ennakkoperintö?

Eli jos en tee lakiosavaatimusta, maksan perintöveroa saamatta mitään?

yllätys kirjoitti:

Eli jos en tee lakiosavaatimusta, maksan perintöveroa saamatta mitään?

Et maksa veroa, jos et saa perintöä. Lakiosailmoituksen voit tehdä testamentin saajille kuuden kuukauden sisällä, mutta perinnönjaossa voit vielä vaatia lakiosaasi tai olla vaatimatta.

Jos aikaa on kulunut kaupasta 20-vuotta, niin johan sinulla on nautintaoikeus ja käsitän, että kauppa kun kauppa ja siihen nyt ei enään voi puuttua.

"Voit tehdä lakiosavaatimuksen testamenttia vastaan siltä osin kuin katsot sen loukkaavan lakiosaasi (ks. Puristin kirjoittama). Silloinkin sinun on näytettävä, että et ole talokaupassa v. -85 jo saanut lakiosaa vastaavaa omaisuutta."

Lakiosavaatimuksen tehdessäsi sinun ei vielä tarvitse näyttää mitään. Voit esittää vaatimuksen heti ja esittää näytön myöhemmin, viime kädessä pesänjakajan jakokokouksessa.

Kummalla muuten mahtaa olla näyttövelvollisuus siitä, että "kaupaksi" otsikoituun oikeustoimeen on sisältynyt tai ei ole sisältynyt lahjaa? Todistustaakka ei välttämättä ole sillä osapuolella, joka vetoaa asiakirjaan: "kauppa on kauppa". Kallistuisin pikemminkin sille kannalle, että näyttövelvollisuus on sillä osapuolella, joka väittää ettei kauppa olekaan puhdas kauppa, vaan osaksi lahja. Sekään, että perittävä testamentissaan on tällaisen käsityksen esittänyt, ei nähdäkseni ole kovin merkitsevää. (Vrt. perinnöttömäksi tekeminen - näyttövelvollisuus perusteen olemassaolosta on sillä, joka testamenttimääräykseen vetoaa.) Sama koskenee yleisesti myös näyttöä lakiosan saamisesta: joka väittää perillisen jo saaneen lakiosansa, on väittämästään seikasta näyttövelvollinen. Tuskinpa voitaneen lähteä siitä, että perillisen, joka omasta mielestään ei minkäänlaista perintöä ole saanut, saati koko lakiosaansa, tulisi tästä negatiivisesta seikasta näyttöä esittää. - Tämän kannan mukaisesti siis perillinen, joka vaatii lakiosaansa, sen saa, ellei vastapuoli kykene näyttämään, että perillinen jo on lakiosaa vastaavan omaisuuden perittävältä saanut.

"Äidilläsi on ollut oikeus sulkea sinut pois perinnöstä lakiosan ylittävältä osalta, vaikka talokauppaa koskevat tiedot äidilläsi testamenttia tehdessään olisivatkin olleet virheellisiä."

Mitä testamentin moitteeseen tulee, niin vastauksessani totesin, että mahdollisuudet ovat pienet. Kysyjä myös vastauksestani varmaan ymmärsi, että äidillä oli oikeus, lakiosaa koskevin rajoituksin, vapaasti määrätä omaisuudestaan testamentilla, ja että lakiosan vaatiminen ei edellytä testamentin moittimista.
Testamenttimääräyksen tehottomaksi julistaminen moitteen johdosta ei kuitenkaan ole kokonaan pois suljettu vaihtoehto. Jos äiti on kaupan/lahjan suhteen erehtynyt ja jos tämän erehdyksen katsotaan määräävästi vaikuttaneen hänen testamenttaustahtoonsa, testamentti voidaan julistaa pätemättömäksi.

