Tyttöni käy nyt toista luokkaa, ja hänen isänsä yhteydenpito lapseen on ollut todella katkonaista. Usein yhteydenottaja on ollut lapsi, joka esim. muutama päivä sitten halusi soittaa isälleen, kun siitä ei puoleen vuoteen ollut mitään kuulunut (edellisten oharien jälkeen). Tytön soittaessa isä lupasi tulla sunnuntaina, mutta sen tulemisen hän peruutti syyttäen krapulaa ja rahan puutetta. Maanantainakaan hän ei lupauksista huolimatta tullut, ei edes ilmoitellut mitään.
Joskus aiemmin hän on jaksanut pienen hetken leikkiä isää, eli muutamana päivänä on käynyt kylässä/vienyt syömään tms. mutta aina tämä "kausi-isyys" on päättynyt ohareihin, joiden jälkeen ei taas kuulu mitään. Isän oma vakiovastaus tietty on että "ei kehtaa ottaa yhteyttä". Niinpä. Eipä sitten itsekkyydeltään tajua ajatella, mitä lapsi-raukka joutuu kokemaan! Sitä on niin vaikea ymmärtää, että hänelle etusijalla on oma itse eikä lapsi. Lapsen ensimmäinen elinvuosi asuttiin yhdessä. Lasta tavatessaan hän kovasti aina vakuuttelee rakkauttaan. Mutta teot puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Isä käy työssä, mutta alkoholi on ollut melkein aina jotenkin kuvioissa. Alkoholiako minun pitäisikin syyttää, eikä miestä?! Kuitenkin ajattelen, että pohjimmiltaan homma on kiinni hänen omista arvoistaan ja omasta tahdostaan... Vaikka tiedän, että alkoholi herraksi päästessään tekee aika voimattomaksi.
Monelta kolhulta olen lapsen onnistunut kuitenkin säästämäänkin, eli lapsi ei ole tietoinen kaikesta pahasta mitä isä on tehnyt, esim. jotkut oharit ovat jääneet vain minun tietooni.
Joskus isä on halunnut lapsen luokseen yökylään (nämä kerrat on tapahtunut silloin, kun isä on seurustellut rauhallisen ja kunnollisen tytön kanssa). Koska luottamus isään on ollut katkolla, en ole uskaltanut lasta hänelle antaa (mies on käyttänyt myös huumeita, ja häntä on kotona käyty esim. aseilla uhkailemassa). Lapselle isä aina sanoi, että pääset hänen luokseen jos äiti päästää, jolloin homma meni minun syykseni, ei suinkaa hänen huumeiden käyttönsä tms.
Haluaisinkin kuulla muiden ehkä vastaavassa tilanteessa olevien/olleiden kokemuksia. Esim. miten homma on jatkunut tulevaisuudessa? Miten olette ratkaisseet tilanteen? Joskus on väkisinkin noussut mieleen, että olisiko parempi, että yhteydet isään katkeaisivat kokonaan, kuin että on jatkuvaa lapsen luottamuksen pettämistä ym.!? Tai ehkä on hyvä, että tapaavat edes joskus.
Tiedän, että olisi pitänyt miettiä tarkemmin jo silloin, kun miehen kanssa alettiin yhteiseloon, mutta kun mennyttä ei voi enää muuttaa.
Isä ei pidä lupauksiaan...
18
1248
Vastaukset
- lupaus
.. alkoholismi on sellainen "tauti", että se vie miehen ja naisen mukanaan kokonaan. Se hallitsee elämää niin voimallisesti, kaikki muu jää sen taakse. Lupaus, joka annetaan, on ihan aito. Mutta viina vie. Lupaukset unohtuu.
Meillä oli samaa, sain vain tietooni sen vasta sitten, kun kaikki tapaamiset olivat jo historiaa. Silloin sain kuulla, että lasten isä oli joka tapaamisen aikaan pikku hönössään, ajoi autollakin humalassa/alkoholin vaikutuksen alaisena , tommonen tenuhan on "selvinpäinkin " promillen "humalassa". Lapset viettivät pitkiä jaksoja isällään kesäisin.
Vasta sitten ymmärsin lapseni käyttäymymistä: kun olin luvannut jotain, tai lupaus oli että "yritän hankkia sen ja sen, menemme ehkä sinne ja sinne" eikä se onnistunutaan, lapsi sai hillittömiä raivareita. Minähän en niitä ymmärtänyt ja meillä oli jatkuva sota päällä. Jos jotain lupasin em. tavalla, lapsi piti sitä sovittuna ja luvattuna ja hoki joka päivä vaikka vuoden ajan: sinä olet luvannut.. ja jos se ei jostain ihan hyvästä syystä onnistunut, hän jaksoi vetää asian esille joka välissä: silloinkaan sinä et...
ja ne järjettömät raivarit, se pettymyksen tunne..
