehkä se tästä joku päivä helpottaa, kun sais itseluottamusta enemmän : )- armasarmi
Mulla taas meni tässä kohtaa kylmät väreet=), ihan ku ite olisin kirjottanut ton. Mulla on ongelmia varsinki sen kanssa että saatan päiväkausia miettiä valmiiksi lauseita jos tiedän joutuvani jostain tietystä aiheesta puhumaan (esim. työhaastattelussa) ja kun sitte vihdoin pitää ne asiat sanoa, tulee suusta jotain ihan muuta ku mitä oli tarkotus. Ja liian usein tuntuu että puhe ja ajatus ei kohtaa ollenkaan. Eli ajattelen jonkun asian mitä sanon, mutta samalla kun sanon sen äänen, niin ulos tulee jotain aivan käsittämätöntä enkä sitä itse välttämättä huomaa ollenkaan. Mutta ehkä tää tästä=)
- Melkein entinen ujo
...ja rasittaa, kun tuli taas oltua porukassa tuppisuuna. Eikö kellään ole oikeasti mitään konsteja tähän ongelmaan? Kahdenkesken jutellessa juttua tulee, mutta silloinkin jännitän sanomisiani, jos tunnen olevani jotenkin huonompi kuin juttukumppani... Tiedän, että itsetunnostani on kaikki kiinni, mutta miten sitä voisi kohentaa? Ja mikä auttaa siihen, etten keksi aina (jos koskaan) järkevää/mielenkiintoista/hauskaa puhuttavaa? Sellaisina hetkinä on lähellä että esim. juoruaisin tai puhuisin pahaa toisista tms, kun kaikkiahan(?) sellaiset jutut kiinnostaa. Mutta en mä halua mikään juoruämmä olla, enkä pahan puhuja; sellaiset ihmiset on ärsyttäviä. Mutta mua ärsyttää olla tällainen! Auttakaa, jos osaatte!
- Melkein entinen ujo
Nyt on sellanen olo että pitää purkaa ittiään jollekin/jonnekin. :P
Jotenkin mulla on aina toisten seurassa sellanen itsekontrolli päällä, etten osaa sanoa mitään spontaanisti tai reagoida tilanteisiin normaalisti. Ei aina oo niin, mutta liian usein. Osaksi se kai johtuu siitä, että mietin sanat valmiiksi mielessäni. Ja johtuu se siitäkin, että haluan antaa itsestäni hyvän(?) kuvan muille, eli toisin sanoen haluan miellyyttää muita. Mutta taitaa käydä päinvastoin.. :( Ehkä ongelman ydin on siinä, etten itsekään tunne itseäni tarpeeksi hyvin, kun aina yritän olla jotain mitä en ole. Sekavaa tekstiä... Miten oppisin olemaan rennosti ja oma itseni (kuka se nyt sitten onkaan)? - RaahenTiikeri
Melkein entinen ujo kirjoitti:
Nyt on sellanen olo että pitää purkaa ittiään jollekin/jonnekin. :P
Jotenkin mulla on aina toisten seurassa sellanen itsekontrolli päällä, etten osaa sanoa mitään spontaanisti tai reagoida tilanteisiin normaalisti. Ei aina oo niin, mutta liian usein. Osaksi se kai johtuu siitä, että mietin sanat valmiiksi mielessäni. Ja johtuu se siitäkin, että haluan antaa itsestäni hyvän(?) kuvan muille, eli toisin sanoen haluan miellyyttää muita. Mutta taitaa käydä päinvastoin.. :( Ehkä ongelman ydin on siinä, etten itsekään tunne itseäni tarpeeksi hyvin, kun aina yritän olla jotain mitä en ole. Sekavaa tekstiä... Miten oppisin olemaan rennosti ja oma itseni (kuka se nyt sitten onkaan)?Toi "itsekontrolli" on varmaan aika pitkälle se syy mikä sulla on tähän tilanteeseen.