Kärjistetty esimerkki:

Kauppahinta on ollut 500.000 mk, mikä on ollut likipitäen kaupan kohteen käypä arvo. Äiti on (salaa)ollut siinä käsityksessä (tai tullut 15 vuotta myöhemmin siihen käsitykseen), että käypä hinta olisikin ollut 1.000.000 mk. Testamentin tehdessään äiti, mahdollisessa pyrkimyksessään lastensa tasapuoliseen kohteluun, on erehtynyt, luullessaan yhden lapsistaan jo saaneen sanotun oikeustoimen kautta niin suuren taloudellisen etuuden, että se vastaa tälle kuuluvaa perintöosaa. - Tästä erehdyksestä ja sen vaikutuksesta testamenttiin moitekanteen nostaja tietysti on näyttövelvollinen.

Puristi kirjoitti:

"Voit tehdä lakiosavaatimuksen testamenttia vastaan siltä osin kuin katsot sen loukkaavan lakiosaasi (ks. Puristin kirjoittama). Silloinkin sinun on näytettävä, että et ole talokaupassa v. -85 jo saanut lakiosaa vastaavaa omaisuutta."

Lakiosavaatimuksen tehdessäsi sinun ei vielä tarvitse näyttää mitään. Voit esittää vaatimuksen heti ja esittää näytön myöhemmin, viime kädessä pesänjakajan jakokokouksessa.

Kummalla muuten mahtaa olla näyttövelvollisuus siitä, että "kaupaksi" otsikoituun oikeustoimeen on sisältynyt tai ei ole sisältynyt lahjaa? Todistustaakka ei välttämättä ole sillä osapuolella, joka vetoaa asiakirjaan: "kauppa on kauppa". Kallistuisin pikemminkin sille kannalle, että näyttövelvollisuus on sillä osapuolella, joka väittää ettei kauppa olekaan puhdas kauppa, vaan osaksi lahja. Sekään, että perittävä testamentissaan on tällaisen käsityksen esittänyt, ei nähdäkseni ole kovin merkitsevää. (Vrt. perinnöttömäksi tekeminen - näyttövelvollisuus perusteen olemassaolosta on sillä, joka testamenttimääräykseen vetoaa.) Sama koskenee yleisesti myös näyttöä lakiosan saamisesta: joka väittää perillisen jo saaneen lakiosansa, on väittämästään seikasta näyttövelvollinen. Tuskinpa voitaneen lähteä siitä, että perillisen, joka omasta mielestään ei minkäänlaista perintöä ole saanut, saati koko lakiosaansa, tulisi tästä negatiivisesta seikasta näyttöä esittää. - Tämän kannan mukaisesti siis perillinen, joka vaatii lakiosaansa, sen saa, ellei vastapuoli kykene näyttämään, että perillinen jo on lakiosaa vastaavan omaisuuden perittävältä saanut.

"Äidilläsi on ollut oikeus sulkea sinut pois perinnöstä lakiosan ylittävältä osalta, vaikka talokauppaa koskevat tiedot äidilläsi testamenttia tehdessään olisivatkin olleet virheellisiä."

Mitä testamentin moitteeseen tulee, niin vastauksessani totesin, että mahdollisuudet ovat pienet. Kysyjä myös vastauksestani varmaan ymmärsi, että äidillä oli oikeus, lakiosaa koskevin rajoituksin, vapaasti määrätä omaisuudestaan testamentilla, ja että lakiosan vaatiminen ei edellytä testamentin moittimista.
Testamenttimääräyksen tehottomaksi julistaminen moitteen johdosta ei kuitenkaan ole kokonaan pois suljettu vaihtoehto. Jos äiti on kaupan/lahjan suhteen erehtynyt ja jos tämän erehdyksen katsotaan määräävästi vaikuttaneen hänen testamenttaustahtoonsa, testamentti voidaan julistaa pätemättömäksi.

Kärjistetty esimerkki:

Kauppahinta on ollut 500.000 mk, mikä on ollut likipitäen kaupan kohteen käypä arvo. Äiti on (salaa)ollut siinä käsityksessä (tai tullut 15 vuotta myöhemmin siihen käsitykseen), että käypä hinta olisikin ollut 1.000.000 mk. Testamentin tehdessään äiti, mahdollisessa pyrkimyksessään lastensa tasapuoliseen kohteluun, on erehtynyt, luullessaan yhden lapsistaan jo saaneen sanotun oikeustoimen kautta niin suuren taloudellisen etuuden, että se vastaa tälle kuuluvaa perintöosaa. - Tästä erehdyksestä ja sen vaikutuksesta testamenttiin moitekanteen nostaja tietysti on näyttövelvollinen.