Syy lapsen käytöäkseen valkeni vasta liian myöhään: isä tahollaan oli aina luvannut sitä ja tätä muttei koskaan pitänyt lupauksiaan. Viina vei. Umpihumalassa hän ei koskaan örissyt,semmosta tasaista tissuttelua .
Lapsen luottamuksen pettäminen on niin kova asia.
Mutta en minä osaa neuvoa, kannattaisiko jättää yhteydenotot kokonaan ja "unohtaa" se isä. Ehkä. Ehkä silloin olisi vähemmän murhetta sinulle ja lapsellekin.
Joskus kyllä joudut selitysvelvolliseksi. Murrkuiässä saattaa lapsi syytää kaiken sinun syyksesi: miksi et antanut tavata isää.. selitä siinä sitten, totuus sattuu ja isä on nostettu jalustalle. Ehkä . Meillä ainakin oli näin. Isä oli niin hyvä ja pyhä, minä sain sen roskasankon osan, kaikkea paskaa päälleni.
Noin fiksu en osannut olla kuin sinä. Ja sehän on jo mielettömän paljon se, ettet mollaa lapselle hänen isäänsä, vaikka aihetta olisikin. Ehkä se olisi helpompaa, jos ei niitä yhteydenottoja, pettymyksiä olisi?
Mutta kun en tiedä, mikä lapsen kannalta olisi parempi.
Olen varma, että omilta lapsiltani olisin saanut haukut ja syyttelyt päälle, jos olisin lakannut vaatimasta isää tapaamiseen. Ja kun vaadin, kun tapaamisia oli, sain jatkuvasti vittuilua päälleni isältä ja hänen suvultaan = lasten isovanhemmilta kun kuulemma en anna tavata?????!!
tekipä siis niin tai näin, teki aina väärinpäin. Valitse siinä sitten oikein?!- Tokaluokkalaisen äiti
Tunnistin hyvin paljon asioita kirjoituksestasi, jotka ovat tuttuja meillekin! Tiedän, ettei tilanteeseen ole yhtä oikeaa ratkaisua, tai ei kukaan voi sanoa minulle, että miten pitäisi toimia. Mutta kai sitä kaipaa jonkinlaista vertaistukea...
Kerroit, että sinua on syytetty siitä, ettet antaisi muka tavata lastasi. Samoin on minua syytetty, olen jopa saanut tuntemattomilta ihmisiltä törkeitä puheluita asian tiimoilta. Mitä lie kaikkea mies puhunut muille??
Ja myös meillä isä on nostettu jalustalle, ja minulle on jäänyt sanomasi "roskasangon" osa. Ja tuskin asia yhtään paremmaksi muuttuu, päin vastoin...
Oikeastaan kauhulla odotan juuri sitä murkkuikää, kun lapsi alkaa enemmän miettimään asioita, ja myös kapinoimaan minua vastaan (ja miestä, jonka kanssa olen seurustellut kohta neljä vuotta). Täytyykin tässä mainita, että olen todella onnellinen siitä, että olen löytänyt miehen, joka rakastaa myös lastani, ja ollut hänelle tuttuna ja turvallisena miehenmallina, vaikkei lapsen isä olekaan.
Ei auta kuin jatkaa päivä kerralla eteenpäin, ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Enhän voi tehdä muuta, kuin sen minkä parhaaksi näen kussakin tilanteessa. Mutta välillä toivoisi, että joku kertoisi, että mitä tulisi tehdä! - lupaus
Tokaluokkalaisen äiti kirjoitti:
Tunnistin hyvin paljon asioita kirjoituksestasi, jotka ovat tuttuja meillekin! Tiedän, ettei tilanteeseen ole yhtä oikeaa ratkaisua, tai ei kukaan voi sanoa minulle, että miten pitäisi toimia. Mutta kai sitä kaipaa jonkinlaista vertaistukea...
Kerroit, että sinua on syytetty siitä, ettet antaisi muka tavata lastasi. Samoin on minua syytetty, olen jopa saanut tuntemattomilta ihmisiltä törkeitä puheluita asian tiimoilta. Mitä lie kaikkea mies puhunut muille??