Itse en muista koskaan kokeneeni vastaavaa kuin sinä,ehkä joskus yläasteella,en ole varma.Siitä on kuitenkin jo kohta 10 vuottta yläasteen loppumisesta.
Vaikea antaa mitään neuvoja täysin erilaisessa tilanteessa olevalle ihmiselle,mutta omalta kohdaltani voin tietysti puhua.Itse olen puhelias ja äänekäs.Tykkään väitellä ja heitellä juttuja ilmaan jne.jopa piikitellä ja ärsyttää("testata") tarkoituksella(en kylläkään halua yleensä kenellekkään ihmiselle pahaa).Ensinnäkin minä en tunne mitään vastuuta(siis toki ajattelen mitä sanani tarkoittavat jne)sanoistani,eli koen olevani oikeutettu,ihan kuin kuka tahansa muukin heittelemään juttuja ilmaan.Ei niiden tarvitse välttämättä olla niin "oikeita" tai yleisesti hyväksyttyjä.Tietyllä tavallahan ihminen on aina oikeassa(ainakin itselleen ja omasta näkökulmastaan)kun sanoo jotain mitä on yhtään vaivautunut miettimään.Eli ei se mahdoillinen kritiikki ole niin vaarallista,se on vain "niiden" näkökulma,sinun näkökulma on sinun.Itse saan vain uutta tulta kritiikistä.
Ehkä sinun pitää kasvaa ymmärtämään se totuus ettet tee rikosta sanoessasi ihan mitä nyt vain satut sanomaan.
Olet sinänsä arvokas ihminen,lähtökohtaisesti yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin,eikä sitä arvoa pudota lauseet tai sanat jotka ovat "väärin" muiden mielestä.
Onhan näitä legendaarisia toisin ajattelijoita,jotka jaksavat aina vaan.Kaiketi he jaksavat sen voimalla että tietävät arvonsa ja sanomien arvonsa artikulointi tavasta riippumatta tai vaikka muut eivät ymmärrä sitä heti,ei aina edes samalla vuosisadalla.
Voi olla että tämä ei liittynyt yhtään kysymiisi asioihin,mutta kirjoita jotain..katellaan. - Melkein entinen ujo
RaahenTiikeri kirjoitti:
Toi "itsekontrolli" on varmaan aika pitkälle se syy mikä sulla on tähän tilanteeseen.
Itse en muista koskaan kokeneeni vastaavaa kuin sinä,ehkä joskus yläasteella,en ole varma.Siitä on kuitenkin jo kohta 10 vuottta yläasteen loppumisesta.
Vaikea antaa mitään neuvoja täysin erilaisessa tilanteessa olevalle ihmiselle,mutta omalta kohdaltani voin tietysti puhua.Itse olen puhelias ja äänekäs.Tykkään väitellä ja heitellä juttuja ilmaan jne.jopa piikitellä ja ärsyttää("testata") tarkoituksella(en kylläkään halua yleensä kenellekkään ihmiselle pahaa).Ensinnäkin minä en tunne mitään vastuuta(siis toki ajattelen mitä sanani tarkoittavat jne)sanoistani,eli koen olevani oikeutettu,ihan kuin kuka tahansa muukin heittelemään juttuja ilmaan.Ei niiden tarvitse välttämättä olla niin "oikeita" tai yleisesti hyväksyttyjä.Tietyllä tavallahan ihminen on aina oikeassa(ainakin itselleen ja omasta näkökulmastaan)kun sanoo jotain mitä on yhtään vaivautunut miettimään.Eli ei se mahdoillinen kritiikki ole niin vaarallista,se on vain "niiden" näkökulma,sinun näkökulma on sinun.Itse saan vain uutta tulta kritiikistä.
Ehkä sinun pitää kasvaa ymmärtämään se totuus ettet tee rikosta sanoessasi ihan mitä nyt vain satut sanomaan.