Lue lisää

Kuka viimekädessä määrittää mahdollisen ennakkoperinnön määrän, jos en reagoi testamenttiin mitenkään. verottajako?

yllätys kirjoitti:

Kuka viimekädessä määrittää mahdollisen ennakkoperinnön määrän, jos en reagoi testamenttiin mitenkään. verottajako?

Verottaja määrää ennakkoperinnön arvon perintöverotusta varten. Se voi olla erisuuruinen kuin se arvo, mikä perukirjassa mahdollisesti todetaan sinun saaneen ennakkoperintöä.

Jos verottaja verottaa sinua sellaisesta "ennakkoperinnöstä", jota et mielestäsi ole saanut (alihintaisella) kaupalla, sinun on valitettava hallinto-oikeuteen asiasta.

Korkein hallinto-oikeus viimekädessä määrittää perintöverosi määrän, jos loppuun asti taistelet.

Puristi kirjoitti:

"Voit tehdä lakiosavaatimuksen testamenttia vastaan siltä osin kuin katsot sen loukkaavan lakiosaasi (ks. Puristin kirjoittama). Silloinkin sinun on näytettävä, että et ole talokaupassa v. -85 jo saanut lakiosaa vastaavaa omaisuutta."

Lakiosavaatimuksen tehdessäsi sinun ei vielä tarvitse näyttää mitään. Voit esittää vaatimuksen heti ja esittää näytön myöhemmin, viime kädessä pesänjakajan jakokokouksessa.

Kummalla muuten mahtaa olla näyttövelvollisuus siitä, että "kaupaksi" otsikoituun oikeustoimeen on sisältynyt tai ei ole sisältynyt lahjaa? Todistustaakka ei välttämättä ole sillä osapuolella, joka vetoaa asiakirjaan: "kauppa on kauppa". Kallistuisin pikemminkin sille kannalle, että näyttövelvollisuus on sillä osapuolella, joka väittää ettei kauppa olekaan puhdas kauppa, vaan osaksi lahja. Sekään, että perittävä testamentissaan on tällaisen käsityksen esittänyt, ei nähdäkseni ole kovin merkitsevää. (Vrt. perinnöttömäksi tekeminen - näyttövelvollisuus perusteen olemassaolosta on sillä, joka testamenttimääräykseen vetoaa.) Sama koskenee yleisesti myös näyttöä lakiosan saamisesta: joka väittää perillisen jo saaneen lakiosansa, on väittämästään seikasta näyttövelvollinen. Tuskinpa voitaneen lähteä siitä, että perillisen, joka omasta mielestään ei minkäänlaista perintöä ole saanut, saati koko lakiosaansa, tulisi tästä negatiivisesta seikasta näyttöä esittää. - Tämän kannan mukaisesti siis perillinen, joka vaatii lakiosaansa, sen saa, ellei vastapuoli kykene näyttämään, että perillinen jo on lakiosaa vastaavan omaisuuden perittävältä saanut.

"Äidilläsi on ollut oikeus sulkea sinut pois perinnöstä lakiosan ylittävältä osalta, vaikka talokauppaa koskevat tiedot äidilläsi testamenttia tehdessään olisivatkin olleet virheellisiä."

Mitä testamentin moitteeseen tulee, niin vastauksessani totesin, että mahdollisuudet ovat pienet. Kysyjä myös vastauksestani varmaan ymmärsi, että äidillä oli oikeus, lakiosaa koskevin rajoituksin, vapaasti määrätä omaisuudestaan testamentilla, ja että lakiosan vaatiminen ei edellytä testamentin moittimista.
Testamenttimääräyksen tehottomaksi julistaminen moitteen johdosta ei kuitenkaan ole kokonaan pois suljettu vaihtoehto. Jos äiti on kaupan/lahjan suhteen erehtynyt ja jos tämän erehdyksen katsotaan määräävästi vaikuttaneen hänen testamenttaustahtoonsa, testamentti voidaan julistaa pätemättömäksi.