Ja myös meillä isä on nostettu jalustalle, ja minulle on jäänyt sanomasi "roskasangon" osa. Ja tuskin asia yhtään paremmaksi muuttuu, päin vastoin...
Oikeastaan kauhulla odotan juuri sitä murkkuikää, kun lapsi alkaa enemmän miettimään asioita, ja myös kapinoimaan minua vastaan (ja miestä, jonka kanssa olen seurustellut kohta neljä vuotta). Täytyykin tässä mainita, että olen todella onnellinen siitä, että olen löytänyt miehen, joka rakastaa myös lastani, ja ollut hänelle tuttuna ja turvallisena miehenmallina, vaikkei lapsen isä olekaan.
Ei auta kuin jatkaa päivä kerralla eteenpäin, ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Enhän voi tehdä muuta, kuin sen minkä parhaaksi näen kussakin tilanteessa. Mutta välillä toivoisi, että joku kertoisi, että mitä tulisi tehdä!Muistui mieleen eräs tapaus. Pariskunta erosi. Jätetty mies vuorotellen haukkui exäänxä huoraksi, vuoroin taas vannoi muuttuneensa ja toivoi että nainen palaisi takaisin. Tämä pitkin pikkukylän raittia ja sukulaisille, ei suinkaan siis pariskunnan kahdenkeskistä neuvottelua..
Lapsi oli alle kouluikäinen ja isä vietti sitten eka tapaamistaan lapsen kanssa. Tissutteluksi meni, kylän huoltoasemalla kaljalle lapsen kanssa.
Siihen loppui tapaamiset. Nainen ei enää lastaan antanut.
Nainen aloitti oman elämän toisella paikkakunnalla ja koko tuon miehen /lapsen isän suku ei sen jälkeen ole kuullut yhtään mitään naisesta eikä lapsesta. Eikä kukaan, ei edes se isä, ole perään kysellyt, ei kaivannut.
Olen monesti miettinyt, miten fiksusti nainen toimi. Miten vahva hän olikaan, ehdoton: lapsen paras ei ole tavata isää, jos isä kännää tapaamisella; lapsen paras ei ole tavata isän sukua, joka haukkuu lapsen äitiä, häntä, huoraksi ja muutenkin.
Minä itse ajattelin, että lapsella on oikeus isäänsä ja isovanhempiinsa. Ja siksi soittelin isän perään vaatien tapaamisia. Hullu minä. Helpommalla olisin päässyt jos olisin ollut kuten tuo nainen ja antanut olla.
Tapaamisten takia oli pari kertaa vuodessa käden vääntöä ja samalla siinä lasten isän vittuilua ja huomauttelua minun äitiydestäni/vanhemmuudestani sekä isovanhempien ja lasten tädin kommentit kaikenlaisesta, Ilmeisesti he eivät tienneet, että toinen oli jo soittanut ja vittuillut..
(lasteni isän suku ja tuon miehen suku on samaa sukupuuta) - luultavasti he olisivat minut ja lapseni unohtaneet ihan yhtä autuaallisesti kuin tuon naisen ja hänen lapsensa.
Päätös siitä, ettei enää lapsen ja isän välisiä tapaamisia ole, on iso ja hankala . Kun toisaalta haluaisi, mutta toisaalla on ne tosiasiat.
Entäs jos teet niin, että "jäädytät" kaikki yhteydenotot ja tapaamisasiat esim. vuodeksi? Jos tilanne muuttuu niin tapaamiset alkaa uudelleen. TAi sitten edes kokeilumielessä myöhemmin tapaamiset sen tauon jälkeen. Isähän ei kovin kiinnostunut lapsesta ollut eikä ole tullut sovituille tapaamisille.
Näin isäkin tajuaa ettet ole hänen pompotettavissaan. Ja jos unohtaa lapsen kokonaan, niin sehän kertoo jo paljon.
Lapselle voi sitten myöhemmin kertoa mistä on ollut kyse, mikä sinun ajatuksesi, ja mitkä ne tosiasiat. Jos tulee kyselyä ja syyttelyä. Ehkä se myös helpottaisi sitä, että lapsi ottaisi isän ja miehen mallia enemmän nyk. miesystävästäsi, ei isästään. ?
Noista perättömistä juoruista muuten: ajattele niin, että sinä tiedät mikä on totuus ja se riittää. Mitä se muille kuuluu sinun elämäsi!