Olet sinänsä arvokas ihminen,lähtökohtaisesti yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin,eikä sitä arvoa pudota lauseet tai sanat jotka ovat "väärin" muiden mielestä.
Onhan näitä legendaarisia toisin ajattelijoita,jotka jaksavat aina vaan.Kaiketi he jaksavat sen voimalla että tietävät arvonsa ja sanomien arvonsa artikulointi tavasta riippumatta tai vaikka muut eivät ymmärrä sitä heti,ei aina edes samalla vuosisadalla.
Voi olla että tämä ei liittynyt yhtään kysymiisi asioihin,mutta kirjoita jotain..katellaan.Sä oot kyllä ihan oikeessa, menee vaan aikaa siihen että oppii olemaan välittämättä toisten mielipiteistä. Tai oikeastaan että oppii tajuamaan, ettei kaikki pyöri mun navan ympärillä; tuskin kukaan jää miettimään mun (pöljiä?) sanomisia ja tekemisiä niin pitkäksi aikaa kuin mä itse! Nyt ei synny tämän enempää tekstiä, mutta kiitos sulle rohkaisun sanoista! Niistä on apua. :)
- RaahenTiikeri
Melkein entinen ujo kirjoitti:
Sä oot kyllä ihan oikeessa, menee vaan aikaa siihen että oppii olemaan välittämättä toisten mielipiteistä. Tai oikeastaan että oppii tajuamaan, ettei kaikki pyöri mun navan ympärillä; tuskin kukaan jää miettimään mun (pöljiä?) sanomisia ja tekemisiä niin pitkäksi aikaa kuin mä itse! Nyt ei synny tämän enempää tekstiä, mutta kiitos sulle rohkaisun sanoista! Niistä on apua. :)
Ja yritin myös sanoa,että ei ne sanat ole pöljiä vaikka olisivatkin pöljiä(jonkun mielestä).Kyllä sulla on oikeus puhua ja tehdä mitä vaan tietyissä rajoissa(toisten vahingoittaminen esim. ei ole hyvä juttu).Eli kuka sen pöljyyden määrittää.Vaati tietysti aika kovaa uskoa jos vuodesta toiseen suuret massat kaikkoavat ympäriltä ja kaikki pitävät puheita pöljinä,ja silti uskoo olevansa oikeassa,mutta onhan noinkin kovapäisiä ihmisiä olemassa.Ja se on hyvä.
Kiitos ja näkemiin.
- ninni
viestisi olisi voinut olla ihan hyvin minun kirjoittamani. olen myös jo pahimmasta ujoudesta päässyt yli, eli en enää jännitä sitä että jos joudun puhumaan jotain, vaan nyt ongelma on että haluaisin puhua mutta en keksi sanottavaa tai sit en kehtaa sanoa kun jos se onki jotain tyhmää tai sit en osaa selittää sa ja soperran enkä löydä sanoja ja se hauska juttu joka oli mun mielessä kuulostaa ihan dorkalta...eikä ainakaa naurata ketää.
mut pikkuhiljaa oon huomannu jotain muutosta tässä jutussa. nykyään pysetyn jo aika hyvin olemaan keskusteluissa oma itteni niin että tekstiätulee melko luonnollisesti, eli niin ku olisin puhunu vaikka omalle äidille. sit olen jopa huomannu että kun puhun isomman porukan edessä tai jollekkin jonka kanssa puhumista normaalisti jännittäisin niin ajatukset pysyy jo suht hyvin koossa ettei tuu sellasta täydellistä pään tyhjentymistä -----se on katastrofaalista! ei tajuu mitä toine sanoo eikä tajuu mistää mitää ei tajuu mitää mitävois sanoo.