Kärjistetty esimerkki:

Kauppahinta on ollut 500.000 mk, mikä on ollut likipitäen kaupan kohteen käypä arvo. Äiti on (salaa)ollut siinä käsityksessä (tai tullut 15 vuotta myöhemmin siihen käsitykseen), että käypä hinta olisikin ollut 1.000.000 mk. Testamentin tehdessään äiti, mahdollisessa pyrkimyksessään lastensa tasapuoliseen kohteluun, on erehtynyt, luullessaan yhden lapsistaan jo saaneen sanotun oikeustoimen kautta niin suuren taloudellisen etuuden, että se vastaa tälle kuuluvaa perintöosaa. - Tästä erehdyksestä ja sen vaikutuksesta testamenttiin moitekanteen nostaja tietysti on näyttövelvollinen.

Lue lisää

Varsin selvää tekstiä.

Talo on -53 valmistunut omakotitalo vuokratontilla maalaiskunnan puistoalueella.Kaupan jälkeen olen sen peruskorjannut täysin. Ei kai siitä johtuvaa arvonnousua voi laskea perintöosaan?

yllätys kirjoitti:

Talo on -53 valmistunut omakotitalo vuokratontilla maalaiskunnan puistoalueella.Kaupan jälkeen olen sen peruskorjannut täysin. Ei kai siitä johtuvaa arvonnousua voi laskea perintöosaan?

Lue lisää

Peruskorjaus ja muut toimet, joilla talon ostaja on omistustaan parantanut samoinkuin hintatason noususta johtunut arvonnousu lasketaan kaikki talon omistajan hyväksi. Puheena olevassa asiassa
mahdollinen enakkoperintö, lahjanluontoinen kauppa syntyy siitä, että ostaja on saanut talon selvästi halvemmalla kuin ostohetkellä samalla alueella olevista, vastaavankuntoisista asunnoista sillä hetkellä maksettiin.

yllätys kirjoitti:

Talo on -53 valmistunut omakotitalo vuokratontilla maalaiskunnan puistoalueella.Kaupan jälkeen olen sen peruskorjannut täysin. Ei kai siitä johtuvaa arvonnousua voi laskea perintöosaan?

Lue lisää

Kysymykseen arvonnoususta olisit saanut vastauksen jo ensimmäisestä kommentistani.

"Jos todella olisit saanut kaupassa ennakkoperintöä, tämä ennakkoperintö lisättäisiin laskemallisesti äitisi varoihin, joista sinun lakiosasi suuruus määriteltäisiin. Tässä laskelmassa ennakkoperintö pääsääntöisesti kuitenkin otetaan huomioon sen antamisen ajankohdan arvosta (ilman mitään ideksitarkistuksia)."

Puristi kirjoitti:

Kysymykseen arvonnoususta olisit saanut vastauksen jo ensimmäisestä kommentistani.

"Jos todella olisit saanut kaupassa ennakkoperintöä, tämä ennakkoperintö lisättäisiin laskemallisesti äitisi varoihin, joista sinun lakiosasi suuruus määriteltäisiin. Tässä laskelmassa ennakkoperintö pääsääntöisesti kuitenkin otetaan huomioon sen antamisen ajankohdan arvosta (ilman mitään ideksitarkistuksia)."

Lue lisää

neuvoista asiantunteville keskustelijoille. Asia tuli opastettua usealta taholta ja auttaa ehkä maallikkoa ymmärtämään tämän testamentinkohdan vaikutukset.

Puristi kirjoitti:

Kysymykseen arvonnoususta olisit saanut vastauksen jo ensimmäisestä kommentistani.

"Jos todella olisit saanut kaupassa ennakkoperintöä, tämä ennakkoperintö lisättäisiin laskemallisesti äitisi varoihin, joista sinun lakiosasi suuruus määriteltäisiin. Tässä laskelmassa ennakkoperintö pääsääntöisesti kuitenkin otetaan huomioon sen antamisen ajankohdan arvosta (ilman mitään ideksitarkistuksia)."