Ja totuuksia ja näkökantoja asiaan on niin monta kuin on asianosaisiakin. Jos joku uskoo vain yhden näkökannan eikä tajua, että sinulla voisi olla täysin toisenlainen näkeymys ko. asiaan, ja sillä perusteella saat haukkuja niskaasi - niin se kertoo enemmänkin tästä ihmiestä itsestään ja semmoiset pikkuaivoiset voi jättää kokonaan omaan arvoonsa! - Tokaluokkalaisen äiti
lupaus kirjoitti:
Muistui mieleen eräs tapaus. Pariskunta erosi. Jätetty mies vuorotellen haukkui exäänxä huoraksi, vuoroin taas vannoi muuttuneensa ja toivoi että nainen palaisi takaisin. Tämä pitkin pikkukylän raittia ja sukulaisille, ei suinkaan siis pariskunnan kahdenkeskistä neuvottelua..
Lapsi oli alle kouluikäinen ja isä vietti sitten eka tapaamistaan lapsen kanssa. Tissutteluksi meni, kylän huoltoasemalla kaljalle lapsen kanssa.
Siihen loppui tapaamiset. Nainen ei enää lastaan antanut.
Nainen aloitti oman elämän toisella paikkakunnalla ja koko tuon miehen /lapsen isän suku ei sen jälkeen ole kuullut yhtään mitään naisesta eikä lapsesta. Eikä kukaan, ei edes se isä, ole perään kysellyt, ei kaivannut.
Olen monesti miettinyt, miten fiksusti nainen toimi. Miten vahva hän olikaan, ehdoton: lapsen paras ei ole tavata isää, jos isä kännää tapaamisella; lapsen paras ei ole tavata isän sukua, joka haukkuu lapsen äitiä, häntä, huoraksi ja muutenkin.
Minä itse ajattelin, että lapsella on oikeus isäänsä ja isovanhempiinsa. Ja siksi soittelin isän perään vaatien tapaamisia. Hullu minä. Helpommalla olisin päässyt jos olisin ollut kuten tuo nainen ja antanut olla.
Tapaamisten takia oli pari kertaa vuodessa käden vääntöä ja samalla siinä lasten isän vittuilua ja huomauttelua minun äitiydestäni/vanhemmuudestani sekä isovanhempien ja lasten tädin kommentit kaikenlaisesta, Ilmeisesti he eivät tienneet, että toinen oli jo soittanut ja vittuillut..
(lasteni isän suku ja tuon miehen suku on samaa sukupuuta) - luultavasti he olisivat minut ja lapseni unohtaneet ihan yhtä autuaallisesti kuin tuon naisen ja hänen lapsensa.
Päätös siitä, ettei enää lapsen ja isän välisiä tapaamisia ole, on iso ja hankala . Kun toisaalta haluaisi, mutta toisaalla on ne tosiasiat.
Entäs jos teet niin, että "jäädytät" kaikki yhteydenotot ja tapaamisasiat esim. vuodeksi? Jos tilanne muuttuu niin tapaamiset alkaa uudelleen. TAi sitten edes kokeilumielessä myöhemmin tapaamiset sen tauon jälkeen. Isähän ei kovin kiinnostunut lapsesta ollut eikä ole tullut sovituille tapaamisille.
Näin isäkin tajuaa ettet ole hänen pompotettavissaan. Ja jos unohtaa lapsen kokonaan, niin sehän kertoo jo paljon.
Lapselle voi sitten myöhemmin kertoa mistä on ollut kyse, mikä sinun ajatuksesi, ja mitkä ne tosiasiat. Jos tulee kyselyä ja syyttelyä. Ehkä se myös helpottaisi sitä, että lapsi ottaisi isän ja miehen mallia enemmän nyk. miesystävästäsi, ei isästään. ?
Noista perättömistä juoruista muuten: ajattele niin, että sinä tiedät mikä on totuus ja se riittää. Mitä se muille kuuluu sinun elämäsi!
Ja totuuksia ja näkökantoja asiaan on niin monta kuin on asianosaisiakin. Jos joku uskoo vain yhden näkökannan eikä tajua, että sinulla voisi olla täysin toisenlainen näkeymys ko. asiaan, ja sillä perusteella saat haukkuja niskaasi - niin se kertoo enemmänkin tästä ihmiestä itsestään ja semmoiset pikkuaivoiset voi jättää kokonaan omaan arvoonsa!Oli sinäänsä mukava kuulla, että joku on osannut tehdä noin rohkean ratkaisun! Ehkä itseäni on estänyt noin tekemästä mm. se, että minua on hiukan syyllistetty siitä, että isällä on oikeus tavata lastaan. Ehkä itse olen tässä tapauksessa ajatellut pikemminnkin niin, että lapsella on oikeus tavata isäänsä, jos ja kun niin tahtoo. Ja meillä kun on tahtonut. Ajattelin, että saa itse muodostaa kuvan isästään, minä en sitä hänelle luo. Enää en aio aina pimitellä isän tekoja, koska en tahdo olla se ainainen "roskasanko".