se on inhottavaa jos tulee sanoneeks jotain tosi tökeröö niinku sellasta missä ei kerta kaikkiaan ollu mitään sisältöä ja sit ku on niin ujon maineen saanu ni kukaan ei kehtaa nauraa että mitä hittoo sä nyt oikeen soperrat (=se vois kylläkin mun kielestä pelastaa tilanteen) vois vaan sanoo et "no en tiiä unohtakaa koko juttu" mut sit porukkaa jää vaan hiljaa tuijottaa naama peruslukemilla ja neki menee vaikeiks ku huomaa etä mä oon vaikeena nii...
mut ku mä haluan puhua!!joskus en haluu mut yleensä haluun ja oikeen tuntuu pahalta ku ei voi puhuu eli kehtaa ku tekis niin oaljo mieli, sit heti ku kavereilta tulee kotii ni multa lähtee juttua nii ettei loppua meinaa tulla ku pitää saada puhutuksi se päivän kiintiö.
mullaki on ihan eri juttu pienessä porukassa ja varsinki kahestaa, kyllä sillo kehtaa jutella, ei oo nii montaa kritisoivaa kuunteliaa, josta tuliki mieleeni että ehkä se johtuu siitä että ei pysty kontrolloimaan ku ehkä kahta kuuntelijaa samaan aikaan, on itellään sellanen olo et pitää just miellyttää ja havaita koko ajan niiden kuuntelojoiden hyväksyntä. mut sit ku neljä viis tai enemmän kuuntelee ni tää ei toimikkaa ja kun katot yhtä ni et nää sitä toista sun takana kuka varmaan nauraa sulle ja jos näkisit sen ilmeen ni siitä huomais heti että se tuumaa et mikä dorka toi on.
tai eihän se noin mee mut niin sitä ajattelee.- Melkein entinen ujo
Vitsi että kuulostaa tutulta tuo! Mäkin pohjimmiltani haluaisin puhua ja tutustua ihmisiin paremmin ja sen sellaista, mutta minkäs teet kun ei tuu sanoja! Ja sit muut varmaan aattelee että eipä muhun kannata paremmin tutustuakaan... :( Ja se on niin noloa ku mulle ei uskalleta nauraa, etten vaan nolostuis lisää ja muuttuis entistä hiljasemmaks. Mutta ei kai kukaan suhtaudu muhun normaalisti jos mä en suhtaudu muihin normaalisti..? Toivottavasti mullakin pikkuhiljaa tää ongelma helpottaa; välillä tuleekin sellasia olotiloja että nyt voisin puhua vaikka kuinka paljon kelle vaan! Tollasia olotiloja tulee kuitenkin vain yksinollessa... Mutta taistellaan! :)
- tuulenhenki
Melkein entinen ujo kirjoitti:
Vitsi että kuulostaa tutulta tuo! Mäkin pohjimmiltani haluaisin puhua ja tutustua ihmisiin paremmin ja sen sellaista, mutta minkäs teet kun ei tuu sanoja! Ja sit muut varmaan aattelee että eipä muhun kannata paremmin tutustuakaan... :( Ja se on niin noloa ku mulle ei uskalleta nauraa, etten vaan nolostuis lisää ja muuttuis entistä hiljasemmaks. Mutta ei kai kukaan suhtaudu muhun normaalisti jos mä en suhtaudu muihin normaalisti..? Toivottavasti mullakin pikkuhiljaa tää ongelma helpottaa; välillä tuleekin sellasia olotiloja että nyt voisin puhua vaikka kuinka paljon kelle vaan! Tollasia olotiloja tulee kuitenkin vain yksinollessa... Mutta taistellaan! :)
Joskus aikoinaan luokallani oli tällainen hyvin ujo ja hiljainen tyttö, näin sen silmistä miten se jännitti puhumista ja sitä että häntä katsottiin ja seurattiin kun mikroskoopin alla.
(tapahtui ylä-asteella) seurasin usein kun hän joutui esiintymään luokan edessä esitelmiä ja muita tehdessä.