Lue lisää

Oletko ihan varma ettei mitään indeksitarkistusta, edes rahanarvonmuutosta tehdä.
Se kyllä tuntuu oikealta ettei varsinaista kiinteistön hintojon nousuun liittyvää indeksitarkistusta tehdä, sillä kuten kiinteistövälittäjä sanoikin niin kiinteistön arvon kehitys voi johtua useistakin hyvin satunnaisista tekijöistä tai lahjan saajan tekemistä hoitotoimenpiteistä yms.. eikä siksi ole oikein ottaa niitä mukaan.

Sensijaan maalaisjärjellä ajatellen kyllä rahanarvon muutos pitäisi ottaa huomioon. Muita korjauksia ei varmasti tarvinne tehdä.

Kannattanee arivoittaa jollain kokeneella kiinteistöarvoittajalla talon kaupantekohetkellä (-85). Koska kyseessä on noinkin vaikea kohde eli lähes parikymmentä vuotta vanha kauppa niin kannattaa ottaa joku kokenut arvioija. Kannattanee ainakin ottaa joku auktorisoitu kiinteistöarvioija jos mahdollista.

Kuten kiinteistövälittäjä sanoikin niin tarvittavia vertailukauppoja lienee saatavilla maanmittauslaitoksen kauppahintarekisteristä. (muistaakseni sen pitäminen oli jos silloin aloitettu. Joskus 80-luvulla sen pitäminen aloitettiin.) Ja vaikkei olekaan niin sitten muilla metodeilla pitäisi arvo saada muodostettua.

Kunnon arviointilausuntoon sisältyy aina lopputuloksen oikeellisuuden arviointi (virhemarginaali) joka kannattaa katsoa tarkkaan. Ehkä keskustelu arvioian kanssa voisi auttaa selvittämään mitkä mahdollisuudet saada luotettava arvio talon arvosta vuonna 85 on mahdollista saada.

Ajattelija kirjoitti:

Oletko ihan varma ettei mitään indeksitarkistusta, edes rahanarvonmuutosta tehdä.
Se kyllä tuntuu oikealta ettei varsinaista kiinteistön hintojon nousuun liittyvää indeksitarkistusta tehdä, sillä kuten kiinteistövälittäjä sanoikin niin kiinteistön arvon kehitys voi johtua useistakin hyvin satunnaisista tekijöistä tai lahjan saajan tekemistä hoitotoimenpiteistä yms.. eikä siksi ole oikein ottaa niitä mukaan.

Sensijaan maalaisjärjellä ajatellen kyllä rahanarvon muutos pitäisi ottaa huomioon. Muita korjauksia ei varmasti tarvinne tehdä.

Lue lisää

PK 6:5 "Ennakkoperintöä vähennettäessä on omaisuudelle pantava se arvo, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu."

Perittävän tarkoitus, jos se voidaan selvittää, on ratkaiseva. Oikeuskäytännössä on pidetty pätevänä testamentissa ollutta määräystä, jonka mukaan ennakkoperintö oli otettava perinnönjaossa huomioon elinkustannusindeksin muutoksilla korjattuna.

Perittävän tarkoitusta selvitettäessä tulee kiinnittää huomiota siihen, miten epätodennäköinen arvonmuutos oli lahjaa annettaessa. Esimerkiksi yhteiskunnan toimenpiteistä (kaavanmuutos) aiheutunut ennalta arvaamaton arvonmuutos saattaa puhua sen puolesta, että perittävä ei ollut tarkoittanut antaa yhdelle rintaperilliselleen muiden kustannuksella arvonnousun tuomaa hyötyä.

PK 6:5 ilmentää kuitenkin pääsäännön, jota (kuten aikaisemmin ilmaisin "pääsääntöisesti") ennakkoperinnön arvostamisessa noudatetaan.

Puristi kirjoitti:

PK 6:5 "Ennakkoperintöä vähennettäessä on omaisuudelle pantava se arvo, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu."

Perittävän tarkoitus, jos se voidaan selvittää, on ratkaiseva. Oikeuskäytännössä on pidetty pätevänä testamentissa ollutta määräystä, jonka mukaan ennakkoperintö oli otettava perinnönjaossa huomioon elinkustannusindeksin muutoksilla korjattuna.