En ole ikinä isän perään soitellut, mutta sydän syrjällään olen välillä kauhun sekaisin tuntein odottanut, milloin ottaa yhteyttä vai ottaako. Olen oikeastaan usein toivonut, ettei ottaisi, koska se on aina niin kiduttavaa aikaa, kun ei ikinä tiedä mitä tulee tapahtumaan.
Isän suku on ollut ihan ok, vaikkakin heidän arvomaailmansa eroaa paljon omastani. Ehkä sen vuoksi kitkaa on ollut jonkin verran. Tosin lähimpiin sukulaisiin tutustuttuani olen paremmin oppinut ymmärtämään miksi miehestä tuli sellainen kuin hän on nyt.
Täytyy pistää mietintämyssyn alle tuo ajatuksesi siitä, että yhteydet isään "jäädytettäisiin" esim. vuodeksi. On nimittäin ihan totta, että isä on oppinut sen, miten helppo minua on pompottaa silloin, kun kyseessä on lapseni. Ja jollain lailla tämä isä on kuitenkin mulle tärkeä, eli en ole osannut ottaa niin objektiivista näkökantaa tähän tilanteeseen ja isän käytökseen, kuin olisi järkevän toiminnan kannalta ollut tarpeen.
Vaikeinta tulee varmasti olemaan se, jos/kun lapsi pyytää saada soittaa isälleen...
Kiitos sinulle kovasti sanoistasi! :o) - Muija
Tokaluokkalaisen äiti kirjoitti:
Oli sinäänsä mukava kuulla, että joku on osannut tehdä noin rohkean ratkaisun! Ehkä itseäni on estänyt noin tekemästä mm. se, että minua on hiukan syyllistetty siitä, että isällä on oikeus tavata lastaan. Ehkä itse olen tässä tapauksessa ajatellut pikemminnkin niin, että lapsella on oikeus tavata isäänsä, jos ja kun niin tahtoo. Ja meillä kun on tahtonut. Ajattelin, että saa itse muodostaa kuvan isästään, minä en sitä hänelle luo. Enää en aio aina pimitellä isän tekoja, koska en tahdo olla se ainainen "roskasanko".
En ole ikinä isän perään soitellut, mutta sydän syrjällään olen välillä kauhun sekaisin tuntein odottanut, milloin ottaa yhteyttä vai ottaako. Olen oikeastaan usein toivonut, ettei ottaisi, koska se on aina niin kiduttavaa aikaa, kun ei ikinä tiedä mitä tulee tapahtumaan.
Isän suku on ollut ihan ok, vaikkakin heidän arvomaailmansa eroaa paljon omastani. Ehkä sen vuoksi kitkaa on ollut jonkin verran. Tosin lähimpiin sukulaisiin tutustuttuani olen paremmin oppinut ymmärtämään miksi miehestä tuli sellainen kuin hän on nyt.
Täytyy pistää mietintämyssyn alle tuo ajatuksesi siitä, että yhteydet isään "jäädytettäisiin" esim. vuodeksi. On nimittäin ihan totta, että isä on oppinut sen, miten helppo minua on pompottaa silloin, kun kyseessä on lapseni. Ja jollain lailla tämä isä on kuitenkin mulle tärkeä, eli en ole osannut ottaa niin objektiivista näkökantaa tähän tilanteeseen ja isän käytökseen, kuin olisi järkevän toiminnan kannalta ollut tarpeen.
Vaikeinta tulee varmasti olemaan se, jos/kun lapsi pyytää saada soittaa isälleen...
Kiitos sinulle kovasti sanoistasi! :o)Minun on ollut pakko tehdä radikaali ratkaisu eron jälkeen. Tämän ratkaisun tein täysin lasten turvallisuutta ja hyvinvointia ajatellen.
Lasten isä ei heti eron jälkeen tavannut lapsia, koska silloin ilmoitti, ettei ehdi...oli muuta tärkeämpää....
Sitten kun asiat alkoivat hänellä rullaamaan, oli kuvioissa uusi avokki ja elämä hieman risaista.
Minä en päästänyt lapsia heidän luokseen, koska mielestäni lasten turvallisuuden kannalta heille ei ollut hyväksi nähdä alkoholin tuomia tilanteita.