Päätin sitten kesken kaiken hänen esitystään esittää hyvin typerän kysymyksen joka "nolasi" minut ja luokka sai makeat naurut, loppu esitelmä sitten meni kuin suoraan automaatista tyttö luki tekstin ja tirskui hieman aikaa (peitti hymynsä paperiinsa) mutta sai luettua keskeytyksittä esitelmänsä.
Minä esitin edelleen typerää ja raavin päätäni kun noloinkin tapaus joka ilmeisesti helpotti tämän kyseisen tytön olo, Pointti oli tässä että hetkeksi hän lopetti ajattelemisen että hän mokaa ja änkyttää (hän unohti tehdä näin)
- sama ongelma
oon likimain koko ikäni,(oon 31v), kärsinyt samasta ongelmasta! sanottavaa on paljo mut isossa porukassa ei saa suuta auki sit millää! eipä ol oikee kavereitakaa joitte kans vois jutel... en uskal tehr alotet naisil,joten olen kai tuomittu yksinäisyytee tai jotai.. voin antaa maili osottee jos haluut mailail! [email protected]
- maija
Keskustelussa on paljon sellasta, mikä sopii muhunkin...mukava huomata että on kohtalotovereita! Kärsin ja oon kärsinyt oikeestaan jo lapsesta asti ujoudesta ja huonosta itsetunnosta sosiaalisissa tilanteissa osalta. Välillä se vaivaa ennemmän ja välillä on kausia, jolloin se ei niin paljon haittaa elämistä.En ole mikään hirveän hiljainen ja ujouttakaan ei ulkopuolelle vältt. huomaa.
yläaste-/lukioaikana olin esim. luokan puheenjohtajana useana vuonna.Kavereitten seurassa ja kahden kesken jutteleminen ei myöskään jännitä. Kuitenkin isommissa porukoissa jännitän, mitä vieraammissa sitä ennemmän. Joskus on kauhea tunne ettei pysty hallita puhumistaa, vaan sanoja vaan tulee ja pää on samalla ihan tyhjä. Sitten alkaa kuunnella mitä oikeen on höpisemässä...ja menee ihan vaikeakst tai sanoo vielä jotain typerämpää. En yleensä änkytä, takeltele enkä punastele, mutta kun olen sillä päällä että jännitän, saatan sanoa jotain typerää (joskus vain jotain sanoakseni ja äkkiä kun en muuta keksi) jota sitten vatvon kauan jälkeenpäin. Ajattelen et mun maine on menny iäksi, vaikka oikeesti varmaan muut unohtaa sen saman tien.Ja jos oon jonkun henkilön seurassa sanonut jotain tyhmää, niin se monesti toistuu , just sen takia että muistan sen, tunne itteni jotenkin tyhmäksi ja jännitän. Esitelmät tms jännittää myös. Poikien seurassa on myös vaikeempi olla oma ittensä. Kaikista kauheinta on kun jännitäminen ilmenee joskus sillä että mahassa alkaa kiertää ja tulee kauheita ilmavaivoja...
Haluaisinki tietää millä tavalla sais itsetunnon kohoamaan, sehän on syy jännittämiseeni. Siihen tosin ei varmaan ole mitään ihmekonsteja.Paraneekohan se iän myötä tai jos alkaa seurustelemaan(vaikka en nyt sen takia ihan alkais),onko kokemuksia? - Tuuli
No huh huh. Onko todellakin olemassa toinen täydellisen samanlainen ihminen kuin minä...enpä ois uskonut, mutta kai se sitten uskottava on.