Perittävän tarkoitusta selvitettäessä tulee kiinnittää huomiota siihen, miten epätodennäköinen arvonmuutos oli lahjaa annettaessa. Esimerkiksi yhteiskunnan toimenpiteistä (kaavanmuutos) aiheutunut ennalta arvaamaton arvonmuutos saattaa puhua sen puolesta, että perittävä ei ollut tarkoittanut antaa yhdelle rintaperilliselleen muiden kustannuksella arvonnousun tuomaa hyötyä.

PK 6:5 ilmentää kuitenkin pääsäännön, jota (kuten aikaisemmin ilmaisin "pääsääntöisesti") ennakkoperinnön arvostamisessa noudatetaan.

Lue lisää

miten tulisi menetellä,jos osakkaat sopivat, että perintö jaetaan tasan kaikkien kesken, eikä mainintaa ennakkoperinnöstä huomioida ?

yllätys kirjoitti:

miten tulisi menetellä,jos osakkaat sopivat, että perintö jaetaan tasan kaikkien kesken, eikä mainintaa ennakkoperinnöstä huomioida ?

"Perintökaari 5.2.1965/40

17 LUKU

Perinnöstä luopumisesta ja perintöosuuden luovuttamisesta

2 a § (26.4.1991/768)

Perillisellä ja testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät he ole jo ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän on katsottava ottaneen perinnön vastaan. Luopuminen on tehtävä kirjallisesti. Luopumisen sitovuudesta perillisen ja testamentinsaajan velkojiin säädetään konkurssisäännössä ja ulosottolaissa.

3 §

Perillinen ja yleisjälkisäädöksen saaja voivat perittävän kuoltua luovuttaa toiselle pesäosuutensa. Luovutus on tehtävä kirjallisesti."

Jos testamentinsaaja luopuu vetoamasta testamenttiin, omaisuus joutuu sille - mikäli testamentti ei muuta osoita - joka olisi ollut oikeutettu jäämistöön siinä tapauksessa, että testamenttia ei olisi tehty. Jos siis kaikki testamentinsaajat luopuvat testamentista, jäämistö jakaantuu perintökaaren säännösten mukaan tasan kaikkien rintaperillisten kesken.

Mitään ongelmaa ei olisi, ellei asiaan liittyisi perintöverotus. Testamentinsaajat vain jättäisivät testamentin huomiotta ja perillisinä (testamentissa sivuutettu perillinen mukaanlukien) jakosopimuksella jakaisivat jäämistön keskenään tasan. Perukirjaan tietenkin tulisi maininta, että mitään ennakkoperintöä ei ollut annettu. Testamentin ja luopumisilmoitusten ohella perukirjaan olisi syytä liittää mukaan myös jonkinlaista selvitystä siitä, että testamentissa mainittuun kauppaan tosiasiallisesti ei ole sisältynyt testamentissa tarkoitettua lahjaa, joka voitaisiin katsoa ennakkoperinnöksi (ja joka siis tulisi ottaa huomioon perintöverotuksessa).

Vero-oikeudellisesti testamentista luopumista koskee sama kuin perinnöstä luopumista (mistä täällä on ollut useitakin keskusteluja). Jos testamentinsaajan siis katsotaan jo ottaneen testamentin vastaan, hän ei voi enää siitä veroseuraamuksitta ("tehokkaasti") luopua. Tällaisessa "tehottomassa" luopumisessa testamentinsaaja maksaisi testamenttisaannostaan perintöveron ja luopumisella varallisuusedun saanut maksaisi tästä saannosta puolestaan lahjaveron. (Rintaperillisen esittämän lakiosavaatimuksen perusteella hänelle tulevaa perintöä ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa voitaisi verottaa kahteen kertaan.)

Testamentista luopuminen on kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi syytä tehdä mahdollisimman varhain, esimerkiksi perunkirjoituksessa, mutta kuitenkin ennen kuin testamentti on annettu perilliselle tiedoksi.