Asia oli tiedossa, koska paikallislehti raportoi melkein viikottain heidän elämässäänsä.
Poika, silloin 10v. koki aluksi isän hyljänneen hänet, tytär oli 3v. eikä osannut asiaa kommentoida sen kummemmin. Erosta on nyt runsas 5 vuotta.
Tänä päivänä lapset tapaavat isäänsä koulun lomien aikaan, aina kun mahdollista.
Viime kesänä oli ensimmäinen kerta kun olivat kaksi viikkoa isänsä luona ja taisi olla eka kerta kun loma meni hyvin.
Sillä tarkoitan lähinnä sitä, ettei minun niskaani kaadettu pahaa oloa ja pettymyksen tunteita.
Olen siitä todella iloinen, että lapset ovat yhteydessä isäänsä myös puhelimitse joka viikko, koska hän on ainut isä joka heillä on.
Itse pidin n. vuoden tapaamiskatkoa hyvänä ratkaisuna, kun mietin kuinka asiat ovat tänään.
Elämä on kuitenkin kasvamista meille kaikille, meidän vanhempien on ajateltava lastemme parasta, koska he ovat lapsia ja meidän vastuullamme.
Vastuun kuitenkin kantaa se joka siihen kykenee!
Suuret Halit sulle ja jaksamista! :)) - Tokaluokkalaisen äiti
Muija kirjoitti:
Minun on ollut pakko tehdä radikaali ratkaisu eron jälkeen. Tämän ratkaisun tein täysin lasten turvallisuutta ja hyvinvointia ajatellen.
Lasten isä ei heti eron jälkeen tavannut lapsia, koska silloin ilmoitti, ettei ehdi...oli muuta tärkeämpää....
Sitten kun asiat alkoivat hänellä rullaamaan, oli kuvioissa uusi avokki ja elämä hieman risaista.
Minä en päästänyt lapsia heidän luokseen, koska mielestäni lasten turvallisuuden kannalta heille ei ollut hyväksi nähdä alkoholin tuomia tilanteita.
Asia oli tiedossa, koska paikallislehti raportoi melkein viikottain heidän elämässäänsä.
Poika, silloin 10v. koki aluksi isän hyljänneen hänet, tytär oli 3v. eikä osannut asiaa kommentoida sen kummemmin. Erosta on nyt runsas 5 vuotta.
Tänä päivänä lapset tapaavat isäänsä koulun lomien aikaan, aina kun mahdollista.
Viime kesänä oli ensimmäinen kerta kun olivat kaksi viikkoa isänsä luona ja taisi olla eka kerta kun loma meni hyvin.
Sillä tarkoitan lähinnä sitä, ettei minun niskaani kaadettu pahaa oloa ja pettymyksen tunteita.
Olen siitä todella iloinen, että lapset ovat yhteydessä isäänsä myös puhelimitse joka viikko, koska hän on ainut isä joka heillä on.
Itse pidin n. vuoden tapaamiskatkoa hyvänä ratkaisuna, kun mietin kuinka asiat ovat tänään.
Elämä on kuitenkin kasvamista meille kaikille, meidän vanhempien on ajateltava lastemme parasta, koska he ovat lapsia ja meidän vastuullamme.
Vastuun kuitenkin kantaa se joka siihen kykenee!
Suuret Halit sulle ja jaksamista! :))Kiitos, sanasi saivat taas minulle himpun verran uutta puhtia! :o)
Toivotaan, että meilläkin isä jossain määrin järkiintyy ajan kuluessa. Aikuistumista ja vastuun ottamista on kai turha odotella, jos/kun alkoholi säilyttää jatkossakin vahvan roolin hänen elämässään.
Onko lastesi isä saanut nykyään alkoholin käytön hallintaan? Kuka otti yhteyttä tapaamistauon jälkeen? Kun itse pelkään sitä, että isä ei välttämättä häpeältään tule ottamaan yhteyttä, ellei me oteta ensin. Ja tuntuu, että onko meidän itse järkevää ottaa yhteyttä, koska jos miehestä ei kuulu, mielestäni se kertoo jotain hänen välittämisestään ja motivaatiosta tavata lastaan.
Miten pystyit taas luottamaan mieheen?
Hups, minulla taitaa olla hiukan kyselyikä... ;)
Isä on kuitenkin aina isä, lapselle se ainoa "oikea", joten toivon hänen joskus alkavan käytännön teoillakin välittämään lapsestaan.