Oon nyt 35-vuotias ja aikojen alusta nämä samat ongelmat ovat mua seuranneet. Oon mikä oon ja uskon, ettei se tästä tuu koskaan mikskään muuttumaankaan. Se on vain osa mun persoonallisuuttani. Pakko hyväksyä ittensä sellaisena kuin on. - siiri
Ihan vain sattumalta tämän viestin luin ja onpa hienoa että luin! Oon jotenkin ajatellut aina että oon ainut jolla on tällainen ongelma mutta nyt kun tämän viestin luin niin tuntuu tosiaan kuin omaa kirjoitusta olisin lukenut! Ihanaa huomata ettei ole aivan yksin... :)
Ja tää tosiaan on suuri ongelma, tuntuu että jää niin paljosta paitsi aina kun ei vaan saa itseään ilmaistua. Tosiaankin haluaisin puhua mutta kun en osaa :P Jonkin jutun selittäminen esimerkiksi voi olla niin järkyttävän vaikeaa joskus, jopa ihan kahden kesken läheisen ystävän kanssa ollessa. Esiintymisistä sitten puhumattakaan...
Sitä ajattelee että ei ketään edes kiinnosta kuulla Minun ajatuksia kun ne on niin vähäpätöisiä kuitenkin, tuntuu että ei ole oikeutta sanoa mitään..
Sitten kun jotain sanoo niin sitä pitää valmistella mielessään pitkään, suunnitella tarkka sanamuoto etukäteen jne ennen kuin suunsa avaa, siitäkin huolimatta sieltä suusta tulee yleensä jotain melko käsittämätöntä puhetta joka ei ainakaan saa sellaista painoa kun olin tarkoittanut. Spontaanisti puhuminen on lähes mahdotonta useimmissa tilanteissa..
Tuttavuusasteen ylittäviä uusia ihmissuhteita on tosi vaikea solmia vaikka kuinka haluaisinkin.. Ne harvat (ainakin suhteellisen) läheiset ihmissuhteet ovat kehittyneet pitkän ajan saatossa pikkuhiljaa. Nyt tosin tuntuu että nekin on alkaneet rakoilla... no, toivottavasti vaan väliaikaisesti...
Ehkä tämä tosiaan ainakin osaltaan johtuu siitä että tarkkailee liikaa itseään ikään kuin ulkoapäin eikä luota omaan arvostelukykyynsä... Tai sitten se on vaan kohtalo olla tällainen vaikenija ja tarkkailija.. Kovasti kuitenkin toivon että joskus vielä oppisin joko olemaan luonteva ja tarpeeksi rohkea ilmaisemaan itseäni tilanteessa kun tilanteessa tai sitten vain elämään tämän ongelman kanssa.. :)
Tulipa sepostettua.. noh, helpotti itseasiassa paljonkin kun ensimmäistä kertaa sai "puhua" tästä asiasta.. :)
Iloista kevättä kaikesta huolimatta kaikille "kohtalotovereille" ja muillekin! :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Oppilas puukotti kolmea Pirkkalan koululla
Tämänhetkisen tiedon mukaan ainakin kolme oppilasta on loukkaantunut puukotuksessa Pirkkalan Vähäjärven koululla. Myös e2386720Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne664074Jos olisit täällä
Tosin en tiiä miks oisit. (Ja hävettää muutenkin kun ei muka muulla tavoin osaa kertoa tätäkään) Jos jollain pienellä1313145- 1562322
Kesän odotuksia hyrynsalmella
Kyllä kesällä hyrynsalmellakin on mahdollisuus osallistua kylän menoon monella tavalla . On kaunislehdon talomuseolla181860Pirkkalan koulussa puukotus, oppilas puukotti kolmea
Ilmeisesti tyttöjä ollut kohteena.1701587- 821484
Voi Rakas siellä
Olet ollut mun ajatuksissa taas koko päivän. Olet ihmeellinen kertakaikkiaan ja arvostan sinua niin paljon❤️Minulla ei o291451Ohhoh! KAJ laukoi suorat sanat somessa - V-sana mainittu!
Ohhoh! Mitäs mieltä olet tästä huumoriryhmä KAJ:sta? Bara bada bastu on kyllä aikamoinen korvamato... Lue lisää: https371369Erika selvisi hienosti ennakkosuosikin paineista
Hienostihan se meni. Erika jätettiin yksin, eikä häntä tuettu, oli euroviisukiusattu, silti suoriutui ensiluokkaisesti.1111061