Kaikkea hyvää sinulle! :) - Muija
Tokaluokkalaisen äiti kirjoitti:
Kiitos, sanasi saivat taas minulle himpun verran uutta puhtia! :o)
Toivotaan, että meilläkin isä jossain määrin järkiintyy ajan kuluessa. Aikuistumista ja vastuun ottamista on kai turha odotella, jos/kun alkoholi säilyttää jatkossakin vahvan roolin hänen elämässään.
Onko lastesi isä saanut nykyään alkoholin käytön hallintaan? Kuka otti yhteyttä tapaamistauon jälkeen? Kun itse pelkään sitä, että isä ei välttämättä häpeältään tule ottamaan yhteyttä, ellei me oteta ensin. Ja tuntuu, että onko meidän itse järkevää ottaa yhteyttä, koska jos miehestä ei kuulu, mielestäni se kertoo jotain hänen välittämisestään ja motivaatiosta tavata lastaan.
Miten pystyit taas luottamaan mieheen?
Hups, minulla taitaa olla hiukan kyselyikä... ;)
Isä on kuitenkin aina isä, lapselle se ainoa "oikea", joten toivon hänen joskus alkavan käytännön teoillakin välittämään lapsestaan.
Kaikkea hyvää sinulle! :)Meillä meni suunnilleen vuosi ennen kuin isä alkoi ottaa taas yhteyttä lapsiin.
Elämä kasvatti häntäkin kovalla kädellä.
Aluksi tapaamiset tapahtuivat meillä kotona, olin itse aluksi läsnä, mutta myöhemmin lähdin pois ja annoin isän ja lasten olla keskenään.
Nyt asumme kaukana toisistamme ja tapaamiset tapahtuvat harvemmin, mutta toimivat.
Luottamus kai syntyi kun ex jätti alkoholin kokonaan...tänä päivänä en ole varma käyttääkö, mutta luotan siihen.
Lapset kyllä kertoisivat jos alkoholia nauttisi heidän siellä ollessaan.
Ihmeitä tapahtuu!! :)))))
- Äiti
Olisit vähän katsonut kenelle persettä jaat, tuollaisen miehen kanssa ei olisi kannattanut lapsia laittaa. Äidin velvollisuus on huolehtia siitä, että lapselle tulee kunnon isä, eli ei persettä joka tyypille! Turha väittää, että mies oli ennen kunnollinen, ja sekunnissa muuttui, se on pötyä, ei ihmiset mihinkään muutu. Narkkari-pummi on sitä mitä on.
- Tokaluokkalaisen äiti
Näinhän se on, mutta kuten jo sanoin, mennyttä en voi enää muuttaa. Näin jälkiviisaanahan sitä voi jossitella vaikka mitä, mutta tähän tilanteeseen se ei ikävä kyllä auta. :o/
- etäpesäke
Äiti/jälkiviisas isä
taas noussut huussin alta
julistamaan yh-sanaansa
jos kirjoittaminen helpottaa
anna tulla ihan kaikki
saamme keskustelua aikaan
mitä nanopromille kansasta ajattelee
-höhähdys- - Muija
Kukaan tervepäinen Äiti ei tuollaisia sammakoita suustaan päästä!
Oikeastaan kirjoituksesi ei edes kommenttia ansaitse! - yh-isä
Miten minulta on pimitetty tämä tieto, että myöskin sieltä perseen puolelta voi tulla raskaaksi ja synnyttää!
Olen tähän asti luullut että lapsia saa vain kun kilikuttellee siellä sanotaanko näin, että etupuolella.
Nyt kuitenkin oikaisen käsitykseni tässä asiassa. Kiitos siitä.
Vielä tiedustelisin sellaista, että voiko koko suku syntyä sieltä perseen puolelta, vai onko se vain tuurista kiinni?
Onko Teidän suku kummaltako puolen, jos vielä saan udella?
oikeasti osaan arvatakin vastauksen. :-))) - Tokaluokkalaisen äiti
yh-isä kirjoitti:
Miten minulta on pimitetty tämä tieto, että myöskin sieltä perseen puolelta voi tulla raskaaksi ja synnyttää!
Olen tähän asti luullut että lapsia saa vain kun kilikuttellee siellä sanotaanko näin, että etupuolella.
Nyt kuitenkin oikaisen käsitykseni tässä asiassa. Kiitos siitä.
Vielä tiedustelisin sellaista, että voiko koko suku syntyä sieltä perseen puolelta, vai onko se vain tuurista kiinni?
Onko Teidän suku kummaltako puolen, jos vielä saan udella?
oikeasti osaan arvatakin vastauksen. :-)));oD
- mummeli
sinulle joka tällä otsikolla vastasit!olipa ruma vastaus!kyllä asia on niin että ihmiset muuttuu!itselläni oli hyväluontoinen ja melkein raitis mies.viinaa otti harvoin.kaksi lasta teimme.mies kävi töissä ja kaikki oli ok.kunnes miehen alkoholinkäyttö alkoi olla jokaviikonloppuista.ja sitten viikollakin.kuvaan astui toinen nainenkin jonka luona vietti viikonloppuja.kotiin tullessa haukkui minut huoraksi ja muilla nimittelysanoilla.aihetta ei ollut.en käynyt viikonloppuisin kapakoissa vaan hoidin lapsia kotona.haukkumisia kuuntelin 5 vuotta kunnnes mittani tuli täyteen.useitten keskustelujemme jälkeenkin hän vain jatkoi samaa rataa.muutin toiselle paikkakunnalle ja olin helpottunut ratkaisustani.turhia lupauksia tuli sieltäkin ei ollut aikaa lapsille.aikani yritin pitää yhteyttä tosin yksipuolisesti...että se siitä levittelemisestä!!!!eli ei sitä etukäteen voi tietää kenelle levittelee joten tutustukaa ensin viisi vuotta ennenku laittaa hynttyyt yhteen...... tsemppiä lasten kanssa yh äidit ja isit
- 3:n äiti
tapaamiset tökki pahemman kerran eron jälkeen.
Isä otti yhteyttä silloin, kun tarvitsi
rahaa lainaksi!!!
Tai kun piti tehdä vaikutus johonkin uuteen naiseen.
Lapset kyllä kävivät isän luona,
mutta aina yhteys otettiin meidän puoleltamme.
Vein heidät sinne ja hain pois. (30km)
Usein soittivat jo ekana yönä,
että tuu äiti hakemaan, isä lähti baariin.
Nyt muksut ovat isoja ja on pakko myöntää,
että isä ei ole kovin tärkeä.
Vain yksi lapsista käy säännöllisesti
(2 kertaa vuodessa?)
isän luona.
Jouluna ja synttäreinä lähettävät vain tekstarin.
Joskus soittelevatkin.
Isää he näkevät myös meillä.
Lasten juhlapäininä isä vaimoineen tulee
aina todella mielellään.
Nytkin ovat tulossa ensi kuussa synttäreille.
(Minulla on paremmat välit mieheen kuin lapsilla).
Voisiko teillä ajatella samaa?
Kyllä lapset ymmärtävät milloin ovat rakastettuja.
Tajuavat myös isompina, että äiti on säästänyt
heitä monelta pahalta asialta,
eikä se ainakaan isän arvoa nosta.
Joskus olen ajatellut,
että ehkä olisi ollut hyvä kertoa muksuille
jo pienempänä isän alkoholin käytöstä, ohareista jne.,
niin ei olisi tullut yllätyksenä isompana.
Mene ja tiedä,
vaikeita asioita ovat kuitenkin.
Yritä jaksaa, vielä se päivä paistaa :)- etäpesäke
isä haki lapset luokseen
lähtee jatkamaan 24t työtään ja lapset hoitaa
haluton naisystävä
näin
mitä teen
kysyy nimim surullinen yksinäinen äiti
eikö tapaaminen ollutkaan lapsenparas?
-vaihtaa huonekalujen paikkaa- - Tokaluokkalaisen äiti
etäpesäke kirjoitti:
isä haki lapset luokseen
lähtee jatkamaan 24t työtään ja lapset hoitaa
haluton naisystävä
näin
mitä teen
kysyy nimim surullinen yksinäinen äiti
eikö tapaaminen ollutkaan lapsenparas?
-vaihtaa huonekalujen paikkaa-niin. Aina maalaisjärki ei auta ratkaisemaan tilanteita, vaikka ne sivullisesta tuntuisi kuinka yksiselitteisiltä. Välillä sitä on liian lähellä nähdäkseen itsestäänselvyyksiä. Aina tapaaminen ei tietenkään ole lapsen paras, mutta kaikki riippuu niin monesta seikasta, asiat eivät ole yksinkertaisia (vaikka monet ihmiset kylläkin ovat). Enkä nyt tarkoita sinua! :)
- Anonyymi
Ei kannata tehdä lapsia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta912394- 652141
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1001961Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt23186850+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin111692- 771612
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo271466Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411440Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61412- 731400